Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
2003 nro 2 (86)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Nora, Anni, Elsa ja Maiju Pöyhönen
Nora, Anni, Elsa ja Maiju Pöyhönen


SISÄLLYS

Kuvat
Vanhat valokuvat: Yhdistyksen arkisto, Aune Äyräpään kokoelma
Lyceum-klubilta: Maija Lalander ja Kaija Rasilo


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2003 nro 2 (86)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Esimies:
Jorma Rytkönen

Toimitus:
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen
Riitta Karasvirta


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Syksyn sukukokoukseen Helsingin Lyceum-klubille oli lokakuisena lauantaina 11.10. saapunut ilahduttavan runsas joukko sukulaisia, etäisimmät Kajaanista ja Tukholmasta saakka. Vuosikokousesitelmänä kuultiin Kirsikka Moringin eloisa ja mukaansatempaava esitys suomensukuisten kansojen oloista nyky-Venäjällä. Elias Lehtonen sekä Hirvensalojen ja Smedsien perhekuoro vastasivat nautittavista musiikkiesityksistä. Lounas- ja kahvitarjoilun urakoivat talkootyönä Kirsti Salminen, Sirkka Montonen, Leena Rytkönen ja Paula Rytkönen, Pekka Salmisen roudattua autollaan ruokatarvikkeet ja kakut kokouspaikalle. Kaija Rasilon kirjoittama tarkempi selostus kokouksesta on tässä lehdessä. Omasta puolestani kiitän kaikkia edellä mainittuja suuresta panoksesta kokouksen onnistumiseen ja kaikkia muitakin osanottajia aktiivisesta mukanaolosta.

Virallisessa vuosikokouksessa, jonka taitavana puheenjohtajana toimi Martin Smeds, säilyi hallituksen kokoonpano pääosin ennallaan. Helsingistä Naantaliin muuttaneen ja erovuorossa olleen Meri Jaakkolan kieltäydyttyä jatkoehdokkuudesta valittiin hänen tilalleen hallitukseen Sukusanomain toimitussihteeri Riitta Karasvirta.

Vuosi sitten vireille pantu ehdotus jäsenmaksun muuttamisesta perhekohtaiseksi riippumatta perheen tai kotitalouden jäsenten lukumäärästä hyväksyttiin yksimielisesti. Maksu oikeuttaa saamaan yhden kappaleen kutakin Sukusanomain numeroa perhettä/taloutta kohti. Vuoden 2004 jäsenmaksun suuruudeksi määrättiin 12 euroa perhettä/taloutta kohti. Maksuperusteen muutos ei vaikuta mitenkään jäsenyyttä koskeviin määräyksiin. Jäseniä voivat olla kuten tähänkin asti A.J.Europaeuksen jälkeläiset, jälkeläisten ottolapset, näiden jälkeläiset sekä edellä lueteltujen aviopuolisot. Uusista jäsenistä pyydetään kuten tähänkin asti ilmoittamaan hallitukselle.

Marraskuun lopulla tätä kirjoitettaessa on joulun lähestyminen jo selvästi aistittavissa. Liikekatujen ja kauppakeskusten jouluvalot ovat syttyneet, ja meitä hyvinvointivaltion kansalaisia kannustetaan kaikin mainonnan ja median mahtikeinoin joulun kulutusjuhlaan. Ne, joiden muisti yltää riittävän kauas taaksepäin, pystyvät torjumaan kulutushysterian henkistä yliotetta muistelemalla sota-ajan ja sodan jälkeisten pulavuosien aineellisesti karuja jouluja. Historian avulla voidaan kauempaakin menneisyydestä etsiä tietoja ja elämyksiä, jotka auttavat suhteuttamaan asioita ja panemaan henkiset ja aineelliset elementit joulun vietossa oikeaan järjestykseen. Tällaisen mikrohistoriallisen eli tavallisen ihmisen jokapäiväisestä elämästä kertovan tarkastelun tasolla meillä Europaeus-suvun jäsenillä on käytettävissä arvokas lähdekokoelma, Kansallisarkistoon Helsinkiin talletettu sukuarkisto. Kun olen siihen tänä syksynä jossain määrin tutustunut, en malta olla lainaamatta tähän lyhyttä kuvausta joulun vietosta Liperin pappilassa kaukana Pohjois-Karjalassa runsaat 150 vuotta sitten. Se on pieni katkelma Selma Augusta Europaeuksen (o.s. Lampa) joulupäivänä 1846 päiväämästä pitkästä kirjeestä äidilleen Louise Constance Lampalle Helsinkiin. Lainaus on ruotsiksi, jotta tunnelma ja nyanssit mahdollisimman aidosti välittyisivät lukijalle:
"Vi tillbragte vår Jul-afton stilla och lugnt som vanligt, ingen fremmande utom Fru Dahl. Barnen glädde sig så hjertligt åt sitt Julträd och dansade och sprang omkring det; ehuru det visst icke var grannt, men de äro ej bortskämda af mycket grannlåter; uti hela trädet var endast 36 ljus, och några små Confects-bitar, och små vete kringlor; de större Confecterna af dem Adde hämtade kastades in, äfven fick vi köpa litet annat smått åt dem; 6 julklapper fick hvar och en af de större och de mindre fyra..."

[Vietimme Jouluaattomme hiljaisesti ja rauhallisesti kuten tapamme on ollut, ei muita vieraita kuin rouva Dahl. Lapset iloitsivat niin sydämellisesti joulupuustaan ja tanssivat ja juoksivat sen ympärillä, vaikka se ei ollut lainkaan korea, mutta he eivät ole paljon koreuden poispilaamia, koko kuusessa oli vain 36 kynttilää, ja muutamia pieniä konvehtipaloja, ja pieniä vehnärinkeleitä, Adden tuomista konvehteista isommat heiteltiin sisään, ostimme myös jotakin pientä heille; isoimmat saivat kukin 6 joululahjaa ja pienemmät neljä ..." (rk)]

Toivotan kaikille sukuyhdistyksen jäsenille ja heidän perheilleen Hyvää ja Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä Vuotta 2004!

