A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1992 Tammikuu No 1 (72)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

SUKUSANOMAT n:o 1/1992 (72)

Lehden toimitti Kirsti Salminen.

Lehteen tuleva materiaali lähetetään Kirsti Salmiselle.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Olemme aloittaneet yhdistyksemme 44. toimintavuoden. Uuden hallituksen ohella valittiin yhdistyksellemme uusi esimies Kirsti Salmisen jättäessä monivuotisen puheenjohtajan paikkansa. Kiitän Kirstiä arvokkaasta sukuyhdistyksen puolesta tehdystä työstä. Lisäksi kiitän uutena esimiehenä osakseni tulleesta luottamuksesta.

Kuluvan vuoden aikana on hallituksella ensisijaisena päämääränä saattaa pitkään valmisteilla olleen sukurekisterin tiedot ajanmukaiselle tasolle siten, että ne voidaan jakaa kaikille jäsenille.

Sukuhaarojen uusien polvien etääntyessä luonnollisella tavalla toisistaan on kirjallisen rekisterin tarve käymässä välttämättömäksi. Rekisterin teko edellyttää hallituksen toiminnan lisäksi aktiviteettia jäseniltä tietojen tarkistamiseksi ennen lopullisen version valmistumista. Ideaalista olisi, jos kustakin pääsukuhaarasta löytyisi vapaaehtoinen "sukutietoinen" koordinaatiohenkilö, joka voisi tarkistaa ja täydentää oman lähisukunsa tiedot olemassa oleviin tiedostoihin. Näin vältytään virheiltä. joita muuten väistämättä rekisteriin jää.

Yhdistyksen toiminnan kannalta on oleellista mahdollisimman runsas kanssakäyminen jäsenten kesken ja sukutietouden ja suvun perinteiden ylläpito.

Käytännössä edellinen toteutuu vain vuosikokousten yhteydessä. Syksyisiin kokouksiin osallistujia olisi viime vuosina voinut olla enemmän. Yhdistyksen 10 vuoden välein järjestämien kesäkokousten runsaan osanoton ja hyvän palautteen innoittamana hallituksella on suunnitelmissa tehdä ehdotus kesäkokouksien järjestämiseksi 5 vuoden välein. Käsitykseni mukaan näin voitaisiin luoda riittävän usein toistuva perinne, joka innostaisi aikaisempien juhlakokouksien hengen mukaisesti jäsenistöä runsaasti mukaan suvun yhteiseen tapahtumaan.

Sukutietouden jakaminen nuoremmille polville on itseoikeutetusti kulloisenkin vanhemman polven tehtävä. Perimätiedon arvot on kaikissa kulttuureissa ymmärretty, joskin nyky-yhteiskunnassamme tämä usein kiihkeimmässä opiskelija- ja työelämävaiheessa hetkellisesti unohtuukin. Ennemmin tai myöhemmin kiinnostus "juuriin" kuitenkin herää. Sukuyhdistyksien tehtävänä on tarjota jäsenilleen foorumi, jossa perimätieto historiasta anekdootteihin voidaan esittää. Sukusanomat voisi toimia jatkossa laajemmin tämänkaltaisen tiedon välittämisessä. Pyydän kaikkia "tiedonhaltijoita" harkitsemaan tämäntyyppisten kirjoitusten lähettämistä lehtemme toimitukseen. Tämä ei luonnollisestikaan poissulje mahdollisuutta ajankohtaisten aiheiden käsittelyyn. Jäsenten nykypäivään, työhön, tutkimukseen, harrastuksiin tai muihin yleisesti kiinnostaviin aiheisiin voidaan yhtälailla tutustua lehden tai kokousesitelmien muodossa.

Toivotan kaikille yhdistyksen jäsenille menestystä vuodelle 1992.

Eero Hirvensalo

KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA TOIMIKAUDELLA 1.1.-31.12.1990

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen neljäskymmenestoinen. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 217 jäsentä. Yhdistyksen esimiehenä toimi Kirsti Salminen. Muina hallituksen jäseninä olivat Eero Hirvensalo, Martti Hirvensalo, Jyrki Karasvirta, Elina Lehtonen, Sirkka Montonen, Kari Rytkönen, Riitta Smeds, Aino Takala, Jaakko Äyräpää, Leena Äyräpää ja Pertti Äyräpää.

Hallituksen valitsemina toimivat varaesimiehenä Riitta Smeds, sihteerinä Sirkka Montonen ja rahastonhoitajana Pertti Äyräpää. Yhdistyksen tilintarkastajina olivat Marjatta Äyräpää ja Risto Voipio, varatilintarkastajina Matti Äyräpää ja Raili Voipio.

Hallitus kokoontui toimikauden aikana neljä kertaa.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat ei ilmestynyt vuoden 1990 aikana.

Aune Äyräpään rahastolle tuli yksi apurahahakemus, jonka esittäjälle Liinaleena Leiwolle myönnettiin 2.400 mk:n suuruinen apuraha konserttikanteleen hankkimista varten.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 27.10.1990 Helsingissä, Lyceumklubin huoneistossa. Mukana oli 39 sukulaista. Kokouksen puheenjohtajana toimi Antti Rytkönen.

Yhdistys on kuulunut jäsenenä Suomen sukututkimusseuraan.

Yhdistys on muistanut jäseniään heidän merkkipäivinään kukin ja sähkein.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1990 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 33.447.96 mk. tilikauden voitto oli 892,10 mk.

Hallitus

DAVID EMANUEL DANIEL EUROPAEUS - MIES 100 VUOTTA AIKAANSA EDELLÄ

Kerran taikka kahdesti vuosisadassa saattaa pienessä maalaiskunnassakin syntyä henkilöitä, jotka tieteen, taiteen taikka hallinnon aloilla kohoavat päätänsä pitemmiksi muita. Heidän nimensä ja saavutuksensa merkitään historiaan ja aikakirjoihin ja hakuteoksiin.

Keskimääräistä korkeamman lahjakkuuden ohella heillä on yhteisenä piirteenä vahva itsetunto, rohkeus toteuttaa omaa linjaansa silloinkin, kun se on aikaansa edellä, kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja ainakin tieteen ja taiteen saroilla luova mielikuvitus.

