

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1999 No. 1(79) ISSN 0356-0791 (Painettu)
 Anita Lalanderin opastuksella tutustuttiin Tukholmaan.
SISÄLLYS
ESIMIEHEN TERVEHDYS
TANKAR EFTER ETT SLÄKTMÖTE
SLÄKTBESÖK FRÅN ANDRA SIDAN VIKEN
MUMMI, PEGASOS...
ISOISOISÄMME JA KEISARI...
VUOSIKOKOUS 21.11.1997
ROVASTI A.J. EUROPAEUKSEN OIKEA SYNTYMÄPÄIVÄ
KUVASATOA TUKHOLMAN VUOSIKOKOUKSESTA
PÖYHÖSTEN SYNTYMÄPÄIVIEN VUOSI
HYVÄT NAISET JA HERRAT!
A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry
Sukusanomat 1999 No. 1 (79)
Toimitus: Kirsti Salminen
Taitto: Masa Pulkkinen
Kansikuva ja viereisen sivun kuvat:
Anita Lalanderin opastuksella tutustuttiin Tukholmaan.
Sylvi ja Osmo Rasilo sekä kaksoset Takala, Timo ja Sini.
ESIMIEHEN TERVEHDYS
Sukuyhdistys A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry oli
vuoden 1998 aikana pohtinut, että olisi syytä ottaa "välivuosi"
sukuyhdistyksen toiminnassa, mikä jo monen vuoden ajan on ollut vauhdikasta
monine retkineen Liperiin, Viipuriin, Parikkalaan ja viimeksi Tukholmaan tai
Kansallismuseokiertueineen ja juhlakokouksineen kuten A.J. Europaeuksen suuri
syntymäpäiväjuhla Akavatalossa.
Vauhdikas meininki lie suurelta osalta ollut, paitsi
idearikkaan hallituksen, ennenkaikkea yhdistyksen nuorekkaan esimiehen, Eero
Hirvensalon, ansiota. - Suuret kiitokset hänelle!
Vuosikokous v 1998 päättikin laivaristeilyllään Tukholmaan
hallituksen esityksen mukaisesti suositella "hengähdystaukoa" ja kun
Eero Hirvensalo ansaitusti halusi jättää esimiehen tehtävät, se valitsi hänen
tilalleen allekirjoittaneen, Elina Lehtosen. Suostuttuani siihen vuodeksi on
hallitus kaavaillut seuraavan vuosikokouksen pidettäväksi menneiltä vuosilta
tutussa Lyceum Klubissa Helsingin Kruununhaassa. Lennokkaampia suunnitelmia
jatkoon on hautumassa seuraaviksi vuosiksi.
Niille, jotka eivät voineet osallistua Tukholman risteilyyn
ja mukana olleillekin kertaukseksi on nyt ilmestyvässä Sukusanomien numerossa
matkakertomuksia kahdellakin kielellä samoin talletettua aineistoa v:n 1997
syntymäpäiväjuhlasta.
Vaalikaamme sukulaisten kesken yhteenkuuluvaisuuden
tunnetta.
Se on arvokas pääoma!
Keväisin terveisin
Elina Lehtonen
 Sylvi ja Osmo Rasilo sekä kaksoset Takala, Timo ja Sini.
TANKAR EFTER ETT SLÄKTMÖTE
Släktintresset kommer smygande med stigande
ålder. Detta är väl en sanning så god som någon. Att det sedan redan i unga år
kan vara roligt att träffa nya människor och bekanta sig med andra har väl
ingenting med att man är släkt att göra. Sedan kanske det visar sig att man har
viss släktskap och det gör väl inte mötet mindre intressant.
När jag var liten var jag ofta och hälsade på
Mammas släktingar i Finland. Jag hade många kusiner, en moster och två
morbröder och inte att förglömma en mormor som alla fanns i Helsingfors. Jag
har många roliga minnen från mina resor dit. När jag själv fick barn har även
de fått tillfälle att träffa släkt från Finland, redan när de var små var vi i
Helsingfors och träffade Gammelmormor som barnen gärna hälsade på.
Inte kanske för att hon var släkt men för att
hon var en snäll mormor som det var roligt att träffa och få höra berätta om
gamla tider.
I somras hade Mamma Maija ordnat en släktträff
med finska släktingar här på Lidingö och vi fick möjlighet att träffa en hel
del sysslingar och pysslingar. Det mest bestående minnet av den träffen var nog
att det sjöng så vackert. Många av släktingarna sjöng i kör och det var mycket
vackert och roligt att få höra dem sjunga. I övrigt är det som sagt trevligt
att träffa nya människor och lite extra spännande blir det nog när man vet att
vi har samma förfäder. Historien kommer närmare.
Tina
(Christine) Lalander Forsberg
SLÄKTBESÖK FRÅN ANDRA SIDAN VIKEN
Jag begav mig ut till Lidingö en eftermiddag i
slutet av september.
Det kändes lustigt att åka och träffa en del
av min fiska släkt så där över en eftermiddag. När jag var liten (nu är jag
faktiskt 23 år gammal) träffade jag dem så sällan och det var alltid väldigt
spännande och högtidligt. Nu ser jag dem flera gånger per år, och jag känner
mig riktigt hemma tillsammans med dem.
Väl där välkomnades jag av Maija, min mammas
moster. Jag kände mig till en början en aning malplace' i min svarta, tajta
klädsel. Jag minns jag hörde någon säga att man nog inte kan ta miste på att
jag om någon är svensk.
Den känslan försvann dock då jag såg min kära
mormor ivrigt konverserandes med andra släktmedlemmar. Hon kramade om mig
innerligt, som alltid, och utbrast -Lääkeri, lääkeri! Jag blev lite generad,
eftersom jag inte riktigt kände mig som en läkarstuderande i min ovannämnda
klädsel. Alla där nickade dock uppskattande och jag log tillbaks. Jag gick
sedan runt och hälsade på alla jag kom åt, men pratade nog mest med min moster
som jag blev glad att hitta där. Något som förgyllde den här eftermiddagen var
de ljuvliga tårtor Maija bjöd på. Om något kan smälta i munnen var det dessa
tårtor.
Det är ingen nyhet för mig, och säkert inte
för er heller, att mina morföräldrar värderar släkten oerhört högt. Jag får alltid
en känsla av värme och samhörighet när jag besöker dem - en känsla av att höra
till. Det är en fin känsla.
De representerar även trygghet och
beständighet för mig. Funderar jag över något gör jag ofta en tripp till
Helsingfors för att få lite ro och distans. När de nu kom till Stockholm tog
jag förstås tillfället i akt att träffa inte bara dem, utan även en annan del -
av den släkt jag tillhör.
Efter kaffe, småprat och musikuppträdanden
begav jag mig med allihop till färjan. Det kändes lite konstigt när jag gick av
tunnelbanan för att åka hem till mig, medan de andra fortsatte till båten. När
jag promenerade hemåt längs med Torsgatan i Stockholm tänkte jag för mig själv
- Karin, fastän du är här och de är där, så hör du alltid till.
Karin
Olsson
dotterdotter till Elina Lehtonen
Mummi (konservatiivinen) Pegasos (aikaansa seuraava)
Yhäkö Mummi, tuo
fossiili jäinen,
mi vanhuuttaan jo lienee kaistapäinen,
viel' yrittelee kyytiin Pegason
Vaikk' kompuroimista se jo on!
Tuo Pegasos kun alkaa täyden laukan,
niin kuinkas silloin käykään Mummiraukan.
Ratsunsa selästä hän tupsahtaa
ja kuperkeikkaa maahan kupsahtaa.
Ei runoratsu välittävän näy,
mitenkä siinä mummovanhan käy.
