

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2004 nro 2 (88) ISSN 0356-0791 (Painettu)

Jouluna 1927 Ilmari, Ann-Mai
ja Erkki Rytkönen (kuva Jorma Rytköseltä)
SISÄLLYS
Kuvat SKS ja Saksa, Kaija Rasilo
A.J.
Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2004 nro 2 (88)
ISSN 0356-0791 (Painettu)
Esimies:
Jorma Rytkönen
Toimitus:
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen
Riitta Karasvirta
Timo Äyräpää

PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Kuluneena syksynä on paljon
ja monella taholla muisteltu syksyn 1944 tapahtumia: jatkosodan päättymistä, rauhanteolle
asetettuja raskaita ehtoja ja yhteiskunnan kivulloista paluuta rauhan oloihin
vielä käynnissä olleen Lapin sodan varjossa. Tässä yhteydessä on käynyt
vakuuttavasti selville, että sotasukupolvien ansiot isänmaan vapauden
pelastamisessa tunnustetaan nyt laajemmin ja yksimielisemmin kuin koskaan
ennen. Veteraanit ja lotat saavat yleisesti osakseen sitä arvostusta ja
kiitollisuutta, mihin heidän historialliset saavutuksensa jälkipolvia
velvoittavat.
Sukuharrastuksen piirissä
tällaista arvostusta voi osoittaa myöskin keräämällä ja tallentamalla tietoa vanhempien
sukulaisten sota-ajan kokemuksista. Tällaista henkilötason tietoa tarvitaan
esimerkiksi nykyaikaisessa sukututkimuksessa hyvin suosittujen sukuhistorioiden
kirjoittamisessa. Mikään yleistieto ei voi korvata sukututkijalle lähipiirin
tai kotikylän kokemuksia, huomauttaa Sukutieto-lehden päätoimittaja Teppo
Ylitalo lehden marraskuun numerossa ja jatkaa: "Meidän velvollisuutemme on
ymmärtää ja muistaa. ´Himmetä ei muistot koskaan saa´ - siinä on meille
sukututkijoillekin haastetta yllin kyllin."
Sukusanomissakin on vuosien
varrella julkaistu kirjoituksia muutamien yhdistyksemme jäsenten sota-ajan kokemuksista.
Lehden palstat ovat edelleenkin avoinna aiheeseen liittyville kirjoituksille.
Sukusanomat haluaa osaltaan kannustaa lukijoitaan tallentamaan muistitietoa
sotavuosilta niin kauan kuin on vielä niitä sukulaisia, joilla on omakohtaisia
muistoja noista kansamme kohtalonajoista.
Ihmisten henkilökohtaisia
kokemuksia ja ajatuksia arvostava lähestymistapa on sukuhistorian lisäksi nykyisin
ominaista monille muillekin historian osa-alueille. Tämän olen todennut
perehtyessäni hiljakkoin Jyväskylän yliopiston opiskelijan Sofia Kotilaisen pro
gradu -työhön, jossa tarkastellaan Kivijärven Lotta Svärd -paikallisosaston
jäseniä ja heidän lottaidentiteettiään. Tutkimuksen näkökulma on
mikrohistoriallinen, ja siinä on käytetty lähteenä mm. Hanna (s. Europaeus) ja
Knut Cajanuksen sekä Hannan tyttärien Elli ja Selma Hällströmin
henkilökohtaisia arkistoja, jotka kuuluvat Kansallisarkistossa olevaan
Europaeus-suvun kokoelmaan. Kiitokseksi arkiston käyttöluvasta gradun tekijä on
lähettänyt yhden kappaleen tutkimustaan sukuyhdistykselle. Mikäli jäsenet
haluavat perehtyä siihen lähemmin, pyydän kääntymään allekirjoittaneen puoleen.
Pohjois-Savossa päämajaansa
pitävä Rytkösten sukuseura on tekemässä kaikki Rytköset kattavaa sukukirjaa,
jonka toivotaan valmistuvan kesäksi 2006. Seuran sihteeri Tapani Rytkönen (p.
040 530 9696) toivoo kaikilta Rytkösiltä tietoja sukukirjaan erityisellä
perhetietolomakkeella, jonka halukkaat sukuyhdistyksen jäsenet voivat saada
allekirjoittaneelta.
Sukuasioiden merkeissä
toivotan kaikille yhdistyksemme jäsenille perheineen Joulurauhaa ja
Menestyksellistä Vuotta 2005!
Adventtisunnuntaina
28.11.2004
Jorma Rytkönen

