Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1983 Joulukuu No 1 (64)
ISSN 0356-0791 (Painettu)


Hyvät sukulaiset

Jouluun niin olennaisesti kuuluvien yllätystervehdysten joukkoon liittyy tänä vuonna sukusanomat, noudattaen näin uskollisesti jo vakiintunutta epäsäännöllistä ilmestymisaikatauluaan.

Joulussa ajatukset jo pääasiassa askaroivat, varsinkin kun perheessä kaksi ekaluokkalaista intoa puhisten harjoittelee ensimmäistä joulujuhlaohjelmistoaan ja rapistelee jouluisia käärepapereita äärimmäisen salaisten lahjojen peitteeksi. Tikkukirjaimilla tai rohkeasti "kaunolla" raapustetaan päälle lahjojen saajan nimi; siinä teksti mikä toistaiseksi riittää. Toivon kuitenkin, että se ei enää vuoden parin päästä riittäisi, vaan paketit saisivat runopukuisen saatteen.

Tällainen joulupakettiriimittely on teille monelle tuttua, onhan taipumus runoilemiseen yksi suvun ominaispiirteitä. Ei liene myöhäistä esittää haaste tämän hauskan tavan virittämisestä uuteen kukoistukseen jo tänä jouluna. Riimittäjälle siitä koituu virkistävää aatonaaton aivovoimistelua ja aattoiltana taasen hupia muillekin. Hupaisiahan nuo riimit yleensä ovat ja vapaita runomuodoltaan, lyhykäisiä tai monisanaisia. Niin tämän joulun satoa kuin riimejä menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltäkin voimme sitten kerätä kaikkien luettavaksi Sukusanomien palstoille.

Tunnelmallista joulujuhlaa ja antoisaa vuotta 1984 toivotan teille kaikille:

Kirsti Salminen


VUOSIKOKOUSKUULUMISIA

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 22.10.1983 tutuksi käyneissä Lyceum-klubin tiloissa Helsingissä. Mukana oli 36 sukulaista, osa pitkänkin matkan takaa, edustaen suvun eri haaroja ja ikäpolvia.

Yhdessä vietetyt iltapäivän tunnit kuluivat tällä kertaa suureksi osaksi näytteille tuotujen Aune Äyräpään töiden äärellä, niistä keskustellessa ja niihin tutustuessa. Viralliset asiat toki käsiteltiin ja päätöksiä tehtiin: esimieheksi valittiin vuodeksi -84 uudelleen Kirsti Salminen, hallitukseen uusiksi jäseniksi Aino Hirvensalo, Liisi Rytkönen ja Kirsti Äyräpää. Tilinpäätös vahvistettiin, edellisvuoden hallitus sai vastuuvapauden. Vuosikertomus hyväksyttiin ja jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan.

Musiikki on vuosien mittaan muodostunut olennaiseksi osaksi vuosikokousohjelmaa. Saimme nytkin nauttia Eeva Laineen kauniista äänestä sekä nuorimman polven edustajien Sampo ja Lauri Smedsin ja Taru ja Petra Salmisen soitto- ja lauluesityksistä.


ANNA ALICE (LIISA) RYTKÖNEN
27.2.1904 - 25.10.1982

Kirsti istui rannalla
ja suri äitiä
ja pitkin Kirstin poskea
juoks' monta kyyneltä.

Isä Kirstiä kyllä lohdutti,
mut Kirsti itki vaan.
Kas, silloin äkkiä rupesi
vene salmesta kuulumaan.

Ja siitä Kirstille valkeni,
ett' äiti tulee jo,
ja koko Kirsti säteili
kuin juhannusaurinko.

Tervamäessä 27.8.1946
Isä

Nämä lohdullisesti päättyvät runonsäkeet löytyvät muistorikkaan päiväkirjani sivuilta.

Nyt ei äiti enää tule, hänen maallinen vaelluksensa päättyi viime vuoden lokakuun 25. päivänä, maanantai-iltapäivänä, uuvuttavan sydänsairauden voittamana.

Lissi - kuten äitiä sisarusten kesken kutsuttiin - syntyi 27.2.1904 Maria ja Aleksanteri Koistisen kolmantena lapsena. Sisaruksia oli myöhemmin kaikkiaan kuusi. Viisiluokkaisen Viipurin Suomalaisen Tyttökoulun, maineikkaan Tipolan käytyään hän hakeutui omaksi tuntemalleen sairaanhoitoalalle ja valmistui Viipurin lääninsairaalan kaksivuotiselta kurssilta sairaanhoitajattareksi v. 1927. Ensimmäisen paikkansa hän sai Helsingistä, Marian sairaalasta. Ennen opiskelunsa jatkamista Suomen Sairaanhoitajaliiton terveyssisarkurssilla, hän toimi sairaala Mehiläisessä yliyövalvojattarena. Kotikäyntejä suorittavana terveyssisarena Suomen Sairaanhoitajaliiton palveluksessa hän toimi tämän jälkeen useita vuosia.

Seurauksiltaan merkittävimmäksi kotikäynniksi koitui hänen käyntinsä nuoren maisterin, Ahti Rytkösen luona. Avioliiton he solmivat 1935 ja ensimmäinen koti perustettiin Helsinkiin. Tästä lähtien koti ja perhe muodostivat äidin pääasiallisen työkentän ja elämänsisällön. Sairaanhoitajan ammattitaitoaan hän piti yllä mm. toimimalla myöhemmin Jyväskylässä Väestöliiton avioliittoneuvolan hoitajana 15 vuoden ajan ja lyhyen, mutta mielenkiintoisen jakson sairaanhoitajana Helsingin Olympiakisoissa 1952.

