

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1983 Joulukuu No 1 (64) ISSN 0356-0791 (Painettu)

Hyvät sukulaiset
Jouluun niin olennaisesti kuuluvien yllätystervehdysten
joukkoon liittyy tänä vuonna sukusanomat, noudattaen näin uskollisesti jo
vakiintunutta epäsäännöllistä ilmestymisaikatauluaan.
Joulussa ajatukset jo pääasiassa askaroivat, varsinkin kun
perheessä kaksi ekaluokkalaista intoa puhisten harjoittelee ensimmäistä
joulujuhlaohjelmistoaan ja rapistelee jouluisia käärepapereita äärimmäisen
salaisten lahjojen peitteeksi. Tikkukirjaimilla tai rohkeasti "kaunolla"
raapustetaan päälle lahjojen saajan nimi; siinä teksti mikä toistaiseksi
riittää. Toivon kuitenkin, että se ei enää vuoden parin päästä riittäisi, vaan
paketit saisivat runopukuisen saatteen.
Tällainen joulupakettiriimittely on teille monelle tuttua,
onhan taipumus runoilemiseen yksi suvun ominaispiirteitä. Ei liene myöhäistä
esittää haaste tämän hauskan tavan virittämisestä uuteen kukoistukseen jo tänä
jouluna. Riimittäjälle siitä koituu virkistävää aatonaaton aivovoimistelua ja
aattoiltana taasen hupia muillekin. Hupaisiahan nuo riimit yleensä ovat ja
vapaita runomuodoltaan, lyhykäisiä tai monisanaisia. Niin tämän joulun satoa
kuin riimejä menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltäkin voimme sitten kerätä
kaikkien luettavaksi Sukusanomien palstoille.
Tunnelmallista joulujuhlaa ja antoisaa vuotta 1984 toivotan
teille kaikille:
Kirsti Salminen
VUOSIKOKOUSKUULUMISIA
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 22.10.1983 tutuksi
käyneissä Lyceum-klubin tiloissa Helsingissä. Mukana oli 36 sukulaista, osa
pitkänkin matkan takaa, edustaen suvun eri haaroja ja ikäpolvia.
Yhdessä vietetyt iltapäivän tunnit kuluivat tällä kertaa
suureksi osaksi näytteille tuotujen Aune Äyräpään töiden äärellä, niistä
keskustellessa ja niihin tutustuessa. Viralliset asiat toki käsiteltiin ja
päätöksiä tehtiin: esimieheksi valittiin vuodeksi -84 uudelleen Kirsti
Salminen, hallitukseen uusiksi jäseniksi Aino Hirvensalo, Liisi Rytkönen ja
Kirsti Äyräpää. Tilinpäätös vahvistettiin, edellisvuoden hallitus sai
vastuuvapauden. Vuosikertomus hyväksyttiin ja jäsenmaksu päätettiin pitää
ennallaan.
Musiikki on vuosien mittaan muodostunut olennaiseksi osaksi
vuosikokousohjelmaa. Saimme nytkin nauttia Eeva Laineen kauniista äänestä sekä
nuorimman polven edustajien Sampo ja Lauri Smedsin ja Taru ja Petra Salmisen
soitto- ja lauluesityksistä.
ANNA ALICE (LIISA) RYTKÖNEN 27.2.1904 - 25.10.1982
Kirsti istui rannalla
ja suri äitiä
ja pitkin Kirstin poskea
juoks' monta kyyneltä.
Isä Kirstiä kyllä
lohdutti,
mut Kirsti itki vaan.
Kas, silloin äkkiä rupesi
vene salmesta kuulumaan.
Ja siitä Kirstille
valkeni,
ett' äiti tulee jo,
ja koko Kirsti säteili
kuin juhannusaurinko.
Tervamäessä 27.8.1946
Isä
|

|
Nämä lohdullisesti päättyvät runonsäkeet löytyvät
muistorikkaan päiväkirjani sivuilta.
Nyt ei äiti enää tule, hänen maallinen vaelluksensa päättyi
viime vuoden lokakuun 25. päivänä, maanantai-iltapäivänä, uuvuttavan
sydänsairauden voittamana.
Lissi - kuten äitiä sisarusten kesken kutsuttiin - syntyi
27.2.1904 Maria ja Aleksanteri Koistisen kolmantena lapsena. Sisaruksia oli
myöhemmin kaikkiaan kuusi. Viisiluokkaisen Viipurin Suomalaisen Tyttökoulun,
maineikkaan Tipolan käytyään hän hakeutui omaksi tuntemalleen sairaanhoitoalalle
ja valmistui Viipurin lääninsairaalan kaksivuotiselta kurssilta
sairaanhoitajattareksi v. 1927. Ensimmäisen paikkansa hän sai Helsingistä,
Marian sairaalasta. Ennen opiskelunsa jatkamista Suomen Sairaanhoitajaliiton
terveyssisarkurssilla, hän toimi sairaala Mehiläisessä yliyövalvojattarena.
Kotikäyntejä suorittavana terveyssisarena Suomen Sairaanhoitajaliiton palveluksessa
hän toimi tämän jälkeen useita vuosia.
Seurauksiltaan merkittävimmäksi kotikäynniksi koitui hänen
käyntinsä nuoren maisterin, Ahti Rytkösen luona. Avioliiton he solmivat 1935 ja
ensimmäinen koti perustettiin Helsinkiin. Tästä lähtien koti ja perhe muodostivat
äidin pääasiallisen työkentän ja elämänsisällön. Sairaanhoitajan
ammattitaitoaan hän piti yllä mm. toimimalla myöhemmin Jyväskylässä
Väestöliiton avioliittoneuvolan hoitajana 15 vuoden ajan ja lyhyen, mutta
mielenkiintoisen jakson sairaanhoitajana Helsingin Olympiakisoissa 1952.
