Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1953 Joulukuu No 4-5 (8-9)

Joululaulu
Heikki Rytkönen.

Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat
ja lämmin ja tuttava liesi,
nyt hetkiset huolet heitä jo pois,
sä uupunut matkamiesi
Nyt riemulla syömmesi sykähtää,
povi tuntevi lämpöä suurta,
ja vaikka on maassa talvinen yö,
niin tähdet ne taivasta uurtaa.
Nyt kulkija köyhäkin, koditon,
hän huomiset huolet heittää
ja riemu se hälläkin rinnassa on,
mi mustat murheet peittää.
Nyt ilo ja rakkaus luoksesi saa
ja kotihis vieras ylhä,
pyhävirsiä soittaa taivas ja maa,
ja korpikin jäinen, jylhä.

("Otavan" joulunumero 1912.)

Lapsuuden joulumuistoja
Tekla Valtavuon kertomia.

Kynttiläin loiste kuuluu joulun tunnelmaan. Liperin pappilassa kynttiläin teko kuului jokavuotisiin syysaskareihin. Eikä vain jouluksi, vaan koko vuoden, tarvetta varten niitä valmistettiin. Nuo kotitekoiset kynttilät olivat vain vaatimattomia talikynttilöitä, joiden hoitokin oli hankalaa, kun sydämen palanut osa oli aina kynttiläsaksilla pois leikattava eli "niistettävä". Mutta niillä oli tultava toimeen ei ainoastaan lukiessa ja arkipäivän askareissa, vaan juhlinakin. Ja väentuvassa käytettiin minun pienenä ollessani vielä päreitä. Steariinikynttilät tulivat käytäntöön vasta myöhemmiin, ensin vain kruunukynttilöinä, ja lamput vielä myöhemmin, 1860-luvun lopulla.

Talia saatiin kynttilöitä varten omista eläimistä syysteurastuksessa ja talonpojilta ostettiin lisää. Sydämien punomisessa meni kaikilta kodin naisihmisiltä aikaa viikkokausia. Kun sydämet olivat valmiit, sulatettiin tali ja kaadettiin kuumana talikirnuun ja sydämiä siihen upottelemalla saatiin niiden ympärille talia kerääntymään ja jähmettymään kunnes haluttu paksuus oli saavutettu. Tämän työn suoritti taloudenhoitajatar täti Winter itse palvelijattarien avustamana sivurakennuksen "alasalissa". Me tyttäret olimme mukana sitä mukaa kuin kasvoimme suuremmiksi.

Kynttiläin teon päätyttyä alkoivat varsinaiset jouluvalmistukset. Leipomisia oli monenlaisia. Leivottiin vierreleipää, hiivaleipää, torttuja, vehnäleipää ja pikkuleipiä. Me lapset pyörimme toisten jaloissa. Meillä oli omia pienin nukenpeltejä omia leivoksiamme varten. Suuriksi tultuamme olimme jo enemmän mukana ja leivoimme hienomman kahvileivän. Mainiota joulukaljaa pantiin. Ei se juuri juovuttanut, mutta oli aika voimakasta.

Joululahjoja valmistettiin suurella touhulla. Kirjailtiin kanavan avulla sukkanauhoja. Ne olivat varustetut vuorilla ja pitkillä siteillä, joilla ne kiinnitettiin säären ympäri. Ommeltiin kauluksia ja nenäliinoja sekä kirjailtiin paperikanavalle silkkinauhalla taustettuja kirjanmerkkejä. Neulottiin lapasia ja veljille myös matkoilla tarvittavia villavöitä ja "munduukkeja". Veljet toivat koulukaupungista kotiin palatessaan myös ostettuja lahjoja kuten nuken huonekaluja ja nuken pöytäkalustoja metallista ja porsliinista.

Vielä kun jouluaaton aamu koitti, oli paljon järjestämistä. Lahjapaketteja lakattiin niin että koko talo haisi lakalle. Adde ja Reinhold lähtivät metsään ja toivat sieltä joulukuusen, jonka salaa veivät vieraskamariin. Meille he selittivät, etteivät saaneetkaan kuusta, kun ei löytynyt yhtään sopivaa.. Eivät he kumminkaan saaneet meitä oikein vakuutetuiksi.

Päivälliseksi oli kaalikeittoa eikä mitään muuta.. Maltittomina odottelimme iltaa, vaikka emme oikein vielä olleet tottuneet siihen ajatukseen, että todellakin on jouluaatto.

Aikaisin iltapäivällä me nuoremmat sisarukset olimme tavallisesti saunassa. Kun olimme sieltä palanneet ja pukeutuneet, niin jo ovet äkkiä aukesivat saliin. Kävi kuin humaus läpi lapsilauman. Salissa paloi pöydällä joulupuu. Josefina, Adde ja Reinhold olivat koristaneet sen ja sytyttäneet kynttilät.

Joulupukkia meillä ei käytetty, vaan joku veljistä heitti lahjat esille. Paketteja oli paljon ja riemu oli suuri, vaikka, lahjat olivat enimmäkseen kotitekoisia ja hyvin yksinkertaisia. Katselimme ja ihailimme saamiamme lahjoja. Tunnelma oli aivan erikoinen. En voinut käsittää, kuinka isä kerran malttoi kesken kaiken heittäytyä pitkälleen sohvalle katselemaan jotakin kirjaa.

Illalla kun menimme nukkumaan, asetti jokainen lahjansa tuolille vuoteensa viereen.

Jouluaamuna heräsimme varhain kulkusten kilinään. Oli vielä pimeä. Kaksi kynttilää oli sytytetty pappilan kaikkiin maantien puoleisiin ikkunoihin. Katselimme sängyssä istuen ikkunasta, kuinka ihmiset ajoivat joulukirkkoon joka alkoi jo kello kuudelta. Kun olimme tulleet vähän suuremmiksi, jaksoimme mekin mennä joulusaarnaa kuulemaan. Kun ihmiset olivat tulleet kirkosta kello kymmenen aikaan, oli jo selvä päivä. Iltapäivä vietettiin hiljaisesti kotona. Vieraita ei käynyt. Isä lepäsi ja lapset lukivat lahjaksi saatuja kirjoja.

Toisena joulupäivänä ajettiin Tahvanaa.

Joulun jälkipäivinä oli perheitten kesken seurustelua. Jo toisena joulupäivänä käytiin tuomari Lindbergillä. Hän asui Penttilässä, käräjätalossa. Jonakin päivänä käytiin Hällströmillä Simananniemellä, jonakin toisena Forsbergilla, muistaakseni neljäntenä joulupäivänä apteekkari Degerthillä, joka asui Soittajassa jne. Meillä ei ollut vakinaista vastaanottopäivää. - Ruununvouti Hjerpellä Siikasalmella ei joulun aikana käyty, sillä sinne mentiin Heikin päiville tammikuun 19. päivänä.

Vierailuihin kuului myös tanssia. Meillä ei paljon tanssittu, sillä isä ei oikein suosinut. tanssimista pappilassa. Varhaisemmassa lapsuudessani olivat lapset mukana kaikissa joulutanssiaisissa. Franseesissa aikaihmiset olivat premiääritanssijoita (molemmilla sivuseinillä) ja nuoret tanssivat ristiin heihin verraten (päätyseinillä.).

Joskus tehtiin rekiretkiä jonkun säätyläisperheen luo. Kun olin noin 16-vuotias, tehtiin rekiretki Soittajaan joulun aikana. Mukana oli Joensuun kavaljeerejä. Perillä tanssittiin ja nautittiin virvokkeita.

