Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1996; 1 (76)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Sukumatrikkelin kansi


Sukumatrikkeli Europaeuksista

"Anders Josef Europaeus (1797-1870) oli kirkkoherra ja teologian tohtori. Hänellä oli kaksi vaimoa ja kymmenen lasta. Lapsista kuusi jatkoi sukua, heistä kaksi poikia.

Varsinaisia sukuhaaroja on neljä. A.J. Europaeuksen nuorin poika Matias (Matti) (1852-1928) muutti nimensä Äyräpääksi ja antoi mm. nimensä tunnetulle lääketieteen kunniapalkinnolle.

Myös vanhimman pojan Anders Teodorin (1836-1912) jälkeläiset ottivat sukunimekseen Äyräpää.

Kantaisän tyttärien sukunimet muuttuivat avioliittojen myötä Rytköseksi, Valtavuoksi ja Pöyhöseksi. Myöhemmin avioliitot toivat tietysti lisää sukunimiä.

Vuonna 1948 kolmannen polven serkut, jotka vielä tunsivat hyvin toisensa, perustivat Haapavedellä Toivo Valtavuon johdolla esi-isän nimeä kantavan sukuseuran.

Nyt A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys on julkaissut sukumatrikkelin, josta edellä olevat tiedotkin on poimittu. Matrikkelissa on esitetty myös A.J. Europaeuksen esi-isiä, viimeinen varma tieto päätyy Jakob Europaeukseen, joka oli A.J. Europaeuksen isoisän isoisä.

Matrikkeli on tehty hyvin havainnolliseksi. Aluksi esitellään sukua jatkamattomat lapset ja sen jälkeen esitetään kukin sukuhaara kaaviona ja henkilöt tauluina. Taulut on numeroitu sukuhaaroittain. Kuhunkin tauluun on myös koottu henkilön elämänvaiheet tiivistettyinä. Mikäli henkilön vaiheista on kirjoitettu muualla, tietoihin on sisällytetty viittaus tähän lähteeseen.

Kunkin sukuhaaran esittelyn jälkeen on hakemisto eli kirjassa on neljä erillistä hakemistoa. Kuvia kirjassa on vain yksi, kantaisän kuva matrikkelin kannessa. Tuntuvaa vaatimattomuutta suvulta jossa opin tiellä eteneminen ja yhteiskunnan merkittävissä asemissa toimiminen on erittäin yleistä.

Heikki Manninen"


Sukusanomat 1996: 1(76)

25.1.1996

Sukusanomien myötä välittää yhdistyksen hallitus alkaneen vuoden terveiset kaikille jäsenille. Tulevan vuoden toiminta painottuu jo tulevien juhlavuosien tapahtumiin, vuonna 1997 A.J. Europaeuksen syntymän 200-vuotisjuhlien ja vuoden 1998 yhdistyksen 50-vuotisjuhlien järjestelyihin. Hallituksen suunnitelmien mukaisesti tulemme järjestämään vuoden 1997 kokouksen juhlavissa merkeissä Helsingissä pe-la 21.-22.11.1997. Tämä tulee edellyttämään kuluvan vuoden vuosikokouksen erityispäätöksen, koska ajankohta on yhdistyksen sääntöjen vastainen. Vuonna 1998 kokoonnumme kesällä Haapavedelle juhlistamaan 50-vuotista perustamistapahtumaa. Tarkka ajankohta (heinäkuu-98) ilmoitetaan jäsenille vielä kuluvan vuoden aikana.

Vuosikokous Parikkalassa oli onnistunut tapahtuma - osallistujia oli vain valitettavan vähän. Elina Lehtosen matkakuvaus välittää osattomaksi jääneelle yhdistyksen enemmistölle matkan tunnelmia ja mieleenpainuneita tapahtumia.

Kokouksessa valittiin yhdistykselle uusi hallitus:
Eero Hirvensalo (esimies), Kirsti Salminen (varaesimies), Pekka Malkavaara (siht.), Kaarina Hirvensalo, Liisi Klobut, Elina Lehtonen, Anja Pöyhönen, Kaija Rasilo, Eeva Rytkönen (onnitteluvastaava), Riitta Smeds, Leena Äyräpää ja Pertti Äyräpää. Taloudenhoitajana jatkaa Martin Smeds ja tilintarkastajina Risto ja Raili Voipio.

