|
 A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2001 nro 1 (81) ISSN 0356-0791 (Painettu)
SISÄLLYSAntero Pankakoski 7.10.1911 - 21.2.2001 Anna-Maija Rytkönen o.s. Viita 27.7.1919 - 3.3.2001 A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:n vuosikertomus toimintakaudelta 1.1. - 31.12.2000 Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat vuonna 2001 Sylvi ja Osmo Rasilon tervehdys vuosikokoukseen 21.9.2000 Eeva Aaltion kirja "Sairasjuna jatkosodassa v. 1941-1944" Kutsu sukukokoukseen Hämeenlinnaan 13.10.2001
A.J. Europaeuksen
jälkeläisten yhdistys ry Toimitus: Kuvat Kansi
PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Sukusanomien tämän vuoden ensimmäisen numeron ilmestyessä on ennätetty pitkälle aurinkoiseen kevätkesään, mutta hallitus on talven ja kevään kuluessa kokoontunut toki jo kaksikin kertaa pohtimaan vuoden toimintalinjoja. Yhdistyksen hallinnossahan tapahtui merkittäviä muutoksia, kun yhdistystä vuosina 1999-2000 taitavasti ja tarmokkaasti luotsannut Elina Lehtonen luopui vuoden vaihteessa esimiehen tehtävistä, raha-asioita seitsemän vuotta suvereenisti hoitanut Martin Smeds vetäytyi rahastonhoitajan toimesta ja hallituksen jäsenenä vuodesta 1995 alkaen erittäin aktiivisesti toiminut Anja Pöyhönen jätti hallituspaikkansa viime vuosikokouksessa. Sukuyhdistyksen ja sen jäsenistön puolesta haluan lämpimästi kiittää edellä mainittuja sukulaisia heidän uskollisesta toiminnastaan sukuyhteisömme hyväksi. Yhdistyksen esimiehenä toimii vuoden 2001 alusta lukien allekirjoittanut Jorma Rytkönen, rahastonhoitajaksi lupautui tätä tehtävää jo aikaisemminkin useita vuosia hoitanut Pertti Äyräpää, ja uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin vuosikokouksessa Meri Jaakkola (s. Rytkönen). Muilta osin hallituksen kokoonpano säilyi ennallaan, ja myös varaesimiehenä jatkaa edelleen Kirsti Salminen sekä sihteerinä Liisi Klobut. Viime syksyn sukukokous pidettiin Riitta Smedsin johtamassa yritystoiminnan simulointilaboratoriossa SimLabissa Otaniemessä. Anni Rytkösen ansiokas selostus kokouksen kulusta on julkaistu viime vuoden jäsenkirjeessä n:o 2. Lisätietona mainittakoon, että Riitta Smeds, joka vastasi onnistuneista kokousjärjestelyistä, nimitettiin tänä keväänä informaatioverkostojen professoriksi Teknilliseen Korkeakouluun. Emme tiedä varmasti, laskettiinko sukukokouksen järjestäminen SimLabissa Riitalle lisäansioksi professorin virkaa täytettäessä, niin kuin kohtuullista olisi, mutta joka tapauksessa onnittelemme häntä lämpimästi nimityksen johdosta. Vuoden 2001 sukukokous on päätetty järjestää lauantaina 13. lokakuuta Hämeenlinnassa. Perusteena tälle on Hämeenlinnan muiden tunnettujen ansioiden ohella se, että viime vuosisadalla Hämeenlinna oli A.J. Europaeuksen tyttärenpojan kirjakauppias Enok Rytkösen ja hänen vaimonsa Ellan sekä heidän suuren perheensä kotikaupunki. "Rytkösien koti" Palokunnankadun varrella ja Pihlajamäen huvila Vanajaveden rannalla Aulankoa vastapäätä tulivat vuosikymmenten varrella tutuiksi laajemmallekin sukulaispiirille. Enokin ja hänen veljiensä koulukaupunkina Hämeenlinna oli ollut sitä paitsi jo 1880-90 -luvulla, sillä kaikki Natalia ja Aron