Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1984 Joulukuu No 1 (65)
ISSN 0356-0791 (Painettu)


LUMIHIUTEIDEN LAULU

Lumihiuteet kaikki nyt piirihin käy,
ilo eikö jo kauas ilmoille näy.

Lumihiuteet leijaa ja tanssii, he hei,
lumihiuteiden mielissä huolia ei.

Lumihiuteet lehdot ja haat hopeoi,
kun syksy ne harmajat hallat toi.

Lumihiuteet iloa tuo ilmoihin,
maan vaikka jo pimeys peittäiskin.

Lumihiuteet kirkastaa koko maan,
lumihiuteet valon on lapsia vaan.

Antti Rytkönen
1870-1930


Hyvät sukulaiset

Joululukemisenne joukkoon jouduttuu jälleen Sukusanomat. Tuttuun tapaansa se pyrkii suvun suodattimin kuvastelemaan niin tätä hetkeä kuin menneitä aikoja: päiväntuoreita terveisiä lähettää "Barcelonan kirjeenvaihtajamme", taaksepäin palaamme Kalevalan syntymisen aikoihin.

Kulunutta vuotta ovat omalla tavallaan edelleen sävyttäneet Aune Äyräpään työt yhdistyksen jäsenten niihin tutustuessa. Henkilökohtaisesti olen niiden parissa kokenut monia mieluisia sukulaistapaamisia. Toivon, että työt ovat kodeissanne löytäneet jo oman paikkansa ja että ne omalta osaltaan toimivat sukulaisuussiteiden lujittajana.

Syksyinen vuosikokous oli osanottajamäärältään ennätysmäinen. Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että nimenomaan kutsu kokouksenpitoon Elina ja Samuel Lehtosen avara- ja lämminhenkiseen kotiin innosti sukulaisia, on osanoton runsaus varmasti myös osoitus siitä, että yhteenkuuluvaisuuden tunne elää voimakkaana joukossamme.

Tapanani on ollut tällä palstalla esittää erilaisia haasteita. Lasten runsaan sukukokoukseen osallistumisen innoittamana ja näin nuorisolle nimetyn vuoden kynnyksellä haastan erityisesti suvun nuoret mukaan toimintaan. Ehkäpä voitaisiin perustaa vallan nuorisojaosto tai ainakin Sukusanomiin avata "nuorten nurkka".

Toivotan teille kaikille valoisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta kolmivuotisen esimieskauteni päättyessä.

Kirsti Salminen


VUOSIKOKOUS HELSINGIN PIISPANKODISSA - eräs Europaeusten ennätys

Lauantaina 27.10.1984, iltapäivällä oli joukolla A.J. Europaeuksen jälkeläisiä suuntana Katajanokka, tarkempana osoitteena Satamakatu 9, Helsingin piispankoti. Ja se joukko oli suuri, ennätysmäiset 70 osanottajaa kokoontui tämänsyksyiseen sukukokoukseen Elina ja Samuel Lehtosen kutsua noudattaen. Oli sukulaisia läheltä ja kaukaa edustaen Anders Theodorin, Natalia Wilhelminan ja Thekla Augustan sukuhaaroja. Lapset olivat mukana, viihtyivät - ja valloittivat piispankodin makuuhuoneita myöten "lastenlasten" oikeudella.

Saimme kuulla piispankodin isännän Samuel Lehtosen kertomana talon mielenkiintoisen historian, Elina Lehtonen kertoili kesäisiin matkoihin liittyvistä sattumuksista ja "sukulaisuuslöydöistä", pikku-Smedsit Sampo ja Lauri esiintyivät viuluineen, laulettiin yhdessä ja nautittiin kotoisesta yhdessäolosta sekä runsaista ja suussasulavista pöydän antimista iloisen ja vilkkaan keskustelun höystämänä.

Näin Sukusanomien välityksellä vielä kiitokset Elina ja Samuel Lehtoselle.

Yhdistyksen esimieheksi vuodeksi 1985 valittiin Jorma Rytkönen. Erovuoroisten jäsenten tilalle hallitukseen valittiin Elina Lehtonen, Kauko Laine ja Kirsti Salminen. Yhdistyksen jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan eli 10 mk täysi-ikäiseltä jäseneltä. Kokouksessa keskusteltiin myös Aune Äyräpään töistä kertyneitten varojen käytöstä ja uusi hallitus evästettiin mm. pohtimaan Aune Äyräpään nimeä kantavan rahaston perustamisesta.

KS


D.E.D. EUROPAEUS JA KALEVALAN JUHLAVUOSI

Viime lokakuun 15. päivänä tuli kuluneeksi 100 vuotta David Emanuel Daniel (Taneli) Europaeuksen kuolemasta. Kaksi sukupolvea saamme hänestä siirtyä taaksepäin, jotta hänen ja yhteisen esi-isämme Anders Josef Europaeuksen sukuhaarat yhtyvät: D.E.D.E:n ja A.J.E:n isoisät olivat veljekset Jakob Johan ja Matias Reinhold Europaeus.

D.E.D. Europaeus on tunnettu kansanrunouden kerääjänä. Juuri runonkeräyksillään hän on tehnyt merkittävän palveluksen tieteelliselle tutkimukselle. Monilla keruumatkoillaan 1845 - 1854 hän löysi paljon ennestään tuntematonta runoainesta, mm. Inkerin rikkaan laulumaan runot. Se mikä D.E.D.E:llä muodostui elämäntyöksi, oli kiinnostuksen ja harrastuksen kohteena myös A.J.E:llä, joka mm. kirjoitti Kalevala -aiheisia kirjoituksia ja tutki Suomen muinaishistoriaa. Nämä aihepiirit olivat varmasti korostuneesti esillä, kun D.E.D.E. ajoittain oleskeli Liperin pappilassa A.J.E:n ollessa siellä rovastina.

Ensi vuosi on Kalevalan juhlavuosi, Kalevalan ensimmäisen laitoksen ns. "Vanhan Kalevalan" ilmestymisestä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Kun Elias Lönnrot valmisteli Kalevalan uutta, täydennettyä laitosta, joka ilmestyi 1849, ehti hänen käsiinsä D.E.D. Europaeuksen runsas runosaalis. Ja niinpä tähän ns. "Uuteen Kalevalaan", joka on sama kuin nykyisin käytössä oleva, tehdyistä lisäyksistä on enemmän kuin puolet, mm. koko Kullervo-jakso, peräisin D.E.D E:n keräyksistä.

Kansanrunouden lisäksi D.E.D.E. keräsi kansansävelmiä, satuja ja mm. lappalaista kansanperinnettä. Hän harrasti Suomen kielen tutkimusta ja sen käytön edistämistä, käsitteli kirjoituksissaan oikeakielisyyttä, tutki Suomen suvun esihistoriaa.

D.E.D.E:llä oli laajat yhteydet ulkomaille. Näitä yhteyksiä hän hoiti paitsi matkustamalla, myös vilkkaan kirjeenvaihdon avulla. Eräs hänen ulkomaisista pitkään jatkuneista yhteyksistään oli kirjeenvaihtoyhteys unkarilaisen akateemikko Hunfalvyn kanssa.