Syksyllä 1939, aivan talvisodan kynnyksellä nyt jo kolmihenkinen perhe muutti Jyväskylään, josta tuli vanhempieni kotikaupunki kolmeksi vuosikymmeneksi. Äiti kotiutui vuosien mittaan hyvin Jyväskylään, tähän aikaan liittyvät elävimmät muistot kodista, jota äiti määrätietoisesti ja velvollisuudentuntoisesti luotsasi niin vaikeiden pula-aikojen läpi kuin sitten helpompinakin aikoina.

Juuri velvollisuudentunto ja huolehtivaisuus olivat - usein karjalaisen vilkkauden ja temperamentin sävyttämänä - äidille ominaisia luonteenpiirteitä. Koti oli aina järjestyksessä, muutamat huolella sommitellut yksityiskohdat siellä kertomassa siitä, että äidillä oli silmää kauneudelle. Kotiin oli turvallista palata koulupäivän päätyttyä ja kertoa äidille kuulumiset, joista hän jaksoi aina olla kiinnostunut.

Lasten hyvinvointi oli äidille kaikki kaikessa. Opastamista erilaisiin töihin ja toimiin hän ei unohtanut, ei myös napakkaakaan "utsittamista" tarpeen tullen. Tätä mielensä malttamattomuutta hän joskus vanhoilla päivillään katuvaisena muisteli, meidän lasten mielestä kuitenkin aivan suotta.

Lähtemätön muistikuva äidin tarmokkuudesta liittyy matkoihin kesälomalle Kuhmoisiin ja syksyllä taas takaisin kaupunkikotiin. Vuodevaatteita ja maitokannuja myöten täytyi tarve-esineitä pakata mukaan. Äiti valvoi lähtöä edeltävän yön, jotta aamulla aikaisin jouduttiin matkaan. Kun Tervamäkeen oli onnellisesti päästy, alkoi meillä lapsilla riemullinen aika. Äidille kesät olivat työntäyteisiä, kerättiin marjoja ja sieniä, suolattiin kalaa talven varalle. Varsinkin pulavuosina äiti huolehtivaiseen tapaansa teki lukemattomia retkiä lähitaloihin toivoen näin saavansa täydennystä ruokapöytään niukkojen korttiannosten lisäksi. Tällaiseen retkeen liittyy tuo isän runokin. Tervamäen savuttavan hellan ääressä puuhatessaan äiti joskus tuskastuikin, minkä seuraamuksena Antti-veljeni kirjoitti päiväkirjaansa ostavansa isona äidille 18 hellaa ja 11 keinutuolia. Liekö keinutuolikin ollut aina varattuna, kun äiti olisi jalkojaan lepuuttanut.

Voimakas kiintymys lapsiin tuli esille kaikissa äidin elämänvaiheissa. Meidät kolme omaa lastaan hän hoivasi kuin kissaemo poikansa - erään vuosien takaisen ystävän kuvaava sanonta. Myöhemmin lastenlapset olivat hänelle hyvin rakkaat. Kun hän sairautensa vuoksi ei viimeisinä vuosinaan enää usein jaksanut näiden luokse, piti hän vilkkaasti yhteyttä puhelimitse saadakseen kuulla näiden sirkutusta. Iloisuudellaan ja välittömyydellään Hyvinkään mummu saavutti myös helposti lasten kiintymyksen.

Karjalaisten hajaannuttua sodan jälkeen ympäri Suomea, äiti menetti kosketuksen moniin sukulaisiinsa. Ehkä osittain siksikin hän tunsi yhteenkuuluvuutta isän puolelta saamiinsa uusiin sukulaisiin. Hän oli sukuyhdistyksen jäsen alusta alkaen ja uskollinen kävijä sukukokouksissa, vielä viimeisenä syksynään, jo hyvin hauraana olemukseltaan hän oli mukana.

Muistamme äitiä kiitollisin mielin.

Kirsti Salminen


OLAVI RYTKÖNEN
6.8.1907 - 24.9.1983

Lauri Olavi Rytkönen syntyi elokuun 6. päivänä 1907 Hämeenlinnassa kirjakauppias Enok Rytkösen pojista neljänneksi vanhimpana. Ylioppilaaksi hän tuli Hämeenlinnan lyseosta 1925 ja jatkoi tämän jälkeen opintojaan aluksi Helsingin ja sitten vuodesta 1928 alkaen Turun yliopistossa aineinaan germaaninen ja romaaninen filologia sekä kirjallisuudenhistoria. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1935 ja sai filosofian maisterin arvon samana vuonna. Tätä seurasi auskultointi Helsingissä saksan ja ranskan kielen vanhemman lehtorin kelpoisuuden saavuttamiseksi.

Opiskeluaikainen aktiivinen ja tuloksellinen osallistuminen ylioppilaselämään johti Olavi Rytkösen kuitenkin opintojen päätyttyä toiselle elämänuralle kuin opintojen perusteella olisi ollut odotettavissa. Hän toimi nimittäin valmistumisensa jälkeen ensin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sihteerinä ja sitten vuodesta 1938 alkaen Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteerinä.

Lupaavasti alkaneen ylioppilaspoliitikon uran katkaisi sota. Talvisotaan Olavi Rytkönen osallistui Kuhmon rintamalla ja jatkosotaan 1941-44 Rukajärven suunnalla. Sotien välisenä aikana 1940-41 hän palveli Pääesikunnassa toimistoupseerina. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1942, ja 1943 hänelle myönnettiin VR 4 tammenlehvän kera.

