

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2/1999 (80) ISSN 0356-0791 (Painettu)

SISÄLLYS
ESIMIEHEN TERVEHDYS
SUKUSANOMAT 50 VUOTTA
SUKUSANOMAT INTERNETIIN
TEUVO ÄYRÄPÄÄ 1918-1999
TEUVO ÄYRÄPÄÄ RUOTSIN SUKULAISPIIRISSÄ
KUVASATOA SUKUKOKOUKSESTA
TEUVO ÄYRÄPÄÄ OCH SLÄKTEN I SVERIGE
KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN
JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA 1.1. - 31.12.1998
A.J. Europaeuksen
jälkeläisten yhdistys ry Sukusanomat 1999 No.2 (80)
Toimitus: Kirsti Salminen
Taitto: Masa Pulkkinen
Kansikuva : Aune Äyräpään
Joulutervehdys vuodelta 1978
ESIMIEHEN TERVEHDYS
Vuosituhannen viimeinen kesä
oli lämmin ja aurinkoinen, syksy kuulaan kiras,kaksi suurta tapahtumaa yli
muiden sävyttää vuoden 1999 loppua: talvisodan alkamisen 60-vuotismuisto ja
uuden vuosituhannen odotus.
Kakkostapahtumista
mainittakoon Mika Häkkisen uusima maailmanmestaruus ja sukuyhdistyksemme
vuosikokous, jotka olivat lähes samaan aikaan.
Kun A. J. Europaeuksen
jälkeläisten sukuyhdistys 51 vuotta sitten perustettiin, oli hankkeen
toteuttajana serkusten sukupolvi. Liperin pappilan sisarusparvi oli jo poissa.
Viimeisenä oli lähtenyt 88-vuotias Nora. Serkukset tunsivat tarvetta pitää
yhteyttä. Kymmenkunta vuotta sitten väistyi serkuspolven viimeinen, äitini Ella
98-vuotiaana.
"Pikkuserkkupolvi oli
kuluneen syksyn vuosikokouksessa vielä runsaan puolen tusinan edustamana läsnä.
Mutta alamme olla jo katoavaa luonnonvaraa. Meidän elämänkaaremme kannalta 60
vuoden takainen, maailman historiaa järkyttänyt tapahtuma, sodan alkaminen -
meillä talvisodan syttyminen - oli koko elämän käännekohta. Oli aika ennen
sotaa ja aika sodan jälkeen. Nyt meidän tavatessamme kääntyy puhe herkästi
sodan varjostamaan nuoruuteemme, joka näinä viikkoina on koko maassakin yleisen
mielenkiinnon kohteena. Nuoremmat sukupolvet, joiden joukosta ilahduttavan moni
oli vuosikokouksessakin mukana, suuntaavat katseensa kohti millenniumia, uusia
toiveita ja tulevaisuuden lupauksia.
Viekää Liperin pappilan
sisarusparven, tuon kansallisen heräämisen vahvan sukupolven ja serkkupolven,
Suomen itsenäisyyden tinkimättömien rakentajien sekä myös talvisodan nuorten
pikkuserkkujen terveiset ja Europaeusten parhaimmat sukuperinteet uudelle
vuosituhannelle.
Hyvää matkaa!
Joulun siunauksen
toivotuksin
Elina Lehtonen
SUKUSANOMAT 50 VUOTTA - 80 NUMEROA
Sukuyhdistyksemme
perustamisasiakirjassa on yhdeksi yhdistyksen tavoitteeksi asetettu
"menneiden polvien muiston ja suvun perinteiden vaaliminen".
Sukusanomat on omalta osaltaan kirjannut tätä muistoa ja jakanut sitä suvun
jäsenten kesken.
Neljä ensimmäistä numeroa
Sukusanomia on ilmestynyt nimellä Tiedonantoja jäsenille, numerosta 5 lähtien
lehden nimenä on ollut A. J. Europaeuksen jälkeläisten Sukusanomat. Ensimmäinen
tiedonanto ilmestyi helmikuun 15. päivänä 1949, yli viisikymmentä vuotta
sitten. Sukusanomat on ilmestynyt välillä ohuempana, välillä paksumpana,
toisinaan myös kaksois- tai kolmoisnumeroina - joka numero sisältäen osan suvun
historiaa. Nyt kädessäsi oleva Sukusanomat on jo numeroltaan 80.
