![]()

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1953 Syyskuu No 3 (7)
Ann Mai Rytkönen
Yllättävänä saapui tieto; että Ann Mai Rytkönen on joukostamme poistunut. Hän kuoli äkkiä sydänhalvauksen kohtaamana Helsingissä, elokuun 15 päivänä.
Vainaja oli syntynyt Oulussa tammikuun 15 päivänä 1895. Vanhemmat olivat veturinkuljettaja Frans Johan Blomberg ja hänen vaimonsa Ulrika Lovisa Strömberg. Anna Marian (se oli virallinen nimimuoto) ollessa vielä pikku tyttö perhe muutti Viipuriin. Siellä hän kävi ruotsalaisen tyttökoulun, josta sai päästötodistuksen 1914, Toimittuaan 4 vuotta liikealalla suoritti hän Viipurin lääninsairaalan sairaanhoitajatarkurssin 1918-20 ja merkittiin Iääkintähallituksen luetteloihin "vanhempana sairaanhoitajattarena" 1922
Sairaanhoitopalveluksensa hän aloitti vanhempana hoitajana Viipurin sotilassairaalassa 1920. Sieltä hän siirtyi Viipurin sotilassairaalaan, maamme silloin suurimpaan keskussotilassairaalaan, jossa hän toimi 1922-24 laboratorio- sekä leikkaussalin ja upseeriosaston osastonhoitajattarena ja pariin otteeseen v.t. ylihoitajattarena. Rasittunut terveys y.m. seikat vaikuttivat, että hän täältä joutui rauhallisempaan, mutta samalla itsenäisempään tehtävään, Pioneeripataljoonan sairaanhoitajattareksi. Näin hän tutustui samassa pataljoonassa palvelevaan nuoren vänrikkiin Ilmari Rytköseen, joka - vaikeasti haavoittuneena Viron vapaustaistelussa - vielä silloin tällöin tarvitsi sairaanhoitoapua. Pian seurasi kihlaus ja häät, jotka vietettiin Hämeenlinnassa 13.12.1925. Niin Anna Maria Blombergista tuli Ann Mai Rytkönen.
Nuorella upseerinrouvalla ei siihen aikaan ollut mikään loistava asema. Pienellä palkalla oli tultava toimeen ja alituiset siirrot paikasta ja varuskunnasta toiseen häiritsivät pahasti kodin elämää. Kuuden ensimmäisen vuoden aikana oli kokonaista 13 muuttoa. Mutta Ann Mai oli erinomainen puoliso ja äiti, aina hyvä, ystävällinen, altis ja toimelias. Koti ja lapset olivat hänen maailmansa ennen kaikkea, niille hän työnsä ja parhaat voimansa omisti Miehensä elämäntyötä ja harrastuksia kohtaan hän aina tunsi lämmintä kiintymystä. Hän toimi varuskunnissa olon aikoina sotilaskotitehtävissä ja päällystökouluaikana (10 vuotta) Lotta Svärd-yhdistyksessä. Koti oli hyvin vierasvarainen. Etenkin nuoret upseerit ja upseerioppilaat tunsivat sen kuin omaksi kodikseen. Samoin siellä kävi heimokansojen jäseniä, virolaisia, inkeriläisiä, itäkarjalaisia, joista jotkut asuivatkin Rytkösillä pitkiä aikoja.
Miehensä sukuun Ann Mai Rytkönen tunsi läheisesti kuuluvansa. Yhdistykseemme hän liittyi - perheensä muiden jäsenten kanssa - jo perustamisvaiheessa ja monella tavalla ilmeni hänen harrastuksensa meidän yhteisiä pyrintöjä kohtaan. Tuskin oli yhtään kokousta tai muuta yhteistä tilaisuutta, jossa hän ei olisi ollut mukana. Suoraluontoisena, olemukseltaan vaatimattomana, luonnollisena ja arvokkaana hän oli yhdistävä elementti meidän piirissämme.
Nyt on yhdistyksemme yhtä uskollista jäsentä köyhempi. Hänen muistonsa elää valoisana meidän mielessäme.
