Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
2002 nro 2 (84)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Drägsby


Puheenjohtajan palsta
Jorma Rytkönen

Raili Rytkönen 1941-2002

Liisa Pankakoski 1917-2002

Sukukokousretki Porvooseen 5.10.2002
Kaija Rasilo

Kotiopettaja ja kartanontytär
Elina Lehtonen

Toimintakertomus 2001

Tilinpäätös 2001

 

Kansi Lith. U Adler v. Dietze in Dresden, J. Knutson: Drägsby;
Finland framstäld i tekningar

Valokuvat 2002: Henry Levänen ja Pertti Äyräpää
(ks.kotisivuiltamme)


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 2002 nro 2  (84)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Esimies:
Jorma Rytkönen

Toimitus:
Kirsti Salminen
Jorma Rytkönen,
Riitta Karasvirta


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Sukuyhdistyksemme kohta päättyvän 54. toimintavuoden merkittävin aktiviteetti oli Porvoossa 5. lokakuuta järjestetty sukukokous, johon osallistui 50 sukulaista. Kokouspäivän tapahtumia selostaa Kaija Rasilo toisaalla tässä lehdessä, joten omasta puolestani vain kiitän kaikkia osanottajia innokkaasta mukanaolosta aurinkoisessa Porvoossa. Erityiset kiitokset haluan esittää Elina Lehtoselle, joka erinomaisessa kokousesitelmässään kertoi nuoren A.J. Europaeuksen ja Drägsbyn kartanon tyttären Sofia Wilhelminan kiehtovan rakkaustarinan. Elina on ystävällisesti luovuttanut esitelmänsä julkaistavaksi tässä Sukusanomien numerossa.

Porvoossa pidetyssä vuosikokouksessa hallituksen kokoonpanoon ei tullut muutoksia. Keskustelussa nousi esiin kaksi aihetta, joista hallitus mielellään kuulee yhdistyksen jäsenten ideoita ja kommentteja. Toinen koskee seuraavan sukukokouksen paikkaa: ehdotettiin selvitettäväksi, voitaisiinko kokous pitää Sippolassa joko ensi vuonna tai myöhemmin.

Toisessa on kyse jäsenmaksun kohdentumisesta: olisiko syytä korottaa maksuvelvollisuuden alaikärajaa (nyt 18 vuotta) tai muuttaa maksuperustetta esimerkiksi perhekohtaiseksi, jotta maksut eivät rasittaisi opiskeluvaiheessa olevien nuorten taloutta. - Ensi vuoden jäsenmaksu joka tapauksessa pidettiin ennallaan eli se on 7 euroa 18 vuotta täyttäneiltä yhdistyksen jäseniltä.

Sukusanomista ilmestyy tänäkin vuonna kaksi numeroa, joiden toimittamisesta ovat vastanneet Kirsti Salminen ja Riitta Karasvirta. Suurimman työn lehden hyväksi on jälleen tehnyt Riitta, joka toimitussihteerinä on kiitettävällä tarmolla ja taidolla vastannut mm. lehden taitosta ja muusta teknisestä toteuttamisesta. Toivottavasti muutkin yhdistyksen jäsenet edelleen muistavat Sukusanomia sukuun liittyvin kirjoituksin ja kuvin. Lehti ottaa mielellään vastaan tällaista aineistoa sekä aloitteita ja ideoita lehden sisällöstä.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille sukuyhdistyksen jäsenille ja heidän perheilleen hyvää ja rauhallista joulua sekä mitä parhainta onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2003.  

Jorma Rytkönen 

vuosikokous 2002 vuosikokous 2002 vuosikokous 2002


Raili Rytkönen 1941-2002

Äitini syntyi melko tarkalleen 61 vuotta sitten, 24. marraskuuta 1941. Tuo päivä on käsittääkseni jonkinlainen vedenjakaja mitä tulee lahjojen yhdistämiseen: onhan toki niin, että tuo maaginen luku 24 houkuttelee yhdistämään joulu- ja syntymäpäivälahjat ja niin helpottamaan hieman vanhempien lahjainhankkimisongelmia. Tämän siis tuli äitini huomaamaan jo hyvin nuorena, olihan hänellä sitten lopulta neljä nuorempaa sisarusta, jotka kaikki saivat nauttia syntymäpäivästä ja joulusta ihan erikseen.

Ihan aluksi äidin ei lääkärin mielestä olisi pitänyt syntyä lainkaan, koska Mammalla, äidin äidillä, oli ollut tuberkuloosi ja sen jäljiltä vielä toinen keuhko litistettynä. Raskaus oli lääkärin mukaan suuri riski, mutta Mamma päätti pitää lapsen. Niin syntyi maailmaan Raili Gertrud Elisabeth von Essen. Äiti oli toivottu lapsi kuten kaikki sisaruksensa, sillä sekä Mamma että Pappa olivat itse ainoita lapsia ja halusivat suuren perheen. Äiti kasvoi Herniäisissä, keskellä Hämettä. Eläimet olivat hyvin tärkeässä roolissa äidin elämässä, erityisesti lehmät mutta myös kanat, hevoset ja lampaat. Mamma teki äidille villapaidan Rusinalampaan villasta ja äidin leikkihevosen nimeksi tuli Uljas Papan kaupunkihevosen mukaan. Herniäisissä oli myös paljon omenapuita, joissa kiipeileminen oli lasten lempiharrastuksia. Myös äidin. Ja hiekkaranta oli ihan lähellä! Niin lähellä, että halutessaan leikkiä intiaania äiti tyhjensi talon kauimmaisessa nurkassa olleen piirongin alimman laatikon ja raahasi sen rantaan käyttääkseen laatikkoa intiaanin kanoottina.

Historia oli kiinnostanut äitiä jo pienestä pitäen. Äidinkieli tuli kuvioihin mukaan vasta kansakoulussa, koska se oli hänelle niin helppoa - vaikka Mamma olikin ruotsinkielinen, hän puhui lapsilleen suomea omalla kulmikkaalla tavallaan. Luulen, että historiassa äitiä kiinnosti ihmisten tarinat ja kertomukset; äiti oli ylipäätään kiinnostunut asioista. Melkein kaikesta, voisi sanoa, ja historiahan on kaikkien tapahtumien menneisyyden ja syiden tutkimista. Äidistä tulikin varsinainen velho vanhojen käsialojen lukemisessa ja eritoten vanhan ruotsin ymmärtämisessä. Arkistot ovat pullollaan tarinoita, ihmisiä ja johtolankoja, joiden noukkimisesta, solmimisesta ja kokonaiskuvan hahmottamisesta äiti nautti paljon. Paljolti samoista syistä hän piti niin dekkareista kuin sanaristikoistakin.

