Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
2004 nro 2 (88)
ISSN 0356-0791 (Painettu)


Jouluna 1927 Ilmari, Ann-Mai ja Erkki Rytkönen (kuva Jorma Rytköseltä)


SISÄLLYS

Kuvat SKS ja Saksa, Kaija Rasilo

A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2004 nro 2 (88)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Esimies:
Jorma Rytkönen

Toimitus:
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen
Riitta Karasvirta
Timo Äyräpää



PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Kuluneena syksynä on paljon ja monella taholla muisteltu syksyn 1944 tapahtumia: jatkosodan päättymistä, rauhanteolle asetettuja raskaita ehtoja ja yhteiskunnan kivulloista paluuta rauhan oloihin vielä käynnissä olleen Lapin sodan varjossa. Tässä yhteydessä on käynyt vakuuttavasti selville, että sotasukupolvien ansiot isänmaan vapauden pelastamisessa tunnustetaan nyt laajemmin ja yksimielisemmin kuin koskaan ennen. Veteraanit ja lotat saavat yleisesti osakseen sitä arvostusta ja kiitollisuutta, mihin heidän historialliset saavutuksensa jälkipolvia velvoittavat.

Sukuharrastuksen piirissä tällaista arvostusta voi osoittaa myöskin keräämällä ja tallentamalla tietoa vanhempien sukulaisten sota-ajan kokemuksista. Tällaista henkilötason tietoa tarvitaan esimerkiksi nykyaikaisessa sukututkimuksessa hyvin suosittujen sukuhistorioiden kirjoittamisessa. Mikään yleistieto ei voi korvata sukututkijalle lähipiirin tai kotikylän kokemuksia, huomauttaa Sukutieto-lehden päätoimittaja Teppo Ylitalo lehden marraskuun numerossa ja jatkaa: "Meidän velvollisuutemme on ymmärtää ja muistaa. ´Himmetä ei muistot koskaan saa´ - siinä on meille sukututkijoillekin haastetta yllin kyllin."

Sukusanomissakin on vuosien varrella julkaistu kirjoituksia muutamien yhdistyksemme jäsenten sota-ajan kokemuksista. Lehden palstat ovat edelleenkin avoinna aiheeseen liittyville kirjoituksille. Sukusanomat haluaa osaltaan kannustaa lukijoitaan tallentamaan muistitietoa sotavuosilta niin kauan kuin on vielä niitä sukulaisia, joilla on omakohtaisia muistoja noista kansamme kohtalonajoista.

Ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia ja ajatuksia arvostava lähestymistapa on sukuhistorian lisäksi nykyisin ominaista monille muillekin historian osa-alueille. Tämän olen todennut perehtyessäni hiljakkoin Jyväskylän yliopiston opiskelijan Sofia Kotilaisen pro gradu -työhön, jossa tarkastellaan Kivijärven Lotta Svärd -paikallisosaston jäseniä ja heidän lottaidentiteettiään. Tutkimuksen näkökulma on mikrohistoriallinen, ja siinä on käytetty lähteenä mm. Hanna (s. Europaeus) ja Knut Cajanuksen sekä Hannan tyttärien Elli ja Selma Hällströmin henkilökohtaisia arkistoja, jotka kuuluvat Kansallisarkistossa olevaan Europaeus-suvun kokoelmaan. Kiitokseksi arkiston käyttöluvasta gradun tekijä on lähettänyt yhden kappaleen tutkimustaan sukuyhdistykselle. Mikäli jäsenet haluavat perehtyä siihen lähemmin, pyydän kääntymään allekirjoittaneen puoleen.

Pohjois-Savossa päämajaansa pitävä Rytkösten sukuseura on tekemässä kaikki Rytköset kattavaa sukukirjaa, jonka toivotaan valmistuvan kesäksi 2006. Seuran sihteeri Tapani Rytkönen (p. 040 530 9696) toivoo kaikilta Rytkösiltä tietoja sukukirjaan erityisellä perhetietolomakkeella, jonka halukkaat sukuyhdistyksen jäsenet voivat saada allekirjoittaneelta.

Sukuasioiden merkeissä toivotan kaikille yhdistyksemme jäsenille perheineen Joulurauhaa ja Menestyksellistä Vuotta 2005!

