|
 A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2007 nro 1 (93) ISSN 0356-0791 (Painettu)
SISÄLLYS
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry Esimies: Toimitus: www.europaeus.info Esimiehen palsta
A.J. Europaeuksen jälkeläisille läheinen Lampan talo on viime aikoina ollut julkisen huomion kohteena. Helsingin kaupunki haluaa vanhojen empirekortteleiden heräävän virastounestaan ja muuttuvan sykkiväksi "vanhaksi kaupungiksi", jossa on puoteja, hotelleja ja ihmisvilinä jatkuu myöhään iltaan. Lampan talo on toistaiseksi ensimmäinen Kauppatorin laidan vanhoista taloista, joista kaupungin rakennustoimesta vastannut virasto on väistynyt ja johon nyt rakennetaan hotellia ja ravintolaa. Aikanaan talo on klassisen eurooppalaisen porvaristalon tapaan toiminut monessa käytössä. Stockmannin tavaratalo on aloittanut toimintansa sen pohjakerroksessa, sen pihasiivessä on ollut hotelli ja talossa on toiminut myös Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos. Aina talon vanhimpien osien rakentamisesta vuonna 1817 pitkälle 1930-luvulle taloa asuivat sen rakennuttajasuku Lampat ja äitinsä puolelta heistä polveutuva A. J. Europaeuksen nuorin poika Matti Äyräpää. Tällaisia historiallisia porvaristaloja on Helsingissä ja Suomessa vain vähän - sinänsä talosta ja sen historiasta tulee hakematta mieleen isoäitini Ella Kitusen (o.s. Europaeus) lempiromaani Buddenbrookit ja heidän perintötalonsa Lyypekissä. Buddenbrookit on sukuromaani, joka kertoo pohjoissaksalaisen porvarissuvun "rappiosta". Suvun vanhat perinteet väistyvät, kun nuorempi polvi ei ole kiinnostunut kauppahuoneen jatkamisesta vaan taiteellisista harrastuksista. Lampan taloon liittyy samantapaisia vaiheita, kun Europaeusten pappissuvun nuoret miehet Anders Theodor, Reinhold ja Matti viettivät kukin opiskeluvuosina aikaansa Lampan talossa. Kukaan heistä ei jatkanut isänsä pappisuralla. Ainoastaan Matti pystyi huolehtimaan hyvin itselleen langenneesta aineellisesta ja henkisestä perinnöstä luomalla merkittävän uran hammaslääketieteen pioneerina Suomessa ja fennomaanisen liikkeen kantavana voimana - ja hoitamalla hyvin myös maallisen leiviskänsä ja osallistumalla suomalaisen liike-elämän pystyttämiseen. Taloushistorioitsijat väittävät joskus, että porvarissukujen nousu ja lasku seuraa kolmen sukupolven mallia: ensimmäinen hankkii omaisuuden ja asemat, toinen ylläpitää ja kolmas tuhlaa ja tuhoaa. Sukuhistoriat ovat kuitenkin mutkikkaampia ja jännittävämpiä; sukujen perinteet ja käsitykset itsestään vaikuttavat nekin monin eri tavoin. Itse käsite "suku" on monimielinen, sillä jokainen meistä kuuluu samanaikaisesti moneen eri sukuun. Oma käsityksemme siitä, mihin kuulumme on lähinnä sosiaalinen konventio. Isoäitini Ella oli innokas sukuharrastaja, ja hän myös kertoi minulle ja muille sisaruksilleni ja serkuilleni loputtomasti sukutarinoita. Niitäkin tärkeämpiä olivat vakaat kristillisidealistiset ja fennomaaniset arvot sekä niihin yhdistetty vakaa käsitys akateemisen ja tieteellisen työn suuresta arvosta. Ella-mummu - niin kuin me häntä kutsuimme - välitti minulle käsityksen kuulumisesta Europaeusten sukuun. Häneltä omaksutun käsityksen mukaan sukuun kuuluminen merkitsi ennen kaikkea vahvaa sitoutumista ihanteisiin. Hän teki aina selvän eron "idealistien" ja "rahantuntevien" välille, ensimmäiset olivat hyviä, jälkimmäiset eivät. Tosin