Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1988 Kesäkuu No 1 (69) - 40-VUOTISJUHLANUMERO
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Rotilan päärakennus
Rotilan päärakennus


JUHLAN ODOTUKSESSA

Liperin Rotila vastaanottaa pian iloiseen juhlatunnelmaan virittäytyneen joukon rovasti A.J. Europaeuksen jälkeläisiä, kun kokoonnumme sinne viettämään sukuyhdistyksemme 40-vuotisjuhlaa.

Joillekin Rotila on tuttu ja läheinen, mieluisten lapsuusmuistojen täyttämä paikka, jotkut ovat Rotilassa vierailleet, mutta suurin osa meistä lienee sellaisia, jotka malttamattomina, jopa jännittyneinä odotamme ensitapaamista tämän toisaalta niin tutulta tuntuvan, mutta vielä kuitenkin tuntemattoman "kantakodin" kanssa.

Tiedän puhuvani koko laajan sukulaispiirin puolesta, kun lausun julki iloni ja kiitokseni siitä, että Rotilan nykyinen haltijaväki on halunnut tarjoa näin arvokkaat puitteet juhlakokouksellemme.

Sukusanomat julkaistaan 40-vuotisjuhlan kunniaksi Rotilan teemanumerona, joka sisältää paikan historiikin sekä nyt jo keskuudestamme poistuneiden Rotilassa asuneiden sukulaisten haastatteluihin perustuvia muistelmia. Tuoreempia muistelmia on odottamassa julkaisemista Sukusanomien seuraavassa numerossa, jossa myös pyritään välittämään 40-vuotisjuhlan tunnelmia niillekin sukulaisille, joilla ei tällä kertaa ole tilaisuutta olla mukana.

Tämän lehden mukana seuraa myös henkilökohtainen informaatio juhlakokoukseen ilmoittautuneille käytännön asioista. Ja mikä kaikille muille on mieluisaa ilmoittaa - toimintaohjeet löytyvät lehden sivuilta - mukaan mahtuu vielä, mikäli kesälomamatka sittenkin suuntautuisi Liperiin.

Hyvän kesän toivotuksin ja sukulaistapaamisiin Liperissä

Kirsti Salminen


Tervetuloa A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistyksen 40-VUOTISJUHLAKOKOUKSEEN LIPERIIN 2.-3.7.1988

Ohjelma:

Saapuminen Liperiin perjantaina 1.7. tai lauantaina 2.7.1988.

1.7.

klo 18.00

Pikku-Matin marjamatkan kenraaliharjoitus Rotilassa. Huom, kaikki esiintyjjät!

2.7.

klo 10-12

Liperi-kiertoajelu halukkaille. Linja-auto lähtee Liperin kirkon edestä klo 10.00. Paluu samaan paikkaan n. klo 12.

 

klo 13 -14.30

Lounas seurakuntatalossa.

 

klo 15 -

Vuosikokous ja kahvit seurakuntatalossa.

Vuosikokouksen jälkeen siirtyminen ROTILAAN, Anders Josef Europaeuksen vuonna 1854 hankkiman tilan pihapiiriin.

2.7.

pitkin iltaa

Tutustumista Rotilaan, laulu näytelmä Pikku-Matin marjamatka, kesäillan kestitystä, vapaata yhdessäoloa.

3.7.

klo 9.30

Suvun haudoilla käynti Liperi kirkkomaalla

 

klo 10

Juhlajumalanpalvelus Liperin kirkossa, saarnaa piispa Samuel Lehtonen. Liperin seurakunnan tarjoamat kirkkokahvit seurakuntatalossa.

Juhliin on ilmoittautunut yhteensä 60 aikuista ja n. 20 lasta (alle 12 v). Jos vielä viime tingassa päätät osallistua sukujuhliin, voit soittaa 16.6. mennessä Riitta Smedsille. Sen jälkeen voit ilmoittaa Riitalle aikeistasi postikortilla osoitteeseen Rotila, 83100 Liperi. Hätätapauksessa voit jättää puhelinviestin Liperin Essolle (Pasi Saari/973-651846). Majoituksen osalta ota itse yhteyttä majapaikkaan!

Kesäterveisin ja tapaamisiin Liperissä!

Sukuyhdistyksen hallitus

ja juhlakokoustyöryhmä

Riitta ja Martin Smeds

 

Ritva ja Eero Hirvensalo

 

Aino ja Tapio Takala

LIITE   INFOPAKETTI Liperin kokouksesta:

1) Liperin kartta
2) Majapaikat ajo-ohjeineen ja puhelinnumeroineen
3) Ajo-ohje Rotilaan ja seurakuntatalolle
4) Kiertoajelu
5) Kokousruokailu
6) Pikku-Matin marjamatka


Pikkaraisten lähtö
Pikkaraisten lähtö Rotilasta 15.7.1959

 

Rotilan kuistilla 1959
Kyllikki, Helmi ja AIno Rotilan kuistilla heinäkuussa 1959


ROTILAN HISTORIAA

YLEISTÄ

Rovasti Anders Josef Europaeus hankki 1850- ja 60- luvuilla Liperistä kymmenkunta tilaa, joista hänen kuoltuaan 1870 ja armovuosien kuluttua -73 vain Rotila oli suvun hallussa. Naimattomat tyttäret Josefina, Thekla ja Nora asuivat nyt Rotilassa, ensin mainittu pisimpään. Toiset oleskelivat ainakin kesälomillaan, niin kuin Matti Äyräpääkin. V.1875 vietettiin Rotilassa Noran ja pastori Juho Pöyhösen häät. Thekla kävi vuosina 1872-76 Jyväskylän seminaaria, missä tutustui Anton Rikströmiin (myöh. Valtavuo), kihlautuen hänen kanssaan. Häät olivat Rotilassa 3.8.1876. Josefinankin jouduttua 80-luvun alussa lopullisesti pois Rotilasta jäi se Theklan omistukseen. Theklan ja. Antonin kuoltua heidän lapsensa Toivo Valtavuo, Helmi Winter ja Aino Hirvensalo omistivat tilan yhdessä kuolemaansa saakka. Tilasta jouduttiin kuitenkin luovuttamaan kaikki pellot ja suuri osa metsää torpparien itsenäistyttämisen ja siirtoväen asuttamisen vuoksi.

Vuokra-alueiden lunastamisesta v. 1918 annetun lain ("torpparilaki") nojalla erotettiin Rotilasta itsenäiseksi tilaksi salopalstalta n 24 ha:n alue, jota torpparina oli hallinnut Iljala (ent. Iljoff).

Vuonna 1945 annetun maanhankintalain nojalla pakkolunastettiin Rotilasta valtiolle asutustarkoituksiin n 70 ha:n alue (n 20 ha peltoa ja n 50 ha metsää). Näistä alueista muodostettiin kaksi viljelystilaa. Valtio luovutti kauppakirjalla toisen Karjalan siirtoväkeen kuuluvalle maanviljelijä Sorjoselle, toisen peltojen pitkäaikaisen vuokraajan, Paavo Tolvasen, vävylle, Reino Löfgrenille. Uudistilojen metsäalueisiin kuului myös Yrjö Hirvensalon toimesta 1930-luvulla istutettua kuusimetsää.

Valtavuon sisarusten jälkeisissä perinnönjaoissa ja jakosopimuksiin perustuvissa lohkomisissa Rotilasta muodostettiin kolme tilaa, joista yksinomaan pihapiirin käsittävän tilan omistavat Erkki Hirvensalon lapset Riitta, Eero, Aino, Antero ja Jaakko; kahdesta metsätilasta suuremman omistavat Toivi Valtavuo ja edelliset yhdessä, pienemmän Martti Hirvensalo yksinään.

Pihapiirin nykyisten omistajien anomuksesta se on luokiteltu seutukaavassa suojeltavaksi kohteeksi, ja se kuuluu Liperin kunnan arvokkaiden suojelukohteiden joukkoon. Myös Museovirasto on myöntänyt v. 1986 Rotilan kunnostukseen ja entisöintiin 5000 mk:n apurahan.