Johan Rytkösen pojat kävivät ainakin osan koulustaan Hämeenlinnan lyseossa. Kalle ja Antti tulivat kouluun 1885-86, kun se toimi vielä normaalilyseona, Enokin, Erkin ja Heikin kouluvuodet ajoittuvat klassillisen lyseon vaiheeseen vuodesta 1887 eteenpäin. [Lisätietoja suvun ja Hämeenlinnan yhteyksistä ks. esim. Elina Lehtonen, Kuka oli Hilda Jatskowski? (Ella Kitusen haastattelu), Sukusanomat n:o 67 (1/1986), s. 5-8; Jorma Rytkönen, Itsenäistä Suomea rakentamassa - kirjakauppias Enok Rytkönen, Sukusanomat n:o 78 (2/1997), s. 20-24. - Kouluelämästä ja opettajista Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa 1800-luvun lopulla ks. Eino Leino, Elämäni kuvakirja (4.p., Keuruu 1996), s. 107-227; Jorma Rytkönen, Kalle Wilhelm Rytkönen, Sukusanomat n:o 24-26 (24/1957), s. 16-19.] Hallitus katsoi yksimielisesti, että Hämeenlinnan kokoukseen tulisi liittää sukulaisretkeilyn elementtejä siten, että pääkaupunkiseudulta järjestetään yhteinen bussikuljetus Hämeenlinnaan, missä bussi on koko päivän kokousväen käytössä ja palaa illalla Helsinkiin. Yhteisestä matkasta samoin kuin päivän ohjelmasta on tarkempia tietoja toisaalla tässä lehdessä olevassa ilmoituksessa. Hallitus toivoo, että sukuyhdistyksen jäsenet jo tässä vaiheessa varaisivat almanakkaansa lokakuun 13. päivän iloiseksi retki- ja kokouspäiväksi. Viime kokouksessaan hallitus päätti esittää vuosikokoukselle, että Aune Äyräpään rahastosta tänä vuonna taas jaettaisiin stipendejä ja apurahoja rahaston tuoton sallimissa puitteissa. Edellisenä vuonnahan tämä ei ollut mahdollista, koska rahaston pääomalle ei kertynyt riittävästi tuottoa mm. korkotason mataluuden vuoksi. Summa ei nytkään ole suuri, mutta jotakin sentään on jaettavissa rahaston tarkoitusperien mukaisesti. Ohjeet stipendien ja apurahojen hakemisesta löytyvät toisaalla tässä lehdessä olevasta ilmoituksesta. Oppilaitosten lukuvuoden päättyessä toukokesäkuun vaihteessa onnittelen lämpimästi tänä keväänä ylioppilaiksi kirjoittaneita ja mahdollisesti muitakin tutkintoja suorittaneita sukulaisia. Toivotan sukuyhdistyksen jäsenille lämmintä ja kaikin puolin suotuisaa kesää. Tapaamisiin Hämeenlinnassa ensi syksynä! 12.5.2001
Antero Pankakoski 7.10.1911 - 21.2.2001Antero Pankakoski menehtyi liikenneonnettomuudessa 21.2.2001 Hattulassa. Hän syntyi 7.10.1911 Sortavalassa Karl Herman Hällströmin ja Selma Sofia os. Äyräpään esikoisena. Laatokan Karjalan luonnonkauneus ja rikas kasvillisuus kiinnostivat nuorukaista ja tultuaan ylioppilaaksi Sortavalan lyseosta hän aloitti luonnontieteen opiskelun Helsingin yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi kasvitieteenlaitoksen assistenttina tavoitteenaan tiedemiehen ura. Sota teki tyhjäksi jo pitkälle edenneen työn muistiinpanojen kadottua Sortavalan evakuoinnissa. Talvisodassa Antero palveli Laatokalla, Mökerikön linnakesaaressa. Sieltä löytyi myös tuleva puoliso, sotilaskodin pitäjänä toiminut Liisa Ukkola. Välirauhan aikana 1940 heidät vihittiin Agricolan kirkossa Helsingissä. Jatkosodan jälkeen jo kahdella lapsella kasvaneen perheen ylläpito edellytti vakinaista tulonlähdettä ja tiedemiehen ura vaihtui opettajan tehtäviin Lepaan Puutarhaoppilaitoksessa. Tätä