

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1979 Joulukuu No 2 (60) ISSN 0356-0791 (Painettu)
Leila Valtonen JOULUN AIKAAN . . .
Joulun aikaan sukulaiset lähestyvät toisiaan. Haluamme
lujittaa entisiä siteitä, luoda yhteyksiä sinne, minne olemme alunperin
kuuluneet. Muuttoliike on saattanut kuljettaa kauas. Syvin sukulaisuussuhteemme
ihmisinä on asemamme Jumalan lapsina. Joulu on pohjimmiltaan Jumalan
suurisuuntainen yritys palauttaa tämä sukulaisuussuhde alkuperäiseen merkitykseensä
ja elinvoimaansa. Muuttoliike suuntautuu yleensä kotoa pois. Harvoin
kotiinpäin. Henkinen muuttoliike on etäännyttänyt monet meistä syvimmästä
sukulaisuussuhteestamme. Moni voi kokea olonsa vieraaksi Jumalan lasten
leikkipaikoilla ja sikäläisten sukukokouksissa.
Joulu on ehkä haaste etsimään alkuperäisen ynteyden
elinvoimaa ja kutsu asettua .jälleen taloksi kotiin, johon kuulumme.
JOULUAJAN v. 1911 VIERAITA PUKKILAN PAPPILASSA

Yllä olevassa valokuvassa on Hertta Kyyrö (s. Rytkönen) ynnä
lapset Toivo, Unto ja Taimi, sekä vieraiksi saapuneet mummo (Natalia Rytkönen
s. Europaeus) ja täti Selma Rytkönen. - Kuvan on ottanut perheen isä,
kirkkoherra Vilho Kyyrö. Selma on lähettänyt pulkkilasta uudenvuoden kortin
Antti Rytköselle, joka asui silloin Helsingissä Tehtaankadulla:
"Eilisiltana (1911.29.XII.) ajoimme läpi lumisten
metsien poikki laajojen nevojen 5 peninkulmaa. Kulkuset kilisi ja hämärästi kuu
pilvien takaa valaisi .metsää. Onnellisesti tultiin 2 tienoilla, yöllä perille.
koko talo heräsi Sippolan mummua katsomaan. Toivo väitti heti tuntevansa, mutta
Unto vähän vierasteli, mutta tänään on jo täysi tuttu. Puhella lavertelevat
harvaan ja hartaasti niin kuin pohjanmaan vanhat isännät. Mitä Toivo toimittaa,
sen Unto ,heti kaikuna kertaa. Taimi tyttö ei vielä paljon ääntele, on pyöreä
kuin pallo, pienet siniset silmät päässä ja tukka kuin hienon hienoa valkoista
silkkiä. Pojat juuri juoksee hevosta, että kulkuset kilisee. - Kiitos paljon
lahjoista, joista olen kauniita etelämeren satuja juuri lueskellut. Paljon
terveisiä: Hertta, Vilho, Mamma, Toivo, Unto, Taimi onnea uudelle vuodelle
toivottavat.
Siihen yhtyy Selma.
Eeva Aaltio LÖYSIN VANHAN JOULUN

Edessäni on avoinna joulukuun almanakan sivu, kaikki sen 31
päivää sievästi alekkain, järjestyksessä. Viereisellä valkealla lehdellä on
sirolla, vanhanaikaisella käsialalla ruotsinkielisiä muistiinpanoja, niinpä
ovat almanakan nimetkin vieraita tai oudossa muodossa. Tuttuja ovat kuitenkin
Adam ja Eva 24.12. sekä Lucia 13.12. Asia käy ymmärrettäväksi, kun käännän
esiin kirjan nimisivun, jossa lukee vuosiluku 1804 sekä kirjan koko nimi:
Ruotsi Suomen sotilas- ja siviilikalenteri mainitulta karkausvuodelta.
Almanakan sivua katsellessani on siten edessäni joulukuu v. 1804. Miten
tällainen kirjan säilyminen on ollut mahdollista? Sen haltija on ilmeisesti
ollut Parikkalan kirkkoherra Emanuel Europaeus, ja kuului tämä seutu silloin
Venäjään. Kun Suomen sota käytiin vv. 1808-1809, säilyi tämä alue hävitykseltä
ja liitettiin v. 1812 Suomen Suuriruhtinaskuntaan, millä nimellä Ruotsilta
valloitettu koko Suomi oli liitetty Venäjään. Kun Parikkalan kirkkoherran poika
A.J. Europaeus, isoäitini isä, aikanaan tuli Liperin rovastiksi, kulki tämä
kalenteri hänen kirjojensa mukana, lopulta Liperiin Rotilan tilalle,
päärakennukseen, kauniiseen lasioviseen kirjakaappiin. Siellä sitä eivät sodat
hävittäneet eikä tuli tuhonnut, vaan se joutui aD 1978 haltuuni perintökirjojen
joukossa, 174 joulua eläneenä.
Mitä tällainen kalenteri sitten sisältää muuta kuin
almanakan? Siinä on lääneittäin Ruotsi-Suomen sotilas- ja siviilivirkamiehet,
papisto, oikeuslaitos, oppilaitokset jne. Vuorollaan siinä on aina Oulun
läänikin mainittuine lisätietoineen. Auringon ja kuun liikkeet, pimennykset ja
muut tähtitaivaan erikoisuudet v. 1804 on siinä selostettu. Mielenkiintoista
katseltavaa näin aivan tavalliselle meikäläisellekin. Mitähän sanoisivat
asiantuntijat?
Aika kuluu, joulut ja uudet vuodet kulkevat pitkässä
saatossa. Tulevat ajat, joista v. 1845 syntynyt pitkäikäinen, hyvämuistinen
isoäitini Thekla Europaeus kertoo. Oli kuvauksia normaalioloissa vaatimattoman
pappilan työteliäästä elämästä, suurten nälkävuosien järkyttävistä,
unohtumattomista kokemuksista. Mutta ajat muuttuivat suopeammiksi, tulivat opiskelevat
veljet jouluiksi ystävineen, jolloin sukua muutenkin kokoontui runsaasti yhteen
noina aikoina. Niinpä kurkistankin nyt vanhaan keittokirjaan, joka sekin oli
vanhojen kirjojen mukana. Siitäpä saa jotain tietoa tuollaisen suurtalouden
käyttämistä ohjeista, juuri näin joulun alla.
