

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1996; 1 (76) ISSN 0356-0791 (Painettu)
Sukumatrikkeli Europaeuksista

"Anders Josef Europaeus (1797-1870) oli kirkkoherra ja
teologian tohtori. Hänellä oli kaksi vaimoa ja kymmenen lasta. Lapsista kuusi
jatkoi sukua, heistä kaksi poikia.
Varsinaisia sukuhaaroja on neljä. A.J. Europaeuksen nuorin
poika Matias (Matti) (1852-1928) muutti nimensä Äyräpääksi ja antoi mm. nimensä
tunnetulle lääketieteen kunniapalkinnolle.
Myös vanhimman pojan Anders Teodorin (1836-1912) jälkeläiset
ottivat sukunimekseen Äyräpää.
Kantaisän tyttärien sukunimet muuttuivat avioliittojen myötä
Rytköseksi, Valtavuoksi ja Pöyhöseksi. Myöhemmin avioliitot toivat
tietysti lisää sukunimiä.
Vuonna 1948 kolmannen polven serkut, jotka vielä tunsivat
hyvin toisensa, perustivat Haapavedellä Toivo Valtavuon johdolla esi-isän nimeä
kantavan sukuseuran.
Nyt A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys on julkaissut
sukumatrikkelin, josta edellä olevat tiedotkin on poimittu. Matrikkelissa on
esitetty myös A.J. Europaeuksen esi-isiä, viimeinen varma tieto päätyy Jakob
Europaeukseen, joka oli A.J. Europaeuksen isoisän isoisä.
Matrikkeli on tehty hyvin havainnolliseksi. Aluksi
esitellään sukua jatkamattomat lapset ja sen jälkeen esitetään kukin sukuhaara
kaaviona ja henkilöt tauluina. Taulut on numeroitu sukuhaaroittain. Kuhunkin
tauluun on myös koottu henkilön elämänvaiheet tiivistettyinä. Mikäli henkilön
vaiheista on kirjoitettu muualla, tietoihin on sisällytetty viittaus tähän lähteeseen.
Kunkin sukuhaaran esittelyn jälkeen on hakemisto eli
kirjassa on neljä erillistä hakemistoa. Kuvia kirjassa on vain yksi, kantaisän
kuva matrikkelin kannessa. Tuntuvaa vaatimattomuutta suvulta jossa opin tiellä
eteneminen ja yhteiskunnan merkittävissä asemissa toimiminen on erittäin yleistä.
Heikki Manninen"
Sukusanomat 1996: 1(76)
25.1.1996
Sukusanomien myötä välittää yhdistyksen hallitus alkaneen
vuoden terveiset kaikille jäsenille. Tulevan vuoden toiminta painottuu jo
tulevien juhlavuosien tapahtumiin, vuonna 1997 A.J. Europaeuksen syntymän 200-vuotisjuhlien
ja vuoden 1998 yhdistyksen 50-vuotisjuhlien järjestelyihin. Hallituksen
suunnitelmien mukaisesti tulemme järjestämään vuoden 1997 kokouksen juhlavissa
merkeissä Helsingissä pe-la 21.-22.11.1997. Tämä tulee edellyttämään kuluvan
vuoden vuosikokouksen erityispäätöksen, koska ajankohta on yhdistyksen
sääntöjen vastainen. Vuonna 1998 kokoonnumme kesällä Haapavedelle juhlistamaan
50-vuotista perustamistapahtumaa. Tarkka ajankohta (heinäkuu-98) ilmoitetaan
jäsenille vielä kuluvan vuoden aikana.
Vuosikokous Parikkalassa oli onnistunut tapahtuma -
osallistujia oli vain valitettavan vähän. Elina Lehtosen matkakuvaus välittää
osattomaksi jääneelle yhdistyksen enemmistölle matkan tunnelmia ja
mieleenpainuneita tapahtumia.
Kokouksessa valittiin yhdistykselle uusi hallitus:
Eero Hirvensalo (esimies), Kirsti Salminen (varaesimies), Pekka Malkavaara
(siht.), Kaarina Hirvensalo, Liisi Klobut, Elina Lehtonen, Anja Pöyhönen, Kaija
Rasilo, Eeva Rytkönen (onnitteluvastaava), Riitta Smeds, Leena Äyräpää ja
Pertti Äyräpää. Taloudenhoitajana jatkaa Martin Smeds ja tilintarkastajina
Risto ja Raili Voipio.
