Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1989 Tammikuu No 1 (70)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

lehtileikkeitä Liperin vuosikokouksesta


VUODEN VAIHTUESSA

Merkittävä vuosi on päättymässä - Europaeukset ovat olleet juhlatuulella kuten kannen lehtileikkeetkin tietävät kertoa. Suuntaamme eteenpäin kohti merkittävää puolen vuosisadan merkkipaalua. Toiminnassa uusi vuosikymmen tuo uudet haasteet ja toivon, että vakiintuneisiin ja turvallisiin toimintakuvioihin löydettäisiin uusia muotoja ja uutta ilmettä. Nuorten ja lasten mukana olo ja innostus antavat enteillä, että näin on odotettavissakin.

Tämä Sukusanomien numero rakentuu suurelta osalta 40-vuotisjuhlan muistelulle. Näin pyritään vielä välittämään Liperin kesätunnelmia sekä osanottajille että ennen kaikkea niille sukulaisille, jotka eivät olleet mukana.

Vahva yhteisyyden tunne vallitsi Liperissä juhlaviikonlopun ajan, olimme todella juurillamme. Vielä tässä yhteydessä haluan kiittää Rotilan isäntäväkeä ja juhlakokoustyöryhmää suuresta vaivannäöstä juhlan järjestämisessä. Varmasti kaikki mukana olleet yhtyvät kiitoksiin. Yhdessä voimme myös todeta, että kerrankin jäi aikaa vapaalle yhdessä ololle ja seurustelulle, minkä ajan puute on yleensä syksyisistä sukukokouksistamme jäänyt mieleen.

Kesän juhla tallennettiin sekä videonauhoille että valokuvaten. Kuvia voinemme toinen toisiltamme saada nähtäväksi ja tilata. Ensi syksyn sukukokoukseen pyritään myös saamaan mahdollisimman paljon kuvia esille.

Kiitän kaikkia sukuyhdistyksen ja erityisesti hallituksen jäseniä kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille hyvää ja sisältörikasta vuotta 1989.

Kirsti Salminen


SUVUN SUVIJUHLAT LIPERISSÄ 2.-3.7.1988

Lauantai 26.7. autosuunnistusta kohti Liperiä. Tytär Leena seuranani olin viettänyt illan, yön ja aamun Heinäveden Valamossa, luostarin hiljaisuudessa. Kirkollepa tie Liperissäkin johdatti. Siellä parveili tuttua joukkoa: Teuvo ja Tamara, Voipion Pirkko ja Pentti, Anita Lalander, Hirvensaloja mm. Siitä iloisesta hetkestä alkoi juhla.

Sukukokous ja lounas nautittiin seurakuntatalolla, veden partaalla, paikalla missä Liperin vanha pappila (myös A.J. Europaeuksen) on sijainnut. Kokouskin todella nautittiin, sillä sitä höystivät kauniit musiikkiesitykset ja monet äänissä komeasti lauletut yhteislaulut.

Muutaman tunnin kuluttua koitti odotettu hetki. Kolmen kuusen luota käännyttiin vasemmalle, ajettiin kummalliseen pusikkoon, joka oli kuin olikin kymmenien autojen parkkipaikka. Pääsimme tutustumaan Rotilaan ja sen avaraan pihapiiriin. Vanha, vanha talo, vielä vanhemmat piharakennukset, vielä vanhempi savusauna (200-vuotias) ynnä lisäksi kiviraunioteatteri. Hirvensalon sukukunta on pitänyt taloa pieteetillä, ja se on joutunut selvästikin oikeisiin käsiin. Varsinkin salissa oli Europaeusten ajan henkeä sekä perintötavaroita. Keittiökin kuin entisaikaan: ei sähköä, suuri puuhella piti huolta, että helteellä lämpöä riitti! Silläpä vaan emäntä- ja isäntäväki oli valmistanut uskomattoman määrän uskomattomia herkkuja. Maakellarista kannettiin kylmät ruuat: piirakat, monet salaatit, kalat, kaljat. "Automaatit" pelasivat pihalla ja tuottivat simaa hellepäivän janoisille juhlijoille.

Tasan kello 18 tapahtui Sembra-männyn juhlallinen istutus Rotilan pihapiiriin, Karjalan mehevään maaperään. Kirsti Salmista tässä tehtävässä avustivat Eero Hirvensalo ja Martin Smeds. Erkki Hirvensalo lausui Ahti Rytkösen laatiman Sembra-loitsun loppusäkeet kuin shamaani konsanaan.

