

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1993 Kesäkuu No 1 (73) ISSN 0356-0791 (Painettu)

Esimiehen palsta
2.6.1993
Sukusanomat ilmestyy jälleen kesänumerona, nyt
erikoisnumerona Haapavedeltä Anja Pöyhösen toimittamana. Haapaveden sukulaisten
runoja ja anekdootteja on sisällytetty numeroomme ja Elina Lehtosen
tunnelmallinen matkakertomus vie lukijan osalliseksi Haapaveden kotitalous ja
sosiaalialan oppilaitoksen 100-vuotisjuhliin.
Vuosikokouksessa 3.10.1992 Espoon Villa Rulluddissa
valittiin yhdistykselle hallitus: esimies Eero Hirvensalo, varaesimies Kirsti
Salminen, sihteeri Sirkka Montonen sekä jäsenet Elina Lehtonen, Pekka
Malkavaara, Kaija Rasilo, Eeva Rytkönen, Riitta Smeds, Leena Äyräpää ja Pertti
Äyräpää.
Kuulimme kokousesitelmänä Aino Takalan esityksen
rokotustutkimustyöstä Navajo-intiaanien parissa Arizonassa vuosina 1991-1992.
Varsinaisena asiana käsiteltiin jälleen kerran
sukurekisteriasiaa. Hallituksen esityksestä päätettiin tehdä koko suvun kattava
matrikkeli. Tähän projektiin on haettu tietosuojalautakunnan lupa. Yhdistyksen
keräämä aineisto matrikkelia varten on nyt lähes valmis, ja sen työstäminen
nidotuksi kirjaseksi tapahtuu kuluvan kesän aikana. Mikäli tietoja vielä
halutaan tarkistaa, korjata tai lisätä, pyydän lähettämään viestit kirjeitse.
Vuosikokoukseen mennessä saataneen
jonkinlainen raakavedos tai oikovedos matrikkelista. Tällöin yhdistyksen
jäsenillä on mahdollisuus opuksen tilaukseen. Kirjan painokustannukset katetaan
tilausmaksuilla. Kirjan kappalehinta pyritään pitämään kohtuullisena, alle 100
mk.
Vuoden 1993 vuosikokouksen pitopaikaksi on suunniteltu
Viipuria, eli laivaristeilyä viisumittomana matkana M/S Kristina Brahella
Kotkasta Viipuriin 24.-25.9.1993. Laiva lähtee Kotkasta pe 24.9. klo 18.00 ja
saapuu Viipuriin la 25.9. klo 09.00. Viipurissa voimme tutustua aikaisemmin
suvun vaikutuspiirissä olleisiin kohteisiin, joiden tunnistamiseen ja
opastamiseen löytynee vielä halukkuutta suvun kokeneemmasta piiristä. Laiva
lähtee paluumatkalle la 25.9. klo 13.30 ja on Kotkassa samana päivänä klo
18.15.
Matkalle toivotaan runsasta osanottoa. Risteilyhinnat
hytteineen (2-4 h ) vaihtelevat 225 - 500 mk / henkilö hytin tasosta riippuen.
Lisäksi joudumme maksamaan aterioista seisovassa pöydässä (aamiainen 27 mk,
päivällinen 78 mk). Saamme jatkossa matkatoimistosta yksityiskohtaisemmat
tiedot risteilystä sekä ohjeet matkalle ilmoittautumiseen.
Hyvää kesää ja leppoisaa sukusanomien lukuhetkeä kaikille
yhdistyksen jäsenille toivottaen
Eero Hirvensalo
"26.5.1897
On kasvitarha niin kaunoinen,se
tainta kasvavi kaikenlaista,
tää tarha koulu on,tiedät sen,ja taimet kansaa on kasvavaista.
Ne taimet sanoo:
on meidän jano.
Ne virkistystä, ne vettä anoo! Vaan toivon sen ken täyttää ken ?
Ken, jos ei tarhurit
taitavat. Ne tuovat taimille hellän hoivan,
ne kylvävät ja ne kaivavat, ja työstä toivovat sadon oivan.