Tämän keittokirjan kirjoittaja on Margaretha Nylander ja
painopaikka Tukholma. Teksti on hankalasti luettavaa fraktuuraa. Ahkerassa
käytössä on kulunut pois se nurkka, jossa on ollut painatusvuosi. Kirjan ikää
tarkemmin tutkimatta katselin reseptejä, ja totesin heti silloin käytetyt
vanhat painot ja mitat. Kannut, tuopit, jopa jumpru ovat vetomittoja, luoti,
leiviskä ja naula painon mittoina. Mikä vaiva silloin oli esim. sokerin
käsittelyssä, kun kaikki hieno sokeri oli hienonnettava toppasokerista!
Katselen tässä kakkureseptiä, joka alkaa: otetaan 20 munankeltuaista - jo tällä
kohdalla häkeltyy nykyajan emäntä pienine vuokineen ja sähköhelloineen:
Ohjeessa mainitaan tietenkin muiden aineiden jälkeen ne 20 munanvalkuaista, vaahdoksi
vatkattua - yhä hankalampaa!
Tuttu sensijaan on vieläkin lipeäkalan valmistusohje,
valmistettuna koivuntuhkalla ja lioteltuna raikkaalla kaivovedellä oli se
varmasti ollut erinomaista. Suuren leivinuunin kypsyttämä kinkku on varmasti
ollut juhlapöydän koristus. Vaikeaa olisi nyt valmistaa juhlasinappi edessäni
olevan ohjeen mukaan: se aloitetaan aivan sinapinsiemenistä. Ja mahtaisiko
apteekista enää saada siihen tarvittavaa seljahilloa? Joskus, kun on hyvää
aikaa, kokeilen jotain näistä vanhoista ohjeista - nyt tyydyn oman aikani
jouluhyvään, kohtuullisessa määrin.
Erikoisuutena vanhan Liperin pappilan jouluruuista
mainittakoon lintupaisti, kaikkine lisäkkeineen tarjottiin myöhään illalla
kaiken muun ruuan lisäksi. Oma äitini Aino muisti tavan ja kertoi sitä hänen
lapsuudessaan seuratun vielä Viipurin kodissa aikoinaan. Tapa on varmaan
peräisin pohjois-Karjalan runsailta riista-ajoilta.
Joulun aika on ovella, vuodenvaihde tuota pikaa. Katselen
nykyajan almanakkaa, sitä vanhanaikaista, kaikkine mukavine tietoineen, ja luen
joulukuun kohdalla, vuoden lopussa tekstin: "Ylistys, kiitos ja kunnia
Sinulle, rakas Isä." Miten muuten voisi lopettaa kuin kiitoksella, aikoja
kauas taaksepäinkin ajatellen? Avaan ensi vuoden tammikuun - siinä on aluksi :"Anna,
oi Jeesus, rauha ja menestys:" Rukous eteenpäin, tietymättömään
tulevaisuuteen, ja turvallisin mielin vietämme joulun 1978 ja siirrymme vuoteen
1979.
A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN SUKUSANOMAT No 60
"Arvoisa sukulainen
Liperin kirkkoherran, teologian tohtori Anders Josef Europaeuksen jälkeläisten
keskuudessa on aina vallinnut hyvä yhteishenki ja yhteisymmärrys, jotka
pohjautuvat siihen yhteiseen perintöön, minkä Liperin pappilan lapset ovat
kodistansa mukanaan vieneet hajaantuessaan ympäri Suomea erilaisiin elämäntehtäviin.
Koska suvun yhä haaraantuessa ja vanhempien polvien vähitellen poistuessa
tietoisuus keskinäisestä yhteydestämme luonnollisista syistä pyrkii
heikkenemään ja koska toiselta puolen tuon yhteyden voimassa pitäminen on
näyttänyt tavoittelemisen arvoiselta, on suvun keskuudessa herännyt ajatus
pysyväisen elimen luomisesta keskinäiseksi yhdyssiteeksemme".
Näin alkoi A.J. Europaeuksen jälkeläisille lähetetty
kiertokirje 15 p. helmikuuta 1949, tiedonantoja n:o 1, ensimmäinen neljästä vv.
1949-1952 lähetetystä. Ne on myöhemmin katsottu voitavan lukea yhdistyksen
julkaisun numeroiksi 1, 2, 3 ja 4.
Kukin kiertokirje on tosin keskimäärin vain kahden
konekirjoitussivun, A4-kokoa olevan, mittainen. Asiaa niihin on kuitenkin saa
mahtumaan runsaasti. Niistä löytää yhdistyksemme perustamiseen liittyvät
tapahtumat, alkuvuosien toimintojen ja aikaansaannosten selvitykset ja
jäsenistöä koskevat asiat, eräitä vain mainitakseni. Yllä siteeratut sanat ovat
todennäköisesti Toivo Valtavuon kynästä lähteneet, ja selkeät perustelut
yhdistyksen perustamiseksi ne ovatkin.
Vuoden 1953 kesäkuussa postitettiin ensimmäinen varsinainen
Sukusanomien nimisenä lähtenyt lehti. Se siis oli n:o 5. Sen ensimmäisellä
sivulla on Maunu Kitusen piirtämä Parikkalan kirkkoherran Matias Reinhold
Europaeuksen ja hänen toisen vaimonsa Catarina Dannenbergin vihkisormus, jonka
sisäpintaan kaiverretut nimikirjaimet ovat piirroksessa saaneet paikkansa
sormuksen yläpuolella. Avioliiton solmimisesta tulee tämän vuoden kesäkuun 29
päivänä kuluneeksi 220 vuotta.
Tässä ensimmäisessä varsinaisesti julkaisun muotoisessa
lehdessä on Toivo Valtavuon laaja artikkeli A.J. Europaeuksesta. Lisäksi on
suvun kuulumisia. Samalla toimitus lupaa, että lehti rupeaa ilmestymään entistä
tiheämmin. Ja tuotteliaita on oltukin. V:n 1953 kuluessa saatiin aikaan peräti
viisi numeroa, kussakin niistä kahdeksan sivua. Tosin kaksi viimeistä numeroa
ovat kaksoisnumeroita (sivuja 16). Samaa tahtia lehden ilmestymisessä pyrittiin
pitämään ja siinä onnistuttiinkin useita vuosia. Mutta sitten seurasi aikoja
jolloin lehti saapui perin harvoin. Vuodesta 1975 lähtien on
"äänenkannattajaa" pyritty jälleen pitämään hengissä. Tosin on
katsottu, että kaksi numeroa vuodessa on kohtuullinen ilmestymistiheys; tämä
tavoite on saavutettukin. Sivumäärä kussakin lehdessä on ollut 15 ....20.
Lehden toimittamisesta on huolehtinut yhdistyksen hallitus.