Äidistä tulikin sitten historiankirjoittaja. Silloin tällöin hän opetti lukiossa historiaa ja äidinkieltä ja oli varmasti hyvä opettaja. Äiti kun oli sellainen ihminen,  että hän vain tiesi kuinka erilaisille ihmisille kerrotaan ja selitetään asioita. Häneen varmasti vaikutti vanhimman lapsen rooli kasvattajana. Hän ei sanojensa mukaan itse erityisesti pitänyt lapsista, mutta 'omat lapset onkin ihan eri juttu'. Äiti saikin sitten kaikkiaan kuusi lasta, viisi tytärtä ja yhden pojan. Äidillä oli aivan uskomaton kyky opettaa ja selittää asioita ja joskus tuntui, että hän todellakin tietää kaiken: mikä on tulevaisuus, kuinka moottori toimii ja kuka on Elvis Presley. Hieman hankalampien kysymysten äärellä jäätiin sitten yhdessä pohtimaan: niin, mitä lukit voisivat syödä? Ja mitä sooda oikeasti on? Mikä on jäärä? Kuinka monta mottia halkoja meni keskimäärin kaupunkitaloissa 1800-luvulla? Ja aina päästiin johonkin lopputulokseen. Missään muualla en ole nähnyt yhtä kuluneita tietosanakirjoja kuin meidän olohuoneessa ja se on kyllä äidin luoman tiedonjanon ansiota!

Ruoanlaittajana äiti ei ollut kovin hyvä. Mutta bravuurinsa hänelläkin oli: kanaviillokki, risotto ja sämpylät. Sämpylät olivat suorastaan suvunkuuluja, joita tultiin syömään pitkänkin matkan päästä ja niistä vaan ei ikinä saanut tarpeekseen. Aina välillä ne paloivat uuniin, milloin tuli Wanaja-sämpylöitä, milloin herculepoirot-, laaksonkuningas- tai viinimarjasämpylöitä riippuen aina unohtumisen syystä. Lampaat kyllä tykkäsivät niistä palaneinakin, samoin minä. Seuraavassa esittelen sämpylöiden reseptin ja siihen liittyvän protokollan.

Emon sämpylät

Otetaan ämpäri tai iso muovikippo, tilavuudeltaan vähintään viisi litraa. Sekoitetaan

1 litra vettä
1 pkt hiivaa
1 tl suolaa (meri-)
2 tl sokeria
2-3 desiä leseitä (kaura- tai vehnä-)
1 rkl esim. pellavaa, pomeranssinkuorta, fenkolia, anista tai kuminaa
½ litraa sämpyläjauhoja.

Annetaan seistä välillä sekoittaen lämpimässä paikassa kunnes kuplii. Sitten lisätään sämpylä- tai hiivaleipäjauhoja kunnes taikina on kohtalaisen löysää. Leivotaan esim. graham-, siepparinruis- tai ohrajauhoilla. Uuni 250 ºC noin puoli tuntia.

Mikäli juuri unohtuu seisomaan keittiön pöydälle, astian voi nostaa viileäkaappiin odottamaan seuraavaa päivää, jolloin sitä ei enää saa unohtaa. Jos niin, annetaan lampaille ja aloitetaan alusta. Sämpylät voidaan leipoa myös suoraan leivonta-astiasta nostellen isolla ruokalusikalla, joka kastetaan aina välillä veteen, ettei taikina tarttuisi.

Munakello on kätevä muistutin, jonka tulisi estää yllämainitut sämpylöiden eri tummuusasteet. Toinen, paljon parempi vaihtoehto on leipoa sämpylöitä juuri kun talo on täynnään nälkäisiä sukulaisia. 'Milloin ne on valmiita' -kysymykset pitävät sämpylät muistissa. Vastataan 'Ihan kohta' tai 'ei vielä vähään aikaan'. Ihmisiä ei tarvita välttämättä kovin paljoa, nälkäinen vävy tai poika riittää myös. 'Ihan kuin kohta olisi lämpimiä sämpylöitä' -lausahdukset on tulkittava kysymyksiksi, joihin vastataan samoin kuin suoriin uteluihin. Kun sämpylät on valmiita, ne käydään nostamassa uunista hellan päälle, huudetaan 'SÄMPYLÖITÄ!' ja hypätään alta pois kun sukulaiset rynnistävät ottamaan omansa. Mikäli sämpylät kaikista varotoimista huolimatta unohtuvat uuniin, on keittiöön kiirehdittävä juoksujalkaa pelastamaan mitä vielä pelastettavissa on ja manailtava jupisten 'samperi' tai 'voi helkkari'. Surkutellaan ja koitetaan silti maistaa edes yhtä.

Sämpylöiden syöminen on oma taiteenlajinsa. Kuuma sämpylä otetaan hihoin suojeltuihin käsiin ja edetään keittiön ruokapöytää ja leipäveistä kohti heitellen kuumaa sämpylää kevyesti. Tiputetaan sämpylä voileipälautaselle ja napataan leipäveitsi toisen sukulaisen nenän edestä. Suojellaan vasen käsi jälleen hihalla ja avataan sämpylä nopeasti veitsellä. Höyryn annetaan nousta jonkin aikaa, jolloin on sopivaa aikaa varata margariini ja veitsi. Ensimmäinen sämpylä syödään pelkästään margariinin kanssa, jo hieman jäähtyneen voi kruunata juustolla ja kylmään sämpylään passaa mainiosti kalkkunaleike. Sukulaiset tietävät jo mitä odottaa, mutta vierailijat pääsevät sukulaisten asemaan lausahtamalla nämä Pyhät Sanat: Onpa tosi hyviä sämpylöitä!

Hilla Rytkönen 1.12.2002


Liisa Pankakoski o.s. Ukkola 1917-2002

Liisa Pankakoski ehti olla poissa kotoaan Lepaalta vain vajaan vuoden Tuulia kodissa Hattulassa, jossa kaatumisen seurauksena menetti tajuntansa ja kuoli 5.7.2002 Hämeenlinnan terveyskeskuksessa juuri 85 vuotta täytettyään.

Liisa syntyi 3.7.1917 Kemissä rautatiekirjurin perheeseen neljän pojan jälkeen toivottuna tyttärenä. Äiti kuoli synnytykseen. Perheeseen syntyi vielä toinen tytär ja jälleen kuoli äiti. Nuorin pojista kirjoittikin kouluaineeseen aiheesta "Elämäni", että taas meiltä kuoli äiti ja isä meni uusiin naimisiin. Perhe muutti sitten Poriin Mäntyluotoon, jossa Liisa aloitti koulunsa ja edelleen Seinäjoelle, josta isä sai asemapäällikön viran. Liisa kouluttautui Seinäjoella mielisairaanhoitajaksi ja ehti toimia tässä tehtävässä vuoden, kunnes matkusti syyskuussa 1939 veljensä ltn. Veikko Ukkolan perheen luo Valamoon lueskelemaan sairaanhoitajakouluun pyrkimistä varten. Sitten alkoivat kertausharjoitukset, veli määrättiin Mökerikön saaren linnakkeen päälliköksi, jolloin hän antoi Liisalle komennuksen tulla saarelle sotilaskodin hoitajaksi. Isäni Antero oli tullut saarelle pari päivää aikaisemmin. Mökerikössä ei ollut talvisodan aikana juurikaan taistelutoimintaa, eikä käytettävissä olleilla aseilla pystytty lentokoneita pudottamaan. Isän kirjeistä kotiväelle Sortavalaan on selvästi aistittavissa voimattomuus vain katsella sivusta, kun "Molotohvin linnut kävivät munimassa kotirintamalle".

