
|


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2003 nro 2 (86) ISSN 0356-0791 (Painettu)
 Nora,
Anni, Elsa ja Maiju Pöyhönen
SISÄLLYS
Kuvat
Vanhat valokuvat: Yhdistyksen arkisto, Aune Äyräpään kokoelma
Lyceum-klubilta: Maija Lalander ja Kaija Rasilo
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2003 nro 2 (86)
ISSN 0356-0791 (Painettu)
Esimies:
Jorma Rytkönen
Toimitus:
Jorma Rytkönen
Kirsti Salminen
Riitta Karasvirta
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Syksyn
sukukokoukseen Helsingin Lyceum-klubille oli lokakuisena lauantaina 11.10.
saapunut ilahduttavan runsas joukko sukulaisia, etäisimmät Kajaanista ja
Tukholmasta saakka. Vuosikokousesitelmänä kuultiin Kirsikka Moringin eloisa ja
mukaansatempaava esitys suomensukuisten kansojen oloista nyky-Venäjällä. Elias
Lehtonen sekä Hirvensalojen ja Smedsien perhekuoro vastasivat nautittavista musiikkiesityksistä.
Lounas- ja kahvitarjoilun urakoivat talkootyönä Kirsti Salminen, Sirkka
Montonen, Leena Rytkönen ja Paula Rytkönen, Pekka Salmisen roudattua autollaan
ruokatarvikkeet ja kakut kokouspaikalle. Kaija Rasilon kirjoittama tarkempi
selostus kokouksesta on tässä lehdessä. Omasta puolestani kiitän kaikkia edellä
mainittuja suuresta panoksesta kokouksen onnistumiseen ja kaikkia muitakin
osanottajia aktiivisesta mukanaolosta.
Virallisessa
vuosikokouksessa, jonka taitavana puheenjohtajana toimi Martin Smeds, säilyi
hallituksen kokoonpano pääosin ennallaan. Helsingistä Naantaliin muuttaneen ja
erovuorossa olleen Meri Jaakkolan kieltäydyttyä jatkoehdokkuudesta valittiin
hänen tilalleen hallitukseen Sukusanomain toimitussihteeri Riitta Karasvirta.
Vuosi
sitten vireille pantu ehdotus jäsenmaksun muuttamisesta perhekohtaiseksi
riippumatta perheen tai kotitalouden jäsenten lukumäärästä hyväksyttiin
yksimielisesti. Maksu oikeuttaa saamaan yhden kappaleen kutakin Sukusanomain
numeroa perhettä/taloutta kohti. Vuoden 2004 jäsenmaksun suuruudeksi määrättiin
12 euroa perhettä/taloutta kohti. Maksuperusteen muutos ei vaikuta mitenkään
jäsenyyttä koskeviin määräyksiin. Jäseniä voivat olla kuten tähänkin asti A.J.Europaeuksen
jälkeläiset, jälkeläisten ottolapset, näiden jälkeläiset sekä edellä
lueteltujen aviopuolisot. Uusista jäsenistä pyydetään kuten tähänkin asti
ilmoittamaan hallitukselle.
Marraskuun
lopulla tätä kirjoitettaessa on joulun lähestyminen jo selvästi aistittavissa.
Liikekatujen ja kauppakeskusten jouluvalot ovat syttyneet, ja meitä
hyvinvointivaltion kansalaisia kannustetaan kaikin mainonnan ja median
mahtikeinoin joulun kulutusjuhlaan. Ne, joiden muisti yltää riittävän kauas
taaksepäin, pystyvät torjumaan kulutushysterian henkistä yliotetta muistelemalla
sota-ajan ja sodan jälkeisten pulavuosien aineellisesti karuja jouluja.
Historian avulla voidaan kauempaakin menneisyydestä etsiä tietoja ja elämyksiä,
jotka auttavat suhteuttamaan asioita ja panemaan henkiset ja aineelliset
elementit joulun vietossa oikeaan järjestykseen. Tällaisen mikrohistoriallisen
eli tavallisen ihmisen jokapäiväisestä elämästä kertovan tarkastelun tasolla
meillä Europaeus-suvun jäsenillä on käytettävissä arvokas lähdekokoelma,
Kansallisarkistoon Helsinkiin talletettu sukuarkisto. Kun olen siihen tänä
syksynä jossain määrin tutustunut, en malta olla lainaamatta tähän lyhyttä
kuvausta joulun vietosta Liperin pappilassa kaukana Pohjois-Karjalassa runsaat
150 vuotta sitten. Se on pieni katkelma Selma Augusta Europaeuksen (o.s. Lampa)
joulupäivänä 1846 päiväämästä pitkästä kirjeestä äidilleen Louise Constance Lampalle
Helsinkiin. Lainaus on ruotsiksi, jotta tunnelma ja nyanssit mahdollisimman
aidosti välittyisivät lukijalle:
"Vi tillbragte vår Jul-afton stilla och lugnt som vanligt, ingen fremmande utom
Fru Dahl. Barnen glädde sig så hjertligt åt sitt Julträd och dansade och sprang
omkring det; ehuru det visst icke var grannt, men de äro ej bortskämda af mycket
grannlåter; uti hela trädet var endast 36 ljus, och några små Confects-bitar, och
små vete kringlor; de större Confecterna af dem Adde hämtade kastades in, äfven
fick vi köpa litet annat smått åt dem; 6 julklapper fick hvar och en af de större
och de mindre fyra..."
