A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2006 nro 1 (91)
ISSN 0356-0791 (Painettu)
Esimies:
Jorma Rytkönen
Toimitus:
Riitta Karasvirta
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen
Kaija Rasilo
Timo Äyräpää
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Seuraavan, 28.10.2006 Helsingissä pidettävän sukukokouksen
teemana on tutustuminen professori Matti Äyräpään elämäntyöhön. Virikkeen tähän
on antanut, J. V. Snellmanin juhlavuoden ohella, se että Suomalaisen
Lääkäriseura Duodecimin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 125 vuotta.
Kuten tunnettua, Duodecim-seura syntyi syksyllä 1881 Matti Äyräpään aloitteesta
"suomalaisuutta harrastavien medisinarien" yhdyssiteeksi. Aloitteentekijän
lisäksi mukana olivat kaikki muut silloiset yksitoista suomenmielistä
lääketieteen kandidaattia, mistä seuran nimi, Duodecim eli kaksitoista.
Perustavassa kokouksessa hyväksyttiin Matti Äyräpään laatima toimintaohjelma,
jonka ensimmäisenä tavoitteena oli saattaa "suomenkieli kelpaavaksi
lääketieteen ja lääkärintoiminnan eri aloilla".
Matti Äyräpää valittiin itseoikeutetusti Duodecim-seuran
ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1906
saakka. Tänä aikana toiminta laajentui ja seuran merkitys lääketieteen alalla
kasvoi tavalla, jota perustajat tuskin olivat osanneet kuvitellakaan. Matti
Äyräpää korosti kuitenkin mielellään, kuten Eino Suolahti elämäkertateoksessaan
kertoo, snellmanilaisen suomalaisuusaatteen merkitystä Duodecim-seuran
menestystarinan lähtökohtana. Niinpä hän vastatessaan seuran vuosijuhlassa 1924
perustajajäsenille esitettyihin kiitoksiin sanoi: "Kaikki kiitos, mikä meille perustajille,
ainakin minulle, täällä on sanottu, se on liioiteltua puhetta. Olemme vain
viitonneet Snellmanin tietä."
Kansallisfilosofimme ajatusten soveltaminen käytäntöön ei
Matti Äyräpäältäkään kuitenkaan aina sujunut yhtä menestyksellistä kuin
Duodecim-seuran tapauksessa. Tämän hän oli saanut kokea aikaisemmin, sen
jälkeen kun hän oli vuonna 1876 kiiruhtanut suomentamaan sukunimensä
Äyräpääksi. Gunnar Sivén kertoo elämäkertateoksessaan eräästä
ylioppilasjuhlasta, jonka päätteeksi Matti Äyräpää osui auttamaan päällystakkia
kunniavieraana olleen, silloin jo yli 70-vuotiaan J. V. Snellmanin ylle.
Snellman kysyi, mikä auttajan nimi oli. Nuori mies vastasi: "Nimeni on
Äyräpää." Tähän Snellman: "Sepä kummallista. Kuka herran isä on?" - "Hän on
Europaeus." - "Vai niin, vai niin! Hän oli hyvä ystäväni ja hyvin
kunnianarvoisa mies. Kunniakas nimi. Sellaisen muuttamista ei voi puolustaa",
kuului Snellmanin äreä tuomio.
Enemmän Matti Äyräpään värikkäästä persoonasta ja hänen
mittavasta elämäntyöstään kuulemme syksyn sukukokouksessa. Kokous alkaa
tutustumisella Helsingin Yliopistomuseo Arppeanumiin , jonka kokoelmissa on
Matti Äyräpäälle kuulunutta esineistöä kuten hänen hammaslääkärintuolinsa.
Museossa on esillä myös Duodecim-seuran juhlavuoteen liittyvä erikoisnäyttely,
jossa on mukana Matti Äyräpäähänkin liittyvää aineistoa, mm. Akseli
Gallen-Kallelan hänestä maalaama muotokuva. Varsinainen sukukokous pidetään
museokäynnin jälkeen Kirurgisessa sairaalassa (Kasarmikatu 11-13), missä Matti
Äyräpää aloitti hammaslääketieteen yliopistollisen opetuksen toista sataa
vuotta sitten.
Vuosikokousesitelmän Matti Äyräpäästä pitää Suomen
Hammaslääkäriliiton entinen toiminnanjohtaja Heikki Vuorela.
Toivotan yhdistyksen jäsenet lämpimästi tervetulleiksi
Helsinkiin lokakuun lopulla! Ennen sitä meillä on kuitenkin edessä pitkä ja
toivottavasti sään puolesta suotuisa kesä. Toivotan kaikille sukulaisille hyvää
ja virkistävää kesälomaa ja onnittelen lämpimästi keväällä lakkinsa saavia
uusia ylioppilaita sekä muitakin tutkintonsa suorittaneita nuoria sukulaisia.
Jorma Rytkönen
Mitali: Duodecim-seuran perustajat kuvattuna seuran
50-vuotispäivien kunniaksi lyödyssä mitalissa. Keskimmäisenä Matti Äyräpää.
Sukuyhdistys on saanut mitalin lahjaksi Teuvo Äyräpäältä Matti Äyräpään
100-vuotissyntymäpäivänä vuonna 1952.
Akseli Gallen-Kallelan
muotokuva Matti Äyräpäästä 60-vuotiaana. Ystävien tilaama teos paljastettiin
12.4.1912 Hammasklinikan salissa Pohj. Esplanadinkatu 5
Professori Matti Äyräpäästä julkaistut elämäkerrat:
Gunnar Sivén, Matti Äyräpää; Elämäkerrallinen kuvaus ja persoonallisia
muistelmia; Helsinki 1934
Eino Suolahti, Matti Äyräpää: Kulttuurihistoriallinen kuvaus; Helsinki 1940
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT VUONNA 2006
Aune Äyräpään rahaston tarkoituksena on rahaston sääntöjen
mukaan "edistää ja tukea taiteen harrastusta ja opintoja yhdistyksen jäsenten
keskuudessa". Rahaston tarkoitusta toteutetaan pääasiassa myöntämällä
stipendejä ja apurahoja. Niitten myöntämisestä päättää yhdistyksen vuosikokous
hallituksen esityksestä.
Tänä vuonna käytettävissä on noin 300 euroa.
Rahastosta vuonna 2006 myönnettävät stipendit ja apurahat
julistetaan yhdistyksen jäsenten haettavaksi 30. syyskuuta 2006 mennessä.
Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan sukuyhdistyksen hallitukselle ja
lähetetään em. päivään mennessä yhdistyksen esimiehelle.
Hakemukseen tulee liittää hakijan yhteystiedot sekä
pankkitilin numero mahdollisesti myönnettävän stipendin tai apurahan maksamista
varten. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaavat yhdistyksen esimies ja sihteeri.
Aune ja Matti Äyräpää, P.Espl. 5
Aune
Äyräpää 1930
Kortti vuodelta 1954
KUTSU SUKUKOKOUKSEEN
A.J.Europaeuksen jälkeläisten sukukokous ja yhdistyksen
vuosikokous pidetään lauantaina lokakuun 28. päivänä 2006 alkaen klo 13.00
Helsingissä. Ohjelma alkaa opastetulla tutustumiskäynnillä Yliopistomuseo
Arppeanumiin osoitteessa Snellmaninkatu 3. Tämän jälkeen siirrytään Kirurgiseen
sairaalaan Kasarmikatu 11-13, missä vuosikokous alkaa klo 15.00.
Sääntömääräisten vuosikokousasioiden lisäksi ohjelmassa on
esitelmä professori Matti Äyräpäästä. Tilaisuudessa on omakustannushintainen
kahvitarjoilu. Seurustelun ja yhdessäolon lomassa saataneen kuulla myös
musiikkiesityksiä.
Tervetuloa sukulaiset läheltä ja kaukaa!
Kahvitarjoilun järjestämistä varten kokouksen osanottajia
pyydetään ilmoittamaan tulostaan etukäteen lokakuun 15. päivään 2006 mennessä
yhdistyksen esimiehelle Jorma Rytköselle p. 09-590 509 / GSM 040 775 1705
jorma.rytkonen@pp.inet.fi tai sihteerille Liisi Klobutille 09-594 357 / GSM 050
301 8212.
Hallitus
DUODECIM-SEURA 125 VUOTTA
JÄSEN N:O 1 MATTI ÄYRÄPÄÄ
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuonna 1881 perustettu
tieteellinen yhdistys, joka kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä
täydennyskoulutuksen, julkaisujen ja apurahojen avulla. Seuraan kuuluu yli 18
000 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa sekä 89 jäsenyhdistystä. Seura juhlii
tänä vuonna 125 vuottaan. Kiitämme seuraa ja erityisesti Jaakko Ignatiusta
luvasta saada julkaista seuran lehdessä 2006; 122(1); sivuilla 19-27 julkaistun
artikkelin "Jäsen n:o 1 Matti Äyräpää". Kotisivuillamme www.europaeus.info
näkyvät myös artikkelin sivut 25-27, joissa ovat Matti Äyräpään henkilötiedot.
Julkaisemme myöhemmin myös samassa Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
-lehden numerossa ilmestyneen artikkelin "Ne kaksitoista - Duodecim-seuran
perustajat", sivut 15-18.
Duodecim-seuran perustaja, ensimmäinen puheenjohtaja
1881-1906, seuran kunniapuheenjohtaja
Duodecim-seura syntyi kaikkien käytettävissä olevien
historialähteiden mukaan yhden miehen aloitteesta. Tämä mies oli Matti Äyräpää
(vuoteen 1876 Matias Europaeus). Hän yksin kutsui perustamiskokouksen koolle,
hänen päästään olivat lähtöisin seuran ensimmäisten vuosien toiminnan
suuntaviivat, ja hän johti puheenjohtajana Duodecimin toimintaa sen ensimmäiset
25 vuotta. Hänestä tuli jo 1890-luvulla kulttihahmo, jota seuran nuoremmat
jäsenet kantoivat vuosijuhlien päätteeksi hartioillaan ympäri salia Savolaisten
laulun raikuessa, ja elämänsä viimeisinä vuosina hän sai suorastaan
tarunhohteisen maineen.
