

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1980 Kesäkuu No 1 (61) ISSN 0356-0791 (Painettu)
Otteita Aron Johan Rytkösen puheesta 16. p:nä kesäkuuta 1894
juhlassa, jota vietettiin Aronin ja puolisonsa Natalia Wilhelminan, s.
Europaeus, 25-vuotishääpäivän johdosta:
"- - - Joskin monta kohtaa täällä elämämme vaiheissa
näyttää siltä, kuin ne olisivat sulia sattumuksia, ja paljo voipi riippua
meidän omista tekemisistämme ja jättämisistämme, niin huomaamme myös monasti,
että tuntuu kuin joku väkevämpi käsi vastustamattomalla voimalla johdattaisi
meidän kulkuamme teitä, joita emme voineet aavistaakaan.
- - - Erinomattain luulen Herran johtavan käden myös ilmestyvän
avioliittojen solmimisessa. Varsinkin olen luullut huomaavinani sen omassa
kohdassani. Ja omasta kokemuksestahan sitä parhaimmin voi puhua.
- - - Saattaahan sitä sanoa sattumukseksi, kuin huomenissa
aamuna 26 vuotta sitten (Siis 17.6.1868. Latojan huom.) matkustettuani
Haukiveden selällä höyrylaiva Immellä rajussa myrskyssä, joka laitatuulena
raivosi ja kerran oli keikauttaa laivamme kumoon, kuin jauhokulit joita oli ladeltu
laivan kannelle vierähtivät toiselle laidalle ja juuri ollessamme salongissa
syömässä ja laivan kallistuessa sain talrikit pöydältä päälleni.
Saattaa sitä sanoa sattumaksi, että sitten seuraavana aamuna
saavuttuani Liperin kirkonkylän Oriveden lahdelman tyyneen rantaan ja siitä
mentyäni pappilaan ensin apulaiskammariin ja sitten pappilan pääpytingin
saliin, se ensimmäinen, joka minua siellä kohtasi ja vastaanotti, oli nykyinen
hopeamorsiameni eli rakas vaimoni tahi silloinen mamseli eli kontr. mamseli
Natalia Europaeus. Saattaahan sitä sanoa sattumaksi, että hänellä muusta sisarjoukosta
oli Kontrahtirovasti Europaeuksen, jonka kuvataulu tuolla seinällä riippuu,
tyttäristä oli vuoroviikkonsa taloudellisissa toimissa ja hän siten uutta
apulaista vastaanottamassa.
Saattaahan sitä sanoa sattumaksi, kuin muutamia päiviä sen
jälkeen eli Juhannuksen aattoiltana palatessani ripitysmatkalta huomasin tien
varrella muutamia vastapuhjenneita ruusun kukkasia ja otin ne ja pappilaan
tultuani, jolloin herrasväki Europaeus istui pääpytingin rappusilla, sattumalta
ehkä vaistomaisesti annoin kukkaset nykyiselle hopea- paremminkin sanoisin
kultarouvalleni.
Kesä kului, kesän kukkaset myös lauhtuivat ja katosivat,
vaan syksyn tultua, oli Natalia Europaeus minun ainoa ihanin, kaunein
kukkaseni, jonka vertaista taivaan alla ja avaralla ei löytynyt. - - -
Niinpä niin. Kihlaus julkaistiin lokakuun 13. päivänä ja
häitä juhlittiin seuraavan vuoden (1869) kesäkuun 16. päivänä.

Impi-laiva Liperin kirkonkylän laiturissa. Taustalla puiden
välistä pilkottaa pappilan "pääpytinki", siitä oikealle rakennus,
jossa "apulaiskammari" sijaitsi. Kortti on lähetetty Sippolaan
Natalialle. Aron oli kuollut jo vuonna 1901.
Puhetta ja postikorttia lueskeli Taimi Kyyrö.
NUOREN SUKUPOLVEN KYNÄSTÄ
Toimitus on ilokseen saanut luvan ,julkaista nuoren sukumme
jäsenen runoja.
9-vuotias tyttönen äidin syntymäpäivänä:
Äiti kulta sä aherrat
aina,
mut toivottavasti ei tänään huolet paina.
Sä siirryt päivisin roskasta roskaan,
mut rakkauteni ei suhun heikkene koskaan.
Sama tyttönen kirjoittaa 11-vuotiaana:
ÄIDILLE
Nyt nimipäivä
äidinkin koittaa,
se tämän päivän huolet voittaa.
Surra tänään ei saa mitään,
mieti vaikka vuosia tähän ikään.