Timanttihääpäivänä isä luki otteita talvisodan jälkeen vanhemmilleen osoitetusta pitkästä kirjeestä, jossa ilmoitti saaneensa sotasaaliiksi erään lotan, jonka kihlasi kauttakulkumatkalla Savonlinnassa. Kirjeessä isä kuvailee morsiantaan mm. seuraavasti:

Siis: nimi on Liisa Ukkola, ikä 22 v., pohjalainen. Terve, reipas ja iloinen, tunteilematon ja surkeilematon työtä ja vaivoja pelkäämätön; pitää lujasti minusta samoin kuin minä hänestä, ja pitää minusta hyvää huolta (esimerkiksi - äiti huom!: "anna nyt jo lopultakin tuo kaulasuojus pestäväksi" tai "oletkos muistanut ottaa yskänlääkettä").

Sotilaspappi vihki parin 1.9.1940 Agricolan kirkossa samalla kertaa kuuden muun parin kanssa. Näin alkoi yhteinen taival ja jatkui uusilla koettelemuksilla ennen ensimmäisen lapsen syntymää, kun isä joutui lähtemään uudelleen kertaamaan. Muutto isän entisille kotisijoille Sortavalaan keväällä 1942 ja taas takaisin kesällä 1944 ovat kokemuksia, joita nykytilanteessa on vaikea kuvitella omalle kohdalle. Sota-ajan kirjeet käsittelevät enimmäkseen ruokaan ja vaatteisiin liittyviä jokapäiväisiä asioita. Omavaraistalous, puutarhan antimet, mitä istutetaan  ja kylvetään milloinkin, mitä säilötään ja varastoidaan talven varalle,  kuinka vanhoista vaatteista saadaan lapsille ommeltua lämmintä päälle. Nämä olivat arkipäivän tärkeitä asioita. Naapuriapu ja sukulaiset olivat kunniassa.

Sodan jälkeen tuli muutto Lepaalle, jossa neljä viimeistä seitsemän lapsen katraasta syntyi. Äidillä ei ollut uraa kodin ulkopuolella. Vaikka hän siitä ja kouluttautumisesta ajoittain haaveilikin, se ei koskaan toteutunut. Suuressa perheessä, johon kuuluivat myös appivanhemmat oli riittävästi huolehtimista. Leivän jatketta saatiin kanoista, kaniineista, lampaista ja possusta, jotka totisesti olivat luomua.

Tunnustusta äiti sai kodin ulkopuoleltakin Suomen Punaiselta Ristiltä ja Pelastakaa Lapset ry:ltä. Hänellä oli myös joitain kunnallisia luottamustehtäviä. Meillä oli kuitenkin äiti, joka oli aina läsnä. Saimme aina tuoda kotiin kavereitamme - äiti otti heidät iloisesti vastaan ja kyseli kuulumiset. Monet lasten sanomiset ja tapahtumat kerrattiin myöhemmin ja niitä muisteltiin yhdessä. Kun lapset sitten itsenäistyivät ja muuttivat kotoa, olimme aina tervetulleita Mäenpään kotiin. Koko perheen yhdessäolo ja varsinkin yhteiset tapaamiset joulunaikaan olivat äidille tärkeitä - pelattiin ja leikittiin kaikenlaista. Välillä tehtiin mattoja ja ryijyjä kangaspuilla. Monet äidin tekemät lapaset ja villasukat ovat vielä ahkerassa käytössä. Lastenlasten tapaamisesta ja heidän kanssaan puuhaamisesta hän nautti erityisesti.

Me lapset haluamme muistaa äidin sellaisena, kuin hän oli ennen sairastumistaan, kaikesta huolehtivana äitinä, kodin iloisena hengettärenä, perheen organisaattorina, aina puuhakkaana itseään säästämättä.

Varistossa 7.12.2002

Matti Pankakoski


SUKUKOKOUSRETKI PORVOOSEEN 5.10.2002
ANDERS J. EUROPAEUKSEN JA SOFIA W. BOIJEN RAKKAUSTARINAA MUISTELEMASSA

Taas oli aika syksyisen sukukokouksen. Niinpä matkasivat A.J.E.:n jälkeläiset hauskasti ja mukavasti kauniiseen, historialliseen Porvoon kaupunkiin. Matkan aikana halukkaitten katseltavana kiersi Kaarina Dehlsin Hampurista lähettämä laaja ja mielenkiintoinen valokuvakertomus mm. heidän viimekesäiseltä Suomen vierailultaan sekä allekirjoittaneen tekemä kuvakertomus retkeltä Rukajärven taistelupaikoille 10. - 11.8., jonka aikana käytiin tutustumassa mm. Pentti ja Heikki Hirvensalon kaatumispaikkoihin. Joukkoomme tuli lisää sukulaisia paikanpäältä, jotka olivat saapuneet Porvooseen omilla autoillaan. Myös paikallinen matkaopas hyppäsi bussiimme esitellen kaupunkia parin tunnin kiertoajelulla. Paljon näimmekin kaunista kaupunkia syysauringonpaisteessa vanhoine historiaa uhkuvine rakennuksineen. Kohokohta kiertoajelulla oli tutustuminen Porvoon vanhaan kirkkoon niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kiertoajelun jälkeen siirryimme Tee- ja kahvihuone Helmen yläkertaan, jossa nautimme ensin raikkaan salaattilounaan, joka oli katettu seisovaksi valkoisen flyygelin päälle. Kokous alkoi esimiehen tervehdyksellä ja poisnukkuneiden sukulaisten Raili Rytkösen, Pentti Voipion ja Liisa Pankakosken muiston kunnioituksella. Sitten oli virallisen kokouksen vuoro. Puheenjohtajaksi valittiin Martin Smeds ja sihteeriksi yhdistyksen sihteeri Liisi Klobut sekä pöytäkirjan tarkastajiksi Riitta Smeds ja Kari Rytkönen. Tämän jälkeen vahvistettiin hallituksen laatimat vuosikertomus, tilinpäätös tilintarkastajain lausuntoineen hallituksen saadessa vastuuvapauden. Jäsenmaksu 7 euroa päätettiin pitää samana. Suvun esimiehenä jatkaa edelleen yhdistyksen täysin yksimielisellä päätöksellä Jorma Rytkönen. Myös hallituksen erovuoroiset: Liisi Klobut, Tuomas Lehtonen ja Kirsti Salminen jatkavat edelleen kuten varsinaiset ja varatilintarkastajat. Aune Äyräpään rahastosta päätettiin jakaa Elias Lehtoselle 50 euron suuruinen apuraha klassisen kitaransoiton ja musiikinteorian opintoihin. Hän oli saanut apurahaa myös viime vuonna, mutta oli nyt ainoa hakija ja siksi tämänvuotinen summa on kannustusluonteinen. Riitta Smedsin ehdotuksesta laulettiin lopuksi iki-ihana Kesäpäivä Kangasalla yhteislauluna.