Hän taaksensa vain silmää mulauttaa
ja halveksuen häntää huiskauttaa,
ja yhä hurjempahan laukkaan ajaa,
etsien parempata ratsastajaa,
ja miettii mielessään: "No tottavie
saa päättyäkkin mummoin runon tie,
jo nuorempien käsiin kynä joutaa
he vuorostaan saa runon maille soutaa.
He alkakohot kilvan punoa
nyt uusin mielin uutta runoa,
ja vailla riimittelyn kahlehi
rynnätkööt uomaa ultramodernia.
Minäkin silloin, ilon hirnunnalla
kevyttä taakkaa kannan kunnialla!"
Mutt vanha polvi ymmällä on noissa
uusmuotisissa runosokkeloissa:
he puistaa päätä, katsoo, kuuntelee
ja epäröiden tuumii, harkitsee:
"Pitäisi olla aivovaurioita
ett' ymmärtäisi tekeleitä noita.
En enää ratko arvoituksia,
en pohdiskele vertauksia:
tää onko iskelmää vai thrilleriä?
Mä vaadin Goethea ja Schilleriä!
Kas siin' ei pinnallista poppia
vaan selkeää ja syvää oppia,
sen sanomana voimallinen haaste:
pois kaikki hengen sekä luonnon saaste!
ISOISOISÄMME JA KEISARI. LIPERIN ROVASTI KEISARIN SUOMEN VAIKUTTAJANA
Kuluneena syksynä on keskustelua herättänyt prof. Matti
Klingen 1800 -luvun Suomen historiaa käsittelevä yleisteos, suomalaiselta
nimeltään "KEISARIN SUOMI". Edellisenä vuonna se jo ilmestyi
laajemman historiasarjan osana ruotsinkielisenä nimellä "Kejsartiden".
Eräässä arvostelussa liitettiin nimeen vielä epiteetti: "guldålder"-
kultakausi. Tuo ajanjakso, jota meidän sukupolvemme on tottunut nimittämään
AUTONOMIAN ajaksi, ei kaikkien arvioitsijoiden mukaan liene ollut pelkästään
kulta-aikaa isänmaallemme. Me itsenäisyytemme aamunkoitossa kasvaneet näemme
siinä vieraan sortovallan varjoa, ellei nyt ihan Iivana julman haamua! Yhtäkaikki,
sinä aikakautena luotiin suomalaisen yhteiskunnan perustaa, yhä vieläkin
voimassaolevaa!
Mutatis mutandis voisin nyt otsikoida sanottavani:
"ISOISOISÄMME JA KEISARI" tai "LIPERIN ROVASTI KEISARIN SUOMEN
VAIKUTTAJANA".
Rovasti, teologian tohtori Anders Josef Europaeus, jonka
syntymän 200 -vuotisjuhlaa nyt vietämme, osallistui vv. 1863-64 valtiopäiville
ja niitä edeltävään tammikuun valiokuntaan v 1862.
Sukuyhdistyksen aikomus oli toistaa historiaa järjestämällä
syntymäpäivät ja vuosikokous ns. Tieteellisten seurojen talossa, entisessä
Säätytalossa, missä valtiopäivät aikanaan kokoontuivat, ei kuitenkaan vielä v
1863. Säätytalo valmistui vasta 1890 ja palveli valtiopäivien, ensin vain
aatelittomien säätyjen, sitten koko yksikamarisen eduskunnan valiokuntien
kokoontumispaikkana ennen v 1934, jolloin nykyinen eduskuntatalo valmistui ja
Säätytalo luovutettiin tieteellisten seurojen käyttöön.
Neuvottelut tuon - kuitenkin institutiona A.J. Europaeuksen
toimintaan liittyvän tilan saamiseksi juhlapaikaksemme eivät johtaneet
tulokseen. Tiettävästi siellä tänä iltana kokoontuvat romaaniveteraanit
viettämään Suomen itsenäisyyden 80 -vuotisjuhlaansa.
Terveisiä vain sinne!
Toisekseen vielä silloin, kun Liperin rovasti A.J. Europaeus
pappissäädyn edustajana osallistui valtiopäivätyöskentelyyn, aatelittomatkin
säädyt pitivät istuntonsa ritarihuoneella. Kukaan ei kai tullut kysyneeksi noin
korkeasäätyistä tilaa kokouspaikaksemme?
Mutta onhan Pasila hieno paikka, tämän päivän mediakeskus, joten
olemme täällä ihan vallan silmässä.
Voimme silti kuvitella nyt olevamme empire-Helsingin
tuntumassa armon vuonna 1863. Siinä miljöössä, senaatintorin äärellä, mitä nyt
katselee keisari Aleksanteri II jalustaltaan, Liperin rovasti kohtasi keisarin
ja sai kunnian vaikuttaa "KEISARIN SUOMEN" asioihin. - Muuten itse
keisarilta hän oli jo v 1856 saanut teologian tohtorin arvon tunnustukseksi
työstään kirkkolakikomiteassa.
Tuohon historialliseen ympäristöön liittyy myös
allekirjoittaneen ensimmäinen lähempi tutustuminen isoisoisä A.J. Europaeukseen
ja nyt esillä olevaan aiheeseen.
V 1943, keskellä sota-aikaa, osallistuin Helsingin
yliopiston teologisessa tiedekunnassa prof. Yrjö J.E. Alasen johtamaan
kirkkohistorian seminaariin, jonka aiheena oli pappissääty vv. 1863-1864
valtiopäivillä. Jouduin silloin tekemään työni A.J. Europaeuksen toiminnasta,
mutta en ole onnistunut jäljittämään sitä, paitsi paria konseptilehteä, jotka
löytyivät kansallisarkistosta vanhempieni kokoelmasta A.J. Europaeus-mapista!
Kaija Rasilo on hankkinut käyttöön valtiopäivien
pöytäkirjat,
"Högvördiga Prästaståndets Pleni -Protokoll",
joista poimittujen sitaattien valossa pyrimme luomaan kuvan isoisoisämme
valtiopäivätyöstä.
Keisariaikaan siis! Sodan 1808-09 seurauksena oli Suomi
liitetty Venäjään suuriruhtinaskuntana, johon Viipurin läänikin yhdistettiin v.
1811. Keisari Aleksanteri I oli kutsunut koolle Suomen säädyt v 1809
Porvooseen. Ne olivat maamme ensimmäiset omat valtiopäivät. Niiden jälkeen
kesti yli puoli vuosisataa kunnes säädyt seuraavan kerran saatiin koolle.
Nikolai I:n aika oli pysähtyneisyyden aikaa ja vasta Aleksanteri II:n noustua
valtaistuimelle 1855 alkoivat vapaammat tuulet puhaltaa ja suomalaisten harras
toive säännöllisten valtiopäivien järjestämiseksi toteutui. V:n 1862 alussa
saatiin koolle ns. tammikuun valiokunta ja seuraavan vuoden syksyllä alkavaksi
määrättiin valtiopäivät. Kaikki neljä säätyä, aatelis-, pappis-, porvaris- ja talonpoikaissääty
saivat edustuksensa. Lääninrovasti, teol. tohtori A.J. Europaeus oli molemmissa
Ylä- ja Ala-Karjalan edustajana.
Papiston kokoontuessa ritarihuoneella viittasi säädyn
puheenjohtaja arkkipiispa Bergenheim siihen, että edellisistä valtiopäivistä
oli kulunut jo 54 vuotta ja siksi halusivat säädyt osoittaa "alamaista
kiitollisuuttaan" keisarille, joka oli kutsunut säädyt koolle. Tätä
tehtävää varten valittiin 12 hengen yhteinen lähetystö, mm. A.J. Europaeus
pappissäädystä.
Arkkipiispa piti keisarille ranskankielisen puheen.
Vaskirumpujen ja torvien raikuessa senaatintalon portailta
julistettiin 15.9. valtiopäivät avatuiksi, ja kun valtakirjat oli tarkistettu
ja säätyjen väliset tervehdykset esitetty, oli 18.9. juhlallinen avaus Nikolain
kirkossa.