Syksyllä 1939, aivan talvisodan kynnyksellä nyt jo
kolmihenkinen perhe muutti Jyväskylään, josta tuli vanhempieni kotikaupunki
kolmeksi vuosikymmeneksi. Äiti kotiutui vuosien mittaan hyvin Jyväskylään,
tähän aikaan liittyvät elävimmät muistot kodista, jota äiti määrätietoisesti ja
velvollisuudentuntoisesti luotsasi niin vaikeiden pula-aikojen läpi kuin sitten
helpompinakin aikoina.
Juuri velvollisuudentunto ja huolehtivaisuus olivat - usein
karjalaisen vilkkauden ja temperamentin sävyttämänä - äidille ominaisia
luonteenpiirteitä. Koti oli aina järjestyksessä, muutamat huolella sommitellut
yksityiskohdat siellä kertomassa siitä, että äidillä oli silmää kauneudelle.
Kotiin oli turvallista palata koulupäivän päätyttyä ja kertoa äidille
kuulumiset, joista hän jaksoi aina olla kiinnostunut.
Lasten hyvinvointi oli äidille kaikki kaikessa. Opastamista
erilaisiin töihin ja toimiin hän ei unohtanut, ei myös napakkaakaan "utsittamista"
tarpeen tullen. Tätä mielensä malttamattomuutta hän joskus vanhoilla päivillään
katuvaisena muisteli, meidän lasten mielestä kuitenkin aivan suotta.
Lähtemätön muistikuva äidin tarmokkuudesta liittyy matkoihin
kesälomalle Kuhmoisiin ja syksyllä taas takaisin kaupunkikotiin. Vuodevaatteita
ja maitokannuja myöten täytyi tarve-esineitä pakata mukaan. Äiti valvoi lähtöä
edeltävän yön, jotta aamulla aikaisin jouduttiin matkaan. Kun Tervamäkeen oli
onnellisesti päästy, alkoi meillä lapsilla riemullinen aika. Äidille kesät
olivat työntäyteisiä, kerättiin marjoja ja sieniä, suolattiin kalaa talven
varalle. Varsinkin pulavuosina äiti huolehtivaiseen tapaansa teki lukemattomia
retkiä lähitaloihin toivoen näin saavansa täydennystä ruokapöytään niukkojen
korttiannosten lisäksi. Tällaiseen retkeen liittyy tuo isän runokin. Tervamäen
savuttavan hellan ääressä puuhatessaan äiti joskus tuskastuikin, minkä
seuraamuksena Antti-veljeni kirjoitti päiväkirjaansa ostavansa isona äidille 18
hellaa ja 11 keinutuolia. Liekö keinutuolikin ollut aina varattuna, kun äiti
olisi jalkojaan lepuuttanut.
Voimakas kiintymys lapsiin tuli esille kaikissa äidin
elämänvaiheissa. Meidät kolme omaa lastaan hän hoivasi kuin kissaemo poikansa -
erään vuosien takaisen ystävän kuvaava sanonta. Myöhemmin lastenlapset olivat
hänelle hyvin rakkaat. Kun hän sairautensa vuoksi ei viimeisinä vuosinaan enää
usein jaksanut näiden luokse, piti hän vilkkaasti yhteyttä puhelimitse
saadakseen kuulla näiden sirkutusta. Iloisuudellaan ja välittömyydellään
Hyvinkään mummu saavutti myös helposti lasten kiintymyksen.
Karjalaisten hajaannuttua sodan jälkeen ympäri Suomea, äiti
menetti kosketuksen moniin sukulaisiinsa. Ehkä osittain siksikin hän tunsi
yhteenkuuluvuutta isän puolelta saamiinsa uusiin sukulaisiin. Hän oli
sukuyhdistyksen jäsen alusta alkaen ja uskollinen kävijä sukukokouksissa, vielä
viimeisenä syksynään, jo hyvin hauraana olemukseltaan hän oli mukana.
Muistamme äitiä kiitollisin mielin.
Kirsti Salminen
OLAVI RYTKÖNEN 6.8.1907 - 24.9.1983
Lauri Olavi Rytkönen syntyi elokuun 6. päivänä 1907
Hämeenlinnassa kirjakauppias Enok Rytkösen pojista neljänneksi vanhimpana.
Ylioppilaaksi hän tuli Hämeenlinnan lyseosta 1925 ja jatkoi tämän jälkeen
opintojaan aluksi Helsingin ja sitten vuodesta 1928 alkaen Turun yliopistossa
aineinaan germaaninen ja romaaninen filologia sekä kirjallisuudenhistoria. Hän
suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1935 ja sai filosofian maisterin
arvon samana vuonna. Tätä seurasi auskultointi Helsingissä saksan ja ranskan
kielen vanhemman lehtorin kelpoisuuden saavuttamiseksi.
Opiskeluaikainen aktiivinen ja tuloksellinen osallistuminen
ylioppilaselämään johti Olavi Rytkösen kuitenkin opintojen päätyttyä toiselle
elämänuralle kuin opintojen perusteella olisi ollut odotettavissa. Hän toimi
nimittäin valmistumisensa jälkeen ensin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan
sihteerinä ja sitten vuodesta 1938 alkaen Suomen ylioppilaskuntien liiton
pääsihteerinä.
Lupaavasti alkaneen ylioppilaspoliitikon uran katkaisi sota.
Talvisotaan Olavi Rytkönen osallistui Kuhmon rintamalla ja jatkosotaan 1941-44
Rukajärven suunnalla. Sotien välisenä aikana 1940-41 hän palveli Pääesikunnassa
toimistoupseerina. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1942, ja 1943 hänelle
myönnettiin VR 4 tammenlehvän kera.
