
|


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1978 Toukokuu No 1 (57) ISSN 0356-0791 (Painettu)
Anja Pöyhönen: TERVETULOA
Kun professori Aarne Äyräpää vuosisadan
alkupuolella usein vieraili serkkujensa luona ensin Haapaveden pappilassa, myöhemmin
Alamaalla, minne kasvitarha- ja keittokoulu siirtyi, hän oppi matkoillaan
tuntemaan Haapaveden pitäjän varsin tarkoin. Siitä kertoo hänen kirjoituksensa
Suomen Matkailijayhdistyksen lehdessä vuonna 1914. Tämä varsin pitkä ja
erinomainen kirjoitus, jonka sain lainaksi Taimi Kyyröltä, tulee ilmestymään
kokonaisuudessaan sanomalehti "Pyhäjokiseudussa". Se ikäänkuin
pohjustaa sitä heinäkuun tapahtumaa, kun A.J. Europaeuksen jälkeläiset
kokoontuvat tänne Haapaveden Alamaalle heinäkuun 22-23 päivinä, sukuyhdistyksen
syntysijoille.
Tervetuloa!
Kolme vuosikymmentä on kulunut yhdistyksemme perustamisesta.
Monet heistä, jotka olivat silloin perustajia, ovat jo poismenneet, keski-ikäiset
eläkeläisiä, silloinen nuoriso on nyt keski-iässä, ja he, jotka silloin
riemukkaasti konttasivat pihanurmikolla, ovat nyt parhaassa toimeniässään, ja
te - nykyajan nuoriso - vähän vuosia takananne toivottavasti paljon
edessänne ette ole näillä maisemilla käyneetkään.
Teille kaikille: sydämellisesti tervetuloa!
Tulkaa ja ihastelkaa Haapavetisiä maisemia: Haapavesi onkin
kaunis katsella, mukava se on elettäväksikin, mutta perin laaja kerrottavaksi.
Mainitsen teille vain muutamia tietoja.

Koulun vanhoja rakennuksia, vasemmalla entinen päärakennus
Haapavesi on edelleen maatalousvaltainen kunta, 43 %
lukeutuu maataloudesta elävään väestönosaan, teollisuudesta elää 15 %,
rakennustöistä 10 %, kaupankäynnistä 10 %, muista palveluista ja liikenteestä
20
Haapaveden kunta kertoo mielellään teollisista
toimipaikoistaan seuraavat suurimmat:
Osuuskunta Pohjolan Maito |
työntekijöitä |
270 |
Poikkiluhta |
- " - |
100 |
Misstex |
- " - |
85 |
VAPO |
- " - |
50 |
Salvostalo |
- " - |
50 |
Haapavesi Oy |
- " - |
50 |
Pohjolan Maito valmistaa maitojauheita, Edam-juustoa,
voita, jogurttia ym., Poikkiluhta autojen varaosia, suodattimia ja
pakoputkisarjoja, Misstex naisten pukuja ja takkeja, VAPO nostaa turvetta,
Salvostalo valmistaa rivitaloja ja omakotitaloja, ja Haapavesi Oy on
vientisaha, joka tekee myös palkkeja rakentajille.
Haapavesi on myös koulupitäjä. Tänne perustettiin 1870
Pohjois-Suomen ensimmäinen maaseutukansakoulu, 1893 nykyinen emäntäkoulu, 1896
kansanopisto ja 1919 yliopistoon johtava oppikoulu, joka sekin on ensimmäinen
maaseudulle perustettu Oulun läänissä. Viimeisenä saimme 1962 kuntainliiton
ammattikoulun.
Haapavedellä oli vuosisadan alkupuolella paljon virkamiehiä,
enemmän kuin naapuripitäjässä. Täällä toimi kesäisin myös kylpylaitos, niin että entiset
tiedot kertovat Haapaveden kirkonkylällä puhutun kesäisin enemmän ruotsia kuin
suomea. Haapaveden maisemakuvaa kaunistavat lukuisat järvet. Jos järvien
luetteloon lisätään myös isokokoiset lammet, lukumäärä on 31. Ei ihme, että
naapuripitäjät ihmettelevät, miksi haapavetiset saivat kaiken vesialueen ja
toiset jäivät ilman. Täällä on uintipaikkoja, muualla on uitava matalissa
joissa ja soranottokuopissa.