Adventtisunnuntaina 28.11.2004
Jorma Rytkönen


Kaarina Hirvensalo, Sinikka Rytkönen, Leena Rytkönen, Leena Rasilo, Leila Valtonen, Riitta Smeds, Marjukka (Inki) Turunen, Folke Nordling


SUVUN VUOSIKOKOUS SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN TOIMITALOSSA 9.10.2004

Iloinen joukko meitä sukulaisia kokoontui vanhaan, kauniiseen ja historiaa uhkuvaan SKS:n taloon Helsingin Hallituskadulle. Upeat olivat siis puitteet kokouksellemme. Tervetulleeksi meidät toivotti hallituksemme jäsen ja SKS:n pääsihteeri Tuomas M. S. Lehtonen kertoen aluksi seuran historian mielenkiintoisia vaiheita.

Saimme myös vahvan tietoiskun SKS:n nykyisestä toiminnasta. Jo Sukusanomien viime numerosta saimme lukea Lehtosen kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta ja siitä, miten Europaeuksen nimi liittyy hyvin arvostettuna Suomen kansanperinteen historiaan. A.J.E:n pikkuserkku D.E.D. Europaeushan kuului seuran perustajajäseniin ja keräsi mittavan kokoelman kansanrunoutta.

Katseltavaksemme oli iloksemme asetettu SKS:n kokoelmaan kuuluvaa sukuamme käsittelevää kirjallisuutta.

Tämän mielenkiintoisen kerronnan jälkeen avasi esimies Jorma Rytkönen viralliset kuviot, jotka vedettiin joutuisasti Martin Smedsin toimiessa puheenjohtajana. Toimintakertomus ja tilinpäätös tilintarkastajain lausuntoineen vahvistettiin. Yhdistyksemme pääoma on 3450,85 euroa ja ylijäämä on 444,19 euroa, Aune Äyräpään rahaston pääoma on 3499, 30 euroa (stipendejä ei tänä vuonna haettu lainkaan) ja Toivo Valtavuon rahaston 945,18 euroa. Näin ollen hallitus sai vastuuvapauden. Iloinen asia kaikille oli, että jäsenmaksun suuruutta voitiin ja päätettiinkin laskea 10 euroon.

Jorma Rytkönen valittiin yksimielisesti suvun esimieheksi seuraavaksi toimikaudeksi. Erovuoroisista hallituksen jäsenistä valittiin uudelleen Eero Hirvensalo, Kristina Nordling ja Antti Voipio. Leena Rytkönen valittiin Eeva Martelinin tilalle. Tilintarkastajina varamiehineen jatkavat edelleen Raili ja Risto Voipio ja Marjatta ja Matti Äyräpää.

Ruotsista tullut sukulaisemme Tiina (Christine) Lalander, joka hyväksyttiin uudeksi jäseneksi, toi lämpimät terveiset vanhemmiltaan Maija ja Sven Lalanderilta. Iloisina todettiin myös sukuun syntyneen uudet pienokaiset: Sampo ja Pauliina Smedsin poika, Aino (s. Smeds) ja Timo Aaltosen tytär sekä Elina ja Samuel Lehtosen perheen vauva jo neljännessä polvessa.

Lisäksi Erkki Hirvensalo kertoi iloisia terveisiä Virosta. Kajaanista saapuivat Sylvi ja Osmo Rasilon lämpimät terveiset allekirjoittaneen välittämänä. Nähtävillä kiersivät myös Kaarina Dehlsiltä Saksasta saapunut kuvatervehdys sekä allekirjoittaneen tekemä albumi sisareni Leena Rasilon kanssa tekemästämme matkasta Toivi Valtavuon luo Springeen ja Hannoveriin.

Viralliset vedettyämme astui esiin tuttu Hirvensalojen sukukuoro iki-ihanin lauleloin ja totta kai kaikille tuttuun Mä oksalla ylimmälle oli koko sukulaisjoukon ilo yhtyä.

Nyt oli aika sukuväkemme jakaantua kahteen ryhmään. Toinen puoli lähti oppaanaan kukapas muu kuin Tuomas Lehtonen tutustumaan upean talon tiloihin. Toiset taas jäivät kaffittelemaan ja herkuttelemaan ihanilla Fazerin leivonnaisilla sekä iloisesti rupatellen vaihtamaan kuulumisia. Totta kai vähän myöhemmin ryhmät vaihtoivat osia.

