Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
2007 nro 2 (94)
ISSN 0356-0791 (Painettu)


Sotajoulu 1941 ilmeisesti Uuksussa (Laatokka).
Talvi Rytkönen lippalakissa
(kuva Jorma Rytköseltä)


SISÄLLYS


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2007 nro 2 (94)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Esimies:
Tuomas M. S. Lehtonen

Toimitus:
Riitta Karasvirta,
Jorma Rytkönen,
Kirsti Salminen,
Kaija Rasilo,
Timo Äyräpää,

Kuvat sukukokouksesta Henry Levänen, Kaija Rasilo, Timo Äyräpää

Vanhat kuvat  Yhdistyksen arkisto

Takakansi      Karin (Kaisu), Pertti, Jaakko, Eila ja Kari-Pekka Äyräpää  1956 (kuva Pertti Äyräpäältä)

www.europaeus.info


Sukutapaaminen Lampan-talon ja vanhojen pappissäätyjen merkeissä lauantaina 27.10.2007

Hieman sateisen nihkeä ilma ei estänyt iloista ja runsaslukuista sukuväkeä kokoontumasta Lampan-talon nurkalle Kauppatorin laitaan Helsingissä. Lampan-talosta on tarkoitus tehdä 4-tähden hotelli ja helsinkiläisten olohuone.  Hotelliyrittäjän edustaja Juha Nuorinko tuli meitä jo pihalla vastaan.

Sisällä esittely jatkui TV:n avulla. Uuteen Hotelli Helenaan tulee mm. 40 korkeaa huonetta ja sviittiä, aulakahvila, ravintola, viinikellari ja yksityinen sikariklubi. Se tulee olemaan keskieurooppalainen perhehotelli -tyyppinen. Kalustuksesta tulee korkealaatuinen, mutta yleisilme tulee olemaan vähemmän kruusattu kuin Kämpin. Hyvää palvelua korostetaan, mm. pohjoista ulottuvuutta tarjotaan järjestämällä halukkaille vaikka ovelta ovelle mahdollisuus tutustua Lappiin.

Historia tuodaan myös hyvin esille. Se näkyy mm. Restaurant Louise Constance -nimessä. Jari Nuorinko kertoi myös mukavasti Lampan-talon historiasta. Onneksi tätä tietoa on säilynytkin kohtalaisen mukavasti. Kuten tiedämme on talo ollut Lampan suvulla vuoteen 1918. Talossa oli hotelli Continental vuosina 1914-1921. Sitten siihen tuli bordelli ja siksi toiminta päättyi v. 1921. Vuonna 1935 talo siirtyi Helsingin kaupungille ja 1936 siinä oli mm. poliisi ja passitoimisto. Viimeisimmäksi siinä toimi Helsingin kaupungin tilakeskus.

Saimme kierrellä huoneissa ja kerroksissa. Niistä avautuivat hienot näköalat mm. merelle yli eteläisen Helsingin. On siellä ollut Lampan perheen hyvä asustella. Tällä hetkellä talo on vielä työmaa. Julkisivu jätetään kuulemma aika ennalleen, mutta koko sisäpiha muuttuu. Se tullaan kattamaan ja siitä muodostuu hotellin aula- ja kahvilatila. Mahdollisimman paljon vanhaa pyritään säilyttämään. Mainittakoon vielä, että entiseen Helenankadun puolella olleeseen putkaan kehkeytyy honeymoon suite.

Lopuksi ennen kiitos-sanoja Jari Nuoringolle esimiehemme   Tuomas Lehtonen esitti toiveen   saada Lampa -aiheisia kuvia, jotka voisivat auttaa vanhojen asioiden huomioimisessa talon kunnostuksessa.

näkymä kauppatorille noin 1900  näkymä kauppatorille 2007
Näkymä P.Espl. 5 ennen ja nyt Katajanokalle/Kauppatorille.


Louise (Lovisa) Constance Lampa (Weckman)
Louise (Lovisa) Constance Lampa (Weckman) Muotokuvan maalannut veljentytär Mathilda Grönholm

Louise (Lovisa) Constance Lampa (Weckman)
Louise (Lovisa) Constance Lampa (Weckman) Selma Europaeuksen äiti

Matti ja Aune Äyräpää
Matti ja Aune Äyräpää

Matti Äyräpää kirjoituspöytä
Matti Äyräpään kirjoituspöytä P. Espl. 5. Keskellä Gunnar Berndtsin maalaus, pieniä maalauskuvia Aune Äyräpäältä. Oikealta W Dreckin valokuva, Seinällä Hilda Äyräpää Wräsbondersson. Vasemmalla ehkä Bertta Äyräpään valokuva

Jari Nuorinko ja Lampan talo
Jari Nuorinko kertoo suunnitelmista ja talon historiasta

lampan talosta löytyneitä esineitä
Talosta löytyneitä esineitä sekä talossa toimintansa aloittaneen Stockmannin tuotteita, joissa talon kuva. Yhdistyksemme sai lahjaksi ullakolta purkutöiden yhteydessä löytyneitä kipsivaloksia hampaista.
lampan talosta löytyneitä esineitä
Matti Äyräpää ystävineen korttia pelaamassa  Onkohan pöydällä samaa esineistöä kuin viereisen kuvan "työmaamuseossa" esiteltävät?