Muistokirjoituksessaan Yrjö Kajava (1928) käytti hänestä
nimitystä henkinen johtaja. Tarunhohde ei ole vuosikymmenien saatossa
himmentynyt, vaikka Duodecim seurana on muuttunut ja lääketiede sitäkin
enemmän. Himmenemisen vaaraa ei olekaan, sillä Äyräpäältä ei tullut käytännön
toimintaohje vaan aate.
Matti Äyräpää oli hengästyttävän monitoiminen puuhamies ja
monipuolinen ihminen, fennomaani, ylioppilaspoliitikko, yhdistysaktiivi,
liikemies, tiedemies, lääkäri, hammaslääkäri, suu- ja leukakirurgi,
yksityislääkäri, yliopiston professori, taiteenharrastaja, gastronomi,
viinientuntija, kalastaja, metsästäjä, kansanvalistaja, skruuvinpelaaja ja
vekselienkirjoittaja - renessanssi-ihminen, jollaiset sittemmin ovat kuolleet
olosuhteiden pakosta sukupuuttoon. Ennen kaikkea hän oli suomalaisuusaatteen
kannattaja, ja fennomania tai Eino Suolahden (1940) sanoin »jopa naiiviuteen
asti harras isänmaallisuus» suuntasikin hänen elämäänsä kaikilla sen eri
aloilla.
Äyräpään sytyke fennomanialle tuli monien muiden
perustajajäsenten tavoin vasta yliopisto-opintojen alettua ja
Savo-Karjalaisesta osakunnasta, jonka inspehtorina toimi tuolloin suomen kielen
professori August Ahlqvist (Oksanen) (1826-1889). Fennofiili hän oli kuitenkin
jo kodin perua, sillä hänen isänsä, Liperin kirkkoherra Anders Josef Europaeus
(1797-1870), oli tunnettu suomalaisharrastuksistaan. Rovasti Europaeus perusti
jo 1845 maamme ensimmäisen suomenkieliselle rahvaalle tarkoitetun
kansankirjaston Liperiin, ja hänen aloitteestaan syntyi myös 1857
Pohjois-Karjalan ensimmäinen kansakoulu Liperin Anttolaan. Suomen kielen
harrastuksesta todistaa myös liittyminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan jo
sen perustamisvuonna 1831 (Petersen-Jessen 1987). Matti osallistui jo
koulupoikana yhdessä sisarustensa kanssa Liperin kansansivistystoimintaan.
Duodecim-seuran
hallussa on Gallen-Kallelan käsialaa oleva miniatyyrikokoinen kuva, joka on osa
Matti Äyräpään 70-vuotispäivän kunniaksi laadittua onnitteluadressia. Siinä
Äyräpää istuu savolaisveneessä suomalaisessa järvimaisemassa mielipuuhassaan
eli ongella suomalaiskansallinen patalakki päässä. Suussa on iso sikari,
rintataskussa on niitä lisää, ja toisessa rintataskussa on taskumatti. Onkeen
on tarttunut vedenneito. Molemmin puolin on kuvattu ihmiskunnan kaksi
vitsausta, karies ja lues.
Hammasmätä oli Äyräpään kirjoitusten aiheena yli 100 vuotta
sitten, ja se on uhkana edelleen. Sen sijaan kuppa (joka aikoinaan oli
satulanenän eli Äyräpään keskeisen tutkimuskohteen tärkeä aiheuttaja) ei
samalla tavoin kummittele.
Isältä oli epäilemättä peräisin myös Matti Äyräpään
kiinnostus suomalaisuuden alkujuuriin ja Kalevalaan. A. J. Europaeus julkaisi
useita sanomalehtiartikkeleita, joissa pohdittiin Suomen kansan menneisyyttä,
ja hän oli niin arvostettu historioitsijana, että Det Konglige Nordiske
Oldskrift Selskab kutsui hänet v. 1843 jäsenekseen ja v. 1858 tutkijajäseneksi.
Kirjoituksissaan hän mm. yritti paikantaa Kalevalan tapahtumia maantieteellisesti.
Eräänä rovastin ja myös Matin Kalevala-tutkimuksen innoittajana on saattanut
olla kansanrunouden keräilijänä tunnettu sukulainen David Emanuel Daniel
Europaeus (1820- 1884), joka usein vieraili Liperin pappilassa.
Konservatiivisen rovasti Europaeuksen suomenmielisyys oli
kuitenkin maltillista, ja Snellmanin radikaalit aatteet jäivät hänelle
vieraiksi. Hänen viimeisiä sanomalehtikirjoituksiaan oli arviointi Yrjö
Koskisen teoksesta Oppikirja Suomen kansan historiassa, ja arvostelussaan hän
kritisoi Koskista siitä, että tämä oli aliarvioinut skandinaavisten kosketusten
merkitystä suomalaisille. Skandinavismi oli tunnusomaista myös Matti
Äyräpäälle, ja tätäkin juonnetta voidaan siis pitää jo kodin perintönä. Liperin
pappilan pojasta ei koskaan tullutkaan äkkiväärää fennomaania, ja »manian»
ohella hänen suomalaisuusaatteeseensa jäi paljon »fiilisyyttä».
Europaeusten kotikieli oli ruotsi, ja ruotsinkielinen oli
myös Matin paras lapsuudenystävä ja naapurin poika Adolf Hällström, josta
aikanaan tuli Duodecimin ensimmäinen sihteeri. Ruotsiksi Matias Europaeus kävi
myös oppikoulun. Isä mietti tosin pojan lähettämistä Jyväskylään, jossa oli
piirilääkäri Wolmar Schildtin aloitteesta 1858 aloittanut ensin kaksikielinen
ja vuodesta 1862 kokonaan suomenkielinen oppikoulu, lajissaan maamme
ensimmäinen. Lopulta rovasti Europaeuksen valinta oli kuitenkin Helsingin
ylemmän virkamieskunnan ja aateliston suosima Helsingfors Privatlyceum (ns.
Böökin lyseo), aikakauden ehdoton ykköskoulu, joka oli tunnettu
korkeatasoisista opettajistaan ja lahjakkaasta opiskelija-aineksestaan. Matias
Europaeus pääsi ylioppilaaksi 1871. Hänen luokkatovereihinsa kuuluivat mm.
Wilhelm Pipping (1854-1926), sittemmin Suomen ensimmäinen lastentautiopin
professori, ja Anders Donner (1854-1938), sittemmin tähtitieteen professori ja
Helsingin yliopiston rehtori ja kansleri. Kummastakaan ei tullut Duodecimin
jäsentä mutta sen toiminnan tukijoita kylläkin: Pipping kirjoitti 1896 pienen
lehtisen kurkkumädästä Duodecim-seuran Kirjasia tarttuma-taudeista -sarjaan, ja
kun 1899 perustettiin Takaharjun tuberkuloosiparantolaa, Anders Donner oli eräs
Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantolan suurimpia osakkeenmerkitsijöitä.
»Pöyrypää»
Äyräpää oli jo kouluvuosinaan innokas kasvitieteen
harrastaja ja muutenkin kiinnostunut luonnontieteistä, mikä lienee vaikuttanut
uranvalintaan. Lääketieteen opintoja edelsi noihin aikoihin filosofisen
tiedekunnan fyysis-matemaattisessa osastossa suoritettu filosofian kandidaatin
tutkinto, jonka hän suoritti 1875. Opiskelun ohella hän alkoi määrätietoisesti parantaa
suomen kielen taitoaan, joka koulun ja ystävien ruotsinkielisyyden vuoksi oli
jäänyt vajavaiseksi. Yhdessä muutamien ystäviensä kanssa - joihin kuului myös
lapsuudentoveri Adolf Hällström - hän perusti »Liperiläisen Yhtiön», jonka
tarkoituksena oli jäsenistön harjaannuttaminen suomen kieleen. Toverukset
lausuivat mm. suomenkielisiä runoja toisilleen. Matti Äyräpää oli
»Liperiläisten» puheenjohtaja ja Hällström sihteeri, ja näin työpari harjaantui
ikään kuin tulevaa ennustaen yhteistyöhön yhdistyselämässä. Näihin aikoihin
Äyräpää oli jo omaksunut suomalaisuusaatteet ja alkoi samalla yhä näkyvämmin
osallistua myös ylioppilaspolitiikkaan fennomaanien leirissä. Hän lähti (monien
sukulaisten kauhuksi) myös muutamien kymmenien henkilöiden joukossa mukaan
ensimmäiseen sukunimien suomalaistamisaaltoon 1876. Ensimmäisinä ottivat
veljekset Konrad ja Lauri Stenbäck nimen Kivekäs, ja pian tämän jälkeen
Duodecimin maallikkojäseneksi sittemmin kutsutusta A. J. Malmbergista tuli
Aukusti Juhana Mela. Marraskuun 21. päivänä 1876 tuolloin 24-vuotiaasta Matias
Europaeuksesta tuli Matti Äyräpää.
Radikaalin maineen Äyräpää hankki jättäytyessään eräiden
muiden kanssa seuraavana vuonna 1877 mielenosoituksellisesti pois
maisterinpromootiosta, koska promootiotoimikunta oli päättänyt valita
ainoastaan ruotsinkielisen promootiorunoilijan. Kun hän lisäksi nousi
suomalaismielisten näkyvän ylioppilasjärjestön Suomalaisen Nuijan
puheenjohtajaksi 1878 ja esiintyi usein varsin kiivassanaisenakin fennomaanina,
alkoivat vastapuolen edustajat puhua »Pöyrypäästä» (Kajava 1928). Syksyllä 1881
Duodecimin perustavaa kokousta kutsui koolle jo näkyvä ja kaikkien tuntema
ylioppilaspoliitikko, ylioppilaskunnan tuleva puheenjohtaja.