Kaarina Hirvensalo, Sinikka
Rytkönen, Leena Rytkönen, Leena Rasilo, Leila Valtonen, Riitta Smeds, Marjukka
(Inki) Turunen, Folke Nordling
SUVUN VUOSIKOKOUS SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN
TOIMITALOSSA 9.10.2004
Iloinen joukko meitä
sukulaisia kokoontui vanhaan, kauniiseen ja historiaa uhkuvaan SKS:n taloon
Helsingin Hallituskadulle. Upeat olivat siis puitteet kokouksellemme.
Tervetulleeksi meidät toivotti hallituksemme jäsen ja SKS:n pääsihteeri Tuomas
M. S. Lehtonen kertoen aluksi seuran historian mielenkiintoisia vaiheita.
Saimme myös vahvan tietoiskun
SKS:n nykyisestä toiminnasta. Jo Sukusanomien viime numerosta saimme lukea
Lehtosen kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin Suomalaisen Kirjallisuuden
Seurasta ja siitä, miten Europaeuksen nimi liittyy hyvin arvostettuna Suomen
kansanperinteen historiaan. A.J.E:n pikkuserkku D.E.D. Europaeushan kuului
seuran perustajajäseniin ja keräsi mittavan kokoelman kansanrunoutta.
Katseltavaksemme oli
iloksemme asetettu SKS:n kokoelmaan kuuluvaa sukuamme käsittelevää
kirjallisuutta.
Tämän mielenkiintoisen
kerronnan jälkeen avasi esimies Jorma Rytkönen viralliset kuviot, jotka
vedettiin joutuisasti Martin Smedsin toimiessa puheenjohtajana.
Toimintakertomus ja tilinpäätös tilintarkastajain lausuntoineen vahvistettiin.
Yhdistyksemme pääoma on 3450,85 euroa ja ylijäämä on 444,19 euroa, Aune Äyräpään
rahaston pääoma on 3499, 30 euroa (stipendejä ei tänä vuonna haettu lainkaan)
ja Toivo Valtavuon rahaston 945,18 euroa. Näin ollen hallitus sai
vastuuvapauden. Iloinen asia kaikille oli, että jäsenmaksun suuruutta voitiin
ja päätettiinkin laskea 10 euroon.
Jorma Rytkönen valittiin
yksimielisesti suvun esimieheksi seuraavaksi toimikaudeksi. Erovuoroisista hallituksen
jäsenistä valittiin uudelleen Eero Hirvensalo, Kristina Nordling ja Antti
Voipio. Leena Rytkönen valittiin Eeva Martelinin tilalle. Tilintarkastajina
varamiehineen jatkavat edelleen Raili ja Risto Voipio ja Marjatta ja Matti
Äyräpää.
Ruotsista tullut sukulaisemme
Tiina (Christine) Lalander, joka hyväksyttiin uudeksi jäseneksi, toi lämpimät terveiset
vanhemmiltaan Maija ja Sven Lalanderilta. Iloisina todettiin myös sukuun
syntyneen uudet pienokaiset: Sampo ja Pauliina Smedsin poika, Aino (s. Smeds)
ja Timo Aaltosen tytär sekä Elina ja Samuel Lehtosen perheen vauva jo
neljännessä polvessa.
Lisäksi Erkki Hirvensalo
kertoi iloisia terveisiä Virosta. Kajaanista saapuivat Sylvi ja Osmo Rasilon
lämpimät terveiset allekirjoittaneen välittämänä. Nähtävillä kiersivät myös
Kaarina Dehlsiltä Saksasta saapunut kuvatervehdys sekä allekirjoittaneen tekemä
albumi sisareni Leena Rasilon kanssa tekemästämme matkasta Toivi Valtavuon luo Springeen
ja Hannoveriin.
Viralliset vedettyämme astui
esiin tuttu Hirvensalojen sukukuoro iki-ihanin lauleloin ja totta kai kaikille
tuttuun Mä oksalla ylimmälle oli koko sukulaisjoukon ilo yhtyä.
Nyt oli aika sukuväkemme
jakaantua kahteen ryhmään. Toinen puoli lähti oppaanaan kukapas muu kuin Tuomas
Lehtonen tutustumaan upean talon tiloihin. Toiset taas jäivät kaffittelemaan ja
herkuttelemaan ihanilla Fazerin leivonnaisilla sekä iloisesti rupatellen
vaihtamaan kuulumisia. Totta kai vähän myöhemmin ryhmät vaihtoivat osia.
Entisajat tuntuivat vierivän
sisään jokaisesta huoneesta ja nurkasta. Saimme kuulla samalla eri huoneiden mielenkiintoisista
vaiheista ja niistä kuuluisuuksista, ketkä siellä olivat aikanaan olleet.
Pääsimme tutustumaan myös alas Kansanrunous- ja Kirjallisuusarkistoihin sekä
kirjastoon. Niiden kokoelmat ovat hienot ja historiallisesti hyvin arvokkaat
sisältäen monien kansanrunoutta keränneiden alkuperäisiä käsikirjoituksia,
kirjeitä, muistiinpanoja jne. Erityisesti arkistotilat tekivät
allekirjoittaneeseen Helsingin ammattikorkeakoulun arkistonhoitajaan suuren
vaikutuksen. SKS:n arkistonhoitajilla on todella upeat työtilat.
Vilkkaasti kului aika iloisen
sukutapaamisen merkeissä ja enemmänkin siinä olisi vierähtänyt, mutta ilta
joutui ja sen myötä kotiinlähdön hetki. Siinä sitten lämmöllä toisiamme
hyvästeltiin ensi vuoden kokousta ajatellen. Suur Kiitokset esimiehellemme
Jorma Rytköselle, Tuomas M. S. Lehtoselle, tarjouksista vastanneille ja sukukuorolle!
Kaija Rasilo

