

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1986 Joulukuu No 1 (67) ISSN 0356-0791 (Painettu)

JOULUNA 1986
Sukuyhdistyksen toiminnasta vuodelta 1986 voidaan mainita
kaksi merkittävää seikkaa. Aune Äyräpään testamenttilahjoituksen nojalla
saatujen töiden myynnistä kertyneet varat on muodostettu lahjoittajan nimeä
kantavaksi rahastoksi, jonka säännöt hyväksyttiin yhdistyksen vuosikokouksessa
lokakuun lopulla. Näin päästään ensi vuonna ensimmäistä kertaa jakamaan
stipendejä ja apurahoja yhdistyksen jäsenten taideharrastusten ja -opintojen
tukemiseen.
Myös A.J. Europaeuksen elämäkerran julkaisuhanke on
toteutumassa, kiitos ennen kaikkea sukulaisemme Pentti Voipion
asianharrastuksen ja tarmokkuuden. Noin satasivuiseksi suunnitellun teoksen
käsikirjoitus on kirjapainossa, ja kirja ilmestynee kevättalvella. Vaikka se ei
ennätäkään joulupukin konttiin vielä täksi jouluksi, toivon että sukulaiset
kuitenkin jo tässä vaiheessa innokkaasti tilaisivat sukumme kantaisän vaiheista
kertovaa teosta. Tämän sukusanomien numeron mukana lähetetään
ennakkotilauslipuke, jolla asian voi hoitaa jo vaikka ennen joulua.
Lopuksi kiitän kaikkia hallituksen jäseniä ja muita
sukulaisia yhdistyksen toimintaa kohtaan osoitetusta harrastuksesta. Toivotan
kaikille yhdistyksemme jäsenille ja sukulaisperheille oikein hyvää ja
rauhallista joulua sekä menestystä vuodelle 1987.
Jorma Rytkönen
SUKUKOKOUKSESSA 1986
Yleensä sukukokous on ollut Lyceum-klubin huoneistossa
Rauhankadulla. Niin tälläkin kertaa. Paula oli tullut järjestelemään ja
laittamaan ruokaa jo aamupäivällä, kun kokouksen piti alkaa kolmelta.
Ensin saatiin ottaa syötävää; herkullisia voileipiä ja
makeita kakkuja. Aikuiset saivat lisäksi kahvia ja lapset mehua. Voileivät
olivat niin hyviä, että olisin syönyt niitä vaikka kuinka monta. Surku vain,
että ne loppuivat.
Kun kaikki olivat saaneet syötävää, lauloi Eeva Laine pari
laulua, jonka jälkeen alkoi virallinen kokous. Koska en tosiaankaan ollut
kiinnostunut kokouksesta, (joka kesti hirveän kauan) menin Taatun ja Peetun
kanssa kansliaan pelaamaan korttia. Siellä oli tarkoitukseen sopiva pöytäkin;
pöytäliinaan oli kirjottu hertta, ruutu, pata ja risti. Kokouksen aikana kävi
isäkin näyttäytymässä.
Kun viralliset asiat oli saatu päätökseen, katsoimme filmin
Liperistä. Se oli aika kiinnostava, mutta ehkä hieman liian pitkä.
Filmin jälkeen ihmiset sitten alkoivat lähteä. Lopulta
olimme jäljellä vain me, jotka tiskasimme. Olimme valmiita lähtemään noin puoli
kahdeksalta.
Huoneisto oli oudon tyhjä. Flyygeli seisoi nurkassa ... hää,
soitammepa hieman! Otin huiluni esiin ja sovitin sen pianoon sopivaksi ja niin
soitimme Taatun kanssa "Uralin pihlajaa" tyhjässä juhlahuoneistossa.
Anni Rytkönen
VUOSIKOKOUS 25.10.1986
Kuluvana vuonna yhdistyksen vuosikokous pidettiin jälleen Lyceum-klubilla
Helsingin Kruunuhaassa. Kokoukseen osallistui 41 suvun jäsentä. Tilaisuus
aloitettiin tuttuun tapaan kahvitarjoilulla.
Varsinaista vuosikokousta johti Martti Hirvensalo, jonka
kokemus puheenjohtajan tehtävistä pääsi esille pitkässä ja raskaassa
kokouksessa. Asialistalla oli tällä kertaa kaksi yhdistyksen toiminnan kannalta
huomattavaa asiaa. Niiden virittämä keskustelu venytti kokouksen kahden ja
puolen tunnin mittaiseksi. Keskustelu oli hyödyllistä, sillä kyse oli tärkeistä
asioista.
Ensimmäisenä näistä kahdesta suuresta asiasta oli Aune
Äyräpään rahaston perustaminen. Rahaston pääoma koostuu hänen taulujensa
myynnistä saadusta tulosta. Kokous hyväksyi rahaston säännöt, jotka ovat tässä
lehdessä nähtävänä. Samoin vuosikokouksen päätöksen ja ko. rahaston tarkoituksen
mukaisesti hallitus julistaa haettavaksi apurahoja ja stipendejä taiteen
harrastuksen tai opintojen tukemiseksi. Hakumenettelystä enemmän myös tässä
lehdessä.