luonnontieteiden lehtorin ja myöhemmin rehtorin ja puutarhatilan hoitajan virkaa hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä vuoden 1974 loppuun saakka. Antero Pankakoski oli pidetty opettaja, jonka tiedoista pääsi osalliseksi kolmen vuosikymmenen ajan pitkälti toista tuhatta hortonomia, puutarhateknikkoa ja puutarhuria ja lukuisa joukko erikoiskurssien osanottajia. Eläkepäivinään hän 1980-luvulla laati kasvitieteen oppikirjan puutarha-alan oppilaitoksia varten. Kirjassa näkyy hänen syvällinen biologian tietämyksensä, pedagoginen kykynsä ilmaista vaikeatkin asiat helppotajuisesti ja kiitettävä suomen kielen hallintansa. Virkatehtävien ohella Antero Pankakoski omistautui myös yhteiskunnallisille harrastuksille. Hän toimi puutarha-alan järjestöissä, Tyrvännön kunnan luottamustoimissa ja karjalaisjärjestöjen piirissä siirtoväen arvostettuna edusmiehenä. Muutto Lepaalle sodan jälkeen merkitsi paitsi vakinaista tulonlähdettä, myös mahdollisuutta hankkia kasvavalle perheelle särvintä pula-ajan korttiannosten täydennykseksi. Niinpä vihannesten ja marjojen ohella kasvatettiin kaniineja, lampaita ja kanoja. Olipa jouluporsaskin kasvamassa oppilaitoksen henkilökunnan yhteisessä sikalassa. Yhteiset hetket lasten kanssa vietettiinkin enimmäkseen näiden viljelyharrastusten parissa. Rakkaita Sortavalan maisemia Antero pääsi katsomaan jälleen vuonna 1990 ja sen jälkeen vuosittain kesään 1996 saakka milloin lasten, biologian opettajien tai arkeologien kanssa. Karjala-lehdessä oli elokuussa 1994 hauska juttu Karjalan Liiton kulttuurimatkalta Käkisalmen ja Sortavalan linnavuorille otsikolla "Paluu toteutumattoman elämäntehtävän äärelle". Isä muisteli lehdessä, miten hän oli ollut tekemässä kaivauksia Paason linnavuorella 17-vuotiaana professori Hackmanin apumiehenä. Paikalta oli jo löydetty viikinkiajan miekka. Isä kaivoi ja professori torkkui tuolissaan. Toisena päivänä löytyi pari housunnappia. Läntisiin vaikutteisiin viittasi se, että kummassakin napissa luki: For Gentlemen herrasmiehille. Kaivaukset päättyivät siihen. Noin vuosi sitten hän sai verestää vanhoja muistojaan, kun eräs opiskelijatyttö kertoi tehneensä kahden kesän aikana kasvitieteen opinnäytettä varten tutkimuksia vanhan rajan tuntumassa - samoissa maisemissa, joissa Antero teki vastaavia töitä 60 vuotta aikaisemmin. Hyvämuistisena ja vanhoja valokuvia käyttäen hänellä oli vielä annettavaa kasvilajiston muutoksia pohtivalle opiskelijalle. Perhepiirissä Antero, isä ja vaari oli ehtymätön tiedonlähde. Hänen kanssaan oli hyvä keskustella aiheesta kuin aiheesta. Useimmiten erilaisten puutarhatöiden lomassa tai niiden tauoilla. Monet kertomukset lähes koko vuosisadan kestäneeltä elämäntaipaleelta valottivat elävästi historiallisia tapahtumia. Vuonna 1928 hän oli muiden lyseolaisten kanssa kiivennyt koulun katolle seuraamaan, kuinka italialaisen tutkimusmatkailija Umberto Nobilen "Italia" ilmalaiva lipui Sortavalan yli kohtalokkaalla matkallaan pohjoisnavalle. Opiskeluaikojen Helsinki päättyi Tullinpuomiin, josta lähdettiin syksyisin marjaretkille ja talvisin hiihtämään. Töölöä vielä rakennettiin ja Otaniemi oli suosittu luontoretkien