

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1988 Kesäkuu No 1 (69) - 40-VUOTISJUHLANUMERO ISSN 0356-0791 (Painettu)

Rotilan päärakennus
JUHLAN ODOTUKSESSA
Liperin Rotila vastaanottaa pian iloiseen juhlatunnelmaan
virittäytyneen joukon rovasti A.J. Europaeuksen jälkeläisiä, kun kokoonnumme
sinne viettämään sukuyhdistyksemme 40-vuotisjuhlaa.
Joillekin Rotila on tuttu ja läheinen, mieluisten
lapsuusmuistojen täyttämä paikka, jotkut ovat Rotilassa vierailleet, mutta
suurin osa meistä lienee sellaisia, jotka malttamattomina, jopa jännittyneinä
odotamme ensitapaamista tämän toisaalta niin tutulta tuntuvan, mutta vielä
kuitenkin tuntemattoman "kantakodin" kanssa.
Tiedän puhuvani koko laajan sukulaispiirin puolesta, kun lausun
julki iloni ja kiitokseni siitä, että Rotilan nykyinen haltijaväki on halunnut
tarjoa näin arvokkaat puitteet juhlakokouksellemme.
Sukusanomat julkaistaan 40-vuotisjuhlan kunniaksi Rotilan
teemanumerona, joka sisältää paikan historiikin sekä nyt jo keskuudestamme
poistuneiden Rotilassa asuneiden sukulaisten haastatteluihin perustuvia
muistelmia. Tuoreempia muistelmia on odottamassa julkaisemista Sukusanomien
seuraavassa numerossa, jossa myös pyritään välittämään 40-vuotisjuhlan
tunnelmia niillekin sukulaisille, joilla ei tällä kertaa ole tilaisuutta olla
mukana.
Tämän lehden mukana seuraa myös henkilökohtainen informaatio
juhlakokoukseen ilmoittautuneille käytännön asioista. Ja mikä kaikille muille
on mieluisaa ilmoittaa - toimintaohjeet löytyvät lehden sivuilta - mukaan
mahtuu vielä, mikäli kesälomamatka sittenkin suuntautuisi Liperiin.
Hyvän kesän toivotuksin ja sukulaistapaamisiin Liperissä
Kirsti Salminen
Tervetuloa A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukuyhdistyksen 40-VUOTISJUHLAKOKOUKSEEN LIPERIIN 2.-3.7.1988
Ohjelma:
Saapuminen Liperiin perjantaina 1.7. tai lauantaina 2.7.1988.
1.7. |
klo 18.00 |
Pikku-Matin marjamatkan kenraaliharjoitus Rotilassa.
Huom, kaikki esiintyjjät! |
2.7. |
klo 10-12 |
Liperi-kiertoajelu halukkaille.
Linja-auto lähtee Liperin kirkon edestä klo 10.00.
Paluu samaan paikkaan n. klo 12. |
|
klo 13 -14.30 |
Lounas seurakuntatalossa. |
|
klo 15 - |
Vuosikokous ja kahvit seurakuntatalossa. |
Vuosikokouksen jälkeen siirtyminen ROTILAAN, Anders Josef
Europaeuksen vuonna 1854 hankkiman tilan pihapiiriin.
2.7. |
pitkin iltaa |
Tutustumista Rotilaan, laulu näytelmä Pikku-Matin
marjamatka, kesäillan kestitystä, vapaata yhdessäoloa.
|
3.7. |
klo 9.30 |
Suvun haudoilla käynti Liperi kirkkomaalla
|
|
klo 10 |
Juhlajumalanpalvelus Liperin kirkossa, saarnaa piispa
Samuel Lehtonen. Liperin seurakunnan tarjoamat kirkkokahvit seurakuntatalossa.
|
Juhliin on ilmoittautunut yhteensä 60 aikuista ja n. 20
lasta (alle 12 v). Jos vielä viime tingassa päätät osallistua sukujuhliin, voit
soittaa 16.6. mennessä Riitta Smedsille. Sen jälkeen voit ilmoittaa Riitalle
aikeistasi postikortilla osoitteeseen Rotila, 83100 Liperi. Hätätapauksessa
voit jättää puhelinviestin Liperin Essolle (Pasi Saari/973-651846). Majoituksen
osalta ota itse yhteyttä majapaikkaan!
Kesäterveisin ja tapaamisiin Liperissä!
Sukuyhdistyksen hallitus
ja juhlakokoustyöryhmä |
Riitta ja Martin Smeds |
|
Ritva ja Eero Hirvensalo |
|
Aino ja Tapio Takala |
LIITE INFOPAKETTI Liperin kokouksesta:
1) Liperin kartta
2) Majapaikat ajo-ohjeineen ja puhelinnumeroineen
3) Ajo-ohje Rotilaan ja seurakuntatalolle
4) Kiertoajelu
5) Kokousruokailu
6) Pikku-Matin marjamatka

Pikkaraisten lähtö Rotilasta 15.7.1959

Kyllikki, Helmi ja AIno Rotilan kuistilla heinäkuussa 1959
ROTILAN HISTORIAA
YLEISTÄ
Rovasti Anders Josef Europaeus hankki 1850- ja 60- luvuilla
Liperistä kymmenkunta tilaa, joista hänen kuoltuaan 1870 ja armovuosien
kuluttua -73 vain Rotila oli suvun hallussa. Naimattomat tyttäret Josefina,
Thekla ja Nora asuivat nyt Rotilassa, ensin mainittu pisimpään. Toiset
oleskelivat ainakin kesälomillaan, niin kuin Matti Äyräpääkin. V.1875
vietettiin Rotilassa Noran ja pastori Juho Pöyhösen häät. Thekla kävi vuosina 1872-76
Jyväskylän seminaaria, missä tutustui Anton Rikströmiin (myöh. Valtavuo),
kihlautuen hänen kanssaan. Häät olivat Rotilassa 3.8.1876. Josefinankin
jouduttua 80-luvun alussa lopullisesti pois Rotilasta jäi se Theklan
omistukseen. Theklan ja. Antonin kuoltua heidän lapsensa Toivo Valtavuo, Helmi
Winter ja Aino Hirvensalo omistivat tilan yhdessä kuolemaansa saakka. Tilasta
jouduttiin kuitenkin luovuttamaan kaikki pellot ja suuri osa metsää torpparien
itsenäistyttämisen ja siirtoväen asuttamisen vuoksi.
Vuokra-alueiden lunastamisesta v. 1918 annetun lain
("torpparilaki") nojalla erotettiin Rotilasta itsenäiseksi tilaksi salopalstalta
n 24 ha:n alue, jota torpparina oli hallinnut Iljala (ent. Iljoff).
Vuonna 1945 annetun maanhankintalain nojalla
pakkolunastettiin Rotilasta valtiolle asutustarkoituksiin n 70 ha:n alue (n 20
ha peltoa ja n 50 ha metsää). Näistä alueista muodostettiin kaksi
viljelystilaa. Valtio luovutti kauppakirjalla toisen Karjalan siirtoväkeen
kuuluvalle maanviljelijä Sorjoselle, toisen peltojen pitkäaikaisen vuokraajan,
Paavo Tolvasen, vävylle, Reino Löfgrenille. Uudistilojen metsäalueisiin kuului
myös Yrjö Hirvensalon toimesta 1930-luvulla istutettua kuusimetsää.
Valtavuon sisarusten jälkeisissä perinnönjaoissa ja
jakosopimuksiin perustuvissa lohkomisissa Rotilasta muodostettiin kolme tilaa,
joista yksinomaan pihapiirin käsittävän tilan omistavat Erkki Hirvensalon
lapset Riitta, Eero, Aino, Antero ja Jaakko; kahdesta metsätilasta suuremman
omistavat Toivi Valtavuo ja edelliset yhdessä, pienemmän Martti Hirvensalo
yksinään.
Pihapiirin nykyisten omistajien anomuksesta se on luokiteltu
seutukaavassa suojeltavaksi kohteeksi, ja se kuuluu Liperin kunnan arvokkaiden
suojelukohteiden joukkoon. Myös Museovirasto on myöntänyt v. 1986 Rotilan
kunnostukseen ja entisöintiin 5000 mk:n apurahan.