Rotilan käytöstä

Rotilan vakituisena, ympärivuotisena asukki-sana on Europaeus-suvun jäsenistä ollut vain Josefina, kymmenisen vuotta v:sta 1873 lähtien. Tuparakennus puolestaan oli vuokraajan vakituinen asunto. Vuosisadan lopussa ja uuden alussa vuokraajana oli Kalle ja Karliina Ahonen, myöhemmin Paavo ja Hilma Tolvanen.

THEKLA JA ANTON VALTAVUON PERHEEN KESÄNVIETTOA ROTILASSA

Noin vuodesta 1890 lähtien Theklan perhe alkoi viettää Rotilassa kesälomia. Ne olivatkin pitkiä, koska Anton toimi kansakoulunopettajana, myöhemmin -tarkastajana Viipurissa. Sieltä oli laivayhteys Liperiin Saimaan kanavan kautta. Maallemuutot olivat perusteellisia; pakattiin iso "koffertti" ja pienempi "koffertti" täyteen sänky- ja liinavaatteita, joiden väliin tulivat porsliinit "soppaskoolista" lähtien. Thekla teki kaikesta luetteloa. esim. "kökshanddukar märkta med T R, Anton, kalsonger så många par, spetslakan" ym. Keittoastioitakin ja tyhjiä ja täysiä hillopurkkeja kuljetettiin, puhumattakaan öljylampuista. Koska ne olivat hankalat pakata (lasikuvut, porsliiniset öljy"reservuaarit"), keksi Thekla-mamma, että tytöt voisivat kantaa ne käsissään läpi torin ym. satamaan "Ahti"-laivaan, peräsalongin pöydälle. Siinä ne sitten tutisivat perille saakka. Laiva yöpyi Savonlinnassa, missä käytiin tervehtimässä Mathilda Saveniusta (Saveniuksen tanttia). Liperin kirkkorantaan tultua tytöt riisuivat kengät ja sukat jaloistaan, sieppasivat taas lamput käsiinsä ja riensivät suorinta tietä Anttolan opotan halki Rotilaan, missä ensimmäisenä kesäherkkuna maistelivat suolaheinän (rumex acetosa) ja ketunleivän (oxalis acetocella) lehtiä. Sukat ja kengät palasivat vaan harvoin kesän mittaan lasten jalkoihin. Kirkkoonkin mentiin usein avojaloin. Lapsia oli perheessä neljä, kuopuksen, pikku Ilmarin kuoltua v. 1890. Maalla oli aina mukana myös apulainen, Vanha Mari.

Anton kalasteli paljon sekä Kokonlammella että väljemmillä Oriveden selillä. Näille oli vain hankala päästä. Ruopattu kanava eli juotti johti Kokonlammesta Vainolampeen, josta oli mentävä kirkon lähellä olevan maantiesillan ali hyvin kapeasta aukosta vene vaarallisesti kallellaan. Toinen tie vei Kokonlammesta ruohottuneen Konttilansalmen kautta, matalan Kalstinsillan ali. Valtavuot hankkivatkin toisen veneen kirkkorantaan, jonne oli sitten jalkaisin kuljettava.

Elämä oli vaatimatonta. Lapset nukkuivat suuressa salissa, missä alkukesästä oli paljon hyttysiä ja keskikesästä lähtien kärpäsiä. Niitä tuotti vuokraajan karjopiha, joka tuolloin sijaitsi vain 30 metrin päässä pytingistä. Marin makuuhuoneena oli vintin portaiden alusta, pieni, ikkunaton komero. Mutta siellä ei ollut kärpäsiä ! - Karjan käyttämät "kujoset" olivat osittain myös kärrytie, maantielle johtava. Liejua riitti. Silti Thekla-mamma, lähtiessään hevoskärryillä kirkolle tai vierailulle, sonnustautui aina hienoksi, aikaa säästämättä. Romanttinen Karliina sanoikin 35 vuotta myöhemmin Aino Hirvensalolle, jonka lapsineen tapasi kirkonmäellä: "Näistä (siis Hirvensalon lapsista) ei oo kukkaan Rouvan näkönen, Rouva olj kaunis."

Seurusteltiin paljon. Pappilaa hallitsi nyt rovasti Åkerblom, arvokas vanhapoika. Siellä käydessään lapset saivat harvinaista herkkua, puutarhamansikoita. Rotilassa saatiin "vain" metsämansikoita. Pikkupappilassa oli nuorillekin seuraa: Heikkisen tytöt ja kanttorilassa Saarenpään nuoria. Vierailtiin myös, vastavuoroisesti tietenkin,Simananniemen Hällströmien, Jonssonin neitien ja maanviljelijä (kauppias?) Sormusen luona.

Pietarinpäivänä käytiin perinteisesti Päivilässä. Karjalaistapaan siellä tarjottiin runsas ateria: piirakat, kalakukko, paisti, viili ja "siiramaito" (=kokkeli kerman ja sokerin kera) sekä kahvit vehnäsineen. Nuoret käyskentelivät talon nuorten (joista -81 synt. Roosa Päivinen meni naimisiin Åkerblomin seuraajan, rovasti Salomon Mannisen kanssa) Päivilänvaaralla. - Joskus kutsui myös vuokraaja isäntäväen ulos katetun kahvipöydän ääreen vieraillen puolestaan pytingin puolella. Myös Iljoffien luona salopalstalla vierailtiin. Torpan, samoin kuin vuokraajan emäntä pistäytyivät usein juomassa Theklan kanssa kahvikupposen.

Valtavuon perhe tutustui myös kirkonkylän opettajaan, Agnes Dahlströmiin, josta myöhemmin tuli sukulainenkin, hän kun oli Yrjö Hirvensalon äidin sisar. Tämä iloinen, nuorista pitävä täti saattoi kutsua koko perheen syömään muikkusoppaa ja lettuja. Hän oli innokas kalastaja. Kyllä kuului, milloin tämä temperamentikas täti oli ongella. Anton, onkiessaan hänkin ahkerasti Kokonlammella, kuuli iloisen hihkaisun, kun Agnes sai kalan.

Kesäisin vietettäviä kansanjuhlia oli Agnes myös järjestämässä. Hän pyysi kerran pientä Ainoa esittämään puun alla nukkuvaa tyttöä kuvaelmassa "Suojelusenkeli". Hätääntynyt Aino purskahti itkuun ja rooliin saatiin toinen tyttö. Myöhemmin, jo rohkeampana, Aino sai vaativamman osan Kalevala-juhlan kuvaelmassa ja harjoitteli innolla säkeensä:
"Kukkani koreat kuolee, allapäin, valoa vailla.
Kaikki liedot lintuseni ovat naurusta lakanneet.
Ei leiki nyt lehdossa karitsa, ei valvo kauno,
eikä rannan ruohikossa soi nyt sorsien lipinä."

Kohtalon ironiaa oli, ettei Ainoa nyt tarvittukaan ja suuri oli näyttelijän pettymys. Mutta säkeet olivat vielä 87-vuotiaan erinomaisessa muistissa.

Kerran nämä kesäjuhlat pidettiin Simananniemellä.Yrjö Lagus (myöh. Hirvensalo), joka kävi alakoulua tätinsä luona, oli tämän mukana juhlassa ja sai häneltä tietää, että eräs arpoja myyvä tyttö oli Rikströmin Aino.Tämä puolestaan ei tiennyt mitään tästä "ensi tapaamisesta". Agnes Dahlström muutti eläkkeelle päästyään (1916) ystävänsä Gertrud (Hjertti) Hällströmin luo Simananniemelle, jota he yhdessä hoitivat Hjertti isäntänä, Agnes emäntänä: - V 1943 haki Martti Hirvensalo pyörällä Simananniemeltä Agneksen perintö-etasäärin, joka sidottiin poikittain pyörän päälle. Vanha Entti (Ernst) Hällström esineen luovutti ja huojuva kuljetus Rotilaan onnistui.

- Noihin kesäjuhliin Anton harjoitti kuoron, jota johti. Mukana laulamassa olivat Toivo ja Ainokin aivan vuosisadan vaihteessa. Anton esiintyi varmaan myös juhlapuhujana.