Papisto, porvaristo ja talonpojat olivat jo paikalla kun
keisari Aleksanteri II suuriruhtinaat ja ministerit seurueenaan saapui
aatelissäädyn saattamana.
Luettiin asialista: 48 asiaa. Luetteloa silmäillessä on
huvittavaa havaita, miten ajankohtaisia monet niistä yhä ovat. Kuin päivän
Helsingin Sanomien otsikoista, vain vähän vanhahtavasti ilmaistuina! Mm.
naisten täysivaltaisuus, maaomaisuuden ositus, kirkkopakko, lapsenmurha,
papiston palkkaus, omistusoikeus, kansakoulujen perustaminen, eläinten
pahoinpitely, rikoslaki, Suomen Pankin johto, Wiipurin alueen lahjoitusmaiden
lunastusoikeus, viinanpoltto, siis kysymys alkoholimonopolista, kalastusoikeus
sisäjärvissä, viljakauppa, paino- ja pituusmitat, irtolaiset...
Valittiin jäsenet valiokuntiin. Europaeus tuli laki- ja
talousvaliokuntaan. Hän käyttikin istunnoissa paljon puheenvuoroja
talousasioita käsiteltäessä.
Europaeus teki itse kaksi anomusta. Ensimmäinen koski
yläalkeiskoulun perustamista Karjalaan. Europaeus totesi, että sillä alueella,
entisessä Käkisalmen läänissä oli 200 000 asukasta, mutta siellä ei ollut
ainoatakaan ylempää oppilaitosta. Papisto oli jo aikaisemmin anonut
hiippakuntahallitukselta puoltolausetta sellaisen perustamiseksi Joensuuhun tai
ainakin sikäläisen ala-alkeiskoulun laajentamista kolmiluokkaiseksi.
Samansuuntainen anomus oli lähtenyt muiltakin tahoilta
maakunnassa ilman, että toimenpiteisiin olisi ryhdytty.
Keisari oli nyt esittänyt kansakoulujen perustamista.
Kuitenkin myös oppikoulut olivat tarpeellisia paitsi virkamiehille ja elinkeinonharjoittajille
myös rahvaalle tällä seudulla, jonka suhteellisen köyhät asukkaat eivät voineet
kustantaa lapsilleen koulutusta etäisemmillä paikkakunnilla. "On
tapahtunut, että moni varaton nuorukainen on joutunut luopumaan opinnoista ja
palaamaan ammattiin, johon hänellä ei ole ollut taipumusta eikä voimia. Myös
pappis- ja opettajatarve edellyttää yläalkeiskoulun perustamista. Yleinen
mielipide maakunnassa vaatii sitä. Saan nöyrästi anoa arvoisilta säädyiltä ja
myös Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan tämän huomioimista. Onhan tämä laaja
maakunta maan omalaatuisen kulttuurin etuvartio, jolle on suotava tähänastista
parempia mahdollisuuksia hankkia aineksia vankkaan tieteelliseen ja
humanistiseen sivistykseen."
Vaikka Kuopion piispa Frosterus osoitti hivenen närkästystä
Europaeuksen valittaessa hiippakuntahallituksen hitautta asian hoidossa,
saatiin tämän toivoma tulos. Jatkokäsittelyssä Europaeus vielä tähdensi, että
Kuopion yläalkeiskoulu on nyt täynnä oppilaita, joten ilman valtiolle koituvia kustannuksia
voitaisiin siirtää ylimääräiset opettajat ja Karjalasta kotoisin olevat
oppilaat Joensuuhun. Näin oppilaidenkin koulukustannukset helpottuisivat.
Pappis- ja opettajapula voitetaan myös helpoiten oman maakunnan kasvateilla...
Porvaris- ja talonpoikaistaustaisina he ovat vähemmän
maailman turhuuden koskettamia, heillä on avoimempi mieli kristinuskoa kohtaan
kuin säätyläisten ja rikkaiden lapsilla. Edelleen Europaeus kaunopuheisesti
muistutti, että "tästä maakunnasta on kotoisin laulu ja taru, jotka ovat
niin paljon kohottaneet Suomen kansallistunnetta. Muu maa on
kunniavelassa!" Lisäksi Europaeus ehdotti, että myös Kuopion ja Käkisalmen
koulut pitäisi laajentaa kolmannella luokalla, jonka opetuskielenä olisi ruotsi
ja latina, jotta maakunnan suomenkielisen väestön lasten siirtyminen
korkeampiin kouluihin helpottuisi.
Sangen kaunopuheisesti Europaeus perusteli myös toista
anomustaan ehdottaessaan, että papisto tekisi aloitteen professorinviran
perustamiseksi suomensukuisten kansojen kielen ja historian tutkimusta varten
yliopistoon.
"Uralilais-altailaiseen kieliryhmään kuuluvien kansojen
joukossa olemme lähes ainoa, joka on päässyt osalliseksi tieteiden valosta. Se
kielidualismi, joka muodostaa äidinkielemme, tekee meistä jo syntymästämme
kielentutkijoita... Sukulaisuus, maantieteellinen asema ja kuuluminen Venäjään
kuten suurin osa kyseisistä kansoista, tekevät uralilais- altailaisten kielten
tutkimisesta meille omantunnon asian. Siksi myös maan korkeakoulussa on oltava
suomensukuisten ja turkkilaisten kielten oppituoli. Lisääntyvät valtion tulot
suovat armollisimmalle suuriruhtinaalle ja kunnioitetuille säädyille
mahdollisuuden jättää tästä kokouksestaan muisto yhteisestä pyrkimyksestään
kansan henkiseksi kohentamiseksi"
"Kansan tulevaisuus edellyttää menneisyyttä. Suomen menneisyys
on hämärän peitossa. Sen voi hälventää vain syvälle menevä oman ja
sukulaiskielten tutkimus." Europaeus viittasi jo ilmenevään maan
huomattavimpien tutkijain intoon ja myös siihen, että tie kristinuskolle voisi
avautua ennen tavoittamattomille seuduille. Vain vähän tunnetut ja arvostetut
kansat voisivat nousta alhaisesta asemastaan sivistykseen. "Vain
kristinusko voi kohottaa yksilöt ja kansat pimeyden ja synnin mudasta valoon ja
rauhaan ja lähemmin yhdistää ne toisiinsa. Ehkä Herra on osoittanut juuri sen
suunnan suomalaiselle lähetystyölle!" Viitaten lopuksi siihen
terveelliseen vaikutukseen, mikä kirkon tutkimuksella on ollut protestanttiseen
kirkkoon ja eritoten Suomen kirkkoon, Europaeus toivoo, että juuri pappissääty,
joka edustaa valtiopäivillä kristillistä ja tieteellistä sivistystä anoisi
Keisarilliselta Majesteetilta oppituolin perustamista yliopistoon
suomensukuisten kielten ja historian tutkimusta varten - kunhan olosuhteet sen
sallivat."
Piispa Frosterus totesi oppituolin perustamisen
hyödylliseksi ja tarpeelliseksi, mutta aloite kuului yliopistolle, jolla on
kykyä ja tahtoa. "Pappissäädyltä jäisi tosin kunnia aloitteenteosta"
näpsäytti Europaeuksen esimies! Anomus äänestettiin kumoon.
- Vaikka Europaeus tuona kansallisen heräämisen aikana oli
itsekin kiinnostunut suomenkielen ja historian tutkimuksesta, lienee noihin
aikoihin Liperissä vieraillut pikkuserkku, D.E.D. Europaeus innoittanut
anomuksen tekoon. Muiden asioiden käsittelyyn Europaeus otti vilkkaasti osaa.
Hän lukeutui itse konservatiiveihin, mainitaan eräänä ryhmän huomattavimmista
jäsenistä.