Sotien jälkeen julkisessa elämässä ja järjestötoiminnassa
puhalsivat uudet tuulet. Monet niistä miehistä, jotka viiden kenttäharmaissa
vietetyn vuoden jälkeen palasivat siviilitehtäviin, saivat etsiä elämälleen
uusia suuntaviittoja. Erottuaan SYL:n pääsihteerin tehtävistä 1945 Olavi
Rytkönen toimi vuoden ajan Virkamiesliiton järjestösihteerinä, mutta siirtyi
sitten toiseen opiskelukaupunkiinsa Turkuun, mistä hän oli ennen sotia löytänyt
elämänkumppaninsa Allin ja solminut tämän kanssa avioliiton vuonna 1937.
Turussa hän toimi Alumiiniteollisuus Oy:n apulaisjohtajana.
Ylioppilasmaailman näköalapaikoilla hankittu kokemus ja
kiinnostus kotikaupungin yliopisto-oloihin muuttivat kuitenkin vielä kerran
Olavi Rytkösen elämän suunnan. Vuonna 1954 hänet nimitettiin
yliopistosihteeriksi Turun yliopistoon, jota hän sitten uskollisesti palveli 20
vuotta eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1974 saakka. Sihteerin virka
muutettiin 1971 hallintojohtajan viraksi. Kanslianeuvoksen arvonimi Olavi Rytköselle
myönnettiin vuonna 1968.
Olavi Rytkösen kausi Turun yliopiston hallintovirkamiehenä
osui yliopiston nopean kasvun ja rakentamisen aikaan. Yliopistonmäelle
kohosivat yliopiston uudet rakennukset, opetusta laajennettiin ja
monituhantisille opiskelijajoukoille luotiin opiskelun edellytykset. Kasvua ja
kehitystä ohjasi maan ensimmäisen suomenkielisen yliopiston vahva kansallinen
ja isänmaallinen perinne. Olavi Rytkönen henkilöi toiminnassaan tuon perinteen
parhaita puolia, hän oli Turun yliopiston miehekäs ja selkeä puolestapuhuja.
Hänelle työ yliopistossa oli sekä kutsumus että ammatti. Aktiivisuudellaan,
taidollaan ja ideointikyvyllään hän keskeisessä asemassaan edesauttoi
ratkaisevasti yliopiston kehittymistä.
Turun yliopisto oli perustettu yksityisestä aloitteesta ja
yksityisin varoin, se oli "vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle''.
Yksityisen hallintomuodon puitteissa toteutettiin myös yliopiston laajennus-
ja, rakennusvaihe 1950- ja 1960-luvulla. Kun olosuhteet maan
korkeakoululaitoksessa muuttuivat ja kävi selväksi, että taloudellisten
toimintaedellytysten turvaamiseksi ylipisto olisi siirrettävä valtion
ylläpidettäväksi, Olavi Rytkönen osallistui yhtenä pääneuvottelijana
valtiovallan kanssa käytyihin neuvotteluihin. Synnynnäisenä diplomaattina ja
kokeneena hallintomiehenä hän oli vaikuttamassa siihen, että vaikeiden
ratkaisujen kautta löydettiin pohja yliopiston jatkuvalle kehittämiselle
omistussuhteiden muututtuakin.
Sukulaispiiri oppi tuntemaan Olavi Rytkösen valistuneena
sukuperinteiden vaalijana sekä lämminhenkisenä ja auttamishaluisena
sukulaisyhteyksien ylläpitäjänä. Sukuyhdistyksen toimintaa hän tuki mm.
järjestämällä vaimonsa Allin kanssa sukukokouksen Turkuun syksyllä 1965. - Ne
sukuyhdistyksemme jäsenet, jotka tunsivat Olavi Rytkösen, tietävät miten
paikalleen osuvat ovat Turun yliopiston entisen rehtorin ja kanslerin,
akateemikko Tauno Nurmelan ytimekkäät sanat: "Olavi Rytkönen oli
sydämeltäänkin sivistynyt, jalo, sydämellinen ja suora Suomen mies."
Jorma Rytkönen

ERÄS JOULUKIRJE 40 VUODEN TAKAA
Aarne Veikko Äyräpää syntyi Helsingissä 20.2.1924 Aarne
ja Hanna Äyräpään kolmantena poikana. Veikko aikoi maatalousalalle. Vuonna 1942
hän oli maatalousharjoittelijana Markkulan tilalla Vihdissä ja kirjoittautui
vuonna 1944 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.
Veikko katosi 26.6.1944 Talin-Ihantalan suurtaistelussa Murokalliolla lähellä
Portinhoikkaa. Hän kuului Sinisen Prikaatin (3. Pr) I pataljoonaan. Viimeisestä
joulustaan Veikko kertoo tässä kirjeessään, joka on kirjoitettu Maaselän
kannaksella Vansjärven lohkolla.
Aattoiltana korsussa, 24.12.1943.
Rakkaat äiti, isä, Teukki ja ehkä Pökökin!
Jouluyö on jo hiljalleen käsissä. Pikkuiset seremoniat ovat
jo ohi ja poika siellä, poika täällä kellistyy vähitellen levolle. Ei tänä
jouluna oikein päässyt joulutunnelmaan, vaikka olihan sitä sentään jonkin
verran. Mutta alkakaamme asiat jo aikoja ennen joulua.
