

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2005 nro 1 (89) ISSN 0356-0791 (Painettu)
Haapavedellä 1948
Takarivi: Kauko Leiwo ja Liisa Leiwo, Anni Pöyhönen, Erkki
Hirvensalo, Eeva Aaltio, Antero Pankakoski, Anita Pöyhönen, Mikko Pöyhönen,
Yrjö Pöyhönen, Jouni Kouri, Helli Valtavuo, Ahti Kalinainen, Toivo Valtavuo,
Toivi Valtavuo.
Keskellä: Maija Kouri, Irja Pöyhönen, Matti Pöyhönen, Aino Hirvensalo, Karin
Äyräpää, Selma Pankakoski, Hanna Äyräpää, Herman Pankakoski, Aarne Äyräpää,
Helmi Winter.
Maassa: Anja Pöyhönen, Leena Pöyhönen, Olli Kouri, Anne KalinaInen, Jaakko
Kalinainen, Matti Pankakoski, Kerttu Pankakoski, Liisa Pöyhönen, Liisa
Pankakoski, Eija Kalinainen
Pikkulasten nimiä ei kirjattu kuvan taakse
SISÄLLYS
Kuvat Suvun arkistot, Haapaveden kaupungin kotisivut
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2005 nro 1 (89)
ISSN 0356-0791 (Painettu)
Esimies:
Jorma Rytkönen
Toimitus:
Kirsti Salminen
Riitta Karasvirta
Timo Äyräpää
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Kuten huhtikuisessa jäsenkirjeessä mainitsin, tämän vuoden
sukukokous pidetään jo kesällä, tarkemmin sanoen 23.-24. heinäkuuta
Haapavedellä. Monet nuoremman ikäpolven sukulaiset saattavat hyvinkin kysellä,
miksi menemme Haapavedelle, mitkä siteet yhdistävät meitä A. J. Europaeuksen
jälkeläisiä tuohon Pohjois-Pohjanmaan aikoinaan "haapavetisistä" hyvinkin
tunnettuun suksipitäjään.
Perimmäinen syy on tietysti se, että yhden sukuhaaramme
kantavanhemmat, rovasti Johan Pöyhönen ja hänen vaimonsa Nora, joka oli nuorin
A. J. Europaeuksen kuudesta tyttärestä, suorittivat varsinaisen elämäntyönsä
Haapavedellä, minne he muuttivat Pielisjärveltä Pohjois-Karjalasta keväällä
1886 Johan Pöyhösen tultua nimitetyksi Haapaveden kirkkoherraksi. Seuraavan
vuosikymmenen alussa Nora-ruustinna perusti pappilaan maan ensimmäisen
kasvitarhakoulun, josta hänen ja hänen jälkipolviensa johtamana kasvoi
menestyvä ja koko seutukunnan kehitykselle tärkeä yksityinen kotitalousopisto
ja emäntäkoulu. Jo vuonna 1907 koulu siirtyi pappilasta Pöyhösten ostamalle
Alamaan tilalle, missä se myöhempien omistajanvaihdosten jälkeen edelleenkin
toimii ja tarjoaa puitteet myös Europaeus-suvun tämänkesäiselle
kokoontumiselle.
Haapavesi ja Alamaa liittyvät kiinteästi myös yhdistyksemme
vaiheisiin, sillä siellä lausuttiin sukuyhdistyksen syntysanat kesällä 1948.
Asiasta kertoo Sukusanomat ensimmäisessä numerossaan 15.2.1949 seuraavaa:
"Liperin kirkkoherran, teologiantohtori Anders Josef
Europaeuksen jälkeläisten keskuudessa on aina vallinnut hyvä yhteishenki ja
yhteisymmärrys, jotka pohjautuvat siihen yhteiseen perintöön, minkä Liperin
pappilan lapset ovat kodistansa mukanansa vieneet hajaantuessaan ympäri Suomea
erilaisiin elämäntehtäviin.
Koska suvun yhä haaraantuessa ja vanhempien polvien
vähitellen poistuessa tietoisuus keskinäisestä yhteydestämme luonnollisista
syistä pyrkii heikkenemään ja koska toiselta puolen tuon yhteyden voimassa
pitäminen on näyttänyt tavoittelemisen arvoiselta, on suvun keskuudessa
herännyt ajatus pysyväisen elimen luomisesta keskinäiseksi yhdyssiteeksemme.
Aloitteen teki Matti Pöyhönen, kun hän Irja-rouvansa kanssa
kutsui viime kesänä sukulaiset sukupäiville Haapaveden Alamaalle. Siellä
päätettiin perustaa sukuyhdistys ja päätös vahvistettiin Helsingissä viime
marraskuussa Hanna ja Aarne Äyräpään luona pidetyssä kokouksessa."
Seuraavan kerran suku kokoontui Haapavedelle 30 vuotta
myöhemmin, kesällä 1978. Silloin "ruustinnan koulua" luotsasi Anja
Pöyhönen, joka edusti jo perheen kolmatta sukupolvea koulun johdossa. Hänen
aloitteestaan tapaamme jälleen kesällä 2005 sukuyhdistyksen syntysijoilla.
Tervetuloa Haapavedelle!