Kokous päätti myöntää neljä 500 markan stipendiä Aune Äyräpään rahastosta yhdistyksen nuorille jäsenille:

  • musiikinharrastuksen tukemiseen Eero Smedsille, Tuuli Takalalle ja Liina Kukka Rytköselle.
  • kuvataideopintoja varten Annastiina Lehtoselle.

Kokouksessa päätettiin säilyttää jäsenmaksu ennallaan 40 markassa. Kuluvan vuoden jäsenmaksulaput ovat Sukusanomien ohessa. Automaateilla ja mikroilla maksavia pyydetään merkitsemään niiden jäsenten nimet, joita maksu koskee. Tämä on oleellista etenkin uusien jäsenten rekisteröitymisen varmistamiseksi.

Yhdistyksessä oli 31.12.1995 yhteensä 220 jäsentä, joista aikuisia 175 ja alle 18-vuotiaita 45. Uudet jäsenet ovat tervetulleita, muistakaa ilmoittaa myös uudet perheenjäsenet! Hallituksen jäsenet ottavat ilmoituksia mielellään vastaan, suusanallinenkin ilmoitus riittää.

Vuosikokoukseen oli tullut kirjallinen ja kuvallinen tervehdys Kaarina Dehlsiltä Hampurista ja puhelintervehdys Eeva Aaltiolta Oulusta. Lapsiosanottajat Hirvensalon, Smedsin ja Takalan perheestä esittivät kokouksen lopuksi laulutervehdyksen.

HUOM ! --------------------
Viime vuoden jäsenmaksuja on edelleen saamatta useilta yhdistyksen jäseniltä. Unohdukset on kirjattu kuluvan vuoden maksujen yhteyteen asian korjaamiseksi.

Hallitus toivoo maksujen suoritusta jo alkuvuodesta, jotta pankkisiirtolomakkeiden häviämiseltä ja unohduksilta vältyttäisiin ja että jäsenmaksujen seuranta kalenterivuosittain olisi nykyistä helpompaa.

Tulevaisuudessa EMU-päätösten myötä muistia virkistää uuden rahan EURO-yksikkö, joka johdattanee ajatukset paremmin EUROpaeus-sukuyhdistyksen jäsenmaksuasioihin...
-------------------- !

A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUMATRIKKELIA suositellaan kaikille suvun jäsenille. Niitä on saatavissa hallituksen jäseniltä, helpoimmin tilaamalla yhdistyksen esimieheltä, Eero Hirvensalolta.

Matrikkelin hinta on 100,- MARKKAA.

Maksun voi suorittaa jäsenmaksujen yhteydessä. Kirjojen saamisen nopeuttamiseksi toivotaan kuitenkin erillistä ilmoitusta tilauksesta ylläolevaan osoitteeseen/numeroihin. Toimitusmaksua ei laskuteta.

Olemme saaneet kiittäviä arvosteluja matrikkelista alan lehdissä. Muistutettakoon vielä, että lapsiperheiden tulisi varautua useampaan kirjaan, tulevaisuudessa yhdestä kirjasta on vaikea jakaa useammalle lapselle...


LIPERIN KIRJASTON 150- JA KUNNANHALLINNON 120-VUOTISJUHLAT

Liperissä vietettiin 8.10.1995 kirjaston 150-vuotisjuhlia ja kunnanhallinnon 120-vuotisjuhlia. A.J. Europaeuksen merkitys sekä kirjaston että kunnanhallinnon perustamisessa on ollut erityisen huomattava. Siten juhlaan olikin pyydetty sukuyhdistyksemme edustajia. Esimies sai kunnian pitää tilaisuudessa juhlaesitelmän Europaeus-suvun vaikutuksesta Liperissä. Tiivistelmä puheesta on liitetty Sukusanomiin. Smedsin ja Hirvensalon perheiden edustajat olivat kvartetin muodossa mukana myös vanhan kaavan mukaisessa 1800-luvun juhlajumalanpalveluksen musiikkiesityksissä ja virallisessa seppeleenlaskutilaisuudessa A.J. Europaeuksen haudalla.