Kokous päätti myöntää neljä 500 markan stipendiä Aune
Äyräpään rahastosta yhdistyksen nuorille jäsenille:
- musiikinharrastuksen tukemiseen Eero Smedsille, Tuuli Takalalle
ja Liina Kukka Rytköselle.
- kuvataideopintoja varten Annastiina Lehtoselle.
Kokouksessa päätettiin säilyttää jäsenmaksu ennallaan 40
markassa. Kuluvan vuoden jäsenmaksulaput ovat Sukusanomien ohessa.
Automaateilla ja mikroilla maksavia pyydetään merkitsemään niiden jäsenten
nimet, joita maksu koskee. Tämä on oleellista etenkin uusien jäsenten
rekisteröitymisen varmistamiseksi.
Yhdistyksessä oli 31.12.1995 yhteensä 220 jäsentä, joista
aikuisia 175 ja alle 18-vuotiaita 45. Uudet jäsenet ovat tervetulleita,
muistakaa ilmoittaa myös uudet perheenjäsenet! Hallituksen jäsenet ottavat
ilmoituksia mielellään vastaan, suusanallinenkin ilmoitus riittää.
Vuosikokoukseen oli tullut kirjallinen ja kuvallinen
tervehdys Kaarina Dehlsiltä Hampurista ja puhelintervehdys Eeva Aaltiolta
Oulusta. Lapsiosanottajat Hirvensalon, Smedsin ja Takalan perheestä esittivät
kokouksen lopuksi laulutervehdyksen.
HUOM ! --------------------
Viime vuoden jäsenmaksuja on edelleen saamatta useilta yhdistyksen jäseniltä. Unohdukset
on kirjattu kuluvan vuoden maksujen yhteyteen asian korjaamiseksi.
Hallitus toivoo maksujen suoritusta jo alkuvuodesta, jotta
pankkisiirtolomakkeiden häviämiseltä ja unohduksilta vältyttäisiin ja että
jäsenmaksujen seuranta kalenterivuosittain olisi nykyistä helpompaa.
Tulevaisuudessa EMU-päätösten myötä muistia virkistää uuden
rahan EURO-yksikkö, joka johdattanee ajatukset paremmin EUROpaeus-sukuyhdistyksen
jäsenmaksuasioihin...
-------------------- !
A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUMATRIKKELIA suositellaan
kaikille suvun jäsenille. Niitä on saatavissa hallituksen jäseniltä, helpoimmin
tilaamalla yhdistyksen esimieheltä, Eero Hirvensalolta.
Matrikkelin hinta on 100,- MARKKAA.
Maksun voi suorittaa jäsenmaksujen yhteydessä. Kirjojen
saamisen nopeuttamiseksi toivotaan kuitenkin erillistä ilmoitusta tilauksesta
ylläolevaan osoitteeseen/numeroihin. Toimitusmaksua ei laskuteta.
Olemme saaneet kiittäviä arvosteluja matrikkelista alan
lehdissä. Muistutettakoon vielä, että lapsiperheiden tulisi varautua useampaan
kirjaan, tulevaisuudessa yhdestä kirjasta on vaikea jakaa useammalle
lapselle...
LIPERIN KIRJASTON 150- JA KUNNANHALLINNON 120-VUOTISJUHLAT
Liperissä vietettiin 8.10.1995 kirjaston 150-vuotisjuhlia ja
kunnanhallinnon 120-vuotisjuhlia. A.J. Europaeuksen merkitys sekä kirjaston
että kunnanhallinnon perustamisessa on ollut erityisen huomattava. Siten
juhlaan olikin pyydetty sukuyhdistyksemme edustajia. Esimies sai kunnian pitää
tilaisuudessa juhlaesitelmän Europaeus-suvun vaikutuksesta Liperissä.
Tiivistelmä puheesta on liitetty Sukusanomiin. Smedsin ja Hirvensalon perheiden
edustajat olivat kvartetin muodossa mukana myös vanhan kaavan mukaisessa 1800-luvun
juhlajumalanpalveluksen musiikkiesityksissä ja virallisessa
seppeleenlaskutilaisuudessa A.J. Europaeuksen haudalla.