Jorma Rytkönen
Nora
Pöyhönen (Alexandra Eleonora) o.s. Europaeus 16.7.1849 Liperi - 1.4.1938
Haapavesi
MIETTEITÄ SUKUKOKOUKSISTA
Lapsena ollessani kävin useasti sukukokouksessa, olivathan
mummini Karin ja isäni Jaakko toimineet pitkään yhdistyksen hyväksi eri
tehtävissä. Tästä traditiosta tuli tapa, joka syksyinen tapa, josta ei voinut
jäädä paitsi. Muistan monet kivat asiat ja leikit sukulaisten kanssa. Haikon
kartanossa sukuyhdistyksen 25-vuotisjuhlat jäivät minulle erityisesti mieleeni
kuultuani siellä kertomuksen suvun historiasta, pystyin lähes aistimaan vanhat
tapahtumat mielessäni. Nehän olivat tapahtuneet oikeasti juuri siinä
rakennuksessa. Vaikka olin lapsi, nämä asiat kiinnostivat ja keskustelin niistä
vielä kotona ja tein tarkentavia kysymyksiä. Varttuessani tuli aivan muut asiat
mieleen kuin ne vanhat sukulaiset ja halusin jäädä pois näistä "tylsistä"
kokouksista, joissa ei edes tuntenut kaikkia vanhoja tätejä ja setiä, lähimpiä
sukulaisiahan näki muulloinkin, ei heitä tarvinnut sukukokouksissa tavata. Näin
jatkui useamman vuoden. Toki välillä minut saatiin puhuttua ympäri ja tulin
kokoukseen mukaan.
Eräänä kauniina kesäpäivänä juhannuksen jälkeen 1988 veljeni
Pertti kysyi lähdenkö sukukokoukseen Liperiin tulevana viikonloppuna. Vastasin
välittömästi etten lähtisi, mutta kaduin päätöstä heti siitä lähtien. Ilmoitin
myöhemmin peruvani hätäisen päätökseni ja lähteväni sukuyhdistyksen
40-vuotisjuhlakokoukseen. Ja tätä päätöstä en ole katunut kertaakaan. Se
yhdessäolon riemu ja mukavuus, se sukulaisten kohtaaminen aurinkoisessa
Rotilassa muutti suhtautumiseni suvun historiaan ja menneisyyteen. Kiinnostus
sukujuuriini puhkesi uudelleen mieleeni ja olen siitä lähtien osallistunut
lähes jokaiseen sukukokoukseen, johon olen kiireiltäni ehtinyt. Olen
tarkkaavaisesti kuunnellut esitelmiä ja muisteluja vanhoista asioista ja
menneistä tapahtumisista. Tämä on sitä historiaa, jota tulevaisuudessa voidaan
vain lukea, ei enää kuulla kenenkään seikkaperäisesti kertovan. Minulle on
vanhempieni toimesta kerätty Sukusanomien numeroita jo ajalta, jolloin tuskin
osasin lukea. Niitä on mukava selailla ja onneksi puuttuvat lehdet voin lukea
netistä.
Mielestäni on tärkeää tuntea menneisyytensä ja oma
historiansa. Asioita pitää ottaa selville, pitää kysellä silloin kun se on
vielä mahdollista. Niin monta kysymystä on tullut mieleeni sen jälkeen kun
isäni kuoli vajaa neljä vuotta sitten. Nämä kysymykset jäävät ikuisesti ilman
luotettavaa vastausta. Sukukokouksissa käyminen antaa paljon, koska sukuamme on
tutkittu ja siitä tiedetään paljon ja tätä tietämystä jaetaan auliisti.
Timo Äyräpää ©¿©¬
 Kuva: Haapaveden Ruustinnanhovin pihakaari (Haapaveden
kaupungin kotisivut)
SUKUPÄIVÄT HAAPAVEDELLÄ 23.-24. HEINÄKUUTA 2005
Yhdistyksen vuosikokous pidetään Haapavedellä
Pohjois-Pohjanmaalla lauantaina 23.7. alkaen kello 16.00. Kokouksessa
käsitellään sääntöjen määräämät vuosikokousasiat.
Lauantai 23.7.2005
| 14:00 | Lounas
| | Kahvi
| 16:00 | Vuosikokous
- Sääntöjen määräämät vuosikokousasiat
- Anja Pöyhönen kertoo Pöyhösten sukuhaarasta ja heidän
toiminnastaan Haapavedellä
- Ammattioppilaitoksen edustaja kertoo "ruustinnan koulun"
nykypäivästä
- Musiikkiesityksiä
- Vapaata seurustelua
| |
Illalla Mahdollisuus saunomiseen (olosuhteiden mukaan
rantasaunassa)
| | Iltapala
| Sunnuntai 24.7.2005
| 08:00 | Aamupala
| 09:15 | Mahdollisuus käyntiin suvun haudoilla, kuljetus
jäsenten autoilla (kimppakyyti)
| 10:00 | Jumalanpalvelus Haapaveden kirkossa
| | Käynti vanhan pappilan pihalla, mistä koulun toiminta alkoi
| 13:00 | Lounas
| | Kahvi
| | Virallinen ohjelma päättyy
|
Osoitteet
Nora/Ruustinnanhovi
Kytökyläntie 260, 86600 Haapavesi
www.haapavesi.fi / matkailu ja tapahtumat / Ruustinnanhovi
virallisesti Haapaveden ammattioppilaitoksen Palvelu- ja
luontoala/Noran yksikkö www.haapavesi.fi / koulutus ja sivistys / Haapaveden
ammattioppilaitos
Kustannukset/majoitus/ateriat
| Aikuiset | 40,-
| Lapset 5-12 vuotta | 20,-
| Lapset alle 5 vuotta | -
|
Hinta sisältää ateriat sekä majoituksen oppilasasuntolan
tiloissa. Yöpymiseen sisältyvät liinavaatteet ja pyyheliinat.