Joulua täällä odotettiin ehkä yhtä hartaasti kuin ennen
siviilissä. Ja silloinhan sitä odotettiin oikein eri mielessä. Joululahjojen
osto se silloin oli sitä joulun etuaikaa. Juostiin viallisten
posliiniesineitten kaupassa ostamassa äidille maitokannua. Temposta isälle
parranajokoneen terotuskivi, Teukille tai Masalle kirja alennusmyynnistä ja Pökölle
pingispallo. Se oli kulta-aikaa. Olisin niin mielelläni ostanut tai lähettänyt
jonkin joululahjan kotiin ja olihan sellainen hyvällä alullakin, mutta erään
kaverini sairastuminen tuhosi hyvät suunnitelmat. Olisitte saaneet joulukinkun,
pienen, jonka tuo kaverini teille olisi kiikuttanut. Mutta haaveet raukesivat.
Pitää tuo läski pistää omiin suihin, vaikken erikoisemmin olekaan sen ystävä
niin kuin kai muistatte.
Ensimmäinen merkki joulusta oli runsas pakettisato, jonka
korjuu alkoi hävyttömän aikaisin. Esim. kotipaketti tuli jo muistaakseni 16.
tai 17. päivänä. Samana päivänä sain Pekka-enolta paketin. Vähän myöhemmin tuli
paketti Kaisu-tädiltä. Ja sitten kaiken päätteeksi joulupaketti Markkulasta 23.
päivänä. Yleensä kaikki paketit tulivat liian aikaisin. Ensimmäiset 13.
päivänä.
Mutta ensin kotipakettiin. Loistopaku: Parhaat kiitokset
teille siitä. - - - - -
Mutta niin kuin huomasitte, olen saanut muitakin paketteja.
Pekka-enolta tuli marmelaadia, pikkuleipiä ja lakritsia. Samoin Kaisu-tädin
paketissa oli pikkuleipiä ja lakritsia sekä kreppipaperinen pöytäliina, joka
paremmin sopi osaksi joulukuusen koristeiksi, osaksi muihin tarkoituksiin.
Toivottavasti Sirkka, joka tuon liinan on valmistanut, ei pane pahakseen tästä.
Päinvastoin hän saisi olla ylpeä, että se nyt näin näkyvästi koristaa etulinjan
korsua. Ja sitten tuli vielä yllättäen Vihdin paketti. Runsassisältöinen kinkunpaloineen,
voineen, pullineen ja korppuineen, korvikkeineen. Toi tuulahduksen -42 kesästä.
Vielä minua sielläkin muistetaan.
Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella, käsikranaatteja
ompi joulukuusen oksilla. Ja joulutähti tuikkii ilmanvaihtotorvesta. Niin, joulupuukin
hommattiin ja tänä aamuna korsu pantiin kaikin puolin juhlakuntoon. Vaatteet
ulos, lakaistiin, tehtiin puita pyhien varalle ja jo alkoikin kämppä olla
kunnossa. Joulupapereita ilmestyi ja jokunen Suomen lippukin. Kynttilöistä tuli
pöydälle 2 ja kuuseen 3. Ja pari tonttua irvisteli oksien lomasta sekä
joulutähti loisti latvassa kuin ennen kotona.
Ja sitten alkoi joulun vietto. Sapuskaa ensin. Ylimääräisenä
aivan tuli riisipuuro rusinasopan kera ja sitä on vieläkin pakissa. Ei millään
jaksa syödä. Ja sitten vähitellen alettiin siirtyä ei-materialistiseen
tunnelmaan.. Radiosta tuli jouluaiheista musiikkia, Bachin ja Schubertin Ave
Mariat, sinfonioita, koraaleja, preludeja ym. (Musiikki-innostus yhä kasvaa:)
Kello 19.30 tuli pukki + komppanian päällikkö joulutervehdykselle. Eräs
alikersantti esitti joululauluja ja komppanian päällikkö luki eri viskaalien
jouluterveisiä sekä lopuksi humoristisen joulupukki esiintyi
"tuntemattomineen", joista tuli yksi meidän korsuun (kotirintama
rakoilee?). Sitten "viihdytyskiertue" jatkoi matkaansa: Mutta
korsussa valmistui korvike. Joulukahvit tietenkin + Markkulan pulla ja äidin
piparkakut. Kaakaota valmistin eilen ja oli hyvää, erinomaisen hyvää.
Jouluaattoilta alkaa vähitellen muodostua yöksi. Kynttilä
aikaa olla lopussaan Mutta ulkona on synkkä yö eikä itäinen naapuri pidä
joulurauhaa, Yössä papattaa konekivääri murhatulta ja
"joulupakettien" kumeat tussahdukset kuuluvat. Rauhan juhla.
Näin illalla muistuu mieleen rauha, rauhan aikainen joulu kotona.
Silloinhan joulu vaikutti jo joulukuun alusta asti. Ja sitten, kun tuli aatto.
Ennen oli jo ostettu kuusi. Isä ja kaksi poikaa. Isällä oli aina kävelykeppi
mukana, jolla koeteltiin mittaa. Ja useimmiten sattui hyvä kuusi paitsi kerran
kun tuli liian harva ja saatiin aattona hakea uusi, joka olikin sitten hyvä.
Kuusi vietiin kellariin, josta se sitten aattoaamuna tuotiin aika jymyllä ylös.
