Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1993 Kesäkuu No 1 (73)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

kansikuva


Esimiehen palsta

2.6.1993

Sukusanomat ilmestyy jälleen kesänumerona, nyt erikoisnumerona Haapavedeltä Anja Pöyhösen toimittamana. Haapaveden sukulaisten runoja ja anekdootteja on sisällytetty numeroomme ja Elina Lehtosen tunnelmallinen matkakertomus vie lukijan osalliseksi Haapaveden kotitalous ja sosiaalialan oppilaitoksen 100-vuotisjuhliin.

Vuosikokouksessa 3.10.1992 Espoon Villa Rulluddissa valittiin yhdistykselle hallitus: esimies Eero Hirvensalo, varaesimies Kirsti Salminen, sihteeri Sirkka Montonen sekä jäsenet Elina Lehtonen, Pekka Malkavaara, Kaija Rasilo, Eeva Rytkönen, Riitta Smeds, Leena Äyräpää ja Pertti Äyräpää.

Kuulimme kokousesitelmänä Aino Takalan esityksen rokotustutkimustyöstä Navajo-intiaanien parissa Arizonassa vuosina 1991-1992.

Varsinaisena asiana käsiteltiin jälleen kerran sukurekisteriasiaa. Hallituksen esityksestä päätettiin tehdä koko suvun kattava matrikkeli. Tähän projektiin on haettu tietosuojalautakunnan lupa. Yhdistyksen keräämä aineisto matrikkelia varten on nyt lähes valmis, ja sen työstäminen nidotuksi kirjaseksi tapahtuu kuluvan kesän aikana. Mikäli tietoja vielä halutaan tarkistaa, korjata tai lisätä, pyydän lähettämään viestit kirjeitse. Vuosikokoukseen mennessä saataneen jonkinlainen raakavedos tai oikovedos matrikkelista. Tällöin yhdistyksen jäsenillä on mahdollisuus opuksen tilaukseen. Kirjan painokustannukset katetaan tilausmaksuilla. Kirjan kappalehinta pyritään pitämään kohtuullisena, alle 100 mk.

Vuoden 1993 vuosikokouksen pitopaikaksi on suunniteltu Viipuria, eli laivaristeilyä viisumittomana matkana M/S Kristina Brahella Kotkasta Viipuriin 24.-25.9.1993. Laiva lähtee Kotkasta pe 24.9. klo 18.00 ja saapuu Viipuriin la 25.9. klo 09.00. Viipurissa voimme tutustua aikaisemmin suvun vaikutuspiirissä olleisiin kohteisiin, joiden tunnistamiseen ja opastamiseen löytynee vielä halukkuutta suvun kokeneemmasta piiristä. Laiva lähtee paluumatkalle la 25.9. klo 13.30 ja on Kotkassa samana päivänä klo 18.15.

Matkalle toivotaan runsasta osanottoa. Risteilyhinnat hytteineen (2-4 h ) vaihtelevat 225 - 500 mk / henkilö hytin tasosta riippuen. Lisäksi joudumme maksamaan aterioista seisovassa pöydässä (aamiainen 27 mk, päivällinen 78 mk). Saamme jatkossa matkatoimistosta yksityiskohtaisemmat tiedot risteilystä sekä ohjeet matkalle ilmoittautumiseen.

Hyvää kesää ja leppoisaa sukusanomien lukuhetkeä kaikille yhdistyksen jäsenille toivottaen

Eero Hirvensalo


"26.5.1897

On kasvitarha niin kaunoinen,se tainta kasvavi kaikenlaista,
tää tarha koulu on,tiedät sen,ja taimet kansaa on kasvavaista.
Ne taimet sanoo:
on meidän jano.
Ne virkistystä, ne vettä anoo! Vaan toivon sen ken täyttää ken ?