Sukusanomien painosmäärä on
koko sen ilmestymisen ajan ollut hiukan yli 100 kappaletta.
Varsinaisten Sukusanomien
ensimmäinen numero määrittelee tulevien lehtien sisällöksi: "Sukusanomat
tulee sisältämään selostuksia yhdistyksen toiminnasta, esitelmiä ja
tutkimuksia, jotka valaisevat suvun ja sen jäsenten vaiheita, muistelmia,
uutisia, runoja ym. Lehti ottaa myös vastaan mahdollisuuden mukaan yhdistyksen
jäseniltä muitakin kuin sukua koskevia kirjoituksia, koska
ne kuvastavat suvun nykyisiä harrastuksia ja siten ovat sen tuntemuksen
kannalta huomion arvoisia. "Sukusanomien" numeroista muodostuu -
toivon mukaan - kun se kootaan ja säilytetään, vuosien mittaan arvokas
sukutietousarkisto."
Sukusanomat kertoo sukumme
jäsenet muisteluitaan lapsuudestaan ja menneistä sukupolvista. Ensimmäisten
numeroiden artikkeleista voi mainita mm. Toivo Valtavuon kirjoitus Iso-Isän
muisto, Taimi Kyyrön Aaron Johan Rytkösen nuoruusaika, Pirkko Voipion Elli
Hällström J.H. Erkon runoudessa, Tekla Valtavuon Lapsuuden joulumuistoja sekä
Selma Pankakosken Muistelmia äidistäni. Sukusanomissa oli myös laajempia
'jatkokertomuksia' esim. Jean Europaeuksen muistelmia Kuninkaallisen
preussilaisen rykmentin sotilassiirtolaisten kapinasta lähellä Novgorodia
heinäkuussa 1831 -kapinaa seurattiin kolmessa peräkkäisessä lehdessä.
SUKUSANOMAT INTERNETIIN
Noin vuosi sitten
viettäessäni iltaa vanhempieni kanssa, siirtyi puhe joihinkin historian
henkilöihin. Heräsi kysymys: olivatko he sukulaisia? Asiaa selvitettiin
"sukutietousarkistosta", Sukusanomista. Ella Kitusen esitelmä
sukuyhdistyksemme 25-vuotisjuhlissa Haikon kartanossa antoi vastauksen kysymykseemme.
Sukusanomien selailu ja sen
oikean numeron löytäminen oli kuitenkin hankalaa. Onko edes kaikilla halukkailla
mahdollisuus saada käsiinsä Sukusanomia?
Mieleeni tuli kotiin
hankitut "lelut" - niille voisi löytyä hyötykäyttöä, jos vaikka
siirtäisi Sukusanomat elektroniseen muotoon. Tätä projektia on nyt jatkunut
vajaan vuoden ja sen aikana olen saanut talletettua Sukusanomien 30 ensimmäistä
numeroa.
Sukusanomien talletus
elektroniseen muotoon, muotoon jossa lehden sisältöä voi käsitellä esim.
kotitietokoneen tekstinkäsittelyohjelmilla on tapahtunut osittain käsityönä.
Kuvanlukijalla, skannerilla, on "kopioitu" lehden sivut ja
tekstintunnistusohjelmalla siirretty sivut omaan tiedostoon. Tässä vaiheessa
lehtien sisältö on ollut vielä täynnä kirjoitusvirheitä. Ensimmäiset lehdet on
painettu vahamonistuskoneella sen aikuiselle lahjoituksena saadulle paperille.
Kopion laatu ei aina ole ollut kaikista parhain.
Tekstitiedoston
kirjoitusvirheiden korjauksessa on onneksi ollut käytettävissä tekstinkäsittelyohjelman
oikolukuohjelma. Kirjoitusvirheet on jouduttu kuitenkin korjaamaan käsin.
Valitettavasti oikolukuohjelma ei pysty havaitsemaan kaikkia virheitä ja ylimääräisiä
välimerkkejä.