LYHENNELMÄ JUHLAESITELMÄSTÄ 8.10.1995 LIPERIN KIRJASTON JA KUNNANHALLINNON JUHLASSA Eero Hirvensalo
LÄÄNINROVASTI A.J. EUROPAEUS, VAIKUTTAJA 1800-LUVUN
LIPERISSÄ
A.J. Europaeus syntyi 21.11.1797 Kuolemajärvellä ja vietti
lapsuutensa Parikkalassa, jossa suvun 6 muuta jäsentä olivat toimineet
kirkkoherroina tai kappalaisina. Koulunkäynnin (Viipuri ja Porvoo) yhteydessä
hän toimi kotiopettajana Drägsbyn kartanossa Porvoon maalaiskunnassa. Turun
yliopistossa Europaeus suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1829 arvosanalla
laudatur. Vuonna 1832 hänet valittiin kirkkoherraksi Liperiin, minne hän muutti
toukokuussa 1834, yhdessä vaimonsa Sofia Wilhelmina Boijen kanssa.
Europaeuksen merkitys Liperin, silloisen suurpitäjän,
kehittämisessä oli huomattava. Hän edusti suomalaismielisyyttä sen
rauhanomaisessa merkityksessä. Elämäntehtävänään hän piti työtään Liperin
kirkkoherrana, mutta suomenkielinen kirjallisuus, kirjastohankkeet ja
koululaitoksen kehittäminen olivat hänen sydäntään lähellä. Liperiin perustettiin
Europaeuksen aloitteesta ensimmäinen suomenkielinen kansankirjasto vuonna 1845.
Tätä ennenkin oli jo kirkon tiloissa toiminut ns. kontrahtikirjasto, josta
kirjoja lainattiin maakunnan seurakuntien palvelijoille ja mahdollisesti myös
muille seurakunnan jäsenille. Europaeuksen johdolla perustettiin vuonna 1857
Liperin kansakoulu sekä Joensuun kaksiluokkainen alkeiskoulu. Opetusta
Liperissä tukivat Europaeuksen poika Anders Theodor sekä tulevat vävyt,
varatuomari J.E. Hällström sekä kirkkoherran apulaiset A.J. Rytkönen ja Juho
Pöyhönen.
Pian Liperiin saavuttuaan Europaeus aloitti köyhimmän
kansanosan tukemisen. Vajaassa kymmenessä vuodessa hän pystyi vähentämään
merkittävästi kerjäläisten osuutta väestön keskuudessa keräysten ja
lahjoitusten avulla sekä ruoduttamalla väestö luovuttamaan asemansa mukaisesti
köyhäinkassaan varoja. Suurten nälkävuosien aikana 1863-1868 hän sai omaistensa
ja ystäviensä kautta järjestetyksi apua ulkomailta, lähinnä Saksasta ja
Venäjältä. Europaeuksen omistamalle Nivan tilalle järjestettiin orpokoti ja
Anttolan tilalle järjestettiin Anders Theodorin johdolla sairaskoti.
Europaeuksen toisen vaimon (Selma Augusta o.s. Lampa)
kuoltua heidän vanhin tyttärensä Josefina huolehti kotona perheen
kasvatuksesta. Europaeuksen kuoltua vuonna 1870 oli kolme tytärtä vielä kotona.
Heille jäi Rotilan tila, jonka päärakennus oli ajateltu "naimattomien
tyttärien asunnoksi". Thekla Augusta (1845-1933) avioitui Anton Rikströmin
(myöh. Valtavuo) kanssa. Rotilan tila jäi heille ja siten suvun haltuun,
ainoana suvun siteenä Liperiin. Rikströmin perheen vanhin, Toivo R. (myöh.
Valtavuo) perusti suvun muiden jäsenten kanssa A.J. Europaeuksen jälkeläisten
yhdistyksen vuonna 1948. Yhdistyksessä on nykyisin 222 jäsentä.
Rotilan tila siirtyi Rikströmien nuorimman tyttären Aino
Hirvensalon (o.s. Valtavuo) perikunnalle ja on edelleen sotien jälkeen
pienentyneenäkin Liperin keskusta-alueen tuntumassa, kaavassa suojeltuna
kohteena. Se muistuttaa meitä merkittävästä 1800- luvun vaikuttajasta, jonka
ennakkoluuloton toiminta väestön hyvinvoinnin ja sivistyksen parantamisen
puolesta on ollut uraa uurtavaa kunnallisen yhteisvastuullisen toiminnan
orastaessa maassamme.
LÖYTÖRETKI EUROPAEUSTEN PARIKKALAAN Elina Lehtonen
Aamuvarhaisella lauantaina 23.9.1995 kokoontui Helsingin
asemalle 30 Europaeus-suvun jäsentä lähteäkseen vuosikokoukseen liittyvälle
retkelle suvun syntysijoille Parikkalaan. Joukko ei ollut suuren suuri, mutta
kuitenkin laajapohjainen. Kaikki elossa olevat sukuhaarat olivat edustettuina.