Leena Äyräpää, Timo Äyräpää, Petri Lehtonen, Riitta Smeds
Folke Nordling,Kari Rytkönen, Elina Lehtonen, Kristina Nordling

Kuoro: Riitta, Martin ja Eero Smeds, Tuuli Takala

Martin Smeds ja Liisi Klobut

Tuomas M.S. Lehtonen

Kirsti Salminen, Sirkka Montonen, Martin Smeds

Tuomas M.S. Lehtonen, Antti ja Eila Voipio
TERVEISET JOHAN EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUKOKOUKSESTA
Aurinkoisena
heinäkuun lauantaina 10.7.2004 kokoontuivat Johan Europaeuksen jälkeläiset
Parikkalaan, ravintola Kägöseen. Väkeä oli saapunut tuvan täydeltä, koolla oli
pari sataa sukuseuran jäsentä monesta sukupolvesta. Tällä kertaa oli kyseessä
kaksipäiväinen juhlakokous, sukuseura oli perustettu tasan kymmenen vuotta
aikaisemmin. Sukuseura kokoontuu joka toinen vuosi.

Juhlan kunniaksi
nautittiin karjalainen juhla-ateria. Sen yhteydessä kuultiin muisteloita
sukuseuran taipaleelta, suorasanaista ja runomuotoista. Johan Europaeuksen
jälkeläisistä oli laadittu laaja sukutietokanta, johon osallistujat innokkaasti
tutustuivat. Minulla oli kunnia tuoda A. J. Europaeuksen jälkeläisten terveiset
"serkkuyhdistykselle". Kun on pienestä pitäen käynyt Europaeuksien
sukukokouksissa, tuntui metkalta kun paikalla kerrankin vilisi myös Europaeus-nimisiä
ihmisiä. Sukuseuran uusi puheenjohtaja on Jukka Europaeus. Lämminhenkisessä
tilaisuudessa oli ilo olla kutsuvieraana.
Kirsti Kaskinen,
eräs sukuseuran perustajista, kertoi lapsena kuulleensa lukuisista Parikkalan Europaeus-nimisistä
papeista. Kirstiä jäi askarruttamaan oliko näillä papeilla yhteyttä hänen
äitinsä sukuun. Tästä lähti liikkeelle suvun tutkiminen ja sitä tietä
sukuseurankin perustaminen.
Yhteinen
esi-isämme on Joukion (nykyisin Parikkala) kappalainen Jakob Europaeus. Johan Europaeus,
jonka jälkeläiset nyt kokoontuivat, oli hänen poikansa. A. J. Europaeuksen
isoisänisä Mathias Europaeus oli Johanin veli. Joku paikalla olleista
juhlavieraista saattoi siis olla 7. serkkuni.
Johan ryhtyi
viljelemään ilmeisesti äitinsä isältä, kappalainen Matias Haukilaiselta,
perittyä tilaa Parikkalan Kangaskylässä. Parikkalasta Europaeuksia oli
siirtynyt myös Kurkijoen puolelle, naapuripitäjään. Sodat ovat sitten ajaneet Kurkijoen
Europaeukset evakkoina Lounais-Suomen kautta maailmalle. Osa on suomentanut nimekseen
Eurola.
Johan
Europaeuksen jälkeläiset lähettivät lämpimät terveiset sukulaisilleen, koko A.
J. Europaeuksen sukukunnalle.
Tässä yhteydessä
