Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
2/1999 (80)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

SISÄLLYS

ESIMIEHEN TERVEHDYS

SUKUSANOMAT 50 VUOTTA

SUKUSANOMAT INTERNETIIN

TEUVO ÄYRÄPÄÄ 1918-1999

TEUVO ÄYRÄPÄÄ RUOTSIN SUKULAISPIIRISSÄ

KUVASATOA SUKUKOKOUKSESTA

TEUVO ÄYRÄPÄÄ OCH SLÄKTEN I SVERIGE

KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA 1.1. - 31.12.1998


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry Sukusanomat 1999 No.2 (80)

Toimitus: Kirsti Salminen

Taitto: Masa Pulkkinen

Kansikuva : Aune Äyräpään Joulutervehdys vuodelta 1978


ESIMIEHEN TERVEHDYS

Vuosituhannen viimeinen kesä oli lämmin ja aurinkoinen, syksy kuulaan kiras,kaksi suurta tapahtumaa yli muiden sävyttää vuoden 1999 loppua: talvisodan alkamisen 60-vuotismuisto ja uuden vuosituhannen odotus.

Kakkostapahtumista mainittakoon Mika Häkkisen uusima maailmanmestaruus ja sukuyhdistyksemme vuosikokous, jotka olivat lähes samaan aikaan.

Kun A. J. Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistys 51 vuotta sitten perustettiin, oli hankkeen toteuttajana serkusten sukupolvi. Liperin pappilan sisarusparvi oli jo poissa. Viimeisenä oli lähtenyt 88-vuotias Nora. Serkukset tunsivat tarvetta pitää yhteyttä. Kymmenkunta vuotta sitten väistyi serkuspolven viimeinen, äitini Ella 98-vuotiaana.

"Pikkuserkkupolvi oli kuluneen syksyn vuosikokouksessa vielä runsaan puolen tusinan edustamana läsnä. Mutta alamme olla jo katoavaa luonnonvaraa. Meidän elämänkaaremme kannalta 60 vuoden takainen, maailman historiaa järkyttänyt tapahtuma, sodan alkaminen - meillä talvisodan syttyminen - oli koko elämän käännekohta. Oli aika ennen sotaa ja aika sodan jälkeen. Nyt meidän tavatessamme kääntyy puhe herkästi sodan varjostamaan nuoruuteemme, joka näinä viikkoina on koko maassakin yleisen mielenkiinnon kohteena. Nuoremmat sukupolvet, joiden joukosta ilahduttavan moni oli vuosikokouksessakin mukana, suuntaavat katseensa kohti millenniumia, uusia toiveita ja tulevaisuuden lupauksia.

Viekää Liperin pappilan sisarusparven, tuon kansallisen heräämisen vahvan sukupolven ja serkkupolven, Suomen itsenäisyyden tinkimättömien rakentajien sekä myös talvisodan nuorten pikkuserkkujen terveiset ja Europaeusten parhaimmat sukuperinteet uudelle vuosituhannelle.

Hyvää matkaa!

Joulun siunauksen toivotuksin

Elina Lehtonen


SUKUSANOMAT 50 VUOTTA - 80 NUMEROA

Sukuyhdistyksemme perustamisasiakirjassa on yhdeksi yhdistyksen tavoitteeksi asetettu "menneiden polvien muiston ja suvun perinteiden vaaliminen". Sukusanomat on omalta osaltaan kirjannut tätä muistoa ja jakanut sitä suvun jäsenten kesken.

Neljä ensimmäistä numeroa Sukusanomia on ilmestynyt nimellä Tiedonantoja jäsenille, numerosta 5 lähtien lehden nimenä on ollut A. J. Europaeuksen jälkeläisten Sukusanomat. Ensimmäinen tiedonanto ilmestyi helmikuun 15. päivänä 1949, yli viisikymmentä vuotta sitten. Sukusanomat on ilmestynyt välillä ohuempana, välillä paksumpana, toisinaan myös kaksois- tai kolmoisnumeroina - joka numero sisältäen osan suvun historiaa. Nyt kädessäsi oleva Sukusanomat on jo numeroltaan 80.