[Vietimme Jouluaattomme hiljaisesti ja rauhallisesti kuten tapamme on
ollut, ei muita vieraita kuin rouva Dahl. Lapset
iloitsivat niin sydämellisesti joulupuustaan ja tanssivat ja juoksivat
sen ympärillä, vaikka se ei ollut lainkaan korea, mutta
he eivät ole paljon koreuden poispilaamia, koko kuusessa oli vain 36
kynttilää, ja muutamia pieniä konvehtipaloja, ja
pieniä vehnärinkeleitä, Adden tuomista konvehteista isommat heiteltiin
sisään, ostimme myös jotakin pientä heille;
isoimmat saivat kukin 6 joululahjaa ja pienemmät neljä ..." (rk)]
Toivotan
kaikille sukuyhdistyksen jäsenille ja heidän perheilleen Hyvää ja Rauhallista
Joulua ja Menestyksellistä Vuotta 2004!
Jorma
Rytkönen
Anna-Liisa Laine o.s. Kyyrö - 2.3.1915 - 8.9.2003
Anna-Liisa
Laine synt. Kyyrö kuoli Elsa-kodissa Helsingissä 8.9.2003. Hän oli syntynyt Pulkkilassa
2.3.1915. Isä oli Pulkkilan kirkkoherra Wilho Kyyrö ja äiti Hertta Natalia
Kyyrö synt. Rytkönen. Anna-Liisa oli vasta kaksivuotias ja nuorin kuudesta
lapsesta, vain muutaman kuukauden ikäinen, kun isä kuoli. Perhe muutti v. 1921
Haminaan, missä asuivat äidin äiti Natalia Rytkönen ja äidin sisar Selma
Rytkönen. Lapset jäivät täysin orvoiksi, kun äiti kuoli v. 1927. Selma-täti
antoi kodin heille, koulutti heidät ja auttoi heitä opinnoissa eteenpäin.
Anna-Liisa
kirjoitti ylioppilaaksi v. 1933 Haminan Yhteislyseosta ja valmistui filosofian
kandidaatiksi v. 1938 Helsingin yliopistosta. Elämäntyönsä hän teki Helsingin
II lyseossa - Tossussa - saksan ja englannin kielen lehtorina. Eläkkeelle hän
jäi v. 1977.
- - - - - -
Elettiin syksyä 1933. Helsingin yliopiston opiskelijat kerääntyivät eri
puolilta maata aloittamaan lukukautta. Toisistaan tietämättä Helsinkiin olivat
saapuneet Anna-Liisa Kyyrö Haminasta ja Pirkko Pankakoski (Voipio) Sortavalasta
aloittaakseen kielten opinnot. He tapasivat sattumalta yliopiston
vaatenaulakoilla ja Pirkko tunnisti Anna-Liisan - ilmeisesti perheestä
näkemänsä valokuvan perusteella. Heidän äitinsähän olivat serkuksia. Siitä
tapaamisesta alkoi seitsemän vuosikymmentä jatkunut ystävyys ja kiinteä
yhteydenpito.
Opiskelut etenivät samaan tahtiin, läheinen ystävä merkitsi kummallekin
paljon vieraassa kaupungissa ja yhdessä oli hauskaa. Anna-Liisa ja Pirkko myös
asuivat yhdessä pitkän jakson opiskeluajastaan. Keväältä 1934 Pirkolle on
jäänyt erityisesti mieleen yhteinen matka Hämeenlinnaan Enok Rytkösen
60-vuotispäiville. Anna-Liisalle Hämeenlinnan Rytköset olivat läheisiä, olihan
hän viettänyt heidän luonaan kesiä 1920-luvulla. Filosofian kandidaatin
tutkinnon Pirkko ja Anna-Liisa suorittivat samoihin aikoihin niin, että auskultoiminen
oli edessä keväällä 1939. Tämä aika oli Pirkon kertoman mukaan opintojen
kannalta parasta aikaa, kun he saattoivat pitää harjoitustunnit ennakolta
toisilleen ja oppilasta esittävä voi pitää opettajaa hyvinkin kovilla.
Auskultointi jatkui syksyllä, mutta keskeytyi, kun YH alkoi ja koulut
suljettiin lokakuussa. Presidentti Paasikiven lähtiessä Moskovaan
neuvottelemaan olivat Anna-Liisa ja Pirkko Helsingin asemalla mukana laulamassa
Jumala ompi linnamme. Koulunkäynti jatkui marraskuussa, mutta keskeytyi pian
sotatoimien alkaessa. Pirkko ja Anna-Liisa sattuivat olemaan vierailulla Alli
Rytkösen luona Töölössä, kun hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomisesta
kerrottiin radiossa. Helsingin ensimmäisten pommitusten äänet sodan
ensimmäisenä päivänä he kuulivat asemalla kotiin lähtöä valmistellessaan. He
kuuluivat kumpikin ylioppilaslottiin, joita kuitenkin kehotettiin matkustamaan
kotiin: siellä olisi enemmän työtä, siellä heitä tarvittaisiin. Anna-Liisa
toimi sitten tahollaan lottana sekä talvi- että jatkosodan aikana.
Tapaamiset harvenivat seuraavina vuosina; asuttiin eri paikkakunnilla.
Keväältä 1946 Pirkolla on muistissa Anna-Liisan puhelinsoitto: voisiko Pirkko
mitenkään hoitaa yhden päivän ajan hänen opetustuntinsa Tossussa. Syy sanottiin
ruotsiksi: jag ska gifta mig. Anna-Liisa ja Kauko perustivat kodin Helsinkiin
Kuusitielle. Tässä vaiheessa Voipiotkin asuivat Helsingissä ja Pirkko muistelee
vierailuaan uudessa kodissa. Meno Kulosaaresta Kuusitielle senaikaisilla
raitiovaunuilla oli perusteellista matkustamista. Perheenäidin ja opettajan
työt täyttivät päivät. Yhteinen opintomatka sentään tehtiin Liverpooliin 1954.