Aikaisemmin hän oli herkemmin kannattanut uudistuksia. Hänen
Wiborg- lehdessä jo v 1857 julkaistu artikkelinsa kansanopetuksen
kehittämisestä oli herättänyt myönteistä huomiota senaatin kirkollisasiain
toimikunnassa ja myös varsin radikaalien uudistajien taholla A.J. Europaeus oli
asettunut koulukysymyksissä tuomiokapitulien lausuntoja vastustavalle kannalle.
Nämä ymmärsivät kansanopetuksen vain rippikoulun valmistuslaitokseksi.
Europaeus korosti kaikinpuolisen valistamisen tärkeyttä eikä nähnyt siinä
mitään uhkaa maallistumiseen tai kapinamieleen. Hän suositteli opetus- ja
sivistystoimen jättämistä maallikkojen käsiin, jotta papisto saisi keskittyä
varsinaiseen tehtäväänsä. Tuomiokapituli oli ehdottanut, että papit
kruununpalvelijan välityksellä sakkorangaistuksella uhaten valvoisivat koulua
pakoilevien lasten vanhempia. Europaeus tuhahti, että silloin papin olisi
luovuttava virkakaavustaan ja paimensauvastaan ja pukeuduttava sotisopaan!
Europaeus oli itse Vanhan Suomen - kirkon holhouksesta
erotetun - oppikoululaitoksen kasvatti ja suhtautui kansakoulukysymykseen
melkoisesti vapaamielisemmin kuin länsisuomalaiset virkaveljensä. Itä-Suomen
tilanteeseen vaikutti tietysti se, että siellä oli kaksi kirkkokuntaa,
ortodoksinen ja luterilainen, joten koulu ei voinut olla yhden kirkon
holhouksessa.
V 1950 ilmestyneessä väitöskirjassaan Mikko Juva kiinnittää
huomiota "Itä-Suomen maaperästä nousevaan kirkolliseen uudistusmielisyyteen"
viitaten juuri Europaeuksen kannanottoihin. (M.J. osallistui mainittuun
seminaariin v 1943.)
Lieneekö syynä ikä, terveys tai varovaisuus, näyttää
Europaeus kääntyvän konservatiivisempaan suuntaan. Hän ei halunnut toteuttaa
uudistuksia liian nopeasti. "On edettävä asteittain, säilytettävä vanhasta
järjestelmästä se, mikä on hyvää ja muuttaa se, mikä on huonoa tai
epätarkoituksenmukaista. Varovaisuus ilmenee kautta linjan. Tammikuun
valiokunnassa v 1862 Europaeus oli esittänyt naisen täysi-ikäisyysikärajan
alentamista 25 vuodesta 21 vuoteen "että nainen olisi kaikissa kohden
asetettava miehen tasalle, niin että hän yhdenkolmatta vuotiaana saisi vapaasti
hallita niin itseään kuin omaisuuttaan". Tätä ankarat konservatiivit
vastustivat jyrkästi Jumalan sanaan ja kokemukseen vedoten. Myöhemmin,
valtiopäivillä Europaeus esitti, että naisen olisi kysyttävä vanhempiensa
neuvoa avioon aikoessaan. Jonkun esittäessä, että tuo koskisi vain samassa
kunnassa asuvaa tytärtä, hän varoitti liian pikkutarkoista määräyksistä, jotka
voisivat johtaa kiertämisiin ja väärinkäytöksiin. Voisihan joku avioon pyrkivä
muuttaa vain tilapäisesti toiselle paikkakunnalle luvan saadakseen.
Kunnallisiin puheenjohtotehtäviin Europaeus ei pitänyt naista sopivana.
Koulun siirtämistä kirkolta yhteiskunnan huostaan oli
Europaeus v 1857 Wiborg- lehdessä jo puoltanut eikä tammikuun valiokunnassakaan
v 1862 pitänyt koulun valvontatehtävää kirkolle elintärkeänä, koska kirkon
tehtävän painopiste on toisaalla. Hän kannatti yliopistoa koululaitoksen ylimmäksi
valvojaksi!
Kyläkoulut kuuluisivat luontevimmin yhä papiston hoitoon.
Mutta jo valtiopäivillä Europaeus puhui kirkon ja koulun yhteyden säilyttämisen
puolesta:
"On myönnettävä, ettei tieteellinen oppi suoranaisesti
tuota hedelmää seurakunnan elämälle. Herra ei jaa hengenlahjoja maallisen
viisauden mittojen mukaan. Kuitenkin yhteys on säilytettävä niin kauan kuin
mahdollista molempien hyödyksi. Vaikka kirkko näinä vaikeina aikoina tarvitsee
tieteellisesti sivistyneitä ja oppineita pappeja ei sille ole pantava niin
paljon painoa. Käytännöllinen papintehtävien hoito on tärkeä, jotta voisi viedä
seurakunnan todellista sanomaa!"
Europaeus ei kannattanut uutta kunnallislakia. Kunnallisten
tehtävien hoidosta hänellä oli pitkä ja monipuolinen yli 30 vuoden kokemus. Hän
tunsi myös sen rasitteet papin työlle. "Jos pappi joutuu kansakoulun,
köyhäin ja sairaanhoidon, holhousasioiden, rakennusasioiden, verotuksen,
kirjanpidon ja pöytäkirjojen kanssa puuhaamaan, on se liikaa. Mutta pappi ei
voi kieltäytyä esim. köyhäinhoitohallituksen puheenjohtajuudesta, ettei köyhä
ja apua tarvitseva väestö kärsisi! Sihteerin pappi kyseisiin tehtäviin
tarvitsee ja niistä kokonaan vapautusta anoville se suotakoon.
Keskusteltaessa opettajien palkankorotuksesta Europaeus
kantoi huolta, ettei opettajien palkka nousisi pappien palkkaa korkeammaksi.
"Se lisäisi pappispulaa. Nuorukaiset, joilla on pappiskutsumus
houkuteltaisiin opettaja-alalle, missä myös täysi eläke kertyy liian varhain
(52 v.) Europaeus kannatti 60 v:n eläkeikää ja kohtuullista palkankorotusta: 150
tynnyriä vuosittain vain lukion klassisten kielten ja tieteiden opettajalle, ei
kaikkien aineiden!
Kappalaisten ja lukkarien virkatalomaksujen alentamista hän
vastusti. "Aikana, jolloin muut säädyt luopuvat eduistaan on sopimatonta
että pappissääty vaatii etuoikeuksia! "
Asiantuntemustaan maaseudun oloihin Europaeus osoitti, kun
käsiteltiin esim. maanomistus- tai kalastusoikeus kysymyksiä, laiduntamista
toisen omistamalla maalla tai viinanpolttoa. Europaeus ymmärsi kotiseutunsa
vastahakoisuuden tehdaspolttoa kohtaan ja uskoi kotitarvepolton vähitellen
itsestään lakkaavan, kun rahvas huomaa, ettei se pysty kilpailemaan
tehdaspolton kanssa. Valmisteveron korotus kyllä rajoittaisi kulutusta. Hän
ehdottikin kotitarvepolton säilyttämistä Oulun, Kuopion ja Viipurin lääneissä.
Sosiaaliset kysymykset olivat myös Europaeukselle tärkeitä. Kun
lääninrovasti Stenbäck valitti mustalaisten tapainturmelusta ja sitä että he
kyllä kastattavat lapsensa, mutta eivät elä seurakunnan yhteydessä, Europaeus
korosti, ettei mustalaisiin kohdistuvilla pakkotoimenpiteillä saada aikaan
tulosta, vaan siten että heidän lapsensa saavat nauttia opetusta ja kasvatusta.
Myös irtolaisten henkilökohtaisia oikeuksia tulee kunnioittaa, mutta samalla
valvoa etteivät he poistu kunnasta ja jätä perheitään pulaan ja kunnan
kuormaksi!