Rotilan käytöstä
Rotilan vakituisena, ympärivuotisena asukki-sana on
Europaeus-suvun jäsenistä ollut vain Josefina, kymmenisen vuotta v:sta 1873
lähtien. Tuparakennus puolestaan oli vuokraajan vakituinen asunto. Vuosisadan
lopussa ja uuden alussa vuokraajana oli Kalle ja Karliina Ahonen, myöhemmin Paavo
ja Hilma Tolvanen.
THEKLA JA ANTON VALTAVUON PERHEEN KESÄNVIETTOA ROTILASSA
Noin vuodesta 1890 lähtien Theklan perhe alkoi viettää
Rotilassa kesälomia. Ne olivatkin pitkiä, koska Anton toimi
kansakoulunopettajana, myöhemmin -tarkastajana Viipurissa. Sieltä oli
laivayhteys Liperiin Saimaan kanavan kautta. Maallemuutot olivat
perusteellisia; pakattiin iso "koffertti" ja pienempi "koffertti"
täyteen sänky- ja liinavaatteita, joiden väliin tulivat porsliinit "soppaskoolista"
lähtien. Thekla teki kaikesta luetteloa. esim. "kökshanddukar märkta med T
R, Anton, kalsonger så många par, spetslakan" ym. Keittoastioitakin ja
tyhjiä ja täysiä hillopurkkeja kuljetettiin, puhumattakaan öljylampuista. Koska
ne olivat hankalat pakata (lasikuvut, porsliiniset öljy"reservuaarit"),
keksi Thekla-mamma, että tytöt voisivat kantaa ne käsissään läpi torin ym.
satamaan "Ahti"-laivaan, peräsalongin pöydälle. Siinä ne sitten
tutisivat perille saakka. Laiva yöpyi Savonlinnassa, missä käytiin
tervehtimässä Mathilda Saveniusta (Saveniuksen tanttia). Liperin kirkkorantaan
tultua tytöt riisuivat kengät ja sukat jaloistaan, sieppasivat taas lamput
käsiinsä ja riensivät suorinta tietä Anttolan opotan halki Rotilaan, missä
ensimmäisenä kesäherkkuna maistelivat suolaheinän (rumex acetosa) ja
ketunleivän (oxalis acetocella) lehtiä. Sukat ja kengät palasivat vaan harvoin
kesän mittaan lasten jalkoihin. Kirkkoonkin mentiin usein avojaloin. Lapsia oli
perheessä neljä, kuopuksen, pikku Ilmarin kuoltua v. 1890. Maalla oli aina
mukana myös apulainen, Vanha Mari.
Anton kalasteli paljon sekä Kokonlammella että väljemmillä
Oriveden selillä. Näille oli vain hankala päästä. Ruopattu kanava eli juotti
johti Kokonlammesta Vainolampeen, josta oli mentävä kirkon lähellä olevan
maantiesillan ali hyvin kapeasta aukosta vene vaarallisesti kallellaan. Toinen
tie vei Kokonlammesta ruohottuneen Konttilansalmen kautta, matalan Kalstinsillan
ali. Valtavuot hankkivatkin toisen veneen kirkkorantaan, jonne oli sitten
jalkaisin kuljettava.
Elämä oli vaatimatonta. Lapset nukkuivat suuressa salissa, missä
alkukesästä oli paljon hyttysiä ja keskikesästä lähtien kärpäsiä. Niitä tuotti
vuokraajan karjopiha, joka tuolloin sijaitsi vain 30 metrin päässä pytingistä.
Marin makuuhuoneena oli vintin portaiden alusta, pieni, ikkunaton komero. Mutta
siellä ei ollut kärpäsiä ! - Karjan käyttämät "kujoset" olivat
osittain myös kärrytie, maantielle johtava. Liejua riitti. Silti Thekla-mamma,
lähtiessään hevoskärryillä kirkolle tai vierailulle, sonnustautui aina
hienoksi, aikaa säästämättä. Romanttinen Karliina sanoikin 35 vuotta myöhemmin
Aino Hirvensalolle, jonka lapsineen tapasi kirkonmäellä: "Näistä (siis Hirvensalon
lapsista) ei oo kukkaan Rouvan näkönen, Rouva olj kaunis."
Seurusteltiin paljon. Pappilaa hallitsi nyt rovasti
Åkerblom, arvokas vanhapoika. Siellä käydessään lapset saivat harvinaista
herkkua, puutarhamansikoita. Rotilassa saatiin "vain"
metsämansikoita. Pikkupappilassa oli nuorillekin seuraa: Heikkisen tytöt ja kanttorilassa
Saarenpään nuoria. Vierailtiin myös, vastavuoroisesti tietenkin,Simananniemen Hällströmien,
Jonssonin neitien ja maanviljelijä (kauppias?) Sormusen luona.
Pietarinpäivänä käytiin perinteisesti Päivilässä. Karjalaistapaan
siellä tarjottiin runsas ateria: piirakat, kalakukko, paisti, viili ja
"siiramaito" (=kokkeli kerman ja sokerin kera) sekä kahvit vehnäsineen.
Nuoret käyskentelivät talon nuorten (joista -81 synt. Roosa Päivinen meni
naimisiin Åkerblomin seuraajan, rovasti Salomon Mannisen kanssa) Päivilänvaaralla.
- Joskus kutsui myös vuokraaja isäntäväen ulos katetun kahvipöydän ääreen vieraillen
puolestaan pytingin puolella. Myös Iljoffien luona salopalstalla vierailtiin. Torpan,
samoin kuin vuokraajan emäntä pistäytyivät usein juomassa Theklan kanssa
kahvikupposen.
Valtavuon perhe tutustui myös kirkonkylän opettajaan, Agnes
Dahlströmiin, josta myöhemmin tuli sukulainenkin, hän kun oli Yrjö Hirvensalon
äidin sisar. Tämä iloinen, nuorista pitävä täti saattoi kutsua koko perheen
syömään muikkusoppaa ja lettuja. Hän oli innokas kalastaja. Kyllä kuului,
milloin tämä temperamentikas täti oli ongella. Anton, onkiessaan hänkin
ahkerasti Kokonlammella, kuuli iloisen hihkaisun, kun Agnes sai kalan.
Kesäisin vietettäviä kansanjuhlia oli Agnes myös
järjestämässä. Hän pyysi kerran pientä Ainoa esittämään puun alla nukkuvaa
tyttöä kuvaelmassa "Suojelusenkeli". Hätääntynyt Aino purskahti
itkuun ja rooliin saatiin toinen tyttö. Myöhemmin, jo rohkeampana, Aino sai
vaativamman osan Kalevala-juhlan kuvaelmassa ja harjoitteli innolla säkeensä:
"Kukkani koreat kuolee, allapäin, valoa vailla.
Kaikki liedot lintuseni ovat naurusta lakanneet.
Ei leiki nyt lehdossa karitsa, ei valvo kauno,
eikä rannan ruohikossa soi nyt sorsien lipinä."
Kohtalon ironiaa oli, ettei Ainoa nyt tarvittukaan ja suuri
oli näyttelijän pettymys. Mutta säkeet olivat vielä 87-vuotiaan erinomaisessa
muistissa.
Kerran nämä kesäjuhlat pidettiin Simananniemellä.Yrjö Lagus
(myöh. Hirvensalo), joka kävi alakoulua tätinsä luona, oli tämän mukana
juhlassa ja sai häneltä tietää, että eräs arpoja myyvä tyttö oli Rikströmin Aino.Tämä
puolestaan ei tiennyt mitään tästä "ensi tapaamisesta". Agnes Dahlström
muutti eläkkeelle päästyään (1916) ystävänsä Gertrud (Hjertti) Hällströmin luo Simananniemelle,
jota he yhdessä hoitivat Hjertti isäntänä, Agnes emäntänä: - V 1943 haki Martti
Hirvensalo pyörällä Simananniemeltä Agneksen perintö-etasäärin, joka sidottiin
poikittain pyörän päälle. Vanha Entti (Ernst) Hällström esineen luovutti ja
huojuva kuljetus Rotilaan onnistui.
- Noihin kesäjuhliin Anton harjoitti kuoron, jota johti.
Mukana laulamassa olivat Toivo ja Ainokin aivan vuosisadan vaihteessa. Anton
esiintyi varmaan myös juhlapuhujana.