Vaikuttavan hetken päätti komeasti laulettu Karjalaisten laulu.

Kiihkeä odotus, pienten ja suurtenkin, sai vihdoin täyttymyksen. Rauniolinnateatteri, kuin pienois-Olavinlinna, sai katsomon ja yleisön; esitys alkoi. Oli oma orkesteri, kuoro, kapellimestari (Eero Hirvensalo) ja mustikkapoikia ja puolukkatyttöjä, puolukkamuori, mustikkakuningas (ei-aivan-kevyt-Martin Smeds) muurin harjalla. Jännitystä: pysyykö? putoaako? kestääkö vanha muuri? Kengurupalloilla pomppivat marjalapset olivat vastustamattomia. Ja tietenkin itse Matti. Kyseessä oli Eenok Rytkösen sanoittama ja Oskari Tillin säveltämä "Pikku Matin marjamatka". Musiikkiosuus aivan taitavaa ja sulokasta, kuten koko esitys.

Seurustelu pihamaalla jatkui. Sukua oli paikalla n. 80, joista lapsia parikymmentä. Videokamerat surisivat useallakin olkapäällä. Otettiin kuvia kaikki yhdessä tai kaikki erikseen ynnä muita variaatioita. Natalian, Adden, Theklan ja Noran jälkeläisistä tehtiin omat ryhmänsä. Kilpailtiin sekä ryhmän suuruudessa että ehkä myös äänekkyydessä.

Martin Smeds lämmitti savusaunaa kaiken aikaa. Illan tullen miesväki meni ensin ottamaan tuntumaa. Eräs niin perusteellisesti, että lauteilta murtui lattialauta. Meidän naisten vuoro alkoi puoliltaöin. Täysin noenmusta, avara, savuntuoksuinen. Kynttilä pienellä miltei umpeennokeentuneella ikkunalla antoi heikon pehmeän valon. Käsikopelolla, lavon lattian reikää varoen hiivimne löylyihin: kuumat, pehmeät, tuoksuvaiset. Elämys!

Lämpimässä kesäyössä jatkui jutustelu talon kuistikolla. Pikkutunnit kuluivat. Sukupolvet ottivat mittaa, kuka pisimpään jaksaa: alle 1/2 vuotiaat pärjäsivät vähintään pistesijoille.

Sitä päivää ja sitä yötä ei unohda.

Kaunis pyhäaamu. Kirkonkellot kutsuivat esi-isä A.J. Europaeuksen haudalle, jossa Erkki Hirvensalo piti sytyttävän puheen. Kirkko oli täynnä kansaa, Europaeukset etupenkeissä kuin parempi väki ennen. Hirvensalo-Smeds-Takala -sekstetti musisoi taas täydellisen kauniisti. Samuel Lehtosen saarnassa seurakuntakin sai kuulla suvustamme ja juhlastamme. Nuoret herrat Smeds lauloivat Agnus Dei iki-ihanasti. Yhteisen ehtoollisen viimeiset "vieraat" olivat isäntäväkemme musikaaliset nuoret lapsineen ja pikkuvauvoineen. Kyynel tuli silmään. Mietin: miksi meillä niin pitkään vastustettiinkin lasten ehtoolliselle pääsyä. Kirkonmenon päätyttyä kiipeäminen kirkontorniin katsomaan maisemia ja kirkonkelloja. Ja siinähän se: "Seurakunta tietti - Europaeus tuotti", korukirjaimin kellon laidassa. Pieni pelokas lepakonpoikanen katseli kummissaan tornista alas pyrkivää iloista joukkoa. Eron haikeus sävytti kahvihetkeä seurakuntatalolla. Juhlat olivat päättyneet - mutta mitkä juhlat!

Anneli Äyräpää


SEMBRA-MÄNTY MUISTOPUUKSI ROTILAAN

Sukuyhdistyksensä 40-vuotisjuhlapäivänä 2.7.1988 istuttivat A.J. Europaeuksen jälkeläiset Sembra-männyn Rotilan pihapiiriin - kunnioittaakseen esipolviensa työtä ja uskoen tulevaisuuteen.