Opettajavuosilta Pirkolla on hauskoja muistoja kesävierailusta Anna-Liisan ja
Kaukon kesäkodissa Suvisalossa Asikkalassa. Siellä perhe vietti kesät; tosin
Anna-Liisan, opettajan, loman katkaisivat kaksi kertaa kesässä sen ajan
koulujärjestelmään kuuluneet ehtolaiskuulustelut.
Eläkkeelle lehtorimme jäivät juuri siinä vaiheessa, kun vanhasta
oppikoulusta siirryttiin peruskouluun. Opettajakuntaa siva-koulutettiin
ahkerasti, valmisteltiin siirtymävaiheeseen ja niinpä myös Anna-Liisa ja Pirkko
valmistelivat huolella koulun päättyessä keväällä toteutettavan oman siva-matkansa
- he siirtyivät eläkkeelle. Onnistunut matka tehtiin Finnjetillä ja se suuntautui
Hampuriin ja Lyypekkiin. Ensimmäisinä eläkevuosina myös harrastettiin yhdessä,
käytiin voimistelemassa ja mm. viron kielen kurssilla.
Seuraavina vuosina Kaukon sairastaessa Anna-Liisa sitoutui hänen
hoitamiseensa ja koti oli elämän keskipiste. Kaukon kuoltua yksinäisyys tuntui
raskaalta ja tässä vaiheessa Anna-Liisa ja Pirkko pyrkivät taas pitämään
tiiviimmin yhteyttä. Melko pian kuitenkin tuli eteen siirtyminen
William-kotiin, missä hoito ja huolenpito toivat turvaa.
Anna-Liisa Laine oli aktiivisesti mukana sukuyhdistyksemme toiminnassa
alusta alkaen. Hän toimi yhdistyksen sihteerinä perustamisvaiheesta, vuodesta
1948 vuoteen 1956 saakka. Hallituksen jäsenenä hän oli vuosina 1948 - 1961 ja
1970 - 1973. Anna-Liisa kirjoitti myös ansiokkaan 30-vuotishistoriikin
yhdistyksen viettäessä tätä toimintansa merkkivuotta 1978. Sitoutuminen ja
velvollisuudentunto olivat ominaista Anna-Liisalle, mikä näkyi erityisesti
hänen työssään pidettynä ja arvostettuna opettajana, mutta myös uskollisuutena
sukuyhteisöämme kohtaan. Muistamme kiitollisuudella Kuusitien vieraanvaraisen
kodin, jonne niin monta kertaa kokoonnuimme sukuyhdistyksen asioitten äärelle.
Kirsti Salminen
- Pirkko Voipion muistelun pohjalta
KUULUMISIA HAAPAVEDELTÄ
111
vuotta täyttänyt entinen emäntäkoulu on nykyisin Haapaveden
ammattioppilaitoksen osa ja nimeltään Palvelu- ja luontoalan yksikkö. Osastossa
on varsin monia linjoja: talouskoulu, puhtaanapitojen linja, matkailualan
linja, 3-vuotinen luomupuutarhalinja ja ns. valmentavaa opetusta antava linja.
Sen lisäksi ns. catering-linja käy oppilaitoksen keittiöllä vuoroviikoin
pääkoulusta käsin. Lisäksi esimieskoulutuksessa on jo työelämässä olleita
aikuisopiskelijoita hankkimassa lisätietoja ja ammattitutkintoa. Nämä viimeksi
mainitut opiskelijat ja heidän opettajansa ovat toimittaneet sukukokouksessa
esillä olleen Luomukeittokirjan.
 Vivi Lönnin
suunnittelema Ruustinnanhovi, aiemmalta nimeltään Johtola, kohta 100-vuotias
 Nora
Pöyhönen synt. Europaeus
 Alamaan tila ostettiin 1903
Puutarha
ja puisto, joka ennen oli "mykistyttävän" kaunis, on kärsinyt paitsi uusista
linjoista myös kuluneen kesän aikana sattuneista kahdesta myrskystä, mitkä
tekivät todella pahaa jälkeä ravistellessaan satavuotiaita puuvanhuksia.
Kasvihuoneissa on meneillään melkoinen remontti ja me tietysti toivomme, että
puistokin seuraavaksi kunnostettaisiin ja istutettaisiin uudistaen.
Haapaveden
seurakunta on uudistamassa vanhaa jo 200-vuotiasta pappilaa. Sen ympärille
ollaan suunnittelemassa puistoa ja ehkä myös kasvimaata "Nora Pöyhösen aikaan".
Tämän työn toivomme löytävän rahakanavia, niin että joskus voisimme kertoa
kasvitarha- ja keittokoulusta ja siitä hämmästyttävästä perheestä, joka loi
maassamme ainutlaatuisen koulun.
 Nora
Pöyhönen synt. Europaeus
|  Rovasti Juho Pöyhönen
| 
Neidit Hanna ja Nora Europaeus
|
Mikäli
joku arvoisista lukijoista on kiinnostunut keittokirjasta, sen hinta on euro
20,-. Myös Nora Pöyhösen koulusta kertovaa kirjaa on vielä saatavana, sen hinta
on euro 10,-. (Pöyhönen Anja 1992: Satavuotta ruustinnan koulua/rka). Tilaukset
pyydän lähettämään Anja Pöyhöselle.
Koululla
on mahdollisuus järjestää kesäisin esim. häitä ja muita tilaisuuksia varsinkin
viikonloppuisin. Mikäli sukukokous päätettäisiin pitää kesäkokouksena, olisi
varmaan mahdollisuus järjestää myös majoitus ainakin osalle vieraista.
Me
Haapaveden Pöyhöset toivotamme lukijoille
Riemullista Joulua ja Siunausrikasta Uutta Vuotta - vuotta 2004.