Leikki-ikäisinä tytöt olivat leikkineet "kotisilla"
koivikon kalliolla, missä vieläkin voi havaita kivistä kyhätyn kodin huoneiden
pohjakuviot sammalen peittäminä. Noilta ajoilta, Ainon ollessa noin 5-vuotias,
on muistissa hänen ensimmäinen sanoitettu "sävellyksensä", syntynyt
iltapalan ääressä salissa, josta näkyi, kuinka laskeva aurinko hehkutti kirkon
ikkunoita:
"Kirkon ikkunat
loistaa,
Vilhelmiina Jonsson"
Olisikohan kirkon alttaritaulun tekijä taas väikkynyt sen
samanikäisen runoilijan (tuntematon) mielessä, joka riimitteli:
"Ensin poika
pienoinen,
sitten kedon kukkanen.
Sitten vihdoin viimeinkin
asessori Godenhjelm".
Theklan omaisia kävi Rotilassa ainakin hopeahäissä 3.8.1901.
Haapavedeltä tulivat Nora, Juho, Elsa, Anni, Maiju, Yrjö ja Väinö Pöyhönen. Rytkösiä
tuli Taala (Natalia) Selman ja Erkin kanssa. Viimeksi mainitun hopeahäärunosta
on muistissa vain alku:
"helmassa
lehtojen herttaisten,
kauniilla Karjalan mailla
kasvoi kukkaset keväimen
rannoilla rauhakkailla......",
missä "kukkaset" olivat tietysti pappilan neitosia,
elämäntehtäviinsä varttuvia ja jo hopeamorsiamiksi ehtineitä.
Kirkonkylän ystäväperheet tietenkin tulivat, mutta
laulukuoro myöhemmin, omaisten lähdettyä. Kuorolta hääpari sai lahjaksi
kanteleen.
Rotilan sali oli koristeltu mm kanervilla. Niistä oli
solmittu myös sydämenmuotoinen, seinälle ripustettu seppele, jonka keskelle
pantiin J.H. Erkon tilaisuutta varten kirjoittama hopeahääruno:
"Hopeahäitäkö? -
Ken sitä uskoa voisi,
jollei hääviulunne taas niin kirkasna soisi.
Eilenhän yhdyitte - tänään jo hopeahäät,
onkohan teill' edes harmaahapsiset päät?
Nuoruus teill' yli aikojen seuratkoon,
lapsissannehan mielenne nuortukoon.
Korjatkaa elämästänne kultaiset tähkäpäät,
huomenna vietätte taas soitolla kultahäät."
Erkko, Valtavuon perheen pitkäaikainen ystävä, oli itse
estetty saapumasta.
Juhla-ateriaa varten oli salin keskelle katettu suuri "seisova"pöytä.
Helmi. Lyyli, ja Aino kattoivat ja koristelivat sen, valmistivat salaatin ja
jälkiruuan Thekla mamman vastatessa pääruokien teosta pienessä keittiössä
apulaisten kanssa. Illan mittaan nautittiin kahvia leivonnaisineen,
seurusteltiin, laulettiin ja Anton piti kauniin puheen Hopeamorsiamelle ja Rotilalle.
Muiden vieraitten lähdettyä omaiset jäivät vielä yöksi tai
pariksi Rotilaan. Saliin sijattiin siskonpeti ja lisämakuuhuoneeksi saatiin
tuparakennuksen kamari.
V.1902 Valtavuon perhe siirtyi kesänviettoon Punkaharjun
lähellä sijaitsevan Vaahersalon saaren Paavolaan. Tämän viljelystilan oli Matti
Äyräpää ostanut ja rakentanut sinne pienehkön, kaksikerroksisen huvilan. Tilan
päärakennuksen toisessa päässä asui vuokraviljelijä, toisen pään tilavasta
asunnosta (3 huonetta, keittiö, eteinen ja kuisti) tuli Theklan perheen kesäkoti
yli 10 vuodeksi. Thekla piti paljon sukurakkaasta Matti-veljestä ja Antonia
houkuttelivat Pikku-Puruveden (?) kirkkaat kalavedet, suoraan Paavolan rannasta
alkavat. Nuoret tutustuivat tuota pikaa läheisessä Lammassaaressa kesää
viettäviin Hirvensalon nuoriin. Aino ja Yrjö kihlautuivat 1909. Lehtori Selim Hirvensalo
tutustutti Antonin kalavesiin ja yhteinen kalaretki saattoi kestää kaksikin vuorokautta.
Theklan ja Matin perheiden seurustelu oli hyvin vilkasta.
Vuoden 1911 kesä vietettiin Rotilassa. Tällöin Aino joutui
olemaan 7 viikkoa Joensuun sairaalassa ilmeisesti puhjenneen umpisuolen vuoksi.
1912 oltiin Paavolassa, josta käsin Aino joutui taas sairaalaan, nyt Savonlinnaan
ja leikkaukseen, joka oli pitkä ja jossa todettiin umpisuolen todella aiemmin
puhjenneen. 1915 kesä kului Paavolassa, jossa vietettiin Ainon ja Yrjön häät
29.7. V. 1916 oltiin Rotilassa, missä Toivon nuori vaimo kuoli äkilliseen
sairaskohtaukseen.
Seuraavana 18 vuoden jaksona Rotilassa vietettiin vain
muutama kesiä. kauden lopulla oli kesäinen Rotila autio. Antonin kuoltua 1931,
Theklan -33, päättivät Helmi Winter Viipurissa ja Aino Hirvensalo Kajaanissa
lähteä kokeilemaan kesänviettoa lapsuusmaisemissa.
ROTILAN KESÄT 1930-LUVULLA
Vuonna 1934 kesäkuun alkupuolella alkoivat Helmi eli Akki
sekä Aino ja Yrjö Hirvensalon 8 - henkinen perhe kunnostaa vanhaa Rotilaa
innostuneessa pioneerihengessä. Aluksi vain suursiivottiin, tyhjennettiin
ullakko, löydettiin korkeista kaapeista "ihania" porsliinivateja. ja
kulhoja, joita pestiin ja liimailtiinkin. Salin seinällä oli tällöin vielä
haalistunut kanervaseppele, Theklan ja Antonin hopeahäistä kertomassa. Yrjö-metsänhoitajan
neuvojen mukaan raivattiin viidakoitunut lähikoivikko, vene- ja uimaranta
ruopattiin. Seuraavina vuosina uudistettiin myös salopalstan yli-ikäistä
metsää. Alkuaikoina tapetoitiin, maalattiin kattoja ja salin lattia,
perustettiin tulevia istutuksia, haudattiin kiviä ja raivattiin polkuja.
Pensasrivien ja perennojen, jalopuidenkin istutus tapahtui Yrjön aloittesta ja
johdolla. Hänen kanssaan raatoivat Pentti, Heikki ja Veijo Heikkiläkin. Taimia
tuotiin Kainuusta, Lammassaaresta ja Siika-Salmelta. Jo vuonna 1935 istutettiin
saunapolun kahden puolen Rosa rugosa- ja perennarivi. Jaloruusut ja Rudbeckia
löysivät paikkansa, pytingin pääty, verannan ja vistin ympärys saivat
kukkapenkkinsä, syreenejä ilmestyi makuuhuoneen ikkunan alle ja ajotien
viereen. Siitä saunaan päin tulivat puna- ja mustaherukkapensaat, lähelle
saunaa pihtakuuset kouliintumaan. Lähemmä lammen rantaa tuli pieni
vihannesmaakin. Pikkuaitta kunnostettiin nuorison makuupaikaksi: tytöt ala-,
pojat yläkertaan. Jo seuraavana kesänä pojat pääsivät talon länsipäähän
rakennettuun vinttikamariin ja pikkuaitan yläkertaan tuli kotiapulainen Liisa
Juutinen.
Vierailemaan tulleet Toivo, Helli ja Toivi Valtavuo
innostuivat Rotilan uudestisyntymisestä ja päättivät myös tulla sinne
kesänviettoon seuraavana vuonna 1935. Koska koko sukukunta ei mahtunut asumaan
pytingissä, vuokrattiin Valtavoille n 200 m:n päässä kalliolla oleva "Poliisin
mökki", joka oli viipurilaisen johtaja Pitkäsen lapsuudenkoti. Tuon
idyllisen, mutta hyvin puutteellisen mökin Helli sisusti taidolla kodikkaaksi.
Siellä ja usein ulkonakin hän valmisti perheelleen välipalat ja aamiaisen,
mutta yhteiselle päivälliselle kokoonnuttiin pää-Rotilaan. Edellytyksenä oli,
että yhteisesti palkattiin kotiapulainen. Vastaavana emäntäni oli yleensä Aino Akin
ja lasten avustamana. Sukutunteen elähdyttämä Aino tuskin piti tätä rasituksena.