Savitaipaleella joulukuun 1. päivänä 1820 syntynyt David Emanuel Daniel Europaeus täyttää edellä mainitut kriteerit. Hän on eräs kuuluisimmista eteläkarjalaisista kulttuurihenkilöistä, jonka persoona ja elämäntyö kiehtovat tutkijoita vielä yli 100 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Europaeus oli legenda jo eläessään. Hän sai jo nuorena ylioppilaana runsaasti myönteistä huomiota osakseen, mutta vuosien ja vuosikymmenien saatossa kärkevien arvostelijoiden joukko lisääntyi. Vielä 1700-luvun lopulla H.G. Porthan saattoi poikkitieteellisesti työskennellen julkaista oppilaittensa puolesta 56 väitöskirjaa tieteen eri osa-alueilta. Europaeuksen miehuusvuosina arvostettiin kuitenkin jo erikoistumista ja monitieteellisiä 'aidanylihyppijöitä' karsastettiin aina sokeuteen asti.

Se merkitsi Europaeukselle vähitellen ovien sulkeutumista, apurahojen loppumista ja suoranaista ivailua. Erittäin raskauttavana pidettiin sitä, ettei hän ennättänyt eikä halunnut suorittaa edes kandidaatintutkintoa, mitä mahdollisuutta hänelle suorastaan tyrkytettiin ja mikä olisi ollut hänen muiden saavutustensa valossa helposti toteutettavissa. Syyksi Europaeus ilmoitti hänelle tarjotut väärät tutkimusmetodit. Eiväthän apostolitkaan suorittaneet kandidaatintutkintoa ja hyvin tulivat toimeen, hän totesi.

Tämän vuosisadan vaihteeseen tultaessa Europaeus ja hänen työnsä olivat vaipumassa unohduksiin, kunnes Väinö Salminen kirjoitti pro gradu -työnään hänen suppean elämäkertansa. Europaeus on sinnitellyt viimeisen sadan vuoden ajan hakuteoksien sivuilla milloin laajemmin milloin suppeammin esiteltynä.

Äskettäin ilmestyneissä tietosanakirjoissa (Spectrum, osa 14, s. 329 ja Fokus, osa 1. s. 780) kuvataan Europaeusta seuraavasti: "Europaeus, D.E.D., Lönnrotin rinnalla merkittävin kansanrunouden kerääjä, kielentutkija ja muinaistieteilijä. Europaeus teki 1845-54 seitsemän runonkeruumatkaa Karjalaan, Aunukseen, Vienaan, Tverin Karjalaan ja Inkeriin, jolloin löysi Kullervo-runot. Matkoiltaan hän toi Lönnrotin Uuteen Kalevalaan runsaasti uutta aineistoa. Lähinnä omien muistiinpanojensa pohjalta Europaeus julkaisi runovihkoset 'Pieni Runon-seppä' (1847) ja 'Karjalan kevätkäkönen' (1854). Hän tutki myös suomenkielen oikeakielisyyskysymyksiä ja fonetiikkaa sekä julkaisi 'Ruotsalais-Suomalaisen sanakirjan' (1852-53), harrasti vertailevaa suomalais-ugrilaisen kielen- ja paikannimientutkimusta ja oli 1846 perustamassa 'Suometarta', jonka toimitustyöhön hän otti tehokkaasti osaa." Näin tietosanakirjat.

Europaeus otti terävästi kantaa keskusteluihin yhteiskunnallisista ongelmista. Kun hän ei saanut ajatuksilleen riittävästi palstatilaa, hän perusti oman 'Kansakunnan Lehden'. Sen tilauskanta jäi kuitenkin niin pieneksi, että lehti jaksoi elää vain kaksi vuotta.

Hän lähetteli tutkimustuloksiaan ja artikkeleitaan myös venäläisiin, saksalaisiin ja ruotsalaisiin sanomalehtiin ja tieteellisiin julkaisuihin. Europaeukselta ilmestyi 10 kirjaa ja jo pelkästään tämä on saavutus kenelle tahansa.

Jotta voisimme ymmärtää Europaeuksen persoonaa ja hänen parhaita saavutuksiaan, on paikallaan kertoa muutama sana hänen sukujuuristaan, lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Viipurin seudulla asui ja 1600-luvulla Europaeus-nimisiksi tunnistettavia kansalaisia. Tosin nimien kirjoitus tuohon aikaan oli monimuotoista ja vaihtelevaa kirjurin äidinkielen ja oppineisuuden mukaisesti. Luultavaa joka tapauksessa on. että sukunimi Europaeus on syntynyt Äyräpään kihlakunnan mukaan.

Ensimmäinen 'historiallisesti varma' Europaeus oli Parikkalan kappalainen Mathias (s. 1686, k. n. 1736). Hänestä haarautuu Parikkalan talonpoikaissuku ja toisaalta mittava kulttuurisuku, jossa esiintyy pormestareita, valtioneuvoksia, valtiopäivämiehiä, pappeja, upseereita, lääkäreitä, kielimiehiä ja opettajia. Suvun jäsenet kunnostautuivat sekä Ruotsin kuninkaan että Venäjän keisarin palveluksessa.

David Europaeuksen isoisä Jakob Johan oli Uudenkirkon kirkkoherra. Suhteet Savitaipaleen suuntaan alkoivat jo tuolloin, sillä hänen vaimonsa oli Savitaipaleen kirkkoherran Heinziuksen tytär Beata Katarina. Davidin isä Peter Adolf opiskeli papiksi Turun akatemiassa ja keräsi H.G. Porthanille suomalaista kansanrunoutta sekä laajan itäsuomalaisten sananlaskujen kokoelman. Toimittuaan 13 vuotta Haminassa ja Viipurissa rehtorina, kielten opettajana ja konsistorin jäsenenä, hän sai Savitaipaleen kirkkoherran viran. Peter Adolfin kerrotaan osanneen viittä kieltä. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Savitaipaleen kappalaisen tytär Kristina Platan. Kirkkoherra nimitettiin lääninrovastiksi ja hän peri äidiltään Olkkolan kartanon.