Kaikella on loppunsa; Niin joulu-ajan huvitukset ja ilotkin menivät menojaan ja arkinen aherrus astui niitten sijaan.


Henkilötietoja

28.6.-53Neiti Maija Liisa Ouni ja laborantti Benjamin Kärki vihittiin Pitäjäjänmäellä.
17.10.-53Antti Aleksi Samuel Lehtonen syntyi Turussa.
6.11.-53Ylimääräinen maanmittausinsinööni Oulun läänissä Osmo Aatos Rasilo nimitettiin kolmannen palkkausluokan maanmittausinsinööriksi samassa läänissä
26.11.-53Tohtorinna Helmi Armias Winter täytti 70 v. Kajaanissa.

Vielä Elli Hällströmistä

Viime numerossa julaistiin Pirkko Voipion vuosijuhlaesitelmä "Elli Hällström J.H. Erkon runoudessa". Sen jatkoksi oli tarkoitus painattaa lausunto, jonka Selma Pankakoski antoi esitelmää seuranneessa keskustelussa. Tilan puutteessa se kuitenkin. silloin jäi pois, joten se nyt vasta tässä julkaistaan.

"Erkko sanoo eräässä runossa Elli Hällströmiä sellaiseksi, joka valaisee ympäristöään. Se on totta. Mutta se valaiseminen ei johtunut vain siitä, että hän oli kaunis. Häneen sopivat erityisen hyvin Pyhän kirjan sanat: "Salattu sydämen ihminen, sävyisän ja hiljaisen hengen katoamattomuudessa". Tuntuu siltä, kuin Erkon runoilijaintuitio olisi vaistonnut tämän Ellin sisäisen arvon, sen että hänessä oli muutakin kuin katoava. kauneus, koskapa hän niin monta kertaa yhä uudelleen palaa takaisin juuri tämän ihailunsa kohteen luo. Elli Hällström oli harvinaisen nöyrä ihminen. Hänessä, ei ollut mitään itsekorostukseen vivahtavaa. sitä osoittaa mm. se, ettei tämä runoilijan palvonnan esineeksi joutuminen mennyt hänelle vähääkään päähän. Hän yleensä ajatteli enemmän toisia kuin itseään.

Kun me serkut aikanaan opiskelimme Helsingissä, niin monesti valittelimme sitä, että kauniit ja lahjakkaat Hällströmin tytöt hautautuivat sinne maan sydämeen Kivijärvelle, eivätkä tulleet pääkaupunkiin. Iän karttuessa on joutunut monta asiaa arvioimaan uudestaan.

Ellin 70-vuotispäivillä samoin kuin hänen ja hänen Selma-sisarensa hautajaisissa kävi erittäin kauniilla ja liikuttavalla tavalla ilmi, mitä nämä sisarukset olivat merkinneet kotiseudulleen! Sitä kuvaa hyvin erään maalaisemännän puheessa ollut lause: "Olemme täällä niin tottuneet siihen, että Linnanmäeltä saadaan aina apua silloin kun tarvitaan. Tuntuu niin oudolta, ettei sitä apua enää ole." Kaipaus oli suuri kaikissa piireissä. Sen tunsi niin rikas apteekkarin rouva kuin talon emäntä tai köyhän mökin eläjä ja nyt viimeksi siirtolaiset. Sille, joka tämän joutui näkemään ja toteamaan, selvisi, että Elli ja Selma Hällström ovat suorittaneet pitkän ja kauniin elämäntyön, joka on kunniaksi koko suvulle. Ellin elämässä on vain pieni episoodi tämä runoilijan innoittajan osa. Hän on elänyt täysipainoisen, pitkän ja rikkaan elämän, valaissut ja lämmittänyt ympäristöään ja kaikkia niitä, jotka hänen kanssaan ovat joutuneet tekemisiin. Hän on itsensä unohtanut, palvellut toisia ja jättänyt siunatun muistot. Hänen elämänsä on nuoruudesta asti ollut lujasti ankkuroitu elämän ikuisiin, katoamattomiin arvoihin."


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen vuosikokous 1953

Tutuksi jo käyneeseen kokouspaikkaan Helsingin normaalilyseoon kokoontui viime syyskuun 27 päivänä melkoinen joukko suvun jäseniä vuosikokousta pitämään. Läsnäolleista kuului nykyiseen vanhimpaan polveen 6 henkeä, seuraavaan 13 henkeä, sitä seuraavaan 10 henkeä ja kaikkein nuorimpaan polveen 1 henkilö. Vanhin osanottajista oli Selma Pankakoski ja nuorin Erkki Lund, joka toistaiseksi on suvussa oman polvensa ainoa edustaja. Pääkaupungin ulkopuolelta oli Selma Pankakosken lisäksi läsnä vain Ahti Rytkönen, joka oli lentäen saapunut Jyväskylästä.

Kokouksen avauksen yhteydessä esimies Toivo Valtavuo lausui lämpimät muistosanat äskettäin manan majoille siirtyneestä yhdistyksen uskollisesta jäsenestä Ann Mai Rytkösestä. Vainajan muistoa kunnioitettiin seisaalleen nousemalla ja hetken hiljaisuudella.

Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Pentti Voipio, joka sihteeriksi kutsui yhdistyksen sihteerin Anna-Liisa Laineen.

Senjälkeen kun kokous oli todettu laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi, valittiin pöytäkirjan tarkastajiksi Matti Äyräpää ja Martti Hirvensalo.

Ilmoitettiin, että johtokunta oli hyväksynyt yhdistykseen seuraavat uudet jäsenet: Laborantti Benjamin Kärki, konttoristi Eila Orvokki Äyräpää (o.s. Pietarinen) ja odontologian kandidaatti Kerttu Anneli Äyräpää (o.s. Havupuu).

Sihteeri luki vuosikertomuksen, joka on kokonaisuudessaan jälempänä.

Rahastonhoitaja Kauko Laine esitti yhdistyksen tilit vuodelta 1952 ja tilinpäätöksen sekä tilintarkastajain lausunnon, jonka perusteella hänelle ja hallitukselle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.

Vuoden 1954 jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 200 mk täysi-ikäisiltä ja 50 mk 16 vuotta täyttäneiltä alaikäisiltä. - Sen johdosta että edellisessä vuosikokouksessa oli jätetty hallituksen harkittavaksi Ella Kitusen silloin tekemiä ehdotus myös kertakaikkisen jäsenmaksun käytäntöön ottamisesta, ilmoitettiin, että hallitus oli ehdotuksen hyväksynyt ehdottaen kertakaikkisen jäsenmaksun suuruudeksi 4.000 mk. Kokous hyväksyi johtokunnan ehdotuksen.

Yhdistyksen esimieheksi ja muiksi hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi valittiin kaikki entiset. Hallituksella on siis edelleen seuraava kokoonpano: esimies Toivo Valtavuo, varaesimies Aarne Äyräpää, jäsenet Anna-Liisa laine, Selma Pankakoski, Matti Pöyhönen ja Ilmari Rytkönen sekä varajäsenet Martti Hirvensalo, Unto Rytkönen ja Helli Valtavuo.

Tilintarkastajiksi valittiin Pentti Voipio ja Karin Äyräpää, varalle Martti S.J. Kyyrö ja Matti Äyräpää, kaikki uudelleen.