Kokouksen päätyttyä ajelimme suoraan Borgå Gymnasiumiin, jota meille esitteli oppilaitoksen tietorikas rehtori Folke Nyberg. Gamla biblioteket oli hänen silmäteränsä. Se kuuluukin Suomen vanhimpiin. Kirjasto osoittautui huolella tehdyksi ja arvokkaanoloiseksi niin paikkana kuin kokoelmiensa puolesta. Hyvin sitä myös vaalittiin. Kokoelmista löytyy paljon todella vanhoja teoksia mm. Carl Linnén teos ja neljä pientä vanhaa väitöskirjaa (vihkosia), Tapani Löfvingin seikkailut sekä vanhoja karttoja. Kutakuinkin kaikki teokset ovat ruotsinkielisiä. Nykyajan  vempaimilla,  atk-laitteilla  ei  siellä  ole  mitään asiaa. Aineiston luettelointi on tehty arvokkaasti käsin. Kirjastoa vastapäätä oli museo, jossa oli mielenkiintoista vanhaa esineistöä mm. vanhoja rahoja. Vierailijoita tuntui kirjastossa käyvän ulkomailtakin asti.

Kotimatkalla poikkesimme vielä tutustumaan Drägsbyn kartanoon, jota meille esitteli yksi kartanon nykyisistä omistajista oikein ystävällinen Anna Munck. Kartano kuului aikanaan Boijen suvulle. Sofia Wilhelmina Boije oli sukuyhdistyksemme kantaisän A. J. Europaeuksen ensimmäinen vaimo. A. J. E. toimi aikanaan kotiopettajana kartanossa, jolloin tutustui Sofiaan. Virallisen kokouksen jälkeen kahvin juonnin kera ravintola Helmessä Elina Lehtonen kertoi kiehtovasti Sofian ja Andersin rakkaustarinan kirjeenvaihtoineen. Kesti aikansa ennen kuin Sofian vanhemmat hyväksyivät kotiopettajan tyttärensä puolisoksi. Kun he lopulta siunasivat liiton, vietettiin häät Drägsbyn kartanossa ja näimme juuri sen salin alakerrassa, missä todennäköisimmin hääateria nautittiin. Kartano osoittautui komeaksi ja se sijaitsi erittäin kauniilla, luonnonläheisellä paikalla. Sen historia kiinnosti kovin sukulaisia ja monia kysymyksiä esitettiin. Tosin kukaan ei tainnut muistaa klassista kysymystä, joka kuuluu jokaiseen kartanoon: "Kummitteleeko täällä?" Jos niin on Drägsbyssä, toivokaamme, ettei ainakaan kenenkään onnettoman Boijen sielu siellä vaeltele ja huhuile.

Onnellisena mielenkiintoisen päivän jälkeen parkkeerasimme klo 17.00 jälleen Kiasman eteen. Mielen täytti jälleen kiitollisuus mukavasta sukutapaamisesta ja iloisesta yhdessäolosta. Suuret ja Lämpöiset Kiitokset Esimiehelle Jorma Rytköselle, Paula Rytköselle, Elina Lehtoselle, sihteerille Liisi Klobutille sekä muille hallituksen jäsenille.

Kaija Rasilo

vuosikokous2002 vuosikokous2002 vuosikokous2002

vuosikokous2002


vuosikokous2002

vuosikokous2002

vuosikokous2002
vuosikokous2002

vuosikokous2002

vuosikokous2002

KOTIOPETTAJA JA KARTANONTYTÄR
Anders Josef Europaeuksen ja Sofia Wilhelmina Boije af Gennäsin rakkaustarina Drägsbyn kartanossa

Kantaisämme Anders Josef Europaeuksen koulunkäynti Viipurin lukiossa uhkasi keskeytyä rahavaikeuksien vuoksi - niin luokkansa primus kuin tämä olikin. Mutta Viipurin koulun rehtori Erik G. Melartin järjesti nuorelle lukiolaiselle työpaikan majuri Anders Erik Boijen lasten kotiopettajana Drägsbyn kartanossa Porvoon lähellä. Niin A.J.E. saattoi siirtyä Porvoon lukioon vuonna 1815.

Boijen perheen taustaa

Boije af Gennäs -suku oli jo keskiajalta tunnettu sotilas- ja virkamiessuku - Suomen ritarihuoneen aatelissuku numero 1. Toivo Valtavuo oli laatinut äitini sukutaulun jo 1900-luvun alkupuolella. Sven Lalander on jatkanut sukutaulujen selvittelytyötä viime vuosina. Boije-suvun juuret johtavat - naislinjatkin huomioon ottaen - mm. Fleming, Horn ja Kurki -sukujen kautta 1000-luvulle aina Tanskan kuninkaisiin Knut Pyhään ja Sven Kaksipartaan asti.

Matkalla kohtaamme Pyhän Birgitan äidin sisaren, Birger Jaarlin veljen sekä katolisen piispa Bengtin (ennen selibaattia eläneen). Boije-suku on elänyt eri puolilla Suomea, varhain Pohjan pitäjän Gennäsissä - mistä lisänimi - myöhemmin mm. Lepaalla ja Itä-Uudenmaan kartanoissa. Drägsbyn kartano ja siihen liitetty Haikon kartano tulivat avioliittojen kautta jo 1500-luvulla suvun esivanhempien omistukseen. 1700-luvulta kartanot olivat Boije-nimisten hallussa.

Anders Erik Boije

Johanna  (Jeanette) Christina Boije af Gennäs, o.s. Nordenskiöld (1783-1835)

Majuri Anders Erik Boije oli syntynyt 1768 Haikon kartanossa. Hän osallistui 21-vuotiaana vänrikkinä Ruotsinsalmen taisteluun vuonna 1790, ja yleni 1808-09 sodassa majuriksi. Hän joutui venäläisten vangiksi Pohjois-Ruotsin Kalixissa 5.3.1809. Samana vuonna hän erosi sotapalveluksesta. Hän ei halunnut ottaa vastaan venäläisten tarjoamaa everstin arvoa. "Jag är hellre en svensk major än en rysk öfverste." Drägsbyn Anders Erik Boije oli saanut haltuunsa v. 1800 ja omisti sen kuolemaansa saakka v. 1838. Jouluaattona 24.12.1803 Anders Erik Boije avioitui Johanna (Jeanette) Christina Nordenskiöldin kanssa, joka oli syntynyt 1783 Mäntsälän Ylikartanossa.