Lehtori Viljo Tervonen on v:sta 1964 kerännyt Hunfalvyn runsasta Suomeen suuntautunutta kirjeenvaihtoa ja siinä yhteydessä ovat löytyneet myös tämän ja D.E.D.E:n väliset kirjeet. Kerätty aineisto, Hunfalvyn ja monien suomalaisten merkkihenkilöiden välinen kirjeenvaihto tullaan julkaisemaan Suomalais-ugrilaisen Seuran toimesta.

D.E.D Europaeus


D.E.D. EUROPAEUS JA UNKARI

Ensimmäisiä esityksiä Suomen ja Unkarin tiedemiesten suhteista on Yrjö Wichmannin (1868-1932) julkaisu "Paavali Hunfalvyn suomalaista kirjeenvaihtoa" vuodelta 1923. Jo ennen tätä oli Unkarissa saatu lukea Urania-nimisestä aikakauslehdestä (1911-12) Hunfalvylle ja J. Budenzille, Budapestin yliopiston uralaltailaisen kielentutkimuksen ensimmäiselle professorille, saapuneita kirjeitä, joiden lähettäjät olivat K.A. Gottlund, Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Oskar Blomstedt ja Antti Jalava (Almberg). Samoihin aikoihin julkaistiin myös muutamia Otto Donnerin kirjeitä. - Unkarilainen Pál Hunfalvy (1810-1891) oli maassaan vertailevan suomalais-ugrilaisen kielitieteen perustajia, kansatieteilijä ja historiantutkija. Kirjoittaessaan 1853 Elias Lönnrotille hän varsinaisesti aloitti suomalais-unkarilaiset tiedemiessuhteet.

Vasta toisen maailmansodan jälkeen kumoutui unkarilaisten luulo siitä, että Hunfalvyn laajasta ulkomaisesta kirjeenvaihdosta ei olisi kovinkaan paljon jäljellä. Noin 20 vuoden ajan Unkariin tekemilläni matkoilla olen yrittänyt löytää tiedeakatemian käsikirjoitusarkistosta kaikkien niiden suomalaisten kirjeet, joiden olen tiennyt tai joiden olen otaksunut olleen kosketuksissa ensinnä Hunfalvyn, Budenzin ja sittemmin suomalaisille tutuimman suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorin József Szinnyein kanssa. Näin on kertynyt odotettua runsaampi materiaali. Unkarilaisten kirjeet ovat talletettuina meillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa, Yliopistonkirjastossa ja Valtionarkistossa.

Jo vuosia on ollut vireillä ajatus Suomen ja Unkarin kulttuurisuhteiden historiasta. Voimassa olevan maiden välisen kulttuurisopmuksen 25-vuotisjuhlaan ilmestyikin keväällä 1984 molemmissa maissa "Ystävät - sukulaiset" niminen suomalaisten ja unkarilaisten asiantuntijoiden kirjoittama kokoomateos, jossa selvitellään näitä suhteita monelta eri kannalta. Teosta varten tämän kirjoittaja laati yhdessä Irene Wichmanniin, Yrjö Wichmannin pojantyttären kanssa "Suomalais-unkarilaisten kulttuurisuhteiden bibliografin vuoteen 1981".

+ + +

Alussa mainitussa Wichmannin tutkielmassa on tieto vain yhdestä D.E.D. Europaeuksen kirjeestä Hunfalvylle, sekin sama, jonka jo Väinö Salminen oli julkaissut 1905 Europaeuksen elämäkerrassa ja joka oli saatu Suomeen Hunfalvyn kopiona. Alkuperäistä en ole löytänyt Unkarista. Tähänastisten tietojeni mukaan Europaeus on kirjoittanut Hunfalvylle vuosina 1853(1854?) - 1871 ainakin kahdeksan kirjettä; tarkka päiväys puuttuu vain Salmisen julkaisemasta ja viimeisestä kirjeestä. Kun tiedämme Europaeuksen elämänvaiheet, ei ole ihme, vaikka hän ei olisi voinut tallettaakaan monilta nimekkäiltä ulkomaisilta tutkijoilta saamiaan kirjeitä. Eri yhteyksistä saattoi kuitenkin päätellä, että kenties jotakin olisi löydettävissä. Olihan A.V. Forsman (myöh. Koskimies) jo 1896 Kyläkirjaston Kuvalehdessä (B sarja, numerot 6-10) ja erillisenä kirjasena julkaisemassaan Taavetti Emanuel Taneli Euronaeuksen elämä-kerrassa kertonut nähneensä Hunfalvyn kirjeet, jopa siteeraa niistä yhtä, joka on päivätty 24.10.1869. Sukuseuralta saamani tiedon perusteella katsoin Valtionarkistoon sijoitetun Europaeus-Äyräpää -suvun arkiston luettelon, joka ohjasi tien Museovirastoon.

Käynti Museovirastossa ei ollut turha. Sieltä löytyi neljä isohkoa kansiota D.E.D. Europaeuksen kirjeenvaihtoa, anomuksia, omaelämäkerrallista aineistoa, myös joukko irrallisia papereita, joiden merkitystä ja asiayhteyttä ei voinut selvittää käden käänteessä. Aineisto on suomen-, ruotsin-, saksan-, venäjän- ja ranskankielistä. Kaikki on luetteloimatta; yhteen kirjekuoreen on yritetty kerätä luetteloa Europaeuksen eri tahoilla julkaisemista kirjoituksista, mutta sekin on jäänyt kesken.

Kansioista poimin erilleen kirjeet, jotka ovat tärkeitä valmistumassa olevan Hunfalvyn suomalaisen kirjeenvaihdon ja sen mahdollisen jatko-osan kannalta. Europaeus on tallettanut Unkarista saamiaan kirjeitä seuraavasti:

4 kirjettä Hunfalvylta
20.7.1854 (kirjeen alkuosa puuttuu)
-?- 1854 tai 1855 (kirjeen loppuosa puuttuu)
-?- 1854 tai 1855  - " -
14.10.1855 kirje kokonaan

3 kirjettä J. Budenzilta vuodelta 1867

6 kirjettä Vilmos Györillä vuosilta 1872-76; Györy (1838-1885) oli luterilainen pappi, runoilija ja. kääntäjä, käänsi unkariksi mm. Franzenia, Topeliusta ja Runebergia.

2 kirjettä János Pogarasilta vuosilta 1872-73; Pogarasi oli kielentutkija, sanakirjan tekijä; hän uskoi unkarin olevan mongolin kielen sukulainen.

