Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1980 Kesäkuu No 1 (61)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Otteita Aron Johan Rytkösen puheesta 16. p:nä kesäkuuta 1894 juhlassa, jota vietettiin Aronin ja puolisonsa Natalia Wilhelminan, s. Europaeus, 25-vuotishääpäivän johdosta:

"- - - Joskin monta kohtaa täällä elämämme vaiheissa näyttää siltä, kuin ne olisivat sulia sattumuksia, ja paljo voipi riippua meidän omista tekemisistämme ja jättämisistämme, niin huomaamme myös monasti, että tuntuu kuin joku väkevämpi käsi vastustamattomalla voimalla johdattaisi meidän kulkuamme teitä, joita emme voineet aavistaakaan.

- - - Erinomattain luulen Herran johtavan käden myös ilmestyvän avioliittojen solmimisessa. Varsinkin olen luullut huomaavinani sen omassa kohdassani. Ja omasta kokemuksestahan sitä parhaimmin voi puhua.

- - - Saattaahan sitä sanoa sattumukseksi, kuin huomenissa aamuna 26 vuotta sitten (Siis 17.6.1868. Latojan huom.) matkustettuani Haukiveden selällä höyrylaiva Immellä rajussa myrskyssä, joka laitatuulena raivosi ja kerran oli keikauttaa laivamme kumoon, kuin jauhokulit joita oli ladeltu laivan kannelle vierähtivät toiselle laidalle ja juuri ollessamme salongissa syömässä ja laivan kallistuessa sain talrikit pöydältä päälleni.

Saattaa sitä sanoa sattumaksi, että sitten seuraavana aamuna saavuttuani Liperin kirkonkylän Oriveden lahdelman tyyneen rantaan ja siitä mentyäni pappilaan ensin apulaiskammariin ja sitten pappilan pääpytingin saliin, se ensimmäinen, joka minua siellä kohtasi ja vastaanotti, oli nykyinen hopeamorsiameni eli rakas vaimoni tahi silloinen mamseli eli kontr. mamseli Natalia Europaeus. Saattaahan sitä sanoa sattumaksi, että hänellä muusta sisarjoukosta oli Kontrahtirovasti Europaeuksen, jonka kuvataulu tuolla seinällä riippuu, tyttäristä oli vuoroviikkonsa taloudellisissa toimissa ja hän siten uutta apulaista vastaanottamassa.

Saattaahan sitä sanoa sattumaksi, kuin muutamia päiviä sen jälkeen eli Juhannuksen aattoiltana palatessani ripitysmatkalta huomasin tien varrella muutamia vastapuhjenneita ruusun kukkasia ja otin ne ja pappilaan tultuani, jolloin herrasväki Europaeus istui pääpytingin rappusilla, sattumalta ehkä vaistomaisesti annoin kukkaset nykyiselle hopea- paremminkin sanoisin kultarouvalleni.

Kesä kului, kesän kukkaset myös lauhtuivat ja katosivat, vaan syksyn tultua, oli Natalia Europaeus minun ainoa ihanin, kaunein kukkaseni, jonka vertaista taivaan alla ja avaralla ei löytynyt. - - -

Niinpä niin. Kihlaus julkaistiin lokakuun 13. päivänä ja häitä juhlittiin seuraavan vuoden (1869) kesäkuun 16. päivänä.

postikortti

Impi-laiva Liperin kirkonkylän laiturissa. Taustalla puiden välistä pilkottaa pappilan "pääpytinki", siitä oikealle rakennus, jossa "apulaiskammari" sijaitsi. Kortti on lähetetty Sippolaan Natalialle. Aron oli kuollut jo vuonna 1901.

Puhetta ja postikorttia lueskeli Taimi Kyyrö.


NUOREN SUKUPOLVEN KYNÄSTÄ

Toimitus on ilokseen saanut luvan ,julkaista nuoren sukumme jäsenen runoja.

9-vuotias tyttönen äidin syntymäpäivänä:

Äiti kulta sä aherrat aina,
mut toivottavasti ei tänään huolet paina.
Sä siirryt päivisin roskasta roskaan,
mut rakkauteni ei suhun heikkene koskaan.