Opiskelija-asuntolassa on esitteen mukaan 2 hengen huoneet
neljän huoneen soluissa, joissa on suihku, keittiö ja olohuone. Mahdolliset
toivomukset (huonetoveri tms.) ilmoittautumis-lomakkeeseen.
Lauantai:
| 14:00 | Lohikeitto, juusto, tomaatti ja kurkku, leivät,
levitteet ja juomat
| | Ruismarjapuuro ja vaniljakastike
| Iltapala | yhdistykselle "annetaan jääkaapin avaimet"
| Sunnuntai:
| 08.00 | Aamupala
| 13:00 | Possunfilee, viherpippurikastike, kermaperunat,
vihersalaatti, kaalisalaatti
| | Mansikat ja kermavaahto
|
Mahdollinen ruokavalio pyydetään mainitsemaan
ilmoittautumisen yhteydessä.
Kulkuyhteydet
- Lähin lentokenttä on Oulu.
- Junalla Ylivieskaan, josta yhdistys järjestää
autokuljetuksen Haapavedelle (veloitetaan erikseen paikanpäällä). Matka on noin
47 km. Muistattehan ilmoittaa jos tarvitsette kuljetuksen.
Juna-aikataulut (toukokuisten tietojen mukaan kulkevat
23.7.2005):
Oulu 09:53 - Ylivieska 11:10
Helsinki 07:04 - Ylivieska 12:44
Puhelinnumerot paikanpäällä tapaamisessa
Jorma Rytkönen *** *** ****
Kirsti Salminen *** *** ****
Ilmoittautuminen
Maksu 30.6.2005 mennessä yhdistyksen tilille: Nordea
135030-202331, viite 26
SEKÄ palauttamalla oheinen lomake postitse kesäkuun aikana
osoitteeseen
Pertti Äyräpää, ******
tai sähköpostilla ******.
Ilmoittautumisen voi myös tehdä yhdistyksen kotisivuilla
Ilmoittautumislomakkeeseen tulee täyttää/viestissä mainita
- osallistujien nimet ja lasten iät
- kuinka monta yöpyjää Noran tiloissa, onko toiveita
huone-/solukumppaneista
- tarvitseeko kyytiä Ylivieska - Haapavesi
- mahdollinen ruokavalio
- puhelinnumero, josta tavoitamme Sinut/teidät jos tulee
kysyttävää
TERVETULOA SANKOIN JOUKOIN!
 Ruustinnanhovi
(Kuva: Haapaveden kaupungin kotisivut)
ILMOITTAUDUN/ILMOITTAUDUMME sukupäiville Haapavedellä 23.-24.7.2005,
lauantai - sunnuntai
| nimi | ikä
| Aikuiset á40,- | ______________________________
| | ______________________________
| | ______________________________
| | ______________________________
| | ______________________________
|   |  
| Lapset 5-12v á 20,- | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
|   |  
| Lapset alle 5v á 0,- | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
| | ______________________________ | ______
|   |  
| yhteensä
| aikuista | ________ á 40,-
| lasta (5-12v) | ________ á 20,-
| lasta (alle 5v) | ________ á 0,-
| Maksu suoritettu yhdistyksen tilille (pvm, summa)
______________________
|   |  
| Nouto Ylivieskan rautatieasemalta
Juna Oulusta / Helsingistä ___________ henkeä
|   |  
| Yövymme yhdistyksen järjestämässä majoituksessa ____ kyllä, ____ ei
|   |  
| Toivomukset Ruokavalio, yöpyminen jne
| _____________________________________________________
| _____________________________________________________
| _____________________________________________________
| _____________________________________________________
|   |  
| Puhelinnumeroni/numeromme mahdollisia tarkistuksia varten
| _____________________________________________________
| _____________________________________________________
|   |  
|   |  
| Päiväys Allekirjoitus
| ________________________ _____________________________
|
A.J. EUROPAEUKSEN TOIMINTAKERTOMUS
KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N
TOIMINNASTA AJALLA 1.1. - 31.12.2004
Viime vuosi oli yhdistyksen 56. toimintakausi. Sen
päättyessä yhdistyksessä oli 245 jäsentä, joista 18 vuotta täyttäneitä oli 210.
Sukusanomat lähetettiin 105 osoitteeseen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina
hallituksen jäseninä olivat:
Eero Hirvensalo | v:sta 2002
| Riitta Karasvirta | v:sta 2004
| Liisi Klobut | v:sta 2003
| Tuomas Lehtonen | v:sta 2003
| Eeva Martelin | v:sta 2002
| Kristiina Nordling | v:sta 2002
| Kaija Rasilo | v:sta 2004
| Kirsti Salminen | v:sta 2003
| Riitta Smeds | v:sta 2004
| Antti Voipio | v:sta 2002
| Pertti Äyräpää | v:sta 2004
|
Hallituksen valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti
Salminen, rahastonhoitajana Pertti Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut.
Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio sekä varatilintarkastajina
Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus piti toimintavuoden aikana yhden kokouksen.
Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi toimintavuoden aikana
kahdesti (numerot 1/87 ja 2/88). Toimituskunnan muodostivat Riitta Karasvirta
toimitussihteerinä sekä Kirsti Salminen, Timo Äyräpää ja Jorma Rytkönen.
Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on yhdistyksen nimissä
lähetetty onnittelu. Tätä tehtävää on hoitanut edelleen Kaija Rasilo.
Aune Äyräpään rahastosta ei toimintavuonna jaettu apurahoja.