kohde. Monia asioita oli mahdollista oppia, kun vain jaksoi kuunnella hänen perusteellisia selvityksiään. Esimerkiksi useat meistä tietänevät, mitä Laatokan rannalla tarkoittaa valapattoviiva. Se on rantakallioissa melko korkealla näkyvä viiva, joka on syntynyt helmikuun manifestin vuonna 1899, jolloin Laatokan vedenpinta oli poikkeuksellisen korkealla. Tuota termiä nykyiset Sortavalan asukkaat tuskin käyttävät. Anterolla oli ihanteita, mutta myös iän mukanaan tuomaa realismia. Koijärvi-liikkeen aikoihin hän ei hyväksynyt aktivistien suoraa toimintaa, mutta arveli, että jos tuo olisi tapahtunut hänen opiskeluaikanaan, hän olisi varmasti ollut mukana. Hän ei hyväksynyt luonnonmukaisen viljelyn ajatuksia kritiikittä, mutta myönsi, että pyrkimys on oikea. Itse hän oli esimerkillinen kierrättäjä ja turhan kulutuksen vastustaja. Kompostit olivat aina järjestyksessä ja vaatteet käytettiin loppuun. Hän oli isänmaallinen, mutta ei sietänyt paatoksellisuutta. Kaikessa näkyi tiedemiesmäinen kritiikki. Mikään ei ollut mustavalkoista. Hänelle ihminen itse oli tärkein, ei hänen tittelinsä, koulutuksensa tai puoluekantansa. Vantaalla 16.4.2001 Anna-Maija Rytkönen, o.s. Viita, 27.7.1919 - 3.3.2001Anna-Maija Rytkönen o.s. Viita syntyi Unikeonpäivänä 27.7.1919 perheen kesämökillä Korpilahdella ison sisarussarjan kuopuksena. Isoveli Eero teki uudelle perheenjäsenelle tuokkosen ensimmäiseksi sängyksi. Anna-Maijan vanhemmat olivat ähtäriläisiä, äiti Moksun vanhan ratsutilan tyttäriä, isä oli rautateillä pakkamestarina. Koulunsa Anna-Maija kävi Pieksämäen yhteiskoulussa. Koulunkäynti päättyi kuitenkin keskikouluun, kun perheen elämäntilanne muuttui isän äkillisen kuoleman johdosta. Anna-Maijan nuoruuden kaupungiksi tuli Tampere, jossa hän muun muassa osallistui Lottatoimintaan. Työpaikka Metsähallituksen piirikonttorissa metsänhoitaja Kauko Leiwon alaisena osoittautui elämänkohtalokkaaksi: Kauko Leiwo ja puolisonsa Liisa o.s. Rytkönen, esittelivät Anna-Maijan Liisan nuoremmalle veljelle, ekonomi Matti Rytköselle. Anna-Maijan kertomuksen mukaan kaikki neljä menivät yhdessä elokuviin katsomaan Sumujen siltaa, mutta sitten Leiwot häipyivät nopeasti omille teilleen ja jättivät toisilleen jokseenkin tuntemattomat nuoret kahden kesken elokuvan romanttisiin jälkitunnelmiin. Siitä alkoi vuosikymmenten yhteinen matka. Anna-Maija ja Matti Rytkönen asettuivat syksyllä 1945 asumaan Hämeenlinnaan Palokunnankatu 24:ään, ensin pieneen, sitten vähän isompaan asuntoon kirjakauppias Enok Rytkösen pihapiiriin. Rytkösten kaupunkikorttelissa asui vuosikymmenten aikana lyhyempiä tai pidempiä aikoja monia suvun jäseniä. Samaan aikaan kuin Anna-Maija muutti Palokunnankadulle, tuli isoisä Enokin luokse koulukortteeriin 10-vuotias Jorma Rytkönen Karstulasta aloittamaan koulunkäyntiään Hämeenlinnan lyseossa. Anna-Maijasta ja Matista tuli Jormalle vähän kuin varavanhemmat. Se edisti varmaan kotiutumista puolin ja toisin. Anna-Maijan ja Matin perheeseen syntyi neljä lasta, Antti, Leila, Olli ja Hannu. Perheen kasvun myötä myös osoitteet Hämeenlinnassa vaihtuivat. Tutuiksi tulivat keskustan lisäksi muun muassa Hätilä ja Kankaantausta Anna-Maija oli taitava ja