Kokouksen osanottajille jaettiin juuri ilmestynyt "Sukusanomat" n:o 3. - Kun hallitus tahtoi tietää, mitä yhdistys ajattelee tällaisen sukulehden julkaisemisesta, syntyi keskustelu, jonka aikana kävi selville, että yhdistyksen jäsenet yksimielisesti ja kiitollisia hyväksyvät hallituksen toimenpiteen. Myös Maunu Kitusen onnistuneesta lehden otsikkokuvasta annettiin täysi tunnustus. - Aarne Äyräpää kehoitti varsinkin nuoria jäseniä panemaan talteen kaikki lehden numerot, koska niillä yhteen koottuina on suvun menneisyyden ja yhdistyksen toiminnan tuntemuksen kannalta pysyvä arvo.

Hallituksen ehdotuksen mukaisesti päätettiin, että yhdistys pyrkii jäseneksi Suomen Sukututkimusseuraan. Vuosimaksu on 500 mk ja saadaan sen vastikkeeksi seuran julkaisemaa kirjallisuutta.

Virallisten asiain käsittelyn tähän päätyttyä nautittiin maukkaat kahvit, pullat jne. pikkupöytien ääressä sekä vaihdettiin ajatuksia ja kerrottiin kuulumisia.

Lopuksi oli ohjelmassa kaksi esitelmää.

Ahti Rytkönen kertoi kesällä Tanskaan ja Gotlantiin tekemästään matkasta. Sen mielenkiintoisimpia elämyksiä oli yöllinen kalamatka Isolle Beltille. Moottorivene veti laahusnuottaa pitkin meren pohjaa. Pyydyksessä nousi ylös kalaa jos minkä näköistä sekä pohjakasvullisuutta mm. suuria merileviä., joiden lehtiä ja muitakin kasveja näytettiin kuivattuina. Esitystä havainnollistivat lukuisat heijastuskuvat. Tietenkään ei esitelmöitsijä unohtanut jutella myös matkalla tekemistään kielellisistä huomioista. - Toivo Valtavuo esitelmöi pääasiassa tuomiokirjoihin nojautuen esi-isästämme Joukion (nyt. Parikkalan) jäykkäniskaisesta kirkkoherrasta Reinhold von Holl'ista (kuollut 1710) ja hänen monista riidoistaan seurakuntalaisten kanssa. (Häneltä on Reinhold-nimi periytynyt hänen tyttärenpojalleen kirkkoherra M.R. Europaeukselle - katso "Sanomien" otsikkosormuksen kirjaimia - sekä tässä numerossa olevan joulurunon kirjoittajalle Heikki R Rytköselle ym.)


Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen toiminnasta ajalta 28.9.52 - 27.9.53.

Yllämainittuna ajanjakso on yhdistyksemme neljäs kokonainen toimintakausi.

Jäsenmäärä on nyt 75. Yhtään uutta jäsentä ei ole viimeisen toimintakauden aikana yhdistykseen liittynyt. Kuoleman kautta on jäsenistämme poistunut Ann Mai Rytkönen 15.8.53.

Viime vuosikokouksessa oli läsnä 25 jäsentä ja lapsia 7 eli yhteensä 32 henkeä. Yhdistyksen esimieheksi valittiin yksimielisesti Toivo Valtavuo ja hallitus kokonaisuudessaan uudelleen. Siihen ovat kuuluneet esimiehen lisäksi Aarne Äyräpää (yhdistyksen varaesimies), Selma Pankakoski, Matti Pöyhönen, Ilmari Rytkönen ja Anna-Liisa Laine, joka on toiminut sihteerinä, sekä varajäseninä Helli Valtavuo, Unto Rytkönen ja Martti Hirvensalo. Yhdistyksen rahastonhoitajana on toiminut Kauko Laine ja tilintarkastajina Karin Äyräpää ja Pentti Voipio, varalla Matti Äyräpää ja Martti S.J. Kyyrö.

Hallitus on kokoontunut toimintakauden aikana kolme kertaa käsittelemään yhdistyksen asioita, joista mainittavin on Sukusanomien julkaisemiseen ryhtyminen. Lehteä on lähetetty tähän mennessä jäsenille kaksi numeroa. Sen jälkimmäisessä numerossa on selostettu viime vuosikokouksenohjelmaa ja päätöksiä sekä julkaistu kutsu tämän vuoden vuosikokoukseen.

Yhdistyksen kirjastoon on Ella Kitunen lahjoittanut joukon kirjoittamiaan kirjoja, aikakausilehdissä olleita kirjoituksia ja eripainoksia. Samaten on Ahti Rytkönen lahjoittanut suuren määrän kirjoituksiansa, joita on julkaistu aikakausi- ja sanomalehdissä. Kirjaston luettelokorttien lukumäärä on nyt 143.

Kirjearkiston luettelointia on jatkettu kirjoittajan nimen mukaisen aakkosluettelon mukaan ja se on suoritettu melkein loppuun saakka.

Anna-Liisa Laine


Yhdistyksen tiliasema 31.12.1952

Vastaavaa

Rahaa kassassa

1.696:-

 

" postisiirtotilillä

1.137:-

 

" pankkitilillä

24.830:-

 

Obligatioita

28.425:-

x)

 

56.088:-

 

Vastattavaa

========

 

Jäsenmaksurahasto

25 .800:-

 

Adressirahasto

18.162:-

 

T.Valtavuon lahjoitusrahasto

12.126:-

 
 

56.088:-

 

Tulot

========

 

Jäsenmaksuja

6.650:-

 

Adresseista

5.468:-

 

Kurssivoitto obligatioista

4.511:-

 

Sekalaisia tuloja

680:-

 

T.V:n lahj.rahasto, pääomanlisäystä

1.000:-

 

Korkoja

784:-

 
 

19.093:-

 

Menot

========

 

Sekalaisia menoja

6.953:-

 

Säästö

12.140:-

 
 

19.093:-

 

Pääoma

========

 

1.1.1952

43.948:-

 

Lisäystä 1952

12.140:-

 
 

56.088:-

 
 

========

 

x) Pörssiarvo 30.870:-

K. Laine


Sukumuistoja

Vuosikokouksessa 28.9.1952 näytteillä olleiden sukumuistoesineiden selostus. Jatkoa 1. numerosta:

2)  Kultainen tupakkarasia.

Esitti Aune Ayräpää

Rasia on hyvin kaunista tekoa, käsin valmistettu. Aune on sen perinyt isältään Matti Äyräpäältä.

Mitään esinettä koskevaa muistitietoa ei ole säilynyt, mutta eräs vanha Liperin Rotilassa säilynyt joulukirje vuodelta 1828 antanee selvityksen asiaan. Kirjeen on A.J. Europaeukselle kirjoittanut hänen setänsä, Venäjällä elänyt ja toiminut lääketieteen tohtori valtioneuvos Jakob Vilhelm Europaeus. Kirjoittaja luettelee siinä erinäisiä rahaeriä, yhteensä toista tuhatta ruplaa, ja muita lahjoja, jotka hän lähettää "joulun tuomisiksi" (nämä sanat suomeksi muutoin saksankielisessä kirjeessä) sisaruksilleen, niiden lapsille ym. sukulaisille Suomeen. Kirjeen saajalle hän sanoo antavansa "läheisemmän rakkautensa muistoksi" kultaisen tupakkarasian. - Aune on näyttänyt rasiaansa Kansallismuseossa. Siellä ei ole tiedetty mitään sanoa sen valmistuspaikasta, mutta lienee se tehty 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alulla. Koska suvussa ei tiedetä olleen muuta tällaista kultaista rasiaa ja koska on vaikea olettaa, että tuo Jakob Vilhelmin antama lahjarasia olisi hävinnyt mitään muistoa edes itsestään jättämättä, täytynee otaksua, että Aunen kultarasia on juuri tuo mainittu joululahja.