Antoisan ja mielenkiintoisen esittelykierroksen jälkeen oli aika rientää kohti vanhaa tuttua Lyceum-klubia Rauhankadulle, jonne edellä riensivät kahvia keittelemään Kirsti Salminen, Sirkka Montonen ja Leena Rytkönen (kiitos myös Johanna Koivistolle). Eikä aikaakaan kun huoneiston täytti iloinen puheensorina. Siinä ehdittiin sitten iloisen jutustelun lomassa juoda kupposet kahvia pöydän maukkaitten antimien kera ennen kuin oli aika aloittaa tapaamisemme virallinen osuus.

Puheenjohtajana toimi kokouksen yksimielisesti valitsema Jorma Rytkönen, joka kutsui sihteeriksi allekirjoittaneen. Pöytäkirjantarkistajiksi valittiin Riitta ja Martin Smeds. Kokous todettiin laillisesti koolle kutsutuksi. Tilinpäätös vahvistettiin ja vastuuvapaus myönnettiin hallitukselle kiitoksin. Jäsenmaksu sovittiin pidettäväksi ennallaan eli 10 euroa/talous. Suvun esimieheksi valittiin yksimielisesti Tuomas Lehtonen ja erovuoroisten hallitusten jäsenten tilalle valittiin uudelleen samat: Leena Rytkönen, Kristiina Nordling, Eero Hirvensalo ja Antti Voipio. Tilintarkastajina jatkavat edelleen Raili ja Risto Voipio ja varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Todettiin, ettei Aune Äyräpään rahastoon ollut tullut stipendihakemuksia.

Sitten olivat vielä vuorossa tervehdykset, joita olivat kortti Liisa Leiwolta, tekstiviesti Eeva Martelinilta ja kuvatervehdys Kaarina Dehlsiltä. Antti Rasilo välitti isänsä kiitokset 90-vuotispäiväonnitteluista. Lisäksi sukulaisten keskuudessa kiersi kaksi kirjaa: Minna Saarelman Nimipäiväjuhlat, joka sisältää alku- ja loppuosan Maiju Pöyhösen sekä Selma, Antti ja Kalle Rytkösen enolleen Matti Äyräpäälle kirjoittamasta nimipäivärunosta,  sekä Matti Klingen uusin kirja Iisalmen ruhtinaskunta.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä keskustelimme yhdistyksemme 60-vuotisjuhlavuoden sukukokouksen vietosta. Riitta Smedsin ehdottama Liperin Rotila sai varauksettoman kannatuksen. Ensi kesä on myös Liperin kirkon 150-vuotisjuhlavuosi. Hallitus sai evästyksen järjestää asiaa käytännössä.

Ennen virallisen kokouksen kahta viimeistä osaa saapui vieraaksemme professori Matti Klinge esitelmöimään pappissukujen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä. Esitys oli hyvin antoisa ja mielenkiintoinen.


Professori Matti Klinge ja Tuomas Lehtonen

Pappissäädylle on ollut tärkeää olla moraalisena esikuvana ja antaa mallia maanviljelijöille. Papit toimivat esimerkiksi esikuvina rokotuksia pelkäävälle kansalle rokotuttamalla ensin omat lapsensa. Sitten uskalsivat kyläläisetkin tulla samalle asialle. Papit asuivat virkataloissa, jotka saattoivat olla hyvinkin isoja. He saattoivat investoida niihin paljonkin, mutta jos he kuolivat ennen kuin tilat tuottivat tulosta, tuotto meni seurakunnalle. Suurten säätyerojen lisäksi tuloerotkin pappien kesken saattoivat olla isot. Olikin pappisylimystö ja pappisköyhälistö. Perheiden poikien piti olla yliopistossa monia vuosia ja se oli taloudellisesti hyvin raskasta, mutta se oli samalla tae seuraavan polven menestykselle. Pappien tuloja ei voinut ennakoida, vaan jouduttiin arvioimaan tuleva sato ja se tietenkin vaihteli. Tuohon aikaan maaperä oli kosteampaa koko Euroopassa, mutta ojitus muutti asian. Luultiin, että kuivattamalla soita voitaisiin välttää hallaa kuten Saarijärven Paavo yritti. Vanhempi papisto katsoi, että tuotto oli Jumalalta ja sen sai hyödyntää mahdollisimman hyvin. Se ei pitänyt uudempien kollegoiden puheissa painottuvasta synnistä muistuttamisesta, vaan piti maatalouden kehittämistä köyhyyden, sairauksien ja katojen torjuntana. Viljaa ja voita myytiin jopa ulkomaille Myös salakuljetus tuli kuvaan mm. Liperissä sitä harjoitettiin eritoten Venäjälle. 

