

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1989 Tammikuu No 1 (70) ISSN 0356-0791 (Painettu)

VUODEN VAIHTUESSA
Merkittävä vuosi on päättymässä - Europaeukset ovat olleet
juhlatuulella kuten kannen lehtileikkeetkin tietävät kertoa. Suuntaamme
eteenpäin kohti merkittävää puolen vuosisadan merkkipaalua. Toiminnassa uusi
vuosikymmen tuo uudet haasteet ja toivon, että vakiintuneisiin ja turvallisiin
toimintakuvioihin löydettäisiin uusia muotoja ja uutta ilmettä. Nuorten ja
lasten mukana olo ja innostus antavat enteillä, että näin on odotettavissakin.
Tämä Sukusanomien numero rakentuu suurelta osalta 40-vuotisjuhlan
muistelulle. Näin pyritään vielä välittämään Liperin kesätunnelmia sekä
osanottajille että ennen kaikkea niille sukulaisille, jotka eivät olleet
mukana.
Vahva yhteisyyden tunne vallitsi Liperissä juhlaviikonlopun
ajan, olimme todella juurillamme. Vielä tässä yhteydessä haluan kiittää Rotilan
isäntäväkeä ja juhlakokoustyöryhmää suuresta vaivannäöstä juhlan
järjestämisessä. Varmasti kaikki mukana olleet yhtyvät kiitoksiin. Yhdessä
voimme myös todeta, että kerrankin jäi aikaa vapaalle yhdessä ololle ja
seurustelulle, minkä ajan puute on yleensä syksyisistä sukukokouksistamme
jäänyt mieleen.
Kesän juhla tallennettiin sekä videonauhoille että
valokuvaten. Kuvia voinemme toinen toisiltamme saada nähtäväksi ja tilata. Ensi
syksyn sukukokoukseen pyritään myös saamaan mahdollisimman paljon kuvia esille.
Kiitän kaikkia sukuyhdistyksen ja erityisesti hallituksen
jäseniä kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille hyvää ja sisältörikasta vuotta
1989.
Kirsti Salminen
SUVUN SUVIJUHLAT LIPERISSÄ 2.-3.7.1988
Lauantai 26.7. autosuunnistusta kohti Liperiä. Tytär Leena
seuranani olin viettänyt illan, yön ja aamun Heinäveden Valamossa, luostarin
hiljaisuudessa. Kirkollepa tie Liperissäkin johdatti. Siellä parveili tuttua
joukkoa: Teuvo ja Tamara, Voipion Pirkko ja Pentti, Anita Lalander,
Hirvensaloja mm. Siitä iloisesta hetkestä alkoi juhla.
Sukukokous ja lounas nautittiin seurakuntatalolla, veden
partaalla, paikalla missä Liperin vanha pappila (myös A.J. Europaeuksen) on
sijainnut. Kokouskin todella nautittiin, sillä sitä höystivät kauniit
musiikkiesitykset ja monet äänissä komeasti lauletut yhteislaulut.
Muutaman tunnin kuluttua koitti odotettu hetki. Kolmen
kuusen luota käännyttiin vasemmalle, ajettiin kummalliseen pusikkoon, joka oli
kuin olikin kymmenien autojen parkkipaikka. Pääsimme tutustumaan Rotilaan ja
sen avaraan pihapiiriin. Vanha, vanha talo, vielä vanhemmat piharakennukset,
vielä vanhempi savusauna (200-vuotias) ynnä lisäksi kiviraunioteatteri.
Hirvensalon sukukunta on pitänyt taloa pieteetillä, ja se on joutunut
selvästikin oikeisiin käsiin. Varsinkin salissa oli Europaeusten ajan henkeä
sekä perintötavaroita. Keittiökin kuin entisaikaan: ei sähköä, suuri puuhella
piti huolta, että helteellä lämpöä riitti! Silläpä vaan emäntä- ja isäntäväki
oli valmistanut uskomattoman määrän uskomattomia herkkuja. Maakellarista
kannettiin kylmät ruuat: piirakat, monet salaatit, kalat, kaljat.
"Automaatit" pelasivat pihalla ja tuottivat simaa hellepäivän
janoisille juhlijoille.
Tasan kello 18 tapahtui Sembra-männyn juhlallinen istutus Rotilan
pihapiiriin, Karjalan mehevään maaperään. Kirsti Salmista tässä tehtävässä
avustivat Eero Hirvensalo ja Martin Smeds. Erkki Hirvensalo lausui Ahti
Rytkösen laatiman Sembra-loitsun loppusäkeet kuin shamaani konsanaan.