Nora Pöyhönen
Vielä muutama sana tästä "meidän" emäntäkoulustamme. Nora Pöyhösen
perustama ja lastensa ylläpitämä koulu toimi yksityisenä kouluna vuoteen 1955,
jolloin se myytiin valtiolle. Koulun nimeksi ei silloin esityksestämme
huolimatta saatu "Nora Pöyhösen emäntäkoulu", sen sijaan koulun yhteyteen
perustettu koulutila on viralliselta nimeltään Nora Pöyhösen koulutila.
Koulutilalla on maata kaikkiaan 305,89
ha, mistä viljeltyä peltoa noin 62 ha. Koulutila tuottaa maitoa ja lihaa sekä
monipuolisesta puutarhastaan kukkia ja vihanneksia. Koulun ja koulutilan
henkilökuntaa on 16 vakinaista sekä vuosittain kymmenkunta erilaista
harjoittelijaa. Emäntäkoulussa on tällä hetkellä oppilasvahvuus 86,
mahdollisesti vuoden lopulla voidaan ottaa 30 oppilasta lisää. Vuonna 1997
emäntäkoulu koulu sai uuden päärakennuksen. Vanha päärakennus kuuluu
nykyisin museoviraston suojelemiin kohteisiin ja vanhan puiston ympäröimänä se
on hyvin kaunis ja suosuosittu retkeilykohde Haapavedellä kuten koko
emäntäkoulukin. Onhan se eräänlainen muistomerkki lahjakkaan naisen
elämäntyöstä, naisen ja perheen. Kaikki he kuitenkin aina ovat muistaneet
jälkeentuleville teroittaa: Vähän ihmisvoimaa - ylin siunaus Herran
Metäällä vielä työtä tekevät perheinemme toivotamme teidät
kaikki tervetulleiksi. Meillä on jopa sellainen ylellisyys kuin
"poutapovari", joka on ennustanut edellä mainitun viikonlopun sääksi "kaunista ja
lämmintä". Mikä voisikaan sitten olla onnistumisen esteenä!
Heikki Rytkönen: MITENKÄ TÄÄLLÄ TYÖTÄ TEHDÄ
Mitenkä täällä työtä
tehdä,
täällä kuurankankahalla,
näillä kylmillä kylillä
pohjan jäisellä povella?
Täällä hanki hallitsevi
valta jäinen vallitsevi
huurre hongissa asuvi
nietos niemien nenässä.
Mitenkä täällä työtä
tehdä
ellei lämmöllä sydämen,
rinnan tuntehen tulella?
Jos on lientyis lieden lämmin,
sydän sykkii lämpimämmin,
jos on jäätyis järven pinta,
kiivahammin kohoo rinta,
jos on joutuu illan rusko,
elää sydämessä usko,
usko voimaan aattehien,
usko suurehen, hyvähän.
Runovihkosta "Kärsäheiniä" v. 1904, käsikirjoitus
MAAILMANMATKOILLA Unto Rytkönen: TIISKERIN MATKASSA PERSIANLAHDELLE (jatkoa edellisessä numerossa olleeseen; matkan loppu)
Laivassa henkilökunnan elämä on tietysti
tavattoman yksitoikkoista. Kahteen ja puoleen kuukauteen maata ei juuri nähdä. Miten
sitten saada aika kulumaan? Tietysti keräännytään yhteen omiin porukoihin, juodaan
olutta. Tupakkaakin menee paljon. Laivan puolesta koetetaan järjestää
monenlaista.
Silloin kun Guineanlahti
ylitetään matkaten pari viikkoa
"pelkkää suoraa viivaa"quot;, päällikkö
järjestää juhlat helikopterikannen tuntumassa. Silloin grillataan filettä ja
makkaraa ja kyljyksiä, tarjolla on hedelmiä ja viiniä. Kaiken kukkuraksi
pannaan tanssiksi, ja on oikein mukavaa. Tanssimusiikki on vaatimatonta,
omatoimisesti radiolähetyksistä nauhurille otettua. Ja tanssitaan kengittä,
siis sukkasillaan tai paljain jaloin. Tunnelma on sangen erikoislaatuinen.