Tilaisuutta varten oli Ahti Rytkönen kirjoittanut kalevalamittaisen SEMBRA-loitsun, joka sopivalla tavalla täydentää Puiden synty -loitsua (Elias Lönnrot: Loitsut s. 310).

SEMBRA

Vaan ei Sampsa Pellervoinen
sembran kylvöhön kyenny,
ouvon kylvöhön petäjän,
pitkäneulaisen petäjän,
pähkinällisen petäjän.
Puuttui nää'än nahkasesta,
koivesta kesäoravan,
puuttui sembran siemeniä,
niitä pikkupähkinöitä.
On sembra tulokas uusi,
rajan myöhemmin ylitti.

Sembra kuitenkin sanovi,
puu puhuvi pähkinäinen
terveiset esi-isiltä,
terkut ugrien urilta.
Sembra tuttu syrjääneille,
komin kielen taitaville.
Komissa nimeä kaksi,
kaksi sembralla nimeä.
Venäjästä kedro saatu,
syvin synty kreikan kedros.
Sembran toiseksi nimeksi,
synonyymiksi somaksi
syrjäänihin sus-pu syntyi,
sus-puu suomeksi sanoen,
sus on outoa sukua,
piilosyntyinen sananen.
Sitten ostjakin opetus.
Siell' on naager sembran siemen,
suomen nakris lie sukua.

Heimoveljemme itäiset,
Suomemme sukuiset kansat
hyötyvät sadosta sembran.
Käpyset kopistelevat,
tanterelle tarpoilevat,
niinkuin oksista omenat,
pitkällä kurikkapuulla,
nuijapäisellä vavalla.
Irti siemenet kävyistä,
pähkinät välistä suomuin
hammaspuilla päästelevät
kahen kaulaimen välissä,
siemenet sirottelevat,
pähkinät levittelevät
aurinkoiselle alalle,
päivänpaistamasijalle.
Siinä kuivuvat hyviksi.
Vielä seulanta lopuksi.
Niin on vuoro siemenillä,
varma pääsy pähkinöillä
herkkupöytähän omahan
taikka muille myytäväksi.

Nyt tämä satoinen sembra,
pähkinällinen petäjä
muistopuuksi puhkeavi
Europaeuksen suvulle
Liperihin liittyvälle.
Monin muistoin puhkeavi,
juurtuvi pyhäksi puuksi.

Ahti Rytkönen


ERKKI HIRVENSALON PUHE A.J. EUROPAEUKSEN HAUDALLA 3.7.1988

Anders Josef Europaeus, me jälkeläisesi olemme tähän tulleet kunnioittamaan Sinun ja esiäitiemme Sofia Wilhelminan ja Selma Augustan muistoa.

Se perinne, jonka elämäntyösi kautta olet meille siirtänyt ja ainoalaatuisessa päiväkirjassasi muistiin merkinnyt on tyttäresi Theklan pojan Toivo Valtavuon aloitteesta koonnut meidät nimeäsi kantavaksi yhdistykseksi 40 vuotta sitten tyttäresi Noran ja hänen perheensä elämäntyön näyttämöllä Haapavedellä.

Tällaisena kuuden sukupolven tapaamisen hetkenä osin muistojen, osin elävän elämän yhdistäminä, saatamme tuntea tavallisin tavoin mitatun ajan katoavan. Tilalle astuu persoonan aika, henkisen vaikuttamisen, rehellisen kilvoittelun ja työn henkilökohtainen vaikutusaika, joka Sinun tapauksessasi on kalenterin mukaan mitaten harvinaisen pitkä. Se tempaa meidätkin lähellesi tuntemaan vaikutuksesi pitkäjänteisyyden, aavistamaan luonteesi voiman.

Tajuamme Sinun eläneen Euroopan suurten muutosten Ranskan ja Venäjän vallankumousten välisenä aikana. 11 ensimmäistä ikävuottasi olit Ruotsin kuningaskunnan ja sen jälkeen Venäjän keisarin alamainen. Olit rakentamassa ja toteuttamassa autonomista hallitusmuotoamme tammikuun valiokunnassa ja säätyvaltiopäivillä. Vaikutuksestasi muodostui tämä seutu kansallisen heräämisen ja toiminnan keskukseksi Pohjois-Karjalassa.