Kuinka monta nimipäivää siihen mahtuu,
ja aikamoinen kodin vastuu.
Mut joka vuosi on aina tämä päivä,
ja silloin tuonne jonnekin haihtuu surun häivä.
ISÄ KULTA
Sä paljon aina
paherrat töitä,
ja kotoa pois oot liikaa öitä.
On ilo aina mulla suurin silloin,
kun sä pitkän ajan jälkeen saavut kotiin illoin.
Ei mitkään tuliaiset tuloas voita,
vaikka joskus tunnunkin haalivan noita.
Mut varmasti mä maailman onnellisin tyttö oon,
enkä ole yhtään onneton,
sillä mulla se kaikkein kultaisin isä on.
Tänään pois jää kiireet,
ja jälleen sä minut niin onnelliseks teet.
Anders Josef Europaeuksen puhe Joensuun lyseon kevätlukukauden lopettajaisissa v. 1869.
Johdannoksi lainaus Jouko Teperin tutkimuksesta
"Viipurilainen osakunta 1828 - 1868" (Helsinki 1959) sivulta 69:
"Kuinka voimakkaasti vuosisadan alun valistushenki saattoi vaikuttaa,
siitä on esimerkkinä myös kirkkoherra Anders Josef Europaeus. Vaikka hän
siirtyi Viipurista jo v. 1834 Liperin kirkkoherraksi, esiintyy hän 1850-luvun
lopulla Viborg-lehdessä voimakkaasti sen ajatuksen puolesta, että tuleva kansakoululaitoksemme
erotettaisiin papiston johdosta."

[Osa sukusanomissa julkaistusta alkuperäisen puheen käsikirjoituksesta]
Ahti Rytkönen: RYTKÖNEN
Vuonna 1947 ilmestyi Savo-Karjalaisen osakunnan matrikkeli
(toimittaneet Heikki Waris ja Martti Ruutu). Siinä mainitaan (s. 203) Aron
Johan Rytkönen, isäni Antti Juhanan isä: syntynyt Juvalla 24.5.1843, vanhemmat
seppä Johan R. ja Vilhelmina Felin (matrikkelissa on virheellisesti Helin),
ylioppilas Porvoon lukiosta 1862, teologinen erotutkinto 1868. Kontiolahden
pitäjänapulainen 1872, Sippolan kirkkoherra 1887, kuoli Sippolassa 30.3.1901.
Matrikkelin suppeissa tiloissa sivuutettiin sekä Liperi että Kuhmoniemi
(nykyään Kuhmo), pitäjät, joissa Aron Rytkönen toimi pappisuransa alkuaikoina.
Mutta nyt jatkan sanomalla, että olen kai ainoa, joka tietää ja muistaa
nähneensä Aaronin, isoisäni. Olen syntynyt maaliskuun 23. pnä 1899. Aaronin
kuollessa olin siis kahden vuoden ja seitsemän päivän ikäinen. Siis tuskin olin
täyttänyt kahta vuotta, kun kerran seisoin jonkin huoneen kynnyksen kohdalla ja
katselin ylöspäin, niska taakse kenossa. Kookkaan parrakkaan miehen katse
suuntautui kohti pientä olemustani, käsi siveli tuuheaa partaa. Oli pöytä ja
pöydällä kiiltävä rakkine, ehkäpä kirjevaaka - tokko lienee enää tallella.
Kuvittelen, että ukkorovastin aivoja tuolloin vannehti: "Mikähän tuostakin
ipanasta vääntäytyy?"
Rovastin äiti oli Vilhelmina Felin, juvalaisen lukkarin
Johan Felinin tytär. Tämä vihittiin toiseen avioonsa Juvan kappalaisen ja
runoilijan Abraham Poppiuksen kansa (7.5.1861), ja Poppiuksesta tuli Aaron
Rytkösen kasvatusisä ja kouluttaja. Ehkäpä, tai todennäköisesti, Poppiuksen
riimitelmä "Niinkuin houkka minä nain ja vanhan kampuran mä sain"
(tms.) iti tämän avioliiton maaperästä. Muuten rouva Poppius osasi ruotsia,
antoi keskustelussa napakoita vastauksia ja varoitteli Aaronin lapsia, joita
paimenteli: "Työ kun kasvatta isoiks, niin elekee työ männä, niihin
raotatiejunjniin."