Ken, jos ei tarhurit taitavat. Ne tuovat taimille hellän hoivan,
ne kylvävät ja ne kaivavat, ja työstä toivovat sadon oivan.
Ne maata muokkaa
ne käyttää kuokkaa,
ja joka tainta ja joka luokkaa ne hoitaa näin ain' hikipäin.

Saa usein tarhurit otella ja nähdä huolen ja nähdä vaivan,
kun taimet ei tahdo totella, vaan omin nokkinens' nousta aivan.
He kaivaa, kaivaa,
ei katso vaivaa,
he rikkaruohoja kitkee, raivaa, he koittavat ja voittavat.

Siks' äänet yhtehen liitämme, tään tarhan armahat asujaimet
ja tarhureita me kiitämme, nyt ilomiellä, me ihmistaimet.
Suur' kiitos heille,
kun antoi meille
he hyvät ohjehet opinteille, siks' teille oi - nyt kiitos soi.

Ja meiltä kohtakin koulu jää, vaan eipä teillä. Taas tainta pientä
jo kohta kouluhun ennättää kuin sadesyksyllä nuorta sientä.
Taas sama tuttu
ja vanha juttu
Ja hius harmenee, lauhtuu nuttu, vaan lempemme ei lauhdu se.

Se lempi olkohon aina uus', se jotta nuorihin taimiin tarttuu,
kun niissä into on, ahkeruus, niin voimat varttuvi, tieto karttuu.
Kun sydän, kuori
on terve nuori.
On Suomen nuoriso vankka vuori, ja silloin juur' on Suomi suur'."

Maiju Pöyhönen.

Haapavedellä Kukanpäivänä 1993 Armahaiset lukijat !

Tuolla Maiju Pöyhösen runolla, kohta satavuotiaalla, tahdon tervehtiä lehden lukijakuntaa kaikkialla, missä sitten lienettekään. Olisikohan Maiju kirjoittanut runon oman koulunsa päättäjäisiin opettajilleen!?

..........

Tällä kertaa "Sukusanomien" toimituspaikka sijaitsee Haapavedellä, Linnaistentie 8:ssa, ja kuten arvata saattaa, se on hieman kaukana Helsingistä, missä päätöksiä tehdään. Olen kuitenkin luvannut toimittaa lehtemme tämän numeron taipaleelle ja tulen sen tekemään, mikäli aineistoa saapuu aikanaan. Vielä sitä ei ole, ja niinpä kerron teille jotakin asioista, mitkä tulivat mieleeni kirjoittaessani kirjaa "Sata vuotta ruustinnan koulua".

Varsinainen kirjan kirjoittaminen alkoi keväällä -91 ja määräajaksi ilmestymiselle annettiin koulun 100-vuotisjuhla, elokuussa 1992. Aineistoa oli paljon ja aikaa vähän. Suuri osa aineistosta oli Haapavedellä, muutaman kerran kävin valtioarkistossa Helsingissä ja toistakymmentä kertaa Oulun maakuntaarkistossa. Historiatyön tilasi oppilaitoksen johtokunta ja asetti toimikunnan ohjeiden antajaksi. Toimikunta rajasi teoksen sivuluvuksi noin 320 sivua, siihen sisältyi myöskin oppilasluettelo niistä vuosista,mitkä oli mahdollista saada. Sisareni Liisa oli korvaamaton apu työn aikana.Hän luki kirjeitä ja yhdessä muistelimme tapahtumia vuosien varrelta. Kirja ladottiin täällä Haapavedellä, täällä oli silloin PS-paino-niminen kirjapaino,joten työ oli lähellä,kun taittamisen aika tuli.Kuitenkaan työn jälki ei ollut paras mahdollinen. Kirja sidottiin Saarijärvellä. Kiire kun oli, tuli kirjaan tietysti myös puutteita ja virheitä.Moni asia jäi pois ja monta kohtaa tekisin nyt toisin. Työ oli vaikeaa ja mukavaa. Vaikeaa oli saada sanotuksi kaikki tarpeellinen, kun kaikkea ei voinut ottaa mukaan. Paljon jäi kirjoittamatta. Vaikeaa oli myös kuvien valinta, kun niitä on paljon. Kirjapainossa kirjan kuvat tulivat huonoiksi, mallit olivat toki parempia. Kuvia valitessamme sanoimme useasti toisillemme, ketähän nämäkin ovat.Kuvien takana ei ollut nimiä. Sen vuoksi haluankin muistuttaa kaikille teille, rakkaat sukulaiset,jos aikaa on, kirjoittakaa ihmeessä jälkipolville vuosiluvut ja nimet muistiin kuvien taakse. Sadan vuoden perästä - ja jo sitä ennenkin - se on kullanarvoista tietoa