Sukusanomien painosmäärä on koko sen ilmestymisen ajan ollut hiukan yli 100 kappaletta.

Varsinaisten Sukusanomien ensimmäinen numero määrittelee tulevien lehtien sisällöksi: "Sukusanomat tulee sisältämään selostuksia yhdistyksen toiminnasta, esitelmiä ja tutkimuksia, jotka valaisevat suvun ja sen jäsenten vaiheita, muistelmia, uutisia, runoja ym. Lehti ottaa myös vastaan mahdollisuuden mukaan yhdistyksen jäseniltä muitakin kuin sukua koskevia kirjoituksia, koska ne kuvastavat suvun nykyisiä harrastuksia ja siten ovat sen tuntemuksen kannalta huomion arvoisia. "Sukusanomien" numeroista muodostuu - toivon mukaan - kun se kootaan ja säilytetään, vuosien mittaan arvokas sukutietousarkisto."

Sukusanomat kertoo sukumme jäsenet muisteluitaan lapsuudestaan ja menneistä sukupolvista. Ensimmäisten numeroiden artikkeleista voi mainita mm. Toivo Valtavuon kirjoitus Iso-Isän muisto, Taimi Kyyrön Aaron Johan Rytkösen nuoruusaika, Pirkko Voipion Elli Hällström J.H. Erkon runoudessa, Tekla Valtavuon Lapsuuden joulumuistoja sekä Selma Pankakosken Muistelmia äidistäni. Sukusanomissa oli myös laajempia 'jatkokertomuksia' esim. Jean Europaeuksen muistelmia Kuninkaallisen preussilaisen rykmentin sotilassiirtolaisten kapinasta lähellä Novgorodia heinäkuussa 1831 -kapinaa seurattiin kolmessa peräkkäisessä lehdessä.


SUKUSANOMAT INTERNETIIN

Noin vuosi sitten viettäessäni iltaa vanhempieni kanssa, siirtyi puhe joihinkin historian henkilöihin. Heräsi kysymys: olivatko he sukulaisia? Asiaa selvitettiin "sukutietousarkistosta", Sukusanomista. Ella Kitusen esitelmä sukuyhdistyksemme 25-vuotisjuhlissa Haikon kartanossa antoi vastauksen kysymykseemme.

Sukusanomien selailu ja sen oikean numeron löytäminen oli kuitenkin hankalaa. Onko edes kaikilla halukkailla mahdollisuus saada käsiinsä Sukusanomia?

Mieleeni tuli kotiin hankitut "lelut" - niille voisi löytyä hyötykäyttöä, jos vaikka siirtäisi Sukusanomat elektroniseen muotoon. Tätä projektia on nyt jatkunut vajaan vuoden ja sen aikana olen saanut talletettua Sukusanomien 30 ensimmäistä numeroa.

Sukusanomien talletus elektroniseen muotoon, muotoon jossa lehden sisältöä voi käsitellä esim. kotitietokoneen tekstinkäsittelyohjelmilla on tapahtunut osittain käsityönä. Kuvanlukijalla, skannerilla, on "kopioitu" lehden sivut ja tekstintunnistusohjelmalla siirretty sivut omaan tiedostoon. Tässä vaiheessa lehtien sisältö on ollut vielä täynnä kirjoitusvirheitä. Ensimmäiset lehdet on painettu vahamonistuskoneella sen aikuiselle lahjoituksena saadulle paperille. Kopion laatu ei aina ole ollut kaikista parhain.

Tekstitiedoston kirjoitusvirheiden korjauksessa on onneksi ollut käytettävissä tekstinkäsittelyohjelman oikolukuohjelma. Kirjoitusvirheet on jouduttu kuitenkin korjaamaan käsin. Valitettavasti oikolukuohjelma ei pysty havaitsemaan kaikkia virheitä ja ylimääräisiä välimerkkejä.

Sukusanomien ensimmäisissä numeroissa on käytetty runsaasti alaviitteitä. Näiden esitysmuodolle piti myös löytää ratkaisu, koska sivujako ei ole säilynyt. Alaviitteet on kirjoitettu kursiivilla hakasulkuihin siihen kohtaan varsinaista tekstiä, johon ne viittaavat. Myös joidenkin sivun alalaidassa olevien lyhyiden tekstien, esim. kokouskutsujen, sijoittelu ei ole alkuperäisessä paikassa.