Kaikki Unkarista tulleet kirjeet ovat saksankielisiä. Europaeus itse kirjoitti saksaksi ja suomeksi, suomeksi ainakin Hunfalvylle. Kirjeiden pääasiallisin sisältö koskee Europaeusta askarruttaneita kielisukulaisuuden ongelmia, keinoja joilla tämä sukulaisuus voidaan todistaa, suomalais-ugrilaisten kansojen entisiä asuinsijoja, kielikuntamme mahdollista sukulaisuutta indoeurooppalaisten kielten kanssa. Vailla riittävää tieteellistä koulutusta ja sitkeästi, osittain ärhennellen omien näkemystensä puolesta taistelevana Europaeus ei saanut sanottavaa kannatusta varsinkaan maamiestensä taholta. Kuitenkin esim. Hunfalvy kirjeenvaihdon alkupuolella auliisti vaihtaa ajatuksia Europaeuksen kanssa. Selkeimmän kuvan, myös ymmärtäväisimmän, antaa Europaeuksen elämäntyöstä Jalo Kalima Kansallisen elämäkerraston I osassa, 604-607. Kaliman artikkelin lopussa mainitaan myös lähdeteokset. Näihin voidaan lisätä Aarne Anttilan Elias Lönnrot I, II (1931, 1935), jossa Europaeuksesta puhutaan moneen otteeseen; samoin on Jouko Hautalan teoksessa Suomalainen kansanrunouden tutkimus (1954). Erittäin arvokasta kulttuurihistoriallista aineistoa eri maiden arkistoista ja kirjastoista keräsi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pitkäaikainen kirjastonhoitaja prof. Sulo Haltsonen. Kirjallisuusarkistossa on "Haltsosen laatikko 5", joka sisältää juuri Europaeusta koskevaa materiaalia. Haltsonen, joka pyrki täydentämään Europaeuksen luonnekuvaa, julkaisi 1959 artikkelin "D.E.D. Europaeus Savitaipaleella 1849. Eräitä kulttuurihistoriallisia piirteitä".

+ + +

Sekä Haltsosen keräämän materiaalin että Suomesta ja Unkarista löydettyjen kirjeiden perusteella käy ilmi, että Europaeus, niin itseoppinut tutkija kuin hän olikin, otti rohkeasti yhteyttä aikansa huomattaviin eurooppalaisiin tiedemiehiin. Tämä oli hänelle ilmeisen helppoa erinomaisen kielitaidon vuoksi: kotimaisten kielten lisäksi hän oli saanut vahvan saksan taidon käydessään saksankielistä koulua, venäjän hän lienee oppinut myöhemmin. Kaikesta päätellen hänen lukeneisuutensa oli sangen laaja; aikansa kielitieteellistä kirjallisuutta hän seurasi tiiviisti, koska hän vetoaa kirjeissään moniin nimiin ja tutkimuksiin, kuten tulevana vuonna 1985 hänen julkisuuteen pääsevät kirjeensä osoittavat.

Kiinnostava on kysymys Europaeuksen unkarin kielen taidosta. Eri lähteistä on käynyt selville, että hän hankki käsiinsä esim. 1844 Unkarissa ilmestyneen P. Kállayn teoksen "Finn-magyar nyelv" (Suomalais-unkarilainen kieli). Hän tutkisteli Hunfalvyn 1864 unkariksi julkaisemaa teosta vogulien maasta ja kansasta. Tämä perustuu Suomessa 1839-41 oleskelleen Antal Regulyn jäämistöön; Beguly teki 1840-luvulla laajan tutkimusmatkan Itä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien sukulaiskansojen keskuuteen. Museovirastossa olevista papereista näkyy sekin, että Europaeus on lainannut Pietarin tiedeakatemian kirjastosta unkarinkielistä filologista aikakauskirjaa. Tämän perusteella ei voi todeta, kuinka paljon hän osasi unkaria, ehkä hän pystyi lukemaan unkarinkielistä tekstiä.

1850-luvulta on tieto siitä, että Europaeus toivoi pääsevänsä käymään Unkarissa. Tätä suunnitelmaa Hunfalvy tervehti ilomielin. Talvella 1863 Europaeus kirjoittaa Ahlqvistille: "Minä toivon pääseväni keväillä käymään Berlinissä Boppin sekä Jenassa Schleicherin luona, ja ehkä saman tien sitten vielä Ungarissakin." Tämä toive ei toteutunut. Kesällä 1869 Europaeus tapasi Hunfalvyn Pietarissa, kun unkarilainen vieras oli tulossa Suomeen. Hunfalvy mainitsee myöhemmin ilmestyneessä "Matka Itämeren maissa" nimisessä matkakirjassaan tämän "uupumattoman suomalaisen tutkijan".

Monien muiden suomalaisten tavoin Europaeuskin seurasi tarkkaan Unkarin vapaussotaa 1848-49. Kesällä 1849 hän mainitsee eräässä kirjeessään Lönnrotille, millaisia tietoja hän on saanut sodan kulusta Ruotsista tulleista lehdistä. Suorastaan näkijän tavoin hän tajuaa unkarilaisten ja silloisen Unkarin slaavien välisen kohtalokkaan ristiriidan. Hän puhuu tulevasta ajasta, jolloin jälkipolvet ihmettelevät, miksi unkarilaiset ja slaavit eivät ole voineet ymmärtää toistensa kansallisia pyrkimyksiä.

+ + +

D.E.D. Europaeus kuoli Pietarissa 1884, siis sata vuotta sitten. Ystävien toimesta hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin pietarilaisesta hautausmaasta kotimaan multaan. Haudalla Julius Krohn piti seuraavan puheen:

"Halpa, köyhä ja kurja on meidän henkemme maallinen maja silloinkin, kun se on kaikkein loistawin. Nerokkaimmatkin, jaloimmatkin ihmiset harwoin sietäwät lähempää personallista tutustumista, sillä kaikellainen inhimillinen heikkous silloin himmentää heidän maineensa waikutusta. Wasta kuoleman jälkeen unohtaa wähitellen mitä heistä oli maan tomua, ja heidän kuwansa loistaa meille kirkkahasti heidän toissään ja teoksissaan. Kuinka paljoa enemmn on niin laita meistä tawallisista ihmisistä, joille ei neron lahja ole suotu, ja joiden paras ansio. jos sitä on olemassa, on siinä että me olemme olleet uskollisia palwelijoita. Wielä enemmän kuin useimpiin muihin sopii tämä meidän ystäwämme, jonka haudan partaalla me nyt seisomme. Nuorelle polwikunnalle joka ei hänestä juuri mitään tietänyt, paitsi mitä näki, tahtoi usein tulla nauruksi tuo laiha ukko kuluneissa waatteissa, joka teki niin outoja liikuntoja ja ainoasti ängittämällä sai sanottawansa waiwaloisesti sanotuksi. Ja meidän wanhemienkin sydämestä, waikka me hänet paremmin tunsimme, tahtoi surkutteleminen wiime aikoina olla ylimpänä tunteena. Waan kuitenkin asui tässä halweksitun kuoren alla henki, joka monessa woisi olla meille esikuwa - siinä asui wäsymättömimmän, alttiiksiantawimman, itsensä kokonaan unhottawan työntekijän henki - woipi täydellä syyllä sanoa perikuwallisen työntekijän. Hän ei hakenut itselleen koskaan leipää eikä wirkaa, hän ei edes pyytänyt itsellensä arwoa eikä mainetta - hänen ainoa halunsa ja pyrintönsä waan oli työ tieteen hywäksi ja isänmaan kunniaksi.