Papin rouvien asema oli myös tärkeä. He opettivat eritoten sisäpiikoja mm. hygieniassa. Pappien rouvat harjoittivat  myös   yrttilääkintää.   Kylälle   tullessaan  entiset   piiat  kävivät   usein   pappien  rouvien   luona juttelemassa ja toivat tullessaan jotain hyvää kuten mustikoita tai hauen. Näin piikojen opettamisesta oli myös taloudellinen hyötynsä. Säätyläisten yhteiselämään kuului mm. musisointi, josta pappiloiden neidit eritoten pitivät. Myös kirjojen luku ja ranskankielen opiskelu kuuluivat kuvaan.

Ensin oli vain kaksi hiippakuntaa: Turun ja Viipurin sittemmin Porvoon hiippakunta, joka käsitti koko Itä-Suomen. Näiden välille muodostui "Kiinan muuri", joka jakoi maan voimakkaasti ja "saneli" jopa avioitumistakin. Vuonna 1850 tuli uudistus kun perustettiin Oulun hiippakunta, joka käsitti koko Pohjois-Suomen. Läänejäkään ei tuolloin ollut kuin kolme ja näissäkin näkyi Itä-Suomen piiri eli "Kiinan muuri". Kuvaan tuli  mukaan myös maanmittaus. Karjalan ja Savon mittaaminen oli valtavan suuri operaatio alueella olevien suurten järvien vuoksi. Kohtalaisesti se kuitenkin onnistui, vaikka valituksiakin tuli mm. väärin piirretyistä kartoista. Mittaustulosten tultua talot pantiin joidenkin verovapaiden vuosien jälkeen verolle. Tällöin viimeistään selvisi, kuka oli tehnyt epäonnistuneen valinnan, sillä pienet alat saattoivat olla hyvää maata toisin kuin isot.

Hallinnollinen ja kirkkohallinnollinen maailma olivat lähellä toisiaan. Mutta myöhemmin monia maallisia tehtäviä siirtyi kirkolta pois kuten kuntien johto ja kansan opetus. Papit keskittyivät tällöin vain hengellisiin tehtäviin. Papiston koostumus muuttui 1880-luvulla, kun osa heistä luopui pappisviroistaan, kun yhteiskunnassa avautui uusia karriäärimahdollisuuksia. Myös uusien uskonkäsitysten leviäminen vaikutti uran vaihtoon.

Esitelmän ja loppuun saatetun virallisen osuuden jälkeen oli aika huiskutella toisillemme mukavan ja antoisan sukutapaamisen päätteeksi ja lähteä kukin tahoillemme. Kiitokset vielä kaikille tapahtuman järjestäjille ja erityisesti Jari Nuoringolle sekä professori Matti Klingelle. Mieli haikeana, mutta odottavana jäämme odottamaan ensi vuonna tulevaa juhlatapaamistamme.

Kaija Rasilo



Edestä Kaarina Hirvensalo,  Tuuli Takala,  Timo ja Pertti Äyräpää


Seisomassa Jorma Rytkönen, eturivissä Tuuli Takala ja Paula Rytkönen, vasemmalla Leena, Antti ja Kaija Rasilo, Liisi Klobut, rivi 3 Riitta ja Martin Smeds


UUTTA TIETOA IISALMEN JA LIPERIN ROVASTEISTA

Matti Klinge: Iisalmen ruhtinaskunta. Modernin projekti sukuverkostojen periferiassa. SKS, Keuruu 2006. 616 sivua.

Esko Hartikainen: Heränneitä ja nukahtaneita. Kulttuuri, kontrolli ja herätys 1800-luvun alun Liperissä. Bibliotheca Historica 97. SKS, Helsinki 2005. 346 sivua.

Emeritusprofessori Matti Klingen aikaisemmistakin tutkimuksista tuttu yksilöiden panoksen ja  henkilöverkostojen korostaminen historian selitystekijöinä tarjoaa luontevan lähtökohdan Lagusten savolaisen sukuhaaran historian kirjoittamiseen. Iisalmen ruhtinaskunta -teoksessa kuvauksen keskipisteeseen sijoittuvat Iisalmen suurpitäjä, sen Lagus-sukuiset kirkkoherrat ja näihin liittyvät pappis- ja virkamiessukujen verkostot. Kirjoittajan suvereenin asiantuntemuksen ja laajan lähdepohjan ansiosta teos laajenee kuitenkin selvästi yli tavanomaisen sukuhistorian mittojen. Yksittäisten pappien, maaherrojen, maanmittarien ja muiden virkamiesten toiminnasta avautuu mielenkiintoisia näköaloja Savon ja sen ohella koko itäisen Suomen talous-, sosiaali- ja kulttuurihistorialliseen kehitykseen 1700-luvun jälkipuoliskolla ja autonomian aikana.

Erityisen perusteellisesti Klinge kuvaa senaikaisen papiston ja yliopiston kiinteää yhteyttä, minkä ansiosta seurakunnissaan toimivilla papeilla oli läheinen tuntuma akateemisten piirien aatevirtauksiin ja tieteellisiin harrastuksiin. Teologiassa vallalla oleva neologinen suuntaus korosti velvollisuuksien täyttämisen ja uutteran arkisen työn merkitystä Jumalalle otollisena toimintana. Siten se oli omiaan ylläpitämään jo hyödyn aikakaudelta 1700-luvulta peräisin olevaa teologian ja talouden yhteyttä. Varsinkin Savon ja Karjalan suurissa kirkkopitäjissä papeilla oli usein keskeinen osuus maatalouden uudistamiseen ja kulkuyhteyksien parantamiseen tähtäävissä innovaatioissa. Valtiollisissa oloissa 1800-luvun alussa tapahtunut suuri muutos, Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustaminen, edellytti maassa poliittista uudelleen orientoitumista, missä kirkkoherroilla rahvaan sekä hengellisinä että hallinnollisina johtajina oli myös keskeinen tehtävä.   