V:sta 1975 lähtien hallituksen apuna on ollut tarkoitusta varten nimetty
toimituskunta (Kirsti Salminen, Antti Rasilo, Taimi Kyyrö). Yhdistyksen jäsenet
ovat kiitettävästi toimineet avustajina. Ulkopuolista apua on tarvittu vain
joissakin käännöstehtävissä ynnä monistuksessa. - Ennen tätä numeroa
postitetuissa lehdissä on yhteensä 568 sivua. Ja jokainen kirjoitus käsittelee
jollakin tavalla A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen asioita.
Lakisääteisesti on viisi kappaletta jokaista painotuotetta
toimitettava Helsingin yliopistonkirjaston vapaakappaletoimistoon, jossa ne
ovat yleisön luettavissa. Kirjasto lähettää osan lehdistä muihin vastaaviin maamme
kirjastoihin. Suomen sukututkimusseuralle samoinkuin Valtionarkistolle on
toimitettu omat kappaleensa. Sukusanomat on ilmoitettu kansainväliseen
kuukausijulkaisujen rekisteröintijärjestelmään ISDS, ja sen numerotunnus ISSN -
0356-0791 on jokaisessa ilmestyvässä numerossa samalla kohdalla lehden
etusivulla nähtävissä.
Yhdistyksen HALLITUKSEN sananvuoro
Kaikille yhdistyksen jäsenille toivotetaan hyvä., viihtyisää
joulua sekä menestystä alkavalle vuodelle 1982.
SUKUSANOMIEN toimittajat yhtyvät hallituksen toivotukseen ja
samalla kiittävät kaikkia avustajiaan, joita ilman lehti olisi perin köyhä ja
laiha.
Rahastonhoitaja pyytää niitä, joilla jäsenmaksuja on
maksamatta, ja joille lehden mukana pankkisiirtokuitti lähetetään, suorittamaan
ne ensi tilassa.

SIPPOLAN KIRKKO 100-VUOTIAS
Aron Johan Rytkönen, hänen puolisonsa Natalia Wilhelmina
s.(Europaeus) ynnä koko muukin perhe saapuivat Sippolaan huhti-toukokuun
vaihteessa 1887. Vappupäivähän on pappien virkavuoden alkamishetki. Aron oli
saanut määräyksen tuomiokapitulista Sippolan seurakunnan kirkkoherran virkaan.
Hän oli ensimmäinen varsinainen viranhaltija, sillä edeltäjät olivat olleet
vain väliaikaisia. Hän toimi tällä paikalla kuolemaansa saakka v:een 1901.
Uusi kirkko oli valmistunut kaksi vuotta aikaisemmin. Sen
vastaanottotarkastus oli pidetty 4.10.1879. Nykyajan vaatimuksia se tuskin
olisi tyydyttänyt. Eihän siellä ollut lämmityslaitteitakaan. Vasta v. 1893
asetettiin "komitea", jonka tehtävänä oli hankkia suunnitelma ja
kustannusarvio lämmityslaitteista kirkkoon. Komitean työ edistyi huonosti.
Seurauksena oli, että v. 1896 valittiin uusi toimikunta, joka oli ripeämpi
otteissaan. Kirkkoon asennettiin kaakeliuunit. Käyttöön otettuina
osoittautuivat ne tehottomiksi. Lämpöä niistä ei saatu tarpeeksi. Kirkkokansa
ja pappi palelivat edelleen. Uudet kaminat saatiin paikoilleen v. 1902, ja ne
palvelivat seurakuntalaisia pitkään. Mutta Aron Johan ei ehtinyt niiden
lämmöstä nauttimaan. Hän kuoli vuotta aikaisemmin, siis jo v. 1901.
Kirkkoa on aikojen saatossa korjailtu, puutteellisia
varusteita täydennetty. Ja viime Mikkelin päivänä, 30.9.1979 Sippolan
seurakunta juhli komeata punatiilistä kirkkoaan, joka oli tarkoitukseensa
vihitty myös Mikkelinpäivänä 5.10.1879. Pidettiin harras ja tunnelmallinen
Jumalanpalvelus, saarnaajana hiippakunnan piis muisteltiin menneitä sukupolvia
seurakunnan vanhimmalla hautausmaalla, juotiin kirkkokahvit, seurattiin
kiinnostuksella historiallista kulkuetta ja istuttiin päiväjuhlassa. Ohjelmaa
riitti siten kokopäiväksi.
Seurakunnan toimesta aikaansaadussa 100-vuotisjulkaisussa
"SIPPOLAN KIRKKO 100 VUOTTA" kerrotaan kirkon vaiheet, niin
rakennustyön vaikeudet ja edistyminen kuin alttaritaulun (maal. Aleksandra
Såltin) hankinta kuin "soittokoneen" harmonionkin saanti. Urut
kirkkoon tulivat vasta v. 1905 tehdyn päätöksen perusteella, jolloin lähes
kymmenen vuotta palvellut harmonio lahjoitettiin Inkeroisten kansanopistolle. -
Ensimmäiset urut olivat käytössä vuoteen 1966, jolloin asennettiin Kangasalan urkutehtaan
25-äänikertaiset urut, jotka ovat tietysti paikoillaan edelleen. Julkaisussa
mainitaan myös kaikki seurakunnassa toimineet, ajan rajan toiselle puolelle
siirtyneet seurakunnan sananjulistajat. Aron Rytkösestä on seuraavaa:
"Rovasti Rytkönen, joka toimi Sippolan ensimmäisenä kirkkoherrana, oli
tunnollinen sananjulistajana ja uskollinen seurakunnan työntekijänä. Hän
osallistui erittäin monella tavoin seurakunnalle kuuluvaan toimintaan. Tästä
ikäänkuin palkkiona seurakunta myönsikin hänen leskelleen ja alaikäisille
lapsille kahden ylimääräisen armovuoden palkan.
Monien vanhempien seurakuntalaisten muistissa on vielä
tänäkin päivänä hänen lausumansa tutut sanat, jotka hän luki kuolinilmoitusten
jälkeen, 'levätkööt he kaikki rauhas, me viel olemme tuonen kauhas'".
Julkaisussa on myös mainittu pastori Vilho Kyyrö. Hän toimi
armovuosien saarnaajana vv. 1901-1904. -(Sittemmin hän avioitui A.J. Rytkösen
tyttären Hertta Natalian kanssa.)
