Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
2006 nro 1 (91)
ISSN 0356-0791 (Painettu)


Kannen kuva: Matti Äyräpää ja taiteilija Tarjanne 1911/1912.
Taustalla keskeneräinen muotokuva Matti Äyräpäästä 60-vuotiaana


SISÄLLYS


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2006 nro 1 (91)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Esimies:
Jorma Rytkönen

Toimitus:
Riitta Karasvirta
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen
Kaija Rasilo
Timo Äyräpää


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Seuraavan, 28.10.2006 Helsingissä pidettävän sukukokouksen teemana on tutustuminen professori Matti Äyräpään elämäntyöhön. Virikkeen tähän on antanut, J. V. Snellmanin juhlavuoden ohella, se että Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 125 vuotta. Kuten tunnettua, Duodecim-seura syntyi syksyllä 1881 Matti Äyräpään aloitteesta "suomalaisuutta harrastavien medisinarien" yhdyssiteeksi. Aloitteentekijän lisäksi mukana olivat kaikki muut silloiset yksitoista suomenmielistä lääketieteen kandidaattia, mistä seuran nimi, Duodecim eli kaksitoista. Perustavassa kokouksessa hyväksyttiin Matti Äyräpään laatima toimintaohjelma, jonka ensimmäisenä tavoitteena oli saattaa "suomenkieli kelpaavaksi lääketieteen ja lääkärintoiminnan eri aloilla".

Matti Äyräpää valittiin itseoikeutetusti Duodecim-seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1906 saakka. Tänä aikana toiminta laajentui ja seuran merkitys lääketieteen alalla kasvoi tavalla, jota perustajat tuskin olivat osanneet kuvitellakaan. Matti Äyräpää korosti kuitenkin mielellään, kuten Eino Suolahti elämäkertateoksessaan kertoo, snellmanilaisen suomalaisuusaatteen merkitystä Duodecim-seuran menestystarinan lähtökohtana. Niinpä hän vastatessaan seuran vuosijuhlassa 1924 perustajajäsenille esitettyihin kiitoksiin sanoi: "Kaikki kiitos, mikä meille perustajille, ainakin minulle, täällä on sanottu, se on liioiteltua puhetta. Olemme vain viitonneet Snellmanin tietä."

Kansallisfilosofimme ajatusten soveltaminen käytäntöön ei Matti Äyräpäältäkään kuitenkaan aina sujunut yhtä menestyksellistä kuin Duodecim-seuran tapauksessa. Tämän hän oli saanut kokea aikaisemmin, sen jälkeen kun hän oli vuonna 1876 kiiruhtanut suomentamaan sukunimensä Äyräpääksi. Gunnar Sivén kertoo elämäkertateoksessaan eräästä ylioppilasjuhlasta, jonka päätteeksi Matti Äyräpää osui auttamaan päällystakkia kunniavieraana olleen, silloin jo yli 70-vuotiaan J. V. Snellmanin ylle. Snellman kysyi, mikä auttajan nimi oli. Nuori mies vastasi: "Nimeni on Äyräpää." Tähän Snellman: "Sepä kummallista. Kuka herran isä on?" - "Hän on Europaeus." - "Vai niin, vai niin! Hän oli hyvä ystäväni ja hyvin kunnianarvoisa mies. Kunniakas nimi. Sellaisen muuttamista ei voi puolustaa", kuului Snellmanin äreä tuomio.

Enemmän Matti Äyräpään värikkäästä persoonasta ja hänen mittavasta elämäntyöstään kuulemme syksyn sukukokouksessa. Kokous alkaa tutustumisella Helsingin Yliopistomuseo Arppeanumiin , jonka kokoelmissa on Matti Äyräpäälle kuulunutta esineistöä kuten hänen hammaslääkärintuolinsa. Museossa on esillä myös Duodecim-seuran juhlavuoteen liittyvä erikoisnäyttely, jossa on mukana Matti Äyräpäähänkin liittyvää aineistoa, mm. Akseli Gallen-Kallelan hänestä maalaama muotokuva. Varsinainen sukukokous pidetään museokäynnin jälkeen Kirurgisessa sairaalassa (Kasarmikatu 11-13), missä Matti Äyräpää aloitti hammaslääketieteen yliopistollisen opetuksen toista sataa vuotta sitten.

Vuosikokousesitelmän Matti Äyräpäästä pitää Suomen Hammaslääkäriliiton entinen toiminnanjohtaja Heikki Vuorela.

Toivotan yhdistyksen jäsenet lämpimästi tervetulleiksi Helsinkiin lokakuun lopulla! Ennen sitä meillä on kuitenkin edessä pitkä ja toivottavasti sään puolesta suotuisa kesä. Toivotan kaikille sukulaisille hyvää ja virkistävää kesälomaa ja onnittelen lämpimästi keväällä lakkinsa saavia uusia ylioppilaita sekä muitakin tutkintonsa suorittaneita nuoria sukulaisia.

Jorma Rytkönen


Duodecim seura 50 v.,
mitali
Mitali: Duodecim-seuran perustajat kuvattuna seuran 50-vuotispäivien kunniaksi lyödyssä mitalissa. Keskimmäisenä Matti Äyräpää. Sukuyhdistys on saanut mitalin lahjaksi Teuvo Äyräpäältä Matti Äyräpään 100-vuotissyntymäpäivänä vuonna 1952.

Akseli gallen-Kallelan
muotokuva Matti Äyräpäästä 60-vuotiaana
Akseli Gallen-Kallelan muotokuva Matti Äyräpäästä 60-vuotiaana. Ystävien tilaama teos paljastettiin 12.4.1912 Hammasklinikan salissa Pohj. Esplanadinkatu 5

Professori Matti Äyräpäästä julkaistut elämäkerrat:
Gunnar Sivén, Matti Äyräpää; Elämäkerrallinen kuvaus ja persoonallisia muistelmia; Helsinki 1934
Eino Suolahti, Matti Äyräpää: Kulttuurihistoriallinen kuvaus; Helsinki 1940


AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT VUONNA 2006

Aune Äyräpään rahaston tarkoituksena on rahaston sääntöjen mukaan "edistää ja tukea taiteen harrastusta ja opintoja yhdistyksen jäsenten keskuudessa". Rahaston tarkoitusta toteutetaan pääasiassa myöntämällä stipendejä ja apurahoja. Niitten myöntämisestä päättää yhdistyksen vuosikokous hallituksen esityksestä.

Tänä vuonna käytettävissä on noin 300 euroa.

Rahastosta vuonna 2006 myönnettävät stipendit ja apurahat julistetaan yhdistyksen jäsenten haettavaksi 30. syyskuuta 2006 mennessä. Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan sukuyhdistyksen hallitukselle ja lähetetään em. päivään mennessä yhdistyksen esimiehelle.

Hakemukseen tulee liittää hakijan yhteystiedot sekä pankkitilin numero mahdollisesti myönnettävän stipendin tai apurahan maksamista varten. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaavat yhdistyksen esimies ja sihteeri.

Aune ja Matti
Äyräpää
Aune ja Matti Äyräpää, P.Espl. 5
Aune Äyräpää 1930
Aune Äyräpää 1930

Aune Äyräpää: Kortti
vuodelta 1954
Kortti vuodelta 1954


KUTSU SUKUKOKOUKSEEN

A.J.Europaeuksen jälkeläisten sukukokous ja yhdistyksen vuosikokous pidetään lauantaina lokakuun 28. päivänä 2006 alkaen klo 13.00 Helsingissä. Ohjelma alkaa opastetulla tutustumiskäynnillä Yliopistomuseo Arppeanumiin osoitteessa Snellmaninkatu 3. Tämän jälkeen siirrytään Kirurgiseen sairaalaan Kasarmikatu 11-13, missä vuosikokous alkaa klo 15.00.

Sääntömääräisten vuosikokousasioiden lisäksi ohjelmassa on esitelmä professori Matti Äyräpäästä. Tilaisuudessa on omakustannushintainen kahvitarjoilu. Seurustelun ja yhdessäolon lomassa saataneen kuulla myös musiikkiesityksiä.

Tervetuloa sukulaiset läheltä ja kaukaa!

Kahvitarjoilun järjestämistä varten kokouksen osanottajia pyydetään ilmoittamaan tulostaan etukäteen lokakuun 15. päivään 2006 mennessä yhdistyksen esimiehelle Jorma Rytköselle p. 09-590 509 / GSM 040 775 1705 jorma.rytkonen@pp.inet.fi tai sihteerille Liisi Klobutille 09-594 357 / GSM 050 301 8212.

Hallitus


DUODECIM-SEURA 125 VUOTTA

JÄSEN N:O 1 MATTI ÄYRÄPÄÄ

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuonna 1881 perustettu tieteellinen yhdistys, joka kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä täydennyskoulutuksen, julkaisujen ja apurahojen avulla. Seuraan kuuluu yli 18 000 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa sekä 89 jäsenyhdistystä. Seura juhlii tänä vuonna 125 vuottaan. Kiitämme seuraa ja erityisesti Jaakko Ignatiusta luvasta saada julkaista seuran lehdessä 2006; 122(1); sivuilla 19-27 julkaistun artikkelin "Jäsen n:o 1 Matti Äyräpää". Kotisivuillamme www.europaeus.info näkyvät myös artikkelin sivut 25-27, joissa ovat Matti Äyräpään henkilötiedot. Julkaisemme myöhemmin myös samassa Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim -lehden numerossa ilmestyneen artikkelin "Ne kaksitoista - Duodecim-seuran perustajat", sivut 15-18.