on syytä mainita, että v. 2003 julkaistussa Suomen kansallisbiografiassa on Europaeussuvusta
vanhentunutta tietoa. Nykyisen tiedon mukaan ensimmäinen tunnettu Parikkalan
Europaeus on kappalainen Jakob Europaeus ja hän on Mathiaksen ja Johanin isä
(eikä setä). Koulutielle lähteneestä talollisenpoika Matti Matinpojasta eikä Muolaan
Äyräpään talosta ole löytynyt kirjallista tietoa, suku voi toki olla sieltä
päin kotoisin. Viimeinen tutkittu tieto on esitetty Suomen sukututkimusseuran Genos-lehdessä
n:o 55(1984), s. 60-70, Europaeus-suvun varhaispolvista, fil. maist. Heljä
Pulli. Artikkeli löytyy myös internetistä:
http://www.genealogia.fi/genos/55/55_60.htm
Antti Voipio
ELLA KITUSEN MUISTOJA LAPSUUTENSA JOULUISTA
Ella Kitunen syntyi Utajärven
pitäjässä Oulujoen varrella 1890. 1893 perhe muutti Helsingin seudulle ja 1894 Helsinkiin,
jossa ensin asuttiin Jääkärinkadulla. Isä oli lääninagronomi Anders Theodor
Europaeus, jota perheen kesken kutsuttiin Addeksi. Äiti oli Kristina Sofia
Riikonen, lempinimeltään Stina. Ella kertoi tyttärelleen Maija Lalanderille
lapsuutensa jouluista.
Ellalla ei ollut omia
muistoja Pohjanmaan ajoista. Vanhemmat sisaret kuitenkin olivat kertoneet, että
isä, joka oli usein matkoilla, piti tapanaan tulla kotiin Jouluaattona tai
aaton aattona. Lapset kuulostelivat ja tunnistivat isän vaunujen kulkusten
kilinän kun tämä lähestyi kotia.
Helsingin ajoista Ellalla oli
omia muistoja. Isä toi joulukuusen aamupäivällä ja koristi sen omenoilla, karamelleillä,
piparkakuilla ja kiiltopaperilla.
Pienten lasten mielestä
jouluaatto oli kovin pitkä. Ella oli hyvin vilkas. "Jos voisit yhden siunatun
hetken olla rauhallinen", sanoi äiti. Isä lähti siksi Ellan kanssa
Joulukirkkoon läheiseen Johanneksen kirkkoon (Uusi kirkko). Jouluateria oli
seisova pöytä, jossa oli mm. vuohenjuustoa ja roquefortia (muistona isän
matkoista Pariisiin) sekä lämpimiä joulutorttuja. Sitten tuli kinkku ja sen
kanssa herneitä ja lanttulaatikkoa, lipeäkalaa ja riisipuuroa.
Isä nakkasi lahjat sisään
ovenraosta. Isosiskot olivat tehneet Ellalle useita kangasnukkia, koska oli
tärkeää saada monta lahjaa vaikkeivät ne olleet kalliita. Joulu vietettiin
perheen kesken eikä vieraisilla käyty.
Joulukortteja lähetettiin
sukulaisille ja tuttaville, usein ne oli piirtänyt Jenny Nyström
Joulun perinteet säilyvät
ennallaan suurelta osin vielä Stina-äidin kuoleman jälkeen.
Maija ja Sven Lalander