aikaansaava perheenäiti, joka nautti erityisesti kaikesta kauniista. Kodin sisustaminen oli rakas harrastus, samoin käsityöt, muun muassa kauniit taideryijyt. Lasten kasvaessa Anna-Maija osallistui myös kirjakaupan työhön. Hän innostui ikkunoiden somistuksesta, ja voitti ensimmäisillä näyteikkunoillaan jonkin tunnustuspalkinnonkin. Hattulan mökki, Renkajärvi ja koko Vuohiniemen kylän elämä, olivat Äiti-Maijan, Isä-Matin, Antin ja Leilan ja Ollin ja Hannun rakkaimpia yhteisiä ympäristöjä 50-luvulta lähtien. Joskus 40 ikävuoden vaiheilla Anna-Maija alkoi muistella aivan pienenä, alle viisivuotiaana, kuulemiansa mummonsa laulamia Siionin virsiä. Hän alkoi lukea heränneen kansan historiaa ja päätti lopulta lähteä itse tutustumaan Herättäjäjuhliin Lapualle. Niistä juhlista tulikin sitten vuosikymmenten ajaksi Maijalle ja Matille tärkeä yhteinen kesän kohokohta. Samalla oma seurakunta Hämeenlinnassa tuli tutummaksi. Lasten vähitellen muutettua ja kirjakauppatoiminnasta luopumisen jälkeen Anna-Maija ja Matti asuivat mm. Katuman tuntumassa sekä asemanseudulla ja Kaurialassa. Pistäydyttiinpä välillä muutamaksi vuodeksi myös Tampereelle, Kirsti-siskon ja muiden Anna-Maijalle rakkaiden sukulaisten ja muistojen kaupunkiin. Anna-Maijan ja Matin yhteiselämän matka päättyi vasta 49 avioliittovuoden jälkeen kirjakauppias Matti Eenokki Rytkösen kuolemaan vuonna 1994. Ikään kuin lähtönsä aavistaen Matti antoi syksyllä 1993 Anna-Maijalle kauniin kultaisen ristin, johon oli kaiverrettu viimeinen yhteinen hääpäivä: 16.9.1993. Leskeksi jäätyään Anna-Maija muutti lähemmäksi lapsia ja lastenlapsia Helsinkiin. Alzheimerin tauti vaikeutti viimeisiä vuosia. Hän nukkui ikuiseen lepoon lauantaiaamuna 3.3.2001 Herttoniemen sairaalassa. Siunaustilaisuus oli Anna-Maijan viimeisessä rakkaassa kotikirkossa Kulosaaren kirkossa ja uurna kätkettiin Rytkösten sukuhautaan Ahveniston hautausmaalla Marian ilmestyspäivänä. Leila Valtonen o.s. Rytkönen A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N VUOSIKERTOMUS TOIMIKAUDELTA 1.1. - 31.12.2000Kulunut toimikausi oli yhdistyksen viideskymmenestoinen. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 251 jäsentä. Uusiksi jäseniksi yhdistyksen hallitus on hyväksynyt seuraavat henkilöt: Folke Nordling, Marcus Martelin, Jussi Jaakkola sekä Sofia, Emilia ja Anniina Marjakangas. Yhdistyksen esimiehenä toimi Elina Lehtonen. Muina: hallituksen jäseninä olivat:
Hallituksen valitsemina toimivat varaesimiehenä Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Martin Smeds ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio ja varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää. Hallitus kokoontui toimikauden aikana kaksi kertaa. Yhdistyksen lehti Sukusanomat ei ilmestynyt lainkaan, mutta yhdistyksen jäsenille lähetettiin kaksi kertaa jäsenkirje vuoden 2000 aikana. Vuonna 2000 Aune Äyräpään rahastosta ei julistettu apurahoja haettavaksi, koska rahaston tuotto oli ollut niin huono. Päätettiin siirtää vuoden 2000 tuotto jaettavaksi myöhemmin. Vuosikokous pidettiin lauantaina 21.10.2000 Teknillisessä korkeakoulussa, yritystoiminnan simulointilaboratoriossa SimLabissa Espoossa. Kokouksessa