

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1989 Joulukuu No 2 (71) ISSN 0356-0791 (Painettu)
A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistyksen lehti
Sisällys
Pääkirjoitus
Europaeuksia ja Kekkosia
Joulutervehdys
vuosikertomus ja vuosikokous
Hietaniemen haudat
Tilinpäätös
Im Memoriam
Irja Pöyhönen
Kauko Gunnar Laine
Laila Rytkönen
Sukutapahtumia
Toimitus:
Kirsti Salminen
Jyrki Karasvirta
Materiaalin postitus:
Jyrki Karasvirta
Mäenrinne 11 A 6
02160 Espoo
Pääkirjoitus
Sukusanomat uudistui
Vanha tuttu, uudessa ilmiasussa. Kädessäsi on ensimmäinen
numero atk-aikaan siirtyneestä Sukusanomista. Tietokoneet ja niiden
ohjelmistojen taitajat pystyvät nykyisellään sanomaan sanansa asiassa kuin
asiassa. Esimerkiksi lehden taitossa. Näin on nyt tapahtunut Sukusanomienkin
kohdalla ja nyrkkipajan perinteisestä leikkaa-liimaa-tekniikasta on harpattu
aimo askel nykyaikaisiin menetelmiin.
Tämän on mahdollistanut se, mitä viime lehdessä ounasteltiin
eli yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneiden ja osaavien nuorten sukulaisten
mukaan tulo. Sekä lehden toimituskunta että yhdistyksen hallitus ovat saaneet
uusia nuoria voimia riveihinsä. Toiminnan jatkuvuuden ja uusiutumisen kannalta
se on parasta, mitä voi tapahtua.
Suvun nuorten kannalta on vuosikokouksessa vilkkaan
keskustelun herättänyt sukurekisterin ajan tasalle saattaminen erityisen
tärkeää. Vanhempien ikäpolvien edustajat hahmottavat vielä kokonaisuuden ja tietävät
kuka kukin on, mutta nuoremmille tuottaa varmasti vaikeuksia sijoittaa itse
kukin oikealle oksalle laajaa sukupuuta.
Ensi vuoden toiminnan tärkeimpänä tavoitteena onkin
tarkistaa ja täydentää sukurekisterin tiedot ja saattaa ne sukupuun tai muuhun
selkeästi luettavaan muotoon. Tarkistus- ja täydennystyössä tulee jäsenistöllä jälleen
kerran olemaan avainasema.
Näin joulun ja joululoman aikaan tekee mieli ehdottaa
sukulaisperheille lasten ja nuorten kanssa vietettäviä yhteisiä hetkiä, jotka
voisi käyttää vaikka oman sukupuun rakentamiseen ennakoiden näin A.J. Europaeuksen
koko jälkeläisjoukon sukupuun valmistumista.
Yhdistyksemme 41. toimintakauden päättyessä haluan kiittää
niin hallituksen jäseniä kuin muitakin sukulaisia kuluneesta vuodesta sekä
toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa ja menestyksellistä vuotta 1990.
KIRSTI SALMINEN
Europaeuksia ja Kekkosia
Pentti Voipion kiinnostus sukututkimukseen sai alkunsa hänen
molempien isoisiensä kirjoittamista muistelmista. Niissä he kertoivat kaiken,
mitä tiesivät omista isovanhemmistaan. Sukututkijauransa aikana hän on
kartoittanut niin Europaeuksen kuin Kekkosen sukuja.
JYRKI KARASVIRTA
- Olen aina ollut utelias mies. Ensi vuonna tulee täyteen
kuusikymmentä vuotta, siitä kun vuonna 1930 aloin ylioppilaana tutkia sukuni
menneisyyttä Valtionarkistossa.
Nuorena miehenä alkaneen harrastuksen on aina välillä
keskeyttänyt työ tai opiskelu. Vuonna 1956 Pentti Voipio alkoi käydä uudestaan
Valtionarkistossa, sillä oman isän pahasti keskenjääneiden sukujuurten Tutkimus
kiehtoi.
Kuka olikaan isä ja mistä?
Pentti Voipion vaimon, Pirkon, sukuhaara polveutuu Anders
Josef Europaeuksen ensimmäisestä vaimosta, Sofia Vilhelmiinasta. Tämä kuitenkin
kuoli ensimmäisen lapsensa Anders Theodorin synnytykseen.
Anders Josef tapasi Tallinnassa toisen vaimonsa, Helsingissä
syntyneen Selma Augusta Lampan. Selman suhteen on tähän asti ollut ongelmana
kaksi asiaa: Ensinnäkin, mistä Lampojen suku on kotoisin. Toiseksi oliko Selma
Lampan isä, Johan Lampa, isäpuolensa Claes Lampan oma poika vai ei?
Selman isä, Johan, syntyi vuonna 1781 aviottomana. Hänen
äitinsä Brita Åberg solmi kolme vuotta myöhemmin avioliiton Claes Lampa -nimisen
kauppiaan kanssa. Claesin taustoja ei ole tähän asti tunnettu. Hänen jäljilleen
auttoi Erkki Hirvensalon muistama tieto, että Johan Lampalla (Selman isällä)
oli aikanaan ollut vaikeuksia saada kauppiaan oikeuksia Helsingissä. Yksi syy
tähän olisi saattanut olla hänen ulkomaalainen syntyperänsä, sillä 1800-luvun
alussa pyrittiin rajoittamaan ulkomaalaisten kauppiaiden toimintaa.
Lopulta Lampa-suvun juuret johtivat Karjaan Snappertunan
kirkonkirjojen kautta Härnösandiin, Tukholman pohjoispuolelle. Ruotsalaisesta
sukukalenterista löytyi tieto Uudelle maalle muuttaneesta Carl Lampasta, jolla
oli poika Claes. Claesista vielä mainitaan, että hän on ehkä asunut
Helsingissä. Isä Carl Lampan sukua voidaan seurata aina 1600-luvulle Königsbergiin,
nykyiseen Puolaan, mistä Daniel Lampa -niminen säämiskäntekijä muutti Ruotsiin.
Kysymyksellä Selma Lampan isän, Johanin, syntyperästä ei
Pentin mielestä ole merkitystä. Hänestä kasvatuksen antaneella kodilla on
perimää suurempi merkitys ihmisen kehityksen. Tosin sukututkimuksen kannalta
perimä on luonnollisesti näistä kahdesta tärkeämpi.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ......