Entisajat tuntuivat vierivän sisään jokaisesta huoneesta ja nurkasta. Saimme kuulla samalla eri huoneiden mielenkiintoisista vaiheista ja niistä kuuluisuuksista, ketkä siellä olivat aikanaan olleet. Pääsimme tutustumaan myös alas Kansanrunous- ja Kirjallisuusarkistoihin sekä kirjastoon. Niiden kokoelmat ovat hienot ja historiallisesti hyvin arvokkaat sisältäen monien kansanrunoutta keränneiden alkuperäisiä käsikirjoituksia, kirjeitä, muistiinpanoja jne. Erityisesti arkistotilat tekivät allekirjoittaneeseen Helsingin ammattikorkeakoulun arkistonhoitajaan suuren vaikutuksen. SKS:n arkistonhoitajilla on todella upeat työtilat.

Vilkkaasti kului aika iloisen sukutapaamisen merkeissä ja enemmänkin siinä olisi vierähtänyt, mutta ilta joutui ja sen myötä kotiinlähdön hetki. Siinä sitten lämmöllä toisiamme hyvästeltiin ensi vuoden kokousta ajatellen. Suur Kiitokset esimiehellemme Jorma Rytköselle, Tuomas M. S. Lehtoselle, tarjouksista vastanneille ja sukukuorolle!

Kaija Rasilo



Leena Äyräpää, Timo Äyräpää, Petri Lehtonen, Riitta Smeds


Folke Nordling,Kari Rytkönen, Elina Lehtonen, Kristina Nordling


Kuoro: Riitta, Martin ja Eero Smeds, Tuuli Takala


Martin Smeds ja Liisi Klobut


Tuomas M.S. Lehtonen


Kirsti Salminen, Sirkka Montonen, Martin Smeds


Tuomas M.S. Lehtonen, Antti ja Eila Voipio


TERVEISET JOHAN EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUKOKOUKSESTA

Aurinkoisena heinäkuun lauantaina 10.7.2004 kokoontuivat Johan Europaeuksen jälkeläiset Parikkalaan, ravintola Kägöseen. Väkeä oli saapunut tuvan täydeltä, koolla oli pari sataa sukuseuran jäsentä monesta sukupolvesta. Tällä kertaa oli kyseessä kaksipäiväinen juhlakokous, sukuseura oli perustettu tasan kymmenen vuotta aikaisemmin. Sukuseura kokoontuu joka toinen vuosi.

Juhlan kunniaksi nautittiin karjalainen juhla-ateria. Sen yhteydessä kuultiin muisteloita sukuseuran taipaleelta, suorasanaista ja runomuotoista. Johan Europaeuksen jälkeläisistä oli laadittu laaja sukutietokanta, johon osallistujat innokkaasti tutustuivat. Minulla oli kunnia tuoda A. J. Europaeuksen jälkeläisten terveiset "serkkuyhdistykselle". Kun on pienestä pitäen käynyt Europaeuksien sukukokouksissa, tuntui metkalta kun paikalla kerrankin vilisi myös Europaeus-nimisiä ihmisiä. Sukuseuran uusi puheenjohtaja on Jukka Europaeus. Lämminhenkisessä tilaisuudessa oli ilo olla kutsuvieraana.

Kirsti Kaskinen, eräs sukuseuran perustajista, kertoi lapsena kuulleensa lukuisista Parikkalan Europaeus-nimisistä papeista. Kirstiä jäi askarruttamaan oliko näillä papeilla yhteyttä hänen äitinsä sukuun. Tästä lähti liikkeelle suvun tutkiminen ja sitä tietä sukuseurankin perustaminen.

Yhteinen esi-isämme on Joukion (nykyisin Parikkala) kappalainen Jakob Europaeus. Johan Europaeus, jonka jälkeläiset nyt kokoontuivat, oli hänen poikansa. A. J. Europaeuksen isoisänisä Mathias Europaeus oli Johanin veli. Joku paikalla olleista juhlavieraista saattoi siis olla 7. serkkuni.

Johan ryhtyi viljelemään ilmeisesti äitinsä isältä, kappalainen Matias Haukilaiselta, perittyä tilaa Parikkalan Kangaskylässä. Parikkalasta Europaeuksia oli siirtynyt myös Kurkijoen puolelle, naapuripitäjään. Sodat ovat sitten ajaneet Kurkijoen Europaeukset evakkoina Lounais-Suomen kautta maailmalle. Osa on suomentanut nimekseen Eurola.