Anja Pöyhönen
 Nora ja
lapsenlapset: Yrjö Pöyhösen lapset Mikko, Eija ja Maija (1925)

Nora Pöyhönen ja Tekla Valtavuo, Kymmenestä sisaruksesta on jäljellä 2
(Haapavesi 1929)
Yrjö P., Karin Rossander,
Väinö P., Anni ja Maija P. (Maija 1 v 9 kk)
Anders
Josef Europaeuksen Jälkeläisten Sukumatrikkeli (1994) kertoo Nora Pöyhösestä
seuraavaa:
Pöyhönen,
Alexandra Eleonora (Nora) o.s. Europaeus, s. 16.7.1849 Liperi, k. 1.4.1938
Haapavesi.
Ammatti
Kotitalous- ja puutarhakoulun johtaja.
Vihitty
13.9.1875 kirkkoherra, rovasti Johan Pöyhösen kanssa, s. 26.5.1839 Suonenjoki
ja k. 26.3.1906 Haapavesi.
Kotiopettajain
johdolla opiskeli Liperin pappilassa. Opiskelua Jyväskylän seminaarissa.
Haapavedellä ryhtyi perustamaan pappilan ympärille puutarhaa ja ottamaan
ympäristön nuoria tyttöjä saamaan puutarhanhoidon opetusta. 1890-luvun
alkuvuosina perusti pappilaan maan ensimmäisen kasvitarhakoulun. Koulu- ja
asuntolahuoneet rakennettiin pappilan yläkertaan. Piti koulua pappilassa 12
vuotta. Osti Alamaan tilan 1903, jonne koulu muutettiin 1907 laajentaen ja
monipuolistaen sen toimintaa monin tavoin. Koulu muutettiin kotitalousopistoksi
1919 ja emäntäkouluksi 1931. Vähitellen koulun varsinainen johto luovutettiin
hänen tyttärilleen Maijulle ja Elsalle ja Valtio osti koulun 1955. Alexandra
seurasi kiinteästi koulun toimintaa elämänsä loppuun asti. Laati oppikirjan
"Kodin Kasvitarha" yhdessä tyttärensä Maijun kanssa ja kirjoitti "Kodin
Kasvitarha" -lehteen artikkeleita. Jäsenenä kotitalousopetuskomiteassa, Pellervoseurassa
ja Marttayhdistyksessä.
Asuinpaikat:
Pielisjärvi, Haapavesi.
 "Suvipuutarhassa",
kuvan takana ei ole tekstiä. Luultavasti oikealta Maija Pöyhönen, raitapukuinen
Nora Pöyhönen, Anni Pöyhönen, Matti Pöyhönen, Elsa Pöyhönen, taiteilija Engelbert
(maalasi Noran muotokuvan)
LUOMUKEITTOKIRJA
120-sivuinen
ja mukavasti käteen mahtuva kirja on riemastuttava tuttavuus, hyviä reseptejä,
kauniita kuvia ruuasta ja Haapavedeltä, historiaa ja tietoa menneestä maailmasta.
Ensimmäiset 77 sivua ovat luomu- ja lähiruokaohjeita ja loput sivut esittelevät
Nora Pöyhösen ja koulun historiaa. Historian osiossa on myös artikkeleita
elämästä 1800-luvulla Haapavedellä, niin kansan kuin säätyläistenkin kannalta
katsottuna. Koulun historiikki käydään läpi nykypäivään asti. Teksti on eloisaa
ja selkeää.
Reseptit
ovat helposti tajuttavissa ja toteutettavissa myös kaupunkilaisen keittiössä.
Tässä esimerkki joka sopinee kokeiltavaksi kun kinkku tuntuu jo tulevan
korvistakin ulos:
VIKKELÄ
KALAVUOKA
5 rkl öljyä
2 sipulia
200 g kesäkurpitsaa kuutioina
2 varsisellerin vartta suikaleina
150 g paprikakuutioita
1 murskattu valkosipulin kynsi
750 g fileoitua, suikaloitua kalaa
1 tl suolaa
2 mm mustapippuria
1 ½ rkl maissitärkkelystä
2 dl kalalientä
Kuumenna
öljy ja kuullota siinä kasviksia 2-3 minuuttia. Siirrä kasvikset pannun
reunalle ja ruskista öljyssä kalapaloja 2 minuuttia. Siirrä kasvikset kalojen
joukkoon ja mausta. Sekoita kalaliemi ja maissitärkkelys ja kaada ainesten
joukkoon. Sekoita varovasti ja anna hautua pari minuuttia.
Tarjoa
lisänä keitettyjä tai pilahviksi valmistettuja kaurasuurimoita tai ruisriisiä.
Tuhdimman
ruuan ystäville on lihaherkkuja ja kastikkeita kymmenkunta sivua ja jälkiruokia
sekä suolaista ja makeaa leivottua parikymmentä sivua.
Historiikki
on mainiota luettavaa. Tutuksi tulee niin Nora Pöyhösen kuin hänen
aikalaistensa ja jälkeläistensäkin elämä. Tarinoita, tapahtumia.
Elämänfilosofiaa, ruokafilosofiaa. Mikä oli maan tapa Pohjois-Pohjanmaalla ja
muuallakin Suomessa siihen aikaan, millainen uudistaja Nora Pöyhönen oli, mitä
kaikkea hän sai aikaan. Millainen hän oli. Kuvitus on runsasta.