Sukuyhdistyksen hallitus on antanut luvan julkaista Sukusanomien numerot internetissä. Näin lehdet tavoittavat mahdollisimman monia asiasta kiinnostuneita. Ensimmäiset numerot on jo siirretty halukkaiden luettavaksi ja lehdet löytyvät toistaiseksi osoitteesta www.europaeus.info

Lisää lehtiä tulee sivuille, kunhan vain aikaa löytyy . . .

Olen myös ollut yhteydessä Suomen Sukututkimusseuraan. Heillä on omilla internet sivuillaan tietoja sukuyhdistyksistä ja sivuilta löytyy jatkossa myös linkki Sukusanomiin. Suomen Sukututkimusseuran sivut löytyvät osoitteesta

http://www.genealogia.fi

Miten tästä eteenpäin?

Internet antaa mahdollisuuden sukutiedon jakamiseen helpolla tavalla. Palaute on aina tervetullutta, samoin kehitysehdotukset. Ideointi esimerkiksi esi-isien valokuvagalleriasta on jo työn alla.

Pertti Äyräpää


Teuvo Äyräpää 1918-1999

Tukholman yliopiston dosentti, filosofian tohtori Teuvo Pekka Äyräpää kuoli Tukholmassa 21. elokuuta 1999 80-vuotiaana.

Teuvo Äyräpää (vuoteen 1930 Europaeus) syntyi Helsingissä 30. lokakuuta 1918 arkeologian professori Aarne Äyräpään ja hänen vaimonsa Hannan neljästä pojasta vanhimpana. Isänsä tavoin hänkin kävi Suomalaista Normaalilyseota ja tuli ylioppilaaksi sen klassilliselta linjalta vuonna 1937.

Jo kouluaikana virinnyt aktiivinen luonnonharrastus, mistä kertoo mm. hänen vuonna 1937 saamansa Norssin Luontoseuran hopeinen ansiomerkki, teki uranvalinnan Teuvo Äyräpäälle helpoksi: hän aloitti eläin- ja kasvitieteen sekä kemian opinnot Helsingin yliopistossa heti syksyllä 1937. Opintojensa alkuvaiheessa kesinä 1937-38 yksin tekemillään matkoilla hän keräsi sukunsa vanhoilta asuinsijoilta Pohjois-Karjalasta tutkimusaineistoa, johon perustui hänen ensimmäinen tieteellinen julkaisunsa. Se käsitteli Pielisjärven pitäjän suurperhostoa ja ilmestyi sodan viivästyttämänä vuonna 1946 nimellä Die Makrolepidopterenfauna des Kirchspiels Pielisjärvi und ihre Beziehung zur Kultur.

Teuvo Äyräpään lupaavasti alkaneet akateemiset opinnot keskeytti kuitenkin kutsu asepalvelukseen syksyllä 1939. Helsingin Viestisuojeluskuntaan kuuluvana hän sai talvisodan aikana koulutuksen radiotiedustelijaksi. Sodan viimeisinä päivinä hän ennätti jo mukaan käytännön tiedustelutoimintaan, joka jatkui välirauhan aikana. Upseerikoulun hän suoritti niinikään välirauhan aikana 1940-41 kurssilla 49.

Jatkosodassa Teuvo Äyräpää toimi radiotiedustelussa aluksi Kannaksen suunnalla ja sitten Itä-Karjalassa. Hyökkäysvaiheen päättyessä joulukuussa 1941 hänen yksikkönsä oli Karhumäessä. Sittemmin hän toimi ensimmäisen moottoroidun radiotiedustelujoukkueen johtajana yli vuoden ajan mm. Paateneessa ja Rukajärvellä. Sotilasansioistaan hän sai vapaudenristit VR 3 ja VR 4. Yliluutnantiksi hänet ylennettiin 1956.