Ann Mai Rytkösen ruumiinsiunaus tapahtui Krematorion kappelissa elokuun 27 päivänä. Sukuyhdistys oli tilaisuuteen lähettänyt Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liiton kukkaisrahaston adressin.
Henkilötietoja.
30.4.-53 |
Sairaanhoitajatar Anna Liisa Tolonen ja assistentti, fil.kand. Teuvo Pekka Äyräpää vihittiin Tukholmassa. |
14.6.-53 |
odontologian kandidaatti Kerttu Anneli Havupuu ja dipl.insinööri Paavo Johannes Äyräpää vihittiin Tampereella. |
19.6.-53 |
Martti Juhani Hirvensalo suoritti dipl.insinööritutkinnon teknillisen korkeakoulun sähköteknillisellä osastolla. |
22.6.-53 |
Jukka 0smo Tapani Rasilo syntyi Kajaanissa. |
13 .8.-53 |
Metsänhoitaja Knut Birger Cajanuksen syntymästä kulunut 100 vuotta. |
15.8.-53 |
Anna Maria Rytkönen kuoli Helsingissä. |
Elli Hällström J.H. Erkon runoudessa. (Esitelmä vuosikokouksessa 1951)
Kaikille läsnäolijoille ovat varmaan tuttuja paljon lauletut laulut "Sinä kullan murunen" sekä "Kevätlinnuille etelässä". Samoin ovat kaikki kuulleet useasti Merikannon jylhien poljentojen säestämänä laulun "Syvästi meri huokaa, sen rinta kuohuaa - - - Voi laivan myrsky murtaa ja kenties uppoan, vaan sinut sielussani vien aallon pohjahan". Mutta harva läsnäolevista lienee selvillä siitä että se henkilö, jonka kuvan runoilija, J.H. Erkko, oli valmis viemään sielussansa aallon pohjaan saakka, on eräs A.J. Europaeuksen jälkeläisistä. Hän on Elli Hällström, "Kivijärven Elli-tätinä" sukulaisten tuntema, ja. hänen olemuksensa on näiden samoinkuin eräiden muidenkin Erkon runojen kautta pysyvästi kiinnitetty suomalaiseen runouteen.
Elli Hällstöm oli syntynyt Viipurissa 1876. Hänen äitinsä oli Hanna Europaeus, Liperin rovastin tyttäriä. Isä oli Reinhold Hällström, joka siihen aikaan toimi Viipurin hovioikeudessa, mutta kuoli melko nuorena jo heti nuoremman tyttären Selman synnyttyä 1877, Äiti leskeksi jäätyään toimi hovioikeuden puhtaaksikirjoittajana.
Jo kahta vuotta ennen Elli-tädin syntymää oli Viipuriin tullut n.s. Vilken koulun opettajaksi tunnettu runoilija J.H. Erkko. Hän oli tällöin iältään 27-vuotias, naimaton, melko hauskannäköinen nuorimies. Hän sai asunnon koulurakennuksessa, jonka vieressä kulmakkain oli saman talon toinen rakennus, missä asuivat Valtavuot toisessa ja Hällströmit toisessa päässä. [ 1) Mainittuun taloon, Pantsarlahdenkatu 4, muuttivat Vilken koulu, Erkko, Hällströmit ja Valtavuot vuonna 1879. (Anton Valtavuon muistelmat)] Molemmat perheet kuuluivat Viipurin suomalaiseen seurapiiriin, jossa myös Erkko heti oli mielellään nähty vieras. Hänellä oli tähän aikaan runoilijana jo nimeä, hän oli julkaissut ensimmäisen runokokoelmansa ja saanut sille suopean vastaanoton. Elettiin. parhaillaan kansallisuustaistelun aikoja ja nuori suomalainen runoilija oli varmasti tervetullut Viipurin suomalaisten joukkoon ja ystäväksi viipurilaisperheisiin, muiden muassa Valtavuolle [ 2)Erkko oli Valtavuon seminaaritoveri, pari luokkaa ylempänä.] ja Hällströmille. Erkon sanotaan olleen pidetyn seuramiehen, joka omasi taidon ylläpitää korkeampaa aatteellista tasoa seurustelussa. Opettajana ja sanomalehtimiehenä hän pian oli innokkaana mukana suomalaiskansallisissa sivistysriennoissa,. Perheseurustelun läheisyyttä osoittaa se
että hänestä tuli Elli Hällströmin kummi. Mainita voi myös että kun 1880 vietettiin Matti Äyräpään ja Berta Ingmanin häät Hanna Hällströmin luona, oli hääpäivällinen järjestetty Erkon huoneisiin. - Tästä tilaisuudesta kertoo muuten Anton Valtavuo muistelmissaan, että kun ennen vihkimistoimituksen alkua Elli ja Selma Hällström, 4- ja 3- vuotiaat, kantoivat vihkipallit paikoilleen, he ensi töikseen istahtivat niille katselijoiden suureksi riemuksi. - Erkko oli yleensä hyvin lapsirakas ja tähän kummityttöönsä hän aivan erikoisesti kiintyi. Ellin ollessa 2-vuotias hän kirjoitti runon "Pikku Elli":
Usein ihmisiä maan
Enkeleihin verrataan -
Turhaan tosiaan!