Sama tyttönen kirjoittaa 11-vuotiaana:

ÄIDILLE

Nyt nimipäivä äidinkin koittaa,
se tämän päivän huolet voittaa.
Surra tänään ei saa mitään,
mieti vaikka vuosia tähän ikään.
Kuinka monta nimipäivää siihen mahtuu,
ja aikamoinen kodin vastuu.
Mut joka vuosi on aina tämä päivä,
ja silloin tuonne jonnekin haihtuu surun häivä.

ISÄ KULTA

Sä paljon aina paherrat töitä,
ja kotoa pois oot liikaa öitä.
On ilo aina mulla suurin silloin,
kun sä pitkän ajan jälkeen saavut kotiin illoin.
Ei mitkään tuliaiset tuloas voita,
vaikka joskus tunnunkin haalivan noita.
Mut varmasti mä maailman onnellisin tyttö oon,
enkä ole yhtään onneton,
sillä mulla se kaikkein kultaisin isä on.
Tänään pois jää kiireet,
ja jälleen sä minut niin onnelliseks teet.


Anders Josef Europaeuksen puhe Joensuun lyseon kevätlukukauden lopettajaisissa v. 1869.

Johdannoksi lainaus Jouko Teperin tutkimuksesta "Viipurilainen osakunta 1828 - 1868" (Helsinki 1959) sivulta 69: "Kuinka voimakkaasti vuosisadan alun valistushenki saattoi vaikuttaa, siitä on esimerkkinä myös kirkkoherra Anders Josef Europaeus. Vaikka hän siirtyi Viipurista jo v. 1834 Liperin kirkkoherraksi, esiintyy hän 1850-luvun lopulla Viborg-lehdessä voimakkaasti sen ajatuksen puolesta, että tuleva kansakoululaitoksemme erotettaisiin papiston johdosta."

puhe
[Osa sukusanomissa julkaistusta alkuperäisen puheen käsikirjoituksesta]


Ahti Rytkönen:
RYTKÖNEN

Vuonna 1947 ilmestyi Savo-Karjalaisen osakunnan matrikkeli (toimittaneet Heikki Waris ja Martti Ruutu). Siinä mainitaan (s. 203) Aron Johan Rytkönen, isäni Antti Juhanan isä: syntynyt Juvalla 24.5.1843, vanhemmat seppä Johan R. ja Vilhelmina Felin (matrikkelissa on virheellisesti Helin), ylioppilas Porvoon lukiosta 1862, teologinen erotutkinto 1868. Kontiolahden pitäjänapulainen 1872, Sippolan kirkkoherra 1887, kuoli Sippolassa 30.3.1901. Matrikkelin suppeissa tiloissa sivuutettiin sekä Liperi että Kuhmoniemi (nykyään Kuhmo), pitäjät, joissa Aron Rytkönen toimi pappisuransa alkuaikoina. Mutta nyt jatkan sanomalla, että olen kai ainoa, joka tietää ja muistaa nähneensä Aaronin, isoisäni. Olen syntynyt maaliskuun 23. pnä 1899. Aaronin kuollessa olin siis kahden vuoden ja seitsemän päivän ikäinen. Siis tuskin olin täyttänyt kahta vuotta, kun kerran seisoin jonkin huoneen kynnyksen kohdalla ja katselin ylöspäin, niska taakse kenossa. Kookkaan parrakkaan miehen katse suuntautui kohti pientä olemustani, käsi siveli tuuheaa partaa. Oli pöytä ja pöydällä kiiltävä rakkine, ehkäpä kirjevaaka - tokko lienee enää tallella. Kuvittelen, että ukkorovastin aivoja tuolloin vannehti: "Mikähän tuostakin ipanasta vääntäytyy?"

Rovastin äiti oli Vilhelmina Felin, juvalaisen lukkarin Johan Felinin tytär. Tämä vihittiin toiseen avioonsa Juvan kappalaisen ja runoilijan Abraham Poppiuksen kansa (7.5.1861), ja Poppiuksesta tuli Aaron Rytkösen kasvatusisä ja kouluttaja. Ehkäpä, tai todennäköisesti, Poppiuksen riimitelmä "Niinkuin houkka minä nain ja vanhan kampuran mä sain" (tms.) iti tämän avioliiton maaperästä. Muuten rouva Poppius osasi ruotsia, antoi keskustelussa napakoita vastauksia ja varoitteli Aaronin lapsia, joita paimenteli: "Työ kun kasvatta isoiks, niin elekee työ männä, niihin raotatiejunjniin."

