Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1979 Joulukuu No 2 (60)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Leila Valtonen
JOULUN AIKAAN . . .

Joulun aikaan sukulaiset lähestyvät toisiaan. Haluamme lujittaa entisiä siteitä, luoda yhteyksiä sinne, minne olemme alunperin kuuluneet. Muuttoliike on saattanut kuljettaa kauas. Syvin sukulaisuussuhteemme ihmisinä on asemamme Jumalan lapsina. Joulu on pohjimmiltaan Jumalan suurisuuntainen yritys palauttaa tämä sukulaisuussuhde alkuperäiseen merkitykseensä ja elinvoimaansa. Muuttoliike suuntautuu yleensä kotoa pois. Harvoin kotiinpäin. Henkinen muuttoliike on etäännyttänyt monet meistä syvimmästä sukulaisuussuhteestamme. Moni voi kokea olonsa vieraaksi Jumalan lasten leikkipaikoilla ja sikäläisten sukukokouksissa.

Joulu on ehkä haaste etsimään alkuperäisen ynteyden elinvoimaa ja kutsu asettua .jälleen taloksi kotiin, johon kuulumme.


JOULUAJAN v. 1911 VIERAITA PUKKILAN PAPPILASSA


Yllä olevassa valokuvassa on Hertta Kyyrö (s. Rytkönen) ynnä lapset Toivo, Unto ja Taimi, sekä vieraiksi saapuneet mummo (Natalia Rytkönen s. Europaeus) ja täti Selma Rytkönen. - Kuvan on ottanut perheen isä, kirkkoherra Vilho Kyyrö. Selma on lähettänyt pulkkilasta uudenvuoden kortin Antti Rytköselle, joka asui silloin Helsingissä Tehtaankadulla:

"Eilisiltana (1911.29.XII.) ajoimme läpi lumisten metsien poikki laajojen nevojen 5 peninkulmaa. Kulkuset kilisi ja hämärästi kuu pilvien takaa valaisi .metsää. Onnellisesti tultiin 2 tienoilla, yöllä perille. koko talo heräsi Sippolan mummua katsomaan. Toivo väitti heti tuntevansa, mutta Unto vähän vierasteli, mutta tänään on jo täysi tuttu. Puhella lavertelevat harvaan ja hartaasti niin kuin pohjanmaan vanhat isännät. Mitä Toivo toimittaa, sen Unto ,heti kaikuna kertaa. Taimi tyttö ei vielä paljon ääntele, on pyöreä kuin pallo, pienet siniset silmät päässä ja tukka kuin hienon hienoa valkoista silkkiä. Pojat juuri juoksee hevosta, että kulkuset kilisee. - Kiitos paljon lahjoista, joista olen kauniita etelämeren satuja juuri lueskellut. Paljon terveisiä: Hertta, Vilho, Mamma, Toivo, Unto, Taimi onnea uudelle vuodelle toivottavat.

Siihen yhtyy Selma.


Eeva Aaltio
LÖYSIN VANHAN JOULUN

Edessäni on avoinna joulukuun almanakan sivu, kaikki sen 31 päivää sievästi alekkain, järjestyksessä. Viereisellä valkealla lehdellä on sirolla, vanhanaikaisella käsialalla ruotsinkielisiä muistiinpanoja, niinpä ovat almanakan nimetkin vieraita tai oudossa muodossa. Tuttuja ovat kuitenkin Adam ja Eva 24.12. sekä Lucia 13.12. Asia käy ymmärrettäväksi, kun käännän esiin kirjan nimisivun, jossa lukee vuosiluku 1804 sekä kirjan koko nimi: Ruotsi Suomen sotilas- ja siviilikalenteri mainitulta karkausvuodelta. Almanakan   sivua katsellessani on siten edessäni joulukuu v. 1804. Miten tällainen kirjan säilyminen on ollut mahdollista? Sen haltija on ilmeisesti ollut Parikkalan kirkkoherra Emanuel Europaeus, ja kuului tämä seutu silloin Venäjään. Kun Suomen sota käytiin vv. 1808-1809, säilyi tämä alue hävitykseltä ja liitettiin v. 1812 Suomen Suuriruhtinaskuntaan, millä nimellä Ruotsilta valloitettu koko Suomi oli liitetty Venäjään. Kun Parikkalan kirkkoherran poika A.J. Europaeus, isoäitini isä, aikanaan tuli Liperin rovastiksi, kulki tämä kalenteri hänen kirjojensa mukana, lopulta Liperiin Rotilan tilalle, päärakennukseen, kauniiseen lasioviseen kirjakaappiin. Siellä sitä eivät sodat hävittäneet eikä tuli tuhonnut, vaan se joutui aD 1978 haltuuni perintökirjojen joukossa, 174 joulua eläneenä.

Mitä tällainen kalenteri sitten sisältää muuta kuin almanakan? Siinä on lääneittäin Ruotsi-Suomen sotilas- ja siviilivirkamiehet, papisto, oikeuslaitos, oppilaitokset jne. Vuorollaan siinä on aina Oulun läänikin mainittuine lisätietoineen. Auringon ja kuun liikkeet, pimennykset ja muut tähtitaivaan erikoisuudet v. 1804 on siinä selostettu. Mielenkiintoista katseltavaa näin aivan tavalliselle meikäläisellekin. Mitähän sanoisivat asiantuntijat?

Aika kuluu, joulut ja uudet vuodet kulkevat pitkässä saatossa. Tulevat ajat, joista v. 1845 syntynyt pitkäikäinen, hyvämuistinen isoäitini Thekla Europaeus kertoo. Oli kuvauksia normaalioloissa vaatimattoman pappilan työteliäästä elämästä, suurten nälkävuosien järkyttävistä, unohtumattomista kokemuksista. Mutta ajat muuttuivat suopeammiksi, tulivat opiskelevat veljet jouluiksi ystävineen, jolloin sukua muutenkin kokoontui runsaasti yhteen noina aikoina. Niinpä kurkistankin nyt vanhaan keittokirjaan, joka sekin oli vanhojen kirjojen mukana. Siitäpä saa jotain tietoa tuollaisen suurtalouden käyttämistä ohjeista, juuri näin joulun alla.