kuultiin SimLabin johtajan Riitta Smedsin esitys laboratorion toiminnasta ja katsottiin videolle tallennettuja muistoja yhdistyksen 40-vuotisjuhlasta Rotilassa vuonna 1988 ja yhdistyksen vuosikokousmatkasta Viipuriin vuodelta 1993. Yhdistys on kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan. Sukuyhdistys on muistanut merkkipäiväänsä viettäviä yhdistyksen jäseniä. Yhdistyksen pääoma oli 31.12.2000 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 28.086,18 mk. Tilikauden ylijäämä oli 2.788,78 mk. Aune Äyräpään rahasto: pääoma 21.826,60 mk Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 4.901,88 mk Yllä oleva vuosikertomus esitetään vuosikokouksen hyväksyttäväksi Hämeenlinnassa 13.10.2001. AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT VUONNA 2001Aune Äyräpään rahaston "tarkoitus on edistää ja tukea taiteen harrastusta ja opintoja yhdistyksen jäsenten keskuudessa. Rahaston tarkoitusta toteutetaan pääasiassa myöntämällä stipendejä ja apurahoja." (Aune Äyräpään rahaston säännöt, 4. pykälä.) Stipendeistä ja apurahoista päättää vuosikokous hallituksen esityksestä. Rahastosta vuonna 2001 myönnettävät stipendit ja apurahat julistetaan yhdistyksen jäsenten haettavaksi 15. syyskuuta 2001 mennessä. Yhdistyksen hallitukselle osoitetut perustellut hakemukset tulee lähettää em. päivään mennessä yhdistyksen esimiehelle. Hakemukseen tulee liittää hakijan yhteystiedot sekä pankkitilin numero mahdollisesti myönnettävän apurahan maksamista varten. Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa esimies. Tervehdys A. J. Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistyksen vuosikokoukseen 21.9.2000Alkoi toinen
tuhatluku; Kaikki päätään
vaivaamaan Kainuun haara ei oo
nyt Sylvi ja Osmo Rasilo, sotaveteraatien kuntoutukseen lokakuun ajan osallistuvat
SAIRASJUNA JATKOSODASSA V. 1941-1944- Ainutlaatuinen Sairaanhoitajan Sotapäiväkirja on ilmestynyt - Sukumme jäsen Eeva Aaltio on julkaissut muistelmateoksensa "Sairasjuna jatkosodassa v. 1941-1944". Kirja on alkuperäisin valokuvin kuvitettu tarkka dokumentti vaativasta sairaanhoitajan työstä liikkuvassa sairaalassa sodan keskellä. Eeva Aaltion tekstistä välittyy omakohtaisesti koettu ja nähty sairasjuna 2SJ:n uskomaton urotyö: 123 komennusmatkaa, 169 829 km, kuljettaen yli 30 000 haavoittunutta. Tämän lomassa kirja kertoo lukijalleen Aino ja Yrjö Hirvensalon perheen koskettavat sodan kohtalot. Kirjan alku ajoittuu tasan kuudenkymmenen vuoden päähän:
Sukuyhdistyksen jäsenillä on mahdollisuus ostaa Eeva Aaltion kirja ensi syksyn vuosikokouksessa Hämeenlinnassa. Kirjan hinta on 90 mk. Riitta Smeds Sukumatrikkelia sekä A.J. Europaeuksen elämäkertateosta on vielä saatavissa, myös ensi syksyn vuosikokouksessa. Kummankin hinta on 20 mk, postitse lähetettynä 35 mk. Tilaukset Kirsti Salmiselle
PARAS PAIKKA MAAILMASSA- Hämeenlinnan Lyseon poikien perinteinen läksiäislaulu - Paras paikka
maailmassa ompi Hämeenlinna, Kadut siell' on
laskettu kivist' tasaisista, Iltaisin kadunkulmiss'
sähkölamput loistaa, Residenssill' kävellä
on koulupoikain muoti, Tyttöjä on
kaupungissa ylen ihania, Toiset käyvät koulua
tai kutoo kankahia, Kevätilloin Puistossa
