- Puheenjohtajan palsta
Jorma Rytkönen
- Maija Lalander o.s. Kitunen 1918 - 2005
Elina Lehtonen
- Aikamatka Paakkilasta Alamaalle
Anja Pöyhönen
- Sukupäivät Haapavedellä, Lauantai 23.7.2005
Kaija Rasilo
- Sukupäivät Haapavedellä, Sunnuntai 24.7.2005
Timo Äyräpää
- Ryhmäkuva
- Runopähkinä "Oi sinä Pöyhölän pikkuinen piia"
- Tuloslaskelma ja tase 31.12.2004
- Vasarakarkit
Pertti Äyräpää
Kansi: Haapavesi 2005, kuva Timo Äyräpää
Kuvat Haapavedellä: Kaija Rasilo, Henry Levänen
A.J. Europaeuksen
jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2005 nro 2
(90)
ISSN 0356-0791 (Painettu)
Esimies
Jorma Rytkönen
Toimitus:
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen,
Riitta Karasvirta,
Timo Äyräpää
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Yhdistyksen
kohta päättyvän 57. toimintavuoden kohokohta oli epäilemättä runsaslukuisen
sukulaisjoukon kokoontuminen vuosikokoukseen ja sukupäiville Haapavedelle
heinäkuisena viikonloppuna 23. - 24. 7. Tarjolla oli niin paahtavaa aurinkoa
kuin reippaita ukkoskuurojakin mutta ennen kaikkea loistavat puitteet
sukukokoukselle ja sukulaisten keskinäiselle tapaamiselle. "Ruustinnan koulu",
nykyinen Haapaveden ammattioppilaitoksen Noran yksikkö, tarjosi mainiot kokous-
ja majoitustilat, ja emäntä apulaisineen piti huolen siitä, että koulun
keittiön legendaarinen maine Europaeus -suvun keskuudessa vain entisestään
vahvistui. Nyt, kuten edelliselläkin kerralla Haapavedellä kokoonnuttaessa,
kokousjärjestelyt olivat kaikilta osin erinomaiset ja niitä leimasi lämmin
vieraanvaraisuuden ilmapiiri. Tästä olemme suuren kiitoksen velkaa
järjestelyvastuussa olleelle Anja Pöyhöselle ja muille paikkakunnalla asuville
sukulaisille sekä opiston väelle.

Ruustinnan hovin pihalla oleva Nora Pöyhösen muistopaasi

Jälleennäkemisen iloa 23.7.2005
Tämän
vuoden sukukokous siis pidettiin kaukana Pohjanmaalla, mutta pääkaupungistakin
on kuultu mielenkiintoisia, suvun historiaa sivuavia uutisia. Helsingin
kaupunki haluaa vapauttaa eräät ydinkeskustan vanhat historialliset korttelit
virastokäytöstä ja saada niihin vilkkaampaa elämää vuokraamalla kiinteistöjä
erilaisille yrittäjille esimerkiksi näyttelytiloiksi, myymälöiksi, kahviloiksi
tai muuhun kaupunkilaisia ja matkailijoita palvelevaan käyttöön. Ensimmäiseksi
muutoskohteeksi on valittu Pohjoisesplanadi 5:ssä Ruotsin suurlähetystön
vieressä sijaitseva Lampan talo, jonka osalta kaavamuutos on jo hyväksytty ja
kiinteistöä tarjotaan vuokralle yksityisyrittäjälle 40 vuoden pituisella
sopimuksella.

