Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1999 No. 1(79)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

kansilehti
Anita Lalanderin opastuksella tutustuttiin Tukholmaan.


SISÄLLYS

ESIMIEHEN TERVEHDYS

TANKAR EFTER ETT SLÄKTMÖTE

SLÄKTBESÖK FRÅN ANDRA SIDAN VIKEN

MUMMI, PEGASOS...

ISOISOISÄMME JA KEISARI...

VUOSIKOKOUS 21.11.1997

ROVASTI A.J. EUROPAEUKSEN OIKEA SYNTYMÄPÄIVÄ

KUVASATOA TUKHOLMAN VUOSIKOKOUKSESTA

PÖYHÖSTEN SYNTYMÄPÄIVIEN VUOSI

HYVÄT NAISET JA HERRAT!

 

A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 1999 No. 1 (79)

Toimitus: Kirsti Salminen
Taitto: Masa Pulkkinen
Kansikuva ja viereisen sivun kuvat:
Anita Lalanderin opastuksella tutustuttiin Tukholmaan.
Sylvi ja Osmo Rasilo sekä kaksoset Takala, Timo ja Sini.


ESIMIEHEN TERVEHDYS

Sukuyhdistys A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry oli vuoden 1998 aikana pohtinut, että olisi syytä ottaa "välivuosi" sukuyhdistyksen toiminnassa, mikä jo monen vuoden ajan on ollut vauhdikasta monine retkineen Liperiin, Viipuriin, Parikkalaan ja viimeksi Tukholmaan tai Kansallismuseokiertueineen ja juhlakokouksineen kuten A.J. Europaeuksen suuri syntymäpäiväjuhla Akavatalossa.

Vauhdikas meininki lie suurelta osalta ollut, paitsi idearikkaan hallituksen, ennenkaikkea yhdistyksen nuorekkaan esimiehen, Eero Hirvensalon, ansiota. - Suuret kiitokset hänelle!

Vuosikokous v 1998 päättikin laivaristeilyllään Tukholmaan hallituksen esityksen mukaisesti suositella "hengähdystaukoa" ja kun Eero Hirvensalo ansaitusti halusi jättää esimiehen tehtävät, se valitsi hänen tilalleen allekirjoittaneen, Elina Lehtosen. Suostuttuani siihen vuodeksi on hallitus kaavaillut seuraavan vuosikokouksen pidettäväksi menneiltä vuosilta tutussa Lyceum Klubissa Helsingin Kruununhaassa. Lennokkaampia suunnitelmia jatkoon on hautumassa seuraaviksi vuosiksi.

Niille, jotka eivät voineet osallistua Tukholman risteilyyn ja mukana olleillekin kertaukseksi on nyt ilmestyvässä Sukusanomien numerossa matkakertomuksia kahdellakin kielellä samoin talletettua aineistoa v:n 1997 syntymäpäiväjuhlasta.

Vaalikaamme sukulaisten kesken yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Se on arvokas pääoma!

Keväisin terveisin
Elina Lehtonen

kansilehti
Sylvi ja Osmo Rasilo sekä kaksoset Takala, Timo ja Sini.


TANKAR EFTER ETT SLÄKTMÖTE

Släktintresset kommer smygande med stigande ålder. Detta är väl en sanning så god som någon. Att det sedan redan i unga år kan vara roligt att träffa nya människor och bekanta sig med andra har väl ingenting med att man är släkt att göra. Sedan kanske det visar sig att man har viss släktskap och det gör väl inte mötet mindre intressant.

När jag var liten var jag ofta och hälsade på Mammas släktingar i Finland. Jag hade många kusiner, en moster och två morbröder och inte att förglömma en mormor som alla fanns i Helsingfors. Jag har många roliga minnen från mina resor dit. När jag själv fick barn har även de fått tillfälle att träffa släkt från Finland, redan när de var små var vi i Helsingfors och träffade Gammelmormor som barnen gärna hälsade på.

Inte kanske för att hon var släkt men för att hon var en snäll mormor som det var roligt att träffa och få höra berätta om gamla tider.

I somras hade Mamma Maija ordnat en släktträff med finska släktingar här på Lidingö och vi fick möjlighet att träffa en hel del sysslingar och pysslingar. Det mest bestående minnet av den träffen var nog att det sjöng så vackert. Många av släktingarna sjöng i kör och det var mycket vackert och roligt att få höra dem sjunga. I övrigt är det som sagt trevligt att träffa nya människor och lite extra spännande blir det nog när man vet att vi har samma förfäder. Historien kommer närmare.

Tina (Christine) Lalander Forsberg


SLÄKTBESÖK FRÅN ANDRA SIDAN VIKEN

Jag begav mig ut till Lidingö en eftermiddag i slutet av september.

Det kändes lustigt att åka och träffa en del av min fiska släkt så där över en eftermiddag. När jag var liten (nu är jag faktiskt 23 år gammal) träffade jag dem så sällan och det var alltid väldigt spännande och högtidligt. Nu ser jag dem flera gånger per år, och jag känner mig riktigt hemma tillsammans med dem.

Väl där välkomnades jag av Maija, min mammas moster. Jag kände mig till en början en aning malplace'  i min svarta, tajta klädsel. Jag minns jag hörde någon säga att man nog inte kan ta miste på att jag om någon är svensk.

Den känslan försvann dock då jag såg min kära mormor ivrigt konverserandes med andra släktmedlemmar. Hon kramade om mig innerligt, som alltid, och utbrast -Lääkeri, lääkeri! Jag blev lite generad, eftersom jag inte riktigt kände mig som en läkarstuderande i min ovannämnda klädsel. Alla där nickade dock uppskattande och jag log tillbaks. Jag gick sedan runt och hälsade på alla jag kom åt, men pratade nog mest med min moster som jag blev glad att hitta där. Något som förgyllde den här eftermiddagen var de ljuvliga tårtor Maija bjöd på. Om något kan smälta i munnen var det dessa tårtor.

Det är ingen nyhet för mig, och säkert inte för er heller, att mina morföräldrar värderar släkten oerhört högt. Jag får alltid en känsla av värme och samhörighet när jag besöker dem - en känsla av att höra till. Det är en fin känsla.

De representerar även trygghet och beständighet för mig. Funderar jag över något gör jag ofta en tripp till Helsingfors för att få lite ro och distans. När de nu kom till Stockholm tog jag förstås tillfället i akt att träffa inte bara dem, utan även en annan del - av den släkt jag tillhör.

Efter kaffe, småprat och musikuppträdanden begav jag mig med allihop till färjan. Det kändes lite konstigt när jag gick av tunnelbanan för att åka hem till mig, medan de andra fortsatte till båten. När jag promenerade hemåt längs med Torsgatan i Stockholm tänkte jag för mig själv - Karin, fastän du är här och de är där, så hör du alltid till.