Aaron oli siis seppä Johan Rytkösen (3.12.1814 - 29.1.1843, kuoli
siis ennen Aaronin syntymää) poika. Seppä. Johnilla oli kolme veljeä: Petter,
Enok ja Jeremias (kuoli noin puolitoistavuotiaana) ja kaksi sisarta: Maria
Stiina, josta tuli rouva Suihkonen, ja Ulrica, josta tuli rouva Flink. Rouva Marin
Stina Suihkosen tyttärestä tuli rouva Suhonen, ja tämän tyttärentyttärensä
luona Karttulan Savolan eli Savolahden talossa näiden neljän pojan ja kahden
tyttären isä pieksämäkeläinen Enok Rytkönen vietti vanhuusvuotensa. Tämä Enok
oli syntynyt 1791, kuoli 1877. Siellä. Karttulan talossa on hänen
työkalukirstunsa; on myös kaksi hänen nikkaroimaansa tuolia, ja niiden pohjan alapinnalle
on punavärillä vedetty E ja R. Tämän Enok Rytkösen nimen olen tavannut myös
Pieksämäen pitäjänkokouksen pöytäkirjoista. Samoja lähteitä on tutkinut myös
apulaisprofessori Pekka Lappalainen. Hänen taidokkaasti laatimansa
"Pieksämäen seudun historia I" (Pieksämäki 1961) tietää mm., että 2.6.1849
pidetyssä urakkahuutokaupassa, jossa myytiin Pieksämäen vanha pitäjäntuparakennus,
korkeimman tarjouksen 9 ruplaa 50 kopeekkaa, teki Eenokki Rytkönen (s. 692). Ja
vuonna "1854 rakensi puuseppä Eenok Rytkönen uudet komeat portit, jonka
työn palkan tinkimiseen 16:sta 12 ruplaan pitäjänkokous käytti runsaasti aikaa"
(s. 780) .
Puuseppä. ja torppari tai mäkitupalainen Enok Rytkönen
vihittiin ensimmäiseen avioliittoon Katariina Kiiskisen kanssa (Tämä s.
17.11.1785, k. 4.11.1824). Toinen vaimo oli Paria Frilander, kolmas Katariina
Kaipainen. Kummastakaan ei lapsia.
Puuseppä Enok Rytkösen isä oli Hemming Rytkönen, syntynyt
nykyisen käsitykseni mukaan Nerkoolla 1765, ilmeisesti vallaton seikkailija, huseerasi
Oulussa, lähti sieltä tiehensä ja ilmoitti menevänsä Maaningalle. Maaningan
komppanian luetteloissa mainitaan muuan mies, joka on ilmeisesti tämä Hemminki
Rytkönen. Sotilasnimenä on Tryck tai Ryck, ja eräässä kiintoisassa yhteydessä
selitetään, että Hemming Ryck (tai Tryck) on varsinaiselta nimeltään Rytkönen.
Tämä Hemminki totteli, mikäli totteli, Sandelsin käskyjä. Hänen vaimonsa oli
Anna Sofia Polack.
Nykyisen käsitykseni mukaan Hemmingin isä oli Johan
Rytkönen, iisalmelainen sotamieheksi mainittu, muistaakseni reserviläinen.
Vaimo oli Kärkkäisiä.
Palautan mieliin, että A.J. Europaeuksen jälkeläisten
sukusanomissa 2/1953 on julkaistu Taimi Kyyrön laaja, oivallinen tutkielma Aron
Johan Rytkösen nuoruusaika.
K.A. Pfaler mainitsee Aaro Rytkösen kirjasessaan "Muistelmia
Kuhmoniemen seurakunnasta", Helsinki 1909, s. 29, sekä Aarne Wuorinen
kirjasessaan "Piirteitä. Sippolan historiasta", Helsingissä 1915, s .
38.
EUROPAEUS-SUVUN ARKISTO LUETTELOITU
Valtionarkistosta on sukuyhdistykselle lähetetty kopiona alustava
luettelo Europaeus-suvun arkiston sisällöstä. Luettelossa mainitaan yli 22 400
kirjettä, vanhimmat 1820-luvulta. Luettelossa on myös arkistoon kuuluvien
asiakirjojen hakemisto.
Arkistoon kuuluvat kirjeet on luetteloitu pääasiassa
vastaanottajan mukaan. Luettelosta selviää, että arkistoon kuuluu yli sadan henkilön
saamia kirjeitä, enemmän kuin 300 kirjettä saaneitakin on parikymmentä suvun
jäsentä. Laajin kirjeenvaihto on Toivo Valtavuolla ja Matti Äyräpäällä,
molemmilla yli 3800 saatua kirjettä, Äyräpäällä yli 1000 lähettäjältä. Heidän
kirjeenvaihtonsa on myös hämmästyttävän pitkältä ajalta, Valtavuolla vuosilta 1887-1969
eli 83 vuoden ajalta, Äyräpäällä vuosilta 1862-1927 eli 66 vuoden ajalta.