Lampan talo
(Kuva Helsingin kaupungin
kiinteistövirasto/"Elefantti-korttelin" vuokraus)
Kun
kaupungin suunnitelmat toteutuvat, yleisölle avautuu toivottavasti pääsy
tutustumaan moniin historiallisesti mielenkiintoisiin interiööreihin. Meitä
Europaeus -suvun jäseniä kiehtonee erityisesti sellainen tulevaisuuden kuva,
että voimme vaikkapa Kauppatorilla käynnin yhteydessä pistäytyä kahvilla torin
laidalla sijaitsevassa sukumme vanhassa talossa. Lampan talohan on saanut
nimensä siitä, että sen rakennutti vv. 1814 - 1817 Selma Europaeuksen isä,
kauppias ja raatimies Johan Lampa, liike- ja asuintalokseen Pohjoisesplanadin
ja Helenankadun kulmaan.
Suvun
hallussa talo oli sadan vuoden ajan. Johan Lampan kuoltua siinä asui vuoteen
1879 saakka hänen leskensä Louise Constance, "änkerådmanskan Lampa", kuten
vanhoissa asiakirjoissa sanotaan. Kuten tunnettua, hänen aikanaan katutason
liikehuoneistossa aloitti toimintansa Stockmannin kauppahuone. Leskirouvan
kuoltua talon omisti perikunta, johon kuuluivat kaikki Selma ja A. J.
Europaeuksen tyttäret sekä poika Matti Äyräpää, joka osti vuonna 1889 muilta perillisiltä
näiden osuuden. Saatuaan näin omistukseensa koko kiinteistön hän toteutti siinä
suurisuuntaisia korjauksia. Matti Äyräpäällä Lampan talo oli sitten lähes 30
vuotta. Hän möi sen vuonna 1918, ja 1930-luvun puolivälissä kiinteistö päätyi
kaupungin omistukseen.
Lehtitietojen
mukaan kaupungilla on vireillä myös kiinteistötaulu-hanke, jonka avulla
suurelle yleisölle annetaan tietoa kaupungin omistamien arvorakennusten
historiasta. Tällainen taulu, jossa kerrotaan talon rakentamisesta, omistajista
ja muusta historiasta, on suunnitteilla Lampan taloonkin. Sukuyhdistyksen
piirissä on syytä panna ilolla merkille tämä samoin kuin muutkin talon
historiallista arvoa korostavat hankkeet, jotka toteutuessaan tuovat oman sukummekin
historian toivottavasti lähemmäksi tämän päivän ihmistä.
Näissä
mietteissä toivotan kaikille sukulaisille Hyvää Joulua ja Menestyksellistä
Uutta Vuotta.
Jorma
Rytkönen
MAIJA HELENA LALANDER o.s. KITUNEN 1918 - 2005
Maija,
kotonaan Maija-Leenaksi kutsuttu, syntyi esikoisena vastaperustetun Valtion
siementarkastuslaitoksen nuoren johtajan, Eemeli Kitusen ja hänen vaimonsa
Ellan, o.s. Europaeus kotiin Tikkurilassa, silloisessa Helsingin pitäjässä
10.11.1918. Äiti sanoi, että Maija toi rauhan maailmaan. Vastikään 11.11. oli Compiègnen
metsässä Pariisin pohjoispuolella rautatievaunussa allekirjoitettu
aseleposopimus Saksan ja ympärysvaltojen välillä ensimmäisen maailmansodan
lopettamiseksi!
Tikkurilan
kotiin ehti vielä syntyä sisar Elina ja veli Jaakko. Äiti työskenteli näihin asti
siementarkastuslaitoksella kunnes se siirtyi Helsinkiin Kruununhakaan. Samalla
perhe muutti Töölöön. Siellä leikimme ja laskimme jäämäkeä Eduskuntatalon
rakentamattomilla kallioilla. Hauskin leikkimme oli Nervanderinkadun kotitalon
juurelta osoitella ohikulkevia ihmisiä: yks’, kaks’, kolme - minä! Maija ehti
aina omia kaikki elegantit ja hienot daamit, minulle jäi tavalliset!
Töölön
kotiin syntyi pikkuveli Maunu. Pian sai äiti uuden työpaikan Järvenpään
Kotitalousopettajaopistosta luonnontieteiden lehtorina ja perhe muutti
Järvenpäähän, missä Maija sisaruksineen sai kasvaa ihanan puutarhan
ympäröimässä Vuorelan kodissa tehden talvisin pitkiä hiihtoretkiä Sipooseen ja
uiden kesäisin yli Tuusulan järven, jonka rannoilla Suomen kulttuuri kukoisti.
Koulunsa
Maija oli aloittanut jo Sylvia Forsbergin valmistavassa koulussa Töölössä,
jatkanut Kaisaniemen kansakoulussa ja nyt aloitti vasta perustetussa Järvenpään
yhteiskoulussa, mistä tuli ylioppilaaksi v. 1936.
Maija
oli koulussa ahkera ja tunnollinen. Lempiaineita olivat kielet ja
ainekirjoitus. Liekö ollut ylioppilasaine tai jo aikaisempi aiheesta: "Mitä
ajattelen sanonnasta ’Vanhaan hyvään aikaan’?" Siitä tuli täydet pisteet. Maija
kertoi siinä isänsä äidistä ja kaimastaan, vehkalahtelaisesta pienviljelijän
emännästä Helena Kitusesta.
Äiti
Ellan periaatteena oli, että tyttärien oli ennen yliopisto-opintoja
suoritettava jokin käytännöllinen koulu. Maija valitsi vuoden kestävän
Helsingin käsityökoulun, josta hänellä oli paljon hyötyä tulevassa
kodinhoidossa. Valinta yliopisto-opintoihin oli selvä: Äidinkieli ja
kirjallisuus sekä kielet. Opintoihin liittyvän matkan Englantiin Maija ehti
tehdä kesällä 1939. Opittuaan siellä, paitsi kieltä, myös ratsastusta, hän
palasi viimeistä edellisellä laivalla Suomeen, minne toisen maailmansodan mainingit
olivat ennättäneet.
Myöhemmin
syksyllä tuli kutsu lottapalvelukseen kanttiinilotaksi Karjalan kannakselle.
Sodan
riehuessa oli yliopisto välillä toiminnassa. Maija opiskeli innokkaasti ja
toimi Etelä-suomalaisen osakunnan emäntänä tehden matkoja sekä Tarton
yliopistoon Eesti Seltsiin että Uppsalan yliopiston Stockholms Nationin
vieraaksi.
Välillä
kutsui isänmaa. Kesällä 1943 matkustimme yhdessä halki hävitettyjen kylien ja