Sotien jälkeen julkisessa elämässä ja järjestötoiminnassa puhalsivat uudet tuulet. Monet niistä miehistä, jotka viiden kenttäharmaissa vietetyn vuoden jälkeen palasivat siviilitehtäviin, saivat etsiä elämälleen uusia suuntaviittoja. Erottuaan SYL:n pääsihteerin tehtävistä 1945 Olavi Rytkönen toimi vuoden ajan Virkamiesliiton järjestösihteerinä, mutta siirtyi sitten toiseen opiskelukaupunkiinsa Turkuun, mistä hän oli ennen sotia löytänyt elämänkumppaninsa Allin ja solminut tämän kanssa avioliiton vuonna 1937. Turussa hän toimi Alumiiniteollisuus Oy:n apulaisjohtajana.

Ylioppilasmaailman näköalapaikoilla hankittu kokemus ja kiinnostus kotikaupungin yliopisto-oloihin muuttivat kuitenkin vielä kerran Olavi Rytkösen elämän suunnan. Vuonna 1954 hänet nimitettiin yliopistosihteeriksi Turun yliopistoon, jota hän sitten uskollisesti palveli 20 vuotta eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1974 saakka. Sihteerin virka muutettiin 1971 hallintojohtajan viraksi. Kanslianeuvoksen arvonimi Olavi Rytköselle myönnettiin vuonna 1968.

Olavi Rytkösen kausi Turun yliopiston hallintovirkamiehenä osui yliopiston nopean kasvun ja rakentamisen aikaan. Yliopistonmäelle kohosivat yliopiston uudet rakennukset, opetusta laajennettiin ja monituhantisille opiskelijajoukoille luotiin opiskelun edellytykset. Kasvua ja kehitystä ohjasi maan ensimmäisen suomenkielisen yliopiston vahva kansallinen ja isänmaallinen perinne. Olavi Rytkönen henkilöi toiminnassaan tuon perinteen parhaita puolia, hän oli Turun yliopiston miehekäs ja selkeä puolestapuhuja. Hänelle työ yliopistossa oli sekä kutsumus että ammatti. Aktiivisuudellaan, taidollaan ja ideointikyvyllään hän keskeisessä asemassaan edesauttoi ratkaisevasti yliopiston kehittymistä.

Turun yliopisto oli perustettu yksityisestä aloitteesta ja yksityisin varoin, se oli "vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle''. Yksityisen hallintomuodon puitteissa toteutettiin myös yliopiston laajennus- ja, rakennusvaihe 1950- ja 1960-luvulla. Kun olosuhteet maan korkeakoululaitoksessa muuttuivat ja kävi selväksi, että taloudellisten toimintaedellytysten turvaamiseksi ylipisto olisi siirrettävä valtion ylläpidettäväksi, Olavi Rytkönen osallistui yhtenä pääneuvottelijana valtiovallan kanssa käytyihin neuvotteluihin. Synnynnäisenä diplomaattina ja kokeneena hallintomiehenä hän oli vaikuttamassa siihen, että vaikeiden ratkaisujen kautta löydettiin pohja yliopiston jatkuvalle kehittämiselle omistussuhteiden muututtuakin.

Sukulaispiiri oppi tuntemaan Olavi Rytkösen valistuneena sukuperinteiden vaalijana sekä lämminhenkisenä ja auttamishaluisena sukulaisyhteyksien ylläpitäjänä. Sukuyhdistyksen toimintaa hän tuki mm. järjestämällä vaimonsa Allin kanssa sukukokouksen Turkuun syksyllä 1965. - Ne sukuyhdistyksemme jäsenet, jotka tunsivat Olavi Rytkösen, tietävät miten paikalleen osuvat ovat Turun yliopiston entisen rehtorin ja kanslerin, akateemikko Tauno Nurmelan ytimekkäät sanat: "Olavi Rytkönen oli sydämeltäänkin sivistynyt, jalo, sydämellinen ja suora Suomen mies."

Jorma Rytkönen



ERÄS JOULUKIRJE 40 VUODEN TAKAA

Aarne Veikko Äyräpää syntyi Helsingissä 20.2.1924 Aarne ja Hanna Äyräpään kolmantena poikana. Veikko aikoi maatalousalalle. Vuonna 1942 hän oli maatalousharjoittelijana Markkulan tilalla Vihdissä ja kirjoittautui vuonna 1944 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. Veikko katosi 26.6.1944 Talin-Ihantalan suurtaistelussa Murokalliolla lähellä Portinhoikkaa. Hän kuului Sinisen Prikaatin (3. Pr) I pataljoonaan. Viimeisestä joulustaan Veikko kertoo tässä kirjeessään, joka on kirjoitettu Maaselän kannaksella Vansjärven lohkolla.

Aattoiltana korsussa, 24.12.1943.

Rakkaat äiti, isä, Teukki ja ehkä Pökökin!

Jouluyö on jo hiljalleen käsissä. Pikkuiset seremoniat ovat jo ohi ja poika siellä, poika täällä kellistyy vähitellen levolle. Ei tänä jouluna oikein päässyt joulutunnelmaan, vaikka olihan sitä sentään jonkin verran. Mutta alkakaamme asiat jo aikoja ennen joulua.