LYHENNELMÄ JUHLAESITELMÄSTÄ 8.10.1995 LIPERIN KIRJASTON JA KUNNANHALLINNON JUHLASSA
Eero Hirvensalo

LÄÄNINROVASTI A.J. EUROPAEUS, VAIKUTTAJA 1800-LUVUN LIPERISSÄ

A.J. Europaeus syntyi 21.11.1797 Kuolemajärvellä ja vietti lapsuutensa Parikkalassa, jossa suvun 6 muuta jäsentä olivat toimineet kirkkoherroina tai kappalaisina. Koulunkäynnin (Viipuri ja Porvoo) yhteydessä hän toimi kotiopettajana Drägsbyn kartanossa Porvoon maalaiskunnassa. Turun yliopistossa Europaeus suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1829 arvosanalla laudatur. Vuonna 1832 hänet valittiin kirkkoherraksi Liperiin, minne hän muutti toukokuussa 1834, yhdessä vaimonsa Sofia Wilhelmina Boijen kanssa.

Europaeuksen merkitys Liperin, silloisen suurpitäjän, kehittämisessä oli huomattava. Hän edusti suomalaismielisyyttä sen rauhanomaisessa merkityksessä. Elämäntehtävänään hän piti työtään Liperin kirkkoherrana, mutta suomenkielinen kirjallisuus, kirjastohankkeet ja koululaitoksen kehittäminen olivat hänen sydäntään lähellä. Liperiin perustettiin Europaeuksen aloitteesta ensimmäinen suomenkielinen kansankirjasto vuonna 1845. Tätä ennenkin oli jo kirkon tiloissa toiminut ns. kontrahtikirjasto, josta kirjoja lainattiin maakunnan seurakuntien palvelijoille ja mahdollisesti myös muille seurakunnan jäsenille. Europaeuksen johdolla perustettiin vuonna 1857 Liperin kansakoulu sekä Joensuun kaksiluokkainen alkeiskoulu. Opetusta Liperissä tukivat Europaeuksen poika Anders Theodor sekä tulevat vävyt, varatuomari J.E. Hällström sekä kirkkoherran apulaiset A.J. Rytkönen ja Juho Pöyhönen.

Pian Liperiin saavuttuaan Europaeus aloitti köyhimmän kansanosan tukemisen. Vajaassa kymmenessä vuodessa hän pystyi vähentämään merkittävästi kerjäläisten osuutta väestön keskuudessa keräysten ja lahjoitusten avulla sekä ruoduttamalla väestö luovuttamaan asemansa mukaisesti köyhäinkassaan varoja. Suurten nälkävuosien aikana 1863-1868 hän sai omaistensa ja ystäviensä kautta järjestetyksi apua ulkomailta, lähinnä Saksasta ja Venäjältä. Europaeuksen omistamalle Nivan tilalle järjestettiin orpokoti ja Anttolan tilalle järjestettiin Anders Theodorin johdolla sairaskoti.

Europaeuksen toisen vaimon (Selma Augusta o.s. Lampa) kuoltua heidän vanhin tyttärensä Josefina huolehti kotona perheen kasvatuksesta. Europaeuksen kuoltua vuonna 1870 oli kolme tytärtä vielä kotona. Heille jäi Rotilan tila, jonka päärakennus oli ajateltu "naimattomien tyttärien asunnoksi". Thekla Augusta (1845-1933) avioitui Anton Rikströmin (myöh. Valtavuo) kanssa. Rotilan tila jäi heille ja siten suvun haltuun, ainoana suvun siteenä Liperiin. Rikströmin perheen vanhin, Toivo R. (myöh. Valtavuo) perusti suvun muiden jäsenten kanssa A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen vuonna 1948. Yhdistyksessä on nykyisin 222 jäsentä.

Rotilan tila siirtyi Rikströmien nuorimman tyttären Aino Hirvensalon (o.s. Valtavuo) perikunnalle ja on edelleen sotien jälkeen pienentyneenäkin Liperin keskusta-alueen tuntumassa, kaavassa suojeltuna kohteena. Se muistuttaa meitä merkittävästä 1800- luvun vaikuttajasta, jonka ennakkoluuloton toiminta väestön hyvinvoinnin ja sivistyksen parantamisen puolesta on ollut uraa uurtavaa kunnallisen yhteisvastuullisen toiminnan orastaessa maassamme.


LÖYTÖRETKI EUROPAEUSTEN PARIKKALAAN
Elina Lehtonen

Aamuvarhaisella lauantaina 23.9.1995 kokoontui Helsingin asemalle 30 Europaeus-suvun jäsentä lähteäkseen vuosikokoukseen liittyvälle retkelle suvun syntysijoille Parikkalaan. Joukko ei ollut suuren suuri, mutta kuitenkin laajapohjainen. Kaikki elossa olevat sukuhaarat olivat edustettuina. Matkalle oli lähdetty etelästä Helsingin seudulta, pohjoisesta Haapavedeltä ja Oulusta, lännestä Lidingöstä Ruotsista ja matkan varrelta tuli täydennystä Kajaanista, Ristiinasta ja Suuntana oli itä. Puuhanaiset Ritva ja Kirsti olivat varustaneet kahvitermoksen ja korvapuusteja.