Sukusanomien ensimmäisissä
numeroissa on käytetty runsaasti alaviitteitä. Näiden esitysmuodolle piti myös
löytää ratkaisu, koska sivujako ei ole säilynyt. Alaviitteet on kirjoitettu
kursiivilla hakasulkuihin siihen kohtaan varsinaista tekstiä, johon ne
viittaavat. Myös joidenkin sivun alalaidassa olevien lyhyiden tekstien, esim.
kokouskutsujen, sijoittelu ei ole alkuperäisessä paikassa.
Sukuyhdistyksen hallitus on
antanut luvan julkaista Sukusanomien numerot internetissä. Näin lehdet
tavoittavat mahdollisimman monia asiasta kiinnostuneita. Ensimmäiset numerot on
jo siirretty halukkaiden luettavaksi ja lehdet löytyvät toistaiseksi
osoitteesta www.europaeus.info
Lisää lehtiä tulee sivuille,
kunhan vain aikaa löytyy . . .
Olen myös ollut yhteydessä
Suomen Sukututkimusseuraan. Heillä on omilla internet sivuillaan tietoja
sukuyhdistyksistä ja sivuilta löytyy jatkossa myös linkki Sukusanomiin. Suomen
Sukututkimusseuran sivut löytyvät osoitteesta
http://www.genealogia.fi
Miten tästä eteenpäin?
Internet antaa
mahdollisuuden sukutiedon jakamiseen helpolla tavalla. Palaute on aina tervetullutta,
samoin kehitysehdotukset. Ideointi esimerkiksi esi-isien valokuvagalleriasta on
jo työn alla.
Pertti Äyräpää
Teuvo Äyräpää 1918-1999
Tukholman yliopiston
dosentti, filosofian tohtori Teuvo Pekka Äyräpää kuoli Tukholmassa 21. elokuuta
1999 80-vuotiaana.
Teuvo Äyräpää (vuoteen 1930
Europaeus) syntyi Helsingissä 30. lokakuuta 1918 arkeologian professori Aarne
Äyräpään ja hänen vaimonsa Hannan neljästä pojasta vanhimpana. Isänsä tavoin
hänkin kävi Suomalaista Normaalilyseota ja tuli ylioppilaaksi sen klassilliselta
linjalta vuonna 1937.
Jo kouluaikana virinnyt
aktiivinen luonnonharrastus, mistä kertoo mm. hänen vuonna 1937 saamansa
Norssin Luontoseuran hopeinen ansiomerkki, teki uranvalinnan Teuvo Äyräpäälle
helpoksi: hän aloitti eläin- ja kasvitieteen sekä kemian opinnot Helsingin
yliopistossa heti syksyllä 1937. Opintojensa alkuvaiheessa kesinä 1937-38 yksin
tekemillään matkoilla hän keräsi sukunsa vanhoilta asuinsijoilta
Pohjois-Karjalasta tutkimusaineistoa, johon perustui hänen ensimmäinen
tieteellinen julkaisunsa. Se käsitteli Pielisjärven pitäjän suurperhostoa ja
ilmestyi sodan viivästyttämänä vuonna 1946 nimellä Die Makrolepidopterenfauna
des Kirchspiels Pielisjärvi und ihre Beziehung zur Kultur.
Teuvo Äyräpään lupaavasti
alkaneet akateemiset opinnot keskeytti kuitenkin kutsu asepalvelukseen syksyllä
1939. Helsingin Viestisuojeluskuntaan kuuluvana hän sai talvisodan aikana
koulutuksen radiotiedustelijaksi. Sodan viimeisinä päivinä hän ennätti jo
mukaan käytännön tiedustelutoimintaan, joka jatkui välirauhan aikana.
Upseerikoulun hän suoritti niinikään välirauhan aikana 1940-41 kurssilla 49.
Jatkosodassa Teuvo Äyräpää
toimi radiotiedustelussa aluksi Kannaksen suunnalla ja sitten Itä-Karjalassa.
Hyökkäysvaiheen päättyessä joulukuussa 1941 hänen yksikkönsä oli Karhumäessä.
Sittemmin hän toimi ensimmäisen moottoroidun radiotiedustelujoukkueen johtajana
yli vuoden ajan mm. Paateneessa ja Rukajärvellä. Sotilasansioistaan hän sai
vapaudenristit VR 3 ja VR 4. Yliluutnantiksi hänet ylennettiin 1956.