Aaron oli siis seppä Johan Rytkösen (3.12.1814 - 29.1.1843, kuoli siis ennen Aaronin syntymää) poika. Seppä. Johnilla oli kolme veljeä: Petter, Enok ja Jeremias (kuoli noin puolitoistavuotiaana) ja kaksi sisarta: Maria Stiina, josta tuli rouva Suihkonen, ja Ulrica, josta tuli rouva Flink. Rouva Marin Stina Suihkosen tyttärestä tuli rouva Suhonen, ja tämän tyttärentyttärensä luona Karttulan Savolan eli Savolahden talossa näiden neljän pojan ja kahden tyttären isä pieksämäkeläinen Enok Rytkönen vietti vanhuusvuotensa. Tämä Enok oli syntynyt 1791, kuoli 1877. Siellä. Karttulan talossa on hänen työkalukirstunsa; on myös kaksi hänen nikkaroimaansa tuolia, ja niiden pohjan alapinnalle on punavärillä vedetty E ja R. Tämän Enok Rytkösen nimen olen tavannut myös Pieksämäen pitäjänkokouksen pöytäkirjoista. Samoja lähteitä on tutkinut myös apulaisprofessori Pekka Lappalainen. Hänen taidokkaasti laatimansa "Pieksämäen seudun historia I" (Pieksämäki 1961) tietää mm., että 2.6.1849 pidetyssä urakkahuutokaupassa, jossa myytiin Pieksämäen vanha pitäjäntuparakennus, korkeimman tarjouksen 9 ruplaa 50 kopeekkaa, teki Eenokki Rytkönen (s. 692). Ja vuonna "1854 rakensi puuseppä Eenok Rytkönen uudet komeat portit, jonka työn palkan tinkimiseen 16:sta 12 ruplaan pitäjänkokous käytti runsaasti aikaa" (s. 780) .

Puuseppä. ja torppari tai mäkitupalainen Enok Rytkönen vihittiin ensimmäiseen avioliittoon Katariina Kiiskisen kanssa (Tämä s. 17.11.1785, k. 4.11.1824). Toinen vaimo oli Paria Frilander, kolmas Katariina Kaipainen. Kummastakaan ei lapsia.

Puuseppä Enok Rytkösen isä oli Hemming Rytkönen, syntynyt nykyisen käsitykseni mukaan Nerkoolla 1765, ilmeisesti vallaton seikkailija, huseerasi Oulussa, lähti sieltä tiehensä ja ilmoitti menevänsä Maaningalle. Maaningan komppanian luetteloissa mainitaan muuan mies, joka on ilmeisesti tämä Hemminki Rytkönen. Sotilasnimenä on Tryck tai Ryck, ja eräässä kiintoisassa yhteydessä selitetään, että Hemming Ryck (tai Tryck) on varsinaiselta nimeltään Rytkönen. Tämä Hemminki totteli, mikäli totteli, Sandelsin käskyjä. Hänen vaimonsa oli Anna Sofia Polack.

Nykyisen käsitykseni mukaan Hemmingin isä oli Johan Rytkönen, iisalmelainen sotamieheksi mainittu, muistaakseni reserviläinen. Vaimo oli Kärkkäisiä.

Palautan mieliin, että A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomissa 2/1953 on julkaistu Taimi Kyyrön laaja, oivallinen tutkielma Aron Johan Rytkösen nuoruusaika.

K.A. Pfaler mainitsee Aaro Rytkösen kirjasessaan "Muistelmia Kuhmoniemen seurakunnasta", Helsinki 1909, s. 29, sekä Aarne Wuorinen kirjasessaan "Piirteitä. Sippolan historiasta", Helsingissä 1915, s . 38.


EUROPAEUS-SUVUN ARKISTO LUETTELOITU

Valtionarkistosta on sukuyhdistykselle lähetetty kopiona alustava luettelo Europaeus-suvun arkiston sisällöstä. Luettelossa mainitaan yli 22 400 kirjettä, vanhimmat 1820-luvulta. Luettelossa on myös arkistoon kuuluvien asiakirjojen hakemisto.