Tämän keittokirjan kirjoittaja on Margaretha Nylander ja painopaikka Tukholma. Teksti on hankalasti luettavaa fraktuuraa. Ahkerassa käytössä on kulunut pois se nurkka, jossa on ollut painatusvuosi. Kirjan ikää tarkemmin tutkimatta katselin reseptejä, ja totesin heti silloin käytetyt vanhat painot ja mitat. Kannut, tuopit, jopa jumpru ovat vetomittoja, luoti, leiviskä ja naula painon mittoina. Mikä vaiva silloin oli esim. sokerin käsittelyssä, kun kaikki hieno sokeri oli hienonnettava toppasokerista! Katselen tässä kakkureseptiä, joka alkaa: otetaan 20 munankeltuaista - jo tällä kohdalla häkeltyy nykyajan emäntä pienine vuokineen ja sähköhelloineen: Ohjeessa mainitaan tietenkin muiden aineiden jälkeen ne 20 munanvalkuaista, vaahdoksi vatkattua - yhä hankalampaa!

Tuttu sensijaan on vieläkin lipeäkalan valmistusohje, valmistettuna koivuntuhkalla ja lioteltuna raikkaalla kaivovedellä oli se varmasti ollut erinomaista. Suuren leivinuunin kypsyttämä kinkku on varmasti ollut juhlapöydän koristus. Vaikeaa olisi nyt valmistaa juhlasinappi edessäni olevan ohjeen mukaan: se aloitetaan aivan sinapinsiemenistä. Ja mahtaisiko apteekista enää saada siihen tarvittavaa seljahilloa? Joskus, kun on hyvää aikaa, kokeilen jotain näistä vanhoista ohjeista - nyt tyydyn oman aikani jouluhyvään, kohtuullisessa määrin.

Erikoisuutena vanhan Liperin pappilan jouluruuista mainittakoon lintupaisti, kaikkine lisäkkeineen tarjottiin myöhään illalla kaiken muun ruuan lisäksi. Oma äitini Aino muisti tavan ja kertoi sitä hänen lapsuudessaan seuratun vielä Viipurin kodissa aikoinaan. Tapa on varmaan peräisin pohjois-Karjalan runsailta riista-ajoilta.

Joulun aika on ovella, vuodenvaihde tuota pikaa. Katselen nykyajan almanakkaa, sitä vanhanaikaista, kaikkine mukavine tietoineen, ja luen joulukuun kohdalla, vuoden lopussa tekstin: "Ylistys, kiitos ja kunnia Sinulle, rakas Isä." Miten muuten voisi lopettaa kuin kiitoksella, aikoja kauas taaksepäinkin ajatellen? Avaan ensi vuoden tammikuun - siinä on aluksi :"Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys:" Rukous eteenpäin, tietymättömään tulevaisuuteen, ja turvallisin mielin vietämme joulun 1978 ja siirrymme vuoteen 1979.


A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUSANOMAT No 60

"Arvoisa sukulainen
Liperin kirkkoherran, teologian tohtori Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten keskuudessa on aina vallinnut hyvä yhteishenki ja yhteisymmärrys, jotka pohjautuvat siihen yhteiseen perintöön, minkä Liperin pappilan lapset ovat kodistansa mukanaan vieneet hajaantuessaan ympäri Suomea erilaisiin elämäntehtäviin. Koska suvun yhä haaraantuessa ja vanhempien polvien vähitellen poistuessa tietoisuus keskinäisestä yhteydestämme luonnollisista syistä pyrkii heikkenemään ja koska toiselta puolen tuon yhteyden voimassa pitäminen on näyttänyt tavoittelemisen arvoiselta, on suvun keskuudessa herännyt ajatus pysyväisen elimen luomisesta keskinäiseksi yhdyssiteeksemme".

Näin alkoi A.J. Europaeuksen jälkeläisille lähetetty kiertokirje 15 p. helmikuuta 1949, tiedonantoja n:o 1, ensimmäinen neljästä vv. 1949-1952 lähetetystä. Ne on myöhemmin katsottu voitavan lukea yhdistyksen julkaisun numeroiksi 1, 2, 3 ja 4.

Kukin kiertokirje on tosin keskimäärin vain kahden konekirjoitussivun, A4-kokoa olevan, mittainen. Asiaa niihin on kuitenkin saa mahtumaan runsaasti. Niistä löytää yhdistyksemme perustamiseen liittyvät tapahtumat, alkuvuosien toimintojen ja aikaansaannosten selvitykset ja jäsenistöä koskevat asiat, eräitä vain mainitakseni. Yllä siteeratut sanat ovat todennäköisesti Toivo Valtavuon kynästä lähteneet, ja selkeät perustelut yhdistyksen perustamiseksi ne ovatkin.

Vuoden 1953 kesäkuussa postitettiin ensimmäinen varsinainen Sukusanomien nimisenä lähtenyt lehti. Se siis oli n:o 5. Sen ensimmäisellä sivulla on Maunu Kitusen piirtämä Parikkalan kirkkoherran Matias Reinhold Europaeuksen ja hänen toisen vaimonsa Catarina Dannenbergin vihkisormus, jonka sisäpintaan kaiverretut nimikirjaimet ovat piirroksessa saaneet paikkansa sormuksen yläpuolella. Avioliiton solmimisesta tulee tämän vuoden kesäkuun 29 päivänä kuluneeksi 220 vuotta.

Tässä ensimmäisessä varsinaisesti julkaisun muotoisessa lehdessä on Toivo Valtavuon laaja artikkeli A.J. Europaeuksesta. Lisäksi on suvun kuulumisia. Samalla toimitus lupaa, että lehti rupeaa ilmestymään entistä tiheämmin. Ja tuotteliaita on oltukin. V:n 1953 kuluessa saatiin aikaan peräti viisi numeroa, kussakin niistä kahdeksan sivua. Tosin kaksi viimeistä numeroa ovat kaksoisnumeroita (sivuja 16). Samaa tahtia lehden ilmestymisessä pyrittiin pitämään ja siinä onnistuttiinkin useita vuosia. Mutta sitten seurasi aikoja jolloin lehti saapui perin harvoin. Vuodesta 1975 lähtien on "äänenkannattajaa" pyritty jälleen pitämään hengissä. Tosin on katsottu, että kaksi numeroa vuodessa on kohtuullinen ilmestymistiheys; tämä tavoite on saavutettukin. Sivumäärä kussakin lehdessä on ollut 15 ....20.