Radiotiedustelu sai jo sodan
aikana legendaarisen maineen, jonka myöhempi tutkimus on osoittanut sangen
aiheelliseksi. Niinpä ei ole ihme, että myös venäläiset olivat jatkosodan
päätyttyä hyvin kiinnostuneita suomalaisten saavutuksista tällä alalla. Syksyn
1944 epävarmoissa oloissa, kun Neuvostoliiton aikeista Suomea kohtaan vallitsi
suuri epätietoisuus, katsottiinkin välttämättömäksi siirtää tärkein osa
tiedustelukalustosta ja -arkistosta sekä keskeinen tiedusteluhenkilöstö
Ruotsiin. Salainen operaatio sai nimekseen Stella Polaris. Sen avulla
varauduttiin myös siihen, että toimintaa voitaisiin jatkaa kaikissa
olosuhteissa. Suursotahan riehui edelleen Keski-Euroopassa, ja sotatoimet saksalaisten
karkottamiseksi Pohjois-Suomesta olivat alkamassa.

Teuvo Äyräpää Lalanderin lasten luonto-oppaana kesällä 1956.
Stella Polaris -operaation
puitteissa myös Teuvo Äyräpää siirtyi syyskuussa 1944 läntiseen naapurimaahamme.
Kun operaatio purettiin joulukuussa ja useimmat mukana olleet palasivat
Suomeen, hän jäi eräiden muiden erikoismiesten kanssa edelleen Ruotsiin.
Tarkoituksena oli nyt mm. selvittää, aikoiko Neuvostoliitto miehittää Suomen.
Kun tähän viittaavaa ei voitu todeta ja sota Euroopassa oli päättynyt
toukokuussa 1945, palasi Teuvo Äyräpääkin loppukesällä kotiin jatkaakseen
opintojaan Helsingin yliopistossa.
Pian kuitenkin osoittautui,
että sotilastiedustelun asiantuntijan paluu siviiliin ei ollut aivan yksinkertaista.
Valtiollinen poliisi joutui kommunistien käsiin, ja asekätkentäjuttu antoi
Valpolle hyvän syyn sekaantua puolustusvoimien asioihin. Sodanaikaiset ansiot
esimerkiksi tiedustelutehtävissä muuttuivat henkilökohtaiseksi
turvallisuusriskiksi, kun Valpo alkoi haalia tiedustelumiehiä kuulusteluselleihinsä
Ratakadulle. Tämän vuoksi Teuvo Äyräpää päätti palata Ruotsiin vuonna 1946.
Sieltä hän siirtyi armeijan sodanaikaisen tiedustelupäällikön eversti Aladar
Paasosen ja radiotiedustelun päällikön eversti Reino Hallamaan mukana jo samana
vuonna Ranskaan, missä tarkoituksena oli perehdyttää ranskalaisia virkaveljiä
mm. Neuvostoliiton radioliikenteen seurantaan. Paasosella ja Hallamaalla ei
tässä vaiheessa ollut enää paluuta Ruotsiinkaan, mutta Teuvo Äyräpää palasi
puolentoista vuoden mittaiseksi venyneeltä "ranskalaiselta
visiitiltä" Tukholmaan vuonna 1947. Hän on itse kuvaillut Ranskanmatkaansa
Sukusanomien 50-vuotisjuhlanumerossa 2/97.

Teuvo Äyräpää onnittelemassa
Ella Kitusta tämän 70-vuotispäivänä 1960. Keskellä Karin Äyräpää.
Äyräpäällä oli onneksi
mahdollisuus säilyttää tuntuma myös akateemiseen maailmaan opiskelemalla työnsä
ohella Sorbonnen yliopistossa. Ruotsiin palattuaan hän jatkoi biologian ja
biokemian opintojaan Tukholman yliopistossa suorittaen filosofian kandidaatin
tutkinnon siellä vuonna 1950. Opintojensa loppuvaiheessa hän oli työskennellyt
jo pari vuotta LKB:n tutkimuslaboratoriossa, ja biokemian alalla tapahtuvasta
tutkimustyöstä tulikin sitten hänen varsinainen elämäntehtävänsä. Vuodesta 1964
aina eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1981 hän toimi Prippsin panimossa
biokemian tutkimusryhmän johtajana.