3)  Ulrika Cronholmin (aikaisemmin Veckman, o.s. Dorph) nimipäivätaulu.

Esitti Matti Rytkönen

Taulun on rovastinrouva Selma Europaeuksen (o.s. Lampa) äiti Lovisa Constanc Veckman (sittemmin rouva Lampa) valmistanut äidilleen Ulrikanpäivälahjaksi. Se esittää rantamaisemaa onkimiehineen, purjeveneineen ym. ja on siitä erikoinen, että eräät sen kuvioista, mm. etualalla olevat isot kuuset, tekijä on ommellut omista hiuksistaan. Maisemaa ympäröivään koristeltuun kartonkiin on tekstattu: "En Dotters Tacksamhetsoffer! på en öm Moders Namne-Dag!!! den 4. Julii 1807", sekä tekijän nimikirjaimet L.C.W.

Tarina kertoo, että Constance - silloin n.17-vuotias - joutui taulua valmistaessaan olemaan paljon poissa kotoaan, ja että hän, kun ei voinut antaa tyydyttävää selvitystä poissaoloonsa, sai äidiltään ankaria nuhteita, jopa tukkapöllyä. Toivottavasti äidin kiivaus kumminkin lauhtui, kun poissaolon syy selvisi.

Ulrika Cronholmin kuoleman jälkeen taulu joutui sen tekijälle Constance Lamnpalle, ja hänen jälkeensä sen sai hänen tyttärensä Hilda v. Becker (o.s. Lampa), jolta sen peri hänen tyttärensä Hilda Jatzkovski (o.s. v.Becker). Viimemainitun Hämeenlinnassa kuoltua lunasti taulun kuolinpesältä alkuperäisen omistajan tyttärentyttärentyttärenpoika Enok Rytkönen, joka hyväntahtoisesti vartavasten lähetti sen vuosikokouksen sukumuistoesittelyyn.

4)  Kultainen ruusunoksa

Esitti Toivo Valtavuo

Oksassa on kaksi aukeavaa ruusunnuppua ja parikymmentä pientä lehteä. Koru, joka on hyvin kaunis ja siro, on kokonaan kultaa. Se soveltuu naisen juhlapuvun tai tukan koristeeksi. Korun lahjoittivat Elli ja Selma Hällström sotatalvena 1940 Kivijärvellä Toivo Valtavuolle.

Sen historiasta he eivät tienneet muuta kertoa kuin että sen on jollekin esiäidille tai sukulaiselle aikanaan antanut joku korkea henkilö, heidän muistonsa mukaan ehkä joku Armfelt.

Kenenkään suvun jäsenen ei kuitenkaan tiedetä olleen missään tekemisissä minkään Armfeltin kanssa. Ainoa korkea henkilö, joka tässä voi tulla kysymykseen, on Ruotsinsalmen mainehikas voittaja, sittemmin Viaporin komentaja ja linnoituksen halveksittu venäläisille luovuttaja amiraali Cronstedt. Viaporin viimeisenä linnavoutina oli Constance Veckmanin (sittemmin rouva Lampa) isäpuoli Matias Cronholm, ja nuori Constance seurusteli paljon Cronstedtin perheessä. .Constance Lampa piti amiraali C:ia ihmisenä hyvin suuressa arvossa ja puhui hänestä aina suurella kunnioituksella. Kun Lampan perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Selma Augusta, pyydettiin amiraali Cronstedt ja hänen Hedda-tyttärensä kummeiksi, ja kolmannen lapsen Lovisa Natalian kummina oli amiraalinrouva Cronstedt (o.s. kreivitär Vrangel). Onkin näin ollen pidettävä hyvin mahdollisena, jopa luultavana, että Ellin ja Selman "korkea henkilö" on amiraali Cronstedt. Korun ovat Cronstedtit ehkä antaneet häälahjana Constance Veckmanille tai kummilahjana hänen tyttärelleen Selma Lampalle - korun omistaa nyt Toivi Valtavuo, joka sen sai fil.kandidaattitutkinnon suoritettuaan.

5)  A.J. Europaeuksen matkanesessääri

Esitti ToivoValtavuo.

Nesessääri on vaatimattoman näköinen puurasia, muodoltaan pitkulaisen soikea ja vanhanaikaista voirasiaa muistuttava. Siinä A.J. Europaeus matkoillaan säilytti tarpeellisia pieniä tavaroita.

Rasia on säilynyt Rotilassa. Se joutui Helmi Winterille perinnönjaossa hänen vanhempiensa jälkeen. Nyt se kuuluu sukuyhdistykselle, jolle Helmi on sen lahjoittanut.

6)  Kultasydän

Koru ei enää kuulu suvulle eikä ole ollut kokouksessa nähtävänä, mutta ansaitsee se tulla mainituksi siitä syystä, että sisarukset Nora ja Tekla Europaeus - silloin kun varoja kerättiin Suomalaisen alkeisopiston perustamiseksi Helsinkiin - lahjoittivat sen tuohon keräykseen. Kun rahaa kertyi melkoisen runsaasti, ei saatuja koruja muutettu rahaksi, vaan ne päätettiin säilyttää kalliina muistona siitä kansallisesta innostuksesta., jonka voimalla saatiin aikaan ensimmäinen suomalainen oppikoulu maan pääkaupunkiin. Korut peri Alkeis opistolta sen seuraaja Helsingin normaalilyseo ja niitä säilytetään koulun kassaholvissa. Kokoelmassa on vain yksi sydämen muotoinen kultainen koru, joka siis ilmeisesti on tuo Noran. ja Teklan kultasydän. - Korut on kuvattu Normaalilyseon 60-vuotisjulkaisussa v:lta 1937.


Kirjallisuutta

Viljo Nissilä: Viipurilainen osakunta 1. Turun akatemian aika 1640 - 1827. 382 siv. Otava. 1953.

Kohta sen jälkeen kun Turun akatemia v. 1640 oli perustettu, alkoi sen piirissä osakuntalaitos kehittyä. Viipurilaisen osakunnan syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1653. Tämän .johdosta vietti osakunta 300-vuotisjuhlaansa viime keväänä. Juhlaan ilmestyi tämä tohtori Nissilän kirjoittama osakunnan historian 1 osa.

Esipuheessaan tekijä mainitsee, että toimitustyötä on suuresti vaikeuttanut "primäärisen lähdeaineksen miltei täydellinen puute, sillä onhan osakunnan pöytäkirjoja vain aivan Turun ajan viimeisiltä vuosilta (1802-27), miltä ajalta on myös joitakin tilikirjoja ja osakunnan kirjaston lainausluettelo ym." Paljon hän on kuitenkin saanut tieto ja yliopiston konsistorin pöytäkirjoista sekä viimeisiltä vuosikymmeniltä monista päiväkirjoista, joista erikseen mainitaan A.J. Sjögrenin, K .A. Gottlundiin, (G. Fr. Aminoffin ja A.J. Europaeuksen pitämät (viimeksimainittu yhdistyksemme omistama). Kun tekijä lisäksi on erittäin laajassa mitassa käyttänyt hyväkseen aikakauden henkistä elämää käsittelevää kulttuurihistoriallista kirjallisuutta, on hän voinut monelta puolelta runsaasti valaista Turun aikaisen Viipurilaisen osakunnan ja sen jäsenten elämää ja toimintaa. Näin ollen varmaan toteutuu tekijän toivomus, että hänen teoksensa "herättäisi lukijoissa kiintymystä entisten osakuntalaispolvien työhön ja kotimaakuntaan, kärsimysten Karjalaan."