Iisalmen ruhtinaskunta on ehdottoman suositeltava kirja myös meidän sukupiirimme jäsenten luettavaksi, vaikka Liperin rovasti Anders Josef Europaeus ei sen sivuilla esiinnykään. Vaikka Iisalmi olikin Savon ja Suomen koko itäisen hiippakunnan suurin ja tuottavin pastoraatti, oli Pohjois-Karjalan Liperikin toki suuri emäseurakunta, jonka kirkkoherralta edellytettiin maisterin tutkintoa ja jota tehtäviensä ja asemansa puolesta voidaan monessa suhteessa verrata Iisalmen rovasteihin. Tästä kertoo osaltaan sekin, että Europaeus sai ansioinstaan tohtorin arvon, mikä kaikilla Iisalmen kirkkoherroillakin oli 1880-luvulle saakka. Klingen mukaan teologian tohtorin arvo oli selvästi professoria korkeampi, ja tohtorinarvon antamista pappissäätyyn kuuluvalle voitiin verrata maallisten virka-ansioiden perusteella tapahtuvaan aatelointiin.

Klingen kuvaukset Porvoon lukiosta ja Turun akatemiasta 1800-luvun alussa täydentävät oivallisesti A. J. Europaeuksen päiväkirjamuistiinpanoista välittyvää kuvaa opiskelusta noissa opinahjoissa. Europaeushan opiskeli sekä Viipurin saksankielisessä lukiossa että Porvoon lukiossa, mistä hän 1817 siirtyi jatkamaan opintojaan Turun keisarilliseen akatemiaan. Siellä oli tähän aikaan professorina ja vuorollaan myös yliopiston rehtorina A. J. Lagus, Iisalmen rovastina 1771 - 1806 toimineen Johan Lagus vanhemman poika. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Lagus vanhempi oli 1766 hakenut Liperin kirkkoherran virkaa sitä kuitenkaan silloin saamatta. Vastaavasti A. J. Europaeus tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi ilmeisesti harkitsi Iisalmen kirkkoherran viran hakemista sen vapautuessa 1850-luvun alussa. Anne Petersen-Jessenin mukaan hän kuitenkin luopui ajatuksesta lähinnä puolisonsa Selman vastustuksen vuoksi. Viran sai sitten 1850-luvun puolivälissä professori A. J. Laguksen poika Johan Lorenz Lagus. 

Klingelle suureksi ansioksi on luettava, että hän Iisalmen rovastien virkatoimia ja pappilaelämää monipuolisesti kuvatessaan muistaa antaa tunnustusta myös ruustinnojen panokselle mahtavan pappilan talouden ja miehen virka-asemasta aiheutuvien velvollisuuksien hoitamisessa. "Iisalmen ison rovastin", kirkkoherrana 1855 - 1881 toimineen J. L. Laguksen saavutuksista puhuessaan Klinge toteaa koruttomasti, että "rovastin hyvyys oli tietysti mitä kiinteimmässä yhteydessä ruustinnaan".  Käytettävissä olevista lähteistä ruustinna Laguksen elämästä tosin ei ole saatavissa kovin paljon tietoa. Kuvattuaan ruustinnan tehtäviä pappilan suurtalouden hoitamisessa, palkollisten ohjaamisessa, suuren lapsiperheen arjen pyörittämisessä ja pappilassa usein majailevien  vieraiden kestitsemisessä Klinge päätyy kuitenkin  toteamaan: "Kirkkoherran rouvana oleminen maaseudulla oli yksi vaativimmista ammateista mitä on ollut ja on." On hyvä muistaa niin Lagusten kuin Europaeuksenkin kohdalla, että vastavihityt papinrouvat, jotka joutuivat kirkkoherran puolison vaativaan rooliin, olivat iältään vähän alle tai yli 20-vuotiaita säätyläisneitosia, joista monet olivat kasvaneet lisäksi kaupunkioloissa. Heidän suhteensa ei varmasti ole liioiteltua puhua arjen sankaruudesta, joka historiankirjoista usein on unohtunut.    

* * * * *

Toinen otsikossa mainittu teos, Esko Hartikaisen väitöskirja Heränneitä ja nukahtaneita, keskittyy selvittelemään Liperin seurakunnassa 1820-luvun alussa, siis runsaat kymmenen vuotta ennen A. J. Europaeuksen Liperiin tuloa, puhjennutta kriisiä, johon Klingekin lyhyesti viittaa em. teoksessaan.    Käsitellessään Pohjois-Savon herännäisyyden vaikutusta Iisalmen seurakunnassa Klinge nimittäin toteaa, että 1820-luvun alussa pietistinen liikehdintä oli siellä jo rauhoittumassa, toisin kuin Liperissä, missä "Karjalan apostoli" Henrik Renqvist kiersi käännytysmatkoilla ja murensi papiston ja rovastin arvovaltaa. 