Toisena tärkeänä asiana oli A. J. Europaeuksen elämäkerta -julkaisu.
Vuosikokous päätti, että yhdistys on mukana hankkeessa ja aikoo osallistua sen
kustannuksiin. Lisäksi kokous antoi hallitukselle valtuudet päättää julkaisun
myyntihinnasta sekä ulkopuolisille että suvun jäsenille. Avustuksia on anottu
ja saatu ja lisää aiotaan anoa. Vedottiin myös suvun vanhempiin jäseniin
lahjoitusten saamiseksi. Huomautettiin myös, että teosta on toivottavaa hankkia
perheisiin heti useampia kappaleita, sillä myöhemmin sen saanti saattaa olla
mahdotonta. Päätettiin ottaa julkaisusta 1 000 kpl:n painos, josta yhdistys saa
jakeluunsa niin paljon kuin tarvitsee.
Kokouksen muu ohjelma muodostui jälleen Eeva Laineen
kauniista lauluesityksestä sekä harvinaisemmasta taiteenlajista
videoesityksestä. Eero Hirvensalo oli kuvannut eri vuodenaikoina Liperin Rotilan
tilaa sekä yhdistänyt siihen taustamusiikin.
KERTOMUS A. J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA TOIMIKAUDELLA 1.1. - 31.12.1985
Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 37. Yhdistyksessä oli
toimikauden lopussa 178 vakinaista jäsentä ja yksi kunniajäsen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi Jorma Rytkönen, muina
hallituksen jäseninä Kirsti Kauranen (o.s. Äyräpää), Liisi Klobut, Eeva Laine,
Kauko Laine, Elina Lehtonen, Sirkka Montonen, Kari Rytkönen, Riitta Smeds, Aino
Takala sekä Pertti Äyräpää.
Hallituksen valitsemina toimivat varaesimiehenä Kirsti
Salminen, rahastonhoitajana Jaakko Äyräpää ja sihteerinä Liisi Klobut.
Hallitus kokoontui toimikauden aikana kolme kertaa.
Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi toimikauden aikana
yhden kerran, numero 66 joulukuussa. Lehden toimituskunnan muodostivat Kirsti
Salminen, Eeva Laine ja Elina Lehtonen.
Hallituksen asettama toimikunta valmisteli Aune Äyräpään nimeä
kantavan rahaston perustamista. Rahaston pääoma muodostuisi AÄ:n taulujen
myynnistä saadusta tulosta. Toimikuntaan kuuluivat Kirsti Salminen, Kauko laine
ja Kari Rytkönen.
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 26.10.1985 Munkkiniemen
Yhteiskoululla Helsingissä. Jorma Rytkösen isännöimään sukukokoukseen
osallistui 42 sukulaisen joukko. Vuosikokouksen puheenjohtajan toimi Martti
Hirvensalo.
Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään
kukin tai sähkein.
Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen
Sukututkimusseuraan.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1985 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan 25.180,73 mk, tappiota 197,47 mk. Toivo Valtavuon rahaston pääoma
vastaavasti 3.068,11 mk, voittoa 284,55 mk.
Tilinpäätös 31,12.1985
Tase
vastaavaa |
|
|
rahaa kassassa 39.59 |
|
|
rahaa pst:llä |
23.11 |
|
-"- kop |
3825.15 |
|
-"- (TV)" |
430.70 |
4.318.94 |
|
-------------- |
|
osakkeet |
1.300.50 |
|
-"- (TV) |
2.629.40 |
|
Debentuurit |
20.000.- |
23.929.90 |
|
-------------- |
-------------- |
mk |
|
28.248.84 |
|
|
======== |
vastattavaa |
|
|
pääoma 1.1.85 |
25.378.20 |
|
tilik.tappio |
197.47 |
25.180.73 |
|
-------------- |
|
TV:n rahasto1.1. |
2.783.56 |
|
osingot |
259.20 |
|
kup.myynti |
|
8.- |
korot |
17.35 |
3.068.11 |
|
-------------- |
-------------- |
mk |
|
28.248.84 |
|
|
======== |
Tuloslaskelma
Tuotot jäsenmaksuista |
+ 440.- |
|
tauluista |
+ 270.- |
+ 710.- |
|
-------------- |
|
Kulut |
|
|
lehtikulut |
- 330. |
|
adressit,kukat |
- 360. |
|
vuosikok.kulut |
- 540.25 |
|
Suomen sukututk.yhd. |
- 70 |
- 1300.25 |
|
-------------- |
-------------- |
|
|
- 590.25
|
korkotulot |
+ 258.38 |
|
osinkotulot |
+ 134.40 |
+ 392.78 |
|
-------------- |
-------------- |
tilikauden tappio |
mk |
- 197.47 |
Osakkeet: 226 kpl KOP:osakkeita joista 149 kpl TV:n rahaston
Kansallisrahoituksen debentuureja 20.000.-
KUKA OLI HILDA JATSKOWSKI?
(Ella Kitusta haastatteli Elina Lehtonen)
Hämeenlinnan hautausmaalla vaeltava sukulainen saattaa
siellä kohdata komean hautamuistomerkin, jossa näkyy puolalaisperäinen nimi
Jatskowski, Florian synt. 5.5.1830 k. 2.7.1909 ja vaimo Hilda s. von Becker s.