Silloin kun Lönnrot toisten tointen estämänä heitti niin kauan ja niin suurella menestyksellä tehdyn runonkeruutyönsä kesken, tarjoitui Europaeus sen jatkajaksi ja kulki nyt neljä wuotta yhtä perää Karjalassa sekä Inkerissä tässä toimessa. Siihen aikaan ei ollut se työ niin edullinen ja mukawa kuin tätä nykyä. Suom. Kirjallisuuden Seuran wähistä waroista ei riittänyt silloin enempää kuin 50-60 ruplaa kessassaan useita kuukausia kestäwää matkaa warten. Silloin ei ollut mahdollista herrastella; ei kannattanut palkata itselleen kyytihewosia, täytyi kulkea omin jaloin: ei kannatanut edes hankkia itselleen oppaita tuntemattomille taipaleille. Usein täytyi hänen yksin syksyisen illan pimeydessä kaalata synkkiä korpipolkuja, usein talwipakkasella hiihtää loppumattomia saloja; wäliin sai hän, eksyksiin jouduttuaan, tyydyttää nälkänsä metsän marjoilla tai lintuin munilla; joskus pelasti ainoasti salainen pako hänet ilkeitten ihmisten murhanhankkeista. Yksi ainoa mies waan on hänen täysi wertaisensa näistä kärsimyksistä ja kestämisistä - se on hänen jalo edeltäjänsä Elias Lönnrot. Yksi ainoa waan on myös, joka saaliin runsaudesta ja kalleudesta woi hänelle wetää wertoja - se on taas Elias Lönnrot, kuitenkin niin että Europaeus woittaa, saatujen runojen paljoudessa, Lönnrot puolestaan ylimalkaan runojen arwollisuudessa ja täydellisyydessä. Waan tässäkin suhteessa taas woipi Europaeus ylpeydellä osoittaa tuomiinsa Kullerwon nunoihin, tuohon kaikkein kirkkahimpaan helmeen Kalewalan loistawassa helmiwyössä.

Lepää sii nyt rauhassa, sinä wilpitön, uskollinen työntekijä isänmaasi powessa, tämän maan, joka on ollut Sinun ainoa rakkautesi! Unohtawa on pian mitä henkesi ulkonaisessa puwussa oli wähemmin wiehättäwää, ja niin kauan kuin Kalewala pysyy rakkaana ja pyhänä tässä maassa, on Suomen kansa aina muistawa Sinun työsi ja Sinun rakkautesi!"

Tämän puheen jälkeen laulettiin "Maamme", jota saattoseura sywästi liikuttuneena paljain päin kuunteli.

Sawokarjalaisen osakunnan puolesta laskiwat sitten maisteri U Mela ja Pohjois-osakunnan puolesta tohtori E Uspelin hautaan isot seppeleet, lausuen kumpikin muutamia kiitollisuuden jäähywäissanoja.

(Keski-Suomi 50/1884)

Viljo Tervonen

Keräystyönsä ja tutkimustensa perusteella lehtori Tervonen on päätynyt esittämän sukuyhdistyksellekin pohdittavaksi seuraavan kysymyksen vastausmalleineen:

Mitä olisi tehtävä D.E.D. Europaeuksen elämänvaiheiden ja elämäntyön tähänastisten selvitysten lisäksi?

  • Museovirastossa olevan aineiston luettelointi, sukuarkistossa olevan (signum H 2)lehtileikkeitä sisältävän kansion luettelointi (Valtionarkisto)
  • Europaeuksen kirjoitusten luettelon täydentäminen
  • A.V. Forsmanin (Koskimiehen), Väinö Salmisen ja A.R. Niemen elämäkertateoksiin, Sulo Haltsosen keräämään aineistoon ja Europaeuksen tallella olevaan kirjeenvaihtoon perustuvan uuden elämäkerran laatiminen.

RAUHA RYTKÖNEN
20.6.1904 - 2.2.1984

Rauha Rytkönen, o.s. Lahtinen, syntyi Pohjanmaan portilla, Karstulassa, maanviljelijä Kalle Lahtisen monilapsisen perheen toiseksi nuorimpana tyttärenä. Hänen äitinsä Vilhelmiina oli pohjalaista talollissukua, ja ilmeisesti lähinnä äidin sukuperintönä Rauha Rytkösen perusluonne oli vakavan asiallinen ja maltillinen. Hänen synnyinseudullaan vahvana vaikuttava evankelinen herätysliike muovasi huomattavassa määrin hänen ajatusmaailmaansa ja vaikutti hänen kauttaan kodin henkeen. Erityisen tutuksi koko perheelle tuli evankelisen liikkeen lauluperinne, jonka kauneimpiin helmiin kuuluva hengellinen laulu "Kiitos Sulle, Jumalana, armostasi kaikesta" varsinkin 1940-luvun vaikeina vuosina oli Rauha Rytkösen kaikkein useimmin laulama, lasten mieliin lähtemättömästi juurtunut sävelmä.

Rauha Rytkönen kasvoi lapsuudessaan maalaistalon moninaisiin töihin ja askareisiin. Kaupoista ostettiin siihen aikaan hyvin vähän valmista tavaraa. Viljankorjuut, puinnit, heinänteot, teurastukset, saippuan keittämiset ja monet muut olivat töitä, joihin lapset saivat pienestä alkaen tutustua, voimiensa mukaan osallistua ja siten "oppia työlle". Tutuksi tulivat yhtä hyvin leipomiset ja paistamiset kuin lampaiden keritsemiset, villojen karstaamiset ja kehräämiset, pellavien kylvämiset ja korjaamiset, loukuttamiset ja lihtaamiset sekä kankaaksi kutomiset. Viljat korjattiin aittoihin, perunat ja juurikasvit kellareihin ja perunakuoppiin, lihat ja kalat suolattiin, marjat sokeroitiin ja säilöttiin. Kotona ommeltiin lasten vaatteet ja aikustenkin alusvaatteet, "tikuttiin" villapaidat, sukat ja lapaset.

Näiden lapsuudenkodista tutuksi tulleiden taitojen pohjalta oli luontevaa suorittaa kansakoulun käsityönopettajan tutkinto, jonka ansiosta Rauha Rytkönen toimi pitkän ajan tyttöjen käsityön opettajana Karstulan Vahangan koululla, jolla hänen miehensä oli opettajana. Hän piti kunnia-asianaan leipoa ja paistaa kotona kaikki pullat, kakut ja pikkuleivät samoin kuin aivan viime aikoihin asti hiivaleivän ja myös rukiisen leivän niin kauan kuin vähänkin kunnollisia uuneja oli käytettävissä. Maalaiskansakoululla 1930- ja 1940-lukujen vielä varsin agraarisessa Suomessa olivat kätevyys ja taloudenhoidon taidot lähes yhtä tärkeät kuin maalaistalossakin. Opettajan luontoisetuihin kuului puutarhan lisäksi myös viljelysmaata, ja navetassa pidettiin lehmää, lampaita ja muitakin kotieläimiä.