Sukukokous järjestettiin lauantaina 9.10.2004 alkaen klo
15.00 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa Helsingissä. SKS:n
pääsihteerinä toimiva Tuomas Lehtonen kertoi Seuran toiminnasta sekä
Europaeus-suvun jäsenten yhteyksistä SKS:ään ja esitteli osanottajille Seuran
toimitaloa ja kansanrunousarkistoa. Kahvitarjoilun ja seurustelun lomassa
kuultiin Smedsin perheen lauluesityksiä.Virallisen vuosikokouksen
puheenjohtajana toimi Martin Smeds.
Yhdistys on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen
Sukututkimusseuraan.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2004 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan 4.293,03 euroa. Tilikauden ylijäämä oli 842,18 euroa.
Aune Äyräpään rahasto: pääoma 3.598,25 euroa
Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 997,18 euroa
Yllä oleva toimintakertomus esitetään vuosikokouksen
hyväksyttäväksi 23.7.2005.
www.haapavesi.fi SIVUJEN KERTOMAA
Perustamisvuosi 1866
Asukkaita 31.12.2003 7820
Kokonaispinta-ala 1048,09 km2
Vesistöä 37,41 km2
Asukastiheys 7,5 as/km2
Autolla Haapavedelle pääsee 4-tieltä pohjoisesta tultaessa Pulkkilasta
ja etelästä tultaessa Kärsämäeltä. Etäisyyksiä: Ouluun 125 km, Helsinkiin 515
km
Haapavedellä Pohjanmaan luonto saa uusia muotoja, sillä
lukuisten järviensä ja kumpuilevan maiseman ansiosta alue erottuu selvästi
Pohjanmaan lakeudesta. Metsät, jokivarsi maatiloineen ja laajat suot ovat
näkyvä piirre luonnossa. Haapavedellä sijaitsee Suomen merkittävimpiin kuuluva Ainalin
lintujärvi ja yksi Euroopan suurimmista yhtenäisestä turvetuotantoalueista Piipsannevalla.
Alueen suuruus on kaikkiaan 3400 hehtaaria. Valtavia turvevaroja hyödynnetään
muun muassa lämmöntuotannossa. Itse kaupungin keskusta on kauniilla paikalla
Pyhäjoen ja Kirkkojärven rannalla.
Haapaveden musiikkiperinteestä kertoo valtakunnallinen
Kantelepitäjän arvo sekä kansainvälinen ja monipuolinen Haapavesi Folk
-kansanmusiikkifestivaali.
Ainalin lintujärvi on yksi Suomen merkittävimpiä
lintujärviä. Järvellä voi bongari saada kiikariinsa monia harvinaisiakin
lintulajeja keväisten ja syksyisten muuttojen yhteydessä. Lisätietoja Ainalista
ja muista Haapaveden lintujärvistä on Pyhäjokialueen luontopaikkaoppaassa.

Kotiseutumuseo ja Lönninkartano
Kotiseutumuseossa voit tutustua muun muassa kuuluisiin
haapavetisiin suksiin, joilla on sauvottu lukuisiin mestaruuksiin. Pitkät
perinteet omaavia kanteleita on myös esillä. Museon nykyaikaiset toimitilat
löytyvät aivan kaupungin keskustasta. Kesällä 2002 avattiin Vanhalla museolla
(hiihtäjäpatsaan takana) koulumuseonäyttely. Avoinna Kesäsunnuntaisin klo 12-15
(1.6.-31.8.2005), heinäkuussa lisäksi arkisin klo 12-14 (ei la). Huom.
Folk-viikolla (26) museot auki joka päivä klo 12-14.
Kylpyläsaari keskustan tuntumassa palvelee erinomaisena
virkistäytymisalueena. Historiallisessa Kylpyläsaaressa on myös
lapsiystävällinen uimaranta ja hyvät leiriytymismahdollisuudet.
Haapaveden Opiston päärakennus, Lönninkartano, on Suomen
ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin suunnittelema. Se otettiin käyttöön
vuonna 1920. Pariin otteeseen saneerattu rakennusvanhus toimii edelleen asuin-
ja opetustiloina. Haapaveden Opisto on 1896 perustettu sitoutumaton
kansanopisto. Opistolla voi opiskella mm. viestintää, pätevöityä nuoriso- ja
vapaa-ajan ohjaajaksi, yhteisöpedagogiksi (Humanistinen ammattikorkeakoulu),
mikrotukihenkilöksi, kirjastoalan ammattilaiseksi sekä media-assistentiksi
 Haapaveden ammattioppilaitos jakaantuu tekniikan sekä
palvelu- ja luontoalan osastoihin. Tekniikan opetus on keskittynyt
ammattikoulun tiloihin. Koulutusaloja ovat sähkö, metalli, auto, rakennus ja
puu. Palvelu- ja luontoalan koulutus on pääasiassa Noran yksikössä, jossa
koulutetaan ravintotaloutta, matkailua, kotitaloutta ja puutarhataloutta.
Oppilaita ammattioppilaitoksessa on yhteensä perusopetuksessa n. 450 ja muutama
aikuiskoulutusryhmä.
Ruustinnanhovi on Haapaveden ammattioppilaitoksen palvelu-
ja luontoalan yksikön, Noran, puisto ja puutarha. Laaja-alaisella puutarha- ja
puistoalueella kasvaa lukuisia harvinaisia ja kauniita kasvilajikkeita.
Puistossa voi tutustua monipuoliseen kasvistoon ja saada vinkkejä piha- ja
puutarharakentamiseen tai luomuviljelyyn. Ruustinnanhovin pihapiiriä vartioi
näyttävä vanha kartano.