Ja sitten kurkisteltiin puoleen ja toiseen, oliko kuusi suorassa. Sen jälkeen
käytiin haudoilla isän kanssa seppele viemässä. Ja sitten alkoi se
koristaminen. Visusti oli sivullisten pysyteltävä lukittujen ovien takana,
jonne isä silloin tällöin vipahutti karamellin. Ensin pääsi äiti katsomaan
valmista kuusta ja kattamaan joulupöydän. Kun me pojat vihdoin pääsimme, oli
kaikki aivan valmista. Laulettiin jouluvirsi ja luettiin kipale jostakin
kirjasta. Ja sitten juotiin kahvia (ehtaa) sekä maisteltiin äidin possuja ja
joulutorttuja, niitä tähden muotoisia. Vieläkin tulee aivan vesi kielelle, kun
niitä muistelee. Kovin oli aina kiire hoputtaa isää, että mene nyt heittämään
ne lahjat. Ja sitten niitä aikoi tippua yksi kerrallaan ja se se oli jännää
aikaa. Illalla sitten oli se joulupuuro + paljon muita herkkuja. Ja vatsat
väärässä mentiin nukkumaan. Oli se aikaa. Oli tosiaankin. Toivottavasti teillä
on ollut siellä vielä vähänkin vanhaa muistuttava joulu. Toivon oikein
sydämestäni.
Teukki kirjoitti kirjeen, samoin isä, lisäksi kortin. Teukki
kysyy niistä kirjoista. Jos kerran haluat ostaa, niin ole niin hyvä ja jätä ne
sinne. Täällä ne vain menevät pahoiksi ja ovat muutenkin vastuksena.
Toivomukseni on edelleen se Elämän eliksiirit, se yleistajuinen vitamiini- ja
hormonioppi, joka minua jo etukäteen lujasti kiinnostaa. Olen hurjan
tyytyväinen, että se sinun Pielisen tutkimuksesi on niin hyvällä hollilla. Ja
hyvä on mieli, kun olen sinua voinut auttaa siinä. Et ole missään
kiitollisuuden velassa. Tein sen työn huvikseni ja olihan siitä minulle sekä
iloa että hyötyä. Pökö on arvoitus, onkohan hän jo haippinut yksikköönsä. Sain
häneltäkin joulukirjeen. Tattis vaan Pökö, jos olet saapuvilla. Katista ei ole
tietoa. Yleensä olen saanut vain vähän joulukortteja. Yhden! Kotiväen kirjeiden
lisäksi. Sekin tuli eräältä teille tuiki tuntemattomalta. Itse lähetin 25
joulukorttia. Suhde 3:25. Harmittaa hiukan, mutta eiköhän uudenvuoden kortteja
sitten tipu oikein eri lailla.
Kellon viisarit osoittavat kohta puolta yötä. Olen viimeisiä
valvovia. Käytössä on jo toinen kynttilä (teidän lähettämänne on vielä
käyttämätön). Joulurauha vallitsee korsussa, mutta ulkona naapuri julistaa
rauhansanomaa. Mokomakin.
Mitä parhainta vuoden loppua ja uutta vuotta teille kaikille
sinne kotiin. Voikaa hyvin. Aivan erinomaisen hyvin.
Veikko

AUNE ÄYRÄPÄÄN TYÖT
Kuten aiemmissa yhteyksissä on yhdistyksen jäsenille
kerrottu, on Aune Äyräpään testamentissaan yhdistykselle määräämät työt saatu
yhdistyksen haltuun 28.4.-83 päivätyllä luovutuskirjalla.
Koska Ateneumin taidemuseo ei valinnut töitä kokoelmiinsa,
jaettiin luetteloidut, kaikkiaan 986 työtä Suomen Hammaslääkäriseuran ja
yhdistyksemme kesken. Suuritöisen luetteloinnin olivat suorittaneet
taideopiskelijat Marjatta Räsänen ja Matti Velhonoja. Heidän arvionsa mukaan
kokoelma sisäksi 120 "parempaa työtä", joista siis yhdistykselle tuli
puolet. Nämä ovat juuri niitä töitä, joitten osalta päädyttiin esittämään
rajoitettua lunastusoikeutta.
Se ratkaisu, mihin hallitus töitten suhteen lopulta päätyi
ja minkä pohjalta esitys vuosikokoukselle tehtiin, on hyvin lähellä heti alussa
hahmottunutta ratkaisua. Asia haluttiin kuitenkin valmistella huolellisesti ja
selvitettiin myös mahdollisuus järjestää töistä näyttely. Tässä vaiheessa
asiantuntijana olleen Kristina Bäcksbackan arvion perusteella ja toisaalta
mahdollisen näyttelyn aiheuttamien käytännön ongelmien - mm. taulujen kehystys -
vuoksi näyttelyajatuksesta luovuttiin. Jaettaessa töitä eri ryhmiin hallitus
sai varsin arvokkaan ja ratkaisevan asiantuntija-avun taidemaalari Taimi
Paljakalta, joka Aune Äyräpään ikätoverina on hyvin perehtynyt tämän tuotantoon
ja luontaisimpaan tyyliin.
Yleiskuvan antamiseksi eräästä Aune Äyräpään käyttämästä
tekniikasta on tämän lehden kuvitukseksi valittu kokoelma parhaita linoleikkaustöitä.
Lehden liitteenä on erillinen lomake varausten tekemistä
varten seuraavalla sivulla olevan, vuosikokouksen hyväksymän menettelytavan
mukaisesti.
Töiden näkeminen tekee valinnan luonnollisesti helpommaksi
ja siihen on todella kaikilla tilaisuus Espoon Karakalliossa. Sopiva ajankohta
varmasti löytyy puolin ja toisin, käytettävissä kun ovat sekä ns. virka- että
vapaa-ajan tunnit päivittäin.
SUKULAISTERVEISIÄ ULKOMAILTA
Ulkomailla asuvilta sukulaisilta olemme saaneet syksyn
kuluessa viestejä. Vuosikokoukseen saapui kaksi tervehdystä Saksasta
lähettäjinä Toivi Valtavuo sekä Kaarina ja Eike Dehls. Kirjeessään Kaarina ja
Eike esittävät haastavan kysymyksen, milloin yhdistys viettää vuosikokouksensa
Finnjetillä ja Hampurin-retkellä! Oma opas olisi siellä paikalla. Varsin
houkutteleva - ja kukaties joskus toteutettavissa oleva idea.