SELMA EUROPAEUKSEN KIRJE
Haapavesi 18 22/VI 99
"Rakas kotiväki:
Kiitoksia paljon kirjeestänne, jonka sain toissapäivänä. Nyt täällä on
viimeinkin tullut kesä. On niin mahottoman kaunista. Mekin ollaan jo muutettu
kesähuoneen vinnille. Täältä on hyvin kaunis näköala kukkaryytimaahan ja yli
koko järven.
Meillä on täällä pari viikkoa ollut kamala kiire ja hoppu. ---
Viime viikolla, kun kesä tuli aivan äkkiä oli ryytimaassa paljon puuhaa
istutusten kanssa ja tällä viikolla täällä on ollut piispan tarkastus, ja
arvaahan sen minkälaisia ne pappilan piispan kiireet ovat. - Viime viikolla .me
valvottiin 2 yötä ja istutettiin, kun näet päivällä on niin kuuma, että taimet
kuoleutuisivat. Ensimmäisenä yönä laitettiin taimia enstiksikin - ne pitää
hyvin fiinisti ottaa ylös lavoista, stte leikata juuret, sitte kastaa
lantavedessä ja sitte kääriä hienoa mutaa ympärille. Sen jälkeen ne vasta
kelpaavat istutettaviksi. - Oltiin myöhemmällä istuttamassa kaalipenkkiäkin.
Puoli yön aikana juotiin kahvia suuren kiven ympärillä puutarhassa. Meillä oli
kaikilla hirviän mukavat puutarhapuvut päällä. Tädin vanhoja juppatakkeja - ja
punaset myssyt päässä. Sinä yönä valvottiin 4 asti. Seuraavana yönä ruvettiin
Maiju, Elsa ja minä laittamaan suurta kukkapenkkiä keskellä kukkapuutarhaa.
Kaikkiaan siinä tuli olemaan lähes 1000 tainta, ja niistä me sinä yönä
istuteettiin lähes puolet. - Oli niin äärettömän kaunis yö, että sellaisen sitä
valvoo jos kuinka mielellään. - Kello oli 7 aamulla, kun tultiin sisälle ja
sitten nukuttiin kello 3-een. Keskellä yötä käytiin kaikki kolme katon harjalla
auringonnousua katsomassa. ---Koko lauvantaipäivä siivottiin ja mullistettiin
koko pappila ylösalaisin, ja samaten maananti-aamuna. - Puolistenaikaan tuli
piispa ja sen jälkeen ollaan täällä vaan herrasteltu ja lenkoiltu ja pietty
laiskan päiviä. On saanut syödä niin paljon kaikkia fiiniä ruokia, että on ihan
pakahtumaisillaan. Tiistaina ja Keskiviikkona oltiin kirkossa piispan luvussa,
mutta Maijua ja minua ei luetettu - pidettiin vissiin kyllin viisaana. - - Ja
sitte me ollaan saatu 2 kertaa ajella piispan vaunuissa, joissa oli 2 komeaa
hevosta edessä, toinen ruskea ja toinen harmaantäplikäs. Eikös se ole muhkeata.
- Tänään lähti piispa pois ja setä lähti hänen kanssaan Säräisniemelle,
Tiistaina täällä oli koossa kokonaista 7 pappia. Nyt en ehdi enempää
kirjoittamaan. - Tänä iltana tulee Siti Meriläinen tänne ja viipyy muutaman
viikon. - Hyvästi nyt. Terveisiä paljon kaikilta pappilalaisilta ja minulta.
Voikaa hyvin ja kirjoittakaa pian
Selmalle.
Elsa käski sanoa, että rööken Pertta uursäktaisi, jos hänen kirjeensä on vähän
sekava, mutta hän sanoi sen kirjoittaneensa keskellä pahinta piispan kiirettä,
niin ettei siitä voinut saada parempaa.'
- - -
Huom.! Yllä olevan kirjeen on Selma Pankakoski (s.
Europaeus) kirjoittanut ollessaan 19-vuotiaana viettämässä kesää Haapaveden pappilassa
rovasti Johan Pöyhösen ja puolisonsa Nora (s.Europaeus) luona. Nora oli jo
silloin pannut alulle Haapaveden puutarhakoulun, ensimmäisen maassamme.
Latoja
BERTHA ÄYRÄPÄÄTÄ muistettiin
Kotkan tyttölyseo, nykyinen Katariinan koulu,
vietti 50-vuotisjuhlaansa 31.8.1979. Paikkakunnan lehdistö oli jo hyvissä ajoin
artikkeleissaan kiinnittänyt huomiota tähän tapahtumaan. Niissä mainittiin
useaan kertaan koulun ensimmäinen rehtori BERTHA ÄYRÄPÄÄ (ent. Europaeus).
Etelä-Suomen Sanomissa kirjoitetaan 6.5.1979:
"Ensimmäisen vuosikertomuksen saatesanoissa Kotkan tyttölyseon rehtori
BERTHA ÄYRÄPÄÄ kertoo eduskunnan päättäneen menoarvion käsittelyn yhteydessä
jakaa silloisen Kotkan yhteislyseon kahdeksi kouluksi, mikä toimenpide
realisoitiin asetuksella toukokuun 31. päivältä 1929. ---- Kouluhallituksen
viisasta, kaukonäköistä oivallusta on kiittäminen siitä, että alkavan Kotkan
tyttölyseon rehtoriksi kutsuttiin Europaeusten tunnetun kulttuurisuvun jäsen,
äidinkielen, historian ja saksan opettajatar Bertha Äyräpää, joka siirtyi
tutulla koulupaikkakunnalla Lyseosta uuden koulun suunnittelijaksi,
järjestelijäksi ja suurimittaiseksi johtajaksi." ----- Muina koulun "
kasvatukselliseen vaikutuskolmikkoon" kuuluneina mainitaan yksi vakinainen
opettaja sekä koulun vahtimestari.
Juhlapäivän lähestyessä Etelä-Suomen Sanomat palasi jälleen
asiaan. 15.8.1979 kirjoitetaan: "Kotkan tyttölyseo oli ensi
vuosikymmeninään Bertha Äyräpään koulu. Hänen vahva persoonallisuutensa ja
lämmin humaanisuutensa säteili talossa vielä kauan sen jälkeen, kun hän itse ei
ollut enää koulun asioihin vaikuttamassa."
Merkkipäivän pääjuhlassa koulun nykyinen rehtori VEIKKO
KYLÄNPÄÄ sanoi, että Katariinan koulu - Kotkan Tyttölyseolla on aihetta juhlia.
"Menneinä vuosikymmeninä tehtyä työtä on syytä arvostaa, aivan kuten koko
koululaitosta ylipäätäänkin. Koulu parhaillaan on instituutio, eikä vain tietty
määrä luokkia ja luokkahuoneita."