Matkalle oli lähdetty etelästä Helsingin seudulta, pohjoisesta Haapavedeltä ja
Oulusta, lännestä Lidingöstä Ruotsista ja matkan varrelta tuli täydennystä
Kajaanista, Ristiinasta ja Suuntana oli itä. Puuhanaiset Ritva ja Kirsti olivat
varustaneet kahvitermoksen ja korvapuusteja.
Ajaessamme Uudenmaan viljavien peltomaisemien halki kohti
Porvoota saimme myös hengenravintoa. Muistelimme esi-isämme A.J. Europaeuksen
lähtöä opintielle Lappeenrannan, Käkisalmen ja Viipurin saksankielisten
koulujen kautta ruotsinkieliseen Porvooseen ja sieltä Turun akatemiaan. Porvoon
lukiota käydessään Europaeus opintorahoja ansaitakseen toimi majuri Anders Eric
Boije af Gennäsin poikien kotiopettajana Drägsbyn kartanossa. Bussimme
hiljentäessä vauhtiaan ihailimme kartanon kaunista empirerakennusta, jonka
majuri Boije oli rakennuttanut Engelin piirustuksien mukaan. Se valmistui 1818,
eikä sitä siis vielä ollut olemassa, kun Europaeus 18-vuotiaana 1815 aloitti
työnsä kotiopettajana. Hän liittyi Boijen perheeseen läheisesti, oleskeli
Drägsbyssä lomiensa aikana ja ohjaili poikien opintoja vielä vuosia myöhemmin.
Siinä sivussa kehkeytyi romanttinen rakkaustarina, joka monen mutkan jälkeen ja
vanhempien sitkeästä vastustuksesta huolimatta johti Europaeuksen ja kartanon
17-vuotiaan tyttären Sofia Wilhelmina Boije af Gennäsin kihlaukseen ja sitten
avioliittoon. Nuoripari asettui Liperiin, josta Europaeus oli saanut
kirkkoherranviran. Sitä ennen hän oli valmistuttuaan toiminut opettajana
Loviisassa, Savonlinnassa ja Viipurissa.
Mutta nyt olimme matkalla A.J. Europaeuksen lapsuuden
maisemiin Parikkalaan. Todella upeat olivatkin maisemat, luonnonkauniit, niin
kuin Toivo Valtavuo käsinkirjoitetuissa muistelmissaan toteaa. "Parikkalan
pitäjä jäi viime vuosisataan saakka köyhäksi, takapajulla olevaksi nälkämaaksi.
Mutta vastapainoksi oli luonto runsain mitoin jakanut kauneuttaan. Varsinkin on
mainittava Simpeleenjärvi saarineen, salmineen ja niemineen. Miten on tällä
vuosisadalla, sen saisimme pian nähdä. Puoliltapäivin saavuimme majapaikkaamme
Kansan Raamattuseuran Oronmyllylle, kumpuilevaan maastoon myllylammen rannalle.
Asetuttiin taloksi, nautittiin muhkea lounas ja lähdettiin tutustumaan
esivanhempien kasvuympäristöön.
Kirkolle saapuessamme meitä olivat vastaanottamassa
paikalliset isäntämme Parikkalan kirkkoherra Erkki Lemetyinen, seurakunnan
taloudenhoitaja Raimo Heinonen, paikallisen Europaeus-seuran puheenjohtaja,
maanviljelijä Pentti Europaeus sekä äitinsä puolelta Europaeus-sukuiset Irja
Soikkeli ja Kirsti Kaskinen. Sisaruksista jälkimmäinen on paikallisen
sukuseuran alkuunpanija.
Kirkkoherran opastuksella tutustuimme kirkkoon. A.J.
Europaeuksen varhaisimman lapsuuden kirkko oli palanut sotavuonna 1808. Hän oli
syntynyt 1797 Kuolemajärvellä, missä hänen isänsä Isak Emanuel Europaeus oli
apulaispappina. Tämä oli jo ennen sitä toiminut myös Parikkalassa papiston
apulaisena. A.J. Europaeuksen syntymän aikaan hänen isänsä oli jo saanut
nimityksen Joukion kappalaiseksi. Hänen aikanaan pitäjän nimi muuttui
Parikkalaksi. Kansa oli aikaisemmin käyttänyt tuota nimitystä, koska kirkko oli
rakennettu Parikka-nimisen talon maille. Nykyistä kirkkoa, joka lienee neljäs,
alettiin rakentaa 1813 samalle paikalle valtionarkkitehti Carlo Bassin
piirustusten mukaan. Sitä käytettiin vuodesta 1817, mutta lopullisesti se
valmistui vasta 1840 Isak Europaeuksen kuolinvuotena. Rakennettiin siis kuin
Iisakin kirkkoa ainakin.