Kieliasetus Duodecim-seuran synnyttäjänä
Vuonna 1863 oli keisari Aleksanteri II:n Suomen-vierailun
kunniaksi annettu kieliasetus, jolla suomen kieli määrättiin ruotsin kielen
rinnalla tasavertaiseksi virkakieleksi mutta 20 vuoden siirtymäajalla. Kun
määräaika eli vuoden 1883 loppupuoli alkoi häämöttää, fennomaanipiireissä
syntyi epäily siitä, että kielen ja sanaston kehittymättömyyteen vedoten
asetuksen toimeenpano yritettäisiin vesittää, ja Matti Äyräpää oli erityisen
epäluuloinen Lääkintöhallituksen suhteen. Itse hän muisteli Duodecim-seuran
syntyvaiheita vuosikokouksessa 18.11.1897 kokouspöytäkirjan mukaan seuraavasti:
»Ei silloin huolehdittu sairaskertomuksista eikä uriinin
tutkimisesta, vaan istuttiin illat myöhään työssä, ei mediciinareina vaan
filoloogeina. V. 1881 oli 2 vuotta siihen, kun suomen kielen piti astua samaan
arvoon ruotsinkielen kanssa vaan sitä varten lääkintöhallitus ei ollut tehnyt
mitään muuta kuin nuhdellut Ukko Schildtiä siitä, että hän oli uskaltanut
suomeksi kirjoittaa virkakirjeen mainitulle Ylihallitukselle; ja tämä käännätti
mainitun kirjeen kielenkääntäjällä, joka ei ollut tutkinut lääketiedettä, niin
ett’ei se sitä käännöstä ymmärtänyt senkään vertaa, kuin suomalaista
originaalia. - Silloin kokoontui, 16 vuotta sitte, tässä samassa huoneessa 12
miestä ja silloin päätettiin, että suomenkielellä täytyy osata sanoa
lääketieteen hienoimmatkin vivahdukset.»
Matti Äyräpää (Duodecimin jäsen nro 1), hänen vaimonsa Hilda Äyräpää
(jäsen nro 182) sekä tytär Aune Äyräpää v. 1900. Duodecim-seura oli koko
Äyräpään perheen harrastus, sillä taiteilijatytär Aune suunnitteli seuralle sen
ensimmäiset kunniajäsenkirjat. Kuva: Matti Hillbomin kokoelmat.
Loka-marraskuulla 1881 Äyräpään mielessä lienee lopullisesti
kypsynyt ajatus suomenkielisen lääketieteen sanaston keräämisestä. Hänen
kutsustaan kokoontuikin perjantai-iltana 18.11.1881 Oopperakellari-ravintolan
(eli nykyisen Svenska Teaternin päädyssä sijaitsevan Ravintola Teatterin)
yläsalissa 12 lääketieteen kandidaattia, jotka päättivät perustaa uuden
yhdistyksen tätä tarkoitusta varten ja antaa sille nimeksi Duodecim. Jatko on
suomalaista kulttuurihistoriaa.
"Suupohjan tohtori"
Monipuolista Äyräpäätä muistavat Duodecimin ohella monet
muutkin. Hänen perintöään vaalii erityisesti myös Suomen Hammaslääkäriseura,
jota Äyräpää oli niin ikään perustamassa (joskaan tämän yhdistyksen osalta
aloite ei ollut yksin hänen). Hän toimi tämänkin yhdistyksen ensimmäisenä
puheenjohtajana. Suomen hammaslääketieteen isäksi kutsuttu Äyräpää oli alan
ensimmäinen yliopisto-opettaja Suomessa ja hammaslääkärikoulutuksen varsinainen
puuhamies. Hän toimi myös hammaslääketieteen skandinaavisen yhdistyksen
johdossa ja oli useiden vuosien ajan sekä suomalaisen että pohjoismaisen
hammaslääketieteen aikakauskirjan päätoimittaja. Äyräpää kiinnostui
hammaslääketieteestä jo lääketieteen kandidaattina, kun hän kirurgian kurssin
yhteydessä näki pitkälle edenneitä hammastulehduksia, joiden ainoana hoitona
oli hampaan poisto. Tämä sai hänet hakeutumaan ensin Helsingissä toimivan
hovihammaslääkäri Simon Bensowin yksityisoppilaaksi opettelemaan hampaiden
»plombeerausta» ja myöhemmin opintomatkoille myös ulkomaille. Jo vuonna 1883
hän avasi hammaslääkärin yksityisvastaanoton Pohjois-Esplanadin varrella, ja
tästä tulikin hänen varsinainen leipätyönsä.
Tässä on yksi Äyräpäähän liittyvistä paradokseista: hän
perusti Duodecim-seuran, josta nopeasti tuli hänen johdollaan merkittävä
yleislääketieteen, kunnanlääkärilaitoksen ja suomenkielisen terveysvalistuksen
edistäjä Suomessa. Kuitenkin hänen koko oma kokemuksensa suomenkielisestä
kenttälääkärintyöstä oli puolentoista kuukauden mittainen kandidaattina
hoidettu viransijaisuus Mikkelissä. Valmiina lääketieteen lisensiaattina hän ei
tiettävästi toiminut enää lääkärintoimessa päivääkään. Toisaalta hänestä tuli
ensimmäinen yliopistollinen hammaslääketieteen opettaja, vaikka hänellä ei
ollut muodollista hammaslääkärin tutkintoa ja hän oli tässä työssä pitkälti
itseoppinut.
Äyräpää sai 1892 nimityksen Helsingin yliopiston
hammaslääketieteen opettajan toimeen, ja kymmenen vuoden ajan hän vastasi
yksinään alan koko opetuksesta. Opiskelijamäärä oli aluksi pieni (vain
kahdeksan hammaslääkäriä suoritti opintonsa Äyräpään johdolla 1892-1902), mutta
käytännön opetustoiminnalle häneltä liikeni vain vähän aikaa.
Monitoimisesta Äyräpäästä on sanottu, että kaikkein vähiten
hän oli pedagogi. Paksu sikari suussa ja pilke silmäkulmassa hän kiersi
potilaitaan hoitavien oppilaittensa keskuudessa vaihtaakseen muutaman sanan,
mutta heti hän oli taas rientämässä toisaalle, ja kun opiskelijat yrittivät
kysyä jotakin, hän lopulta ärtyneenä tokaisi: »Minä olen oppinut itsekseni ja
itseksenne saatte tekin oppia!» Luentoja hän piti harvoin, enintään yksi tai kaksi
lukukaudessa, ja silloinkin yleensä aina samasta aiheesta.
Suomalaista taloushistoriaa ei voi kirjoittaa mainitsematta
Matti Äyräpäätä. Hän on ollut perustamassa useita merkittäviä yrityksiä, ja
monissa tapauksissa hän kilpailee koko hankkeen syntysanojen lausujan asemasta.
Ainakin Kansallis-Osake-Pankki (1889), Vakuutusosakeyhtiöt Suomi (1890) ja
Pohjola (1891), hammaslääkärien Dentaldepot (1900) ja Instrumentarium (1901)
kuuluvat näihin. Mukaan voidaan laskea myös Osakeyhtiö Keuhkotautisten
Parantola (1899).
Kun Matti Äyräpää tiedotti Duodecim-seuran kokouksessa uuden
Osakeyhtiö Instrumentariumin perustamiskokouksen olevan tulossa, hän
ilmoittikin, että seuran piirissä on »taas» perusteilla uusi yhtiö.
Äyräpää oli myös perustamassa Suomalaista tiedeakatemiaa
1907-1908 ja vielä vanhoilla päivillään Kalevalaseuraa.
Äyräpää oli suurpiirteinen rahankäyttäjä kuten kaikki
Europaeuksen perheen pojat. Hän piti mukavasta elämästä ja hyvästä ruoasta,
mutta ennen kaikkea hän oli antelias ja hyväsydäminen ja ystävien joutuessa
ahdinkoon hän pani auliisti nimensä heidän vekseleihinsä. Hän tuki myös
runsaskätisesti läheiseksi kokemiaan hankkeita. Duodecim-seuran toimintaa
avusti monesti »Äyräpään pankki», ja esimerkiksi loppuvuodesta 1884 hän lainasi
seuralle peruspääoman, jonka turvin Aikakauskirja Duodecim saattoi aloittaa
ilmestymisensä seuraavan vuoden alusta. Erilaisissa Duodecimin yrityksissä ja
muissakin fennomaanihankkeissa hän oli usein suurimpien sijoittajien joukossa.
Jo opiskeluaikanaan Äyräpää omisti perikunnan jäsenenä osan ns. Lampan talosta
Kauppatorin laidassa (Etelä-Esplanadin ja Helenankadun kulmatalo), ja
varmaankin tämän reaalivakuuden ansiosta hänen itsensä oli helppo lupautua
osakkeiden merkitsijäksi, saada lainaa ja ryhtyä takaajaksi. Osa takauksista
oli suuria. Esimerkiksi kun Akseli Gallen-Kallela aloitti Tarvaspään
rakentamisen, Äyräpää oli toinen takaaja (Aspelin-Haapkyla 1980).
Kun nuoret duodecimiläiset lähtivät sijaisiksi maaseudulle,
Äyräpää huolehti heidän vekseleittensä uusimisesta ja sai usein omasta
taskustaan suorittaa uusimisrahat. Vuonna 1885 tuolloin 33-vuotias nuori
lääkäri ja uunituore aviomies valittikin sisarelleen, että hänen
henkilökohtaiset lainansa olivat noin 30 000 markkaa (noin 120 000 euroa) ja
takauksia oli yli 100 000 mk:n (noin 400 000 euron) arvosta (Suolahti 1940).
Hänen asennoitumisensa oli kuitenkin aina optimistinen: »kommer tid, kommer
råd», hän kirjoitti jo koulupoikana isälleen rahahuolien painaessa (Sivén 1934).