Työnsä ohessa Teuvo Äyräpää
jatkoi tieteellistä pätevöitymistään suorittaen filosofian lisensiaatin
tutkinnon Tukholman yliopistossa 1965. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1971
tutkimuksellaan korkeimpien alkoholien muodostumisesta hiivoissa. Nimityksen
Tukholman yliopiston dosentiksi hän sai vuonna 1973.
Hän oli myös Suomalaisten
Kemistien Seuran kirjeenvaihtajajäsen. Hänellä oli yhteensä 31 tieteellistä
julkaisua biokemian, panimotekniikan, kasvitieteen, perhostutkimuksen ja
farmakologian aloilta. Niinikään hän sai nimiinsä kolme patenttia, joista
ensimmäinen (vuodelta 1961) koski Streptokinasnimisen lääkeaineen valmistusmenetelmää.
Valittuaan Ruotsin uudeksi
kotimaakseen Teuvo Äyräpää luonteensa mukaisella tavalla, täysipainoisesti ja
uskollisesti. Tästä on hyvänä osoituksena, että kun hänen näkönsä alkoi
huonontua 1970-luvun lopulla ja hän menetti vähitellen kokonaan näkökykynsä,
hän ryhtyi työskentelemään aktiivisesti Ruotsin Näkövammaisten Liitossa
auttaakseen kohtalotovereitaan. Hän toimi tarmokkaasti mm. liiton
opintoasiamiehenä Tukholmassa ja oli jäsenistön keskuudessa hyvin pidetty
monipuolisten kulttuuriharrastustensa ja innostavan persoonallisuutensa
ansiosta. Vuonna 1991 hän sai tästä vapaaehtoistyöstään Tukholman kaupungin
tunnustuspalkinnon. Hän oli myös Tukholman Suomalaisen Seuran jäsen
1950-luvulta alkaen.
Teuvo Äyräpään
tutkijanluonnetta ja siihen liittyvää elämänhaluista uteliaisuutta kuvaa hyvin
hänen menettelynsä, sen jälkeen kun hän vuonna 1997 sai kuulla sairastuneensa
parantumattomaan verisyöpään. Silloin hän päätti vielä toteuttaa elinikäisen
unelmansa ja tehdä matkan Etelämerelle, mikä tapahtuikin sitten vuonna 1998,
vain vuotta ennen hänen kuolemaansa.
Teuvo Äyräpää kuului siihen
sukupolveen suomalaisia nuoria miehiä, joiden unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat
jäivät sodan jalkoihin. Hänelle tämä merkitsi luopumista synnyinmaasta ja
kotiseudusta ja kaikesta, mikä siihen liittyy. Lämminhenkisenä ja sukurakkaana
ihmisenä hän piti kuitenkin tiivistä yhteyttä Suomeen sekä täällä oleviin
sukulaisiin ja ystäviin. Myös sukuyhdistyksen toimintaan hän osoitti elävää
mielenkiintoa. Pitkästä matkasta huolimatta hän oli usein nähty osanottaja sukukokouksissa.
Hän oli mukana mm. sukuyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa Liperissä 1988, Viipurin
matkalla 1993 ja vuoden 1997 juhlakokouksessa Helsingissä. Osaksi juuri hänen
aloitteestaan 50-vuotisjuhlakokouksen osanottajat tekivät syksyllä 1998
onnistuneen vierailun Tukholmaan, missä Teuvo Äyräpää yhtenä isäntien
edustajista oli aktiivisesti mukana vierailuohjelmassa.
Teuvo Äyräpään
persoonallisuudelle leimaa-antavana oli lämmin ja sivistynyt suhtautuminen kanssaihmisiin.
Entinen aseveli luonnehti häntä toteamalla, että "siinä meni mies, josta
kenelläkään ei liene ollut pahaa sanottavana". Luokkatoveri luonnehti
häntä "uskolliseksi": uskolliseksi valitsemalleen elämänuralle,
uskolliseksi
hoitamaan ottamansa tehtävät
loppuun asti ja uskolliseksi niille, jotka oli valinnut ystävikseen.