Lehden toimittamisesta on huolehtinut yhdistyksen hallitus. V:sta 1975 lähtien hallituksen apuna on ollut tarkoitusta varten nimetty toimituskunta (Kirsti Salminen, Antti Rasilo, Taimi Kyyrö). Yhdistyksen jäsenet ovat kiitettävästi toimineet avustajina. Ulkopuolista apua on tarvittu vain joissakin käännöstehtävissä ynnä monistuksessa. - Ennen tätä numeroa postitetuissa lehdissä on yhteensä 568 sivua. Ja jokainen kirjoitus käsittelee jollakin tavalla A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen asioita.

Lakisääteisesti on viisi kappaletta jokaista painotuotetta toimitettava Helsingin yliopistonkirjaston vapaakappaletoimistoon, jossa ne ovat yleisön luettavissa. Kirjasto lähettää osan lehdistä muihin vastaaviin maamme kirjastoihin. Suomen sukututkimusseuralle samoinkuin Valtionarkistolle on toimitettu omat kappaleensa. Sukusanomat on ilmoitettu kansainväliseen kuukausijulkaisujen rekisteröintijärjestelmään ISDS, ja sen numerotunnus ISSN - 0356-0791 on jokaisessa ilmestyvässä numerossa samalla kohdalla lehden etusivulla nähtävissä.


Yhdistyksen HALLITUKSEN sananvuoro

Kaikille yhdistyksen jäsenille toivotetaan hyvä., viihtyisää joulua sekä menestystä alkavalle vuodelle 1982.

SUKUSANOMIEN toimittajat yhtyvät hallituksen toivotukseen ja samalla kiittävät kaikkia avustajiaan, joita ilman lehti olisi perin köyhä ja laiha.

Rahastonhoitaja pyytää niitä, joilla jäsenmaksuja on maksamatta, ja joille lehden mukana pankkisiirtokuitti lähetetään, suorittamaan ne ensi tilassa.



SIPPOLAN KIRKKO 100-VUOTIAS

Aron Johan Rytkönen, hänen puolisonsa Natalia Wilhelmina s.(Europaeus) ynnä koko muukin perhe saapuivat Sippolaan huhti-toukokuun vaihteessa 1887. Vappupäivähän on pappien virkavuoden alkamishetki. Aron oli saanut määräyksen tuomiokapitulista Sippolan seurakunnan kirkkoherran virkaan. Hän oli ensimmäinen varsinainen viranhaltija, sillä edeltäjät olivat olleet vain väliaikaisia. Hän toimi tällä paikalla kuolemaansa saakka v:een 1901.

Uusi kirkko oli valmistunut kaksi vuotta aikaisemmin. Sen vastaanottotarkastus oli pidetty 4.10.1879. Nykyajan vaatimuksia se tuskin olisi tyydyttänyt. Eihän siellä ollut lämmityslaitteitakaan. Vasta v. 1893 asetettiin "komitea", jonka tehtävänä oli hankkia suunnitelma ja kustannusarvio lämmityslaitteista kirkkoon. Komitean työ edistyi huonosti. Seurauksena oli, että v. 1896 valittiin uusi toimikunta, joka oli ripeämpi otteissaan. Kirkkoon asennettiin kaakeliuunit. Käyttöön otettuina osoittautuivat ne tehottomiksi. Lämpöä niistä ei saatu tarpeeksi. Kirkkokansa ja pappi palelivat edelleen. Uudet kaminat saatiin paikoilleen v. 1902, ja ne palvelivat seurakuntalaisia pitkään. Mutta Aron Johan ei ehtinyt niiden lämmöstä nauttimaan. Hän kuoli vuotta aikaisemmin, siis jo v. 1901.

Kirkkoa on aikojen saatossa korjailtu, puutteellisia varusteita täydennetty. Ja viime Mikkelin päivänä, 30.9.1979 Sippolan seurakunta juhli komeata punatiilistä kirkkoaan, joka oli tarkoitukseensa vihitty myös Mikkelinpäivänä 5.10.1879. Pidettiin harras ja tunnelmallinen Jumalanpalvelus, saarnaajana hiippakunnan piis muisteltiin menneitä sukupolvia seurakunnan vanhimmalla hautausmaalla, juotiin kirkkokahvit, seurattiin kiinnostuksella historiallista kulkuetta ja istuttiin päiväjuhlassa. Ohjelmaa riitti siten kokopäiväksi.

Seurakunnan toimesta aikaansaadussa 100-vuotisjulkaisussa "SIPPOLAN KIRKKO 100 VUOTTA" kerrotaan kirkon vaiheet, niin rakennustyön vaikeudet ja edistyminen kuin alttaritaulun (maal. Aleksandra Såltin) hankinta kuin "soittokoneen" harmonionkin saanti. Urut kirkkoon tulivat vasta v. 1905 tehdyn päätöksen perusteella, jolloin lähes kymmenen vuotta palvellut harmonio lahjoitettiin Inkeroisten kansanopistolle. - Ensimmäiset urut olivat käytössä vuoteen 1966, jolloin asennettiin Kangasalan urkutehtaan 25-äänikertaiset urut, jotka ovat tietysti paikoillaan edelleen. Julkaisussa mainitaan myös kaikki seurakunnassa toimineet, ajan rajan toiselle puolelle siirtyneet seurakunnan sananjulistajat. Aron Rytkösestä on seuraavaa:
"Rovasti Rytkönen, joka toimi Sippolan ensimmäisenä kirkkoherrana, oli tunnollinen sananjulistajana ja uskollinen seurakunnan työntekijänä. Hän osallistui erittäin monella tavoin seurakunnalle kuuluvaan toimintaan. Tästä ikäänkuin palkkiona seurakunta myönsikin hänen leskelleen ja alaikäisille lapsille kahden ylimääräisen armovuoden palkan.

Monien vanhempien seurakuntalaisten muistissa on vielä tänäkin päivänä hänen lausumansa tutut sanat, jotka hän luki kuolinilmoitusten jälkeen, 'levätkööt he kaikki rauhas, me viel olemme tuonen kauhas'".

Julkaisussa on myös mainittu pastori Vilho Kyyrö. Hän toimi armovuosien saarnaajana vv. 1901-1904. -(Sittemmin hän avioitui A.J. Rytkösen tyttären Hertta Natalian kanssa.)