Johan Europaeuksen jälkeläiset lähettivät lämpimät terveiset sukulaisilleen, koko A. J. Europaeuksen sukukunnalle.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että v. 2003 julkaistussa Suomen kansallisbiografiassa on Europaeussuvusta vanhentunutta tietoa. Nykyisen tiedon mukaan ensimmäinen tunnettu Parikkalan Europaeus on kappalainen Jakob Europaeus ja hän on Mathiaksen ja Johanin isä (eikä setä). Koulutielle lähteneestä talollisenpoika Matti Matinpojasta eikä Muolaan Äyräpään talosta ole löytynyt kirjallista tietoa, suku voi toki olla sieltä päin kotoisin. Viimeinen tutkittu tieto on esitetty Suomen sukututkimusseuran Genos-lehdessä n:o 55(1984), s. 60-70, Europaeus-suvun varhaispolvista, fil. maist. Heljä Pulli. Artikkeli löytyy myös internetistä: http://www.genealogia.fi/genos/55/55_60.htm

Antti Voipio


ELLA KITUSEN MUISTOJA LAPSUUTENSA JOULUISTA

Ella Kitunen syntyi Utajärven pitäjässä Oulujoen varrella 1890. 1893 perhe muutti Helsingin seudulle ja 1894 Helsinkiin, jossa ensin asuttiin Jääkärinkadulla. Isä oli lääninagronomi Anders Theodor Europaeus, jota perheen kesken kutsuttiin Addeksi. Äiti oli Kristina Sofia Riikonen, lempinimeltään Stina. Ella kertoi tyttärelleen Maija Lalanderille lapsuutensa jouluista.

Ellalla ei ollut omia muistoja Pohjanmaan ajoista. Vanhemmat sisaret kuitenkin olivat kertoneet, että isä, joka oli usein matkoilla, piti tapanaan tulla kotiin Jouluaattona tai aaton aattona. Lapset kuulostelivat ja tunnistivat isän vaunujen kulkusten kilinän kun tämä lähestyi kotia.

Helsingin ajoista Ellalla oli omia muistoja. Isä toi joulukuusen aamupäivällä ja koristi sen omenoilla, karamelleillä, piparkakuilla ja kiiltopaperilla.

Pienten lasten mielestä jouluaatto oli kovin pitkä. Ella oli hyvin vilkas. "Jos voisit yhden siunatun hetken olla rauhallinen", sanoi äiti. Isä lähti siksi Ellan kanssa Joulukirkkoon läheiseen Johanneksen kirkkoon (Uusi kirkko). Jouluateria oli seisova pöytä, jossa oli mm. vuohenjuustoa ja roquefortia (muistona isän matkoista Pariisiin) sekä lämpimiä joulutorttuja. Sitten tuli kinkku ja sen kanssa herneitä ja lanttulaatikkoa, lipeäkalaa ja riisipuuroa.

Isä nakkasi lahjat sisään ovenraosta. Isosiskot olivat tehneet Ellalle useita kangasnukkia, koska oli tärkeää saada monta lahjaa vaikkeivät ne olleet kalliita. Joulu vietettiin perheen kesken eikä vieraisilla käyty.

Joulukortteja lähetettiin sukulaisille ja tuttaville, usein ne oli piirtänyt Jenny Nyström

Joulun perinteet säilyvät ennallaan suurelta osin vielä Stina-äidin kuoleman jälkeen.

Maija ja Sven Lalander



Anneli Äyräpää sylissään Taru Äyräpää, Eero Smeds, Tuuli Takala


Eeva Laine ja Pirkko Voipio


LEENA JA KAIJA RASILO TOIVI VALTAVUON LUONA SPRINGESSÄ JA HANNOVERISSA 5. - 9.7.2004

MAANANTAI 5.7.

Varhain jo kello 7.00 aamulla nousi koneemme ilmaan. Lento sujui hienosti. Ilma oli kesäinen, mutta välillä liitelimme vähän pilvissä. Oikeastaan tuntui kuin olisimme lentäneet pumpulimassassa. Pilvien rakoillessa taivaalta näyttäytyi alapuolinen maailman aivan peukaloisten kotiseudulta. Siinä maisemia ihaillessamme saimme nauttia hyvän aamiaisen. Kahden tunnin lento oli pian ohitse.