Radiotiedustelu sai jo sodan aikana legendaarisen maineen, jonka myöhempi tutkimus on osoittanut sangen aiheelliseksi. Niinpä ei ole ihme, että myös venäläiset olivat jatkosodan päätyttyä hyvin kiinnostuneita suomalaisten saavutuksista tällä alalla. Syksyn 1944 epävarmoissa oloissa, kun Neuvostoliiton aikeista Suomea kohtaan vallitsi suuri epätietoisuus, katsottiinkin välttämättömäksi siirtää tärkein osa tiedustelukalustosta ja -arkistosta sekä keskeinen tiedusteluhenkilöstö Ruotsiin. Salainen operaatio sai nimekseen Stella Polaris. Sen avulla varauduttiin myös siihen, että toimintaa voitaisiin jatkaa kaikissa olosuhteissa. Suursotahan riehui edelleen Keski-Euroopassa, ja sotatoimet saksalaisten karkottamiseksi Pohjois-Suomesta olivat alkamassa.

Teuvo Äyräpää ja Lalanderin lapset
Teuvo Äyräpää Lalanderin lasten luonto-oppaana kesällä 1956.

Stella Polaris -operaation puitteissa myös Teuvo Äyräpää siirtyi syyskuussa 1944 läntiseen naapurimaahamme. Kun operaatio purettiin joulukuussa ja useimmat mukana olleet palasivat Suomeen, hän jäi eräiden muiden erikoismiesten kanssa edelleen Ruotsiin. Tarkoituksena oli nyt mm. selvittää, aikoiko Neuvostoliitto miehittää Suomen. Kun tähän viittaavaa ei voitu todeta ja sota Euroopassa oli päättynyt toukokuussa 1945, palasi Teuvo Äyräpääkin loppukesällä kotiin jatkaakseen opintojaan Helsingin yliopistossa.

Pian kuitenkin osoittautui, että sotilastiedustelun asiantuntijan paluu siviiliin ei ollut aivan yksinkertaista. Valtiollinen poliisi joutui kommunistien käsiin, ja asekätkentäjuttu antoi Valpolle hyvän syyn sekaantua puolustusvoimien asioihin. Sodanaikaiset ansiot esimerkiksi tiedustelutehtävissä muuttuivat henkilökohtaiseksi turvallisuusriskiksi, kun Valpo alkoi haalia tiedustelumiehiä kuulusteluselleihinsä Ratakadulle. Tämän vuoksi Teuvo Äyräpää päätti palata Ruotsiin vuonna 1946. Sieltä hän siirtyi armeijan sodanaikaisen tiedustelupäällikön eversti Aladar Paasosen ja radiotiedustelun päällikön eversti Reino Hallamaan mukana jo samana vuonna Ranskaan, missä tarkoituksena oli perehdyttää ranskalaisia virkaveljiä mm. Neuvostoliiton radioliikenteen seurantaan. Paasosella ja Hallamaalla ei tässä vaiheessa ollut enää paluuta Ruotsiinkaan, mutta Teuvo Äyräpää palasi puolentoista vuoden mittaiseksi venyneeltä "ranskalaiselta visiitiltä" Tukholmaan vuonna 1947. Hän on itse kuvaillut Ranskanmatkaansa Sukusanomien 50-vuotisjuhlanumerossa 2/97.

Teuvo Äyräpää ja Ella Kitunen 70v
Teuvo Äyräpää onnittelemassa Ella Kitusta tämän 70-vuotispäivänä 1960. Keskellä Karin Äyräpää.

Äyräpäällä oli onneksi mahdollisuus säilyttää tuntuma myös akateemiseen maailmaan opiskelemalla työnsä ohella Sorbonnen yliopistossa. Ruotsiin palattuaan hän jatkoi biologian ja biokemian opintojaan Tukholman yliopistossa suorittaen filosofian kandidaatin tutkinnon siellä vuonna 1950. Opintojensa loppuvaiheessa hän oli työskennellyt jo pari vuotta LKB:n tutkimuslaboratoriossa, ja biokemian alalla tapahtuvasta tutkimustyöstä tulikin sitten hänen varsinainen elämäntehtävänsä. Vuodesta 1964 aina eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1981 hän toimi Prippsin panimossa biokemian tutkimusryhmän johtajana.