T.V.


Yhdistyksemme jäseniä, joiden joukossa opillinen ja tiedollinen harrastus on hyvin selvä ja yleinen, kiinnostanee erityisesti se, että kokonaista 12 Europaeusta on vajaan sadan vuoden aikana (1738 - 1827) kirjoittautunut Turun akatemian ylioppilaiksi ja Viipurilaisen osakunnan jäseniksi. He ovat tohtori Sulo Haltsosen antaman luettelon mukaan:

1.  Jakob Johan E., kirjoittautumispäivä 1.6.1735, sittemmin Uudenkirkon kirkkoherra, kuoli 1758.
2.  Matias Reinhold E. (edellisen veli, sama, jonka vihkimäsormus on lehtemme otsikkokuvana), syntynyt 1716, kirj.p. 1.6.1738, sitt. Parikkalan kkh, k. 1777.
3.  Paul Reinhold E. (edellisen poika), s. 1747, kirj.p.. 18.3.1767, sitt. Parikkalan kappalainen, k. 1790.
4,  Johan Adolf E. (edellisen veli), s. 1748, kirj.p. 18.3.1767, sitt. Kurkijoen kkh, k. 1802.
5.  Petter Adolf E. (1:n poika), s. 1753, kirj.p. 20.3.1771, sitt. Savitaipaleen kkh ja lääninrovasti, k .1825.
6.  Jakob Johan E, (edollisen veli), s. 1758, kirj.p. 25.2.1775, sitt. Viipurin pormestari, k. 1827.
7.  Isak Emanuel E. (3:n ja 4:n velipuoli), s. 1768, kirj.p. 14.3.1788, sitt. Parikkan kpl, k. 1840
8.  8. Karl Josef E. (4:n poika), s. 1789, kirj.p. 14.8.1804, sitt. Kurkijoen kpl, erotettu virasta, k. 1839.
9.  Johan Jakob E. (7:n poika), .s. 1795, kirj.p. 16.4.1814, . Novgorodin sotilassairaalan ylilääkäri, tod. valtioneuvos, k. 1875.
10.  Anders Josef E. (edellisen veli), s. 1797, kirj.p. 22.2.1817,. sitt. Liperin kkh, lääninrovasti ja teologian kunniatohtori, k. 1870.
11.  Fredrik Vilhelm. E. (kahden edellisen veli), s.1801, kirj.p. 16.2.1818, sitt. isänsä apulainen Parikkalassa, k. 1838.
12.  Emil E (5:n poika), s. 1807, kirj.p. 13.3.1827, sitt. kielenkääntäjä Turun lääninkansliassa, siirtyi Kaukaasiaan 1734.

Näitten tarkemmat henkilötiedot tulevat osakunnan matrikkeliin, jonka käsikirjoitus - tohtori Haltsosen toimittamana - on viimeistelyvaiheessaan. Nissilän teoksessa esiintyvät heistä vain n:ot 3, 4, 5, 9 ja 10. N:ot 3 ja 4 mainitaan omalaatuisten velkajuttujensa vuoksi. N:o 5 oli Porthanin ystävä ja monilla eri aloilla ansioitunut kulttuurihenkilö. N:o 10 tulee päiväkirjatietojensa ja "monipuolisen porthanilaisen toimintansa" johdosta teoksessa monessa eri yhteydessä mainituksi.


Kaukolämmitystutkimus, . toimittanut Helsingin kaupungin Sähkölaitos. Monistejulkaisu, sisältää parisataa sivua tekstiä ja taulukoita sekä useita kymmeniä graafisia kuvioita ja karttoja.

Asia, jota tutkimus koskee, on omansa kiinnostamaan kaikkia helsinkiläisiä. On kysymyksessä useitten kaupunginosien ja ehkä lopulta koko kaupungin tuotanto-laitosten ja asuintalojen lämmittäminen lämpimän veden avulla, joka putkia myöten johdettaisiin sähkölaitoksen voima-asemilta kulutuspaikkoihin. Suunnitelmaa on selostettu myös sanomalehdissä, mm. Hels.S:ssa 30.8.53 on kahden palstan mittainen selostus.

Yhdistyksemme jäseniä kiinnostaa asia myöskin sikäli, että sen on vireille pannut Unto Rytkönen, joka sähkölaitoksen puolesta ja sen toimitusjohtajan ominaisuudessaan teki siitä ehdotuksen kaupungin teknillisten laitosten lautakunnalle v. 1948, mistä oli seurauksena, että mm. ehdotuksen tekijä lähetettiin ulkomaille kaukolämpölaitoksia tutkimaan. Senjälkeen on sähkölaitos kypsytellyt omassa keskuudessaan suunnitelmaa koko laajuudessaan, ja tuloksena on nyt tämä ilmoitettavanamme oleva teos, joka päätyy toteamukseen, että kaukolämmitys toteutettuna merkitsee kaupungille suurta taloudellista etua.

Teokseen syventyminen vaatisi tietysti ammattitietoja, mutta siinä esitetyt perustelut näyttävät hyvin varmoilta ja luotettavilta. Suurella luottamuksella siihen ovat myös suhtautuneet kaupungin eri elimet päättäen siitä, että vaikka teos ilmestyi vasta heinäkuussa, ovat se ja siihen liittyvät ehdotukset jo ennättäneet kulkea läpi kaikkien instanssien. Viimeksi asia oli esillä kaupunginvaltuustossa, joka nyt aivan äskettäin - 25.11.53 - on yksimielisesti ja ilman keskustelua päättänyt: 1) että kaupunki ryhtyy harjoittamaan kaukolämmitystä,. 2) että kaukolämmityksen toteuttaminen annetaan sähkölaitoksen tehtäväksi ja 3) että sähkölaitosta kehoitetaan ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin ja aikanaan tekemään niistä esityksiä.

Saa nyt sitten nähdä, milloin sähkölaitoksen voima-asemilta alkaa putkia myöten virrata Unto Rytkösen "lämpimiä tervehdyksiä" kotiemme lämpöpattereihin.

 

Rykönen Heikki: Ihmeellinen kalamatka. Helsinki, 1953. Valistus. Hinta 100/180 mk.

Heikki Rytkönen (nuorempi) laati 12-vuotiaana Sirkka-sisarelleen kalamatkasadun. Se oli sommiteltu perättäisistäkuvista, joihin kuhunkin. liittyi lyhyt teksti. Myöhemmiin on tekstiä laajennettu ja muodostettu se yhtenäiseksi kertomukseksi. Näin saatu kokonaisuus on nyt julaistu painosta, jotta siitä olisi iloa laajemmaltikin. - Kappaleen teostaan on tekijä lahjoittanut yhdistyksen kirjastolle. - Suosittelemme kirjaa otettavaksi huomioon joululahjoja valittaessa ja toivotamme sille paljon lukijoita.