Vaikuttavan hetken päätti komeasti laulettu Karjalaisten
laulu.
Kiihkeä odotus, pienten ja suurtenkin, sai vihdoin
täyttymyksen. Rauniolinnateatteri, kuin pienois-Olavinlinna, sai katsomon ja
yleisön; esitys alkoi. Oli oma orkesteri, kuoro, kapellimestari (Eero
Hirvensalo) ja mustikkapoikia ja puolukkatyttöjä, puolukkamuori, mustikkakuningas
(ei-aivan-kevyt-Martin Smeds) muurin harjalla. Jännitystä: pysyykö? putoaako?
kestääkö vanha muuri? Kengurupalloilla pomppivat marjalapset olivat
vastustamattomia. Ja tietenkin itse Matti. Kyseessä oli Eenok Rytkösen
sanoittama ja Oskari Tillin säveltämä "Pikku Matin marjamatka". Musiikkiosuus
aivan taitavaa ja sulokasta, kuten koko esitys.
Seurustelu pihamaalla jatkui. Sukua oli paikalla n. 80,
joista lapsia parikymmentä. Videokamerat surisivat useallakin olkapäällä.
Otettiin kuvia kaikki yhdessä tai kaikki erikseen ynnä muita variaatioita.
Natalian, Adden, Theklan ja Noran jälkeläisistä tehtiin omat ryhmänsä.
Kilpailtiin sekä ryhmän suuruudessa että ehkä myös äänekkyydessä.
Martin Smeds lämmitti savusaunaa kaiken aikaa. Illan tullen
miesväki meni ensin ottamaan tuntumaa. Eräs niin perusteellisesti, että
lauteilta murtui lattialauta. Meidän naisten vuoro alkoi puoliltaöin. Täysin
noenmusta, avara, savuntuoksuinen. Kynttilä pienellä miltei umpeennokeentuneella
ikkunalla antoi heikon pehmeän valon. Käsikopelolla, lavon lattian reikää
varoen hiivimne löylyihin: kuumat, pehmeät, tuoksuvaiset. Elämys!
Lämpimässä kesäyössä jatkui jutustelu talon kuistikolla.
Pikkutunnit kuluivat. Sukupolvet ottivat mittaa, kuka pisimpään jaksaa: alle
1/2 vuotiaat pärjäsivät vähintään pistesijoille.
Sitä päivää ja sitä yötä ei unohda.
Kaunis pyhäaamu. Kirkonkellot kutsuivat esi-isä A.J.
Europaeuksen haudalle, jossa Erkki Hirvensalo piti sytyttävän puheen. Kirkko
oli täynnä kansaa, Europaeukset etupenkeissä kuin parempi väki ennen. Hirvensalo-Smeds-Takala
-sekstetti musisoi taas täydellisen kauniisti. Samuel Lehtosen saarnassa seurakuntakin
sai kuulla suvustamme ja juhlastamme. Nuoret herrat Smeds lauloivat Agnus Dei
iki-ihanasti. Yhteisen ehtoollisen viimeiset "vieraat" olivat isäntäväkemme
musikaaliset nuoret lapsineen ja pikkuvauvoineen. Kyynel tuli silmään. Mietin:
miksi meillä niin pitkään vastustettiinkin lasten ehtoolliselle pääsyä. Kirkonmenon
päätyttyä kiipeäminen kirkontorniin katsomaan maisemia ja kirkonkelloja. Ja
siinähän se: "Seurakunta tietti - Europaeus tuotti", korukirjaimin
kellon laidassa. Pieni pelokas lepakonpoikanen katseli kummissaan tornista alas
pyrkivää iloista joukkoa. Eron haikeus sävytti kahvihetkeä seurakuntatalolla.
Juhlat olivat päättyneet - mutta mitkä juhlat!
Anneli Äyräpää
SEMBRA-MÄNTY MUISTOPUUKSI ROTILAAN
Sukuyhdistyksensä 40-vuotisjuhlapäivänä 2.7.1988 istuttivat
A.J. Europaeuksen jälkeläiset Sembra-männyn Rotilan pihapiiriin -
kunnioittaakseen esipolviensa työtä ja uskoen tulevaisuuteen.
Tilaisuutta varten oli Ahti Rytkönen kirjoittanut
kalevalamittaisen SEMBRA-loitsun, joka sopivalla tavalla täydentää Puiden synty
-loitsua (Elias Lönnrot: Loitsut s. 310).