Ajaessamme Uudenmaan viljavien peltomaisemien halki kohti Porvoota saimme myös hengenravintoa. Muistelimme esi-isämme A.J. Europaeuksen lähtöä opintielle Lappeenrannan, Käkisalmen ja Viipurin saksankielisten koulujen kautta ruotsinkieliseen Porvooseen ja sieltä Turun akatemiaan. Porvoon lukiota käydessään Europaeus opintorahoja ansaitakseen toimi majuri Anders Eric Boije af Gennäsin poikien kotiopettajana Drägsbyn kartanossa. Bussimme hiljentäessä vauhtiaan ihailimme kartanon kaunista empirerakennusta, jonka majuri Boije oli rakennuttanut Engelin piirustuksien mukaan. Se valmistui 1818, eikä sitä siis vielä ollut olemassa, kun Europaeus 18-vuotiaana 1815 aloitti työnsä kotiopettajana. Hän liittyi Boijen perheeseen läheisesti, oleskeli Drägsbyssä lomiensa aikana ja ohjaili poikien opintoja vielä vuosia myöhemmin. Siinä sivussa kehkeytyi romanttinen rakkaustarina, joka monen mutkan jälkeen ja vanhempien sitkeästä vastustuksesta huolimatta johti Europaeuksen ja kartanon 17-vuotiaan tyttären Sofia Wilhelmina Boije af Gennäsin kihlaukseen ja sitten avioliittoon. Nuoripari asettui Liperiin, josta Europaeus oli saanut kirkkoherranviran. Sitä ennen hän oli valmistuttuaan toiminut opettajana Loviisassa, Savonlinnassa ja Viipurissa.

Mutta nyt olimme matkalla A.J. Europaeuksen lapsuuden maisemiin Parikkalaan. Todella upeat olivatkin maisemat, luonnonkauniit, niin kuin Toivo Valtavuo käsinkirjoitetuissa muistelmissaan toteaa. "Parikkalan pitäjä jäi viime vuosisataan saakka köyhäksi, takapajulla olevaksi nälkämaaksi. Mutta vastapainoksi oli luonto runsain mitoin jakanut kauneuttaan. Varsinkin on mainittava Simpeleenjärvi saarineen, salmineen ja niemineen. Miten on tällä vuosisadalla, sen saisimme pian nähdä. Puoliltapäivin saavuimme majapaikkaamme Kansan Raamattuseuran Oronmyllylle, kumpuilevaan maastoon myllylammen rannalle. Asetuttiin taloksi, nautittiin muhkea lounas ja lähdettiin tutustumaan esivanhempien kasvuympäristöön.

Kirkolle saapuessamme meitä olivat vastaanottamassa paikalliset isäntämme Parikkalan kirkkoherra Erkki Lemetyinen, seurakunnan taloudenhoitaja Raimo Heinonen, paikallisen Europaeus-seuran puheenjohtaja, maanviljelijä Pentti Europaeus sekä äitinsä puolelta Europaeus-sukuiset Irja Soikkeli ja Kirsti Kaskinen. Sisaruksista jälkimmäinen on paikallisen sukuseuran alkuunpanija.

Kirkkoherran opastuksella tutustuimme kirkkoon. A.J. Europaeuksen varhaisimman lapsuuden kirkko oli palanut sotavuonna 1808. Hän oli syntynyt 1797 Kuolemajärvellä, missä hänen isänsä Isak Emanuel Europaeus oli apulaispappina. Tämä oli jo ennen sitä toiminut myös Parikkalassa papiston apulaisena. A.J. Europaeuksen syntymän aikaan hänen isänsä oli jo saanut nimityksen Joukion kappalaiseksi. Hänen aikanaan pitäjän nimi muuttui Parikkalaksi. Kansa oli aikaisemmin käyttänyt tuota nimitystä, koska kirkko oli rakennettu Parikka-nimisen talon maille. Nykyistä kirkkoa, joka lienee neljäs, alettiin rakentaa 1813 samalle paikalle valtionarkkitehti Carlo Bassin piirustusten mukaan. Sitä käytettiin vuodesta 1817, mutta lopullisesti se valmistui vasta 1840 Isak Europaeuksen kuolinvuotena. Rakennettiin siis kuin Iisakin kirkkoa ainakin.