Henrik Renqvist, joka saapui Liperiin kirkkoherran, rovasti N. J. Peranderin apulaiseksi 1817, oli alkuaan ilomantsilaisen talollisen poika Heikki Kukkonen. Hän oli päässyt opintielle vasta 17-vuotiaana, ja pitkiksi venähtäneiden opintojensa aikana, jolloin hän oli elättänyt itseään mm. harjoittamalla maakauppaa, hän oli tutustunut herännäiskristillisyyteen sekä Kuopiossa että Turussa. Vaikeat sielulliset kamppailut olivat johtaneet jopa itsemurhayritykseen, mutta siitä selvittyään hän sai Porvoossa pappisvihkimyksen ja määräyksen apupapiksi Liperiin. Siellä hän sai rahvaan hengellisestä tilasta hyvin kielteisen kuvan: juoppous, siveettömyys, lukutaidottomuus ja taikausko rehottivat ja kirkkokuri oli rempallaan. Parannuksen tarve oli siis suuri, ja Renqvistin saarna- ja opetustoiminnan päämääräksi tulikin uskonnollisen herätyksen aikaansaaminen Liperissä.  Nuoren miehen ehdottomuudella hän alkoi palauttaa myös kirkkokuria kovalla kädellä: kirkkoon hankittiin jopa jalkapuu, josta muualla oltiin siihen aikaan jo luopumassa.  

Renqvistin kansanomaiset saarnat ja kiihkeät herätyspuheet saavuttivat pian vastakaikua, ja herännäisyyden kannatus Liperissä alkoi kasvaa. Uskonvarmuutensa ja jyrkkyytensä vuoksi Renqvist joutui kuitenkin pian ristiriitaan rovasti Peranderin kanssa. Syksyllä 1820 tapahtui avoin välirikko Renqvistin arvostellessa kirjeessään rovastille kovin sanoin tämän viranhoitoa. Porvoon tuomiokapituli puuttui asiaan ja yritti tarkastus- ja ohjaustoiminnan avulla saada omapäisen apupapin pitäytymään kirkon virallisella linjalla siinä juurikaan onnistumatta. Seurakunnassa syntyi kahtiajako Renqvistin kannattajiin ja vastustajiin, ja pian hänen toimensa joutuivat myös käräjillä käsiteltäviksi. Tilanne Liperissä alkoi rauhoittua vasta, kun tuomiokapituli 1826 siirsi Renqvistin vankihuonesaarnaajaksi Loviisan edustalla olevaan Svartholman linnoitukseen. Oikeudenkäynti kuitenkin jatkui ylemmissä asteissa, ja vasta 1829 senaatti vahvisti Vaasan hovioikeuden päätöksen, jolla Renqvist erotettiin vuodeksi pappisvirasta sekä määrättiin maksamaan sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja sekä esittämään Peranderille julkinen anteeksipyyntö. Liperiin hän ei enää papiksi palannut, vaan siirtyi 1835 kappalaiseksi Sortavalaan.       

Rovasti Peranderin kuoltua 1831 hänen seuraajakseen Liperin kirkkoherraksi valittiin A. J. Europaeus, joka saapui uuteen seurakuntaansa keväällä 1834. Hän oli Liperissä ensimmäinen seurakuntalaisten itse valitsema kirkkoherra sitten 1700-luvun puolenvälin, ja Hartikaisen mukaan  henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman sopiva sielunpaimen vaikeiden ristiriitojen  rasittamaan seurakuntaan. "Maltillinen, kansanomainen, aktiivinen, taitava, tunnollinen, oppinut, sovitteleva, oikeudenmukainen ja lempeä ovat adjektiiveja, joita on kyllästymiseen asti käytetty Ylä-Karjalan lääninrovastista", toteaa Hartikainen väitöskirjassaan ja arvioi, että Europaeus tuli hyvin toimeen seurakuntalaisten kanssa. Liperin silloisessa tilanteessa oli varmasti viisasta, että Europaeus koetti välttää näkyvää kirkkokuria, jos asia oli suinkin puhumalla hoidettavissa. Kun Liperissä 1841 pidettiin piispantarkastus, oli "rauha palannut paimenten ja lauman välille", kuten Hartikainen tilannetta kuvaa. 

Europaeuksen sovitteleva asenne tuli ilmi myös suhteessa renqvistiläisiin. Heränneiden  johtomiehet antoivat arvoa rovastin maltillisuudelle. Sortavalasta käsin Renqvist  kirjoittikin Europaeukselle ja vieraili 1850-luvulla Liperissä pitämässä hartauskokouksia, Hartikaisen arvelun mukaan rovastin luvalla. Hartikainen (joka tässä käyttää lähteenään mm. Petersen-Jessenin teosta) tähdentää kuitenkin, että vaikka Europaeus oli valmis tunnustamaan herätysliikkeiden myönteiset puolet, hän ei suosinut renqvistiläisyyttä valtiokirkollisuuden kustannuksella. Hän arvosteli saarnoissaankin heränneiden taipumusta uskonnollisuuden ulkoiseen korostamiseen kuten polvirukouksiin ja hurmoksellisuuteen ja eri herätysliikkeiden keskinäiseen eripuraisuuteen ja syyttelyyn. Uskovaisenkaan ei tulisi luopua yhteiskuntaa rakentavasta työstä, "ei yhtään heille tarjottua leiwiskää pyytäisi maahan kaiwaa", toteaa Europaeus eräässä saarnassaan vuodelta 1849. 