Pieni katkelma sivulta 103 "SIIRRETÄÄN PIKKISEN"
"Ruustinnan
tahdonvoima puutarhasuunnittelussa ei saanut osakseen ympäröivän yhteisön
varauksetonta ihailua - niin kuin eivät monet muutkaan voimakastahtoisen ja
rohkean naisen toimet. Naisten kouluttamista eivät kaikki katsoneet hyvällä
silmällä, vaan ruustinnan pelättiin villitsevän alueen naisia. Ja vaikka on
paljon tarinoita Nora Pöyhösen hyväsydämisyydestä ja loputtomasta halusta
auttaa tavallisia, köyhiä ja vähävaraisia ihmisiä, kerrotaan myös tarinoita
hänen pikkutarkkuudestaan ja kohtuuttoman tuntuisista vaatimuksistaan.
Ajatellaanpa vaikka Alamaalla alkukesän kukkapenkkien istutusta, kirjoittaa pojantytär Anja Pöyhönen.
Päärakennuksen edessä oli suuri, hieman vino
kukkapenkki, liki kaksi kertaa niin suurena kuin nykyisin. Siihen istutettiin
tavallisesti toista tuhatta yksivuotista kukan tainta. Kun penkki oli valmiiksi
istutettu, annettujen ohjeiden mukaan, ruustinna kutsuttiin työtä arvioimaan.
Hän sanoo: "On se oikein hyvä, ihan niin kuin minä ajattelin, mutta otetaanpas
kaikki ylös ja pikkisen siirretään tuota löökoijariviä." Nauraa ei saanut, ei
suuttuakaan, puhumattakaan siitä, että olisi uskaltanut näyttää mieltään
jollakin muulla tavalla."
Kirjan
virallinen nimi on "Luomukeittokirja", tekijät Maija-Liisa Nieminen ja
Katariina Anttila, kustantaja Minerva.
Lisää Haapaveden koulusta ja Nora Pöyhösestä esim. Sukusanomien
numeroissa 1997 2, 1993 1 ja 1992 1. Maanmainioilta kotisivuiltamme
www.europaeus.info
löytyvät kaikki Sukusanomat ja siellä on
jopa hakujärjestelmä.
Riitta Karasvirta
Lahjaideoita
sukulaisille ja muillekin:
Luomuruokaa-kirja
Stockmannin Joulukahvi ja Joulusuklaa; mainos sallittaneen koska paketteja
koristaa kaunis piirroskuva Lampan talosta.
NIMIPÄIVÄRUNO MATTI ÄYRÄPÄÄLLE 24.2.1897
Serkukset
Maiju Pöyhönen sekä Selma, Antti ja Kalle Rytkönen onnittelivat enoansa
Matin-päivänä 1897 pitkällä runolla, josta seuraavassa on vain alku- ja
loppuosa. (Lähde: Europaeus-suvun arkisto)
"Matti
mahtava isäntä,
kuulu herra Helsingissä,
Sie parahin papin poika,
Joka aina ahkerasti
Aamusta niin iltaan asti
Seisot luona lujan penkin,
Tuolin tuttavan sivulla
Hyvät rauat hyppysissä,
Pihit kourissa kovissa,
Joilla suita suurentelet
Sekä leukoja levität,
Kiskot irti kivun tuojat,
Torahampahat hajotat,
Taikka tukit tuimat reiät,
Paikkoat pahat veräjät,
Joit´ on toukka tonkinunna,
Mato hirveä hionut!
---------------------
Sille
oivalle enolle,
Totiselle tohtorille,
Monen turvan tuottajalle,
Syöttäjälle, juottajalle,
Monen avun antajalle,
Rohtokannun kantajalle,
Paisehen parantajalle,
Pahan haavan hautojalle,
Ojan syvän onkijalle,
Joka torven tonkijalle
Toivoo monta, monta hyvää
Ilon, onnen kultajyvää,
Monta aikaa armiasta
Nää neljä sisarenlasta,
Jotk´ on piirtänehet alle
Maiju Selma Antti Kalle "
SUKUKOKOUS LYCEUM-KLUBILLA 11.10.2003

Pirkko Voipio, Jorma Rytkönen
| 
Kaija Rasilo ja Kirsti Salminen
|
Aloittelen
tätä muisteloa raapustamaan Haikon kartanossa, jossa olen työni puolesta
koulutuspäivillä. Täällähän pidettiin Sukuyhdistyksemme 25-vuotis-juhlakokous
15.9.1973. Vaikken itse päässytkään mukaan, on olo nostalginen. Kirjoittihan
äitini Sylvi Rasilo siitä mieleenpainuvan juhlarunon.
Tänään
me "Erepeeukset" kokoonnuimme jo kotoiseksi tulleeseen Lyceum-klubin
huoneistoon klo 13.00 alkaen. Mukavasti meitä sukulaisia paikalle ilmaantuikin.
Suvun nuorin Paula ja Jorma Rytkösen tyttären poika n. 3 kk ikäinen Eero
Johannes Martelin ihastutti kaikki paikallaolijat. Kiltisti jaksoikin Eero
olla.
Esimies
Jorma Rytkönen lausui aluksi lämpöiset tervetuliaissanat koko joukolle. Hauskan
tervehdyksensä valokuvien kera sukukokoukselle oli jälleen kerran lähettänyt
Kaarina Dehls. Valokuvia edellisestä kokouksesta katseltavaksi oli tuonut myös
Maija Lalander ja allekirjoittanut. Jälleennäkemisen iloisen jutustelun lomaan
saapui pian houkutteleva lounaskutsu keittiöstä. Sielläpä olivat ainakin Kirsti
Salminen, Leena Rytkönen ja Sirkka Montonen loihtineet esiin kauniin
lounaspöydän houkuttelevine herkkuineen. Kylläpä maistui! Tuhannet Kiitokset
kokeille!