Opetusneuvos NIILO VISAPÄÄn esitelmästä seuraavaa: Opettaja
kutsumus on työntekijäänsä rikastuttavimpia, mikäli tämä auttaessaan nuorta
kypsymään eli kasvattaessaan häntä on altis ja valmis itse jatkuvasti kypsymään
ja sen ohessa luomaan oppilaalleen luottamuksen avartamimman lahjan: todellisen
arvovallan, auktoriteetin. Edelläsanotun sävähdyttävän kirkkaana läpivalaisuna
pidän sitä ajatonta 5.§:ä, jossa opetusopin kirjoittaja, itse Henrik Gabriel
Porthan sanoo vuonna 1793: "I gemen bör Informatorn emot sina Disciplar så
skicka sig, at ha vinner och bibehåller deras aktning och förtroende. Utan
dessa förmår han föga uträtta; är han af dem understödd, så går allt lätt och
lyckligt." Ja vielä opetusneuvos Visapään omia sanoja: "On
onniteltava Kotkan tyttölyseo - Katariinan koulua, että sen perinne syntyi 29
ensimmäistä vuotta siinä uurastaneen rehtorin opettajan ja kultturipersoonallisuuden,
Bertha Äyräpään vaikutuksesta, joka opettajaroolissaan on porthaninen
henkilöitymä ja joka sai kokea opettajanilon heijastuvana siitä oppilaitten
vaikutelmasta, minkä Meri Utrio on kuvannut sanoin: "Reksi ei ollut
pelottava, vaan kunnioitettava hahmo, turvallinen ja luotettava! "
- - - - -
Koulun juhlapäivänä laskettiin kukkia entisten opettajien
haudoille. Niinpä oli Berthankin hauta Helsingin hautausmaalla saanut kauniin
kukkakimppunsa.
- - - - -
Ella Kitusen antaman aineiston ja ohjauksen avulla laati
Taimi Kyyrö
VALTION SIEMENTARKASTUSLAITOS Eemeli Kitusen elämäntyö
Valtion siementarkastuslaitoksen perustamisesta tuli 1.
päivänä syyskuuta 1979 kuluneeksi 60 vuotta. Sen ensimmäisenä ja pitkäaikaisena
johtajana toimi professori Eemeli Kitunen.
Juhlatilaisuus merkkipäivän johdosta pidettiin Helsingin
Yliopiston pienessä juhlasalissa 3.9.1979. Kutsun sinne oli saanut Ella
Kitunen, joka itsekin on työskennellyt mainitussa laitoksessa aivan toiminnan ensi
vuosina. Kuten muistamme, Ella jäi leskeksi v. 1955, jolloin Eemeli Kitunen,
suvun kesken Mortiksi kutsuttu, kuoli ankaran sairauden murtamana. Koska Ella
huonontuneen terveytensä vuoksi ei voinut juhlaan lähteä, oli paikalla heidän
tyttärensä Elina Lehtonen.
Lisäksi valtioneuvoston juhlahuoneistossa oli maa- ja
metsätalousministeriön järjestämä tilaisuus.
Siementarkastuslaitoksen nykyinen johtaja, maisteri Osmo
Valtonen kävi tervehdyksellä Ella Kitusen luona hänen kodissaan tuoden samalla
juhlassa pitämänsä siementarkastuslaitoksen historiikin. Jotakin siitä on
paikallaan ottaa tässä esiin.
Siementarkastuslaitoksen toiminta alkoi väliaikaisuuden
merkeissä vv. 1917-1919, aikana jolloin maamme itsenäistymisen kohtalon hetket
olivat käsillä. Maisteri Valtonen sanookin, että siementarkastuslaitosta
voidaan täydellä syyllä pitää itsenäisyyden hedelmänä. Tosin mainitunlaista
toimintaa oli vähäisessä määrin harjoitettu jo 1880-luvun alkupuolelta saakka,
mutta tarkastus oli lähinnä maanviljelyskemiallisten laboratorioiden
sivutoimena ja tästä johtuen asiantuntemus oli puutteellista. Lisäksi
lainsäädäntö oli vaillinnaista eikä siten turvannut ostajaa väärinkäytöksiltä.
Epäkohdat vaivasivat vastuullisia kauppiaita samoinkuin kasvinviljelymme
tulevaisuudesta huolehtivia tutkijoita ja viranomaisia, joten Suomen
itsenäisyyden myötä v. 1917 aloitti toimintansa valtion väliaikainen
siementarkastuslaitos. Tämä muutettiin parin vuoden kuluttua valtion
siementarkastuslaitokseksi, joka aloitti toimintansa syyskuun alussa v. 1919.
Maisteri Valtonen tuo selkeästi esiin, miten tärkeätä on,
että itse kutakin laitosta ohjaava henkilö on paikalleen sopiva, ja siteeraa
Eemeli Kitusen aikoinaan lausumia sanoja Sveitsin vastaavan laitoksen
esimiehestä: "Mitä lahjakkaampia ja työkykyisempiä ohjaajat ovat, sitä paremmin
laitos toimii ja sitä pysyväisempiä hedelmiä sen toiminta tuottaa",
soveltaen nämä sanat Eemeli Kituseen. Ja edelleen: "Yhdessä vaimonsa
filosofian maisteri Ella Kitusen kanssa he ottivat tehtävän hoitaakseen kuin
isä ja äiti lapsensa, joten siementarkastuslaitoksen väki sai nauttia samaa
hellyyttä ja huolenpitoa kuin Kitusen laajeneva lapsijoukkokin."
Eemeli Kitusen johtamana laitos kasvoi ja kehittyi, muutti
välillä paikkakuntaa ja toimitiloja, laajensi tehtäväkenttäänsä. 1930-luvulla
alkoivat normaalit laboratoriomääritysmenetelmät vakiintua. Valtion
siementarkastuslaitoksesta oli kehittynyt laitos, jonka työn tarkkuutta
ulkomaillakin arvostettiin. -- Sille muotoutuivat myös omat traditionaliset
pikkujoulut, sadonkorjuujuhlat ym. henkilökunnan yhdessäolotilaisuudet
virkistämään arkisen työn lomassa.
Eemeli Kitusen haudalle oli juhlapäivänä viety kukkia
tervehdykseksi ja kiintymyksen osoitukseksi.