Ympärillä oleva tropiikin yö on kuin samettia, ellei tuuli käy. Koneet
jyskyttävät, elämys on kummallinen. Minä olin tietysti humussa mukana. Kun
juhlan jälkeen lähdin hyttiini, ensimmäinen konemestari tuli minua saattamaan
ja sanoi: "Sinä olet hieno mies. Sinä tanssitit kaikki meidän tytöt."
(Latoja: "Oliko niitä paljonkin?", ihmetteli sukulaisjoukko.
"Kymmenkunta", kuului Unton vaatimaton vastaus.)
Laivan yliperämiehellä oli
koko perheensä, vaimo ja kaksi lasta, matkalla mukana. Tyttö oli n. 10-vuotias.
Poika, Marko nimeltään, vietti 5-vuotissyntymäpäiviään laivalla. Silloin
hän päättäväisen näköisenä marssi ahterista fööriin laivan päällikön
huoneeseen, kietoi kätensä päällikön kaulaan ja sanoi: "Kuules, kippari, tänään
on minun syntymäpäiväni. Minä täytän viisi vuotta ja tarttis olla kuulema
konjakkia." Kippari meni kaapilleen, antoi Markolle pullon, jonka pohjalla
oli tilkkanen juotavaa. Marko lähti vaeltamaan takaisin, ja iltapäivällä
päällystömessissä juotiin sitten konjakkia kahvin kanssa.
Nimipäivääni, 5. päivä
heinäkuuta, en minä ollut etukäteen osannut "noteerata".
Yllätyksekseni heti aamulla kahviaamiaiselle tultaessa konepäällikön
tyttöystävä tuli salonkiin käsi ojossa: "Onnea Untolle;" Päällikkö
sanoi tämän tietävän sitä, että minun täytyi laittaa pöytä koreaksi
iltapäivällä. Niin sitten meidän messityttö yhdessä stuertin kanssa loihti
hirvittävän suuret leivokset, ja niin juotiin Unton-päivän kahvit
tupakkasalongissa. Minulle oli tehty onnitteluadressi, jonka teksti oli
taitavasti sommiteltu kuvalehdistä leikatuista sanoista ja kirjaimista.
Ensikertalaisten kastaminen
päiväntasaajalla on jo aikaisemmin ollut puheena. Sehän on matkan
"kohokohta" varsinkin niille, jotka ovat jo aikaisemmin seremonian
läpikäyneet. On tosin viisainta pitää kastetodistus, certifikaatti, matkoilla
mukana, jotta ei joudu uusintaan. Minullekin annettiin komea, monivärinen todistus, Neptunuksen
myöntämä ja laivan päällikön allekirjoituksellaan vielä varmentama, siis
erittäin hieno asiapaperi. Jäljennös siitä, tosin vain musta-valkeana,
samoin kuin kaavio tankkerin palontorjuntalaitteiden sijoituksesta, asia josta
tämän lehden joulukuun 1977 numerossa (56/1977) on ollut puhe, ovat seuraavilla
sivuilla (ss. 7 ja 8).

Palontorjuntalaitteiden sijoitus tankkerin, tosin Enskerin kannella, mutta Tiiskerissä systeemi on sama
Matkan
aikana - 3 p:nä elokuuta sattui olemaan syntymäpäivini, täytin 71 vuotta.
Tämäkin tapahtuma oli herättänyt huomiota, ja jälleen tuli adressi.
Allekirjoittajina oli koko henkilökunta. Markokin oli oppinut laivalla
kirjoittamaan, ja niin oli hänenkin allekirjoituksensa adressissa. Ihmetyttää,
kuinka siellä niin viitsivätkin ja osasivat valmistella tuollaisia ilon
aiheita: Meidän messityttömme ja hänen kaverinsa, miehistön messityttö,
laittoivat vielä erikoisadressin ja ompelivat minulle lahjaksi Tiiskeri-lakin.
Sitä varten he pihistivät puosulta purjekangasta. Sähköttäjällä oli varastossa
Nesteen merkkejä, ja sellainen kiinnitettiin lakkiin. Ensin se aiottiin panna
eteen, mutta kapteenin neuvosta merkki laitettiin sivulle, jotta siitä ei
tulisi virkalakkia.
Viime
kesänä (tarkoittaa kesää 1976) kun Taimi oli maalla Lohjalla minulle seurana ja
laittoi ruokaa ja teki "huushollia", soi puhelin. Siellä oli
Tiiskerin miehistön messityttö. Hän on lohjalainen ja oli parhaillaan lomalla.