Europaeus tähdensi kansalaisten tasa-arvoista kohtelua.
Kaikilta tuli periä asiaankuuluvat maksut saman periaatteen mukaan, mutta
Venäjällä työskentelevät työväenluokkaan kuuluvat oli vapautettava
henkilökohtaisista maksuista ja manttaaliveroista. Ilmeisesti Karjalasta oli
liikettä idän työmarkkinoille ja Europaeus kantoi huolta kotiseudultaan
lähteneistä "siirtotyöläisistä". Koko valtakuntaa koskeviin
talousasioihin Europaeus otti selvän kannan. "Koska pankit ovat voittoa
tuottavia laitoksia, ei valtion tule maksaa pankilta saamaansa tukea takaisin
(mitä oli vaadittu), mutta pankkia ei vastedes tule velvoittaa
avustuksiin!" Europaeuksen ehdotus hävisi täpärästi. (Miten olisi nyt? )
Vielä tarjosi Europaeus viisaan varoituksen valtiovallalle:
"Ottaen huomioon sisämaassa vallitsevan hädän (nälkävuodet) ei olisi
otettava ulkomaista lainaa ja on ryhdyttävä vain sellaisiin hankkeisiin, joihin
on varaa. Kansakoulun perustaminen ei toki kaada valtion taloutta!" lisäsi
Europaeus varmuuden vuoksi!
Europaeus ei pystynyt paneutumaan valtiopäivätyöhönsä niin
perusteellisesti kuin olisi halunnut. Siihen lienee vaikuttanut sairastelu ja
väsymys. Terveys oli jo aikaisemmin horjunut ja valtiopäivätyön paineessa
vointi heikkeni yhä. Istuntojen kuluessa hän joutui poistumaan pari kertaa
huonovointisuuden tähden.
Huoli Liperin selviämisestä vaikeina nälkävuosina painoi
mieltä. Liperiläiset olivat tyytymättömiä kirkkoherran poissaoloon. Pojalleen
Addelle E. kirjoitti sen hyvin ymmärtävänsä, eihän pappi saanut jättää
seurakuntaansa!
Häntä vaivasi myös se, ettei riittävän perusteellisesti
voinut perehtyä kaikkiin käsiteltäviin asioihin ennen mielipiteen
muodostamista.
Lapsilleen hän kirjoitti: "Haluaisin tulla kotiin,
osaksi siksi, että haluaisin nähdä teidät, kotiseudun ja kansan, osaksi siksi
etten ole niin kiinnostunut kaikista valtiopäiväkysymyksistä, eräät kysymykset
vaativat koko joukon asioihin perehtymistä ja siihen minä olen liian
vanha."
Lopulta Europaeus joutui pyytämään virkavapautta viimeisen
kuukauden ajaksi.
Seuraavien, v:n 1867, valtiopäivien kokoonpanosta puuttui A.J.
Europaeus, joka mainittiin tuomiorovasti Renvallin rinnalla toisena
huomattavana konservatiiviryhmän edustajana.
Konservatiivina Europaeus ei ollut jyrkkä vaan toisia
kuunteleva ja huomioonottava. Hän jopa kehotti joskus sanasaivarteluun ja
loukkaavaan kritiikkiinkin erehtyvää pappissäätyä veljiensä rakkaudelliseen
kohteluun:
"Usein kun luulemme kirjoittavamme vakaumuksesta,
sukeltaa sydämestämme demoneja amorinien hahmossa tarttuen kynään ja ohjaten
sitä. Ei saa tehdä veljistä leikkikaluja.
Tiga har sin tid, tala har sin tid!"
- Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Elina Lehtonen
Juhlapuhe A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen vuosikokouksesta
21.11.1997
Lähteitä:
- Högvördiga Prästaståndets Pleni-Protokoll vid Landtdagen i
Helsingfors 1863-1864 I-IIII
Helsingfors 186465.
- Österbladh, Kaarlo, Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809-1906
Helsinki 1933.
- Petersen- Jessen, Liperin rovasti Anders Josef Europaeus
Pieksämäki, 1987
MUISTUMIA A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N JUHLALLISESTA VUOSIKOKOUKSESTA 21.11.1997
Sukuyhdistyksemme 49. vuosikokous pidettiin kantaisämme
Anders Josef Europaeuksen 200 -vuotissyntymäpäivänä 21.11. 1997 suuren
sukujuhlan ja illallisten puitteissa. Muutamia havaintoja poikkeuksellisen
juhlavasta kokouksesta, virallisia dokumentteja täydentämään. Havaintojen lähdemateriaalina
on paitsi omat muistikuvat myös Martin Smedsin kuvaama videonauha juhlakokouksesta.
Hallitus oli valmistellut kokousta suuren innostuksen
vallassa, ja ilo oli suuri, kun osallistujia tuli ennätysmäärä: 87 henkeä,
vauvasta vääriin, ympäri Suomea sekä Ruotsista asti! Osallistujat löysivät
Pasilan kivierämaasta Akava-talon pienen etsinnän jälkeen. Ulkokynttilät osoittivat
tietä juhlapukuiselle osallistujajoukolle.
Sisäänastuttuaan jokainen sai rintaansa nimilapun, ja
tutustuminen kävi helposti. Akavatalon suureen saliin oli katettu
valkoliinaiset illallispöydät ja seisova pöytä. Anders Josef Europaeuksen
muotokuva ja yhdistyksemme "sukuaarteet", mm. Europaeuksen mitalit ja
hopeinen kullattu pikari, olivat kunniapaikalla kaikkien nähtävillä. Ilmassa
oli juhlan tuntua, kun esimies Eero Hirvensalo kohotti tervetuliaismaljan, ja
kajautettiin Karjalaisten laulu. Tämän jälkeen asetuttiin pöytiin, ja
ryhdyttiin pitämään virallista kokousta. Puhetta johti Jorma Rytkönen ja
sihteerinä toimi Liisi Klobut.
Kokouksen kulusta on erityisesti jäänyt mieleeni Pentti
Voipion kautta saatu lahjoitus sukuyhdistykselle: Anders Josef Europaeuksen
ruotsinkielinen Raamattu vuodelta 1850.
Pentti Voipio kertoi Raamatusta seuraavasti:
"Tämä Raamattu löytyi, kun Toivi Valtavuo oli
tyhjentämässä vanhempiensa Toivo ja Helli Valtavuon asuntoa. Toivi ei tiennyt
Raamatun olemassaolosta mitään.

Minä löysin Raamatun muiden kirjojen joukosta, ja sanoin
Toiville, että Raamattua ei annettaisikaan antikvariaattiin. Raamattu on Anders
Josefin ostama heti sen ilmestyttyä. Se on painettu Leipzigissä vuonna 1850,
kun Europaeus oli ollut jo puolentoista kymmentä vuotta Liperin kirkkoherrana.
Raamattu on ruotsinkielinen, kuten useimmat Raamatut Suomessa siihen aikaan.
Myös Anders Josefin kotikieli oli siihen aikaan ruotsi. Anders Josef on
runsaasti käyttänyt tätä Raamattua, ja mikä parasta, myös loppuun merkinnyt henkilötietoja
itsestään ja perheestään.
Raamattu paljastaa myös Anders Josef Europaeuksen syntymäpäivästä
uutta. Anne Petersen-Jessenin kirjoittamassa Europaeuksen elämänkerrassa mainitaan
Europaeuksen syntyneen Venäjän Kuolemajärvellä marraskuun 9. päivänä vuonna
1797. Siellä noudatettiin vanhaa ajanlaskua, mikä silloin oli 11 päivää jäljessä
Ruotsin ajanlaskusta, joten Europaeuksen syntymäpäivä olisi Ruotsin ajanlaskun
mukaan ollut 20. marraskuuta. Myöhempi kirjallisuus kuitenkin osoittaa syntymäpäiväksi
21.11. 1797.