tämä ei estänyt mummua olemasta hyvinkin tarkka oman rahankäyttönsä suhteen. Vuosia myöhemmin tajusin, että Ella-mummun erottelut olivat tapa perustella hänen omaa elämänkulkuaan ja valintojaan. Anders Theodor eli Adde Europaeus, A. J:n esikoinen, ei ollut erikoisen rahantunteva, ehkä ennemminkin huikentelevainen. Hänen elämänkaarensa oli sosiaalisesti laskeva, ainakin pikkuveljeen Mattiin verrattuna. Sen sijaan Adden lapset perivät voimakkaan uskon koulutuksen voimaan, he kaikki, niin pojat kuin tytötkin, opiskelivat yliopistossa (mikä oli naisten osalta suhteellisen epätavallista tuolloin) ja kaikki rakensivat vahvan idealismin leimaaman elämänuran. Käsitykseen suvusta ja sukulaisuudesta kuuluu aina ajatus kertomuksesta ja jatkuvuudesta - muinaisia sukuluetteloja pidetään historiankirjoituksen ja eeppisen runouden alkuna. Polveutumistarinoiden rinnalle tulevat selviytymistarinat: miten kukin elämänsä eli, miten toimi vastoinkäymisissä, miten siirsi arvonsa seuraaville polville. Sukulaisuus on yksi arvojen ja mallien välittämisen muoto. Ei ole sattumaa, että tietyt ammatit ja elämänsuuntaukset kulkevat suvuittain. Tällainen periytyminen ei tietenkään ole geneettistä tai biologista vaan opittua ja omaksuttua. Pelkkien geneettisten karttojen laatimiseen sukutarinoita ja -yhdistyksiä ei tarvittaisi. Lampan talon uudistaminen antaa mahdoll-isuuden virkistää muistoja suvun juurista Helsingin vanhimpaan ydinkeskustaan. Itse kuuluun haaraan, jolla ei ole verisukulaisuutta talon rakennuttajiin, mutta tieto siitä, että isoäitini isä asui talossa 1850-luvulla, tekee siitä minullekin läheisen. Nyt kun taloa uudistetaan ja entisöidään pieteetillä, myös sukuyhdistyk-sellemme on tarjottu mahdollisuus tutustua siihen. Tarkoitus on, että ensi syksyn sukukokous avataan Lampan talossa. Mikäli teillä on hallussanne Lampan taloon kuuluneita esineitä, kuvia sen sisätiloista tai siihen liittyviä muistoja, olen luvannut välittää niitä edelleen hotellihankkeen toteuttajille. Tarkoituksena on, että talon tulevassa sisustuksessa otetaan huomioon sen aiempia historiallisia kerrostumia.
Syksyn sukukokouksen aikataulu ja ohjelma tarkentuu vielä. Lampan talossa vierailun lisäksi professori Matti Klinge on lupautunut esitelmöimään pappissukujen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä 1800-luvun Suomessa. Sukukokous pidetään lauantaina 27.10. klo 14. Tuomas M. S. Lehtonen Edellisen Sukukokouksen yhteydessä 28.10.2006 Yliopistomuseo Arppeanumissa yhdistys lahjoitti museolle kokoelman Matti Äyräpään mitaleita ja kunniamerkkejä. Tarkemmin tästä Sukusanomat 2006/2 (92). Helsingin yliopistonmuseo Arppeanum mainitsi vuoden 2006 toimintakertomuksessaan, että sen kokoelma karttui mm. A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:ltä saadulla esinelahjoituksella, joka sisälsi Matti Äyräpään mitaleita. http://www.museo.helsinki.fi/yliopistomuseon_saatio/toimintakertomus2006.htm
KIRJAKAUPPIAAN RUNOKIRJAT
Isoisäni kirjakauppias Enok Rytkönen (1874-1960) oli aikoinaan sukulaispiirissä hyvin tunnettu tilapäisrunoilija. Loppusointuihin perustuva riimittely sujui häneltä helposti, ja hänen kynästään lähti lukematon määrä runomuotoisia onnitteluja, tervehdyksiä ja muita viestejä sukulaisille ja tutuille. Vähemmän on ehkä tiedossa, että isoisä-Enok on
laatinut/runoillut tekstit myös suurehkoon joukkoon lasten kuvakirjoja.