Valtionarkistossa aukeni uusi ura Pentin harrastukselle.
Eräänä päivänä häntä pyydettiin auttamaan mieshenkilöä, joka halusi selvittää
oliko hänen anoppinsa sukua Urho Kekkoselle. Pyynnöstä alkoi työ, jonka aikana
Pentin tietokoneeseen kertyi nelisen tuhatta Kekkosta, kolmesta eri
sukulinjasta. Vielä tuhat tai kaksi lisää ja loput kaksi sukulinjaa olisivat
kartoitetut.
- Kun olen lapsuuteni viettänyt Itä-Suomessa, huomasin, että
itäsuomalaiset maalaissuvut ovat verrattain huonosti selvitettyjä. Kekkos-suku
sopi hyvin tähän sarkaan. Kirjoitin presidentille ja sain adjutantilta
vastauksen, ettei presidentillä ole mitään juuriensa selvitystä vastaan.
Lähes kahdeksastakymmenestä ikävuodestaan huolimatta Pentti
pitää tietotekniikkaa sukututkimukselle välttämättömänä apukeinona: muuten
olisi mahdotonta hallita tuhansiin paisuvien sukulaisten määrää.
- Kun tietokoneelle kerrotaan sukulaissuhteet, se ajaa
niistä valmiit taulukot. Neljätuhatta Kekkosta sain taulukoiduksi yhden päivän
sisällä.
Miksi Anders Josef suvun alkuisäksi?
Kun vanhimmat tiedot Europaeus-suvusta ulottuvat aina 1600-luvun
puoliväliin, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi juuri Anders Josef Europaeus on
valittu sukuyhdistyksen alkuisäksi. Pentin mielestä asiaan on kolme syytä.
- Kun sukuyhdistystä perustettiin vuonna 1944, perustajilla
oli olemassa omilta vanhemmilta saatua tietoa Anders Josefista. Toiseksi häntä
edeltävät sukupolvet asuivat 1700-luvun alun jälkeen Venäjän keisarikuntaan
kuuluvalla Vanhan-Suomen alueella. Monet tämän polven edustajat muuttivat ja
katosivat Etelä-Venäjälle. Ja kun Anders Josefista vielä on tehty kirja, ei hän
ole jäänyt pelkäksi sukuesineeksi, vaan eläväksi ihmiseksi.
Yksi vanhimman kantaisän, 1600-luvulla syntyneen Johan Europaeuksen,
pojista jäi aikoinaan Parikkalaan maanviljelijäksi. Tämän sukuhaaran
jälkeläisiä on muun muassa jalkapalloilija Jari Europaeus. Kun nykyisetkään
sukuyhdistyksen jäsenet eivät tunne toisiaan, ei Pertin mielestä yhdistystä
perustettaessa ollut järkeä mennä Anders Josefia kauemmaksi ja paisuttaa
joukkoa ottamalla mukaan esimerkiksi Parikkalan-sukulinjaa.
- Europaeuksen suvusta on selvitetty, mitä siitä voi. Tässä
mielessä en ole enää siitä samalla tavoin kiinnostunut. Toki, jos saan tiedon uusista
jälkeläisistä tai löydän uuden tiedon, niin kirjaan ne ylös.
Joulutervehdys
Terve iloin, juhlavaloin
Joulu juhlista jaloin!
Terve, tuttava, tuloa
tuomahan suven suloa.
Talven kylmän maihin näihin.
Talven hankihin ja jäihin.
Terve teille, kiiltävät
Kuusen pienet kynttilät.
Terve kummun kuusi oiva.
Juhlavieras vihannoiva.
Terve tuttu, raikas tuokse.
Terve, metsä, meiän luokse.
Terve, luonto luminen
jouluyönä juhlien!
Terve honka hohtavissa
lumivalkovaattehissa!
Terve, tähdet korkealla
sydäntalven taivahalla!
Terve, kuun sä
kultavalo.
Terve Kirkas pohjan palo.
Terve kaikki kirkkahat
Valon öisen vartijat,
sytytät sydämien
kesken talvipakkasien!
Terve iloin, juhlavaloin.
Joulu, juhlista sä jaloin!
Terve tänne tulemas.
Riemun, rauhan ruhtinas!
Murehen ja huolten hoiva.
Lohdutus ja lääke oiva!
Terve sulle, suloinen
ilolaulu enkelten!
Kaiu, laulu, kaikkialle
ihnaisna ilman alle,
kaiu kautta talven öiden
pitkien ja pimiöiden!
Miss' on riemurikkahinna,
sinne solos sulosinna.
Missä mieli synkkä, musta,
loihdi siihen lohdutusta.
Jotta lautuu sydänhaavat,
huolet huojennusta saavat,
jott'on joulu kaikkialla.
Ilo, rauha ilman alla.
Jokaisella riemun jyvä.
Kaikki taivas, kaikki maa
laulaa Luojan kunniaa.
Yllä olevan joulurunon on kirjoittanut Kalle Wilhelm
Rytkönen. Hän syntyi Kontionlahdella 23.12.1871 kirkkoherra Aron Johan Rytkösen
ja Natalia Vilhelmina Rytkösen (os. Europaeus) poikana. Kalle Rytkönen
kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1889 ja suoritti filosofian
kandidaatin tutkinnon 1895. Hän kuoli 13.9.1898 Sippolassa.
Kalle Rytkösen varhaisen kuoleman johdosta professori E.N.
Setälä kirjoitti Aron Rytköselle seuraavasti:
"Herra Provasti. Kipeästi koski minua sanoma, että
Teidän poikanne oli Tuonentuville muuttanut. Hän oli oppilas, joka teki työnsä
velvollisuudentunnolla ja harrastuksella, ja jolle Luoja oli suonut selvän
ymmärryksen ja luontaisen taipumuksen tieteelliseen työhön. Minä toivoin
hänestä paljon hyvää, ja siksi häntä katkerasti kaipaan. Inhimillisesti katsoen
meistä tuntuu kuin ei meillä, vähäväkisellä kansalla olisi varaa kadottaa
kyvykkäitä nuorukaisiamme - yhtä vähän kuin vanhemmilla on varaa kadottaa
rakasta toivehikasta poikaa. Toivoen, että Jumala, jonka tiet ovat
tutkimattomat, on antava Teille ja arvoisalle puolisollenne voimaa kantamaan
murheen päiviä, pyydän saada ilmoittaa Teille hartaan osanoton suruunne - ollen
samalla kertaa yhtä paljon hänen ystävänsä kuin opettajansa."