POIMINTOJA
Helsingin Sanomat 11.6.1980 kertoo, että. Ahti Rytkönen
on saanut valokuvataiteen palkinnon, jollaisia valtion toimesta vuosittain
myönnetään erityisen ansioituneille valokuvataiteilijoille. Palkintosumman,
9000 mk, ojensi esittelijä Pekka Pehkonen opetusministeriöstä Iisalmen Kamera
80:n, yhdeksännen valtakunnallisen valo- ja elokuvataiteen tapahtuman
avajaisissa.
Lakitieteen lisensiaatti Pentti Voipio on valittu
Suomen Sukututkimusseuran esimieheksi vv. 1980-81.
Matti Leiwon yhdessä Kirsti Chydeniuksen ja Anja
Hakulisen kanssa toimittama sarja "Suulla pienemmällä" esitettiin
syksyllä radiossa, viimeinen osa 28.12.1979. Sarja käsitteli lasten kielellistä
kehitystä.
Ahti Rytkönen esiintyi TV l:ssä 11.1.1980
asiantuntijaselostajana ohjelmassa "Isien työ". Tämä oli
kulttuurihistoriallinen katsaus kansanperinteen keräykseen mm. filmin ja
valokuvan keinoin. Ahti selosti filmin tekoa kaskenpoltosta.
Aikoinaan muutti joukko Europaeuksia Venäjälle. Heidän
jälkeläisiinsä kuuluu todennäköisesti myös Neuvostoliiton maineikas marsalkka Mihail
Tuhatševski,
sotilasnero, joka Stalinin valtakautena asetettiin monen muun korkean
sotilashenkilön kanssa syytteeseen valtiopetoksesta ja likvidoitiin.
Ilta-Sanomissa 8.9.1979 on pienehkö artikkeli "Tuhatševskin pako". Siinä kerrotaan hänen olleen
urheilun harrastajan ja erittäin kestävän mm. miekkailuharjoituksissa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän joutui tiedusteluretkellä saksalaisen
partion vangiksi, mutta pääsi pakoon pidätyspaikastaan hypättyään korkean aidan
yli ja juostuaan metsikköön, missä piiloutua suonsilmäkkeeseen pensaan alle
niin taitavasti, että etsiskelemään lähetetty ratsujoukko ei häntä löytänyt.
Solomon Volkovin kokoamassa teoksessa Dimitri Šostakovitšin
muistelmat on kymmenkunta sivua, joissa puhutaan Tuhatševskista.
Šostakovitš sanoo Tuhatševskin olleen erään
"kiinnostavimpia tuntemistaan henkilöistä". Kahdenkymmenenviiden
vuoden iässä hän oli armeijan komentaja ja sai osaseen kunniaa, palkintoja ja
korkeita virka-asemia.
Tuhatševski toimi myös
lahjakkaiden nuorten taiteilijoiden mesenaattina, tukijana. Itse hän soitti
viulua ja rakensi niitä. Traaginen kohtalo oli hänen osanaan Stalinin vainon
uhrina. - Kirjassa on valokuva Tuhatševskista
ja hänen vaimostaan Ninasta.
DUODECIMIN Matti Äyräpään palkinto annettiin tänä vuonna
professori PIRJO H. MÄKELÄLLE, kansainvälisesti arvostetulle bakteeritutkijalle.
Matti Äyräpään, 'Suomen hammaslääketieteen isän' potilastuoli
oli keskeisellä kohdalla Helsingin Sanomissa 22.2.1980 julkaistussa
valokuvassa, joka on otettu Lääketieteen historian museossa Kasarmikatu 11-13
Helsingissä. Muuta hoitovälineistöä, instrumentteja on myöskin nähtävänä. Parasta
kuitenkin mennä "paikan päälle" niihin tutustumaan. Lehden artikkeli
"Näin silloin ennen..." antaa vihjeitä siitä, mitä museosta saattaa
löytää.