Tutkimuksen teemasta johtuen Hartikaisen teoksessa käsitellään Europaeuksen virkatoimia yleensä vain Liperin herännäisyyteen liittyvissä yhteyksissä. Puhuessaan hänen aloittamastaan Suomen ensimmäisestä rovastikuntakirjastosta ja Liperin kansankirjastosta, jonka perustamisesta päätettiin pitäjänkokouksessa 1845, Hartikainen esittää mielenkiintoisen ajatuksen, että kirjastoharrastuksen taustalla Liperissä vaikutti ainakin osittain myös renqvistiläisten lukuharrastus. Henrik Renqvisthän oli merkittävä uskonnollisen kirjallisuuden tuottaja ja levittäjä, jonka jo 1800-luvun alkupuolella harjoittama kustannustoiminta loi pohjan kustannusyhtiö Otavan perustamiselle vuosisadan lopulla. Kun Europaeus suositteli Sanan-saattaja Wiipurista -lehdessä 1841 kansankirjastojen perustamista, hän vetosi kylläkin Ruotsista saatuun esikuvaan. En pitäisi silti mahdottomana, että Liperin rovastin ehdotukseen "viipurilais-käytännöllisen suomalaisuusajattelun" (Klinge) lisäksi olisi vaikuttanut myös Renqvistin innokas kirjaharrastus.

1800-luvun jälkipuoliskolla herätysliikkeiden ja valtiokirkon välillä aikaisemmin vallinneet vastakohtaisuudet lientyivät ja herätysliikkeet integroituivat vähitellen valtiokirkkoon, joka puolestaan omaksui heränneiden korostamia näkemyksiä. Tätä edisti aatteellisen ilmapiirin yleinen liberalisoituminen ja vähitellen yleistyvä pappien rekrytoituminen talonpoikaissäädyn riveistä. Liperin osalta pitänee joka tapauksessa paikkansa Hartikaisen johtopäätös, että A. J. Europaeuksen sovitteleva toiminta edisti siellä renqvistiläisyyden sulautumista valtiokirkollisuuteen ja pitäjän  kirkollisen elämän vähittäistä eheytymistä.    

Jorma Rytkönen

(Edellä mainittu Petersen-Jessen on Anne Petersen-Jessen : Liperin rovasti Anders Josef Europaeus 1798-1870. Suomen Sukututkimusseura 1987.)


maalaus, Liperin pappilamaisema
Liperin pappilamaisema, valokuva vanhasta maalauksesta.


JOULUNPYHIEN SALAPOLIISITEHTÄVÄ

Martti ja Lea Eerola ovat lähestyneet sukuyhdistystämme Matti Äyräpään plaketin tekijän ja historian selvittämiseksi.

Martti Eerolan äiti Salme Eerola toimi hammaslääkärinä Lappeenrannassa vuosina 1937 - 1985. Hänellä oli vastaanottohuoneensa seinällä vuoteen 1957 asti plaketti, joka esitti Matti Äyräpäätä. Plaketti on mahdollisesti tehty 1930-luvulla tai 1940-luvun alussa.

Martti ja Lea Eerolan aikomuksena on lahjoittaa plaketti Suomen Hammaslääkäriliitolle, jolla ei ole kyseistä plakettia. Tässä yhteydessä he haluaisivat liittää plakettiin myös sen historiatietoja.

Matti Äyräpää plaketti
(valokuva MarttiEerola)

Plaketti esittää Matti Äyräpään kasvojen sivuprofiilia ja siinä on hänen nimensä. Levy on kooltaan 17,5 x 26 cm. Paksuus on noin 0,5 cm. Se on ilmeisesti valettu hiekkamuottiin ns. painometallista eli lyijyn ja antimonin seoksesta ja pintakäsitelty kuparisulfaatilla. Plaketin alaosassa on pienet nimikirjaimet (ilmeisesti tekijän) I I H tai I I N, mahdollisesti H H.

Kuvassa on havaittavissa huomattavaa yhteneväisyyttä Alpo Sailon Matti Äyräpää mitalin (kts. Sukusanomat 2006 nro 2) ja Liperissä olevan Matti Äyräpää patsaan kuvan kanssa. Plaketin ja muut kuvat poikkeavat kuitenkin joidenkin yksityiskohtien osalta.

Mikäli lehtemme lukijoilla on tarkempaa tietoa plaketista, sen tekijästä tai plaketin käyttötarkoituksesta, niin ne voidaan toimittaa sukuyhdistyksen esimiehelle tai sukusanomien nettisivujen palautepalstan kautta. Yhteystiedot löytyvät Sukusanomien alkusivuilta. Välitämme tiedot edelleen Martti Eerolalle.