Fennica-tietokannassa (Suomen kansallisbibliografia) hänellä on 36 nimekettä,
joista kolmisenkymmentä voisi luullakseni olla runokirjoja. Kun kuitenkin itse
omistan niistä vain yhden, Pikku-Matin marjamatkan, olisin utelias tietämään,
onko arvoisilla sukulaisilla parempaa tietoa asiasta ja jopa kenties hallussaan
joitakin alla mainituista julkaisuista:
(Tiedot on poimittu julkaisuluettelosta, jonka Leena Rytkönen on hankkinut Saarijärven kaupunginkirjaston myötävaikutuksella.) Jorma Rytkönen
KUOROTYTTÖNÄ 1988 LIPERISSÄ PIKKU-MATIN MARJAMATKASSASukuyhdistyksemme 40-vuotisjuhlakokouksessa Liperin Rotilassa 2.-3.7.1988 esitetty ooppera Pikku-Matin marjamatka oli unohtumaton elämys etenkin, kun sain olla mukana iloisessa esiintyjien joukossa kuorotyttönä yhtenä puolapiijoista. Esiintymislava navetan rauniot Raunilinna-teatteri kuten Anneli Äyräpää Sukusanomissa 1/1989 kirjoitti sukujuhlamuistelossaan kuin pienois-Olavinlinna, oli erittäin hyvin sopiva oopperan juoneen. Me esiintyjät olimme saaneet hienot nuotit ja sanat, joihin oli merkitty hienosti soittimien ja laulajien esiintymisjärjestykset. Ne ovat yhä minulla tallella muistona. Instrumentteja oli mm. viulu I ja II, sello, harmonikka, huilut ja kannel sekä rumpu ja triangeli. Kannel jäi erityisen lämpimänä mieleen soittajan ollessa tuolloin 8 -vuotias veljentyttäreni Terhi. Kaikki esiintyjät olivat toki ihania ja antoivat parastaan, eikä kukaan voinut olla nauttimatta niin katsomossa kuin esiintymislavalla. Sellaisen vaikutelman sain. Tunnelmaa lisäsi paljon kauniit esiintymisasut niin Mustikkakuninkaalla, Puolamummolla, Sinipojilla ja Puolapiioilla, joista ohessa kuvia. Kauniiden soololaulujen lisäksi jäi kuorolauluista erityisesti mieleen Puolapiikojen kaunis laulu:
Kuten oli kuoron päätöslaulu:
Kaija Rasilo
KIRJOITUSKILPAILU SUKUVIESTI-LEHDESSÄ 2/2007Sukuviesti-lehti järjestää kaikille lapsille ja nuorille avoimen kirjoituskilpailun, jonka aiheena on Mielenkiintoinen sukuni. Jokainen kirjoittaja saa käsitellä aihetta haluamallaan tavalla, myös runot ovat siis tervetulleita! Kilpailussa on viisi sarjaa:
Kirjoituksen tulee olla ennen julkaisematon ja sen pituus korkeintaan 4 liuskaa. Kilpailuaika päättyy 3.9.2007. Kirjoitukset tulee toimittaa määräaikaan mennessä Sukuviestin toimitukseen. Raadin parhaiksi arvioimat työt julkaistaan Sukuviestin tulevissa numeroissa. Kaikkien vuoden 2007 kilpailujen parhaat palkitaan Helsingissä Karjalatalolla 20.10.2007 Valtakunnallisen Sukutapahtuman avajaistilaisuudessa. Sukuviesti-lehden luvalla julkaisemme oheisen kirjoituskilpailuilmoituksen. Mielellämme julkaisisimme kirjoituksia myös omissa Sukusanomissamme.