Peter Adolfin ensimmäisestä avioliitosta syntyi viisi lasta. Yksi heistä oli Katarina Carlotta, ahkera kansanrunouden kerääjä ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ensimmäinen naisjäsen.

Toisen avioliiton P.A. Europaeus solmi savitaipalelaisen talonpoikaisnaisen Sofia Peijon kanssa, joka oli 25 vuotta miestään nuorempi. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta, nuorimpana heistä David Emanuel Daniel. Isä kuoli Danielin ollessa 5-vuotias. Olkkola jouduttiin myymään, onneksi kuitenkin tyttärelle ja vävylle.

Pikku Danielille jäi isänsä laaja kirjasto. jota hän alituiseen käytti oppien lukemaan ruotsia ja saksaa omin neuvoin. Köyhä äiti toimitti hänet ensin Käkisalmen piirikouluun, sitten Viipurin lukioon, josta hän pääsi ylioppilaaksi. Viipurin lukio oli laatukoulu, opetuskielenä oli saksa. Viipurin kulttuurielämä oli vireää. Tuolloin siellä vaikutti vapaamielisyyden ja suomalaisen itsetunnon edustajana Jaakko Juteini. Suomalaisuuden esitaistelijoita olivat myös pormestari Jakob Johan Europaeus (D:n setä), yliopettaja Anders Josef Europaeus, runoilija-vankilasaarnaaja Abraham Poppius, hänen työtään jatkanut Uno Cygnaeus, sanomalehden toimittaja ja kirjailija Pietari Hannikainen sekä kauppa-apulainen Juho Pynnönen, ensimmäisen suomenkielisen lainakirjaston perustaja.

On ilmeistä, että nuori lukiolainen Daniel Europaeus ahmi Viipurin tarjoamia sivistysvaikutteita ja kehitti väittely-, kritiikki- ja kielitaitoaan. Suomi, ruotsi, saksa ja venäjä sujuivat häneltä liki samanveroisesti ja olivat tuiki tarpeen hänen tulevissa tehtävissään.

Nuori ylioppilas kirjoittautui Helsingin yliopiston Viipurilaiseen osakuntaan aikeenaan kieliopinnot. On yleisesti tunnettua, että lyöttäytyminen Lönnrotin työtoveriksi sanakirjatöihin, sitä kautta innostuminen kansanrunojen keräämiseen ja monet pitkät vaellukset aina Inkeristä Kuollan Lappiin, pitivät miehen alati liikekannalla ja yliopisto-opinnot jäivät vähiin.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Europaeus ennätti jo uraa uurtavaan työhön. Fennomaanisen liikkeen tärkeimpiä tavoitteita oli suomenkielinen oppikoulu, joka kasvattaisi maalle suomenkielisen sivistyneistön. Suurena esteenä tähän pyrkimykseen oli kuitenkin suomenkielisten oppikirjojen puute. Jo lapsena häntä oli harmittanut suomenkielisten teosten puuttuminen isänsä kirjastosta.

Europaeus suomensi Heikelin ruotsinnoksen pohjalta Euklideen geometriaa, jolle hän antoi nimen 'Mittauden Oppi-kirja'. Vaikeutena oli saattaa suomenkielelle koko uuden alan terminologia. Teoksesta pistää silmiin nykykielelle oudot sanat: ympyrää Europaeus kutsuu pyöriöksi, kuviota umpioksi, lävistäjää keskeiseksi, kuutiota pölkäreeksi ja summaa yhdistöksi jne. Vastaavanlaisia on kuitenkin muissakin tuon ajan teoksissa. Joka tapauksessa 30 % teoksen termeistä on vieläkin hyväksyttyjä. Europaeuksen keksimiä ovat mm. kehä, suunnikas, tilavuus ja parillinen.

Myös ruotsalais-suomalaisen sanakirjan tekijänä Europaeus teki mittavan kulttuuriteon. Sanakirja oli erittäin tarpeellinen ruotsinkielisen virkamiehistön kielitaidon ja suomenkielen kehittämisen kannalta. 35.000 sanan joukossa on ainakin 220 sellaista, jotka esiintyivät kirjallisuudessa ensimmäisen kerran. Ensiesiintymien joukossa on lukuisia nykyisen kielenkäytön kannalta keskeisiä sanoja, mm. eduskunta, enemmistö, esitelmä, harrastus, ilmansuunta, johtokunta. kaunokirjallisuus, kunta, miehittää, mietintö, osoite, pätevä, sananmukainen, sinutella, tasa-arvo, toimeentulo, ulkomaalainen, valokuvaaja, vety, viehättävä, virkavalta, väitöskirja, yhdyssana ja äänenkannattaja.

Lienemme yksimielisiä siitä, että ilman Europaeusta kielemme olisi jos ei köyhempi niin ainakin erilainen.

Europaeus pyrki kehittämään suomenkieltä myös kielen oppaiden avulla. Hän korosti erityisesti johto-opin merkitystä uudissanojen luomisessa ja vaati johto-oppia käsittelevän teoksen kirjoittamista. Idea oli kuitenkin paljon aikaansa edellä, sillä vasta 1900-luvulla on syntynyt suomen johto-opin kokonaisesityksiä.

Peukalonjälkensä hän kuitenkin kieliopin termistöön jätti, sillä hän käytti kirjoituksissaan ensi kerran sanoja johto, johto-oppi, johtopääte, kerto, kertosäe, kielivirhe, kivipaino, kustantaja, omistusliite, suorasanainen, säännöllisyys, todennäköinen, valtava. Verbit toteuttaa ja kiistää ovat myös Europaeuksen kynästä lähtöisin.

Agricolan kirjakieli oli lounaismurrepainotteista. Europaeus yritti saada suomen kirjakieleen mukaan Kaakkois-Suomen puheenpartta. Nykylukijaan esimerkiksi Europaeuksen geometria ei tee erityisen itämurteista vaikutusta, mutta kun Europaeus lähetti sen arvioitavaksi Porvoon kymnaasin matematiikan lehtorille A. F. Boreniukselle, tämä kirjoitti Lönnrotille, että nuori kääntäjä on hyvin itsepäinen, eikä ole tietääkseenkään muusta kuin Savitaipaleen seudun murteesta!