Joulua täällä odotettiin ehkä yhtä hartaasti kuin ennen siviilissä. Ja silloinhan sitä odotettiin oikein eri mielessä. Joululahjojen osto se silloin oli sitä joulun etuaikaa. Juostiin viallisten posliiniesineitten kaupassa ostamassa äidille maitokannua. Temposta isälle parranajokoneen terotuskivi, Teukille tai Masalle kirja alennusmyynnistä ja Pökölle pingispallo. Se oli kulta-aikaa. Olisin niin mielelläni ostanut tai lähettänyt jonkin joululahjan kotiin ja olihan sellainen hyvällä alullakin, mutta erään kaverini sairastuminen tuhosi hyvät suunnitelmat. Olisitte saaneet joulukinkun, pienen, jonka tuo kaverini teille olisi kiikuttanut. Mutta haaveet raukesivat. Pitää tuo läski pistää omiin suihin, vaikken erikoisemmin olekaan sen ystävä niin kuin kai muistatte.

Ensimmäinen merkki joulusta oli runsas pakettisato, jonka korjuu alkoi hävyttömän aikaisin. Esim. kotipaketti tuli jo muistaakseni 16. tai 17. päivänä. Samana päivänä sain Pekka-enolta paketin. Vähän myöhemmin tuli paketti Kaisu-tädiltä. Ja sitten kaiken päätteeksi joulupaketti Markkulasta 23. päivänä. Yleensä kaikki paketit tulivat liian aikaisin. Ensimmäiset 13. päivänä.

Mutta ensin kotipakettiin. Loistopaku: Parhaat kiitokset teille siitä. - - - - -

Mutta niin kuin huomasitte, olen saanut muitakin paketteja. Pekka-enolta tuli marmelaadia, pikkuleipiä ja lakritsia. Samoin Kaisu-tädin paketissa oli pikkuleipiä ja lakritsia sekä kreppipaperinen pöytäliina, joka paremmin sopi osaksi joulukuusen koristeiksi, osaksi muihin tarkoituksiin. Toivottavasti Sirkka, joka tuon liinan on valmistanut, ei pane pahakseen tästä. Päinvastoin hän saisi olla ylpeä, että se nyt näin näkyvästi koristaa etulinjan korsua. Ja sitten tuli vielä yllättäen Vihdin paketti. Runsassisältöinen kinkunpaloineen, voineen, pullineen ja korppuineen, korvikkeineen. Toi tuulahduksen -42 kesästä. Vielä minua sielläkin muistetaan.

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella, käsikranaatteja ompi joulukuusen oksilla. Ja joulutähti tuikkii ilmanvaihtotorvesta. Niin, joulupuukin hommattiin ja tänä aamuna korsu pantiin kaikin puolin juhlakuntoon. Vaatteet ulos, lakaistiin, tehtiin puita pyhien varalle ja jo alkoikin kämppä olla kunnossa. Joulupapereita ilmestyi ja jokunen Suomen lippukin. Kynttilöistä tuli pöydälle 2 ja kuuseen 3. Ja pari tonttua irvisteli oksien lomasta sekä joulutähti loisti latvassa kuin ennen kotona.

Ja sitten alkoi joulun vietto. Sapuskaa ensin. Ylimääräisenä aivan tuli riisipuuro rusinasopan kera ja sitä on vieläkin pakissa. Ei millään jaksa syödä. Ja sitten vähitellen alettiin siirtyä ei-materialistiseen tunnelmaan.. Radiosta tuli jouluaiheista musiikkia, Bachin ja Schubertin Ave Mariat, sinfonioita, koraaleja, preludeja ym. (Musiikki-innostus yhä kasvaa:) Kello 19.30 tuli pukki + komppanian päällikkö joulutervehdykselle. Eräs alikersantti esitti joululauluja ja komppanian päällikkö luki eri viskaalien jouluterveisiä sekä lopuksi humoristisen joulupukki esiintyi "tuntemattomineen", joista tuli yksi meidän korsuun (kotirintama rakoilee?). Sitten "viihdytyskiertue" jatkoi matkaansa: Mutta korsussa valmistui korvike. Joulukahvit tietenkin + Markkulan pulla ja äidin piparkakut. Kaakaota valmistin eilen ja oli hyvää, erinomaisen hyvää.

Jouluaattoilta alkaa vähitellen muodostua yöksi. Kynttilä aikaa olla lopussaan Mutta ulkona on synkkä yö eikä itäinen naapuri pidä joulurauhaa, Yössä papattaa konekivääri murhatulta ja "joulupakettien" kumeat tussahdukset kuuluvat. Rauhan juhla.

Näin illalla muistuu mieleen rauha, rauhan aikainen joulu kotona. Silloinhan joulu vaikutti jo joulukuun alusta asti. Ja sitten, kun tuli aatto. Ennen oli jo ostettu kuusi. Isä ja kaksi poikaa. Isällä oli aina kävelykeppi mukana, jolla koeteltiin mittaa. Ja useimmiten sattui hyvä kuusi paitsi kerran kun tuli liian harva ja saatiin aattona hakea uusi, joka olikin sitten hyvä. Kuusi vietiin kellariin, josta se sitten aattoaamuna tuotiin aika jymyllä ylös. Ja sitten kurkisteltiin puoleen ja toiseen, oliko kuusi suorassa. Sen jälkeen käytiin haudoilla isän kanssa seppele viemässä. Ja sitten alkoi se koristaminen. Visusti oli sivullisten pysyteltävä lukittujen ovien takana, jonne isä silloin tällöin vipahutti karamellin. Ensin pääsi äiti katsomaan valmista kuusta ja kattamaan joulupöydän. Kun me pojat vihdoin pääsimme, oli kaikki aivan valmista. Laulettiin jouluvirsi ja luettiin kipale jostakin kirjasta. Ja sitten juotiin kahvia (ehtaa) sekä maisteltiin äidin possuja ja joulutorttuja, niitä tähden muotoisia. Vieläkin tulee aivan vesi kielelle, kun niitä muistelee. Kovin oli aina kiire hoputtaa isää, että mene nyt heittämään ne lahjat. Ja sitten niitä aikoi tippua yksi kerrallaan ja se se oli jännää aikaa. Illalla sitten oli se joulupuuro + paljon muita herkkuja. Ja vatsat väärässä mentiin nukkumaan. Oli se aikaa. Oli tosiaankin. Toivottavasti teillä on ollut siellä vielä vähänkin vanhaa muistuttava joulu. Toivon oikein sydämestäni.