Kalle Rytkönen opiskeli suomea, filosofiaa ja klassillisia
kieliä. Hän kirjoitti muun muassa tutkielman Sippolan murteesta.
VUOSIKERTOMUS JA VUOSIKOKOUS
Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n toiminnasta
toimikaudella 1.1. - 31.12.1988.
Kulunut toimikausi oli yhdistyksen neljäskymmenes. Jäseniä
sillä oli toimikauden lopussa 193 kappaletta. Yhdistyksen esimiehenä toimi
Kirsti Salminen, muina hallituksen jäseninä Eero Hirvensalo, Martti Hirvensalo,
Liisi Klobut, Eeva Laine, Elina Lehtonen, Sirkka Montonen, Kari Rytkönen,
Riitta Smeds, Aino Takala, Jaakko Äyräpää ja Raili Voipio. Hallitus kokoontui
toimikauden aikana neljä kertaa.
Yhdistyksen lehti, Sukusanomat, ilmestyi yhden kerran.
Kesäkuussa julkaistu lehti oli yhdistyksen 40-vuotisjuhlanumero. Lehden
toimituskuntaan kuuluivat Eeva Laine, Elina Lehtonen ja Kirsti Salminen.
Apurahahakemuksia Aune Äyräpään rahastoon tuli kolme. Ne
käsiteltiin hallituksen esityksen pohjalta ja hyväksyttiin. Anni Rytkönen sai
tuhat markkaa uuden huilun ostoa varten. Lauri ja Sampo Smeds saivat kumpikin
kuusisataa markkaa Tapiolan kuoron ulkomaanmatkaa varten.
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 2.7.1988 kello 15.00
Liperin seurakuntatalossa. Siellä pidetyssä 40-vuotisjuhlakokouksessa oli
mukana 78 sukulaista. Puheenjohtajana toimi Matti Hirvensalo.
Yhdistys on kuulunut jäsenenä Suomen sukututkimusseuraan. Se
on myös muistanut jäseniään heidän merkkipäivinään kukkasin tai sähkein.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1988 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan 31.083 markkaa. Tappiota oli 954 markkaa ja 31 penniä.
Vuosikokous 21.10.1989
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n vuosikokous
pidettiin 2.10.1989 Helsingissä, Lyceumklubin huoneistoissa. Koolla oli 33
sukulaisen joukko. Heistä kolmannes edusti suvun nuorinta polvea.
Kokouksen puheenjohtajana toimi Martti Hirvensalo.
Yhdistyksen esimieheksi valittiin uudestaan Kirsti Salminen. Hallituksen
erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin uusina jäseninä Leena Äyräpää ja Jyrki
Karasvirta. Uudelleen valittiin Sirkka Montonen ja Jaakko Äyräpää.
Jäsenmaksua päätettiin nostaa viidellä markalla, joten se on
vuonna 1990 kaksikymmentä markkaa täysi-ikäiseltä jäseneltä.
Kokouksessa virisi virallisten vuosikokousasioiden ohella
vilkas keskustelu yhdistyksen tulevasta toiminnasta. Esille nousivat
sukurekisterin täydentäminen ja saattaminen sukupuun muotoon, hautapaikkaselvityksen
laajentaminen koko Suomen kattavaksi sekä Lampaan sukuun liittyvän selvityksen
teettäminen. Asiat jäivät hallituksen edelleen valmisteltaviksi. Vuosikokouksen
päätöksenä kirjattiin Toivo Valtavuon rahaston varojen käyttö Lampan suvun
tutkimiseen.
Perinteisesti vuosikokous oli muutakin kuin yhdistysasioiden
käsittelyä. Kahvitarjoilu omatekoisten leivonnaisten kera kuului nytkin asiaan,
samoin suvun nuorten musiikkiesitykset. Vuosikokousesitelmän korvasi
yhdistyksen 40-vuotisjuhlilta tehty, video-ohjelma. Juhlan valokuva-antiakin
oli runsaasti näytteillä ja tilattavissa.
Sukuhaudat Helsingin Hietaniemessä
Luettelo käsittää A.J. Europaeuksen jälkeläiset ja hänen
toisen puolisonsa Selma Augusta Lampan vanhemmat ja esivanhemmat, jotka on
haudattu Hietaniemen hautausmaahan. Luettelossa on myös ne edellä mainittujen
vainajien puolisot ja omaiset tai muut läheiset henkilöt, jotka on haudattu
samoihin perhehautoihin tai vierekkäisiin hautoihin.
Hietaniemen hautausmaa jakautuu kartan osoittamalla tavalla
viiteen pääalueeseen. Kukin pääalue jakautuu käytävien rajoittamiin kortteleihin,
joista kukin edelleen hautariveihin eli linjoihin.
Sekä korttelit että linjat ovat numeroidut. Luonnossa
korttelinumerot ovat korkeavartisissa kilvissä ja linjanumerot lyhyissä paaluissa,
joissa on usein myös korttelin numero. Seuraavalla aukeamalla olevaan karttaan
on merkitty rastilla suvun hautojen paikat likimääräisesti. Virka-aikana
hautausmaan toimistossa voi nähdä tarkempia karttoja. Toimisto sijaitsee
kasvihuoneen rakennusryhmässä.