Työnsä ohessa Teuvo Äyräpää jatkoi tieteellistä pätevöitymistään suorittaen filosofian lisensiaatin tutkinnon Tukholman yliopistossa 1965. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1971 tutkimuksellaan korkeimpien alkoholien muodostumisesta hiivoissa. Nimityksen Tukholman yliopiston dosentiksi hän sai vuonna 1973.

Hän oli myös Suomalaisten Kemistien Seuran kirjeenvaihtajajäsen. Hänellä oli yhteensä 31 tieteellistä julkaisua biokemian, panimotekniikan, kasvitieteen, perhostutkimuksen ja farmakologian aloilta. Niinikään hän sai nimiinsä kolme patenttia, joista ensimmäinen (vuodelta 1961) koski Streptokinasnimisen lääkeaineen valmistusmenetelmää.

Valittuaan Ruotsin uudeksi kotimaakseen Teuvo Äyräpää luonteensa mukaisella tavalla, täysipainoisesti ja uskollisesti. Tästä on hyvänä osoituksena, että kun hänen näkönsä alkoi huonontua 1970-luvun lopulla ja hän menetti vähitellen kokonaan näkökykynsä, hän ryhtyi työskentelemään aktiivisesti Ruotsin Näkövammaisten Liitossa auttaakseen kohtalotovereitaan. Hän toimi tarmokkaasti mm. liiton opintoasiamiehenä Tukholmassa ja oli jäsenistön keskuudessa hyvin pidetty monipuolisten kulttuuriharrastustensa ja innostavan persoonallisuutensa ansiosta. Vuonna 1991 hän sai tästä vapaaehtoistyöstään Tukholman kaupungin tunnustuspalkinnon. Hän oli myös Tukholman Suomalaisen Seuran jäsen 1950-luvulta alkaen.

Teuvo Äyräpään tutkijanluonnetta ja siihen liittyvää elämänhaluista uteliaisuutta kuvaa hyvin hänen menettelynsä, sen jälkeen kun hän vuonna 1997 sai kuulla sairastuneensa parantumattomaan verisyöpään. Silloin hän päätti vielä toteuttaa elinikäisen unelmansa ja tehdä matkan Etelämerelle, mikä tapahtuikin sitten vuonna 1998, vain vuotta ennen hänen kuolemaansa.

Teuvo Äyräpää kuului siihen sukupolveen suomalaisia nuoria miehiä, joiden unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat jäivät sodan jalkoihin. Hänelle tämä merkitsi luopumista synnyinmaasta ja kotiseudusta ja kaikesta, mikä siihen liittyy. Lämminhenkisenä ja sukurakkaana ihmisenä hän piti kuitenkin tiivistä yhteyttä Suomeen sekä täällä oleviin sukulaisiin ja ystäviin. Myös sukuyhdistyksen toimintaan hän osoitti elävää mielenkiintoa. Pitkästä matkasta huolimatta hän oli usein nähty osanottaja sukukokouksissa. Hän oli mukana mm. sukuyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa Liperissä 1988, Viipurin matkalla 1993 ja vuoden 1997 juhlakokouksessa Helsingissä. Osaksi juuri hänen aloitteestaan 50-vuotisjuhlakokouksen osanottajat tekivät syksyllä 1998 onnistuneen vierailun Tukholmaan, missä Teuvo Äyräpää yhtenä isäntien edustajista oli aktiivisesti mukana vierailuohjelmassa.

Teuvo Äyräpään persoonallisuudelle leimaa-antavana oli lämmin ja sivistynyt suhtautuminen kanssaihmisiin. Entinen aseveli luonnehti häntä toteamalla, että "siinä meni mies, josta kenelläkään ei liene ollut pahaa sanottavana". Luokkatoveri luonnehti häntä "uskolliseksi": uskolliseksi valitsemalleen elämänuralle, uskolliseksi

hoitamaan ottamansa tehtävät loppuun asti ja uskolliseksi niille, jotka oli valinnut ystävikseen.