Seuraava artikkeli on julkaistu Lääkäriseura Duodecimin luvalla
©Duodecim-seura ja Jaakko Ignatius

Duodecim-seura 125 vuotta
Jaakko Ignatius

Jäsen n:o 1
Matti Äyräpää (1852-1928)

Duodecim-seuran perustaja, ensimmäinen puheenjohtaja 1881-1906, seuran kunniapuheenjohtaja

Matti ÄyräpääDuodecim-seura syntyi kaikkien käytettävissä olevien historialähteiden mukaan yhden miehen aloitteesta. Tämä mies oli Matti Äyräpää (vuoteen 1876 Matias Europaeus). Hän yksin kutsui perustamiskokouksen koolle, hänen päästään olivat lähtöisin seuran ensimmäisten vuosien toiminnan suuntaviivat, ja hän johti puheenjohtajana Duodecimin toimintaa sen ensimmäiset 25 vuotta. Hänestä tuli jo 1890-luvulla kulttihahmo, jota seuran nuoremmat jäsenet kantoivat vuosijuhlien päätteeksi hartioillaan ympäri salia Savolaisten laulun raikuessa, ja elämänsä viimeisinä vuosina hän sai suorastaan tarunhohteisen maineen.

Muistokirjoituksessaan Yrjö Kajava (1928) käytti hänestä nimitystä henkinen johtaja. Tarunhohde ei ole vuosikymmenien saatossa himmentynyt, vaikka Duodecim seurana on muuttunut ja lääketiede sitäkin enemmän. Himmenemisen vaaraa ei olekaan, sillä Äyräpäältä ei tullut käytännön toimintaohje vaan aate.

Matti Äyräpää oli hengästyttävän monitoiminen puuhamies ja monipuolinen ihminen, fennomaani, ylioppilaspoliitikko, yhdistysaktiivi, liikemies, tiedemies, lääkäri, hammaslääkäri, suu- ja leukakirurgi, yksityislääkäri, yliopiston professori, taiteenharrastaja, gastronomi, viinientuntija, kalastaja, metsästäjä, kansanvalistaja, skruuvinpelaaja ja vekselienkirjoittaja - renessanssi-ihminen, jollaiset sittemmin ovat kuolleet olosuhteiden pakosta sukupuuttoon. Ennen kaikkea hän oli suomalaisuusaatteen kannattaja, ja fennomania tai Eino Suolahden (1940) sanoin »jopa naiiviuteen asti harras isänmaallisuus» suuntasikin hänen elämäänsä kaikilla sen eri aloilla.

Äyräpään sytyke fennomanialle tuli monien muiden perustajajäsenten tavoin vasta yliopisto-opintojen alettua ja Savo-Karjalaisesta osakunnasta, jonka inspehtorina toimi tuolloin suomen kielen professori August Ahlqvist (Oksanen) (1826-1889). Fennofiili hän oli kuitenkin jo kodin perua, sillä hänen isänsä, Liperin kirkkoherra Anders Josef Europaeus (1797-1870), oli tunnettu suomalaisharrastuksistaan. Rovasti Europaeus perusti jo 1845 maamme ensimmäisen suomenkieliselle rahvaalle tarkoitetun kansankirjaston Liperiin, ja hänen aloitteestaan syntyi myös 1857 Pohjois-Karjalan ensimmäinen kansakoulu Liperin Anttolaan. Suomen kielen harrastuksesta todistaa myös liittyminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan jo sen perustamisvuonna 1831 (Petersen-Jessen 1987). Matti osallistui jo koulupoikana yhdessä sisarustensa kanssa Liperin kansansivistystoimintaan.

Osa Matti Äyräpään
70-vuotispäivän kunniaksi laadittua onitteluadressia
Duodecim-seuran hallussa on Gallen-Kallelan käsialaa oleva miniatyyrikokoinen kuva, joka on osa Matti Äyräpään 70-vuotispäivän kunniaksi laadittua onnitteluadressia. Siinä Äyräpää istuu savolaisveneessä suomalaisessa järvimaisemassa mielipuuhassaan eli ongella suomalaiskansallinen patalakki päässä. Suussa on iso sikari, rintataskussa on niitä lisää, ja toisessa rintataskussa on taskumatti. Onkeen on tarttunut vedenneito. Molemmin puolin on kuvattu ihmiskunnan kaksi vitsausta, karies ja lues.

Hammasmätä oli Äyräpään kirjoitusten aiheena yli 100 vuotta sitten, ja se on uhkana edelleen. Sen sijaan kuppa (joka aikoinaan oli satulanenän eli Äyräpään keskeisen tutkimuskohteen tärkeä aiheuttaja) ei samalla tavoin kummittele.

Isältä oli epäilemättä peräisin myös Matti Äyräpään kiinnostus suomalaisuuden alkujuuriin ja Kalevalaan. A. J. Europaeus julkaisi useita sanomalehtiartikkeleita, joissa pohdittiin Suomen kansan menneisyyttä, ja hän oli niin arvostettu historioitsijana, että Det Konglige Nordiske Oldskrift Selskab kutsui hänet v. 1843 jäsenekseen ja v. 1858 tutkijajäseneksi. Kirjoituksissaan hän mm. yritti paikantaa Kalevalan tapahtumia maantieteellisesti. Eräänä rovastin ja myös Matin Kalevala-tutkimuksen innoittajana on saattanut olla kansanrunouden keräilijänä tunnettu sukulainen David Emanuel Daniel Europaeus (1820- 1884), joka usein vieraili Liperin pappilassa.

Konservatiivisen rovasti Europaeuksen suomenmielisyys oli kuitenkin maltillista, ja Snellmanin radikaalit aatteet jäivät hänelle vieraiksi. Hänen viimeisiä sanomalehtikirjoituksiaan oli arviointi Yrjö Koskisen teoksesta Oppikirja Suomen kansan historiassa, ja arvostelussaan hän kritisoi Koskista siitä, että tämä oli aliarvioinut skandinaavisten kosketusten merkitystä suomalaisille. Skandinavismi oli tunnusomaista myös Matti Äyräpäälle, ja tätäkin juonnetta voidaan siis pitää jo kodin perintönä. Liperin pappilan pojasta ei koskaan tullutkaan äkkiväärää fennomaania, ja »manian» ohella hänen suomalaisuusaatteeseensa jäi paljon »fiilisyyttä».

Europaeusten kotikieli oli ruotsi, ja ruotsinkielinen oli myös Matin paras lapsuudenystävä ja naapurin poika Adolf Hällström, josta aikanaan tuli Duodecimin ensimmäinen sihteeri. Ruotsiksi Matias Europaeus kävi myös oppikoulun. Isä mietti tosin pojan lähettämistä Jyväskylään, jossa oli piirilääkäri Wolmar Schildtin aloitteesta 1858 aloittanut ensin kaksikielinen ja vuodesta 1862 kokonaan suomenkielinen oppikoulu, lajissaan maamme ensimmäinen. Lopulta rovasti Europaeuksen valinta oli kuitenkin Helsingin ylemmän virkamieskunnan ja aateliston suosima Helsingfors Privatlyceum (ns. Böökin lyseo), aikakauden ehdoton ykköskoulu, joka oli tunnettu korkeatasoisista opettajistaan ja lahjakkaasta opiskelija-aineksestaan. Matias Europaeus pääsi ylioppilaaksi 1871. Hänen luokkatovereihinsa kuuluivat mm. Wilhelm Pipping (1854-1926), sittemmin Suomen ensimmäinen lastentautiopin professori, ja Anders Donner (1854-1938), sittemmin tähtitieteen professori ja Helsingin yliopiston rehtori ja kansleri. Kummastakaan ei tullut Duodecimin jäsentä mutta sen toiminnan tukijoita kylläkin: Pipping kirjoitti 1896 pienen lehtisen kurkkumädästä Duodecim-seuran Kirjasia tarttuma-taudeista -sarjaan, ja kun 1899 perustettiin Takaharjun tuberkuloosiparantolaa, Anders Donner oli eräs Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantolan suurimpia osakkeenmerkitsijöitä.

»Pöyrypää»

Äyräpää oli jo kouluvuosinaan innokas kasvitieteen harrastaja ja muutenkin kiinnostunut luonnontieteistä, mikä lienee vaikuttanut uranvalintaan. Lääketieteen opintoja edelsi noihin aikoihin filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisessa osastossa suoritettu filosofian kandidaatin tutkinto, jonka hän suoritti 1875. Opiskelun ohella hän alkoi määrätietoisesti parantaa suomen kielen taitoaan, joka koulun ja ystävien ruotsinkielisyyden vuoksi oli jäänyt vajavaiseksi. Yhdessä muutamien ystäviensä kanssa - joihin kuului myös lapsuudentoveri Adolf Hällström - hän perusti »Liperiläisen Yhtiön», jonka tarkoituksena oli jäsenistön harjaannuttaminen suomen kieleen. Toverukset lausuivat mm. suomenkielisiä runoja toisilleen. Matti Äyräpää oli »Liperiläisten» puheenjohtaja ja Hällström sihteeri, ja näin työpari harjaantui ikään kuin tulevaa ennustaen yhteistyöhön yhdistyselämässä. Näihin aikoihin Äyräpää oli jo omaksunut suomalaisuusaatteet ja alkoi samalla yhä näkyvämmin osallistua myös ylioppilaspolitiikkaan fennomaanien leirissä. Hän lähti (monien sukulaisten kauhuksi) myös muutamien kymmenien henkilöiden joukossa mukaan ensimmäiseen sukunimien suomalaistamisaaltoon 1876. Ensimmäisinä ottivat veljekset Konrad ja Lauri Stenbäck nimen Kivekäs, ja pian tämän jälkeen Duodecimin maallikkojäseneksi sittemmin kutsutusta A. J. Malmbergista tuli Aukusti Juhana Mela. Marraskuun 21. päivänä 1876 tuolloin 24-vuotiaasta Matias Europaeuksesta tuli Matti Äyräpää.

Radikaalin maineen Äyräpää hankki jättäytyessään eräiden muiden kanssa seuraavana vuonna 1877 mielenosoituksellisesti pois maisterinpromootiosta, koska promootiotoimikunta oli päättänyt valita ainoastaan ruotsinkielisen promootiorunoilijan. Kun hän lisäksi nousi suomalaismielisten näkyvän ylioppilasjärjestön Suomalaisen Nuijan puheenjohtajaksi 1878 ja esiintyi usein varsin kiivassanaisenakin fennomaanina, alkoivat vastapuolen edustajat puhua »Pöyrypäästä» (Kajava 1928). Syksyllä 1881 Duodecimin perustavaa kokousta kutsui koolle jo näkyvä ja kaikkien tuntema ylioppilaspoliitikko, ylioppilaskunnan tuleva puheenjohtaja.