Hän kertoi laivan päällikön antaneen käskyn ottaa ehdottomasti yhteyttä minuun
ja tuoda koko laivaväen terveiset. Taimin kanssa sitten haimme hänet Lohjalta
meille, ja päivästä muodostui oikein rattoisa. Taimi laittoi ruokaa, minä
näytin maisemia, uitiin ja otettiin aurinkoa.
Parin
päivän päästä menimme hänen luokseen vastavisiitille. Saimme kuulla, että
Tiiskeri oli arviolta kolme viikkoa myöhässä. Laivan potkurin koneisto oli
mennyt rikki - asiasta oli sanomalehdissäkin - ja piti tilata
hinaaja. Niin sitten hinattiin Tiiskeriä 500 km sivutuulessa Etelä-Afrikkaan.
Koneiston korjaus kesti arviolta kolme viikkoa. Aikamoinen viivytys se oli,
mutta nyt oli laiva tiettävästi jo omin voimin matkaamassa eteenpäin.
Paluumatkalla
jätimme osan lastista Vilhelmshafeniin, niin että päästiin läpi Tanskan
salmista. Oli outoa nähdä jälleen pensaita ja puita, ja oli suoranainen elämys
olla lujalla maalla, nähdä taloja ja ihmisiä. Täällä laivaväki jo puhui:
"Viikon päästä tullaan Porvooseen. Muistatkos, mitä silloin
tapahtuu?" "Minä jään lomalle." Tällä tavoin miehet puhuivat
aivan kuin pojat sotaväessä.
Voi
todeta, että heidän elämänsä on kummallista, karua. Ei siinä mitään
romantiikkaa ole. Ja sitä me, jotka heidän vaaroista piittaamattoman,
sisukkuutta kysyvän työnsä tuloksena saamme käyttöömme jokapäiväistä elämäämme
helpottavaa ja mukavoittavaa, energiaa antavaa ainetta, harvoin tulemme
ajatelleeksi, mitä kaikkea sen kuljettaminen merenkävijöiltä vaatii. Ei ihme,
että laivaväki ilahtuu rantaan päästessään. Mutta, kun muutama viikko on
kulunut, katseet alkavat taasen tähyillä satamaan: näkyisikö siellä jo laivaa,
että pääsisi mukaan? Mitä varten nämä ihmiset menevät merille? Osalle merille lähdön syynä
on ollut vakava ammattiin hakeutuminen, ammattiin, johon valmistutaan
opiskellen, merikoulun kautta. Osalle merille lähdön syyt ovat
sattumanvaraiset, monenkirjavat elämänkohtalot, ja laivaan hakeutuminen
harkitsematta tapahtunut. Mutta ammatiksihan merillä olo silläkin tavalla on
monelle muodostunut.
Tässä
oli tämä tarina.
Heikki Rytkönen: KAARNALAIVA
Tein lapsena kaarnasta
laivan
ja tuohesta purjehet sen,
ja täynnä sen toivoa laitoin
kotilahteni laineillen.
Ja laiva se laineilla
kiikkui
ja purjeht pullistui,
ja uljaana laivani liikkui
ulapoiden aaltoja ui.
Ja se kulkevi
kultamaihin,
ihanteiden saarien luo,
ja sieltä se Ahtolan aarteet
ja Onnelan ihmehet tuo.
Nyt rannalla kaivaten
katson,
ei venhettä kuulu, ei.
Lie kaiketi toivoni turha,
meren myrskyt purteni vei.
Runovihkosta "Kärsäheiniä", käsikirjoitus v. 1904
KIRJE BERTHA-SISARELLE
Karin Äyräpää on SUKUSANOMIEN käytettäväksi antanut miehensä
Arvi Europaeuksen (sittemmin Äyräpää) kirjeen, arvellen siinä olevan sisältöä
koko suvunkin luettavaksi. Kirje on päivätty Helsingissä 28 p:nä tammikuuta
1918. Ikää sillä on siis saman verran kuin Suomen valtiolla näinä päivinä.
Kirje on kirjoitettu aikana, jolloin maassamme elettiin varsin jännittyneen
ilmapiirin vallitessa.