Koululla vieraili noina kansallisen idealismin vuosina lukuisasti kotikasvatusyhdistyksen, raittiusliikkeen ja muiden aatejärjestöjen edustajia puhujina, ja säännöllisesti toistuivat seurat ja hartaustilaisuudet. Kestityksensä puhujat ja saarnamiehet saivat opettajan perheessä. Emännän taidoista sisältävät vanhan vieraskirjan sivut monia kauniita todistuksia.

Rauha Rytkösen tomumaja kätkettiin Hämeenlinnan Rytkösten sukuhautaan Ahveniston kauniilla harjulla 18. helmikuuta 1984. Siunaustilaisuuteen, jossa puhui rovasti Antti Mikkola, oli Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta sekä pääkaupunkiseudulta saapunut runsaslukuinen omaisten ja sukulaisten saattojoukko. - TR.


KARIN ÄYRÄPÄÄ
18.10.1896 - 22.7.1984

Suruviesti saapui kauniina heinäkuun aamuna. Äitini Karin Äyräpää oli kuollut pitkän sairauden murtamana.

Europaeus suvun jäseneksi hän tuli v. 1925 avioliiton kautta metsänhoitaja Arvi Jooseppi Europaeuksen (v:sta 1930 Äyräpää) kanssa. Jäätyään leskeksi v. 1934 kahden pienen lapsen kanssa, hän yksin kasvatti heidät aikuisiksi.

Äitini muistan aina rakastavana ja perheestään huolehtivana. En tiedä, mistä hän aina loihti ylimääräistä, mm. sota-aikana oli mitä erilaisempia luomuksia: ketunrasvassa paistettuja pikkuleipiä, kuivattuja ja makeita porkkananpaloja, lanttukuutioita ym. mitkä silloisissa oloissa maistuivat erinomaisilta. Uudenvuoden traditioihin kuului mm. suvun jäsenten vierailu luonamme (kts. Sukusanomat 1/81). Myöhemmin lapset perheineen olivat aina tervetulleita Mummilaan, joka muodostui sydämellisellä ilmapiirillään kaikkien keskipisteeksi. Aina oli hyvä sana sanottavana ja hyvää nautittavana.

Europaeus suvun toimintaan hän alusta alkaen osallistui aktiivisesti ollen perustamassa yhdistystä Haapavedellä 1948, oli useampia kertoja johtokunnassa ja rahastonhoitajana 1960 - 1974. Äitini kirjeenvaihtoa selaillessani olen pistänyt merkille sen suuren kirjemäärän, jolla hän piti yhteyttä Europaeus-suvun jäseniin, heidän ollessa eri puolilla Suomea. Sen jälkeen henkilökohtaiset yhteydet sukulaisiin olivat kiinteät aina hänen sairastumiseensa saakka.

Tulen aina muistamaan äitini hänen mielilauseellaan: USKO - TOIVO - RAKKAUS, mutta suurin niistä on RAKKAUS.

Rakkaudella Jaakko



KAUKO KALERVO LEIWO
3.12.1910 - 25.6.1984

Hämeenlinnassa kuoli juhannuksen aikaan vaikea sairauden murtamana Kauko Leiwo. Vaikka isän "no hyvin täällä voidaan" - ennen kuin ehti vointia kunnolla kysellä - herättikin epäilyksiä kevään mittaan, tuli sairauden rajuus yllätyksenä kaikille, etenkin kun isä elintavoilleen uskollisena säilytti ryhtinsä ja reippautensa viimeiseen asti eikä juuri pelkojaan ja tuntemuksiaan ulkopuolisille paljastanut. Ehkä ei ole sattumaa, että kuolemakin yllätti hänet juuri kun pahin näytti olevan ohitse.

Isä oli metsien ja luonnon mies, ja vaikea olisi ollut kuvitella hänelle mitään muuta ammattia kuin metsänhoitajan. Hänen maailmankuvansa oli pitkälle metsänhoitajan maailmankuva, vaikka hän olikin pitkään teollisuuden palveluksessa. Metsäkoulussa isä kasvoi - hän oli toisen polven metsänhoitaja - ja metsäkoulusta hän siirtyi eläkkeelle. Isän elämänuraa symbolisoikin ehkä parhaiten koivu, johon liittyivät myös hänen elämänsä tärkeimmät ulkoiset kiintopisteet, ensin kesäpaikka Saarijärvellä ja sitten Hämeenlinnan Koivussa, molemmissa suuren koivun juurella.

Isällä oli myös tähtensä, maanpuolustustyö ja isänmaallisuus, joille hän pysyi uskollisena viimeisiin vaiheisiinsa asti, aktiivisena järjestäjänä ja organisaattorina. Maailmankuvaansa hän toteutti myös eläkevuosien mieliharrastuksessaan, postimerkkeilyssä. Isä ei pelkästään järjestellyt kokoelmia vaan sai nuo sinänsä arvottomat paperinpalat, kirjekuoret ja postileimat heijastelemaan yleisempää ja merkittävämpää historiallisina dokumentteina.

Mutta niin tavoittamattomilta kuin tähdet tuntuvatkin, kerran kaikki päädymme sen koivun juurelle, jonka yläpuolella on tähti. Vie varmaan kauan ennenkuin sen isän kohdalta tajuamme ja ymmärrämme. Isän jäljiltä jäi iso tyhjä tila, kuin suuren puun kaaduttua metsässä.

Matti Leiwo


ENOK RYTKÖNEN, VALOKUVAAJA

Hämeenlinnan kaupungin historiallisessa museossa oli kevään ja kesän aikana valokuvanäyttely, joka oli otsikoitu Enok Rytkönen, valokuvaaja. Vaikka niin sukulaiset ja hämeenlinnalaiset tunsivatkin "valokuvaaja" Rytkösen paremmin kirjakauppiaana, valokuvaus näyttää jäävän aikakirjoihin vähintään yhtä merkittävänä toimintana. Valokuvanäyttely oli sittemmin esillä Valokuvaustaiteen museossa Helsingissä. Näyttelyn vieraskirjan selailu viimeisenä näyttelypäivänä osoitti, että monet sukulaiset olivat käyneet näyttelyn katsastamassa.

Enok Rytkösen valokuvia esittelevään näyttelyyn oli kerätty valokuvia noin vuosilta 1900-1950. Paristakymmenestätuhannesta negatiivista oli ansiokkaasti seulottu kutakin aikakautta kuvaavia esimerkkejä. Näyttely sai jo Hämeenlinnassa ollessaan myönteistä huomiota myös johtavassa pääkaupunkilaislehdessä, jossa tärkeimpänä kiitoksen aiheena pidettiin Enokin kuvien ajankohtaisuutta, artikkeli olikin otsikoitu: "Hämäläisiä uutiskuvia". Lehden mukaan Hämeenlinnassa on viritelty ajatusta Enok Rytkösen valokuvien julkaisemista kaupungin täyttäessä pyöreitä vuosia tehtävässä kunnon kuvateoksessa. Jäämme odottamaan hankkeen edistymistä mielenkiinnolla.