Anneli Äyräpää sylissään
Taru Äyräpää, Eero Smeds, Tuuli Takala

Eeva Laine ja
Pirkko Voipio
LEENA JA KAIJA RASILO TOIVI VALTAVUON LUONA SPRINGESSÄ JA
HANNOVERISSA 5. - 9.7.2004
MAANANTAI 5.7.
Varhain jo kello 7.00 aamulla
nousi koneemme ilmaan. Lento sujui hienosti. Ilma oli kesäinen, mutta välillä liitelimme
vähän pilvissä. Oikeastaan tuntui kuin olisimme lentäneet pumpulimassassa.
Pilvien rakoillessa taivaalta näyttäytyi alapuolinen maailman aivan
peukaloisten kotiseudulta. Siinä maisemia ihaillessamme saimme nauttia hyvän
aamiaisen. Kahden tunnin lento oli pian ohitse.
Pikajunamatka Hannoveriin
meni sutjakkaasti kestettyään vähän yli tunnin. Se olikin ensimmäinen junamatka
allekirjoittaneelle ulkomailla ja siis hyvin mielenkiintoinen. Sinne
saavuttiinkin aivan aikataulun mukaisesti, ja matka jatkui pienellä
paikallisjunalla n. 40 min. Kiva oli katsella viehättäviä ala-saksilaisia maisemia
junan ikkunasta. Onneksi kaikki meni koko matkan ajan Toivin arvioiman
aikataulun mukaisesti. Sillä siellä Springessä hän oli meitä ystävällisesti
vastassa taxilla.
Tervehdittyämme iloisesti
toisiamme hän vei meidät varaamaamme hotelli Garniin. Se sijaitsi aivan vanhan Springen
keskustassa. Kylläpä koko kaupunki osoittautuikin aivan viehättäväksi ja
idylliseksi paikaksi.

Näkymä Toivin parvekkeelta Dreister-vuorelle

Toivi ja Leena menossa kohti Toivin
kotia

Toivi ja Leena Toivin olohuoneessa

Hotelli Garnin edessä Springessä Leena ja Toivi
Jätettyämme tavaramme
hotelliin, menimme kaikki kolme ensimmäiseksi lounaalle lähellä sijaitsevaan kivaan
pieneen ravintolaan Restaurang Heinrich Göbeliin. Kyseinen herra on yksi niitä
harvoja Springen kuuluisuuksia. Hän keksi sähkölampun, josta sai tunnustuksen
ja maineen vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa.
Lounaan jälkeen suunnistimme
läpi kauniin Springen poiketen mm. erääseen viehättävään kondiittorin liikkeeseen.
Täältä kävelimme yhdessä Toivin kauniiseen kotiin Am Kalkwerkille. Hänellä on
suuri ja mukava kaksio. Lisäksi isolta parvekkeelta avautuu aivan uskomattoman
kaunis näköala Deister-vuorelle. Se ympäröikin aika suurelta osin Springeä.
Joimme olohuoneen kauniisti katetun pöydän ääressä herkulliset omenapiirakkakahvit.
Siinäpä se iltapäivä kuluikin nopsasti mukavia jutellen Toivin tutustuessa
tuomiimme tuliaisiin. Vielä nautittuamme pienen, mutta maistuvan iltapalan
läksimme Leenan kanssa kävelemään kohti hotelliamme Zum Obrentorille. Helposti
perille löysimme, mitä nyt välillä vähän kesäsadetta pidimme muutaman tuuhean
puun alla.

Leena ja Toivi Springessä Hotelli Garnin edessä. Taustalla Glockenturm
TIISTAINA 6.7.
Tämä päivä oli meille
omatoiminen ja aloitimme sen kävelykierroksella vanhan Springen keskustassa.
Paljon sieltä löytyikin ihania vanhoja rakennuksia kauniine kukkaistutuksineen.
Yksi hyvin vaikuttava rakennus oli Altes Rathaus, jossa sijaitsi mm.
turisti-info.
Huokaistuamme hetken
kierroksen jälkeen hotellissamme läksimme paikallisbussilla vähän matkaa Springen
ulkopuolelle Saupark Wisentgehegen eläintarhaan. Ensimmäiseksi piti matkalaisten
nauttia lounas. Sen voimalla jaksoimmekin hyvin kulkea useiden neliökilometrien
laajuista puistoa. Paikka oli aivan viehättävä. Eläinvalikoima oli aika runsas.
Sieltä löytyi mm. visenttejä, erilaisia hirvieläimiä, villisikoja, kaneja,
kanoja, monenlaisia muita lintuja, jyrsijöitä, matelijoita, kilpikonnia,
karhuja, ilveksiä, ahmoja ja hevoseläimiä. Meillä eläinrakkailla siskoksilla
oli todella antoisaa viettää päivää eläinten seurassa. Muutamat pienet poikaset
vaikuttivat eniten ainakin allekirjoittaneeseen.
Puiston ympärille levittäytyi
kaunis saksalainen maaseutu. Syvän vihreät pyökkimetsät tekivät vaikutuksen. Auringon
jo hieman laskiessa tuli tunne ikään kuin olisi kulkenut vihreähämärissä
lehtimajoissa. Päivämme oli ollut hyvin antoisa.
KESKIVIIKKO 7.7.
Tämänkin päivän aloitimme
kävelykierroksella kauniissa Springessä, jota ei silmä väsy katselemaan. Puolelta
päivin riensimme kuitenkin hakemaan Toivia tämän kotoa sopimuksemme mukaisesti.
Päivän kohteenamme oli kolmen kesken tutustua Hannoverin Historisches Museumiin.
Ennen museoon menoa toki
lounastimme yhdessä viehättävässä Hollandische Kakao-Stube -kahvilassa. Hyvä ja
runsas oli ateria sielläkin: Kartoffelgratin. Itse ravintolakin oli hyvin
viihtyisä ja nimensä mukaisesti hollantilaistyylinen.
Historisches Museum
osoittautui todella komeaksi ja nähtävää riitti monelta eri aikakausilta ja
tietoja löytyi monista eri merkkihenkilöistä. Suurimman vaikutuksen tekivät
kullatut, kuninkaalliset vaunut. Voi miten olisi ollut mahtavaa päästä
ajelemaan sellaisilla uljaitten hevosten vetäminä.
Museokierroksen jälkeen oli
aika kahvitella ja aivan viehättävään ja idylliseen kahvipaikkaan nimeltä Wolles
Cafe-Company International Toivi meidät johdattikin. Sisätilojen takaa löytyi
ihana, pieni sisäpiha, jossa nautimme leivoskahvit vihreiden puiden katveessa
ihka elävän pianomusiikin soidessa taustalla.