Peruskorjausten ja 1970-71 tapahtuneen entisöinnin jälkeen
kirkko on nyt kaunis ja hyvin hoidettu pyhäkkö, johon mahtuu 1.600 henkeä
istumaan. Saimme kuulla, että Parikkalassa oli toiminut kaikkiaan kuusi
Europaeus-nimistä pappia. Ensimmäinen heistä oli Jakob Europaeus, Isak
Europaeuksen isän isän isä. Myös naispuolisella linjalla esivanhempina on
Parikkalan pappeja. Toivo Valtavuon muistiinpanojen mukaan Matias Reinhold
Europaeuksen, Jakobin pojanpojan lukuisista jälkeläisistä oli kolmessa polvessa
kaikkiaan 25 pappia, jotka toimivat paitsi Parikkalassa, myös lähipitäjissä,
Kurkijoella, muualla Karjalassa, jopa Inkerinmaalla. Yksi Jakobin pojista
asettui maata viljelemään, Johan Europaeus. Hänestä polveutuu Parikkalan
talonpoikainen sukuhaara, johon nyt saimme tutustua. Parikkalan talonpojat
lahjoittivat kellotapuliin, joka on rakennettu samaan aikaan kuin kirkko,
suuremman kahdesta kirkonkellosta kiitollisuutensa osoitukseksi, kun
kuninkaankartanon Koitsanlahden hovin lähes maaorjuutta merkinneet pakolliset
päivätyöt 1858 heiltä vihdoin päättyivät.
Kirkkoherra Lemetyinen esitteli meille 1880 kirkkoon
lahjoitetun Kristuksen kirkastumista esittävän alttaritaulun, jonka eräs
Pietarissa asunut nuohoojamestarin leski oli kirkolle lahjoittanut. Meitä
Europaeusten jälkeläisiä kiinnosti erityisesti toinen lahjoitus: A.J.
Europaeuksen veli, Novgorodin sotilassairaalan ylilääkäri, todellinen
valtioneuvos Johan Jacob Europaeus oli lahjoittanut kirkolle kullatun
alttarikrusifiksin ja hopeiset ehtoollisastiat. Ehtoollislautasessa oli
vuosiluku 1848 (sattumalta Euroopan hullu vuosi).
Kiertelimme myös hautausmaalla, jonka keskellä on kaunis
sankarivainajien muistomerkki. Löysimme paikalta myös muutaman Europaeus-nimen.
Mutta esi-isiemme vanhoja leposijoja oli vaikeampi löytää. Eräässä hautakivessä
saattoi erottaa nimismies Caloniuksen ja hänen vaimonsa Marian nimet. Toivo
Valtavuo on otaksunut, että siinä on myös Marian isän Isak Europaeuksen
viimeinen leposija.

Kuva 1. Parikkalan kappalaisen Isak Emanuel Europaeuksen (14.6.1768-11.5.1840)
perhehauta, Aune Äyräpään piirustuksen mukaan vuosisadan alkupuolelta. Haudan
kirjoitus on enää vaivoin erotettavissa.
Irja Soikkelin opastuksella jatkoimme kiertoajelua
Parikkalan maisemissa. Saimme kuulla pitäjän vaiheista, lahjoitusmaa-ajan
vaikeuksista ja kärsimyksistä samoin kuin myöhemmästä vauraudesta ja lama-ajan
kekseliäästä yritteliäisyydestä. Kun ylitimme rautatien, meille kerrottiin,
että emokarhu kaksine pentuineen oli edellisenä päivänä täällä menehtynyt junan
alle. Majapaikkamme lähistöllä olevalla pellolla oli viikkoa aikaisemmin myös
tavattu karhu. Emme kuitenkaan aamulenkillämme joutuneet tekemään tuttavuutta
sen kanssa, vain teeret pitivät peliään tienvarren kivellä. Irja Soikkeli
kertoi, että Parikkalan luonnon kauneus ja lehtomainen rehevyys monipuolisine
kasvistoineen selittyy siitä, että alue kuuluu Laatokan lauhkeaan
vyöhykkeeseen.