Vaan jos pikku Ellillen
Luoja antais siipyen,
Muut' ei puuttuiskaan.
Rafaelin, Murillon
Enkeleitten viaton
Katse hällä on.
Mutta Ellin tyyneys,
Armas ihmelempeys -
Muille mahdoton!
Nyt jo jaksan uskoa
Enkeleitten pahasta
Voivan varjella:
Puhdas ihmiskauneus
Miss' on, synnin-ajatus
Mielt' ei valloita.
XI k 17 p. 1879.
Samalta ajalta on olemassa Ellin valokuva, joka erinomaisesti täydentää tätä runoa.
Elli Hällström kasvoi yhdessä vajaata vuotta nuoremman sisarensa Selman kanssa ja. tuli vähitellen kouluikään. Hän oli kukoistavan näköinen ja huomiotaherättävän kaunis. Kummisetä Erkon kiintymys jatkuu ja värittyy yhä lämpimämmäksi, kun tyttö varttuu suuremmaksi, ja runot, joita hän tytölle sepittää, ovat yhä enemmän rakkausrunoja luonteeltaan.
Tähän aikaan Erkko on jo kymmenkunta vuotta opettanut. Vilken koulussa. Hänhän oli Jyväskylän seminaarista valmistunut kansakoulun opettaja, mutta tunsi koko ajan runoilijakutsumuksen varsinaiseksi elämäntyökseen ja koulutyön vain velvollisuudeksi, joskin hän aikalaisten kertoman mukaan sekä innolla että taidolla teki työtään ja saavutti varsinkin oppilaittensa kiintymyksen. Osallistuminen ajan rientoihin, niin hyvää jälkeä kuin hän siinä on jättänytkin, oli hajoittanut hänen voimiaan ja vieraannuttanut hänet varsinaisesta taiteestaan, laululyriikasta. Runoillut ja julkaissut hän oli paljonkin, mutta suureksi osaksi tilaus- ja tilapäisrunoja. Hänen terveytensä alkoi horjua, hän oli väsynyt ja kyllästynyt. 1884 hän saa valtionstipendin ja matkustaa Saksaan. Tästä lähtien hänen Viipurinaikansa onkin jo käytännöllisesti katsoen lopussa. Hän tekee parikin ulkomaanmatkaa ja joutuu yhä enemmän saamaan vaikutteita n.s. 1880-luvun realismista, joka hänelle runoilijana oikeastaan on olennaisesti vierasta. 1888 hänessä todetaan alkava keuhkotauti ja hän matkustaa Saksaan terveyttään hoitamaan. Tällä matkalla Elli Hällströmin kuva on ikäänkuin ainoa kiinnekohta, joka yhdistää hänet kotimaahan. Hän kirjoittaa:
"Katua kun astun valtavata
silmissäni huomattavaa sata
joukossa tok' etsin sinua,
silmies ja sielus suloa."
ja edelleen:
"- - silmää viehättää voi tuhannet
yksin sieluani hallitset."