Jorma Rytkönen


Anna-Liisa Laine o.s. Kyyrö - 2.3.1915 - 8.9.2003

Anna-Liisa Laine synt. Kyyrö kuoli Elsa-kodissa Helsingissä 8.9.2003. Hän oli syntynyt Pulkkilassa 2.3.1915. Isä oli Pulkkilan kirkkoherra Wilho Kyyrö ja äiti Hertta Natalia Kyyrö synt. Rytkönen. Anna-Liisa oli vasta kaksivuotias ja nuorin kuudesta lapsesta, vain muutaman kuukauden ikäinen, kun isä kuoli. Perhe muutti v. 1921 Haminaan, missä asuivat äidin äiti Natalia Rytkönen ja äidin sisar Selma Rytkönen. Lapset jäivät täysin orvoiksi, kun äiti kuoli v. 1927. Selma-täti antoi kodin heille, koulutti heidät ja auttoi heitä opinnoissa eteenpäin.

Anna-Liisa kirjoitti ylioppilaaksi v. 1933 Haminan Yhteislyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi v. 1938 Helsingin yliopistosta. Elämäntyönsä hän teki Helsingin II lyseossa - Tossussa - saksan ja englannin kielen lehtorina. Eläkkeelle hän jäi v. 1977.

- - - - - -

Elettiin syksyä 1933. Helsingin yliopiston opiskelijat kerääntyivät eri puolilta maata aloittamaan lukukautta. Toisistaan tietämättä Helsinkiin olivat saapuneet Anna-Liisa Kyyrö Haminasta ja Pirkko Pankakoski (Voipio) Sortavalasta aloittaakseen kielten opinnot. He tapasivat sattumalta yliopiston vaatenaulakoilla ja Pirkko tunnisti Anna-Liisan - ilmeisesti perheestä näkemänsä valokuvan perusteella. Heidän äitinsähän olivat serkuksia. Siitä tapaamisesta alkoi seitsemän vuosikymmentä jatkunut ystävyys ja kiinteä yhteydenpito.

Opiskelut etenivät samaan tahtiin, läheinen ystävä merkitsi kummallekin paljon vieraassa kaupungissa ja yhdessä oli hauskaa. Anna-Liisa ja Pirkko myös asuivat yhdessä pitkän jakson opiskeluajastaan. Keväältä 1934 Pirkolle on jäänyt erityisesti mieleen yhteinen matka Hämeenlinnaan Enok Rytkösen 60-vuotispäiville. Anna-Liisalle Hämeenlinnan Rytköset olivat läheisiä, olihan hän viettänyt heidän luonaan kesiä 1920-luvulla. Filosofian kandidaatin tutkinnon Pirkko ja Anna-Liisa suorittivat samoihin aikoihin niin, että auskultoiminen oli edessä keväällä 1939. Tämä aika oli Pirkon kertoman mukaan opintojen kannalta parasta aikaa, kun he saattoivat pitää harjoitustunnit ennakolta toisilleen ja oppilasta esittävä voi pitää opettajaa hyvinkin kovilla. Auskultointi jatkui syksyllä, mutta keskeytyi, kun YH alkoi ja koulut suljettiin lokakuussa. Presidentti Paasikiven lähtiessä Moskovaan neuvottelemaan olivat Anna-Liisa ja Pirkko Helsingin asemalla mukana laulamassa Jumala ompi linnamme. Koulunkäynti jatkui marraskuussa, mutta keskeytyi pian sotatoimien alkaessa. Pirkko ja Anna-Liisa sattuivat olemaan vierailulla Alli Rytkösen luona Töölössä, kun hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomisesta kerrottiin radiossa. Helsingin ensimmäisten pommitusten äänet sodan ensimmäisenä päivänä he kuulivat asemalla kotiin lähtöä valmistellessaan. He kuuluivat kumpikin ylioppilaslottiin, joita kuitenkin kehotettiin matkustamaan kotiin: siellä olisi enemmän työtä, siellä heitä tarvittaisiin. Anna-Liisa toimi sitten tahollaan lottana sekä talvi- että jatkosodan aikana.

Tapaamiset harvenivat seuraavina vuosina; asuttiin eri paikkakunnilla. Keväältä 1946 Pirkolla on muistissa Anna-Liisan puhelinsoitto: voisiko Pirkko mitenkään hoitaa yhden päivän ajan hänen opetustuntinsa Tossussa. Syy sanottiin ruotsiksi: jag ska gifta mig. Anna-Liisa ja Kauko perustivat kodin Helsinkiin Kuusitielle. Tässä vaiheessa Voipiotkin asuivat Helsingissä ja Pirkko muistelee vierailuaan uudessa kodissa. Meno Kulosaaresta Kuusitielle senaikaisilla raitiovaunuilla oli perusteellista matkustamista. Perheenäidin ja opettajan työt täyttivät päivät. Yhteinen opintomatka sentään tehtiin Liverpooliin 1954. Opettajavuosilta Pirkolla on hauskoja muistoja kesävierailusta Anna-Liisan ja Kaukon kesäkodissa Suvisalossa Asikkalassa. Siellä perhe vietti kesät; tosin Anna-Liisan, opettajan, loman katkaisivat kaksi kertaa kesässä sen ajan koulujärjestelmään kuuluneet ehtolaiskuulustelut.