Kiertomatkan kohokohdaksi muodostui käynti Ritan (Ridan tai
Ritaniemen) talon pihapiirissä. Nykyinen omistaja Juhani Siitonen, jonka
suvulla talo on ollut vuosisadan alusta lähtien, ujosteli talon kuntoa ja
pelkäsi, että valokuvia julkaistaan lehdissä. Aluksi vain kolmen hengen
tiedustelupartio sai luvan tulla paikalle, sitten vähitellen - ehkä Aino
Takalan hellyttävän hahmon (kaksoset syntyivät 12.10.) pehmittämänä -isäntä
salli koko retkikunnan astua pihapiiriin. Siellä oli kaksi asuinrakennusta,
joista uudempi oli käytössä. Toinen oli mahdollisesti 1800-luvun alkupuolelta
ellei vielä sitäkin vanhempi. Se saattoi olla Europaeusten asuma. Erään aitan
oven yläpuolella oli vuosiluku 1842. Osa tilan metsistä jäi 1944 Neuvostoliiton
puolelle.
Erään tiedon mukaan Europaeus-papit olivat hankkineet tilan
jo isonvihan aikana, toisen tiedon mukaan vasta vuosia myöhemmin. Kenties
virassa olevan papin asuessa virkatalossaan lesket ja lapset asuivat Ridassa.
Ainakin Maria Kristiina Europaeus o.s. Steen, A.J. Europaeuksen äiti asui
siellä miehensä Isak Europaeuksen kuoltua 1840 aina omaan kuolemaansa v. 1848,
jolloin talo myytiin vieraille. Tuolloin talon omistivat A.J. Europaeus ja
hänen veljensä, todellinen valtioneuvos Johan (Jean) Jacob Europaeus.
Hartain mielin astelimme alas mäeltä, jolla todelliset
valtioneuvokset ja arvon rovastit olivat lapsina kirmailleet ja esiäitimme
eläkepäivinään kutoneet sukkaa puolelle sadalle lapsenlapselleen ja laulaneet
kehtolauluja, ehkä hymyillen sitä lempeää Europaeus-hymyä, joka meille Liperin
rovastin kasvoilta heijastuu.
Vuosikokouksen jälkeen iltaa vietettiin Oronmyllyn tarjoaman
iltapalan äärellä karjalanpiirakoineen ja muine herkkuineen. Hirvensalon,
Smedsin ja Takalan lasten musiikkiesitysten lomassa Kirsti Kaskinen kertoi
Parikkalan Europaeus-suvun vaiheista ja sukututkimuksesta sekä Pentti Europaeus
sukuseuran toiminnasta. Saimme myös kuulla, että Lempi Jääskeläinen, jonka
tausta on parikkalainen, on kahdessa romaanissaan "Hovin vallat" ja
"Talonpoika ja hovin herra" kuvannut seudun asukkaiden järkyttäviä
kohtaloita lahjoitusmaakaudella.
Illalla toiset nauttivat saunan löylyistä, toiset katselivat
mukaan tuotuja suvun vanhoja valokuvia. Sunnuntaiaamuna osallistuimme
jumalanpalvelukseen upean ruskan ympäröimässä Parikkalan kirkossa, joka
vuorossa olevan vaalisaarnanäytteen johdosta oli täynnä seurakuntalaisia.
Ehtoollisella olivat käytössä lähes 150 vuotta vanhat Johan Jacob Europaeuksen
lahjoittamat ehtoollisastiat, ja alttarikrusifiksi kimalteli
auringonpaisteessa.
Lähellä sijaitsevassa seurakuntatalossa olimme kirkkokahvilla
ja hyvästeltyämme kirkkoherran ja muun isäntäväkemme lähdimme paluumatkalle.
Ohitimme Koitsanlahden kartanon, jonka aikaisempi historia on merkinnyt niin
synkkää vaihetta Parikkalan asukkaille. Rajavartioston tähystystornien kohdalla
linja-automme hiljensi vauhtia, ja etsimme katseellamme rajapyykkiä
Simpeleenjärvestä ja katselimme haikeina Ridan talon entisiä maita naapurimaan
puolella.

Kuva 2. Näkymä Ritan-talon pihapiiristä. Vasemmalla
taustalla on vanhempi, mahdollisesti jo 1700-luvulta peräisin oleva rakennus,
joka on ollut . Oikeanpuoleinen rakennus on edelleen asuttu, mahdollisesti
vuosisadan vaihteen tienoilla rakennettu. Hiili ja vesiväritekniikka.
Annastiina Lehtonen, 1995.
|