Enimmillään oli päivällisellä 15 henkeä, kun Valtavuolle oli tullut kasvattityttareksi
Alice Fagerström, Hellin veljenpoika. Reino Orkamo vietti Rotilassa muutaman
kesän ja Helmin perheeseen kuului pitkähkön ajan "puulaakilaiseksi"
Viipuriin tullut opiskelija Veijo Heikkilä. Yrjön lomalla ollessa oli Hirvensaloja
Rotilassa vielä 8 henkeä.
Nuorilla oli siis seuraa omasta takaa. Yleisurheilua
harrastettiin kilpailtiin ainakin juoksussa ja pituushypyssä. Tennistä
pelattiin omatekoisella, opottaan raivatulla kentällä omatekoisin mailoin. Toki
pallot ostettiin. Krokettia ja muita ulkopelejä harrastettiin. Kokonlammessa
uitiin, mutta usein pyöräiltiin syvemmille rannoille, Kirkkorantaan ja
Riihilammen hiekoille. Paljon liikuttiin pyörillä muutenkin: kauppa- ja
postiasioille, kirkonkylän pesäpallokentälle tai juhliin, sekä varsinkin Eeva, Pentti
ja Heikki Viinijärven rannalle, missä Helmin tytärpuoli Toini Sainio vietti perheineen
kesää. Kotisaaren nuoret pistäytyivät vuorostaan pyörillä Rotilassa.
Teki nuoriso pitempiäkin kesämatkoja esim. koulutyttökokouksiin
(Eeva), pyöräretkille Kolille ym. (Pentti ja Heikki) tai partioleireille
(Heikki ja Sylvi). Koko Rotilan väki sonnustautui kerran myös Kolille linja-autolla,
jossa matkakuumeen vallassa laulettiin Toivon johdolla "Ei matkamieheen
verrata voi ruhtinastakaan" muun bussiyleisön ihmetykseksi. Kerran kesässä
teki Hirvensalon perhekunta myös iloiten odotetun matkan Lammassaareen Yrjön
loman alkajaisiksi.
Nuorimmat: Toivi, Liisa ja Erkki järjestivät koira (leikki-)
ja maatalousnäyttelyitä, joissa oli ohjelmaa, tarjoilua ja kai pääsymaksu.
Joskus oli linnunhautajaisia tai rakennettiin lehvä- ja havumajoja sekä
harrastettiin muita salaperäisiä asioita.
Kaikenikäisten kesään toi sisältöä myös vuokraajan maatalous
pihan toisella laidalla. Huudeltiin opotasta lehmiä, "ripsuttiin" niistä
kärpäsiä lypsyn aikana, nyhdettiin possuille vesiheinää. Toivia kiinnostivat
hevoset Hippa ja Leimu, joilla myös ratsastettiin laitumelle. Romaaneja ja
dekkareita luettiin, kasvejakin kerättiin ja etsittiin hyönteisiä. Pentillä
olikin hieno perhoskokoelma. Musisointia Akin taffelipianolla harrastivat
varsinkin Eeva ja Martti. Sen sijaan radiota ei pytingin puolella ollut, Toivolla
kyllä. Sitä vaellettiin joukolla kuuntelemaan mökin kalliolle Berliinin
olympialaisten aikaan v. 1936. Mieliin iskostui 10 000 m:n kolmoisvoitto Martti
Jukolan selostaessa: "Murakoso jää - - Murakoso jää .....". Ja
suomalaiset voittajat olivat: Salminen, Isohollo, Askola.
Huolettomia nämä nuorten kesät olivat: pitkät lomat, kukaan
ei ollut ennen ylioppilaaksituloa ansiotyössä, vanhemmat olivat kotona luomassa
turvallista kodikkuutta. Hyvin kohtuullisesti jaettiin nuorille talous- ja
ulkotöitä: siivousta, tiskien kuivuuta, puunpilkontaa, veden kantoa. Pojat pitivät
eniten kalastuksesta, Sylvi kukkien hoidosta eikä kukaan kalansiivouksesta.
Nopsasti se kuitenkin talkoilla sujui. Jonkin verran auteltiin vuokraajaa
heinänteossa. Toivo Valtavuo oli aina uskollisin heinäkasakka. Yrjö ennätti
lyhyillä lomillaan tehdä paljon rakennusten hyväksi ja pihan kaunistukseksi.
Eräs Akin ja Ainon erikois"harrastus" oli
höyhenten pesu. Perintötyynyistä ja -polsterista tyhjennettiin höyhenet
muuripataan, mäntysuopaveteen. Siinä ne reilusti kiehuivat, huuhdottiin
laiturilla ja pantiin kuivumaan ilmaviin pyykkikoreihin, vanhat pitsiverhot
peitteenään. Vähän väliä höyheniä piti pöyhiä ja vahtia, ettei sade yllättänyt.
Sadekesinä kuultiin usein huuto: "Höyhenet, höyhenet".
Sadepäivien talkooharrastusta oli myös matonkuteiden leikkuu, jota elävöitti ääneenluku,
ainakin " Setä Bräsig pehtorina" luettiin.
Toivo Valtavuon mieluisimpia harrastuksia oli jo 1930-
luvulla sukututkimus. Lapsuuskesien muistot, vanhan pappilan läheisyys ja
sukuhaudat loivat ilmapiirin, jossa oli helppoa tutkia vanhoja kirjeitä,
kirjoittaa puhtaaksi muistelmia ym. Toivo oli aikoinaan merkinnyt muistiin äitinsä
kuvauksia lapsuutensa pappilasta. Näitäkin Toivo luki ääneen koivikon
päiväkahveilla tai iltaisin salissa. Lämmin sisarusrakkaus tuntui kehittyneen
äidittömässä kodissa, jossa taloudenhoitajasta ja lastenkaitsijasta huolimatta
lapsilla oli vastuuta toinen toisistaan. Tytöt saivat kotiopetusta. Kun veljien
Andersin ja Reinholdin opiskelu vaati paljon varoja, koetettiin kotona olla
säästäväisiä. Esim. iltaisin kokoonnuttiin yhden suuren pöydän ääreen tekemään
tarkkuutta vaativia käsitöitä, vaikkapa miesten paitoja, kynttilänvalossa.
Pappilassa luettiinkin paljon, mm Runebergin ja Topeliuksen teoksia, joista Thekla
muisti pitkiä jaksoja vielä vanhana. Thekla ja muut sisaret olivat 1870-luvun
alussa mukana Liperin sivistyneen nuorison aatteellisissa harrastuksissa. V. 1871
Thekla, Nora ja Matti olivat mukana lahjoittamassa teoksia vastaperustettuun "Liperin
kansakirjastoon".
Myös saari- ym. retkillä Toivo kertoili suvun vaiheista.
Useimmiten lähdettiin saarimatkoille kirkkorannasta, soudettiin ohi
Simananniemen esim. Kuussaareen. Matkalla joskus laulettiin, Toivo mm Kaarina Maununtyttären
laulua: "Nyt Erik kannelta soittaa...". Väljille vesille soudettiin
joskus Riihilammelta lähtien Kuikansalmen kautta Lamminniemen ohi. Sen aikoinaan
karmea historia vieläkin värisytti. Kuoringan retki tehtiin veneellä ja jalan,
mutta Leppälahdessa käytiin linja-autolla. Toivo kertoi A.J.E:n omistaneen
siellä neljä tilaa. "Vanhan valloitus" eli yritys päästä Kokonlammesta
veneellä entistä juottia myöten Vainolampeen, päättyi tappioon, läpipääsemättömään
pajuviidakkoon. Reitti kulki Anttolan (aikoinaan "hovi") ohi, joka
myös oli ollut Anders Josefin omistuksessa. Siellä oli toiminut koulukin, jossa
Anders Theodor oli tilapäisesti opettanut. Hän oli kokeillut siellä uudistuksia
maanviljelyksessä, mm viljellyt sokerijuurikasta.