Ruotsista Nordenberg-nimisenä Suomeen siirtynyt suku harrasti luonnontieteitä ja talouselämän kehittämistä, mutta myös filosofista mietiskelyä, mystiikkaa ja rauhanaatetta. Tutkimusmatkailija Nils Adolf Eric Nordenskiöld oli Jeanetten serkun poika. Suvussa oli myös pietististä vaikutusta. Eräs Nordenskiöld - Jeanetten isosetä - sepitti Siionin virren 174 (Miks' nukut sä vaan) ja Jeanetten isoäidin Ramsay-suvulla oli kontakteja ns. kartanopietismiin, joka 1720-luvulla vaikutti Itä-Uudenmaan kartanoissa.

Kotiopettajana

Drägsbyn ilmapiirissä 18-vuotias kotiopettaja Anders Josef Europaeus viihtyi hyvin. Tehtävänä oli Boijen kolmen vanhemman lapsen opettaminen: Anders Wilhelm 11 vuotta, Anna Charlotta 9 vuotta ja Herman 4 vuotta. Sofia Wilhelmina oli tuolloin vasta 1-vuotias. Hän oli syntynyt vuonna 1814.

Drägsby

Anna Charlotta (Charlotte) Boije af Gennäs (1806-1860)

Anders Josef Europaeuksen samanaikaisesti opiskellessa Porvoon lukiossa oli toimeentulo nyt turvattu. Majuri Boije maksoi hyvin, Anders Josef E. halusi ahkeruudella ja vaivannäöllä korvata sen. Työ oli mieluisaa vaikka poikien pitäminen kurissa ja nuhteessa tuotti joskus vaikeuksia. Sen sijaan pieni Charlotta taisi lumota viehätysvoimallaan nuoren opettajansa.

Pari viikkoa sitten luin Kansallisarkistossa A.J.E:n päiväkirjaa - varsin hankalaa luettavaa, saksankieltä goottilaisin fraktuurakirjaimin. Nuorukaisen unelmat pyörivät salaperäisen C:n ympärillä: "Ein schönes Mädchen" -ilmaisu vilahtaa, on tähtitaivasta, on Goethen runoja, on samaistumista nuoren Wertherin kärsimyksiin... Ikävä Drägsbyhyn seuraa joululomille kotiin Parikkalan kappalaispappilaan. Äitini Ella Kitunen oli suvun perimätietoon nojautuen varma siitä, että kyse oli Charlottesta, joka signeerasi kouluajan piirustuksensakin C. kirjaimella. J.L. Runebergin kerrotaan nimittäneen Charlottea "Drägsbyn ruusuksi". (Katsokaa Drägsbyn perhekuvan ruusuista sinipukuista tyttöä, Sukusanomat 2002 nro 1 (83). A.J.E:n ylioppilasajalta 1820-luvulla on säilynyt erään toverin kirjeessä lausahdus: "Etkö vielä ole rakastunut, puhuttiinhan ettei neiti Boijen kauneus ole jättänyt Sinua välinpitämättömäksi!"

Muut paitsi joululomansa Anders Josef Europaeus vietti yleensä Drägsbyssä - Boijen perheen ystävänä. Hän luki lapsille Tacitusta ja kartanon naisväelle romaaneja. Juhannuksena 1816 tehtiin yhteinen retki Haikkoon. Asema kotiopettajana oli tosin hieman ongelmallinen: tavallisten palkollisten yläpuolella, mutta perheen alapuolella. Tätä ristiriitaa Anders Josef pohtii päiväkirjassaankin: "...pitäisi kai etsiä elämäntoveria toisista yhteiskuntaluokista ... nämä ovat heikkohermoisia ja hemmoteltuja ...".

Vuonna 1817 Anders Josef Europaeus kirjoittautui Turun yliopistoon, mutta oli ansiotyössä opettajana Loviisassa, Savonlinnassa ja Viipurissa, aineinaan venäjän, ranskan ja saksan kielet sekä piirustus. Tutkinnot edistyivät hitaasti siinä sivussa. 1823 oli maisteripromootio, 1829 pastoraalitutkinto. Yksityisoppilaita oli koulutyön lisäksi, mm. Herman Boije, joka asui Europaeuksen luona tämän ohjatessa pojan koulunkäyntiä Porvoossa. Kiinteä yhteys ja ystävyys Boijen perheeseen jatkui näin.

Nuori pastori rakastuu

Kesällä 1831 Drägsbyssä vieraillessaan Anders Josef havaitsi, että pikkusiskosta Sofia Wilhelminasta eli Minasta oli kehkeytynyt herkkä ja viehättävä neito, johon nuori pastori oitis rakastui. Varhaisten unelmien C, isosisko Charlotte oli jo "varattu", hän avioitui saman vuoden syksyllä Daniel Lindhin kanssa, joka oli filosofian ja myöhemmin myös lääketieteen tohtori ja toimi sittemmin Porvoon lyseon rehtorina ja viimein Porvoon tuomiorovastina.

 Mathilda Mina
Catarina Jeanette Charlotte

Anders Josef oli arka ilmaisemaan tunteitaan Minaan kohtaan, ikäero (17 vuotta) sekä taloudelliset seikat askarruttivat. Liperin kirkkoherran virka avasi uusia mahdollisuuksia, Europaeus rohkaistui kosimaan - ilmeisesti tammikuussa 1832 - ja sai myöntävän vastauksen. Asia ei kuitenkaan ollut sillä selvä. Tuttavat kyllä saattoivat jo onnitella pikku ruustinnaa kun tuli tieto Europaeuksen saamasta hyvästä virasta, mutta Minan vanhemmat vastustivat - elleivät ihan suoraan kieltäneet, odottivat, että Mina muuttaisi mieltään. "Isä on raivoissaan ja äiti itkee" kuvailee Mina kirjeessään sulhaselleen. Ystävättärelleen Nanna Inneliukselle, joka näyttää olleen myös sulhasen uskottu, Mina kirjoittaa: "Vanhemmat ovat huvittavia - heillä ei ole mitään häntä, Europaeusta vastaan, mutta kuitenkaan he eivät halua minun ylipäätään ajattelevan avioliittoa." Sofia Wilhelmina on onneton: "En olisi antanut myöntävää vastausta, jos olisin arvannut mikä sota siitä syttyy." Boijet olivat tottuneet ajattelemaan Europaeusta perheystävänä - ei vävynä!

Europaeus-elämänkerran kirjoittaja Anne Petersen-Jessen arvelee, ettei ollut tavanomaista, että aatelisperheen tytär avioituu kappalaisen pojan kanssa. Kuitenkin kaunis Charlotte oli juuri luovutettu kirkkoväärtin pojalle Daniel Lindhille (filosofian ja lääketieteen tohtori, josta sittemmin tuli Porvoon tuomiorovasti). Myöhemmin nuorin sisar Catarina Lovisa avioitui tämän veljen, myös lääketieteen tohtori, Anton Lindhin kanssa. Sivumennen sanoen, Boijen pojat onnistuivat solmimaan "säädynmukaiset liitot", toinen vapaaherratar af Klerckerin kanssa, toinen Adlercreutzin kanssa. Kenties Minan vanhemmat ajattelivat lähinnä tytön nuoruutta (Jeanette itse oli 20-vuotias avioituessaan 15 vuotta vanhemman miehen kanssa) ja kaukana Pohjois-Karjalassa sijaitsevaa Liperiä.