Kieliasetus Duodecim-seuran synnyttäjänä

Vuonna 1863 oli keisari Aleksanteri II:n Suomen-vierailun kunniaksi annettu kieliasetus, jolla suomen kieli määrättiin ruotsin kielen rinnalla tasavertaiseksi virkakieleksi mutta 20 vuoden siirtymäajalla. Kun määräaika eli vuoden 1883 loppupuoli alkoi häämöttää, fennomaanipiireissä syntyi epäily siitä, että kielen ja sanaston kehittymättömyyteen vedoten asetuksen toimeenpano yritettäisiin vesittää, ja Matti Äyräpää oli erityisen epäluuloinen Lääkintöhallituksen suhteen. Itse hän muisteli Duodecim-seuran syntyvaiheita vuosikokouksessa 18.11.1897 kokouspöytäkirjan mukaan seuraavasti:

»Ei silloin huolehdittu sairaskertomuksista eikä uriinin tutkimisesta, vaan istuttiin illat myöhään työssä, ei mediciinareina vaan filoloogeina. V. 1881 oli 2 vuotta siihen, kun suomen kielen piti astua samaan arvoon ruotsinkielen kanssa vaan sitä varten lääkintöhallitus ei ollut tehnyt mitään muuta kuin nuhdellut Ukko Schildtiä siitä, että hän oli uskaltanut suomeksi kirjoittaa virkakirjeen mainitulle Ylihallitukselle; ja tämä käännätti mainitun kirjeen kielenkääntäjällä, joka ei ollut tutkinut lääketiedettä, niin ett’ei se sitä käännöstä ymmärtänyt senkään vertaa, kuin suomalaista originaalia. - Silloin kokoontui, 16 vuotta sitte, tässä samassa huoneessa 12 miestä ja silloin päätettiin, että suomenkielellä täytyy osata sanoa lääketieteen hienoimmatkin vivahdukset.»

Matti Äyräpää perheineen
v.1900
Matti Äyräpää (Duodecimin jäsen nro 1), hänen vaimonsa Hilda Äyräpää (jäsen nro 182) sekä tytär Aune Äyräpää v. 1900. Duodecim-seura oli koko Äyräpään perheen harrastus, sillä taiteilijatytär Aune suunnitteli seuralle sen ensimmäiset kunniajäsenkirjat.
Kuva: Matti Hillbomin kokoelmat.

Loka-marraskuulla 1881 Äyräpään mielessä lienee lopullisesti kypsynyt ajatus suomenkielisen lääketieteen sanaston keräämisestä. Hänen kutsustaan kokoontuikin perjantai-iltana 18.11.1881 Oopperakellari-ravintolan (eli nykyisen Svenska Teaternin päädyssä sijaitsevan Ravintola Teatterin) yläsalissa 12 lääketieteen kandidaattia, jotka päättivät perustaa uuden yhdistyksen tätä tarkoitusta varten ja antaa sille nimeksi Duodecim. Jatko on suomalaista kulttuurihistoriaa.

"Suupohjan tohtori"

Monipuolista Äyräpäätä muistavat Duodecimin ohella monet muutkin. Hänen perintöään vaalii erityisesti myös Suomen Hammaslääkäriseura, jota Äyräpää oli niin ikään perustamassa (joskaan tämän yhdistyksen osalta aloite ei ollut yksin hänen). Hän toimi tämänkin yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Suomen hammaslääketieteen isäksi kutsuttu Äyräpää oli alan ensimmäinen yliopisto-opettaja Suomessa ja hammaslääkärikoulutuksen varsinainen puuhamies. Hän toimi myös hammaslääketieteen skandinaavisen yhdistyksen johdossa ja oli useiden vuosien ajan sekä suomalaisen että pohjoismaisen hammaslääketieteen aikakauskirjan päätoimittaja. Äyräpää kiinnostui hammaslääketieteestä jo lääketieteen kandidaattina, kun hän kirurgian kurssin yhteydessä näki pitkälle edenneitä hammastulehduksia, joiden ainoana hoitona oli hampaan poisto. Tämä sai hänet hakeutumaan ensin Helsingissä toimivan hovihammaslääkäri Simon Bensowin yksityisoppilaaksi opettelemaan hampaiden »plombeerausta» ja myöhemmin opintomatkoille myös ulkomaille. Jo vuonna 1883 hän avasi hammaslääkärin yksityisvastaanoton Pohjois-Esplanadin varrella, ja tästä tulikin hänen varsinainen leipätyönsä.

Tässä on yksi Äyräpäähän liittyvistä paradokseista: hän perusti Duodecim-seuran, josta nopeasti tuli hänen johdollaan merkittävä yleislääketieteen, kunnanlääkärilaitoksen ja suomenkielisen terveysvalistuksen edistäjä Suomessa. Kuitenkin hänen koko oma kokemuksensa suomenkielisestä kenttälääkärintyöstä oli puolentoista kuukauden mittainen kandidaattina hoidettu viransijaisuus Mikkelissä. Valmiina lääketieteen lisensiaattina hän ei tiettävästi toiminut enää lääkärintoimessa päivääkään. Toisaalta hänestä tuli ensimmäinen yliopistollinen hammaslääketieteen opettaja, vaikka hänellä ei ollut muodollista hammaslääkärin tutkintoa ja hän oli tässä työssä pitkälti itseoppinut.

Äyräpää sai 1892 nimityksen Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opettajan toimeen, ja kymmenen vuoden ajan hän vastasi yksinään alan koko opetuksesta. Opiskelijamäärä oli aluksi pieni (vain kahdeksan hammaslääkäriä suoritti opintonsa Äyräpään johdolla 1892-1902), mutta käytännön opetustoiminnalle häneltä liikeni vain vähän aikaa.

Monitoimisesta Äyräpäästä on sanottu, että kaikkein vähiten hän oli pedagogi. Paksu sikari suussa ja pilke silmäkulmassa hän kiersi potilaitaan hoitavien oppilaittensa keskuudessa vaihtaakseen muutaman sanan, mutta heti hän oli taas rientämässä toisaalle, ja kun opiskelijat yrittivät kysyä jotakin, hän lopulta ärtyneenä tokaisi: »Minä olen oppinut itsekseni ja itseksenne saatte tekin oppia!» Luentoja hän piti harvoin, enintään yksi tai kaksi lukukaudessa, ja silloinkin yleensä aina samasta aiheesta.

KOP, Pohjola, Suomi-yhtiö, Instrumentarium, Dentaldepot...

Suomalaista taloushistoriaa ei voi kirjoittaa mainitsematta Matti Äyräpäätä. Hän on ollut perustamassa useita merkittäviä yrityksiä, ja monissa tapauksissa hän kilpailee koko hankkeen syntysanojen lausujan asemasta. Ainakin Kansallis-Osake-Pankki (1889), Vakuutusosakeyhtiöt Suomi (1890) ja Pohjola (1891), hammaslääkärien Dentaldepot (1900) ja Instrumentarium (1901) kuuluvat näihin. Mukaan voidaan laskea myös Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantola (1899).

Kun Matti Äyräpää tiedotti Duodecim-seuran kokouksessa uuden Osakeyhtiö Instrumentariumin perustamiskokouksen olevan tulossa, hän ilmoittikin, että seuran piirissä on »taas» perusteilla uusi yhtiö.

Äyräpää oli myös perustamassa Suomalaista tiedeakatemiaa 1907-1908 ja vielä vanhoilla päivillään Kalevalaseuraa.

Kivitalo Esplanadilla, pöytähopeat panttilainaamossa

Äyräpää oli suurpiirteinen rahankäyttäjä kuten kaikki Europaeuksen perheen pojat. Hän piti mukavasta elämästä ja hyvästä ruoasta, mutta ennen kaikkea hän oli antelias ja hyväsydäminen ja ystävien joutuessa ahdinkoon hän pani auliisti nimensä heidän vekseleihinsä. Hän tuki myös runsaskätisesti läheiseksi kokemiaan hankkeita. Duodecim-seuran toimintaa avusti monesti »Äyräpään pankki», ja esimerkiksi loppuvuodesta 1884 hän lainasi seuralle peruspääoman, jonka turvin Aikakauskirja Duodecim saattoi aloittaa ilmestymisensä seuraavan vuoden alusta. Erilaisissa Duodecimin yrityksissä ja muissakin fennomaanihankkeissa hän oli usein suurimpien sijoittajien joukossa. Jo opiskeluaikanaan Äyräpää omisti perikunnan jäsenenä osan ns. Lampan talosta Kauppatorin laidassa (Etelä-Esplanadin ja Helenankadun kulmatalo), ja varmaankin tämän reaalivakuuden ansiosta hänen itsensä oli helppo lupautua osakkeiden merkitsijäksi, saada lainaa ja ryhtyä takaajaksi. Osa takauksista oli suuria. Esimerkiksi kun Akseli Gallen-Kallela aloitti Tarvaspään rakentamisen, Äyräpää oli toinen takaaja (Aspelin-Haapkyla 1980).