SELMA EUROPAEUKSEN KIRJE

Haapavesi 18 22/VI 99

"Rakas kotiväki:
Kiitoksia paljon kirjeestänne, jonka sain toissapäivänä. Nyt täällä on viimeinkin tullut kesä. On niin mahottoman kaunista. Mekin ollaan jo muutettu kesähuoneen vinnille. Täältä on hyvin kaunis näköala kukkaryytimaahan ja yli koko järven.

Meillä on täällä pari viikkoa ollut kamala kiire ja hoppu. --- Viime viikolla, kun kesä tuli aivan äkkiä oli ryytimaassa paljon puuhaa istutusten kanssa ja tällä viikolla täällä on ollut piispan tarkastus, ja arvaahan sen minkälaisia ne pappilan piispan kiireet ovat. - Viime viikolla .me valvottiin 2 yötä ja istutettiin, kun näet päivällä on niin kuuma, että taimet kuoleutuisivat. Ensimmäisenä yönä laitettiin taimia enstiksikin - ne pitää hyvin fiinisti ottaa ylös lavoista, stte leikata juuret, sitte kastaa lantavedessä ja sitte kääriä hienoa mutaa ympärille. Sen jälkeen ne vasta kelpaavat istutettaviksi. - Oltiin myöhemmällä istuttamassa kaalipenkkiäkin. Puoli yön aikana juotiin kahvia suuren kiven ympärillä puutarhassa. Meillä oli kaikilla hirviän mukavat puutarhapuvut päällä. Tädin vanhoja juppatakkeja - ja punaset myssyt päässä. Sinä yönä valvottiin 4 asti. Seuraavana yönä ruvettiin Maiju, Elsa ja minä laittamaan suurta kukkapenkkiä keskellä kukkapuutarhaa. Kaikkiaan siinä tuli olemaan lähes 1000 tainta, ja niistä me sinä yönä istuteettiin lähes puolet. - Oli niin äärettömän kaunis yö, että sellaisen sitä valvoo jos kuinka mielellään. - Kello oli 7 aamulla, kun tultiin sisälle ja sitten nukuttiin kello 3-een. Keskellä yötä käytiin kaikki kolme katon harjalla auringonnousua katsomassa. ---Koko lauvantaipäivä siivottiin ja mullistettiin koko pappila ylösalaisin, ja samaten maananti-aamuna. - Puolistenaikaan tuli piispa ja sen jälkeen ollaan täällä vaan herrasteltu ja lenkoiltu ja pietty laiskan päiviä. On saanut syödä niin paljon kaikkia fiiniä ruokia, että on ihan pakahtumaisillaan. Tiistaina ja Keskiviikkona oltiin kirkossa piispan luvussa, mutta Maijua ja minua ei luetettu - pidettiin vissiin kyllin viisaana. - - Ja sitte me ollaan saatu 2 kertaa ajella piispan vaunuissa, joissa oli 2 komeaa hevosta edessä, toinen ruskea ja toinen harmaantäplikäs. Eikös se ole muhkeata. - Tänään lähti piispa pois ja setä lähti hänen kanssaan Säräisniemelle, Tiistaina täällä oli koossa kokonaista 7 pappia. Nyt en ehdi enempää kirjoittamaan. - Tänä iltana tulee Siti Meriläinen tänne ja viipyy muutaman viikon. - Hyvästi nyt. Terveisiä paljon kaikilta pappilalaisilta ja minulta. Voikaa hyvin ja kirjoittakaa pian

Selmalle.
Elsa käski sanoa, että rööken Pertta uursäktaisi, jos hänen kirjeensä on vähän sekava, mutta hän sanoi sen kirjoittaneensa keskellä pahinta piispan kiirettä, niin ettei siitä voinut saada parempaa.'

- - -

Huom.! Yllä olevan kirjeen on Selma Pankakoski (s. Europaeus) kirjoittanut ollessaan 19-vuotiaana viettämässä kesää Haapaveden pappilassa rovasti Johan Pöyhösen ja puolisonsa Nora (s.Europaeus) luona. Nora oli jo silloin pannut alulle Haapaveden puutarhakoulun, ensimmäisen maassamme.

Latoja


BERTHA ÄYRÄPÄÄTÄ muistettiin

Kotkan tyttölyseo, nykyinen Katariinan koulu, vietti 50-vuotisjuhlaansa 31.8.1979. Paikkakunnan lehdistö oli jo hyvissä ajoin artikkeleissaan kiinnittänyt huomiota tähän tapahtumaan. Niissä mainittiin useaan kertaan koulun ensimmäinen rehtori BERTHA ÄYRÄPÄÄ (ent. Europaeus).

Etelä-Suomen Sanomissa kirjoitetaan 6.5.1979: "Ensimmäisen vuosikertomuksen saatesanoissa Kotkan tyttölyseon rehtori BERTHA ÄYRÄPÄÄ kertoo eduskunnan päättäneen menoarvion käsittelyn yhteydessä jakaa silloisen Kotkan yhteislyseon kahdeksi kouluksi, mikä toimenpide realisoitiin asetuksella toukokuun 31. päivältä 1929. ---- Kouluhallituksen viisasta, kaukonäköistä oivallusta on kiittäminen siitä, että alkavan Kotkan tyttölyseon rehtoriksi kutsuttiin Europaeusten tunnetun kulttuurisuvun jäsen, äidinkielen, historian ja saksan opettajatar Bertha Äyräpää, joka siirtyi tutulla koulupaikkakunnalla Lyseosta uuden koulun suunnittelijaksi, järjestelijäksi ja suurimittaiseksi johtajaksi." ----- Muina koulun " kasvatukselliseen vaikutuskolmikkoon" kuuluneina mainitaan yksi vakinainen opettaja sekä koulun vahtimestari.

Juhlapäivän lähestyessä Etelä-Suomen Sanomat palasi jälleen asiaan. 15.8.1979 kirjoitetaan: "Kotkan tyttölyseo oli ensi vuosikymmeninään Bertha Äyräpään koulu. Hänen vahva persoonallisuutensa ja lämmin humaanisuutensa säteili talossa vielä kauan sen jälkeen, kun hän itse ei ollut enää koulun asioihin vaikuttamassa."