Kirje alkaa: "Rakas sisar
Tervehdys lämmin täältä päin. On viime aikoina ollut sellaista touhua ja
kiirettä, että ei ole ehtinyt paljon omaisiaan muistelemaan Nyt on tässä pieni
loma-aika, kun on taas saanut kaikki järjestykseen, tosin kaikki on vaan
tyyntä myrskyn edellä. Olen hommannut yhtä ja toista. Liikeasioita oli minulla
yhteen aikaan aika paljon ja onnistuin ensi alussa koko hyvin. Olin yhteen aikaan
ansainnut useampia tuhansia. Mutta sitten tuli pieniä pettymyksiä, sain vähän
rökkiini jääden kuitenkin noin 3000 mk voitolle. Hyvähän se oli niinkin."
Arvi Europaeus oli rovasti A.J.Europaeuksen vanhimman pojan
Anders Theodorin ja täkän vaimon Maria Kristiinan -s. Riikonen -
nuorin lapsi, vuonna 1894 syntynyt. Äiti kuoli pojan ollessa kahdeksan vuoden
ikäinen, isä neljä vuotta myöhemmin. Arvin koulukaupunki oli Kotka, missä
Bertha Europaeus (myöh. Äyräpää), kymmenkunta vuotta Arvia vanhempi sisar -
hänellehän kirje on osoitettu -toimi opettajana, aikaa myöten myös
rehtorina sikäläisessä tyttökoulussa. Ylioppilaaksi tultuaan Arvi valitsi
metsänhoitajan uran. Kirjeen kirjoittamisen aikoihin tultaessa hän on
parhaillaan lukemassa lopputenttejään, tietysti Helsingissä. Opintoihin
syventyminen sujuu sillä hetkellä vaivalloisesti. Ja syy tähän käy kirjeestä
selville
"------ Nykyään olen konsentreerannut kaikki tarmoni
lukemiseen se kun tahtoi alussa vähän syrjääntyä. Vähän vaikeaa on tozin
ajatuksiaan koosta pitää, kun valtiolliset tapahtumat tuppaavat olemaan
mielässä. Nytkin tässä tunnutaan olevan ratkaisun edessä. ----- Nyt nähtävästi
on kansa saanut tarpeekseen. Sen sisu alkaa jo nousta. Se on suomalainen veri
nuijasodan ajoilta, joka alkaa kuohua ....."
Ajattelemista riittää edelleen:
"Olen ollut kahden vaiheilla lähteäkö ja heittää luvut tai pysyäkö
paikoillaan. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pysyä täällä, mutta sitten
kun se alkaa ja se kai alkaa kohta, saa jäädä luvut, sillä silloin tarvitaan miehiä,
tarvitaan sellaisia, jotka uskaltavat kuolla."
Arvin päätös lähteä rintamalle kypsyi pian kirjeen
kirjoittamisen jälkeen, ehkäpä se oli hänelle jo selvä asia, josta hän ei vielä
suoranaisesti tahtonut sisarelleen ilmoittaa. Isänmaan asioita pohtiessa
intomieliselle nuorukaiselle on samalla valjennut, kirkastunut läheisten
henkilöiden sukulaisten, ystävien, merkitys ja samalla kasvanut halu pitää
heistä huolta. Arvi lopettaa kirjeensä:
"On niin kummaa katsella maailmaa nykyään, on ikäänkuin
uudestaan syntynyt. Ja kaikki kaunis ja hyvä mitä maailmassa on, on ikäänkuin
paljon läheisempää ja rakkaampaa. Omaiset, koti, toverit, koko Suomi, on kuin
oma pikku vaimo, on kuin pala omaa itseään, jonka puolesta on valmis tekemään
vaikka mitä.
Niin, sisko rakas,kaikki te, varsinkin sinä ootta nyt paljon
lähempänä minua kuin koskaan ennen. Nyt vasta huomaan, mitä verisiteet
merkitsevät. Niin, minä kai olen usein ollut paha, olen tuollainen kesyttämätön
luonne, mutta toivottavasti sinä annat mulle anteeksi, annat tällaisena suurena
kansallisena hetkenä, unohdat kaiken kiittämättömyyteni, sillä kaikista
ihmisistä olet sinä ainoa, johon olen syvemmin kiintynyt, syvemmin kuin ehkä
itse arvaatkaan. Monta kertaa kun laiskuus ja haluttomuus työhön on minua
vaivannut olen aina ajatellut sitä raskasta työtaakkaa, jonka sinä olet
elämässäsi saanut kantaa ja kantanut vielä nurisematta. Silloin olen minä aina
tarmolla ryhtynyt pyrkimään eteenpäin, voidakseni taas vuorostani tukea sinua,
kun väsymys ja vanhuus sinut saavuttaa. Kaikki mistä nyt sanon, se lähtee
sydämestä, ilman vilppiä ja kaunistelun halua, uskot kai sen hyvä sisko.