Ne maata muokkaa
ne käyttää kuokkaa,
ja joka tainta ja joka luokkaa ne hoitaa näin ain' hikipäin.
Saa usein tarhurit
otella ja nähdä huolen ja nähdä vaivan,
kun taimet ei tahdo totella, vaan omin nokkinens' nousta aivan.
He kaivaa, kaivaa,
ei katso vaivaa,
he rikkaruohoja kitkee, raivaa, he koittavat ja voittavat.
Siks' äänet yhtehen
liitämme, tään tarhan armahat asujaimet
ja tarhureita me kiitämme, nyt ilomiellä, me ihmistaimet.
Suur' kiitos heille,
kun antoi meille
he hyvät ohjehet opinteille, siks' teille oi - nyt kiitos soi.
Ja meiltä kohtakin
koulu jää, vaan eipä teillä. Taas tainta pientä
jo kohta kouluhun ennättää kuin sadesyksyllä nuorta sientä.
Taas sama tuttu
ja vanha juttu
Ja hius harmenee, lauhtuu nuttu, vaan lempemme ei lauhdu se.
Se lempi olkohon aina
uus', se jotta nuorihin taimiin tarttuu,
kun niissä into on, ahkeruus, niin voimat varttuvi, tieto karttuu.
Kun sydän, kuori
on terve nuori.
On Suomen nuoriso vankka vuori, ja silloin juur' on Suomi suur'."
Maiju Pöyhönen.
Haapavedellä Kukanpäivänä 1993 Armahaiset lukijat !
Tuolla Maiju Pöyhösen runolla, kohta satavuotiaalla, tahdon
tervehtiä lehden lukijakuntaa kaikkialla, missä sitten lienettekään. Olisikohan
Maiju kirjoittanut runon oman koulunsa päättäjäisiin opettajilleen!?
..........
Tällä kertaa "Sukusanomien" toimituspaikka
sijaitsee Haapavedellä, Linnaistentie 8:ssa, ja kuten arvata saattaa, se on
hieman kaukana Helsingistä, missä päätöksiä tehdään. Olen kuitenkin luvannut
toimittaa lehtemme tämän numeron taipaleelle ja tulen sen tekemään, mikäli
aineistoa saapuu aikanaan. Vielä sitä ei ole, ja niinpä kerron teille jotakin
asioista, mitkä tulivat mieleeni kirjoittaessani kirjaa "Sata vuotta ruustinnan
koulua".
Varsinainen kirjan kirjoittaminen alkoi keväällä -91 ja
määräajaksi ilmestymiselle annettiin koulun 100-vuotisjuhla, elokuussa 1992.
Aineistoa oli paljon ja aikaa vähän. Suuri osa aineistosta oli Haapavedellä,
muutaman kerran kävin valtioarkistossa Helsingissä ja toistakymmentä kertaa
Oulun maakuntaarkistossa. Historiatyön tilasi oppilaitoksen johtokunta ja
asetti toimikunnan ohjeiden antajaksi. Toimikunta rajasi teoksen sivuluvuksi
noin 320 sivua, siihen sisältyi myöskin oppilasluettelo niistä vuosista,mitkä
oli mahdollista saada. Sisareni Liisa oli korvaamaton apu työn aikana.Hän luki
kirjeitä ja yhdessä muistelimme tapahtumia vuosien varrelta. Kirja ladottiin
täällä Haapavedellä, täällä oli silloin PS-paino-niminen kirjapaino,joten työ
oli lähellä,kun taittamisen aika tuli.Kuitenkaan työn jälki ei ollut paras
mahdollinen. Kirja sidottiin Saarijärvellä. Kiire kun oli, tuli kirjaan
tietysti myös puutteita ja virheitä.Moni asia jäi pois ja monta kohtaa tekisin
nyt toisin. Työ oli vaikeaa ja mukavaa. Vaikeaa oli saada sanotuksi kaikki
tarpeellinen, kun kaikkea ei voinut ottaa mukaan. Paljon jäi kirjoittamatta.