Tätäkään väitettä Europaeus ei allekirjoittanut, vaan sanoi haluavansa rikastaa kirjakieltä murteista saatavilla aineksilla.

Siitä, minkälaista kielenkäyttöä Europaeus piti hyvänä, antaa käsityksen ohje, jonka hän kirjeessä 2.3.1859 antoi Jaakko Länkelälle: 'Opi Sinä kirjoittaissasikin käyttämään samaa konstailematonta ajatuksen juoksua niinkuin Sinä tuvan penkillä puhellessakin käyttäisit. Usko Sinä minua, se se kirjoitustavassa konstia onkin, että osata perin pohjin kaikkia konstia välttää ja saada se niin juoksemaan, että se menee ihan kuin itsestään...'. Tämä ohje kelpaa huoneentauluksi vielä tämän päivän kirjoittajille.

Europaeus käytti kansanrunouden keräämiseen aikaa yhdeksän vuotta, enemmän kuin kukaan häntä ennen tai hänen jälkeensä. Liioittelematta voidaan sanoa, että hän tunsi kansanrunouden paremmin kuin kukaan hänen aikalaisistaan - Lönnrot mukaan luettuna. Niinpä hän jakeli estoitta ohjeita ja neuvoja itselleen Lönnrotille tämän laatiessa uutta Kalevalaa. Hän oli ensimmäinen 'rohkea suomalainen', joka uskalsi arvostella Lönnrotin luomuksia. Hänen mielestään aidot kansanrunot sellaisena kuin ne tulivat laulajan suusta olivat parasta, Vanha Kalevala seuraavaksi ja Uusi Kalevala oli kehnoin. Europaeus oivalsi, ettei Kalevala ole hänen toivomansa kansanrunojen kokoelma, vaan Lönnrotin luomus. Europaeus vaatikin kansanrunojen kokonaisjulkaisua, mikä toteutuikin, mutta vasta tällä vuosisadalla 33-osaisena jättiteoksena 'Suomen kansan vanhat runot', joiden toimittaminen kesti 40 vuotta (1908-1948).

Silloinen ja myöhempi kritiikki eivät vähennä Kalevalan arvoa kansallisen heräämisen voimavarana ja taiteilijoiden innoittajana, joskaan Kalevalaa ei pidetä enää historiallisena lähdekirjana.

Vaikka Europaeuksen suurimpana ansiona nykyään pidetäänkin kansanrunouden keräystä uusine aluevaltauksineen ja löytöineen, itse hän piti elämäntehtävänään suomalais-ugrilaisten kielten tutkimista. Hän halusi osoittaa, että suomalais-ugrilaiset kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan.

Hän vertaili eri kielien lukusanoja ja kielien rakenteita. Hän havaitsi ensimmäisenä. että lainasanat ovat kerrosellisia ja eri ikäisiä. Hän kuvasi ensimmäisenä Suomessa kielten sukulaisuutta kielten sukupuun avulla. Mutta se ei ollut aivan tavallinen sukupuu, vaan todellinen maailmanpuu, johon hän oli ennakkoluulottomasti oksastanut lukuisia maailman kieliä. Toisin kuin kai kukaan muu aikalaisista maanmiehistään Europaeus oli kiinnostunut jopa afrikkalaiskielistä. Hän oli aivan oikein oivaltanut, että ihmissuku on lähtöisin keskisestä Afrikasta. Aina vakaat kielimiehet eivät tietenkään voineet hyväksyä tämänkaltaisia rinnastuksia. Niinpä Europaeus sai liikanimen Indo-Europaeus-Africanus.

Vaikka Europaeuksen fantasioita arvosteltiin jo aikanaan, tosiasiaksi jää, että hänen kielitieteellinen tuotantonsa sisältää monia varteenotettavia ideoita ja johtolankoja, joita kaikkia ei ole kenties vieläkään löydetty.

Erittäin kielitaitoisena miehenä ja kosmopoliittina hän otti rohkeasti yhteyttä ulkomaalaisiin tutkijoihin, kävi heidän kanssaan jatkuvaa kirjeenvaihtoa ja seurasi uusinta tutkimusta aina Unkaria myöten. Kosmopoliitti oli tosin 1800-luvulla haukkumasana.

Toinen painopiste Europaeuksen tutkijantyössä oli suomalais-ugrilaisten kansojen asuinsijojen ja alkukodin löytäminen. Hän käytti tämän tutkimuksen eräänä keinona paikannimien keräystä. Siinäkin hän oli ensimmäinen Suomessa. Nimikeräyksiä hän täydensi arkeologisilla kaivauksilla, joita hän suoritti Venäjän Keisarillisen Maantieteellisen Seuran apurahojen turvin ja yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa. Erityisesti Europaeusta kiinnostivat kurgaaneista löytyvät pääkallot. Kraniologisten tutkimusten avulla Europaeus uskoi voivansa selvittää vainajan käyttämän kielen ja hänen kansallisuutensa.

Vuosina 1872-1879 hän teki kaikkiaan seitsemän arkeologista tutkimusmatkaa Venäjän Karjalaan. Ikäänkuin sivutuotteena Europaeus keräsi huomattavan kokoelman viikinkiajan esineistöä, joka käsitti miekkoja, keihäänkärkiä, solkia, rannerenkaita, hopearahoja jne. Esineet ovat kansallismuseon kokoelmissa ja ovat olleet näytteillä mm. Lontoossa, New Yorkissa ja Minneapolisissa. Europaeuksen Kansallismuseoon tuomat löydöt ovat säilyneet jälkimaailmalle ja ovat omalla tavallaan rikastuttaneet erityisesti Laatokan kaakkoisrannan kulttuurin etnogenisiksestä jo vuosisadan aikana käytyjä ja varmasti rikastuttavat tulevaisuudessakin käytäviä keskusteluja. Mainittakoon, että Europaeuksen aloittaessa muinaistieteelliset tutkimuksensa Suomessa ei ollut alan koulutusta - kaikki olivat enemmän tai vähemmän harrastelijoita.