Karin Olsson
dotterdotter till Elina Lehtonen


Mummi (konservatiivinen)
Pegasos (aikaansa seuraava)

Yhäkö Mummi, tuo fossiili jäinen,
 mi vanhuuttaan jo lienee kaistapäinen,
viel'  yrittelee kyytiin Pegason
Vaikk' kompuroimista se jo on!
Tuo Pegasos kun alkaa täyden laukan,
 niin kuinkas silloin käykään Mummiraukan.
Ratsunsa selästä hän tupsahtaa
ja kuperkeikkaa maahan kupsahtaa.
Ei runoratsu välittävän näy,
mitenkä siinä mummovanhan käy.
Hän taaksensa vain silmää mulauttaa
ja halveksuen häntää huiskauttaa,
ja yhä hurjempahan laukkaan ajaa,
etsien parempata ratsastajaa,
ja miettii mielessään: "No tottavie
saa päättyäkkin mummoin runon tie,
jo nuorempien käsiin kynä joutaa
he vuorostaan saa runon maille soutaa.
He alkakohot kilvan punoa
nyt uusin mielin uutta runoa,
ja vailla riimittelyn kahlehi
rynnätkööt uomaa ultramodernia.
Minäkin silloin, ilon hirnunnalla
kevyttä taakkaa kannan kunnialla!"
Mutt vanha polvi ymmällä on noissa
uusmuotisissa runosokkeloissa:
he puistaa päätä, katsoo, kuuntelee
ja epäröiden tuumii, harkitsee:
"Pitäisi olla aivovaurioita
ett' ymmärtäisi tekeleitä noita.
En enää ratko arvoituksia,
en pohdiskele vertauksia:
tää onko iskelmää vai thrilleriä?
Mä vaadin Goethea ja Schilleriä!
Kas siin' ei pinnallista poppia
vaan selkeää ja syvää oppia,
sen sanomana voimallinen haaste:
pois kaikki hengen sekä luonnon saaste!


ISOISOISÄMME JA KEISARI.
LIPERIN ROVASTI KEISARIN SUOMEN VAIKUTTAJANA

Kuluneena syksynä on keskustelua herättänyt prof. Matti Klingen 1800 -luvun Suomen historiaa käsittelevä yleisteos, suomalaiselta nimeltään "KEISARIN SUOMI". Edellisenä vuonna se jo ilmestyi laajemman historiasarjan osana ruotsinkielisenä nimellä "Kejsartiden". Eräässä arvostelussa liitettiin nimeen vielä epiteetti: "guldålder"- kultakausi. Tuo ajanjakso, jota meidän sukupolvemme on tottunut nimittämään AUTONOMIAN ajaksi, ei kaikkien arvioitsijoiden mukaan liene ollut pelkästään kulta-aikaa isänmaallemme. Me itsenäisyytemme aamunkoitossa kasvaneet näemme siinä vieraan sortovallan varjoa, ellei nyt ihan Iivana julman haamua! Yhtäkaikki, sinä aikakautena luotiin suomalaisen yhteiskunnan perustaa, yhä vieläkin voimassaolevaa!

Mutatis mutandis voisin nyt otsikoida sanottavani: "ISOISOISÄMME JA KEISARI" tai "LIPERIN ROVASTI KEISARIN SUOMEN VAIKUTTAJANA".

Rovasti, teologian tohtori Anders Josef Europaeus, jonka syntymän 200 -vuotisjuhlaa nyt vietämme, osallistui vv. 1863-64 valtiopäiville ja niitä edeltävään tammikuun valiokuntaan v 1862.

Sukuyhdistyksen aikomus oli toistaa historiaa järjestämällä syntymäpäivät ja vuosikokous ns. Tieteellisten seurojen talossa, entisessä Säätytalossa, missä valtiopäivät aikanaan kokoontuivat, ei kuitenkaan vielä v 1863. Säätytalo valmistui vasta 1890 ja palveli valtiopäivien, ensin vain aatelittomien säätyjen, sitten koko yksikamarisen eduskunnan valiokuntien kokoontumispaikkana ennen v 1934, jolloin nykyinen eduskuntatalo valmistui ja Säätytalo luovutettiin tieteellisten seurojen käyttöön.

Neuvottelut tuon - kuitenkin institutiona A.J. Europaeuksen toimintaan liittyvän tilan saamiseksi juhlapaikaksemme eivät johtaneet tulokseen. Tiettävästi siellä tänä iltana kokoontuvat romaaniveteraanit viettämään Suomen itsenäisyyden 80 -vuotisjuhlaansa.

Terveisiä vain sinne!

Toisekseen vielä silloin, kun Liperin rovasti A.J. Europaeus pappissäädyn edustajana osallistui valtiopäivätyöskentelyyn, aatelittomatkin säädyt pitivät istuntonsa ritarihuoneella. Kukaan ei kai tullut kysyneeksi noin korkeasäätyistä tilaa kokouspaikaksemme?

Mutta onhan Pasila hieno paikka, tämän päivän mediakeskus, joten olemme täällä ihan vallan silmässä.

Voimme silti kuvitella nyt olevamme empire-Helsingin tuntumassa armon vuonna 1863. Siinä miljöössä, senaatintorin äärellä, mitä nyt katselee keisari Aleksanteri II jalustaltaan, Liperin rovasti kohtasi keisarin ja sai kunnian vaikuttaa "KEISARIN SUOMEN" asioihin. - Muuten itse keisarilta hän oli jo v 1856 saanut teologian tohtorin arvon tunnustukseksi työstään kirkkolakikomiteassa.

Tuohon historialliseen ympäristöön liittyy myös allekirjoittaneen ensimmäinen lähempi tutustuminen isoisoisä A.J. Europaeukseen ja nyt esillä olevaan aiheeseen.

V 1943, keskellä sota-aikaa, osallistuin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa prof. Yrjö J.E. Alasen johtamaan kirkkohistorian seminaariin, jonka aiheena oli pappissääty vv. 1863-1864 valtiopäivillä. Jouduin silloin tekemään työni A.J. Europaeuksen toiminnasta, mutta en ole onnistunut jäljittämään sitä, paitsi paria konseptilehteä, jotka löytyivät kansallisarkistosta vanhempieni kokoelmasta A.J. Europaeus-mapista!

Kaija Rasilo on hankkinut käyttöön valtiopäivien pöytäkirjat,

"Högvördiga Prästaståndets Pleni -Protokoll", joista poimittujen sitaattien valossa pyrimme luomaan kuvan isoisoisämme valtiopäivätyöstä.

Keisariaikaan siis! Sodan 1808-09 seurauksena oli Suomi liitetty Venäjään suuriruhtinaskuntana, johon Viipurin läänikin yhdistettiin v. 1811. Keisari Aleksanteri I oli kutsunut koolle Suomen säädyt v 1809 Porvooseen. Ne olivat maamme ensimmäiset omat valtiopäivät. Niiden jälkeen kesti yli puoli vuosisataa kunnes säädyt seuraavan kerran saatiin koolle. Nikolai I:n aika oli pysähtyneisyyden aikaa ja vasta Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle 1855 alkoivat vapaammat tuulet puhaltaa ja suomalaisten harras toive säännöllisten valtiopäivien järjestämiseksi toteutui. V:n 1862 alussa saatiin koolle ns. tammikuun valiokunta ja seuraavan vuoden syksyllä alkavaksi määrättiin valtiopäivät. Kaikki neljä säätyä, aatelis-, pappis-, porvaris- ja talonpoikaissääty saivat edustuksensa. Lääninrovasti, teol. tohtori A.J. Europaeus oli molemmissa Ylä- ja Ala-Karjalan edustajana.

Papiston kokoontuessa ritarihuoneella viittasi säädyn puheenjohtaja arkkipiispa Bergenheim siihen, että edellisistä valtiopäivistä oli kulunut jo 54 vuotta ja siksi halusivat säädyt osoittaa "alamaista kiitollisuuttaan" keisarille, joka oli kutsunut säädyt koolle. Tätä tehtävää varten valittiin 12 hengen yhteinen lähetystö, mm. A.J. Europaeus pappissäädystä.

Arkkipiispa piti keisarille ranskankielisen puheen.

Vaskirumpujen ja torvien raikuessa senaatintalon portailta julistettiin 15.9. valtiopäivät avatuiksi, ja kun valtakirjat oli tarkistettu ja säätyjen väliset tervehdykset esitetty, oli 18.9. juhlallinen avaus Nikolain kirkossa.