Käytetyt lyhenteet:
AJE |
A.J. Europaeus |
f |
född |
s |
syntyisin |
Va |
vanha alue |
Ua |
uusi alue |
Hn |
Hietaniemi |
Ur |
Uurnalehto |
Va 3/21 |
Alue kortteli/linja |
* |
hautakivi, ilman merkintää olevat nimet sisältyvät edelliseen hautakiveen |
Hautapaikka Sukunimi |
Etunimi ym. |
Synt. - kuollut |
Huom! |
Va 3/21 |
* Lampa |
Johan, Rådman |
14.10.1781 - 11.7.1833 |
Selma Augusta Lampan isä |
Lampa |
Constance(Lovisa C.) f. Weckman |
28.6.1790 - 25.4.1879 |
Selma Augusta Lampan äiti |
* Von Becker |
Hilda f. Lampa, överstinna |
3.10.1819 - 10.12.1905 |
ed. tytär
|
* Uspenski |
Feodor, överste (Pietarin poliisip.) |
8.2.1857 - 15.5.1938 |
ed. vävy |
Va 3/21 |
* Thersner |
Hilda Antigon död 16 år gammal |
- 19.7.1832
|
|
Cronholm |
Fru U.C. (Ulrika Carolina Weckman), f. Dorph död 76 år gammal |
- 16.2.1833 |
Lovisa Const. Lampan äiti |
* Cronholm |
M Rådman död 71 år gammal |
- 23.11.1836 |
ed. 2.puoliso
|
Laine |
Kauko Gunnar |
22.9.1904 - 4.8.1989 |
|
Va 9/47 |
* Europaeus |
Johan Reinhold, naimaton |
1842 - 1874 |
AJE:n poika |
* Äyräpää |
Bertha Maria, rehtori naimaton |
11.6.1883 - 6.5.1961 |
|
Va 13/11 |
* Europaeus |
D,E,D.(David Emanuel Daniel) |
- 15.10.1884 |
Yhteisön kivi AJE:n pikkuserkku
|
Va 13/11 |
* Europaeus |
Anders Theodor (Adde) lääninagronomi |
26.3.1836 - 5.3.1912 |
AJE:n poika. |
Europaeus |
Kristiina Sofia s. Riikonen |
20.9.1854 - 3.11.1902 |
ed. puoliso.
|
Äyräpää |
Aarne Elias, professori |
21.10.1887 - 17.6.1971 |
ed. poika |
Äyräpää |
Hanna s. Kääpä |
31.1.1892 - 4.1.1975 |
ed. puoliso |
Hietaniemen sankarihaudat kortteli 33, poissaolevina siunattujen lyhyempi
kunniamuuri, 2. kenttä |
|
Äyräpää |
Aarne Veikko. ylioppilas. |
20.2.1924 - 26.6.1944 |
ed. poika |
Va 21/6 |
* Äyräpää |
Matti Anselm, professori |
11.4.1852 - 15.10.1928 |
AJ E:n poika, yht. kivi |
* Äyräpää |
Bertha s. Ingman |
21.4.1858 - 21.9.1881 |
MÄ:n 1 puoliso |
Äyräpää |
Hilda Karolina s. Ingman (ed. sisar) |
16.7.1865 - 2.4.1929 |
MÄ:n 2. puoliso |
Äyräpää |
Matti Antervo |
21.1.1899 - 23.1.1899 |
MA:n poika |
Äyräpää |
Kallis Aune, taiteilija |
9.1.1898 - 8.7.1981 |
MÄ:n tytär |
Ingman |
Sofia
|
29.10.1830 - 9.11.1887 |
(Berthan ja Hildan äiti) |
Va 15/13 |
* Kitunen |
Eemeli, professori |
30.8.1887 - 5.10.1955 |
|
Kitunen |
Ella Augusta Wilhelmiina s.Europaeus |
5.8.1890 - 8.10.1988 |
|
Hn. 41/9 |
* Kitunen |
Jaakko Juhana, yliopp.vänr. |
21.12.1922 - 4.7.1944 |
ed. pk. Hietanimen sankarihaudat |
Ua. 21B/23 |
* Äyräpää |
Arvi Jooseppi, metsänhoitaja |
4.9.1894 - 19.3.1934 |
|
Äyräpää |
Karin s. Engström |
18.10.1896 - 22.7.1984 |
|
Äyräpää |
Kari-Pekka |
2.12.1956 - 20.9.1978 |
ed. pojanpoika |
Ua. 15/15 |
* Valtavuo |
Toivo Antero, fm. |
11.4.1881 - 27.8.1970 |
|
Valtavuo |
Ranghild Sofia s. lngman (Nanni) |
18.10.1889 - 4.7.1916 |
TV:n 1. puoliso |
Valtavuo |
Helli s. Orkamo, fm. |
26.12.1884 - 6.7.1971 |
TV:n 2. puoliso |
Ingman |
Maria Vilhelmiina s. Sundström |
21.10.1864 - 12.3.1933 |
RSI:n äiti |
Ua. 21/10 |
* Rytkönen |
Antti (Anders Johan), fm. |
7.7.1870 - 19.12.1930 |
|
Rytkönen |
Olga Maria s. Söderman, |
18.6.1872 - 12.4.1943 |
ed. puoliso |
Rytkönen |
Ahti Aarno, professori |
23.3.1899 - 21.7.1989 |
ed. poika |
Rytkönen |
Alice (Liisa) s. Koistinen |
27.2.1904 - 25.10.1982 |
ed. puoliso |
Ua. 13/13 |
* Ouni |
Arvi |
18.6.1901 - 8.11.1946 |
|
Ouni |
Marja-Maija Natalia s. Rytkönen |
3.5.1906 - 19.12.1986 |
ed. puoliso |
Hn. 42/2 |
* Rytkönen |
Ilmari Elis, ye-evl. |
15.6.1900 - 30.12.1957 |
|
Rytkönen |
Anna Maria s. Blomberg |
23.1.1895 - 15.8.1953 |
|
Rytkönen |
Erkki Antero |
28.9.1927 - 17.10.1946 |
ed. poika |
Ur. 12/10 |
* Rytkönen |
Elna s. Laaksonen |
29.1.1903 - 5.2.1973 |
|
Rytkönen |
Heikki Juhani, yliopp. |
30.4.1936 - 16.9.1957 |
|

A.J. Europeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n tilinpäätös 31.12.1988
TASE |
|
|
|
Vastaavaa: |
|
|
|
|
Rahaa PS-tilillä |
65;37 |
|
|
KOP |
7.381,50 |
|
|
KOP (TV) |
460.16 |
7.907,03 |
|
|
---------------- |
|
|
Osakkeet |
2464,15 |
|
|
Osakkeet(TV) |
3.712,80 |
|
|
6 kk-tili |
2.000,00 |
|
|
Debentuurit |
15.000,00 |
23.176,95 |
|
|
---------------- |
---------------- |
|
|
31.083,98 |
|
|
|
|
======== |
Vastattavaa: |
|
|
|
|
Pääoma 1.1.1989 |
6.476,63 |
|
|
Tilikauden tappio |
954,31 |
5.513,32 |
|
|
---------------- |
|
|
A.Äyräpään rahasto 1.1.1988 |
21.339,70 |
|
|
Korot |
2.250,00 |
|
|
Stipendit |
2.200,00 |
21.389,70 |
|
|
---------------- |
|
|
T.Valtavuon rahasto 1.1.1988 |
3.809,21 |
|
|
Korot |
14,15 |
|
|
Osingot |
357,60 |
4.180,96 |
|
|
---------------- |
---------------- |
|
|
31.083,98 |
|
|
|
|
======== |
TULOSLASKELMA: |
|
|
|
Tuotot: |
jäsenmaksuista |
2.325;00 |
|
|
kirjamyynnistä |
840;00 |
3.165,00 |
|
|
---------------- |
|
Kulut: |
Sukusanomat 1.314,40 |
|
|
|
vuosikokous: |
2.878,00 |
|
|
kukat, adressit |
327,00 |
|
|
Suomen sukututkimusseura |
161.00 |
4.680,40 |
|
|
---------------- |
|
Tulot: |
osingot |
184,80 |
|
|
korot |
376,29 |
561,09 |
|
|
---------------- |
---------------- |
Tilikauden tappio |
|
|
954,31 |
|
|
|
======== |
IRJA PÖYHÖNEN 27.4.1899 Kivennapa - 17.8.1989 Haapavesi
(Anja Pöyhönen)
Irja Helmi Tellervo Kaulio - Kivennapa-Kuokkala-Ollila. Näin
äitimme tapasi lausua lapsuutensa nimen ja syntymäseudun.