Tällä samaisella matkalla Erkko tosin rakastui palavasti parikin kertaa, jopa kihlautuikin kauniin saksalaisneidon kanssa - vaikkei asiasta sitten totta :tullutkaan - ja joutuu kirjoittamaan:
"Nuo silmät suuret ja ruskeat,
palavat, etelämaiset,
ne sydämestäni poistivat
sinisilmät suomalaiset."
Mutta nähtävästi näillä sinisilmillä oli sittenkin luja sijansa runoilijan sydämessä, sillä. niin kävi, että ne saivat kauan kuivuneena olleen lyyrillisen runosuonen jälleen puhkeamaan. Tästä kirjoittaa Martti Jukola, Erkon elämänkerran kirjoittaja, seuraavasti: "Se oli Erkon sydämen uusi kevät takatalven jälkeen, ja sen silmua tekeville oksille istahtivat laululinnut jälleen visertelemään". Ja sen oli saanut aikaan "kaksi kultaista silmää, jotka samalla sulattivat runoilijan 'vaskisen sydämen' ja antoivat sen välttää ruostumisen pulan'. Niiden silmien paiste oli langennut runoilijan takatalven hangille 1888 Viipurissa. Ne olivat Elli Hällströmin suuret ja ilmehikkäät sinisilmät." [ 1) Jukola, Martti: "Juhana Heikki Erkko" I, sivu 422.] Juuri tältä ajalta on tuo tunnettu
"Sinä kullan murunen,
kullan puhtahimman,
minä vaskenpalanen
vasken ruosteisimman.
Minä kultahan kun sulan
vältän ruostumisen pulan.
"Ruostumisen pula" olikin ajateltava asia: Erkko oli tällöin 39-vuotias Elli Hällström vasta kahdentoista.
V. 1889 Erkko lähtee rahtilaivalla Englantiin ja sitä tietä Hollantiin ja Ranskaan. Tällä merimatkalla on syntynyt juuri tuo tunnettu "Merellä", jonka osassa runoilija kuvittelee:
"Jos kansain laivass' oisit
jos ynnä nyt kiljettais,
niin maailman myrskyt meitä
ei epäilyksehen sais.
Vaan saaren kaukaisen rantaan
meit tuuli tuutien veis,
siell' ain' olis kevät-ilma
ja lintuset lauloleis."
Suuri ikäero - yli 27 vuotta - tekee suhteen sangen oudoksi. Sen Erkko itsekin näkee ja asia askarruttaa häntä:
"On hulluus järjen silmillen
Kun Elliä rakastan.
Mut luonnonlait on sydäimmen
Ja niitä noudatan."'
(Runosta "Totelkoon")
"- syliini tullos, immyt siis
Kevääseen ainaiseen!
Sun nuoruutesi kautta taas
Ma liityn nuoruuteen --"
(Runosta "Henkeni")
".Kaikk' usko onko vaan pettymystä,
Vaan hetken lievitys sairaallen
Totuutta varmaa vartoessa
Vaan satu kerrottu lapsellen?"
(Runosta "Siitä herättyä")
Lieneekin niin, että se runotar, joka Erkkoa inspiroi, onkin enemmän Elli Hällströmin kuva runoilijan sydämessä kuin elävä ihminen itse. Ehkäpä tämä kuva oli Erkolle jonkinlainen sen kirkkauden, puhtauden ja ylimaallisuuden symboli, jota hänen runoilijaolemuksensa kaipasi.