Taimi Kyyrö
HENKILÖTIETOJA
Syntymäpäiviä
20.6.1879 |
Rauha Rytkönen s. Lahtinen |
75 vuotta |
27.7.1879 |
Anna-Maija Rytkönen s. Viita |
60 " |
10.7.1979 |
Sirkka Kaarina Karasvirta s.Europaeus |
50 " |
22.8.1979 |
Kauko Gunnar Laine |
75 " |
30.11.1979 |
Martti Malkavaara |
60 " |
Vihittyjä
1.1.1979 Opiskelija
Stiina Rytkönen ja metsänhoitaja Seppo Leinonen Joutjärven kirkossa Lahdessa. Vihkimisen
toimitti nuorisopastori Mikko Aalto. Ystäviä hääpitoihin kertyi 100-päinen joukko.
Pienokaisia
7.10.1979 Magnus
ja Lainete Kalanderille syntynyt Sao Paulossa Brasiliassa tytär. Hän tulee
saa maan nimet Emelie Madelaine
24.08.1979 Jaakko
ja Marjo Lehtoselle syntynyt tytär Kuopiossa. Iso-isä kastanut tyttären, joka
sai nimet Jenni Ella Maria,
21.11.1979 Martin
ja Riitta Smedsin perheeseen syntynyt tytär Espoossa. Nimi ei vielä tiedossa.
Göran
ja Maria Christina (s. Lalander.) Forsbergin 29.10.1979 syntynyt poika on
saanut nimet Karl Mattias.
muita vuosi päiviä
26.5.1979 |
Johan Pöyhösen syntymästä |
140 vuotta |
16.07 1979 |
Nora Pöyhösen (Europaeus) ja Fridolf Emanuel Europaeuksen
syntymästä |
130 vuotta |
1.5.1979 |
Otto Erkki Rytkösen syntymästä |
100 " |
27.5.1979 |
Maiju Eleonora Pöyhösen syntymästä |
100 " |
8.10.1979 |
Ragnhild (Nanni) Sofia Rikströmin s. Ingman syntymästä |
90 " |
13.5.1879 |
Hillevi Tellervo Salmon s. Rytkönen syntymästä |
70 " |
6.11.1979 |
Unto Kyyrön syntymästä |
70 " |
9.1.1979 |
Anders Theodor (Adde) Europaeuksen ja Kristiina Sofia Riikosen vihkiäisistä |
100 " |
16.6.1979 |
Natalia Wilhelmina Europaeuksen ja Aron Johan Rytkösen vihkiäisistä |
110 " |
x.8.1979 |
Herman Pankakosken ja Selaa Europaeuksen vihkiäisistä |
70 " |
2.4.1878 |
Hilda Karolina Äyräpään (s. Ingman) kuolemasta |
50 " |
7.5.1878 |
Uuno Antti Winterin kuolemasta |
50 " |
POIMINTOJA
Liperin kunnallishallitus suunnittelee
pienteollisuusaluetta, joka nielaisisi mm. Rotilan. Kiitos valppaiden naapurien
nykyiset omistajat, Erkki ja Kaarina Hirvensalon lapset, saivat ajoissa tiedon
tästä ja lähettivät muistutuksen Liperin kirkonkylän osayleiskaavaan vv. 1978 -
1985 - 2000. Muistutuksen liitteenä on yhdistyksemmekin lausunto asiasta.
Toivottavasti tämä A.J. Europaeukselta periytyvä tila, jossa vanhat
rakennuksetkin ovat jäljellä ja joita on kunnostettu, säästyy tuhoamiselta.
"Köyhät Ritarit", kvartettilaulua harrastava
kuuden miehen yhtye piti 3.12.1979 konsertin Villa Johannassa. Seuraavana
iltana se nauhoitettuna radioitiin. Kvartetin jäseniä ovat mm. Eero Hirvensalo
(basso) ja Martin Smeds (baritoni). - Viime kesänä "Ritarit"
esiintyivät "Ritarittarilla" vahvistettuina Liperinsalon
ympärisoutukilpailujen jälkeen paikallisen meijerin pihalla pidetyssä
kansanjuhlassa. Menestys oli mainio, kuten kvartetilla muutoinkin. - Kyllä oli
viikonlopun aikana Rotilassa vilskettä parinkymmenen hengen majaillessa sen
suojissa. Esimieskin sattui olemaan paikalla ja viihtyi vieraana mainiosti.
Kiitoksia!
Professori Yrjö Blomstedt on Uudessa Suomessa 12.6.1979
kirjoittanut "kansanmielisen" pankin perustamisvaiheista, jotka
ajoittuvat vuosiin 1889-1890. Kysymyksessä on Kansallis-Osake-Pankki ja sen
90-vuotinen taival. Professori Blomstedt kirjoittaa parhaillaan pankin
historiaa. Henkilökuntalehti Oravan juuri ilmestyneessä no:ssa 10 (10/1979) on
häneltä jo seikkaperäinen kirjoitus asiasta. - Professori Matti Äyräpää kuului
pankin perustajiin ja hoiti mm. varojen keruuta Turun suunnalta
menestyksellisesti. -Pankin ensimmäinen väliaikainen toimistotilakin sijaitsi
silloin Matti Äyräpään omistamassa Lampan talossa. - Matin kasvot löytää
silloisten tunnettujen helsinkiläisten joukosta maalauksesta, joka riippuu
KOP:n pääkonttorin seinällä entisen Kämpin hotellille kuuluneessa huoneessa.
Matti Äyräpäästä tehdyistä lukuisista muotokuvista ehkä
kuuluisin. Akseli Gallén-Kallelan siveltimestä lähtenyt, on Hammaslääketieteen
laitoksen myötä muuttanut upouusiin työskentelytiloihin Ruskeasuolle ja
sijaitsee siellä laitoksen esimiehen professori Johannes Haatajan
virkahuoneessa. - Pidetäänpä mielessä, että mainitun "laitoksen"
edeltäjä, hammasklinikka, aloitti toimintansa Lampan talossa. - Tavanomaisten
päivälehtien mainintojen lisäksi Hammas lääketieteellisen laitoksen uusia
tiloja esitellään myös mm. Yhteishyvässä NO:t 43-44/22.10.1979 ja
Pääkaupunki-lehdessä 18.10.1979.
Matti Antero Äyräpäälle on 6.12.1979 myönnetty Suomen
Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan ritarimerkki. - Jotta ei sekaannusta
pääsisi syntymään, huomautamme, että hän on Adde Europaeuksen pojan Aarne
Äyräpään poika.