Vaikeaa oli myös kuvien valinta, kun niitä on paljon. Kirjapainossa kirjan
kuvat tulivat huonoiksi, mallit olivat toki parempia. Kuvia valitessamme
sanoimme useasti toisillemme, ketähän nämäkin ovat.Kuvien takana ei ollut
nimiä. Sen vuoksi haluankin muistuttaa kaikille teille, rakkaat sukulaiset,jos
aikaa on, kirjoittakaa ihmeessä jälkipolville vuosiluvut ja nimet muistiin
kuvien taakse. Sadan vuoden perästä - ja jo sitä ennenkin - se on
kullanarvoista tietoa
Kirjassa on myös muutamia runoja. Niiden johdosta voin
mainita, että sain vuonna 1975 erään toisen asian yhteydessä Aini Lagukselta
kirjeen, hän mainitsi kirjeessään mm: "Europaeukset olivat lahjakkaita
runoilijoita. Mahtanetteko tietää, että Natalia Rytkösen puoliso piti
runopukuisen vaalisaarnan Sippolan kirkkoherran vaalissa." Joku teistä
varmaan tuon tietääkin. Minulle se oli silloin aivan uusi ja hieno asia.
Arkistossamme oli myös runoja, joiden tekijästä ja ajankohdasta ei ole tietoa.
Olemme Liisan kanssa vieneet nyt Nora Pöyhösen arkiston
Oulun maakunta-arkistoon. Kunhan se on siellä järjestetty, saamme siitä
luettelon. Arkisto on siellä arvoisellaan tavalla säilössä.
Mitä kirjan kustantamiseen tulee, totean, että ilman
Haapaveden kuntaa kirjaa ei olisi julkaistu. Valtion rahan puute tuli niin
sattuvasti samaan aikaan, että oppilaitoksen johtokunnalla ei ollut
mahdollisuutta viedä asiaa päätökseen. Kunta kustansi siis painotyön. Itse en
saanut työstäni muuta korvausta kuin 30 vapaakappaletta. Työ tuli kyllä
maksamaan minulle matkoja eri arkistoihin, kuten mainitsin, lisäksi hankin
tietokoneen ja kirjoittimen työtä varten, valokuvia teetin muutamia satoja jne.
Näin jälkikäteen ajatellen voin sanoa, että vuoden ajan
uurastin yötä päivää, en aina käsilläni - aivoilla sitäkin enemmän. Joskus työ
tuli mukaan" tyynyllekin". Jos toisen kirjan tekisin, ehkä onnistuisin
siinä paremmin. Sellaista ei kuitenkaan ole edes ajatuksissa. Vaikka
romaaninhan voisi kyllä kirjoittaa siitä, mitä Nora ja perheensä elämässään tekivät
!
Kirjan nimi on siis " SATA VUOTTA RUUSTINNAN KOULUA
"
Jos joku teistä haluaa kirjan, minun kauttani voitte sen
tilata. Kirjaa on Haapaveden kunnan virastossa, kirjan hinta on tällä hetkellä
100 mk. Lähetän mielelläni.
Anja Pöyhönen
HAAPAVEDELLÄ ON SÄÄASEMA JA" POUTAPOVARI"
Ensimmäiset säähavainnot tehtiin Alamaalla jo vuonna 1915.
Maiju Pöyhönen oli silloin havaintojen valvojana. Oppilaat ja opettajat panivat
säätietoja muistiin. Meteorologinen laitos Helsingistä lähetti oppaita,
lomakkeita ja antoi opastusta havaintojen tekemisessä.
Pyhäjokialueella ollaan voimakkaasti sään armoilla. Varsinkin
hallanarkojen kasvien kasvattaminen on menestymisen rajamailla. Ruustinna
Pöyhönen ryhtyi jo viime vuosisadan puolella kokeilemaan viljelyn
monipuolistamista. Hän oli erittäin kiinnostunut kasvien menestymiseen
vaikuttavista tekijöistä. Hän huomasi kuinka tärkeää on ottaa huomioon sääolot
juuri täällä hallan aroilla alueilla.