Pikajunamatka Hannoveriin meni sutjakkaasti kestettyään vähän yli tunnin. Se olikin ensimmäinen junamatka allekirjoittaneelle ulkomailla ja siis hyvin mielenkiintoinen. Sinne saavuttiinkin aivan aikataulun mukaisesti, ja matka jatkui pienellä paikallisjunalla n. 40 min. Kiva oli katsella viehättäviä ala-saksilaisia maisemia junan ikkunasta. Onneksi kaikki meni koko matkan ajan Toivin arvioiman aikataulun mukaisesti. Sillä siellä Springessä hän oli meitä ystävällisesti vastassa taxilla.

Tervehdittyämme iloisesti toisiamme hän vei meidät varaamaamme hotelli Garniin. Se sijaitsi aivan vanhan Springen keskustassa. Kylläpä koko kaupunki osoittautuikin aivan viehättäväksi ja idylliseksi paikaksi.


Näkymä Toivin parvekkeelta Dreister-vuorelle


Toivi ja Leena menossa kohti Toivin kotia


Toivi ja Leena Toivin olohuoneessa


Hotelli Garnin edessä Springessä Leena ja Toivi

Jätettyämme tavaramme hotelliin, menimme kaikki kolme ensimmäiseksi lounaalle lähellä sijaitsevaan kivaan pieneen ravintolaan Restaurang Heinrich Göbeliin. Kyseinen herra on yksi niitä harvoja Springen kuuluisuuksia. Hän keksi sähkölampun, josta sai tunnustuksen ja maineen vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa.

Lounaan jälkeen suunnistimme läpi kauniin Springen poiketen mm. erääseen viehättävään kondiittorin liikkeeseen. Täältä kävelimme yhdessä Toivin kauniiseen kotiin Am Kalkwerkille. Hänellä on suuri ja mukava kaksio. Lisäksi isolta parvekkeelta avautuu aivan uskomattoman kaunis näköala Deister-vuorelle. Se ympäröikin aika suurelta osin Springeä. Joimme olohuoneen kauniisti katetun pöydän ääressä herkulliset omenapiirakkakahvit. Siinäpä se iltapäivä kuluikin nopsasti mukavia jutellen Toivin tutustuessa tuomiimme tuliaisiin. Vielä nautittuamme pienen, mutta maistuvan iltapalan läksimme Leenan kanssa kävelemään kohti hotelliamme Zum Obrentorille. Helposti perille löysimme, mitä nyt välillä vähän kesäsadetta pidimme muutaman tuuhean puun alla.


Leena ja Toivi Springessä Hotelli Garnin edessä. Taustalla Glockenturm

TIISTAINA 6.7.

Tämä päivä oli meille omatoiminen ja aloitimme sen kävelykierroksella vanhan Springen keskustassa. Paljon sieltä löytyikin ihania vanhoja rakennuksia kauniine kukkaistutuksineen. Yksi hyvin vaikuttava rakennus oli Altes Rathaus, jossa sijaitsi mm. turisti-info.

Huokaistuamme hetken kierroksen jälkeen hotellissamme läksimme paikallisbussilla vähän matkaa Springen ulkopuolelle Saupark Wisentgehegen eläintarhaan. Ensimmäiseksi piti matkalaisten nauttia lounas. Sen voimalla jaksoimmekin hyvin kulkea useiden neliökilometrien laajuista puistoa. Paikka oli aivan viehättävä. Eläinvalikoima oli aika runsas. Sieltä löytyi mm. visenttejä, erilaisia hirvieläimiä, villisikoja, kaneja, kanoja, monenlaisia muita lintuja, jyrsijöitä, matelijoita, kilpikonnia, karhuja, ilveksiä, ahmoja ja hevoseläimiä. Meillä eläinrakkailla siskoksilla oli todella antoisaa viettää päivää eläinten seurassa. Muutamat pienet poikaset vaikuttivat eniten ainakin allekirjoittaneeseen.

Puiston ympärille levittäytyi kaunis saksalainen maaseutu. Syvän vihreät pyökkimetsät tekivät vaikutuksen. Auringon jo hieman laskiessa tuli tunne ikään kuin olisi kulkenut vihreähämärissä lehtimajoissa. Päivämme oli ollut hyvin antoisa.

KESKIVIIKKO 7.7.