Ehkä tässä vielä elämme tämän ajan yli ja ehkä silloin
onnikin meille hymyilee. Ehkä ensi kerran kun tavataan, Suomen kansa on
kokoontunut yhden lipun, isänmaallisuuden alle. Ehkä silloin on kevät, kaunis
Pohjan kevät, Suomen kevät. Ehkä silloin pilvetön, kirkas kevättaivas tämänkin
kansan yllä kaartuu .........
Jos niin pitkälle päästään, niin silloin elää tässä maassa taas kansa, joka
keväänsä keskellä pystyy enemmän toimittamaan kuin me aikaisemmin eläneet.
Hyvästi vaan, hyvä sisar ja voi hyvin. Jos olet väsynyt tai
sairas ilmoita, voin lähettää täältä rahaa, että saat vähän levähtää.
Veli Arvi "
Arvi kuoli v. 1934. Hänen Bertta-sisarensa elämänlanka
katkesi paljon myöhemmin, v.1961.
Kirjettä luki: Taimi Kyyrö
HENKILÖTIETOJA
09.01.1978 |
Aune Äyräpää 80 vuotta |
20.01.1978 |
Anneli Äyräpää, s. Havupuu 50 vuotta |
12.03.1978 |
Taisto Aaltio 60 vuotta |
31.12.1977 |
Kihlauksensa julkaisseet Antti Aleksi Samuel Lehtonen ja Aino-Sisko Viikki Espoosta |
23.03.1978 |
Syntynyt terve tyttö Marjukka ja Jorma Turuselle Ilomantsiin.
Vielä "nimittämätön" pienokainen on Kauko ja Liisa Leiwon seitsemäs lapsenlapsi,
mutta heidän ensimmäinen tyttärentytär. |
01.04.1978 |
Nora Pöyhösen kuolemasta 40 vuotta |
SUKUSANOMIEN joulukuun numeron Henkilötietoja-osastoon
oli päässyt pujahtamaan pari virhettä.
Erehdyksessä oli keräilytietoihin päässyt pujahtamaan virhe,
joka teki Kirsi Annukka Mäkisestä viimekesäisen vauvan. Kirsihän on jo iso
tyttö, oikein koululainen, syntynyt v. 1969.
Selma Kristina HÄLLSTRÖMIN sukunimi oli erehdyksessä
muuttunut Pankakoskeksi.
Olkaa hyvät, korjatkaa virheet. Pyydämme anteeksi erehdyksiä.
SUKU NAURAA
Talvi Rytkönen: Kansan kiusauksia
Tammikuussa
kansa koittaa
suuret kiusaukset voittaa,
konsa yhteiskunta vaatii,
että itse kukin laatii
tuloistansa tiedoituksen
eli veroilmoituksen.
Unohtaa ei saisi kukaan
tiedot omantunnon mukaan
sekä kautta kunniansa
ihan oikein antavansa.
Hämeenlinna 27.1.1976
Talvi Rytkönen. Mies vai nainen tyttö vai poika?
Jos
on Matti, Jussi, Ari,
Hannu, Markku. Jaska, Jari,
Asko, Esko tahi Jukka,
kaikilla on pitkä tukka.
Tyttölapsiks heitä luulis,
ellei äänestänsä kuulis
tahi parta joskus näyttäis,
mitä "titteliä" käyttäis,
ettei erehtyis sen verran,
että neidiks sanois herran
taikka poikaa tytöks hokis,
arvata vaikka sen kokis.
Puvusta ei lainkaan tiedä
mihin luokkaan pitäis viedä
nuori mies tai nuori nainen
muoti kun on samanlainen.
Tiedon, arvailujen summa:
Kyll' on ihme sekä kumma.
Paha on, jos heill' on ero!
Kuka onkaan ollut nero
joka temput moiset keksi
että melkein rikokseksi
julistetaan mielipiteet,
joilla ehkä vankat siteet:
Jumala loi ensin miehen
eikä jäänyt puolitiehen,
teki avun sopivaisen:
miehen kylkiluusta naisen.