Tekstit ja kuvat on suoraan kopioitu (leikattu ja liimattu) www.haapavesi.fi
sivuilta.

ARVI ÄYRÄPÄÄN KIRJE BERTHA-SISARELLEEN 1918
Rakas sisar! Helsinki 26.1.1918
Terveys lämmin täältäpäin. On viime aikoina ollut sellaista
touhua ja kiirettä, että ei ole ehtinyt paljon omaisiaan muistelemaan. Nyt on
tässä pieni levon aika kun on saanut taas kaikki järjestykseen, tosin kai vaan
tyyntä myrskyn edellä. No niin. Olen voinut hyvin ja hommannut yhtä ja toista.
Liikeasioita oli mulla tässä yhteen aikaan aika paljon ja onnistuin ensi alussa
koko hyvin. Olin jo yhteen aikaan ansainnut useampia tuhansia. Mutta sitten
tuli pieniä pettymyksiä sain vähän rökkiini jääden kuitenkin noin 3000 mk
voitolle. Hyvähän se oli niinkin. Nykyään olen konsentreerannut kaikki tarmoni
lukemiseen, se kun tahtoi vähän alussa syrjäytyä. Vähän vaikeaa on tosin
ajatuksiaan koossa pitää, kun valtiolliset tapahtumat tuppaavat olemaan
mielissä. Nythän tässä tunnutaan olevan ratkaisun edessä. Hyvä se onkin, sillä
kyllä nyt on jo menty vähän liian pitkälle. Saa jo hävetä silmänsä täyteen kun
on suomalainen. Nyt nähtävästi on kansa jo saanut tarpeekseen sen sisu alkaa jo
nousta. Kutkutti niin oudosti mieltä tuo Karjalan miesten teko, kun aseista
riisuivat, ja ihan niin kuin entisaikaan yhtenä miehenä läksivät liikkeelle. Se
on suomalainen veri nuijasodan ajoilta, joka alkaa kuohua. Kohta kai
Pohjanmaalta kiirivät viestit samanlaiset, kansa nousee, nostaa päänsä ja
tokaisee kuin lumivyöry kaiken mädänneen taudin saastuttaman pois tieltään.
Tuhansia ehkä kaatuu, mitäs siitä? Kunnia on pelastettu ja veri joka Suomen
kansan jäseniin jää virtaamaan on entistä puhtaampaa. On tuollainen
historiallinen maineteko silloin Suomen kansallakin, joka jälkeen tulevia
elähdyttää, antaa heille tietoisuuden, että ovat suomalaisia, rehtiä väkeä jota
muukin maailma kunnioittaa. Olen ollut kahden vaiheilla lähteäkö ja heittää
luvut tai pysyäkö paikallaan. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pysyä
täällä mutta sitten kun se alkaa, ja se alkaa kai kohta, saa jäädä luvut ja
muut, sillä silloin tarvitaan sellaisia jotka jotain uhraavat ja uskaltavat
kuolla. Tiedätkö, on ihanaa elää tällaista aikaa, nähdä miten isänmaallisuus
nousee kaikissa mielissä, miten toivotaan, uskotaan että veljen veri jää
vuodattamatta, mutta miten lopuksi kärsivällisyys loppuu ja miten lopuksi joka
mies on valmis kuolemaan. Se on jotain se. Se on tuollainen kansan herätys,
josta joskus on lukenut historiassa. Se tarttuu miehestä mieheen, se tekee
heikonkin vahvaksi, epäilijän lujaksi. Niin nyt kärsimysten malja täysi se
kohta alkaa kuohua yli äyräittensä ja varokoon silloin päätään ne jotka kaiken
tämän ovat tehneet. Ne eivät löydä armoa suomalaisen silmissä.
On niin kumma katsella maailmaa nykyään on ikään kuin
uudestaan syntynyt. Tuntee itsensä niin paljon puhtaammaksi kuin ennen. Ja
kaikki kaunis ja hyvä mitä maailmassa on, on ikään kuin paljon läheisempää ja
rakkaampaa. Omaiset, koti, toverit, koko Suomi, on kuin oma pikku vaimo, on
kuin osa omaa itseään, pala omaa verta ja osa sielua ja sydämestään rakastaa ja
jonka edessä on valmis tekemään vaikka mitä. Niin, sisko rakas, kaikki te,
varsinkin sinä olette nyt paljon lähempää minua kuin koskaan ennen. Nyt vasta
huomaa mitä verisiteet merkitsevät. Niin minä kai olen usein ollut paha, olen
tuollainen kesyttämätön luonne, mutta toivottavasti sinä annat niille anteeksi,
annat tällaisena suurena kansallisena hetkenä, unohdat kaiken
kiittämättömyyteni, sillä kaikista tuntemistani ihmisistä olet sinä ainoa,
johon olen syvemmin kiintynyt, syvemmin kuin ehkä itse arvaankaan. Monta kertaa
kun laiskuus ja haluttomuus työhön on minua vaivannut olen aina ajatellut sitä
raskasta työtaakkaa, jonka sinä olet elämässäsi saanut kantaa ja kantanut vielä
nurisematta ja silloin olen aina tarmolla ryhtynyt pyrkimään eteenpäin,
voidakseni taas vuorostani tukea sinua kun väsymys ja vanhuus sinut saavuttaa.
Kaikki mitä nyt sanon, se lähtee sydämmestä, syvimmästä sopukasta, ilman
vilppiä ja kaunistelun halua, uskot kai sen hyvä sisko.
