Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1989 Joulukuu No 2 (71)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistyksen lehti

Sisällys
Pääkirjoitus
Europaeuksia ja Kekkosia
Joulutervehdys
vuosikertomus ja vuosikokous
Hietaniemen haudat
Tilinpäätös
Im Memoriam
   Irja Pöyhönen
   Kauko Gunnar Laine
   Laila Rytkönen
Sukutapahtumia

Toimitus:
Kirsti Salminen
Jyrki Karasvirta

Materiaalin postitus:
Jyrki Karasvirta
Mäenrinne 11 A 6
02160 Espoo


Pääkirjoitus

Sukusanomat uudistui

Vanha tuttu, uudessa ilmiasussa. Kädessäsi on ensimmäinen numero atk-aikaan siirtyneestä Sukusanomista. Tietokoneet ja niiden ohjelmistojen taitajat pystyvät nykyisellään sanomaan sanansa asiassa kuin asiassa. Esimerkiksi lehden taitossa. Näin on nyt tapahtunut Sukusanomienkin kohdalla ja nyrkkipajan perinteisestä leikkaa-liimaa-tekniikasta on harpattu aimo askel nykyaikaisiin menetelmiin.

Tämän on mahdollistanut se, mitä viime lehdessä ounasteltiin eli yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneiden ja osaavien nuorten sukulaisten mukaan tulo. Sekä lehden toimituskunta että yhdistyksen hallitus ovat saaneet uusia nuoria voimia riveihinsä. Toiminnan jatkuvuuden ja uusiutumisen kannalta se on parasta, mitä voi tapahtua.

Suvun nuorten kannalta on vuosikokouksessa vilkkaan keskustelun herättänyt sukurekisterin ajan tasalle saattaminen erityisen tärkeää. Vanhempien ikäpolvien edustajat hahmottavat vielä kokonaisuuden ja tietävät kuka kukin on, mutta nuoremmille tuottaa varmasti vaikeuksia sijoittaa itse kukin oikealle oksalle laajaa sukupuuta.

Ensi vuoden toiminnan tärkeimpänä tavoitteena onkin tarkistaa ja täydentää sukurekisterin tiedot ja saattaa ne sukupuun tai muuhun selkeästi luettavaan muotoon. Tarkistus- ja täydennystyössä tulee jäsenistöllä jälleen kerran olemaan avainasema.

Näin joulun ja joululoman aikaan tekee mieli ehdottaa sukulaisperheille lasten ja nuorten kanssa vietettäviä yhteisiä hetkiä, jotka voisi käyttää vaikka oman sukupuun rakentamiseen ennakoiden näin A.J. Europaeuksen koko jälkeläisjoukon sukupuun valmistumista.

Yhdistyksemme 41. toimintakauden päättyessä haluan kiittää niin hallituksen jäseniä kuin muitakin sukulaisia kuluneesta vuodesta sekä toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa ja menestyksellistä vuotta 1990.

KIRSTI SALMINEN


Europaeuksia ja Kekkosia

Pentti Voipion kiinnostus sukututkimukseen sai alkunsa hänen molempien isoisiensä kirjoittamista muistelmista. Niissä he kertoivat kaiken, mitä tiesivät omista isovanhemmistaan. Sukututkijauransa aikana hän on kartoittanut niin Europaeuksen kuin Kekkosen sukuja.

JYRKI KARASVIRTA

 

- Olen aina ollut utelias mies. Ensi vuonna tulee täyteen kuusikymmentä vuotta, siitä kun vuonna 1930 aloin ylioppilaana tutkia sukuni menneisyyttä Valtionarkistossa.

Nuorena miehenä alkaneen harrastuksen on aina välillä keskeyttänyt työ tai opiskelu. Vuonna 1956 Pentti Voipio alkoi käydä uudestaan Valtionarkistossa, sillä oman isän pahasti keskenjääneiden sukujuurten Tutkimus kiehtoi.

Kuka olikaan isä ja mistä?

Pentti Voipion vaimon, Pirkon, sukuhaara polveutuu Anders Josef Europaeuksen ensimmäisestä vaimosta, Sofia Vilhelmiinasta. Tämä kuitenkin kuoli ensimmäisen lapsensa Anders Theodorin synnytykseen.

Anders Josef tapasi Tallinnassa toisen vaimonsa, Helsingissä syntyneen Selma Augusta Lampan. Selman suhteen on tähän asti ollut ongelmana kaksi asiaa: Ensinnäkin, mistä Lampojen suku on kotoisin. Toiseksi oliko Selma Lampan isä, Johan Lampa, isäpuolensa Claes Lampan oma poika vai ei?

Selman isä, Johan, syntyi vuonna 1781 aviottomana. Hänen äitinsä Brita Åberg solmi kolme vuotta myöhemmin avioliiton Claes Lampa -nimisen kauppiaan kanssa. Claesin taustoja ei ole tähän asti tunnettu. Hänen jäljilleen auttoi Erkki Hirvensalon muistama tieto, että Johan Lampalla (Selman isällä) oli aikanaan ollut vaikeuksia saada kauppiaan oikeuksia Helsingissä. Yksi syy tähän olisi saattanut olla hänen ulkomaalainen syntyperänsä, sillä 1800-luvun alussa pyrittiin rajoittamaan ulkomaalaisten kauppiaiden toimintaa.

Lopulta Lampa-suvun juuret johtivat Karjaan Snappertunan kirkonkirjojen kautta Härnösandiin, Tukholman pohjoispuolelle. Ruotsalaisesta sukukalenterista löytyi tieto Uudelle maalle muuttaneesta Carl Lampasta, jolla oli poika Claes. Claesista vielä mainitaan, että hän on ehkä asunut Helsingissä. Isä Carl Lampan sukua voidaan seurata aina 1600-luvulle Königsbergiin, nykyiseen Puolaan, mistä Daniel Lampa -niminen säämiskäntekijä muutti Ruotsiin.

Kysymyksellä Selma Lampan isän, Johanin, syntyperästä ei Pentin mielestä ole merkitystä. Hänestä kasvatuksen antaneella kodilla on perimää suurempi merkitys ihmisen kehityksen. Tosin sukututkimuksen kannalta perimä on luonnollisesti näistä kahdesta tärkeämpi.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ......