Leikki-ikäisinä tytöt olivat leikkineet "kotisilla" koivikon kalliolla, missä vieläkin voi havaita kivistä kyhätyn kodin huoneiden pohjakuviot sammalen peittäminä. Noilta ajoilta, Ainon ollessa noin 5-vuotias, on muistissa hänen ensimmäinen sanoitettu "sävellyksensä", syntynyt iltapalan ääressä salissa, josta näkyi, kuinka laskeva aurinko hehkutti kirkon ikkunoita:

"Kirkon ikkunat loistaa,
Vilhelmiina Jonsson"

Olisikohan kirkon alttaritaulun tekijä taas väikkynyt sen samanikäisen runoilijan (tuntematon) mielessä, joka riimitteli:

"Ensin poika pienoinen,
sitten kedon kukkanen.
Sitten vihdoin viimeinkin
asessori Godenhjelm".

Theklan omaisia kävi Rotilassa ainakin hopeahäissä 3.8.1901. Haapavedeltä tulivat Nora, Juho, Elsa, Anni, Maiju, Yrjö ja Väinö Pöyhönen. Rytkösiä tuli Taala (Natalia) Selman ja Erkin kanssa. Viimeksi mainitun hopeahäärunosta on muistissa vain alku:

"helmassa lehtojen herttaisten,
kauniilla Karjalan mailla
kasvoi kukkaset keväimen
rannoilla rauhakkailla......",

missä "kukkaset" olivat tietysti pappilan neitosia, elämäntehtäviinsä varttuvia ja jo hopeamorsiamiksi ehtineitä.

Kirkonkylän ystäväperheet tietenkin tulivat, mutta laulukuoro myöhemmin, omaisten lähdettyä. Kuorolta hääpari sai lahjaksi kanteleen.

Rotilan sali oli koristeltu mm kanervilla. Niistä oli solmittu myös sydämenmuotoinen, seinälle ripustettu seppele, jonka keskelle pantiin J.H. Erkon tilaisuutta varten kirjoittama hopeahääruno:

"Hopeahäitäkö? - Ken sitä uskoa voisi,
jollei hääviulunne taas niin kirkasna soisi.
Eilenhän yhdyitte - tänään jo hopeahäät,
onkohan teill' edes harmaahapsiset päät?
Nuoruus teill' yli aikojen seuratkoon,
lapsissannehan mielenne nuortukoon.
Korjatkaa elämästänne kultaiset tähkäpäät,
huomenna vietätte taas soitolla kultahäät."

Erkko, Valtavuon perheen pitkäaikainen ystävä, oli itse estetty saapumasta.

Juhla-ateriaa varten oli salin keskelle katettu suuri "seisova"pöytä. Helmi. Lyyli, ja Aino kattoivat ja koristelivat sen, valmistivat salaatin ja jälkiruuan Thekla mamman vastatessa pääruokien teosta pienessä keittiössä apulaisten kanssa. Illan mittaan nautittiin kahvia leivonnaisineen, seurusteltiin, laulettiin ja Anton piti kauniin puheen Hopeamorsiamelle ja Rotilalle.

Muiden vieraitten lähdettyä omaiset jäivät vielä yöksi tai pariksi Rotilaan. Saliin sijattiin siskonpeti ja lisämakuuhuoneeksi saatiin tuparakennuksen kamari.

V.1902 Valtavuon perhe siirtyi kesänviettoon Punkaharjun lähellä sijaitsevan Vaahersalon saaren Paavolaan. Tämän viljelystilan oli Matti Äyräpää ostanut ja rakentanut sinne pienehkön, kaksikerroksisen huvilan. Tilan päärakennuksen toisessa päässä asui vuokraviljelijä, toisen pään tilavasta asunnosta (3 huonetta, keittiö, eteinen ja kuisti) tuli Theklan perheen kesäkoti yli 10 vuodeksi. Thekla piti paljon sukurakkaasta Matti-veljestä ja Antonia houkuttelivat Pikku-Puruveden (?) kirkkaat kalavedet, suoraan Paavolan rannasta alkavat. Nuoret tutustuivat tuota pikaa läheisessä Lammassaaressa kesää viettäviin Hirvensalon nuoriin. Aino ja Yrjö kihlautuivat 1909. Lehtori Selim Hirvensalo tutustutti Antonin kalavesiin ja yhteinen kalaretki saattoi kestää kaksikin vuorokautta. Theklan ja Matin perheiden seurustelu oli hyvin vilkasta.

Vuoden 1911 kesä vietettiin Rotilassa. Tällöin Aino joutui olemaan 7 viikkoa Joensuun sairaalassa ilmeisesti puhjenneen umpisuolen vuoksi. 1912 oltiin Paavolassa, josta käsin Aino joutui taas sairaalaan, nyt Savonlinnaan ja leikkaukseen, joka oli pitkä ja jossa todettiin umpisuolen todella aiemmin puhjenneen. 1915 kesä kului Paavolassa, jossa vietettiin Ainon ja Yrjön häät 29.7. V. 1916 oltiin Rotilassa, missä Toivon nuori vaimo kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen.

Seuraavana 18 vuoden jaksona Rotilassa vietettiin vain muutama kesiä. kauden lopulla oli kesäinen Rotila autio. Antonin kuoltua 1931, Theklan -33, päättivät Helmi Winter Viipurissa ja Aino Hirvensalo Kajaanissa lähteä kokeilemaan kesänviettoa lapsuusmaisemissa.

ROTILAN KESÄT 1930-LUVULLA

Vuonna 1934 kesäkuun alkupuolella alkoivat Helmi eli Akki sekä Aino ja Yrjö Hirvensalon 8 - henkinen perhe kunnostaa vanhaa Rotilaa innostuneessa pioneerihengessä. Aluksi vain suursiivottiin, tyhjennettiin ullakko, löydettiin korkeista kaapeista "ihania" porsliinivateja. ja kulhoja, joita pestiin ja liimailtiinkin. Salin seinällä oli tällöin vielä haalistunut kanervaseppele, Theklan ja Antonin hopeahäistä kertomassa. Yrjö-metsänhoitajan neuvojen mukaan raivattiin viidakoitunut lähikoivikko, vene- ja uimaranta ruopattiin. Seuraavina vuosina uudistettiin myös salopalstan yli-ikäistä metsää. Alkuaikoina tapetoitiin, maalattiin kattoja ja salin lattia, perustettiin tulevia istutuksia, haudattiin kiviä ja raivattiin polkuja. Pensasrivien ja perennojen, jalopuidenkin istutus tapahtui Yrjön aloittesta ja johdolla. Hänen kanssaan raatoivat Pentti, Heikki ja Veijo Heikkiläkin. Taimia tuotiin Kainuusta, Lammassaaresta ja Siika-Salmelta. Jo vuonna 1935 istutettiin saunapolun kahden puolen Rosa rugosa- ja perennarivi. Jaloruusut ja Rudbeckia löysivät paikkansa, pytingin pääty, verannan ja vistin ympärys saivat kukkapenkkinsä, syreenejä ilmestyi makuuhuoneen ikkunan alle ja ajotien viereen. Siitä saunaan päin tulivat puna- ja mustaherukkapensaat, lähelle saunaa pihtakuuset kouliintumaan. Lähemmä lammen rantaa tuli pieni vihannesmaakin. Pikkuaitta kunnostettiin nuorison makuupaikaksi: tytöt ala-, pojat yläkertaan. Jo seuraavana kesänä pojat pääsivät talon länsipäähän rakennettuun vinttikamariin ja pikkuaitan yläkertaan tuli kotiapulainen Liisa Juutinen.

Vierailemaan tulleet Toivo, Helli ja Toivi Valtavuo innostuivat Rotilan uudestisyntymisestä ja päättivät myös tulla sinne kesänviettoon seuraavana vuonna 1935. Koska koko sukukunta ei mahtunut asumaan pytingissä, vuokrattiin Valtavoille n 200 m:n päässä kalliolla oleva "Poliisin mökki", joka oli viipurilaisen johtaja Pitkäsen lapsuudenkoti. Tuon idyllisen, mutta hyvin puutteellisen mökin Helli sisusti taidolla kodikkaaksi. Siellä ja usein ulkonakin hän valmisti perheelleen välipalat ja aamiaisen, mutta yhteiselle päivälliselle kokoonnuttiin pää-Rotilaan. Edellytyksenä oli, että yhteisesti palkattiin kotiapulainen. Vastaavana emäntäni oli yleensä Aino Akin ja lasten avustamana. Sukutunteen elähdyttämä Aino tuskin piti tätä rasituksena. Enimmillään oli päivällisellä 15 henkeä, kun Valtavuolle oli tullut kasvattityttareksi Alice Fagerström, Hellin veljenpoika. Reino Orkamo vietti Rotilassa muutaman kesän ja Helmin perheeseen kuului pitkähkön ajan "puulaakilaiseksi" Viipuriin tullut opiskelija Veijo Heikkilä. Yrjön lomalla ollessa oli Hirvensaloja Rotilassa vielä 8 henkeä.