Toivon uurastus tutkimusten parissa palkittiin joskus
hienoilla "löydöillä". Niinpä hän kasvoi esiin ja kunnosti osittain
maahan vajonneen, lohkeilleen ja sammaloituneen Sofia Wilhelmina Boijen hautakiven,
joka sijaitsi muusta hautausmaasta erillään, vähäh korkeammalla tasanteella
lähellä kirkkoa. - Ikivahinko oli, ettei nuori polvi ymmärtänyt painaa
tarkemmin mieleensä Toivon välittämää perinnetietoa. Syntyi kuitenkin pysyvä
mielikuva sukupolvien ketjusta, lämmin tunne esivanhempia kohtaan, kasvoi myös
kiitollisuus sisaruksia Toivo, Helmi ja Aino sekä heidän puolisoitaan kohtaan,
jotka yhteisten kesien aikana antoivat tilaa sukulaisrakkauden kehittymiselle.
Kesien aikana vierailtiin vastavuoroisesti esim.
Simananniemen ja Korjusalmen Hällströmien ja Hallikaisten luona sekä
Siikasalmen Enwaldien, usein koko perheen voimin. Tie Sainioiden Kotisaareen ei
päässyt ruohottumaan. Helmin omaisia kävi Viipurista mm Björniset ja Kiteeltä
Uno Winterin sukulaisia Brandereita. Palosoita, Siiraloita ja Nummisia iloisine
nuorineen. Taipalsaarella kesää viettävistä Hellin sukulaisista kävi ainakin
Eino Orkamo perheensä kanssa ja Väinö Voipio. Yrjö toi lomalle tullessaan
autossa ystäviä Kajaanista, mm Elli ja Eemeli Sipilän ja Maisteri Isidor Wuoren
perheen. Nuorilla kävi omia tovereita ja sukulaisena Auvo-serkku.
Suurimmat juhlat järjestettiin 3.8.1936 Theklan ja Antonin
60-vuotishääpäivänä. Apuna valmisteluissa oli tällöin myös Yrjön sisar, Auni
Nuolivaara, jonka johdolla solmittiin kanervaköynnös ja - sydän (kuin 35 vuotta
aiemmin). Runsaan kahvipöydän antimista vastasi Aino, koristelusta Akki, Yrjö
"lossasi" vanhimpia vieraita Simananniemeltä, Korju- ja
Siikasalmelta. Verraton apulainen Liisa Juutinen oli päätarjoilija. Toivo puhui
sydämellisesti ja tilapääkuoro lauloi äänissä Auni Nuolivaaran johdolla.
Hämärtyvää iltaa juhlistivat koivikkoon sytytetyt paperilyhdyt.
Syyskuun 1. päivänä 1939 lähti Hirvensalon perhe (Valtavuot
olivat jo lähteneet, Helmi jäi vielä Rotilaan) aamulla kohti Kajaania ja
koulunalkua. Käsämän lossilla, lautan tuloa odoteltaessa, tuli huvilaltaan
Toini Sainio tervehtimään ja ilmoittamaan hyvin huolestuneena:" Saksa on
hyökännyt Puolaan".
HAJATIETOJA ROTILASTA VUOSILTA 1939 - 1961
Kohtalokkaat vuodet 1939-44 muutivat Rotilankin elämää.
Helmi jäi sinne yksin syyskuussa kutomaan mattoja ym ja jatkoi pienin
keskeytyksin vielä YH :n (Yleiset kertausharjoitukset) alettuakin 10.10.
joitakin viikkoja. Eiväthän koulutkaan tuolloin Viipurissa olleet käynnissä.
Hän osallistui myös kirkonkylässä pidettyihin ompeluiltoihin ja isänmaallisiin
tilaisuuksiin. Marraskuun alkupuolella Helmi matkusti taas Viipuriin, missä
koulutkin alkoivat pian uudelleen ja lähti sieltä lopullisesti pommien
pudotessa Viipuriin 29.11.39.
Moskovan rauhan jälkeen 13.3.40. Rotilaan majoitettiin sotilaita
monen kuukauden ajaksi. Sali lienee ollut täynnä heidän makuusijojaan vielä
kesällä -40.
Kesällä 1941, jatkosodan alettua, olivat entiset lomailijat
eri puolilla Suomea evakkoina ja maanpuolustustehtävissä, myös rintamalla. Elokuun
11. päivänä tuli tieto, että Pentti ja Heikki Hirvensalo olivat kaatuneet
Rukajärven taisteluissa. Sankarihautajaiset olivat Kajaanissa 23.8. Sukulaisia
oli mukana koko Toivo Valtavuon perhe, Helmi, Auni ja Armas Nuolivaara, Hillevi
ja Helmer Salmo. Monet eivät hautajaisiin voineet tulla, mutta pistäytyivät
myöhemmin, ainakin Taimi Kyyrö ja Olavi Rytkönen.
Kesinä -42-44 vain Toivo Valtavuon perhe vietti pitempiä
kesiä Rotilassa, nyt päärakennuksessa asuen. Aino Hirvensalo Erkin kanssa oli
joitakin aikoja, Martti kaksi kesää koululaistyövelvollisena Tolvasella
maataloustyötä tehden. Näin vietti myös Toivi ehkä kolmekin kesää, Sylvi yhtenä
kesänä viikon verran. Korttiannoksiin tottuneille nuorille komennuksilla oli
hyvät puolensa, raitista ilmaa ja ruokaa riitti.
Syyskuun 4:ntenä 1944 solmitun välirauhan jälkeen Rotilaan
majoitettiin seuraavaksi talvikaudeksi kaksi siirtolaisperhettä, joista toinen,
manviljelijä Sorjonen, jäi pysyvästi Rotilasta muodostettua tilaa viljelemään.
Kesästä -45 lähtien kesänvietto Rotilassa normalisoitui,
vaikka harventunein joukoin. Yrjö Hirvensalon kuoltua -46 ja Erkin päästyä
ylioppilaaksi -47 oli Aino Rotilassa vain lyhyitä jaksoja Eevan ja Sylvinkin
perustettua omat perheet. Vasta Helmin jäätyä eläkkeelle -50 Kajaanin
Sotilaskodista, tulivat "Valtavuon tytöt" (näin heitä nyt joskua
kutsuttiin) pääsääntöisesti kesäisin Rotilaan, missä Toivo ja Helli olivat
uskollisesti olleet, Toivikin lomillaan. Nuoret kasvavine perheineen kävivät
vanhempien luona osin lomaviikkonsa siellä viettäen, osin vain tervehtimässä.
Pistäytymällä kävivät Sylvi ja Osmo Rasilokin monena kesänä, kunnes v. 61 Sylvi
neljän lapsen kanssa vietti Rotilassa kesäkuun, tuvan puolella asuen. Aino siisti
ahkerasti pytinkiä odottaen hartaasti Helmiä tulevaksi. Osmo oli tämän ajan
työssä Kajaanissa valvoen myös kesämökin valmistumista Nuasjärven rannalle ja
käyden katsomassa Helmiä sairaalassa. 77-vuotiaalla Helmillä oli todettu paha
sydämen laajennus. Lääkittynä hän jo pääsi kesäkuun lopussa Osmon mukana
Rotilaan. Tuon kesän jälkeen vierailujen suunta muuttui Ainon ja Helmin
käydessä muutaman päivän ja viikonkin vierailuilla Rasiloiden "Huppahatussa".
muisteli Sylvi Rasilo
HISTORIA- JA PERIMÄTIETOA ROTILASTA
Riitta Smeds 14.6.1988
Yleistä
Anders Josef Europaeus osti Rotilan tilan vuonna 1854 August
Fredrik Flomanin leskeltä. Vuoden 1855 maakirjaan tilan nimeksi on merkitty
"Rodila". Nimi juontuu todennäköisesti aikaisempien omistajien
sukunimestä: Olof Rodinoff oli omistanut tilan vv. 1800-05, ja Simana Rodinoff
vv. 1816-1822.
Rotilaan kuuluu kaksi erillistä osaa, Liperin kirkonkylällä
sijaitseva kotipalsta ja Salokylällä sijaitseva salopalsta. Tilan koko oli alunperin
lähes 140 ha. Salopalstalla oli pääasiassa metsämaata sekä jossain vaiheessa
torppa. Kotipalstalla olevat viljelykset (n. 24 ha) annettiin vuokralle.
Maanvuokraajina olivat Kalle ja Karliina Ahonen vuosisadan vaihteessa,
myöhemmin Paavo ja Hilma Tolvanen, lopuksi ilmeisesti heidän tyttärensä Hilja,
joka avioitui Reino Löfgrenin kanssa.