Irja Pöyhönen, os. Kaulio, syntyi 27.4.1899 Kivennavassa ja
kuoli 17.8.1989 Haapavedellä. Hänen vanhempansa olivat kansakoulun opettajia
Ollilassa. Isä Niilo Kaulio oli Pietarin suomalaisia ja Äiti Iida Mérus
suomenruotsalaisia, silti molemmat läpeensä suomalaisia.
Kuopus Irjan lisäksi perheessä oli kolme poikaa. Heistä
vanhin Lauri toimi sisäasiainministeriössä reviisorina. Eino ja Ilmari etenivät
urallaan majureiksi. He molemmat olivat myös sotainvalideja.
Ammatiltaan Irja Pöyhönen oli sekä puutarhan- että
talousopettaja. Karjalaisen tytön rohkeudella hän vaihtoi Viipurin lääninsairalan
emännän apulaisen tehtävät Lapin kansanopiston ensimmäisen talousopettajan
virkaan Sodankylässä. Matka Rovaniemeltä Sodankylään taittui postihevosen
reessä.
Sodankylässä Irja Pöyhönen tapasi elämänsä suuren rakkauden,
Matti Pöyhösen, jonka kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1921. Vuonna 1924
vanhempamme jättivät Sodankylän ja siirtyivät Haapavedelle. Haapaveden
kasvitarha- ja keittokoulun perustaja ruustinna Noora (Matin äiti) tarvitsi
koulunsa johtamiseen ja ylläpitoon "talouspäällikköä".
Aluksi vanhempamme toimivat kansanopiston opettajina, isä
myös yhteiskoulun rehtorina. Samalla he hoitivat vajaan neljän kilometrin
päässä olevan kotitalousopiston. Vanhempi siskoni Liisa syntyi vuonna 1925 ja
minä vuonna 1927. Sekä puutarha- että talousopettajana äitini oli kuin luotu
emäntäkoulunopettajaksi ja myöhemmin sen johtajaksi.
Yksityisenä koulu oli jatkuvasti suurissa taloudellisissa
vaikeuksissa. Tästä kertoo se, että Pöyhöset eivät koskaan saaneet palkkaa
työstään, vaan se kuitattiin ylläpidolla.
Äitini oli paitsi erinomainen organisaattori myös taitava
kädentöissä. Monet sadat oppilaat muistavat hänet lämpöisenä ihmisenä ja
ystävänä. Hän oli kodin ihminen, ja isän kanssa he jaksoivat hoitaa koulun läpi
sota-ajan ja pulan vaikeuksien.
Ruustinnan ja hänen miniänsä eli meidän äitimme suhde ei
ollut helppo. Kun ruustinnan vanhin lapsi, isäni sisko Maiju kuoli talvella
1930, vanhempamme muuttivat Alamaalle. Ruustinnan kuoltua vuonna 1938 äidistäni
tuli Alamaan emäntä.
Isäni Matin kuoltua äitini jäi yksin. Hänen taitavalla
toiminnallaan saatiin emäntäkoulu siirrettyä valtion omistukseen. Eläkkeelle
siirryttyään äitini harrasti paljon käsitöitä, kankaankudontaa ja
posliininmaalausta.
Kun näön menetys alkoi olla tosiasia, edessä oli uusi vaikea
elämänkoulu. Neljä vuotta sitten hän halvaantui niin, että vain vasen käsi jäi
toimivaksi. Sen avulla hän kuitenkin eli siskoni Liisan ja minun perheeni
vaiheet aivan poismenoonsa saakka. Vaikka halvaus vie myös hänen äänensä, hän
oli lauluissa mukana. Karjalaisten laulu ja virsi 301 saivat hänen sydämensä
hehkumaan.
Elokuun 17. vuonna 1989 kello puoli yhdeksän illalla
toimelias ja vahva ihminen pääsi lepoon Luojansa luokse.
Muun korvas aika,
minkä vei
sydäntä äidin koskaan ei.
KAUKO GUNNAR LAINE
Kauko Gunnar Laine siirtyi ajasta iäisyyteen tämän vuoden
elokuussa 84-vuoden iässä pitkän sairauden uuvuttamana. Hän syntyi Viipurissa,
mutta sukujuuret olivat vankasti Etelä-Hämeessä. Koulunsa hän kävi Viipurin
klassillisessa lyseossa, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin liikemiesten
kauppaopistossa.
Työskenneltyään muutaman vuoden liike-elämän palveluksessa
hän siirtyi suojeluskunnan kansliaan ja myöhemmin puolustusvoimien palvelukseen
vuonna 1934. Talvi- ja jatkosodan hän toimi armeijakunnan esikunnassa ja rauhan
tultua jatkoi pääesikunnan intendenttiosastolla eläkkeelle siirtymiseensä asti,
aina vuoteen 1961.
Kauko Laine oli kiinnostunut taloudellisista asioista. Hän
toimi tilintarkastajana useissa yhteisöissä. Antaumuksella hän paneutui myös
asumansa kiinteistön johtamiseen ja hoitamiseen. Viime hetkiinsä asti hän
seurasi kiinteästi talouselämää ja politiikkaa.