Ehkä tässä vielä elämme tämän ajan yli ja ehkä silloin
onnikin meille hymyilee. Haluaisin niin mielelläni ennen näitä kriitillisiä
tapauksia kävästä siellä teidän luonanne, mutta en taida joutaa, mutta ehkä
ensi kerran kun tavataan, Suomen kansa on kokoontunut yhden lipun,
isänmaallisuuden, alle. Ehkä silloin on kevät, kaunis Pohjolan kevät, Suomen
kevät, ja ehkä pilvetön kirkas kevättaivas tämänkin kansan yllä kaartuu, käki
kukkuu, linnut laulavat ja koko luonto hiirenkorvalle puhkee. Jos niin pitkälle
päästään, niin silloin elää tässä maassa taas toinen kansa, kansa joka keväänsä
keskellä, hiirenkorvalla ollessaan pystyy enemmän toimittamaan kuin me
aikaisemmin eläneet. No niin. Hyvästi vaan hyvä sisar ja voi hyvin. Jos olet
väsynyt tai sairas niin ilmoita, voin lähettää täältä rahaa jos tarvitset, että
saat vähän levähtää. Osoite on sama kuin ennenkin.
Veli Arvi
Äyräpää, Arvi Jooseppi, 4.9.1894 Helsinki - 19.3.1934 Helsinki
Äyräpää, Bertha Maria, 11.6.1883 Utajärvi - 6.5.1961 Kotka
Äyräpää os.Engström, Karin, 18.10.1896 Pirkkala - 22.7.1984 Helsinki

Mummin käsin kirjoittama kommentti: "Sirkalle ja Erkille.
Arvi lähti 28.1.1918 Helsingistä Kouvolaan junalla ja sieltä metsien läpi
Mäntyharjulle"
Sain vuosia sitten äidiltäni koneella "puhtaaksikirjoitetun"
version tästä kirjeestä. Mummin äidinkieli oli ruotsi, kirjoituskoneena
ilmeisesti se sininen matkakirjoituskone, minkä Lauttasaaren Otavantien
asunnossa muistan nähneeni. Eikä 10-sormijärjestelmä ollut hallinnassa.
Erinäisiä ajatuksia heräsi kirjettä lukiessani.
Opiskelijoita tuntuu jo silloin vaivanneen rahapula. Maailma voi huonosti eikä
vain kaukana televisioruudun kautta vaan ihan omilla nurkilla. Ja että ennen
kirjoitettiin kirjeitäkin. Itsekin aikoinaan kirjoitin mummille kokonaisen 60
km:n päähän. Ne kirjeet ja kortit ovat nyt hyvässä tallessa kaiken nielevässä
hyllykössäni. Lapsen kirjeitä tyyliin "Minä voin hyvin, toivottavasti myös Sinä
voit hyvin". "Maailmantuskaakin" muistan kokeneeni ja vaikka 40v tuli täyteen
jo vuosia sitten, vieläkin välillä mietin, mikä minusta tulee isona. Ulkomaan
vuosieni alussa, kun olin 25 ja risat, kirjoitin vielä kirjeitä. Paljon
niissäkin kuulumisia ja erilaisten tapojen ja olojen pohdintaa. Sitten oli
varaa maksaa puhelinkulujakin. Ja nyt takaisin kotimaassa ja tekniikan
kehityttyä henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi sähköposti ja soitot
kännykällä. Sähköpostikin sentään on kirjoittamista.
Ym. kirjeen maailma on kovin erilainen kuin maailma, jossa
nyt elämme. Isoisä oli 23-vuotias yliopisto-opiskelija vuonna 1918. Suomi oli
itsenäistynyt 6.12.1917. Tammi-toukokuussa 1918 käytiin kansalaissota. Isoisä
lähti jo viikon kuluttua kirjeen kirjoittamisesta sotaan. Hänen tiensä vei myös
Tampereelle. Elokuussa isoisä täytti 24 vuotta. Hän valmistui aikanaan
metsänhoitajaksi ja tapasi sittemmin Turun palokunnantalolla mummini. Kihloihin
mentiin 1923 Kotkassa ja naimisiin 1925.
 Arvi Europaeus / Äyräpää Vastakihlautuneet Kotkassa Berthan luona
Riitta Karasvirta
LEHDISTÄ LEIKATTUA
Äidinäitini Karin Äyräpää on leikannut talteen oheisia
sukuunkin liittyviä uutisia. Lienevät kulkeutuneet valokuvien mukana tyttärelle
ja edelleen minulle. Merkintä lähteestä on mummin. Hänen käsialansa ei ollut
mitään helppoa luettavaa, ainakaan 1960-1970 kaunokirjoituksen oppimaan
joutuneelle.
Riitta Karasvirta
|
HBL 22.7.1974
Seitsemän veljestä
Ensipainos löydetty
Maaninka (Hbl)
Ensimmäinen painos Aleksin Kiven Seitsemää veljestä on
löytynyt Maaningan Jukolassa. Löydön teki professori Ahti Rytkönen, joka
vieraili tilalla.
Teos, joka on vuodelta 1870, oli muiden vanhojen kirjojen
kanssa puulaatikossa talon ullakolla. Professori Rytkönen luonnehtii löytöään
harvinaiseksi ja toivoo voivansa tutustua siihen paremmin kotonaan Hyvinkäällä.