Nuorilla oli siis seuraa omasta takaa. Yleisurheilua harrastettiin kilpailtiin ainakin juoksussa ja pituushypyssä. Tennistä pelattiin omatekoisella, opottaan raivatulla kentällä omatekoisin mailoin. Toki pallot ostettiin. Krokettia ja muita ulkopelejä harrastettiin. Kokonlammessa uitiin, mutta usein pyöräiltiin syvemmille rannoille, Kirkkorantaan ja Riihilammen hiekoille. Paljon liikuttiin pyörillä muutenkin: kauppa- ja postiasioille, kirkonkylän pesäpallokentälle tai juhliin, sekä varsinkin Eeva, Pentti ja Heikki Viinijärven rannalle, missä Helmin tytärpuoli Toini Sainio vietti perheineen kesää. Kotisaaren nuoret pistäytyivät vuorostaan pyörillä Rotilassa.

Teki nuoriso pitempiäkin kesämatkoja esim. koulutyttökokouksiin (Eeva), pyöräretkille Kolille ym. (Pentti ja Heikki) tai partioleireille (Heikki ja Sylvi). Koko Rotilan väki sonnustautui kerran myös Kolille linja-autolla, jossa matkakuumeen vallassa laulettiin Toivon johdolla "Ei matkamieheen verrata voi ruhtinastakaan" muun bussiyleisön ihmetykseksi. Kerran kesässä teki Hirvensalon perhekunta myös iloiten odotetun matkan Lammassaareen Yrjön loman alkajaisiksi.

Nuorimmat: Toivi, Liisa ja Erkki järjestivät koira (leikki-) ja maatalousnäyttelyitä, joissa oli ohjelmaa, tarjoilua ja kai pääsymaksu. Joskus oli linnunhautajaisia tai rakennettiin lehvä- ja havumajoja sekä harrastettiin muita salaperäisiä asioita.

Kaikenikäisten kesään toi sisältöä myös vuokraajan maatalous pihan toisella laidalla. Huudeltiin opotasta lehmiä, "ripsuttiin" niistä kärpäsiä lypsyn aikana,  nyhdettiin possuille vesiheinää. Toivia kiinnostivat hevoset Hippa ja Leimu, joilla myös ratsastettiin laitumelle. Romaaneja ja dekkareita luettiin, kasvejakin kerättiin ja etsittiin hyönteisiä. Pentillä olikin hieno perhoskokoelma. Musisointia Akin taffelipianolla harrastivat varsinkin Eeva ja Martti. Sen sijaan radiota ei pytingin puolella ollut, Toivolla kyllä. Sitä vaellettiin joukolla kuuntelemaan mökin kalliolle Berliinin olympialaisten aikaan v. 1936. Mieliin iskostui 10 000 m:n kolmoisvoitto Martti Jukolan selostaessa: "Murakoso jää - - Murakoso jää .....". Ja suomalaiset voittajat olivat: Salminen, Isohollo, Askola.

Huolettomia nämä nuorten kesät olivat: pitkät lomat, kukaan ei ollut ennen ylioppilaaksituloa ansiotyössä, vanhemmat olivat kotona luomassa turvallista kodikkuutta. Hyvin kohtuullisesti jaettiin nuorille talous- ja ulkotöitä: siivousta, tiskien kuivuuta, puunpilkontaa, veden kantoa. Pojat pitivät eniten kalastuksesta, Sylvi kukkien hoidosta eikä kukaan kalansiivouksesta. Nopsasti se kuitenkin talkoilla sujui. Jonkin verran auteltiin vuokraajaa heinänteossa. Toivo Valtavuo oli aina uskollisin heinäkasakka. Yrjö ennätti lyhyillä lomillaan tehdä paljon rakennusten hyväksi ja pihan kaunistukseksi.

Eräs Akin ja Ainon erikois"harrastus" oli höyhenten pesu. Perintötyynyistä ja -polsterista tyhjennettiin höyhenet muuripataan, mäntysuopaveteen. Siinä ne reilusti kiehuivat, huuhdottiin laiturilla ja pantiin kuivumaan ilmaviin pyykkikoreihin, vanhat pitsiverhot peitteenään. Vähän väliä höyheniä piti pöyhiä ja vahtia, ettei sade yllättänyt.

Sadekesinä kuultiin usein huuto: "Höyhenet, höyhenet". Sadepäivien talkooharrastusta oli myös matonkuteiden leikkuu, jota elävöitti ääneenluku, ainakin " Setä Bräsig pehtorina" luettiin.

Toivo Valtavuon mieluisimpia harrastuksia oli jo 1930- luvulla sukututkimus. Lapsuuskesien muistot, vanhan pappilan läheisyys ja sukuhaudat loivat ilmapiirin, jossa oli helppoa tutkia vanhoja kirjeitä, kirjoittaa puhtaaksi muistelmia ym. Toivo oli aikoinaan merkinnyt muistiin äitinsä kuvauksia lapsuutensa pappilasta. Näitäkin Toivo luki ääneen koivikon päiväkahveilla tai iltaisin salissa. Lämmin sisarusrakkaus tuntui kehittyneen äidittömässä kodissa, jossa taloudenhoitajasta ja lastenkaitsijasta huolimatta lapsilla oli vastuuta toinen toisistaan. Tytöt saivat kotiopetusta. Kun veljien Andersin ja Reinholdin opiskelu vaati paljon varoja, koetettiin kotona olla säästäväisiä. Esim. iltaisin kokoonnuttiin yhden suuren pöydän ääreen tekemään tarkkuutta vaativia käsitöitä, vaikkapa miesten paitoja, kynttilänvalossa. Pappilassa luettiinkin paljon, mm Runebergin ja Topeliuksen teoksia, joista Thekla muisti pitkiä jaksoja vielä vanhana. Thekla ja muut sisaret olivat 1870-luvun alussa mukana Liperin sivistyneen nuorison aatteellisissa harrastuksissa. V. 1871 Thekla, Nora ja Matti olivat mukana lahjoittamassa teoksia vastaperustettuun "Liperin kansakirjastoon".

Myös saari- ym. retkillä Toivo kertoili suvun vaiheista. Useimmiten lähdettiin saarimatkoille kirkkorannasta, soudettiin ohi Simananniemen esim. Kuussaareen. Matkalla joskus laulettiin, Toivo mm Kaarina Maununtyttären laulua: "Nyt Erik kannelta soittaa...". Väljille vesille soudettiin joskus Riihilammelta lähtien Kuikansalmen kautta Lamminniemen ohi. Sen aikoinaan karmea historia vieläkin värisytti. Kuoringan retki tehtiin veneellä ja jalan, mutta Leppälahdessa käytiin linja-autolla. Toivo kertoi A.J.E:n omistaneen siellä neljä tilaa. "Vanhan valloitus" eli yritys päästä Kokonlammesta veneellä entistä juottia myöten Vainolampeen, päättyi tappioon, läpipääsemättömään pajuviidakkoon. Reitti kulki Anttolan (aikoinaan "hovi") ohi, joka myös oli ollut Anders Josefin omistuksessa. Siellä oli toiminut koulukin, jossa Anders Theodor oli tilapäisesti opettanut. Hän oli kokeillut siellä uudistuksia maanviljelyksessä, mm viljellyt sokerijuurikasta.