13.10.1852 ja k. 19.7.1926. Samoin lienee Europaeus-suvun hallussa vanhoja
valokuvia, jotka esittävät Hildaa ja hänen komeata puolalaisupseeriaan.
Miten tämä eksoottinen pariskunta liittyy sukumme
historiaan? Eräillä, arvatenkin vanhemmilla hämeenlinnalaisilla lienee
henkilökohtaisia muistikuvia "Jatskowskin tädistä". Niin myös
allekirjoittaneella, joka sisarustensa kanssa muistaa äitinsä Ella Kitusen
höystäneen lastensa kasvatusta monin nasevin elämänviisauksin, jotka olivat peräisin
täti Hildan ehtymättömästä varastosta. Jatskowskin täti sanoi, että
leipävadille piti pöytää katettaessa aina laskea ylimääräinen pala, "konvenansbit"
tai että "gifta män är de värsta", kun oli kysymys nuoren neidon
suhtautumisesta liehittelijöihin. Keittokirjojeni rivistössä on Jatskowskin
tädin kauniilla käsialalla kirjoittama vahakantinen vihko ruoka- ja kodinhoito-ohjeineen.
"De här misslyckas aldrig", evästi hän aikoinaan Ellaa tämän
perustaessa kotiaan nälkävuonna 1917. Keittiöni kaapiston päällä on yhä
kunniapaikalla suuri kuparinen kahvipannu, joka on peräisin Jatskowskin tädin
lapsuuden kodista, Kiviniemen kartanosta Hämeenlinnan läheltä.
Tuon kartanon emäntä oli Hildan äiti, myös Hilda nimeltään.
Tämä oli Selma Augusta Europaeuksen, rovasti A. J. Europaeuksen toisen puolison
sisar. Molemmat olivat kauppias Johan Lampan ja hänen puolisonsa Lovisa Constance
s. Weckmanin tyttäriä Helsingistä. Hilda Lampa oli avioitunut sotilaan, eversti
Gustav von Beckerin kanssa. Hilda syntyi Ruotsinsalmella (Kotka) 13.10.1852.
Myöhemmin perhe asettui Hämeenlinnan lähelle maalaiskartanoon. Äitini Ella
Kitunen on v:n 1927 Kotilieden n:o 3:ssa otsikolla: "Muistelma vanhasta
tädistä" kertonut kartanon vaatimattomasta ja työteliäästä arkielämästä,
erityisesti naisten askareista Hilda-tyttären näkökulmasta. Ilmeisesti kartanon
nuorilla oli myös hauskoja harrastuksia lähinaapureiden nuorten kanssa. Täti
oli usein maininnut ratsastustoverinsa paroni Rehbinderin Robert-pojan sekä
"Kiipulan Kustaan". Liekö näihin nuoriin miehiin Hildan mielessä
liittynyt romanssin alkuja vai ei, Hildan ollessa parissakymmenissä ilmaantui
varakas kosija, jolle perhe mielellään naitti tytön. Vielä vanhana hän oli
Ellalle huokaillut: "Det var inte så lätt att bli gumma i tjugo års ålder".
Kosija oli n. 20 v. Hildaa vanhempi, mutta katsellessani heidän kihlakuvaansa,
voin todeta, että eversti Florian Georg Jatskowski (s. 5.5.1830),
puolalaissyntyinen lääketieteentohtori ja Venäjän armeijan sotilaslääkäri oli
varsin salskea, komearyhtinen ja kaunispiirteinen "nuori" mies.
Tuohon aikaan hän toimi Suomessa yksityispraktiikkaa harjoittavana lääkärinä
ensin Pohjanmaalla sitten Etelä-Suomessa.

Epäonnistuneen Puolan kapinan 1863 ? jälkeen tämä intomielinen
puolalainen isänmaanystävä oli riitaantunut ja eronnut Venäjän armeijasta.
Jossain vaiheessa, viimeistään testamentissaan hän jätti ilmeisesti melkoisen
omaisuutensa puolalaisille ylioppilaille. Omaisuudesta muodostettiin Sveitsissä
säilytettävä rahasto, josta sittemmin maksettiin leskelle elinkorkoa, jolla
saattoi elää mukavasti. Vallankumouksen pyörteissä tämä rahasto
"hävisi", turhaan Hilda J. yritti ottaa siitä selvää ja niin oli
muutettava elämäntapaa ja siirryttävä asumaan "maaseudulle" Hämeenlinnaan.
Vielä takaisin avioliiton alkuun. Hilda synnytti
kaksoistytöt Alfan ja Signen, jotka kuitenkin kuolivat pieninä. Hilda suri
pienokaisiaan, mutta otti sittemmin sisarensa Elin Sevónin tyttären Signen
"epävirallisesti" kasvatikseen, kun Signen isä, tullivirkamies Sevón,
oli kuollut.