Sijainti
1930-luvun Rotilan kotipalsta sijaitsi noin kilometrin
verran Liperin kirkolta koilliseen, kalaisien Kokonlammen ja Riihilammen
välisellä kannaksella. Vanha Joensuun tie halkaisee tämän noin 32 ha:n alueen.
Kokonlampi kuivatettiin vuonna 1957, jotta Liperiin olisi
saatu lisää viljelysmaata. Lammen kuivatus oli paljolti Liperissä vaikuttaneen
opetusneuvos Brynolf Envaldin ansiota. Monet jo tuolloin ja nyt myös
jälkipolvet ovat eri mieltä kuivatuksen hyödystä. Ainakin siitä oli vahinkoa Rotilalle
kesäasuntona. Kokonlampi oli saman kokoinen kuin ennalleen jätetty Riihilampi.
Siihen laski kirkkaan Kuorinkajärven laskupuro, ja siitä johti ruohikkoinen
salmi kirkonkylän ympäri Kirkkolahteen. Toinen väylä johti Vainolammen kautta
pappilan vieritse samoin Kirkkolahteen. Kirkonkylän keskusta oli tuolloin
todellisuudessa saaressa!
Omistussuhteet
Anders Josef Europaeus oli omistanut useita maatiloja
Liperissä. Hänen kuoltuaan 1870 niitä jouduttiin myymään, ehkä perinnönjaon
vuoksi. Pedersen-Jessenin mukaan (s. 138) Josefina, Thekla ja Nora Europaeus
perivät kolmisin Rotilan. Sinne kotona vielä olevat lapset Josefina, Thekla,
Nora ja Matti muuttivat Liperin pappilasta armovuosien päätyttyä vuonna 1873.
Myöhemmin Rotilan omisti Thekla Rikström (Valtavuo, s. Europaeus). Thekla ja
Anton Valtavuon lapset Toivo Valtavuo, Helmi Winter ja Aino Hirvensalo
omistivat tilan yhdessä kuolemaansa saakka 1970-luvun alkupuolelle.
Rotilan tila oli kuitenkin pienentynyt vaiheittain
seuraavasti:
Salopalstasta oli jouduttu 1920-luvulla torpparilain
perusteella luovuttamaan torppari Iljalalle (Iljoff) n. 24 hehtaaria. Tilan
nimeksi tuli Sirkkakumpu.
Kotipalstan viljelysmaat sekä pääosa salopalstan metsää pakkoluovutettiin
vuorostaan siirtoväen maanhankintalain toimeenpanon yhteydessä vuonna 1946.
Laki vaati pakkolunastuksen lähinnä Karjalan luovutetulta alueelta evakuoidulle
ns. siirtoväelle, mutta tässä yhteydessä pakkolunastettiin myös mahdollisille
vuokraviljelijöille elinkelpoiset tilat. Näinollen luovutetusta Karjalasta
Liperiin tulleelle maanviljelijä Sorjosen perheelle osoitettiin kotipalstasta
"Sorjola"-niminen tila, jonka viljelykset sijaitsevat vanhan Joensuun
tien itäpuolella, ja maanvuokraaja Tolvasen perheelle "Riihisärkkä"-niminen
tila, jonka viljelykset ovat tien länsipuolella. Kummatkin saivat lisäksi
osuuden salopalstasta.
Näissä toimissa Rotilan tila kutistui n. 140 hehtaarista
alle 40 ha:n suuruiseksi. Jäljellejäänyt kotipalsta rakennuksineen edustaa
tästä noin kuudetta osaa lopun ollessa salopalstan metsäaluetta.
Rotila jaettiin vasta viimeisen omistajasisaruksen, Aino
Hirvensalon, kuoleman jälkeen. Vuoden 1978 jakotoimituksessa Rotilan kotipalsta
tuli "Rotila"-nimisenä tilana Erkki ja Kaarina Hirvensalon viidelle
lapselle: Riitalle, Eerolle, Ainolle, Anterolle ja Jaakolle. Salopalstasta
syntynyt "Rotilansalo"-niminen metsätila kuuluu pääosalta Toivi
Valtavuolle, muina omistajina ovat edellä luetellut Rotilan omistajat. Loppuosa
muinaista salopalstaa on "Rotilanmetsä"-nimisenä Martti Hirvensalon.
Rotilan nykyisten omistajien anomuksesta Rotila on
luokiteltu seutukaavassa suojeltavaksi kohteeksi, ja se kuuluu Liperin kunnan
kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden suojelukohteiden joukkoon. Myös
Museovirasto pitää Rotilaa historiallisesti arvokkaana, ja myönsi vuonna 1986
sen kunnostukseen ja entisöintiin 5000 mk:n apurahan.
Rotilan käytöstä
(vrt. yksityiskohtaisempi esitys samasta aiheesta Sylvi Rasilon
esityksessä "Rotilan historiaa")
1870 ja 80-luvulla Josefina Europaeus oli asunut Rotilassa
ympäri vuoden. Muut sisarukset olivat jo 1870-luvulla muuttaneet pois.
Vuosisadan loppua kohti Rotilan päärakennus oli omistajien kesänvietto- ja
perhejuhlien paikka. Maanvuokraajan väki asui tietenkin tuparakennuksessa kesät
talvet.
Rotilan päärakennuksessa, jota kansa myös "herrasväen
puoleksi" sanoi, on perinteisesti vietetty kesiä suurperheen voimin. Ensin
siellä lomaili Thekla ja Anton Valtavuon perhe. Viipurista pääsi tuolloin mm.
Pietari-Joensuu-linjan laivalla, joka poikkesi Liperin kirkkorantaan.
Vuodesta 1934 lähtien Theklan ja Antonin perilliset (Aino ja
Yrjö Hirvensalon ja Toivo ja Helli Valtavuon perheet sekä Helmi Winter)
alkoivat viettää vaihtelevin kokoonpanoin Rotila-kesiä yhdessä. Vuosina 1936-39
Toivo Valtavuon perhe asui muutaman sadan metrin päässä Rotilasta sijaitsevassa
"Poliisin mökissä". Kalliolla ollut mökki on myöhemmin purettu.
1950-luvulla vietti Martti ja Bette Hirvensalon nuori perhe
vanhan polven luona Rotilassa kesiä. Kesällä 1961 siellä oli Sylvi ja Osmo
Rasilo perheineen. Vuodesta 1961 lähtien Rotilassa oli kesäisin Erkki ja
Kaarina Hirvensalon perhe. Vanhukset asuivat pytingissä, ja nuori perhe tuvan
puolella.
Vuosi 1964 oli viimeinen, jolloin Toivo ja Helli Valtavuo,
Aino Hirvensalo (mummi) ja Helmi Winter (Akki) yhdessä olivat Rotilassa. Heidän
esimerkillinen yhteistyönsä Rotilan hyväksi teki lähtemättömän vaikutuksen
pieniin lapsenlapsiin, ja velvoittaa yhä edelleen jatkamaan perinteitä.
Vuoteen 1978 Rotilaa hoiti Erkki ja Kaarina Hirvensalo
perheineen. Siitä lähtien ovat Rotilaa kesänviettopaikkanaan käyttäneet ja
kunnostaneet heidän kolme vanhinta lastaan perheineen (Riitta ja Martin Smeds,
Eero ja Ritva Hirvensalo, Aino ja Tapio Takala).
Rakennukset
Epäselvää on, mitkä rakennukset olivat AJE:n hankkiessa
tilan jo olemassa, ja mitkä ovat hänen rakennuttamiaan. Pihapiirin rakennuksiin
kuuluvat:
1) Päärakennus eli pytinki
Rakentamisvuosi ei ole tiedossa. Pytinki saattoi olla
olemassa jo kun AJE osti Rotilan. Rakennus on 1800-luvun tapaan ympärivuotiseen
asumiseen tarkoitettu, mutta kylmällä sisäeteisellä varustettu. Sen huonejako
muistuttaa pappilaa: iso sali, kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Makuuhuoneet
olivat 1930-luvulla nimeltään "Ainon ja Helmin huone", myöhemmin
"Akin ja mummin huone" (Itse muistan Aino Hirvensalon kertoneen, että
Akin huone oli alunperin ruokailuhuone ja mummin huone vierashuone.)
Kaikissa asuinhuoneissa on alkuperäiset liuskekiviuunit. Keittiössä
on puuhella ja leivinuuni.