Toivon uurastus tutkimusten parissa palkittiin joskus hienoilla "löydöillä". Niinpä hän kasvoi esiin ja kunnosti osittain maahan vajonneen, lohkeilleen ja sammaloituneen Sofia Wilhelmina Boijen hautakiven, joka sijaitsi muusta hautausmaasta erillään, vähäh korkeammalla tasanteella lähellä kirkkoa. - Ikivahinko oli, ettei nuori polvi ymmärtänyt painaa tarkemmin mieleensä Toivon välittämää perinnetietoa. Syntyi kuitenkin pysyvä mielikuva sukupolvien ketjusta, lämmin tunne esivanhempia kohtaan, kasvoi myös kiitollisuus sisaruksia Toivo, Helmi ja Aino sekä heidän puolisoitaan kohtaan, jotka yhteisten kesien aikana antoivat tilaa sukulaisrakkauden kehittymiselle.

Kesien aikana vierailtiin vastavuoroisesti esim. Simananniemen ja Korjusalmen Hällströmien ja Hallikaisten luona sekä Siikasalmen Enwaldien, usein koko perheen voimin. Tie Sainioiden Kotisaareen ei päässyt ruohottumaan. Helmin omaisia kävi Viipurista mm Björniset ja Kiteeltä Uno Winterin sukulaisia Brandereita. Palosoita, Siiraloita ja Nummisia iloisine nuorineen. Taipalsaarella kesää viettävistä Hellin sukulaisista kävi ainakin Eino Orkamo perheensä kanssa ja Väinö Voipio. Yrjö toi lomalle tullessaan autossa ystäviä Kajaanista, mm Elli ja Eemeli Sipilän ja Maisteri Isidor Wuoren perheen. Nuorilla kävi omia tovereita ja sukulaisena Auvo-serkku.

Suurimmat juhlat järjestettiin 3.8.1936 Theklan ja Antonin 60-vuotishääpäivänä. Apuna valmisteluissa oli tällöin myös Yrjön sisar, Auni Nuolivaara, jonka johdolla solmittiin kanervaköynnös ja - sydän (kuin 35 vuotta aiemmin). Runsaan kahvipöydän antimista vastasi Aino, koristelusta Akki, Yrjö "lossasi" vanhimpia vieraita Simananniemeltä, Korju- ja Siikasalmelta. Verraton apulainen Liisa Juutinen oli päätarjoilija. Toivo puhui sydämellisesti ja tilapääkuoro lauloi äänissä Auni Nuolivaaran johdolla. Hämärtyvää iltaa juhlistivat koivikkoon sytytetyt paperilyhdyt.

Syyskuun 1. päivänä 1939 lähti Hirvensalon perhe (Valtavuot olivat jo lähteneet, Helmi jäi vielä Rotilaan) aamulla kohti Kajaania ja koulunalkua. Käsämän lossilla, lautan tuloa odoteltaessa, tuli huvilaltaan Toini Sainio tervehtimään ja ilmoittamaan hyvin huolestuneena:" Saksa on hyökännyt Puolaan".

HAJATIETOJA ROTILASTA VUOSILTA 1939 - 1961

Kohtalokkaat vuodet 1939-44 muutivat Rotilankin elämää. Helmi jäi sinne yksin syyskuussa kutomaan mattoja ym ja jatkoi pienin keskeytyksin vielä YH :n (Yleiset kertausharjoitukset) alettuakin 10.10. joitakin viikkoja. Eiväthän koulutkaan tuolloin Viipurissa olleet käynnissä. Hän osallistui myös kirkonkylässä pidettyihin ompeluiltoihin ja isänmaallisiin tilaisuuksiin. Marraskuun alkupuolella Helmi matkusti taas Viipuriin, missä koulutkin alkoivat pian uudelleen ja lähti sieltä lopullisesti pommien pudotessa Viipuriin 29.11.39.

Moskovan rauhan jälkeen 13.3.40. Rotilaan majoitettiin sotilaita monen kuukauden ajaksi. Sali lienee ollut täynnä heidän makuusijojaan vielä kesällä -40.

Kesällä 1941, jatkosodan alettua, olivat entiset lomailijat eri puolilla Suomea evakkoina ja maanpuolustustehtävissä, myös rintamalla. Elokuun 11. päivänä tuli tieto, että Pentti ja Heikki Hirvensalo olivat kaatuneet Rukajärven taisteluissa. Sankarihautajaiset olivat Kajaanissa 23.8. Sukulaisia oli mukana koko Toivo Valtavuon perhe, Helmi, Auni ja Armas Nuolivaara, Hillevi ja Helmer Salmo. Monet eivät hautajaisiin voineet tulla, mutta pistäytyivät myöhemmin, ainakin Taimi Kyyrö ja Olavi Rytkönen.

Kesinä -42-44 vain Toivo Valtavuon perhe vietti pitempiä kesiä Rotilassa, nyt päärakennuksessa asuen. Aino Hirvensalo Erkin kanssa oli joitakin aikoja, Martti kaksi kesää koululaistyövelvollisena Tolvasella maataloustyötä tehden. Näin vietti myös Toivi ehkä kolmekin kesää, Sylvi yhtenä kesänä viikon verran. Korttiannoksiin tottuneille nuorille komennuksilla oli hyvät puolensa, raitista ilmaa ja ruokaa riitti.

Syyskuun 4:ntenä 1944 solmitun välirauhan jälkeen Rotilaan majoitettiin seuraavaksi talvikaudeksi kaksi siirtolaisperhettä, joista toinen, manviljelijä Sorjonen, jäi pysyvästi Rotilasta muodostettua tilaa viljelemään.

Kesästä -45 lähtien kesänvietto Rotilassa normalisoitui, vaikka harventunein joukoin. Yrjö Hirvensalon kuoltua -46 ja Erkin päästyä ylioppilaaksi -47 oli Aino Rotilassa vain lyhyitä jaksoja Eevan ja Sylvinkin perustettua omat perheet. Vasta Helmin jäätyä eläkkeelle -50 Kajaanin Sotilaskodista, tulivat "Valtavuon tytöt" (näin heitä nyt joskua kutsuttiin) pääsääntöisesti kesäisin Rotilaan, missä Toivo ja Helli olivat uskollisesti olleet, Toivikin lomillaan. Nuoret kasvavine perheineen kävivät vanhempien luona osin lomaviikkonsa siellä viettäen, osin vain tervehtimässä. Pistäytymällä kävivät Sylvi ja Osmo Rasilokin monena kesänä, kunnes v. 61 Sylvi neljän lapsen kanssa vietti Rotilassa kesäkuun, tuvan puolella asuen. Aino siisti ahkerasti pytinkiä odottaen hartaasti Helmiä tulevaksi. Osmo oli tämän ajan työssä Kajaanissa valvoen myös kesämökin valmistumista Nuasjärven rannalle ja käyden katsomassa Helmiä sairaalassa. 77-vuotiaalla Helmillä oli todettu paha sydämen laajennus. Lääkittynä hän jo pääsi kesäkuun lopussa Osmon mukana Rotilaan. Tuon kesän jälkeen vierailujen suunta muuttui Ainon ja Helmin käydessä muutaman päivän ja viikonkin vierailuilla Rasiloiden "Huppahatussa".

muisteli Sylvi Rasilo


HISTORIA- JA PERIMÄTIETOA ROTILASTA

Riitta Smeds 14.6.1988

Yleistä

Anders Josef Europaeus osti Rotilan tilan vuonna 1854 August Fredrik Flomanin leskeltä. Vuoden 1855 maakirjaan tilan nimeksi on merkitty "Rodila". Nimi juontuu todennäköisesti aikaisempien omistajien sukunimestä: Olof Rodinoff oli omistanut tilan vv. 1800-05, ja Simana Rodinoff vv. 1816-1822.

Rotilaan kuuluu kaksi erillistä osaa, Liperin kirkonkylällä sijaitseva kotipalsta ja Salokylällä sijaitseva salopalsta. Tilan koko oli alunperin lähes 140 ha. Salopalstalla oli pääasiassa metsämaata sekä jossain vaiheessa torppa. Kotipalstalla olevat viljelykset (n. 24 ha) annettiin vuokralle. Maanvuokraajina olivat Kalle ja Karliina Ahonen vuosisadan vaihteessa, myöhemmin Paavo ja Hilma Tolvanen, lopuksi ilmeisesti heidän tyttärensä Hilja, joka avioitui Reino Löfgrenin kanssa.