Eläkkeelle lehtorimme jäivät juuri siinä vaiheessa, kun vanhasta oppikoulusta siirryttiin peruskouluun. Opettajakuntaa siva-koulutettiin ahkerasti, valmisteltiin siirtymävaiheeseen ja niinpä myös Anna-Liisa ja Pirkko valmistelivat huolella koulun päättyessä keväällä toteutettavan oman siva-matkansa - he siirtyivät eläkkeelle. Onnistunut matka tehtiin Finnjetillä ja se suuntautui Hampuriin ja Lyypekkiin. Ensimmäisinä eläkevuosina myös harrastettiin yhdessä, käytiin voimistelemassa ja mm. viron kielen kurssilla.

Seuraavina vuosina Kaukon sairastaessa Anna-Liisa sitoutui hänen hoitamiseensa ja koti oli elämän keskipiste. Kaukon kuoltua yksinäisyys tuntui raskaalta ja tässä vaiheessa Anna-Liisa ja Pirkko pyrkivät taas pitämään tiiviimmin yhteyttä. Melko pian kuitenkin tuli eteen siirtyminen William-kotiin, missä hoito ja huolenpito toivat turvaa.

Anna-Liisa Laine oli aktiivisesti mukana sukuyhdistyksemme toiminnassa alusta alkaen. Hän toimi yhdistyksen sihteerinä perustamisvaiheesta, vuodesta 1948 vuoteen 1956 saakka. Hallituksen jäsenenä hän oli vuosina 1948 - 1961 ja 1970 - 1973. Anna-Liisa kirjoitti myös ansiokkaan 30-vuotishistoriikin yhdistyksen viettäessä tätä toimintansa merkkivuotta 1978. Sitoutuminen ja velvollisuudentunto olivat ominaista Anna-Liisalle, mikä näkyi erityisesti hänen työssään pidettynä ja arvostettuna opettajana, mutta myös uskollisuutena sukuyhteisöämme kohtaan. Muistamme kiitollisuudella Kuusitien vieraanvaraisen kodin, jonne niin monta kertaa kokoonnuimme sukuyhdistyksen asioitten äärelle.

Kirsti Salminen
- Pirkko Voipion muistelun pohjalta


KUULUMISIA HAAPAVEDELTÄ

111 vuotta täyttänyt entinen emäntäkoulu on nykyisin Haapaveden ammattioppilaitoksen osa ja nimeltään Palvelu- ja luontoalan yksikkö. Osastossa on varsin monia linjoja: talouskoulu, puhtaanapitojen linja, matkailualan linja, 3-vuotinen luomupuutarhalinja ja ns. valmentavaa opetusta antava linja. Sen lisäksi ns. catering-linja käy oppilaitoksen keittiöllä vuoroviikoin pääkoulusta käsin. Lisäksi esimieskoulutuksessa on jo työelämässä olleita aikuisopiskelijoita hankkimassa lisätietoja ja ammattitutkintoa. Nämä viimeksi mainitut opiskelijat ja heidän opettajansa ovat toimittaneet sukukokouksessa esillä olleen Luomukeittokirjan.

Ruustinnanhovi
Vivi Lönnin suunnittelema Ruustinnanhovi, aiemmalta nimeltään Johtola, kohta 100-vuotias

Nora Pöyhönen synt. Europaeus
Nora Pöyhönen synt. Europaeus

Alamaan tila  Alamaan tila
Alamaan tila ostettiin 1903

Puutarha ja puisto, joka ennen oli "mykistyttävän" kaunis, on kärsinyt paitsi uusista linjoista myös kuluneen kesän aikana sattuneista kahdesta myrskystä, mitkä tekivät todella pahaa jälkeä ravistellessaan satavuotiaita puuvanhuksia. Kasvihuoneissa on meneillään melkoinen remontti ja me tietysti toivomme, että puistokin seuraavaksi kunnostettaisiin ja istutettaisiin uudistaen.

Haapaveden seurakunta on uudistamassa vanhaa jo 200-vuotiasta pappilaa. Sen ympärille ollaan suunnittelemassa puistoa ja ehkä myös kasvimaata "Nora Pöyhösen aikaan". Tämän työn toivomme löytävän rahakanavia, niin että joskus voisimme kertoa kasvitarha- ja keittokoulusta ja siitä hämmästyttävästä perheestä, joka loi maassamme ainutlaatuisen koulun.

Nora Pöyhönen synt. Europaeus
Nora Pöyhönen synt. Europaeus  

Rovasti Juho Pöyhönen
Rovasti Juho Pöyhönen

Neidit Hanna ja Nora Europaeus
Neidit Hanna ja Nora Europaeus

Mikäli joku arvoisista lukijoista on kiinnostunut keittokirjasta, sen hinta on euro 20,-. Myös Nora Pöyhösen koulusta kertovaa kirjaa on vielä saatavana, sen hinta on euro 10,-. (Pöyhönen Anja 1992: Satavuotta ruustinnan koulua/rka). Tilaukset pyydän lähettämään Anja Pöyhöselle.

Koululla on mahdollisuus järjestää kesäisin esim. häitä ja muita tilaisuuksia varsinkin viikonloppuisin. Mikäli sukukokous päätettäisiin pitää kesäkokouksena, olisi varmaan mahdollisuus järjestää myös majoitus ainakin osalle vieraista.

Me Haapaveden Pöyhöset toivotamme lukijoille
Riemullista Joulua ja Siunausrikasta Uutta Vuotta - vuotta 2004.