Valtionarkistossa aukeni uusi ura Pentin harrastukselle. Eräänä päivänä häntä pyydettiin auttamaan mieshenkilöä, joka halusi selvittää oliko hänen anoppinsa sukua Urho Kekkoselle. Pyynnöstä alkoi työ, jonka aikana Pentin tietokoneeseen kertyi nelisen tuhatta Kekkosta, kolmesta eri sukulinjasta. Vielä tuhat tai kaksi lisää ja loput kaksi sukulinjaa olisivat kartoitetut.

- Kun olen lapsuuteni viettänyt Itä-Suomessa, huomasin, että itäsuomalaiset maalaissuvut ovat verrattain huonosti selvitettyjä. Kekkos-suku sopi hyvin tähän sarkaan. Kirjoitin presidentille ja sain adjutantilta vastauksen, ettei presidentillä ole mitään juuriensa selvitystä vastaan.

Lähes kahdeksastakymmenestä ikävuodestaan huolimatta Pentti pitää tietotekniikkaa sukututkimukselle välttämättömänä apukeinona: muuten olisi mahdotonta hallita tuhansiin paisuvien sukulaisten määrää.

- Kun tietokoneelle kerrotaan sukulaissuhteet, se ajaa niistä valmiit taulukot. Neljätuhatta Kekkosta sain taulukoiduksi yhden päivän sisällä.

Miksi Anders Josef suvun alkuisäksi?

Kun vanhimmat tiedot Europaeus-suvusta ulottuvat aina 1600-luvun puoliväliin, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi juuri Anders Josef Europaeus on valittu sukuyhdistyksen alkuisäksi. Pentin mielestä asiaan on kolme syytä.

- Kun sukuyhdistystä perustettiin vuonna 1944, perustajilla oli olemassa omilta vanhemmilta saatua tietoa Anders Josefista. Toiseksi häntä edeltävät sukupolvet asuivat 1700-luvun alun jälkeen Venäjän keisarikuntaan kuuluvalla Vanhan-Suomen alueella. Monet tämän polven edustajat muuttivat ja katosivat Etelä-Venäjälle. Ja kun Anders Josefista vielä on tehty kirja, ei hän ole jäänyt pelkäksi sukuesineeksi, vaan eläväksi ihmiseksi.

Yksi vanhimman kantaisän, 1600-luvulla syntyneen Johan Europaeuksen, pojista jäi aikoinaan Parikkalaan maanviljelijäksi. Tämän sukuhaaran jälkeläisiä on muun muassa jalkapalloilija Jari Europaeus. Kun nykyisetkään sukuyhdistyksen jäsenet eivät tunne toisiaan, ei Pertin mielestä yhdistystä perustettaessa ollut järkeä mennä Anders Josefia kauemmaksi ja paisuttaa joukkoa ottamalla mukaan esimerkiksi Parikkalan-sukulinjaa.

- Europaeuksen suvusta on selvitetty, mitä siitä voi. Tässä mielessä en ole enää siitä samalla tavoin kiinnostunut. Toki, jos saan tiedon uusista jälkeläisistä tai löydän uuden tiedon, niin kirjaan ne ylös.


Joulutervehdys

Terve iloin, juhlavaloin
Joulu juhlista jaloin!
Terve, tuttava, tuloa
tuomahan suven suloa.
Talven kylmän maihin näihin.
Talven hankihin ja jäihin.

Terve teille, kiiltävät
Kuusen pienet kynttilät.
Terve kummun kuusi oiva.
Juhlavieras vihannoiva.
Terve tuttu, raikas tuokse.
Terve, metsä, meiän luokse.

Terve, luonto luminen
jouluyönä juhlien!
Terve honka hohtavissa
lumivalkovaattehissa!
Terve, tähdet korkealla
sydäntalven taivahalla!

Terve, kuun sä kultavalo.
Terve Kirkas pohjan palo.
Terve kaikki kirkkahat
Valon öisen vartijat,
sytytät sydämien
kesken talvipakkasien!

Terve iloin, juhlavaloin.
Joulu, juhlista sä jaloin!
Terve tänne tulemas.
Riemun, rauhan ruhtinas!
Murehen ja huolten hoiva.
Lohdutus ja lääke oiva!

Terve sulle, suloinen
ilolaulu enkelten!
Kaiu, laulu, kaikkialle
ihnaisna ilman alle,
kaiu kautta talven öiden
pitkien ja pimiöiden!

Miss' on riemurikkahinna,
sinne solos sulosinna.
Missä mieli synkkä, musta,
loihdi siihen lohdutusta.
Jotta lautuu sydänhaavat,
huolet huojennusta saavat,
jott'on joulu kaikkialla.
Ilo, rauha ilman alla.
Jokaisella riemun jyvä.
Kaikki taivas, kaikki maa
laulaa Luojan kunniaa.

Yllä olevan joulurunon on kirjoittanut Kalle Wilhelm Rytkönen. Hän syntyi Kontionlahdella 23.12.1871 kirkkoherra Aron Johan Rytkösen ja Natalia Vilhelmina Rytkösen (os. Europaeus) poikana. Kalle Rytkönen kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1889 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895. Hän kuoli 13.9.1898 Sippolassa.

Kalle Rytkösen varhaisen kuoleman johdosta professori E.N. Setälä kirjoitti Aron Rytköselle seuraavasti:

"Herra Provasti. Kipeästi koski minua sanoma, että Teidän poikanne oli Tuonentuville muuttanut. Hän oli oppilas, joka teki työnsä velvollisuudentunnolla ja harrastuksella, ja jolle Luoja oli suonut selvän ymmärryksen ja luontaisen taipumuksen tieteelliseen työhön. Minä toivoin hänestä paljon hyvää, ja siksi häntä katkerasti kaipaan. Inhimillisesti katsoen meistä tuntuu kuin ei meillä, vähäväkisellä kansalla olisi varaa kadottaa kyvykkäitä nuorukaisiamme - yhtä vähän kuin vanhemmilla on varaa kadottaa rakasta toivehikasta poikaa. Toivoen, että Jumala, jonka tiet ovat tutkimattomat, on antava Teille ja arvoisalle puolisollenne voimaa kantamaan murheen päiviä, pyydän saada ilmoittaa Teille hartaan osanoton suruunne - ollen samalla kertaa yhtä paljon hänen ystävänsä kuin opettajansa."