Leena ja Toivi kahvilla
Hannoverissa Wolles Cafe-Company Internationalin viehättävällä sisäpihalla

Kahviteltuamme suuntasimme jo
asemaa kohti katsastaen matkalla suuren Marktkirchen, jonka edustalla oli Martti
Lutherin patsas. Kirkko oli hyvin katedraalimainen ja upea.
Springeen saavuttuamme
saatoimme Toivin lähelle kotiaan. Ennen eroamistamme hän näytti meille hauskan metsänhoitaja
Jägerin muistomerkin, josta kyseinen katu Jägerallee on saanut nimensä.
Viehättävä oli tämäkin päivämme ollut.
TORSTAI 8.7.
Hyvän ja maittavan aamupalan
jälkeen kävelimme reippaasti ja iloisella mielellä Springen asemalle, missä kohtasimme
Toivin. Siitäpä sitten läksimme jälleen yhdessä Hannoveriin. Hänellä oli siellä
myös omia asioita hoidettavana, joten aikaisemman sopimuksen mukaan meitä oli
vastassa Toivin ystävä ja entinen kollega Karl Weimann. Hän oli ystävällisesti
lupautunut opastamaan meitä Hannoverissa. Hän osoittautui todelliseksi
herrasmieheksi ja hyvin kielitaitoiseksi.
Aloitimme pienellä
kävelykierroksella vanhassa kaupungissa ja nähtävää riitti. Oli monia upeita
rakennuksia. Sisällä kävimme Neues Rathausissa. Upea paikka se oli niin sisältä
kuin ulkoa. Katselimme siellä Hannoverin pienoismalleja eri ajoilta.
Vaikuttavin ja samalla koskettavin oli malli vuodelta 1945, koska siinä oli alles
Kaputt, pommituksen tuhoja. Vieläkin kaupungista löytyy joitakin raunioita
muistoina sodasta.
Hienoa oli kavuta Neues Rathaus:n
korkeimpaan torniin, josta avautui ihanat näkymät yli koko kaupungin. Katse
pysähtyi hetkeksi mm. erääseen rauniokirkkoon. Pieni pilvisyyskään ei katselua
onneksi haitannut.
Tornista laskeuduttua oli
lounaan aika. Niinpä oppaamme Herr Weimann vei meidät Kaiserhov kalaravintolaan.
Ei jäänyt kenelläkään epäselväksi, etteikö siellä saisi tuoretta kalaa.
Ravintolan lasi-ikkunan takana oli pieni allas, jossa ui lohia, joita sieltä
haavilla pyydystettiin.
Hyvin ravittuina jatkoimme
matkaamme suureen ja kauniiseen Herrenhäuser Gärteniin vähän keskustan ulkopuolelle.
Saimme vähän sadettakin niskaamme, muttemme antaneet sen häiritä. Se oli ihana
ja hyvin hoidettu paikka. Katselimme siellä mm. kaunista ruusupuutarhaa.
Vielä illalla käyskentelimme
kahden Springessä. Tutustuimme mm. Volksparkiin. Se oli ihana vihreä
"keidas" kaupungin keskellä. Siellä oli kiva pieni lampi, jossa
kasvoi kauniita vaaleanpunaisia lumpeita. Sieltä jatkoimme vielä hautausmaalle.
Kauniiksi ja hyvin hoidetuksi paikaksi se osoittautui. Tämäkin päivä oli ollut hyvin
antoisa.
PERJANTAI 9.7.
Lähtöpäivämme aamu valkeni
vilkkaana. Springen keskustaan oli ilmaantunut runsaasti erilaisia kauppakojuja
ja niiden ympärillä hyöri runsaasti ihmisiä. Siellä oli näin perjantaisin
markkinapäivä. Kiertelimme ja katselimme iloista markkinameininkiä. Enimmäkseen
myytävänä oli elintarvikkeita kuten vihanneksia, marjoja ja lihatuotteitakin
mm. makkaraa.
Kävimme tutustumassa lisäksi
paikkakunnan kirjastoon. Aikalailla se oli meidän kirjastomme kaltainen. Mukava