SEMBRA
Vaan ei Sampsa Pellervoinen
sembran kylvöhön kyenny,
ouvon kylvöhön petäjän,
pitkäneulaisen petäjän,
pähkinällisen petäjän.
Puuttui nää'än nahkasesta,
koivesta kesäoravan,
puuttui sembran siemeniä,
niitä pikkupähkinöitä.
On sembra tulokas uusi,
rajan myöhemmin ylitti.
Sembra kuitenkin sanovi,
puu puhuvi pähkinäinen
terveiset esi-isiltä,
terkut ugrien urilta.
Sembra tuttu syrjääneille,
komin kielen taitaville.
Komissa nimeä kaksi,
kaksi sembralla nimeä.
Venäjästä kedro saatu,
syvin synty kreikan kedros.
Sembran toiseksi nimeksi,
synonyymiksi somaksi
syrjäänihin sus-pu syntyi,
sus-puu suomeksi sanoen,
sus on outoa sukua,
piilosyntyinen sananen.
Sitten ostjakin opetus.
Siell' on naager sembran siemen,
suomen nakris lie sukua.
Heimoveljemme
itäiset,
Suomemme sukuiset kansat
hyötyvät sadosta sembran.
Käpyset kopistelevat,
tanterelle tarpoilevat,
niinkuin oksista omenat,
pitkällä kurikkapuulla,
nuijapäisellä vavalla.
Irti siemenet kävyistä,
pähkinät välistä suomuin
hammaspuilla päästelevät
kahen kaulaimen välissä,
siemenet sirottelevat,
pähkinät levittelevät
aurinkoiselle alalle,
päivänpaistamasijalle.
Siinä kuivuvat hyviksi.
Vielä seulanta lopuksi.
Niin on vuoro siemenillä,
varma pääsy pähkinöillä
herkkupöytähän omahan
taikka muille myytäväksi.
Nyt tämä satoinen
sembra,
pähkinällinen petäjä
muistopuuksi puhkeavi
Europaeuksen suvulle
Liperihin liittyvälle.
Monin muistoin puhkeavi,
juurtuvi pyhäksi puuksi.
Ahti Rytkönen
ERKKI HIRVENSALON PUHE A.J. EUROPAEUKSEN HAUDALLA 3.7.1988
Anders Josef Europaeus, me jälkeläisesi olemme tähän tulleet
kunnioittamaan Sinun ja esiäitiemme Sofia Wilhelminan ja Selma Augustan
muistoa.
Se perinne, jonka elämäntyösi kautta olet meille siirtänyt
ja ainoalaatuisessa päiväkirjassasi muistiin merkinnyt on tyttäresi Theklan
pojan Toivo Valtavuon aloitteesta koonnut meidät nimeäsi kantavaksi
yhdistykseksi 40 vuotta sitten tyttäresi Noran ja hänen perheensä elämäntyön
näyttämöllä Haapavedellä.
Tällaisena kuuden sukupolven tapaamisen hetkenä osin
muistojen, osin elävän elämän yhdistäminä, saatamme tuntea tavallisin tavoin
mitatun ajan katoavan. Tilalle astuu persoonan aika, henkisen vaikuttamisen,
rehellisen kilvoittelun ja työn henkilökohtainen vaikutusaika, joka Sinun
tapauksessasi on kalenterin mukaan mitaten harvinaisen pitkä. Se tempaa
meidätkin lähellesi tuntemaan vaikutuksesi pitkäjänteisyyden, aavistamaan
luonteesi voiman.
Tajuamme Sinun eläneen Euroopan suurten muutosten Ranskan ja
Venäjän vallankumousten välisenä aikana. 11 ensimmäistä ikävuottasi olit
Ruotsin kuningaskunnan ja sen jälkeen Venäjän keisarin alamainen. Olit
rakentamassa ja toteuttamassa autonomista hallitusmuotoamme tammikuun
valiokunnassa ja säätyvaltiopäivillä. Vaikutuksestasi muodostui tämä seutu
kansallisen heräämisen ja toiminnan keskukseksi Pohjois-Karjalassa.
Tällä rauhan kartanolla tavatessamme tervehdimme myös työsi
jatkajia, maan poveen miespolven vaihtuessa peittyneitä sukulaisiamme kautta
Suomen Niemen. Naisia ja miehiä, jotka aikakausien vaihtuessa, rauhan sodan
töissä ovat kukin kohdallaan paikkansa täyttäneet kuka näkyvämmin kuka
huomaamattomammin kukin täyden panoksensa antaen.