Kalle Rytkönen opiskeli suomea, filosofiaa ja klassillisia kieliä. Hän kirjoitti muun muassa tutkielman Sippolan murteesta.


VUOSIKERTOMUS JA VUOSIKOKOUS

Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n toiminnasta toimikaudella 1.1. - 31.12.1988.

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen neljäskymmenes. Jäseniä sillä oli toimikauden lopussa 193 kappaletta. Yhdistyksen esimiehenä toimi Kirsti Salminen, muina hallituksen jäseninä Eero Hirvensalo, Martti Hirvensalo, Liisi Klobut, Eeva Laine, Elina Lehtonen, Sirkka Montonen, Kari Rytkönen, Riitta Smeds, Aino Takala, Jaakko Äyräpää ja Raili Voipio. Hallitus kokoontui toimikauden aikana neljä kertaa.

Yhdistyksen lehti, Sukusanomat, ilmestyi yhden kerran. Kesäkuussa julkaistu lehti oli yhdistyksen 40-vuotisjuhlanumero. Lehden toimituskuntaan kuuluivat Eeva Laine, Elina Lehtonen ja Kirsti Salminen.

Apurahahakemuksia Aune Äyräpään rahastoon tuli kolme. Ne käsiteltiin hallituksen esityksen pohjalta ja hyväksyttiin. Anni Rytkönen sai tuhat markkaa uuden huilun ostoa varten. Lauri ja Sampo Smeds saivat kumpikin kuusisataa markkaa Tapiolan kuoron ulkomaanmatkaa varten.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 2.7.1988 kello 15.00 Liperin seurakuntatalossa. Siellä pidetyssä 40-vuotisjuhlakokouksessa oli mukana 78 sukulaista. Puheenjohtajana toimi Matti Hirvensalo.

Yhdistys on kuulunut jäsenenä Suomen sukututkimusseuraan. Se on myös muistanut jäseniään heidän merkkipäivinään kukkasin tai sähkein.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1988 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 31.083 markkaa. Tappiota oli 954 markkaa ja 31 penniä.

Vuosikokous 21.10.1989

A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n vuosikokous pidettiin 2.10.1989 Helsingissä, Lyceumklubin huoneistoissa. Koolla oli 33 sukulaisen joukko. Heistä kolmannes edusti suvun nuorinta polvea.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Martti Hirvensalo. Yhdistyksen esimieheksi valittiin uudestaan Kirsti Salminen. Hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin uusina jäseninä Leena Äyräpää ja Jyrki Karasvirta. Uudelleen valittiin Sirkka Montonen ja Jaakko Äyräpää.

Jäsenmaksua päätettiin nostaa viidellä markalla, joten se on vuonna 1990 kaksikymmentä markkaa täysi-ikäiseltä jäseneltä.

Kokouksessa virisi virallisten vuosikokousasioiden ohella vilkas keskustelu yhdistyksen tulevasta toiminnasta. Esille nousivat sukurekisterin täydentäminen ja saattaminen sukupuun muotoon, hautapaikkaselvityksen laajentaminen koko Suomen kattavaksi sekä Lampaan sukuun liittyvän selvityksen teettäminen. Asiat jäivät hallituksen edelleen valmisteltaviksi. Vuosikokouksen päätöksenä kirjattiin Toivo Valtavuon rahaston varojen käyttö Lampan suvun tutkimiseen.

Perinteisesti vuosikokous oli muutakin kuin yhdistysasioiden käsittelyä. Kahvitarjoilu omatekoisten leivonnaisten kera kuului nytkin asiaan, samoin suvun nuorten musiikkiesitykset. Vuosikokousesitelmän korvasi yhdistyksen 40-vuotisjuhlilta tehty, video-ohjelma. Juhlan valokuva-antiakin oli runsaasti näytteillä ja tilattavissa.


Sukuhaudat Helsingin Hietaniemessä

Luettelo käsittää A.J. Europaeuksen jälkeläiset ja hänen toisen puolisonsa Selma Augusta Lampan vanhemmat ja esivanhemmat, jotka on haudattu Hietaniemen hautausmaahan. Luettelossa on myös ne edellä mainittujen vainajien puolisot ja omaiset tai muut läheiset henkilöt, jotka on haudattu samoihin perhehautoihin tai vierekkäisiin hautoihin.

Hietaniemen hautausmaa jakautuu kartan osoittamalla tavalla viiteen pääalueeseen. Kukin pääalue jakautuu käytävien rajoittamiin kortteleihin, joista kukin edelleen hautariveihin eli linjoihin.

Sekä korttelit että linjat ovat numeroidut. Luonnossa korttelinumerot ovat korkeavartisissa kilvissä ja linjanumerot lyhyissä paaluissa, joissa on usein myös korttelin numero. Seuraavalla aukeamalla olevaan karttaan on merkitty rastilla suvun hautojen paikat likimääräisesti. Virka-aikana hautausmaan toimistossa voi nähdä tarkempia karttoja. Toimisto sijaitsee kasvihuoneen rakennusryhmässä.

Käytetyt lyhenteet:

AJE

A.J. Europaeus

f

född

s

syntyisin

Va

vanha alue

Ua

uusi alue

Hn

Hietaniemi

Ur

Uurnalehto

Va 3/21

Alue kortteli/linja

*

hautakivi, ilman merkintää olevat nimet sisältyvät edelliseen hautakiveen


Hautapaikka
Sukunimi

Etunimi ym.

Synt. - kuollut

Huom!

Va 3/21

* Lampa

Johan, Rådman

14.10.1781 - 11.7.1833

Selma Augusta Lampan isä

Lampa

Constance(Lovisa C.) f. Weckman

28.6.1790 - 25.4.1879

Selma Augusta Lampan äiti

* Von Becker

Hilda f. Lampa, överstinna

3.10.1819 - 10.12.1905

ed. tytär

* Uspenski

Feodor, överste (Pietarin poliisip.)