avara paikka se oli. Tosin siellä näytti vielä olevan käytössä manuaaliset
kortistot.
Nyt oli aika palata takaisin
hotelliimme, jonne saapui myös Toivi. Olimme sopineet lounastavamme vielä ennen
lähtöämme yhdessä. Menimme siihen samaan ravintolaan, jossa kävimme
tulopäivänämme. Ihanaa oli ruoka jälleen.
Näin oli tullut aika hakea
matkalaukut hotellista ja ajaa taxilla asemalle, jonne Toivi meidät saattoi.
Oli aika vähän haikein mielin kiittää häntä kaikesta ystävällisyydestä, josta
olimme saaneet nauttia. Vielä vilkuttelimme paikallisjunan ikkunasta ennen kotimatkaa.
Mukavasti sujui niin
junamatkamme kuin iltalentommekin Suomeen ja Helsinkiin. Pari tuntia meni
jälleen nopeasti mm. iltapalatarjoilusta nauttien. Iltaruskossa näki vielä ihan
hyvin katsella ylhäältäpäin lähestyvää pääkaupunkiseutua. Kesäyön hämärässä
siis laskeuduimme turvallisesti kotimaan kamaralle. Siitä sitten ajelimme
nopsasti kotiin Konalaan airport-taxilla. Onnellisina ja tyytyväisinä matkaamme
pienen iltapalan jälkeen oli ihanaa vetäytyä unten maille.
Kaija Rasilo
MUUAN HÄMEENLINNAN KIRJE SYKSYLTÄ 1944
"Jorman
päivän iltana
Rakkaat
lapset & lapsenlapset!
Voi,
kuinka on ikävä, että ei Teitä voi puhelimella tavata. Muistimme kyllä Jorman
syntymäpäivä ja nyt taas Jorman päivä, mutta liian myöhään saadakseni
onnittelut sinne. Pantiin sentään onnittelumme sinne Isän paketissa. Lähetimme
sinulle Talvi yksi isän puku joka kyllä on kauhtunut ja täyttyis kääntä, housut
on pesty järvessä, mutta takki ei.
Ei
täälläkään missään ole pukuja saatavana, mutta Skogsterille pitäisi tulla
jotain kangasta ja lupasivat ilmoittaa meille. (Viipurilaiset kertovat, että
Helsingissä oli kankaita Stockmannilla oikein tiskissä.) Muuten ne kankaat ovat
olleet äärettömän huonot. Sain viime vuonna pikku Erkille yksi pieni kangaspala
niinkutsuttu "diagonaali" ja ompelin housuja, jotka olivat niin
paksun näkösiä, mutta eivät kestäneet kun kuukauden, niin ne ovat niin rikki,
kului se villapäällys pois, ja jäi vaan pumpulisäikeitä jälelle.
Kyllä
tämä elämä nyt on kovin ikävää ja rauhatonta. Matilta sain kirjeen, mutta ei
toisilta pojilta. Matti kirjoittaa, että "pää kylmänä ja sydän lämmin ja
on alistuttava kuriin!" - Kyllä kyllä, mutta katkera se on, ja se on
minusta niin tavattoman ikävä että mekin petimme ainoat ystävämme silloin kun
ne eivät voineet enää auttaa meitä!
Olemme
olleet niin paljon saks. kanssa Aulangolla, jossa oli niitä, ja parina vuonna
"Lapplandskämpfer" 10 päivää kerrassaan, ja ne pitivät semmoisen
"Kameradschaftsabend" siellä joka ryhmällä, siellä oli niin välitöntä
ja hauskaa, ja isäkin innostui olemaan mukava, ja kaikki ne olivat niin varmoja
siitä, että "wir werden siegen!" Suomalaisia ne kovasti ihailivat ja
joivat aina maljan "punaviinissä" Waffenbrüdereille. Ja sitten tuli tämä
niinkuin salama kirkkaasta taivaasta. Ja jo seuraavana päivänä niiden täytyi
mennä takaisin pohjoiseen, mutta vielä rappusilta junan lähtiessä huusivat,