Tällä rauhan kartanolla tavatessamme tervehdimme myös työsi jatkajia, maan poveen miespolven vaihtuessa peittyneitä sukulaisiamme kautta Suomen Niemen. Naisia ja miehiä, jotka aikakausien vaihtuessa, rauhan sodan töissä ovat kukin kohdallaan paikkansa täyttäneet kuka näkyvämmin kuka huomaamattomammin kukin täyden panoksensa antaen.

Lähiomaistesi keskuudessa, paikkakuntasi monipuolisena toiminnanjohtajana olet muodostunut meille esikuvaksi, jota kirkastaa yhteiseksi hyväksi toimiminen. Olet henkilössäsi liittänyt meidät Karjalaiseen heimoon, sen historian hämärään ulottuvaan perinteeseen ja olet tällä paikalla ja tällä seudulla, Jumalan sarkamiehenä kyntänyt uraa, jota meidän on hyvä jatkaa ja jonka pää on Luojan kädessä. Mikähän olisi viestisi ja sanasi Europaeus meille tässä ja tänään. Ehkäpä lyhyesti toteaisit fyysisen aikasi taustat, ehkäpä kokoaisit sen jälkeisen, kansallisen kehityksemme vaiheet tähän päivään saakka. Ehkäpä katsoisit yli kansallisten rajojemme ja näkisit meidät osana Eurooppaa ja maailmaa. Sanomasi olisi varmaan luonteesi mukainen; ahkeruudella ja taidolla osallistuminen nykyiseen maailmanlaajuisena tajuttavaan kehitykseen.

Varmaan kannattaisit rauhaa edistäviä hankkeitamme Etykistä YYA:han.

Varmaan kehottaisit meitä edistämään tasapuolisuutta kaikenkattavassa yhdentymisprosessissa.

Ehkäpä nimesi ja vakaumuksesi pohjalta näkisit ja tiivistäisit aikamme tärkeimmäksi projektiksi rauhan asian.

Ehkäpä sanasi kuuluisivat

Pax Fenniae
Pax Europaea
Pax Mundi
Pax Dei!


KERTOMUS VIIME KESÄLTÄ

Kun alan muistella viime kesää, ensiksi tulee mieleen - musiikkileirin jälkeen - juhlasukukokouksemme Liperissä ja kun nyt aloin muistella, muistan kaikki ne mukavat tapahtumat, joita siellä koimme: Rotilan kauniin pihapiirin, kirkon, esityksemme Pikku Matin marjamatkasta, yhteisvalokuvan, kaikki tapaamamme sukulaiset ... Vaan aloitankin aivan alusta.

Lähdimme Tervamäestä (kesäkoti Kuhmoisissa) hieman suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Jossain vaiheessa pysähdyimme uimaan (silloinhan oli todella kuumaa) ja menimme myös syömään ... vaan yllätys! Tarjoilija-harjoittelija unohtikin tilauksemme. Istuimme siinä kädet ristissä hyvän puolituntisen, mutta sitten kävimme jo kysymässä. Saimme vihdoin ruokaa ja pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme melkein perillä kun bensiini alkoi olla huolestuttavan vähissä. Matka oli korpitaivalta, mitä jos bensa loppuisi? Selvisimme kuitenkin ja kiiruhdimme Pikku Matin marjamatkan kenraaliharjoituksiin.

Meidät toivotettiin tervetulleiksi Rotilaan ja sukukokoukseen tervetuliaismaljalla. Lähdimme heti tutkimaan suurta pihapiiriä ja vähän taempana sijaitsevia navetan raunioita, jotka olisivat esityksemme kulissit. Vähän niin kuin Savonlinnan oopperajuhlilla.

Matkapäivämme oli siis perjantai. Lauantai oli itse juhlakokouksen aika. Kun aikuiset kuivettuivat virallisessa kokouksessa, lapset leikkivät kaikenlaisia leikkejä seurakuntatalon (jossa kokous pidettiin) pihalla. Sain leikeistä hauskoja kuviakin. Tärkeä kohta kokouksessa minulle oli stipendien jako, sillä minulle myönnettiin apuraha uuden huilun ostoa varten. Uusi soitin on hankittu ja soi jo kauniisti (silloin kun soittaja oikein jaksaa yrittää, uuden huilun sisäänsoittaminen kestää vähän aikaa).

Lauantai-iltana esitimme sitten Pikku Matin marjamatkan, joka otettiin myös videolle. Toivottavasti suuri yleisö piti siitä.