Arkistoon kuuluvat kirjeet on luetteloitu pääasiassa vastaanottajan mukaan. Luettelosta selviää, että arkistoon kuuluu yli sadan henkilön saamia kirjeitä, enemmän kuin 300 kirjettä saaneitakin on parikymmentä suvun jäsentä. Laajin kirjeenvaihto on Toivo Valtavuolla ja Matti Äyräpäällä, molemmilla yli 3800 saatua kirjettä, Äyräpäällä yli 1000 lähettäjältä. Heidän kirjeenvaihtonsa on myös hämmästyttävän pitkältä ajalta, Valtavuolla vuosilta 1887-1969 eli 83 vuoden ajalta, Äyräpäällä vuosilta 1862-1927 eli 66 vuoden ajalta.


POIMINTOJA

Helsingin Sanomat 11.6.1980 kertoo, että. Ahti Rytkönen on saanut valokuvataiteen palkinnon, jollaisia valtion toimesta vuosittain myönnetään erityisen ansioituneille valokuvataiteilijoille. Palkintosumman, 9000 mk, ojensi esittelijä Pekka Pehkonen opetusministeriöstä Iisalmen Kamera 80:n, yhdeksännen valtakunnallisen valo- ja elokuvataiteen tapahtuman avajaisissa.

Lakitieteen lisensiaatti Pentti Voipio on valittu Suomen Sukututkimusseuran esimieheksi vv. 1980-81.

Matti Leiwon yhdessä Kirsti Chydeniuksen ja Anja Hakulisen kanssa toimittama sarja "Suulla pienemmällä" esitettiin syksyllä radiossa, viimeinen osa 28.12.1979. Sarja käsitteli lasten kielellistä kehitystä.

Ahti Rytkönen esiintyi TV l:ssä 11.1.1980 asiantuntijaselostajana ohjelmassa "Isien työ". Tämä oli kulttuurihistoriallinen katsaus kansanperinteen keräykseen mm. filmin ja valokuvan keinoin. Ahti selosti filmin tekoa kaskenpoltosta.

Aikoinaan muutti joukko Europaeuksia Venäjälle. Heidän jälkeläisiinsä kuuluu todennäköisesti myös Neuvostoliiton maineikas marsalkka Mihail Tuhatševski, sotilasnero, joka Stalinin valtakautena asetettiin monen muun korkean sotilashenkilön kanssa syytteeseen valtiopetoksesta ja likvidoitiin.

Ilta-Sanomissa 8.9.1979 on pienehkö artikkeli "Tuhatševskin pako". Siinä kerrotaan hänen olleen urheilun harrastajan ja erittäin kestävän mm. miekkailuharjoituksissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän joutui tiedusteluretkellä saksalaisen partion vangiksi, mutta pääsi pakoon pidätyspaikastaan hypättyään korkean aidan yli ja juostuaan metsikköön, missä piiloutua suonsilmäkkeeseen pensaan alle niin taitavasti, että etsiskelemään lähetetty ratsujoukko ei häntä löytänyt.

Solomon Volkovin kokoamassa teoksessa Dimitri Šostakovitšin muistelmat on kymmenkunta sivua, joissa puhutaan Tuhatševskista. Šostakovitš sanoo Tuhatševskin olleen erään "kiinnostavimpia tuntemistaan henkilöistä". Kahdenkymmenenviiden vuoden iässä hän oli armeijan komentaja ja sai osaseen kunniaa, palkintoja ja korkeita virka-asemia.

Tuhatševski toimi myös lahjakkaiden nuorten taiteilijoiden mesenaattina, tukijana. Itse hän soitti viulua ja rakensi niitä. Traaginen kohtalo oli hänen osanaan Stalinin vainon uhrina. - Kirjassa on valokuva Tuhatševskista ja hänen vaimostaan Ninasta.

DUODECIMIN Matti Äyräpään palkinto annettiin tänä vuonna professori PIRJO H. MÄKELÄLLE, kansainvälisesti arvostetulle bakteeritutkijalle.

Matti Äyräpään, 'Suomen hammaslääketieteen isän' potilastuoli oli keskeisellä kohdalla Helsingin Sanomissa 22.2.1980 julkaistussa valokuvassa, joka on otettu Lääketieteen historian museossa Kasarmikatu 11-13 Helsingissä. Muuta hoitovälineistöä, instrumentteja on myöskin nähtävänä. Parasta kuitenkin mennä "paikan päälle" niihin tutustumaan. Lehden artikkeli "Näin silloin ennen..." antaa vihjeitä siitä, mitä museosta saattaa löytää.