Pakostako samanlainen
karski mies ja hento nainen!
Enok Rytkönen: Muuan syntymäpäiväonnittelu
Ella
mamma mahtavainen
Liska mamselli "lihava"
Matti poju matalainen
Keisarinnakin "kapea"
mummusi mukana muiden
Rengon reippaat nuorukaiset
"Kesäpoikasen" keralla
haluavat hartahimmin
Sulle suuria hyviä
kaunehinta kaikenlaista!
9.11.1928, Isä-II
POIMINTOJA
MATTI ÄYRÄPÄÄN palkinnon v. 1978 sai professori Kari
Cantell. Hän on usean vuoden ajan johtanut Kansanterveyslaboratorion ja Punaisen
Ristinveripalvelun yhteistyönä tapahtuvaa interferonin
tutkimusta. - Interferon on 20 vuotta sitten löydetty valkuaisaine, jonka
valmistukseen käytetään veren valkosoluja.
Sitä kokeillaan virustautien ja syöpäsairauksien hoitoon eri puolilla maailmaa.
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA tarkastettiin 4.2.1978
filosofian lisensiaatti Matti Leiwon väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus
yleisen kielitieteen alalta. "Keskisuomalainen" (ilmestyy
Jyväskylässä) kertoo tutkimustyön sisällöistä seuraavaa: Tutkimuksessa on
kuvattu viivästynyttä kielenkehitystä ääntäminen, taivutuksen, lauseopin ja
eräiden merkitysopillisten ja kielen käytön näkökohtien kannalta. Tällaiset
kieliopilliset puutteet ovat alkujaan kieliopillisia yksinkertaisuuksia, joita voi esiintyä myös
normaalissa kielenomaksumisessa. Kielenkehitykseltään viivästyneillä lapsilla
puutteet jäävät kielioppiin pysyvämmin ja häiritsevät kehitystä vastakin.
Käytännön merkitystä tutkimuksella on suunniteltaessa kielenkehitykseltään
viivästyneiden lasten puheterapiaa ja diagnoosimenetelmiä.
UUDEN SUOMEN palstoilla 24.2.1978 oli jälleen asiaa
viiden vuosikymmenen takaa: 24.2.1928, karkauspäivänä, ANSSI (Antti Rytkönen)
tuo tiettäväksi:
On vakaa vaaran päivä tää
näät luoksesi sun tiet
mon' ohjaa pieni polkkapää,
jos poikamies sä liet.
Vaan silloin varo sydäntäs
se että kestää vois,
ja heikoll' ettet hetkellä
sä tuota antais pois;
Seuraavankin päivän (25.2.1928)
teemasta, jääkärien saapumisen 10-vuotispäivästä ANSSI on runon
rakentanut:
Ne järeät
jääkäriparvet
ne saapuivat merten takaa
kun kansalla juur' oli täällä
elon, kuoleman kamppailu vakaa.
Ja heräsi uusi usko:
Viel' alennuksestansa
maa nouseva, vierahan vallan
on suistava Suomen kansa.
ME -lehdessä 14.12.1977 on artikkeli otsikolla
"KUN MAISTRAATTI KIELSI JOULUPUKKEJA KULKEMASTA". Ja todella,
satakunta vuotta sitten näin todella on tapahtunutkin. Eivät tiernapojatkaan
saaneet esiintymisasuissaan kaduilla kierrellä eivätkä taloihin mennä. Sakko -20
hopeataalaria - oli uhkana tottelemattomuudesta.
Varsinaisesti artikkeli kiinnosti meitä kuitenkin
toisesta syystä. Siinä nimittäin kerrotaan helsinkiläisistä kauppaliikkeistä,
jotka varustivat kaupunkilaisia jouluherkuilla. Parasta että siteeraamme
sanatarkasti kirjoittajaa: "---- Kauppatorin varrella, raatimiehen rouva Lampan
kivitalossa Stockmannilla oli myydä shampanja-, viini-, punssi-
ja olutlaseja, kaikenlaisia karahveja, väkiviinalamppuja, sokeri- ja
alkoholimittareita, voipyttylaseja, maitokehloja, tupakkarasioita,
vesi-ilmapuntareita, pianonjalustoja, lampunkupuja, nuuskarasioita,
kirjepainimia näköalakuvin ja muotokuvin." Ja luettelosta löytää vielä
Jeevlen Vaakunaa, Punaruusua, Kasakkaa. (Piipputupakoitahan nämä viimeksi
mainitut vain olivatkin.) Tarjolla oli myös väärentämätöntä Kölnin vettä, Eau
de Colgnea ja saippuoita. - Taisipa kaukainen esiäitimme, Loviisa
Konstantia Lampa saada kaikki joululahjat kokoon omassa talossa olevasta
kaupasta, nykyisen mahtavan Stockmannin tavaratalon vaatimattomasta
edeltäjästä.