Sunnuntaina oli vuorossa jumalanpalvelus, jota ennen kävimme A.J. Europaeuksen haudalla ja laskimme sille kukkia. Jumalanpalveluksen jälkeen saimme seurakuntatalolla kirkkokahvit, joiden jälkeen laaja sukukuntamme alkoi jälleen hajaantua.

Kokoontumisemme oli niin merkittävä, että siitä oli artikkeli Karjalaisessa ihan valokuvan kanssa ja kaikkea.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä maku. Kiitos kaikille, jotka viitsitte järjestää sen!

Anni Rytkönen


Ella Kitunen

Maat. ja metsät. tri h.c. Ella Kitunen kuoli Helsingissä 8.10.1988. Hän oli syntynyt Utajärvellä 3.8.1890.

Ella Kitunen oli sukuyhdistyksemme vanhimman perustajasukupolven viimeinen edustaja ja hän oli myös yhdistyksen kunniajäsen.

Ella Kitunen siunattiin haudan lepoon 22.10.1988 Helsingissä Vanhassa kappelissa. Muistokirjoituksena julkaistavaksi olemme saaneet piispa Samuel Lehtosen - Ella Kitusen vävyn - pitämän siunauspuheen.

Ella Kitunen
3.8.1890 - 8.10.1988

Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille (Luuk. 2:29-32).

Herre, ny låter du din tjänare gå hem, i frid, som du har lovat. Ty mina ögon har skådat frälsningen, som du har berett åt all folk, ett ljus med uppenbarelse åt hedningarna och härlighet åt ditt folk Israel.

Rakkaat ystävät, kära vänner. Ella Kitusen harras odotus on täyttynyt. Hän on päässyt kotiin. Pitkä, sisältörikas elämä on päättynyt. Taistelut on taisteltu. Herra on päästänyt palvelijansa lähtemään rauhaan.

Me olemme kokoontuneet häntä saattamaan. Kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän on meille merkinnyt, rakkaudesta, uurastuksesta, neuvoista, esimerkistä. Muistelemme häntä ja hänen elämäntyötään. Yhdessä hiljennymme elävän ja pyhän Jumalan, elämän antajan, Luojan ja Lunastajan eteen.

Ella Kitusta saattaessamme kysymme, mikä antoi hänen elämäänsä sisällön. Mikä teki hänelle elämän elämisen arvoiseksi?

Ensimmäiseksi on varmaan mainittava puoliso ja perhe. Itse häntä oli lapsena kohdannut raskas isku, kun hän 12-vuotiaana menetti äitinsä. Mutta hän sai elämältä runsaan korvauksen lapsissa, lastenlapsissa ja lastenlasten lapsissa. Nuorimmatkin heistä sai kaikki nähdä vielä näinä viimeisinä aikoinaan sairaalassa ollessaan. Pienet lapset olivat hänelle tärkeitä, ja hänellä oli erityinen kyky kohdata heidät ja saavuttaa heidän luottamuksensa.

Ella Kitunen rakasti tiedettä ja tutkimusta. Hän seurasi sitä niin kauan, kuin pystyi itse lukemaan. Mutta tiede ei ollut hänen elämässään itsetarkoitus, vaan sen tulokset oli sovellettava ihmisen palvelemiseen. Tieteen avulla oli selvitettävä, mikä oli ihmiselle terveellistä ravintoa. Miten ihmisten elämän edellytyksiä voitaisiin parantaa tieteen avulla? Tässä kohden hän oli oman alansa uranuurtaja ja edelläkävijä selvittäessään jo 1920-luvulla vitamiinien ja hivenaineiden merkityksen ravitsemuksessamme. Myös katsomuksissaan hän oli hämmästyttävän nykyaikainen. Hän suositteli yksinkertaista elämäntapaa ja noudatti myös itse sitä. Se kulki käsikädessä yksinkertaisen, terveellisen ravitsemuksen kanssa.

Ella Kitusen mielenkiinto ei kuitenkaan rajoittunut vain hänen omaan alaansa. Hän oli esivanhempiensa jälkiä ja kulttuuriperintöä noudattaen sydämeltään humanisti, joka seurasi yleisiä asioita ja oli kiinnostunut inhimillisestä ajattelusta ja kulttuurista sen eri ilmauksissa.