Yhdistyksen uutisia

Yhdistyksemme kutsuttu Sukututkimusseuran jäseneksi. - Vuosikokouksen jälkeen ilmoitettiin Sukututkimusseuralle kokouksen päätöksen mukaisesti, että yhdistyksemme haluaa liittyä seuran jäseneksi. Seuralta on jo saapunut seuraava kutsukirje:

Suomen Sukututkimus seura kutsuu täten Teidät A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys vuosijäsenekseen niillä oikeuksilla, jotka Seuran säännöt sen jäsenille vakuuttavat, toivoen että Te suosiollisesti tahdotte työllä, neuvoilla ja avunannolla tukea Seuran isänmaallisia pyrkimyksiä menneitten sukupolvien muiston kunnioittamiseksi ja säilyttämiseksi. Helsingissä, marraskuun 11 p:nä .1953. Johtokunnan puolesta: Gunnar Soininen, seuran esimies. Håkan Holmberg, sihteeri.

Monistuspaperia "Sukusanomia" varten on yhdistys erittäin edullisilla ehdoilla saanut ja edelleen saapi toimitusjohtaja Markus Raikamon välityksellä, joka omistaa täkäläisen "Paperi-Huolto" nimisen tukkuliikkeen. Hallitus on lähettänyt toimitusjohtaja Raikamolle kiitoskirjelmän sen johdosta, että hän näin on tahtonut tukea lehtiyritystämme.

D.E.D. Europaeuksen velkakirjan vuodelta 1853 on kirjailijatar Aune Krohn lähettänyt Selma Pankakosken kautta yhdistykselle lahjaksi.

Velan määrä oli 150 hopearuplaa ja on se otettu Helsingin säästöpankista. Velkakirjasta ilmenee, että velka on jäänyt takausmiesten, kirjailija, maisteri August Schamanin ja taidemaalari B.A. Godenhjelmin maksettavaksi, puoleksi kummankin. Godenhjelm ilmoittaa kumminkin, että velallinen on myöhemmin hänelle suorittanut takaisin 50 hopearuplaa. Asiakirja on osaltaan todistus niistä taloudellisista vaikeuksista, joihin lainanottaja monien silloisten matkojensa ja elämänsä vakiintumattomuuden takia joutui.

Hallitus on. lähettänyt neiti Krohnille kiitoskirjelmän.


Poimintoja

Heikki Rytkösen "Joululaulun", joka on tämän numeramme alussa, on Erkki Melartin säveltänyt yksiääiniselle laululle. Sävelmä on kaunis ja melodinen ja on se säestyksellä varustettu. "Otavan" joulunumerossa 1912 sävel ja sanat esiintyvät yhdessä.

Samassa "Otavan" numerossa on, heti "Joululaulun" jälessä, Antti Rytkösen kuvitettu kirjoitus "Käynti KarI Fazerin tehtaalla"..

Mannerheim-liiton vuosikokouksen yhteydessä 6.6.53 osanottajat suorittivat kunniakäynnin Marsalkka Mannerheimin haudalla. Seppeleenlaskun yhteydessä piti Aino Hirvensalo puheen Mannerheimin muistolle. Tietoja kokouksesta, muistopuhe ja kuvia on Mannerhein-liiton lehdessä "Terve lapsi", n:o 4.

Bertha Äyräpään 70-vuotispäivän johdosta 11.6.53 on eräässä kotkalaisessa lehdessä, jonka leikkele on joutunut käsiimme, hänestä kirjoitus, jossa mn. annetaan hyvin kiittävä arvostelu hänestä opettajana ja kasvattajana. Kevätlukukauden lopussa olivat opettajat ja oppilaat järjestäneet eroavan rehtorinsa kunniaksi juhlatilaisuuden. Hänestä maalautettu muotokuva paljastetaan todennäköisesti koulun 25-vuotis juhlan yhteydessä.. Kirjoitukseen liittyy hyvä kuva syntymäpäivän sankarista.

Lastensuojeluviikon avajaisissa Kauppakorkeakoululla 3.10.53 toimitettiin liiton hopeisten ansiomerkkien jako lastensuojelutyössä kunnostautuneille kansalaisille. Merkin sai mm. Ella Kitunen - U.S. 4.10.53.

Takaharjun parantolan syntyvaiheista on tri Gunnar Soininen kirjoittanut U.S:een alakertakirjoituksen 9.10.53 sen johdosta, että parantolan avaamisesta on kulunut 50 vuotta. Takaharjun parantola on Suomen ensimmäinen keuhkotautiparantola. Kirjoituksessa kuvataan mm. Matti Äyräpään osuutta parantolahankkeen toteuttamisessa.

Valtakunnallisten metsänleimauskilpailuiden loppukilpailuun Tuusulassa 9.10.53 osallistui ainoana naisosanottajana Anja Pöyhönen. Hän kuului Pohjois-Pohjanmaan joukkueeseen, joka sijoittautui 8 :nneksi (17 joukkuetta kilpaili). U.S. 10.10.53, josta tieto on otettu, julkaisee myös kuvan, jossa Anja Pöyhönen nähdään etualalla.

Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttelyyn hyväksyttyjen teosten joukossa oli Aune Äyräpäältä 4 teosta, tietää U.S. 30.9.53. "Suomen suurimpaan taidenäyttelyyn", jossa taulut olivat sijoitetut liikkeiden näyteikkunoihin pitkin Aleksantorinkatua Mannerheiniintieltä Suurtorille saakka, hyväksyttiin häneltä niinikään 4 teosta. Kaikki teokset olivat akvarelleja ja esittivät aiheita Suomenlinnasta ja Helsingistä.

Katri Bergholm-mitalin on Sotilaskotiliitto antanut Helmi. Winterille. Mitali ojennettiin hänelle Rajasotilaskotiyhdistyksen Kajaanin osaston jäsenilleen järjestänässä illanvietossa 25.11.53, joka samalla muodostui kunnianosoitukseksi seuraavana päivänä 70 vuotta täyttävälle mitalin saajalle. Liiton 25-vuotismerkkejä ja 10-vuotismerkkejä jaettiin useille henkilöille. - "Kajaani" 26.11.53.

Matti Äyräpään stipendin, 100.000 mk, antoi Suomen Hammaslääkäriseura vuosikokouksessaan 5.6.53 dosentti Mauri Pohdolle. - U.S. 6.6.53.

Matti Äyräpään atipendirahasto on hammaslääkärien perustama Matti Äyräpään muistoksi. Rahaston säännöissä määrätään, että siitä ei saa jakaa stipendejä ennenkuin se on kasvanut vähintään 500.000 markaksi. Kun rahaston pääoma nyt on noussut mainittuun määrään ja ylikin, on siitä ensimmäisen kerran stipendi. tänä vuonna annettu.

Pikkujoulu on kouluissa ja yhdistyksissä vietetty oikeata joulua odoteltaessa. Niin Jyväskylän kunnallisessa keskikoulussakin. Mainitun, koulun pikkujoulujuhlaan , tietää "Jyväskylän Sanomat" 12.12.53, eräs 12-vuotias Antti rustannut, ehkä hieman apuakin käyttäen, tervehdyspuheen, joka kokonaisuudessaan on seuraavanlainen:

Muinaiset suomalaiset aloittivat joulunsa Tuomaan päivänä eli joulukuun 21 p:nä. Tämä asia näkyy vanhasta joulurunostakin, joka kuuluu näin:

Tule meille, Tuomas-kulta,
tuopa joulu tullessasi,
olkikahlo kainalossa
oluttynnyri olalla,
pikarikin pivossa,
juustot, kakut kainalossa.
Kyll sä meidän talon tunnet:
musta risti portin päällä
kirjava kissa portin alla.