Tämä asennoituminen säilyi Äyräpään toimissa elämän loppuun asti niin hänen
omissa talousasioissaan, Duodecimin hankkeissa kuin korttipelissäkin. »Fort och
dumt», oli Äyräpään ohje skruuvipelissä, ja »Ei saa olla Nauku-Maijan poika»
jos joku epäröi korottaa maalausta. Ja kun tappio tuli, niin hän lausui
lohdutukseksi: »Rahallahan siitä pääsee.»
Joskus Äyräpään käteiskassa saattoi huveta olemattomiin,
mutta silloinkaan hän ei jäänyt neuvottomaksi. Kerrotaan, että kun eräs ystävä
kerran tuli pyytämään vippiä, Äyräpää totesi olevansa aivan »auki» ja vastasi,
ettei hänellä ollut rahaa edes omaan päivälliseen. Kun ystävä valitteli tätä
asiaintilaa, Äyräpää katosi äkkiä toiseen huoneeseen ja palasi paketin kanssa,
jossa oli pöytähopeita ja joitakin osakkeita. Kun Matti ehdotti, että vieras
veisi ne panttilainakonttoriin, tämä joutui hämilleen ja pyysi anteeksi
aiheuttamaansa mielipahaa. Matti melkein suuttui: »Jassoo, sinä et siis halua
auttaa minua sen vertaa, että saisin päivällistä.» Vieras alistui, vei paketin
panttilainakonttoriin ja palasi mukanaan pari satalappusta, joista hän sai
toisen ja Matti piti toisen. Mutta »juhliakseen hyvää afääriä» Matti tarjosi
omalla satasellaan päivällisen, paitsi lainanpyytäjälle myös useille vieraille
(Sivén 1934).
Sanan taitaja ja taiteiden kohde Äyräpää
Äyräpää oli herkästi innostuva ja nousi Duodecimin
iltatilaisuuksissa usein spontaanisti puhumaan. Sihteerit ovat tallentaneet
näitä puheenvuoroja muistiin minkä ovat ehtineet. Äyräpää oli tilannepuhuja,
joka meni suoraan asiaan eikä juuri sirotellut puheisiinsa mietelauseita tai
sitaatteja. Puheen seurauksena näyttää usein olleen seurueen suoranainen
villiintyminen - vähintäänkin juotiin maljat. Aristoteleen opetusten mukaan
puhujan piti hallita kolme perusasiaa, jos halusi saada sanomansa perille: etos
eli luottamuksen luominen, logos eli vakuuttavuus ja patos eli vetoaminen
tunteisiin. Retoriikan kaikkien perusasioiden hyvät taitajat ovat harvinaisia,
mutta Äyräpää oli epäilemättä yksi heistä.
Äyräpää harrasti kirjallisuutta ja luki paljon. Runeberginsa
ja erityisesti Vänrikki Stoolin tarinat hän osasi ulkoa. Innokas konserteissa
kävijä hän ei liene ollut. Europaeusten sisarussarja oli tunnettu
epämusikaalisuudestaan, ja useimpien lauluarvosana oli 4 tai 5. Matti Äyräpää ei
tässä suhteessa eronnut joukosta.
Kuvaamataiteet kuuluivat sen sijaan hänen harrastuksiinsa,
ja monet merkittävät suomalaiset taiteilijat olivat hänen henkilökohtaisia
ystäviään. Ei siis liene yllätys, että Äyräpäätä esittäviä taideteoksia on
jälkipolville säilynyt useita.
Kestävän suurmiesmaineen lopullinen sinetöijä on
huipputaiteilijan maalaama ja taidehistoriallisesti merkittävä muotokuva, ja
Matti Äyräpäästä sellaisia on peräti kolme. Jo 1889 puoliso Hilda Äyräpää
tilasi taiteilija Gunnar Berndtsonilta maalauksen aviomiehestään työnsä
ääressä, ja kymmenen vuotta myöhemmin Eero Järnefelt ikuisti Duodecimin
toimeksiannosta seuran ensimmäisen puheenjohtajan. Yliopiston kokoelmiin kuuluu
Akseli Gallen-Kallelan 1912 maalaama inspiroitunut teos, joka kertoo
taiteilijan tunteneen mallinsa hyvin. Duodecimin hallussa on Äyräpäästä lisäksi
mm. Alpo Sailon veistämä rintakuva.
Duodecimin piirissä koko perhe
Duodecimin perustaminen osui Matti Äyräpään elämässä
ajankohtaan, jolloin hän oli ehkä yksinäisempi kuin koskaan, sillä hän oli
juuri jäänyt leskeksi. Äyräpään lapsuus ja nuoruus tuntuvat jälkikäteen
tarkasteltaessa olevan täynnä menetyksiä: hän oli perheen kuopus, joka jäi
äidistään orvoksi jo kuukauden ikäisenä, ja ollessaan viisivuotias hän menetti
tapaturmaisesti parhaan leikkitoverinsa, kolme vuotta vanhemman veljensä
Fridolfin. Hänen isänsä rovasti Europaeus kuoli Matin ollessa 18-vuotias, ja
neljä vuotta myöhemmin hänelle läheinen vanhempi veli Reinhold kuoli
äkillisesti verensyöksyyn. Juuri Duodecim-seuran perustamisen alla hänen
vaimonsa, tuolloin vain 23-vuotias Bertha Äyräpää äkkiä kuoli; onnellinen
avioliitto ehti kestää vain kymmenen kuukautta. Yksi menetys tuli vielä
keski-iässä, kun ainoa poika Matti eli vain kaksi päivää.
Äyräpää sai kuitenkin nauttia myös onnellisista päivistä.
Hän vei vihille ensimmäisen vaimonsa sisaren Hildan, ja pariskunnalle syntyi
tytär Aune, joka oli isälleen hyvin läheinen. Hilda Äyräpää ryhtyi aviomiehensä
vastaanottoapulaiseksi ja opetteli itsekin muutamia toimenpiteitä. Vuonna 1898
Hilda Äyräpää valittiin Duodecimin jäseneksi n:o 182 ja hänestä tuli seuran
järjestyksessä viides naisjäsen. Jo tätä ennen Hilda Äyräpää oli osallistunut erilaisten
juhlien järjestelyihin ja mm. lahjoittanut yhdessä Edith Wegeliuksen kanssa seuralle
mahtavan valokuva-albumin.
Aune Äyräpäästä tuli taidemaalari, ja hänen kättensä taitoja
käytettiin laadittaessa seuran ensimmäisiä kunniajäsenkirjoja. Näin Duodecimin
piirissä oli lopulta koko perhe. Aune Äyräpään testamentin kautta
Duodecimseuralle tuli aikanaan Äyräpäälle kuuluneita papereita ja mm.
Gallen-Kallelan 1922 taiteilema adressi.
Merkittävintä, mitä olen elämässäni tehnyt...
Äyräpää ehti elämänsä aikana olla monessa mukana, mutta
Duodecimilla oli hänen sydämessään aivan erityinen sija.
Seuran arkistossa on säilynyt vuodelta 1906 Äyräpään jotakin
hakuteosta varten laatima ansioluettelo, jossa luottamustehtäviä ja
tunnustuksia luetellaan usean sivun verran. Viimeisenä kohtana on seuraava
kappale: "Det mest betydelsefulla jag gjort i mitt liv, är stiftandet af
sällskapet Duodecim 18.11.1881. Till en början hörde till detta finskspråkiga
mediciniska sällskap endast 12 medlemmar - däraf namnet ’Duodecim’ - men nu är
det en mäktig förening med närmare 300 medlemmar - -."
Rakkaus oli molemminpuolista. Duodecimilaiset palvoivat
ensimmäistä puheenjohtajaansa, hermostuivat välillä hänen hajamielisyyteensä,
mutta taas antoivat pian anteeksi. Äyräpäältä saattoi puuttua käytännön
kokemusta kenttälääkärin työstä, mutta ehkä juuri sen ansiosta hänen oli helppo
olla visionääri, luoda suuria linjoja ja olla takertumatta pikkuasioihin.
Äyräpää ei alun perin perustanut Duodecimia ammattipoliittiseksi tai edes
puhtaasti ammatilliseksi järjestöksi, ja hänen kauttaan siihen väistämättä
liittyi mukaan aimo annos syvää inhimillisyyttä ja humanismia.
Elämänmyönteisyys, herkästi innostuva temperamentti ja
lämmin sydämellisyys ovat Äyräpään perintö Duodecimseuralle, ja ne ovat
säilyneet ohjenuorana lääkärien ammattijärjestön toiminnalle jo toistasataa
vuotta.
Henkilötietoja
Äyräpää, Mathias (Matti) Ans(h)elm (vuoteen 1876 Europaeus),
s. 11.4.1852 Liperissä, k. 15.10.1928 Helsingissä »sydämen lamautumiseen».
Vanhemmat Liperin kirkkoherra, teologian kunniatohtori, lääninrovasti ja
valtiopäivämies Anders Josef Europaeus, s. 1797, k. 1870, ja Selma Augusta
Lampa, s. 1813, k. 1852. Ensimmäinen puoliso Bertha Sofia Ingman, s. 21.4.1858,
k. 12.9.1881. Vihittiin Viipurissa 14.11.1880. Vanhemmat seppä Gustaf Ingman ja
Sofia Henriette Järnström. Toinen puoliso edellisen sisar Hilda Karolina
Ingman, s. 16.8.1865, k. 2.4.1929. Vihittiin Helsingissä 25.4.1885. Lapset:
Kallis Aune, s. 9.1.1898, k. 8.7.1981, taidemaalari. Matti Antero, s.
21.1.1900, k. 23.1.1900.