(Kirjoitus perustuu Matti
Äyräpäältä saatuihin tietoihin sekä Eero Saarenheimon muistokirjoitukseen
Helsingin Sanomissa 11.9. 1999 ja Torbjörn Jonssonin muistokirjoitukseen
Svenska Dagbladetissa 16.10.1999)
TEUVO ÄYRÄPÄÄ RUOTSIN SUKULAISPIIRISSÄ
Teuvo ja hänen veljensä
olivat lapsuuden aikana läheisessä kosketuksessa serkkuihinsa Maija, Elina,
Jaakko ja Maunu Kituseen. Vanhin heistä, Maija meni vuonna 1945 naimisiin Sven
Lalanderin kanssa ja muutti Tukholmaan.
Kun Teuvo sodan
loppuvaiheessa joutui eräistä syistä asettumaan samaan kaupunkiin, oli luonnollista
että serkukset jatkoivat läheistä kanssakäymistä. Teuvo oli ensimmäisiä
vieraita Lalanderien Bromman kodissa kun tuli isänsä Aarnen seurassa
vieraskäynnille huhtikuussa 1946. Teuvon, Maijan ja Svenin välinen seurustelu
muodostui vilkkaaksi. Svenin sisar Britt, hänen miehensä Gösta ja Teuvo olivat
Lalanderin perheen lähisukulaispiiri. Kun Teuvosta tuli Maijan ja Svenin toisen
lapsen Magnus-pojan kummi, tulivat perhesiteet vielä kiinteämmiksi. Teuvo oli
vastasyntynyttä ihailemassa jo ensimmäisinä päivinä ja Magnus sai tästä alkaen
erikoista huomiota Teuvon puolelta. Seuraavien vuosikymmenien aikana oli Teuvo
läsnä melkein poikkeuksetta kaikissa perhejuhlissa olipa kysymys syntymäpäivistä
tai muista juhlatilaisuuksista kuten konfirmaatiot ja myöhemmin kihlajaiset ja
häät. Lalanderin perhe vieraili myös ahkerasti Teuvon kodissa, ennenkaikkea
kesäkodissa Dalarössa. Teuvo piti lapsista ja osallistui koko sydämestään
heidän leikkeihinsä. Hän vei heidät luontoon, kasvien ja eläinten maailmaan ja
opetti sukulaislapsensa luonnonystäviksi. Kun ensimmäinen lapsenlapsemme;
Carl-Axel tuli maailmaan 1976, tuli myös hän Teuvon huomion kohteeksi. Kun Carl-Axel
alkoi kemian opiskelun Teknillisessä Korkeakoulussa, syventyi heidän
ystävyytensä 58 vuoden ikäerosta huolimatta. Teuvon taiteellisesta kyvystä ovat
monet piirrokset vieraskirjassa todisteena. Sieltä myös löytyy Teuvolle
ominaisia lyhyen nasevia huomioita: "Erinomaisen hieno
syntymäpäiväkonsertti" - jotkut muut olisivat ehkä pitäneet sitä lapsen
itkuna.
Kun hän toi ja otti vastaan
joululahjoja, luki vieraskirjassa: "Olin sekä plus että minus
joulupukki." Magnuksen täyttäessa 21 vuotta kirjoitti vieraskirjaan kummi
emeritus.
Teuvon ammattielämää emme
niin läheltä seuranneet. Sekä meille että lapsillemme kuten myös lastenlapsille
oli suurta iloa Teuvon laajoista ja monipuolisista tiedoista. Hänen
kontakteissaan, oli sitten kysymys aikuisista tai lapsista, olivat aina sekä
aivot että sydän mukana. Teuvon oli kovin helppo saada yhteys ihmisiin ja hänen
ystäväpiirinsä oli laaja. Suureksi osaksi se johtui hänen käyttäytymisestään,
johon antoi leimansa vanha kulttuuri ja hienotunteisuus. Huolimatta viimeisten
vuosien sairaudesta ja sokeudesta hän piti yhteyden perheesemme kuten myös
moniin ystäviinsä. Aivan viime aikoihin asti oli mielenkiintoista keskustella
hänen kanssaan, koska hän jatkuvasti jaksoi pitää vireillä kiinnostuksen
lähimmäisiin. Teuvo on merkinnyt paljon perheellemme ja olemme siitä suuresti
kiitolliset ja säilytämme hänestä valoisan muiston.