Sirkka Montonen, Kirsikka Moring, Paula Rytkönen
|
Jorma Rytkönen, Kirsikka Moring, Kari Rytkönen,
Riitta Smeds
|
Lounastelua
seurasi musisointi. Ensin oli vuorossa viulullaan Elias Lehtonen, jolle viime
vuonna myönnettiin apuraha Aune Äyräpään rahastosta. Hän soitti yhden kappaleen
hyvin kauniisti tenniskyynärpäästään huolimatta, vaikka lääkärikin oli
kieltänyt. Sukukuoro taas kerran lauloi niin kauniisti mm. iki-ihanan Kesäpäivä
Kangasalla. Herkin mielin hiljennyttiin vielä hetkeksi muistamaan rajan yli
ehtineitä sukulaisia.
Elias
ja Tuomas Lehtonen
|
Hirvensalo-Smedsien
"perhekuoro"
|
Sittenpä
tulvahti kutsuvasti tuoreen kahvin vahvat aromit. Ensimmäisen kupin ja ihanan
kakun jälkeen vedettiin nopsasti Martin Smedsin johdolla viralliset kuviot.
Tarvittavat virkailijat valittiin, kokous todettiin päätösvaltaiseksi ja
työjärjestys hyväksyttiin. Vuosikertomus ja tilinpäätös saivat vahvistuksensa
ja hallitus vastuuvapautensa. Jäsenmaksukäytäntöä sen sijaan uudistettiin
seuraavasti: Jäsenmaksu on perhekohtainen ja hinnaltaan 12 euroa ja kunkin
kotitalouden jäsen saa oman Sukusanoman. Perheen jäsenten lukumäärällä ei ole
vaikutusta asiaan.
Jorma
Rytkönen jatkaa edelleen hyvällä tunnetulla taidollaan suvun esimiehenä.
Hallituksen erovuoroisista saivat jatkopestin kaikki muut paitsi omasta
pyynnöstään eroa haluava Naantaliin muuttanut Meri Jaakkola. Hänen tilalleen
valittiin Sukusanomien pitkäaikainen toimittaja Riitta Karasvirta. Kiitokset
Merille ja Tervetuloa Riitta! Tilintarkastajina ja varamiehinään jatkavat
edelleen Risto ja Raili Voipio sekä Marjatta ja Matti Äyräpää. Aune Äyräpään
rahastosta ei tänä vuonna jaettu apurahoja vaan päätettiin antaa jaettavan
kasvaa hiukan. Ritva Hirvensalo ehdotti Muut asiat - kohdassa sukukokousretkeä
Vienan Karjalaan. Hänellä oli mieluisat muistot omasta matkastaan sinne.
Puheenjohtaja pyysi lopuksi kaikkia halukkaita muistamaan Sukusanomia
kirjoituksin.
 Riitta Karasvirta, Eila ja Antti Voipio
|  Meri ja
Niilo Jaakkola
|  Antti
Rasilo ja Martin Smeds

Sylvi Rasilo ja Pirkko Voipio
|

Kirsikka Moring synt. Rytkönen
|
 3 Sukupolvea
Lehtosia ja 1 lankomies: Elias, Tuomas, Samuel ja Elina Lehtonen, Sven Lalander
Nyt
vedettiin valkokangas esiin ja projektori käynnistettiin päivän tähtiesiintyjän
Helsingin Sanomien toimittajan Kirsikka Moringin tullessa kertomaan
mielenkiintoisista tutkimusmatkoistaan suomensukuisten kansojen pariin Venäjälle,
Siperiaan. Sinne Kirsikka on matkustanut noin vuodesta 1976 alkaen, joskus
useitakin kertoja vuodessa. Samoja seutuja on tutkinut myös esi-isämme serkku
D. E. D. Europaeus niin kuin monet muutkin kuuluisat tutkijat, kuten Castrén,
henkensä uhalla nimenomaan ilmastollisista syistä. Talvella voi pakkanen nousta
yli -50 ºC, joten edelleenkään ei ole turvallista liikkua siellä. Hyvin ja
terveenä on kuitenkin Kirsikka selvinnyt lukuisista matkoistaan. Kun hän saapui
kylään, piti kyläkaupasta ostaa hamekankaat babushkoille, ja sitten sai luvan
liikkua alueella vapaasti ja hänet kutsuttiin taloihinkin. Lisäksi Kirsikan
piti viedä muitakin lahjoja kuten suomalaista koskenkorvaa. Hän sai myös itse
lahjoja. Suurin on ollut metrin mittainen sampi.
Alkuperäiskansoista
Kirsikka on tutkinut ennen kaikkea manseja, mutta myös komeja jne. Mansien
pääkaupunki on Hanty-Mansijsk, joka ennen oli kurja hökkelikylä, mutta nyt
marmorikatuineen ja upeine palatseineen noussut hienoksi öljylöydösten
ansiosta. Paikallisväestöllä, jota yritetään sulattaa venäläisiin, on kurjat
oltavat. He eivät tiedä keitä ovat, eivät ainakaan venäläisiä. Heidät on
unohdettu, palvelut ovat romahtaneet. Niinpä vodka virtaa ja tuhoaa. Uudessa
väestölaskennassa ei ole kysytty kansallisuutta eikä äidinkieltä. Kyse on uusputinilaisuudesta.
Venäjällä eletään edelleen diktatuurissa Moskovaa ja Pietaria lukuun ottamatta.
Varsinkin pieniin kyliin on vaikeaa rakentaa mitään omaa, sillä intellektuellit
eivät kestä, kun kylissä ei ole mitään. Siellä työttömyys on yli 90 %. Öljy on
saastuttanut osittain joet. Mansikieli on häviämässä, sillä sitä ei koulussa
opita kuin kahdella ensimmäisellä luokalla. Kotonakin lapsille mieluummin
puhutaan venäjää.