Opinnot: Ylioppilas 12.6.1871 Helsingfors
Privatlyceumista, kirjoittautui Savo-Karjalaiseen
osakuntaan 27.9.1871 ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattiseen osastoon (aineina
kasvioppi, fysiikka, kemia, eläinoppi), filosofian kandidaatti 26.5.1875
(kasvioppi laudatur, fysiikka cum laude), vihittiin filosofian maisteriksi
31.5.1886 (jättäytyi kielipoliittisista syistä pois vuoden 1877 promootiosta,
johon olisi kuulunut), lääketieteen kandidaatti 29.5.1878, lääketieteen
lisensiaatti ja laillistettu lääkäri 31. 5. 1883, väitteli lääketieteen ja
kirurgian tohtorin arvoa varten 23.5.1891, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1891,
Helsingin yliopiston odontologian dosentti 10.12.1891-1904.
Opiskeli hampaiden »blombeerausta» harrastusluonteisesti ja
hovihammaslääkäri Simon Bensowin johdolla Helsingissä ainakin jo v. 1879.
Kahden kuukauden opintomatka Berliiniin odontologian opintoja varten kanslerin
yleisten varojen stipendin turvin (opettajina H. Pflüger ja O. Schiltzsky)
kesä-elokuussa 1883, Leipzigiin (prof. W Herbstin ja prof. F. Hessen kurssi
hammaslääkäreille Leipzigin Hammaslaakari-instituutissa)
1888, Wieniin ja Budapestiin 1903 ja useita lyhyempiä ulkomaanmatkoja.
Työhistoria: Societas pro Fauna et Flora Fennican
stipendiaattina tutki Liperin ja sen naapuripitäjien kasvillisuutta 1871 sekä Höytiäisen
rannikkomaita 1875. Magneettisen ja meteorologisen observatorion amanuenssi
kesällä 1874.
Toimi lääketieteen kandidaattina Maarianhaminan vt.
kaupunginlääkärinä seitsemän kuukauden ajan ja samalla terveydenhoidon opettajana
Maarianhaminan merenkulkukoulussa 10.8.1880-10.3.1881. Mikkelin vt. linnan- ja sairaalanlääkäri 24.7.-4.9.1881,
Lapinlahden sairaalan avustava alilääkäri 19.9-19.12.1881.
Helsingin yliopiston odontologian dosentti
10.12.1891-13.2.1892, hammaslääkärintaidon (odontologian) opettaja (viran
ensimmäinen haltija) ja yliopiston hammasklinikan prefekti 25 vuoden ajan
13.2.1892-2.7.1917, jolloin siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle. Ylimääräisen
professorin arvo 10.4.1904.
Yksityishammaslääkäri Helsingissä vuodesta 1883.
Yhdistystoiminta opiskeluaikana: Ylioppilasyhdistys
Yhtiön (SavoKarjalaiseen osakuntaan kuuluvien ylioppilaiden yhdeksänjäseninen yhdistys,
jonka tarkoituksena oli jäsentensä suomen kielen taitojen kehittäminen)
perustajia ja puheenjohtaja koko sen varsinaisen toiminnan ajan 1873-76.
Savo-Karjalaisen
osakunnan vuosijuhlatoimikunnan jäsen 1874, lainarahaston johtokunnan jäsen
1874, osakunnan arkiston tarkastaja 1874, varainhoitaja 1876-80, vt. kuraattori
1881 (Kaarle Krohnin sijaisena).
Ylioppilasyhdistys Suomalaisen Nuijan puheenjohtaja 1878-79
ja uudelleen va. puheenjohtaja 1881.
Suomen (Helsingin yliopiston) ylioppilaskunnan
tilintarkastaja 1877, ylioppilasdelegationin jäsen Savo-Karjalaisen osakunnan edustajana 1879,
ylioppilaskunnan puheenjohtaja 1883-84.
Jäsenyydet tieteellisissä seuroissa ja järjestöissä:
Duodecim-seuran perustamiskokouksen
18.11.1881 koollekutsuja ja puheenjohtaja ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja
1881-1906. Finska Läkaresällskapetin jäsen 1883-14.12.1901 (erosi eräiden
muiden Duodecim-seuraan
kuuluvien kanssa). Suomen hammaslääkäriseura - Finska Tandläkarsällskapetin
perustamiskokouksen 16.4.1892 koollekutsuja (yhdessä William Olanderin kanssa)
ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1892-1902. Suomen Yleisen Lääkäriliiton
jäsen 1910-, Suomen Hammaslääkäriliiton jäsen 1925-, Societas pro Fauna et
Flora Fennican jäsen 1871-, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäsen, Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran jäsen 1878-, Suomen Tiedeakatemian perustajia (23/11 1907
ja 22/3 1908) ja sen puheenjohtaja 1913-14, Skandinavisk Tandläkareföreningin
jäsen, sihteeri 1886-91 ja puheenjohtaja 1893-95, Svenska
Tandläkaresällskapetin jäsen 1887- ja kirjeenvaihtajajäsen 1907, Berliner
Zahnärztliche Gesellschaftin kirjeenvaihtajajäsen 1897, Der Central-Verein deutscher Zahnärzten
kirjeenvaihtajajäsen 1898, Dansk Tandlaegeforeningin kirjeenvaihtajajäsen 1901,
Unkarin A Stomatologusok Orsz-Coyesyleten
kirjeenvaihtajajäsen 1905, Fédération Dentaire Internationale conseil
exécutifin jäsen.
Osallistuminen ammattikongresseihin: Pohjoismaisten
hammaslääkärien epävirallinen kokous Kööpenhaminassa 1884. Svenska Tandläkaresällskapetin
25-vuotisjuhlakokous
Tukholmassa 1885 ja 50-vuotisjuhlakokous
Tukholmassa 1910. Kansainvälinen lääkärikokous Berliinissä 1890 (piti esitelmän
nenäproteeseista ja osallistui näyttelyyn), Pariisissa 1890, Wienissä ja
Budapestissa 1903. Kansainvälinen luonnontutkijoiden kokous Breslaussa 1904.
IVte Studiereise deutscher Ärzte Sleesiassa 1904, Hannoverissa 1905. Der
Central-Verein deutscher
Zahnärtzte -järjestön 50-vuotisjuhlakokous Münchenissa
1906.
Skandinaviska Tandläkareföreningenin kokoukset Kristianiassa
(VI) 1886, Kööpenhaminassa (VII) 1888, Göteborgissa (VIII) 1891, Kööpenhaminassa
(IX) 1892, Kristianiassa (X) 1893, Tukholmassa (XI) 1895 puheenjohtajana,
Kööpenhaminassa (XII) 1897, Tukholmassa (XIII) 1899, Göteborgissa (XV) 1903,
Kööpenhaminassa (XVI) 1907, Helsingissä (XVII) 1908 kunniapuheenjohtajana, Kristianiassa
(XVIII) 1912, Helsingissä (XXI) 1922 kunniapuheenjohtajana, Tukholmassa (XXIII
ja samalla yhdistyksen 60-vuotisjuhla)
1926 kunniapuheenjohtajana. La Fédération Dentaire Internationalen (F.D.I.)
kokoukset Berliinissä 1891, Pariisissa 1900, Tukholmassa 1902, Hannoverissa
1905, Dresdenissä ja Genevessä 1906, Hampurissa 1907, Berliinissä 1909 ja Tukholmassa
1912. Dansk Tandlaegeforeningin 50-vuotisjuhlakokous
Kööpenhamina 1923. Odontologiska Sällskapet i Stockholm: 25-vuotisjuhlakokous Tukholmassa
1926.
Kunnianosoitukset: Helsingin yliopiston odontologian
kunniatohtori 1919.
Ruotsin Vaasan ritarikunnan R 1 1902, Venäjän Pyhän Annan R
3 1913, K SVR 2 1924, K Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan K 2 1926, K SVR 1
1927, K Tanskan Dannebrogin ritarikunnan K 2 1927.
Kunniajäsen seuraavissa lääketieteellisissä yhdistyksissä:
Duodecim-seuran kunniajäsen
ja »pysyvästi kunniapuheenjohtaja» 18.11.1906. Den Norske Tandlaegeforening
1898, Kristiania Tandlaegesellskap 1907, Dansk Tandlaegeforening 1907, Société odontologique
de France 1907, Groupement professionel de l’Ecole des dentistes de Paris et
L’Association générale des dentistes de France 1909, Svenska Tandlakare-Sallskapet 1910, Suomen
Hammaslääkäriseura - Finska Tandläkaresällskapet 1912 (lisäksi
kunniapuheenjohtaja 1922), Société belge de Stomatologie 1921, Skandinavisk
Tandläkareförening 1922, Nordiska Odontologiska Föreningen 1922, Der Central-Verein deutscher Zahnärzte 1922,
Turunmaan Duodecim-seuran haaraosasto 1922, Suomen Yleinen Hammas- ja Suunhoitoa Edistävä Yhdistys
1922, Tampereen Hammaslääkäriseura 1922, Turun Hammaslääkäriseura - Åbo
Tandläkarsällskap 1922, Wiipurin Hammaslääkäriseura - Wiborgs Tandläkarsällskap
1922, Pietarin Odontologinen Seura 1923.
Äyräpään mukaan on nimetty useita rahastoja ja palkintoja,
mm. Duodecim-seuran jakama
Matti Äyräpään palkinto (1969-).
Tieteelliset palkinnot: Ensimmäinen palkinto (suuri
kultamitali) venäläisessä hygieenisessä näyttelyssä (Pietari) nenätuista ja
nenäproteeseista 1893 (Erhållit Första priset på Hygieniska utställningen i St
Petersburg 1893 för Skrifter, Teckningar och Afgjutningar i frågan om
»Sadelnäsans Orthopediska behandling»). Hopeamitali (Preis des Centralvereins
Deutscher Zahnärzte) kunniakirjoineen Internationale Ausstellung für
Zahnheilkunde -kokouksessa Berliinissä 1909 »kokoelmasta erilaisia töitä
monelta odontologian alalta» (mitali Duodecim-seuran kokoelmissa. Suuri
kultamitali yleisvenäläisessä hygieenisessä näyttelyssä (Pietari) 1913
»näytteille asettamistaan kokoelmista».