Teukki kirjoitti kirjeen, samoin isä, lisäksi kortin. Teukki kysyy niistä kirjoista. Jos kerran haluat ostaa, niin ole niin hyvä ja jätä ne sinne. Täällä ne vain menevät pahoiksi ja ovat muutenkin vastuksena. Toivomukseni on edelleen se Elämän eliksiirit, se yleistajuinen vitamiini- ja hormonioppi, joka minua jo etukäteen lujasti kiinnostaa. Olen hurjan tyytyväinen, että se sinun Pielisen tutkimuksesi on niin hyvällä hollilla. Ja hyvä on mieli, kun olen sinua voinut auttaa siinä. Et ole missään kiitollisuuden velassa. Tein sen työn huvikseni ja olihan siitä minulle sekä iloa että hyötyä. Pökö on arvoitus, onkohan hän jo haippinut yksikköönsä. Sain häneltäkin joulukirjeen. Tattis vaan Pökö, jos olet saapuvilla. Katista ei ole tietoa. Yleensä olen saanut vain vähän joulukortteja. Yhden! Kotiväen kirjeiden lisäksi. Sekin tuli eräältä teille tuiki tuntemattomalta. Itse lähetin 25 joulukorttia. Suhde 3:25. Harmittaa hiukan, mutta eiköhän uudenvuoden kortteja sitten tipu oikein eri lailla.

Kellon viisarit osoittavat kohta puolta yötä. Olen viimeisiä valvovia. Käytössä on jo toinen kynttilä (teidän lähettämänne on vielä käyttämätön). Joulurauha vallitsee korsussa, mutta ulkona naapuri julistaa rauhansanomaa. Mokomakin.

Mitä parhainta vuoden loppua ja uutta vuotta teille kaikille sinne kotiin. Voikaa hyvin. Aivan erinomaisen hyvin.

Veikko



AUNE ÄYRÄPÄÄN TYÖT

Kuten aiemmissa yhteyksissä on yhdistyksen jäsenille kerrottu, on Aune Äyräpään testamentissaan yhdistykselle määräämät työt saatu yhdistyksen haltuun 28.4.-83 päivätyllä luovutuskirjalla.

Koska Ateneumin taidemuseo ei valinnut töitä kokoelmiinsa, jaettiin luetteloidut, kaikkiaan 986 työtä Suomen Hammaslääkäriseuran ja yhdistyksemme kesken. Suuritöisen luetteloinnin olivat suorittaneet taideopiskelijat Marjatta Räsänen ja Matti Velhonoja. Heidän arvionsa mukaan kokoelma sisäksi 120 "parempaa työtä", joista siis yhdistykselle tuli puolet. Nämä ovat juuri niitä töitä, joitten osalta päädyttiin esittämään rajoitettua lunastusoikeutta.

Se ratkaisu, mihin hallitus töitten suhteen lopulta päätyi ja minkä pohjalta esitys vuosikokoukselle tehtiin, on hyvin lähellä heti alussa hahmottunutta ratkaisua. Asia haluttiin kuitenkin valmistella huolellisesti ja selvitettiin myös mahdollisuus järjestää töistä näyttely. Tässä vaiheessa asiantuntijana olleen Kristina Bäcksbackan arvion perusteella ja toisaalta mahdollisen näyttelyn aiheuttamien käytännön ongelmien - mm. taulujen kehystys - vuoksi näyttelyajatuksesta luovuttiin. Jaettaessa töitä eri ryhmiin hallitus sai varsin arvokkaan ja ratkaisevan asiantuntija-avun taidemaalari Taimi Paljakalta, joka Aune Äyräpään ikätoverina on hyvin perehtynyt tämän tuotantoon ja luontaisimpaan tyyliin.

Yleiskuvan antamiseksi eräästä Aune Äyräpään käyttämästä tekniikasta on tämän lehden kuvitukseksi valittu kokoelma parhaita linoleikkaustöitä.

Lehden liitteenä on erillinen lomake varausten tekemistä varten seuraavalla sivulla olevan, vuosikokouksen hyväksymän menettelytavan mukaisesti.

Töiden näkeminen tekee valinnan luonnollisesti helpommaksi ja siihen on todella kaikilla tilaisuus Espoon Karakalliossa. Sopiva ajankohta varmasti löytyy puolin ja toisin, käytettävissä kun ovat sekä ns. virka- että vapaa-ajan tunnit päivittäin.


SUKULAISTERVEISIÄ ULKOMAILTA

Ulkomailla asuvilta sukulaisilta olemme saaneet syksyn kuluessa viestejä. Vuosikokoukseen saapui kaksi tervehdystä Saksasta lähettäjinä Toivi Valtavuo sekä Kaarina ja Eike Dehls. Kirjeessään Kaarina ja Eike esittävät haastavan kysymyksen, milloin yhdistys viettää vuosikokouksensa Finnjetillä ja Hampurin-retkellä! Oma opas olisi siellä paikalla. Varsin houkutteleva - ja kukaties joskus toteutettavissa oleva idea.