Pytinki on hirsirakenteinen. 1940-luvulle asti se oli ulkoa
vuorattu pitkillä seinäpäreillä. Ennen vuotta 1942 talo laudoitettiin ja maalattiin
punamullalla. Uudistuspäätös oli omistajille vaikea - esteenä olivat
esteettiset ja pieteettiset seikat. Toisaalta pitkien seinäpäreiden saaminen
olisi tuohon aikaan jo ollut työn ja tuskan takana, joten vanhaa vuorausta ei
olisi voitu enää uusia.
1930-luvun loppupuolella Yrjö Hirvensalo rakennutti
pytinkiin useita lisärakenteita: Vuonna 1936 rakennettiin veranta. Sitä varten
avattiin Kokonlammelle avautuvan ikkunan tilalle oviaukko. Vuonna 1936 tai -37
rakennettiin ns. poikien vinttikamari, jonka ikkuna suurennettiin
samanmuotoisena kuin alkuperäinen oli. Tässäkin uudistuksessa oli mielipiteitä
sovitettava. Viimeisin remontti pytingissä oli ns. tyttöjen kamari eli Toivin
kamari, joka valmistui 1939.
Vuonna 1975 Erkki Hirvensalon "isännöidessä" Rotilaa
pytingin kuisti (visti) uusittiin kokonaan, 1978 tehtiin alakerrassa
ikkunaremontti. Vuonna 1982 pytinki maalattiin punamullalla. Vuosina 1975-76
Erkki Hirvensalo lapsineen kattoi kaikki Rotilan rakennukset. Vuotavat
pärekatot korvattiin Onduline-laatoituksella. Vuonna 1986 katot pinnoitettiin
uudelleen.
2) Tuparakennus
Perimätiedon mukaan kappalaisen vanha asuinrakennus, joka on
siirretty Rotilaan (Liperin pappilan mäeltä ?). Alunperin tuparakennus koostui
vain itse tuvasta (joka on saattanut olla savupirtti ennen uloslämpiävän
leivinuunin rakentamista) ja suuresta porstuasta. Rotilaan siirtämisen jälkeen
tupaan rakennettiin lisäosaksi yksi makuukamari ja sen taakse kylmä komero.
Porstuasta erotettiin osa kesäajan ruokailukamariksi, jossa ei ollut lämmitystä.
Vuokraaja asui tuparakennuksessa ympärivuotisesti, kunnes
muutti (vuonna 1951 ?) omaan taloonsa. Sen hän rakensi Rotilan riihen mäelle,
joka nyt kuului hänelle luovutettuun Riihisärkän tilaansa.
Tupa on hirsirakenteinen, ulkoa laudoitettu (laudoitus
uusittu 1935) ja punamullalla maalattu (viimeksi punamultaus on uusittu 1982).
Tupa oli rakennettu alunperin kivijalalle, mutta kivijalka oli ajan tavan
mukaan upotettu niin matalalle, ettei se estänyt roudan tuhoja. Kun tupa jäi
talviksi kylmilleen vuokralaisen muutettua pois, se vajosi osittain saviseen
maahan. Vajonnutta tuvan nurkkaa on nostettu vuonna 1976. Routa pääsi
liikuttelemaan myös tuvan leivinuunia, joka ei 1970-luvulta lähtien ole enää
ollut käyttökelpoinen.
3) Iso aitta
Vilja-aittana ym. käytetty suuri hirsirakennus. Ennen
maakellarin rakentamista sitä käytettiin myös maidon jäähdytysaittana. Sinne
tuotiin maito tonkassa, ja jäät kärrättiin rattailla navetan takana olleesta
purukasasta. (Tämä asia "modernisoitui" kun Yrjö Hirvensalon toimesta
1930-luvun lopulla rakennettiin 3-osainen maakellari.) Anekdootin mukaan
Tolvasen vanha emäntä Hilma nukkui isossa aitassa kesät talvet vällyjen
lämmössä.
Vuonna 1955 Bette Hirvensalo perusti ison aitan seinustalle
lasten hiekkalaatikon, johon Sorjosen isäntä ajoi kuormallisen hiekkaa.
4) Puuliiteri
5) Pikkuaitta
Hirsirakenteinen pikkuaitta oli vielä 1890-luvulla
tuparakennuksen jatkeena sen pohjoispäädyssä. Se oli silloin ruoka-aittana, ja
Thekla siirrätti sen nykyiselle "hygieenisemmälle" paikalleen. Tämä
manööveri aiheutti keskusteluja perhepiirissä. Nykyisellä paikallaan
pikkuaittaa on käytetty nukkuma- ja vaateaittana.
6) Navetta ja ladot
Alunperin navetta sijaitsi vanhojen, Yrjö Hirvensalon
istuttamien viinimarjapensaiden kohdalla.
Vähän ennen vuotta 1910 rakennettiin puuliiterin taakse uusi
suurehko kivinavetta ja sen päätyyn lato. Navetan lato purettiin 1970-luvulla.
Navetasta on enää jäljellä luonnonkiviseinät.
Vanhaan Rotilan tilaan kuului myös muita latoja: suuri lato
vanhan maantien ja Riihilammen välisellä pellolla, ja toinen lato Kukkaluodon
itäpuoleisella peltoalueella.
7) Talli
Hirsirakenteinen talli sijaitsi navetan pohjoispäädyssä.
Tallin ja navetan välillä oli veräjä, joka toimi karjapihan rajana aitojen
lisäksi. Talli purettiin vuonna 1962, ja jäljellä on vain kivijalka.
8) Kellari
Yrjö Hirvensalo rakennutti 3-osaisen maakellarin vuosina 1935-36.
Perimmäinen osa oli jääkellari, keskimmäinen osa kylmätila ja etummainen osa
niin kutsuttu kellarin halssi.
9) Sauna
Perimätiedon mukaan yli 200 vuotta vanha savusauna, jossa on
syntynyt aikoinaan moni lapsi, mm. alustalaisen poika Väinö Tolvanen.
Saunan eteistä kutsuttiin aikaisemmin "saunan
kodaksi". Siellä oli pyykinpesua varten muuripata. 1930-luvulla kotaan
rakennettiin erityinen pukuhuone. Samoihin aikoihin laajennettiin myös saunan
itäpuoleista puuliiteriä. Saunan pukuhuone purettiin saunan korjauksen
yhteydessä 1975. Silloin uusittiin saunan ja saunakamarin ("kodan")
lattia sekä penkit. Metrisillä haloilla lämmitettävä kiuas, nk. kiviraunio, on
uusittu viimeksi vuosina 1975 ja 1984.
10) Kaivo
Kiviseinäinen kaivo sijaitsee tuparakennuksen takana,
maanhankintalain mukaan vuokralaiselle pakkolunastetulla pellolla (Riihisärkän
tilaa). Rotilan kantatilalle jätettiin kaivon käyttöoikeus. Vuoteen 1958 asti
kaivoa käytettiin ilman "tekniikan" apua viskaamalla sanko köyden
päässä alas. Entinen vuokralainen oli kieltänyt kaivonvintin rakentamisen
pellolleen. Kesällä 1958 Martti Hirvensalo rakensi kaivon kannelle kampirakennelman
(Akki kutsui tätä uudistusta kauhistellen "tekniikan riemuvoitoksi").
Kaivon kansi uusittiin viimeksi vuonna 1972.
11) Riihi
Hirsirakenteinen riihi on vanhan Rotilan "riihen
mäellä", joka nykyään kuuluu Riihisärkän tilaan. Riihi toimii nyt
maatalouskoneiden varastona.
Metsänhoito ja puutarha
Yrjö Hirvensalo, joka oli metsänhoitaja, istutti Rotilan
pihapiiriin mm. vanhat viinimarjapensaat (mustat viinimarjat lajiketta
"Kajaanin musta"), sireenit ja "Rosa Rugosa"-ruusupensaat
(Lammassaaresta) sekä ison pihtakuusen saunan lähelle. Rotilan tienviitaksi hän
istutti kolme kuusta vanhan Liperi-Joensuu maantien varteen. Vuonna 1935 Yrjö
Hirvensalo kaivoi kuopat pensaita varten. Suuret ylöskangetut kivet vietiin
saunalaiturin vahvistukseksi. Kuopat täytettiin vuokralaisen kärräämällä
Kokonlammen rantapellon mullalla. Vuonna 1936 marjapensasalue viimeisteltiin,
pienet kivet kerättiin pois ja pensaat istutettiin.