Kun nuoret duodecimiläiset lähtivät sijaisiksi maaseudulle, Äyräpää huolehti heidän vekseleittensä uusimisesta ja sai usein omasta taskustaan suorittaa uusimisrahat. Vuonna 1885 tuolloin 33-vuotias nuori lääkäri ja uunituore aviomies valittikin sisarelleen, että hänen henkilökohtaiset lainansa olivat noin 30 000 markkaa (noin 120 000 euroa) ja takauksia oli yli 100 000 mk:n (noin 400 000 euron) arvosta (Suolahti 1940). Hänen asennoitumisensa oli kuitenkin aina optimistinen: »kommer tid, kommer råd», hän kirjoitti jo koulupoikana isälleen rahahuolien painaessa (Sivén 1934). Tämä asennoituminen säilyi Äyräpään toimissa elämän loppuun asti niin hänen omissa talousasioissaan, Duodecimin hankkeissa kuin korttipelissäkin. »Fort och dumt», oli Äyräpään ohje skruuvipelissä, ja »Ei saa olla Nauku-Maijan poika» jos joku epäröi korottaa maalausta. Ja kun tappio tuli, niin hän lausui lohdutukseksi: »Rahallahan siitä pääsee.»

Joskus Äyräpään käteiskassa saattoi huveta olemattomiin, mutta silloinkaan hän ei jäänyt neuvottomaksi. Kerrotaan, että kun eräs ystävä kerran tuli pyytämään vippiä, Äyräpää totesi olevansa aivan »auki» ja vastasi, ettei hänellä ollut rahaa edes omaan päivälliseen. Kun ystävä valitteli tätä asiaintilaa, Äyräpää katosi äkkiä toiseen huoneeseen ja palasi paketin kanssa, jossa oli pöytähopeita ja joitakin osakkeita. Kun Matti ehdotti, että vieras veisi ne panttilainakonttoriin, tämä joutui hämilleen ja pyysi anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa. Matti melkein suuttui: »Jassoo, sinä et siis halua auttaa minua sen vertaa, että saisin päivällistä.» Vieras alistui, vei paketin panttilainakonttoriin ja palasi mukanaan pari satalappusta, joista hän sai toisen ja Matti piti toisen. Mutta »juhliakseen hyvää afääriä» Matti tarjosi omalla satasellaan päivällisen, paitsi lainanpyytäjälle myös useille vieraille (Sivén 1934).

Sanan taitaja ja taiteiden kohde Äyräpää

Äyräpää oli herkästi innostuva ja nousi Duodecimin iltatilaisuuksissa usein spontaanisti puhumaan. Sihteerit ovat tallentaneet näitä puheenvuoroja muistiin minkä ovat ehtineet. Äyräpää oli tilannepuhuja, joka meni suoraan asiaan eikä juuri sirotellut puheisiinsa mietelauseita tai sitaatteja. Puheen seurauksena näyttää usein olleen seurueen suoranainen villiintyminen - vähintäänkin juotiin maljat. Aristoteleen opetusten mukaan puhujan piti hallita kolme perusasiaa, jos halusi saada sanomansa perille: etos eli luottamuksen luominen, logos eli vakuuttavuus ja patos eli vetoaminen tunteisiin. Retoriikan kaikkien perusasioiden hyvät taitajat ovat harvinaisia, mutta Äyräpää oli epäilemättä yksi heistä.

Äyräpää harrasti kirjallisuutta ja luki paljon. Runeberginsa ja erityisesti Vänrikki Stoolin tarinat hän osasi ulkoa. Innokas konserteissa kävijä hän ei liene ollut. Europaeusten sisarussarja oli tunnettu epämusikaalisuudestaan, ja useimpien lauluarvosana oli 4 tai 5. Matti Äyräpää ei tässä suhteessa eronnut joukosta.

Kuvaamataiteet kuuluivat sen sijaan hänen harrastuksiinsa, ja monet merkittävät suomalaiset taiteilijat olivat hänen henkilökohtaisia ystäviään. Ei siis liene yllätys, että Äyräpäätä esittäviä taideteoksia on jälkipolville säilynyt useita.

Kestävän suurmiesmaineen lopullinen sinetöijä on huipputaiteilijan maalaama ja taidehistoriallisesti merkittävä muotokuva, ja Matti Äyräpäästä sellaisia on peräti kolme. Jo 1889 puoliso Hilda Äyräpää tilasi taiteilija Gunnar Berndtsonilta maalauksen aviomiehestään työnsä ääressä, ja kymmenen vuotta myöhemmin Eero Järnefelt ikuisti Duodecimin toimeksiannosta seuran ensimmäisen puheenjohtajan. Yliopiston kokoelmiin kuuluu Akseli Gallen-Kallelan 1912 maalaama inspiroitunut teos, joka kertoo taiteilijan tunteneen mallinsa hyvin. Duodecimin hallussa on Äyräpäästä lisäksi mm. Alpo Sailon veistämä rintakuva.

Duodecimin piirissä koko perhe

Duodecimin perustaminen osui Matti Äyräpään elämässä ajankohtaan, jolloin hän oli ehkä yksinäisempi kuin koskaan, sillä hän oli juuri jäänyt leskeksi. Äyräpään lapsuus ja nuoruus tuntuvat jälkikäteen tarkasteltaessa olevan täynnä menetyksiä: hän oli perheen kuopus, joka jäi äidistään orvoksi jo kuukauden ikäisenä, ja ollessaan viisivuotias hän menetti tapaturmaisesti parhaan leikkitoverinsa, kolme vuotta vanhemman veljensä Fridolfin. Hänen isänsä rovasti Europaeus kuoli Matin ollessa 18-vuotias, ja neljä vuotta myöhemmin hänelle läheinen vanhempi veli Reinhold kuoli äkillisesti verensyöksyyn. Juuri Duodecim-seuran perustamisen alla hänen vaimonsa, tuolloin vain 23-vuotias Bertha Äyräpää äkkiä kuoli; onnellinen avioliitto ehti kestää vain kymmenen kuukautta. Yksi menetys tuli vielä keski-iässä, kun ainoa poika Matti eli vain kaksi päivää.

Äyräpää sai kuitenkin nauttia myös onnellisista päivistä. Hän vei vihille ensimmäisen vaimonsa sisaren Hildan, ja pariskunnalle syntyi tytär Aune, joka oli isälleen hyvin läheinen. Hilda Äyräpää ryhtyi aviomiehensä vastaanottoapulaiseksi ja opetteli itsekin muutamia toimenpiteitä. Vuonna 1898 Hilda Äyräpää valittiin Duodecimin jäseneksi n:o 182 ja hänestä tuli seuran järjestyksessä viides naisjäsen. Jo tätä ennen Hilda Äyräpää oli osallistunut erilaisten juhlien järjestelyihin ja mm. lahjoittanut yhdessä Edith Wegeliuksen kanssa seuralle mahtavan valokuva-albumin.

Aune Äyräpäästä tuli taidemaalari, ja hänen kättensä taitoja käytettiin laadittaessa seuran ensimmäisiä kunniajäsenkirjoja. Näin Duodecimin piirissä oli lopulta koko perhe. Aune Äyräpään testamentin kautta Duodecimseuralle tuli aikanaan Äyräpäälle kuuluneita papereita ja mm. Gallen-Kallelan 1922 taiteilema adressi.

Merkittävintä, mitä olen elämässäni tehnyt...

Äyräpää ehti elämänsä aikana olla monessa mukana, mutta Duodecimilla oli hänen sydämessään aivan erityinen sija.

Seuran arkistossa on säilynyt vuodelta 1906 Äyräpään jotakin hakuteosta varten laatima ansioluettelo, jossa luottamustehtäviä ja tunnustuksia luetellaan usean sivun verran. Viimeisenä kohtana on seuraava kappale: "Det mest betydelsefulla jag gjort i mitt liv, är stiftandet af sällskapet Duodecim 18.11.1881. Till en början hörde till detta finskspråkiga mediciniska sällskap endast 12 medlemmar - däraf namnet ’Duodecim’ - men nu är det en mäktig förening med närmare 300 medlemmar - -."

Rakkaus oli molemminpuolista. Duodecimilaiset palvoivat ensimmäistä puheenjohtajaansa, hermostuivat välillä hänen hajamielisyyteensä, mutta taas antoivat pian anteeksi. Äyräpäältä saattoi puuttua käytännön kokemusta kenttälääkärin työstä, mutta ehkä juuri sen ansiosta hänen oli helppo olla visionääri, luoda suuria linjoja ja olla takertumatta pikkuasioihin. Äyräpää ei alun perin perustanut Duodecimia ammattipoliittiseksi tai edes puhtaasti ammatilliseksi järjestöksi, ja hänen kauttaan siihen väistämättä liittyi mukaan aimo annos syvää inhimillisyyttä ja humanismia.

Elämänmyönteisyys, herkästi innostuva temperamentti ja lämmin sydämellisyys ovat Äyräpään perintö Duodecimseuralle, ja ne ovat säilyneet ohjenuorana lääkärien ammattijärjestön toiminnalle jo toistasataa vuotta.

Henkilötietoja

Äyräpää, Mathias (Matti) Ans(h)elm (vuoteen 1876 Europaeus), s. 11.4.1852 Liperissä, k. 15.10.1928 Helsingissä »sydämen lamautumiseen». Vanhemmat Liperin kirkkoherra, teologian kunniatohtori, lääninrovasti ja valtiopäivämies Anders Josef Europaeus, s. 1797, k. 1870, ja Selma Augusta Lampa, s. 1813, k. 1852. Ensimmäinen puoliso Bertha Sofia Ingman, s. 21.4.1858, k. 12.9.1881. Vihittiin Viipurissa 14.11.1880. Vanhemmat seppä Gustaf Ingman ja Sofia Henriette Järnström. Toinen puoliso edellisen sisar Hilda Karolina Ingman, s. 16.8.1865, k. 2.4.1929. Vihittiin Helsingissä 25.4.1885. Lapset: Kallis Aune, s. 9.1.1898, k. 8.7.1981, taidemaalari. Matti Antero, s. 21.1.1900, k. 23.1.1900.

Opinnot: Ylioppilas 12.6.1871 Helsingfors Privatlyceumista, kirjoittautui Savo-Karjalaiseen osakuntaan 27.9.1871 ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattiseen osastoon (aineina kasvioppi, fysiikka, kemia, eläinoppi), filosofian kandidaatti 26.5.1875 (kasvioppi laudatur, fysiikka cum laude), vihittiin filosofian maisteriksi 31.5.1886 (jättäytyi kielipoliittisista syistä pois vuoden 1877 promootiosta, johon olisi kuulunut), lääketieteen kandidaatti 29.5.1878, lääketieteen lisensiaatti ja laillistettu lääkäri 31. 5. 1883, väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvoa varten 23.5.1891, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1891, Helsingin yliopiston odontologian dosentti 10.12.1891-1904.