Sijainti

1930-luvun Rotilan kotipalsta sijaitsi noin kilometrin verran Liperin kirkolta koilliseen, kalaisien Kokonlammen ja Riihilammen välisellä kannaksella. Vanha Joensuun tie halkaisee tämän noin 32 ha:n alueen.

Kokonlampi kuivatettiin vuonna 1957, jotta Liperiin olisi saatu lisää viljelysmaata. Lammen kuivatus oli paljolti Liperissä vaikuttaneen opetusneuvos Brynolf Envaldin ansiota. Monet jo tuolloin ja nyt myös jälkipolvet ovat eri mieltä kuivatuksen hyödystä. Ainakin siitä oli vahinkoa Rotilalle kesäasuntona. Kokonlampi oli saman kokoinen kuin ennalleen jätetty Riihilampi. Siihen laski kirkkaan Kuorinkajärven laskupuro, ja siitä johti ruohikkoinen salmi kirkonkylän ympäri Kirkkolahteen. Toinen väylä johti Vainolammen kautta pappilan vieritse samoin Kirkkolahteen. Kirkonkylän keskusta oli tuolloin todellisuudessa saaressa!

Omistussuhteet

Anders Josef Europaeus oli omistanut useita maatiloja Liperissä. Hänen kuoltuaan 1870 niitä jouduttiin myymään, ehkä perinnönjaon vuoksi. Pedersen-Jessenin mukaan (s. 138) Josefina, Thekla ja Nora Europaeus perivät kolmisin Rotilan. Sinne kotona vielä olevat lapset Josefina, Thekla, Nora ja Matti muuttivat Liperin pappilasta armovuosien päätyttyä vuonna 1873. Myöhemmin Rotilan omisti Thekla Rikström (Valtavuo, s. Europaeus). Thekla ja Anton Valtavuon lapset Toivo Valtavuo, Helmi Winter ja Aino Hirvensalo omistivat tilan yhdessä kuolemaansa saakka 1970-luvun alkupuolelle.

Rotilan tila oli kuitenkin pienentynyt vaiheittain seuraavasti:

Salopalstasta oli jouduttu 1920-luvulla torpparilain perusteella luovuttamaan torppari Iljalalle (Iljoff) n. 24 hehtaaria. Tilan nimeksi tuli Sirkkakumpu.

Kotipalstan viljelysmaat sekä pääosa salopalstan metsää pakkoluovutettiin vuorostaan siirtoväen maanhankintalain toimeenpanon yhteydessä vuonna 1946. Laki vaati pakkolunastuksen lähinnä Karjalan luovutetulta alueelta evakuoidulle ns. siirtoväelle, mutta tässä yhteydessä pakkolunastettiin myös mahdollisille vuokraviljelijöille elinkelpoiset tilat. Näinollen luovutetusta Karjalasta Liperiin tulleelle maanviljelijä Sorjosen perheelle osoitettiin kotipalstasta "Sorjola"-niminen tila, jonka viljelykset sijaitsevat vanhan Joensuun tien itäpuolella, ja maanvuokraaja Tolvasen perheelle "Riihisärkkä"-niminen tila, jonka viljelykset ovat tien länsipuolella. Kummatkin saivat lisäksi osuuden salopalstasta.

Näissä toimissa Rotilan tila kutistui n. 140 hehtaarista alle 40 ha:n suuruiseksi. Jäljellejäänyt kotipalsta rakennuksineen edustaa tästä noin kuudetta osaa lopun ollessa salopalstan metsäaluetta.

Rotila jaettiin vasta viimeisen omistajasisaruksen, Aino Hirvensalon, kuoleman jälkeen. Vuoden 1978 jakotoimituksessa Rotilan kotipalsta tuli "Rotila"-nimisenä tilana Erkki ja Kaarina Hirvensalon viidelle lapselle: Riitalle, Eerolle, Ainolle, Anterolle ja Jaakolle. Salopalstasta syntynyt "Rotilansalo"-niminen metsätila kuuluu pääosalta Toivi Valtavuolle, muina omistajina ovat edellä luetellut Rotilan omistajat. Loppuosa muinaista salopalstaa on "Rotilanmetsä"-nimisenä Martti Hirvensalon.

Rotilan nykyisten omistajien anomuksesta Rotila on luokiteltu seutukaavassa suojeltavaksi kohteeksi, ja se kuuluu Liperin kunnan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden suojelukohteiden joukkoon. Myös Museovirasto pitää Rotilaa historiallisesti arvokkaana, ja myönsi vuonna 1986 sen kunnostukseen ja entisöintiin 5000 mk:n apurahan.

Rotilan käytöstä

(vrt. yksityiskohtaisempi esitys samasta aiheesta Sylvi Rasilon esityksessä "Rotilan historiaa")

1870 ja 80-luvulla Josefina Europaeus oli asunut Rotilassa ympäri vuoden. Muut sisarukset olivat jo 1870-luvulla muuttaneet pois. Vuosisadan loppua kohti Rotilan päärakennus oli omistajien kesänvietto- ja perhejuhlien paikka. Maanvuokraajan väki asui tietenkin tuparakennuksessa kesät talvet.

Rotilan päärakennuksessa, jota kansa myös "herrasväen puoleksi" sanoi, on perinteisesti vietetty kesiä suurperheen voimin. Ensin siellä lomaili Thekla ja Anton Valtavuon perhe. Viipurista pääsi tuolloin mm. Pietari-Joensuu-linjan laivalla, joka poikkesi Liperin kirkkorantaan.

Vuodesta 1934 lähtien Theklan ja Antonin perilliset (Aino ja Yrjö Hirvensalon ja Toivo ja Helli Valtavuon perheet sekä Helmi Winter) alkoivat viettää vaihtelevin kokoonpanoin Rotila-kesiä yhdessä. Vuosina 1936-39 Toivo Valtavuon perhe asui muutaman sadan metrin päässä Rotilasta sijaitsevassa "Poliisin mökissä". Kalliolla ollut mökki on myöhemmin purettu.

1950-luvulla vietti Martti ja Bette Hirvensalon nuori perhe vanhan polven luona Rotilassa kesiä. Kesällä 1961 siellä oli Sylvi ja Osmo Rasilo perheineen. Vuodesta 1961 lähtien Rotilassa oli kesäisin Erkki ja Kaarina Hirvensalon perhe. Vanhukset asuivat pytingissä, ja nuori perhe tuvan puolella.

Vuosi 1964 oli viimeinen, jolloin Toivo ja Helli Valtavuo, Aino Hirvensalo (mummi) ja Helmi Winter (Akki) yhdessä olivat Rotilassa. Heidän esimerkillinen yhteistyönsä Rotilan hyväksi teki lähtemättömän vaikutuksen pieniin lapsenlapsiin, ja velvoittaa yhä edelleen jatkamaan perinteitä.

Vuoteen 1978 Rotilaa hoiti Erkki ja Kaarina Hirvensalo perheineen. Siitä lähtien ovat Rotilaa kesänviettopaikkanaan käyttäneet ja kunnostaneet heidän kolme vanhinta lastaan perheineen (Riitta ja Martin Smeds, Eero ja Ritva Hirvensalo, Aino ja Tapio Takala).

Rakennukset

Epäselvää on, mitkä rakennukset olivat AJE:n hankkiessa tilan jo olemassa, ja mitkä ovat hänen rakennuttamiaan. Pihapiirin rakennuksiin kuuluvat:

1) Päärakennus eli pytinki

Rakentamisvuosi ei ole tiedossa. Pytinki saattoi olla olemassa jo kun AJE osti Rotilan. Rakennus on 1800-luvun tapaan ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettu, mutta kylmällä sisäeteisellä varustettu. Sen huonejako muistuttaa pappilaa: iso sali, kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Makuuhuoneet olivat 1930-luvulla nimeltään "Ainon ja Helmin huone", myöhemmin "Akin ja mummin huone" (Itse muistan Aino Hirvensalon kertoneen, että Akin huone oli alunperin ruokailuhuone ja mummin huone vierashuone.)

Kaikissa asuinhuoneissa on alkuperäiset liuskekiviuunit. Keittiössä on puuhella ja leivinuuni.