8.2.1857 - 15.5.1938

ed. vävy

Va 3/21

* Thersner

Hilda Antigon död 16 år gammal

- 19.7.1832

 

Cronholm

Fru U.C. (Ulrika Carolina Weckman), f. Dorph död 76 år gammal

- 16.2.1833

Lovisa Const. Lampan äiti

* Cronholm

M Rådman död 71 år gammal

- 23.11.1836

ed. 2.puoliso

Laine

Kauko Gunnar

22.9.1904 - 4.8.1989

 

Va 9/47

* Europaeus

Johan Reinhold, naimaton

1842 - 1874

AJE:n poika

* Äyräpää

Bertha Maria, rehtori naimaton

11.6.1883 - 6.5.1961

 

Va 13/11

* Europaeus

D,E,D.(David Emanuel Daniel)

- 15.10.1884

Yhteisön kivi
AJE:n pikkuserkku

Va 13/11

* Europaeus

Anders Theodor (Adde) lääninagronomi

26.3.1836 - 5.3.1912

AJE:n poika.

Europaeus

Kristiina Sofia s. Riikonen

20.9.1854 - 3.11.1902

ed. puoliso.

Äyräpää

Aarne Elias, professori

21.10.1887 - 17.6.1971

ed. poika

Äyräpää

Hanna s. Kääpä

31.1.1892 - 4.1.1975

ed. puoliso

Hietaniemen sankarihaudat kortteli 33, poissaolevina siunattujen lyhyempi kunniamuuri, 2. kenttä

Äyräpää

Aarne Veikko. ylioppilas.

20.2.1924 - 26.6.1944

ed. poika

Va 21/6

* Äyräpää

Matti Anselm, professori

11.4.1852 - 15.10.1928

AJ E:n poika, yht. kivi

* Äyräpää

Bertha s. Ingman

21.4.1858 - 21.9.1881

MÄ:n 1 puoliso

Äyräpää

Hilda Karolina s. Ingman (ed. sisar)

16.7.1865 - 2.4.1929

MÄ:n 2. puoliso

Äyräpää

Matti Antervo

21.1.1899 - 23.1.1899

MA:n poika

Äyräpää

Kallis Aune, taiteilija

9.1.1898 - 8.7.1981

MÄ:n tytär

Ingman

Sofia

29.10.1830 - 9.11.1887

(Berthan ja Hildan äiti)

Va 15/13

* Kitunen

Eemeli, professori

30.8.1887 - 5.10.1955

 

Kitunen

Ella Augusta Wilhelmiina s.Europaeus

5.8.1890 - 8.10.1988

 

Hn. 41/9

* Kitunen

Jaakko Juhana, yliopp.vänr.

21.12.1922 - 4.7.1944

ed. pk.
Hietanimen sankarihaudat

Ua. 21B/23

* Äyräpää

Arvi Jooseppi, metsänhoitaja

4.9.1894 - 19.3.1934

 

Äyräpää

Karin s. Engström

18.10.1896 - 22.7.1984

 

Äyräpää

Kari-Pekka

2.12.1956 - 20.9.1978

ed. pojanpoika

Ua. 15/15

* Valtavuo

Toivo Antero, fm.

11.4.1881 - 27.8.1970

 

Valtavuo

Ranghild Sofia s. lngman (Nanni)

18.10.1889 - 4.7.1916

TV:n 1. puoliso

Valtavuo

Helli s. Orkamo, fm.

26.12.1884 - 6.7.1971

TV:n 2. puoliso

Ingman

Maria Vilhelmiina s. Sundström

21.10.1864 - 12.3.1933

RSI:n äiti

Ua. 21/10

* Rytkönen

Antti (Anders Johan), fm.

7.7.1870 - 19.12.1930

 

Rytkönen

Olga Maria s. Söderman,

18.6.1872 - 12.4.1943

ed. puoliso

Rytkönen

Ahti Aarno, professori

23.3.1899 - 21.7.1989

ed. poika

Rytkönen

Alice (Liisa) s. Koistinen

27.2.1904 - 25.10.1982

ed. puoliso

Ua. 13/13

* Ouni

Arvi

18.6.1901 - 8.11.1946

 

Ouni

Marja-Maija Natalia s. Rytkönen

3.5.1906 - 19.12.1986

ed. puoliso

Hn. 42/2

* Rytkönen

Ilmari Elis, ye-evl.

15.6.1900 - 30.12.1957

 

Rytkönen

Anna Maria s. Blomberg

23.1.1895 - 15.8.1953

 

Rytkönen

Erkki Antero

28.9.1927 - 17.10.1946

ed. poika

Ur. 12/10

* Rytkönen

Elna s. Laaksonen

29.1.1903 - 5.2.1973

 

Rytkönen

Heikki Juhani, yliopp.

30.4.1936 - 16.9.1957

 


Hietaniemen hautausmaan kartta


A.J. Europeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n tilinpäätös 31.12.1988

TASE

 

 

 

Vastaavaa:

 

 

 

 

Rahaa PS-tilillä

65;37

 

 

KOP

7.381,50

 

 

KOP (TV)

460.16

7.907,03

 

 

----------------

 

Osakkeet

2464,15

 

 

Osakkeet(TV)

3.712,80

 

 

6 kk-tili

2.000,00

 

 

Debentuurit

15.000,00

23.176,95

 

 

----------------

----------------

 

 

31.083,98

 

 

 

 

========

Vastattavaa:

 

 

 

 

Pääoma 1.1.1989

6.476,63

 

 

Tilikauden tappio

954,31

5.513,32

 

 

----------------

 

A.Äyräpään rahasto 1.1.1988

21.339,70

 

 

Korot

2.250,00

 

 

Stipendit

2.200,00

21.389,70

 

 

----------------

 

T.Valtavuon rahasto 1.1.1988

3.809,21

 

 

Korot

14,15

 

 

Osingot

357,60

4.180,96

 

 

----------------

----------------

 

 

31.083,98

 

 

 

========

TULOSLASKELMA:

 

 

Tuotot:

jäsenmaksuista

2.325;00

 

 

kirjamyynnistä

840;00

3.165,00

 

 

----------------

Kulut:

Sukusanomat 1.314,40

 

 

 

vuosikokous:

2.878,00

 

 

kukat, adressit

327,00

 

 

Suomen sukututkimusseura

161.00

4.680,40

 

 

----------------

Tulot:

osingot

184,80

 

 

korot

376,29

561,09

 

 

----------------

----------------

Tilikauden tappio

 

 

954,31

 

 

 

========


IRJA PÖYHÖNEN
27.4.1899 Kivennapa - 17.8.1989 Haapavesi

(Anja Pöyhönen)

Irja Helmi Tellervo Kaulio - Kivennapa-Kuokkala-Ollila. Näin äitimme tapasi lausua lapsuutensa nimen ja syntymäseudun.