Opiskeli hampaiden »blombeerausta» harrastusluonteisesti ja hovihammaslääkäri Simon Bensowin johdolla Helsingissä ainakin jo v. 1879. Kahden kuukauden opintomatka Berliiniin odontologian opintoja varten kanslerin yleisten varojen stipendin turvin (opettajina H. Pflüger ja O. Schiltzsky) kesä-elokuussa 1883, Leipzigiin (prof. W Herbstin ja prof. F. Hessen kurssi hammaslääkäreille Leipzigin Hammaslaakari-instituutissa) 1888, Wieniin ja Budapestiin 1903 ja useita lyhyempiä ulkomaanmatkoja.

Työhistoria: Societas pro Fauna et Flora Fennican stipendiaattina tutki Liperin ja sen naapuripitäjien kasvillisuutta 1871 sekä Höytiäisen rannikkomaita 1875. Magneettisen ja meteorologisen observatorion amanuenssi kesällä 1874.

Toimi lääketieteen kandidaattina Maarianhaminan vt. kaupunginlääkärinä seitsemän kuukauden ajan ja samalla terveydenhoidon opettajana Maarianhaminan merenkulkukoulussa 10.8.1880-10.3.1881. Mikkelin vt. linnan- ja sairaalanlääkäri 24.7.-4.9.1881, Lapinlahden sairaalan avustava alilääkäri 19.9-19.12.1881.

Helsingin yliopiston odontologian dosentti 10.12.1891-13.2.1892, hammaslääkärintaidon (odontologian) opettaja (viran ensimmäinen haltija) ja yliopiston hammasklinikan prefekti 25 vuoden ajan 13.2.1892-2.7.1917, jolloin siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle. Ylimääräisen professorin arvo 10.4.1904.

Yksityishammaslääkäri Helsingissä vuodesta 1883.

Yhdistystoiminta opiskeluaikana: Ylioppilasyhdistys Yhtiön (SavoKarjalaiseen osakuntaan kuuluvien ylioppilaiden yhdeksänjäseninen yhdistys, jonka tarkoituksena oli jäsentensä suomen kielen taitojen kehittäminen) perustajia ja puheenjohtaja koko sen varsinaisen toiminnan ajan 1873-76.

Savo-Karjalaisen osakunnan vuosijuhlatoimikunnan jäsen 1874, lainarahaston johtokunnan jäsen 1874, osakunnan arkiston tarkastaja 1874, varainhoitaja 1876-80, vt. kuraattori 1881 (Kaarle Krohnin sijaisena).

Ylioppilasyhdistys Suomalaisen Nuijan puheenjohtaja 1878-79 ja uudelleen va. puheenjohtaja 1881.

Suomen (Helsingin yliopiston) ylioppilaskunnan tilintarkastaja 1877, ylioppilasdelegationin jäsen Savo-Karjalaisen osakunnan edustajana 1879, ylioppilaskunnan puheenjohtaja 1883-84.

Jäsenyydet tieteellisissä seuroissa ja järjestöissä: Duodecim-seuran perustamiskokouksen 18.11.1881 koollekutsuja ja puheenjohtaja ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1881-1906. Finska Läkaresällskapetin jäsen 1883-14.12.1901 (erosi eräiden muiden Duodecim-seuraan kuuluvien kanssa). Suomen hammaslääkäriseura - Finska Tandläkarsällskapetin perustamiskokouksen 16.4.1892 koollekutsuja (yhdessä William Olanderin kanssa) ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1892-1902. Suomen Yleisen Lääkäriliiton jäsen 1910-, Suomen Hammaslääkäriliiton jäsen 1925-, Societas pro Fauna et Flora Fennican jäsen 1871-, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäsen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen 1878-, Suomen Tiedeakatemian perustajia (23/11 1907 ja 22/3 1908) ja sen puheenjohtaja 1913-14, Skandinavisk Tandläkareföreningin jäsen, sihteeri 1886-91 ja puheenjohtaja 1893-95, Svenska Tandläkaresällskapetin jäsen 1887- ja kirjeenvaihtajajäsen 1907, Berliner Zahnärztliche Gesellschaftin kirjeenvaihtajajäsen 1897, Der Central-Verein deutscher Zahnärzten kirjeenvaihtajajäsen 1898, Dansk Tandlaegeforeningin kirjeenvaihtajajäsen 1901, Unkarin A Stomatologusok Orsz-Coyesyleten kirjeenvaihtajajäsen 1905, Fédération Dentaire Internationale conseil exécutifin jäsen.

Osallistuminen ammattikongresseihin: Pohjoismaisten hammaslääkärien epävirallinen kokous Kööpenhaminassa 1884. Svenska Tandläkaresällskapetin 25-vuotisjuhlakokous Tukholmassa 1885 ja 50-vuotisjuhlakokous Tukholmassa 1910. Kansainvälinen lääkärikokous Berliinissä 1890 (piti esitelmän nenäproteeseista ja osallistui näyttelyyn), Pariisissa 1890, Wienissä ja Budapestissa 1903. Kansainvälinen luonnontutkijoiden kokous Breslaussa 1904. IVte Studiereise deutscher Ärzte Sleesiassa 1904, Hannoverissa 1905. Der Central-Verein deutscher Zahnärtzte -järjestön 50-vuotisjuhlakokous Münchenissa 1906.

Skandinaviska Tandläkareföreningenin kokoukset Kristianiassa (VI) 1886, Kööpenhaminassa (VII) 1888, Göteborgissa (VIII) 1891, Kööpenhaminassa (IX) 1892, Kristianiassa (X) 1893, Tukholmassa (XI) 1895 puheenjohtajana, Kööpenhaminassa (XII) 1897, Tukholmassa (XIII) 1899, Göteborgissa (XV) 1903, Kööpenhaminassa (XVI) 1907, Helsingissä (XVII) 1908 kunniapuheenjohtajana, Kristianiassa (XVIII) 1912, Helsingissä (XXI) 1922 kunniapuheenjohtajana, Tukholmassa (XXIII ja samalla yhdistyksen 60-vuotisjuhla) 1926 kunniapuheenjohtajana. La Fédération Dentaire Internationalen (F.D.I.) kokoukset Berliinissä 1891, Pariisissa 1900, Tukholmassa 1902, Hannoverissa 1905, Dresdenissä ja Genevessä 1906, Hampurissa 1907, Berliinissä 1909 ja Tukholmassa 1912. Dansk Tandlaegeforeningin 50-vuotisjuhlakokous Kööpenhamina 1923. Odontologiska Sällskapet i Stockholm: 25-vuotisjuhlakokous Tukholmassa 1926.

Kunnianosoitukset: Helsingin yliopiston odontologian kunniatohtori 1919.

Ruotsin Vaasan ritarikunnan R 1 1902, Venäjän Pyhän Annan R 3 1913, K SVR 2 1924, K Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan K 2 1926, K SVR 1 1927, K Tanskan Dannebrogin ritarikunnan K 2 1927.

Kunniajäsen seuraavissa lääketieteellisissä yhdistyksissä: Duodecim-seuran kunniajäsen ja »pysyvästi kunniapuheenjohtaja» 18.11.1906. Den Norske Tandlaegeforening 1898, Kristiania Tandlaegesellskap 1907, Dansk Tandlaegeforening 1907, Société odontologique de France 1907, Groupement professionel de l’Ecole des dentistes de Paris et L’Association générale des dentistes de France 1909, Svenska Tandlakare-Sallskapet 1910, Suomen Hammaslääkäriseura - Finska Tandläkaresällskapet 1912 (lisäksi kunniapuheenjohtaja 1922), Société belge de Stomatologie 1921, Skandinavisk Tandläkareförening 1922, Nordiska Odontologiska Föreningen 1922, Der Central-Verein deutscher Zahnärzte 1922, Turunmaan Duodecim-seuran haaraosasto 1922, Suomen Yleinen Hammas- ja Suunhoitoa Edistävä Yhdistys 1922, Tampereen Hammaslääkäriseura 1922, Turun Hammaslääkäriseura - Åbo Tandläkarsällskap 1922, Wiipurin Hammaslääkäriseura - Wiborgs Tandläkarsällskap 1922, Pietarin Odontologinen Seura 1923.

Äyräpään mukaan on nimetty useita rahastoja ja palkintoja, mm. Duodecim-seuran jakama Matti Äyräpään palkinto (1969-).

Tieteelliset palkinnot: Ensimmäinen palkinto (suuri kultamitali) venäläisessä hygieenisessä näyttelyssä (Pietari) nenätuista ja nenäproteeseista 1893 (Erhållit Första priset på Hygieniska utställningen i St Petersburg 1893 för Skrifter, Teckningar och Afgjutningar i frågan om »Sadelnäsans Orthopediska behandling»). Hopeamitali (Preis des Centralvereins Deutscher Zahnärzte) kunniakirjoineen Internationale Ausstellung für Zahnheilkunde -kokouksessa Berliinissä 1909 »kokoelmasta erilaisia töitä monelta odontologian alalta» (mitali Duodecim-seuran kokoelmissa. Suuri kultamitali yleisvenäläisessä hygieenisessä näyttelyssä (Pietari) 1913 »näytteille asettamistaan kokoelmista».