Näihin aikoihin Adde Europaeuksen perhe oli muuttanut
Helsinkiin. Adde oli kouluaikoinaan asunut äitipuolensa äidin, Lovisa Constance
Lampan hoivissa ja tunsi ilmeisesti hyvin serkkupuolensa Hildan. Heidän nyt
tavatessaan hän oli kertonut, että hänellä on pikku Signen ikäinen tytär, Ella,
silloin 5 - 8 vuotias. Niinpä kerran (vv. 1895 - 98) tuli Ellaa kadulla vastaan
komeasti puettu muhkea rouva taluttaen kauniisti puettua sievänpulleaa pikku
tyttöä. Siitä alkoi Ellan ystävyys tant Hildan ja Signen kanssa. Muutaman
kerran vierailtiin Kruunuhaankadulla vastapäätä rakenteilla olevaa Uudenmaan
kasarmia, 5-huoneisessa puutalossa. Vuodelta 1899 muistaa silloin 9-vuotias
Ella Florian-sedän, aina pitkässä aamunutussaan. Tämä sairasteli jatkuvasti
jotain munuaisvikaa. Täti Hilda hoiteli hellästi, laittoi hyvää ruokaa. Jatskowskit
olivat "oikein ruokaihmisiä, herkkusuita".
Paitsi sairastelevaa miestä ja kasvattitytärtä asui kodissa
Hilda Jatskowskin vanha äiti. Asunnon makuuhuoneet olivat pitkässä rivissä
käytävän toisella puolen. Signellä oli oma huone. Toisella puolen käytävää oli
halli ja sali. Ovi ruokailutilana käytetystä hallista aukeni Maurinkadulle.
Pihalla oli tallirakennus, jossa asui leikkitoveri Florström-niminen tyttö.
V. 1904 muutti Europaeuksen perhe Kotkaan, yhteys jäi
vähäksi aikaa vain postikorttien varaan. V. 1910 tuli Ella Helsinkiin
opiskelemaan kemiaa asuen ensin sisarensa Selman luona Karjalaisten talossa
Oikokadun, sittemmin Liisankadun varrella. V. 1911 kevättalvella tulivat Hilda
ja Signe Ellaa vastaan entisen kotinsa, Liisankatu 15:n kohdalla. He olivat setä
Florianin kuoltua 2.7.1909 muuttaneet Konstantininkadulle (nyk. Meritullinkatu).
Florian Jatskowski oli roomalaiskatolinen ja Ella on kertonut olleensa Hilda-tädin
seurana sielunmessussa katolisessa Pyhän Henrikin kirkossa. Tämä kirkkohan oli
alkuaan rakennettu juuri Venäjän armeijan puolalaissyntyisiä uskonnoltaan katolisia
sotilaita varten.
Koska Selma-sisar oli muuttamassa, Ella pääsi Hilda-tädin
luo asumaan. Ellan äiti oli kuollut jo ennen Kotkaan muuttoa, isä oli saanut
halvauskohtauksen ensin v. 1906, sitten toisen v. 1911. V. 1912 hän oli
sairastunut afasiaan. Hilda kehotti Ellaa jättämään opinnot ja matkustamaan
Kotkaan isäänsä hoitamaan, missä hän viipyikin 2 kk., isän kuolemaan saakka. Jo
tähän asti oli Ella saanut ilmaisen täysihoidon Jatskowskilla, myös vaatteet ja
taskurahat. Kaikin puolin - ei vähiten elämänohjeita jakamalla - täti piti
orpoa opiskelijatyttöä kuin omanaan evästäen viisain neuvoin elämään. Hän oli
voimakas persoonallisuus. Alkuun hän vastusti Ellan opiskelua ja saattoi
tenttien allakin pidätellä "seuraneitinään", mutta kun Ella sitten
meni naimisiin, hän lausahti: "Sinun olisi pitänyt jatkaa opintoja
tohtoriksi." Samalla hän tunnusti, että itse olisi halunnut aikanaan
opiskella, mutta oli kuitenkin kiitollinen elämänosastaan. Kuollessaan oli
hänen aviomiehensä sanonut Hildalleen: "Du har varit solen i mitt liv, jag
tackar Dig för allt." Lääkärin rouvana, ehkä myös jo kotoa opittua ja sen
ajan rouvien tapaa noudattaen Hilda oli paljon kiertänyt köyhien kodeissa
auttaen sairauden ja puutteen kohtaamia. Tosin hän tunnusti Ellalle: "Kun
tulet vanhemmaksi, huomaat, ettet aina voi olla ystävällinen köyhille".
Vielä miehensä kuoltua osallistui Hilda seuraelämään pitäen
isoja kutsuja, olihan hän taitava ruuanlaittajakin. Sisarustensa kanssa hän
piti yhtä. Yksi sisarista oli Elin Sevón, Signen äiti, jonka toinen tytär,
pyylevää Signeä sirompi Eira oli isänsä kuoltua joutunut hänkin äitinsä sisaren
kasvatiksi. Sisar Agdan mies oli Pietarin poliisimestari, inkeriläissyntyinen
ja ortodoksiuskoinen Uspenskij, nuorille naisille ylen kohtelias herrasmies.
Pääsiäisenä 1912 sai Ella Hilda-tädin kanssa vierailla Viipurissa Eiran luona,
josta oli tullut Molander-nimisen rautatievirkamiehen rouva. Vaikka Eiran koti
oli luterilainen, pääsiäinen vietettiin kasvatuskodin ortodoksisin perintein.