PAAKKILAN PUUTARHA ENTISEEN LOISTOONSASukukokoukseen Haapavedellä heinäkuussa 2005 osallistuneet muistanevat pyörähdyksen Paakkilan vanhan pappilan pihalla. Sade esti silloin lähemmän ympäristöön tutustumisen, mutta kuulimme, että on suunnitelmia niin puutarhan kuin pappilanrakennuksen kohentamiseksi. Kunnostus- ja ennallistamistyöt ovat nyt käynnistyneet. Hanketta toteuttamaan perustettiin v. 2004 Paakkilan kannatusyhdistys, joka on saanutkin paikkakunnalla viriämään suuren innostuksen ja talkoohengen asian hyväksi. Mittava hanke on hyväksytty EU:n Leader-rahoituksen piiriin. Laaja puutarha on tarkoitus rakentaa entiseen kukoistukseensa, sellaiseksi kuin se oli Kasvitarha- ja keittokoulun toimiessa pappilassa. Koulun perusti v. 1893 papinrouva Nora Pöyhönen o.s. Europaeus, naisia varten, jotta nämä voisivat saada opetusta kasvitarhanhoidosta ja terveellisen ruuan laitosta. Koulun perustaminen aikanaan oli rohkea ja vaativa haaste ja sitä pidettiinkin lähes sensaationa. Koulu toimi Paakkilassa noin 15 vuoden ajan ennen siirtymistään nykyiselle paikalleen Alamaalle. Pappilakulttuurissamme Paakkila edustaa ainutkertaista kokonaisuutta. Käyntimme jälkeen Paakkilassa on raivattu pois vanha puusto ja näkymä järvelle on palautettu. Kulkuväyliä ja siltoja on rakennettu. Tänä kesänä alkavat varsinaiset istutustyöt. Itse pappilarakennus tulee suunnitelmien mukaan toimimaan kokous- ja juhlatilana ja siihen kunnostetaan myös majoitustilaa. Valmistuessaan alue tarjoaa niin haapavetisille kuin vaikka Europaeus-suvun kesämatkailijoille mahdollisuuden viihtyä ja virkistyä kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Paakkilan kannatusyhdistys on painattanut toimintansa rahoittamiseksi vanhoista valokuvista kootun korttisarjan. Kuvat ovat pääosin ruustinna Nora Pöyhösen Kasvi- ja puutarhakoulun ajalta. Korttisarja kuvittaa tätä Sukusanomien sivua. Paakkilan kuulumiset kertoi Kirsti Salminen
Paakkilan kannatusyhdistyksen toiminnasta tai vaikkapa korttien ostamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan Paavo Hintikkaan. LISÄTIETOJA ANTON VALTAVUOSTA
www.europaeus.infon:n kautta tullut yhteydenotto toi lisätietoja Anton Valtavuosta. Greger Nyström tutki Haddaksen taloa Liljendalin Garpomin kylässä. Yhteiseksi tekijäksi löytyivät Mårten Ericsson (1730-1796) ja Carin Ericsdotter (1733-1792). Pernajan kirkonkirkoista löytyvät seuraavat tiedot: - Tabell 1 - Rikström, Carl Andersson f. 20.11.1818 Pernå Rike Klemets.
d. 07.05.1872 1. makan Abrahamsdotter, Eva Gustava f. 15.03.1816 Liljendal
Garpom Haddas. d. 02.12.1883 Pernå Rike. Bondedotter. Äktenskap: 20.10.1841 Liljendal. Far: Mårtensson, Abraham f. 1769 Pernå (Liljendal) Garpom Haddas. Bondedotter. Vid vigseln bondedotter från Liljendal Garpom Baijars. Före giftermålet piga i Pernå Grefböle och Hardom. Barn: 1) Gustava f. 15.10.1842 Pernå Rike Klemets. 2) Carl f. 23.02.1844 Pernå Rike. d. 09.01.1874 St. Michel. Skollärare.
3) Erika f. 19.03.1847 Pernå Rike. Flyttade 16.10.1868 från Pernå
till 4) Anton f. 12.01.1850 Pernå Rike. Folkskollärare. Flyttade 1.2.1875 från Pernå till Viborg. 5) Amanda f. 02.05.1853 Pernå Rike. 6) Mathilda f. 05.10.1856 Pernå Rike. Flyttade 1888 från Pernå till Viborg. Mikäli haluat lisätietoja tai ottaa yhteyttä uusiin sukulaisiin, soita tai kirjoita hallitukselle tai jätä viesti www.europaeus.infon kautta. Yhdistys sai myös esipolvikaavion Anton Valtavuon esi-isistä. ELLA KITUSEN ELÄMÄ
|
|
Sisällysluettelo:
|
Suomennettu teksti ja valokuvat löytyvät sivuillamme www.europaeus.info/ellakitunen.htm . Lisäämme sinne mahdollisimman pian myös alkuperäisen ruotsinkielisen version.
Muisto ihmisestä on kuin jalanjäljet rantahiekassa. Muisto säilyy heissä, jotka tunsivat ihmisen, mutta kun nämäkin ovat menneet pois, häviää myöskin suuri osa muistoa. Tämä koskee sellaisiakin ihmisiä kuin Ella Kitunen, jotka ovat saaneet elämässään paljon aikaan. Jälkeenjääneille, ennen kaikkea lapsille ja lapsenlapsille voi siksi olla tärkeää, että muistot saatetaan kirjalliseen muotoon ja niihin liitetään valokuvia. Näin säilyy kuva poismenneestä. Tästä syystä me, tytär Maija ja vävy Sven Lalander olemme laatineet tämän pienen kirjoituksen Ellan ruotsalaisille jälkeläisille.