Tieteelliset luottamustoimet ja asiantuntijatehtävät:
Skandinavisk Tandlakare-Forenings
Tidskriftin päätoimittaja 1894-99, Suomen Hammaslääkäriseuran toimituksia-lehden päätoimittaja 1904-07 ja
1910-12. Kolmesti asiantuntijana virantäytössä Tukholmassa (Inkallad att såsom
sakkunnig bedöma sökandenas kompetens då lärareplatsen i Odontologisk Kirurgi
för första gången besattes vid Tandläkareinstitutet i Stockholm, så ock då
lärartjänsten i Prothes-Lara
och Tandreglering därstedes besattes, äfvensom då samma tjänst för andra gången
anslogs ledig). Asiantuntijana Kööpenhaminassa valittaessa opettajaa Dansk
Tandlaegeforenings Institutiin 1907. Vastaväittäjä ex officio 1907 Hjalmar
Avellanin väitellessä ensimmäisenä Suomessa hammaslääketieteen tohtorin arvoa
varten.
Muut luottamustoimet ja yhteiskunnallinen osallistuminen:
Helsingin Suomalaisen Klubin kunniajäsen 1922, Suomalaisen normaalilyseon
kouluneuvoston jäsen 1888-97 ja 1900-06. Helsingin Työväenyhdistyksen
luentokomitean jäsen 1887. Kansallis-Osake-Pankin perustajia 1889 ja
hallintoneuvoston jäsen 1890-92. Keskinäinen Henkivakuutusosakeyhtiö Suomen
perustajia 1890, yhtiön valtuuskunnan jäsen 1890-1910 ja 1919-28 sekä
varapuheenjohtaja 1910-19. Palovakuutusyhtiö Pohjolan perustajia 1891. Osakeyhtiö
Keuhkotautisten Parantolan (Takaharjun osakeyhtiön) perustajia 1899 ja
johtokunnan puheenjohtaja (toimitusjohtaja)1900-20. Parantolaan liittyvästä
maatilasta vastaavan Osakeyhtiö Tuunaansaaren perustajia ja johtokunnan jäsen
1900-1905. Dentaldepot Osakeyhtiön perustajia 1900 ja johtokunnan jäsen,
Osakeyhtiö Instrumentariumin perustajia 1901 ja ensimmäisen johtokunnan
varajäsen. Jäsen keräystoimikunnassa vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi
toimikunnan perustamisesta lähtien 1907-1917.
Kalevalaseuran perustajia 1911 (vars. yhdistyksenä 1919)
yhdessä Akseli Gallen-Kallelan,
kuvanveistäjä Alpo Sailon, maisteri Väinö Salmisen ja professori Emil Nestor
Setälän kanssa, seuran ensimmäinen rahastonhoitaja ja talousvaliokunnan jäsen.
Julkiset muotokuvat ja mitalit: Duodecim-seura maalauttanut muotokuvan (Eero
Järnefelt 1899) ja teettänyt rintakuvan mustasta graniitista (Alpo Sailo 1912),
molemmat omistaa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Oppilaat maalauttaneet
muotokuvan (Akseli Gallen-Kallela
1912, Helsingin yliopiston muotokuvakokoelmat, yliopiston hammaslääketieteen
laitos), Hilda Äyräpää maalauttanut muotokuvan (Gunnar Berndtson 1889,
maalauksen nykyinen omistaja Suomen Hammaslääkäriseura). Suomen Hammaslääkäriseura
lyöttänyt mitalin (Alpo Sailo 1922).
Julkaisut: Ks. Carpelan-Tudeer:
Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet.
Harrastukset: Kalastus, nuorempana metsästys (metsästysseura
Ansala), kulttuuri eri muodoissaan. Omisti talon Etela-Esplanadilla 1879-1922 (aluksi yhtenä perikunnan
osakkaana) ja vuodesta 1922 huoneiston Katajanokalla, os. Läntinen satamakatu 5,
sekä Paavolan tilan Punkaharjulla Pikku-Puruveden
rannalla.
Haudattu Helsinkiin Hietaniemen vanhalle hautausmaalle.
Hautapatsas 1931 Duodecim-seuran
ja Suomen Hammaslääkäriseuran jäsenten keskuudestaan keräämin varoin.
* * * Biografisten tietojen kokoamisessa on käytetty apuna
kansallisarkistoon talletettua Matti Äyräpään arkistoa. Lämmin kiitos Suomen
Hammaslääkäriseuralle avusta aineiston kokoamisessa sekä professori Matti
Hillbomille valokuvien hankkimisessa.
Kirjallisuutta
Aspelin-Haapkyla E. Kirovuosien kronikka. Teoksessa:
Saarenheimo E, toim. Otteita professori Eliel Aspelin-Haapkylän päiväkirjasta
vuosilta 1905-1917. SKS, 1980.
Forsius A. Matti Äyräpää (1852-1928) - suomalaisuusmies ja
hammaslääketieteen uranuurtaja. Internetissä: www.saunalahti.fi/arnoldus/
ayrapaa.html.
Kajava Y. Professori Matti Äyräpään muistolle. Duodecim
1928;44:717- 23.
Leikola A. Matti Äyräpää - suomalainen vaikuttaja. Suom
Hammaslääkäril 2003;6:293-9.
Petersen-Jessen A. Liperin rovasti Anders Josef Europaeus
1797-1870. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 39. Pieksämäki, 1987.
Sivén G. Matti Äyräpää. En minnesteckning. Helsingfors:
Holger Schildts Förlag, 1934 (suom. Matti Äyräpää. Elämäkerrallinen kuvaus ja
persoonallisia muistelmia. Otava, 1934).
Suolahti E. Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus.
Helsinki: Otava, 1940.
Tunsitko Maijan? Jos tunsit, muistat varmasti hänen
tarmokkaan, päättäväisen luonteensa. Rehellisyys ja suoruus olivat tärkeitä.
Hän oli hyvä kuuntelija ja neuvoi ja auttoi mielellään
toisia.
Hän oli myös erittäin huumorintajuinen ja laajakatseinen.
Muistatko myös Anni-tädin (Pöyhönen), joka aikanaan
vanhainkodissa salaa seurusteli itseään 20 vuotta nuoremman Pekan kanssa,
poltteli "pillilupia" (myös salaa) Pekan seuraksi ja käytti punaisia
korkokantakenkiä keinutuolissa istuessaan, kun näyttivät niin hienoilta,
kävellähän niillä ei voinut.
Maija ja Anni, heissä oli jotain samaa.
Maijan harrastukset olivat hyvin liikunnallisia, hiihto,
lenkkeily, pyöräily, uinti erityisesti, varsinkin avantouinti. Muita
harrastuksia olivat kirjallisuus ja käsityöt. Lisäksi hän matkusteli
mielellään. Maija oli myös hyvin eläinrakas.
Kaunis hän oli ja halusikin olla, loppuun asti. Viimeisinä
viikkoina sairaalassa kosmetologi-ystävä kävi useita kertoja antamassa kasvo-
ja jalkahoitoja. Upeata oli myös nähdä, että hän käytti merkkifarkkuja vielä
85-vuotiaana!
Maija syntyi Turtolassa, perhe asui Kittilässä pitkään. Isä
Yrjö toimi piirimetsänhoitajana ja äiti oli kotona. Sisaruksia oli neljä, Maija
heistä vanhin. Hyvin nuorena, jo 10 - 11-vuotiaana Maija lähetettiin Haapaveden
Alamaalle Nora Pöyhösen kasvatettavaksi. Ei ollut helppoa asua kaukana kotoa,
mutta Nora-mummo ja Alamaa muodostuivat Maijalle hyvin rakkaiksi. Liekö sieltä
periytynyt hänelle niin ominaiset tarkkuus ja täsmällisyys. Sisaret
muistelevatkin, että Maijan tullessa lomalla kotiin, Anita-äiti sanoi aina:
"Tytöt, siivotkaahan kaappinne, Maija on tulossa".
Olisikohan tuota topakkuutta periytynyt muillekin. Maijan
lapsenlapset ovat todenneet että: "meissä kaikissa asuu pieni maija".
Taitaa pitää paikkansa.
Haapavedellä Maija myös kirjoitti ylioppilaaksi. Haaveena
oli tanssijan ura. Vaaka kuitenkin kallistui perinteisempään valintaan,
opiskelu sairaanhoitajaksi alkoi. Vakava sairaus sittemmin keskeytti opinnot.
Sodan aikana Maija palveli isänmaataan toimimalla lottana.
Suurimman osan elämästään Äiti asui Oulussa. Naimisiin
mentyään hän keskittyi perheen hoitamiseen. Mies ja lapset pysyivät järjestyksessä.
Meitä lapsia on kolme, lapsenlapsia kahdeksan ja lapsenlapsenlapsia neljä. Oli
hienoa kun ennätimme saada ikuistettua neljän sukupolven tapaamiset.
Viimeiset ajat Äiti tunsi itsensä yksinäiseksi. Isä kuoli
muutama vuosi sitten ja useimmat ystävätkin olivat jo poissa.
Luonteensa mukaisesti hän sitten päätti luovuttaa, tässä
tämä elämä sitten oli. Ruoka ei enää maistunut ja kaikista tehohoidoista hän
päättäväisesti kieltäytyi.
Viimeiset viikot olimme hänen luonaan mahdollisimman paljon.
Monta kertaa siinä vielä yhdessä naurettiin kun Äiti lauleskeli ja runoili
meille ja vielä korjaili minun lauseeni kielioppivirhettä (kyseessä:
alkaa/ruveta).
Olemme kiitollisia että saimme olla saattamassa kun äiti
viimein rauhallisesti nukahti pois:
"Jossain kirkkauden maassa kuljen,
taakka harteita ei paina, se on poissa.
Kukkaportin avaan, suljen,
hengittelen ilmaa, kevyttä kuin tuuli,
joka puu on ystäväni.
Itkenkö? Enhän toki, tässä ihanassa maassa."