Kirjassa on myös muutamia runoja. Niiden johdosta voin mainita, että sain vuonna 1975 erään toisen asian yhteydessä Aini Lagukselta kirjeen, hän mainitsi kirjeessään mm: "Europaeukset olivat lahjakkaita runoilijoita. Mahtanetteko tietää, että Natalia Rytkösen puoliso piti runopukuisen vaalisaarnan Sippolan kirkkoherran vaalissa." Joku teistä varmaan tuon tietääkin. Minulle se oli silloin aivan uusi ja hieno asia. Arkistossamme oli myös runoja, joiden tekijästä ja ajankohdasta ei ole tietoa.

Olemme Liisan kanssa vieneet nyt Nora Pöyhösen arkiston Oulun maakunta-arkistoon. Kunhan se on siellä järjestetty, saamme siitä luettelon. Arkisto on siellä arvoisellaan tavalla säilössä.

Mitä kirjan kustantamiseen tulee, totean, että ilman Haapaveden kuntaa kirjaa ei olisi julkaistu. Valtion rahan puute tuli niin sattuvasti samaan aikaan, että oppilaitoksen johtokunnalla ei ollut mahdollisuutta viedä asiaa päätökseen. Kunta kustansi siis painotyön. Itse en saanut työstäni muuta korvausta kuin 30 vapaakappaletta. Työ tuli kyllä maksamaan minulle matkoja eri arkistoihin, kuten mainitsin, lisäksi hankin tietokoneen ja kirjoittimen työtä varten, valokuvia teetin muutamia satoja jne.

Näin jälkikäteen ajatellen voin sanoa, että vuoden ajan uurastin yötä päivää, en aina käsilläni - aivoilla sitäkin enemmän. Joskus työ tuli mukaan" tyynyllekin". Jos toisen kirjan tekisin, ehkä onnistuisin siinä paremmin. Sellaista ei kuitenkaan ole edes ajatuksissa. Vaikka romaaninhan voisi kyllä kirjoittaa siitä, mitä Nora ja perheensä elämässään tekivät !

Kirjan nimi on siis " SATA VUOTTA RUUSTINNAN KOULUA "

Jos joku teistä haluaa kirjan, minun kauttani voitte sen tilata. Kirjaa on Haapaveden kunnan virastossa, kirjan hinta on tällä hetkellä 100 mk. Lähetän mielelläni.

Anja Pöyhönen


HAAPAVEDELLÄ ON SÄÄASEMA JA" POUTAPOVARI"

Ensimmäiset säähavainnot tehtiin Alamaalla jo vuonna 1915. Maiju Pöyhönen oli silloin havaintojen valvojana. Oppilaat ja opettajat panivat säätietoja muistiin. Meteorologinen laitos Helsingistä lähetti oppaita, lomakkeita ja antoi opastusta havaintojen tekemisessä.

Pyhäjokialueella ollaan voimakkaasti sään armoilla. Varsinkin hallanarkojen kasvien kasvattaminen on menestymisen rajamailla. Ruustinna Pöyhönen ryhtyi jo viime vuosisadan puolella kokeilemaan viljelyn monipuolistamista. Hän oli erittäin kiinnostunut kasvien menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Hän huomasi kuinka tärkeää on ottaa huomioon sääolot juuri täällä hallan aroilla alueilla.