Merkkipäivän pääjuhlassa koulun nykyinen rehtori VEIKKO KYLÄNPÄÄ sanoi, että Katariinan koulu - Kotkan Tyttölyseolla on aihetta juhlia. "Menneinä vuosikymmeninä tehtyä työtä on syytä arvostaa, aivan kuten koko koululaitosta ylipäätäänkin. Koulu parhaillaan on instituutio, eikä vain tietty määrä luokkia ja luokkahuoneita."

Opetusneuvos NIILO VISAPÄÄn esitelmästä seuraavaa: Opettaja kutsumus on työntekijäänsä rikastuttavimpia, mikäli tämä auttaessaan nuorta kypsymään eli kasvattaessaan häntä on altis ja valmis itse jatkuvasti kypsymään ja sen ohessa luomaan oppilaalleen luottamuksen avartamimman lahjan: todellisen arvovallan, auktoriteetin. Edelläsanotun sävähdyttävän kirkkaana läpivalaisuna pidän sitä ajatonta 5.§:ä, jossa opetusopin kirjoittaja, itse Henrik Gabriel Porthan sanoo vuonna 1793: "I gemen bör Informatorn emot sina Disciplar så skicka sig, at ha vinner och bibehåller deras aktning och förtroende. Utan dessa förmår han föga uträtta; är han af dem understödd, så går allt lätt och lyckligt." Ja vielä opetusneuvos Visapään omia sanoja: "On onniteltava Kotkan tyttölyseo - Katariinan koulua, että sen perinne syntyi 29 ensimmäistä vuotta siinä uurastaneen rehtorin opettajan ja kultturipersoonallisuuden, Bertha Äyräpään vaikutuksesta, joka opettajaroolissaan on porthaninen henkilöitymä ja joka sai kokea opettajanilon heijastuvana siitä oppilaitten vaikutelmasta, minkä Meri Utrio on kuvannut sanoin: "Reksi ei ollut pelottava, vaan kunnioitettava hahmo, turvallinen ja luotettava! "

- - - - -

Koulun juhlapäivänä laskettiin kukkia entisten opettajien haudoille. Niinpä oli Berthankin hauta Helsingin hautausmaalla saanut kauniin kukkakimppunsa.

- - - - -

Ella Kitusen antaman aineiston ja ohjauksen avulla laati
Taimi Kyyrö


VALTION SIEMENTARKASTUSLAITOS
Eemeli Kitusen elämäntyö

Valtion siementarkastuslaitoksen perustamisesta tuli 1. päivänä syyskuuta 1979 kuluneeksi 60 vuotta. Sen ensimmäisenä ja pitkäaikaisena johtajana toimi professori Eemeli Kitunen.

Juhlatilaisuus merkkipäivän johdosta pidettiin Helsingin Yliopiston pienessä juhlasalissa 3.9.1979. Kutsun sinne oli saanut Ella Kitunen, joka itsekin on työskennellyt mainitussa laitoksessa aivan toiminnan ensi vuosina. Kuten muistamme, Ella jäi leskeksi v. 1955, jolloin Eemeli Kitunen, suvun kesken Mortiksi kutsuttu, kuoli ankaran sairauden murtamana. Koska Ella huonontuneen terveytensä vuoksi ei voinut juhlaan lähteä, oli paikalla heidän tyttärensä Elina Lehtonen.

Lisäksi valtioneuvoston juhlahuoneistossa oli maa- ja metsätalousministeriön järjestämä tilaisuus.

Siementarkastuslaitoksen nykyinen johtaja, maisteri Osmo Valtonen kävi tervehdyksellä Ella Kitusen luona hänen kodissaan tuoden samalla juhlassa pitämänsä siementarkastuslaitoksen historiikin. Jotakin siitä on paikallaan ottaa tässä esiin.

Siementarkastuslaitoksen toiminta alkoi väliaikaisuuden merkeissä vv. 1917-1919, aikana jolloin maamme itsenäistymisen kohtalon hetket olivat käsillä. Maisteri Valtonen sanookin, että siementarkastuslaitosta voidaan täydellä syyllä pitää itsenäisyyden hedelmänä. Tosin mainitunlaista toimintaa oli vähäisessä määrin harjoitettu jo 1880-luvun alkupuolelta saakka, mutta tarkastus oli lähinnä maanviljelyskemiallisten laboratorioiden sivutoimena ja tästä johtuen asiantuntemus oli puutteellista. Lisäksi lainsäädäntö oli vaillinnaista eikä siten turvannut ostajaa väärinkäytöksiltä. Epäkohdat vaivasivat vastuullisia kauppiaita samoinkuin kasvinviljelymme tulevaisuudesta huolehtivia tutkijoita ja viranomaisia, joten Suomen itsenäisyyden myötä v. 1917 aloitti toimintansa valtion väliaikainen siementarkastuslaitos. Tämä muutettiin parin vuoden kuluttua valtion siementarkastuslaitokseksi, joka aloitti toimintansa syyskuun alussa v. 1919.

Maisteri Valtonen tuo selkeästi esiin, miten tärkeätä on, että itse kutakin laitosta ohjaava henkilö on paikalleen sopiva, ja siteeraa Eemeli Kitusen aikoinaan lausumia sanoja Sveitsin vastaavan laitoksen esimiehestä: "Mitä lahjakkaampia ja työkykyisempiä ohjaajat ovat, sitä paremmin laitos toimii ja sitä pysyväisempiä hedelmiä sen toiminta tuottaa", soveltaen nämä sanat Eemeli Kituseen. Ja edelleen: "Yhdessä vaimonsa filosofian maisteri Ella Kitusen kanssa he ottivat tehtävän hoitaakseen kuin isä ja äiti lapsensa, joten siementarkastuslaitoksen väki sai nauttia samaa hellyyttä ja huolenpitoa kuin Kitusen laajeneva lapsijoukkokin."

Eemeli Kitusen johtamana laitos kasvoi ja kehittyi, muutti välillä paikkakuntaa ja toimitiloja, laajensi tehtäväkenttäänsä. 1930-luvulla alkoivat normaalit laboratoriomääritysmenetelmät vakiintua. Valtion siementarkastuslaitoksesta oli kehittynyt laitos, jonka työn tarkkuutta ulkomaillakin arvostettiin. -- Sille muotoutuivat myös omat traditionaliset pikkujoulut, sadonkorjuujuhlat ym. henkilökunnan yhdessäolotilaisuudet virkistämään arkisen työn lomassa.