Rakkaudella muistaen
Mari Leena
Maija 16-vuotiaana Alamaan kukkaportilla
NILS SVEN OLOF LALANDER 21.3.1918 - 10.2.2006
Sven Lalander kuoli Lidingössä Ruotsissa helmikuussa 2006,
vajaan vuoden kuluttua vaimonsa Maijan poismenosta.
Hänen lähimmät omaisensa ovat lapset Anita, Magnus
perheineen ja Christine (Tina) perheineen.
Viime vuosien sukukokouksissa mukana olleet muistavat
varmasti hyvin Sven Lalanderin, hillityn ja ystävällisesti hymyilevän
ruotsinmaalaisen herrasmiehen, joka aitoa kiinnostusta osoittaen pyrki tutustumaan
Maija-vaimonsa etäisempiinkin suomalaisiin sukulaisiin ja sukuyhdistyksen
toimintaan. Innokkaana ja taitavana valokuvaajana hän tallensi filmille monen
sukukokouksen vaiheet ja osanottajat, ja hänen näistä valokuvista kokoamansa
albumit säilyttävät verrattomalla tavalla elävän muiston monista sukulaisten
yhdessäolon hetkistä. Samoin säilyy syksyn 1998 vuosikokousristeilyn
osanottajilla mieluisana muistona vierailu Maija ja Sven Lalanderin kodissa
Lidingössä.
Sven Lalanderin kiinnostusta Europaeus-sukuun oli
henkilökohtaisten siteiden lisäksi ylläpitämässä eläkevuosien aktiivinen
harrastus sukututkimukseen, jonka tuloksena syntyi perusteellinen kartoitus
Lalander-suvusta. Sukututkijana häntä kiinnostivat myös Europaeusten Venäjällä
mahdollisesti olevat sukulaiset, joista hän kirjoitti muutama vuosi sitten
asiantuntevan artikkelin Sukusanomiin. Siinä hän käsitteli erityisesti ns.
Tuhatševski-ongelmaa eli kysymystä siitä, oliko 1937 Stalinin puhdistuksissa
teloitetun punamarsalkka Mihail Nikolajevitš Tuhatševskin suvussa myös
Venäjälle aikoinaan muuttaneiden Europaeusten jälkeläisiä. Lukuisiin Ranskassa
ja Ruotsissa ilmestyneisiin tutkimuksiin ja selvityksiin nojautuen hän päätyi
vastaamaan kysymykseen myöntävästi ja totesi lopuksi, että Europaeus-suvun
Venäjän sukulaisista löytyisi paljon muutakin mielenkiintoista tutkittavaa
(Sukusanomat 1/2002).
Varsinaisen elämäntyönsä Sven Lalander teki Ruotsin valtion
energiayhtiön Vattenfallin palveluksessa. Hän tuli yhtiöön heti valmistuttuaan
insinööriksi Tukholman Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1942 ja toimi siellä
erilaisissa suunnittelu- ja johtotehtävissä aina vuoteen 1983, jolloin hän jäi
eläkkeelle. Vuosina 1951-53 hän toimi YK:n alaisen Euroopan talouskomission
asiantuntijatehtävissä Genevessä.
Sven Lalander oli yhtiön voima-asemien ja siirtoverkkojen
suunnittelusta vastaavana päällikkönä jo 1940-luvun lopussa, kun Vattenfall
päätti ensimmäisenä yhtiönä maailmassa rakentaa 380 kilovoltin
suurjänniteverkon. Tämä sekä Genevessä saadut kokemukset alan eurooppalaisista
ratkaisuista johtivat siihen, että Sven Lalander ryhtyi kehittämään
Vattenfallin yhteistyötä sähkönsiirrossa Imatran Voiman sekä Norjan ja Tanskan
valtiollisten sähköyhtiöiden kanssa.
Tuloksena oli kansallisten verkkojen yhteiskäyttö ja lopulta
sähköalan pohjoismaisen yhteistyöelimen Nordelin perustaminen vuonna 1968.
Ansiot tämän yhteistyön kehittämisessä olivat ratkaisevana perusteluna sille,
että Sven Lalanderille myönnettiin vuonna 1988 Ruotsin valtion Suuri
Energiapalkinto.
Saatuaan vastuulleen Vattenfallin koko käyttöorganisaation
vuonna 1962 Sven Lalander halusi vahvistaa sähkön kilpailuasemaa
hintapolitiikan ja uusien tytäryhtiöiden avulla. Myös Vattenfallin ensimmäiset
kaksi ydinreaktoria tilattiin vuonna 1968. Sähkölämmityksen onnistunut
markkinointi erityisesti pientaloihin vähensi Ruotsin öljyriippuvuutta öljyn
hintojen noustessa 1970-luvulla.
Sven Lalanderilla oli päätoimensa ohella lukuisia
luottamustehtäviä energia-alan ruotsalaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä.
Niissä toimiessaan hän huomasi energia-alan konsulttipalvelujen suuren tarpeen
erityisesti kehitysmaissa, ja hänen aloitteestaan perustettiinkin 1976
konsulttiyhtiö SwedPower, jossa mukana oli Vattenfallin lisäksi muitakin alan
yhtiöitä. Sven Lalanderista tuli yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Vielä
eläkkeelle jäätyäänkin hän jatkoi energia-alaan liittyvien kansainvälisten
konsulttitehtävien hoitamista noin 15 vuoden ajan.
Vuosikokous 2003 Helsingissä
Maija ja Sven Lalander (sekä Pirkko Voipio, Timo Äyräpää, Riitta Karasvirta)
Sven Lalander ja Antti Voipio
Sven Lalanderin entiset työtoverit Folke Forshed ja Nils
Holmin toteavat Dagens Nyheterissä 8.3.2006 julkaistussa
muistokirjoituksessaan, johon edellä esitetyt Sven Lalanderin työuraa koskevat
tiedot perustuvat, että hän oli pitkän aikaa eturivin vaikuttajia
Vattenfallissa ja erittäin tunnettu ja kunnioitettu toimija laajemminkin sekä
Ruotsin ja Pohjoismaiden energiateollisuudessa että myös alan kansainvälisessä
yhteistyössä. Aloitteillaan hän vaikutti merkittävästi kansainvälisten
sähkömarkkinoiden kehitykseen. "Monivuotiset työtoverit muistavat Sven
Lalanderin älykkäänä, aloitekykyisenä ja suoraselkäisenä henkilönä, joka
määrätietoisesti ja menestyksellisesti työskenteli niiden ajatusten
toteuttamiseksi, joihin hän uskoi."
Jorma Rytkönen
* * * * *
Christine (Tina) Lalander piti isälleen Svenille haudalla
seuraavan kauniin puheen:
Tisdagen den 28 februari 2006
TAL till min PAPPA
Här är vi nu samlade idag, din familj, släkt, vänner,
arbetskamrater och grannar. Vi saknar alla det vi har gemensamt - dig!
Du är död och jag har ännu inte förstått det - det gick så
fort. Ena dagen fanns du där och nästa dag finns du inte mer. Vi var och
promenerade på Drottningholm och vi gick på Operan och du kom och åt middag på
Fatburen - sedan en dag går allt detta inte längre att göra.
Din död kom snabbt - du behövde inte ligga på sjukhus utan
fick vara hemma på ditt Ekbacken, som någon sa - du fick leva tills du dog... Den
sista tiden kan jag så här i efterhand känna att du nog förberedde dig inför
döden - du var inte längre så intresserad av det som skedde runt om dig - du
läste visserligen tidningen och lyssnade artigt på när jag berättade olika
saker - men helst satt du i din fåtölj och läste och kontemplerade, förberedde
dig inför nästa liv. Du var med ena foten i jordelivet och med den andra på väg
till ditt nästa liv, det eviga livet.
Efter att mamma dött tappade du din livslust och även om du
tyckte att du hade ett bra liv så sa du att det inte gjorde något om du skulle
dö. Du längtade inte efter döden som mamma gjorde, men du var heller inte rädd
för döden och när den kom var du redo. Mamma sträckte ut sin hand och du tog
den. Du sa många gånger efter mammas död att du läste era brev och genomlevde
er ungdom och första tid tillsammans igen. Jag inser och förstår att ni var
mycket lyckliga tillsammans och det är ju en tröst att veta att ni nu är
tillsammans igen.
Jag saknar dig pappa. Vi skulle, när det blev varmare, gå på
promenader och göra små utflykter som vi har gjort tillsammans sedan länge. Jag
är glad att vi gjorde allt vi gjorde, det var inte alltid man behövde säga så
mycket (även om jag ju gärna pratar), jag kände att du uppskattade våra
gemensamma stunder. Ibland kunde du stilla smeka mig på kinden och säga ’tack’.
Det är sådant jag kommer ihåg och aldrig glömmer.
Du och jag är nog ganska lika och du kom till mig ibland och
pratade när det var lite kämpigt, som det är i livet ibland. Du sa då, vilket
jag tyckte kändes bra, "du är så sansad och klok Christine" (för det kallade du
mig alltid - fast jag själv föredrar Tina). Mamma brukade ju också säga att jag
skulle prata med dig, då hon inte alltid nådde fram till dig - det har aldrig
för mig varit några problem att prata med dig - vi var nog på samma våglängd
och mycket hos dig, känner jag igen i mig själv... inte minst när det gäller
idrotten och energin.
I höstas bestämde jag mig för att den 25 februari 2006 i Dalarna
åka Tjejvasan. Detta gjorde jag i lördags, i strålande sol och ett härligt
skidföre åkte jag de 3 milen ’i Fäderns spår för framtida segrar’... detta lopp
körde jag helt i din ära, många gånger tänkte jag på dig under loppet och på
alla fina minnen du har gett mig. I fäderns spår, visst går jag delvis i dina
spår... Jag vet att du skulle varit stolt över mig när jag kom i mål mitt i Mora
och körde in under målporten - lagerkransen kände jag att du satte på mig!
Du var min trygghet under barndomen och även i vuxen ålder
har jag alltid kunna lita på dig och ditt ord. Alltid var du ju inte så
mångordig - med åren blev du mer och mer lik farfar Axel. Ringde man så lät du
alltid glad på rösten, men samtalen var ofta mycket korta och inte något
"tomprat".