(Kirjoitus perustuu Matti Äyräpäältä saatuihin tietoihin sekä Eero Saarenheimon muistokirjoitukseen Helsingin Sanomissa 11.9. 1999 ja Torbjörn Jonssonin muistokirjoitukseen Svenska Dagbladetissa 16.10.1999)


TEUVO ÄYRÄPÄÄ RUOTSIN SUKULAISPIIRISSÄ

Teuvo ja hänen veljensä olivat lapsuuden aikana läheisessä kosketuksessa serkkuihinsa Maija, Elina, Jaakko ja Maunu Kituseen. Vanhin heistä, Maija meni vuonna 1945 naimisiin Sven Lalanderin kanssa ja muutti Tukholmaan.

Kun Teuvo sodan loppuvaiheessa joutui eräistä syistä asettumaan samaan kaupunkiin, oli luonnollista että serkukset jatkoivat läheistä kanssakäymistä. Teuvo oli ensimmäisiä vieraita Lalanderien Bromman kodissa kun tuli isänsä Aarnen seurassa vieraskäynnille huhtikuussa 1946. Teuvon, Maijan ja Svenin välinen seurustelu muodostui vilkkaaksi. Svenin sisar Britt, hänen miehensä Gösta ja Teuvo olivat Lalanderin perheen lähisukulaispiiri. Kun Teuvosta tuli Maijan ja Svenin toisen lapsen Magnus-pojan kummi, tulivat perhesiteet vielä kiinteämmiksi. Teuvo oli vastasyntynyttä ihailemassa jo ensimmäisinä päivinä ja Magnus sai tästä alkaen erikoista huomiota Teuvon puolelta. Seuraavien vuosikymmenien aikana oli Teuvo läsnä melkein poikkeuksetta kaikissa perhejuhlissa olipa kysymys syntymäpäivistä tai muista juhlatilaisuuksista kuten konfirmaatiot ja myöhemmin kihlajaiset ja häät. Lalanderin perhe vieraili myös ahkerasti Teuvon kodissa, ennenkaikkea kesäkodissa Dalarössa. Teuvo piti lapsista ja osallistui koko sydämestään heidän leikkeihinsä. Hän vei heidät luontoon, kasvien ja eläinten maailmaan ja opetti sukulaislapsensa luonnonystäviksi. Kun ensimmäinen lapsenlapsemme; Carl-Axel tuli maailmaan 1976, tuli myös hän Teuvon huomion kohteeksi. Kun Carl-Axel alkoi kemian opiskelun Teknillisessä Korkeakoulussa, syventyi heidän ystävyytensä 58 vuoden ikäerosta huolimatta. Teuvon taiteellisesta kyvystä ovat monet piirrokset vieraskirjassa todisteena. Sieltä myös löytyy Teuvolle ominaisia lyhyen nasevia huomioita: "Erinomaisen hieno syntymäpäiväkonsertti" - jotkut muut olisivat ehkä pitäneet sitä lapsen itkuna.

Kun hän toi ja otti vastaan joululahjoja, luki vieraskirjassa: "Olin sekä plus että minus joulupukki." Magnuksen täyttäessa 21 vuotta kirjoitti vieraskirjaan kummi emeritus.

Teuvon ammattielämää emme niin läheltä seuranneet. Sekä meille että lapsillemme kuten myös lastenlapsille oli suurta iloa Teuvon laajoista ja monipuolisista tiedoista. Hänen kontakteissaan, oli sitten kysymys aikuisista tai lapsista, olivat aina sekä aivot että sydän mukana. Teuvon oli kovin helppo saada yhteys ihmisiin ja hänen ystäväpiirinsä oli laaja. Suureksi osaksi se johtui hänen käyttäytymisestään, johon antoi leimansa vanha kulttuuri ja hienotunteisuus. Huolimatta viimeisten vuosien sairaudesta ja sokeudesta hän piti yhteyden perheesemme kuten myös moniin ystäviinsä. Aivan viime aikoihin asti oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan, koska hän jatkuvasti jaksoi pitää vireillä kiinnostuksen lähimmäisiin. Teuvo on merkinnyt paljon perheellemme ja olemme siitä suuresti kiitolliset ja säilytämme hänestä valoisan muiston.


TEUVO ÄYRÄPÄÄ OCH SLÄKTEN I SVERIGE

Under sin uppväxttid i Helsingfors hade Teuvo Äyräpää och hans bröder nära kontakt med kusinerna Kitunen. Den äldsta kusinen Maija gifte sig år 1945 med Sven Lalander och flyttade till Stockholm. När Teuvo av speciella skäl bosatte sig i samma stad, var det naturligt att de båda kusinerna fortsatte att umgås flitigt.