kun soittokunta soittaa, Päivän viime säteet
punaa Keinusaaren rantaa, Tanssikaatte, nuori
väki, että lattia notkuu, Hyvästi nyt, hyvästi
nyt, hyvästi nyt jääkää, HÄMÄLÄISET UUTISKUVATYllä olevalla otsikolla varusti toimittaja Jyrki Maunula Helsingin Sanomissa 30.6.1984 julkaistun kirjoituksensa, jossa hän esitteli Hämeenlinnan kaupungin Historiallisessa museossa vuonna 1984 esillä ollutta Enok Rytkösen valokuvanäyttelyä. Hän kirjoitti mm. seuraavasti: "Hämeenlinnan surulliset ja iloiset tapahtumat ikuisti likimain viiden vuosikymmenen ajan kirjakauppias Enok Rytkönen. Hänen pariakymmentätuhatta negatiiviaan säilytetään suurena aarteena ja aina anteliaana kuva-arkistona kaupungin museossa... Kunnon Enok ei juurikaan välittänyt näpsiä asetelmallisia studiokuvia. Hän lähti toreille ja kujille - ja mieluiten juuri silloin, kun jotain oli tapahtumassa. Mieli tekisikin kutsua Rytköstä ennen muuta dokumenttikuvaajaksi. Kukapa muukaan olisi ollut yhtä valmis saattamaan suuren talonpoikaismarssin kaukaa Pohjanmaalta - kylä kylältä - aina Helsinkiin saakka... Väenkokoukset, tulipalot, miljööt tallentuivat tarkoin. Jokaisen lasinegatiivin nurkkaan päiväys. Rytkönen ei laukonut kuvia vain omaan albumiinsa, hän valmistutti myyntiin tuhansia postikortteja ja painatti kuvakirjoja. Jokainen ennensotaisia Suomen Kuvanlehtiä tavannut muistaa myös hämäläiset uutiskuvat "valok E Rytkönen ". Niitä oli lähes joka numerossa. (Karmeimpina sen ajan lapsi tuijotti avantouintikuvia, joissa Rytkönen itse oli pääosassa, hyisessä vedessä. Kuinka sama mies saattoi olla sekä kameran edessä että takana?) "
Muistathan, että vanhoja Sukusanomia löytyy myös
Internetistä, kiitos Pertti Äyräpään. Osoite: KUTSU SUKUKOKOUKSEEN HÄMEENLINNAANA.J. Europaeuksen jälkeläisten sukukokous ja yhdistyksen vuosikokous pidetään lauantaina 13. lokakuuta 2001 Hämeenlinnassa seuraavan ohjelman mukaisesti:
Koko retken pakettihinta Helsingistä tulevilta aikuisilta on 250 markkaa. Se sisältää matkat Hki - Hämeenlinna - Hki, opastetun kiertoajelun ja kahvin Katisten kartanossa, pääsylipun museoon sekä lounaan Inkalan kartanossa. Hämeenlinnasta mukaan tulevilta maksu on vastaavasti 160 markkaa hengeltä. Lapset (ikä 5-12 vuotta) maksavat 70 markkaa, ja alle 5-vuotiaat pääsevät mukaan ilmaiseksi. - Lounasta koskevista mahdollisista ruokarajoitteista tulee ilmoittaa etukäteen. Jotta em. suunnitelman mukainen retki onnistuisi taloudellisesti, on Helsingistä bussilla tulevia osanottajia oltava vähintään 30. Mikäli heitä on vähemmän, yhdistys vastaa puuttuvasta rahoituksesta. (Tämä jää toivottavasti vain teoreettiseksi vaihtoehdoksi.) - Lapsille on määrätty alennettu hinta, jotta perheet voisivat osallistua kokoukseen runsaslukuisesti. Ilmoittautuminen kokoukseen tapahtuu maksamalla yhdistyksen tilille Merita 135030-202331 osallistumismaksu 15.9.2001 mennessä ja lähettämällä oheinen ilmoittautumislomake Jorma Rytköselle postitse alla olevaan osoitteeseen (tai muulla tavoin ilmoittamalla lomakkeessa kysytyt tiedot): Jorma Rytkönen Tiedustelut myös yhdistyksen sihteeri Liisi Klobut. Tervetuloa joukolla mukaan läheltä ja kaukaa! SUKUSANOMIEN TOIMITUS TOIVOTTAA KAIKILLE HYVÄÄ KESÄÄ! |