Kieli-, nimistö- ja arkeologisten tutkimustensa perusteella Europaeus laati seikkaperäisen kartan 'Suomalais-unkarilaisten kansojen asuinsioista'. Tämä kartta löytyi Europaeuksen tilapäisasunnosta Pietarista hänen kuolemansa jälkeen. Suuressa säkissä oli paljon papereita ja kannessa viesti: 'Jos minut kutsutaan täältä pois, niin pitää tämä kartta julkaista ottaen huomioon ne teoriat, joita olen kaikissa töissäni huolellisesti noudattanut. Myös muut työni samoin kuin venäjäksi, ruotsiksi. saksaksi ja suomeksi julkaisemani lehtiartikkelit kuuluvat tähän.'

Europaeuksen testamentti toteutui vasta vuonna 1988, 104 vuotta testamentin kirjoittamisen jälkeen, kun Europaeukselle omistetussa Kalevalaseuran vuosikirjassa (D.E.D. Europaeus - suurmies vai kummajainen) julkaistiin kyseinen kartta selityksineen. Tässä samassa kirjassa on runsaasti muita Europaeuksen ennen julkaisemattomia kirjoituksia.

Väitin tämän esitelmän otsikossa Europaeuksen olleen 100 vuotta aikaansa edellä. Vielä muutamia esimerkkejä hänen työstään: lehtimiehenä Europaeus yritti saada aikaan julkista keskustelua yleisistä koko kansaa koskettavista aiheista. Keskustelua ei syntynyt ja Europaeuksen kannanottoja pidettiin riidan haastamisena. Nyt satakolmekymmentä vuotta myöhemmin on keskustelumme samassa tilanteessa.

Itämaisen sodan puhkeaminen maaliskuussa 1854 ja sen ulottuminen Suomen rannikolle järkytti Europaeuksen perusteellisesti ja päällimmäiseksi hänen ajatuksissaan nousi nyt rauhan aatteen ajaminen. Rauhan aate oli askarruttanut hänen mieltään Euroopan 'hullusta vuodesta' 1848 saakka.

Niin kiihkeästi tämäkin asia alkoi myllertää hänen mielessään, että hän päätti lähteä julistamaan maailmalle rauhan aatetta. Eriskummallinen matka suuntautui Skandinaviaan ja Saksaan. Koko matkan ajan Europaeus työskenteli erilaisissa arkistoissa ja kokosi mm. tietoja paikannimistä. Hänen rauhaa julistavia tekstejään ei kukaan halunnut julkaista. Hampurista tämä rauhan aatteen Don Quijote palautettiin konsulinkyydillä Suomeen.

On tavattoman vaikea tämän ajan näkökulmasta tajuta, miten yksin, vailla minkäänlaista vastakaikua Europaeus tuolloin oli yrittäessään kansalaisaktivistina edistää tätäkin aatettaan. Rauhan aate edellytti kosmopoliittista ymmärrystä. Europaeuksella sitä oli, useimmilla muilla ei. Vaarallinen haihattelija Europaeus määrättiin puoleksi vuodeksi kotiarestiin Savitaipaleen Olkkolaan.

Jos Europaeuksen kirjallisesta tuotannosta pitäisi etsiä jonkinlaista kokoavaa sanomaa taikka perintöä hänelle tärkeistä käytännön kysymyksistä, niin varmaan Europaeuksen käsikirjoitus 'Helmivyö hyvistä töistä' on sellainen (julkaistu ensi kerran Kalevalaseuran vuosikirjassa 1988).

Kristilliseen etiikkaan nojaavassa kirjassaan Europaeus kehottaa ihmisiä ahkeruuteen, säästäväisyyteen ja raittiuteen. Ärhäkästi hän hyökkää tupakkaa ja viinaa vastaan. Hän huomauttaa, että ne jotka tottuvat tupakkaan, 'rupeavat kernaammin viinallakin tupakasta väsynyttä tuntoansa virkistämään'. Parasta olisi paljas puhdas lähdevesi, jolla 'ei ole mitään tuntoa kiihoittavaa makua'. Paitsi terveydelle, viinanpoltto on turmiollista myös koko kansan taloudelle.

Europaeus kehottaa myös mustalaisten, köyhien ja vaivaisten auttamiseen. 'Valkeuden levittäminen rahvaalle ja isänmaan lemmen sekä kansallisen sivistyksen nostaminen' oli hänen keskeisiä elämäntehtäviään.

Vaikka olikin itse poikamies, Europaeus antaa ohjeita lasten kasvatuksesta ja asettuu voimakkaasti rintaruokinnan kannalle: 'Koska ainoastaan rintamaidolla elätetyt lapset kasvavat virkkumielisiksi ihmisiksi, niin tuottaa lehmän maidolla elättäminen enemmin taikka vähemmin typerämielisen ja kivuloisen elämän, moninaisia tautia ja suuren kuolevaisuuden näille raukoille'.

Käytännöllisiä ohjeita antaen Europaeus kirjoittaa samassa yhteydessä mm. pitäjänkirjastoista ja kouluista, maallisten, hengellisten ja tieteellisten seurojen tehtävistä ja tarpeellisuudesta.

Lopuksi hän kehottaa suomalaisia julkaisematta jääneessä käsikirjoituksessaan tuntemaan oman arvonsa ja astumaan keskemmälle ihmisyyden edistymisen loputtomaan virtaan: 'Kun oikein ajattelemme kuhunkahan ihmisyys lakkaamatta edistyessänsä ja sivistyessänsä viimeinkin pääsnee, paremmasta parempaan, uudesta uuteen ja ihmeellisestä ihmeellisempään, niin emme suinkaan sitte kärsisi jäädä liian jälille ja syrjään, mutta ajattelemme: itse tässä muutkin ovat onnensa sepittäneet ja onhan meilläkin kansallisia etuja ja taitoja, joiden puolesta taidamme kauaksikin joutua'.

Se oli eurooppalaisen ihmisen, Europaeuksen moderni ja edelleenkin käypä näkemys pienen Suomen mahdollisuuksista suuressa maailman kylässä.