Teuvo var bland de första gästerna i det Lalanderska hemmet i Bromma, när han och pappa Aarne kom på besök i april 1946. Umgänget mellan Teuvo och Maija och Sven blev livligt.

Han kom att tillsammans med Svens syster Britt och hennes man Gösta tillhöra den närmaste familjekretsen i det Lalanderska hemmet.

När Teuvo blev gudfar till Maija och Svens andra barn, sonen Magnus, blev familjebanden än tätare. Teuvo var den första gästen att beundra den nya babyn, som blev hans speciella gunstling. De följande decennierna missade inte Teuvo många av våra familjehögtidligheter, vare sig det gällde födelsedagar eller andra högtidsdagar i familjen såsom barnens konfirmation och så småningom förlovning och bröllop. Familjen Lalander gästade också flitigt Teuvos hem, inte minst sommarstället i Dalarö.

Teuvo tyckte om barn och deltog med liv och lust i deras lekar och agerade vid behov bl.a. jultomte. Han lärde dem mycket om naturen, speciellt om växter och djur.

När vårt första barnbarn kom år 1976, Carl-Axel Lalander, fick denne överta en del av Teuvos intresse för familjen. Det intensifierades, när Carl-Axel började studera kemi på Tekniska Högskolan. Det var en ömsesidig vänskap, trots åldersskillnaden på 58 år.

Teuvo hade en konstnärlig ådra, vilken visade sig i de många karakteristika teckningarna av hans hand i våra gästböcker. Där återfinns också Teuvos kortfattade karakteristik av vissa tillställningar, t.ex.:

" en förnämlig födelsedagskonsert"
om ett litet barns uppträdande;

" jag bevittnade jordbävningen"
om ett livligt barnkalas;

" jag var både + och - jultomte";

" f.d. gudfar kände lättnad"
vid Magnus 21-årsdag.

Teuvos yrkesliv följde vi mera på avstånd. Både vi och barnen, liksom åtminstone några av barnbarnen, hade stor glädje av Teuvos stora kunskaper inom många olika ämnesområden. Han utnyttjade både hjärnan och hjärtat vid kontakterna såväl med barnen som med de vuxna.

Teuvo hade lätt att få kontakt med människor och hans vänkrets var stor. Till betydande del berodde det på hans uppträdande, som präglades av gammal kultur och stor hänsynsfullhet. Trots sin sjukdom på senare år och blindheten de sista åren behöll han kontakten med vår familj liksom med många av sina vänner. In i det sista var det intressant att tala med honom, eftersom intresset för medmänniskorna var.oförändrat stort. Vi känner stor tacksamhet för vad Teuvo betytt för vår familj och bevarar ett ljust minne av honom.

Maija och Sven Lalander


Kuvasatoa sukukokouksesta 23.10.1999

Kuvat: Maija Lalander ja Kaija Rasilo

Minna Pöntinen ja Eeva Aaltio
Aune Äyräpään rahaston stipendin saivat tänä vuonna Eeva Laine ja Minna Pöntinen., jotka kumpikin esiintyivät kokousyleisölle. Minna oli mukana sukukokouksessa ensimmäistä kertaa, kuvassa isoäitintä Eeva Aaltion vierellä. Oikealla Kaarina Hirvensalo.

Rytkösen perhe
Iloista keskustelua perhepiirissä.: pöydän ääressä Liisi Klobut vierellään "pikkusisarensa" Eeva Martelin, heidän äitinsä Paula Rytkönen ja Eevan tuore aviomies Markus Martelin.

Saksan terveiset
Saksan terveisiin - Kaarina Dehlsiltä - tutustumassa Sven Lalander ja Anni Rytkönen.

Tuula Vilppula ja lapset
Kokouksen nuorinta kaartia: Tuula Vilppula (o.s. Montonen) kolmikkonsa kanssa, kaksoset Sanni, vas. ja Emma, keskellä Samu.