TEUVO ÄYRÄPÄÄ OCH SLÄKTEN I SVERIGE
Under sin
uppväxttid i Helsingfors hade Teuvo Äyräpää och hans bröder nära kontakt med
kusinerna Kitunen. Den äldsta kusinen Maija gifte sig år 1945 med Sven Lalander
och flyttade till Stockholm. När Teuvo av speciella skäl bosatte sig i samma
stad, var det naturligt att de båda kusinerna fortsatte att umgås flitigt.
Teuvo var bland de
första gästerna i det Lalanderska hemmet i Bromma, när han och pappa Aarne kom
på besök i april 1946. Umgänget mellan Teuvo och Maija och Sven blev livligt.
Han kom att
tillsammans med Svens syster Britt och hennes man Gösta tillhöra den närmaste
familjekretsen i det Lalanderska hemmet.
När Teuvo blev
gudfar till Maija och Svens andra barn, sonen Magnus, blev familjebanden än
tätare. Teuvo var den första gästen att beundra den nya babyn, som blev hans
speciella gunstling. De följande decennierna missade inte Teuvo många av våra
familjehögtidligheter, vare sig det gällde födelsedagar eller andra högtidsdagar
i familjen såsom barnens konfirmation och så småningom förlovning och bröllop.
Familjen Lalander gästade också flitigt Teuvos hem, inte minst sommarstället i
Dalarö.
Teuvo tyckte om barn
och deltog med liv och lust i deras lekar och agerade vid behov bl.a. jultomte.
Han lärde dem mycket om naturen, speciellt om växter och djur.
När vårt första
barnbarn kom år 1976, Carl-Axel Lalander, fick denne överta en del av Teuvos
intresse för familjen. Det intensifierades, när Carl-Axel började studera kemi
på Tekniska Högskolan. Det var en ömsesidig vänskap, trots åldersskillnaden på
58 år.
Teuvo hade en
konstnärlig ådra, vilken visade sig i de många karakteristika teckningarna av
hans hand i våra gästböcker. Där återfinns också Teuvos kortfattade karakteristik
av vissa tillställningar, t.ex.:
" en förnämlig
födelsedagskonsert"
om ett litet barns uppträdande;
" jag
bevittnade jordbävningen"
om ett livligt barnkalas;
" jag var både
+ och - jultomte";
" f.d. gudfar
kände lättnad"
vid Magnus 21-årsdag.
Teuvos yrkesliv
följde vi mera på avstånd. Både vi och barnen, liksom åtminstone några av barnbarnen,
hade stor glädje av Teuvos stora kunskaper inom många olika ämnesområden. Han
utnyttjade både hjärnan och hjärtat vid kontakterna såväl med barnen som med de
vuxna.
Teuvo hade lätt att
få kontakt med människor och hans vänkrets var stor. Till betydande del berodde
det på hans uppträdande, som präglades av gammal kultur och stor hänsynsfullhet.
Trots sin sjukdom på senare år och blindheten de sista åren behöll han
kontakten med vår familj liksom med många av sina vänner. In i det sista var
det intressant att tala med honom, eftersom intresset för medmänniskorna var.oförändrat
stort. Vi känner stor tacksamhet för vad Teuvo betytt för vår familj och
bevarar ett ljust minne av honom.
Maija och Sven Lalander
Kuvasatoa sukukokouksesta 23.10.1999
Kuvat: Maija Lalander ja Kaija Rasilo

Aune Äyräpään rahaston stipendin saivat tänä
vuonna Eeva Laine ja Minna Pöntinen., jotka kumpikin esiintyivät
kokousyleisölle. Minna oli mukana sukukokouksessa ensimmäistä kertaa, kuvassa
isoäitintä Eeva Aaltion vierellä. Oikealla Kaarina Hirvensalo.

Iloista keskustelua perhepiirissä.: pöydän ääressä Liisi
Klobut vierellään "pikkusisarensa" Eeva Martelin, heidän äitinsä Paula Rytkönen
ja Eevan tuore aviomies Markus Martelin.

Saksan terveisiin - Kaarina Dehlsiltä -
tutustumassa Sven Lalander ja Anni Rytkönen.

Kokouksen nuorinta kaartia: Tuula Vilppula (o.s.
Montonen) kolmikkonsa kanssa, kaksoset Sanni, vas. ja Emma, keskellä
Samu.