Viivytystaistelu jatkui mutta ajan mittaan vanhemmat kävivät suopeammiksi. He ehdottivat kuitenkin 2 vuoden odotusaikaa, mikä Anders Josefista tuntui julmalta. Tosin hän alkoi itsekin epäillä Minan sopeutumista Liperin karuihin oloihin. Minankin kirjeiden sävy on välillä kankeahko - hän puhuttelee sulhastaan lehtoriksi käyttäen 3. persoonaa. Anders Josefin hellät kirjeet on osoitettu "Fröken välborna Wilhelmina Boijelle" eli jalosukuiselle neidolle. Vielä syyskesällä 1832 Anders Josef Europaeus Viipurissa kirjoittaa päiväkirjaansa runon mustasta linnusta ja lisää "Minunkin mieltäni ahdistaa MUSTA LINTU = haavoitettu itsetunto".

Pian Mina jo puhuttelee sulhastaan "rakkaaksi Addekseen" ja ikävöi pois Drägsbystä koska "Kodin ilmapiiri on painostava ja yksitoikkoinen, Isä synkkä ja riitaisa - ei halua puhuakaan häistä. Äiti purskahtaa itkuun kun tytär kertoo terveisiä sulhaseltaan". Europaeus toteaa ponnekkaasti, että yhdenkin koko talven odotus on mahdoton - hän ei seuraavan talven aikana pystyisi seurakunnastaan matkustelemaan Drägsbyhyn!

Anders Josef Europaeus

Sofia Wilhelmina Europaeus o.s. Boije af Gännes(14.8.1814-7.6.1836)

Häävalmistelut näyttävät kuitenkin alkavan todenteolla: Sofia Wilhelminan veli Wilhelm tilaa talousporsliinit, ottaa selkoa mitä Helsingin parhailla kultasepillä teetetyt lusikat tulisivat maksamaan ja valvoo Europaeuksen tilaamien vaunujen valmistusta. Europaeuksen 78-vuotias setä, Venäjällä asuva lääketieteen tohtori Jacob Wilhelm oli lähettänyt veljenpojalleen 100 ruplaa, jotta tämä voisi ostaa "jotain kaunista morsiamelleen". Sulhanen kehottaa morsiantaan opiskelemaan suomea!

Ratkaisu kehittyy yllättävän nopeasti. 8. heinäkuuta 1834 vihitään Drägsbyn yläsalissa Anders Josef Europaeus ja Sofia Wilhelmina Boije af Gennäs. Välittömästi he matkustavat Liperiin.

Drägsbyn historiaa

Tässä voimme kurkistaa Drägsbyn päärakennukseen. Nykyisen valmistumisvuotta ei tiedettäne tarkkaan - vanha purettiin 1818 ja uutta alettiin rakentaa perimätiedon mukaan Engelin piirustusten pohjalta Anders Erik Boijen toimesta.

Minulla oli huhtikuussa 1983 tilaisuus vierailla Drägsbyssä Porvoon suomalaisen seurakunnan piispantarkastuksen yhteydessä mieheni Samuelin siivellä. Tapasin siellä silloisen omistajan perhettä ja myös isännän sisaren Porvoon museon intendentin Marita Munckin (joka oli ollut Aarne Äyräpään oppilas Helsingin Yliopistossa). Hän näytti minulle ikkunoita ja sanoi, ettei ikkunapuitteita ole tarvinnut vielä uusia n. 160 vuoden jälkeen, sillä rakennuttajat olivat Suomenlinnan linnoitusupseereina rakennustekniikan eksperttejä. (Olin ylpeä isoisäni isoisästä!).

Drägsby siirtyi oston kautta v. 1882 Standertskiöld-suvulle. Toisen Standertskiöld-sukuisen omistajan tytär, Fanny, avioitui vapaaherra Munckin kanssa. Kartano on yhä Munck-suvun hallussa. Viimeinen Boije-sukuinen omistaja oli Sofia Wilhelminan vanhin veli, Anders Wilhelm, kihlakunnantuomari, jonka luona Drägsbyssä isoisämme Adde Europaeus vieraili usein. Hän oli rovasti Europaeuksen kuoltua Adden isällinen ystävä ja myös taloudellinen tuki. Hänen kirjeitään on paljon tallella. Kun hän takausten johdosta oli joutunut rahavaikeuksiin ja joutui luopumaan isänsä kuoleman jälkeen 1839 perimästään Drägsbystä, se oli ollut Boijen suvussa yli 300 vuotta.

Drägsbyn ruokasalin seinällä on laatta, joka kertoo, että 5.2.1854 siellä vietettiin J.L. Runebergin 50-vuotispäivät silloisen poliittisen tilanteen vuoksi yksityistilaisuutena. Wilhelm Boije oli syntynyt samana vuonna 1804 kuin Runeberg ja oli tämän hyvä ystävä. Isoisäni Adde Europaeus, tuolloin 17-vuotias, oli läsnä syntymäpäivillä enonsa vieraana ja on kirjoittanut silminnäkijän kertomuksen. Kaksi viikkoa sitten, kun olin Kansallisarkistossa lukemassa A.J.E:n kirjeenvaihtoa etsin turhaan tuota kirjettä, josta äitini oli kertonut. Kuuntelin äitini nauhoitettuja muistelmia, joissa kuvaus oli tallella. (Sisareni Maija ja lankoni Sven Lalander ovat koonneet muistelmat 26:lle CD-levylle.) Tällä viikolla soitti minulle Marjatta Äyräpää (Drägsbyn perhekuvan löytäjä) ja kertoi Aarne Äyräpään jäämistöstä löytäneensä tälle osoitetun isä-Adden kirjeen, josta luen katkelman. Kirje on päivätty 5. helmikuuta 1908 Kotkassa.

"- Muuten täällä ei ole mitään erinomaista tapahtunut täällä Kotkassa. Tänään on Runebergin päivä. Muistan tätä päivää 54 vuotta sitten, w. 1854, silloin vietin tätä päivää, en vielä 18 vuotta täyttäneenä nuorukaisena Drägsbyssä (Treksilässä) enoni luona, jossa olin pidetty pian kuin oma lapsi. Isäni oli silloin kanssa tullut sinne Liperistä. Hän oli nimittäin matkalla Ouluun (* jäsenenä sen aikuisessa Kirkkolakikomiteassa. Treksilässä vietettiin silloin Runebergin syntymäpäivät, kun oli aikomus täällä antaa hänelle sen kalliin hopeakannun lahjaksi, mikä Suomen sodan vanhojen sotilaiden perilliset, ja joitakuita vielä elossa olevia veteraaneja lahjoittivat hänelle, hänen ansioistaan sota-ajan runoilijana. Mutta kielto tuli tähän Kenraalikuvernööriltä, ja Treksilään ennättivät vieraat kuitenkin jo kokoontua ja Runeberg tuli itse, ja lähes 60 à 70 henkeä oli siellä puolisilla, ja viimeisellä paikalla, nuorimpana pöytävieraana, viimeisellä paikalla istuin minä siellä, - ja olen luultavasti ainoa enää elossa oleva tästä pöytäseurueesta. En muista oikein jos se oli seuraavana päivänä tahi 2 päivää myöhemmin kuin Isäni sitte Runebergin seuraamana lähti Treksilästä (Drägsbystä) Turkuun, ajaen meidän kosioreellä, missä kuskina oli oma Liperiläinen renki. - Tämä nyt tämän päivän muiston johdosta."