Ennakkoluulottomiin sukulaisiin voinemme
"luokitella" Riitta (o.s. Karasvirta, Karin Äyräpään tyttärentytär)
ja Harri Anderssonin, jotka syksyn tullen suuntasivat kahdeksi vuodeksi
Espanjaan. Riitan matkan myötä yhdistys jäi toistaiseksi ilman sihteeriä ja
sukusanomien toimituskunta perin vajaaksi.
Riitta ja Harri ovat nopeasti sopeutuneet uuteen
ympäristöön, siitä osoituksena Riitan mielenkiintoinen selostus heidän
kuulumisistaan.
ESITYS VUOSIKOKOUKSELLE
Menettelytavaksi yhdistyksen hallinnassa olevien Aune Äyräpään
töiden suhteen hallitus esittää, että
- työt myydään ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille, siinä
kunnossa kuin ne nyt ovat
- työt jaetaan niiden tason mukaan eri hintaryhmiin
seuraavasti:
1. |
öljyvärityöt |
200 - 300 mk |
2 a. |
akvarellit |
80 - 150 mk |
2 b. |
" luonnosmaiset |
30 - 50 mk |
3 a. |
pastellityöt, isot |
100 - 150 mk |
3 b. |
" , muut |
30 - 50 mk |
4. |
piirrokset |
|
|
(hiili, lyijykynä, liitu) |
10 - 40 mk |
5. |
guassi-työt |
20 - 50 mk |
6. |
linoleikkaukset |
|
|
" signeeratut |
10 - 20 mk |
|
" signeeraamattomat |
5 mk |
- hallitukselle myönnetään valtuudet jakaa työt eri
hintaryhmiin
- jäsenet voivat tehdä varauksensa saatuaan tarkemmat tiedot
töistä (mahdollisuus nähdä töitä Kirsti Salmisen luona)
- ensi vaiheessa jäsen/jäsenpariskunta voi lunastaa ryhmien
1, 2a, 3s, töiden joukosta ainoastaan yhden työn, mutta esittää
toivomuksen kolmesta eri vaihtoehdosta
- muiden töiden osalta kukin jäsen voi tehdä kolme varausta
- mikäli samasta työstä on kiinnostunut useampi kuin yksi
yhdistyksen jäsen, asia ratkaistaan arvalla
- hallitukselle myönnetään valtuudet valita tilalle jokin
vastaava työ, mikäli esitetyt toivomukset eivät mahdollisessa
arvontatilanteessa toteudu
- mikäli näin valittu työ ei vastaa jäsenen toivomuksia, voi
työn palauttaa
- toteuttamisaikataulusta ja käytännön järjestelyistä
päättää hallitus.
(Jäsenellä tarkoitetaan tässä yhteydessä täysi-ikäistä
jäsentä)
BARCELONA. 3.11.1983, TORSTAI, KELLO 21.00-22.00
Sra D. Riitta Andersson
Ronda del General Mitra,
208-212, Esc. H, 2o, 3a
Barcelona 6
España
Mitä te tiedätte Barcelonasta? Espanjasta? Minä en tiennyt
paljoakaan kun viime tammikuussa aloimme suunnitella muuttoa tänne.
Barcelonasta tiesin suurinpiirtein missä se on, Espanjasta vähän enemmän,
kiitos seuramatkojen. Ehkä oli hyvä näin sillä muuten olisi saattanut mennä
sisu kaulaan, kaupanki on todella iso. Itse Barcelonassa on noin kolme miljoonaa
asukasta ja kiinnikasvaneissa itsellisissä kaupungeissa toinen mokoma. Autoja
on varmasti myös kolme miljoonaa.
Mitä varten Espanjaan muutetaan? Jos olisimme eläkkeellä ei
kukaan ihmettelisi, mutta kaksi nuorta (25 ja 26) työssäkäyvää ihmistä ja vielä
Espanjaan opiskelemaan. Mutta Barcelonalla oli tarjota meille jotakin jota jo
pitkään olimme kaivanneet - uusia kokemuksia, uusi kieli, jota miljoonat
ihmiset puhuvat ja ennen kaikkea IESE eli Instituto de Estudios Superiores de
la Empresa. Tämä Navarran yliopiston alainen instituutti valmistaa MBA:ita
(yhdysvaltalainen liikkeenjohdon tutkinto) kaksikieliseltä linjalta, jossa
ensimmäinen vuosi opiskellaan englanniksi ja toinen espanjaksi. Opiskelijat ns.
kansainvälisellä linjalla ovat kaikilta mantereilta ja instituutti on Euroopan
parhaita, Espanjan paras. Suomalaisia on toistaiseksi hyväksytty ja valmistunut
vain yksi, 1983.
Me päätimme siis yrittää, tuntui siltä että jos ei nyt niin
ei sitten enää koskaan. Kevät ja kesä menivät jännittäessä ja elokuussa sitten
lopultakin tiesimme että lähdöstä tulisi totta. Elokuu meni siivillä, työpaikat
oli sanottava irti, asunto myytävä ja koti pakattava. Mukaan otimme vain
henkilökohtaisia tavaroita ja vaatteita sen verran mitä autoon mahtui. Muutosta
on jäänyt mieleen painajaismainen hysteria; lopetin työt torstaina, muuttoauto
tuli maanantaina ja me lähdimme keskiviikkona. Ajoimme Euroopan halki, osaksi
nähdäksemme Harrin siskoja Ruotsissa ja Saksassa, osaksi nähdäksemme
mahdollisimman paljon ja pitääksemme kauan odotetun loman. Barcelonaan
saavuimme 21.9., keskelle aamuruuhkaa ja tietysti eksyimme suoraan keskustaan.