Uuttera avustajamme Kaarina Dehls ahkeroi Hampurissa
monenlaisissa puuhissa. - Viime kesänä Ilta-Sanomat haastatteli häntä
17.7.1979. Oli kesälomanaika ja Kaarina Suomessa käymässä. Tiiviisti kerrottuna
Kaarinan touhuista:
Me olemme saaneet Keskisuomalaisen 153/10.6.1979 , jossa Kaarina kertoo
Hampurissa olleesta "Suomi kauppapartnerina"-näyttelystä, sekä
Alstertalin ostokeskuksen Suomi-viikoista. Erityisesti viimemainittu oli Suomea
erittäin monipuolisesti esittelevä tapahtuma. - Presidentti Urho Kekkosen
vieraillessa toukokuussa 1979 Saksan Liittotasavallassa Kaarina kuului
reportterijoukkoon, joka Hampurissa seurasi arvovaltaisen seurueen joka
askelta. Tästä Kaarina on kertonut mm. julkaisussa Nuori Karjala no 6/ 1979 ja
Merimiehen ystävä no 6/1979 (Hampurin numero). Kiitos, Kaarina, niistä ynnä
sukuyhdistykselle toimittamastasi valokuvin varustetusta tervehdyksestä!
AHTI RYTKÖNEN ja VALOKUVAT
Marraskuun 1979 alkupuolella saapui Ahti Rytköseltä kutsu
valokuvanäyttelyyn, nimeltä "Savupirttien kansaa". Avajaiset olivat
15.11.1979, ja näyttelypaikka Valokuvamuseon studio Helsingissä. Ahti on
tunnettu taitavana valokuvaajana, joka perin vaatimattomin välinein ja
hankalissakin olosuhteissa kykeni ottamaan kuvia, jotka sanovat enemmän,
elävämmin ja selkeämmin kuin sujuvinkaan sanaseppo pystyy puheellaan
ilmaisemaan. Hänen jokainen valokuvansa on kuin dokumentti.
Esille pantu materiaali oli tarkasti ja harkiten valittu.
Siitä huolimatta, että kuvat olivat Ahdin kirjasarjasta "Savupirttien
kansaa - Tuohitorven mailta - Tuulastulilta ja karhumailta" tuttuja, tuli
niistä nyt sopivaan kokoon taitavasti suurennettuina uudella tavalla tuoreita
ja eläviä. joukossa oli tietysti runsaasti ennen näkemättömiäkin. - Ei ole
ihme, että monet Ahdin valokuvat ovat haluttua tavaraa niin koti- kuin
ulkomaistenkin kirjojen kuvittamiseen. Hyvä esimerkki tästä on mm.
"Aamukahvi Vatalan torpassa". Sitä juodaan kyllä ympäri maailmaa: -
Myös TV-ruudussa Ahdin kuvia esitetään.
Näyttelyllä oli hyvä yleisömenestys, niin erialojen
ammattien huippumiehiä kuin meitä tavallisia kansalaisiakin. "Europaeuksen
jälkeläisiäkin avajaispäivänä oli niin runsaasti, että olisi voitu vaikka oman
joukon kokous pitää ", tuumi eräs mukana olija, taisi olla Martti
Hirvensalo.
Julkisessa sanassa oli laajoja selostuksia näyttelystä,
valokuvin varustettuja tietysti. Kommentteja kuului: "Nostalgisen ihana näyttely".
"Rytkönen oli ilmeisesti ensimmäinen, joka huomasi esittää erilaisia
kansanomaisia työtapoja kuvasarjoin jo 20-luvun puolivälissä. Myöhemmin tämä
menetelmä yleistyi kaikkialle maassamme:'
Tässä vain pari mainintaa lehdistä saksittuna.
Taiteen keskustoimikunta oli myöntänyt apurahan Ahdille
näyttelyn toimeenpanemista varten.
Pertti Äyräpää: Yhdistyksen vuosikokous 29.9.1979
Tämän vuoden vuosikokouksen pitopaikaksi oli hallitus
valinnut Yrittäjänaisten kokoushuoneiston Fredrikinkadulla Helsingissä ja
ajaksi 29.9.1979. Vaikka paikka oli yhdistykselle uusi, oli kokoukseen tien
löytänyt 32 henkilöä.
Kokousta valmistelemassa oli toimikunta, johon kuuluivat
Taimi Kyyrö ja Kirsti Salminen sekä ohjelmatoimikunnassa Ville-Pekka Kyyrö ja
Riitta Smeds. Lisäksi oli Eeva Laineen johdolla joukko avuliaita yhdistyksen
jäseniä auttamassa tarjoilussa.
Kokouksen avasi Taimi Kyyrö.
Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Jorma Rytkönen.
Sihteerinä toimi Pertti Äyräpää.
Kuultiin vuosikertomus v. 1978 sekä tilikertomus samalta
ajalta, ynnä tilintarkastajain lausunto. Vahvistettiin tilinpäätös ja
myönnettiin tili- ja vastuuvapaus yhdistyksen hallitukselle.
Yhdistyksen jäsenmaksuksi v. 1980 määrättiin 10 markkaa
kaikilta 18 vuotta täyttäneiltä jäseniltä.
Esimieheksi valittiin vuodelle 1980 edelleen Taimi Kyyrö
yksimielisesti. Hallituksen uusiksi jäseniksi valittiin Riitta Karasvirta ja
Kari Rytkönen sekä uudelleen Riitta Smeds ja Pertti Äyräpää. V. 1980 tilejä
tarkastamaan valittiin Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen sekä varalle Risto
Voipio ja Sirkku Malkavaara.
Kokous päätti lähettää terveiset sähkeitse yhdistyksen
kunniajäsenelle Ella Kituselle.
Kokouksen virallisen osan lisäksi oli ohjelmassa mm. Taimi
Kyyrön esitelmä ns. Lampan talosta sekä perinteistä kuorolaulua. Tälle
perinteelle näyttää olevani tulossa myös uusia osallistujia, sillä Ville-Pekka
Kyyrön tytär Virva Tuulikki (ikä 1 v 3 kk) ja Riitta Smedsin pojat Sampo (4,5
v) ja Lauri (2v) olivat innolla mukana johtamassa kuoroa sekä esittivät myös ex
tempore tanssiesityksen. Kyyröjen puolelta ainakin on olemassa vahva
musiikillinen perintö, sillä Virva Tuulikin isänisänisänisä oli ammatiltaan
kanttori, rakensipa pienet urutkin, ja suvussa on muitakin musikaalisia
henkilöitä.(Latojan huom.:).
Saimme myös nauttia suvun naisväen valmistamista
leivonnaisista ja pikkulämpimistä.