HENKILÖTIETOJA
13.5.1980
|
Sirkka Elina Lehtonen, s. Kitunen 60 vuotta
|
24.6.1980
|
Viljo Toivo (Vili) Kuronen 50 vuotta
|
HALLITUS
Hallitus valitsi yhdistykselle seuraavat toimihenkilöt
vuodeksi 1980: varaesimieheksi Erkki Hirvensalo, sihteeriksi Pertti Äyräpää,
rahastonhoitajaksi Jaakko Äyräpää.
Sukusanomien toimituskuntaan valittiin vuodeksi 1980 Taimi
Kyyrö, Kari Rytkönen ja Kirsti Salminen.
Hallitus on päättänyt tukea rahallisesti (300 mk:an asti)
Äyräpää-nimen alkuperän tutkimusta, jota suorittaa maisteri Heljä Pulli.
Lehden mukana postitetaan viime vuoden vuosikertomus sekä
tilinpäätöskertomus, samoin vuoden 1980 jäsenmaksua varten pankkisiirtolomakkeet.
Niiltä, joilla on menneen/menneitten vuosien jäsenmaksuja vielä suorittamatta,
karhutaan kyseiset summat samalla.
VUOSIKOKOUS
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n vuosikokous
on suunniteltu pidettäväksi lauantaina 27. p. syyskuuta 1980 Lyceum-klubin
huoneistossa Rauhankatu 7, Helsinki. Virallinen kokouskutsu yksityiskohtaisine
tietoineen lähetetään jäsenille myöhemmin. Merkitse ajankohta almanakkaasi!
Hallitus on kiitollinen ohjelmavihjeistä, joilla virallisten asioiden lisäksi
voidaan sukulaisjoukkoa viihdyttää. Huom: Flyygeli on.
Liite Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n toiminnasta toimikaudella 1.1.1979-31.12.1979
Kulunut toimikausi oli yhdistyksen 31. Yhdistyksessä oli
toimikauden lopussa 169 varsinaista ja yksi kunniajäsen.
Yhdistyksen esimiehenä toimi Taimi Kyyrö, muut hallituksen
jäsenet olivat Erkki Hirvensalo, Ville-Pekka Kyyrö, Eeva Laine, Kauko Laine,
Liisa Leiwo, Sirkka Montonen, Jorma Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds,
Matti Äyräpää ja Pertti Äyräpää. Varsinaisina tilintarkastajina toimivat Bette
Hirvensalo ja Pekka Salminen sekä varatilintarkastajina Paula Rytkönen ja Risto
Voipio.
Hallitus valitsi yhdistyksen varaesimieheksi Erkki
Hirvensalon, rahastonhoitajaksi Jaakko Äyräpään ja sihteeriksi Pertti Äyräpään,
kaikki uudelleen.
Hallitus on pitänyt kolme kokousta vuoden aikana.
Yhdistyksen lehti Sukusanomat on ilmestynyt kaksi kertaa.
N:o 59 kesäkuussa ja n:o 60 joulukuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet
Taimi Kyyrö, Antti Rasilo ja Kirsti Salminen.
Sukurekisteriä valmistelevassa toimikunnassa ovat toimineet
Taimi Kyyrö, Ville-Pekka Kyyrö ja Jorma Rytkönen.
Suvun vanhojen hautojen hoitoa tutkineessa toimikunnassa
ovat olleet taimi Kyyrö, Kauko Laine ja Matti Äyräpää.
Yhdistyksen arkisto on saanut lahjoituksina suvun jäseniltä
lehtileikkeitä, valokuvia ja vanuoja asiapapereita. Aune Äyräpäältä on saatu
mm. piirros Parikkalan hautausmaalla olevasta Europaeus-Calonius sukuhaudasta.
Helsingin Kaupungin Museovirastolta on saatu arkkitehti Reino Pekkasen selvitys
Lampan talon vaiheista.
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 29.9.1979 Yrittäjänaisten
kokoushuoneistossa Helsingissä. Kokousta oli valistelemassa toimikunnat joihin
kuuluivat Taimi Kyyrö ja Kirsti Salminen sekä Ville-Pekka Kyyrö ja Riitta
Smeds. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jorma Rytkönen ja sihteerinä Pertti
Äyräpää. Kokouksessa oli läsnä 52 jäsentä. - Emäntänä toimi Eeva Laine
Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään,
mikäli nämä ovat olleet tiedossa, kukin tai sähkein.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1979 tehdyn tilinpäätöksen mukaan
mk 1.205,51 osoittaen voittoa mk 692,11. Toivo valtavuon rahaston pääoma oli
vastaavasti mk 2.069,71 osoittaen voittoa mk 97,20.
Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen
Sukututkimusseuraan.
Hallitus
|