Läsnä olivat kasvatusvanhemmat Agda Uspenskij miehineen. Hildan kolmas sisar,
Emma, oli naimisissa turkulaisen rovasti Helinin kanssa. Von Beckerin
sisaruksilla oli myös yksi veli, venäläistynyt upseeri, mutta hänestä
vaiettiin.
Ella sai osakseen Jatskowskin tädin kokonaisvaltaisen
huolenpidon yhä enenevästi sentähden, että Signe oli mennyt naimisiin v. 1911.
Noihin aikoihin oli Signe todennut Ellalle: "Tyttöinä me kuljimme
mielissämme kaipaus. Nyt tunnen kaipauksen kaipausta." Signe oli myös
sanonut kadehtivansa Ellan yleissivistystä ja kokevansa ruotsalaiset
tyttökoulutoverinsa joskus hienostelevina ja tyhjänpäiväisinä.
Signe oli kerran mennyt tanssiaisiin Katajanokan "Marinklubbenille"
ja siellä tutustunut Vanja Polidoroviin, Venäjän laivaston meriupseeriin, joka
Suomenlahdella vv. 1912 - 17 palvellessaan "söi keisarin pöydässä".
(Tämän lisähuomautuksen kuulin lapsenakin aina, kun Vanjan nimi mainittiin!)
Suomalainen ylioppilas kaihtoi yleensä tarkoin venäläistä seuraa, mutta
Vanjasta en ole kuullut yhtään epäkunnioittavaa sanaa. Hän lienee ollut hieno
ja hyvä ihminen, todellinen gentlemanni.
Signe Sevón ja Vanja Polidorov vihittiin ensin luterilaisin
menoin kotona Jatskowskilla sitten ortodoksisin menoin Pyhän Kolminaisuuden
kirkossa. Juhlapäivälliset tarjottiin Seurahuoneella. Vanjan best man oli
englantilainen meriupseeri Walrundt (?). Ella oli morsiusneitona parinaan Yngve
Svinhufvud, Ukko-Pekan, täti Hildan serkun poika. Yngve piti huolen, ettei
suomalainen ylioppilastyttö saanut suostua tanssiin venäläisen upseerin kanssa.
Köyhä opiskelijatyttö oli kyllä varmaan onnellinen täti Hildan antamassa
nilkkoihin asti ulottuvassa puvussaan, joka oli valkeata
"oljensilkkiä".
Täti Hildalla oli nyt kutsuissaan Vanjan upseeritovereita, ruhtinaitakin.
Helsinkiläisseurapiiriin kuuluivat Uspenskit, Meyerit, Itävallan konsuli Mitterhusen
ja Herman Råberg, sittemmin Porvoon piispa. Kiinnostusta hengelliseen elämään
ei liene ollut. Jatskowskin täti väitti nähneensä elämänsä aikana niin paljon
tekopyhyyttä, että hän "vierasti uskovaisia". Florian noudatti roomalaiskatolisen
kirkon ulkonaisia menoja. "Hän oli hieno ihminen", sanoi äitini.
Arkisin tehtiin käsitöitä iltalampun ääressä. Vanja soitti
pianoa, samoin hänen sisarensa Nina, joka oli musiikinopettaja. Vanjan veljet Volodja
ja Shura olivat hekin meriupseereja ja oleskelivat Helsingissä. Äitini kertoi,
miten vallankumouksen palon levittyä Helsingin laivastoasemalle nuori Shura
tuli tädin ovelle Kruunuhakaan huutaen: "Gospodi, mama Hilda, meitä
ammutaan". Ja aina neuvokas Hilda varusti hätääntyneen Shuran samoinkuin
Ellan ja Eemelin oikeanvärisellä rusetilla!
Signen ja Vanjan koti oli Katajanokalla. Vanjalla oli
sotilaspalvelija. Tarvittaessa hän auttoi myös Signe-rouvaa esim. majoneesin
vispaamisessa! Poika Boris syntyi v. 1905. Hänet kastettiin ortodoksiksi isänsä
mukaan. Jatskowskin tädin hankkima kastemekko jäi Helsinkiin perheen paetessa
vallankumousta Belgiaan, missä Vanja elätti perheensä tehtaan työläisenä.
Boriksesta tuli insinööri. Boriksen perinteikäs kastemekko on tuonut hivenen
historiaa, hivenen ortodoksisuutta Kitusen neljän lapsen, heidän lastensa ja
lastenlastensa kastehetkiin.
Jo ennen vallankumouksen myrskyjä oli Ella muuttanut omaan
kotiin Eemeli Kitusen kanssa, joka Jatskowskin tädin suopean arvion mukaan oli
"en hyggligare sorts fennoman". Ellan jälkeen tyhjäksi jääneeseen
huoneeseen asettui asumaan uusi opiskelija-suojatti, Ilmari Rytkönen.
Hilda varusti Ellan kapiohopein, taloustavaroin, oli
ensimmäisen, v. 1918 syntyneen lapsen, sisareni Maijan kummi. Me kaikki
kutsuimme häntä kummitädiksi! Kesällä 1920 odottaessaan minua, Elinaa, Ella
asui Jatskowskin tädin luona ennen H-hetkeä.