Papisto, porvaristo ja talonpojat olivat jo paikalla kun keisari Aleksanteri II suuriruhtinaat ja ministerit seurueenaan saapui aatelissäädyn saattamana.

Luettiin asialista: 48 asiaa. Luetteloa silmäillessä on huvittavaa havaita, miten ajankohtaisia monet niistä yhä ovat. Kuin päivän Helsingin Sanomien otsikoista, vain vähän vanhahtavasti ilmaistuina! Mm. naisten täysivaltaisuus, maaomaisuuden ositus, kirkkopakko, lapsenmurha, papiston palkkaus, omistusoikeus, kansakoulujen perustaminen, eläinten pahoinpitely, rikoslaki, Suomen Pankin johto, Wiipurin alueen lahjoitusmaiden lunastusoikeus, viinanpoltto, siis kysymys alkoholimonopolista, kalastusoikeus sisäjärvissä, viljakauppa, paino- ja pituusmitat, irtolaiset...

Valittiin jäsenet valiokuntiin. Europaeus tuli laki- ja talousvaliokuntaan. Hän käyttikin istunnoissa paljon puheenvuoroja talousasioita käsiteltäessä.

Europaeus teki itse kaksi anomusta. Ensimmäinen koski yläalkeiskoulun perustamista Karjalaan. Europaeus totesi, että sillä alueella, entisessä Käkisalmen läänissä oli 200 000 asukasta, mutta siellä ei ollut ainoatakaan ylempää oppilaitosta. Papisto oli jo aikaisemmin anonut hiippakuntahallitukselta puoltolausetta sellaisen perustamiseksi Joensuuhun tai ainakin sikäläisen ala-alkeiskoulun laajentamista kolmiluokkaiseksi.

Samansuuntainen anomus oli lähtenyt muiltakin tahoilta maakunnassa ilman, että toimenpiteisiin olisi ryhdytty.

Keisari oli nyt esittänyt kansakoulujen perustamista. Kuitenkin myös oppikoulut olivat tarpeellisia paitsi virkamiehille ja elinkeinonharjoittajille myös rahvaalle tällä seudulla, jonka suhteellisen köyhät asukkaat eivät voineet kustantaa lapsilleen koulutusta etäisemmillä paikkakunnilla. "On tapahtunut, että moni varaton nuorukainen on joutunut luopumaan opinnoista ja palaamaan ammattiin, johon hänellä ei ole ollut taipumusta eikä voimia. Myös pappis- ja opettajatarve edellyttää yläalkeiskoulun perustamista. Yleinen mielipide maakunnassa vaatii sitä. Saan nöyrästi anoa arvoisilta säädyiltä ja myös Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan tämän huomioimista. Onhan tämä laaja maakunta maan omalaatuisen kulttuurin etuvartio, jolle on suotava tähänastista parempia mahdollisuuksia hankkia aineksia vankkaan tieteelliseen ja humanistiseen sivistykseen."

Vaikka Kuopion piispa Frosterus osoitti hivenen närkästystä Europaeuksen valittaessa hiippakuntahallituksen hitautta asian hoidossa, saatiin tämän toivoma tulos. Jatkokäsittelyssä Europaeus vielä tähdensi, että Kuopion yläalkeiskoulu on nyt täynnä oppilaita, joten ilman valtiolle koituvia kustannuksia voitaisiin siirtää ylimääräiset opettajat ja Karjalasta kotoisin olevat oppilaat Joensuuhun. Näin oppilaidenkin koulukustannukset helpottuisivat. Pappis- ja opettajapula voitetaan myös helpoiten oman maakunnan kasvateilla...

Porvaris- ja talonpoikaistaustaisina he ovat vähemmän maailman turhuuden koskettamia, heillä on avoimempi mieli kristinuskoa kohtaan kuin säätyläisten ja rikkaiden lapsilla. Edelleen Europaeus kaunopuheisesti muistutti, että "tästä maakunnasta on kotoisin laulu ja taru, jotka ovat niin paljon kohottaneet Suomen kansallistunnetta. Muu maa on kunniavelassa!" Lisäksi Europaeus ehdotti, että myös Kuopion ja Käkisalmen koulut pitäisi laajentaa kolmannella luokalla, jonka opetuskielenä olisi ruotsi ja latina, jotta maakunnan suomenkielisen väestön lasten siirtyminen korkeampiin kouluihin helpottuisi.

Sangen kaunopuheisesti Europaeus perusteli myös toista anomustaan ehdottaessaan, että papisto tekisi aloitteen professorinviran perustamiseksi suomensukuisten kansojen kielen ja historian tutkimusta varten yliopistoon.

"Uralilais-altailaiseen kieliryhmään kuuluvien kansojen joukossa olemme lähes ainoa, joka on päässyt osalliseksi tieteiden valosta. Se kielidualismi, joka muodostaa äidinkielemme, tekee meistä jo syntymästämme kielentutkijoita... Sukulaisuus, maantieteellinen asema ja kuuluminen Venäjään kuten suurin osa kyseisistä kansoista, tekevät uralilais- altailaisten kielten tutkimisesta meille omantunnon asian. Siksi myös maan korkeakoulussa on oltava suomensukuisten ja turkkilaisten kielten oppituoli. Lisääntyvät valtion tulot suovat armollisimmalle suuriruhtinaalle ja kunnioitetuille säädyille mahdollisuuden jättää tästä kokouksestaan muisto yhteisestä pyrkimyksestään kansan henkiseksi kohentamiseksi"

"Kansan tulevaisuus edellyttää menneisyyttä. Suomen menneisyys on hämärän peitossa. Sen voi hälventää vain syvälle menevä oman ja sukulaiskielten tutkimus." Europaeus viittasi jo ilmenevään maan huomattavimpien tutkijain intoon ja myös siihen, että tie kristinuskolle voisi avautua ennen tavoittamattomille seuduille. Vain vähän tunnetut ja arvostetut kansat voisivat nousta alhaisesta asemastaan sivistykseen. "Vain kristinusko voi kohottaa yksilöt ja kansat pimeyden ja synnin mudasta valoon ja rauhaan ja lähemmin yhdistää ne toisiinsa. Ehkä Herra on osoittanut juuri sen suunnan suomalaiselle lähetystyölle!" Viitaten lopuksi siihen terveelliseen vaikutukseen, mikä kirkon tutkimuksella on ollut protestanttiseen kirkkoon ja eritoten Suomen kirkkoon, Europaeus toivoo, että juuri pappissääty, joka edustaa valtiopäivillä kristillistä ja tieteellistä sivistystä anoisi Keisarilliselta Majesteetilta oppituolin perustamista yliopistoon suomensukuisten kielten ja historian tutkimusta varten - kunhan olosuhteet sen sallivat."

Piispa Frosterus totesi oppituolin perustamisen hyödylliseksi ja tarpeelliseksi, mutta aloite kuului yliopistolle, jolla on kykyä ja tahtoa. "Pappissäädyltä jäisi tosin kunnia aloitteenteosta" näpsäytti Europaeuksen esimies! Anomus äänestettiin kumoon.

- Vaikka Europaeus tuona kansallisen heräämisen aikana oli itsekin kiinnostunut suomenkielen ja historian tutkimuksesta, lienee noihin aikoihin Liperissä vieraillut pikkuserkku, D.E.D. Europaeus innoittanut anomuksen tekoon. Muiden asioiden käsittelyyn Europaeus otti vilkkaasti osaa. Hän lukeutui itse konservatiiveihin, mainitaan eräänä ryhmän huomattavimmista jäsenistä.