"Pikkuserkkupolvea" keskusteluryhmänä, etualalla
Sven ja Maija Lalander, takana Marjatta ja Matti Äyräpää sekä Sylvi ja Osmo
Rasilo.

Isä ja poika Äyräpää, Jaakko ja
Pertti.
KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JALKELAISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA 1.1. - 31.12.1998
Kulunut toimikausi oli
yhdistyksen viideskymmenes. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 243 jäsentä.
Uusiksi jäseniksi yhdistyksen hallitus on hyväksynyt seuraavat henkilöt: Ville
Voipio, Olli Rytkönen, Ulla Tiikkainen-Rytkönen, Iina Paasikivi-Rytkönen, Jouni
Rytkönen, Katja (o.s. Viikilä) Rytkönen, Karoliina Rytkönen, Meri Rytkönen, Jan
Söderholm, Pietari Hirvensalo, Sanna Partamies, Minna (o.s. Partamies) Rajala,
Merja (o.s. Ervasti) Pankakoski, Hanna-Riikka Vuorinen ja Anna-Kaisa Vuorinen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi
Eero Hirvensalo. Muina hallituksen jäseninä olivat:
Tuomas Lehtonen |
v:sta -97 |
Liisi Klobut |
v:sta -97 |
Pekka Malkavaara |
v:sta -96 |
Kaarina Hirvensalo |
v:sta -96 |
Anja Pöyhönen |
v:sta -98 |
Kaija Rasilo |
v:sta -98 |
Eeva Rytkönen |
v:sta -96 |
Kirsti Salminen |
v:sta -97 |
Riitta Smeds |
v:sta -98 |
Leena Äyräpää |
v:sta -96 |
Pertti Äyräpää |
v:sta -98 |
Hallituksen valitsemina
toimivat varaesimiehenä Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Martin Smeds ja
sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio ja
varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää.
Hallitus kokoontui toimikauden
aikana neljä kertaa.
Yhdistyksen lehti
Sukusanomat ei ilmestynyt vuoden 1998 aikana. Edellinen suurta työpanosta
vaatinut lehti ilmestyi marraskuussa 1997 juhlanumerona A.J. Europaeuksen
200-vuotisjuhlan kunniaksi.
Aune Äyräpään rahastosta ei
julistettu apurahoja haettavaksi vuonna 1998, koska rahaston tuotto oli ollut
niin huono. Päätettiin siirtää vuoden 1998 tuotto käytettäväksi vuonna 1999
jaettavien apurahojen myöntämiseen.
Vuosikokous pidettiin
perjantaina 18.9.1998 Viking-Line yhtiön Mariella-laivalla matkalla Helsingistä
Tukholmaan. Vuosikokousta vietettiin yhdistyksen toiminnan 50-vuotisjuhlan
merkeissä. Tukholman keskustassa tehtiin kiertokävely lauantaina 19.9.1998
paikallisen sukulaisen ja oppaan Anita Lalanderin ohjaamana.
Kaupunkikierroksen päätteeksi sukulaiset oli kutsuttu Maija ja Sven Lalanderin
vieraanvaraiseen kotiin iltapäiväkahville. Vierailu oli erittäin lämminhenkinen
ja mukava tilaisuus tavata laajemminkin Ruotsissa asuvia sukulaisia.
Yhdistys on kuulunut jäsenenä
Suomen Sukututkimusseuraan.
Sukuyhdistys on muistanut
merkki-päiväänsä viettäviä yhdistyksen jäseniä.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.
1998 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 26.373,40 mk. Tilikauden ylijäämä oli
1.798,80 mk: Aune Äyräpään rahasto: pääoma 23.606,80 mk Toivo Valtavuon
rahasto: pääoma 4.451,36 mk
A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen hallitus vuonna 2000
Elina Lehtonen, esimies
Liisi Klobut, sihteeri
Kaarina Hirvensalo
Eero Hirvensalo
Tuomas Lehtonen
Eeva Martelin
Kristiina Nordling
Anja Pöyhönen
Kaija Rasilo
Kirsti Salminen
Riitta Smeds
Pertti Äyräpää

Sukusanomat
Toivottaa Lukijoilleen
Rauhallista Joulua
ja Hyvää Uutta Vuotta
|