runneltujen metsien nukkuen vuoroin nähdäksemme Tolvajärven taistelukentät. Jäätyäni
Äänislinnan sotasairaalaan jatkoi Maija Karhumäkeen, missä tapasi veljemme
Jaakon, joka seuraavana kesänä kaatui Kannaksen rajuissa taisteluissa. Siellä
oli Maijakin taas eläen etulinjan kauhut.
Syksyllä
rauhanteon aikaan Maija ehti valmistua fil. maisteriksi kiireen vilkkaa
ottaakseen vastaan saamansa Ruotsin valtion stipendin Uppsalan yliopistoon
pohjoismaista filologiaa opiskelemaan. Valuuttaa köyhä sotavelkainen Suomi ei
voinut antaa opiskelijalle, joten joulumatka kotiin ei tullut kysymykseen. Viivoittimella
kartasta mitaten Maija valitsi kahden opiskelutoverin tarjouksesta ja päätyi
Lalanderin perheeseen Falunissa. Vietettyään ensimmäisen joulupäivän serkkunsa
Teuvon seurassa Uppsalassa hän matkusti Faluniin, missä odotti kohtalo: viiden
sisaren veli Sven Lalander. Säteilevän onnellisena palasi Maija seuraavana
kesänä kotiin morsiamena. Häät vietettiin 14. elokuuta 1945.
Kodistaan
ensin Tukholman Riksbystä, sitten Lidingöstä Maija vuosikymmenet huolehti
Suomen omaisistaan, leskeksi jääneestä äidistään ja myös sisarustensa lapsista,
jotka vuorotellen saivat kesälomallaan vierailla Ruotsissa.
Maijan
perhe, kolme hauskaa serkkua, olivat tiiviissä kanssakäymisessä äitinsä
kotimaahan. Sukuyhdistyksen toimintaan Lalanderin perhe osallistui viime aikoina
vuosittain. Syksyllä 1998 sukuyhdistys vieraili vuosikokousristeilyllään Maijan
ja Svenin kodissa.
Keskeinen
elämäntehtävä Maijalla oli kaunis hyvin hoidettu koti, aviomies ja lapset.
Vanhempiensa kasviharrastusta Maija jatkoi kotipuutarhassa, missä magnolia
kukki hänen lähtönsä hetkenä. Maija oli vieraanvarainen ja kielitaitoisena
miehensä Svenin edustusmatkoilla sekä Sveitsissä kansainvälisissä tehtävissä
avuksi.
Maijan
rakas harrastus oli kirjallisuus. Hän luki sitä mielellään alkukielellä. Paitsi
tavallisia Euroopan kieliä, hän hallitsi brasilialaisen miniänsä portugalin
kielen. Erään vuoden aikana hän luonteenomaiselle määrätietoisuudelleen
uskollisena luki vain portugalinkielisiä romaaneja - silloin oli
Nobel-palkintokirja tuolla kielellä.
Viime
helmikuussa, pari kuukautta ennen kuolemaansa hän kirjeessään kertoi
aloittaneensa suur-urakan lukea ranskankielellä 7-osaisen, 2500-sivuisen Marcel
Proustin kirjasarjan: "À la recherche du temps perdu". Valkovuokkojen ja magnolioiden
kukkiessa toukokuun kolmantena Maijan rikas, monivaiheinen aika hiipui
ikuisuuteen.
Satakielen
laulu kantautui kirkon puistosta...
Elina
Lehtonen
AIKAMATKA PAAKKILASTA ALAMAALLE
ja vielä hieman eteenpäin
Tämä
tarina alkaa 1800-luvun lopulla. 1860-luvulla Haapavesi, niin kuin monet
muutkin pitäjät, joutui kokemaan hallojen seurauksena nälkävuosien vaikeudet.
Vuosina 1867-68 pitäjän asukkaista oli kuollut 1/5 nälkään ja tauteihin.
"Haapavesi ennen ja nyt" -teos kertoo miten vuonna 1868 Haapavedellä kuoli 810
asukasta, yksin huhtikuussa 180 henkeä. Tämän päivän ihmisistä asia lienee
vähintäänkin kauhea. Onko se edes käsitettävissä?
Vuonna
1886 Haapavedelle muutti Pohjois-Karjalasta Pielisjärveltä uusi, vasta valittu
kirkkoherra Johan Pöyhönen perheineen. Siihen aikaan seurakunnan pappien
toimintavuosi alkoi 1. toukokuuta. Vappua ei tuolloin vielä vietetty.
Perheeseen kuului isä, äiti ja viisi lasta. Mukana tuli myös kaksi apulaista -
kotiapulainen ja karjakko - sekä koira "Luri". Lapsista ensimmäinen oli kuollut
aivan pienenä ja haudattu Pielisjärvellä. Mukana tulivat Maiju Eleonora s.
1879, Matti s. 1880, Anni Augusta s. 1882, Elsa s. 1883 sekä Yrjö Emmanuel s.
1985. (Haapavedellä syntyi vielä Väinö 1890).
Matka
tehtiin hevosilla. Sekä matka että lapsijoukko olivat rasittaneet perheen äitiä
niin, että hänen oli Haapavedelle tultuaan turvauduttava lääkärin apuun.
Piirilääkäri Konrad ReijoWaaran ohje oli tuolloin: "Pois kaikki lääkkeet, nyt
tulee mennä vain ulos puutarhatöihin". Siinä oli resepti. "Se oli minulla
vaikeaa aluksi, mutta sitten vähitellen innostuin, kun huomasin voimieni
kasvavan ja lasteni innostuvan puutarhatöistä".
Pappilan
puutarha rakennettiin Pyhäjoen rantaan. Siellä oli osasto sen ajan kasviksille
ja kukille ja pensaille, myös suuri määrä puita istutettiin tuolloin.
Nora
Pöyhönen kulki pitäjällä useasti miehensä mukana ja tuli itse toteamaan miten
vaatimattomasti kodeissa elettiin. Ruokatalous oli kovin puutteellista. Hallat
olivat jokakesäisiä ikäviä vieraita. Keväällä 1892 Nora Pöyhönen esitti
koululautakunnalle, että hän perustaisi lasten kasvitarhakurssin pappilaan ja
opettaisi lapsille kasvisten viljelyä ja syksyllä keittokoulua. Silloinen
kansakoulun opettaja Matti Kauppinen innostui asiasta ja niin pappilaan tuli 45
koululaista kylvämään porkkanaa, kaalia, lanttua jne. Ruustinna antoi kullekin
lapselle vielä pienen pussillisen siemeniä kotiin tehtävää kasvitarhaa varten.
Pitäjällä ei ollut tuolloin kaikkialle teitä, eikä ruustinna päässyt kertomaan
mikä on porkkana ja mikä rikkaruoho eikä tuloksia juuri tullut.