Aikaisemmin hän oli herkemmin kannattanut uudistuksia. Hänen Wiborg- lehdessä jo v 1857 julkaistu artikkelinsa kansanopetuksen kehittämisestä oli herättänyt myönteistä huomiota senaatin kirkollisasiain toimikunnassa ja myös varsin radikaalien uudistajien taholla A.J. Europaeus oli asettunut koulukysymyksissä tuomiokapitulien lausuntoja vastustavalle kannalle. Nämä ymmärsivät kansanopetuksen vain rippikoulun valmistuslaitokseksi. Europaeus korosti kaikinpuolisen valistamisen tärkeyttä eikä nähnyt siinä mitään uhkaa maallistumiseen tai kapinamieleen. Hän suositteli opetus- ja sivistystoimen jättämistä maallikkojen käsiin, jotta papisto saisi keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä. Tuomiokapituli oli ehdottanut, että papit kruununpalvelijan välityksellä sakkorangaistuksella uhaten valvoisivat koulua pakoilevien lasten vanhempia. Europaeus tuhahti, että silloin papin olisi luovuttava virkakaavustaan ja paimensauvastaan ja pukeuduttava sotisopaan!

Europaeus oli itse Vanhan Suomen - kirkon holhouksesta erotetun - oppikoululaitoksen kasvatti ja suhtautui kansakoulukysymykseen melkoisesti vapaamielisemmin kuin länsisuomalaiset virkaveljensä. Itä-Suomen tilanteeseen vaikutti tietysti se, että siellä oli kaksi kirkkokuntaa, ortodoksinen ja luterilainen, joten koulu ei voinut olla yhden kirkon holhouksessa.

V 1950 ilmestyneessä väitöskirjassaan Mikko Juva kiinnittää huomiota "Itä-Suomen maaperästä nousevaan kirkolliseen uudistusmielisyyteen" viitaten juuri Europaeuksen kannanottoihin. (M.J. osallistui mainittuun seminaariin v 1943.)

Lieneekö syynä ikä, terveys tai varovaisuus, näyttää Europaeus kääntyvän konservatiivisempaan suuntaan. Hän ei halunnut toteuttaa uudistuksia liian nopeasti. "On edettävä asteittain, säilytettävä vanhasta järjestelmästä se, mikä on hyvää ja muuttaa se, mikä on huonoa tai epätarkoituksenmukaista. Varovaisuus ilmenee kautta linjan. Tammikuun valiokunnassa v 1862 Europaeus oli esittänyt naisen täysi-ikäisyysikärajan alentamista 25 vuodesta 21 vuoteen "että nainen olisi kaikissa kohden asetettava miehen tasalle, niin että hän yhdenkolmatta vuotiaana saisi vapaasti hallita niin itseään kuin omaisuuttaan". Tätä ankarat konservatiivit vastustivat jyrkästi Jumalan sanaan ja kokemukseen vedoten. Myöhemmin, valtiopäivillä Europaeus esitti, että naisen olisi kysyttävä vanhempiensa neuvoa avioon aikoessaan. Jonkun esittäessä, että tuo koskisi vain samassa kunnassa asuvaa tytärtä, hän varoitti liian pikkutarkoista määräyksistä, jotka voisivat johtaa kiertämisiin ja väärinkäytöksiin. Voisihan joku avioon pyrkivä muuttaa vain tilapäisesti toiselle paikkakunnalle luvan saadakseen. Kunnallisiin puheenjohtotehtäviin Europaeus ei pitänyt naista sopivana.

Koulun siirtämistä kirkolta yhteiskunnan huostaan oli Europaeus v 1857 Wiborg- lehdessä jo puoltanut eikä tammikuun valiokunnassakaan v 1862 pitänyt koulun valvontatehtävää kirkolle elintärkeänä, koska kirkon tehtävän painopiste on toisaalla. Hän kannatti yliopistoa koululaitoksen ylimmäksi valvojaksi!

Kyläkoulut kuuluisivat luontevimmin yhä papiston hoitoon. Mutta jo valtiopäivillä Europaeus puhui kirkon ja koulun yhteyden säilyttämisen puolesta:

"On myönnettävä, ettei tieteellinen oppi suoranaisesti tuota hedelmää seurakunnan elämälle. Herra ei jaa hengenlahjoja maallisen viisauden mittojen mukaan. Kuitenkin yhteys on säilytettävä niin kauan kuin mahdollista molempien hyödyksi. Vaikka kirkko näinä vaikeina aikoina tarvitsee tieteellisesti sivistyneitä ja oppineita pappeja ei sille ole pantava niin paljon painoa. Käytännöllinen papintehtävien hoito on tärkeä, jotta voisi viedä seurakunnan todellista sanomaa!"

Europaeus ei kannattanut uutta kunnallislakia. Kunnallisten tehtävien hoidosta hänellä oli pitkä ja monipuolinen yli 30 vuoden kokemus. Hän tunsi myös sen rasitteet papin työlle. "Jos pappi joutuu kansakoulun, köyhäin ja sairaanhoidon, holhousasioiden, rakennusasioiden, verotuksen, kirjanpidon ja pöytäkirjojen kanssa puuhaamaan, on se liikaa. Mutta pappi ei voi kieltäytyä esim. köyhäinhoitohallituksen puheenjohtajuudesta, ettei köyhä ja apua tarvitseva väestö kärsisi! Sihteerin pappi kyseisiin tehtäviin tarvitsee ja niistä kokonaan vapautusta anoville se suotakoon.

Keskusteltaessa opettajien palkankorotuksesta Europaeus kantoi huolta, ettei opettajien palkka nousisi pappien palkkaa korkeammaksi. "Se lisäisi pappispulaa. Nuorukaiset, joilla on pappiskutsumus houkuteltaisiin opettaja-alalle, missä myös täysi eläke kertyy liian varhain (52 v.) Europaeus kannatti 60 v:n eläkeikää ja kohtuullista palkankorotusta: 150 tynnyriä vuosittain vain lukion klassisten kielten ja tieteiden opettajalle, ei kaikkien aineiden!

Kappalaisten ja lukkarien virkatalomaksujen alentamista hän vastusti. "Aikana, jolloin muut säädyt luopuvat eduistaan on sopimatonta että pappissääty vaatii etuoikeuksia! "

Asiantuntemustaan maaseudun oloihin Europaeus osoitti, kun käsiteltiin esim. maanomistus- tai kalastusoikeus kysymyksiä, laiduntamista toisen omistamalla maalla tai viinanpolttoa. Europaeus ymmärsi kotiseutunsa vastahakoisuuden tehdaspolttoa kohtaan ja uskoi kotitarvepolton vähitellen itsestään lakkaavan, kun rahvas huomaa, ettei se pysty kilpailemaan tehdaspolton kanssa. Valmisteveron korotus kyllä rajoittaisi kulutusta. Hän ehdottikin kotitarvepolton säilyttämistä Oulun, Kuopion ja Viipurin lääneissä.

Sosiaaliset kysymykset olivat myös Europaeukselle tärkeitä. Kun lääninrovasti Stenbäck valitti mustalaisten tapainturmelusta ja sitä että he kyllä kastattavat lapsensa, mutta eivät elä seurakunnan yhteydessä, Europaeus korosti, ettei mustalaisiin kohdistuvilla pakkotoimenpiteillä saada aikaan tulosta, vaan siten että heidän lapsensa saavat nauttia opetusta ja kasvatusta. Myös irtolaisten henkilökohtaisia oikeuksia tulee kunnioittaa, mutta samalla valvoa etteivät he poistu kunnasta ja jätä perheitään pulaan ja kunnan kuormaksi!