Irja Pöyhönen, os. Kaulio, syntyi 27.4.1899 Kivennavassa ja kuoli 17.8.1989 Haapavedellä. Hänen vanhempansa olivat kansakoulun opettajia Ollilassa. Isä Niilo Kaulio oli Pietarin suomalaisia ja Äiti Iida Mérus suomenruotsalaisia, silti molemmat läpeensä suomalaisia.

Kuopus Irjan lisäksi perheessä oli kolme poikaa. Heistä vanhin Lauri toimi sisäasiainministeriössä reviisorina. Eino ja Ilmari etenivät urallaan majureiksi. He molemmat olivat myös sotainvalideja.

Ammatiltaan Irja Pöyhönen oli sekä puutarhan- että talousopettaja. Karjalaisen tytön rohkeudella hän vaihtoi Viipurin lääninsairalan emännän apulaisen tehtävät Lapin kansanopiston ensimmäisen talousopettajan virkaan Sodankylässä. Matka Rovaniemeltä Sodankylään taittui postihevosen reessä.

Sodankylässä Irja Pöyhönen tapasi elämänsä suuren rakkauden, Matti Pöyhösen, jonka kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1921. Vuonna 1924 vanhempamme jättivät Sodankylän ja siirtyivät Haapavedelle. Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulun perustaja ruustinna Noora (Matin äiti) tarvitsi koulunsa johtamiseen ja ylläpitoon "talouspäällikköä".

Aluksi vanhempamme toimivat kansanopiston opettajina, isä myös yhteiskoulun rehtorina. Samalla he hoitivat vajaan neljän kilometrin päässä olevan kotitalousopiston. Vanhempi siskoni Liisa syntyi vuonna 1925 ja minä vuonna 1927. Sekä puutarha- että talousopettajana äitini oli kuin luotu emäntäkoulunopettajaksi ja myöhemmin sen johtajaksi.

Yksityisenä koulu oli jatkuvasti suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tästä kertoo se, että Pöyhöset eivät koskaan saaneet palkkaa työstään, vaan se kuitattiin ylläpidolla.

Äitini oli paitsi erinomainen organisaattori myös taitava kädentöissä. Monet sadat oppilaat muistavat hänet lämpöisenä ihmisenä ja ystävänä. Hän oli kodin ihminen, ja isän kanssa he jaksoivat hoitaa koulun läpi sota-ajan ja pulan vaikeuksien.

Ruustinnan ja hänen miniänsä eli meidän äitimme suhde ei ollut helppo. Kun ruustinnan vanhin lapsi, isäni sisko Maiju kuoli talvella 1930, vanhempamme muuttivat Alamaalle. Ruustinnan kuoltua vuonna 1938 äidistäni tuli Alamaan emäntä.

Isäni Matin kuoltua äitini jäi yksin. Hänen taitavalla toiminnallaan saatiin emäntäkoulu siirrettyä valtion omistukseen. Eläkkeelle siirryttyään äitini harrasti paljon käsitöitä, kankaankudontaa ja posliininmaalausta.

Kun näön menetys alkoi olla tosiasia, edessä oli uusi vaikea elämänkoulu. Neljä vuotta sitten hän halvaantui niin, että vain vasen käsi jäi toimivaksi. Sen avulla hän kuitenkin eli siskoni Liisan ja minun perheeni vaiheet aivan poismenoonsa saakka. Vaikka halvaus vie myös hänen äänensä, hän oli lauluissa mukana. Karjalaisten laulu ja virsi 301 saivat hänen sydämensä hehkumaan.

Elokuun 17. vuonna 1989 kello puoli yhdeksän illalla toimelias ja vahva ihminen pääsi lepoon Luojansa luokse.

Muun korvas aika, minkä vei
sydäntä äidin koskaan ei.


KAUKO GUNNAR LAINE

Kauko Gunnar Laine siirtyi ajasta iäisyyteen tämän vuoden elokuussa 84-vuoden iässä pitkän sairauden uuvuttamana. Hän syntyi Viipurissa, mutta sukujuuret olivat vankasti Etelä-Hämeessä. Koulunsa hän kävi Viipurin klassillisessa lyseossa, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin liikemiesten kauppaopistossa.

Työskenneltyään muutaman vuoden liike-elämän palveluksessa hän siirtyi suojeluskunnan kansliaan ja myöhemmin puolustusvoimien palvelukseen vuonna 1934. Talvi- ja jatkosodan hän toimi armeijakunnan esikunnassa ja rauhan tultua jatkoi pääesikunnan intendenttiosastolla eläkkeelle siirtymiseensä asti, aina vuoteen 1961.

Kauko Laine oli kiinnostunut taloudellisista asioista. Hän toimi tilintarkastajana useissa yhteisöissä. Antaumuksella hän paneutui myös asumansa kiinteistön johtamiseen ja hoitamiseen. Viime hetkiinsä asti hän seurasi kiinteästi talouselämää ja politiikkaa.

Kesämökki Päijänteen rannalla tarjosi mieluisaa vastapainoa kaupunkiympäristölle. Perisuomalaiseen tapaan hän puuhasi siellä sinnikkäästi, kiviä ja kantoja vääntäen niin paljon kuin kunto myöten antoi. Mutta rauhalliselle luonnon tarkkailulle jäi myös aikaa.