Sääasema rakentui Haapavedelle sitten, kun koulu muutti Alamaalle, missä se on toiminut miltei poikkeuksetta alusta alkaen. Aseman hoitajina olivat aluksi Pöyhöset, sitten puutarhaopettajatkin osallistuivat työhön ja vuodesta 1952 asemaa on hoitanut koulun puutarhuri Martti Malkavaara. Kun Malkavaarat jäivät eläkkeelle ja siirtyivät pois Alamaalta, on Sirkku Malkavaara jatkanut isänsä työtä.

Jo varhain säätä tarkkailemalla opittiin sään kulkua näkemään ja ennustelemaankin. Tiedämme esimerkiksi hallayön merkit, pilvien suojaverhon merkityksen, ja kuinka tärkeitä ovat vesisateet, jotka sitovat auringon lämmön ja näin lämmittävät sään.

Sääasema Haapavedellä on niin sanottu välisääasema, josta ei lähetetä päivittäin sääsähkesanomia Ilmatieteen laitokselle. Asemalla on sääkoju, jossa on monenlaisia mittareita, kostea- ja kuivalämpömittarit, ilmankosteusmittari, ylinarvo- ja alinarvomittari, maanpinnan lämpömittari ja tuulimittari, siitä mitataan tuulen nopeus ja suunta. Lisäksi tehdään havainnot taivaan peitteisyydestä ja sateista sekä maanpinnasta. Jos haluttiin tietää, tuleeko ensi yöksi halla, niin kuivamittarin ja kosteamittarin lukemien erotus antoi ohjeen, kuinka alas lämpötila tulevana yönä laskee. Jos lunta on yli 50 senttiä, niin lumen alla maan pinnassa saattoi olla vain -3.0 astetta, vaikka lumen pinnassa olisi ollut -30. astetta!

Vuodesta 1952 säähavainnot on tehty hyvin tarkkaan ja lähetetty aina kuukauden lopussa Ilmatieteen laitokselle, missä havainnot taltioidaan mikrofilmeille. Mittarit luetaan kolmasti päivässä, klo 8.00, 14.00 ja 20.00. Säähavaintojen lisäksi lähetetään kelitietoja, tietoja järven jääpeitteestä ja maanpinnan laadusta. Sadesähkeet lähetetään 10 päivän välein.

Paitsi päivittäisiä havaintoja on tehty lämpötilakäyriä, laskettu keskiarvoja, piirretty sadepylväitä ja merkitty lämpötilojen huippuarvoja. Säätietoja käyttävät monet työpaikat, poliisit, rakentajat, tientekijät, matkustajat, ja tietysti myös viljelijät. Lehdistö soittaa myös useasti tietojen perään.

Näiden kyselyjen seurauksena sääaseman hoitaja ryhtyi antamaan kerran kuussa sääkatsauksen paikallislehteen ja sen johdosta lukijakunta antoi hänelle nimen "poutapovari". Poutapovari on melkein käsite - Haapavedellä. Ja nyt, kun on ollut poikkeuksellisen kylmä toukokuun loppu, kauppamatkoilla tuontuostakin saa vastata kysymykseen "no milloin ne ilmat lämpiävät?"

Kerran muutamia vuosi sitten kysyttiin heinäntekoaikaan, milloin sade alkaa. "Povari " sanoi varmaan osaksi leikillään " 14 päivänä kello 16 ". Viimeiset heinät oli saatu kerätyksi kärryyn ja ajettiin pihalle. Ennen kuorman purkamista mentiin kuitenkin syömään. Sade tuli jostain syystä silloin juuri kello 16 ja niin heinät kastuivat pihalla. Näin nappiin mennyttä ennustusta ei useasti tule. Ja yleensäkin ilmojen ennustus on siitä mukavaa, että joskus osuu kohdalleen, toisinaan taas ei ollenkaan.