Tämänkin päivän aloitimme kävelykierroksella kauniissa Springessä, jota ei silmä väsy katselemaan. Puolelta päivin riensimme kuitenkin hakemaan Toivia tämän kotoa sopimuksemme mukaisesti. Päivän kohteenamme oli kolmen kesken tutustua Hannoverin Historisches Museumiin.

Ennen museoon menoa toki lounastimme yhdessä viehättävässä Hollandische Kakao-Stube -kahvilassa. Hyvä ja runsas oli ateria sielläkin: Kartoffelgratin. Itse ravintolakin oli hyvin viihtyisä ja nimensä mukaisesti hollantilaistyylinen.

Historisches Museum osoittautui todella komeaksi ja nähtävää riitti monelta eri aikakausilta ja tietoja löytyi monista eri merkkihenkilöistä. Suurimman vaikutuksen tekivät kullatut, kuninkaalliset vaunut. Voi miten olisi ollut mahtavaa päästä ajelemaan sellaisilla uljaitten hevosten vetäminä.

Museokierroksen jälkeen oli aika kahvitella ja aivan viehättävään ja idylliseen kahvipaikkaan nimeltä Wolles Cafe-Company International Toivi meidät johdattikin. Sisätilojen takaa löytyi ihana, pieni sisäpiha, jossa nautimme leivoskahvit vihreiden puiden katveessa ihka elävän pianomusiikin soidessa taustalla.


Leena ja Toivi kahvilla Hannoverissa Wolles Cafe-Company Internationalin viehättävällä sisäpihalla

Kahviteltuamme suuntasimme jo asemaa kohti katsastaen matkalla suuren Marktkirchen, jonka edustalla oli Martti Lutherin patsas. Kirkko oli hyvin katedraalimainen ja upea.

Springeen saavuttuamme saatoimme Toivin lähelle kotiaan. Ennen eroamistamme hän näytti meille hauskan metsänhoitaja Jägerin muistomerkin, josta kyseinen katu Jägerallee on saanut nimensä. Viehättävä oli tämäkin päivämme ollut.

TORSTAI 8.7.

Hyvän ja maittavan aamupalan jälkeen kävelimme reippaasti ja iloisella mielellä Springen asemalle, missä kohtasimme Toivin. Siitäpä sitten läksimme jälleen yhdessä Hannoveriin. Hänellä oli siellä myös omia asioita hoidettavana, joten aikaisemman sopimuksen mukaan meitä oli vastassa Toivin ystävä ja entinen kollega Karl Weimann. Hän oli ystävällisesti lupautunut opastamaan meitä Hannoverissa. Hän osoittautui todelliseksi herrasmieheksi ja hyvin kielitaitoiseksi.

Aloitimme pienellä kävelykierroksella vanhassa kaupungissa ja nähtävää riitti. Oli monia upeita rakennuksia. Sisällä kävimme Neues Rathausissa. Upea paikka se oli niin sisältä kuin ulkoa. Katselimme siellä Hannoverin pienoismalleja eri ajoilta. Vaikuttavin ja samalla koskettavin oli malli vuodelta 1945, koska siinä oli alles Kaputt, pommituksen tuhoja. Vieläkin kaupungista löytyy joitakin raunioita muistoina sodasta.

Hienoa oli kavuta Neues Rathaus:n korkeimpaan torniin, josta avautui ihanat näkymät yli koko kaupungin. Katse pysähtyi hetkeksi mm. erääseen rauniokirkkoon. Pieni pilvisyyskään ei katselua onneksi haitannut.

Tornista laskeuduttua oli lounaan aika. Niinpä oppaamme Herr Weimann vei meidät Kaiserhov kalaravintolaan. Ei jäänyt kenelläkään epäselväksi, etteikö siellä saisi tuoretta kalaa. Ravintolan lasi-ikkunan takana oli pieni allas, jossa ui lohia, joita sieltä haavilla pyydystettiin.

Hyvin ravittuina jatkoimme matkaamme suureen ja kauniiseen Herrenhäuser Gärteniin vähän keskustan ulkopuolelle. Saimme vähän sadettakin niskaamme, muttemme antaneet sen häiritä. Se oli ihana ja hyvin hoidettu paikka. Katselimme siellä mm. kaunista ruusupuutarhaa.