Ennakkoluulottomiin sukulaisiin voinemme "luokitella" Riitta (o.s. Karasvirta, Karin Äyräpään tyttärentytär) ja Harri Anderssonin, jotka syksyn tullen suuntasivat kahdeksi vuodeksi Espanjaan. Riitan matkan myötä yhdistys jäi toistaiseksi ilman sihteeriä ja sukusanomien toimituskunta perin vajaaksi.

Riitta ja Harri ovat nopeasti sopeutuneet uuteen ympäristöön, siitä osoituksena Riitan mielenkiintoinen selostus heidän kuulumisistaan.


ESITYS VUOSIKOKOUKSELLE

Menettelytavaksi yhdistyksen hallinnassa olevien Aune Äyräpään töiden suhteen hallitus esittää, että

  • työt myydään ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille, siinä kunnossa kuin ne nyt ovat
  • työt jaetaan niiden tason mukaan eri hintaryhmiin seuraavasti:

1.

öljyvärityöt

200 - 300 mk

2 a.

akvarellit

80 - 150 mk

2 b.

" luonnosmaiset

30 - 50 mk

3 a.

pastellityöt, isot

100 - 150 mk

3 b.

" , muut

30 - 50 mk

4.

piirrokset

 

 

(hiili, lyijykynä, liitu)

10 - 40 mk

5.

guassi-työt

20 - 50 mk

6.

linoleikkaukset

 

 

" signeeratut

10 - 20 mk

 

" signeeraamattomat

5 mk

  • hallitukselle myönnetään valtuudet jakaa työt eri hintaryhmiin
  • jäsenet voivat tehdä varauksensa saatuaan tarkemmat tiedot töistä (mahdollisuus nähdä töitä Kirsti Salmisen luona)
  • ensi vaiheessa jäsen/jäsenpariskunta voi lunastaa ryhmien 1, 2a, 3s, töiden joukosta ainoastaan yhden työn, mutta esittää toivomuksen kolmesta eri vaihtoehdosta
  • muiden töiden osalta kukin jäsen voi tehdä kolme varausta
  • mikäli samasta työstä on kiinnostunut useampi kuin yksi yhdistyksen jäsen, asia ratkaistaan arvalla
  • hallitukselle myönnetään valtuudet valita tilalle jokin vastaava työ, mikäli esitetyt toivomukset eivät mahdollisessa arvontatilanteessa toteudu
  • mikäli näin valittu työ ei vastaa jäsenen toivomuksia, voi työn palauttaa
  • toteuttamisaikataulusta ja käytännön järjestelyistä päättää hallitus.

(Jäsenellä tarkoitetaan tässä yhteydessä täysi-ikäistä jäsentä)


BARCELONA. 3.11.1983, TORSTAI, KELLO 21.00-22.00

Sra D. Riitta Andersson
Ronda del General Mitra,
208-212, Esc. H, 2o, 3a
Barcelona 6
España

Mitä te tiedätte Barcelonasta? Espanjasta? Minä en tiennyt paljoakaan kun viime tammikuussa aloimme suunnitella muuttoa tänne. Barcelonasta tiesin suurinpiirtein missä se on, Espanjasta vähän enemmän, kiitos seuramatkojen. Ehkä oli hyvä näin sillä muuten olisi saattanut mennä sisu kaulaan, kaupanki on todella iso. Itse Barcelonassa on noin kolme miljoonaa asukasta ja kiinnikasvaneissa itsellisissä kaupungeissa toinen mokoma. Autoja on varmasti myös kolme miljoonaa.

Mitä varten Espanjaan muutetaan? Jos olisimme eläkkeellä ei kukaan ihmettelisi, mutta kaksi nuorta (25 ja 26) työssäkäyvää ihmistä ja vielä Espanjaan opiskelemaan. Mutta Barcelonalla oli tarjota meille jotakin jota jo pitkään olimme kaivanneet - uusia kokemuksia, uusi kieli, jota miljoonat ihmiset puhuvat ja ennen kaikkea IESE eli Instituto de Estudios Superiores de la Empresa. Tämä Navarran yliopiston alainen instituutti valmistaa MBA:ita (yhdysvaltalainen liikkeenjohdon tutkinto) kaksikieliseltä linjalta, jossa ensimmäinen vuosi opiskellaan englanniksi ja toinen espanjaksi. Opiskelijat ns. kansainvälisellä linjalla ovat kaikilta mantereilta ja instituutti on Euroopan parhaita, Espanjan paras. Suomalaisia on toistaiseksi hyväksytty ja valmistunut vain yksi, 1983.