Anja
Pöyhönen 23.7.2005

Näkymä järvelle Ruustinnan
hovin parvekkeelta
Niin
Nora Pöyhönen sitten seuraavana keväänä eli vuonna 1893 perusti Kasvitarha- ja
keittokoulun varttuneemmille oppilaille. Oppilaat asuivat pappilan yläkerrassa
ja olivat töissä sekä puutarhassa että keittiössä ja oppivat valmistamaan
ruokaa kasvattamistaan kasviksista. Tuohon aikaan ei maassamme ollut
vastaavanlaista koulua. Oli kyllä 2 talouskoulua (Helsingissä ja Tampereella)
ja Etelä-Suomessa vain miehille puutarhakouluja, joista valmistuttiin
puistopuutarhureiksi.
Ruustinna
Pöyhönen oli 54-vuotias perustaessaan koulunsa. Sen ajan
sanomalehtikirjoituksista voi havaita koulun olleen varsinainen
"sensaatio", koulu naisille ja vielä Pohjois-Suomeen. Koulua
mainostettiin osallistumalla
näyttelyihin Helsingissä, Tukholmassa, Pietarissa ja Vaasassa, ja tietysti myös
Oulussa. Ajatellaanpa kulkuyhteyksiä tuolloin: hevosilla Oulaisiin 35 km,
junalla Helsinkiin 2 vuorokautta, laivalla Tukholmaan toiset kaksi vuorokautta.
Tai junalla Pietariin. Osasto voitti aina mitaleita ja sai suurta huomiota
osakseen.
Hyvän
alun jälkeen alkoi koulun historiassa taivaalle kertyä mustia pilviä. Rovasti
Pöyhösen terveys oli heikentynyt. Nora Pöyhönen aavisti, että muutto
pappilasta oli lähestymässä. Niin hän osti vuonna 1904 maanviljelijä Iisakki
Viitalalta Alamaan tilan Mustikkamäeltä, noin 3 km pappilasta. Tuohon aikaan ei
naimisissa oleva nainen saanut omistaa kiinteää omaisuutta ja niinpä tila
ostettiin kahden vanhimman lapsen, Maijun ja Matin, nimiin. Rovasti Pöyhösen
elämä päättyi maaliskuussa 1906. Muutto Alamaalle tuli ajankohtaiseksi, sitä
oli jo valmisteltukin.

Sitten
alkoi se uskomaton luomistyö: puiston ja kasvimaiden rakentaminen. Kuusiaidat -
sadat puut ja pensaat - istutettiin mäelle, missä entuudestaan kasvoi vain yksi
kuusi, minkä vieläkin tapaa vanhan päärakennuksen nurkalla. Rakennus on
nykyiseltä nimeltään Ruustinnan hovi ja rakennettiin Wivi Lönnin piirustusten
mukaan. Se valmistui 1910. Kuusiaidan sisäpuolelle rakennettiin myös toinen
nähtävyys "Suvitarha". Kaiken tämän istutusurakan aikana Nora ja Maiju Pöyhönen
toimittivat lehteä nimeltä "Kodin Kasvitarha". Vuonna 1927 ilmestyi myös
samanniminen oppikirja, mistä aikoinaan otettiin kuusi painosta emäntäkoulujen
puutarhaopetusta varten.
Alkuvuosien
vaatimattomasta koulusta oli kehitetty suuri ja monipuolinen oppilaitos.
Suhteet oppilaisiin olivat - kirjeistä päätellen - erittäin läheiset. "On
ihanaa olla oppinut, vanhat pelkää ja nuoret kunnioittaa" kirjoitti entinen oppilas
opettajalleen. Entiset oppilaat toimivat tuolloin myös kotitalous- ja
puutarhaneuvojina kautta Suomen ja viestittivät näin tietoja aikana, jolloin ei
kovinkaan usein kohdattu kasvitarhatyössä ja ruokataloudessa oppineita naisia,
työssään niin innostuneita kuin ruustinnan oppilaat olivat.
Läheisistä
suhteista kertoo sekin harvinainen häälahja, minkä lähipitäjän morsian sai
vastaanottaa opettajaltaan. Hän sai kastematoja sitä puutarhaa varten, minkä
oli kertonut heti häiden jälkeen rakentavansa.

Kokous
alkamassa

Arto
Marjakangas
Koulun
opettajiksi ruustinna sai omat lapsensa. Maiju Pöyhönen oli vuosisadan alussa
opettajana Haminan yhteiskoulussa talvisin, ja kesäisin Alamaalla. Hän oli
kaksi vuotta stipendiaattina Englannissa ja tuli sitten vakituiseksi
opettajaksi äitinsä avuksi. Elsa Pöyhönen oli puutarhaopettajana.
Kesäisin
koulusta tuli suosittu retkeilykohde. Aikana jolloin linja-autot olivat varsin
harvinaisia tultiin "avoautolla" = kuorma-autojen lavoilla. Oulun läänin
Talousseura järjesti oppilaitoksella 20- ja 30-luvulla emäntäpäiviä, jolloin
osanottajia parhaimmillaan oli 2000 naista, maakunnan eri puolilta. Ehkä
muutama mieskin löytyi joukosta.
Koulu
toimi yksityisenä perheen ylläpitämänä vuoteen 1955. Siihen mennessä oli
kestetty monia vaikeitakin aikoja. Nora Pöyhösen elämä sammui huhtikuun 1.
päivänä 1938. Maiju Pöyhönen oli kuollut jo tammikuussa 1930. Elsa Pöyhönen
kuoli maaliskuussa 1940, hieman yli vuoden äitinsä poismenon jälkeen. Elsan
jälkeen johtajaksi tuli Matti Pöyhönen. Hän sai kokea hämmästyneitä ilmeitä
mennessään emäntäkoulujen johtajien neuvottelukokoukseen Helsinkiin: "Anteeksi,
tämä on kyllä vain naisjohtajille tarkoitettu tilaisuus". Matti Pöyhösen elämä
sammui vuonna 1954.
Vuonna
1955 emäntäkoulu siirtyi valtion omistukseen ja silloin 5. helmikuuta alkaen
opettajina vielä olleet perheen jäsenet saivat ensi kertaa palkkaa työstään.
Se
työ, minkä Nora Pöyhönen oli aloittanut, jatkui sata vuotta perheen johdossa.
Nora Pöyhönen oli aina sanonut saaneensa työhön Jumalalta kehotuksen ja avun.
"Ei kylväjä mitään, eikä istuttajakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa" oli
hänen testamenttinsa jälkipolville.
Työtä
ja tuloksia ei tehdä aina yksistään vain rahalla. Myös uskolla, uskalluksella
ja luottamuksella voidaan saada paljon aikaan, kun rakkaus työhön antaa voimat.
Siitä esimerkkinä tämä oppilaitos, mikä elinvoimaisena ja innostuneesti jatkaa
työtä. "Näinhän oli jo ruustinnan aikaan" siellä yhä vielä useasti todetaan.
Oppilaita on jälleen kautta maan ja enemmän kuin koskaan - kohta 120 vuotta
kestäneen "Aikamatkan" aikana. Mahtaneeko muuten Suomen koululaitoksen historia
tietää vastaavaa esimerkkiä?
Anja
Pöyhönen