Anja Pöyhönen

Nora ja lapsenlapset
Nora ja lapsenlapset: Yrjö Pöyhösen lapset Mikko, Eija ja Maija (1925)

Alamaalla
Nora Pöyhönen ja Tekla Valtavuo, Kymmenestä sisaruksesta on jäljellä 2
(Haapavesi 1929)

Nora Pöyhönen ja Tekla Valtavuo
Yrjö P., Karin Rossander, Väinö P., Anni ja Maija P. (Maija 1 v 9 kk)


Anders Josef Europaeuksen Jälkeläisten Sukumatrikkeli (1994) kertoo Nora Pöyhösestä seuraavaa:

Pöyhönen, Alexandra Eleonora (Nora) o.s. Europaeus, s. 16.7.1849 Liperi, k. 1.4.1938 Haapavesi.

Ammatti Kotitalous- ja puutarhakoulun johtaja.

Vihitty 13.9.1875 kirkkoherra, rovasti Johan Pöyhösen kanssa, s. 26.5.1839 Suonenjoki ja k. 26.3.1906 Haapavesi.

Kotiopettajain johdolla opiskeli Liperin pappilassa. Opiskelua Jyväskylän seminaarissa. Haapavedellä ryhtyi perustamaan pappilan ympärille puutarhaa ja ottamaan ympäristön nuoria tyttöjä saamaan puutarhanhoidon opetusta. 1890-luvun alkuvuosina perusti pappilaan maan ensimmäisen kasvitarhakoulun. Koulu- ja asuntolahuoneet rakennettiin pappilan yläkertaan. Piti koulua pappilassa 12 vuotta. Osti Alamaan tilan 1903, jonne koulu muutettiin 1907 laajentaen ja monipuolistaen sen toimintaa monin tavoin. Koulu muutettiin kotitalousopistoksi 1919 ja emäntäkouluksi 1931. Vähitellen koulun varsinainen johto luovutettiin hänen tyttärilleen Maijulle ja Elsalle ja Valtio osti koulun 1955. Alexandra seurasi kiinteästi koulun toimintaa elämänsä loppuun asti. Laati oppikirjan "Kodin Kasvitarha" yhdessä tyttärensä Maijun kanssa ja kirjoitti "Kodin Kasvitarha" -lehteen artikkeleita. Jäsenenä kotitalousopetuskomiteassa, Pellervoseurassa ja Marttayhdistyksessä.

Asuinpaikat: Pielisjärvi, Haapavesi.

Suvipuutarhassa
"Suvipuutarhassa", kuvan takana ei ole tekstiä. Luultavasti oikealta Maija Pöyhönen, raitapukuinen Nora Pöyhönen, Anni Pöyhönen, Matti Pöyhönen, Elsa Pöyhönen, taiteilija Engelbert (maalasi Noran muotokuvan)


LUOMUKEITTOKIRJA

Luomukeittokirja  

120-sivuinen ja mukavasti käteen mahtuva kirja on riemastuttava tuttavuus, hyviä reseptejä, kauniita kuvia ruuasta ja Haapavedeltä, historiaa ja tietoa menneestä maailmasta. Ensimmäiset 77 sivua ovat luomu- ja lähiruokaohjeita ja loput sivut esittelevät Nora Pöyhösen ja koulun historiaa. Historian osiossa on myös artikkeleita elämästä 1800-luvulla Haapavedellä, niin kansan kuin säätyläistenkin kannalta katsottuna. Koulun historiikki käydään läpi nykypäivään asti. Teksti on eloisaa ja selkeää.

Reseptit ovat helposti tajuttavissa ja toteutettavissa myös kaupunkilaisen keittiössä. Tässä esimerkki joka sopinee kokeiltavaksi kun kinkku tuntuu jo tulevan korvistakin ulos:

VIKKELÄ KALAVUOKA

5 rkl öljyä
2 sipulia
200 g kesäkurpitsaa kuutioina
2 varsisellerin vartta suikaleina
150 g paprikakuutioita
1 murskattu valkosipulin kynsi
750 g fileoitua, suikaloitua kalaa
1 tl suolaa
2 mm mustapippuria
1 ½ rkl maissitärkkelystä
2 dl kalalientä

Kuumenna öljy ja kuullota siinä kasviksia 2-3 minuuttia. Siirrä kasvikset pannun reunalle ja ruskista öljyssä kalapaloja 2 minuuttia. Siirrä kasvikset kalojen joukkoon ja mausta. Sekoita kalaliemi ja maissitärkkelys ja kaada ainesten joukkoon. Sekoita varovasti ja anna hautua pari minuuttia.

Tarjoa lisänä keitettyjä tai pilahviksi valmistettuja kaurasuurimoita tai ruisriisiä.

Tuhdimman ruuan ystäville on lihaherkkuja ja kastikkeita kymmenkunta sivua ja jälkiruokia sekä suolaista ja makeaa leivottua parikymmentä sivua.

Historiikki on mainiota luettavaa. Tutuksi tulee niin Nora Pöyhösen kuin hänen aikalaistensa ja jälkeläistensäkin elämä. Tarinoita, tapahtumia. Elämänfilosofiaa, ruokafilosofiaa. Mikä oli maan tapa Pohjois-Pohjanmaalla ja muuallakin Suomessa siihen aikaan, millainen uudistaja Nora Pöyhönen oli, mitä kaikkea hän sai aikaan. Millainen hän oli. Kuvitus on runsasta.

Pieni katkelma sivulta 103 "SIIRRETÄÄN PIKKISEN"

"Ruustinnan tahdonvoima puutarhasuunnittelussa ei saanut osakseen ympäröivän yhteisön varauksetonta ihailua - niin kuin eivät monet muutkaan voimakastahtoisen ja rohkean naisen toimet. Naisten kouluttamista eivät kaikki katsoneet hyvällä silmällä, vaan ruustinnan pelättiin villitsevän alueen naisia. Ja vaikka on paljon tarinoita Nora Pöyhösen hyväsydämisyydestä ja loputtomasta halusta auttaa tavallisia, köyhiä ja vähävaraisia ihmisiä, kerrotaan myös tarinoita hänen pikkutarkkuudestaan ja kohtuuttoman tuntuisista vaatimuksistaan.