Eemeli Kitusen haudalle oli juhlapäivänä viety kukkia tervehdykseksi ja kiintymyksen osoitukseksi.

Taimi Kyyrö


HENKILÖTIETOJA

Syntymäpäiviä

20.6.1879

Rauha Rytkönen s. Lahtinen

75 vuotta

27.7.1879

Anna-Maija Rytkönen s. Viita

60  "

10.7.1979

Sirkka Kaarina Karasvirta s.Europaeus

50  "

22.8.1979

Kauko Gunnar Laine

75  "

30.11.1979

Martti Malkavaara

60  "

Vihittyjä

1.1.1979   Opiskelija Stiina Rytkönen ja metsänhoitaja Seppo Leinonen Joutjärven kirkossa Lahdessa.   Vihkimisen toimitti nuorisopastori Mikko Aalto. Ystäviä hääpitoihin kertyi 100-päinen joukko.

Pienokaisia

7.10.1979  Magnus ja Lainete Kalanderille syntynyt Sao   Paulossa Brasiliassa tytär. Hän tulee saa maan nimet Emelie Madelaine

24.08.1979 Jaakko ja Marjo Lehtoselle syntynyt tytär Kuopiossa. Iso-isä kastanut tyttären, joka sai nimet Jenni Ella Maria,

21.11.1979 Martin ja Riitta Smedsin perheeseen syntynyt tytär Espoossa. Nimi ei vielä tiedossa.

 Göran ja Maria Christina (s. Lalander.) Forsbergin 29.10.1979 syntynyt poika on saanut nimet Karl Mattias.

muita vuosi päiviä

26.5.1979

Johan Pöyhösen syntymästä

140 vuotta

16.07 1979

Nora Pöyhösen (Europaeus) ja Fridolf Emanuel Europaeuksen syntymästä

130 vuotta

1.5.1979

Otto Erkki Rytkösen syntymästä

100  "

27.5.1979

Maiju Eleonora Pöyhösen syntymästä

100  "

8.10.1979

Ragnhild (Nanni) Sofia Rikströmin s. Ingman syntymästä

90  "

13.5.1879

Hillevi Tellervo Salmon s. Rytkönen syntymästä

70  "

6.11.1979

Unto Kyyrön syntymästä

70  "

9.1.1979

Anders Theodor (Adde) Europaeuksen ja Kristiina Sofia Riikosen vihkiäisistä

100  "

16.6.1979

Natalia Wilhelmina Europaeuksen ja Aron Johan Rytkösen vihkiäisistä

110  "

x.8.1979

Herman Pankakosken ja Selaa Europaeuksen vihkiäisistä

70  "

2.4.1878

Hilda Karolina Äyräpään (s. Ingman) kuolemasta

50  "

7.5.1878

Uuno Antti Winterin kuolemasta

50  "


POIMINTOJA

Liperin kunnallishallitus suunnittelee pienteollisuusaluetta, joka nielaisisi mm. Rotilan. Kiitos valppaiden naapurien nykyiset omistajat, Erkki ja Kaarina Hirvensalon lapset, saivat ajoissa tiedon tästä ja lähettivät muistutuksen Liperin kirkonkylän osayleiskaavaan vv. 1978 - 1985 - 2000. Muistutuksen liitteenä on yhdistyksemmekin lausunto asiasta. Toivottavasti tämä A.J. Europaeukselta periytyvä tila, jossa vanhat rakennuksetkin ovat jäljellä ja joita on kunnostettu, säästyy tuhoamiselta.

"Köyhät Ritarit", kvartettilaulua harrastava kuuden miehen yhtye piti 3.12.1979 konsertin Villa Johannassa. Seuraavana iltana se nauhoitettuna radioitiin. Kvartetin jäseniä ovat mm. Eero Hirvensalo (basso) ja Martin Smeds (baritoni). - Viime kesänä "Ritarit" esiintyivät "Ritarittarilla" vahvistettuina Liperinsalon ympärisoutukilpailujen jälkeen paikallisen meijerin pihalla pidetyssä kansanjuhlassa. Menestys oli mainio, kuten kvartetilla muutoinkin. - Kyllä oli viikonlopun aikana Rotilassa vilskettä parinkymmenen hengen majaillessa sen suojissa. Esimieskin sattui olemaan paikalla ja viihtyi vieraana mainiosti. Kiitoksia!

Professori Yrjö Blomstedt on Uudessa Suomessa 12.6.1979 kirjoittanut "kansanmielisen" pankin perustamisvaiheista, jotka ajoittuvat vuosiin 1889-1890. Kysymyksessä on Kansallis-Osake-Pankki ja sen 90-vuotinen taival. Professori Blomstedt kirjoittaa parhaillaan pankin historiaa. Henkilökuntalehti Oravan juuri ilmestyneessä no:ssa 10 (10/1979) on häneltä jo seikkaperäinen kirjoitus asiasta. - Professori Matti Äyräpää kuului pankin perustajiin ja hoiti mm. varojen keruuta Turun suunnalta menestyksellisesti. -Pankin ensimmäinen väliaikainen toimistotilakin sijaitsi silloin Matti Äyräpään omistamassa Lampan talossa. - Matin kasvot löytää silloisten tunnettujen helsinkiläisten joukosta maalauksesta, joka riippuu KOP:n pääkonttorin seinällä entisen Kämpin hotellille kuuluneessa huoneessa.

Matti Äyräpäästä tehdyistä lukuisista muotokuvista ehkä kuuluisin. Akseli Gallén-Kallelan siveltimestä lähtenyt, on Hammaslääketieteen laitoksen myötä muuttanut upouusiin työskentelytiloihin Ruskeasuolle ja sijaitsee siellä laitoksen esimiehen professori Johannes Haatajan virkahuoneessa. - Pidetäänpä mielessä, että mainitun "laitoksen" edeltäjä, hammasklinikka, aloitti toimintansa Lampan talossa. - Tavanomaisten päivälehtien mainintojen lisäksi Hammas lääketieteellisen laitoksen uusia tiloja esitellään myös mm. Yhteishyvässä NO:t 43-44/22.10.1979 ja Pääkaupunki-lehdessä 18.10.1979.

Matti Antero Äyräpäälle on 6.12.1979 myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan ritarimerkki. - Jotta ei sekaannusta pääsisi syntymään, huomautamme, että hän on Adde Europaeuksen pojan Aarne Äyräpään poika.