Sukuyhdistyksen toimintaan hän osallistui aina mielellään. Hän toimi useita vuosia sen rahastonhoitajana ja hallituksen jäsenenä. Vaikka hän oli liittynyt tähän piiriin avioliiton kautta, tunsi hän suvun omakseen.

Kummivanhempiensa kotoa Kauko Laine sai vakaan kristillisen elämänkatsomuksen. Hän loi perheelleen hyvän ja turvallisen kodin. Isän neuvoihin saattoi aina luottaa. Omiin koettelumuksiinsa hän oli oppinut suhtautumaan tyynesti ja hyväksymään ne Korkeimman kädestä annetuiksi. Viimeisen leposijansa Kauko Laine on saanut Hietanimen hautausmaan vanhassa osassa, Lampan suvun hautojen tuntumassa.

Requiescat in pace


LAILA RYTKÖNEN
20.6.1901 - 31.10.1989

(Jorma Rytkönen)

Laila Ilona o.s. Hurmalainen kuoli 31. lokakuuta 1989 Tampereella 88 vuoden ikäisenä. Hän syntyi 20. kesäkuuta 1901 Saimaan kanavalla Viipurin maalaiskunnassa, missä hänen vanhemmillaan oli kesähuvila.

Isä Ville Hurmalainen oli toisen tyttärensä syntyessä lehtorina Haminan yhteiskoulussa. Sen rehtori hänestä tuli vuonna 1904. Myös äiti Ida toimi opettajana samassa koulussa. Ajan tavan mukaan perhe muutti Haminasta kesähuvilalleen heti kesäkuun alussa 1901, vaikka uuden perheenjäsenen tiedettiinkin olevan pian tulossa maailmaan. Sen varalta Haminasta otettiin mukaan kätilö. Hänen avustuksellaan kaunissilmäinen tyttölapsi aloitti pitkän elämäntaipaleensa Suomen kesän ollessa valoisimmillaan.

Laila Hurmalaisen lapsuus- ja kouluvuodet kuluivat Haminan turvallisessa pikkukaupunkimiljöössä. Jo kouluaikana hän tutustui tulevaan aviomieheensä Eero Rytköseen. Tämä tuli vuonna 1917 Hämeenlinnasta tätinsä Selma Rytkösen luo Haminaan jatkaakseen oppikouluaan kaupungin yhteiskoulussa. Selma toimi silloin koulun johtajattarena ja asui leskeksi jääneen äitinsä, ruustinna Natalia Rytkösen (o.s. Europaeus) luona.

Puutalon toinen pääty kuului rehtori Hurmalaisen perheelle. Näissä olosuhteissa perheiden nuoret tapasivat toisiaan usein koulupäivän päätyttyä. Pian oli Laila valloittanut Iikka Eeron sydämen. Tämä koululaisrakkaus kesti sitten läpi sota- ja opiskeluvuosien.

Laila Hurmalainen suoritti 1920-luvun alussa Jyväskylän seminaarissa kansakouluopettajan tutkinnon ja toimi Haminan yhteiskoulussa tuntiopettajana eri aineissa vuodesta 1924 aina vuoteen 1935. Osallistuminen Aunuksen retkeen keskeytti Eero Rytkösen kouluopinnot, ja käytyään reserviupseerikoulun hän antautui sotilasuralle. Nuoret menivät kihloihin vuonna 1924, mutta Eero Rytkösen joutuessa käymään läpi vaikean sairauden heidät vihittiin vasta 25.1.1930.

Nuoren upseerin vaimona Laila Rytkönen joutui 1930-luvulla ja sotien aikana lukuisia kertoja vaihtamaan asuinpaikkaa. Lisäksi hän joutui sotavuosian asumaan tyttäriensä Sinikan (Kikan) ja Raijan kanssa tilapäisesti eri paikkakunnilla sotaa paossa.

Sodan päätyttyä Eero Rytkönen erosi armeijasta vuonna 1945 ja perhe asettui Hämeenlinnaan. Olojen vakiinnuttua ja tyttöjen vartuttua Laila Rytkönen hakeutui jälleen opettajan toimeen. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1962. Eläkevuosinaan Laila ja Eero Rytkönen viettivät aluksi Hämeenlinnassa, mistä he muuttivat vuonna 1969 Tampereelle. Vahva kiinnekohta Hämeenlinnaan säilyi silti Vanajaveden rannalla sijaitsevassa kesähuvilassa Nokimäessä.

Laila Rytkösen siunaustilaisuuteen 11.11.1989 lähetti hänen entinen kollegansa jo Haminan ajoilta, uskonnon ja filosofian rehtori, nyt jo 92 -vuotias rovasti Eino Seppälä kirjeen, josta haluan lainata seuraavan kohdan:

"Hyvät ystävät. Saatuani viime viikolla tiedon, että Laila Rytkönen oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen, valvoin yli puoli yötä todeten, että entinen työtoverini ja naapurini oli ollut henkilö, joka ei sanoillaan tai käyttäytymisellä kertaakaan pahoittanut mieltäni, vaan tosi kristittynä tuki minunkin vaellustani."

Laila-tätiä muistaessani ajatukseni kulkevat paljolti samoja ratoja kuin kunnioitetun opettajani, rovasti Seppälänkin. Niiden 44 vuoden aikana, joina minun oli ilo tuntea Laila Rytkönen opin vuosien varrella yhä enemmän arvostamaan hänen sivistynyttä elämänasennettaan, hänen hyvää arvostelukykyään ja suurta viisauttaan sekä ystävällisyyttään ja valoisaa suhtautumistaan elämän koettelemuksiin.

Meille nuoremmille sukulaisille hän jätti muiston itsensä kanssa sopusoinnussa elävästä, läheisiään aina lämpimin ajatuksin ja viisain neuvoin kannustavasta ihmisestä ja lähimmäisestä.


AHTI RYTKÖNEN 23.3.1899 - 21.7.1989

(Antti Rytkönen Jr.)

Isämme Ahti Aarno Rytkönen kuoli kotonaan Hyvinkäällä heinäkuun 21. päivänä 1989.