Kuultiin yhdistyksen jäseniltä vuosikokoukseen saapuneet
tervehdykset. - Tutustuttiin Ahti Rytkösen tuomaan sukuamme koskevaan
mielenkiintoiseen kirjallisuuteen. Ilta jatkui pitkälle rattoisan seurustelun
merkeissä.
Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n toiminnasta toimintakaudelta 1.1.1978-21.12.1978
Kulunut toimintakausi oli yhdistyksen 30. Yhdistyksen
jäsenmäärä oli toimikauden alussa 140. Vuoden aikana liittyi 30 uutta jäsentä ,
yksi kuoli, yksi erosi, joten vuoden lopussa jäsenmäärä oli 168. Yhdistyksen
esimiehenä toimi Taimi Kyyrö, muut hallituksen jäsenet olivat Erkki Hirvensalo.
Ville-Pekka Kyyrö, Eeva Laine, Kauko Laine, Liisa Leiwo, Sirkka Montonen, Jorma
Rytkönen, Kirsti Salminen, Riitta Smeds. Matti Äyräpää ja Pertti Äyräpää.
Varsinaisina tilintarkastajina ovat toimineet Bette Hirvensalo ja Pekka
Salminen sekä varatilintarkastajina Paula Rytkönen ja Risto Voipio.
Hallitus valitsi varaesimieheksi Erkki Hirvensalon,
rahastonhoitajaksi Jaakko Äyräpään ja sihteeriksi Pertti Äyräpään, kaikki
uudelleen.
Hallitus on pitänyt vuoden aikana kuusi kokousta.
Yhdistyksen lehti Sukusanomat on ilmestynyt kaksi kertaa. N:o 57 toukokuussa ja
n:o 58 joulukuussa. Joulukuun lehden liitteenä lähetettiin Anna-Liisa Laineen
laatima yhdistyksen historiikki.
Sukusanomien toimituskuntaan ovat kuuluneet Taimi Kyyrö,
Antti Rasilo ja Kirsti Salminen.
Suvun henkilörekisteriä ja sukutaulua valmistelevassa
työryhmässä ovat toimineet Taimi Kyyrö, Ville-Pekka Kyyrö ja Jorma Rytkönen .
Suurin osa perustietolomakkeita on jo palautettu ja järjestetty.
Suvun muotokuvien luettelointihanketta on hoitanut Marjatta
Äyräpää. Luettelo voitiin jo jakaa sukukokouksen yhteydessä.
Kauko Leiwo järjestelee edelleen valtion arkistosta
palautettuja kirjekuoria. Työnsä tuloksista hän piti esitelmän sukukokouksessa.
Hallitus perusti marraskuussa toimikunnan tutkimaan suvun
vanhojen lähinnä A.J. Europaeuksen ja D.E.D. Europaeuksen hautojen hoitoa.
Toimikuntaan kuuluu Taimi Kyyrö, Kauko Laine ja Matti Äyräpää. Työ on vielä
kesken.
Vuosikokous ja samalla yhdistyksen 30-vuotisjuhlaa
valmistelevaan toimikuntaan kuului Taimi Kyyrö, Erkki Hirvensalo ja Pertti
Äyräpää. Vuosikokous ja 30-vuotisjuhla pidettiin Anja Pöyhösen luona Haapaveden
emäntäkoululla 22 ja 23 pnä heinäkuuta 1978. Anja Pöyhönen oli järjestänyt
majoituksen ja ruokailun. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Anja Pöyhönen ja
sihteerinä Sirkku Malkavaara. Kokouksessa oli läsnä 64 jäsentä.
Vuosikokous valitsi yksimielisesti yhdistyksen
kunniajäseneksi Ella Kitusen hallituksen esityksen perusteella.
30-vuotisjuhlassa oli läsnä 88 suvun jäsentä seuraavasti:
Anders Theodor E:n sukuhaarasta |
11 |
Natalia Rytkösen " |
29 |
Tekla Valtavuon " |
15 |
Nora Pöyhösen " |
34 |
Ohjelmassa oli historiikki ym esitelmien lisäksi mm kuoro-
ja yhteislaulua sekä lasten esittämä näytelmä. Juhlapäivien kulku
kokonaisuudessaan on kerrottu Sukusanomien n:ossa 2/1978 (58).
Yhdistys on lisännyt valtionarkistossa tallennettuavana
olevaa arkistoaan A.J. Europaeuksen ja A.J. Rytkösen saarnoilla (18 + 829).
Näiden käytöstä luettelointia varten on jo saapunut kaksi ilmoitusta.
Yhdistys on muistanut suvun jäseniä heidän merkkipäivinään,
mikäli nämä ovat olleet tiedossa, kukin tai sähkein.
Kari-Pekka Äyräpään omaisille lähetettiin adressi ja hänen
siunaus tilaisuuteensa esimies toimitti kukkia.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1978 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan mk 513,40 osoittaen mk 504,33 tappiota. Toivo Valtavuon rahaston
pääoma oli vastaavasti mk 1.972,51 osoittaen mk 96,44 voittoa.
Yhdistys on kuulunut vuosijäsenenä Suomen
sukututkimusseuraan.
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n Tilinpäätös 31.12.1978
Tase:
Vastaavaa
Rahaa kassassa
|
0,57 |
|
" pst:llä
|
- |
|
" KOP
|
101,70 |
|
" " /TV)
|
817,51 |
919,86 |
Osakkeet
|
516,06 |
|
" (TV)
|
1050,00 |
1566,05 |
|
mk |
2.485:91 |
Vastattavaa |
|
|
Pääoma 1.1.78
|
1017,73 |
|
Tappio
|
504,55 |
513,40 |
TV:n rahasto 1.1.
|
1876:07
|
|
korot
|
30,44 |
|
osingot
|
66,00 |
1972,51 |
|
mk |
2.485,91 |
Tuloslaskelma: |
|
|
Tuotot jäsenmaksuista
|
+1.097,00 |
+1.097,00 |
Kulut lehdista t postitus
|
928,87 |
|
Vuosikok.kutss järj. |
186,00 |
|
Adressit, sähkeet, kukat
|
250,00 |
|
Suomen sukututk.yhd.
|
30,00 |
|
Muotokuvaluettelot
|
196,00 |
|
Jäsenmaksukarhuaminen
|
60.25 |
-1.651.12 |
|
|
- 554,12 |
korkotuotot
|
14.59 |
|
osingot
|
35.20 |
+ 49.79 |
Alijäämä
|
mk |
- 504,33 |
Osakkeet 16 kpl KOP:n osakkeita
" (TV)30 " " "

Menneitä sukupolvia Alamaan kesässä v.1911
|