 Ritva
Hirvensalo ja Kati Rasilo
|

Olavi Rytkönen ja Leena Rytkönen
|
Onneksi
manseilla on olemassa oma perinneyhdistys, joka vaalii vanhoja perinteitä
lasten kesäleireillä, jolloin asutaan perinteisissä kotakylissä. Aiheesta
ollaan tekemässä dokumenttielokuvaa: Kultaisen kaanin lapset. Se on
leikkausvaiheessa ja Kirsikka on tekemässä kuviin käsikirjoitusta. Elokuva
tullee ensi-iltaan tammikuussa 2004 ja myöhemmin TV 2:een. Tarkoituksena on
osoittaa, että lapsissa on mansien toivo, jos heidät saadaan ymmärtämään,
etteivät he ole venäläisiä.
Kuten
meillä suomalaisilla on myös manseilla karhunpeijaisperinteensä. Ne ovat vain
paljon isommat kuin meillä - viikon mittaisia. Karhun uskotaan olevan
jumalanpojan Torumin. Niissä esiinnyttiin tuohinaamiot päällä, koska karhulle
ei ihminen saanut näyttäytyä. Perinne on rikkaimpia, joita maailmassa on
säilynyt. Nyt peijaisten pitäminen on kuitenkin katkennut, koska osa
kyläkunnista on hävinnyt. Perinnettä yritetään elvyttää käyttäen apuna mm.
suomalaisia karhunpeijaisia.
Kiitoksia
Kirsikalle loistavasta kerronnasta ja kuvista, joita saimme nähdä. Samoin
kiitokset musisoijille, esimiehelle ja kaikille kokousjärjestäjille!
Kaija
Rasilo

Elina Lehtonen ja Sven Lalander
|  Leila Valtonen
|
Kuvia
kokouksesta kotisivuillamme: www.europaeus.info
 Antero Hirvensalo ja Kaarina Hirvensalo
| 
Maija Lalander ja Sylvi Rasilo
|
A.J.
KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA AJALLA 1.1. -
31.12.2002
Viime
vuosi oli yhdistyksen 54. toimintakausi. Sen päättyessä yhdistyksessä oli 249
jäsentä, joista 18 vuotta täyttäneitä oli 209.
Yhdistyksen
esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina hallituksen jäseninä olivat:
Eero Hirvensalo | v:sta 2002
| Meri Jaakkola | v:sta2001
| Liisi Klobut | v:sta 2000
| Tuomas Lehtonen | v:sta 2000
| Eeva Martelin | v:sta 2002
| Kristiina Nordling | v:sta 2002
| Kaija Rasilo | v:sta 2001
| Kirsti Salminen | v:sta 2000
| Riitta Smeds | v:sta 2001
| Antti Voipio | v:sta 2002
| Pertti Äyräpää | v:sta 2001
|
Hallituksen
valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Pertti
Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto
Voipio sekä varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus piti
toimintavuoden aikana kolme kokousta.
Yhdistyksen
lehti Sukusanomat ilmestyi vuoden aikana kahdesti (numerot 1/83 ja 2/84).
Toimituskunnan muodostivat Riitta Karasvirta toimitussihteerinä sekä Kirsti
Salminen ja Jorma Rytkönen. - Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on
yhdistyksen nimissä lähetetty onnittelu. Tätä tehtävää on hoitanut Kaija
Rasilo.
Aune
Äyräpään rahastosta myönnettiin apurahana 50 euroa ainoalle hakijalle Elias
Lehtoselle.
Sukukokous
järjestettiin lauantaina 5.10.2002 Porvoossa, jonka lukiossa A.J.Europaeus
opiskeli 1810-luvulla. Päivän ohjelma alkoi opastetulla kiertoajelulla
Porvoossa sekä tutustumisella Tuomiokirkkoon. Virallinen vuosikokous pidettiin
Tee- ja kahvihuone Helmen yläkerrassa, missä nautittiin myös vuosikokouslounas
kakkukahveineen. Kokousesitelmän piti Elina Lehtonen aiheenaan Drägsbyn
kartanon tyttären Sofia Wilhelmina Boijen ja A.J.Europaeuksen rakkaustarina.
Tämän jälkeen tutustuttiin Borgå Gymnasiumiin ja sen ainutlaatuiseen kirjastoon
rehtori Folke Nybergin johdolla. Kotimatkalla poikettiin katsomassa Drägsbyn
kartanoa, missä tohtori Anna Munck esitteli kartanon edustustiloja.
Yhdistys
on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.
Yhdistyksen
pääoma oli 31.12.2002 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 3.006,66 euroa. Tilikauden
ylijäämä oli 370,65 euroa. Aune Äyräpään rahasto: pääoma 3.450,75 euroa. Toivo
Valtavuon rahasto: pääoma 904,51 euroa
 Smedsejä vuosikokouksessa
|  Samuel Lehtonen ja Sven Lalander
| 
Riitta Smeds, Timo ja Aino (synt. Smeds) Aaltonen
|
 Kati Rasilo, Liisi Klobut, Antti Rasilo ja Antero Hirvensalo
 Kirsi
Saarikangas
|  Marcus Martelin
|  Eeva
Martelin synt. Rytkönen
|  Jussi Jaakkola
|
A.J.
Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.