Ahti Rytkönen syntyi maaliskuun 23. päivänä 1899 Ilmajoella, missä hänen isänsä, maisteri Antti Rytkönen oli kansanopiston johtajana. Pian perhe muutti Lahteen, missä Antti Rytkönen aloitti lehtimiesuransa. "Lahden Lehden" osoittauduttua heikosti menestyväksi seurasi muutto Helsinkiin. Ahti pääsi ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta 1917. Kansakoulunopettajaksi isä valmistui 1920 ja suoritti fil.kand.-tutkinnon 1924. Vuonna 1964 Tasavallan Presidentti myönsi hänelle professorin nimen ja arvon.

Ahti Rytkönen toimi sanakirjasäätiön stipendiaattina PohjoisSavossa ja Helsingin yliopiston foneettisessa laitoksessa prof. F. Äimän apulaisena. Kielitieteellis-kansatieteellisiä tutkimuksia hän suoritti erityisesti savokarjalaisella alueella, mutta myös Uudellamaalla, Hämeessä ja Lapissa. Sotien jälkeen hän tutki sosiaalisia murteita kautta maan, ja tältä alueelta ovat useimmat hänen sadoista tieteellisistä artikkeleistaan. Kansatieteellisen filmin filmaustyössä Pohjois-Savossa hän toimi 1938-39 sen hetken ehkä parhaan asiantuntijana.

Kansakoulunopettajana Ahti Rytkönen oli Iitin Sitikkalassa, Rautalammilla ja Maaningan Tuovilanlahdessa sekä latinan ja suomenkielen opettajana Uuraassa, Iisalmella ja Jyväskylässä. Nykysuomen sanakirjan aputoimittajana hän oli vuosina 1934-38, vuonna 1939 hän siirtyi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun suomen kielen lehtoriksi. Tässä tehtävässä hän työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä asti 1965. Ahti Rytkönen oli jäsenenä vuoden 1945 opetussuunnitelmakomiteassa.

Opettajakokelaat muistavat hänet inhimillisenä, kannustavana ja ystävällisenä ohjaajana, jolla oli mittaamaton varasto murretietoutta havainnollistamassa melkein mitä tahansa opetuksessa esille tullutta kielen piirrettä.

Ahti Rytkösen julkaisutoiminta käsittää vuosien 1919 ja 1989 välillä lähes tuhat nimikettä. Tunnetuimpia ovat hänen viehättävät kansatieteelliset teoksensa Savupirttien kansaa 1931, Tuohitorven mailta 1933 sekä Tuulastulilta ja karhumailta 1935. Muita julkaisuja ovat mm. Kekriä kiertämässä 1934, Kirjasuomen ja hiukan murteidenkin refleksiivisestä taivutuksesta 1938, Eräiden itämerensuomalaisten tm-sanojen historiaa 1940 sekä Kansan syvistä riveistä 1946.

Kieli- ja kansatieteen sekä opetusopin alueelle suuntautuneita artikkeleita Ahti Rytkönen julkaisi 40-osaiseksi kasvaneessa julkaisusarjassaan Kielentutkimuksen työmaalta. Sarjassa ilmestyivät myös runokoosteet Terve, Tervamäki ja Kahleita. Edellinen on Kuhmoisten Isojärven kesänviettopaikan (nyk. kansallispuisto) ympäristön kansatieteellis-kielitieteellinen kuvaus, jälkimmäinen sonettikokoelma. Näitä JKK:n käytävillä 1950- ja 1960-luvuilta alkunsa saaneita riimittelyjä isä piti mieluisimpinaan.

Tervamäki oli isän henkinen tukikohta. Täällä hän kesäkaudet seurasi ja kuvasi monin tavoin sekä luontoa että luontoa lähellä elävien ihmisten elämää. Meillä lapsilla liittyy näihin kesämuistoihin lukemattomat kala-, sieni- ja marjamatkat, joille emme aina olleet halukkaita lähtemään isän avuksi.

Jo lapsena Helsingin kodissa alkanut kiinnostus slangin maailmaan tuotti 1940-luvulta alkaen aina kuolinhetkeen asti satoja artikkeleita etenkin koululaiskielestä, myöhemmin myös sanomalehtikielestä. Mahtavan ja perusteellisen kielentuntemuksensa vuoksi (suom.-ugrilaiset, slaavilaiset ja romaaniset kielet) häntä siteerattiin usein ulkomaisissa alan julkaisuissa. Erityisesti hänet tunnetaan etevänä etymologina.

Tunnetuksi isä tuli myös taitavana valokuvaajana. Valokuvaus oli hänelle kansatieteellisten muistiinpanojen havainnollistamista: hän kuvasi perinteisiä työtapoja kuvasarjoina. Näissä vahvatunnelmaisissa kuvissa näkyy taiteilijan ote. Isä kokeili varhain myös värivalokuvausta. Kansatieteellisen valokuvauksen uuden nousun aikoihin vuonna 1979 Suomen valokuvataiteen museossa oli esillä laaja isän kansatieteellisten kuvien näyttely. Museo kokosi siitä suppean - vieläkin Suomea ja Pohjoismaita kiertävän - näyttelyn. Ahti Rytköstä pidetään oikeutetusti Samuli Paulaharjun työn itsenäisenä jatkajana.

Myös isän uupumaton valokuvausharrastus on jättänyt meihin lapsiin mahtavia muistoja. Ei ollut juuri tilaisuutta, mihin hän ei saapunut valokuvauskone kaulassa kiikkuen ja taskut pullollaan filmejä. Kun kesällä oli kalansaalistuksessa onnistuttu, kalasaalis ja meidät lapset, lähinnä Kirsti ja minä, asetettiin saaliin ympärille. Jättiläishauet kuvattiin, kun me lapset kannoimme näitä saaliskaloja vielä sotien jälkeen korennolla. Sadat ja taas sadat kuvat kouluajoilta, syntymäpäiväjuhlilta, pihaleikeistä ja lukemattomista muista kohteista ovat nyt, järjestäessämme isämme lähes ehtymätöntä kotiarkistoa, tulleet vastaamme.