Muistan lapsena sisareni kanssa nukkuneeni pää
tyynyliinoilla, joihin oli merkattu Alfa tai Signe. Samaa perua olivat levein
pitsein upotuksin koristetut "käspaikat" kylpylakanoinamme. Taisivat
olla vielä esikoiseni käytössä! Vielä ovat tallella sekä sisarellani että
minulla hienot silkkipukuiset posliininuket, jotka olivat Hildan lapsuudenkodin
perua.
Kun mitkään tiedustelut, edes isäni, Eemeli Kitusen
Sveitsissä opintomatkallaan tekemät, eivät johtaneet Florian Jatskowskin puolalaisille
ylioppilaille lahjoittaman rahaston jäljille, oli jo lapsuudessaan
vaatimattomuuteen kasvatetun tädin muutettava halvempaan elinympäristöön
Hämeenlinnaan - puutaloon, mikä tädin mielestä oli ainoa oikea asumisen muoto.
Kesällä 1926, Maunu-veljeäni odottaessaan äitini kävi kesäpaikaltamme Hattulasta
rakastamansa Jatskowskin tädin kuolinvuoteella, tädin, joka oli orpotytölle
merkinnyt äidillistä tukea ja ikkunaa suureen värikkääseen maailmaan.
Syksyllä 1986
Elina Lehtonen

MATTI ÄYRÄPÄÄN PALKINTO 1986
Matti Äyräpään palkinnon, jonka Suomalainen Lääkäriseura
Duodecim vuosittain jakaa merkittävistä lääketieteellisistä ansioista, sai tänä
vuonna professori Olli Jänne. Professori Jänne toimii tällä hetkellä USA:ssa
National Institute of Health'n vanhempana tutkijana sekä Rockefeller-yliopiston
apulaisprofessorina. Hänen erikoisalaansa on endokrinologia.
JOULUKIRJE MAAILMALTA
Monivuotinen avustajamme Riitta Andersson on muistanut
Sukusanomia taas kirjeellä, tällä kertaa Saksan Liittotasavallasta.

¡ADIOS ESPAÑA!
WILLKOMMEN IN DÜSSELDORF!
Klever Str. 86, D-4000 Düsseldorf 30, 2.12.1986
Hei tutut ja tuntemattomat sukulaiset,
lähes puolitoista vuotta Liittotasavallassa on takana ja
lopultakin tuntuu, että tänne alkaa kotiutua. Espanjan ajoista on jäljellä
kultaisia muistoja, hyviä ystäviä - päivääkään en vaihtaisi pois!
Düsseldorf - ensivaikutelmia elokuussa 1985: harmaata,
tasaista, sataa tihuuttaa. Kielitaito on vuosien varrella kadonnut minne lie ja
puheeni on kuin Baabelin tornissa. Syys-lokakuussa menee jo paremmin, aurinko
paistaa ja asuntoon on saatu ikiomat huonekalut varastosta Suomesta.
Düsseldorf sai kaupunkioikeudet 1288 ja on vuodesta 1946 Nordrhein
Westfalenin pääkaupunki. 700 000 asukkaasta suuri osa on virkamiehiä,
liikemiehiä, ulkomaalaisten yritysten palveluksessa olevat mm. 2000
japanilaista perheineen luovat oman värikkään lisänsä meidän muiden
siirtotyöläisten ohella katukuvaan. Vaikka Ruhrin alueelle ei matkaa ole paljon
ja Bayerin tehtaita löytyy 50 km säteellä kaksi, ei Düsseldorf onneksi kuulu
pahimmin saastuneisiin alueisiin. Rhein virtaa vallitettuna kaupungin halki,
vielä viime kesänä uiminen oli sallittua, mutta nyt ... Sanovat Düsseldorfin
olevan snobistinen ja kallis. Ostoskaupunkina olemme vailla vertaa ja vaikka
keskustan Königsalleelle boutiqueineen meikäläisellä ei ole asiaa löytyy tarjontaa
joka kukkarolle ja makuun. Sota kohteli kaupunkia kaltoin mutta varsinkin Alt Stadt
on restauroitu täysin ja tarjoaa ravintolaa ja olutkapakkaa vieri vieressä joka
makuun ja lähes läpi yön. Paikallinen erikoisuus (sianlihan ja hapankaalin lisäksi)
on tumma, mieto olut Alt, jota myydään 2 dl laseissa hintaan DM 1,30. Kuka ei
halua ostoksille tai kapakkaan, löytää laajan valikoiman museoita, kuten vasta
tänä vuonna avattu moderni-museo Picassoineen jne.
Me kotiuduimme vanhaan taloon, isoihin korkeisiin
mutkikkaisiin huoneisiin. Haittapuolena tietysti on, ettei hissiä ole ja asumme
5 kerroksessa (muuttomiehet olivat ihastuneita). Täkäläiseen tapaan asuntoon
kuuluivat seinät ja saniteettikalusteet kylpyhuoneessa, meillä
poikkeuksellisesti myös tiskipöytä ja edelliseltä vuokralaiselta unohtuneet
kolme hehkulamppua. Puolet huoneista olivat siis aluksi pimeinä, kaksi viikkoa
odotimme kuormaa Suomesta. Onneksi kahvinkeitin oli pakattu käsimatkatavaroihin
ja sängyn hankinta muutenkin kuului ohjelmaan. Ja onneksi lähellä on noutoliike
Ikea, normaalit toimitusajat ovat 6-8 viikkoa!