Tieteelliset luottamustoimet ja asiantuntijatehtävät: Skandinavisk Tandlakare-Forenings Tidskriftin päätoimittaja 1894-99, Suomen Hammaslääkäriseuran toimituksia-lehden päätoimittaja 1904-07 ja 1910-12. Kolmesti asiantuntijana virantäytössä Tukholmassa (Inkallad att såsom sakkunnig bedöma sökandenas kompetens då lärareplatsen i Odontologisk Kirurgi för första gången besattes vid Tandläkareinstitutet i Stockholm, så ock då lärartjänsten i Prothes-Lara och Tandreglering därstedes besattes, äfvensom då samma tjänst för andra gången anslogs ledig). Asiantuntijana Kööpenhaminassa valittaessa opettajaa Dansk Tandlaegeforenings Institutiin 1907. Vastaväittäjä ex officio 1907 Hjalmar Avellanin väitellessä ensimmäisenä Suomessa hammaslääketieteen tohtorin arvoa varten.

Muut luottamustoimet ja yhteiskunnallinen osallistuminen: Helsingin Suomalaisen Klubin kunniajäsen 1922, Suomalaisen normaalilyseon kouluneuvoston jäsen 1888-97 ja 1900-06. Helsingin Työväenyhdistyksen luentokomitean jäsen 1887. Kansallis-Osake-Pankin perustajia 1889 ja hallintoneuvoston jäsen 1890-92. Keskinäinen Henkivakuutusosakeyhtiö Suomen perustajia 1890, yhtiön valtuuskunnan jäsen 1890-1910 ja 1919-28 sekä varapuheenjohtaja 1910-19. Palovakuutusyhtiö Pohjolan perustajia 1891. Osakeyhtiö Keuhkotautisten Parantolan (Takaharjun osakeyhtiön) perustajia 1899 ja johtokunnan puheenjohtaja (toimitusjohtaja)1900-20. Parantolaan liittyvästä maatilasta vastaavan Osakeyhtiö Tuunaansaaren perustajia ja johtokunnan jäsen 1900-1905. Dentaldepot Osakeyhtiön perustajia 1900 ja johtokunnan jäsen, Osakeyhtiö Instrumentariumin perustajia 1901 ja ensimmäisen johtokunnan varajäsen. Jäsen keräystoimikunnassa vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi toimikunnan perustamisesta lähtien 1907-1917.

Kalevalaseuran perustajia 1911 (vars. yhdistyksenä 1919) yhdessä Akseli Gallen-Kallelan, kuvanveistäjä Alpo Sailon, maisteri Väinö Salmisen ja professori Emil Nestor Setälän kanssa, seuran ensimmäinen rahastonhoitaja ja talousvaliokunnan jäsen.

Julkiset muotokuvat ja mitalit: Duodecim-seura maalauttanut muotokuvan (Eero Järnefelt 1899) ja teettänyt rintakuvan mustasta graniitista (Alpo Sailo 1912), molemmat omistaa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Oppilaat maalauttaneet muotokuvan (Akseli Gallen-Kallela 1912, Helsingin yliopiston muotokuvakokoelmat, yliopiston hammaslääketieteen laitos), Hilda Äyräpää maalauttanut muotokuvan (Gunnar Berndtson 1889, maalauksen nykyinen omistaja Suomen Hammaslääkäriseura). Suomen Hammaslääkäriseura lyöttänyt mitalin (Alpo Sailo 1922).

Julkaisut: Ks. Carpelan-Tudeer: Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet.

Harrastukset: Kalastus, nuorempana metsästys (metsästysseura Ansala), kulttuuri eri muodoissaan. Omisti talon Etela-Esplanadilla 1879-1922 (aluksi yhtenä perikunnan osakkaana) ja vuodesta 1922 huoneiston Katajanokalla, os. Läntinen satamakatu 5, sekä Paavolan tilan Punkaharjulla Pikku-Puruveden rannalla.

Haudattu Helsinkiin Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Hautapatsas 1931 Duodecim-seuran ja Suomen Hammaslääkäriseuran jäsenten keskuudestaan keräämin varoin.

* * * Biografisten tietojen kokoamisessa on käytetty apuna kansallisarkistoon talletettua Matti Äyräpään arkistoa. Lämmin kiitos Suomen Hammaslääkäriseuralle avusta aineiston kokoamisessa sekä professori Matti Hillbomille valokuvien hankkimisessa.

Kirjallisuutta

Aspelin-Haapkyla E. Kirovuosien kronikka. Teoksessa: Saarenheimo E, toim. Otteita professori Eliel Aspelin-Haapkylän päiväkirjasta vuosilta 1905-1917. SKS, 1980.

Forsius A. Matti Äyräpää (1852-1928) - suomalaisuusmies ja hammaslääketieteen uranuurtaja. Internetissä: www.saunalahti.fi/arnoldus/ ayrapaa.html.

Kajava Y. Professori Matti Äyräpään muistolle. Duodecim 1928;44:717- 23.

Leikola A. Matti Äyräpää - suomalainen vaikuttaja. Suom Hammaslääkäril 2003;6:293-9.

Petersen-Jessen A. Liperin rovasti Anders Josef Europaeus 1797-1870. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 39. Pieksämäki, 1987.

Sivén G. Matti Äyräpää. En minnesteckning. Helsingfors: Holger Schildts Förlag, 1934 (suom. Matti Äyräpää. Elämäkerrallinen kuvaus ja persoonallisia muistelmia. Otava, 1934).

Suolahti E. Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus. Helsinki: Otava, 1940.

JAAKKO IGNATIUS jaakko.ignatius@duodecim.fi
© Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim


MAIJA KOURI O.S. PÖYHÖNEN 13.11.1918 - 4.11.2005

VANHEMMAT ANITA JA YRJÖ EMANUEL PÖYHÖNEN

ÄITINI

Tunsitko Maijan? Jos tunsit, muistat varmasti hänen tarmokkaan, päättäväisen luonteensa. Rehellisyys ja suoruus olivat tärkeitä.

Hän oli hyvä kuuntelija ja neuvoi ja auttoi mielellään toisia.

Hän oli myös erittäin huumorintajuinen ja laajakatseinen.

Muistatko myös Anni-tädin (Pöyhönen), joka aikanaan vanhainkodissa salaa seurusteli itseään 20 vuotta nuoremman Pekan kanssa, poltteli "pillilupia" (myös salaa) Pekan seuraksi ja käytti punaisia korkokantakenkiä keinutuolissa istuessaan, kun näyttivät niin hienoilta, kävellähän niillä ei voinut.

Maija ja Anni, heissä oli jotain samaa.

Maijan harrastukset olivat hyvin liikunnallisia, hiihto, lenkkeily, pyöräily, uinti erityisesti, varsinkin avantouinti. Muita harrastuksia olivat kirjallisuus ja käsityöt. Lisäksi hän matkusteli mielellään. Maija oli myös hyvin eläinrakas.

Kaunis hän oli ja halusikin olla, loppuun asti. Viimeisinä viikkoina sairaalassa kosmetologi-ystävä kävi useita kertoja antamassa kasvo- ja jalkahoitoja. Upeata oli myös nähdä, että hän käytti merkkifarkkuja vielä 85-vuotiaana!

Maija syntyi Turtolassa, perhe asui Kittilässä pitkään. Isä Yrjö toimi piirimetsänhoitajana ja äiti oli kotona. Sisaruksia oli neljä, Maija heistä vanhin. Hyvin nuorena, jo 10 - 11-vuotiaana Maija lähetettiin Haapaveden Alamaalle Nora Pöyhösen kasvatettavaksi. Ei ollut helppoa asua kaukana kotoa, mutta Nora-mummo ja Alamaa muodostuivat Maijalle hyvin rakkaiksi. Liekö sieltä periytynyt hänelle niin ominaiset tarkkuus ja täsmällisyys. Sisaret muistelevatkin, että Maijan tullessa lomalla kotiin, Anita-äiti sanoi aina: "Tytöt, siivotkaahan kaappinne, Maija on tulossa".

Olisikohan tuota topakkuutta periytynyt muillekin. Maijan lapsenlapset ovat todenneet että: "meissä kaikissa asuu pieni maija". Taitaa pitää paikkansa.

Haapavedellä Maija myös kirjoitti ylioppilaaksi. Haaveena oli tanssijan ura. Vaaka kuitenkin kallistui perinteisempään valintaan, opiskelu sairaanhoitajaksi alkoi. Vakava sairaus sittemmin keskeytti opinnot. Sodan aikana Maija palveli isänmaataan toimimalla lottana.

Suurimman osan elämästään Äiti asui Oulussa. Naimisiin mentyään hän keskittyi perheen hoitamiseen. Mies ja lapset pysyivät järjestyksessä. Meitä lapsia on kolme, lapsenlapsia kahdeksan ja lapsenlapsenlapsia neljä. Oli hienoa kun ennätimme saada ikuistettua neljän sukupolven tapaamiset.

Viimeiset ajat Äiti tunsi itsensä yksinäiseksi. Isä kuoli muutama vuosi sitten ja useimmat ystävätkin olivat jo poissa.

Luonteensa mukaisesti hän sitten päätti luovuttaa, tässä tämä elämä sitten oli. Ruoka ei enää maistunut ja kaikista tehohoidoista hän päättäväisesti kieltäytyi.

Viimeiset viikot olimme hänen luonaan mahdollisimman paljon. Monta kertaa siinä vielä yhdessä naurettiin kun Äiti lauleskeli ja runoili meille ja vielä korjaili minun lauseeni kielioppivirhettä (kyseessä: alkaa/ruveta).

Olemme kiitollisia että saimme olla saattamassa kun äiti viimein rauhallisesti nukahti pois:

"Jossain kirkkauden maassa kuljen,
taakka harteita ei paina, se on poissa.
Kukkaportin avaan, suljen,
hengittelen ilmaa, kevyttä kuin tuuli,
joka puu on ystäväni.
Itkenkö? Enhän toki, tässä ihanassa maassa."

 

Rakkaudella muistaen
Mari Leena

Maija Kouri 16-vuotiaana
Maija 16-vuotiaana Alamaan kukkaportilla 


NILS SVEN OLOF LALANDER 21.3.1918 - 10.2.2006

Sven Lalander kuoli Lidingössä Ruotsissa helmikuussa 2006, vajaan vuoden kuluttua vaimonsa Maijan poismenosta.