Lähiomaistesi keskuudessa, paikkakuntasi monipuolisena
toiminnanjohtajana olet muodostunut meille esikuvaksi, jota kirkastaa
yhteiseksi hyväksi toimiminen. Olet henkilössäsi liittänyt meidät Karjalaiseen
heimoon, sen historian hämärään ulottuvaan perinteeseen ja olet tällä paikalla
ja tällä seudulla, Jumalan sarkamiehenä kyntänyt uraa, jota meidän on hyvä
jatkaa ja jonka pää on Luojan kädessä. Mikähän olisi viestisi ja sanasi
Europaeus meille tässä ja tänään. Ehkäpä lyhyesti toteaisit fyysisen aikasi
taustat, ehkäpä kokoaisit sen jälkeisen, kansallisen kehityksemme vaiheet tähän
päivään saakka. Ehkäpä katsoisit yli kansallisten rajojemme ja näkisit meidät
osana Eurooppaa ja maailmaa. Sanomasi olisi varmaan luonteesi mukainen;
ahkeruudella ja taidolla osallistuminen nykyiseen maailmanlaajuisena
tajuttavaan kehitykseen.
Varmaan kannattaisit rauhaa edistäviä hankkeitamme Etykistä
YYA:han.
Varmaan kehottaisit meitä edistämään tasapuolisuutta
kaikenkattavassa yhdentymisprosessissa.
Ehkäpä nimesi ja vakaumuksesi pohjalta näkisit ja
tiivistäisit aikamme tärkeimmäksi projektiksi rauhan asian.
Ehkäpä sanasi kuuluisivat
Pax Fenniae
Pax Europaea
Pax Mundi
Pax Dei!
KERTOMUS VIIME KESÄLTÄ
Kun alan muistella viime kesää, ensiksi tulee mieleen -
musiikkileirin jälkeen - juhlasukukokouksemme Liperissä ja kun nyt aloin
muistella, muistan kaikki ne mukavat tapahtumat, joita siellä koimme: Rotilan
kauniin pihapiirin, kirkon, esityksemme Pikku Matin marjamatkasta, yhteisvalokuvan,
kaikki tapaamamme sukulaiset ... Vaan aloitankin aivan alusta.
Lähdimme Tervamäestä (kesäkoti Kuhmoisissa) hieman
suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Jossain vaiheessa pysähdyimme uimaan
(silloinhan oli todella kuumaa) ja menimme myös syömään ... vaan yllätys!
Tarjoilija-harjoittelija unohtikin tilauksemme. Istuimme siinä kädet ristissä
hyvän puolituntisen, mutta sitten kävimme jo kysymässä. Saimme vihdoin ruokaa
ja pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme melkein perillä kun bensiini alkoi olla
huolestuttavan vähissä. Matka oli korpitaivalta, mitä jos bensa loppuisi?
Selvisimme kuitenkin ja kiiruhdimme Pikku Matin marjamatkan
kenraaliharjoituksiin.
Meidät toivotettiin tervetulleiksi Rotilaan ja
sukukokoukseen tervetuliaismaljalla. Lähdimme heti tutkimaan suurta pihapiiriä
ja vähän taempana sijaitsevia navetan raunioita, jotka olisivat esityksemme
kulissit. Vähän niin kuin Savonlinnan oopperajuhlilla.
Matkapäivämme oli siis perjantai. Lauantai oli itse
juhlakokouksen aika. Kun aikuiset kuivettuivat virallisessa kokouksessa, lapset
leikkivät kaikenlaisia leikkejä seurakuntatalon (jossa kokous pidettiin)
pihalla. Sain leikeistä hauskoja kuviakin. Tärkeä kohta kokouksessa minulle oli
stipendien jako, sillä minulle myönnettiin apuraha uuden huilun ostoa varten.
Uusi soitin on hankittu ja soi jo kauniisti (silloin kun soittaja oikein jaksaa
yrittää, uuden huilun sisäänsoittaminen kestää vähän aikaa).
Lauantai-iltana esitimme sitten Pikku Matin marjamatkan,
joka otettiin myös videolle. Toivottavasti suuri yleisö piti siitä.
Sunnuntaina oli vuorossa jumalanpalvelus, jota ennen kävimme
A.J. Europaeuksen haudalla ja laskimme sille kukkia. Jumalanpalveluksen jälkeen
saimme seurakuntatalolla kirkkokahvit, joiden jälkeen laaja sukukuntamme alkoi
jälleen hajaantua.