Vielä illalla käyskentelimme kahden Springessä. Tutustuimme mm. Volksparkiin. Se oli ihana vihreä "keidas" kaupungin keskellä. Siellä oli kiva pieni lampi, jossa kasvoi kauniita vaaleanpunaisia lumpeita. Sieltä jatkoimme vielä hautausmaalle. Kauniiksi ja hyvin hoidetuksi paikaksi se osoittautui. Tämäkin päivä oli ollut hyvin antoisa.

PERJANTAI 9.7.

Lähtöpäivämme aamu valkeni vilkkaana. Springen keskustaan oli ilmaantunut runsaasti erilaisia kauppakojuja ja niiden ympärillä hyöri runsaasti ihmisiä. Siellä oli näin perjantaisin markkinapäivä. Kiertelimme ja katselimme iloista markkinameininkiä. Enimmäkseen myytävänä oli elintarvikkeita kuten vihanneksia, marjoja ja lihatuotteitakin mm. makkaraa.

Kävimme tutustumassa lisäksi paikkakunnan kirjastoon. Aikalailla se oli meidän kirjastomme kaltainen. Mukava avara paikka se oli. Tosin siellä näytti vielä olevan käytössä manuaaliset kortistot.

Nyt oli aika palata takaisin hotelliimme, jonne saapui myös Toivi. Olimme sopineet lounastavamme vielä ennen lähtöämme yhdessä. Menimme siihen samaan ravintolaan, jossa kävimme tulopäivänämme. Ihanaa oli ruoka jälleen.

Näin oli tullut aika hakea matkalaukut hotellista ja ajaa taxilla asemalle, jonne Toivi meidät saattoi. Oli aika vähän haikein mielin kiittää häntä kaikesta ystävällisyydestä, josta olimme saaneet nauttia. Vielä vilkuttelimme paikallisjunan ikkunasta ennen kotimatkaa.

Mukavasti sujui niin junamatkamme kuin iltalentommekin Suomeen ja Helsinkiin. Pari tuntia meni jälleen nopeasti mm. iltapalatarjoilusta nauttien. Iltaruskossa näki vielä ihan hyvin katsella ylhäältäpäin lähestyvää pääkaupunkiseutua. Kesäyön hämärässä siis laskeuduimme turvallisesti kotimaan kamaralle. Siitä sitten ajelimme nopsasti kotiin Konalaan airport-taxilla. Onnellisina ja tyytyväisinä matkaamme pienen iltapalan jälkeen oli ihanaa vetäytyä unten maille.

Kaija Rasilo


MUUAN HÄMEENLINNAN KIRJE SYKSYLTÄ 1944

"Jorman päivän iltana

Rakkaat lapset & lapsenlapset!

Voi, kuinka on ikävä, että ei Teitä voi puhelimella tavata. Muistimme kyllä Jorman syntymäpäivä ja nyt taas Jorman päivä, mutta liian myöhään saadakseni onnittelut sinne. Pantiin sentään onnittelumme sinne Isän paketissa. Lähetimme sinulle Talvi yksi isän puku joka kyllä on kauhtunut ja täyttyis kääntä, housut on pesty järvessä, mutta takki ei.

Ei täälläkään missään ole pukuja saatavana, mutta Skogsterille pitäisi tulla jotain kangasta ja lupasivat ilmoittaa meille. (Viipurilaiset kertovat, että Helsingissä oli kankaita Stockmannilla oikein tiskissä.) Muuten ne kankaat ovat olleet äärettömän huonot. Sain viime vuonna pikku Erkille yksi pieni kangaspala niinkutsuttu "diagonaali" ja ompelin housuja, jotka olivat niin paksun näkösiä, mutta eivät kestäneet kun kuukauden, niin ne ovat niin rikki, kului se villapäällys pois, ja jäi vaan pumpulisäikeitä jälelle.

Kyllä tämä elämä nyt on kovin ikävää ja rauhatonta. Matilta sain kirjeen, mutta ei toisilta pojilta. Matti kirjoittaa, että "pää kylmänä ja sydän lämmin ja on alistuttava kuriin!" - Kyllä kyllä, mutta katkera se on, ja se on minusta niin tavattoman ikävä että mekin petimme ainoat ystävämme silloin kun ne eivät voineet enää auttaa meitä!