Sellainen se oli se vanha suomalainen jouluruno. Niihin aikoihin, jolloin tämä runo sepitettin, ei Suomessa ollut kouluja eikä koululaisia. Jos me nykyajan koululaiset tahtoisimme luetella joulutoivomuksemme samantapaisessa runossa, voisimme lausua esim. näin:

Tule meille, Tuomas-kulta,
jollottele, joulupukki.
Tuopa paljon tullessasi,
tuopa paljon ja parasta.
Tuopa kympit kyyvissäsi,
kontissa kovat numerot
itsekullekin pojalle,
itsekullekin tytölle.
Yheksikötkin kävisi,
Kaheksaiset kelpoaisi
jollekulle jonkerolle
muutamalle munkerolle.
Pane seitoset sivuhun,
tunge kuuskat tunkiohon,
pane viitoset viralta,
mätä nelkut mättähäsen,
niin on toikkarittotiset,
pettarit perin sopivat. -
Kyll sä meijän koulun tunnet,
oppiomme oivaltanet:
kupehilla kuusiaita,
pihalla, pari pinoa,
ohitse ajavat autot,
polkupyörät porhaltavat.
Sanonpa sanoilla näillä,
lausun näillä lausehilla.
Teijät tervetullehiksi
vierahiksi viihtyviksi
tähän joulujuhlahamme,
pikkaraisihin pitoihin.

Jean Europaeus

"Kuinka mieluista olisikaan, varsinkin myöhemmällä iällä, jolloin jo on valmistauduttava ikuiseen eroon, useammin tavata, keskustella ja veljellisesti syleillä toisiamme."
(Jean E. Andreas E :lle 14.11.1846.)

Jean Europaeuksen nimi ei ole tuntematon niille; jotka olivat Haapaveden sukupäivillä mukana. Siellä Ahti Rytkönen piti tästä sukulaisestamme esitelmän, kertoen etupäässä hänen elämyksistään erään sotilaskapinan aikana Venäjällä lähellä Novgorodia 1831. Tuosta kapinasta on Jean Europaeus itse vuonna 1872 venäläisessä historiallisessa aikakauslehdessä "Russkaja Starinassa" julaissut muistelmia, jotka Ahti Rytkönen on venäjästä suomeksi kääntänyt.

Nämä muistelmat on nyt päätetty julaista "Sukusanomissa"; alkuosa tulee ensi numeroon. Ikäänkuin johdatukseksi niihin annetaan seuraavassa niiden kirjoittajasta tietoja, osaksi samoja, joita Ahti Rytkönen Haapavedellä esitti. Nämä tietomme ovat kyllä hajanaisia ja puutteellisia. Niitä voitaisiin paljonkin täydentää tutkimalla sukuyhdistyksen arkistoa, mutta siihen ei nyt ole tilaisuutta.

Jean Europaeus oli isoisämme Andreas (eli .A .J.) Europaeuksen paria vuotta vanhempi veli. Hän oli syntynyt Kuolemajärvellä kesäkuun 24. päivänä 1795. Kasteessa hän sai nimekseen Johannes Jakob, mutta omaisten ja tuttavienkin piirissä häntä kutsuttiin yleisesti Jeaniksi. "Jean setä"" on minullekin jo lapsuudesta asti hyvin tuttu nimi äitini kertomuksista.

Yhdessä Jean ja Andreas kävivät ensin Lappeenrannan ja sitten Käkisalmen piirikoulua ja yhdessä he siirtyivät sieltä Viipurin lukioon. Kaikki nämä oppilaitokset olivat saksankielisiä.

Käkisalmen koulun matrikkelissa Jeanista on merkintä: "hyvät lahjat yhtyneinä ahkeruuteen ja hyviin tapoihin". Myös Viipurin lukion matrikkelissa hänestä on kiittävä maininta.

Viipurin lukioon tullessaan Jean ja Andreas joutuivat samalle luokalle (lukion alimmalle), mutta sitten Jean pääsi edelle ja suoritti ylioppilastutkinnon Turussa huhtikuussa 1814. Andreas taas siirtyi. Viipurista Porvoon lukioon 1815 ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1817 (vrt. "Sukusanomat" n:o 1).

Jean ei jäänyt Turkuun opiskelemaan, nähtävästi kodin varattomuuden vuoksi. Mutta niin kertoi äitini aikoinaan - Pietarissa asui kodin entinen palvelijatar, joka oli siellä naimisissa. Tämä lupasi ottaa Jeanin luokseen asumaan, varmaankin edullisilla ehdoilla. Pietarihan oli lisäksi Itä-Suomea lähempänä kuin Turku ja matka sinne mukavempi. Tämä palvelijattaren ystävällinen suhtautuminen teki mahdolliseksi sen, että Jean pääsi opiskelemaan Pietarin lääketieteelliseen akatemiaan. Turun yliopiston matrikkelin tieto, että hän olisi siirtynyt 1814 Moskovan yliopistoon, on varmaan virheellinen.

Lääketieteelliset opinnot suoritettuaan Jean Europaeus jäi Venäjälle sotilaslääkäriksi. Hän kohosi Novgorodin sotilassairaalan ylilääkäriksi, jossa virassa oli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hänen virka-asemansa lienee ollut aika korkea, koskapa hän oli saanut todellisen valtioneuvoksen arvon.

Jean Europaeus ei ollut ensimmäinen sukunsa edustaja, joka joutui suorittamaan elämäntyönsä idän suuren valtakunnan palveluksessa. Aikaisemmin oli kaksi hänen setäänsä, Karl Gustaf ja Jakob Vilhelm, ollut siellä lääkärinä ja kolmas setä Abraham Fredrik esikuntahaavurina.

Toimipaikkakunnallaan Jean Europaeus oli hyvin pidetty ystävällisen luonteensa ja avuliaisuutensa vuoksi. Sitä todistaa osaltaan seuraava kertomus, jonka olen kuullut äidiltäni:

Jean setä oli matkalla sairaan luo. Kyytimies ohjasi hevosta. Oli talvi ja pimeä, pakkanen paukkui. Ajettiin pitkin yksinäistä tietä. (Niin ainakin minä kuvittelin.) Äkkiä rosvot hyökkäsivät matkueen kimppuun. He ryhtyivät kiskomaan Jean sedältä turkkia päältä anastaakseen sen itselleen. Mutta silloin tuli näkyviin risti, jonka anoppi oli hänen kaulaansa ripustanut, ehkä suojelemaan häntä onnettomuuksilta. Samassa rosvot myös tunsivat Jean sedän. "Ai, tekö se olettekin, Ivan Isakovitš, emme me teille mitään pahaa tee." Näin sanoen auttoivat he turkin jälleen Jean sedän ylIe ja päästivät hänet menemään.

Vaikka elämän kohtalot olivat heittäneet Jean Europaeuksen vieraaseen maahan, oli hän omaisiin täällä ja kotimaahan lämpimästi kiintynyt ja ikävöi tänne takaisin. Kirjeestä [x) kaikki kirjeet saksankielisiä.] Andreas veljelle 14.11.1846 ilmenee, että hän. toivoi joskus pääsevänsä sotilaslääkäriksi Suomeen. Tämä toivo ei toteutunut. Ja eräässä aikaisemmassa kirjeessä 8.12.1824 hän sanoo: "Olet kadehdittava, kun aina saat hengittää Suomen vapaata ilmaa."

Vanhempiaan hän kävi Parikkalassa tervehtimässä niin kauan kuin he elivät (isä kuoli 1840, äiti 1848).