Viime vuosina on Europaeuksen elämäntyö ollut jälleen poikkeuksellisen paljon esillä. Yhdessä Etelä-Karjalan maakuntaliiton, Savitaipaleen kunnan, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Helsingin ja Joensuun yliopiston ja eräiden asiasta harrastuneiden henkilöiden kanssa on järjestetty kaksi Europaeus-seminaaria. Näiden tuotoksena, muutamilla asiantuntija-artikkeleilla täydennettynä ilmestyi vuonna 1988 Matti Kuusen, Pekka Laaksosen ja Senni Timosen toimittama Kalevalaseuran vuosikirja 67, joka sai nimekseen 'D.E.D. Europaeus - suurmies vai kummajainen'.

Vuonna 1989 perustettiin Europaeus-Seura, jonka tarkoituksena on vaalia D.E.D. Europaeuksen henkistä perintöä ja tukea suomalaisugrilaisiin kansoihin liittyvää taiteellista sekä tieteellistä tiedotus-, koulutus-, näyttely-, museo-, julkaisu- ja muuta toimintaa. Seura ylläpitää Europaeus-Akatemiaa, joka toimii suomalais-ugrilaisten kansojen taide- ja tiedekeskuksena.

Seuran kotipaikka on Savitaipale, mutta sen hallituksessa on edustus yliopisto- ja korkeakouluväestä aina Tallinnasta Joensuuhun. Europaeus-Akatemian tärkein toiminta on tähän asti ollut studia generalia -luennot kuukausittain. Aiheina ovat olleet suomenkieli, kansanperinne, historia, kuva- ja muotoilutaiteet.

Seura suunnittelee Olkkolan kartanon yhteyteen uudenaikaista video-. kuvansiirto ja tietotekniikkaan perustuvaa Europaeus-museota. Tähän tarkoitukseen olemme saaneet apurahat Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahastolta sekä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä. Myös Savitaipaleen kunta on tukenut seuran toimintaa, samoin Helsingin yliopiston vapaan kansansivistystyön toimikunta.

Vuoden 1991 tärkein tapahtuma oli juhannuksen jälkeen alkanut 10-päiväinen tutkimusmatka Aunuksen Karjalaan. Retken työnimenä oli 'Europaeuksen jäljillä'. Mainittujen yliopistojen ja korkeakoulujen väen lisäksi matkalle osallistui Petroskoin yliopiston väkeä. Matkalla kuljettiin Europaeuksen ensimmäisellä runonkeräysmatkallaan käyttämä reitti. Tavoitteena oli kartoittaa valokuvaten, videoiden, piirtäen ja haastatellen retken näkymät ja havainnot. Samalla tehtiin pohjustusta Europaeus-filmiä varten.

Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuotena 1992 on tarkoitus kutsua vieraita lähisukulaiskansoista, pitää konferensseja ja näyttelyitä yhdessä edellä kuvattujen tahojen kanssa.

Hyvät kuulijani. Vaaliessamme Europaeuksen perintöä emme muistele ainoastaan viime vuosisadalla kuollutta monitoimista tutkijaa ja aatteen miestä. Haluamme edistää, kuten Europaeus-Seuran säännöissäkin sanotaan, monin keinoin suomalais-ugrilaisten kansojen parasta. Pyrimme luomaan kansainvälisiä kontakteja ja myös etsimään rakennuspuita itsemme kehittämiseksi.

Europaeuksen ennakkoluulottomuutta tarvitsemme Euroopan yhdentyessä. Annos luovaa hulluutta edistää niin tieteitä kuin taiteitakin ja tavallisen meikäläisen arkista uurastusta.

Kun jotkut Europaeus-tutkijoista väittivät Europaeuksen olleen omituisen käytökseltään, akateemikko Matti Kuusi totesi seminaarissamme: "Ei Europaeus sen omituisemmin käyttäytynyt kuin tiedemiehet yleensä. Omituista oli se, että hän jo nuorena ylioppilaana käyttäytyi kuin tiedemiehet yleensä."

Pertti Jurvanen

ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUKUKOKOUKSESSA

Oli lauantai, lokakuun 27. päivän aamu. Puoli tuntia siihen kun juna Seinäjoen asemalta aloittaisi matkansa kohti etelää päämääränään Helsinki. Kurkistin vielä viimeisen kerran kantelekoteloon tarkistaakseni, että kaikki tarvittava oli varmasti mukana. Sitten vain asemalle.

Asemalla minua ei tarvinnut saattaa ulko-ovea kauemmaksi. Minähän olin nyt itsenäinen matkaaja, ja pärjäisin kyllä painavan soittimeni kanssa. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että muutama auttava käsi ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi. Kaikki voimani keräten raahauduin junaan. Siellä totesin, että kanteleen nostaminen hattuhyllylle olisi ollut täysin mahdoton tehtävä, eikä sitä käytävällekään voinut jättää ihmisten kulkuväylää tukkimaan. Taisin olla näissä mietteissäni kovin onnettoman näköinen, sillä heti riensi uljas nuorimies nostamaan tuon 20 kg painavan laatikon hyllylle. Kiitin ja lysähdin helpottuneena tuolilleni.

Olin matkalla Helsinkiin sukukokoukseen. Tämä olisi minulle ensimmäinen kerta. Hämeenlinnasta nappasin mukaani mummun, isäni äidin. Aika kului nopeasti, ja pian olimme Helsingin rautatieasemalla. Vatsassa nipisteli pieni jännityksen poikanen.

Huristimme, minä, mummu, tätini ja helsinkiläisserkut taksilla Rauhankadulle. Siellä minä sain lämpimän vastaanoton eikä jännittänyt enää yhtään.

Väkeä alkoi tulla. Kaikki hymyilivät ja kättelivät toisiaan. Minuunkin suhtauduttiin kuin vanhaan tuttuun. Kyseltiin kuulumisia ja jutusteltiin muuten vaan.

Sitten alkoi ohjelma. Ensimmäisenä olisi minun vuoroni soittaa kanteletta. Tuo hirveä jännityksen tunne palasi vatsaani. Hypistelin hamettani kuin pikkutytöt odottaessani kohtalokasta kutsua. "...ja ensimmäiseksi meille tulee esiintymään Liinaleena Leiwo, ole hyvä." Oli aika astua estraadille. Esiintyminen meni ohi ja sen jälkeen sain täysin siemauksin nauttia tuntemattomien sukulaisteni esityksistä. Heidän nimensäkin alkoivat pikkuhiljaa valjeta minulle serkkujeni Ullan ja E11an avustukselle.