Europaeus tähdensi kansalaisten tasa-arvoista kohtelua. Kaikilta tuli periä asiaankuuluvat maksut saman periaatteen mukaan, mutta Venäjällä työskentelevät työväenluokkaan kuuluvat oli vapautettava henkilökohtaisista maksuista ja manttaaliveroista. Ilmeisesti Karjalasta oli liikettä idän työmarkkinoille ja Europaeus kantoi huolta kotiseudultaan lähteneistä "siirtotyöläisistä". Koko valtakuntaa koskeviin talousasioihin Europaeus otti selvän kannan. "Koska pankit ovat voittoa tuottavia laitoksia, ei valtion tule maksaa pankilta saamaansa tukea takaisin (mitä oli vaadittu), mutta pankkia ei vastedes tule velvoittaa avustuksiin!" Europaeuksen ehdotus hävisi täpärästi. (Miten olisi nyt? )

Vielä tarjosi Europaeus viisaan varoituksen valtiovallalle: "Ottaen huomioon sisämaassa vallitsevan hädän (nälkävuodet) ei olisi otettava ulkomaista lainaa ja on ryhdyttävä vain sellaisiin hankkeisiin, joihin on varaa. Kansakoulun perustaminen ei toki kaada valtion taloutta!" lisäsi Europaeus varmuuden vuoksi!

Europaeus ei pystynyt paneutumaan valtiopäivätyöhönsä niin perusteellisesti kuin olisi halunnut. Siihen lienee vaikuttanut sairastelu ja väsymys. Terveys oli jo aikaisemmin horjunut ja valtiopäivätyön paineessa vointi heikkeni yhä. Istuntojen kuluessa hän joutui poistumaan pari kertaa huonovointisuuden tähden.

Huoli Liperin selviämisestä vaikeina nälkävuosina painoi mieltä. Liperiläiset olivat tyytymättömiä kirkkoherran poissaoloon. Pojalleen Addelle E. kirjoitti sen hyvin ymmärtävänsä, eihän pappi saanut jättää seurakuntaansa!

Häntä vaivasi myös se, ettei riittävän perusteellisesti voinut perehtyä kaikkiin käsiteltäviin asioihin ennen mielipiteen muodostamista.

Lapsilleen hän kirjoitti: "Haluaisin tulla kotiin, osaksi siksi, että haluaisin nähdä teidät, kotiseudun ja kansan, osaksi siksi etten ole niin kiinnostunut kaikista valtiopäiväkysymyksistä, eräät kysymykset vaativat koko joukon asioihin perehtymistä ja siihen minä olen liian vanha."

Lopulta Europaeus joutui pyytämään virkavapautta viimeisen kuukauden ajaksi.

Seuraavien, v:n 1867, valtiopäivien kokoonpanosta puuttui A.J. Europaeus, joka mainittiin tuomiorovasti Renvallin rinnalla toisena huomattavana konservatiiviryhmän edustajana.

Konservatiivina Europaeus ei ollut jyrkkä vaan toisia kuunteleva ja huomioonottava. Hän jopa kehotti joskus sanasaivarteluun ja loukkaavaan kritiikkiinkin erehtyvää pappissäätyä veljiensä rakkaudelliseen kohteluun:

"Usein kun luulemme kirjoittavamme vakaumuksesta, sukeltaa sydämestämme demoneja amorinien hahmossa tarttuen kynään ja ohjaten sitä. Ei saa tehdä veljistä leikkikaluja.

Tiga har sin tid, tala har sin tid!"

- Aika on olla vaiti ja aika puhua.

Elina Lehtonen


Juhlapuhe A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen vuosikokouksesta 21.11.1997

Lähteitä:
- Högvördiga Prästaståndets Pleni-Protokoll vid Landtdagen i Helsingfors 1863-1864 I-IIII
Helsingfors 186465.
- Österbladh, Kaarlo, Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809-1906
Helsinki 1933.
- Petersen- Jessen, Liperin rovasti Anders Josef Europaeus
Pieksämäki, 1987


MUISTUMIA A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N JUHLALLISESTA VUOSIKOKOUKSESTA 21.11.1997

Sukuyhdistyksemme 49. vuosikokous pidettiin kantaisämme Anders Josef Europaeuksen 200 -vuotissyntymäpäivänä 21.11. 1997 suuren sukujuhlan ja illallisten puitteissa. Muutamia havaintoja poikkeuksellisen juhlavasta kokouksesta, virallisia dokumentteja täydentämään. Havaintojen lähdemateriaalina on  paitsi omat muistikuvat myös Martin Smedsin kuvaama videonauha juhlakokouksesta.

Hallitus oli valmistellut kokousta suuren innostuksen vallassa, ja ilo oli suuri, kun osallistujia tuli ennätysmäärä: 87 henkeä, vauvasta vääriin, ympäri Suomea sekä Ruotsista asti! Osallistujat löysivät Pasilan kivierämaasta Akava-talon pienen etsinnän jälkeen. Ulkokynttilät osoittivat tietä juhlapukuiselle osallistujajoukolle.

Sisäänastuttuaan jokainen sai rintaansa nimilapun, ja tutustuminen kävi helposti. Akavatalon suureen saliin oli katettu valkoliinaiset illallispöydät ja seisova pöytä. Anders Josef Europaeuksen muotokuva ja yhdistyksemme "sukuaarteet", mm. Europaeuksen mitalit ja hopeinen kullattu pikari, olivat kunniapaikalla kaikkien nähtävillä. Ilmassa oli juhlan tuntua, kun esimies Eero Hirvensalo kohotti tervetuliaismaljan, ja kajautettiin Karjalaisten laulu. Tämän jälkeen asetuttiin pöytiin, ja ryhdyttiin pitämään virallista kokousta. Puhetta johti Jorma Rytkönen ja sihteerinä toimi Liisi Klobut.

Kokouksen kulusta on erityisesti jäänyt mieleeni Pentti Voipion kautta saatu lahjoitus sukuyhdistykselle: Anders Josef Europaeuksen ruotsinkielinen Raamattu vuodelta 1850.

Pentti Voipio kertoi Raamatusta seuraavasti:

"Tämä Raamattu löytyi, kun Toivi Valtavuo oli tyhjentämässä vanhempiensa Toivo ja Helli Valtavuon asuntoa. Toivi ei tiennyt Raamatun olemassaolosta mitään.

A.J. Europaeuksen raamattu

Minä löysin Raamatun muiden kirjojen joukosta, ja sanoin Toiville, että Raamattua ei annettaisikaan antikvariaattiin. Raamattu on Anders Josefin ostama heti sen ilmestyttyä. Se on painettu Leipzigissä vuonna 1850, kun Europaeus oli ollut jo puolentoista kymmentä vuotta Liperin kirkkoherrana. Raamattu on ruotsinkielinen, kuten useimmat Raamatut Suomessa siihen aikaan. Myös Anders Josefin kotikieli oli siihen aikaan ruotsi. Anders Josef on runsaasti käyttänyt tätä Raamattua, ja mikä parasta, myös loppuun merkinnyt henkilötietoja itsestään ja perheestään.

Raamattu paljastaa myös Anders Josef Europaeuksen syntymäpäivästä uutta. Anne Petersen-Jessenin kirjoittamassa Europaeuksen elämänkerrassa mainitaan Europaeuksen syntyneen Venäjän Kuolemajärvellä marraskuun 9. päivänä vuonna 1797. Siellä noudatettiin vanhaa ajanlaskua, mikä silloin oli 11 päivää jäljessä Ruotsin ajanlaskusta, joten Europaeuksen syntymäpäivä olisi Ruotsin ajanlaskun mukaan ollut 20. marraskuuta. Myöhempi kirjallisuus kuitenkin osoittaa syntymäpäiväksi 21.11. 1797.