RAHASTONHOITAJAN PALSTA

Sukusanomat ja muu yhdistyksen posti lähetetään perhekohtaisesti. Jäsenrekisterissä on monia perheitä, joiden lapset ovat jo aikuisia - osa jo oman perheen perustaneita - mutta jäsenrekisterin mukaan asuvat edelleen vanhempiensa luona. Aikuiset lapset jäävät ilman omaa Sukusanomia. Keväällä lähetetystä jäsenmaksupankkisiirron tiedoista voi tarkistaa jäsentiedot.

Yhdistyksen jäsenrekisteriä on kehitetty siten, että nyt on esim. lapsille mahdollista postittaa oma Sukusanomien numero siten että jäsenmaksu liitetään vanhempien jäsenmaksulomakkeelle. Mikäli huomaat virheellisyyksiä jäsenrekisterin tiedoissa tai haluat muuttaa jäsen- tai jäsenmaksutietoja niin ne voi ilmoittaa yhdistyksen rahastonhoitajalle tai yhdistyksen palaute-sivun kautta.


Anders Theodor Europaeuksen lapset


Selma Kristina Sofia Pankakoski ent. Hällström o.s. Europaeus
s. 1880 k. 1959


Bertha Maria Äyräpää ent. Europaeus
s. 1883 k. 1961

  


Aarne Elias Äyräpää ent. Europaeus
s. 1892 k. 1971


Ella Augusta Kitunen o.s. Europaeus
s. 1890 k. 1988

  


Arvi Josef Äyräpää ent. Europaeus
s. 1894 k. 1934

Kolmesta Adde Europaeuksen nuorena kuolleesta lapsesta ei ole kuvaa.
Antti (s. 1881, k. 1881)
Andreas Johannes (s. 1885, k. 1886)
Vilhelm Emanuel (s. 1892, k. 1893).

  


Agronomi Anders Theodor Europaeus perheineen - noin vuonna 1892. Bertha, Selma, Aarne, Adde, Ella ja Kristina Sofia Europaeus o.s. Riikonen. Poika Arvi ei vielä ollut syntynyt


Natalia Vilhelmina Rytkösen o.s. Europaeus lapset


Anders (Antti) Johan Rytkönen
s. 1870 k. 1930


Karl (Kalle) Wilhelm Rytkönen
s. 1871 k. 1898

  


Enok Aron Rytkönen
s. 1874 k. 1960


Selma Johanna Rytkönen
s. 1875 k. 1937

  


Otto Erik (Erkki) Rytkönen
s. 1879 k. 1910


Heikki Reinhold Rytkönen
s. 1881 k. 1933

  


Martin Joel (Martti) Rytkönen
s. 1882 k. 1893


Hertta Natalia Kyyrö o.s. Rytkönen
s. 1884 k. 1927

  

lisäksi Matias (Matti) Josef Rytkönen s. 1877 k. 1880, kuva puuttuu


Aron ja Natalia Rytkösen perhe (todennäköisesti) vuonna 1889.
Vasemmalta: (1), (2), 3 Kalle, 4 rovasti Aron R., 5 Enok, 6 Selma, 7 ruustinna Natalia Wilhelmina o.s. Europaeus, 8 Antti, 9 Hertta, (10).
1, 2 ja 10 pojat ovat Erkki ja Heikki sekä joku vieras poika - ei tiedossa kuka kukin on.


MUSIIKKINÄYTELMÄ D.E.D. EUROPAEUKSESTA SAVITAIPALEELLA

Marraskuussa 2007 esitettiin Savitaipaleella musikaali D.E.D Europaeuksesta, Jouko Saramies lähetti meille sähköpostitse lokakuussa 2007 lehdistötiedotteen. Toivottavasti joku yhdistyksen jäsenistä näki näytelmän ja vaikka jakaisi kokemuksensa Sukusanomien lukijoille. Eikä kahta ilman kolmatta, ehkäpä näytelmä otetaan tulevaisuudessa uudelleen ohjelmistoon.

DED Europaeus
David Emmanuel Daniel Europaeus 1820-1884

Europeauksen elämä oli omalaatuinen, värikäs ja traaginen, eikä hänen työnsä saanut sille kuuluvaa arvostusta. Esimerkiksi hänen nykypäiväänkin hyvin sopivat rauhan ja kansojen välisen veljeyden ajatuksensa jäivät vaille ymmärrystä hänen aikanaan. Hänen runsaasta kirjallisesta tuotannostaan mainittakoon mm Työmiehen mietteitä, Pieni Runoseppä sekä Ruotsalais-suomalainen sanakirja. Kirjallisen tuotannon lisäksi Europaeus kehitti lukuisia sanoja suomen kieleen kuten esimerkiksi eduskunta, enemmistö, esitelmä, harrastus, ilmansuunta, johto, johtokunta, johto-oppi, johtopääte, kaunokirjallisuus, (säkeen) kerto, kertosäe, kielivirhe, kiistää (kieltää, väittää vääräksi), kivipaino, kunta, (kirjojen) kustantaja,  miehittää, mietintö, omistusliite, osoite, pätevä, sananmukainen, sinutella, suorasanainen, säestää (soittaa toisen laulaessa), säännöllisyys, säännöttömyys, tasa-arvo, todennäköinen, toimeentulo, ulkomaalainen, valokuvaaja, valtava, vety, virkavala, väitöskirja, yhdyssana, äänenkannattaja jne.