Pytinki on hirsirakenteinen. 1940-luvulle asti se oli ulkoa vuorattu pitkillä seinäpäreillä. Ennen vuotta 1942 talo laudoitettiin ja maalattiin punamullalla. Uudistuspäätös oli omistajille vaikea - esteenä olivat esteettiset ja pieteettiset seikat. Toisaalta pitkien seinäpäreiden saaminen olisi tuohon aikaan jo ollut työn ja tuskan takana, joten vanhaa vuorausta ei olisi voitu enää uusia.

1930-luvun loppupuolella Yrjö Hirvensalo rakennutti pytinkiin useita lisärakenteita: Vuonna 1936 rakennettiin veranta. Sitä varten avattiin Kokonlammelle avautuvan ikkunan tilalle oviaukko. Vuonna 1936 tai -37 rakennettiin ns. poikien vinttikamari, jonka ikkuna suurennettiin samanmuotoisena kuin alkuperäinen oli. Tässäkin uudistuksessa oli mielipiteitä sovitettava. Viimeisin remontti pytingissä oli ns. tyttöjen kamari eli Toivin kamari, joka valmistui 1939.

Vuonna 1975 Erkki Hirvensalon "isännöidessä" Rotilaa pytingin kuisti (visti) uusittiin kokonaan, 1978 tehtiin alakerrassa ikkunaremontti. Vuonna 1982 pytinki maalattiin punamullalla. Vuosina 1975-76 Erkki Hirvensalo lapsineen kattoi kaikki Rotilan rakennukset. Vuotavat pärekatot korvattiin Onduline-laatoituksella. Vuonna 1986 katot pinnoitettiin uudelleen.

2) Tuparakennus

Perimätiedon mukaan kappalaisen vanha asuinrakennus, joka on siirretty Rotilaan (Liperin pappilan mäeltä ?). Alunperin tuparakennus koostui vain itse tuvasta (joka on saattanut olla savupirtti ennen uloslämpiävän leivinuunin rakentamista) ja suuresta porstuasta. Rotilaan siirtämisen jälkeen tupaan rakennettiin lisäosaksi yksi makuukamari ja sen taakse kylmä komero. Porstuasta erotettiin osa kesäajan ruokailukamariksi, jossa ei ollut lämmitystä.

Vuokraaja asui tuparakennuksessa ympärivuotisesti, kunnes muutti (vuonna 1951 ?) omaan taloonsa. Sen hän rakensi Rotilan riihen mäelle, joka nyt kuului hänelle luovutettuun Riihisärkän tilaansa.

Tupa on hirsirakenteinen, ulkoa laudoitettu (laudoitus uusittu 1935) ja punamullalla maalattu (viimeksi punamultaus on uusittu 1982). Tupa oli rakennettu alunperin kivijalalle, mutta kivijalka oli ajan tavan mukaan upotettu niin matalalle, ettei se estänyt roudan tuhoja. Kun tupa jäi talviksi kylmilleen vuokralaisen muutettua pois, se vajosi osittain saviseen maahan. Vajonnutta tuvan nurkkaa on nostettu vuonna 1976. Routa pääsi liikuttelemaan myös tuvan leivinuunia, joka ei 1970-luvulta lähtien ole enää ollut käyttökelpoinen.

3) Iso aitta

Vilja-aittana ym. käytetty suuri hirsirakennus. Ennen maakellarin rakentamista sitä käytettiin myös maidon jäähdytysaittana. Sinne tuotiin maito tonkassa, ja jäät kärrättiin rattailla navetan takana olleesta purukasasta. (Tämä asia "modernisoitui" kun Yrjö Hirvensalon toimesta 1930-luvun lopulla rakennettiin 3-osainen maakellari.) Anekdootin mukaan Tolvasen vanha emäntä Hilma nukkui isossa aitassa kesät talvet vällyjen lämmössä.

Vuonna 1955 Bette Hirvensalo perusti ison aitan seinustalle lasten hiekkalaatikon, johon Sorjosen isäntä ajoi kuormallisen hiekkaa.

4) Puuliiteri

5) Pikkuaitta

Hirsirakenteinen pikkuaitta oli vielä 1890-luvulla tuparakennuksen jatkeena sen pohjoispäädyssä. Se oli silloin ruoka-aittana, ja Thekla siirrätti sen nykyiselle "hygieenisemmälle" paikalleen. Tämä manööveri aiheutti keskusteluja perhepiirissä. Nykyisellä paikallaan pikkuaittaa on käytetty nukkuma- ja vaateaittana.

6) Navetta ja ladot

Alunperin navetta sijaitsi vanhojen, Yrjö Hirvensalon istuttamien viinimarjapensaiden kohdalla.

Vähän ennen vuotta 1910 rakennettiin puuliiterin taakse uusi suurehko kivinavetta ja sen päätyyn lato. Navetan lato purettiin 1970-luvulla. Navetasta on enää jäljellä luonnonkiviseinät.

Vanhaan Rotilan tilaan kuului myös muita latoja: suuri lato vanhan maantien ja Riihilammen välisellä pellolla, ja toinen lato Kukkaluodon itäpuoleisella peltoalueella.

7) Talli

Hirsirakenteinen talli sijaitsi navetan pohjoispäädyssä. Tallin ja navetan välillä oli veräjä, joka toimi karjapihan rajana aitojen lisäksi. Talli purettiin vuonna 1962, ja jäljellä on vain kivijalka.

8) Kellari

Yrjö Hirvensalo rakennutti 3-osaisen maakellarin vuosina 1935-36. Perimmäinen osa oli jääkellari, keskimmäinen osa kylmätila ja etummainen osa niin kutsuttu kellarin halssi.

9) Sauna

Perimätiedon mukaan yli 200 vuotta vanha savusauna, jossa on syntynyt aikoinaan moni lapsi, mm. alustalaisen poika Väinö Tolvanen.

Saunan eteistä kutsuttiin aikaisemmin "saunan kodaksi". Siellä oli pyykinpesua varten muuripata. 1930-luvulla kotaan rakennettiin erityinen pukuhuone. Samoihin aikoihin laajennettiin myös saunan itäpuoleista puuliiteriä. Saunan pukuhuone purettiin saunan korjauksen yhteydessä 1975. Silloin uusittiin saunan ja saunakamarin ("kodan") lattia sekä penkit. Metrisillä haloilla lämmitettävä kiuas, nk. kiviraunio, on uusittu viimeksi vuosina 1975 ja 1984.

10) Kaivo

Kiviseinäinen kaivo sijaitsee tuparakennuksen takana, maanhankintalain mukaan vuokralaiselle pakkolunastetulla pellolla (Riihisärkän tilaa). Rotilan kantatilalle jätettiin kaivon käyttöoikeus. Vuoteen 1958 asti kaivoa käytettiin ilman "tekniikan" apua viskaamalla sanko köyden päässä alas. Entinen vuokralainen oli kieltänyt kaivonvintin rakentamisen pellolleen. Kesällä 1958 Martti Hirvensalo rakensi kaivon kannelle kampirakennelman (Akki kutsui tätä uudistusta kauhistellen "tekniikan riemuvoitoksi"). Kaivon kansi uusittiin viimeksi vuonna 1972.

11) Riihi

Hirsirakenteinen riihi on vanhan Rotilan "riihen mäellä", joka nykyään kuuluu Riihisärkän tilaan. Riihi toimii nyt maatalouskoneiden varastona.

Metsänhoito ja puutarha

Yrjö Hirvensalo, joka oli metsänhoitaja, istutti Rotilan pihapiiriin mm. vanhat viinimarjapensaat (mustat viinimarjat lajiketta "Kajaanin musta"), sireenit ja "Rosa Rugosa"-ruusupensaat (Lammassaaresta) sekä ison pihtakuusen saunan lähelle. Rotilan tienviitaksi hän istutti kolme kuusta vanhan Liperi-Joensuu maantien varteen. Vuonna 1935 Yrjö Hirvensalo kaivoi kuopat pensaita varten. Suuret ylöskangetut kivet vietiin saunalaiturin vahvistukseksi. Kuopat täytettiin vuokralaisen kärräämällä Kokonlammen rantapellon mullalla. Vuonna 1936 marjapensasalue viimeisteltiin, pienet kivet kerättiin pois ja pensaat istutettiin.