Voimme sanoa, että hän oli idealisti, aatteiden ihminen, ei siinä mielessä, että elämän realiteetit olisivat olleet hänelle vieraita, vaan siten, että hänellä oli näky ja ihanteita. Hän oli hämmästyttävän energinen, tehokas ihminen, joka tahtoi myös käytännössä omilla toimillaan auttaa toisia ja näin toteuttaa altruistista filosofiaansa. Hän avasi kotinsa toisille niin rauhan kuin sodan aikana. Hän oli samanaikaisesti sekä erittäin säästäväinen että tuhlailevan antelias, kun apua tarvitseva lähimmäinen osui hänen kohdalleen.

Ella Kitusen osaksi tuli myös raskaita vastoinkäymisiä, ennen muuta oman pojan kaatuminen Kannaksella kesällä 1944 ja yksin jääminen rakkaan puolison kuoleman jälkeen v. 1955.

Hän sai asua omassa kodissaan Lauttasaaressa 96-vuotiaaksi, ja se merkitsi hänelle paljon. Kaatumisesta kotona 3.12.1986 alkoi viimeinen vaihe, vajaat kaksi vuotta sairaalassa hyvässä hoidossa.

Miten tämä lahjakas, pystyvä ja vahva ihminen löysi ja koki Jumalan armon, joka kantaa ihmistä, kun voimattomuus saa otteen häneen ja elämän ristiriidat nostavat päätään?

Usein hän viime vuosinaan sanoi, ettei hän milloinkaan ollut aivan yksin. Äidiltään hän oli perinyt uskon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, ja tämä usko syveni ja vahvistui, kun hänen oli kohdattava elämässä se, mikä oli raskasta ja vaikeaa.

Saattosanaksi Ella Kituselle olen valinnut Simeonin kiitosvirren, jonka alkusanat olivat hänen kuolinilmoituksessaan. "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi."

Vanha Simeon oli odottanut kaiken ikänsä täyttymystä. Sitten tuli hetki, jolloin Kristus-lapsi temppelissä laskettiin hänen käsivarsilleen ja hän sai kohdata Messiaan. Hänen elämänsä odotus oli täyttynyt. Simeonin kiitosvirsi, Nunc dimittis, joka sisältyy kirkkomme rukoushetkeen päivän päättyessä, kuvastaa syvintä mahdollista iloa ja tyydytystä. Nyt olen löytänyt. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastustyösi, Herra. Nyt sinä annat palvelijasi lähteä rauhassa.

Kuolema ei ollut Simeonille elämän kauhea loppuminen, tyhjyyteen häviäminen, vaan hänen odotuksensa täyttyminen. Hän oli elämänsä aikana kohdannut valon, joka loistaa meille Jeesuksessa Kristuksessa. Kun kuolema tuli, hän näki tuon saman valon täydessä loistossaan.

Ella Kitunen oli saanut nähdä saman valon ja löytää täyttymyksen ja turvan Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Pitkästä elämästä ja sen aikana osoitetusta rakkaudesta kiittäen jätämme hänet nyt turvallisesti Jumalan syliin odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Samuel Lehtonen


TAPIOLAN KUORON MATKA AUSTRALIAAN, UUTEEN-SEELANTIIN JA HAWAIJILLE
Sampo Smeds

Olimme viime kesänä Tapiolan kuoron kanssa maailmanympärimatkalla. Ensimmäinen matkakohteemme oli Singapore. Sieltä jatkoimme Australiaan, ensin Sydney'n kaupunkiin, sitten Canberraan, jossa vietettiin ISME-viikkoa (ISME on kansainvälinen musiikkikasvattajien järjestö). Tämän vuoden teemana ISMELLÄ oli "A World View of Music Education". Tapiolan kuorolla oli Canberrassa kolme konserttia, ja se esiintyi myös "havaintovälineenä" johtajansa Erkki Pohjolan kuoronjohtoseminaareissa.

Canberrasta siirryimme takaisin Sydney'iin, jossa meillä oli kaksi konserttia. Sitten oli vuorossa Adelaide, jossa oli vapaapäivä! Lauloimme konsertin kaupungintalolla. Viimeinen australialainen kaupunki oli Melbourne. Sielläkin saimme vähän hengähtää, pidimme koulukonsertin ja lähtökonsertin Robert Balackwood Hallissa. Australiassa asuimme yhteensä neljässä eri perheessä. Kävimme monessa eläintarhassa ja näimme siellä Koala-karhuja, kenguruita, Wombatteja ja ihmeellisiä lintuja.