Jo monia vuosia kestänyt kirkkomusikaaliperinne saa jatkoa Savitaipaleella. Edelliset näytelmät - Suuri oikeudenkäynti, Suola, Savinen taival ja läkkiseppä Lindblad -  saavuttivat suuren suosion ja keräsivät runsain joukoin katsojia myös kauempaa maakunnasta. Tänä vuonna Savitaipaleen musiikin-, tanssin- ja teatteriharrastajat esittävät musiikkinäytelmän Savitaipaleella syntyneestä D.E.D. Europaeuksesta.  Näytelmän ensi-ilta oli Kalevalanpäivänä 2004 ja tämä esitys on jonkin verran muuteltu toisinto. Kokonaisuus on saatu historiallisesti ja kulttuurisesti hyvin mielenkiintoiseksi ja esitysteknisesti näyttäväksi.

Daniel Europaeuksen elämä ja aikaansaannokset ovat näytelmän arvoinen, joka nyt toteutetaan hänen synnyinpitäjässään Savitaipaleella. Käsikirjoitus musiikkinäytelmään on Anna-Mari Kaskisen, sävellystyö Pekka Simojoen, musiikin sovitus sekä kuoron johto Taisto Taalikaisen, koreografia Elsi Hirven sekä ohjaus Arto Myllärisen. Valot ja ääni Janne Pajarinen. Puvustus Onerva Hemmilä  Kunnianhimoisessa produktiossa esitystä toteuttamassa on jälleen mukana toista sataa innokasta näytelmän, laulun, musiikin sekä tanssin paikallista harrastajaa, aikuisia ja lapsia. Tuotanto Savitaipaleen musiikinystävät ry.

Europaeuksen lapsuudesta ja perheestä:

"Minun isäni Peter Adolf Europaeus oli ollut saksan ja ranskan kielien opettaja ja rehtori Haminassa ja Viipurissa ennen kuin hänestä tuli Savitaipaleen kirkkoherra. Isoisäni Jaakob Johan oli Uudenkirkon kirkkoherra ja isoäitini Beata Katarina (vanh'äit', niinkuin Savitaipaleella sanottiin) oli Savitaipaleen kirkkoherra Heintziuksen tytär. Myös isoisäni isä ja hänenkin isänsä olivat pappeja. Ei siis ihme, että äitini toivoi minustakin pappia.

Äitini oli lampuodin tytär Sofia Peijo ja hän hoiti pappilan isoa karjaa. Kun isäni ensimmäinen vaimo oli kuollut, isäni meni äitini kanssa avioon, vaikka heillä oli yli 20 vuotta ikäeroa. Kerron vielä vähän suvustani. Minulla oli yksi sisar, Ulrika Sofia, joka avioitui venäläisen upseerin, eversti Kislovin kanssa. Veljeni Emil toimi kuvernöörin virastossa kielenkääntäjänä ja toinen veljeni Nils oli alikapteeni Venäjän keisarillisessa armeijassa. Minulla oli myös viisi sisarpuolta, joista Anna Elisabet avioitui pastori Peter Platanin kanssa. Katarina Charlotta oli opettaja."

  • 1845 retki Suomen ja Venäjän Karjalaan
  • 1845 retki Vienan Karjalaan
  • 1846 retki Sotkamoon ja Aunukseen
  • 1847 retki Inkeriin
  • 1848 retki Inkeriin ja Pietarin kautta Tverin Karjalaan
  • 1853 retki Inkeriin
  • 1854 retki Viroon

KIRJELÖYTÖJÄ KARIN ÄYRÄPÄÄN VIERASKIRJAN VÄLISTÄ

Hanna Äyräpään kyläänkutsu kälylleen Karin Äyräpäälle 27.12.41


Tervehdin rakkainta kälyä!
Jos sull´ ei ilman oo´älyä
huomenissa tänne tulla,
missä varttoo kahvi, pulla,
siinä kello kahden maissa
kahvihampaan pakottaissa,
täten sulle kutsun antaa,
perille mink´ Paavo kantaa,
kälysi Hanna

J.K.
Muksut myöskin mukaan ota
ettei teillä syttyis´ sota


Kitusten poikien Maunun ja Jaakon Karin Äyräpäälle tuoman joulukuusen saatekirje


Lapsille jaettavaksi

Maalaisserkut pulleat
Maunu sekä Jaako
Kuusta tässä kantavat
Sisään tulla saako
Tuoda joulun tullessaan
kynttilöiden valon
Mielen johtaa seimen luo
Joulun tähden jalon




Äyräpääläistä joulua 1956 Helsingin Runeberginkadulla: Karin (Kaisu) Äyräpää, sylissä Pertti, Jaakko ja Eila Äyräpää, sylissä Kari-Pekka


SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ JOULUA
JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2008




Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.