"Poutapovari" alias Martti Malkavaara


SUKULAINEN NORA PÖYHÖSEN SUVITARHASSA

Haapaveden kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos 100 vuotta

Jossain lapsuuden ja nuoruuden rajamailla olin käynyt Suvitarhassa Haapaveden Alamaalla. Se oli Nora Pöyhösen ja hänen perheensä luoma ihme, kukkiva puutarha keskellä hallan ja tuulien saartamaa haapavetistä maisemaa. Äitini ja sisareni Maijan kanssa olimme tervehtimässä Nora-tätiä, joka silloin v. 1937 vielä liikkui kukkiensa keskellä kuin kuningatar. Ympärillä pyörivät Anni ja Elsa, Matti ja Matin Irja sekä pikkutyttäret Liisa ja Anja lampaineen. Lie ollut "Ruustinnanhovin" kulmakamari, missä sisareni Maija, ylioppilastyttö, ja minä koululainen, aamuvarhaisella heräsimme vuoteemme vieressä tuore, tuoksuva ruusunoksa aamukahvitarjottimen hohtavalla pellavaliinalla.

Sitten tuli sota ja kaunis maailma järkkyi. ...........

Keväällä 1992 tuli sukuyhdistykselle kutsu Haapaveden kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksen 100-vuotisjuhlaan. Sain kunniatehtävän viedä tervehdyksemme juhlivalle koululle. Mieheni Samuel oli kutsuttu saarnaamaan juhlaan liittyvässä jumalanpalveluksessa.

Niin lähdimme matkaan kohti Pohjanmaata. Anja-serkku oli neuvonut sopivat junayhteydet. Mutta matka ei sujunutkaan aikataulun mukaan. Helsingin aseman keskusohjaamossa oli aamulla sattunut tulipalo. Niinpä lähijuna vei meidät Oulunkylän asemalle, missä usean tunnin odotuksen ja arvailevien väliaikatiedotuksien jälkeen kovaääniset vihdoin kertoivat Pohjanmaalle lähtevän junan saapuvan raiteelleen. Ryntäys vaunuun, missä pian osottautui olevan muitakin Haapaveden juhlille matkustavia - Anja Pöyhösen äidin sukulaisia. Pahoin myöhästyneinä saavuimme illalla Ylivieskan asemalle, missä meitä kärsivällisinä odottivat Anja Pöyhönen, Matti Malkavaara ja oppilaitoksen pikkubussi. Anjan luona Linnaistentiellä meidät toivotti tervetulleiksi katettu iltapala ja seinältä meitä tervehti A.J. Europaeuksen lempeä hymy. Olimme tulleet kotiin. Lauantaina 22.8. meitä käytettiin A.J. Europaeuksen tyttären Nora Pöyhösen jalanjäljissä. Ensin olimme Paakkilassa, vanhassa Haapaveden kirkkoherran pappilassa Pyhäjoen rannalla, missä Nora-ruustinna, seitsemän lapsen äiti, oli aloittanut kasvitarhakoulun. Pojantyttären lapset, Matti ja Sirkku seisoivat nyt kunniavartiossa, kun rakennuksen seinään kiinnitetyn muistolaatan reliefistä paljastui Nora Pöyhösen tuttu profiili määrätietoiset kasvot ja näkijän katse. Kiertokäynti jatkui Alamaan puistoon. Alamaa oli se tila, jonka ruustinna Pöyhönen v. 1903 oli ostanut lastensa Maijun ja Matin nimiin aavistaessaan, että virkatalosta oli piankin siirryttävä - olihan rovasti Juho Pöyhösen terveys heikko. "Olipa oikia akkain työ- ostaapa nyt nuin ruma paikka nuin kalliilla hinnalla" olivat Haapaveden miehet ostoa arvostelleet.