Peruskorjausten ja 1970-71 tapahtuneen entisöinnin jälkeen kirkko on nyt kaunis ja hyvin hoidettu pyhäkkö, johon mahtuu 1.600 henkeä istumaan. Saimme kuulla, että Parikkalassa oli toiminut kaikkiaan kuusi Europaeus-nimistä pappia. Ensimmäinen heistä oli Jakob Europaeus, Isak Europaeuksen isän isän isä. Myös naispuolisella linjalla esivanhempina on Parikkalan pappeja. Toivo Valtavuon muistiinpanojen mukaan Matias Reinhold Europaeuksen, Jakobin pojanpojan lukuisista jälkeläisistä oli kolmessa polvessa kaikkiaan 25 pappia, jotka toimivat paitsi Parikkalassa, myös lähipitäjissä, Kurkijoella, muualla Karjalassa, jopa Inkerinmaalla. Yksi Jakobin pojista asettui maata viljelemään, Johan Europaeus. Hänestä polveutuu Parikkalan talonpoikainen sukuhaara, johon nyt saimme tutustua. Parikkalan talonpojat lahjoittivat kellotapuliin, joka on rakennettu samaan aikaan kuin kirkko, suuremman kahdesta kirkonkellosta kiitollisuutensa osoitukseksi, kun kuninkaankartanon Koitsanlahden hovin lähes maaorjuutta merkinneet pakolliset päivätyöt 1858 heiltä vihdoin päättyivät.

Kirkkoherra Lemetyinen esitteli meille 1880 kirkkoon lahjoitetun Kristuksen kirkastumista esittävän alttaritaulun, jonka eräs Pietarissa asunut nuohoojamestarin leski oli kirkolle lahjoittanut. Meitä Europaeusten jälkeläisiä kiinnosti erityisesti toinen lahjoitus: A.J. Europaeuksen veli, Novgorodin sotilassairaalan ylilääkäri, todellinen valtioneuvos Johan Jacob Europaeus oli lahjoittanut kirkolle kullatun alttarikrusifiksin ja hopeiset ehtoollisastiat. Ehtoollislautasessa oli vuosiluku 1848 (sattumalta Euroopan hullu vuosi).

Kiertelimme myös hautausmaalla, jonka keskellä on kaunis sankarivainajien muistomerkki. Löysimme paikalta myös muutaman Europaeus-nimen. Mutta esi-isiemme vanhoja leposijoja oli vaikeampi löytää. Eräässä hautakivessä saattoi erottaa nimismies Caloniuksen ja hänen vaimonsa Marian nimet. Toivo Valtavuo on otaksunut, että siinä on myös Marian isän Isak Europaeuksen viimeinen leposija.

Isak Emanuel Europaeuksen perhehauta
Kuva 1. Parikkalan kappalaisen Isak Emanuel Europaeuksen (14.6.1768-11.5.1840) perhehauta, Aune Äyräpään piirustuksen mukaan vuosisadan alkupuolelta. Haudan kirjoitus on enää vaivoin erotettavissa.

Irja Soikkelin opastuksella jatkoimme kiertoajelua Parikkalan maisemissa. Saimme kuulla pitäjän vaiheista, lahjoitusmaa-ajan vaikeuksista ja kärsimyksistä samoin kuin myöhemmästä vauraudesta ja lama-ajan kekseliäästä yritteliäisyydestä. Kun ylitimme rautatien, meille kerrottiin, että emokarhu kaksine pentuineen oli edellisenä päivänä täällä menehtynyt junan alle. Majapaikkamme lähistöllä olevalla pellolla oli viikkoa aikaisemmin myös tavattu karhu. Emme kuitenkaan aamulenkillämme joutuneet tekemään tuttavuutta sen kanssa, vain teeret pitivät peliään tienvarren kivellä. Irja Soikkeli kertoi, että Parikkalan luonnon kauneus ja lehtomainen rehevyys monipuolisine kasvistoineen selittyy siitä, että alue kuuluu Laatokan lauhkeaan vyöhykkeeseen.