Parempi puolisko on töissä amerikkalaisen firman
saksalaisessa tytäryhtiössä, mikä antaa arvata työtahdin. Matkoilla kuluu
parhaimmillaan 3/4 ajasta, ja työaikaa ei tietenkään tuhlata matkustamiseen.
Mutta mielenkiintoinen työ vaatii aina myös paljon! Olemme hiljalleen ehtineet
kierrellä Liittotasavaltaa ja naapurimaita, Barcelonan aikaiset ystävämme pitävät
kiitettävästi yhteyttä. Uusiakin ystäviä on tullut em. Harrin työkavereista, jotka
vapaa-aikanaankin seurustelevat paljon perheittäin. Omasta passiivisuudestamme
johtuen emme montaa suomalaista tunne, vaikka täällä muutama yritys onkin ja
lukuisia rouvia.
Itse vietin ensimmäisen puoli vuotta ihmettelemällä ja
kieltä kertaamalla. Maaliskuussa aloitin yliopistolla teoriassa viisi vuotta
kestävät saksan ja espanjankielen ja kirjallisuuden opiskelut, tältä linjalta valmistuu
työttömäksi maisteriksi. Tarkoitukseni oli oppia mahdollisimman hyvin kummatkin
kielet, mutta löysin itseni istumasta kudin kourassa savuisissa
seminaarihuoneissa kuuntelemassa muiden vasta-alkajien kanssa varttuneempien väittelyä
ja referaatteja; keskiajan kieltä, kielitiedettä, tekstien analysointia. Pitkä
latinakin kuului ohjelmaan. Joten nyt etsin töitä vaikka edelleen kirjoilla
yliopistolla olenkin. Näkymät eivät ole huonot vaikka kilpailu kova onkin.
Vaikutelmani Liittotasavallasta? Mielenkiintoinen kokemus
mutta ei loppuiäksi. Espanjan jälkeen täällä on "kotoista". Vaikka Düsseldorfin
väestöstä puolet on katolisia ja puolet evankelisia ja meillä siis kahdet
pyhät, on kaikki hyvin siistiä ja järjestelmällistä jne. Juhlia toki osaavat ja
olut virtaa, Karnevaaliaika alkoi juuri ja jatkuu kevääseen, joulu on tuonut
kojut kadulle. Tavaravalikoima on uskomattoman runsas ja monipuolinen ja
valtaosalla ihmisiä tuntuu olevan rahaa. Ei silti, ettei väliinputoajia näkisi,
lähipuistossamme on oma kaljaporukka, kerjäläisiä ja roskakorin penkojia löytyy
niitäkin. Pahin on ongelma pitkäaikaistyöttömillä ja leskieläkeläisillä. Vaikka
meikäläinen opiskelija maksaakin silmälaseista 0 DM, lääkkeistä 2 DM ja
lääkäristä ei mitään, ei kaikilla ole yhtä hyvin. Yleisvaikutelma on kuitenkin
vauras eikä ole ihme että näillä hinnoilla ja palkoilla on varaa matkustaa joka
paikkaan. Kuitenkin tuntuu siltä että elämisen laatu Suomessa on korkeampi,
meillä ei toistaiseksi ainakaan ole ollut tarvetta terrorismiin ja kaootteihin.
Luontoa, löytääkseen täytyy Düsseldorfissa astua Mersuun ja paahtaa Autobahnaa
pari sataa kilometriä, sitten löytää hoidetun metsän. Liittotasavalta on kaunis
ja vaihteleva maa, mutta villiä (lue hyödyntämätöntä) luontoa ei helpolla
löydä.
Naisena törmäsin alussa siihen, ettei minua otettu huonekalu-
yms. liikkeissä vakavasti vaan toivotettiin miettimisen ja miehen kanssa
puhumisen jälkeen tulemaan yhdessä takaisin. Myös jatkuva teitittely ja Frau
Anderssonina puhutteleminen ottaa joskus todella päähän. Yksi paikka aiheuttaa
minulle edelleen todellista pelkoa: lihakaupan tiski, jossa tunnen itseni
todella pieneksi ja jossa jonottaminen tuntuu perustuvan pelkkään puolensapitämiseen!
Summa summarum: ei aina niin helppoa mutta ah niin antoisaa.
Olin juuri Suomessa töissä lähes kolme kuukautta ja tunsin oloni niin
kotoisaksi, oma kulttuuri ja kieli, niin helppoa. Perhettä ja luontoa on ikävä
ja Jouluksi on päästävä "kotiin", silti seikkailumieltä on vielä
kosolti jäljellä ja maailmassa niin paljon nähtävää. Ja mikä olisikaan parempi
tapa tutustua ihmisiin ja muihin maihin kuin siellä asuminen? Ensi vuonna
kuitenkin ilmeisesti olemme edelleen täällä.