Anne Petersen-Jessen huomasi tämän virheen. Raamatussa Anders Josef Europaeus merkitsee syntymäpäiväkseen 18.11., mutta tämä merkintä tarkoittaakin kastepäivää. Hän on sitten itse korjannut syntymäpäiväkseen 9/21.11.1797. Tästä syystä kaikissa virallisissa papereissa ja myös hautakivessä on syntymäpäiväksi merkitty 21.11.1979."

Tämän puheen jälkeen Pentti Voipio lahjoitti Raamatun A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:lle "säilytettäväksi parhaalla mahdollisella tavalla". Yhdistyksen esimies Eero Hirvensalo otti lahjoituksen kiittäen vastaan.

Muissa esilletulevissa asioissa "Hirvensalon suurperhekuoro" (perheet Hirvensalo, Takala ja Smeds) esitti Johann Sebastian Bachin motetin "Sei Lob und Preis mit Ehren".

Riitta Smeds


Vuosikokous
1. Elina Lehtonen, juhlapuhuja
2. Hirvensalon suurperhekuoro
3. Pentti Voipio ja Eeva Aaltio
4. Antero Pankakoski, Teuvo Äyräpää

Vuosikokous
5. Eeva Laineen upeata ääntä kuultiin juhlan aluksi

Vuosikokous
6. Antti Rytkönen ja Kaarina Hirvensalo
7. Leena Rytkönen ja Eeva laine

Vuosikokous
8. Liisa Leiwo ja tyttärensä Marjukka Turunen
9. Aino Takala, Kaija ja Sylvi Rasilo
10. Matti Hirvensalo ja Samuel Lehtonen
11. Matti Äyräpää ja Osmo Rasilo
12. Tamara Barlow, Marjatta ja Matti Äyräpää
13. Elina Lehtonen ja Sylvi Rasilo
14. Riitta Smeds, Ritva Hirvensalo, Eeva Laine, taustalla Eero Hirvensalo ja Kirsti Salminen


ROVASTI ANDERS JOSEF EUROPAEUKSEN OIKEA SYNTYMÄPÄIVÄ

Kirjassaan Liperin rovasti Anders Josef Europaeus (Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 39) maisteri Anne Petersen-Jessen toteaa s.17 ja 148, että Europaeus oli syntynyt Kuolemajärvellä 9.11.1797. Seurakunta kuului siihen aikaan Venäjään, missä noudatettiin silloin juliaanista eli niin sanottua vanhaa ajanlaskua. Se oli 1700 luvulla 11 päivää ja 1800 -luvulla 12 päivää jäljessä gregoriaanisesta ajanlaskusta, jota jo siihen aikaan noudatettiin Ruotsi-Suomessa.

Suomalaiselta kannalta katsoen Europaeuksen syntymäaika on siis 11 päivää myöhäisempi eli 20.11.1797. Kuitenkin myöhemmässä kirjallisuudessa, kuten Bergholmin Sukukirjassa, Collianderin Paimenmuistossa ja Kansallisessa elämäkerrastossa, mainitaan Europaeuksen syntymä

ajaksi 21.11.1797. Myös Europaeusten sukumatrikkelissa on sama päivämäärä. Petersen-Jessen toteaa kirjassaan, että oikeaan syntymäaikaan on joku lisännyt 1800 -luvulla laskettavat 12 päivää, ajattelematta että Europaeus olikin syntynyt jo 1700 -luvun puolella.

Mutta kuka on virheen tehnyt. Sen paljastaa Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistyksen omistama ruotsinkielinen raamattu, joka on painettu Leipzigissä 1850. Sen loppusivulle Europaeus on kirjoittanut omat ja perheensä henkilötiedot. Niihin sisältyvät kaikkien tärkeät syntymäpäivät.

Merkillistä kyllä Europaeus on kirjoittanut tuohon raamattuun oman syntymäaikatietonsa näin. "född i Kuolemanjärvi d. 18. November gla stylen 1797". Tämä päivämäärä " 18 November" eli 18.11. on kuitenkin Kuolemajärven kirkonkirjaan merkitty Europaeuksen kastepäivä. Huvittavaa sukututkijan kannalta on tässä se, että varsin usein sukututkimuksissa ilmoitetaan kastepäivä syntymäpäiväksi. Vanhimmat kasteluettelot jopa mainitsevatkin vain kastepäivän. Mainittakoon sekin, että mormonit merkitsevät luetteloihinsa vain kastepäivän; kenties heidän mielestään pieni lapsi muuttuu ihmiseksi vasta silloin, kun hänet kastetaan. (Puhummehan mekin joskus kastamattomasta lapsesta, että hän on vielä pakana).

Europaeus on kuitenkin pian huomannut virheensä ja pyyhkinyt yli päivämäärän "18" ja kirjoittanut sen ylle "9/21 ". Hän on siis itse virheen aiheuttaja, laskenut vanhan ja uuden luvun eroksi 12 päivää muistamatta, että 1700 -luvulla oikea ero oli 11 päivää.

Kirkonkirjojen vertailu osoittaa, että Parikkalan seurakunnassa, missä Europaeus kasvoi poikavuotensa, ja vielä Liperin ensimmäisissä rippikirjoissa on Europaeuksen syntymäaika ollut oikein, "20.11." Mutta hankittuaan uuden raamatun ja tehtyään siihen virhemerkinnän hän on, korjattuaan virheen tehnyt korjauksen myös rippikirjaan. Korjaus on tapahtunut yksinkertaisesti: Europaeus on mustannut 20:stä sen soikean nolla-numeron keskustan ja siten muuttanut nollan ykköseksi ja siten saanut päivämäärän 21:ksi. Seuraavaan rippikirjaan on sitten jo kirjoitettu päiväys "21.11." Tämä sama päiväys on myös hänen hautakivessään. Ei siis ole ihme, että kirjallisuudessa hänelle mainitaan väärä syntymäpäivä.

Niinpä, papit ovat ihmisiä ja tekevät kirkonkirjoihin virhemerkintöjä, onneksi varsin harvoin. Sattuu siis papille joskus erehdys omallakin kohdalla.

Koska tuo väärä päivämäärä on viimeisessä rippikirjassa, jossa Europaeus on mainittuna, se on kuitenkin hänen virallinen syntymäaikansa. Virallinen aikamäärä on siis siinä suhteessa oikea, että sitä olisi käytettävä julkaisutoiminnassa. Sukututkijan on kumminkin tutkimuksissaan mainittava sekä virallinen että oikea päiväys.

Yhden päivän virhe on mitätön verrattuna Europaeuksen syntymästä kuluneisiin 200 vuoteen. On sopivaa kokoontua tänään perjantaina, viikonvaihteen alkaessa, juhlimaan esi-isän muistoa. Hankalampaa se olisi ollut eilen torstaina, jolloin vuosisadat tulivat täyteen.


KUVASATOA A.J EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYKSEN VUOSIKOKOUKSESTA TUKHOLMASSA 1998

Ruotsin sukulaisten Anita ja Sven Lalanderin kodissa

vuosikokouskuvia

1. Maija Lalander, Kirsti Salminen, Leena Rasilo ja Samuel Lehtonen
2. Smedsin ja Takalan perhettä
3. Riitta Smeds, Tapio Takala, Sylvi Rasilo, Liisi Klobut, Osmo Rasilo, edessä Atso Takala
4. Sven ja Maija Lalander Samuel ja Elina Lehtonen
5. Sven Lalander ja Elina Lehtonen
6. Lauri Smeds ja Karin Ohlsson
7. Heikki Ja Hannu Hirvensalo, matkakaveri Kristian Nenonen, Martin ja Eero Smeds
8. Sylvi Rasilo, Kaarina ja Ritva Hirvensalo
9. Ruotsin sukulaisia. Christine Lalander-Forsberg ja lapset Elin ja Victor
10. Teuvo Äyräpää ja Aino Takala
11. Tapio ja Aino Takala, Riitta Smeds ja Kaija Rasilo
12. Laivalla matka taittui mukavasti, Osmo ja Sylvi Rasilo ja Kristiina Hannula


PÖYHÖSTEN SYNTYMÄPÄIVIEN VUOSI.