Olemme olleet niin paljon saks. kanssa Aulangolla, jossa oli niitä, ja parina vuonna "Lapplandskämpfer" 10 päivää kerrassaan, ja ne pitivät semmoisen "Kameradschaftsabend" siellä joka ryhmällä, siellä oli niin välitöntä ja hauskaa, ja isäkin innostui olemaan mukava, ja kaikki ne olivat niin varmoja siitä, että "wir werden siegen!" Suomalaisia ne kovasti ihailivat ja joivat aina maljan "punaviinissä" Waffenbrüdereille. Ja sitten tuli tämä niinkuin salama kirkkaasta taivaasta. Ja jo seuraavana päivänä niiden täytyi mennä takaisin pohjoiseen, mutta vielä rappusilta junan lähtiessä huusivat, että "es lebe Suomi". Ikävä oli ja meidän saksalaiset ystävämme Heilfortit (Mensasta) menivät myös viime viikolla pois, ja niitä on myöskin niin ikävä.

Muuten on niin rauhatonta koko elämä, täällä on Wigrenit, Veiterät ja osaksi myös Salme Väänänen (synt. Wigren) ja hänen tyttärensä. Poikien kamarissa asuvat kaksi viipurilaista neitiä, yksi niistä on kirjakaupassa, ja P-mäessä 2 perhettä koko kesän. Yhdellä on lehmä ja hevonen ja possu ja koira. Siellä olimme ainoastaan kaksi viikkoa, oli meidän sänkykamari ja ruokasali meillä, mutta eihän siellä rauhaa ole. Nämä täällä ovat vielä meidän ruoassa ja se on kyllä raskasta minulla, kun ei ole kun yksi 16v. pikku tyttö apulaisena, täytyy jaksaa vaan ja sokeri on sentään ollut parempi, niin että olen uskaltanut syödä leipää ja puuroa, mutta nyt ovat kauraryynitkin loppuneet. - Helmer on kovasti sairastanut, mutta nyt taitavat tällä viikolla tulla H:kiin ja Hillevi tulee Juhan kanssa myös sinne.

Liisa oli maalla lähellä Tamperetta, mutta on nyt taas siellä. Pirkko (Ilmarin) oli siellä koko kuukauden suureksi avuksi heillä, mutta meni nyt taas kotiin Tuusulaan lukemaan. Nyt pitäisi mennä käymään siellä, kyllä ne lapset ovat niin hauskoja, mutta kyllä on työtä. -- ja näkyy se Liisa seurata äitin esimerkki, tulee niitä lapsukaisia niin perätysten.

Erkkipoika täytti 8/9 7v. ja on nyt kouluikäinen kunhan vaan koulu alkaisi.

Sinä jäit sitten sinne vielä, haetko muualle?

Ja nyt on paras lopettaa. Kirjoita nyt taas kaikki asiat ja lapsista meille!

Sydänterveiset teille Rauhalle, Jormalle, Leenalle
Lähettävät Ellamamma ja Erkki
(Isä on H:gissä kokouksessa)"

----

Tämän sisareni Leenan "puhtaaksikirjoittaman" kirjeen lähetti isoäitini Ella (Elin Leontine) Rytkönen (s. Wendelin) Talvi-pojalleen eli minun isälleni Karstulaan, missä isäni toimi kansakoulunopettajana. Kirjeessä mainittu Isä tarkoittaa isoisä-Eenokkia, ja pikku Erkki taas on sotaorvoksi jäänyt karjalaispoika Erkki Sakari, jonka isovanhempani olivat sodan aikana adoptoineet. Hillevi ja Liisa ovat Ellamamman jo naimisissa olevia tyttäriä, ja Matti on nuorin hänen viidestä pojastaan. Kirjeen päiväys osoittaa kirjoituspäivän olleen 13. syyskuuta, koska 1940-luvulla se oli Jorman päivä. Asiasisällöstä taas käy ilmi, että kysymyksessä on syksy 1944.

Kahdelta ensimmäiseltä lyseolaisvuodeltani 1945-47, jolloin Ella-Fammu vielä eli, muistan hyvin, että eräät suomen kielen kummallisuudet, varsinkin objektin eri sijamuodot, aiheuttivat hänelle jatkuvasti ongelmia. Tämä ei ollut ihme, sillä hänen äidinkielensä oli ruotsi ja syntymäkaupungissaan Pietarissa hän oli käynyt saksalaista tyttökoulua. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen hän osasi suomea erittäin hyvin ja ajatustavaltaan hän oli varauksetta suomenmielinen, "en äkta Runebergs finne", kuten hän itse sanoi.

Jorma Rytkönen


SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2005




Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.