Sääasema rakentui Haapavedelle sitten, kun koulu muutti
Alamaalle, missä se on toiminut miltei poikkeuksetta alusta alkaen. Aseman
hoitajina olivat aluksi Pöyhöset, sitten puutarhaopettajatkin osallistuivat
työhön ja vuodesta 1952 asemaa on hoitanut koulun puutarhuri Martti Malkavaara.
Kun Malkavaarat jäivät eläkkeelle ja siirtyivät pois Alamaalta, on Sirkku
Malkavaara jatkanut isänsä työtä.
Jo varhain säätä tarkkailemalla opittiin sään kulkua
näkemään ja ennustelemaankin. Tiedämme esimerkiksi hallayön merkit, pilvien
suojaverhon merkityksen, ja kuinka tärkeitä ovat vesisateet, jotka sitovat
auringon lämmön ja näin lämmittävät sään.
Sääasema Haapavedellä on niin sanottu välisääasema, josta ei
lähetetä päivittäin sääsähkesanomia Ilmatieteen laitokselle. Asemalla on
sääkoju, jossa on monenlaisia mittareita, kostea- ja kuivalämpömittarit,
ilmankosteusmittari, ylinarvo- ja alinarvomittari, maanpinnan lämpömittari ja
tuulimittari, siitä mitataan tuulen nopeus ja suunta. Lisäksi tehdään havainnot
taivaan peitteisyydestä ja sateista sekä maanpinnasta. Jos haluttiin tietää,
tuleeko ensi yöksi halla, niin kuivamittarin ja kosteamittarin lukemien erotus
antoi ohjeen, kuinka alas lämpötila tulevana yönä laskee. Jos lunta on yli 50
senttiä, niin lumen alla maan pinnassa saattoi olla vain -3.0 astetta, vaikka
lumen pinnassa olisi ollut -30. astetta!
Vuodesta 1952 säähavainnot on tehty hyvin tarkkaan ja
lähetetty aina kuukauden lopussa Ilmatieteen laitokselle, missä havainnot
taltioidaan mikrofilmeille. Mittarit luetaan kolmasti päivässä, klo 8.00, 14.00
ja 20.00. Säähavaintojen lisäksi lähetetään kelitietoja, tietoja järven
jääpeitteestä ja maanpinnan laadusta. Sadesähkeet lähetetään 10 päivän välein.
Paitsi päivittäisiä havaintoja on tehty lämpötilakäyriä,
laskettu keskiarvoja, piirretty sadepylväitä ja merkitty lämpötilojen
huippuarvoja. Säätietoja käyttävät monet työpaikat, poliisit, rakentajat,
tientekijät, matkustajat, ja tietysti myös viljelijät. Lehdistö soittaa myös
useasti tietojen perään.
Näiden kyselyjen seurauksena sääaseman hoitaja ryhtyi
antamaan kerran kuussa sääkatsauksen paikallislehteen ja sen johdosta
lukijakunta antoi hänelle nimen "poutapovari". Poutapovari on melkein
käsite - Haapavedellä. Ja nyt, kun on ollut poikkeuksellisen kylmä toukokuun
loppu, kauppamatkoilla tuontuostakin saa vastata kysymykseen "no milloin
ne ilmat lämpiävät?"
Kerran muutamia vuosi sitten kysyttiin heinäntekoaikaan,
milloin sade alkaa. "Povari " sanoi varmaan osaksi leikillään "
14 päivänä kello 16 ". Viimeiset heinät oli saatu kerätyksi kärryyn ja
ajettiin pihalle. Ennen kuorman purkamista mentiin kuitenkin syömään. Sade tuli
jostain syystä silloin juuri kello 16 ja niin heinät kastuivat pihalla. Näin
nappiin mennyttä ennustusta ei useasti tule. Ja yleensäkin ilmojen ennustus on
siitä mukavaa, että joskus osuu kohdalleen, toisinaan taas ei ollenkaan.