Miltä sitten tämä kaikki näytti Elli Hällströmin itsensä ja hänen omaistensa kannalta? Erkon lähtiessä ylempänä mainitulle ulkomaanmatkalleen Elli Hällström ei ollut täyttänyt 13 vuotta ja oli siis vielä aivan lapsi, jolle runoilijan kiintymys oli vain kumnisedän hellyyttä, eikä edes aina mieluistakaan. [ 1) Helli Valtavuo kertoo Selma Hällströmin myöhempinä vuosina maininneen, että sisarukset pelkäsivät Erkkoa, joka pyrki hyväilemään ja suutelemaan heitä.] Anton Valtavuo sanoo muistelmissaan, että "Erkon mielenkiinto neiti Hällströmiin oli aivan platoninen, eikä viimemainitulla minun käsitykseni mukaan ollut siitä vähintäkään tietoa." Mutta kun äskeiseltä matkalta alkoi tulla kirjeitä, joissa jo ilmeni voimakkaampia tunteiita, huolestui äiti, varsinkin kun tuttavat olivat jo alkaneet huomautella asiasta. Erkon rakastumisien sanotaan olleen vakinaisena puheenaiheena Viipurissa. Olihan hän sitä laatua, joka omien sanojensa mukaan mieltyi "joa kukkaseen" ja itsekin ihmettelee, tarkoittaako näiden kukkasien moninaisuus sitä "että laulun aihetta.aina riittäis mulla". Oli siis todellakin vaara joutua naurunalaiseksi ja yleiseksi puheenaiheeksi, puhumattakaan siitä, mitä tällainen yleinen huomio vaikuttaisi juuri kehittymässä olevaan tyttöseen. Niinpä Hanna Hällström kirjoittaakin Erkolle vakavan kirjeen 20/10 1889, jossa sanoo lääkärin todenneen, että Ellillä on liian laaja sydän, minkä takia häntä on varottava rasittumiselta ja varsinkin huomion osottamiselta. Tämän takia äiti sanoo pitäneensä parempana ettei tytär ollenkaan saa käsiinsä hänelle lähetettyjä kirjeitä ja toivoo, että Erkkokin asian ymmärtäisi. Muualtakin Erkko saa vihjauksia suhteen mahdottomuudesta. Ja niin käykin, että Erkko vapautuu varsinaisesta kiihkeästä tunteestaan ja palautuu kummisetäasenteeseensa. 1890 keväällä hän saa Ellin kuvan ja kirjoittaa muistioonsa:
"Niin iso kummityttöni!
ja silloin kun sinä synnyit,
min' olin jo täysikasvuinen
Noin iso tyttö ja herttainen,
ett' aivan vaara on lässä
etten minä vanha hurri vaan
nyt rakastuisi tässä."
Tämän jälkeen ei kosketusta Erkon ja Helli Hällströmin välillä sanottavasti olekaan. Erkko ei enää palaa Viipuriin. Elli Hällströmin äiti solmii uuden avioliiton metsänhoitaja Knut Cajanuksen kanssa ja perhe siirtyy pois Viipurista. ,Molemmat sisarukset käytävät tyttökoulun loppuun Viipurissa. Elli jää pitämään huolta sisarestaan tämän viimeisenä kouluvuotena vanhempien siirtyessä jo muualle. [ 1) Tänä jälkiaikana sisarukset asuivat maisteri Sallménin luona, ja Sallménin perheen asuntona oli entinen Vilken koulun ja Erkon huoneisto (koulu oli jo silloin lakannut). ] Elli Hällströmin serkku Maikki Hällström on kertonut serkkunsa myöhempinä vuosinaan sanoneen, että hänen äitinsä, tytön tultua äidin mielestä kyllin vanhaksi, kertoi tälle koko asian ja jätti ratkaisuvallan hänelle itselleen. Tytär ei kuitenkaan halunnut jatkaa ystävyyttä pitemmälle.
Vielä niin myöhään kuin v. 1900 Erkko lähetti matkoiltaan Jerusalemista kummallekin sisarukselle erikeseen kortin. Ellin kortin teksti on: "Elli Hällströmille Saaronin ruusu muistoksi pyhästä maasta ja terveisiä". Kuivattu kukkanen on liimattu korttiin. Toisaalta oli Helli Hällströmin jäämistössä Kivijärvellä sanomalehtileike, jossa on pitkähkö Erkkoa koskeva kirjoitus. Näitä samoinkuin Erkon runoja säilytettiin "suuren kaapin alimmaisessa laatikossa". [ 2) Kertonut Maikki Hällström. ]
Elli Hällströmille kirjoittamansa runot Erkko julkaisi Helli-sikermänä 1890 ilmestyneessä runokokoelmassaan "Kuplia". Sikermän nimestä kertoo Anton Valtavuo muistelmissaan seuraavasti: "- - - hän, hienotunteisena ollen, sanoi minulle, ettei kenties olisi sopivaa panna runosikermälle yleisotsikkoa 'Elli', ja kysyi sopisiko minun mielestäni kirjoittaa 'Nelli". Minäpä vastasin, että Nelli mielestäni on kuin koiran nimi ja ehdotin nimitystä 'Helli'. Erkko hyväksyi tämän - - ."