Kesämökki Päijänteen rannalla tarjosi mieluisaa vastapainoa
kaupunkiympäristölle. Perisuomalaiseen tapaan hän puuhasi siellä sinnikkäästi,
kiviä ja kantoja vääntäen niin paljon kuin kunto myöten antoi. Mutta
rauhalliselle luonnon tarkkailulle jäi myös aikaa.
Sukuyhdistyksen toimintaan hän osallistui aina mielellään.
Hän toimi useita vuosia sen rahastonhoitajana ja hallituksen jäsenenä. Vaikka
hän oli liittynyt tähän piiriin avioliiton kautta, tunsi hän suvun omakseen.
Kummivanhempiensa kotoa Kauko Laine sai vakaan kristillisen
elämänkatsomuksen. Hän loi perheelleen hyvän ja turvallisen kodin. Isän
neuvoihin saattoi aina luottaa. Omiin koettelumuksiinsa hän oli oppinut
suhtautumaan tyynesti ja hyväksymään ne Korkeimman kädestä annetuiksi. Viimeisen
leposijansa Kauko Laine on saanut Hietanimen hautausmaan vanhassa osassa,
Lampan suvun hautojen tuntumassa.
Requiescat in pace
LAILA RYTKÖNEN 20.6.1901 - 31.10.1989
(Jorma Rytkönen)
Laila Ilona o.s. Hurmalainen kuoli 31. lokakuuta 1989
Tampereella 88 vuoden ikäisenä. Hän syntyi 20. kesäkuuta 1901 Saimaan kanavalla
Viipurin maalaiskunnassa, missä hänen vanhemmillaan oli kesähuvila.
Isä Ville Hurmalainen oli toisen tyttärensä syntyessä
lehtorina Haminan yhteiskoulussa. Sen rehtori hänestä tuli vuonna 1904. Myös
äiti Ida toimi opettajana samassa koulussa. Ajan tavan mukaan perhe muutti
Haminasta kesähuvilalleen heti kesäkuun alussa 1901, vaikka uuden
perheenjäsenen tiedettiinkin olevan pian tulossa maailmaan. Sen varalta
Haminasta otettiin mukaan kätilö. Hänen avustuksellaan kaunissilmäinen
tyttölapsi aloitti pitkän elämäntaipaleensa Suomen kesän ollessa
valoisimmillaan.
Laila Hurmalaisen lapsuus- ja kouluvuodet kuluivat Haminan turvallisessa
pikkukaupunkimiljöössä. Jo kouluaikana hän tutustui tulevaan aviomieheensä Eero
Rytköseen. Tämä tuli vuonna 1917 Hämeenlinnasta tätinsä Selma Rytkösen luo
Haminaan jatkaakseen oppikouluaan kaupungin yhteiskoulussa. Selma toimi silloin
koulun johtajattarena ja asui leskeksi jääneen äitinsä, ruustinna Natalia
Rytkösen (o.s. Europaeus) luona.
Puutalon toinen pääty kuului rehtori Hurmalaisen perheelle.
Näissä olosuhteissa perheiden nuoret tapasivat toisiaan usein koulupäivän
päätyttyä. Pian oli Laila valloittanut Iikka Eeron sydämen. Tämä
koululaisrakkaus kesti sitten läpi sota- ja opiskeluvuosien.
Laila Hurmalainen suoritti 1920-luvun alussa Jyväskylän
seminaarissa kansakouluopettajan tutkinnon ja toimi Haminan yhteiskoulussa
tuntiopettajana eri aineissa vuodesta 1924 aina vuoteen 1935. Osallistuminen
Aunuksen retkeen keskeytti Eero Rytkösen kouluopinnot, ja käytyään
reserviupseerikoulun hän antautui sotilasuralle. Nuoret menivät kihloihin
vuonna 1924, mutta Eero Rytkösen joutuessa käymään läpi vaikean sairauden heidät
vihittiin vasta 25.1.1930.
Nuoren upseerin vaimona Laila Rytkönen joutui 1930-luvulla
ja sotien aikana lukuisia kertoja vaihtamaan asuinpaikkaa. Lisäksi hän joutui
sotavuosian asumaan tyttäriensä Sinikan (Kikan) ja Raijan kanssa tilapäisesti
eri paikkakunnilla sotaa paossa.
Sodan päätyttyä Eero Rytkönen erosi armeijasta vuonna 1945
ja perhe asettui Hämeenlinnaan. Olojen vakiinnuttua ja tyttöjen vartuttua Laila
Rytkönen hakeutui jälleen opettajan toimeen. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1962.
Eläkevuosinaan Laila ja Eero Rytkönen viettivät aluksi Hämeenlinnassa, mistä he
muuttivat vuonna 1969 Tampereelle. Vahva kiinnekohta Hämeenlinnaan säilyi silti
Vanajaveden rannalla sijaitsevassa kesähuvilassa Nokimäessä.
Laila Rytkösen siunaustilaisuuteen 11.11.1989 lähetti hänen
entinen kollegansa jo Haminan ajoilta, uskonnon ja filosofian rehtori, nyt jo
92 -vuotias rovasti Eino Seppälä kirjeen, josta haluan lainata seuraavan
kohdan:
"Hyvät ystävät. Saatuani
viime viikolla tiedon, että Laila Rytkönen oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen,
valvoin yli puoli yötä todeten, että entinen työtoverini ja naapurini oli ollut
henkilö, joka ei sanoillaan tai käyttäytymisellä kertaakaan pahoittanut
mieltäni, vaan tosi kristittynä tuki minunkin vaellustani."
Laila-tätiä muistaessani ajatukseni kulkevat paljolti samoja
ratoja kuin kunnioitetun opettajani, rovasti Seppälänkin. Niiden 44 vuoden
aikana, joina minun oli ilo tuntea Laila Rytkönen opin vuosien varrella yhä
enemmän arvostamaan hänen sivistynyttä elämänasennettaan, hänen hyvää
arvostelukykyään ja suurta viisauttaan sekä ystävällisyyttään ja valoisaa
suhtautumistaan elämän koettelemuksiin.
Meille nuoremmille sukulaisille hän jätti muiston itsensä
kanssa sopusoinnussa elävästä, läheisiään aina lämpimin ajatuksin ja viisain
neuvoin kannustavasta ihmisestä ja lähimmäisestä.
AHTI RYTKÖNEN 23.3.1899 - 21.7.1989
(Antti Rytkönen Jr.)