"Poutapovari"
alias Martti Malkavaara
SUKULAINEN NORA PÖYHÖSEN SUVITARHASSA
Haapaveden kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos 100 vuotta
Jossain lapsuuden ja nuoruuden rajamailla olin käynyt
Suvitarhassa Haapaveden Alamaalla. Se oli Nora Pöyhösen ja hänen perheensä
luoma ihme, kukkiva puutarha keskellä hallan ja tuulien saartamaa haapavetistä
maisemaa. Äitini ja sisareni Maijan kanssa olimme tervehtimässä Nora-tätiä,
joka silloin v. 1937 vielä liikkui kukkiensa keskellä kuin kuningatar.
Ympärillä pyörivät Anni ja Elsa, Matti ja Matin Irja sekä pikkutyttäret Liisa
ja Anja lampaineen. Lie ollut "Ruustinnanhovin" kulmakamari, missä
sisareni Maija, ylioppilastyttö, ja minä koululainen, aamuvarhaisella heräsimme
vuoteemme vieressä tuore, tuoksuva ruusunoksa aamukahvitarjottimen hohtavalla
pellavaliinalla.
Sitten tuli sota ja kaunis maailma järkkyi. ...........
Keväällä 1992 tuli sukuyhdistykselle kutsu Haapaveden
kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksen 100-vuotisjuhlaan. Sain
kunniatehtävän viedä tervehdyksemme juhlivalle koululle. Mieheni Samuel oli
kutsuttu saarnaamaan juhlaan liittyvässä jumalanpalveluksessa.
Niin lähdimme matkaan kohti Pohjanmaata. Anja-serkku oli
neuvonut sopivat junayhteydet. Mutta matka ei sujunutkaan aikataulun mukaan.
Helsingin aseman keskusohjaamossa oli aamulla sattunut tulipalo. Niinpä
lähijuna vei meidät Oulunkylän asemalle, missä usean tunnin odotuksen ja
arvailevien väliaikatiedotuksien jälkeen kovaääniset vihdoin kertoivat
Pohjanmaalle lähtevän junan saapuvan raiteelleen. Ryntäys vaunuun, missä pian osottautui
olevan muitakin Haapaveden juhlille matkustavia - Anja Pöyhösen äidin
sukulaisia. Pahoin myöhästyneinä saavuimme illalla Ylivieskan asemalle, missä
meitä kärsivällisinä odottivat Anja Pöyhönen, Matti Malkavaara ja oppilaitoksen
pikkubussi. Anjan luona Linnaistentiellä meidät toivotti tervetulleiksi katettu
iltapala ja seinältä meitä tervehti A.J. Europaeuksen lempeä hymy. Olimme
tulleet kotiin. Lauantaina 22.8. meitä käytettiin A.J. Europaeuksen tyttären
Nora Pöyhösen jalanjäljissä. Ensin olimme Paakkilassa, vanhassa Haapaveden
kirkkoherran pappilassa Pyhäjoen rannalla, missä Nora-ruustinna, seitsemän
lapsen äiti, oli aloittanut kasvitarhakoulun. Pojantyttären lapset, Matti ja
Sirkku seisoivat nyt kunniavartiossa, kun rakennuksen seinään kiinnitetyn
muistolaatan reliefistä paljastui Nora Pöyhösen tuttu profiili määrätietoiset
kasvot ja näkijän katse. Kiertokäynti jatkui Alamaan puistoon. Alamaa oli se
tila, jonka ruustinna Pöyhönen v. 1903 oli ostanut lastensa Maijun ja Matin
nimiin aavistaessaan, että virkatalosta oli piankin siirryttävä - olihan rovasti
Juho Pöyhösen terveys heikko. "Olipa oikia akkain työ- ostaapa nyt nuin
ruma paikka nuin kalliilla hinnalla" olivat Haapaveden miehet ostoa
arvostelleet.