Några minnesbilder... (som kanske talar om lite hur du var)
Du kom lång i arbetslivet och blev chef, blev en auktoritet
på det området, men inte på alla områden... När du skulle byta blöjor på Mattias
- mormor var inte på plats - och jag sedan skulle byta blöja - var det säkert
20 knutar på varje sida, men blöjan ramlade ändå av... ☺
Jag uppfattade aldrig dig som en chef.... och var aldrig rädd
för dig. Din ibland lite barska uppsyn kom jag lätt förbi och innanför den
masken var du snäll och omtänksam och ville alla väl.
Till exempel när jag 6-7 år gammal skrev i dagboken på en
resa till Frankrike ’när vi kom fram fick vi glass....’ och jag sa till dig - det
står här i min bok, så nu måste vi ju få glass... skrattade du lite och köpte
glass!!!
Du läste Alibaba och rövarna för mig på sommarlovet.
Du respekterade mig som människa - ex. På en tågresa (kanske
till Farfar i Falun) satt jag och pratade med en jämnårig flicka - vi försökte
bräcka varandra på vem som hade bäst kompisar, hus osv. När hon sa att hon
bodde i en 6-rumsvilla sa jag att vi bodde i 13 rum och kök.....Du såg lite
förvånad ut men sa ingenting. Så klart bräckte jag flickan och hon blev tyst.
Efteråt frågade du hur jag räknat och jag sa som det var att med toaletter,
badrum och garderober så blev det ju 13 rum.....Men du avslöjade mig inte!
En gång har jag lyckats imponera på dig.....(inte för att jag
försökt göra det, fanns inget behov)........då jag hade mitt första lärarjobb som
gymnasielärare på Falu gymnasium och du på ett besök där via mig kom in i det
heliga kollegierummet, där du senast varit på din studentexamen.
Nu sitter du nog däruppe på ett moln, djupt försjunken i en
skön fåtölj och läser tidningen med kaffekoppen bredvid dig och mamma pysslande
i köket.....kanske sitter Elsa vid dina fötter. Du har kommit till ditt nya hem.
Även om du ibland tyckte det var jobbigt att prata om livet
så framkom det vad du tyckte meningen med livet var. Du ville bli ihågkommen
för att du betytt något för någon ............ Pappa det kan jag lova dig, det har du
gjort!
Matti Äyräpää 1915/1916
Aune Äyräpää 1919
Kuvassa
vasemmalla ylhäällä on keskellä Matti Äyräpää.
Tunnistaako joku daamit ja tietäisi kuvasta enemmän?.Antti ja Pirkko Voipio
esittävät seuraavan oletuksen: Daamit eivät ole Europaeus-sukulaisia, ulkonäön
perusteella voisivat olla sisaruksia. Kyseessä lienevät lääketieteellisen
tiedekunnan promootion seppeleensitojattaret (yhtenäinen vaatetus ja tyyli,
toisen daamin pitkävartiset käsineet, jotka eivät ulotu sormiin saakka).
Sitojattaret olivat yleensä professoreiden tyttäriä. Aune Äyräpää kuvassa
kuitenkaan ei ole vrt. kuva vuodelta 1911.
Kyseessä voisi olla vuosi 1919. Yliopiston opettajamatrikkelista
(http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet_2/PO.pdf) ilmenee, että Matti
Äyräpää on OT h.c. 19 eli Matti Äyräpäästä tuli vuonna 1919 ensimmäinen
Helsingin yliopiston odontologian kunniatohtori.
Matti Äyräpää 1915/1916
Eija Eleanora Kalinainen o.s. Pöyhönen s. 1922
Yrjö
Hirvensalo, Toivo Valtavuo, Aino Winter, Thekla Winter, Nanni, Aune Äyräpää, Anni
Pöyhönen 1914/1915
Hanna Äyräpää ja pojat Matti,
Paavo ja Veikko (1926)
Toimitus toivoo
tietoja kuvien henkilöistä ja ajankohdasta:
JUHANNUSMUISTO SUOMESTA
Olimme Juhannusaattona kahden matkalla Kuhmoisten Isojärven
Luutsaaren Tervamäestä Hyvinkäälle, missä vanhempani asuivat pitkään. Oli
ihanan valoisaa, talojen lipputangoissa liehui Suomen lippu, pihoilla
liikuskeli kauniita tyttöjä ja nuoria naisia parhaimmissaan lähdössä
juhannuksen viettoon. Oli aurinkoinen ilta emmekä pitäneet kiirettä. Vaikka
edessä oli lähtö Suomesta, en ajatellut sitä, vaan nautin hitaasta
matkanteosta.
Yhtäkkiä näin tien toisella puolella keikauksen. Varmuuden
vuoksi pyysin Eikea pysäyttämään auton sopivassa paikassa. Kävelin tien ylitse
ojan reunalle katsomaan oliko pientareelta loikannut hirvi vai oliko tapahtunut
onnettomuus. Ojassa makasivat polkupyörä nurinpäin sekä mieshenkilö
holtittomassa humalatilassa. Niin paljon hän oli tajuissaan, että riemastui
suunnattomasti ilmestymisestäni ojan vierelle.
Hän tahtoi nimittäin heti lähteä kanssani juhlimaan
juhannusta. Selitin ettei se nyt käy, kehoitin häntä pysymään pois ajoradalta
ja lepäämään ojassa, kunnes selviää jatkamaan matkaa. Hän yritti turhaan
kompuroida ylös.
Me jatkoimme matkaa. Meillä ulkosuomalaisilla on Suomessa se
ongelma, että joudumme ajamaan nähtävyyksien ohitse ehtimättä tutustua niihin,
koska meillä yleensä aina on kiire joltakulta jollekulle. Kun ei ollut kovin
myöhä päätimme juhlia juhannusta käymällä vihdoin matkanvarren hiidenkivellä,
minne olimme mielineet monta vuotta. Ajoimme viitan mukaan metsään ja löysimme
nähtävyyden sankan kuusikon keskeltä. Hyttyset tunnetusti pitävät kuusimetsästä
ja valtavat hyttysparvet ilahtuivat meistä tavattomasti. Tarkastelimme
nähtävyyttä tunnollisesti, huitoen käsin ja jaloin hyttysiä pois. Koska niitä
oli suunnaton määrä emme jääneet kauemmaksi aikaa juhannusiltaa viettämään vaan
jatkoimme matkaa erittäin tyytyväisinä siitä, että vihdoin viimein olimme
voineet poiketa katsomaan erästä nähtävyyttä matkan varrella. Suomessa on
paljon nähtävyyksiä, kuten hannunvaakunat tienvierillä osoittavat.
Saksassa ei vietetä juhannusta, elleivät sitten Saksa-Suomi -seurat
paikoin järjestä jonkinlaista juhlaa.
Olemme olleet Hohenlockstedtin jääkäripaikkakunnan
juhannusjuhlilla Lohmuehlen-järven rantaniityllä.
Onhan siellä kokko vaikka ei niin valoisaa kuin Suomessa.
Yötä myöten tilaisuudesta on tullut enemmän sikäläisen nuorison remujuhla kuin
suomalainen juhannusjuhla. Siellä on lapualaisen Gasthaus Tiitun reseptin
mukaan valmistettua hirvenlihaviillokkia ja palanpainikkeeksi suomalaista
"poronverta" eli vodkalla maustettua puolukkamehua (tai päinvastoin). Kerran
soitti minulle Suomesta Siirtolaisinstituutti: "Kerro äkkiä ulkosuomalaisten
juhannuksenvietosta, radio haastattelee minua siitä kohta enkä tiedä aiheesta
mitään."
Faksasin heti lennokkaan selostuksen Saksasta
ystävättärelleni. Eniten suomalaista radiotoimittajaa kiinnosti
Poronveri-juoma, jonka salareseptin tulin näin paljastaneeksi. Tapahtuneesta
ilmestyi myöhemmin kirjoitus Hohenlockstedtin Kipinä-lehdessä, joka ilmestyy
neljä kertaa vuodessa. Lehti on sikäli harvinaisuus, että sillä on
suomenkielinen nimi ja saksankielinen sisältö.
Kaarina Dehls
Sukusanomien edellisessä numerossa 2005/2 (90) julkaisimme
tuntemattoman tekijän runon Maiju Pöyhöselle. Elina Lehtonen ehdotti tekijäksi
Heikki Rytköstä. Muita ehdotuksia tai tietoa ei toimitukselle ole tullut. Eikö
kukaan tunnistanut runoa?
Kuvassa tunnelmaan sopivassa kuvassa Elsa Pöyhönen, s.
5.11.1883
Toivi Valtavuo, s. 2.7.1926
KEVÄÄN LAPSET
1. Me elämme aamua aukenevaa
ja toivojen toukojen aikaa
meille laulaa laaksot ja tuoksuu maa
ja kertovi kevähän taikaa
ja kertovi kevähän taikaa
Sadut siintävät sinessä taivahan kaaren
kukat kaikk’ ovat kukkia onnemme saaren
min aallot on hohtoa hopeain
ja kultien kuultoa vain
2. Me itsekin taimia tarhojen
ja kukkia olemme kevään
ja maasta me nostamme katsehen
ylös päivähän säteilevään
ylös päivähän säteilevään.
Elon antavi armas aurinko meille
valoansa se luo yhä elämämme teille
ja sillä me avaamme sydämen
ja uskot ja unelmat sen
Sanat: Antti Rytkönen
Sävellys: Otto Kotilainen
"Kevään lapset" on kuoroteos, jonka Haagan kauppalan
suomalaisen kansakoulun johtokunta tilasi Otto Kotilaiselta uuden
kouluhuoneiston vihkiäisiin. Sanat kirjoitti Antti Rytkönen (Anders Johan s.
17.7.1870), joka tuohon aikaan asui Haagassa Pengertiellä. Vihkiäiset olivat 25.11.1928.