Anne Petersen-Jessen huomasi tämän virheen. Raamatussa
Anders Josef Europaeus merkitsee syntymäpäiväkseen 18.11., mutta tämä merkintä
tarkoittaakin kastepäivää. Hän on sitten itse korjannut syntymäpäiväkseen
9/21.11.1797. Tästä syystä kaikissa virallisissa papereissa ja myös hautakivessä
on syntymäpäiväksi merkitty 21.11.1979."
Tämän puheen jälkeen Pentti Voipio lahjoitti Raamatun A.J.
Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:lle "säilytettäväksi parhaalla
mahdollisella tavalla". Yhdistyksen esimies Eero Hirvensalo otti
lahjoituksen kiittäen vastaan.
Muissa esilletulevissa asioissa "Hirvensalon
suurperhekuoro" (perheet Hirvensalo, Takala ja Smeds) esitti Johann
Sebastian Bachin motetin "Sei Lob und Preis mit Ehren".
Riitta Smeds

1. Elina Lehtonen, juhlapuhuja
2. Hirvensalon suurperhekuoro
3. Pentti Voipio ja Eeva Aaltio
4. Antero Pankakoski, Teuvo Äyräpää

5. Eeva Laineen upeata ääntä kuultiin juhlan aluksi

6. Antti Rytkönen ja Kaarina Hirvensalo
7. Leena Rytkönen ja Eeva laine

8. Liisa Leiwo ja tyttärensä Marjukka Turunen
9. Aino Takala, Kaija ja Sylvi Rasilo
10. Matti Hirvensalo ja Samuel Lehtonen
11. Matti Äyräpää ja Osmo Rasilo
12. Tamara Barlow, Marjatta ja Matti Äyräpää
13. Elina Lehtonen ja Sylvi Rasilo
14. Riitta Smeds, Ritva Hirvensalo, Eeva Laine, taustalla
Eero Hirvensalo ja Kirsti Salminen
ROVASTI ANDERS JOSEF EUROPAEUKSEN OIKEA SYNTYMÄPÄIVÄ
Kirjassaan Liperin rovasti Anders Josef Europaeus (Suomen
Sukututkimusseuran julkaisuja 39) maisteri Anne Petersen-Jessen toteaa s.17 ja
148, että Europaeus oli syntynyt Kuolemajärvellä 9.11.1797. Seurakunta kuului
siihen aikaan Venäjään, missä noudatettiin silloin juliaanista eli niin
sanottua vanhaa ajanlaskua. Se oli 1700 luvulla 11 päivää ja 1800 -luvulla 12
päivää jäljessä gregoriaanisesta ajanlaskusta, jota jo siihen aikaan noudatettiin
Ruotsi-Suomessa.
Suomalaiselta kannalta katsoen Europaeuksen syntymäaika on siis
11 päivää myöhäisempi eli 20.11.1797. Kuitenkin myöhemmässä kirjallisuudessa,
kuten Bergholmin Sukukirjassa, Collianderin Paimenmuistossa ja Kansallisessa
elämäkerrastossa, mainitaan Europaeuksen syntymä
ajaksi 21.11.1797. Myös Europaeusten sukumatrikkelissa on sama
päivämäärä. Petersen-Jessen toteaa kirjassaan, että oikeaan syntymäaikaan on
joku lisännyt 1800 -luvulla laskettavat 12 päivää, ajattelematta että Europaeus
olikin syntynyt jo 1700 -luvun puolella.
Mutta kuka on virheen tehnyt. Sen paljastaa Europaeuksen
jälkeläisten sukuyhdistyksen omistama ruotsinkielinen raamattu, joka on
painettu Leipzigissä 1850. Sen loppusivulle Europaeus on kirjoittanut omat ja
perheensä henkilötiedot. Niihin sisältyvät kaikkien tärkeät syntymäpäivät.
Merkillistä kyllä Europaeus on kirjoittanut tuohon
raamattuun oman syntymäaikatietonsa näin. "född i Kuolemanjärvi d. 18.
November gla stylen 1797". Tämä päivämäärä " 18
November" eli 18.11. on kuitenkin Kuolemajärven kirkonkirjaan merkitty
Europaeuksen kastepäivä. Huvittavaa sukututkijan kannalta on tässä se, että
varsin usein sukututkimuksissa ilmoitetaan kastepäivä syntymäpäiväksi.
Vanhimmat kasteluettelot jopa mainitsevatkin vain kastepäivän. Mainittakoon
sekin, että mormonit merkitsevät luetteloihinsa vain kastepäivän; kenties
heidän mielestään pieni lapsi muuttuu ihmiseksi vasta silloin, kun hänet
kastetaan. (Puhummehan mekin joskus kastamattomasta lapsesta, että hän on vielä
pakana).
Europaeus on kuitenkin pian huomannut virheensä ja pyyhkinyt
yli päivämäärän "18" ja kirjoittanut sen ylle "9/21 ". Hän
on siis itse virheen aiheuttaja, laskenut vanhan ja uuden luvun eroksi 12
päivää muistamatta, että 1700 -luvulla oikea ero oli 11 päivää.
Kirkonkirjojen vertailu osoittaa, että Parikkalan
seurakunnassa, missä Europaeus kasvoi poikavuotensa, ja vielä Liperin
ensimmäisissä rippikirjoissa on Europaeuksen syntymäaika ollut oikein,
"20.11." Mutta hankittuaan uuden raamatun ja tehtyään siihen
virhemerkinnän hän on, korjattuaan virheen tehnyt korjauksen myös rippikirjaan.
Korjaus on tapahtunut yksinkertaisesti: Europaeus on mustannut 20:stä sen
soikean nolla-numeron keskustan ja siten muuttanut nollan ykköseksi ja siten
saanut päivämäärän 21:ksi. Seuraavaan rippikirjaan on sitten jo kirjoitettu
päiväys "21.11." Tämä sama päiväys on myös hänen hautakivessään. Ei
siis ole ihme, että kirjallisuudessa hänelle mainitaan väärä syntymäpäivä.
Niinpä, papit ovat ihmisiä ja tekevät kirkonkirjoihin
virhemerkintöjä, onneksi varsin harvoin. Sattuu siis papille joskus erehdys
omallakin kohdalla.
Koska tuo väärä päivämäärä on viimeisessä rippikirjassa,
jossa Europaeus on mainittuna, se on kuitenkin hänen virallinen syntymäaikansa.
Virallinen aikamäärä on siis siinä suhteessa oikea, että sitä olisi käytettävä
julkaisutoiminnassa. Sukututkijan on kumminkin tutkimuksissaan mainittava sekä
virallinen että oikea päiväys.
Yhden päivän virhe on mitätön verrattuna Europaeuksen
syntymästä kuluneisiin 200 vuoteen. On sopivaa kokoontua tänään perjantaina,
viikonvaihteen alkaessa, juhlimaan esi-isän muistoa. Hankalampaa se olisi ollut
eilen torstaina, jolloin vuosisadat tulivat täyteen.
KUVASATOA A.J EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYKSEN VUOSIKOKOUKSESTA TUKHOLMASSA 1998
Ruotsin sukulaisten Anita ja Sven Lalanderin kodissa

1. Maija Lalander, Kirsti Salminen, Leena Rasilo ja Samuel Lehtonen
2. Smedsin ja Takalan perhettä
3. Riitta Smeds, Tapio Takala, Sylvi Rasilo, Liisi Klobut,
Osmo Rasilo, edessä Atso Takala
4. Sven ja Maija Lalander Samuel ja Elina Lehtonen
5. Sven Lalander ja Elina Lehtonen
6. Lauri Smeds ja Karin Ohlsson
7. Heikki Ja Hannu Hirvensalo, matkakaveri Kristian Nenonen,
Martin ja Eero Smeds
8. Sylvi Rasilo, Kaarina ja Ritva Hirvensalo
9. Ruotsin sukulaisia. Christine Lalander-Forsberg ja lapset
Elin ja Victor
10. Teuvo Äyräpää ja Aino Takala
11. Tapio ja Aino Takala, Riitta Smeds ja Kaija Rasilo
12. Laivalla matka taittui mukavasti, Osmo ja Sylvi Rasilo ja Kristiina Hannula
PÖYHÖSTEN SYNTYMÄPÄIVIEN VUOSI.