Pikkuserkut
"Pikkuserkkupolvea" keskusteluryhmänä, etualalla Sven ja Maija Lalander, takana Marjatta ja Matti Äyräpää sekä Sylvi ja Osmo Rasilo.

Jaakko ja Pertti Äyräpää
Isä ja poika Äyräpää, Jaakko ja Pertti.


KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JALKELAISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA 1.1. - 31.12.1998

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen viideskymmenes. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 243 jäsentä. Uusiksi jäseniksi yhdistyksen hallitus on hyväksynyt seuraavat henkilöt: Ville Voipio, Olli Rytkönen, Ulla Tiikkainen-Rytkönen, Iina Paasikivi-Rytkönen, Jouni Rytkönen, Katja (o.s. Viikilä) Rytkönen, Karoliina Rytkönen, Meri Rytkönen, Jan Söderholm, Pietari Hirvensalo, Sanna Partamies, Minna (o.s. Partamies) Rajala, Merja (o.s. Ervasti) Pankakoski, Hanna-Riikka Vuorinen ja Anna-Kaisa Vuorinen.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Eero Hirvensalo. Muina hallituksen jäseninä olivat:

Tuomas Lehtonen

v:sta -97

Liisi Klobut

v:sta -97

Pekka Malkavaara

v:sta -96

Kaarina Hirvensalo

v:sta -96

Anja Pöyhönen

v:sta -98

Kaija Rasilo

v:sta -98

Eeva Rytkönen

v:sta -96

Kirsti Salminen

v:sta -97

Riitta Smeds

v:sta -98

Leena Äyräpää

v:sta -96

Pertti Äyräpää

v:sta -98

Hallituksen valitsemina toimivat varaesimiehenä Kirsti Salminen, rahastonhoitajana Martin Smeds ja sihteerinä Liisi Klobut. Tilintarkastajina toimivat Raili ja Risto Voipio ja varatilintarkastajina Marjatta ja Matti Äyräpää.

Hallitus kokoontui toimikauden aikana neljä kertaa.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat ei ilmestynyt vuoden 1998 aikana. Edellinen suurta työpanosta vaatinut lehti ilmestyi marraskuussa 1997 juhlanumerona A.J. Europaeuksen 200-vuotisjuhlan kunniaksi.

Aune Äyräpään rahastosta ei julistettu apurahoja haettavaksi vuonna 1998, koska rahaston tuotto oli ollut niin huono. Päätettiin siirtää vuoden 1998 tuotto käytettäväksi vuonna 1999 jaettavien apurahojen myöntämiseen.

Vuosikokous pidettiin perjantaina 18.9.1998 Viking-Line yhtiön Mariella-laivalla matkalla Helsingistä Tukholmaan. Vuosikokousta vietettiin yhdistyksen toiminnan 50-vuotisjuhlan merkeissä. Tukholman keskustassa tehtiin kiertokävely lauantaina 19.9.1998 paikallisen sukulaisen ja oppaan Anita Lalanderin ohjaamana. Kaupunkikierroksen päätteeksi sukulaiset oli kutsuttu Maija ja Sven Lalanderin vieraanvaraiseen kotiin iltapäiväkahville. Vierailu oli erittäin lämminhenkinen ja mukava tilaisuus tavata laajemminkin Ruotsissa asuvia sukulaisia.

Yhdistys on kuulunut jäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

Sukuyhdistys on muistanut merkki-päiväänsä viettäviä yhdistyksen jäseniä.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12. 1998 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 26.373,40 mk. Tilikauden ylijäämä oli 1.798,80 mk: Aune Äyräpään rahasto: pääoma 23.606,80 mk Toivo Valtavuon rahasto: pääoma 4.451,36 mk


A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen hallitus vuonna 2000

Elina Lehtonen, esimies
Liisi Klobut, sihteeri
Kaarina Hirvensalo
Eero Hirvensalo
Tuomas Lehtonen
Eeva Martelin
Kristiina Nordling
Anja Pöyhönen
Kaija Rasilo
Kirsti Salminen
Riitta Smeds
Pertti Äyräpää



Sukusanomat
Toivottaa Lukijoilleen
Rauhallista Joulua
ja Hyvää Uutta Vuotta



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.