Vuonna 1934 Yrjö Hirvensalo harvensi Koivikkoa (perhepiirissä
käytyjen monien keskustelujen jälkeen!), kun Kokonlammen vettäkään ei näkynyt
pöheikön takaa. Samalla löydettiin (?) myös pytingin vierestä sen länsipuolelta
on nk. "kivirinki", jonka kivillä juotiin aurinkoisella säällä
päiväkahvit. (Sylvi Rasilon mukaan kivirinki on tehty vasta 1930-luvulla).
Kivirinki on kaivettu esiin ja kohennettu viimeksi vuonna 1984.
Martti Hirvensalo raivasi Koivikon saunanpuoleisen nurkan
roskapuusta viettäessään perheineen kesää Rotilassa 1955. Myöhemmin on
Koivikkoa tarpeen tullen raivattu ja kaadettu joitakin ylivanhoja koivuja.
Yrjö Hirvensalo istututti 1930-luvulla salopalstalle
kuusentaimikon, josta kasvoi vankka kuusimetsä. 1950-luvulla salopalstalla
tehtiin laajahko ojitus, ja tämän maanparannuksen ansiosta oli Toivo Valtavuon
mahdollista istututtaa sinne uusi kuusentaimikko.
1980-luvulla on Kokonlammen vesijättömaalle istutettu uutta
metsää, mäntyjä ja koivuja. Tuvan eteläpäätyyn perustettiin uusi kasvimaa,
mustaviinimarjamaa 1979 ja mansikkamaa 1981. Villiintynyt pihanurmi
kunnostettiin ja sitä laajennettiin 1981-1983. (Toivo Valtavuo aikoinaan oli
"heinättänyt" pihatantereiden heinät, eli myynyt ne pystyyn
halukkaille maanviljelijöille.) Yhä edelleen kasvaa tuvan eteläpäässä
lupiineja, jotka aikoinaan vuokralaisen tytär Hilja Tolvanen sinne istutti.
Uusi lipputanko pystytettiin perinteiselle paikalleen
juhannuksena 1983. Salko tehtiin Rotilan pihametsän suuresta kuusesta.
Kalastus- ja uimapaikat
Lampi kuivatettiin vuonna 1957. Rotilasta menivät uimarannat
ja kalastus. Lampi oli ollut n. 4 km pituinen, ja siinä kalastettiin ongen
lisäksi katiskoilla ja pitkällä siimalla. Innokkaimpia onkijoita lienee ollut
Anton Valtavuo, kansan suussa myöhemmin "tarkastajavainoo".
Hirvensalon lapset kalastivat perheen tarpeisiin
merkittävästi 1930-luvulla. Toivo Valtavuokin intoutui mukaan, varsinkin
siimakalastukseen, jota hän puolestaan jatkoi aina 1950-luvulle asti.
Hirvensalon pojista innokkaimpia kalamiehiä olivat Pentti ja Martti. Poikien
isälle, Yrjö Hirvensalolle, joka oli innokas kalastaja, eivät Rotilan omat
kalavedet riittäneet, vaan hän kalasteli lomillaan Liperin suuremmilla vesillä.
Se oli vaivalloista, koska vene piti soutaa ja sauvoa Kalstinsalmen kautta
kirkonkylän keskustan ympäri, tai Vainolammen kautta kirkon ja pappilan
välistä. Kalstinsalmen sillan aukko oli niin matala, ettei siltaa voinut
veneellä alittaa korkean veden aikana. Maantiesillan aukko Vainolammen reitillä
taas oli niin kapea, että vain kapein vene meni siitä läpi, sekin
pahanpäiväisesti kallistettuna.
Uimapaikkana oli Kokonlammen kuivatukseen asti oma ranta,
Kukkoluoto, jonka pohja oli pehmeä, mutta vesi puhdasta. Lammen kuivatuksen
jälkeen käytiin uimassa Riihilammella. Ensin käveltiin tai pyöräiltiin
Riihilammen länsirannalle, josta soudettiin Toivo Valtavuon veneellä lammen yli
kylän yhteiselle hiekkarannalle (näin siis 1950-60 lukujen taitteessa).
Nyttemmin Riihilammelle joko pyöräillään tai ajetaan autolla.
Vierailut ja retket 1930- ja 1940-luvuilla
Rotilasta käsin käytiin kesävierailuilla Simananniemen
Hällströmien ja Korjusalmen Hallikaisten luona sekä Siikasalmen maamies- ja
kotitalouskoululla, jonka johtajana silloin oli Brynolf Envald. Samoin käytiin everstiuutnantti
Aarne Sainion kesäpaikassa Kotisaaressa, joka oli Käsämässä Viinijärven
rannalla. (Arne Sainion vaimo oli Toini Sainio, Helmi Winterin tytärpuoli).
Rotilaan puolestaan tulivat käymään edellä lueteltujen
ystäväperheiden lisäksi Ida Panhelainen (kiertokoulunopettaja Mattisenlahdesta)
sekä Uuno Winterin sukulaiset Kiteeltä: Axel Brander, vaimonsa Dorothea sekä
kaksostyttäret Vila ja Eila Palosuo. (Mainittakoon, että Axel Brander on Tapio
Takalan isän eno). Lisäksi kävi kyläilemässä Aino ja Yrjö Hirvensalon Kuopion
aikaisia tuttavia, mm. Hannes Kotilaisen perhe (Hannes Kotilainen puolestaan
oli Tapio Takalan äidin setä!)
Retket olivat Rotilassa pysyvä instituutio. Varsinkin Toivo
Valtavuo oli innokas retkeilijä. Retkiä tehtiin Leppälahteen entisen
vuokralaisen Ahosen luo, salopalstalle entisen torpparin Iljalan luo ja samalla
mustikoita poimimaan. Juhlallisin retki tehtiin Kolille. Nuorison voimin
retkeiltiin Pärnävaaralle ja Ylämyllylle. Nuorison harrastus oli myös tennis,
jota pelattiin vanerimailoilla opotan (laidunmetsän) keskellä olevalla
aukiolla.
Sukutapahtumia Rotilassa:
Eleonora (Nora) Europaeus ja Johan Pöyhönen vihittiin
Rotilassa 13.9.1875.
Thekla Europaeus ja Anton Rikström (Valtavuo) vihittiin
Rotilan päärakennuksen salissa 3.8.1876. Samassa salissa he viettivät myös
hopeahäitään 3.8.1901 sekä 60-vuotishääpäiväänsä. (Kultahäitään he sensijaan
viettivät Taipalsaaressa, Toivo ja Helli Valtavuon kesäksi vuokraamassa
huvilassa, Käkelässä. Samana päivänä 3.8.1926 kastettiin siellä Toivi Hellikki
Valtavuo.)
Toivo Valtavuon ensimmäinen vaimo Ragnhild Valtavuo (s.
Ingman) kuoli Rotilassa 4.7.1916.
Riitta Smeds (s. Hirvensalo) pääsi ripille Liperin kirkossa
juhannuksena 1969, ja rippiäiskahvit juotiin Rotilassa.
Eero ja Ritva Hirvensalon pojat on kastettu Rotilan salissa:
Heikki Johannes juhannuksena 26.6.1982 ja Hannu Olavi 20.10.1984.
Aino Kaarina Hirvensalo ja Tapio Takala vihittiin Liperin
kirkossa 21.7.1984. Juhlat pidettiin Rotilassa, ja karkelot laajenivat tuolloin
ensimmäistä kertaa uuteen, navetan uhkeiden kiviseinien ympäröimään "ulkoilmateatteriin".
LÄHTEET:
Muistitietoa: Aino Hirvensalo (nauhoitettu haastattelu/Sylvi
Rasilo), Toivi Valtavuo, Eeva Aaltio, Sylvi Rasilo, Martti Hirvensalo, Erkki
Hirvensalo, Riitta Smeds, Eero Hirvensalo, Aino Kaarina Takala
Joensuun maakunta-arkiston maakirjat
Maanmittaustoimitusten dokumentit (Martti Hirvensalon
yhteenveto)
Anne Petersen-Jessen: Liperin rovasti Anders Josef Europaeus
Suomen sukututkimusseuran Julkaisuja no 39, Pieksämäki 1987
Eino Suolahti: Matti Äyräpää. Helsinki, 1940.

Helmi lähdössä Kotisaareen kesällä 1963

Valtavuon perhe Rotilassa Toivin lähtöpäivänä 1959
|