Sukuyhdistyksemme, ainakin vanhempi sukupolvi, muistaa
Pöyhösten emäntäkoulun Haapavedellä. Koulun 100 -vuotisjuhlaa vietettiin
kesällä 1992.
Tänä vuonna on aihetta juhlia tuon merkittävän koulun perustajaperheen
jäseniä, ts. viettää heidän syntymäpäiviään. Jostakin sattumasta yhdeksäiseen
päättyvä vuosiluku soveltuu perheenjäsenten juhliin. Nora eli Alexandra
Eleonora oli A.J.:n tyttäristä nuorin. Hän syntyi 16.7.1849, joten hänen
syntymästään tulee nyt kesällä 150 vuotta. Hänen puolisonsa Johan (Juho)
Pöyhönen oli syntynyt 26.5.1839. Siitä tulee kuluneeksi 160 vuotta. Juho
Pöyhönen oli Haapaveden kirkkoherrana kaksi vuosikymmentä alkaen v 1886. Hän
oli kotoisin Suonenjoelta.
Heidän vanhin tyttäristään, Maiju Eleonora, oli syntynyt
samana päivänä kuin isänsä, vuonna 1879, siis 120 vuotta sitten.
Matti Pöyhönen oli syntynyt 11.11. 1880, hänen syntymästään
tulee 119 vuotta. Sietää kaiketi mainita myös hänet juhlijoiden joukossa.
Matin puoliso Irja Helmi Tellervo os. Kaulio oli syntynyt
vuonna 1899, hänen syntymästään on siis nyt keväällä kulunut 100 vuotta. Irja
Pöyhönen oli syntynyt Karjalan Kannaksella.
Näin pyöreitä vuosia juhlivat ovat aikanaan kaikki olleet
emäntäkoulun ylläpitäjiä. Tässä työssä mukana oli myös Noran ja Juhon
tyttäristä nuorin Elsa.
Hänen syntymävuotensa oli 1883.
Tähän juhlajoukkoon sopii kaiketi vielä liittää marraskuussa
80 vuotta täyttävä perheen vävy Martti Sakari Malkavaara. Hän teki elämäntyönsä
sodista selvittyään Haapavedellä hoitaen puolisonsa Anna-Liisan kanssa
emäntäkoulun kuuluisaa puutarhaa. Molemmat he jäivät eläkkeelle 1980 -luvulla.
Anna-Liisa Malkavaara os. Pöyhönen on Irja ja Matti Pöyhösen vanhin tytär,
puutarhaopettaja.
Nora Pöyhönen on tämän vuoden juhlijoiden joukosta
"merkittävin". Hän oli 44 vuotias ja viiden lapsen äiti perustaessaan
maassamme ainutlaatuisen koulun, kasvitarha- ja keittokoulun nuorille naisille.
Haapavesi oli tuolloin hyvin syrjäinen pitäjä ja niin kasvitarhanhoito kuin
kasvisten ruoaksi valmistaminen olivat siellä täysin tuntemattomia. Koulu alkoi
pappilassa 1 päivänä toukokuuta 1893. Kasvitarha ja keittokoulu oli
ainutlaatuinen yhdistelmä tuolloin maassamme. Oulun läänin silloinen maaherra
sanoi Noralle, kun tämä oli puhumassa asiasta ja pyysi avustusta koululleen
"Hyvä rouva - siis että kaksi koulua yhdellä kertaa. Eikö pitäisi ensin
yrittää vain toista ja sitten, mikäli se onnistuu, ajatella myös toista".
Avustus kaatui silloin tuohon mielipiteeseen. Mutta koulu alkoi. Ensimmäiset
kymmenen vuotta se toimi pappilassa, pappilan puutarhassa tehtiin käytännön
kasvitarhatyöt ja pappilan keittiössä valmistettiin keittokoulun työt. 1900 -luvun
alussa, kun Juho Pöyhösen sairaus oli varsin huolestuttava ja oli edessä
perheen muutto pois pappilasta, Nora osti 560 hehtaaria käsittävän maatilan
koulua varten. Koulu ostettiin Maijun ja Matin nimiin. Naiset eivät tuolloin
saaneet omistaa avioliitossa mitään. Nora oli tuolloin 54 vuotias ja lapsiperhe
oli Haapavedellä kasvanut vielä yhdellä pojalla.
Mainitsen nämä Noran ikävuodet sitä varten, kun hän varsin
iäkkäänä ollessaan uskalsi ryhtyä moisen koulun ylläpitoon. (naisten keski-ikä
Suomessa oli tuolloin 48 vuotta). Nyt, kun vastaava keski-ikä on jatkunut,
ollen se 78 vuotta, naiset haluaisivat eläkkeelle useasti jo 55-58 vuotiaina,
Nora Pöyhösen työ ansaitsee kyllä todella kunnioituksemme. Olisi mukava tietää,
voisiko Suomen koulu- tai muu historia kertoa meille jotakin vastaavaa kuin
Nora. Ja vielä siinä iässä! Nykyaikana, kun yhteiskunta ei tunnu hyväksyvän
edes nelikymppisiä työhön. Oi, miten paljon nykyihmisillä olisikaan oppimista
entisistä ajoista. Joka ei vanhaa tiedä, se ei uuttakaan ymmärrä!
Haapavesi oli tuolloin kaukana liikennepaikoista. Lähin
rautatieasema oli Oulainen, minne oli matkustettava hevosella 35 km. Ja
junamatka Helsinkiin kesti kaksi vuorokautta. Koulun ylläpito vaati Helsingin
matkoja hyvin useasti. Nora Pöyhösellä oli taito saada myös lapsensa mukaan
koulutyöhön, myöhemmin myös opettajiksi, ja, kuten tiedetään, työhön innostui
aikanaan myös kolmas sukupolvi. Koulu oli vuoteen 1955 Pöyhösten koulu, jolloin
se siirtyi valtion omistukseen. Nora Pöyhösen ainutlaatuista elämäntyötä meidän
on syytä juhlia. Juhlakahvit ja syntymäpäiväseurat vietetään Haapaveden
seurakuntakeskuksessa toukokuun 2. päivänä alkaen klo 13. Tarjoamme kakkukahvit
ja "pieniä tietoiskuja" perheen elämän työstä. Kirkkoherra Teuvo Aho
pitää seurapuheen ja kanttori Martti Murtoperä huolehtii säestyksistä.
Anja Pöyhönen
HYVÄT NAISET JA HERRAT!
Keski-Suomen museossa oli keväällä 1998 esillä näyttely
Hipparinkiä ja rottajahteja, Jyväskylän lapsia Ahti Rytkösen 1940-1950-luvun
valokuvissa. Näyttelyn avasi Matti Leiwo, suvun jäsen, Jyväskylän yliopiston suomenkielen
professori:
Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta professori Ahti
Rytkösen syntymästä. Jyväskylässä Ahti Rytkönen teki pitkän päivätyön
Kasvatusopillisen korkeakoulun lehtorina. Tämä näyttely on avaus Ahti Rytkösen
syntymän satavuotisjuhlavuoden tapahtumiin.