että "es lebe Suomi". Ikävä oli ja meidän saksalaiset ystävämme Heilfortit
(Mensasta) menivät myös viime viikolla pois, ja niitä on myöskin niin ikävä.
Muuten
on niin rauhatonta koko elämä, täällä on Wigrenit, Veiterät ja osaksi myös
Salme Väänänen (synt. Wigren) ja hänen tyttärensä. Poikien kamarissa asuvat
kaksi viipurilaista neitiä, yksi niistä on kirjakaupassa, ja P-mäessä 2
perhettä koko kesän. Yhdellä on lehmä ja hevonen ja possu ja koira. Siellä
olimme ainoastaan kaksi viikkoa, oli meidän sänkykamari ja ruokasali meillä,
mutta eihän siellä rauhaa ole. Nämä täällä ovat vielä meidän ruoassa ja se on
kyllä raskasta minulla, kun ei ole kun yksi 16v. pikku tyttö apulaisena, täytyy
jaksaa vaan ja sokeri on sentään ollut parempi, niin että olen uskaltanut syödä
leipää ja puuroa, mutta nyt ovat kauraryynitkin loppuneet. - Helmer on kovasti
sairastanut, mutta nyt taitavat tällä viikolla tulla H:kiin ja Hillevi tulee
Juhan kanssa myös sinne.
Liisa
oli maalla lähellä Tamperetta, mutta on nyt taas siellä. Pirkko (Ilmarin) oli
siellä koko kuukauden suureksi avuksi heillä, mutta meni nyt taas kotiin
Tuusulaan lukemaan. Nyt pitäisi mennä käymään siellä, kyllä ne lapset ovat niin
hauskoja, mutta kyllä on työtä. -- ja näkyy se Liisa seurata äitin esimerkki,
tulee niitä lapsukaisia niin perätysten.
Erkkipoika
täytti 8/9 7v. ja on nyt kouluikäinen kunhan vaan koulu alkaisi.
Sinä
jäit sitten sinne vielä, haetko muualle?
Ja
nyt on paras lopettaa. Kirjoita nyt taas kaikki asiat ja lapsista meille!
Sydänterveiset
teille Rauhalle, Jormalle, Leenalle
Lähettävät Ellamamma ja Erkki
(Isä on H:gissä kokouksessa)"
----
Tämän sisareni Leenan "puhtaaksikirjoittaman"
kirjeen lähetti isoäitini Ella (Elin Leontine) Rytkönen (s. Wendelin)
Talvi-pojalleen eli minun isälleni Karstulaan, missä isäni toimi
kansakoulunopettajana. Kirjeessä mainittu Isä tarkoittaa isoisä-Eenokkia, ja
pikku Erkki taas on sotaorvoksi jäänyt karjalaispoika Erkki Sakari, jonka
isovanhempani olivat sodan aikana adoptoineet. Hillevi ja Liisa ovat Ellamamman
jo naimisissa olevia tyttäriä, ja Matti on nuorin hänen viidestä pojastaan.
Kirjeen päiväys osoittaa kirjoituspäivän olleen 13. syyskuuta, koska
1940-luvulla se oli Jorman päivä. Asiasisällöstä taas käy ilmi, että
kysymyksessä on syksy 1944.
Kahdelta ensimmäiseltä
lyseolaisvuodeltani 1945-47, jolloin Ella-Fammu vielä eli, muistan hyvin, että
eräät suomen kielen kummallisuudet, varsinkin objektin eri sijamuodot,
aiheuttivat hänelle jatkuvasti ongelmia. Tämä ei ollut ihme, sillä hänen
äidinkielensä oli ruotsi ja syntymäkaupungissaan Pietarissa hän oli käynyt saksalaista
tyttökoulua. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen hän osasi suomea erittäin hyvin
ja ajatustavaltaan hän oli varauksetta suomenmielinen, "en äkta Runebergs finne",
kuten hän itse sanoi.
Jorma Rytkönen
SUKUSANOMAT
TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2005
|