Teoksen omistaa maanviljelijä Juhani Runko. "Seitsemän
veljestä" ilmestyi 1870 neliosaisena. Maaningasta nyt löydetyssä on kaikki
neljä nidettä sidottu huonosti yhteen.
|
Sukusanomat 1974 1 (50) kirjoitti silloin näin:
Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensipainoksen löysi Ahti
Rytkönen viime kesänä Savoon tekemällään kiertomatkalla. Osallistuessaan
Maaningalla vietettävään pitäjänjuhlaan - Huilusruppeemat nimeltään, hän asusti
Jukola-nimisessä talossa ja talon kaksikerroksisen aitan kätköistä tuo
erillisistä vihkosista nidottu, v. 1870 ilmestynyt kirjavanhus löytyi. Erään
arvion mukaan näitä olisi Suomessa kymmenisen kappaletta, joten kysymyksessä ei
ole aivan jokapäiväinen löytö.
Ahti Rytkönen 23.3.1899 Ilmajoki - 21.7.1989 Hyvinkää
 Vuosi 1973, lähde ei tiedossa.
 Lauri Olavi Rytkönen s. 1907
|  Alli Rytkönen o.s. Pyykkö s. 1907
|
YHTEINEN NIMITTÄJÄ: AHTI RYTKÖNEN
Hampurissa on joka kevät Eurooppa-viikko, jota vietetään
keskustan Raatihuoneentorilla. Siellä on kansainvälisiä musiikkiesityksiä ja
myyntipisteitä. Matkalla vappujuhlaan 2003 Suomen merimieskirkolle poikkesin
ensin torille katsomaan kirkon myyntikojua. Vapaaehtoistyössä
suomalaistuotteiden myyjinä olivat siellä Senja kaupunginosastani sekä
suomalainen, josta tiesin vain etunimen Päivi. Juttelimme niitä näitä, ja kun
kuulin myös Päivin olevan Jyväskylästä, innostuimme keskustelemaan enemmän.
Koska Päivi oli opiskellut Jyväskylän yliopistossa, mainitsin isäni olleen
siellä opettajana. Päivi kysyi hänen nimeään ja kuultuaan sen levisivät hänen
silmänsä ja hän huudahti: "Juuri hän herätti kiinnostukseni suomen kielen
opiskeluun!" Nyt Päivi opettaa Hampurin kielikoulussa saksalais-suomalaisille
lapsille suomea. Hämmästeltyämme sattumaa kysyi Päivi, tunsinko yliopistosta
hänen isänsä Veli Nurmen. Toki muistan vielä hyvin!
 Päivi Nurmi-Steinke:n (vas.) kädessä isä Ahti Rytkösen
hänestä Jyväskylässä ottama valokuva. Tämä kuva otettiin 11.11.2003 Hampurin
pohjoismaisilla kirjallisuuspäivillä. (Kuva: Kaarina ja Eike Dehls)
Vuonna 2002 saavuttuamme Helsinkiin meitä ei päästetty
Finnjetin tullialueelta pitkään aikaan pois, koska Helsingissä oli juuri räjähtänyt
autopommi. Tullivirkamiehen kasvot olivat aivan punaiset ja hän kysyi heti,
mikä on tuntematon laite autossamme eli etäisyysmittari. Sen sijaan vuonna 2003
pääsimme tullialueelta heti ilman hämminkiä pois, pysäköimme Helsingin
yliopiston viereen ja veimme tavanomaiset fennica-kokoelmani kirjastoon.
Vastaanottajana oli sillä kertaa Pekka Kiukkonen, joka muisti isäni hyvin tämän
kirjastokäynneiltä, kuten myös kirjaston kansalliskokoelmassa Heikki
Kaukoranta.
Samalla matkalla veimme Kansallisarkistoon joitakin
kirjojani, vastaanottajana sikäli tuttu nimi, että muistin isäni ystäväpiiristä
Lauri Kuusanmäen. Jussi Kuusanmäki on hänen poikansa ja muisti hänkin isäni.
Teimme kutsusta - kuten jo vuotta aikaisemmin - päivän
matkan Orimattilaan Urho Kekkosen arkistoon, tuliaisena tällä kertaa
internetistä löydetty Urho Kekkonen Strasse Rostockissa, karttoineen ja
tietoineen, jotka saimme Rostockin kaupungin lehdistöosastolta. Tämä uusi katu Toitenwinkelin
kaupunginosassa sai nimensä 1986. Lähellä on katuja, jotka on nimetty
sellaisten poliitikkojen mukaan, jotka toimivat 1970- ja 80-luvuilla rauhan
hyväksi, kuten Allende-katu ja Albert Schweitzerin katu. Olimme valokuvanneet
kadun edelliskerralla palattuamme Finnjetillä Suomesta.
Materiaalin otti vastaan arkiston johtaja, maisteri Pekka
Lähteenkorva yllättyneenä ja mielellään. Kukaan arkistossa ei ollut tiennyt
ulkomaisesta UKK-kadusta. Edellinen materiaalimme sekä saksalaisesta että
suomalaisesta lehdistöstä ja yli sadan valokuvan kansiomme presidentti Kekkosen
ensimmäisestä Länsi-Saksan vierailusta toukokuussa 1979, oli panssarioven
takana alakerroksessa. Koska kuuluimme UKK:n vieraillun Hampurin-osuudella
seurueeseen, oli Eikella seurueen ainoana valokuvaajana mainio tilaisuus
kuvata.