Ajatellaanpa vaikka Alamaalla alkukesän kukkapenkkien istutusta, kirjoittaa pojantytär Anja Pöyhönen. Päärakennuksen edessä oli suuri, hieman vino kukkapenkki, liki kaksi kertaa niin suurena kuin nykyisin. Siihen istutettiin tavallisesti toista tuhatta yksivuotista kukan tainta. Kun penkki oli valmiiksi istutettu, annettujen ohjeiden mukaan, ruustinna kutsuttiin työtä arvioimaan. Hän sanoo: "On se oikein hyvä, ihan niin kuin minä ajattelin, mutta otetaanpas kaikki ylös ja pikkisen siirretään tuota löökoijariviä." Nauraa ei saanut, ei suuttuakaan, puhumattakaan siitä, että olisi uskaltanut näyttää mieltään jollakin muulla tavalla."

Kirjan virallinen nimi on "Luomukeittokirja", tekijät Maija-Liisa Nieminen ja Katariina Anttila, kustantaja Minerva.

Lisää Haapaveden koulusta ja Nora Pöyhösestä esim. Sukusanomien numeroissa 1997 2, 1993 1 ja 1992 1. Maanmainioilta kotisivuiltamme www.europaeus.info löytyvät kaikki Sukusanomat ja siellä on jopa hakujärjestelmä.

Riitta Karasvirta

Lahjaideoita sukulaisille ja muillekin:
Luomuruokaa-kirja
Stockmannin Joulukahvi ja Joulusuklaa; mainos sallittaneen koska paketteja koristaa kaunis piirroskuva Lampan talosta.


NIMIPÄIVÄRUNO MATTI ÄYRÄPÄÄLLE 24.2.1897

Serkukset Maiju Pöyhönen sekä Selma, Antti ja Kalle Rytkönen onnittelivat enoansa Matin-päivänä 1897 pitkällä runolla, josta seuraavassa on vain alku- ja loppuosa. (Lähde: Europaeus-suvun arkisto)

"Matti mahtava isäntä,
kuulu herra Helsingissä,
Sie parahin papin poika,
Joka aina ahkerasti
Aamusta niin iltaan asti
Seisot luona lujan penkin,
Tuolin tuttavan sivulla
Hyvät rauat hyppysissä,
Pihit kourissa kovissa,
Joilla suita suurentelet
Sekä leukoja levität,
Kiskot irti kivun tuojat,
Torahampahat hajotat,
Taikka tukit tuimat reiät,
Paikkoat pahat veräjät,
Joit´ on toukka tonkinunna,
Mato hirveä hionut!

---------------------

Sille oivalle enolle,
Totiselle tohtorille,
Monen turvan tuottajalle,
Syöttäjälle, juottajalle,
Monen avun antajalle,
Rohtokannun kantajalle,
Paisehen parantajalle,
Pahan haavan hautojalle,
Ojan syvän onkijalle,
Joka torven tonkijalle
Toivoo monta, monta hyvää
Ilon, onnen kultajyvää,
Monta aikaa armiasta
Nää neljä sisarenlasta,
Jotk´ on piirtänehet alle
Maiju  Selma   Antti   Kalle "


SUKUKOKOUS LYCEUM-KLUBILLA 11.10.2003

Pirkko Voipio, Jorma Rytkönen
Pirkko Voipio, Jorma Rytkönen

Kaija Rasilo ja Kirsti Salminen
Kaija Rasilo ja Kirsti Salminen

Aloittelen tätä muisteloa raapustamaan Haikon kartanossa, jossa olen työni puolesta koulutuspäivillä. Täällähän pidettiin Sukuyhdistyksemme 25-vuotis-juhlakokous 15.9.1973. Vaikken itse päässytkään mukaan, on olo nostalginen. Kirjoittihan äitini Sylvi Rasilo siitä mieleenpainuvan juhlarunon.

Tänään me "Erepeeukset" kokoonnuimme jo kotoiseksi tulleeseen Lyceum-klubin huoneistoon klo 13.00 alkaen. Mukavasti meitä sukulaisia paikalle ilmaantuikin. Suvun nuorin Paula ja Jorma Rytkösen tyttären poika n. 3 kk ikäinen Eero Johannes Martelin ihastutti kaikki paikallaolijat. Kiltisti jaksoikin Eero olla.

Esimies Jorma Rytkönen lausui aluksi lämpöiset tervetuliaissanat koko joukolle. Hauskan tervehdyksensä valokuvien kera sukukokoukselle oli jälleen kerran lähettänyt Kaarina Dehls. Valokuvia edellisestä kokouksesta katseltavaksi oli tuonut myös Maija Lalander ja allekirjoittanut. Jälleennäkemisen iloisen jutustelun lomaan saapui pian houkutteleva lounaskutsu keittiöstä. Sielläpä olivat ainakin Kirsti Salminen, Leena Rytkönen ja Sirkka Montonen loihtineet esiin kauniin lounaspöydän houkuttelevine herkkuineen. Kylläpä maistui! Tuhannet Kiitokset kokeille!