Kuten ennenkin, mikäli matka sivuaa Düsseldorfia, ottakaahan
yhteyttä! Aurinkorantoja emme enää voi tarjota, mutta etäisyys on lyhentynyt
puolella.
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 1987
Terveisin
Riitta Andersson
ÄYRÄPÄÄ-NIMEN ESIINTYMISESTÄ
Pielaveden ja Keiteleen historia I, 1870-luvulle
(kirjoittaneet Tauno Räisänen ja Kalevi Kumpulainen) mainitsee (s. 58)
nimistöluettelossaan seuraavaa:
Äyräpää - Keiteleen nykyisen kirkonkylän aikaisempi kylänimi
eli huuto. On aiheellista ottaa tähänkin luetteloon osoitukseksi siitä, kuinka
raja ei ole koskaan kulkenut Vuonamonlahden kautta pohjoiseen, vaan
nautintaraja on 1270-luvulta lähtien järkevästi katsottu kulkevan selvempää Äyskoski
- Nilakka -Pielavesi -linjaa myöten. Paikannimenä "Äyräpää" voi
viitata 1323:n rauhanehdoissa Ruotsille luovutettuun Äyräpään kihlakuntaan.
Tällöin se olisi ikivanha karjalaisten Pohjanmaan kulkijoiden antama
luonnonnimi Vuonamonlahden länsirannalle ja sitä vastaisi vastakkaisnimenä Pielaveden
itärannan "Karjala". Mutta todennäköisesti tämä on hämäläisten
eränkävijäin antama nuorempi nimitys ja yhdistettävissä tyypiltään esim.
Kangasniemeen "Äkryntaipaleeseen". Joka tapauksessa Äyräpää = Äyrypää
ja molemmat yhteydessä sanaan äyräs = törmä, reuna, laita.
VILLA KARI
Espoon kaupunginmuseon julkaiseman teoksen "Espoon
rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema" (tekijä Erkki Härö) mainitaan s.
210, esiteltäessä Matinkylässä sijaitsevaa Villa Kolia:
Jo ennen Villa Kolin rakentamista
Koukkuniemen rannalla oli Lojander-suvun rakentama Villa Kolikari. Jokseenkin
samoihin aikoihin Karvosten kanssa tohtori Äyräpää rakennutti lähelle toisen
huvilan, joka sai nimekseen Villa Kari. Jostain syystä nimi Kolikari on
yleistynyt puhuttaessa Villa Kolista.
Villa Karin rakennuttaja on ilmeisesti ollut tohtori Matti
Äyräpää. Olisi hauska tietää, onko sukulaisilla jotain perimätietoa asiasta,
joka ainakin lehden toimituskunnalle on aivan uusi. Villa Kari ei enää ole pystyssä.
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON SÄÄNNÖT
- A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y. on perustanut
Aune Äyräpään rahaston.
- Rahasto koostuu varoista, jotka on saatu Aune Äyräpään
töiden myynnistä yhdistyksen jäsenille. Sen peruspääoma on 20.000
(kaksikymmentätuhatta) markkaa.
- Rahaston tarkoitus on edistää ja tukea taiteen harrastusta
ja opintoja yhdistyksen jäsenten keskuudessa. Rahaston tarkoitusta
toteutetaan pääasiassa myöntämällä stipendejä ja apurahoja.
- Rahastoa voidaan kartuttaa lahjoituksilla, testamenteilla
ja Aune Äyräpään vielä jäljellä olevien töiden myynnillä. Rahaston tuotto
voidaan joko kokonaan tai osaksi lisätä pääomaan.
- Stipendeihin ja apurahoihin saadaan käyttää vain rahaston
tuottoa.
- Stipendejä ja apurahoja anotaan yhdistyksen hallitukselta
tämän vuosittain ilmoittamaan määräpäivään mennessä. Hallitus esittää
ehdotuksensa yhdistyksen vuosikokoukselle hyväksyttäväksi ja
vahvistettavaksi. Vuosikokous voi poiketa hallituksen ehdotuksesta.
- Rahaston kirjanpito sisältyy yhdistyksen kirjanpitoon.
- A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n
mahdollisesti lopettaessa toimintansa menetellään rahaston jäljellä
olevien varojen osalta samoin kuin yhdistyksen varojen suhteen on
yhdistyksen säännöissä määrätty'.
AUNE ÄYRÄPÄÄN RAHASTON STIPENDIT JA APURAHAT 1987
Aune Äyräpään rahaston stipendit ja apurahat taiteen
harrastuksen ja opintojen edistämiseen ja tukemiseen yhdistyksen jäsenten
keskuudessa julistetaan ensimmäistä kertaa haettavaksi 30.4.1987 mennessä.
Perustellut kirjalliset hakemukset osoitetaan yhdistyksen hallitukselle ja lähetetään
esimiehelle.
Jaettavana on n. 2.700 markkaa, mistä hallituksen
suunnitelman mukaan jaetaan tällä kerralla vähintään kolme apurahaa. Rahaston
säännöt on julkaistu toisaalla tässä lehdessä. Lähempiä tietoja saa yhdistyksen
esimieheltä Jorma Rytköseltä.
HALLITUS
SUKUSANOMAT
TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLEEN
RAUHAISAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
|