Me päätimme siis yrittää, tuntui siltä että jos ei nyt niin ei sitten enää koskaan. Kevät ja kesä menivät jännittäessä ja elokuussa sitten lopultakin tiesimme että lähdöstä tulisi totta. Elokuu meni siivillä, työpaikat oli sanottava irti, asunto myytävä ja koti pakattava. Mukaan otimme vain henkilökohtaisia tavaroita ja vaatteita sen verran mitä autoon mahtui. Muutosta on jäänyt mieleen painajaismainen hysteria; lopetin työt torstaina, muuttoauto tuli maanantaina ja me lähdimme keskiviikkona. Ajoimme Euroopan halki, osaksi nähdäksemme Harrin siskoja Ruotsissa ja Saksassa, osaksi nähdäksemme mahdollisimman paljon ja pitääksemme kauan odotetun loman. Barcelonaan saavuimme 21.9., keskelle aamuruuhkaa ja tietysti eksyimme suoraan keskustaan. Itku oli lähellä. Meillä oli suullinen sopimus asunnosta mutta kesti viisi päivää ennen kuin pääsimme muuttamaan (oli siestaa ja fiestaa). Tuon vajaan viikon asuimme hotellissa ja kuljimme ympäri tätä kaunista kaupunkia kilometritolkulla. Hellettä oli 30 astetta, nahka punertui ja jalat turposivat, mutta mieli oli korkealla. Kerran ajoimme kaupungin ulkopuolelle uimaan, vesi oli lämmintä ja suolaista (eikä, kovin puhdasta kuten myöhemmin kuulimme).

Nyt olemme asuneet "omassa kotona" jo kuukauden. Vuokra-asunnoksi tämä on todella hyvä, talon puolesta on huonekalut, astiat ja liinavaatteet, jopa rätit. Ainoa ongelma on kova liikenne (kuten koko Barcelonassa) ja se, että täällä ei leudon talven vuoksi tunneta eristystä joten sekä meteli että veto ovat kovat. Sää on kylmennyt alle 20 asteeseen, mikä täällä merkitsee sitä, että suomalainenkin palelee. Villatakit on kaivettu esiin ja sähköpatteri on päällä koko ajan.

Arki on alkanut muutenkin. Harri on instituutissa 8 tuntia ja kotona opiskelee toisen mokoman, tahti on tiukempi kuin odotimme. Vapaa-aika on todella rajoitettu ja kaupungilla käymme oikeastaan vain viikonloppuisin. Minä olisin halunnut tehdä töitä täällä, mutta työttömyys on kovanlainen ja ulkomaalaiselle tilanne on vieläkin kovempi. Tämän vuoden omistan kielen opiskelulle yliopistolla, tänne tullessamme olin käynyt vain kuukauden kurssin kesäyliopistossa ja Harri lukenut vuoden yliopistolla. Vapaata aikaa minulle jää kuitenkin melko runsaasti, ylellistä kun Suomessa olin tottunut normaalin työpäivään toimistossa. Kielen opiskelu on kuitenkin rankempaa kuin odotin, lapsena se kävi niin helposti. Täällä asiaa sotkee vielä katalaanin kieli, joka itsehallinnon saamisen jälkeen on vallannut tilaa enemmän ja enemmän.

Mikäli seurasitte televisiosta sarjaa Espanjan sisällissodasta, ja ehkä muutenkin, tiedätte että Kataloniassa on aina ollut voimakas itsenäisyyttä ajava liike. Katalaanit poikkeavat ulkonäöltäänkin "espanjalaisista", ovat vaaleampia eikä suomalainen oleellisesti poikkea katukuvasta, siniset silmät ovat yleisiä. Itse kieli (catalan) on kehittynyt ranskasta, germaniasta ja espanjasta (castellan) ja on luettuna meikäläiselle ymmärrettävää. Katalaanien sanotaan olevan Espanjan tehokkain kansanosa, yhteishenki on vahva ja kansa positiivisella tavalla ylpeää. Ynnä todella ystävällistä ja auttavaista. Barcelona on vanha kauppa- ja teollisuuskeskus, historiaan liittyvät oleellisesti Iberit, keltit, filistealaiset, kartagolaiset, roomalaiset; germaanit, arabit ja katolilaisuus, Kristoffer Kolumbus (Cristobas Colon), merenkulku ja kauppa. Vanha goottilainen kaupunki muureineen on elävä ja oleellinen osa ympärille kasvanutta suurkaupunkia. Vaikka kerjäläisiä näkee aika paljon on yleiskuva vauras ja liikkeet todella hyvinvarustettuja. Ulkomaalaisten yhtiöiden konttoreita on paljon. Suomalaisista täällä ovat Finnair, Nokia, Kauko-markkinat ja Tampella. Ynnä noin 100 suomalaista, sekä lähetystö.

Millaista sitten on asua Barcelonassa? Kaupunki on valtava, systemaattinen, kaunis, melko vihreä. Vanhoja rakennuksia on paljon, välissä uusia, yleinen korkeus noin 10 kerrosta. Arkkitehtuuri on kaunista, yksilöllistä. Eläminen tapahtuu aika paljolti kaduilla, autoja on valtavasti mutta käveleminen on kansallishuvi. Roskat heitetään kadulle/lattialle ja toisaalta jatkuvasti ollaan lattiamoppi tai luutaharja kädessä siirtämässä syntynyttä roskaa pinoihin. Puhtaanapito toimii hyvin (ikävä kyllä öisin - melu), ja vaikka kadut päivisin ovat täynnä koirien "liukumiinoja" ovat ne taas aamulla puhtaat. Vettä olemme välttäneet juomasta mutta paikalliset juovat vesiposteista vuorotellen pulujen kanssa. Yleensäkin täällä on puhtaampaa kuin mitä odotin, en tiedä miten kesähelteellä haisee mutta meidän täällä ollessa ei siitä ole ollut ongelmaa.