Australiasta lensimme Uuteen-Seelantiin, Christchurchiin. Lentokentältä ajoimme suoraan Rangi-Ru-Ru-kouluun, jossa oli lehdistötilaisuus. Lauloimme koulun oppilaiden kanssa, ja he opettivat meille jo osaamaamme uusiseelantilaisen lauluun kivan koreografian. Sitä esitimmekin sitten monessa tulevassa konsertissa. Christchurchin kaupungintalolla oli konsertti. Seuraava kaupunki oli Auckland. Taas oli vuorossa konsertti kaupungintalolla. Aucklandissa kävimme myös merkillisessä akvaariossa, joka oli rakennettu vanhaan kaivostunneliin. Meitä ihmisiä kuljetettiin pleksilasiputkea pitkin liukuhihnalla, ja hait ja muut hirviöt uivat ympärillämme ja töllöttivät meitä! Uudessa Seelannissakin asuimme perhemajoituksessa.

Uudesta-Seelannista lensimme n. yhdeksän tuntia Hawaijille, Honoluluun, ja tulimme perille saman päivän aamuna, jolloin olimme matkan alkaneet! Aikaeroa kurottiin umpeen olan takaa. "Jumbo Jetti" tärisi matkamme kovimmassa myrskyssä. Honolulu oli lämmin paikka, jatkuvasti noin 30 C. Australiassa ja Uudessa-Seelannisssa oli ollut talvi, mutta Honolulussa oli todella kuuma kesä. Emme kuitenkaan palaneet, kun varoimme ottamasta aurinkoa. Tyynen meren aallot olivat korkeimmillaan kahdeksan metriä, ja uimme kaiken vapaa-aikamme. Asuimme jälleen perheissä. Honolulussa lauloimme kaksi konserttia, Kamehameha-koulussa ja Rotary-klubilla.

Honolulusta lensimme Los Angelesiin, jossa asuimme "Hollywood Roosevelt" hotellissa. Teimme retken Universalin elokuvastudioille. Siellä meille esitettiin mitä uskomattomimpia filmaustrikkejä. Olimme keskellä Galactica-taistelun melskettä, ja pääsimme Ritari Ässän Kitt-auton ohjaimiin. Los Angelesista alkoi sitten 12 tuntinen kotilentomme. Seutulan lentokentällä olivat äiti, Aino ja Eero-vauva vastassa.

Matkamme kesti yhteensä viisi viikkoa, ja se oli todella mahtava kokemus. Saimme paljon uusia ystäviä ympäri maailman, ja huomasimme jälleen kerran, kuinka laulu yhdistää!

Kiitos sukuyhdistykselle matkastipendistä!

Sampo ja Lauri


TILINPÄÄTÖS 31.12.1987

Tase

Vastaavaa:

 

 

Rahaa kassassa

0,00

 

- PST:llä

64,53

 

- KOP

6.450,30

 

- KOP, TV

1.171,81

7.686,64

 

----------

 

Osakkeet

1.300,50

 

- TV

2.629,40

 

Depentuurit

20.000,00

23.929,90

 

----------

----------

 

 

31.616,54

 

 

==========

Vastattavaa:

 

 

Pääoma 1.1.87

9.642,13

 

tilik. tappio

3.174,50

6.467,63

 

----------

 

A Äyräpään rahasto 1.1.87

20.000,00

 

Korot

2.339,70

 

Stipendi

1.000,00

21.339,70

 

----------

 

T Valtavuon rahasto 1.1.87

3.422,31

 

Korot

29,30

 

Osingot

357,60

3.809,21

 

----------

----------

 

 

31.616,54

 

 

==========

Tuloslaskelma

Tuotot

jäsenmaksuista

+ 2.160,00

 

 

lahjoituksesta

+ 64,66

+ 2.224,66

 

 

----------

 

 

osinkotuotot

+ 184,80

 

 

korkotuotot

+ 251,54

+ 436,34

 

 

----------

 

Kulut

lehtikulut -86

- 579,60

 

 

lehtikulut -87

- 1.167,60

- 1.747,20

 

 

----------

 

 

AJE:n elämäkerta
Sukututkimusseura

- 10.380,00

 

 

postitus

- 289,10

 

 

myynti

+ 7.740,00

- 2.929,10

 

 

----------

 

 

kukat ja adressit

- 219,20

 

 

vuosikokouskulut

- 940,00

- 1.159,20

 

 

----------

----------

 

tilikauden tappio

 

3.174,50

 

 

 

========


Kertomus A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:n toiminnasta toimikaudella 1.1. - 31.12.1987.