Taitaa
olla vielä vuosikokous meneillään kun ilmeet ovat niin vakavat.


Lauantai-iltapäivän lounasta odotellessa.
SUKUPÄIVÄT HAAPAVEDELLÄ 23. - 24.
HEINÄKUUTA 2005 LAUANTAINA 23.7.
Iloinen
sukulaisjoukkio A. J. Europaeuksen jälkeläisiä kokoontui Pohjois-Pohjanmaalle
Haapavedelle kauniina kesäisenä lauantaina suloisen suvisään suosiessa
ruustinna Nora Pöyhösen elämäntyön ja muistojen maisemaan. Iloisten
tervehdysten ja kuulumisten vaihdon riemu täytti ammattioppilaitoksen kauniin
Noran yksikön, Ruustinnan hovin pihan. Meille, joilla oli ilo olla mukana
kesällä 1978 tulvivat mieleen suloiset muistot tuolta hetkeltä.
Siitäpä
sitten siirryimme sisälle Ruustinnan hovin kauniiseen ja perinteisesti
kalustettuun ravintolatilaan. Menu oli erittäin maukas ja terveellinen:
lohikeitto, tuoreiden vihannesten ja ihanan leivän kera. Sitä seurasi makoisa
ruismarjapuuro vaniljakastikkeen kera. Iloinen jutustelu - totta kai - säesti
kotoisen oloista lounasta.


Kahvia
odotellessa katsastelivat sukulaiset innokkaasti Ruustinnan hovia niin sisältä
kuin ympärillä avautuvaa tosi kaunista puutarhaa. Yläkerran parvekkeelta
avautui mitä upein näköala suoraan järvelle. Rakennuksen edestä lähti tie kohti
saunarantaa läpi puutarhan, jota pitkin Ruustinnakin tapasi usein kävellä.
Kahvi ja herkullinen täytekakku maistuivat niin ikään ihanilta.
Sitten
olikin virallisten kuvioiden vuoro Haapaveden ammattioppilaitoksen Noran
yksikön uudella puolella, jossa mukanamme oli nykyinen apulaisrehtori Ritva Joki-Kolehmainen
ja lehtori Liisa Majava kesken kesälomansa. Heille siis kauneimmat Kiitokset!
Suvun
esimies Jorma Rytkönen toivotti tervetulleeksi koko 58 hengen vahvuisen
sukulaisjoukon avaten myös itse kokouksen. Puheenjohtajaksi valittiin Martin
Smeds, joka kutsui sihteeriksi allekirjoittaneen Kaija Rasilon ja pöytäkirjan
tarkistajiksi valittiin Anni Rytkönen ja Ritva Hirvensalo.

Yhdistyksen
esimies Jorma Rytkönen esitteli vuoden 2004 toimintakertomuksen, joka
yksimielisesti hyväksyttiin. Rahastonhoitaja Pertti Äyräpää esitti
tilinpäätöksen ja tilintarkastajien kertomuksen. Yhdistys on tuottanut voittoa
842,18 euroa. Hallitus sai vastuuvapautensa. Jäsenmaksu 10 euroa pidetään
entisellään vuonna 2006.
Jorma
Rytkönen, joka lupautui hoitamaan esimiehen tehtäviä vielä vuoden, valittiin
tähän tärkeään tehtävään yksimielisesti. Erovuoroiset hallituksen jäsenet Liisi
Klobut, Tuomas Lehtonen ja Kirsti Salminen valittiin yksimielisesti uudelleen.
Samoin kävi tilintarkastajien ja varahenkilöidensä eli Raili ja Risto Voipio ja
Marjatta ja Matti Äyräpää jatkavat.
Jälleen
oli tullut kirjallinen, ystävällinen tervehdys Hampurista Kaarina Dehlsiltä, ja
se kiersi kaikkien nähtävänä. Suulliset terveiset Pirkko Voipiolta perheineen
välitti Kirsti Salminen. Pitkäaikaisia sukuyhdistyksemme jäseniä muistimme
korttitervehdyksin.
Sittenpä
helkäytteli taas herkin, tutuksi tullein sävelmin ihastuttava sukukuoromme
kauniit laulelonsa. Toki yhteislauluna raikui iki-ihana Kesäpäivä Kangasalla ja
totta kai haapaveteläisten kunniaksi heidän maakuntalaulunsa Kymmenen virran
maa. Hauskasti lauloi myös Pöyhösten edustaja Arto Marjakangas kitaransa
säestyksellä mm. Päivänsäde ja menninkäinen sekä Tuoksuvat tuomien.