*) Kirjeen tekstissä ilmeinen virhe, pitänee olla Turkuun.

Anders Theodor Europaeus (1836-1912)

Äitini kertoman mukaan (ilmeisesti toinen dokumentti) läsnäolijoiden joukossa olivat mm. J.V. Snellman, Sakari Topelius ja Fredrik Pacius. Adde oli onnellinen päästyään mukaan vaikka samanikäinen serkku Mathilda Boije, talon oma tytär, ei päässyt juhlapöytään koska oli tyttö!

Myös Adden isä, rovasti Europaeus, oli siis läsnä ja juhlien jälkeen jatkoi matkaa Turkuun, hän kirkkolakikomiteaan ja samassa Liperin "kosioreessä" Runeberg virsikirjakomiteaan.

Liperin vuodet ja Minan muisto

Vielä pieni matka Liperiin, minne nuoripari lähti häittensä jälkeen heinäkuussa 1834. He asuivat siellä ensin tilapäisasunnossa - kahdessa kamarissa - kunnes lokakuussa 1835 saivat asettua uuteen pappilaan. Samassa lokakuussa 18. päivänä kuoli nuoren rouvan äiti Jeanette Boije Drägsbyssä.

Seuraavana keväänä 26.3.1836 syntyi Liperin pappilaan poika Anders Theodor, isoisäni. Synnytyksessä oli läsnä nuoren äidin ystävätär Mathilda Grundelstierna, Drägsbyn kasvatti. Hän on se neljäs tyttö, joka näkyy "Drägsbyn perhekuvassa". Siinähän on äiti Jeanette Boije kolmen tyttärensä Anna Charlottan, Sofia Wilhelminan ja Catharina Lovisan kanssa. Vasemmalla seisoo Anna Charlotta Mathilda Grundelstierna, Boijen tyttöjen pikkuserkku, joka isänsä, ratsumestari Grundelstiernan kuoltua oli Ruotsin Upplannin Olhamrasta tullut Drägsbyhyn sukulaistädin hoiviin. Hänen äitinsä oli Jeanetten serkku.

Isoisäni äiti, Sofia Wilhelmina Boije, kuoli 10 viikkoa lapsensa syntymän jälkeen. Anders Josef jäi leskeksi yksin pienen pojan kanssa. Hän tiedusteli vaimovainajansa sisaren Charlotte Lindhin välityksellä voisiko Mathildaystävätär tulla hänen puolisokseen. Mathilda kieltäytyi vedoten Minan muistoon ja tämän kohtaloon. Pian Mathilda avioitui Boijen perheen sukulaisen Adolf Wilhelm Boijen kanssa. Heidänkin häänsä vietettiin Drägsbyssä ja sen lähistöllä, Illbyn kartanossa, Mathilda eli 92-vuotiaaksi. Kun isoisäni Adde oli itse jo 70-vuotias hän sai kuulla äitinsä ystävättären yhä elävän ja kiirehti Kotkasta Illbyhyn tervehtimään oman syntymänsä todistajaa - silloin jo 90-vuotiasta. Mathilda Boije s. Grundelstierna on haudattu vanhalle Porvoon hautausmaalle lähelle Boijen suvun hautakappelia, missä Anders Erik ja Johanna (Jeanette) Christina Boije lepäävät.

Kun Mathilda oli kieltäytynyt avioliitosta Anders Josefin kanssa ehdotti samainen Sofia Wilhelminan sisar Charlotte Lindh heidän serkkuaan Hedda Nordenskiöldiä, jonka totesi saaneen "moraalisesti hyvän kasvatuksen".

Tämä ehdotus ei saanut Anders Josefissa vastakaikua. Mutta vihdoin Wilhelm-langon puoliso antoi vihjeen, joka johti tulokseen. Anders Josefin Tallinnan matkalta löytyi "sattumalta" lempeä Selma Augusta Lampa. Pikku Addekin sai äidin, jota rakasti ja kunnioitti koko elämänsä - ja suuren sisarussarjan. Tyttärilleen Adde antoi tasapuolisesti sekä oman äitinsä että äitipuolensa nimet: Selma Sofia Kristina ja Ella Augusta Wilhelmina.

Toinen avioliitto solmittiin vain vuoden kuluttua Sofia Wilhelminan kuolemasta. Toivo Valtavuo, joka tunsi Anders Josefin kirjallisen jäämistön hyvin, oli siellä löytänyt Anders Josefin kuvauksen unestaan tammikuun 12.-13. väliseltä yöltä 1840. Toivo kopioi sen äidilleni. Sallinette, että lopuksi luen sen vapaasti suomennettuna: "Hän (Mina) makasi kylmällä marmorilla ja näytti uinahtaneen. Toinen naishenkilö lepäsi hänen vierellään. Mina kohottautuu ylös sädehtien nuoruuden kauneutta ja katsellen minua rakkaasti. Vajoan hänen syliinsä - kuoleman kylmyys kohtaa.

." 'Ah, miksi et antanut minun tietää, että oletkin kokenut vain valekuoleman? Olisin silloin kiiruhtanut luoksesi, olisin rakastanut Sinua uskollisesti ja me olisimme aina eläneet yhteenliitettyinä. Nyt minä olen toisen puoliso.'

'Kyllähän minä sitä ajattelin.' vastasi rouva Lindh (Minan sisar), joka seisoi vierellä kauniissa aamunutussaan 'Mutta kuka olisi uskonut, että lanko niin pian avioituu uudelleen'.

Kevään aavistus henkii maan yllä. On keskiyö. Silloin tällöin pilkahtaa kuu esiin keveiden, ilmavien pilvien taitse.

Tuulen ajaessa niitä ne muodostavat ihmeellisiä kuvioita. Vakaana seisoo kirkko lumen peittämällä kummullaan.

Rauhallinen on mieleni.

Oi! Mina ja Nanna, te ystävättäret, missä lienettekin? Ehkä Luojan valtaistuimen ääressä, sieltä katselette kaikkea sitä, mikä teille oli rakasta häilyvän maan päällä.

Porvoo, 5.10.2002

Elina Lehtonen

P.S. Hieman toisin saattaa myöhempi aika arvioida edellä kuvattuja yhteiskunnallisia arvostuksia.