Hänen lähimmät omaisensa ovat lapset Anita, Magnus perheineen ja Christine (Tina) perheineen.

Viime vuosien sukukokouksissa mukana olleet muistavat varmasti hyvin Sven Lalanderin, hillityn ja ystävällisesti hymyilevän ruotsinmaalaisen herrasmiehen, joka aitoa kiinnostusta osoittaen pyrki tutustumaan Maija-vaimonsa etäisempiinkin suomalaisiin sukulaisiin ja sukuyhdistyksen toimintaan. Innokkaana ja taitavana valokuvaajana hän tallensi filmille monen sukukokouksen vaiheet ja osanottajat, ja hänen näistä valokuvista kokoamansa albumit säilyttävät verrattomalla tavalla elävän muiston monista sukulaisten yhdessäolon hetkistä. Samoin säilyy syksyn 1998 vuosikokousristeilyn osanottajilla mieluisana muistona vierailu Maija ja Sven Lalanderin kodissa Lidingössä.

Sven Lalanderin kiinnostusta Europaeus-sukuun oli henkilökohtaisten siteiden lisäksi ylläpitämässä eläkevuosien aktiivinen harrastus sukututkimukseen, jonka tuloksena syntyi perusteellinen kartoitus Lalander-suvusta. Sukututkijana häntä kiinnostivat myös Europaeusten Venäjällä mahdollisesti olevat sukulaiset, joista hän kirjoitti muutama vuosi sitten asiantuntevan artikkelin Sukusanomiin. Siinä hän käsitteli erityisesti ns. Tuhatševski-ongelmaa eli kysymystä siitä, oliko 1937 Stalinin puhdistuksissa teloitetun punamarsalkka Mihail Nikolajevitš Tuhatševskin suvussa myös Venäjälle aikoinaan muuttaneiden Europaeusten jälkeläisiä. Lukuisiin Ranskassa ja Ruotsissa ilmestyneisiin tutkimuksiin ja selvityksiin nojautuen hän päätyi vastaamaan kysymykseen myöntävästi ja totesi lopuksi, että Europaeus-suvun Venäjän sukulaisista löytyisi paljon muutakin mielenkiintoista tutkittavaa (Sukusanomat 1/2002).

Varsinaisen elämäntyönsä Sven Lalander teki Ruotsin valtion energiayhtiön Vattenfallin palveluksessa. Hän tuli yhtiöön heti valmistuttuaan insinööriksi Tukholman Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1942 ja toimi siellä erilaisissa suunnittelu- ja johtotehtävissä aina vuoteen 1983, jolloin hän jäi eläkkeelle. Vuosina 1951-53 hän toimi YK:n alaisen Euroopan talouskomission asiantuntijatehtävissä Genevessä.

Sven Lalander oli yhtiön voima-asemien ja siirtoverkkojen suunnittelusta vastaavana päällikkönä jo 1940-luvun lopussa, kun Vattenfall päätti ensimmäisenä yhtiönä maailmassa rakentaa 380 kilovoltin suurjänniteverkon. Tämä sekä Genevessä saadut kokemukset alan eurooppalaisista ratkaisuista johtivat siihen, että Sven Lalander ryhtyi kehittämään Vattenfallin yhteistyötä sähkönsiirrossa Imatran Voiman sekä Norjan ja Tanskan valtiollisten sähköyhtiöiden kanssa.

Tuloksena oli kansallisten verkkojen yhteiskäyttö ja lopulta sähköalan pohjoismaisen yhteistyöelimen Nordelin perustaminen vuonna 1968. Ansiot tämän yhteistyön kehittämisessä olivat ratkaisevana perusteluna sille, että Sven Lalanderille myönnettiin vuonna 1988 Ruotsin valtion Suuri Energiapalkinto.

Saatuaan vastuulleen Vattenfallin koko käyttöorganisaation vuonna 1962 Sven Lalander halusi vahvistaa sähkön kilpailuasemaa hintapolitiikan ja uusien tytäryhtiöiden avulla. Myös Vattenfallin ensimmäiset kaksi ydinreaktoria tilattiin vuonna 1968. Sähkölämmityksen onnistunut markkinointi erityisesti pientaloihin vähensi Ruotsin öljyriippuvuutta öljyn hintojen noustessa 1970-luvulla.

Sven Lalanderilla oli päätoimensa ohella lukuisia luottamustehtäviä energia-alan ruotsalaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Niissä toimiessaan hän huomasi energia-alan konsulttipalvelujen suuren tarpeen erityisesti kehitysmaissa, ja hänen aloitteestaan perustettiinkin 1976 konsulttiyhtiö SwedPower, jossa mukana oli Vattenfallin lisäksi muitakin alan yhtiöitä. Sven Lalanderista tuli yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Vielä eläkkeelle jäätyäänkin hän jatkoi energia-alaan liittyvien kansainvälisten konsulttitehtävien hoitamista noin 15 vuoden ajan.

Maija ja Sven Lalander v.
2003
Vuosikokous 2003 Helsingissä
Maija ja Sven Lalander (sekä Pirkko Voipio, Timo Äyräpää, Riitta Karasvirta)

Sven Lalander ja Antti
Voipio
Sven Lalander ja Antti Voipio

Sven Lalanderin entiset työtoverit Folke Forshed ja Nils Holmin toteavat Dagens Nyheterissä 8.3.2006 julkaistussa muistokirjoituksessaan, johon edellä esitetyt Sven Lalanderin työuraa koskevat tiedot perustuvat, että hän oli pitkän aikaa eturivin vaikuttajia Vattenfallissa ja erittäin tunnettu ja kunnioitettu toimija laajemminkin sekä Ruotsin ja Pohjoismaiden energiateollisuudessa että myös alan kansainvälisessä yhteistyössä. Aloitteillaan hän vaikutti merkittävästi kansainvälisten sähkömarkkinoiden kehitykseen. "Monivuotiset työtoverit muistavat Sven Lalanderin älykkäänä, aloitekykyisenä ja suoraselkäisenä henkilönä, joka määrätietoisesti ja menestyksellisesti työskenteli niiden ajatusten toteuttamiseksi, joihin hän uskoi."

Jorma Rytkönen

* * * * *


Christine (Tina) Lalander piti isälleen Svenille haudalla seuraavan kauniin puheen:

Tisdagen den 28 februari 2006

TAL till min PAPPA

Här är vi nu samlade idag, din familj, släkt, vänner, arbetskamrater och grannar. Vi saknar alla det vi har gemensamt - dig!

Du är död och jag har ännu inte förstått det - det gick så fort. Ena dagen fanns du där och nästa dag finns du inte mer. Vi var och promenerade på Drottningholm och vi gick på Operan och du kom och åt middag på Fatburen - sedan en dag går allt detta inte längre att göra.

Din död kom snabbt - du behövde inte ligga på sjukhus utan fick vara hemma på ditt Ekbacken, som någon sa - du fick leva tills du dog... Den sista tiden kan jag så här i efterhand känna att du nog förberedde dig inför döden - du var inte längre så intresserad av det som skedde runt om dig - du läste visserligen tidningen och lyssnade artigt på när jag berättade olika saker - men helst satt du i din fåtölj och läste och kontemplerade, förberedde dig inför nästa liv. Du var med ena foten i jordelivet och med den andra på väg till ditt nästa liv, det eviga livet.

Efter att mamma dött tappade du din livslust och även om du tyckte att du hade ett bra liv så sa du att det inte gjorde något om du skulle dö. Du längtade inte efter döden som mamma gjorde, men du var heller inte rädd för döden och när den kom var du redo. Mamma sträckte ut sin hand och du tog den. Du sa många gånger efter mammas död att du läste era brev och genomlevde er ungdom och första tid tillsammans igen. Jag inser och förstår att ni var mycket lyckliga tillsammans och det är ju en tröst att veta att ni nu är tillsammans igen.

Jag saknar dig pappa. Vi skulle, när det blev varmare, gå på promenader och göra små utflykter som vi har gjort tillsammans sedan länge. Jag är glad att vi gjorde allt vi gjorde, det var inte alltid man behövde säga så mycket (även om jag ju gärna pratar), jag kände att du uppskattade våra gemensamma stunder. Ibland kunde du stilla smeka mig på kinden och säga ’tack’. Det är sådant jag kommer ihåg och aldrig glömmer.

Du och jag är nog ganska lika och du kom till mig ibland och pratade när det var lite kämpigt, som det är i livet ibland. Du sa då, vilket jag tyckte kändes bra, "du är så sansad och klok Christine" (för det kallade du mig alltid - fast jag själv föredrar Tina). Mamma brukade ju också säga att jag skulle prata med dig, då hon inte alltid nådde fram till dig - det har aldrig för mig varit några problem att prata med dig - vi var nog på samma våglängd och mycket hos dig, känner jag igen i mig själv... inte minst när det gäller idrotten och energin.

I höstas bestämde jag mig för att den 25 februari 2006 i Dalarna åka Tjejvasan. Detta gjorde jag i lördags, i strålande sol och ett härligt skidföre åkte jag de 3 milen ’i Fäderns spår för framtida segrar’... detta lopp körde jag helt i din ära, många gånger tänkte jag på dig under loppet och på alla fina minnen du har gett mig. I fäderns spår, visst går jag delvis i dina spår... Jag vet att du skulle varit stolt över mig när jag kom i mål mitt i Mora och körde in under målporten - lagerkransen kände jag att du satte på mig!

Du var min trygghet under barndomen och även i vuxen ålder har jag alltid kunna lita på dig och ditt ord. Alltid var du ju inte så mångordig - med åren blev du mer och mer lik farfar Axel. Ringde man så lät du alltid glad på rösten, men samtalen var ofta mycket korta och inte något "tomprat".