KR


Sukuyhdistyksen onnittelu Kauko Laineelle 22.9.1984 hänen täyttäessään 80 vuotta.

Kauko kun täyttää vuosia
lalallalalallallaa
toivotamme hälle onnea
lalalallalallalalalla.

Ja kun saimme tulla juhlimaan,
lalal. . .
haluamme laulun laulella.
lala

Nyt on mukava muistella
lalal
Kaukon merkittävää osuutta
lala

Sukuyhdistyksen toiminnassa
lalal
monien vuosien ajalla.
lala

Aikoinaan hän hoiteli rahoja
lalal
oivalla tarkalla taidolla.
lala

Eikä sellaista taukoa,
lalal
ettei olisi Kaukoa
lala

Yhdistyksen hallituksessa
lalal
voi edes kuvitellakaan
lala

Kaukon ja Anna-Liisan kodissa
lalal
on hallitus aina voinut kokoontua
lala

Silloin on ollut viihtyisää
lalal
ja aina makoisaa syötävää.
lala

Tästä kaikesta Kaukolle
lalal
lausumme muhkeat kiitoksemme.
lala

Kun nyt Kaukoa juhlimme
lalal niin me hälle toivomme
lala

Paljon virkeitä vuosia
lalal
sekä voimia toimia
lala

Sukulaisasioitten parissa
lalal
meidän oppipoikain tukena.
lala

Näiden toivotusten takana
lalal
on monta monta Europaeusta.
lala

Lorun oli laulettavaksi laatinut Kirsti Salminen ja sen esittivät Kaukolle kaikkien puolesta Taru ja Petra Salminen.


Sukusanomien toimituskunnan Barcelonassa oleva edustaja on muistanut lehteä kirjeellä, jonka ohessa julkaisemme alkuperäisasussaan.

BARCELONA, LAUANTAI 1.12., KELLO 19.20 ...

Hei sukulaiset,

on tyypillinen meikäläisen lauantai: ostokset on tehty, samoin osa viikolla rästiin jääneistä kotitöistä ja kahlattu läpi vino pino 2-3 viikkoa vanhoja lehtiä. Pysytään hyvin ajan tasalla, vaikka vähän myöhässä: täkäläinen El Pais, HeSa, Sv. Dagbladet ja Suomen Kuvalehti. El Pais ei paljon Suomesta kirjoittele, viimeksi pikku-uutisissa kerrottiin Koiviston Lontoossa esittäneen huolestuneisuutensa lännen ja idän kireistä suhteista (1 palsta x 2 cm). Urheilijoista kirjoitetaan aika paljon, em. ralliautoilijoista ja Sarajevon aikaan Marjalissa Humalainen sai kehuja tervehenkisenä maalaistalon tyttärenä 3 palstaa x 10 cm. Myös Matti Nykänen tunnetaan. Kulttuuripuolelta mainittakoon Martti Talvelan vierailu, oli oikein haastattelu tästä "viikinkien-jälkeläisestä, jolle maatilansa ja uskonto merkitsee paljon". Talvella törmäsin matkaesitteeseen, jossa eksoottisina hiihtokohteina mainittiin USA, Kanada - ja Suomi. Tähän tyyliin: Lokakuusta huhtikuuhun koko Suomi on yhtenäinen hiihtomaasto. Latujen varsilla on hyvät majoitusmahdollisuudet. Hotellissamme on uima-allas, squash-halli jne. ja mikäli hiihto kyllästyttää ovat Helsingin kaupat vain n. 20 km päässä. (Espoon Korpilampi) En tiennyt itkeäkö vai nauraako. Onneksi on myös paljon ihmisiä, jotka tietävät Suomesta muutakin kuin että siellä on paljon metsää, järviä ja kylmä. Tosin seuramatka Skandinaviaan tarkoittaa Norjan vuonoja ja Ruotsia, Helsinkiin poiketaan Neuvostoliiton matkoilla.

Kirjoittelen ruokasalissa, kuuntelen naapurin stereoista pianokonserttoa. Onneksi alakerran klarinetisti on hiljaa, samoin alapuolellansa piano. Vastapäisen naapurin (100 m) kukko on ollut hiljaa jo 2 kuukautta, lienee kissa syönyt. Muutimme maaliskuun alussa ja ensimmäiset viikot heräsimme auringon noustessa kukon kiekuiluun. Uusi asuntomme on palatsi, kerrostalon ylimmissä 5 ja 6 kerroksessa ja isot terassit. Vielä kukkivat pelargonia, krysanteemi, ruusut ja palmu huojuu saavissa. Lämmitystä on jo tarvittu (yksi tärkein syy muuttoon), se toimii asuntokohtaisesti kaasulla. Näköala on mahtava, yli kaupungin ja hyvällä säällä näkyy sininen niin sininen Välimeri. Huonona puolena on jatkuva tuuli, ikkunat on tiivistetty mutta kun ovat suuret ja harvat ja yksinkertaiset.

Tavallisen lauantain tapaan Harri tekee ensi viikon töitä, viikon ainoa vapaailta eli perjantai on takana. Taas on edessä raportti, monta yötä on jo väliin niiden kanssa jätetty, minä naputellen konetta sitä mukaan kuin Harri työstää. Tämä syksy on ollut vielä rankempi kuin viime vuosi, nyt aloittaneista 46:sta ulkomaanlinjalaisesta on jäljellä 38. Joululomaa odotamme kuin lehmä kesää, ruhtinaalliset kolme viikkoa rauhaa ja sitten luvassa helpompi kevät. Uusia suomalaisia ei IESEeen tullut vaikka kyselijöitä useampi olikin.

Aika on kulunut siivillä. Harri selvitti viime vuoden kunnialla, minä suoritin alemman kielikokeen. Kesällä olimme Suomessa iiiiihanat kolme viikkoa, sitten Harri töissä Tampella Españolassa - 2 1/2 kuukautta. Hienoa että saatoimme viettää kesän täällä Barcelonassa, rannat etelään ja pohjoiseen tuli koluttua melko tarkasti, ja omaksi ja vieraiden iloksi kierreltyä muutenkin paljon autolla. Täkäläiseen tapaan vaan kaikkialla oli ihmisiä valtavasti, pahimmillaan palasimme sunnuntaina moottoritietä 40 km/h. Elokuussa oli hiljaista sillä 1,5 milj. autoa lähti lomalle kaupungista pois. Normaalisti joka yö 10 000 autoa on laittomasti pysäköity, sillä laillisia paikkoja ei ole. Nyt oli tilaa kävellä kadulla ja parkkipaikkojakin melko kivasti. Huonona puolena oli kuitenkin, että suuri osa kaupoista oli kiinni, täällä kun yksityisyrittelijäisyys varsinkin elintarvikemyynnissä kukoistaa ja liikettä hoitavat vuorossa koko suku. Palvelu näissä pienissä puodeissa on erinomainen, aina tulee juteltua ja aukioloajoissa joustetaan. Hinnat tietysti ovat korkeammat kuin marketeissa ja valikoima suppeampi. Me ajamme yleensä kerran kuussa kaupungin ulkopuolelle jättimarkettiin, muuten kädet venyisivät polviin astia puoli päivää menisi jonottaessa. Aina saa nimittäin käydä monessa puodissa, leipä, sian-, naudan liha, kana, hedelmät - kaikki omasta liikkeestään. Jonottamisen taito osataan kuitenkin hyvin, tullessa kysytään kuka on viimeinen.