Jyväskylän yliopistolla on ollut ilo ja kunnia saada
käyttöönsä ja hoitoonsa professori Ahti Rytkösen kieli- ja kansatieteelliset
muistiinpanot ja valokuvat. Kun Ahti Rytkösen perikunnan, Antti Rytkösen,
Kirsti Salmisen ja Kaarina Dehlsin kanssa aikoinaan kokoelmista keskustelimme,
emme voineet aavistaakaan, miten monipuolisia ja kiinnostavia hänen keräelmänsä
ovat: sanamuistiinpanoja, kertomuksia, kuvia ja lehtileikkeitä kulttuurin eri
alueilta. Aineisto täyttää suuren varastohuoneen, ja emme vielä edes ole
pystyneet selvittämään, mitä tutkimusaiheita aineistosta löytyy Alan uskoa
Rytkösten suvussa kiertävää tarinaan, jonka mukaan perheessä syntyi pientä
skismaa naisväen kanssa kun tietyssä vaiheessa kokoelmia varten olisi pitänyt
ruveta raivaamaan tilaa keittiönkin kaapeista.
Kun Ahti Rytkösestä on juuri valmistunut Pirjo Korkiakankaan
- hän on aktiivisesti myös osallistunut tämän näyttelyn organisoimiseen -
lämminhenkinen lyhyt elämäkerta, en tässä puutu enempää hänen elämäänsä vaan
haluan nostaa esille vielä uuden näkökulman hänen tuotantoonsa.
Tieteen nykymaailmassa on muodikasta ajatella, että
yksityinen on yleistä, ja tutkia kokemista ja elämäkertoja. Tutkijat hakeutuvat
osallistuviksi tarkkailijoiksi, tutkivat diskursseja ja ottavat tutkimiinsa
asioihin jonkun position ja tekevät kvalitatiivista tutkimusta. Tutkija vaihtaa
rooliaan ja samaistuu tutkittaviinsa. Pyydän Ahti Rytköseltä anteeksi tätä
akateemisen kielen vyörytystä, mutta sillä on retorinen merkitys, minkä hän
epäilemättä huomaisi ja ryhtyisi miettimään, mitä esimerkiksi kokeminen tai
osallistuminen merkitsee Maaningalla. Wittgensteinia, vuosisatamme ehkä
merkittävintä filosofia mukaillakseni, hän miettisi, "käytetäänkö näitä
sanoja, esimerkiksi sanaa osallistuminen, todella joskus tällä tavalla siinä
kielessä, jossa sen koti on".
Ensimmäisenä tulee mieleen, että ylläkuvattu osallistuva
havainnointi olisi Ahti Rytkösenkin metodi. Tarkemmin ajateltuna tämä olisi
kuitenkin suuri virhe.
Ahti Rytkönen ei ollut mikään osallistuva tarkkailija, hän
ei eläytynyt tutkimuskohteeseensa vaan hän eli ja jakoi elämänsä niin
kalakaverina kuin opettajana tutkittaviensa kanssa. Hän ei kuvaa savupirttien
kansaa kuin jotakin reservaattia, hän ei haikaile vanhan unohtumista ja uuden
tuloa vaan kertoo kalastamisesta ihmistensä kanssa, kehittää kuviaan heidän
maasaunassaan tai eläytyy kotinsa takapihalla, lumilinnassa ja roskalaatikon
ympärillä tapahtuvaan aitoon draaman ja kihisevään jännitykseen. Hänelle
savupirttien arkaainen kieli ja koululaisten slangi ovat yhtä kiinnostavia ja
arvokkaita tutkimuskohteita. Hänelle elämä kaikkinensa: työ ja leikki, kieli ja
kulttuuri, arki ja pyhä on aitoa, kiinnostavaa ja arvokasta. Nämä asiat olivat
hänelle arvo sinänsä ilman sivutarkoituksia tai elitistisiä avoasetelmia. Tämä
mukana eläminen erottaa hänet kansanelämän ja koulun tarkkailijoista.
Ahti Rytkönen oli ja on ehkä edelleenkin ainoa aito
antropologimme. Hän myös kirjoitti ja esitti kuviaan niille, joiden kieltä ja
kulttuuria hän tutki: vuosikirjoissa, sanomalehdissä ja kuvalehdessä. Kansanomaisesti
mutta kuitenkin systemaattisesti ja tieteellisellä tarkkuudella. Hän ei
valistanut vaan palautti tietoa sinne, mistä se oli lähtöisin, tämäkin hyvin
poikkeava piirre tiedemiehissämme.
Ahti Rytköselle savupirttien askareet ja poikien leikit
koulupihalla olivat arvo sinänsä, eivät eristetyn, romantisoidun ja
idealisoidun historian heijastumia. Kieli oli hänelle tekemistä: kertomista ja
kuvailua, huumoria ja maagista vaikuttamista. Sitä kieltä, mitä hän tutki, hän
myös itse taitavasti käytti artikkeleissaan, runoissaan, jutuissaan ja kertomuksissaan.
Kun kielitieteen ja kansatieteen tehtäväksi nähtiin kielen ja kansan jalon
muinaisuuden kuvaaminen, on helppo ymmärtää, miksi häntä ei aikanaan ymmärretty
ja miksi hänet koettiin oikeaoppisten kovakauluksisten tiedemiesten piirissä
kerettiläiseksi.
Tänään nämä samat, aikanaan aliarvostetut asiat tekevät Ahti
Rytkösestä merkkimiehen. Hänen näkemyksensä kielestä ja kulttuurista oli ja on
edelleenkin aikaansa edellä. Myös hänen valokuvissaan näkyy toisaalta hänen
maastoutumisensa taustaan ja kameran taakse: leikit ovat aitoja ja spontaaneja,
toisaalta komean rottasaaliin pyytäjien ylpeyden ja tilanteen merkittävyyden
jakaminen myös kameran takana näkyy kuvasta.
Tahdonkin yliopiston ja etenkin etnologian ja suomen kielen
laitoksen, joiden vastuulle Rytkösen perinnön vaaliminen nyt jää, puolesta
kiittää Keski-Suomen museota tästä näyttelystä. Samalla tuon myös rehtori Aino
Sallisen, joka ei itse päässyt paikalle, tervehdyksen tähän tilaisuuteen ja
kiitokset yliopiston puolesta aineiston lahjoittaneille Ahti Rytkösen lapsille.
KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN
Kuluvan vuoden
vuosikokous - tutummin sukukokous - pidetään lauantaina 23.10 1999 Lyceumklubin
huoneistossa osoitteessa Rauhankatu 7 E, Helsinki.
Aloitamme yhteisellä
lounaalla klo 13, minkä jälkeen virallinen kokous ja muuta ohjelmaa.
Lähetämme tarkempia tietoja syksyn alkaessa.
Tervetuloa joukolla
mukaan läheltä ja kaukaa!
Hallitus
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT
Aune Äyräpään
rahaston stipendit vuodeksi 1999 taiteen harrastuksen ja opintojen tukemiseksi yhdistyksen jäsenten
eskuudessa julistetaan haettavaksi elokuun loppuun mennessä.
Hakemukset
perusteluineen tulee osoittaa yhdistyksen hallitukselle
ja ne lähetetään yhdistyksen esimiehelle osoitteella:
ELINA LEHTONEN
Lukupuronrinne 2 D
02200 Espoo
SAATAVISSA
Anne Petersen-Jessen:
Liperin rovasti Anders Josef Europaeus,
hinta 50 mk
Anders Josef
Europaeuksen jälkeläisten sukumatrikkeli,
hinta 50 mk
Sukusanomien
juhlanumero / 21.11.1997,
hinta 10 mk.
Julkaisuja voi tilata
Kirsti Salmiselta
A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY HALLITUS 1999
- Elina Lehtonen,
esimies - Liisi Klobut, sihteeri - Kristiina Hannula
- Kaarina Hirvensalo - Eero Hirvensalo - Tuomas Lehtonen
- Anja Pöyhönen - Kaija Rasilo - Eeva Rytkönen - Kirsti Salminen
- Riitta Smeds - Pertti Äyräpää
|