Suhteesta Andreas veljeen antaa mottolause tämän kirjoituksen alussa kauniin kuvan. Vaikkakin otetaan huomioon, että ajan romanttinen henki on voinut vaikuttaa sen muotoiluun, osottaa se, että lämmin veljesrakkaus, jonka juuret olivat vanhempien kodissa ja joka yhteisellä opinteillä vahvistui, jatkui ja ehkä syventyikin edelleen välimatkan pituudesta huolimatta.

Usein eivät veljekset myöhemmällä iällään tavanneet toisiansa. Ehkäpä se joskus tapahtui vanhempien luona. Novgorodiin Andreas teki matkan 1847. Jean sitävastoin ei tiettävästi koskaan käynyt Liperissä. Siitä huolimatta Andreaksen lapset isänsä kautta ja kirjeistä, joita hän heillekin lähetti, oppivat hänet tuntemaan ja kunnioittivat häntä suuresti.

Vuonna 1848 Jean ja Andreas olivat molemmat Parikkalassa äitiänsä hautaamassa. Tämä ilmenee Jeanin kirjeestä 1.8.1869: "Muistatko, kun saatoin Sinua rakkaan äitimme hautajaisten jälkeen Punkaharjulle, jossa ehkä ainaiseksi otimme toisiltamme jäähyväiset". Se oli todella viimeinen tapaaminen. Andreas kuoli Liperissä 1870, Jean lähellä Novgorodia 1875.

Naimisissa Jean Europaeus oli vuodesta 1830 Elisabet .Teleševin kanssa. Heillä oli useita lapsia. Vanhin, Anna, kuoli pienenä, mutta muut, 3 tytärtä ja 2 poikaa, jäivät elämään. Isä koetti kaikesta päättäen pitää heissä yllä mielenkiintoa Suomea kohtaa, mutta tulokset lienevät olojen pakosta olleet vähäiset. He ja heidän jälkeläisensä ovat jääneet Venäjälle, tuohon yksilöiden ja kansojen suureen sekoitus- ja sulatusmyllyyn ja siellä on suomalaisuus heistä hävinnyt näkymättömiin.

Jean sedän tyttäret, Maria, Aleksandra ja Emilia, joutuivat naimisiin upseerien kanssa. Emilian mies oli kenraali Mikael Tuhatševski. Samaan sukuun kuuluu todennäköisesti punamarsalkka Mikael Tuhatševski (synt. 1893), jonka loistava ura päättyi siihen, että hänet, syytettynä vakoilusta ja maanpetoksesta, kenttäoikeuden tuomion perusteella ammuttiin 1937. Tähän mennessä ei ole saatu selvitetyksi, onko marsalkka Tuhatševski Emilia Europaeuksen jälkeläinen (pojanpoika).

Jean Europaeuksen molemmat pojat Jakob ja Johan palvelivat kumpikin sekä sotilas- että siviiliviroissa.

Jean sedästä on olemassa hänen miehuutensa ajalta kaunis litografia, Peter Rasumichinin tekemä (katso Matti Äyräpään elämäkertaa, sivu 21). Siitä on yhdistyksellämme valokuvajäljennös. Sitä paitsi meillä on valokuvat sedästä ja hänen puolisostaan vanhuuden päiviltä sekä valokuva heidän Jakob pojastaan.

Oman lisänsä Jean sedän henkilökuvaan antaa Hufvudstadsbladetissa v. 1875 ollut muistokirjoitus hänestä. Siitä syystä se otetaan tähän jatkoksi.

T.V.


Muistokirjoitus Jean Europaeuksesta
(Hufvudstadsbladet 28.4.1875)

Todellinen valtioneuvos, lääketieteen tohtori Jakob Johan Europaeus, joka korkeassa iässään lähes 80-vuotiaana, vain puolen vuorokauden sairauden jälkeen äsken kuluneen maaliskuun 27 päivänä rauhallisesti, kuoli vanhimman tyttärensä maatilalla Pokrovskojessa, Tverin kuvernementtiin kuuluvassa Vesjognskin piirikunnassa, oli synnyinmaansa enimmän arvossa pidettyjä poikia paikkakunnallaan, ja ansaitsee sen vuoksi, yhtähyvin kuin kuka muu tahansa, muistokirjoituksen kotimaan sanomalehdessä.

Opiskeltuaan ensin Turun yliopistossa, suoritti vainaja Pietarin lääketieteellisen akatemian oppimäärän ja tuli sitten pataljoonan lääkäriksi Novgorodiin, josta virasta hän noin viisitoista vuotta sitten sai eron ja täyden eläkkeen.

Velvollisuutensa lääkärinä hän aina täytti ja vielä kuolinpäiväänsä asti kuului täyttäneen vähentymättömällä ahkeruudella ja uhrautuvaisuudella. Täten hän oli saavuttanut paikkakunnallaan sellaisen luottamuksen, että hänen luonaan kävi joka päivä, vaikka hän asuikin maaseudulla, pari- kolmekymmentä ja välistä enemmänkin potilasta ja neuvon kysyjää. Näistä hän piti tarkkaa päiväkirjaa. Eikä koskaan vanhus, ottanut kansaihmisiltä eikä muilta avuntarvitsijoilta mitään korvausta, vaan päinvastoin useinkin antoi heille lääkkeitä tai rahaa niihin omista varoistaan.

Näin hän oli siinä määrin saavuttanut väestön rakkauden, että ruumissaaton kulku hänen hautajaisissaan kesti 1 1/4 virstan matkalla kokonaista kaksi tuntia.

Vainajan järkähtämättömyydestä velvollisuuksiensa täyttämisessä todistaa seuraava kertomus: Kun hänen vanhin tyttärensä kerran viime vuosina oli kehoittanut isäänsä suonaan itselleen jotakin lepoa rasittavasta työskentelystä sairaittensa parissa, oli vanhus kiivaasti vastannut: "olen valalla vannonut, että kykyni mukaan aina täytän velvollisuuteni lääkärinä, ja tämän valani tahdon pitää niin kauan kuin jaksan". Ja sanansa hän piti kunnian miehen tavoin.

Viime vuosiensa vapaat hetket vanhus käytti kirjoittaakseen erästä venäläistä kuukausijulkaisua (Russkaja Starina) varten muistelmiaan mm. "alhaison kapinasta Novgorodissa ja sen ympäristössä ensimmäisen koleran aikana 1831", jolloin harhaanjohdettu väestö mitä julmimmalla tavalla tappoi ja murhasi useimmat lääkärit ja apteekkarit ja muut säätyläisiin kuuluvat, ja jolloin vainaja sotamieheksi pukeutuneena pelastui uhkaavasta hengenvaarasta. Nämä muistelmat saivat hyvin suosiollisen vastaanoton sekä toimittajan että lukijain taholta. Näiden rivien kirjoittajalla oli tilaisuus viimeksi vielä viime kesänä, nauttia vanhuksen sydämellistä vieraanvaraisuutta ja voin omien tietojeni perusteella vahvistaa oikeiksi pääasiat tässä esitetyistä ylistyssanoista.

Kunnia arvoisan vanhuksen muistolle!

(Kuten tästä kirjoituksesta ilmenee, on sen kirjoittaja käynyt Jean Europaeuksen luona kesällä 1874. Koska Jean sedän sukulainen D.E.D. Europaeus juuri mainittuna aikana kävi muinaistutkimusmatkalla Venäjällä, on enemmän kuin luultavaa että hän on kirjoituksen laatinut, vaikka ei olekaan pannut nimeään sen alle.)


HAUSKAA JOULUA
ja
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
kaikille lukijoilleen toivottaa
SUKUSANOMAT


Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.