Vuonna 1934 Yrjö Hirvensalo harvensi Koivikkoa (perhepiirissä käytyjen monien keskustelujen jälkeen!), kun Kokonlammen vettäkään ei näkynyt pöheikön takaa. Samalla löydettiin (?) myös pytingin vierestä sen länsipuolelta on nk. "kivirinki", jonka kivillä juotiin aurinkoisella säällä päiväkahvit. (Sylvi Rasilon mukaan kivirinki on tehty vasta 1930-luvulla). Kivirinki on kaivettu esiin ja kohennettu viimeksi vuonna 1984.

Martti Hirvensalo raivasi Koivikon saunanpuoleisen nurkan roskapuusta viettäessään perheineen kesää Rotilassa 1955. Myöhemmin on Koivikkoa tarpeen tullen raivattu ja kaadettu joitakin ylivanhoja koivuja.

Yrjö Hirvensalo istututti 1930-luvulla salopalstalle kuusentaimikon, josta kasvoi vankka kuusimetsä. 1950-luvulla salopalstalla tehtiin laajahko ojitus, ja tämän maanparannuksen ansiosta oli Toivo Valtavuon mahdollista istututtaa sinne uusi kuusentaimikko.

1980-luvulla on Kokonlammen vesijättömaalle istutettu uutta metsää, mäntyjä ja koivuja. Tuvan eteläpäätyyn perustettiin uusi kasvimaa, mustaviinimarjamaa 1979 ja mansikkamaa 1981. Villiintynyt pihanurmi kunnostettiin ja sitä laajennettiin 1981-1983. (Toivo Valtavuo aikoinaan oli "heinättänyt" pihatantereiden heinät, eli myynyt ne pystyyn halukkaille maanviljelijöille.) Yhä edelleen kasvaa tuvan eteläpäässä lupiineja, jotka aikoinaan vuokralaisen tytär Hilja Tolvanen sinne istutti.

Uusi lipputanko pystytettiin perinteiselle paikalleen juhannuksena 1983. Salko tehtiin Rotilan pihametsän suuresta kuusesta.

Kalastus- ja uimapaikat

Lampi kuivatettiin vuonna 1957. Rotilasta menivät uimarannat ja kalastus. Lampi oli ollut n. 4 km pituinen, ja siinä kalastettiin ongen lisäksi katiskoilla ja pitkällä siimalla. Innokkaimpia onkijoita lienee ollut Anton Valtavuo, kansan suussa myöhemmin "tarkastajavainoo".

Hirvensalon lapset kalastivat perheen tarpeisiin merkittävästi 1930-luvulla. Toivo Valtavuokin intoutui mukaan, varsinkin siimakalastukseen, jota hän puolestaan jatkoi aina 1950-luvulle asti. Hirvensalon pojista innokkaimpia kalamiehiä olivat Pentti ja Martti. Poikien isälle, Yrjö Hirvensalolle, joka oli innokas kalastaja, eivät Rotilan omat kalavedet riittäneet, vaan hän kalasteli lomillaan Liperin suuremmilla vesillä. Se oli vaivalloista, koska vene piti soutaa ja sauvoa Kalstinsalmen kautta kirkonkylän keskustan ympäri, tai Vainolammen kautta kirkon ja pappilan välistä. Kalstinsalmen sillan aukko oli niin matala, ettei siltaa voinut veneellä alittaa korkean veden aikana. Maantiesillan aukko Vainolammen reitillä taas oli niin kapea, että vain kapein vene meni siitä läpi, sekin pahanpäiväisesti kallistettuna.

Uimapaikkana oli Kokonlammen kuivatukseen asti oma ranta, Kukkoluoto, jonka pohja oli pehmeä, mutta vesi puhdasta. Lammen kuivatuksen jälkeen käytiin uimassa Riihilammella. Ensin käveltiin tai pyöräiltiin Riihilammen länsirannalle, josta soudettiin Toivo Valtavuon veneellä lammen yli kylän yhteiselle hiekkarannalle (näin siis 1950-60 lukujen taitteessa). Nyttemmin Riihilammelle joko pyöräillään tai ajetaan autolla.

Vierailut ja retket 1930- ja 1940-luvuilla

Rotilasta käsin käytiin kesävierailuilla Simananniemen Hällströmien ja Korjusalmen Hallikaisten luona sekä Siikasalmen maamies- ja kotitalouskoululla, jonka johtajana silloin oli Brynolf Envald. Samoin käytiin everstiuutnantti Aarne Sainion kesäpaikassa Kotisaaressa, joka oli Käsämässä Viinijärven rannalla. (Arne Sainion vaimo oli Toini Sainio, Helmi Winterin tytärpuoli).

Rotilaan puolestaan tulivat käymään edellä lueteltujen ystäväperheiden lisäksi Ida Panhelainen (kiertokoulunopettaja Mattisenlahdesta) sekä Uuno Winterin sukulaiset Kiteeltä: Axel Brander, vaimonsa Dorothea sekä kaksostyttäret Vila ja Eila Palosuo. (Mainittakoon, että Axel Brander on Tapio Takalan isän eno). Lisäksi kävi kyläilemässä Aino ja Yrjö Hirvensalon Kuopion aikaisia tuttavia, mm. Hannes Kotilaisen perhe (Hannes Kotilainen puolestaan oli Tapio Takalan äidin setä!)

Retket olivat Rotilassa pysyvä instituutio. Varsinkin Toivo Valtavuo oli innokas retkeilijä. Retkiä tehtiin Leppälahteen entisen vuokralaisen Ahosen luo, salopalstalle entisen torpparin Iljalan luo ja samalla mustikoita poimimaan. Juhlallisin retki tehtiin Kolille. Nuorison voimin retkeiltiin Pärnävaaralle ja Ylämyllylle. Nuorison harrastus oli myös tennis, jota pelattiin vanerimailoilla opotan (laidunmetsän) keskellä olevalla aukiolla.

Sukutapahtumia Rotilassa:

Eleonora (Nora) Europaeus ja Johan Pöyhönen vihittiin Rotilassa 13.9.1875.

Thekla Europaeus ja Anton Rikström (Valtavuo) vihittiin Rotilan päärakennuksen salissa 3.8.1876. Samassa salissa he viettivät myös hopeahäitään 3.8.1901 sekä 60-vuotishääpäiväänsä. (Kultahäitään he sensijaan viettivät Taipalsaaressa, Toivo ja Helli Valtavuon kesäksi vuokraamassa huvilassa, Käkelässä. Samana päivänä 3.8.1926 kastettiin siellä Toivi Hellikki Valtavuo.)

Toivo Valtavuon ensimmäinen vaimo Ragnhild Valtavuo (s. Ingman) kuoli Rotilassa 4.7.1916.

Riitta Smeds (s. Hirvensalo) pääsi ripille Liperin kirkossa juhannuksena 1969, ja rippiäiskahvit juotiin Rotilassa.

Eero ja Ritva Hirvensalon pojat on kastettu Rotilan salissa: Heikki Johannes juhannuksena 26.6.1982 ja Hannu Olavi 20.10.1984.

Aino Kaarina Hirvensalo ja Tapio Takala vihittiin Liperin kirkossa 21.7.1984. Juhlat pidettiin Rotilassa, ja karkelot laajenivat tuolloin ensimmäistä kertaa uuteen, navetan uhkeiden kiviseinien ympäröimään "ulkoilmateatteriin".


LÄHTEET:

Muistitietoa: Aino Hirvensalo (nauhoitettu haastattelu/Sylvi Rasilo), Toivi Valtavuo, Eeva Aaltio, Sylvi Rasilo, Martti Hirvensalo, Erkki Hirvensalo, Riitta Smeds, Eero Hirvensalo, Aino Kaarina Takala

Joensuun maakunta-arkiston maakirjat

Maanmittaustoimitusten dokumentit (Martti Hirvensalon yhteenveto)

Anne Petersen-Jessen: Liperin rovasti Anders Josef Europaeus

Suomen sukututkimusseuran Julkaisuja no 39, Pieksämäki 1987

Eino Suolahti: Matti Äyräpää. Helsinki, 1940.


Helmi lähdössä Kotisaareen kesällä 1963
Helmi lähdössä Kotisaareen kesällä 1963

 

Valtavuon perhe Rotilassa 1959
Valtavuon perhe Rotilassa Toivin lähtöpäivänä 1959



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.