Runokokoelma sai erittäin suosiollisen vastaanoton ja Helli-sikermän runoja pidetään yleisesti sen parhaisiin kuuluvina. Ne osoittavat, Jukolan sanoja käyttääkseni "kuinka suuri merkitys Elli Hällströmillä oli Erkon kirjailijakehityksen suuntamisessa takaisin siihen uomaan jossa hän oli nuoruudenrunoutensa voitot saavuttanut ja jossa hänen myöhemminkin tuotantonsa taiteellinen painavuus oli. " [ 3) Jukola, m.t. sivu 425. ]
Helli-runot ovat toisestakin syystä jääneet elävinä suomalaiseen kulttuuriperinteeseen. Jo 1888, siis ennen runojen julkaisemista, oli Oskar Merikanto kiinnittänyt huomionsa niiden musikaaliseen kauneuteen ja pyytänyt saada säveltää eräitä niistä, mihin Erkko suostuikin. Merikanto oli silloin vielä sangen tuntematon, ja Erkko katuikin jo lupaustaan kirjoittaen veljelleen 11/4 1889: "Pahaksi mielekseni lupasin ne Merikannon sävellettäviksi. Sen jälkeen olen ruvennut pelkäämään, että ehkei sävellys niin alkavalta taiteilijalta onnistuisi hyvin . Ja huono sävellys vain pilaisi sanat ja niihin liitetyn naisihmisen. " [ 1) Jukola, m.t. sivu 429. ] Muuta kävikin niin, että Merikanto juuri näillä laulusävellyksillä - Kevätlinnuille etelässä, Sinä kullan murunen sekä Merellä - "löi itsensä läpi" ja toisaalta juuri Merikannon musiikki teki nämä runot koko kansan omaisuudeksi - jopa niin, että niistä syystä voi sanoa, että ne ovat kuluneet kansan suussa.
Millainen Elli Hällström oli lapsena, siitä antaa käsityksen Helli-sikermän runo "Hän kotona", jossa kuvaillaan hänen oloansa kodissa ja hänen suhdettaan serkkuihin (Valtavuon sisaruksiin). "Kuvaus on", sanoo Anton Valtavuo, "erittäin todenmukainen ja oikea", vaikka runo taiteellisessa suhteessa ei olekaan koolman parhaita. Se kuuluu seuraavasti:
"Hän on kuin rauha, järjestys,
Kuin kevätaamun henkäys
Ja hänen pikku kammarinsa,
Sen pöytä, tuolit kirjasto
Ja lelut - joutilaat nyt jo -
Niin somasti ne sointuu toisihinsa,
Ett' aavistan kuin armahaksi
Hän kerran kodin kaunistaa
Ja kuinka hänen henkeänsä
Jokainenkohta heijastaa.
Kuin palajaa hän koulustaan,
Niin kohta muistaa srkkujaan
Niin itse unhottuu hän heihin
Ja tietämättä palvelee
Mut aina sentään hallitsee:
Hyvehen valta suur' on meihin,
Kuin valo muovaa kukkasia,
Niin hänkin ympäristöään,
Ah, onnellista aikaa silloin
Kuin valaisee hän perhettään."
Puolisona ja äitinä Erkko ilmeisesti tässä. runossa mielikuvituksessaan näkee Ellin tulevaisuudessa hyörivän ja puuhaavan oman kodin ja ympäristönsä hyväksi. Naimisiin Elli ei kuitenkaan koskaan joutunut, mutta omaistensa ja koko seutukunnan hyväksi hän epäitsekkästi työskenteli Kivijärven kodissaan elämänsä loppuun asti. Perheensä ja sukuhaaransa viimeisenä hän kuoli Kivijärvellä 70-vuotiaana 1947.
Pirkko Voipio
|