Itku oli lähellä. Meillä oli suullinen sopimus asunnosta mutta kesti viisi
päivää ennen kuin pääsimme muuttamaan (oli siestaa ja fiestaa). Tuon vajaan viikon
asuimme hotellissa ja kuljimme ympäri tätä kaunista kaupunkia
kilometritolkulla. Hellettä oli 30 astetta, nahka punertui ja jalat turposivat,
mutta mieli oli korkealla. Kerran ajoimme kaupungin ulkopuolelle uimaan, vesi
oli lämmintä ja suolaista (eikä, kovin puhdasta kuten myöhemmin kuulimme).
Nyt olemme asuneet "omassa kotona" jo kuukauden.
Vuokra-asunnoksi tämä on todella hyvä, talon puolesta on huonekalut, astiat ja
liinavaatteet, jopa rätit. Ainoa ongelma on kova liikenne (kuten koko
Barcelonassa) ja se, että täällä ei leudon talven vuoksi tunneta eristystä
joten sekä meteli että veto ovat kovat. Sää on kylmennyt alle 20 asteeseen,
mikä täällä merkitsee sitä, että suomalainenkin palelee. Villatakit on kaivettu
esiin ja sähköpatteri on päällä koko ajan.
Arki on alkanut muutenkin. Harri on instituutissa 8 tuntia
ja kotona opiskelee toisen mokoman, tahti on tiukempi kuin odotimme. Vapaa-aika
on todella rajoitettu ja kaupungilla käymme oikeastaan vain viikonloppuisin.
Minä olisin halunnut tehdä töitä täällä, mutta työttömyys on kovanlainen ja
ulkomaalaiselle tilanne on vieläkin kovempi. Tämän vuoden omistan kielen
opiskelulle yliopistolla, tänne tullessamme olin käynyt vain kuukauden kurssin
kesäyliopistossa ja Harri lukenut vuoden yliopistolla. Vapaata aikaa minulle
jää kuitenkin melko runsaasti, ylellistä kun Suomessa olin tottunut normaalin
työpäivään toimistossa. Kielen opiskelu on kuitenkin rankempaa kuin odotin,
lapsena se kävi niin helposti. Täällä asiaa sotkee vielä katalaanin kieli, joka
itsehallinnon saamisen jälkeen on vallannut tilaa enemmän ja enemmän.
Mikäli seurasitte televisiosta sarjaa Espanjan
sisällissodasta, ja ehkä muutenkin, tiedätte että Kataloniassa on aina ollut
voimakas itsenäisyyttä ajava liike. Katalaanit poikkeavat ulkonäöltäänkin
"espanjalaisista", ovat vaaleampia eikä suomalainen oleellisesti
poikkea katukuvasta, siniset silmät ovat yleisiä. Itse kieli (catalan) on
kehittynyt ranskasta, germaniasta ja espanjasta (castellan) ja on luettuna
meikäläiselle ymmärrettävää. Katalaanien sanotaan olevan Espanjan tehokkain
kansanosa, yhteishenki on vahva ja kansa positiivisella tavalla ylpeää. Ynnä
todella ystävällistä ja auttavaista. Barcelona on vanha kauppa- ja
teollisuuskeskus, historiaan liittyvät oleellisesti Iberit, keltit, filistealaiset,
kartagolaiset, roomalaiset; germaanit, arabit ja katolilaisuus, Kristoffer
Kolumbus (Cristobas Colon), merenkulku ja kauppa. Vanha goottilainen kaupunki
muureineen on elävä ja oleellinen osa ympärille kasvanutta suurkaupunkia. Vaikka
kerjäläisiä näkee aika paljon on yleiskuva vauras ja liikkeet todella hyvinvarustettuja.
Ulkomaalaisten yhtiöiden konttoreita on paljon. Suomalaisista täällä ovat
Finnair, Nokia, Kauko-markkinat ja Tampella. Ynnä noin 100 suomalaista, sekä
lähetystö.
Millaista sitten on asua Barcelonassa? Kaupunki on valtava,
systemaattinen, kaunis, melko vihreä. Vanhoja rakennuksia on paljon, välissä
uusia, yleinen korkeus noin 10 kerrosta. Arkkitehtuuri on kaunista,
yksilöllistä. Eläminen tapahtuu aika paljolti kaduilla, autoja on valtavasti
mutta käveleminen on kansallishuvi. Roskat heitetään kadulle/lattialle ja
toisaalta jatkuvasti ollaan lattiamoppi tai luutaharja kädessä siirtämässä
syntynyttä roskaa pinoihin. Puhtaanapito toimii hyvin (ikävä kyllä öisin -
melu), ja vaikka kadut päivisin ovat täynnä koirien "liukumiinoja"
ovat ne taas aamulla puhtaat. Vettä olemme välttäneet juomasta mutta
paikalliset juovat vesiposteista vuorotellen pulujen kanssa. Yleensäkin täällä
on puhtaampaa kuin mitä odotin, en tiedä miten kesähelteellä haisee mutta
meidän täällä ollessa ei siitä ole ollut ongelmaa.
Vaikeinta meille oli tottua siestaan. Kaupat ovat auki ma-pe
kello 9-13.30 ja edelleen 16-20, osa lauantaina koko päivän, suuret liikkeet
eivät pidä siestaa. Yleensäkin aina on joku yksityisyrittäjä jolla ovet ovat
auki. Liikkeet ovat lisäksi erikoistuneet toisin kuin Suomessa. Pankit ovat
melkoinen ongelma, auki ma-pe kello 9-14 ja la 9-13. Byrokratia niissä on
melkoinen, paperia tehdään mahtava pino ennen kuin kaikki syötetään ATK:lle.