Isämme Ahti Aarno Rytkönen kuoli kotonaan Hyvinkäällä
heinäkuun 21. päivänä 1989.
Ahti Rytkönen syntyi maaliskuun 23. päivänä 1899 Ilmajoella,
missä hänen isänsä, maisteri Antti Rytkönen oli kansanopiston johtajana. Pian
perhe muutti Lahteen, missä Antti Rytkönen aloitti lehtimiesuransa.
"Lahden Lehden" osoittauduttua heikosti menestyväksi seurasi muutto
Helsinkiin. Ahti pääsi ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta 1917.
Kansakoulunopettajaksi isä valmistui 1920 ja suoritti fil.kand.-tutkinnon 1924.
Vuonna 1964 Tasavallan Presidentti myönsi hänelle professorin nimen ja arvon.
Ahti Rytkönen toimi sanakirjasäätiön stipendiaattina PohjoisSavossa
ja Helsingin yliopiston foneettisessa laitoksessa prof. F. Äimän apulaisena.
Kielitieteellis-kansatieteellisiä tutkimuksia hän suoritti erityisesti savokarjalaisella
alueella, mutta myös Uudellamaalla, Hämeessä ja Lapissa. Sotien jälkeen hän
tutki sosiaalisia murteita kautta maan, ja tältä alueelta ovat useimmat hänen
sadoista tieteellisistä artikkeleistaan. Kansatieteellisen filmin filmaustyössä
Pohjois-Savossa hän toimi 1938-39 sen hetken ehkä parhaan asiantuntijana.
Kansakoulunopettajana Ahti Rytkönen oli Iitin Sitikkalassa,
Rautalammilla ja Maaningan Tuovilanlahdessa sekä latinan ja suomenkielen
opettajana Uuraassa, Iisalmella ja Jyväskylässä. Nykysuomen sanakirjan
aputoimittajana hän oli vuosina 1934-38, vuonna 1939 hän siirtyi Jyväskylän
kasvatusopillisen korkeakoulun suomen kielen lehtoriksi. Tässä tehtävässä hän
työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä asti 1965. Ahti Rytkönen oli jäsenenä
vuoden 1945 opetussuunnitelmakomiteassa.
Opettajakokelaat muistavat hänet inhimillisenä, kannustavana
ja ystävällisenä ohjaajana, jolla oli mittaamaton varasto murretietoutta
havainnollistamassa melkein mitä tahansa opetuksessa esille tullutta kielen
piirrettä.
Ahti Rytkösen julkaisutoiminta käsittää vuosien 1919 ja 1989
välillä lähes tuhat nimikettä. Tunnetuimpia ovat hänen viehättävät
kansatieteelliset teoksensa Savupirttien kansaa 1931, Tuohitorven mailta 1933
sekä Tuulastulilta ja karhumailta 1935. Muita julkaisuja ovat mm. Kekriä
kiertämässä 1934, Kirjasuomen ja hiukan murteidenkin refleksiivisestä
taivutuksesta 1938, Eräiden itämerensuomalaisten tm-sanojen historiaa 1940 sekä
Kansan syvistä riveistä 1946.
Kieli- ja kansatieteen sekä opetusopin alueelle
suuntautuneita artikkeleita Ahti Rytkönen julkaisi 40-osaiseksi kasvaneessa
julkaisusarjassaan Kielentutkimuksen työmaalta. Sarjassa ilmestyivät myös
runokoosteet Terve, Tervamäki ja Kahleita. Edellinen on Kuhmoisten Isojärven
kesänviettopaikan (nyk. kansallispuisto) ympäristön kansatieteellis-kielitieteellinen
kuvaus, jälkimmäinen sonettikokoelma. Näitä JKK:n käytävillä 1950- ja 1960-luvuilta
alkunsa saaneita riimittelyjä isä piti mieluisimpinaan.
Tervamäki oli isän henkinen tukikohta. Täällä hän kesäkaudet
seurasi ja kuvasi monin tavoin sekä luontoa että luontoa lähellä elävien
ihmisten elämää. Meillä lapsilla liittyy näihin kesämuistoihin lukemattomat
kala-, sieni- ja marjamatkat, joille emme aina olleet halukkaita lähtemään isän
avuksi.
Jo lapsena Helsingin kodissa alkanut kiinnostus slangin
maailmaan tuotti 1940-luvulta alkaen aina kuolinhetkeen asti satoja artikkeleita
etenkin koululaiskielestä, myöhemmin myös sanomalehtikielestä. Mahtavan ja
perusteellisen kielentuntemuksensa vuoksi (suom.-ugrilaiset, slaavilaiset ja
romaaniset kielet) häntä siteerattiin usein ulkomaisissa alan julkaisuissa.
Erityisesti hänet tunnetaan etevänä etymologina.
Tunnetuksi isä tuli myös taitavana valokuvaajana. Valokuvaus
oli hänelle kansatieteellisten muistiinpanojen havainnollistamista: hän kuvasi
perinteisiä työtapoja kuvasarjoina. Näissä vahvatunnelmaisissa kuvissa näkyy
taiteilijan ote. Isä kokeili varhain myös värivalokuvausta. Kansatieteellisen
valokuvauksen uuden nousun aikoihin vuonna 1979 Suomen valokuvataiteen museossa
oli esillä laaja isän kansatieteellisten kuvien näyttely. Museo kokosi siitä
suppean - vieläkin Suomea ja Pohjoismaita kiertävän - näyttelyn. Ahti Rytköstä
pidetään oikeutetusti Samuli Paulaharjun työn itsenäisenä jatkajana.
Myös isän uupumaton valokuvausharrastus on jättänyt meihin
lapsiin mahtavia muistoja. Ei ollut juuri tilaisuutta, mihin hän ei saapunut
valokuvauskone kaulassa kiikkuen ja taskut pullollaan filmejä. Kun kesällä oli
kalansaalistuksessa onnistuttu, kalasaalis ja meidät lapset, lähinnä Kirsti ja
minä, asetettiin saaliin ympärille. Jättiläishauet kuvattiin, kun me lapset
kannoimme näitä saaliskaloja vielä sotien jälkeen korennolla. Sadat ja taas
sadat kuvat kouluajoilta, syntymäpäiväjuhlilta, pihaleikeistä ja lukemattomista
muista kohteista ovat nyt, järjestäessämme isämme lähes ehtymätöntä
kotiarkistoa, tulleet vastaamme.