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 39. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 178 varsinaista jäsentä ja yksi kunniajäsen.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen, muina hallituksen jäseninä Liisi Klobut, Eeva Laine, Kauko Laine, Elina Lehtonen, Sirkka Montonen, Kari Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds, Aino Takala, Jaakko Äyräpää sekä Pertti Äyräpää.

Hallituksen valitsemina toimivat varaesimiehenä Elina Lehtonen ja sihteerinä Liisi Klobut ja rahastonhoitajana Pertti Äyräpää.

Hallitus kokoontui toimikauden aikana neljä kertaa.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi toimikauden aikana yhden kerran, numero 68 joulukuussa. Lehden toimituskuntaan kuuluivat Eeva Laine, Elina Lehtonen ja Kirsti Salminen.

Aune Äyräpään rahastosta oli ensimmäistä kertaa haettavissa apurahoja. Jaettavana oli 2.700 mk. Hallituksen asettamaan määräaikaan mennessä tuli yksi hakemus, jonka esittäjälle Risto-Sakari Kyyrölle vuosikokous hallituksen esityksen mukaisesti myönsi anotun 1.000 mk:n apurahan huilun hankkimista varten.

A.J. Europaeuksen elämäkerta-teos ilmestyi toimikauden aikana Suomen Sukututkimusseuran julkaisuna. Yhdistyksen jäsenillä oli tilaisuus hankkia teosta haltuunsa yhdistyksen kautta. Yhdistys on osallistunut teoksen julkaisukustannuksiin.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 24.10.1987 Kahvihuone Matildassa Helsingin Töölössä. Kokouksessa oli läsnä 43 sukulaisen joukko. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Martti Hirvensalo.

Yhdistys on muistanut jäseniään heidän merkkipäivinään kukin tai sähkein.

Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1987 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 31.616,54 mk, tappiota 3.174,50 mk. Tästä pääomasta kuuluu 21.339,70 mk Aune Äyräpään rahastoon. Toivo Valtavuon rahaston pääoma on vastaavasti 3.809,21, voittoa 386,90 mk.

Hallitus


AUNE AYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT 1989

Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat taiteen harrastuksen ja opintojen edistämiseen ja tukemiseen yhdistyksen jäsenten keskuudessa julistetaan haettavaksi 30.4.1989 mennessä. Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään esimiehelle Kirsti Salmiselle.

Jaettavana on rahaston tuotto vuodelta 1988, n. 2.000 mk. Rahaston säännöt on julkaistu Sukusanomissa, joka ilmestyi vuoden 1986 jouluna. Tarkempia tietoja saa Kirsti Salmiselta.

Vuonna 1988 apurahahakemuksia esitettiin kolme ja kaikille hakijoille apuraha myönnettiin: Anni Rytkönen 1.000 mk huilun hankintaan, Sampo ja Lauri Smeds kumpikin 600 mk Tapiolan kuoron konserttimatkaan osallistumista varten.


D.E.D. EUROPAEUS - Suurmies vai kummajainen

- tämän nimisenä on kuluneena syksynä ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisu Kalevalaseuran vuosikirja 67.

Teoksessa valotetaan D.E.D. Europaeuksen elämäntyötä ja persoonaa monipuolisesti, yhdessätoista eri kirjoittajien artikkelissa. Kirjoittajien joukko on varsin arvovaltainen, mm. Aimo Halila, Matti Kuusi, Kalle Achte ja Pertti Virtaranta. Mukana on myös luettelo D.E.D. Europaeuksen säilyneistä kirjeistä, niiden joukossa useita D.E.D. E:n pikkuserkulleen, A.J.Europaeukselle lähettämiä kirjeitä.


Terhi Rasilo
Kuvassa sukukokouksen nuorinta polvea: Terhi Rasilo Puppe-kanin kanssa


SUKUSANOMAT
TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLEEN
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.