HENKILÖTIETOJA

13.5.1980

Sirkka Elina Lehtonen, s. Kitunen 60 vuotta

24.6.1980

Viljo Toivo (Vili) Kuronen 50 vuotta


HALLITUS

Hallitus valitsi yhdistykselle seuraavat toimihenkilöt vuodeksi 1980: varaesimieheksi Erkki Hirvensalo, sihteeriksi Pertti Äyräpää, rahastonhoitajaksi Jaakko Äyräpää.

Sukusanomien toimituskuntaan valittiin vuodeksi 1980 Taimi Kyyrö, Kari Rytkönen ja Kirsti Salminen.

Hallitus on päättänyt tukea rahallisesti (300 mk:an asti) Äyräpää-nimen alkuperän tutkimusta, jota suorittaa maisteri Heljä Pulli.

Lehden mukana postitetaan viime vuoden vuosikertomus sekä tilinpäätöskertomus, samoin vuoden 1980 jäsenmaksua varten pankkisiirtolomakkeet. Niiltä, joilla on menneen/menneitten vuosien jäsenmaksuja vielä suorittamatta, karhutaan kyseiset summat samalla.


VUOSIKOKOUS

A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n vuosikokous on suunniteltu pidettäväksi lauantaina 27. p. syyskuuta 1980 Lyceum-klubin huoneistossa Rauhankatu 7, Helsinki. Virallinen kokouskutsu yksityiskohtaisine tietoineen lähetetään jäsenille myöhemmin. Merkitse ajankohta almanakkaasi! Hallitus on kiitollinen ohjelmavihjeistä, joilla virallisten asioiden lisäksi voidaan sukulaisjoukkoa viihdyttää. Huom: Flyygeli on.


Liite
Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n toiminnasta toimikaudella 1.1.1979-31.12.1979

Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 31. Yhdistyksessä oli toimikauden lopussa 169 varsinaista ja yksi kunniajäsen.

Yhdistyksen esimiehenä toimi Taimi Kyyrö, muut hallituksen jäsenet olivat Erkki Hirvensalo, Ville-Pekka Kyyrö, Eeva Laine, Kauko Laine, Liisa Leiwo, Sirkka Montonen, Jorma Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds, Matti Äyräpää ja Pertti Äyräpää. Varsinaisina tilintarkastajina toimivat Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen sekä varatilintarkastajina Paula Rytkönen ja Risto Voipio.

Hallitus valitsi yhdistyksen varaesimieheksi Erkki Hirvensalon, rahastonhoitajaksi Jaakko Äyräpään ja sihteeriksi Pertti Äyräpään, kaikki uudelleen.

Hallitus on pitänyt kolme kokousta vuoden aikana.

Yhdistyksen lehti Sukusanomat on ilmestynyt kaksi kertaa. N:o 59 kesäkuussa ja n:o 60 joulukuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet Taimi Kyyrö, Antti Rasilo ja Kirsti Salminen.

Sukurekisteriä valmistelevassa toimikunnassa ovat toimineet Taimi Kyyrö, Ville-Pekka Kyyrö ja Jorma Rytkönen.

Suvun vanhojen hautojen hoitoa tutkineessa toimikunnassa ovat olleet taimi Kyyrö, Kauko Laine ja Matti Äyräpää.

Yhdistyksen arkisto on saanut lahjoituksina suvun jäseniltä lehtileikkeitä, valokuvia ja vanuoja asiapapereita. Aune Äyräpäältä on saatu mm. piirros Parikkalan hautausmaalla olevasta Europaeus-Calonius sukuhaudasta. Helsingin Kaupungin Museovirastolta on saatu arkkitehti Reino Pekkasen selvitys Lampan talon vaiheista.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 29.9.1979 Yrittäjänaisten kokoushuoneistossa Helsingissä. Kokousta oli valistelemassa toimikunnat joihin kuuluivat Taimi Kyyrö ja Kirsti Salminen sekä Ville-Pekka Kyyrö ja Riitta Smeds. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jorma Rytkönen ja sihteerinä Pertti Äyräpää. Kokouksessa oli läsnä 52 jäsentä. - Emäntänä toimi Eeva Laine

Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään, mikäli nämä ovat olleet tiedossa, kukin tai sähkein.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1979 tehdyn tilinpäätöksen mukaan mk 1.205,51 osoittaen voittoa mk 692,11. Toivo valtavuon rahaston pääoma oli vastaavasti mk 2.069,71 osoittaen voittoa mk 97,20.

Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen Sukututkimusseuraan.

Hallitus



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.