TULOSLASKELMA JA TASE 31.12.2002
Tuotot, muu toiminta | |
| Jäsenmaksut | 1 231,73 |
| Sukumatrikkelien myynti | 20,00 |
| osingot | 24,63 | 1 276,36
| | |
| Kulut, varsinainen toiminta | |
| Vuosikokous | 167,60 |
| Sukusanomat ja jäsenkirjeet | 543,15 |
| adressit, onnittelut | 117,23 | 827,98
| | |
| Kulut, muu toiminta | |
| pankkimaksut | 38,33 |
| postimaksut | 12,40 |
| Sukututk. seuran jäsenmaksu | 27,00 | 77,73
| | |
| Tilikauden voitto | | 370,65
| | | 1 276,36
| | |
| VASTAAVAA | |
| Yhdistys rahaa tilillä | 1 920,89 |
| TV-rahasto, rahaa tilillä | 278,72 |
| AÄ-rahasto, rahaa tilillä | 3 450,75 | 5 650,36
| yhdistys, osakkeet | 1 085,77 |
| TV-rahasto, osakkeet | 625,79 | 1 711,56
| yhteensä | | 7 361,92
| | |
| VASTATTAVAA | |
| Pääoma 1.1.2002 | 2 636,01 |
| tilikauden voitto | 370,65 |
| Pääoma 31.12.2002 | 3 006,66 | 3 006,66
| AÄ-rahasto 1.1.2002 | 3 486,81 |
| tilikauden tuotto | 13,94 |
| jaetut stipendit | 50,00 |
| AÄ-rahasto 31.12.2002 | 3 450,75 | 3 450,75
| TV-rahasto 1.1.2002 | 863,80 |
| tilikauden tuotto | 40,67 |
| TV-rahasto 31.12.2002 | 904,51 | 904,51
| yhteensä | | 7 361,92
|
ONNITTELU
ARON RYTKÖSELLE HÄNEN 50-VUOTISPÄIVÄNÄÄN 24.5.1893
Europaeus-suvun
arkistossa on seuraava runomuotoinen onnentoivotus, "puolivuosisataisruno",
johon ei ole merkitty runon laatijan nimeä. Sisällöstä päätellen kyseessä on
Natalia Rytkösen (o.s. Europaeus) onnittelu miehelleen Aronille. Otsikko
viittaa aivan ilmeisesti roomalaisen Horatiuksen tunnettuun vuosisataisrunoon, "Carmen
saeculare", joka oli kirjoitettu Rooman vallan ylistykseksi kaksi vuosituhatta
aikaisemmin.
Runo
on kirjoitettu molemmin puolin paperia kahdelle kirjepaperille, jotka ovat
molemmat repeytyneet kahtia (tai reväisty?). Tekstiä ei ole jaettu säkeisiin,
vaan jako on allekirjoittaneen. En ole myöskään aivan varma, onko runo ehkä
jatkunut vielä kolmannelle paperille, sillä säkeet päättyvät 4. sivun
alareunaan ilman mitään muita merkintöjä. Jos joku sukulaisista voi antaa
asiaan lisävalaistusta, olisin tiedoista kiitollinen.
Jorma
Rytkönen
Carmen semiseculare
Terve
armas ukkoseni,
Terve mieheni mehevä,
Terve kuulu kirkkoherra,
Sinä Sippolan rovasti!
Terve kulta kumppanini,
Terve pulska puolisoni,
Juvan ukko urhoollinen,
Savon poikanen sorea!
Kuules
kun nyt sulle virkan,
Suuni puhtaaksi puhelen,
Ilmi lausun aatokseni,
Syömmen tuntehet sanelen
Tällä hetkellä hyvällä
Juhlapäivällä jalolla.
Jo
on saanut suuri päivä,
Merkkipäivä päätynynnä,
Jo on vuotta vierähtänyt,
Viisikymmentä kulunut,
Sinun tänne syntymästä,
Valohon vaeltamasta,
Astumasta alle ilman
Matoisehen maailmahan.
Jo
oot kauan kulkenunna,
Jo viikon vaeltanunna
Tämän ilman kannen alla,
alla auringon asunut,
Paljo tehnyt, toimitellut,
Ajatellut
aivan paljon,
Paljo nähnyt näitä maita,
Paljo kuullut ja kokenut,
Nähnyt ajat armahaiset,
Ilon päivät ihanaiset;
Nähnyt mustat murhepäivät,
Kovat kohtalot kokenut.
Usein
on pilvi peittänynnä
Ilon auringon ihanan,
Saanut synkät syyssatehet,
Rajumyrskyt mylvinehet,
Vaan on aurinko ylennyt,
Luojan päivä paistanunna
Paksun pilvenki lomasta,
Sumuisenki sään perästä
Aamu kirkas koittanunna,
Päivä selkeä selennyt.
Kyllä
on työtä tarvittuna,
Äijä aatosta kysytty,
Paljo tointa toimellista,
Älyä ylen isosti,
Kun on joukko joutununna,
Lisääntynnä leivän syöjät,
Lapsikarja kasvanunna,
Ylennynnä uusi polvi,
Alkanut se edistyä,
Opin teitä tallustella.
Kiitokset
nyt sulle kerron,
Suuret kiitokset sanelen
Työstäsi ja toimistasi,
Hommistasi, huolistasi,
Vaivoissa ja vastuksissa
Aina valmiista avusta.
Vielä
toiseks toivottelen,
Sulle onnea anelen,
Että soisi suuri Luoja,
Isä armas anteleisi,
Siunausta sulle paljo,
Lahjojansa lainoaisi,
Antais onnessa asua,
Rauhassa myös rakennella,
Sovinnossa, suosiossa
Ijän loppuhun eleä,
Terveyttä vielä toisi,
Voimia myös viran työssä,
Toimiessa, touhutessa
Isänmaan, kodin etehen,
Seurakunnan kaitsijana,
Päänä perhekunnassamme.
Elä
vielä vuotta monta,
Ajastaikoja ylene!
Elä vielä viiet vuoet
Sekä kymmenet kykene!
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2004
|