Kokoontumisemme oli niin merkittävä, että siitä oli
artikkeli Karjalaisessa ihan valokuvan kanssa ja kaikkea.
Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä maku. Kiitos
kaikille, jotka viitsitte järjestää sen!
Anni Rytkönen
Maat. ja metsät. tri h.c. Ella Kitunen kuoli Helsingissä
8.10.1988. Hän oli syntynyt Utajärvellä 3.8.1890.
Ella Kitunen oli sukuyhdistyksemme vanhimman
perustajasukupolven viimeinen edustaja ja hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen.
Ella Kitunen siunattiin haudan lepoon 22.10.1988 Helsingissä
Vanhassa kappelissa. Muistokirjoituksena julkaistavaksi olemme saaneet piispa
Samuel Lehtosen - Ella Kitusen vävyn - pitämän siunauspuheen.
Ella Kitunen 3.8.1890 - 8.10.1988
Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi
mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet
valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille
ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille (Luuk. 2:29-32).
Herre, ny låter du din tjänare gå hem, i frid, som du har lovat.
Ty mina ögon har skådat frälsningen, som du har berett åt all folk, ett ljus med
uppenbarelse åt hedningarna och härlighet åt ditt folk Israel.
Rakkaat ystävät, kära vänner. Ella Kitusen harras odotus on
täyttynyt. Hän on päässyt kotiin. Pitkä, sisältörikas elämä on päättynyt.
Taistelut on taisteltu. Herra on päästänyt palvelijansa lähtemään rauhaan.
Me olemme kokoontuneet häntä saattamaan. Kiitämme Jumalaa
siitä, mitä hän on meille merkinnyt, rakkaudesta, uurastuksesta, neuvoista,
esimerkistä. Muistelemme häntä ja hänen elämäntyötään. Yhdessä hiljennymme
elävän ja pyhän Jumalan, elämän antajan, Luojan ja Lunastajan eteen.
Ella Kitusta saattaessamme kysymme, mikä antoi hänen
elämäänsä sisällön. Mikä teki hänelle elämän elämisen arvoiseksi?
Ensimmäiseksi on varmaan mainittava puoliso ja perhe. Itse
häntä oli lapsena kohdannut raskas isku, kun hän 12-vuotiaana menetti äitinsä.
Mutta hän sai elämältä runsaan korvauksen lapsissa, lastenlapsissa ja
lastenlasten lapsissa. Nuorimmatkin heistä sai kaikki nähdä vielä näinä
viimeisinä aikoinaan sairaalassa ollessaan. Pienet lapset olivat hänelle
tärkeitä, ja hänellä oli erityinen kyky kohdata heidät ja saavuttaa heidän luottamuksensa.
Ella Kitunen rakasti tiedettä ja tutkimusta. Hän seurasi
sitä niin kauan, kuin pystyi itse lukemaan. Mutta tiede ei ollut hänen
elämässään itsetarkoitus, vaan sen tulokset oli sovellettava ihmisen
palvelemiseen. Tieteen avulla oli selvitettävä, mikä oli ihmiselle terveellistä
ravintoa. Miten ihmisten elämän edellytyksiä voitaisiin parantaa tieteen
avulla? Tässä kohden hän oli oman alansa uranuurtaja ja edelläkävijä
selvittäessään jo 1920-luvulla vitamiinien ja hivenaineiden merkityksen ravitsemuksessamme.
Myös katsomuksissaan hän oli hämmästyttävän nykyaikainen. Hän suositteli
yksinkertaista elämäntapaa ja noudatti myös itse sitä. Se kulki käsikädessä
yksinkertaisen, terveellisen ravitsemuksen kanssa.
Ella Kitusen mielenkiinto ei kuitenkaan rajoittunut vain
hänen omaan alaansa. Hän oli esivanhempiensa jälkiä ja kulttuuriperintöä
noudattaen sydämeltään humanisti, joka seurasi yleisiä asioita ja oli
kiinnostunut inhimillisestä ajattelusta ja kulttuurista sen eri ilmauksissa.
Voimme sanoa, että hän oli idealisti, aatteiden ihminen, ei
siinä mielessä, että elämän realiteetit olisivat olleet hänelle vieraita, vaan
siten, että hänellä oli näky ja ihanteita. Hän oli hämmästyttävän energinen,
tehokas ihminen, joka tahtoi myös käytännössä omilla toimillaan auttaa toisia
ja näin toteuttaa altruistista filosofiaansa. Hän avasi kotinsa toisille niin
rauhan kuin sodan aikana. Hän oli samanaikaisesti sekä erittäin säästäväinen
että tuhlailevan antelias, kun apua tarvitseva lähimmäinen osui hänen
kohdalleen.