Vaikeinta meille oli tottua siestaan. Kaupat ovat auki ma-pe kello 9-13.30 ja edelleen 16-20, osa lauantaina koko päivän, suuret liikkeet eivät pidä siestaa. Yleensäkin aina on joku yksityisyrittäjä jolla ovet ovat auki. Liikkeet ovat lisäksi erikoistuneet toisin kuin Suomessa. Pankit ovat melkoinen ongelma, auki ma-pe kello 9-14 ja la 9-13. Byrokratia niissä on melkoinen, paperia tehdään mahtava pino ennen kuin kaikki syötetään ATK:lle. Alussa meitä häiritsi myös poliisien paljous mutta nyt niitä ei oikeastaan huomaa ja on tottunut näyttämään kassinsa tai pankissa passinsa aina asioidessaan. Meitä on kovasti varoiteltu rikollisuudesta, mutta ainakin vielä olemme saaneet olla täysin rauhassa. Autolle tosin vuokrasimme tallin monestakin syystä, murrot ovat yleisiä ja parkkipaikoista on huutava pula. Lisäksi täällä ei pieniä kolhimisia pidetä minään, jos välistä ei mahdu hyvällä mennään väkisin. On kuitenkin sanottava että liikenne täällä on paljon joustavampi kuin Suomessa, kunhan menee eikä vain meinaa niin tilaa löytyy aina. Oman suolansa liikenteeseen tuovat tuhannet moottoripyörät ja Vespat, jotka ohjuksina syöksyvät kaikista mahdollisista väleistä.

Eli kaiken kaikkiaan: Barcelona on kiehtova kaupunki täynnä mahdollisuuksia. Suomalainen elää täällä halvalla hyvin; hyvät nahkakengät saa alle satasella, hyvin syö noin 40,-/hlö, ja keskitason hotellissa kahdenhengen huone maksaa noin 130,-. Lupasin hallituksemme jäsenille keittää kahvit mikäli kävijöitä löytyy ja kutsu koskee luonnollisesti kaikkia jäseniä. Suomesta ei valitettavasti enää järjestetä seuramatkoja tänne mutta halvalla pääsee kun ottaa halvan lennon Mallorcalle ja sieltä espanjalaisen lennon Barcelonaan (yhteen suuntaan n. 150,-). Helsingistä pääsee myös suoraan bussilla. Pertti Äyräpää on testannut reitin. Me puolestamme lähetämme paljon terveisiä tutuille ja tuntemattomille sukulaisille! Tällä on erilaista mutta antoisaa, tosin näkkileipää ja havupuiden huminaa kaipaan mutta palmutkin ovat ihan kivoja.


KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS R.Y:n TOIMINNASTA TOIMIKAUDELLA 1.1.-31.12.1982

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 34. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 174 varsinaista sekä yksi kunniajäsen.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Kirsti Salminen, muina hallituksen jäseninä Riitta Andersson, Erkki Hirvensalo, Ville-Pekka Kyyrö, Eeva Laine, Kauko Laine, Sirkka Montonen, Jorma Rytkönen, Kari Rytkönen, Riitta Smeds, Matti Äyräpää ja Pertti Äyräpää.

Hallituksen valitsemana yhdistyksen varaesimiehenä toimi Erkki Hirvensalo, rahastonhoitajana Jaakko Äyräpää sekä sihteerinä Pertti Äyräpää.

Hallitus on kokoontunut neljä kertaa toimikauden aikana. Kokousten aiheena on ollut mm. merkkipäivien muistaminen, Sukusanomat, vuosikokous sekä yhdistyksen saama perintö.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat on ilmestynyt kerran, numero 63 kesäkuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet Kirsti Salminen, Riitta Andersson ja Kari Rytkönen.

Yhdistyksen arkisto on saanut lahjoituksina lehtileikkeitä, valokuvia sekä vanhoja asiapapereita. Lisäksi yhdistys on saanut perintönä Aune Äyräpäältä mm. kultaisen savukerasian, hopeisen tuopin sekä Matti Äyräpään kunniamerkkejä.

Vuosikokous pidettiin 16.10.1982 Lyceum-klubin huoneistossa Helsingissä. Läsnä oli 32 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Martti Hirvensalo.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1982 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 5813,53 osoittaen voittoa 675,58. Toivo Valtavuon rahaston pääoma vastaavasti 2334,96 osoittaen voittoa 163,35.

Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään, mikäli nämä ovat olleet tiedossa, kukin tai sähkein.

Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS R.Y.
Hallitus


POIMINTOJA

Suomen hammaslääkäriseuran viettäessä 90-vuotisjuhliaan 26.11.-82, siis jo runsas vuosi sitten, olivat yhdistyksemme edustajat onnittelijoiden joukossa. Juhlan yhteyteen Finlandia-taloon oli rakennettu näyttely "In Honorem Matti Äyräpää", jossa olivat esillä myös yhdistyksen hallussa olevat Matti Äyräpään mitalit.

Vuoden 1983 Matti Äyräpään palkinto - arvostetuin suomalainen lääketieteellinen tunnustus - myönnettiin professori Eero Sakselalle. Hän sai palkinnon ansioistaan syöpäsolujen ja niiden vastustajien, ns. tappajasolujen tutkijana.

Suomen valokuvataiteen museon tiedote 11.11.-83 kertoo, että Ruotsissa tekee laajempaa kierrosta Ahti Rytkösen "Savupirttien kansa" -niminen valokuvanäyttely. Tätä ennen näyttely on ollut esillä useilla paikkakunnilla ympäri Suomea.

Valtionarkistossa olevan Europaeus-suvun kokoelman asiakirjojen käytöstä on teol.yo. Aija Kätkä lähettänyt käyttöilmoituksen. Hän kirjoittaa laudaturtyötään aiheesta Ensimmäisen helluntaipäivän saarnat Suomessa v. 1850-1958.



SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLEEN
RAUHAISAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.