Sukuyhdistyksemme, ainakin vanhempi sukupolvi, muistaa Pöyhösten emäntäkoulun Haapavedellä. Koulun 100 -vuotisjuhlaa vietettiin kesällä 1992.

Tänä vuonna on aihetta juhlia tuon merkittävän koulun perustajaperheen jäseniä, ts. viettää heidän syntymäpäiviään. Jostakin sattumasta yhdeksäiseen päättyvä vuosiluku soveltuu perheenjäsenten juhliin. Nora eli Alexandra Eleonora oli A.J.:n tyttäristä nuorin. Hän syntyi 16.7.1849, joten hänen syntymästään tulee nyt kesällä 150 vuotta. Hänen puolisonsa Johan (Juho) Pöyhönen oli syntynyt 26.5.1839. Siitä tulee kuluneeksi 160 vuotta. Juho Pöyhönen oli Haapaveden kirkkoherrana kaksi vuosikymmentä alkaen v 1886. Hän oli kotoisin Suonenjoelta.

Heidän vanhin tyttäristään, Maiju Eleonora, oli syntynyt samana päivänä kuin isänsä, vuonna 1879, siis 120 vuotta sitten.

Matti Pöyhönen oli syntynyt 11.11. 1880, hänen syntymästään tulee 119 vuotta. Sietää kaiketi mainita myös hänet juhlijoiden joukossa.

Matin puoliso Irja Helmi Tellervo os. Kaulio oli syntynyt vuonna 1899, hänen syntymästään on siis nyt keväällä kulunut 100 vuotta. Irja Pöyhönen oli syntynyt Karjalan Kannaksella.

Näin pyöreitä vuosia juhlivat ovat aikanaan kaikki olleet emäntäkoulun ylläpitäjiä. Tässä työssä mukana oli myös Noran ja Juhon tyttäristä nuorin Elsa.

Hänen syntymävuotensa oli 1883.

Tähän juhlajoukkoon sopii kaiketi vielä liittää marraskuussa 80 vuotta täyttävä perheen vävy Martti Sakari Malkavaara. Hän teki elämäntyönsä sodista selvittyään Haapavedellä hoitaen puolisonsa Anna-Liisan kanssa emäntäkoulun kuuluisaa puutarhaa. Molemmat he jäivät eläkkeelle 1980 -luvulla. Anna-Liisa Malkavaara os. Pöyhönen on Irja ja Matti Pöyhösen vanhin tytär, puutarhaopettaja.

Nora Pöyhönen on tämän vuoden juhlijoiden joukosta "merkittävin". Hän oli 44 vuotias ja viiden lapsen äiti perustaessaan maassamme ainutlaatuisen koulun, kasvitarha- ja keittokoulun nuorille naisille. Haapavesi oli tuolloin hyvin syrjäinen pitäjä ja niin kasvitarhanhoito kuin kasvisten ruoaksi valmistaminen olivat siellä täysin tuntemattomia. Koulu alkoi pappilassa 1 päivänä toukokuuta 1893. Kasvitarha ja keittokoulu oli ainutlaatuinen yhdistelmä tuolloin maassamme. Oulun läänin silloinen maaherra sanoi Noralle, kun tämä oli puhumassa asiasta ja pyysi avustusta koululleen "Hyvä rouva - siis että kaksi koulua yhdellä kertaa. Eikö pitäisi ensin yrittää vain toista ja sitten, mikäli se onnistuu, ajatella myös toista". Avustus kaatui silloin tuohon mielipiteeseen. Mutta koulu alkoi. Ensimmäiset kymmenen vuotta se toimi pappilassa, pappilan puutarhassa tehtiin käytännön kasvitarhatyöt ja pappilan keittiössä valmistettiin keittokoulun työt. 1900 -luvun alussa, kun Juho Pöyhösen sairaus oli varsin huolestuttava ja oli edessä perheen muutto pois pappilasta, Nora osti 560 hehtaaria käsittävän maatilan koulua varten. Koulu ostettiin Maijun ja Matin nimiin. Naiset eivät tuolloin saaneet omistaa avioliitossa mitään. Nora oli tuolloin 54 vuotias ja lapsiperhe oli Haapavedellä kasvanut vielä yhdellä pojalla.

Mainitsen nämä Noran ikävuodet sitä varten, kun hän varsin iäkkäänä ollessaan uskalsi ryhtyä moisen koulun ylläpitoon. (naisten keski-ikä Suomessa oli tuolloin 48 vuotta). Nyt, kun vastaava keski-ikä on jatkunut, ollen se 78 vuotta, naiset haluaisivat eläkkeelle useasti jo 55-58 vuotiaina, Nora Pöyhösen työ ansaitsee kyllä todella kunnioituksemme. Olisi mukava tietää, voisiko Suomen koulu- tai muu historia kertoa meille jotakin vastaavaa kuin Nora. Ja vielä siinä iässä! Nykyaikana, kun yhteiskunta ei tunnu hyväksyvän edes nelikymppisiä työhön. Oi, miten paljon nykyihmisillä olisikaan oppimista entisistä ajoista. Joka ei vanhaa tiedä, se ei uuttakaan ymmärrä!

Haapavesi oli tuolloin kaukana liikennepaikoista. Lähin rautatieasema oli Oulainen, minne oli matkustettava hevosella 35 km. Ja junamatka Helsinkiin kesti kaksi vuorokautta. Koulun ylläpito vaati Helsingin matkoja hyvin useasti. Nora Pöyhösellä oli taito saada myös lapsensa mukaan koulutyöhön, myöhemmin myös opettajiksi, ja, kuten tiedetään, työhön innostui aikanaan myös kolmas sukupolvi. Koulu oli vuoteen 1955 Pöyhösten koulu, jolloin se siirtyi valtion omistukseen. Nora Pöyhösen ainutlaatuista elämäntyötä meidän on syytä juhlia. Juhlakahvit ja syntymäpäiväseurat vietetään Haapaveden seurakuntakeskuksessa toukokuun 2. päivänä alkaen klo 13. Tarjoamme kakkukahvit ja "pieniä tietoiskuja" perheen elämän työstä. Kirkkoherra Teuvo Aho pitää seurapuheen ja kanttori Martti Murtoperä huolehtii säestyksistä.

Anja Pöyhönen


HYVÄT NAISET JA HERRAT!

Keski-Suomen museossa oli keväällä 1998 esillä näyttely Hipparinkiä ja rottajahteja, Jyväskylän lapsia Ahti Rytkösen 1940-1950-luvun valokuvissa. Näyttelyn avasi Matti Leiwo, suvun jäsen, Jyväskylän yliopiston suomenkielen professori:

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta professori Ahti Rytkösen syntymästä. Jyväskylässä Ahti Rytkönen teki pitkän päivätyön Kasvatusopillisen korkeakoulun lehtorina. Tämä näyttely on avaus Ahti Rytkösen syntymän satavuotisjuhlavuoden tapahtumiin.