Ella Kitusen osaksi tuli myös raskaita vastoinkäymisiä,
ennen muuta oman pojan kaatuminen Kannaksella kesällä 1944 ja yksin jääminen
rakkaan puolison kuoleman jälkeen v. 1955.
Hän sai asua omassa kodissaan Lauttasaaressa 96-vuotiaaksi,
ja se merkitsi hänelle paljon. Kaatumisesta kotona 3.12.1986 alkoi viimeinen
vaihe, vajaat kaksi vuotta sairaalassa hyvässä hoidossa.
Miten tämä lahjakas, pystyvä ja vahva ihminen löysi ja koki
Jumalan armon, joka kantaa ihmistä, kun voimattomuus saa otteen häneen ja
elämän ristiriidat nostavat päätään?
Usein hän viime vuosinaan sanoi, ettei hän milloinkaan ollut
aivan yksin. Äidiltään hän oli perinyt uskon Jumalaan ja Jeesukseen
Kristukseen, ja tämä usko syveni ja vahvistui, kun hänen oli kohdattava
elämässä se, mikä oli raskasta ja vaikeaa.
Saattosanaksi Ella Kituselle olen valinnut Simeonin
kiitosvirren, jonka alkusanat olivat hänen kuolinilmoituksessaan. "Herra,
nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan, sillä minun
silmäni ovat nähneet sinun autuutesi."
Vanha Simeon oli odottanut kaiken ikänsä täyttymystä. Sitten
tuli hetki, jolloin Kristus-lapsi temppelissä laskettiin hänen käsivarsilleen
ja hän sai kohdata Messiaan. Hänen elämänsä odotus oli täyttynyt. Simeonin
kiitosvirsi, Nunc dimittis, joka sisältyy kirkkomme rukoushetkeen päivän
päättyessä, kuvastaa syvintä mahdollista iloa ja tyydytystä. Nyt olen löytänyt.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastustyösi, Herra. Nyt sinä annat palvelijasi
lähteä rauhassa.
Kuolema ei ollut Simeonille elämän kauhea loppuminen,
tyhjyyteen häviäminen, vaan hänen odotuksensa täyttyminen. Hän oli elämänsä
aikana kohdannut valon, joka loistaa meille Jeesuksessa Kristuksessa. Kun
kuolema tuli, hän näki tuon saman valon täydessä loistossaan.
Ella Kitunen oli saanut nähdä saman valon ja löytää
täyttymyksen ja turvan Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Pitkästä
elämästä ja sen aikana osoitetusta rakkaudesta kiittäen jätämme hänet nyt
turvallisesti Jumalan syliin odottamaan ylösnousemuksen aamua.
Samuel Lehtonen
TAPIOLAN KUORON MATKA AUSTRALIAAN, UUTEEN-SEELANTIIN JA HAWAIJILLE Sampo Smeds
Olimme viime kesänä Tapiolan kuoron kanssa
maailmanympärimatkalla. Ensimmäinen matkakohteemme oli Singapore. Sieltä
jatkoimme Australiaan, ensin Sydney'n kaupunkiin, sitten Canberraan, jossa
vietettiin ISME-viikkoa (ISME on kansainvälinen musiikkikasvattajien järjestö).
Tämän vuoden teemana ISMELLÄ oli "A World View of Music Education".
Tapiolan kuorolla oli Canberrassa kolme konserttia, ja se esiintyi myös
"havaintovälineenä" johtajansa Erkki Pohjolan
kuoronjohtoseminaareissa.
Canberrasta siirryimme takaisin Sydney'iin, jossa meillä oli
kaksi konserttia. Sitten oli vuorossa Adelaide, jossa oli vapaapäivä! Lauloimme
konsertin kaupungintalolla. Viimeinen australialainen kaupunki oli Melbourne.
Sielläkin saimme vähän hengähtää, pidimme koulukonsertin ja lähtökonsertin
Robert Balackwood Hallissa. Australiassa asuimme yhteensä neljässä eri
perheessä. Kävimme monessa eläintarhassa ja näimme siellä Koala-karhuja,
kenguruita, Wombatteja ja ihmeellisiä lintuja.
Australiasta lensimme Uuteen-Seelantiin, Christchurchiin.