Rasilo
- Hirvensalo - Smeds - Marjakangas, kaikkia yhdistää Europaeus

Eero
Martelin ja auto
Anja
Pöyhönen toivotti tervetulleeksi kaikki paikalla olevat sukulaiset Haapavedelle
ja muisteli Noran aikoja ja muutoinkin Pöyhösten suvun vaiheita
mukaansatempaavasti ja nostalgisesti. Nora oli ollut hyvin sairaalloinen
Haapavedelle tullessaan. Lääkäri määräsi kuitenkin hänet unohtamaan lääkkeet ja
siitä edestä puutarhatöihin. Kulkiessaan miehensä Johan Pöyhösen kanssa ympäri
maita ja mantuja Nora huomasi alueen asukkaitten yksipuolisen ruokailun. Tämän
innoittamana hän perusti ensimmäisen Puutarha- ja keittokoulun, Pohjoismaiden
ensimmäisen.
Koulun
puutarhasta muodostui uskomaton. Nora loi itse kompostitkin ja hankki
kastemadot. Hän antoi niitä aikoinaan häälahjaksikin oppilailleen. Ruustinna
oli itse koulun johdossa vuoteen 1920. Häntä seurasi ensin tytär Maiju. Tämän
kuoltua tuberkuloosiin 49 vuoden iässä jatkoi johtajana toinen tytär Elsa. Hän
menehtyi sydänvaivoihin jo 56 vuotiaana. Tästä jatkoi johtajana edellisten veli
Matti Pöyhönen jääden eläkkeelle 70-vuotiaana. Hänen työtään jatkoi vanhin
tytär Irja ja hänen jälkeensä tuli sitten Pöyhösten suvun viimeisin rehtori
Anja. Koulu oli pitkään yksityinen saaden vain tietyn osuuden valtiolta.
Tällöin joutui perhe työskentelemään siellä palkatta, eikä kukaan nurissut
vaikeuksista huolimatta. Anja kysyikin osuvasti, että kuka nykyään suostuukaan
työskentelemään palkatta? Matti Pöyhösen aikana kouluhallitus halusi lopettaa
opinahjon, muttei suku suostunut. Kun koulu vuonna 1955 siirrettiin valtiolle,
sai perhekin palkkansa. Kun valtio sitten lopetti emäntäkoulun, osti Haapaveden
ammattioppilaitos sen. Tällöin sen vanhat asiakirjat siirrettiin Oulun
maakunta-arkistoon.
Lopuksi
Anja Pöyhönen totesi, että ilman rakkautta ja Jumalaa ei tätä historiaa olisi
voinut toteuttaa. Ruustinna Nora kertoikin saaneensa tämän tehtävän aikanaan
Jumalalta.
Apulaisrehtori
Ritva Joki-Kolehmainen kiitti Anjaa kauniisti ja kertoi siitä, mitä Ruustinnan
koulu on tänään. Se on osa Haapaveden ammattioppilaitosta HAOL ja siinä toimii
Palvelu- ja luonnonvara-alan osasto. Koulutusohjelmia ovat: matkailuala,
catering-ala (suurtalousala ja palveluvastaava), hotelli- ja ravintola-ala,
kotitalous- ja kuluttajapalvelu, puhdistuspalvelu ja puutarhatalous. Sen
painopisteitä ovat mm. ekologisuus, luonnonmukaisten elintarvikkeiden viljely
ja hyödyntäminen sekä funktionaaliset elintarvikkeet. Yksi erikoisuus on
ainoana maassa vaellusratsastuksen opetus. Opiskelijoiden ikäjakauma on suuri, 16-72
vuotta. Oppilaitos kuuluu Siika- Pyhäjokialueen koulutuskuntayhtymään.
Varsinaista uutta koulutusalaa ei sitten Ruustinnan ole kehitetty. Hän siis loi
perustan ja edelleen ollaan lähellä sitä, minkä Ruustinna aikaan loi.
Lopuksi
suvun esimies Jorma Rytkönen kiitti yhdistyksen puolesta rehtori Joki-Kolehmaista
lahjoittaen tälle uusimman Sukusanomien numeron ja A. J. Europaeuksen
elämäkerran (Petersen-Jessen). Anja Pöyhöselle hän lausui toiveen kaikkien
puolesta julkaista Noran ja koulun vanhasta aineistosta kirjan/kirjoja.
Oli
aika siirtyä Ruustinnanhovin pihalle koko suvun yhteiskuvaan. Monille
kameroille niin digi- kuin vanhemmillekin versioille tallentuikin monta ihanaa
ja ikimuistoista otosta nykyisten kuin tulevienkin polvien iloksi. Ilta jatkui
vapaan oleskelun merkeissä: tutustumista kauniiseen puutarhaan ja saunomista
jne. Allekirjoittanut suuntasi muutamien muiden sukulaisten kera ranta-saunaan
sadekuuron lyödessä tahtia. Mutta siitä huolimatta oli ihana pulahtaa järven
viilentäviin aaltoihin.
Päivän
hiipiessä jo vähitellen mailleen nautimme vielä makoista iltapalaa Ruustinnan
hovin tunnelmallisessa ruokasalissa mukavia rupatellen. Mutta sitten tuli
kaikille Rasilo-nimisille aika huiskuttaa haikeat jäähyväiset ja kääntää auton
kokka kohtia Kajjaania. Mieli olisi kovasti tehnyt vielä jäädä yhteiseen
suku-sunnuntaihin, mutta edessä oli Rasilon perheen omat juhlat (Anja 50 v.),
joista ei toki tohtinut millään jäädä pois. Mutta paljon, paljon olimme saaneet
ja Ruustinnan hovin hengessä kotoisasta sukutapaamisesta nauttineet.
Kiitollinen oli siis kovasti mielemme saapuessamme Kajaaniin melkoisen
ukkosmyrkyn säestäessä. Kaunis kiitos kuuluu myös Anja Pöyhöselle ja koko tälle
sukuhaaralle, että saimme me kaikki sukulaiset tulla vielä kerran Ruustinna
Noran maisemaan hänen elämäntyötään muistellen.
Kaija
Rasilo