Sitä Suvitarhaa, jonka 55 vuotta aikaisemmin olin nähnyt, ei
paikalla enää ollut, mutta samanlainen kaariportti johti puiden katveeseen,
minne nyt oli kohonnut muistomerkki paikkakunnan yhteisöjen toimesta. Nora
Pöyhösen katse suuntautuu jo näkymättömiin suvitarhoihin, mutta sen eteen
avautuvat myös alati uudistuvat kukkaistutukset, vanhat ja nuoret lehtipuut ja
vuosisadan alun kodikkaat rakennukset, jotka ovat saaneet seuraansa yhä uusia.
Työnäky on toteutunut, se jatkuu.
Työnäkyä on 37 vuotta seurannut pojantytär Anja, jonka
muotokuva nyt paljastetaan "Ruustinnanhovissa", entisessä koulun
päärakennuksessa. Kuva kertoo tarmokkaasta ja vakaasta koulunjohtajasta, mutta
on siinä myös se silmäkulman pilke, jonka me sukulaiset monessa polvessa olemme
tottuneet kohtaamaan huumorintajuisten Pöyhösten olemuksessa. Sillä aikaa kun
isäntäväki ja muut vastuuhenkilöt keskittyivät valmistelemaan sunnuntain
pääjuhlaa, me etelän vieraat saimme tutustua Haapaveden nähtävyyksiin mm.
mahtavaan turvevoimalaan. Illalla viivähdimme vielä
"sukulaispäivällisellä" Liisa ja Martti Malkavaaran kodissa. Erinomaisista
herkuista mainittakoon variksenmarjabooli ja lipstikkakeitto - sekä muhkeat
kaksospojat Juho ja Matias!!
Sunnuntaiaamu alkoi kunniakäynnillä Pöyhösten sukuhaudalla.
Perheen naisväki oli pukeutunut viehättäviin perinneasuihin, joiden malleja oli
etsitty vanhoista valokuvista. Liisa oli kuin kameekoruun piirtynyt hennon
ryhdikäs nuori Nora, Anjassa veitikkamaisen Maijun hahmoa. Haapaveden kirkkoon,
vanhan v.1981 palaneen tilalle rakennettuun uuteen ja modernin valoisaan
kirkkoon kokoonnuttiin juhlajumalanpalvelukseen, missä Nora Pöyhösen
veljentyttären vävy, Samuel Lehtonen saarnasi. Jumalanpalveluksen jälkeen
seurasi kunniakäynti sankarihaudalla vanhan kirkon raunioiden äärellä.
Ruustinnanhovin yläkerrassa nautittujen kirkkokahvien jälkeen tutustuimme kirja-
ja valokuvanäyttelyihin, missä oli hauska tunnistaa monia äidin valokuva-albumeista
tuttuja kesäisiä serkustapaamisia milloin puutarhatyössä milloin kesän iloissa.
Martti Malkavaara johdatteli meitä puistossa kierrellessämme sen puiden
historiaan. Tuulinen ja kolea sää alkoi vaihtua leppeämmäksi ja, kun pääjuhla
klo 13 alkoi, paistoi aurinko. Anjan rukoukset oli kuultu!
Puupenkit - huolellisesti muovilla verhoillut -
levittäytyivät entisen suvitarhan tienoille. Sotilassoittokunta ja paikallinen
kamariyhtye loivat juhlatunnelmaa samoin oppilaiden kuoro, joka viritti Nora
Pöyhösen "Kylväjä"-runoon sävelletyn laulun. Johtokunnan
puheenjohtajan, kansanedustaja Tellervo Rengon avaussanojen jälkeen Anja
Pöyhönen nasevalla tavallaan esitti koulun historiikin suuret linjat huumorilla
ryydittäen. Saatoimme nähdä, miten Nora-ruustinna iltahämärissä väsymättä johti
joukkojaan puutarhavakojen ääressä tunteja laskematta. Työn tulosten rehevällä
kauneudella on ollut hintansa, joka ei istuisi nykypäivän työehtosopimusten
raameihin!
Opetushallituksen pääjohtaja Vilho Hirven juhlapuheen
jälkeen oli sukuyhdistyksen tervehdyksen vuoro.