Lentokentältä ajoimme suoraan Rangi-Ru-Ru-kouluun, jossa oli lehdistötilaisuus.
Lauloimme koulun oppilaiden kanssa, ja he opettivat meille jo osaamaamme
uusiseelantilaisen lauluun kivan koreografian. Sitä esitimmekin sitten monessa
tulevassa konsertissa. Christchurchin kaupungintalolla oli konsertti. Seuraava
kaupunki oli Auckland. Taas oli vuorossa konsertti kaupungintalolla. Aucklandissa
kävimme myös merkillisessä akvaariossa, joka oli rakennettu vanhaan
kaivostunneliin. Meitä ihmisiä kuljetettiin pleksilasiputkea pitkin
liukuhihnalla, ja hait ja muut hirviöt uivat ympärillämme ja töllöttivät meitä!
Uudessa Seelannissakin asuimme perhemajoituksessa.
Uudesta-Seelannista lensimme n. yhdeksän tuntia Hawaijille,
Honoluluun, ja tulimme perille saman päivän aamuna, jolloin olimme matkan alkaneet!
Aikaeroa kurottiin umpeen olan takaa. "Jumbo Jetti" tärisi matkamme
kovimmassa myrskyssä. Honolulu oli lämmin paikka, jatkuvasti noin 30 C.
Australiassa ja Uudessa-Seelannisssa oli ollut talvi, mutta Honolulussa oli
todella kuuma kesä. Emme kuitenkaan palaneet, kun varoimme ottamasta aurinkoa.
Tyynen meren aallot olivat korkeimmillaan kahdeksan metriä, ja uimme kaiken
vapaa-aikamme. Asuimme jälleen perheissä. Honolulussa lauloimme kaksi
konserttia, Kamehameha-koulussa ja Rotary-klubilla.
Honolulusta lensimme Los Angelesiin, jossa asuimme
"Hollywood Roosevelt" hotellissa. Teimme retken Universalin
elokuvastudioille. Siellä meille esitettiin mitä uskomattomimpia filmaustrikkejä.
Olimme keskellä Galactica-taistelun melskettä, ja pääsimme Ritari Ässän Kitt-auton
ohjaimiin. Los Angelesista alkoi sitten 12 tuntinen kotilentomme. Seutulan
lentokentällä olivat äiti, Aino ja Eero-vauva vastassa.
Matkamme kesti yhteensä viisi viikkoa, ja se oli todella
mahtava kokemus. Saimme paljon uusia ystäviä ympäri maailman, ja huomasimme
jälleen kerran, kuinka laulu yhdistää!
Kiitos sukuyhdistykselle matkastipendistä!

TILINPÄÄTÖS 31.12.1987
Tase
Vastaavaa: |
|
|
Rahaa kassassa |
0,00 |
|
- PST:llä |
64,53 |
|
- KOP |
6.450,30 |
|
- KOP, TV |
1.171,81 |
7.686,64 |
|
---------- |
|
Osakkeet |
1.300,50 |
|
- TV |
2.629,40 |
|
Depentuurit |
20.000,00 |
23.929,90 |
|
---------- |
---------- |
|
|
31.616,54 |
|
|
========== |
Vastattavaa: |
|
|
Pääoma 1.1.87 |
9.642,13 |
|
tilik. tappio |
3.174,50 |
6.467,63 |
|
---------- |
|
A Äyräpään rahasto 1.1.87 |
20.000,00 |
|
Korot |
2.339,70 |
|
Stipendi |
1.000,00 |
21.339,70 |
|
---------- |
|
T Valtavuon rahasto 1.1.87 |
3.422,31 |
|
Korot |
29,30 |
|
Osingot |
357,60 |
3.809,21 |
|
---------- |
---------- |
|
|
31.616,54 |
|
|
========== |
Tuloslaskelma
Tuotot |
jäsenmaksuista |
+ 2.160,00 |
|
|
lahjoituksesta |
+ 64,66 |
+ 2.224,66 |
|
|
---------- |
|
|
osinkotuotot |
+ 184,80 |
|
|
korkotuotot |
+ 251,54 |
+ 436,34 |
|
|
---------- |
|
Kulut |
lehtikulut -86 |
- 579,60 |
|
|
lehtikulut -87 |
- 1.167,60 |
- 1.747,20 |
|
|
---------- |
|
|
AJE:n elämäkerta Sukututkimusseura |
- 10.380,00 |
|
|
postitus |
- 289,10 |
|
|
myynti |
+ 7.740,00 |
- 2.929,10 |
|
|
---------- |
|
|
kukat ja adressit |
- 219,20 |
|
|
vuosikokouskulut |
- 940,00 |
- 1.159,20 |
|
|
---------- |
---------- |
|
tilikauden tappio |
|
3.174,50 |
|
|
|
======== |
Kertomus A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:n toiminnasta toimikaudella 1.1. - 31.12.1987.
Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 39. Yhdistyksessä oli
toimikauden lopussa 178 varsinaista jäsentä ja yksi kunniajäsen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen, muina
hallituksen jäseninä Liisi Klobut, Eeva Laine, Kauko Laine, Elina Lehtonen,
Sirkka Montonen, Kari Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds, Aino Takala,
Jaakko Äyräpää sekä Pertti Äyräpää.
Hallituksen valitsemina toimivat varaesimiehenä Elina
Lehtonen ja sihteerinä Liisi Klobut ja rahastonhoitajana Pertti Äyräpää.
Hallitus kokoontui toimikauden aikana neljä kertaa.
Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi toimikauden aikana
yhden kerran, numero 68 joulukuussa. Lehden toimituskuntaan kuuluivat Eeva
Laine, Elina Lehtonen ja Kirsti Salminen.
Aune Äyräpään rahastosta oli ensimmäistä kertaa haettavissa
apurahoja. Jaettavana oli 2.700 mk. Hallituksen asettamaan määräaikaan mennessä
tuli yksi hakemus, jonka esittäjälle Risto-Sakari Kyyrölle vuosikokous
hallituksen esityksen mukaisesti myönsi anotun 1.000 mk:n apurahan huilun
hankkimista varten.
A.J. Europaeuksen elämäkerta-teos ilmestyi toimikauden
aikana Suomen Sukututkimusseuran julkaisuna. Yhdistyksen jäsenillä oli
tilaisuus hankkia teosta haltuunsa yhdistyksen kautta. Yhdistys on osallistunut
teoksen julkaisukustannuksiin.
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 24.10.1987 Kahvihuone
Matildassa Helsingin Töölössä. Kokouksessa oli läsnä 43 sukulaisen joukko.
Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Martti Hirvensalo.
Yhdistys on muistanut jäseniään heidän merkkipäivinään kukin
tai sähkein.
Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen
Sukututkimusseuraan.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1987 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan 31.616,54 mk, tappiota 3.174,50 mk. Tästä pääomasta kuuluu 21.339,70 mk
Aune Äyräpään rahastoon. Toivo Valtavuon rahaston pääoma on vastaavasti
3.809,21, voittoa 386,90 mk.
Hallitus
AUNE AYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT 1989
Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat taiteen
harrastuksen ja opintojen edistämiseen ja tukemiseen yhdistyksen jäsenten
keskuudessa julistetaan haettavaksi 30.4.1989 mennessä. Perustellut kirjalliset
hakemukset osoitetaan yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään esimiehelle
Kirsti Salmiselle.
Jaettavana on rahaston tuotto vuodelta 1988, n. 2.000 mk.
Rahaston säännöt on julkaistu Sukusanomissa, joka ilmestyi vuoden 1986 jouluna.
Tarkempia tietoja saa Kirsti Salmiselta.
Vuonna 1988 apurahahakemuksia esitettiin kolme ja kaikille
hakijoille apuraha myönnettiin: Anni Rytkönen 1.000 mk huilun hankintaan, Sampo
ja Lauri Smeds kumpikin 600 mk Tapiolan kuoron konserttimatkaan osallistumista
varten.
D.E.D. EUROPAEUS - Suurmies vai kummajainen
- tämän nimisenä on kuluneena syksynä ilmestynyt Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran julkaisu Kalevalaseuran vuosikirja 67.
Teoksessa valotetaan D.E.D. Europaeuksen elämäntyötä ja
persoonaa monipuolisesti, yhdessätoista eri kirjoittajien artikkelissa.
Kirjoittajien joukko on varsin arvovaltainen, mm. Aimo Halila, Matti Kuusi,
Kalle Achte ja Pertti Virtaranta. Mukana on myös luettelo D.E.D. Europaeuksen
säilyneistä kirjeistä, niiden joukossa useita D.E.D. E:n pikkuserkulleen, A.J.Europaeukselle
lähettämiä kirjeitä.

Kuvassa sukukokouksen nuorinta polvea: Terhi Rasilo Puppe-kanin
kanssa
SUKUSANOMAT
TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLEEN
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
|