Uuttera avustajamme Kaarina Dehls ahkeroi Hampurissa monenlaisissa puuhissa. - Viime kesänä Ilta-Sanomat haastatteli häntä 17.7.1979. Oli kesälomanaika ja Kaarina Suomessa käymässä. Tiiviisti kerrottuna Kaarinan touhuista:
Me olemme saaneet Keskisuomalaisen 153/10.6.1979 , jossa Kaarina kertoo Hampurissa olleesta "Suomi kauppapartnerina"-näyttelystä, sekä Alstertalin ostokeskuksen Suomi-viikoista. Erityisesti viimemainittu oli Suomea erittäin monipuolisesti esittelevä tapahtuma. - Presidentti Urho Kekkosen vieraillessa toukokuussa 1979 Saksan Liittotasavallassa Kaarina kuului reportterijoukkoon, joka Hampurissa seurasi arvovaltaisen seurueen joka askelta. Tästä Kaarina on kertonut mm. julkaisussa Nuori Karjala no 6/ 1979 ja Merimiehen ystävä no 6/1979 (Hampurin numero). Kiitos, Kaarina, niistä ynnä sukuyhdistykselle toimittamastasi valokuvin varustetusta tervehdyksestä!


AHTI RYTKÖNEN ja VALOKUVAT

Marraskuun 1979 alkupuolella saapui Ahti Rytköseltä kutsu valokuvanäyttelyyn, nimeltä "Savupirttien kansaa". Avajaiset olivat 15.11.1979, ja näyttelypaikka Valokuvamuseon studio Helsingissä. Ahti on tunnettu taitavana valokuvaajana, joka perin vaatimattomin välinein ja hankalissakin olosuhteissa kykeni ottamaan kuvia, jotka sanovat enemmän, elävämmin ja selkeämmin kuin sujuvinkaan sanaseppo pystyy puheellaan ilmaisemaan. Hänen jokainen valokuvansa on kuin dokumentti.

Esille pantu materiaali oli tarkasti ja harkiten valittu. Siitä huolimatta, että kuvat olivat Ahdin kirjasarjasta "Savupirttien kansaa - Tuohitorven mailta - Tuulastulilta ja karhumailta" tuttuja, tuli niistä nyt sopivaan kokoon taitavasti suurennettuina uudella tavalla tuoreita ja eläviä. joukossa oli tietysti runsaasti ennen näkemättömiäkin. - Ei ole ihme, että monet Ahdin valokuvat ovat haluttua tavaraa niin koti- kuin ulkomaistenkin kirjojen kuvittamiseen. Hyvä esimerkki tästä on mm. "Aamukahvi Vatalan torpassa". Sitä juodaan kyllä ympäri maailmaa: - Myös TV-ruudussa Ahdin kuvia esitetään.

Näyttelyllä oli hyvä yleisömenestys, niin erialojen ammattien huippumiehiä kuin meitä tavallisia kansalaisiakin. "Europaeuksen jälkeläisiäkin avajaispäivänä oli niin runsaasti, että olisi voitu vaikka oman joukon kokous pitää ", tuumi eräs mukana olija, taisi olla Martti Hirvensalo.

Julkisessa sanassa oli laajoja selostuksia näyttelystä, valokuvin varustettuja tietysti. Kommentteja kuului: "Nostalgisen ihana näyttely". "Rytkönen oli ilmeisesti ensimmäinen, joka huomasi esittää erilaisia kansanomaisia työtapoja kuvasarjoin jo 20-luvun puolivälissä. Myöhemmin tämä menetelmä yleistyi kaikkialle maassamme:'

Tässä vain pari mainintaa lehdistä saksittuna.

Taiteen keskustoimikunta oli myöntänyt apurahan Ahdille näyttelyn toimeenpanemista varten.


Pertti Äyräpää:
Yhdistyksen vuosikokous 29.9.1979

Tämän vuoden vuosikokouksen pitopaikaksi oli hallitus valinnut Yrittäjänaisten kokoushuoneiston Fredrikinkadulla Helsingissä ja ajaksi 29.9.1979. Vaikka paikka oli yhdistykselle uusi, oli kokoukseen tien löytänyt 32 henkilöä.

Kokousta valmistelemassa oli toimikunta, johon kuuluivat Taimi Kyyrö ja Kirsti Salminen sekä ohjelmatoimikunnassa Ville-Pekka Kyyrö ja Riitta Smeds. Lisäksi oli Eeva Laineen johdolla joukko avuliaita yhdistyksen jäseniä auttamassa tarjoilussa.

Kokouksen avasi Taimi Kyyrö.

Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Jorma Rytkönen. Sihteerinä toimi Pertti Äyräpää.

Kuultiin vuosikertomus v. 1978 sekä tilikertomus samalta ajalta, ynnä tilintarkastajain lausunto. Vahvistettiin tilinpäätös ja myönnettiin tili- ja vastuuvapaus yhdistyksen hallitukselle.

Yhdistyksen jäsenmaksuksi v. 1980 määrättiin 10 markkaa kaikilta 18 vuotta täyttäneiltä jäseniltä.

Esimieheksi valittiin vuodelle 1980 edelleen Taimi Kyyrö yksimielisesti. Hallituksen uusiksi jäseniksi valittiin Riitta Karasvirta ja Kari Rytkönen sekä uudelleen Riitta Smeds ja Pertti Äyräpää. V. 1980 tilejä tarkastamaan valittiin Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen sekä varalle Risto Voipio ja Sirkku Malkavaara.

Kokous päätti lähettää terveiset sähkeitse yhdistyksen kunniajäsenelle Ella Kituselle.

Kokouksen virallisen osan lisäksi oli ohjelmassa mm. Taimi Kyyrön esitelmä ns. Lampan talosta sekä perinteistä kuorolaulua. Tälle perinteelle näyttää olevani tulossa myös uusia osallistujia, sillä Ville-Pekka Kyyrön tytär Virva Tuulikki (ikä 1 v 3 kk) ja Riitta Smedsin pojat Sampo (4,5 v) ja Lauri (2v) olivat innolla mukana johtamassa kuoroa sekä esittivät myös ex tempore tanssiesityksen. Kyyröjen puolelta ainakin on olemassa vahva musiikillinen perintö, sillä Virva Tuulikin isänisänisänisä oli ammatiltaan kanttori, rakensipa pienet urutkin, ja suvussa on muitakin musikaalisia henkilöitä.(Latojan huom.:).