Aineisto perustuu pääosin Maijan muistoihin äidistään sekä Ellan omiin muistoihin, jotka hän kertoi Maijalle 1970-luvulla ja jotka nauhoitettiin ja myöhemmin siirrettiin tietokoneelle ja CD-ROM-levyille. Lähteinä on käytetty myös kirjeitä, lehtiä ja muita artikkeleita sekä joitakin kirjoja. Tarkat ajanmääritykset on katsottu Maijan päiväkirjamerkinnöistä. Kuvat on osin kopioitu vanhoista kuvista, osin on käytetty Maijan omia kuvia. Liitteenä on kaksi runoa Ellan 85- ja 90-vuotispäiviltä. Ellan tytär Elina, poika Maunu ja tyttärentytär Katariina ovat oikolukeneet käsikirjoituksen ja heidän arvokkaat kommenttinsa on otettu huomioon.
Maija ja Sven Lalander, 2002
SUKUYHDISTYKSEN KUVA-ARKISTO
| |
| Anders Josef Europaeus |
Sukuyhdistyksemme alkuvaiheessa oli jo yhdistyksen tavoitteena kerätä mahdollisimman kattava kuva-arkisto suvun jäsenistä puolisoineen. Ensimmäisissä sukulaisille lähetetyissä Tiedonnannoissa - Sukusanomien edeltäjässä - oli vetoomus sukuvalokuvakokoelman keräämisestä:
"Yhdistyksemme omistaa laajan sukukuvakokoelman, jossa vanhempien polvien valokuvia on hyvin runsaasti (melkein jokaisesta henkilöstä monta erilaista kuvaa), mutta kahden nuorimman polven kohdalla on ammottavia tyhjiöitä. Olisi nyt jo tänä vuonna päästävä siihen, että jokaisesta suvun jäsenestä olisi kokoelmassa ainakin yksi yksinäiskuva. Näin saataisiin hauska peruskuvasto, joka kokoustilaisuuksissa ja muulloinkin olisi nähtävänä. (Muunkinlaiset kuvat ovat tietysti tervetulleet.) Toimittakaapa, hyvät asianomaiset, puuttuvat kuvat tänne. Ellei ole sopivaa ennestään, niin menkää lähimmälle valokuvaajalle, ja monellahan on kamera itselläänkin."
Toivo Valtavuon johdolla kerättyä kuvakokoelma täydennettiin aina 60-luvun alkupuolelle saakka. Tämän jälkeen ei kuva-arkistoa ole täydennetty järjestelmällisesti. Tämän vuosituhannen puolella on taas pyritty täydentämään kuva-arkistoa vuosikokouskuvilla. Yksittäisiä kuvia on lisäksi saatu sekä yhdistyksen jäseniltä että myös jäsenistön ulkopuolelta.
Suvun kuva-arkisto käsittää nykyisin yli 800 kuvaa. Kuvista noin 500 on vanhoja henkilö- tai perhekuvia. Joistakin kuvista on useampia vedoksia. Kuvat on siirretty digitaaliseen muotoon.
Sukupuun muotoon järjestetyt valokuvat ovat olleet muutaman kerran yhdistyksen vuosikokouksessa nähtävillä. Sukusanomien lukijat ovat varmaankin panneet merkille kuvien lisääntymisen lehden sivuilla. Moni näistä vanhoista kuvista on peräisin sukuyhdistyksen kuva-arkistosta.
Nyt olisi aika täydentää tuota 50 vuoden aukkoa suvun kuva-arkistossa. Uusien sukupolvien kuvat puuttuvat täysin - ja kuka tunnistaisi enää oheisesta kuvasta tämänkään artikkelin kirjoittajaa.
Arkistoon kaivataan sekä yksittäisiä henkilökuvia että
perhekuvia. Kuvia voi lähettää elektronisessa muodossa sähköpostilla
yhdistykselle osoitteella
kuvat(at)europaeus.info
Alkuperäiset kuvat voi
toimittaa yhdistyksen rahastonhoitajalle.