Ilman puolesta kesä oli helpompi kestää kuin pelkäsin. Aurinko porotti siniseltä taivaalta päivät päästään mutta ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemättömän tukahduttavaa. Jo huhtikuussa luimme uimapuku päällä terassilla, naapurit vielä kulkivat villassa ja turkiksissa. Kesällä lähes asuimme ulkona, päivällä tosin keramiikkalattia ja lasipöytä kuumenivat niin ettei paljain jaloin/käsin voinut koskea. Itikoista oli jonkin verran haittaa, loppukesästä aloimme jo tottua. (Nyt muuten on lepakkokausi, illan hämärtyessä saalistavat yhdessä pääskysten kanssa; ja naapurin gecco-liskon) syyskuun alkuun asti kävimme uimassa, sitten myrsky nosti kylmän pinnalle. Paikalliset sanovat kesää epätavallisen lyhyeksi. Uiminen on vähän hankalaa, suola nostaa jalat pintaan, vesi maistuu kamalalta ja aallot ovat suuret. Sukeltaminen Costa Bravan kalliorannoilla (pohj.) on kuin akvaariossa; kaloja, koralleja, simpukoita. Monet kulkivat kassi ja veitsi kädessä rantoja myöten sinisimpukoita noukkimassa. Siinä vaiheessa kun me pääsimme asiasta jyvälle oli vain pieniä yksilöitä jäljellä, joten jätimme rauhassa kasvamaan. Barcelonan lähellä ja etelänpänä rannat ovat hiekkaa ja pikkukiviä. Muovikengät oli pakko ostaa sillä santa on tulikuumaa, ja kalliorannoilla ensimmäinen kosketus merisiilin kanssa jääköön viimeiseksi. Vesi tuntuu puhtaalta, paitsi ihan Barcelonan lähellä. Kerran kävin kaupungin rannassa, ei se suomalaiseen makuun hyvältä tuntunut mutta eipä sentään ihotauteja aiheuttanut.

Syksy on ollut kylmempi kuin viime vuonna. Popliinitakin otin esiin kuukausi sitten, eilen sormikkaat. Tuuli on jatkuva ja lisäksi kosteus tekee ilmasta kolean. Puissa on vielä lehdet, mutta on vain viikon parin kysymys milloin putoavat. Yleisväri on jo ruskea, Pimeä tulee noin kello kuusi.

Opiskelen taas yliopistolla, nyt yritän suorittaa diplomin ulkomaalaisille kielestä ja kulttuurista. Joka päivä on 2-5 tuntia ja välissä tietysti siesta, joten vain aamupäivä jää vapaaksi. Kotitöitä on aika paljon. Luen espanjan kielen lisäksi historiaa (kivikaudelta 1500-luvulle), taidehistoriaa (1500-luvulta nykypäivään) ja katalaanin kieltä ja kulttuuria. Luennot ovat todella mielenkiintoisia ja professorit innostavia. Vaikeinta on katalaani koska siinä on paljon yhteneväisyyksiä espanjan kanssa, mutta kielioppi "ranskalainen". Tuskin voin sitä koskaan muualla hyödyntää mutta onpahan erikoinen matkamuisto; täällä siitä on paljon hyötyä sillä autonomiaa myötä suurin osa ilmoituksista on katalaaniksi ja vieraat ihmiset puhuvat meille aina ensin sitä. Siniset silmät riittävät. Emme todellakaan poikkea katukuvasta niin kauan kuin pidämme suumme kiinni. Huomasin kesällä Suomessa miten tavat tarttuvat, puhuessa kädet heiluvat ja ilmeet vaihtuvat. Mutta jatkuvasti on myös varuillaan, käsilaukkuun on eri ote ja mukana vain välttämättömät tavarat, pankista tullessa tarkkailee ympäristöä. Ryöstöiltä olemme (toistaiseksi ainakin) välttyneet mutta autoon on murtauduttu kahdesti. Pieni pelko on koko ajan päällä ja ovea ei enää avaa tuntemattomille. Viime tilastot osoittivat lievää laskua ryöstöjen määrässä mutta ongelma on edelleen suuri. Onneksi terrorismi ei täällä juuri vaikuta, viitisen pommia on vuoden aikana Barcelonassa räjähtänyt mutta vain omaisuusvahinkoja aiheuttaen.

Espanjan (valtiollinen) TV on hyvä, vaikka paikalliset sitä haukkuvatkin. Kesällä tuli katsottua paljon, nyt hyvä kun uutiset (ja Shogun). Dokumenttiohjelmia, paneelikeskusteluja, filmejä on paljon, sarjat samoja kuin Suomessa. Meneillä on sarja Renoir-filmejä, sitä ennen kaikki Weissmüller Tarzanit. Simultaanitulkkausta hyödynnetään paljon haastatteluissa ja keskusteluissa, mutta muuten kaikki on puhuttu päälle. Mainokset ovat kammottavia, suomalaiset ovat taidetta näiden rinnalla; täytyy vain muistaa että niiden vuoksi TV on ilmainen. Joulun lähestyminen on lisännyt mainosten määrää entisestään ja sitä jatkuu loppiaiseen asti, sillä vaikka 25.12. on pyhä avataan lahjat vasta loppiaisena, itämaan tietäjien tuomina. Hysteria on siis kaksinkertainen. Joulun olemme täällä, odotamme suomalaisia ystäviä vieraiksi ja tarkoitus on hankkia kuusi (saa purkissa tai balsamoituna), tanskalaista silliä, kinkun vastiketta; Finlandia Vodka maksaa 55, - mk ja lähikaupassa Valion pallojuusto 25,-/kg. Näkkileipää ei saa mutta ruisjauhoja terveyskaupasta. Viime vuonna kävin joulumarkkinoilla kaihoilemassa, silmät kun sulki oli kuin suomalaisessa kuusimetsässä. Rihkama on samaa kuin Suomessa mutta lisäksi seimi- ja kynttiläasetelmia, joulutähti ja hyasintti kuuluvat myös asiaan.