Saimme myös nauttia suvun naisväen valmistamista leivonnaisista ja pikkulämpimistä.

Kuultiin yhdistyksen jäseniltä vuosikokoukseen saapuneet tervehdykset. - Tutustuttiin Ahti Rytkösen tuomaan sukuamme koskevaan mielenkiintoiseen kirjallisuuteen. Ilta jatkui pitkälle rattoisan seurustelun merkeissä.


Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n toiminnasta toimintakaudelta 1.1.1978-21.12.1978

Kulunut toimintakausi oli yhdistyksen 30. Yhdistyksen jäsenmäärä oli toimikauden alussa 140. Vuoden aikana liittyi 30 uutta jäsentä , yksi kuoli, yksi erosi, joten vuoden lopussa jäsenmäärä oli 168. Yhdistyksen esimiehenä toimi Taimi Kyyrö, muut hallituksen jäsenet olivat Erkki Hirvensalo. Ville-Pekka Kyyrö, Eeva Laine, Kauko Laine, Liisa Leiwo, Sirkka Montonen, Jorma Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds. Matti Äyräpää ja Pertti Äyräpää. Varsinaisina tilintarkastajina ovat toimineet Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen sekä varatilintarkastajina Paula Rytkönen ja Risto Voipio.

Hallitus valitsi varaesimieheksi Erkki Hirvensalon, rahastonhoitajaksi Jaakko Äyräpään ja sihteeriksi Pertti Äyräpään, kaikki uudelleen.

Hallitus on pitänyt vuoden aikana kuusi kokousta. Yhdistyksen lehti Sukusanomat on ilmestynyt kaksi kertaa. N:o 57 toukokuussa ja n:o 58 joulukuussa. Joulukuun lehden liitteenä lähetettiin Anna-Liisa Laineen laatima yhdistyksen historiikki.

Sukusanomien toimituskuntaan ovat kuuluneet Taimi Kyyrö, Antti Rasilo ja Kirsti Salminen.

Suvun henkilörekisteriä ja sukutaulua valmistelevassa työryhmässä ovat toimineet Taimi Kyyrö, Ville-Pekka Kyyrö ja Jorma Rytkönen . Suurin osa perustietolomakkeita on jo palautettu ja järjestetty.

Suvun muotokuvien luettelointihanketta on hoitanut Marjatta Äyräpää. Luettelo voitiin jo jakaa sukukokouksen yhteydessä.

Kauko Leiwo järjestelee edelleen valtion arkistosta palautettuja kirjekuoria. Työnsä tuloksista hän piti esitelmän sukukokouksessa.

Hallitus perusti marraskuussa toimikunnan tutkimaan suvun vanhojen lähinnä A.J. Europaeuksen ja D.E.D. Europaeuksen hautojen hoitoa. Toimikuntaan kuuluu Taimi Kyyrö, Kauko Laine ja Matti Äyräpää. Työ on vielä kesken.

Vuosikokous ja samalla yhdistyksen 30-vuotisjuhlaa valmistelevaan toimikuntaan kuului Taimi Kyyrö, Erkki Hirvensalo ja Pertti Äyräpää. Vuosikokous ja 30-vuotisjuhla pidettiin Anja Pöyhösen luona Haapaveden emäntäkoululla 22 ja 23 pnä heinäkuuta 1978. Anja Pöyhönen oli järjestänyt majoituksen ja ruokailun. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Anja Pöyhönen ja sihteerinä Sirkku Malkavaara. Kokouksessa oli läsnä 64 jäsentä.

Vuosikokous valitsi yksimielisesti yhdistyksen kunniajäseneksi Ella Kitusen hallituksen esityksen perusteella.

30-vuotisjuhlassa oli läsnä 88 suvun jäsentä seuraavasti:

Anders Theodor E:n sukuhaarasta

11

Natalia Rytkösen    "

29

Tekla Valtavuon    "

15

Nora Pöyhösen    "

34

Ohjelmassa oli historiikki ym esitelmien lisäksi mm kuoro- ja yhteislaulua sekä lasten esittämä näytelmä. Juhlapäivien kulku kokonaisuudessaan on kerrottu Sukusanomien n:ossa 2/1978 (58).

Yhdistys on lisännyt valtionarkistossa tallennettuavana olevaa arkistoaan A.J. Europaeuksen ja A.J. Rytkösen saarnoilla (18 + 829). Näiden käytöstä luettelointia varten on jo saapunut kaksi ilmoitusta.

Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään, mikäli nämä ovat olleet tiedossa, kukin tai sähkein.

Kari-Pekka Äyräpään omaisille lähetettiin adressi ja hänen siunaus tilaisuuteensa esimies toimitti kukkia.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1978 tehdyn tilinpäätöksen mukaan mk  513,40 osoittaen mk 504,33 tappiota. Toivo Valtavuon rahaston pääoma oli vastaavasti mk 1.972,51 osoittaen mk 96,44 voittoa.

Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen sukututkimusseuraan.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n Tilinpäätös 31.12.1978

Tase:

Vastaavaa

Rahaa kassassa

0,57

 

  "  pst:llä

-

 

  "  KOP

101,70

 

  "  " /TV)

817,51

919,86

Osakkeet

516,06

 

  " (TV)

1050,00

1566,05

 

mk

2.485:91

Vastattavaa

 

 

Pääoma 1.1.78

1017,73

 

   Tappio

  504,55

513,40

TV:n rahasto 1.1.

1876:07

 

   korot

30,44

 

   osingot

   66,00

1972,51

 

mk

2.485,91

Tuloslaskelma:

 

 

Tuotot jäsenmaksuista

+1.097,00

+1.097,00

Kulut lehdista t postitus

928,87

 

Vuosikok.kutss järj.

186,00

 

Adressit, sähkeet, kukat

250,00

 

Suomen sukututk.yhd.

30,00

 

Muotokuvaluettelot

196,00

 

Jäsenmaksukarhuaminen

    60.25

-1.651.12

 

 

-  554,12

korkotuotot

14.59

 

osingot

35.20

+   49.79

Alijäämä

mk

-  504,33

Osakkeet 16 kpl KOP:n osakkeita
   "  (TV)30 "   "       "



Menneitä sukupolvia Alamaan kesässä v.1911



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.