Maisteri Ari Mesivaara oli lomalla, mutta arkistotalossa
vierailivat juuri johtaja Lähteenkorvan vanhemmat. Yht’äkkiä kuului talon
keittiöstä kolinaa ja tuli kutsu kahvipöytään. Keskustelu oli kiintoisa,
erityisesti kun kuulin rouva ja herra Lähteenkorvan olleen Jyväskylän
yliopistossa. Kun mainitsin isäni olleen siellä opettajana, kysyivät he hänen
nimeään. Kun vastasin: "Ahti Rytkönen", kuulin hämmästyksekseni molempien
huudahduksen: "Hän oli meidän opettajamme!"
Käymme mielellämme museoissa ja eräässä hämäläisessä
ulkoilmamuseossa tutustuimme nuoreen museolehtoriin Johannaan. Minulla oli
häneltä kysyttävää erääseen lehtikirjoitukseeni. Kun hänellä oli aikaa, piti
hän meille opastuksen, minkä jälkeen istahdimme info-taloon. Koska Johanna oli
opiskellut Joensuussa kansatiedettä, juolahti mieleeni kertoa isäni
kansatieteellisistä teoksista. Kuultuaan nimen sanoi Johanna: "Tämän nimen
tunnen kansatieteen opiskelijana". Koska hän osasi saksaa, lahjoitin hänelle
Hampurin kansatieteen museon kirjan "Ein Dach für alle Kulturen", jossa nimeni
museon keräilijänä on mainittu. Pitkäaikainen yhteistyöni museon kanssa alkoi
eräästä isäni ottamasta valokuvasta, jonka löysin perheemme yllätykseksi museon
vitriinistä. Jäljittäessäni kuvan kulkua Hampurin kuulin, että kuvan oli lahjoittanut
museolle prof. Niilo Valonen (isäni tietämättä).
Se oli kesää 2003 Suomessa muistojen merkeissä.
Opastin vuosikausia porilaisen Länsimatkojen ryhmiä
Hampurissa. Joskus oli matkanjohtajana Kauko Heikkilä. Keskusteluissa tuli
ilmi, että hänen vaimonsa oli aikoinaan pyrkinyt opettajanoppiin Jyväskylän
yliopistoon ja myös päässyt. Yhtenä syynä pääsyyn hän piti sitä tosiasiaa, että
oli näyttänyt isälleni eräällä murteenkeruumatkalla vanhan puukatiskan vedessä.
Isäni oli ollut suuresti ihastunut. Eräs tuntematon rouva Kiuruvedeltä kysyi
minulta kerran matkabussissani yht’äkkiä, ilman syytä, onko Ahti Rytkönen
isäni. Aivan yllättävissä yhteyksissä tuli näin isän nimi esiin Saksassakin.
Hampuri tammikuussa 2005
Kaarina Dehls
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTO 2005
Hallitus totesi kokouksessaan 10.5.2005, että kun
hallitukselle ei vuonna 2004 saapunut yhtään apurahahakemusta, jaettavissa
olisi nyt periaatteessa 230 euroa. Kun summa kuitenkin edelleen on melko
vaatimaton ja sukukokous tänä vuonna on keskellä kesää, mikä hakemusten
saamisen kannalta saattaa olla ongelmallinen ajankohta, päätettiin, että
rahaston apurahoja ei tänä vuonna julisteta haettavaksi vaan tuottoa
kartutetaan myöhemmin tapahtuvaa jakoa silmällä pitäen.
SUKUSANOMIEN AINEISTO
Vastaanotamme mielellämme postitse tai sähköpostitse
kirjoituksia ja ehdotuksia. Toimitus huolehtii puhtaaksikirjoituksesta, joten
myös selkeästi käsinkirjoitetut jutut ovat tervetulleita. Osoitteita sivulla 2.
Alkuperäinen materiaali palautetaan (tarpeen mukaan) lähettäjälle.
VANHAT VALOKUVAT
Yhdistys kopioisi (skannaisi) mielellään sukuun liittyviä
valokuvia, sekä uusia että vanhoja. Kuviin tulisi liittää mahdollisimman paljon
tietoa siitä, missä, ketkä ja milloin kuvissa ovat. Kuvat palautetaan
alkuperäisessä kunnossa lähettäjille (huom. palautusosoite). Kuvia voi
postittaa sivun 2 osoitteisiin.
ASSAN SUKLAAKAKKU
3 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl vaniljasokeria
160 g voita
150 g tummaa suklaata
1 - 1 ½ dl hasselpähkinärouhetta
Munat ja sokeri vatkataan, vehnäjauho, leivinjauhe ja
vaniljasokeri sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan. Voi ja suklaa
sulatetaan ja sekoitetaan joukkoon. Osa pähkinästä taikinaan ja osa kakun
päälle.
Kakku paistetaan irtopohjaisessa vuoassa, uunin lämpö 240
astetta, 7-10 minuuttia (itse paistan 10-13 min. uunista riippuen 220-240
astetta). Kakun kuuluu olla löysähkö keskeltä.
Sopii tarjoiltavaksi vaniljajäätelön tai kermavaahdon
kanssa.
Kristiina Nordling
Hallitus suosittelee mitä lämpimimmin Assan kakkua, jota
pääsimme maistamaan ja erinomaiseksi toteamaan tammikuisessa kokouksessa.
Alla
olevissa kuvissa taas ovat toukokuussa raskaan työn ääressä Sukusanomien
toimituskunta ja Haapaveden tapaamisen työryhmä. Rahastonhoitaja Pertti Äyräpää
toimi kuvaajana.
 Vasemmalta: Kaija Rasilo, Jorma Rytkönen, Riitta Karasvirta,
Timo Äyräpää ja Kirsti Salminen
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE HYVÄÄ KESÄÄ 2005
TAPAAMISIIN HAAPAVEDELLÄ!
|