Sitä Suvitarhaa, jonka 55 vuotta aikaisemmin olin nähnyt, ei paikalla enää ollut, mutta samanlainen kaariportti johti puiden katveeseen, minne nyt oli kohonnut muistomerkki paikkakunnan yhteisöjen toimesta. Nora Pöyhösen katse suuntautuu jo näkymättömiin suvitarhoihin, mutta sen eteen avautuvat myös alati uudistuvat kukkaistutukset, vanhat ja nuoret lehtipuut ja vuosisadan alun kodikkaat rakennukset, jotka ovat saaneet seuraansa yhä uusia. Työnäky on toteutunut, se jatkuu.

Työnäkyä on 37 vuotta seurannut pojantytär Anja, jonka muotokuva nyt paljastetaan "Ruustinnanhovissa", entisessä koulun päärakennuksessa. Kuva kertoo tarmokkaasta ja vakaasta koulunjohtajasta, mutta on siinä myös se silmäkulman pilke, jonka me sukulaiset monessa polvessa olemme tottuneet kohtaamaan huumorintajuisten Pöyhösten olemuksessa. Sillä aikaa kun isäntäväki ja muut vastuuhenkilöt keskittyivät valmistelemaan sunnuntain pääjuhlaa, me etelän vieraat saimme tutustua Haapaveden nähtävyyksiin mm. mahtavaan turvevoimalaan. Illalla viivähdimme vielä "sukulaispäivällisellä" Liisa ja Martti Malkavaaran kodissa. Erinomaisista herkuista mainittakoon variksenmarjabooli ja lipstikkakeitto - sekä muhkeat kaksospojat Juho ja Matias!!

Sunnuntaiaamu alkoi kunniakäynnillä Pöyhösten sukuhaudalla. Perheen naisväki oli pukeutunut viehättäviin perinneasuihin, joiden malleja oli etsitty vanhoista valokuvista. Liisa oli kuin kameekoruun piirtynyt hennon ryhdikäs nuori Nora, Anjassa veitikkamaisen Maijun hahmoa. Haapaveden kirkkoon, vanhan v.1981 palaneen tilalle rakennettuun uuteen ja modernin valoisaan kirkkoon kokoonnuttiin juhlajumalanpalvelukseen, missä Nora Pöyhösen veljentyttären vävy, Samuel Lehtonen saarnasi. Jumalanpalveluksen jälkeen seurasi kunniakäynti sankarihaudalla vanhan kirkon raunioiden äärellä. Ruustinnanhovin yläkerrassa nautittujen kirkkokahvien jälkeen tutustuimme kirja- ja valokuvanäyttelyihin, missä oli hauska tunnistaa monia äidin valokuva-albumeista tuttuja kesäisiä serkustapaamisia milloin puutarhatyössä milloin kesän iloissa. Martti Malkavaara johdatteli meitä puistossa kierrellessämme sen puiden historiaan. Tuulinen ja kolea sää alkoi vaihtua leppeämmäksi ja, kun pääjuhla klo 13 alkoi, paistoi aurinko. Anjan rukoukset oli kuultu!

Puupenkit - huolellisesti muovilla verhoillut - levittäytyivät entisen suvitarhan tienoille. Sotilassoittokunta ja paikallinen kamariyhtye loivat juhlatunnelmaa samoin oppilaiden kuoro, joka viritti Nora Pöyhösen "Kylväjä"-runoon sävelletyn laulun. Johtokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Tellervo Rengon avaussanojen jälkeen Anja Pöyhönen nasevalla tavallaan esitti koulun historiikin suuret linjat huumorilla ryydittäen. Saatoimme nähdä, miten Nora-ruustinna iltahämärissä väsymättä johti joukkojaan puutarhavakojen ääressä tunteja laskematta. Työn tulosten rehevällä kauneudella on ollut hintansa, joka ei istuisi nykypäivän työehtosopimusten raameihin!

Opetushallituksen pääjohtaja Vilho Hirven juhlapuheen jälkeen oli sukuyhdistyksen tervehdyksen vuoro.