Sirkka Montonen, Kirsikka Moring, Paula
Rytkönen Sirkka Montonen, Kirsikka Moring, Paula Rytkönen

Jorma Rytkönen, Kirsikka Moring, Kari
Rytkönen, Riitta Smeds Jorma Rytkönen, Kirsikka Moring, Kari Rytkönen, Riitta Smeds

Lounastelua seurasi musisointi. Ensin oli vuorossa viulullaan Elias Lehtonen, jolle viime vuonna myönnettiin apuraha Aune Äyräpään rahastosta. Hän soitti yhden kappaleen hyvin kauniisti tenniskyynärpäästään huolimatta, vaikka lääkärikin oli kieltänyt. Sukukuoro taas kerran lauloi niin kauniisti mm. iki-ihanan Kesäpäivä Kangasalla. Herkin mielin hiljennyttiin vielä hetkeksi muistamaan rajan yli ehtineitä sukulaisia.

 Elias ja Tuomas Lehtonen Elias ja Tuomas Lehtonen

Hirvensalo-Smedsien 'perhekuoro' Hirvensalo-Smedsien "perhekuoro"

Sittenpä tulvahti kutsuvasti tuoreen kahvin vahvat aromit. Ensimmäisen kupin ja ihanan kakun jälkeen vedettiin nopsasti Martin Smedsin johdolla viralliset kuviot. Tarvittavat virkailijat valittiin, kokous todettiin päätösvaltaiseksi ja työjärjestys hyväksyttiin. Vuosikertomus ja tilinpäätös saivat vahvistuksensa ja hallitus vastuuvapautensa. Jäsenmaksukäytäntöä sen sijaan uudistettiin seuraavasti: Jäsenmaksu on perhekohtainen ja hinnaltaan 12 euroa ja kunkin kotitalouden jäsen saa oman Sukusanoman. Perheen jäsenten lukumäärällä ei ole vaikutusta asiaan.

Jorma Rytkönen jatkaa edelleen hyvällä tunnetulla taidollaan suvun esimiehenä. Hallituksen erovuoroisista saivat jatkopestin kaikki muut paitsi omasta pyynnöstään eroa haluava Naantaliin muuttanut Meri Jaakkola. Hänen tilalleen valittiin Sukusanomien pitkäaikainen toimittaja Riitta Karasvirta. Kiitokset Merille ja Tervetuloa Riitta! Tilintarkastajina ja varamiehinään jatkavat edelleen Risto ja Raili Voipio sekä Marjatta ja Matti Äyräpää. Aune Äyräpään rahastosta ei tänä vuonna jaettu apurahoja vaan päätettiin antaa jaettavan kasvaa hiukan. Ritva Hirvensalo ehdotti Muut asiat - kohdassa sukukokousretkeä Vienan Karjalaan. Hänellä oli mieluisat muistot omasta matkastaan sinne. Puheenjohtaja pyysi lopuksi kaikkia halukkaita muistamaan Sukusanomia kirjoituksin.

Riitta Karasvirta, Eila ja Antti
Voipio
Riitta Karasvirta, Eila ja Antti Voipio

Meri ja Niilo Jaakkola
Meri ja Niilo Jaakkola

Antti Rasilo ja Martin Smeds
Antti Rasilo ja Martin Smeds

Sylvi Rasilo ja Pirkko Voipio
Sylvi Rasilo ja Pirkko Voipio

Kirsikka Moring synt. Rytkönen
Kirsikka Moring synt. Rytkönen

3 sukupolvea Lehtosia
3 Sukupolvea Lehtosia ja 1 lankomies: Elias, Tuomas, Samuel ja Elina Lehtonen, Sven Lalander

Nyt vedettiin valkokangas esiin ja projektori käynnistettiin päivän tähtiesiintyjän Helsingin Sanomien toimittajan Kirsikka Moringin tullessa kertomaan mielenkiintoisista tutkimusmatkoistaan suomensukuisten kansojen pariin Venäjälle, Siperiaan. Sinne Kirsikka on matkustanut noin vuodesta 1976 alkaen, joskus useitakin kertoja vuodessa. Samoja seutuja on tutkinut myös esi-isämme serkku D. E. D. Europaeus niin kuin monet muutkin kuuluisat tutkijat, kuten Castrén, henkensä uhalla nimenomaan ilmastollisista syistä. Talvella voi pakkanen nousta yli -50 ºC, joten edelleenkään ei ole turvallista liikkua siellä. Hyvin ja terveenä on kuitenkin Kirsikka selvinnyt lukuisista matkoistaan. Kun hän saapui kylään, piti kyläkaupasta ostaa hamekankaat babushkoille, ja sitten sai luvan liikkua alueella vapaasti ja hänet kutsuttiin taloihinkin. Lisäksi Kirsikan piti viedä muitakin lahjoja kuten suomalaista koskenkorvaa. Hän sai myös itse lahjoja. Suurin on ollut metrin mittainen sampi.

Alkuperäiskansoista Kirsikka on tutkinut ennen kaikkea manseja, mutta myös komeja jne. Mansien pääkaupunki on Hanty-Mansijsk, joka ennen oli kurja hökkelikylä, mutta nyt marmorikatuineen ja upeine palatseineen noussut hienoksi öljylöydösten ansiosta. Paikallisväestöllä, jota yritetään sulattaa venäläisiin, on kurjat oltavat. He eivät tiedä keitä ovat, eivät ainakaan venäläisiä. Heidät on unohdettu, palvelut ovat romahtaneet. Niinpä vodka virtaa ja tuhoaa. Uudessa väestölaskennassa ei ole kysytty kansallisuutta eikä äidinkieltä. Kyse on uusputinilaisuudesta. Venäjällä eletään edelleen diktatuurissa Moskovaa ja Pietaria lukuun ottamatta. Varsinkin pieniin kyliin on vaikeaa rakentaa mitään omaa, sillä intellektuellit eivät kestä, kun kylissä ei ole mitään. Siellä työttömyys on yli 90 %. Öljy on saastuttanut osittain joet. Mansikieli on häviämässä, sillä sitä ei koulussa opita kuin kahdella ensimmäisellä luokalla. Kotonakin lapsille mieluummin puhutaan venäjää.