Alussa meitä häiritsi myös poliisien paljous mutta nyt niitä ei oikeastaan
huomaa ja on tottunut näyttämään kassinsa tai pankissa passinsa aina
asioidessaan. Meitä on kovasti varoiteltu rikollisuudesta, mutta ainakin vielä
olemme saaneet olla täysin rauhassa. Autolle tosin vuokrasimme tallin
monestakin syystä, murrot ovat yleisiä ja parkkipaikoista on huutava pula.
Lisäksi täällä ei pieniä kolhimisia pidetä minään, jos välistä ei mahdu hyvällä
mennään väkisin. On kuitenkin sanottava että liikenne täällä on paljon joustavampi
kuin Suomessa, kunhan menee eikä vain meinaa niin tilaa löytyy aina. Oman
suolansa liikenteeseen tuovat tuhannet moottoripyörät ja Vespat, jotka
ohjuksina syöksyvät kaikista mahdollisista väleistä.
Eli kaiken kaikkiaan: Barcelona on kiehtova kaupunki täynnä
mahdollisuuksia. Suomalainen elää täällä halvalla hyvin; hyvät nahkakengät saa
alle satasella, hyvin syö noin 40,-/hlö, ja keskitason hotellissa kahdenhengen
huone maksaa noin 130,-. Lupasin hallituksemme jäsenille keittää kahvit mikäli
kävijöitä löytyy ja kutsu koskee luonnollisesti kaikkia jäseniä. Suomesta ei
valitettavasti enää järjestetä seuramatkoja tänne mutta halvalla pääsee kun
ottaa halvan lennon Mallorcalle ja sieltä espanjalaisen lennon Barcelonaan
(yhteen suuntaan n. 150,-). Helsingistä pääsee myös suoraan bussilla. Pertti Äyräpää
on testannut reitin. Me puolestamme lähetämme paljon terveisiä tutuille ja
tuntemattomille sukulaisille! Tällä on erilaista mutta antoisaa, tosin näkkileipää
ja havupuiden huminaa kaipaan mutta palmutkin ovat ihan kivoja.

KERTOMUS A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS R.Y:n TOIMINNASTA TOIMIKAUDELLA 1.1.-31.12.1982
Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 34. Yhdistyksessä oli
toimikauden lopussa 174 varsinaista sekä yksi kunniajäsen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi Kirsti Salminen, muina
hallituksen jäseninä Riitta Andersson, Erkki Hirvensalo, Ville-Pekka Kyyrö,
Eeva Laine, Kauko Laine, Sirkka Montonen, Jorma Rytkönen, Kari Rytkönen, Riitta
Smeds, Matti Äyräpää ja Pertti Äyräpää.
Hallituksen valitsemana yhdistyksen varaesimiehenä toimi
Erkki Hirvensalo, rahastonhoitajana Jaakko Äyräpää sekä sihteerinä Pertti
Äyräpää.
Hallitus on kokoontunut neljä kertaa toimikauden aikana.
Kokousten aiheena on ollut mm. merkkipäivien muistaminen, Sukusanomat,
vuosikokous sekä yhdistyksen saama perintö.
Yhdistyksen lehti Sukusanomat on ilmestynyt kerran, numero
63 kesäkuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet Kirsti Salminen, Riitta
Andersson ja Kari Rytkönen.
Yhdistyksen arkisto on saanut lahjoituksina lehtileikkeitä,
valokuvia sekä vanhoja asiapapereita. Lisäksi yhdistys on saanut perintönä Aune
Äyräpäältä mm. kultaisen savukerasian, hopeisen tuopin sekä Matti Äyräpään
kunniamerkkejä.
Vuosikokous pidettiin 16.10.1982 Lyceum-klubin huoneistossa
Helsingissä. Läsnä oli 32 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Martti
Hirvensalo.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1982 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan 5813,53 osoittaen voittoa 675,58. Toivo Valtavuon rahaston pääoma
vastaavasti 2334,96 osoittaen voittoa 163,35.
Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään,
mikäli nämä ovat olleet tiedossa, kukin tai sähkein.
Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen
Sukututkimusseuraan.
A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS R.Y.
Hallitus
POIMINTOJA
Suomen hammaslääkäriseuran viettäessä 90-vuotisjuhliaan 26.11.-82,
siis jo runsas vuosi sitten, olivat yhdistyksemme edustajat onnittelijoiden
joukossa. Juhlan yhteyteen Finlandia-taloon oli rakennettu näyttely "In Honorem
Matti Äyräpää", jossa olivat esillä myös yhdistyksen hallussa olevat Matti
Äyräpään mitalit.
Vuoden 1983 Matti Äyräpään palkinto - arvostetuin
suomalainen lääketieteellinen tunnustus - myönnettiin professori Eero Sakselalle.
Hän sai palkinnon ansioistaan syöpäsolujen ja niiden vastustajien, ns.
tappajasolujen tutkijana.
Suomen valokuvataiteen museon tiedote 11.11.-83 kertoo, että
Ruotsissa tekee laajempaa kierrosta Ahti Rytkösen "Savupirttien
kansa" -niminen valokuvanäyttely. Tätä ennen näyttely on ollut esillä
useilla paikkakunnilla ympäri Suomea.
Valtionarkistossa olevan Europaeus-suvun kokoelman
asiakirjojen käytöstä on teol.yo. Aija Kätkä lähettänyt käyttöilmoituksen. Hän
kirjoittaa laudaturtyötään aiheesta Ensimmäisen helluntaipäivän saarnat
Suomessa v. 1850-1958.

SUKUSANOMAT TOIVOTTAA
KAIKILLE LUKIJOILLEEN
RAUHAISAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA
|