Ahti Rytkönen osallistui mieluusti paikallisesti kiintoisien seikkojen ratkomiseen. Hän selvitti monien kallio- ja riimukirjoitusten sekä hirsi- seinäkaiverrusten salaisuuksia, osoittipa muutamat väärennöksiksikin. Kotiseututyöhön isä osallistui monella tavalla. Mielellään hän sepitsi katujen ja kaupunginosien nimiä Jyväskylän kadunnimilautakunnan jäsenenä. Eläkevuosinaan Hyvinkäällä hän kirjasi monipuolisesti seudun menneisyyttä ja nykyisyyttä. - Tämänkaltaisiin tehtäviin hän uppoutui suurta mielihyvää tuntien - usein nukkumaan meno, vielä virkavuosinakin, vierähti pikkutunneille.

Isän muistelmista ehti valmistua muutamien lukujen luonnoksia. Juuri ennen kuolemaansa hän paneutui kansanrunouden tutkijoita kauan askarruttaneeseen Sammon arvoitukseen. - Isä oli useiden tieteellisten seurojen jäsen: mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran työjäsen, Suomalais-Ugrilaisen Seuran, Kalevalaseuran, Talonpoikaiskulttuurisäätiön perustajajäsen, Lapin Sivistysseuran ja Savon Seuran kunniajäsen. JKK:n ItäSuomen osakunnan ensimmäinen inspehtori hän oli 1960-luvun alussa. Tämä kunniatehtävä tarjosi hänelle mahdollisuuden palata Savon rakkaille muistojen seikkailumaille.

Isä oli suosittu puhuja ja esitelmöitsijä. Hänen esitelmiensä aiheet olivat tuoreita ja kuulijoita kiinnostavia. Etenkin kansankielen näytteiden mukaan ottaminen elävöitti näitä tuokioita.

Koulupoikana alkanut syvä kiintymys luontoa kohtaan jatkui läpi elämän. Hän havainnoi etenkin sieniä, kaloja ja kasveja ja toimitti tuloksiaan Helsingin Yliopistolle. Eläkevuosinaan hän syventyi Europaeus-suvun tutkimiseen. Harrastukseksi lienee katsottava myös keskiaikaisten runoilijoiden latinankielisten tekstien saattaminen taitavasti riimiteltyyn suomenkieliseen asuun.

Isämme, lastenlapsille Vaari, oli aina mieluisa vieras myös pienimmän jälkikasvun luona. Lukemattomat kerrat niin Espoossa kuin Tyrvännössäkin vaari vietti lastenlasten seurassa aikaa. Tuliaisten joukossa oli useimmiten myös kirjoja, erityisesti eläinmaailmaan ja luontoon liittyvä kirjallisuus olivat suosiossa. Tuntikaupalla hän jaksoi - kunnon kasvattajan tavoin - olla mukana lasten etsiessä uusia tietoja eläinmaailman ihmeellisyyksistä, ennätyksistä tai muista lapsia kulloinkin viehättävistä aiheista. Jälkipolven harrastus luonnon parissa onkin saanut alkunsa suureksi osaksi vaarin ehtymättömän viisauden ja omien hauskojen lapsuudenajan kertomusten kautta.


Sukutapahtumia

Yhdistyksemme hallituksessa on vuosien mittaan useaankin otteeseen keskusteltu vanhoihin sukuhautoihin liittyvistä kysymyksistä. Varsinkin Helsingin Hietaniemeen on haudattu monia suvun jäseniä. Laajalta alueelta hautoja ei kuitenkaan ole kovin helppo löytää. Tämä herätti ajatuksen hautapaikkaselvityksen tekemisestä Hietaniemen osalta. Martti Hirvensalo otti tehtävän hoitaakseen ja sai sen valmiiksi vuosikokouksessa esiteltäväksi. Mukana sivuilla 9-11 julkaistussa selvityksessä ovat kaikki tiedossa olleet sukulaisten haudat. On mahdollista, että luettelo on puutteellinen ja täydennystiedot ovat näin ollen erittäin tarpeellisia ja tervetulleita.

Viime vuosikokouksessa oli esillä hautapaikkaselvityksen laajentaminen koskemaan koko Suomea. Asia sai taakseen kokouksen kannatuksen ja jo tässä Sukusanomien numerossa päätettiin vedota jäsenistöön hautapaikkatietojen keräämiseksi. Lähinnä on kysymys A.J. Europaeuksen jälkeläisten ja näiden puolisoiden haudoista, mutta mikäli samaan hautaan on haudattu muitakin, on paikallaan mainita kaikki samassa yhteydessä. Näin on menetelty myös Hietanimen selvityksessä.

Hallitus toivoo, että tällä vetoomuksella pystyttäisiin herättämään kiinnostusta asiaan ja saamaan selvityksen teko käyntiin. Tiedot, joiden tulisi sisältää henkilötietojen ohella haudan paikantamista helpottava maininta tai merkintä, pyydetään lähettämään Martti Hirvensalolle tai Kirsti Salmiselle.


Aune Äyräpään rahaston stipendit- ja apurahat 1990

Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat yhdistyksen jäsenten taiteen harrastuksen ja opintojen edistämiseksi ja tukemiseksi julkistetaan haettavaksi 30.4.1990 mennessä. Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään esimiehelle.

Koska vuonna 1989 ei jätetty yhtään hakemusta, jäi rahaston tuotto tältä vuodelta jakamatta. Vuosikokous päätti siirtää tämän summan jaettavaksi vuonna 1990.


KOP kunnioitti Matti Äyräpäätä

Lokakuussa 100 vuotta täyttänyt Kansallis-Osake-Pankki kunnioitti perustajiensa muistoa laskemalla merkkipäivänään seppeleet perustajiensa ja entisten pääjohtajiensa haudoille. Heidän työnsä tuloksensa KOP täytti 12.10.1989 sata vuotta.

Professori Matti Äyräpää oli 1890-luvun vaihteessa mukana perustamassa sekä Kansallis-Osake-Pankkia että vakuutusyhtiö Pohjolaa, joka täyttää vuonna 1991 sata vuotta.


SUKUSANOMAT TOIVOTTAA
LUKIJOILLEEN
HYVÄÄ JOULUA
JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.