Ritva Hirvensalo ja Kati Rasilo
Ritva Hirvensalo ja Kati Rasilo

Olavi Rytkönen ja Leena Rytkönen
Olavi Rytkönen ja Leena Rytkönen

Onneksi manseilla on olemassa oma perinneyhdistys, joka vaalii vanhoja perinteitä lasten kesäleireillä, jolloin asutaan perinteisissä kotakylissä. Aiheesta ollaan tekemässä dokumenttielokuvaa: Kultaisen kaanin lapset. Se on leikkausvaiheessa ja Kirsikka on tekemässä kuviin käsikirjoitusta. Elokuva tullee ensi-iltaan tammikuussa 2004 ja myöhemmin TV 2:een. Tarkoituksena on osoittaa, että lapsissa on mansien toivo, jos heidät saadaan ymmärtämään, etteivät he ole venäläisiä.

Kuten meillä suomalaisilla on myös manseilla karhunpeijaisperinteensä. Ne ovat vain paljon isommat kuin meillä - viikon mittaisia. Karhun uskotaan olevan jumalanpojan Torumin. Niissä esiinnyttiin tuohinaamiot päällä, koska karhulle ei ihminen saanut näyttäytyä. Perinne on rikkaimpia, joita maailmassa on säilynyt. Nyt peijaisten pitäminen on kuitenkin katkennut, koska osa kyläkunnista on hävinnyt. Perinnettä yritetään elvyttää käyttäen apuna mm. suomalaisia karhunpeijaisia.

Kiitoksia Kirsikalle loistavasta kerronnasta ja kuvista, joita saimme nähdä. Samoin kiitokset musisoijille, esimiehelle ja kaikille kokousjärjestäjille!

Kaija Rasilo


Elina Lehtonen ja Sven Lalander
Elina Lehtonen ja Sven Lalander

Leila Valtonen
Leila Valtonen

Kuvia kokouksesta kotisivuillamme:
www.europaeus.info

Antero Hirvensalo ja Kaarina
Hirvensalo
Antero Hirvensalo ja Kaarina Hirvensalo

Maija Lalander ja Sylvi Rasilo
Maija Lalander ja Sylvi Rasilo


A.J. KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA AJALLA 1.1. - 31.12.2002

Viime vuosi oli yhdistyksen 54. toimintakausi. Sen päättyessä yhdistyksessä oli 249 jäsentä, joista 18 vuotta täyttäneitä oli 209.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina hallituksen jäseninä olivat:

Eero Hirvensalov:sta 2002
Meri Jaakkolav:sta2001
Liisi Klobutv:sta 2000
Tuomas Lehtonenv:sta 2000
Eeva Martelinv:sta 2002
Kristiina Nordlingv:sta 2002
Kaija Rasilov:sta 2001
Kirsti Salminenv:sta 2000
Riitta Smedsv:sta 2001
Antti Voipiov:sta 2002
Pertti Äyräpääv:sta 2001

Hallituksen valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Pertti Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio sekä varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus piti toimintavuoden aikana kolme kokousta.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi vuoden aikana kahdesti (numerot 1/83 ja 2/84). Toimituskunnan muodostivat Riitta Karasvirta toimitussihteerinä sekä Kirsti Salminen ja Jorma Rytkönen. - Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on yhdistyksen nimissä lähetetty onnittelu. Tätä tehtävää on hoitanut Kaija Rasilo.

Aune Äyräpään rahastosta myönnettiin apurahana 50 euroa ainoalle hakijalle Elias Lehtoselle.

Sukukokous järjestettiin lauantaina 5.10.2002 Porvoossa, jonka lukiossa A.J.Europaeus opiskeli 1810-luvulla. Päivän ohjelma alkoi opastetulla kiertoajelulla Porvoossa sekä tutustumisella Tuomiokirkkoon. Virallinen vuosikokous pidettiin Tee- ja kahvihuone Helmen yläkerrassa, missä nautittiin myös vuosikokouslounas kakkukahveineen. Kokousesitelmän piti Elina Lehtonen aiheenaan Drägsbyn kartanon tyttären Sofia Wilhelmina Boijen ja A.J.Europaeuksen rakkaustarina. Tämän jälkeen tutustuttiin Borgå Gymnasiumiin ja sen ainutlaatuiseen kirjastoon rehtori Folke Nybergin johdolla. Kotimatkalla poikettiin katsomassa Drägsbyn kartanoa, missä tohtori Anna Munck esitteli kartanon edustustiloja.

Yhdistys on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2002 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 3.006,66 euroa. Tilikauden ylijäämä oli 370,65 euroa. Aune Äyräpään rahasto: pääoma 3.450,75 euroa. Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 904,51 euroa


Smedsejä vuosikokouksessa
Smedsejä vuosikokouksessa

 Lehtonen ja Sven Lalander
Samuel Lehtonen ja Sven Lalander

Riitta Smeds,  Timo ja Aino (synt. Smeds) Aaltonen
Riitta Smeds, Timo ja Aino (synt. Smeds) Aaltonen

Kati Rasilo, Liisi Klobut, Antti Rasilo
ja Antero Hirvensalo
Kati Rasilo, Liisi Klobut, Antti Rasilo ja Antero Hirvensalo

Kirsi Saarikangas
Kirsi Saarikangas

Marcus Martelin
Marcus Martelin

Eeva Martelin synt. Rytkönen
Eeva Martelin synt. Rytkönen

Jussi Jaakkola
Jussi Jaakkola


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.
TULOSLASKELMA JA TASE 31.12.2002