Kuvat palautetaan niin haluttaessa skannauksen jälkeen, muussa tapauksessa kuvat liitetään myös paperiversiona yhdistyksen kuva-arkistoon.
Kuvien mukaan on syytä liittää tieto henkilöistä, keitä kuvassa on sekä mielellään kuvausaika. Jos kuvaan liittyy jokin tarina, on se myös hyvä saada kuvan mukana. Kuvien lähettämisellä annetaan sukuyhdistykselle oikeus tarvittaessa julkaista kuva Sukusanomissa, yhdistyksen verkkosivuilla ja yhdistyksen julkaisemissa sukukirjoissa. Kuvan lähettäjä voi myös kieltää julkaisuluvan jossakin muodossa.
Aloitamme Sukusanomissa sukupuun muotoisen kuvagallerian julkaisemisen. Tarkoituksena on saattaa sukulaisten nähtäville vanhempien sukupolvien kuvat. Tässä numerossa on Anders Josef Europaeuksen lasten kuvat. Seuraavissa numeroissa julkaisemme heidän lastensa kuvat.
Pertti Äyräpää
Anders Josef Europaeuksen lapset
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kahdesta Anders Josef Europaeuksen nuorena kuolleesta lapsesta ei ole kuvaa. Selma Maria Europaeus (s. 1840, k. 1848) ja Fridolf Emanuel Europaeus (s. 1849, k. 1857).
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTO 20 VUOTTA
Sukuyhdistys sai 1980-luvun alkupuolella testamenttilahjoituksena Aune Äyräpään maalauksia ja piirustuksia. Yhdistys päätti myydä taulut arvonnan perusteella jäsenistölle. Monella sukulaisella onkin seinällä Aune Äyräpään kukka- tai maisemataulu.
Yhdistyksen hallitus oli käsitellyt Kauko Laineen ehdotuksen pohjalta taulumyynnistä saatujen rahojen käyttöä siten, että rahoilla tuettaisiin suvun keskuudessa taiteiden harrastusta. Olihan suvussa monia esim. musikaalisesti lahjakkaita nuoria. Tukimuotona voisi olla stipendien ja apurahojen jako. Asia tuotiin vuoden 1985 vuosikokoukseen keskusteltavaksi. Vuosikokouksen näyttäessä vihreää valoa ehdotukselle, aloitettiin yhdistyksen hallituksen asettamassa toimikunnassa rahaston sääntöjen työstäminen. Kari Rytkönen vastavalmistuneena oikeustieteen kandidaattina sai tehtäväkseen varmistaa rahaston sääntöjen asiallisuus ja laillisuus.
Aune Äyräpään rahasto perustettiin vuoden 1986 vuosikokouksessa.
Aune Äyräpään rahaston tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan edistää ja tukea taiteen harrastusta ja opintoja yhdistyksen jäsenten keskuudessa. Tämä toteutetaan pääasiassa jakamalla stipendejä ja apurahoja. Rahaston peruspääoma on 20.000 markkaa (3.363 euroa). Stipendeihin ja apurahoihin voidaan käyttää vain rahaston tuottoa.
Ensimmäinen rahaston myöntämä stipendi jaettiin vuoden 1987 vuosikokouksessa. Sen saajana oli Risto Sakari Kyyrö ja käyttötarkoituksena huilun hankinta. Vuosien saatossa rahastosta on jaettu 28 stipendiä yhteensä 3.852 euroa. Stipendien suuruus on vaihdellut 50 ja 400 euron välillä, keskiarvon ollessa 135 euroa. Stipendin saajina on ollut 21 suvun jäsentä. Osa stipendin saajista on harrastuksen edetessä saanut useamman stipendin.
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT
Aune Äyräpään rahaston stipendit vuodeksi 2007 taiteen harrastuksen ja opintojen tukemiseen yhdistyksen jäsenten keskuudessa julistetaan haettavaksi 30.9.2007 mennessä.