Några minnesbilder... (som kanske talar om lite hur du var)

Du kom lång i arbetslivet och blev chef, blev en auktoritet på det området, men inte på alla områden... När du skulle byta blöjor på Mattias - mormor var inte på plats - och jag sedan skulle byta blöja - var det säkert 20 knutar på varje sida, men blöjan ramlade ändå av... ☺

Jag uppfattade aldrig dig som en chef.... och var aldrig rädd för dig. Din ibland lite barska uppsyn kom jag lätt förbi och innanför den masken var du snäll och omtänksam och ville alla väl.

Till exempel när jag 6-7 år gammal skrev i dagboken på en resa till Frankrike ’när vi kom fram fick vi glass....’ och jag sa till dig - det står här i min bok, så nu måste vi ju få glass... skrattade du lite och köpte glass!!!

Du läste Alibaba och rövarna för mig på sommarlovet.

Du respekterade mig som människa - ex. På en tågresa (kanske till Farfar i Falun) satt jag och pratade med en jämnårig flicka - vi försökte bräcka varandra på vem som hade bäst kompisar, hus osv. När hon sa att hon bodde i en 6-rumsvilla sa jag att vi bodde i 13 rum och kök.....Du såg lite förvånad ut men sa ingenting. Så klart bräckte jag flickan och hon blev tyst. Efteråt frågade du hur jag räknat och jag sa som det var att med toaletter, badrum och garderober så blev det ju 13 rum.....Men du avslöjade mig inte!

En gång har jag lyckats imponera på dig.....(inte för att jag försökt göra det, fanns inget behov)........då jag hade mitt första lärarjobb som gymnasielärare på Falu gymnasium och du på ett besök där via mig kom in i det heliga kollegierummet, där du senast varit på din studentexamen.

Nu sitter du nog däruppe på ett moln, djupt försjunken i en skön fåtölj och läser tidningen med kaffekoppen bredvid dig och mamma pysslande i köket.....kanske sitter Elsa vid dina fötter. Du har kommit till ditt nya hem.

Även om du ibland tyckte det var jobbigt att prata om livet så framkom det vad du tyckte meningen med livet var. Du ville bli ihågkommen för att du betytt något för någon ............ Pappa det kan jag lova dig, det har du gjort!


Matti Äyräpää v.
1915/1916
Matti Äyräpää 1915/1916
Aune Äyräpää
1919
Aune Äyräpää 1919

Kuvassa vasemmalla ylhäällä on keskellä Matti Äyräpää.
Tunnistaako joku daamit ja tietäisi kuvasta enemmän?.Antti ja Pirkko Voipio esittävät seuraavan oletuksen: Daamit eivät ole Europaeus-sukulaisia, ulkonäön perusteella voisivat olla sisaruksia. Kyseessä lienevät lääketieteellisen tiedekunnan promootion seppeleensitojattaret (yhtenäinen vaatetus ja tyyli, toisen daamin pitkävartiset käsineet, jotka eivät ulotu sormiin saakka). Sitojattaret olivat yleensä professoreiden tyttäriä. Aune Äyräpää kuvassa kuitenkaan ei ole vrt. kuva vuodelta 1911.

Kyseessä voisi olla vuosi 1919. Yliopiston opettajamatrikkelista (http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet_2/PO.pdf) ilmenee, että Matti Äyräpää on OT h.c. 19 eli Matti Äyräpäästä tuli vuonna 1919 ensimmäinen Helsingin yliopiston odontologian kunniatohtori.

Matti Äyräpää
Matti Äyräpää 1915/1916


Eija Eleanora Kalinainen
o.s. Pöyhönen s. 1922
Eija Eleanora Kalinainen o.s. Pöyhönen s. 1922

Yrjö Hirvensalo, Toivo,
Aino ja Thekla Valtavuo, Nanni, Aune Äyräpää, Anni Pöyhönen 1914/1915
Yrjö Hirvensalo, Toivo Valtavuo, Aino Winter, Thekla Winter, Nanni, Aune Äyräpää, Anni Pöyhönen 1914/1915

Hanna Äyräpää ja pojat
Matti, Paavo ja Veikko (1926)
Hanna Äyräpää ja pojat Matti, Paavo ja Veikko (1926)


Toimitus toivoo tietoja kuvien henkilöistä ja ajankohdasta:


JUHANNUSMUISTO SUOMESTA

Olimme Juhannusaattona kahden matkalla Kuhmoisten Isojärven Luutsaaren Tervamäestä Hyvinkäälle, missä vanhempani asuivat pitkään. Oli ihanan valoisaa, talojen lipputangoissa liehui Suomen lippu, pihoilla liikuskeli kauniita tyttöjä ja nuoria naisia parhaimmissaan lähdössä juhannuksen viettoon. Oli aurinkoinen ilta emmekä pitäneet kiirettä. Vaikka edessä oli lähtö Suomesta, en ajatellut sitä, vaan nautin hitaasta matkanteosta.

Yhtäkkiä näin tien toisella puolella keikauksen. Varmuuden vuoksi pyysin Eikea pysäyttämään auton sopivassa paikassa. Kävelin tien ylitse ojan reunalle katsomaan oliko pientareelta loikannut hirvi vai oliko tapahtunut onnettomuus. Ojassa makasivat polkupyörä nurinpäin sekä mieshenkilö holtittomassa humalatilassa. Niin paljon hän oli tajuissaan, että riemastui suunnattomasti ilmestymisestäni ojan vierelle.

Hän tahtoi nimittäin heti lähteä kanssani juhlimaan juhannusta. Selitin ettei se nyt käy, kehoitin häntä pysymään pois ajoradalta ja lepäämään ojassa, kunnes selviää jatkamaan matkaa. Hän yritti turhaan kompuroida ylös.

Me jatkoimme matkaa. Meillä ulkosuomalaisilla on Suomessa se ongelma, että joudumme ajamaan nähtävyyksien ohitse ehtimättä tutustua niihin, koska meillä yleensä aina on kiire joltakulta jollekulle. Kun ei ollut kovin myöhä päätimme juhlia juhannusta käymällä vihdoin matkanvarren hiidenkivellä, minne olimme mielineet monta vuotta. Ajoimme viitan mukaan metsään ja löysimme nähtävyyden sankan kuusikon keskeltä. Hyttyset tunnetusti pitävät kuusimetsästä ja valtavat hyttysparvet ilahtuivat meistä tavattomasti. Tarkastelimme nähtävyyttä tunnollisesti, huitoen käsin ja jaloin hyttysiä pois. Koska niitä oli suunnaton määrä emme jääneet kauemmaksi aikaa juhannusiltaa viettämään vaan jatkoimme matkaa erittäin tyytyväisinä siitä, että vihdoin viimein olimme voineet poiketa katsomaan erästä nähtävyyttä matkan varrella. Suomessa on paljon nähtävyyksiä, kuten hannunvaakunat tienvierillä osoittavat.

Saksassa ei vietetä juhannusta, elleivät sitten Saksa-Suomi -seurat paikoin järjestä jonkinlaista juhlaa.

Olemme olleet Hohenlockstedtin jääkäripaikkakunnan juhannusjuhlilla Lohmuehlen-järven rantaniityllä.

Onhan siellä kokko vaikka ei niin valoisaa kuin Suomessa. Yötä myöten tilaisuudesta on tullut enemmän sikäläisen nuorison remujuhla kuin suomalainen juhannusjuhla. Siellä on lapualaisen Gasthaus Tiitun reseptin mukaan valmistettua hirvenlihaviillokkia ja palanpainikkeeksi suomalaista "poronverta" eli vodkalla maustettua puolukkamehua (tai päinvastoin). Kerran soitti minulle Suomesta Siirtolaisinstituutti: "Kerro äkkiä ulkosuomalaisten juhannuksenvietosta, radio haastattelee minua siitä kohta enkä tiedä aiheesta mitään."

Faksasin heti lennokkaan selostuksen Saksasta ystävättärelleni. Eniten suomalaista radiotoimittajaa kiinnosti Poronveri-juoma, jonka salareseptin tulin näin paljastaneeksi. Tapahtuneesta ilmestyi myöhemmin kirjoitus Hohenlockstedtin Kipinä-lehdessä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti on sikäli harvinaisuus, että sillä on suomenkielinen nimi ja saksankielinen sisältö.

Kaarina Dehls


Sukusanomien edellisessä numerossa 2005/2 (90) julkaisimme tuntemattoman tekijän runon Maiju Pöyhöselle. Elina Lehtonen ehdotti tekijäksi Heikki Rytköstä. Muita ehdotuksia tai tietoa ei toimitukselle ole tullut. Eikö kukaan tunnistanut runoa?

Elsa Pöyhönen s.
5.11.1883
Kuvassa tunnelmaan sopivassa kuvassa Elsa Pöyhönen, s. 5.11.1883

Toivi Valtavuo s.
2.7.1926
Toivi Valtavuo, s. 2.7.1926




KEVÄÄN LAPSET

1. Me elämme aamua aukenevaa
ja toivojen toukojen aikaa
meille laulaa laaksot ja tuoksuu maa
ja kertovi kevähän taikaa
ja kertovi kevähän taikaa
Sadut siintävät sinessä taivahan kaaren
kukat kaikk’ ovat kukkia onnemme saaren
min aallot on hohtoa hopeain
ja kultien kuultoa vain

2. Me itsekin taimia tarhojen
ja kukkia olemme kevään
ja maasta me nostamme katsehen
ylös päivähän säteilevään
ylös päivähän säteilevään.
Elon antavi armas aurinko meille
valoansa se luo yhä elämämme teille
ja sillä me avaamme sydämen
ja uskot ja unelmat sen

Sanat: Antti Rytkönen
Sävellys: Otto Kotilainen

"Kevään lapset" on kuoroteos, jonka Haagan kauppalan suomalaisen kansakoulun johtokunta tilasi Otto Kotilaiselta uuden kouluhuoneiston vihkiäisiin. Sanat kirjoitti Antti Rytkönen (Anders Johan s. 17.7.1870), joka tuohon aikaan asui Haagassa Pengertiellä. Vihkiäiset olivat 25.11.1928.

Säkeistöjä on kaikkiaan viisi


SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ KESÄÄ 2006




Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.