"Haikossa v. 1768 syntynyt majuri Anders Eric Boije af Gennäs taisteli sekä vuosien 1788-1790 että 1808-1809 sodissa ja oli naimisissa Johanna Kristina Nordenskiöldin kanssa. Kannattanee mainita, että näiden tytär Sofia Wilhelmina sai aviomiehekseen historian tutkijana arvostetun jumaluusopin tohtorin, tammikuun valiokunnan jäsenen ja valtiopäivämiehen, rovasti Anders Europaeuksen ja joutui siten tunnetun arkeologimme, professori Aarne Äyräpään isoäidiksi. Lieneekö Haikon historian kyllästämä ilmapiiri kantautunut pojanpojan innoittajaksi?"

Yrjö Soini "Haikon kartano vuosisatojen saatossa 1362-1966" WSOY 1974

Lähteet/Kirjallisuutta:

Anne Petersen-Jessen: Liperin rovasti Anders Josef Europaeus, Pieksämäki 1987

Kansallisarkisto: "Europaeus-suvun arkisto" ja "Ella ja Eemeli Kitusen arkisto"

Aarne Äyräpään kirjekokoelma (Matti Äyräpään hallussa)

Ätterna Nordenskjöld, Stockholm 1902

Jutikkala-Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat, Helsinki 1939

Toivo Valtavuon ja Sven Lalanderin kokoamat Boije-suvun sukutaulut

Yrjö Soini, Haikon kartano vuosisatojen saatossa 1362-1966, WSOY 1974

Ella Kitusen suullisesti kertoma ja äänitallenteet


TOIMINTAKERTOMUS 2001
KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA AJALLA 1.1. - 31.12.2001

Viime vuosi oli yhdistyksen 53. toimintakausi. Sen päättyessä yhdistyksessä oli 253 jäsentä. Vuoden aikana hallitus hyväksyi seuraavat uudet jäsenet: Ruusu Ankeriasniemi, Aaro Hirvensalo, Niilo Jaakkola, Wille Ruotsalainen ja Minni Rytkönen.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen. Muina hallituksen jäseninä olivat:

Eero Hirvensalo v:sta 1999
Kaarina Hirvensalo v:sta 1999
Meri Jaakkola v:sta 2001
Liisi Klobut v:sta 2000
Tuomas Lehtonen v:sta 2000
Eeva Martelin v:sta 1999
Kristiina Nordling v:sta 1999
Kaija Rasilo v:sta 2001
Kirsti Salminen v:sta 2000
Riitta Smeds v:sta 2001
Pertti Äyräpää v:sta 2001

Hallituksen valitsemana varaesimiehenä toimi Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Pertti Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio sekä varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää.

Hallitus kokoontui toimintavuoden aikana kolme kertaa.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi vuoden aikana kahdesti (numerot 1/81 ja 2/82). Toimituskunnan muodostivat Kirsti Salminen sekä Riitta Karasvirta ja Jorma Rytkönen.

Merkkipäiväänsä viettäville jäsenille on yhdistyksen nimissä lähetetty onnittelu.

Aune Äyräpään rahastosta myönnettiin apurahoina 1.500 markkaa, joka vuosikokouksen päätöksellä jaettiin tasan kahden hakijan, Elias Lehtosen ja Wille Ruotsalaisen kesken.

Sukukokous järjestettiin lauantaina 13.10.2001 Hämeenlinnassa. Päivän ohjelmassa olivat kirkkohetki Hämeenlinnan kirkossa, kirkkokahvit, opastettu kiertoajelu kaupungissa ja Aulangolla sekä tutustuminen kaupunginmuseoon ja Enok Rytkösen valokuvakokoelmaan. Virallinen vuosikokous pidettiin Inkalan kartanossa, jossa nautittiin vuosikokouslounas kahveineen ja kuultiin muisteluita Hämeenlinnassa vaikuttaneista suvun jäsenistä.

Yhdistys on edelleen kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2001 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 15.673,01 mk (2.636,01 euroa). Tilikauden alijäämä oli 12.413,17 mk (2.087,75 euroa). Aune Äyräpään rahasto: pääoma 20.731,61 mk (3.486,81 euroa) Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 5.136,20 mk (863,85 euroa)


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y. Tilinpäätös 31.12.2001 (mk)

Tilinpäätös 31.12.2001 (mk)

 

 

 

 

euro

euro

Vastaavaa

 

 

 

 

yhdistys

9 217,31

 

1 550,24

 

TV-rahasto

1 415,40

 

238,05

 

AÄ-rahasto

20 731,61

31 364,32

3 486,81

5 275,10

osakkeet, yhdistys

6 455,70

 

1 085,77

 

osakkeet, TV

 3 720,80

10 176,50

625,79

1 711,56

matrikkelit

 

0,00

 

0,00

yhteensä

 

41 540,82

 

6 986,66

 

 

========

========

Vastattavaa

 

 

 

 

yhdistys

 

 

 

 

pääoma 1.1.2001

28 086,18

 

4 723,76

 

tilikauden voitto/tappio

-12 413,17

 

-2 087,75

 

pääoma 31.12.2001

15 673,01

15 673,01

2 636,01

2 636,01

AÄ-rahasto

 

 

 

 

pääoma 1.1.2001

21 826,60

 

3 670,97

 

tilikauden tuotto

405,01

 

68,12

 

jaetut stipendit

 1 500,00

 

  252,28

 

AÄ, pääoma 31.12.2001

20 731,61

20 731,61

3 486,81

3 486,81

TV-rahasto

 

 

 

 

pääoma 1.1.2001

4 901,88

 

824,44

 

tilikauden tuotto

    234,32

 

     39,41

 

TV, pääoma 31.12.2001

5 136,20

5 136,20

863,85

863,85

 

 

41 540,82

 

6 986,66

 

 

========

========

jäsenmaksut

5 880,00

 

988,95

 

vuosikokous

11 825,00

 

1 988,82

 

osingot

140,64

 

23,65

 

matrikkelimyynti

120,00

 

20,18

 

euro-pyöristys

     0,09

 

     0,02

 

yhteensä

17 965,73

 

3 021,62

 

 

========

 

========

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pankkimaksut

247,50

 

41,63

 

vuosikokous

10 845,20

 

1 824,03

 

sukusanomat

1 852,20

 

311,52

 

postikulut

476,00

 

80,06

 

kukat, adressit

468,00

 

78,71

 

jäsenmaksu

150,00

 

25,23

 

matrikkelit, poisto kirjanpidosta

16 340,00

 

2 748,19

 

yhteensä

30 378,90

 

5 109,36

 

voitto/tappio

-12 413,17

 

-2 087,75

 

yhteensä

17 965,73

 

3 021,62

 

 

========

 

========


vuosikokous2002

vuosikokous2002

vuosikokous2002

 

vuosikokous2002

vuosikokous2002


vuosikokous2002

vuosikokous2002

vuosikokous2002

vuosikokous2002


Sukusanomat toivottaa kaikille
HYVÄÄ JOULUA
ja
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.