Tuotot, muu toiminta  
Jäsenmaksut

1 231,73

 
Sukumatrikkelien myynti

20,00

 
osingot

24,63

1 276,36

   
Kulut, varsinainen toiminta  
Vuosikokous

167,60

 
Sukusanomat ja jäsenkirjeet

543,15

 
adressit, onnittelut

117,23

827,98

   
Kulut, muu toiminta  
pankkimaksut

38,33

 
postimaksut

12,40

 
Sukututk. seuran jäsenmaksu

27,00

77,73

   
Tilikauden voitto 

370,65

  

1 276,36

   
VASTAAVAA  
Yhdistys rahaa tilillä

1 920,89

 
TV-rahasto, rahaa tilillä

278,72

 
AÄ-rahasto, rahaa tilillä

3 450,75

5 650,36

yhdistys, osakkeet

1 085,77

 
TV-rahasto, osakkeet

625,79

1 711,56

yhteensä 

7 361,92

   
VASTATTAVAA   
Pääoma 1.1.2002

2 636,01

 
tilikauden voitto

370,65

 
Pääoma 31.12.2002

3 006,66

3 006,66

AÄ-rahasto 1.1.2002

3 486,81

 
tilikauden tuotto

13,94

 
jaetut stipendit

50,00

 
AÄ-rahasto 31.12.2002

3 450,75

3 450,75

TV-rahasto 1.1.2002

863,80

 
tilikauden tuotto

40,67

 
TV-rahasto 31.12.2002

904,51

904,51

yhteensä 

7 361,92


ONNITTELU ARON RYTKÖSELLE HÄNEN 50-VUOTISPÄIVÄNÄÄN 24.5.1893

Europaeus-suvun arkistossa on seuraava runomuotoinen onnentoivotus, "puolivuosisataisruno", johon ei ole merkitty runon laatijan nimeä. Sisällöstä päätellen kyseessä on Natalia Rytkösen (o.s. Europaeus) onnittelu miehelleen Aronille. Otsikko viittaa aivan ilmeisesti roomalaisen Horatiuksen tunnettuun vuosisataisrunoon, "Carmen saeculare", joka oli kirjoitettu Rooman vallan ylistykseksi kaksi vuosituhatta aikaisemmin.

Runo on kirjoitettu molemmin puolin paperia kahdelle kirjepaperille, jotka ovat molemmat repeytyneet kahtia (tai reväisty?). Tekstiä ei ole jaettu säkeisiin, vaan jako on allekirjoittaneen. En ole myöskään aivan varma, onko runo ehkä jatkunut vielä kolmannelle paperille, sillä säkeet päättyvät 4. sivun alareunaan ilman mitään muita merkintöjä. Jos joku sukulaisista voi antaa asiaan lisävalaistusta, olisin tiedoista kiitollinen.

Jorma Rytkönen

 

Carmen semiseculare

Terve armas ukkoseni,
Terve mieheni mehevä,
Terve kuulu kirkkoherra,
Sinä Sippolan rovasti!
Terve kulta kumppanini,
Terve pulska puolisoni,
Juvan ukko urhoollinen,
Savon poikanen sorea!

Kuules kun nyt sulle virkan,
Suuni puhtaaksi puhelen,
Ilmi lausun aatokseni,
Syömmen tuntehet sanelen
Tällä hetkellä hyvällä
Juhlapäivällä jalolla.

Jo on saanut suuri päivä,
Merkkipäivä päätynynnä,
Jo on vuotta vierähtänyt,
Viisikymmentä kulunut,
Sinun tänne syntymästä,
Valohon vaeltamasta,
Astumasta alle ilman
Matoisehen maailmahan.

Jo oot kauan kulkenunna,
Jo viikon vaeltanunna
Tämän ilman kannen alla,
alla auringon asunut,
Paljo tehnyt, toimitellut,

Ajatellut aivan paljon,
Paljo nähnyt näitä maita,
Paljo kuullut ja kokenut,
Nähnyt ajat armahaiset,
Ilon päivät ihanaiset;
Nähnyt mustat murhepäivät,
Kovat kohtalot kokenut.

Usein on pilvi peittänynnä
Ilon auringon ihanan,
Saanut synkät syyssatehet,
Rajumyrskyt mylvinehet,
Vaan on aurinko ylennyt,
Luojan päivä paistanunna
Paksun pilvenki lomasta,
Sumuisenki sään perästä
Aamu kirkas koittanunna,
Päivä selkeä selennyt.

Kyllä on työtä tarvittuna,
Äijä aatosta kysytty,
Paljo tointa toimellista,
Älyä ylen isosti,
Kun on joukko joutununna,
Lisääntynnä leivän syöjät,
Lapsikarja kasvanunna,
Ylennynnä uusi polvi,
Alkanut se edistyä,
Opin teitä tallustella.

Kiitokset nyt sulle kerron,
Suuret kiitokset sanelen
Työstäsi ja toimistasi,
Hommistasi, huolistasi,
Vaivoissa ja vastuksissa
Aina valmiista avusta.

Vielä toiseks toivottelen,
Sulle onnea anelen,
Että soisi suuri Luoja,
Isä armas anteleisi,
Siunausta sulle paljo,
Lahjojansa lainoaisi,
Antais onnessa asua,
Rauhassa myös rakennella,
Sovinnossa, suosiossa
Ijän loppuhun eleä,
Terveyttä vielä toisi,
Voimia myös viran työssä,
Toimiessa, touhutessa
Isänmaan, kodin etehen,
Seurakunnan kaitsijana,
Päänä perhekunnassamme.

Elä vielä vuotta monta,
Ajastaikoja ylene!
Elä vielä viiet vuoet
Sekä kymmenet kykene!


SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2004


Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.