Kiertomatkan kohokohdaksi muodostui käynti Ritan (Ridan tai Ritaniemen) talon pihapiirissä. Nykyinen omistaja Juhani Siitonen, jonka suvulla talo on ollut vuosisadan alusta lähtien, ujosteli talon kuntoa ja pelkäsi, että valokuvia julkaistaan lehdissä. Aluksi vain kolmen hengen tiedustelupartio sai luvan tulla paikalle, sitten vähitellen - ehkä Aino Takalan hellyttävän hahmon (kaksoset syntyivät 12.10.) pehmittämänä -isäntä salli koko retkikunnan astua pihapiiriin. Siellä oli kaksi asuinrakennusta, joista uudempi oli käytössä. Toinen oli mahdollisesti 1800-luvun alkupuolelta ellei vielä sitäkin vanhempi. Se saattoi olla Europaeusten asuma. Erään aitan oven yläpuolella oli vuosiluku 1842. Osa tilan metsistä jäi 1944 Neuvostoliiton puolelle.

Erään tiedon mukaan Europaeus-papit olivat hankkineet tilan jo isonvihan aikana, toisen tiedon mukaan vasta vuosia myöhemmin. Kenties virassa olevan papin asuessa virkatalossaan lesket ja lapset asuivat Ridassa. Ainakin Maria Kristiina Europaeus o.s. Steen, A.J. Europaeuksen äiti asui siellä miehensä Isak Europaeuksen kuoltua 1840 aina omaan kuolemaansa v. 1848, jolloin talo myytiin vieraille. Tuolloin talon omistivat A.J. Europaeus ja hänen veljensä, todellinen valtioneuvos Johan (Jean) Jacob Europaeus.

Hartain mielin astelimme alas mäeltä, jolla todelliset valtioneuvokset ja arvon rovastit olivat lapsina kirmailleet ja esiäitimme eläkepäivinään kutoneet sukkaa puolelle sadalle lapsenlapselleen ja laulaneet kehtolauluja, ehkä hymyillen sitä lempeää Europaeus-hymyä, joka meille Liperin rovastin kasvoilta heijastuu.

Vuosikokouksen jälkeen iltaa vietettiin Oronmyllyn tarjoaman iltapalan äärellä karjalanpiirakoineen ja muine herkkuineen. Hirvensalon, Smedsin ja Takalan lasten musiikkiesitysten lomassa Kirsti Kaskinen kertoi Parikkalan Europaeus-suvun vaiheista ja sukututkimuksesta sekä Pentti Europaeus sukuseuran toiminnasta. Saimme myös kuulla, että Lempi Jääskeläinen, jonka tausta on parikkalainen, on kahdessa romaanissaan "Hovin vallat" ja "Talonpoika ja hovin herra" kuvannut seudun asukkaiden järkyttäviä kohtaloita lahjoitusmaakaudella.

Illalla toiset nauttivat saunan löylyistä, toiset katselivat mukaan tuotuja suvun vanhoja valokuvia. Sunnuntaiaamuna osallistuimme jumalanpalvelukseen upean ruskan ympäröimässä Parikkalan kirkossa, joka vuorossa olevan vaalisaarnanäytteen johdosta oli täynnä seurakuntalaisia. Ehtoollisella olivat käytössä lähes 150 vuotta vanhat Johan Jacob Europaeuksen lahjoittamat ehtoollisastiat, ja alttarikrusifiksi kimalteli auringonpaisteessa.

Lähellä sijaitsevassa seurakuntatalossa olimme kirkkokahvilla ja hyvästeltyämme kirkkoherran ja muun isäntäväkemme lähdimme paluumatkalle. Ohitimme Koitsanlahden kartanon, jonka aikaisempi historia on merkinnyt niin synkkää vaihetta Parikkalan asukkaille. Rajavartioston tähystystornien kohdalla linja-automme hiljensi vauhtia, ja etsimme katseellamme rajapyykkiä Simpeleenjärvestä ja katselimme haikeina Ridan talon entisiä maita naapurimaan puolella.

Näkymä Ritan-talon pihapiiristä
Kuva 2. Näkymä Ritan-talon pihapiiristä. Vasemmalla taustalla on vanhempi, mahdollisesti jo 1700-luvulta peräisin oleva rakennus, joka on ollut . Oikeanpuoleinen rakennus on edelleen asuttu, mahdollisesti vuosisadan vaihteen tienoilla rakennettu. Hiili ja vesiväritekniikka. Annastiina Lehtonen, 1995.



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.