Hakemukset perusteluineen tulee osoittaa yhdistyksen hallitukselle ja ne lähetetään yhdistyksen esimiehelle
KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N
TOIMINNASTA
AJALLA 1.1. - 31.12.2006
Viime vuosi oli yhdistyksen 58. toimintakausi. Sen päättyessä yhdistyksessä oli 268 jäsentä, ja yhdistyksen lehti Sukusanomat lähetettiin 111 osoitteeseen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina hallituksen jäseninä olivat:
| Eero Hirvensalo | v:sta 2005 (nykyisen toimikauden alkamisvuosi) |
| Riitta Karasvirta | v:sta 2004 |
| Liisi Klobut | v:sta 2006 |
| Tuomas Lehtonen | v:sta 2006 |
| Leena Rytkönen | v:sta 2005 |
| Kristiina Nordling | v:sta 2005 |
| Kaija Rasilo | v:sta 2004 |
| Kirsti Salminen | v:sta 2006 |
| Riitta Smeds | v:sta 2004 |
| Antti Voipio | v:sta 2005 |
| Pertti Äyräpää | v:sta 2004 |
Hallituksen valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Pertti Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio sekä varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus piti toimintavuoden aikana kolme kokousta.
Sukusanomat ilmestyi toimintavuoden aikana kahdesti (numerot 1/91 ja 2/92). Toimituskunnan muodostivat Riitta Karasvirta toimitussihteerinä sekä Kaija Rasilo, Kirsti Salminen, Timo Äyräpää ja Jorma Rytkönen. ‑ Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on yhdistyksen nimissä lähetetty onnittelu. Tätä tehtävää on hoitanut edelleen Kaija Rasilo.
Aune Äyräpään rahastosta myönnettiin 150 euron apuraha Eero Smedsille viulunsoiton opiskeluun.
Sukukokous 28.10.2006 Helsingissä aloitettiin tutustumalla Yliopistomuseoon ja siellä olleeseen Duodecimin 125‑vuotisnäyttelyyn. Näyttelyssä oli runsaasti seuran perustajaan Matti Äyräpäähän liittyvää aineistoa, mm. Akseli Gallen‑Kallelan ystävästään Matti Äyräpäästä vuonna 1911 maalaama muotokuva, joka on nykyisin Yliopiston Hammaslääketieteen laitoksen hallussa. Käynnin päätteeksi Yliopistomuseolle lahjoitettiin yhdistyksen omistuksessa olleet Matti Äyräpään kunniamerkit ja mitalit. ‑ Vuosikokouksessa Kirurgisen sairaalan Sophie Mannerheim ‑salissa piti kokousesitelmän Suomen Hammaslääkäriliiton entinen puheenjohtaja, tohtori Heikki Vuorela aiheenaan "Matti Äyräpää, suomalaisuusmies". Kokouksessa oli mukana 47 yhdistyksen jäsentä.
Yhdistys on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.
Yhdistyksen jäsenmaksu oli vuonna 2006 edelleen 10 euroa taloudelta. Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2006 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 4.668,18 euroa. Tilikauden tappio oli 4,29 euroa.
Aune Äyräpään rahasto: pääoma 3.531,52 euroa
Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 1.108,54 euroa
- - - -
Edellä olevan toimintakertomuksen yhdistyksen hallitus esittää vuosikokouksen hyväksyttäväksi.
TERVANPOLTON VIIMEISET VUODET
eli lukuvinkki tasan sadan vuoden takaa sukumme menneisyyteen:
Anders Theodor Europaeus:
Terwanpolttoko wai heinänwiljelys?
Muutama sana Kajaanin kihlakuntalaisille
1887.
Oulu B. B. Bergdahlin kirjapaino 1888.
Kirja kertoo mm. siitä kuinka tervan hinta oli 1800-luvun lopulla laskenut ja sen poltto velkaannutti tekijänsä. Tuolloin Oulun apulaislääninagronomi Anders Theodor Europaeus (1836-1912) kampanjoi voimakkaasti maanviljelyksen ja karjanhoidon puolesta. "Jos Kajaanin kihlakunnan wanhat tervanpolttajat mielivät edistyä, heidän on jättäminen nykyinen terwanpoltto ja turwaa-tuminen heinäwiljelykseen ja karjantuotteel-lisuuteen", Europaeus neuvoo.
Tämä kirja löytyy Oulun kaupungin kirjaston internet-sivuilta www.ouka.fi/kirjasto/oulunarkki ja sieltä klikkaamalla terva, josta selaamalla ko. teos löytyy pdf-muodossa. Mainittakoon, että kyseinen kirja on painettu vanhanaikaisin kirjaimin.
Antoisaa lukuelämystä!
Kaija ja Leena Rasilo
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA
KAIKILLE MUKAVAA
JA AURINKOISTA
KESÄÄ 2007