Ahti Rytkönen osallistui mieluusti paikallisesti kiintoisien
seikkojen ratkomiseen. Hän selvitti monien kallio- ja riimukirjoitusten sekä
hirsi- seinäkaiverrusten salaisuuksia, osoittipa muutamat väärennöksiksikin.
Kotiseututyöhön isä osallistui monella tavalla. Mielellään hän sepitsi katujen
ja kaupunginosien nimiä Jyväskylän kadunnimilautakunnan jäsenenä.
Eläkevuosinaan Hyvinkäällä hän kirjasi monipuolisesti seudun menneisyyttä ja
nykyisyyttä. - Tämänkaltaisiin tehtäviin hän uppoutui suurta mielihyvää tuntien
- usein nukkumaan meno, vielä virkavuosinakin, vierähti pikkutunneille.
Isän muistelmista ehti valmistua muutamien lukujen
luonnoksia. Juuri ennen kuolemaansa hän paneutui kansanrunouden tutkijoita
kauan askarruttaneeseen Sammon arvoitukseen. - Isä oli useiden tieteellisten
seurojen jäsen: mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran työjäsen, Suomalais-Ugrilaisen
Seuran, Kalevalaseuran, Talonpoikaiskulttuurisäätiön perustajajäsen, Lapin
Sivistysseuran ja Savon Seuran kunniajäsen. JKK:n ItäSuomen osakunnan
ensimmäinen inspehtori hän oli 1960-luvun alussa. Tämä kunniatehtävä tarjosi
hänelle mahdollisuuden palata Savon rakkaille muistojen seikkailumaille.
Isä oli suosittu puhuja ja esitelmöitsijä. Hänen
esitelmiensä aiheet olivat tuoreita ja kuulijoita kiinnostavia. Etenkin kansankielen
näytteiden mukaan ottaminen elävöitti näitä tuokioita.
Koulupoikana alkanut syvä kiintymys luontoa kohtaan jatkui
läpi elämän. Hän havainnoi etenkin sieniä, kaloja ja kasveja ja toimitti
tuloksiaan Helsingin Yliopistolle. Eläkevuosinaan hän syventyi Europaeus-suvun
tutkimiseen. Harrastukseksi lienee katsottava myös keskiaikaisten runoilijoiden
latinankielisten tekstien saattaminen taitavasti riimiteltyyn suomenkieliseen
asuun.
Isämme, lastenlapsille Vaari, oli aina mieluisa vieras myös
pienimmän jälkikasvun luona. Lukemattomat kerrat niin Espoossa kuin Tyrvännössäkin
vaari vietti lastenlasten seurassa aikaa. Tuliaisten joukossa oli useimmiten
myös kirjoja, erityisesti eläinmaailmaan ja luontoon liittyvä kirjallisuus
olivat suosiossa. Tuntikaupalla hän jaksoi - kunnon kasvattajan tavoin - olla
mukana lasten etsiessä uusia tietoja eläinmaailman ihmeellisyyksistä,
ennätyksistä tai muista lapsia kulloinkin viehättävistä aiheista. Jälkipolven
harrastus luonnon parissa onkin saanut alkunsa suureksi osaksi vaarin
ehtymättömän viisauden ja omien hauskojen lapsuudenajan kertomusten kautta.
Sukutapahtumia
Yhdistyksemme hallituksessa on vuosien mittaan useaankin
otteeseen keskusteltu vanhoihin sukuhautoihin liittyvistä kysymyksistä.
Varsinkin Helsingin Hietaniemeen on haudattu monia suvun jäseniä. Laajalta
alueelta hautoja ei kuitenkaan ole kovin helppo löytää. Tämä herätti ajatuksen
hautapaikkaselvityksen tekemisestä Hietaniemen osalta. Martti Hirvensalo otti
tehtävän hoitaakseen ja sai sen valmiiksi vuosikokouksessa esiteltäväksi.
Mukana sivuilla 9-11 julkaistussa selvityksessä ovat kaikki tiedossa olleet
sukulaisten haudat. On mahdollista, että luettelo on puutteellinen ja
täydennystiedot ovat näin ollen erittäin tarpeellisia ja tervetulleita.
Viime vuosikokouksessa oli esillä hautapaikkaselvityksen
laajentaminen koskemaan koko Suomea. Asia sai taakseen kokouksen kannatuksen ja
jo tässä Sukusanomien numerossa päätettiin vedota jäsenistöön
hautapaikkatietojen keräämiseksi. Lähinnä on kysymys A.J. Europaeuksen
jälkeläisten ja näiden puolisoiden haudoista, mutta mikäli samaan hautaan on
haudattu muitakin, on paikallaan mainita kaikki samassa yhteydessä. Näin on
menetelty myös Hietanimen selvityksessä.
Hallitus toivoo, että tällä vetoomuksella pystyttäisiin herättämään
kiinnostusta asiaan ja saamaan selvityksen teko käyntiin. Tiedot, joiden tulisi
sisältää henkilötietojen ohella haudan paikantamista helpottava maininta tai
merkintä, pyydetään lähettämään Martti Hirvensalolle tai Kirsti Salmiselle.
Aune Äyräpään rahaston stipendit- ja apurahat 1990
Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat yhdistyksen jäsenten
taiteen harrastuksen ja opintojen edistämiseksi ja tukemiseksi julkistetaan
haettavaksi 30.4.1990 mennessä. Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan
yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään esimiehelle.
Koska vuonna 1989 ei jätetty yhtään hakemusta, jäi rahaston tuotto
tältä vuodelta jakamatta. Vuosikokous päätti siirtää tämän summan jaettavaksi vuonna
1990.
KOP kunnioitti Matti Äyräpäätä
Lokakuussa 100 vuotta täyttänyt Kansallis-Osake-Pankki
kunnioitti perustajiensa muistoa laskemalla merkkipäivänään seppeleet
perustajiensa ja entisten pääjohtajiensa haudoille. Heidän työnsä tuloksensa
KOP täytti 12.10.1989 sata vuotta.
Professori Matti Äyräpää oli 1890-luvun vaihteessa mukana
perustamassa sekä Kansallis-Osake-Pankkia että vakuutusyhtiö Pohjolaa, joka
täyttää vuonna 1991 sata vuotta.
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA
LUKIJOILLEEN
HYVÄÄ JOULUA
JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
|