Lähtökohdakseni olin valinnut juuri äsken lauletun Nora-tädin "Kylväjä"-runon säkeistön:

"Sä kerran kylvösi kukkivan näät
ja heelmän se kaunihin kantaa,
saat kerran nähdä sä riemuiten,
mitä syvyyden aartehet antaa."

A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys haluaa juuri näillä säkeillä onnitella Haapaveden kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitosta sen 100-vuotisjuhlassa.

Olemme saaneet koulun läheisten ja ystävien kanssa tutustua sen toimintaan ja työympäristöön. Olemme iloisia ja ylpeitä niistä oivalluksista ja saavutuksista, joissa sukumme jäsenillä on ollut merkittävä osuus koulun perustajan Nora Pöyhösen ajoista lähtien. Ne oivallukset ja työ, joista kaikki lähti liikkeelle, syntyivät kodin piirissä, pappilan ilmapiirissä, vahvasti Jumalan apuun luottaen. En erehtyne, jos aavistelen, että joitain ituja - ei vähiten voimakas halu valistaa ympäristön nuoria - on peräisin jo Liperin pappilan lahjakkaan sisarussarjan pyrinnöistä. Olemme ylpeitä siitä, että sukumme "alkukodista" on lähtöisin Nora Pöyhösen kaltainen luova nero.

Sukulaisille tämä oppilaitos jo monessa polvessa on merkinnyt kokoontumispaikkaa - jopa turvapaikkaa elämän vaikeina aikoina. Täällä Alamaalla perustettiin Nora Pöyhösen isän nimeä kantava sukuyhdistys 44 vuotta sitten. Yhdistyksen 30-vuotisjuhlaa vietettiin täällä. Oma äitini, Ella Kitunen oli 13 vuotiaana äidistään orvoksi jääneenä lähetetty kesäksi Nora-tätinsä hoiviin ja oppiin. Luulen, että hän sai täältä paitsi käytännön kokemusta, pysyviä vaikutteita jopa suuntaa tulevalle elämänuralleen kotitalousalan vaikuttajana. Itse muistan sotaa edeltävältä ajalta käyntini täällä äitini kanssa Nora-tädin ja hänen perheensä vieraana. Muistissani on sadunomaisena säilynyt kuusiaidan kylmiltä tuulilta suojaama Suvitarha, sen kukkaloisto ja harmoninen kauneus. Olen myöhemmin elämässäni nähnyt Geneven ruusutarhan tai Alhambran puutarhat Granadassa, mutta ne eivät voi himmentää sitä kuvaa, joka jäi koulutytön mieleen Alamaan Suvitarhasta.

Olen ymmärtänyt tämän oppilaitoksen erityispiirteenä sen, että moninaisuuden yllä on kokonaisnäkemys. Ei vain opita viljelemään, vaan myös valmistamaan ruuaksi. Elämän eheyttä ei haluta pirstota!

Sukuyhdistys toivottaa koulun nykyisille vastuun kantajille ja työntekijöille Jumalan siunausta ja toivoo, että Ruustinnan koulu säilyttäisi syntyaikojensa hengen, mutta olisi myös aina herkkä löytämään uusia oivalluksia ja työnäkyjä."

Juhlan jälkeen tarjottiin kansalaisateria. Menu oli sama kuin tasan 100- vuotta sitten "kasvitarhayhdistyksen" vuosijuhlassa: kaikki 12 ruokalajia naurislaatikosta kaalidolmiin ja paputuuvingista viinimarjakreemiin!

Kun Hannu Malkavaaran kyydissä illansuussa saavuimme Ylivieskan asemalle, oli meillä eväänämme suuri leivinliinaan kääritty ruislimppu ja sydän täynnä ilon kokemuksia.

Elina Lehtonen


AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT 1993

Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat vuodeksi 1993 taiteen harrastuksen ja opintojen tukemiseksi yhdistyksen jäsenten keskuudessa julistetaan haettavaksi 15.9.1993 mennessä.

Hakemukset perusteluineen tulee osoittaa yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään ne yhdistyksen esimiehelle.

Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.