Lähtökohdakseni olin valinnut juuri äsken lauletun Nora-tädin
"Kylväjä"-runon säkeistön:
"Sä kerran
kylvösi kukkivan näät
ja heelmän se kaunihin kantaa,
saat kerran nähdä sä riemuiten,
mitä syvyyden aartehet antaa."
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys haluaa juuri näillä
säkeillä onnitella Haapaveden kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitosta sen 100-vuotisjuhlassa.
Olemme saaneet koulun läheisten ja ystävien kanssa tutustua
sen toimintaan ja työympäristöön. Olemme iloisia ja ylpeitä niistä
oivalluksista ja saavutuksista, joissa sukumme jäsenillä on ollut merkittävä
osuus koulun perustajan Nora Pöyhösen ajoista lähtien. Ne oivallukset ja työ,
joista kaikki lähti liikkeelle, syntyivät kodin piirissä, pappilan
ilmapiirissä, vahvasti Jumalan apuun luottaen. En erehtyne, jos aavistelen,
että joitain ituja - ei vähiten voimakas halu valistaa ympäristön nuoria - on
peräisin jo Liperin pappilan lahjakkaan sisarussarjan pyrinnöistä. Olemme
ylpeitä siitä, että sukumme "alkukodista" on lähtöisin Nora Pöyhösen
kaltainen luova nero.
Sukulaisille tämä oppilaitos jo monessa polvessa on merkinnyt
kokoontumispaikkaa - jopa turvapaikkaa elämän vaikeina aikoina. Täällä
Alamaalla perustettiin Nora Pöyhösen isän nimeä kantava sukuyhdistys 44 vuotta
sitten. Yhdistyksen 30-vuotisjuhlaa vietettiin täällä. Oma äitini, Ella Kitunen
oli 13 vuotiaana äidistään orvoksi jääneenä lähetetty kesäksi Nora-tätinsä
hoiviin ja oppiin. Luulen, että hän sai täältä paitsi käytännön kokemusta,
pysyviä vaikutteita jopa suuntaa tulevalle elämänuralleen kotitalousalan
vaikuttajana. Itse muistan sotaa edeltävältä ajalta käyntini täällä äitini
kanssa Nora-tädin ja hänen perheensä vieraana. Muistissani on sadunomaisena
säilynyt kuusiaidan kylmiltä tuulilta suojaama Suvitarha, sen kukkaloisto ja
harmoninen kauneus. Olen myöhemmin elämässäni nähnyt Geneven ruusutarhan tai Alhambran
puutarhat Granadassa, mutta ne eivät voi himmentää sitä kuvaa, joka jäi
koulutytön mieleen Alamaan Suvitarhasta.
Olen ymmärtänyt tämän oppilaitoksen erityispiirteenä sen,
että moninaisuuden yllä on kokonaisnäkemys. Ei vain opita viljelemään, vaan myös
valmistamaan ruuaksi. Elämän eheyttä ei haluta pirstota!
Sukuyhdistys toivottaa koulun nykyisille vastuun kantajille
ja työntekijöille Jumalan siunausta ja toivoo, että Ruustinnan koulu
säilyttäisi syntyaikojensa hengen, mutta olisi myös aina herkkä löytämään uusia
oivalluksia ja työnäkyjä."
Juhlan jälkeen tarjottiin kansalaisateria. Menu oli sama
kuin tasan 100- vuotta sitten "kasvitarhayhdistyksen" vuosijuhlassa:
kaikki 12 ruokalajia naurislaatikosta kaalidolmiin ja paputuuvingista
viinimarjakreemiin!
Kun Hannu Malkavaaran kyydissä illansuussa saavuimme
Ylivieskan asemalle, oli meillä eväänämme suuri leivinliinaan kääritty
ruislimppu ja sydän täynnä ilon kokemuksia.
Elina Lehtonen
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT 1993
Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat vuodeksi 1993
taiteen harrastuksen ja opintojen tukemiseksi yhdistyksen jäsenten keskuudessa
julistetaan haettavaksi 15.9.1993 mennessä.
Hakemukset perusteluineen tulee osoittaa yhdistyksen
hallitukselle ja lähetetään ne yhdistyksen esimiehelle.
|