Ystäväpiirimme koostuu edelleen pääosin ulkomaalaisista, Harrin ja minun kollegoista. Kanssakäymistä rajoittaa suuresti vapaa-ajan puute, mutta tavaksi ovat tulleet muutaman hengen illanistujaiset kansallisruokineen. Espanjan kielen taidon kasvaessa on toki tullut lisää paikallisiakin tuttavuuksia, mutta nämä katalaanit ovat vähän suomalaisen jäykkiä ja kestää aikansa ennen kuin sulavat. Suomalaisia tapaamme jonkin verran, viime vuonna yliopistolla oli kolme muuta, nyt vain yksi jäljellä eikä uusia tullut. Suurin osa täällä olevista suomalaisista on täkäläisen kanssa naimisissa olevia rouvia, joille tietysti perhe ja suku ovat pääasia ja suomalaisuus jää vuosien mittaan taka-alalle. 6.12. kokoonnumme toki. Skandinavian klubi kokoontuu aktiivisesti ja järjestää kaikenlaisia juhlia, suomalaisia jäseniä ei siinä kuitenkaan paljon ole. Pohjoismaisia lehtiä et saa kuin tilaamalla, ravintoloita löytyy sentään kaksi (suomalainen ja skandinaavinen).

Kaiken kaikkiaan voi sanoa että viihdymme hyvin eikä kaduta. Systeemien oppiminen kävi kantapään kautta, työtä on enemmän kuin odotimme, mutta hyviä puolia myös. Liian vähän on aikaa nauttia täällä olosta, maa on valtavan suuri ja vaihteleva, muu Eurooppa lähellä ja esim. edestakainen lento Lontooseen maksaisi vain noin 550,- mk. Joka päivä oppii uutta maasta ja kansasta, pakollisen nähtävän rästilista kasvaa koko ajan. Sekä Suomen että Espanjan arvo nousee päivä päivältä. Koti-ikävä on mutta aikanaan tulee iso ikävä myös tänne.

OIKEIN HYVIN JOULUA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 1985

Riitta Andersson

P.S. Onko kylään tulijoita?



KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS RY:N TOIMINNASTA TOIMIKAUDELLA 1.1.1983 - 31.12.1983

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 35. Toimikauden lopussa yhdistykseen kuului 175 jäsentä, joista yksi kunniajäsen.

Yhdistyksen hallituksen jäseninä toimivat Aino Hirvensalo. Ville-Pekka Kyyrö, Eeva Laine, Kauko Laine, Sirkka Montonen, Jorma Rytkönen, Kari Rytkönen, Liisi Rytkönen, Riitta Smeds, Kirsti Äyräpää sekä Pertti Äyräpää.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Kirsti Salminen, varaesimiehenä Ville-Pekka Kyyrö. Rahastonhoitajana toimi Jaakko Äyräpää ja sihteerinä Riitta Andersson.

Hallitus kokoontui toimikauden aikana kolme kertaa.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat ilmestyi yhden kerran, joulukuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet Kirsti Salminen, Riitta Andersson ja Kari Rytkönen.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 22.10.1983 Helsingissä, Lyceum-klubin huoneistossa. Kokoukseen osallistui 43 sukulaista. Kokouksen puheenjohtajana toimi Antti Rytkönen. Vuosikokous teki hallituksen esityksen pohjalta päätöksen tavasta jakaa Aune Äyräpään jälkisäädöksessään yhdistykselle määräämät työt jäsenten kesken. Toimikauden lopussa käynnistyi töitten ennakkovarausten tekeminen.

Yhdistyksen arkistoa on kartutettu ja jäsenet kartuttaneet sitä lehtileikkein ja valokuvin.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1983 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 4491.34 mk, osoittaen voittoa 876.12 mk. Toivo Valtavuon rahaston pääoma oli vastaavasti 2659.61 mk, voittoa 161.60 mk.

Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään kukin tai sähkein.

Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

Hallitus


TIETOA JA TARINAA TAULUISTA

Aune Äyräpään. jälkisäädöksessään sukuyhdistykselle määräämät työt ovat kuluneen vuoden aikana löytäneet tiensä sukulaisten koteihin. Yhdistyksen hallussa olleista noin viidestäsadasta työstä ovat yhdistyksen jäsenet lunastaneet itselleen kolmisen sataa.

Hallituksen päätöksellä on yksi öljyvärityö vuodelta 1924, näkymä Katajanokalta lahjoitettu Helsingin kaupunginmuseolle.

Töitä on yhdistyksen hallussa siis lukumääräisesti vielä melko paljon, lähinnä akvarelleja, pastellitöitä, piirroksia ja linoleikkauksia. Nämä ovat edelleen jäsenten lunastettavissa. Yhdyshenkilönä tauluasioissa toimii edelleen Kirsti Salminen.

Lapset ovat osoittaneet välitöntä kiinnostusta tauluihin eikä heille ole ollut vaikeata nimetä niiden joukosta mieluisinta sellaista kysyttäessä. Aune Äyräpään työt ovat toimineet myös lasten innoittajana sekä kuvataiteen alueella että pukemaan tuntemuksiansa moderniin runomuotoon:



Peetun runovihkosta



Vihkosta: "Taatun koomat runot"


MATTI ÄYRÄPÄÄN PALKINTO 1984

Matti Äyräpään palkinnon - korkeimman maassamme lääketieteellisistä ansioista jaettavan tunnustuksen - sai tänä vuonna professori Tatu Miettinen lähinnä merkittävistä saavutuksistaan eräänä maailman johtavista kolesterolitutkijoista. Prof. Miettinen on Helsingin yliopiston sisätautiopin, professori, yliopistollisen keskussairaalan toisen sisätautiklinikan ylilääkäri sekä Meilahden sairaalan hallinnollinen ylilääkäri.


YHDISTYKSEN ARKISTO TYRVÄNNÖSSÄ

A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen arkisto on viime toukokuussa siirretty säilytettäväksi Tyrväntöön, Raili ja Antti Rytkösen perheen asuttaman Tyrvännön vanhan pappilan suojiin. Arkistohan sisältää sekä valokuvia että sukuun liittyvää tai sukulaisten tuottamaa kirjallista materiaalia. Arkiston jatkuva kartuttaminen on suotavaa ja toivottavaa. Sen voi tehdä esim. hallituksen jäsenten kautta. Arkistosta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä myös suoraan Tyrväntöön.


SUKULAISREKISTERI KUNTOON

Yhdistyksen hallituksen jo aiemmin tekemän päätöksen mukainen sukulaisrekisterin saattaminen selkeään "puhtaaksikirjoitettuun" muotoon toteutetaan lähiaikoina modernia tekstinkäsittelyvälineistöä hyväksi käyttäen. Lisäysten, korjausten ja muutosten tekeminen näin käsiteltyyn aineistoon on asiasta ymmärtävien mukaan helppoa.

Sukulaisrekisterin täydentäminen ja ajan tasalla pitäminen yhdistyksen jäsenten avulla on tavoitteena. Täydennystiedot välittyvät rekisteriin niin hallituksen jäsenten kuin Sukusanomien toimituskunnan kautta.



SUKUSANOMAT
TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLEEN
RAUHAISAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.