Lopun aikaa viihdyin erinomaisesti, ja minua todella harmitti, kun piti lähteä kotiin päin. Juna ei odottele. Ei edes A.J. Europaeuksen jälkeläisiä.

Liinaleena Leiwo

VUOSIKOKOUS 1991

Vuoden 1991 vuosikokous - kotoisammin sukukokous - pidettiin lauantaina 26.10.1991 perin tutuiksi käyneissä Lyceumklubin tiloissa Helsingissä. Koolla oli 33 sukulaisen joukko. Pääkaupunkiseutulaisten lisäksi kokousväkeä oli Haapavedeltä, Kajaanista ja Hyvinkäältä.

Yhdistyksen uudeksi esimieheksi valittiin Eero Hirvensalo ja hallitukseen uutena jäsenenä Kaija Rasilo. Muut hallituksen jäsenet vuonna 1992 ovat Jyrki Karasvirta, Elina Lehtonen, Sirkka Montonen, Kari Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds, Marjukka Turunen, Jaakko Äyräpää, Leena Äyräpää ja Pertti Äyräpää.

Hallituksen esityksen mukaisesti Aune Äyräpään rahastosta myönnettiin 2.000 mk:n suuruinen apuraha Heikki Hirvensalolle sellon hankintaan.

Perinteisistä suvun nuorimman polven musiikkinumeroista vastasi Hirvensalon ja Smedsin perheen jälkikasvu.

Kiintoisaa kuultavaa tarjosi sukukokoukseemme Savitaipaleelta esitelmöimään saapunut opettaja Pertti Jurvanen. Hän kertoi mukaansatempaavasti D.E.D. Europaeuksen värikkäistä elämänvaiheista ja kansanrunouden keruutyöstä. Pertti Jurvanen on Savitaipaleella vuonna 1989 perustetun D.E.D. Europaeus-Seuran puheenjohtaja ja puheenaiheeksi nousikin D.E.D.E:n ympärillä käydyn vilkkaan keskustelun lisäksi yhdistystemme välinen vuorovaikutus ja jopa joistakin tulevaisuuden yhteistyömuodoista virisi ideoita. Pertti Jurvanen luovutti ystävällisesti esitelmänsä Sukusanomissa julkaistavaksi.

AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT 1992

Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat vuodeksi 1992 taiteen harrastuksen ja opintojen tukemiseksi yhdistyksen jäsenten keskuudessa julistetaan haettavaksi 30.4.1992 mennessä.

Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään yhdistyksen esimiehelle Eero Hirvensalolle osoitteella Jukolanahde 6 A, 02180 Espoo.

AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTOSTA MYÖNNETYT APURAHAT 1990 JA 1991

Aune Äyräpään rahastosta myönnettiin vuosina 1990 ja 1991 kumpanakin yksi apuraha, sama määrä kuin tulleita hakemuksia.

Vuoden 1990 apurahan saaja oli Liinaleena Leiwo Seinäjoelta. 15-vuotias Liinaleena sai 2.400 mk konserttikanteleen hankkimiseen. Hän opiskelee kanteleensoittoa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa ja laulaa myös maineikkaassa Seinäjoen tyttökuorossa. Liinaleena edustaa Natalian sukuhaaraa ja on tämän pojan Enokin tyttären Liisan pojan Markun tytär. Syksyn 1990 sukukokoukseen Liinaleena oli saapunut vartavasten esiintymään kanteleineen. Sattui vielä niin. että hän oli ensimmäistä kertaa mukana sukukokouksessa ja niinpä pyysimme häntä välittämään tunnelmiaan lehtemme kautta kaikille sukulaisille. Kiitos Liinaleena kirjoituksestasi ja menestyksekästä jatkoa musiikin saralla!

Syksyn 1991 vuosikokouksessa Aune Äyräpään rahaston apuraha myönnettiin Heikki Hirvensalolle, joka on 9-vuotias koululainen. Heikin oli aika vaihtaa soittimensa suurempaan ja tähän tarkoitukseen hänelle myönnettiin 2.000 mk. Heikki on soittanut selloa 5-vuotiaasta Espoon musiikkiopistossa. Heikki edustaa Theklan sukuhaaraa ja on tämän tyttären Ainon pojan Erkin pojan Eeron poika. Seuraavassa sukukokouksessa meille on luvassa näyte siitä millaisiin taitoihin Heikki on uuden sellonsa kanssa yltänyt.

MATTI ÄYRÄPÄÄN PALKINTO 1992

Arvostetun Matti Äyräpää -palkinnon, jonka vuosittain jakaa Suomalainen lääkäriseura Duodecim, sai tänä vuonna espoolainen professori Tapani Luukkainen. Hänet palkittiin vuosikymmenien työstä ehkäisy- ja vaihdevuosiongelmien tutkimuksessa. Luukkainen on antanut panoksensa myös kehitysmaiden väestöongelmien ratkomiseen. Hän toimii helsinkiläisen Kätilöopiston sairaalan johtajana.

VUOSI 1992 HAAPAVEDELLÄ

Aniharvoin - tuskin edes vuosisadassa - sattuu syrjäiselle maaseutupitäjälle sellainen tähdenlento kuin Haapavedelle vuonna 1892, kun ruustinna Nora Pöyhönen (o.s. Europaeus) aloitti kasvitarha- ja keittokoulun, ensin lapsille ja vuotta myöhemmin "rahvaan naisille" tarkoitettuna.

Pöyhöset olivat muuttaneet Haapavedelle keväällä 1886 Pielisjärveltä. Juho Pöyhönen oli valittu Haapaveden kirkkoherraksi.

Ruustinnan opetustoimesta sai alkunsa koulu, oppilaitos, joka elokuussa 1992 viettää 100-vuotisjuhlaa. Koulu on varmaan harvinaisuus maamme kouluhistoriassa. Vuoteen 1955 se toimi yksityisenä Pöyhösten kouluna, sillä ei ollut takanaan kannatusyhdistystä tai muuta taustatukea, vaan "yhteiseen hiileen" puhaltava perhe, joka vellipalkalla teki töitä "ruustinnan koulun" hyväksi. Kuitenkin se vuonna 1955 suuresti velkaantuneena saatiin valtion omistukseen.