Rasilot
Sylvi ja Osmo, Leena, Kaija ja Jukka,
Antti ja Kati

Tuuli Takala ja juhlien karvaisin osallistuja

Selin Sylvi ja Osmo Rasilo
Riitta
Karasvirta, Jukka Rasilo, Riitta ja Martin Smeds, Jorma Rytkönen
SUKUSUNNUNTAI 24.7.2005
Aamulla
hyvin nukutun yön jälkeen riensimme Ruustinnan hoviin aamiaiselle. Se oli
pohjalaiseen tapaan maukas ja riittoisa. Tämän nautittuamme varmasti jaksoi
lounaaseen asti. Mutta olihan välillä virallista ohjelmaakin, aamiaisen jälkeen
pakattiin autot täyteen ja ajoimme ensin Haapaveden hautausmaalle, jossa
laskimme kukat suvun haudoille ja pidimme hiljaisen hetken edesmenneille suvun
jäsenille. Ensimmäiset sadepisarat kastoivat meidät, mutta tilaisuutta se ei
haitannut.
Matkalla
kirkolle sade yltyi ja autoilta juoksimme kirkkoon. Haimme paikkamme uuden
kirkon kirkkosalista. Seurakuntapastori Jari Lehto toivotti meidät
tervetulleiksi ja kertoi seurakunnalle keitä he ovat saaneet vieraakseen ja
sukukuoromme kajautti laulun ennen jumalanpalveluksen alkamista. Arto
Marjakangas lauloi jumalanpalveluksen aikana.
Kirkonmenojen
jälkeen oli tarkoitus tutustua vanhan pappilan pihaan. Vuonna 1784 rakennettu
ristinmallinen pyhättö tuhoutui tulipalossa toukokuussa 1981. Palossa säästyi
vuodelta 1751 oleva kellotapuli, joka on vielä nähtävissä uuden kirkon
läheisyydessä rinteen alapuolella. Satoi rankasti ja päätimme yhteisesti
tutustua siihen seuraavilla Haapavedellä järjestettävillä sukupäivillä.
Odottelimme
lounaalle pääsyä tavaroita pakaten ja viimeiset kuulumiset vaihtaen. Taas
olivat emännät näyttäneet parhaat puolensa ja pöytä notkui herkuista. Ja niitä
oli riittävästi., possunfilettä ja kermaperunoita lisukkeineen. Tuoreet
mansikat ja kermavaahto jälkiruokana täydensivät ateriakokonaisuuden.
Ruokailun
jälkeen Anja Pöyhönen kutsui vielä meidät kaikki tutustumaan kotiinsa. Osa
lähti Anjalle, osa omaan kotiin, osa jatkoi kesälomaansa, sillä olihan paras
loma-aika meneillään ja sää suosi aamun kastelusta huolimatta.
Kiitos
emännille, isännille ja kaikille, jotka osallistuitte sukupäiville joko
järjestäjinä tai osallistujina. Te teitte päivistä ikimuistoiset.
Timo
Äyräpää