Jyväskylän yliopistolla on ollut ilo ja kunnia saada käyttöönsä ja hoitoonsa professori Ahti Rytkösen kieli- ja kansatieteelliset muistiinpanot ja valokuvat. Kun Ahti Rytkösen perikunnan, Antti Rytkösen, Kirsti Salmisen ja Kaarina Dehlsin kanssa aikoinaan kokoelmista keskustelimme, emme voineet aavistaakaan, miten monipuolisia ja kiinnostavia hänen keräelmänsä ovat: sanamuistiinpanoja, kertomuksia, kuvia ja lehtileikkeitä kulttuurin eri alueilta. Aineisto täyttää suuren varastohuoneen, ja emme vielä edes ole pystyneet selvittämään, mitä tutkimusaiheita aineistosta löytyy Alan uskoa Rytkösten suvussa kiertävää tarinaan, jonka mukaan perheessä syntyi pientä skismaa naisväen kanssa kun tietyssä vaiheessa kokoelmia varten olisi pitänyt ruveta raivaamaan tilaa keittiönkin kaapeista.

Kun Ahti Rytkösestä on juuri valmistunut Pirjo Korkiakankaan - hän on aktiivisesti myös osallistunut tämän näyttelyn organisoimiseen - lämminhenkinen lyhyt elämäkerta, en tässä puutu enempää hänen elämäänsä vaan haluan nostaa esille vielä uuden näkökulman hänen tuotantoonsa.

Tieteen nykymaailmassa on muodikasta ajatella, että yksityinen on yleistä, ja tutkia kokemista ja elämäkertoja. Tutkijat hakeutuvat osallistuviksi tarkkailijoiksi, tutkivat diskursseja ja ottavat tutkimiinsa asioihin jonkun position ja tekevät kvalitatiivista tutkimusta. Tutkija vaihtaa rooliaan ja samaistuu tutkittaviinsa. Pyydän Ahti Rytköseltä anteeksi tätä akateemisen kielen vyörytystä, mutta sillä on retorinen merkitys, minkä hän epäilemättä huomaisi ja ryhtyisi miettimään, mitä esimerkiksi kokeminen tai osallistuminen merkitsee Maaningalla. Wittgensteinia, vuosisatamme ehkä merkittävintä filosofia mukaillakseni, hän miettisi, "käytetäänkö näitä sanoja, esimerkiksi sanaa osallistuminen, todella joskus tällä tavalla siinä kielessä, jossa sen koti on".

Ensimmäisenä tulee mieleen, että ylläkuvattu osallistuva havainnointi olisi Ahti Rytkösenkin metodi. Tarkemmin ajateltuna tämä olisi kuitenkin suuri virhe.

Ahti Rytkönen ei ollut mikään osallistuva tarkkailija, hän ei eläytynyt tutkimuskohteeseensa vaan hän eli ja jakoi elämänsä niin kalakaverina kuin opettajana tutkittaviensa kanssa. Hän ei kuvaa savupirttien kansaa kuin jotakin reservaattia, hän ei haikaile vanhan unohtumista ja uuden tuloa vaan kertoo kalastamisesta ihmistensä kanssa, kehittää kuviaan heidän maasaunassaan tai eläytyy kotinsa takapihalla, lumilinnassa ja roskalaatikon ympärillä tapahtuvaan aitoon draaman ja kihisevään jännitykseen. Hänelle savupirttien arkaainen kieli ja koululaisten slangi ovat yhtä kiinnostavia ja arvokkaita tutkimuskohteita. Hänelle elämä kaikkinensa: työ ja leikki, kieli ja kulttuuri, arki ja pyhä on aitoa, kiinnostavaa ja arvokasta. Nämä asiat olivat hänelle arvo sinänsä ilman sivutarkoituksia tai elitistisiä avoasetelmia. Tämä mukana eläminen erottaa hänet kansanelämän ja koulun tarkkailijoista.

Ahti Rytkönen oli ja on ehkä edelleenkin ainoa aito antropologimme. Hän myös kirjoitti ja esitti kuviaan niille, joiden kieltä ja kulttuuria hän tutki: vuosikirjoissa, sanomalehdissä ja kuvalehdessä. Kansanomaisesti mutta kuitenkin systemaattisesti ja tieteellisellä tarkkuudella. Hän ei valistanut vaan palautti tietoa sinne, mistä se oli lähtöisin, tämäkin hyvin poikkeava piirre tiedemiehissämme.

Ahti Rytköselle savupirttien askareet ja poikien leikit koulupihalla olivat arvo sinänsä, eivät eristetyn, romantisoidun ja idealisoidun historian heijastumia. Kieli oli hänelle tekemistä: kertomista ja kuvailua, huumoria ja maagista vaikuttamista. Sitä kieltä, mitä hän tutki, hän myös itse taitavasti käytti artikkeleissaan, runoissaan, jutuissaan ja kertomuksissaan. Kun kielitieteen ja kansatieteen tehtäväksi nähtiin kielen ja kansan jalon muinaisuuden kuvaaminen, on helppo ymmärtää, miksi häntä ei aikanaan ymmärretty ja miksi hänet koettiin oikeaoppisten kovakauluksisten tiedemiesten piirissä kerettiläiseksi.

Tänään nämä samat, aikanaan aliarvostetut asiat tekevät Ahti Rytkösestä merkkimiehen. Hänen näkemyksensä kielestä ja kulttuurista oli ja on edelleenkin aikaansa edellä. Myös hänen valokuvissaan näkyy toisaalta hänen maastoutumisensa taustaan ja kameran taakse: leikit ovat aitoja ja spontaaneja, toisaalta komean rottasaaliin pyytäjien ylpeyden ja tilanteen merkittävyyden jakaminen myös kameran takana näkyy kuvasta.

Tahdonkin yliopiston ja etenkin etnologian ja suomen kielen laitoksen, joiden vastuulle Rytkösen perinnön vaaliminen nyt jää, puolesta kiittää Keski-Suomen museota tästä näyttelystä. Samalla tuon myös rehtori Aino Sallisen, joka ei itse päässyt paikalle, tervehdyksen tähän tilaisuuteen ja kiitokset yliopiston puolesta aineiston lahjoittaneille Ahti Rytkösen lapsille.


KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

Kuluvan vuoden vuosikokous - tutummin sukukokous - pidetään lauantaina 23.10 1999 Lyceumklubin huoneistossa osoitteessa Rauhankatu 7 E, Helsinki.

Aloitamme yhteisellä lounaalla klo 13, minkä jälkeen virallinen kokous ja muuta ohjelmaa. Lähetämme tarkempia tietoja syksyn alkaessa.

Tervetuloa joukolla mukaan läheltä ja kaukaa!

Hallitus


AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT

Aune Äyräpään rahaston stipendit vuodeksi 1999 taiteen harrastuksen ja opintojen tukemiseksi yhdistyksen jäsenten eskuudessa julistetaan haettavaksi elokuun loppuun mennessä.

Hakemukset perusteluineen tulee osoittaa yhdistyksen hallitukselle ja ne lähetetään yhdistyksen esimiehelle osoitteella:
ELINA LEHTONEN
Lukupuronrinne 2 D
02200 Espoo


SAATAVISSA

Anne Petersen-Jessen: Liperin rovasti Anders Josef Europaeus,
hinta 50 mk

Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten sukumatrikkeli,
hinta 50 mk

Sukusanomien juhlanumero / 21.11.1997,
hinta 10 mk.

Julkaisuja voi tilata Kirsti Salmiselta


A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY
HALLITUS 1999

- Elina Lehtonen, esimies - Liisi Klobut, sihteeri - Kristiina Hannula
- Kaarina Hirvensalo - Eero Hirvensalo - Tuomas Lehtonen
- Anja Pöyhönen - Kaija Rasilo - Eeva Rytkönen - Kirsti Salminen
- Riitta Smeds - Pertti Äyräpää



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.