Vuoteen 1990 (31.8., jolloin tämän kirjoittaja jäi eläkkeelle) saakka koulun johtajana oli aina saman perheen jäsen, viimeisenä kolmas sukupolvi. Työntekijöinä jatkaa vielä nyt neljäs sukupolvi, kolme saman perheen jäsentä, Sirkku, Matti ja Hannu Malkavaara, Liisa (o.s. Pöyhönen) ja Martti Malkavaaran lapset.

100-vuotisjuhlia vietetään tänä vuonna monin tavoin. Juhlakalenteria ei vielä ole julkaistu, mutta alustavissa suunnitelmissa on ollut tapahtuma jokaisen kuukauden aikana. Mm. maaliskuussa on seurakunnan tilaama juhlakonsertti Haapaveden kirkossa, Esa Ruuttunen ja Tapio Tiitu, tunnetut taiteilijat tulevat silloin esiintymään. (Haapaveden kirkko on uusi, vuonna 1984 valmistunut, akustiikaltaan erinomainen.)

Oppilaitoksen historian kokoaa ja toimittaa Anja Pöyhönen. Se on valmis elokuussa, jolloin juhlat huipentuvat ruustinna Pöyhösen muistomerkin paljastamiseen Alamaan puistossa. Samalla paljastetaan laatta sen entisen pappilan seinässä, missä koulun toiminta alkoi vuonna 1892. Patsaan paljastus on lauantaina 22. päivänä elokuuta. Laatan ja muistomerkin suunnittelee taiteilija Kari Ovaska.

Patsashankkeen on pannut alulle haapavetinen Vaitiniemi-Uusitalo -sukuseura, siihen osallistuvat kaikki Haapaveden liikelaitokset, kunta ja seurakunta. Myös yksityiset voivat osallistua patsaskeräykseen, kaikissa haapavetisissä rahalaitoksissa on sitä varten tili. Paitsi laattaa ja muistomerkkiä paljastetaan samassa yhteydessä todennäköisesti myös viimeisen rehtori Pöyhösen muotokuva.

Varsinainen 100-vuotisjuhla on sitten seuraavana päivänä, 23. elokuuta. Juhlan ohjelmasta ei vielä ole tarkemmin tietoa.

Koulu on sadan vuoden aikana toiminut usealla nimellä:

Koulun johtajat:

Tällä hetkellä koulussa opiskelee noin 240 oppilasta. Koulun nykyiset opintolinjat ovat kotitalousteknikkolinja, koti- ja laitostalouden peruslinja sekä maatilanemäntälinja, sosiaalialan peruslinja, kodinhoitajalinjat, ylioppilaspohjainen päivähoitajalinja, erilaisia jatkolinjoja ja puutarhatalouden peruslinja.

Anja Pöyhönen

Kuten lukijoilla varmasti on tiedossa, on Haapaveden koulu yhdistyksemme kannalta hyvin merkittävä paikka. Kahdesti on koulu tarjonnut tilat ja osoittanut verratonta vieraanvaraisuuttaan "jäyräpäiselle" joukollemme. Vuonna 1948, 31.7.-3.8., oli sinne kokoontunut 36 Anders Josef Europaeuksen jälkeläistä sukupäiville, joilla sitten yksimielisesti päätettiin yhdistyksen perustamisesta. Toisen kerran Haapaveden koulu oli sukulaisten kokoontumispaikkana yhdistyksen viettäessä siellä 30-vuotisjuhliaan kesällä 1978.

Kerätessään materiaalia Haapaveden koulun historiaa varten sai Anja Pöyhönen havaita taas kerran kuinka luontaista runoileminen myös perhe- ja sukulaispiirissä Europaeuksilla on ollut. Eri tilanteisiin kirjoitettuja runoja löytyi lukuisia. Niiden joukosta on poimittu lehteemme kaksi. Ensimmäisen on Nora Pöyhöselle kirjoittanut hänen sisarensa Natalian poika Heikki (Rytkönen). Runosta välittyy aidosti se suuri innostus ja uhrautuminen, mitkä myös aikanaan tekivät mahdolliseksi koulun toiminnan aloittamisen ja jatkuvuuden. Toinen runo on Nora Pöyhösen tyttärelle Maijulle tämän serkun Antti Rytkösen (Heikin veli) kirjoittama syntymäpäiväonnittelu.

ROVASTITAR NORA PÖYHÖSELLE 11.7.1901

Sulla on, oi jalo Herratar
Halu auringon. ilo auringon:
Sinä tahdot kutsua elämää
Tähän maailmaan, tähän Pohjolaan
Yhä uutta ja kaunista elämää.
Sinä tahtoisit kylmän Pohjanmaan
Sinun kättesi kylvöjä kukkimaan
Ja kansani voiman kankean
Sinä soisit nuortuvan nousevan
Tätä maatansa kullaksi kehräämään,
Tätä hoitaen työllänsä, lemmellään
Siks uhraat päiväsi, yösi
Ja hellät huoleni, työsi
Kuin äitikin, joka rinnassaan
Koko kansaa lempivi lapsinaan
Ja jolle on kansansa terveys
Oman onnensa ehto ja menestys.
Jumal' auttakoon Sua, Herratar,
Ilonkukkia, elonkukkia
Isänmaastasi paljon poimimaan,
Muut nuorentamaan, itse nuortumaan!

Tuunaansaaressa heleässä heinäkuussa
Heikki

MAIJU PÖYHÖSELLE 28.5.1929

Oi. Maiju, täyttää sinäkin
kun puolivuosisataisen
jo ehdit; toivomus nyt tää
ois sulle harras sydämen:

Vuossadan puolikasta käy
uutt' uskoin, toivoin alkamaan
ja vielä paljon onnea
se tuokoon sulle tullessaan,

niin että monen keväisen
sä vielä taimitarhan näät,
ja monen kesän kukkaset
ja monen syksyn tähkäpäät!

Parhaat onnentoivotukset 50-vuotiaalle lähettää
Olga ja Antti Rytkönen perheineen