Käynti
Pöyhösten sukuhaudalla



Haapavesi 23.7.2005
ONNEA MAIJULLE - PÄHKINÄ
SUKULAISILLE
Kuka onnitteli Maijua ja milloin?
Anja Pöyhönen lähettää
Sukusanomien kautta seuraavan haasteen:
"Hei rakkaat sukulaiset!
Osaisiko joku kertoa
"runoilijan" nimen? Tämä on sitä aikaa, kun Maiju oli talvet Haminassa ja kesät
puutarhakoulun opettajana Nora-äidin koulussa. "
Oi Pöyhölän pikkuinen piia,
Sinä herttainen serkku Mariia,
Sä päivänkakkara kaunis,
sä pohjolan pyöreä nauris!
On runsas sun taitojes’ tavar’,
on maineesi laaja ja avar’!
Sitä laulamasta ei laata
yli puolessa Pohjanmaata.
Kera Pohjanlahden laineen
käy kumu Maijun maineen.
Ja Norjan tunturit tuimat
ne kertovi tarinat huimat
siitä marjamehujen haijusta
ja Pohjan pulskeesta MaijustaI
Ken taitavi lukon laittaa
Sun taitojes’ aarreaittaan?
Ken hernehet keittää ja kaalit,
ken jänikset paistaa ja naalit?
Ja porkkanat, punajuuret
ja kurpitsat kauhean suuret,
ja meloonit, kurkkujen sarjat,
ja mehut ja makiat marjat,
niiin maukkahast kuin Mariia
tuo Pöyhölän pyöriä pii-i-a!
Vaan syksyllä marjat kun loppuu
kas silloin on huoli ja hoppu.
Mitenkä Ailit ja Allit
ja Haminan pulskeat jallit
saa päähänsä tiedot suuret
ja syvät viisauden juuret.
Että eroittaa tarkoin he taitaa
mikä paju on ja mikä raita.
Mikä lehtimuoto on suikia
ja mikä on pitkän puikia.
Mihin heimoon kuuluu sieni ja tatti
ja mihin lahkohon marakatti.
Ja minkä muotoinen on tiikerin hammas
ja missä asustaa rasvahäntälammas?
Ja ettei tyttöset tunnilla nuku
ja tiedot kaikki unhoon huku.
Vaan että on aina muistossa tallell’
että on Lontoo Tonavan varrell’.
Että on tiedoilla ain’ luja lukko,
tärkein on kotieläimistä kukko!
Nyt kun on päiväsi saapunut jalo
siksipä soittavi metsä ja salo.
Siksipä sirkkuvi sipulein sarjat,
siksipä laulavi mansikka-marjat.
Hehkuvat heleät hedelmätertut,
laulavat leivot ja lehtokertut.
Soittavat sorjasti puutarhan puusta,
soittavat, laulavat yhdestä suusta:
"Onnea pikkuinen piia,
herttainen serkku Mariia!"
Elina Lehtonen osasi kertoa
seuraavaa:
"Äitini Ella Kitusen (s.
Europaeus) muistivarastossa oli valtava määrä Europaeus-serkkujen runomuotoisia
tervehdyksiä toisilleen. Useiden syntytienoo oli Rytkösten "Repäsevä"
Sippolassa, missä serkut tapasivat toisiaan. Monesti runoseppona oli Heikki
Rytkönen (1881-1933), jonka runonpätkiä äitini usein siteerasi. Niille oli
ominaista herttainen hyväntahtoisuus, mutta myös ilkikurinen sukkeluus.
Kyseinen runo sopisi hyvin Heikki Rytkösen tilapää-runo-tuotantoon."
Kaikki vihjeet onnittelurunon
tekijästä, ajasta tms. otetaan kiitollisuudella vastaan, osoitteita sivulla 2.
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.
TULOSLASKELMA JA TASE 31.12.2004
TULOSLASKELMA
|
Tuotot, muu toiminta
|
Jäsenmaksut
| 1 388,00
|
|
kirja ja lehtimyynti
| 15,00
|
|
osingot, yhdistys
| 31,50
|
|
korot, yhdistys
| 6,47
|
|
muut tuotot
| 4,40
|
|
|
| 1 445,37
|
Kulut, varsinainen toiminta
|
Vuosikokous
|
|
|
- kerätyt maksut
| 92,50
|
|
- kulut
| 237,85
|
|
vuosikokouskulut yhteensä
|
| 145,35
|
Sukusanomat ja jäsenkirjeet
|
- Sukusanomat no 87
| 197,25
|
|
- Sukusanomat no 88
| 194,75
|
|
sukusanoma yhteensä
|
| 392,00
|
adressit, onnittelut ja surunv.
| 3,20
|
|
yhteensä
|
| 540,55
|
Kulut, muu toiminta
|
|
pankkimaksut
| 25,79
|
|
Sukututk.seuran jäsenmaksu
| 29,00
|
|
postimaksut
| 7,85
|
|
yhteensä
|
| 62,64
|
Tilikauden voitto
| 842,18
| 842,18
|
|
| 1 445,37
|
TASE
|
|
|
VASTAAVAA
|
|
|
Rahaa tilillä, yhdistys
| 3 306,21
|
|
- TV rahasto
| 371,39
|
|
- AÄ rahasto
| 30,05
|
|
yhdistys, osakkeet
| 1 085,77
|
|
TV-rahasto, osakkeet
| 625,79
|
|
AÄ-rahasto, määräaikainen tili
| 3 469,25
|
|
yhteensä
| 8 888,46
| 8 888,46
|
|
|
|
VASTATTAVAA
|
|
|
Pääoma 1.1.2004
| 3 450,85
|
|
tilikauden voitto
| 842,18
|
|
Pääoma 31.12.2004
|
| 4 293,03
|
AÄ-rahasto 1.1.2004
| 3 499,30
|
|
- korkotuotot - joukkolainakulut
| 98,95
|
|
jaetut stipendit
| 0,00
|
|
AÄ-rahasto 31.12.2004
|
| 3 598,25
|
TV-rahasto 1.1.2004
| 945,18
|
|
tilikauden tuotto
| 52,00
|
|
TV-rahasto 31.12.2004
|
| 997,18
|
yhteensä
|
| 8 888,46
|
VASARAKARKIT

Kuvassa Karin Äyräpää avustaa lastenlapsiaan
Pertti (vas.) ja Timo Äyräpäätä
sekä Riitta ja Jyrki Karasvirtaa piparkakkutalon
purkutöissä.
Lapsuuden
muisto, joka liittyy myös osittain jouluun, on mummin, isän äidin itsetehdyt
karamellit. Itse asiassa mummi taisi tehdä niitä tarjolle ympäri vuoden. Kotona
tehtyjä - ei välttämättä niin hyvänmakuisia, mutta tyydyttivät kuitenkin lasten
makeannälän.
Lullu,
joka nykyisin ymmärtää paremmin nimen Riitta, muistelee näitä vasarakarkkeina.
Nimi johtuu valmistusvälineistä. Ei tarvita vispilää eikä kulhoa - pelkkä
uunipelti ja vasara ovat riittävät.
Ja tässä ohjeet:
sokeria -
riittävästi
pähkinöitä
tai mantelia, kokonaisena tai rouhittuna - sopivasti
Levitä
sokeri tasaiseksi kolmen, neljän millin paksuiseksi kerrokseksi uunipellille
leivinpaperin keskelle. Ripottele joukkoon pähkinät tai mantelit.
Pelti
uuniin noin 150 asteeseen ja odotellaan. Kun sokeri on sulanut, ota uunipelti
pois jäähtymään. Ajoituksen kanssa on oltava tarkkana, jottei sokeri pääse
ruskistumaan liikaa ja muuttumaan palaneen makuiseksi.
Kuuma
sokeri on todella kuumaa ja polttavaa, joten tämä resepti ei missään
tapauksessa sovi lasten itsensä tehtäväksi.
Sokerin
jäähdyttyä pilko levy pieniksi palasiksi esim. vasaralla. Mikäli
keittiövarusteisiisi ei kuulu vasaraa, niin pilkkomisen voi tehdä myös käsin.
Karamellit
ovat valmiita esille laitettavaksi.
Pertti
Äyräpää
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA
JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2006