UUSI SUOMI mainitsee 17.4.1978 (sivu 6) kauppias
Johan Lampan, jonka aviopuoliso edellä mainittu Loviisa Konstantia Lampa, s.
Weckman, oli. Hän oli henkilö, joka 17.11.1808, siis lähes 170 vuotta sitten
heräsi aamulla kello viiden aikaan, ja ulos mentyään havaitsi naapuritalon -
nykyisin Aleksanterinkatu 10 kohdalla - olevan tulessa. Hän suoritti
palohälytyksen, mutta ponnisteluista huolimatta suuri osa Helsinkiä tuhoitui.
En löydä mistään mainintaa siitä, paloiko kauppias Lampankin koti silloin,
mutta todennäköisesti, koska se oli niin lähellä syttymispaikkaa. Loviisa
Konstantia (Louise Constance, siis ranskalaisittain kirjoitettuna, kuten
esiäidillämme oli tapana tehdä) eleli silloin vielä turvassa tulelta
Viaporissa. Avioliittohan solmittiin v. 1813. Sukusanomien numerot 4-6/joulukuu
1959 kertoo tulipalosta enemmän, samoin edellä mainittu Uuden Suomen artikkeli.
HYVINKÄÄN KOULUMUSEOON on käynyt tutustumassa Ahti
Rytkönen. Museo sijaitsee Hyvinkäänkylän peruskoulun ala-asteen
koulurakennuksessa. Ahti kertoo Hyvinkään Sanomain n:ossa 65/7.4,1978
havainnoistaan:
"Siellä on koulukäytön patinoimaa, kouluelämän kaikista puolista
tarinoivaa tavaraa, kilua ja kalua, puuta, paperia, pahvia, metallia, lasia.
Aikakauteen kuuluvan läkkihornan (eli -hornin) mustekynän ja sen
pyyhkimen - niitä monenlaisiakin - Ahti totesi olevan talletettuna
tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi.
Lunttilappua Ahti kuitenkin on jäänyt kaipaamaan. Arvellen,
että moista muistoesinettä, käytännön pyhittämää enempää kuin ajan patinoimaakaan
tuskin löydetään, Ahti ehdottaa, että teetettäisiin uusia sellaisia vaikkapa
muistitiedon mukaan. Ei kai se rikos olisi. Löytyyhän museoistamme muitakin nyt
jo laissa kiellettyjä kapineita.
Uusi
Suomi on
myös julkaissut Ahdin selonteon koulumuseosta.
TELEVISIO esitti äskettäin ohjelmasarjaa
"Kansakunnan linja", Paavo Haavikon kynän tuotetta. Ajankohtaisista
valokuvista, joilla suusanallinen esitys elävöitettiin, oli useita Enok
Rytkösen ottamia.
KIELITIEDETTÄ VIENTITAVARANA ULKOMAILLE
Vuoden 1965 marraskuussa perustettiin Münchenin Yliopistoon Suomalais-Ugrilainen
Seminaari.
Kun professori Ahti Rytkönen sai
tiedon uudesta laitoksesta, alkoi hän lähetellä sinne julkaisujaan, sekä
aikaisemmin ilmestyneitä että varsinkin eripainoksia uusista tutkimuksistaan.
Näitä oli julkaistu useissa sanomalehdissä eri puolella Suomea. Uudelle,
alkavalle laitokselle näin saapuva materiaali oli erittäin tervetullutta.
Ennen pitkää Ahti Rytköselle tuli tiedustelu,
saataisiinko laitoksen toimesta kääntää saksaksi eräitä kirjoituksista.
Tarkoituksena oli hankkia kääntämiskokemusta, teksti kun tarjosi oivallista
harjoitusainesta. Suunnitelmana oli lisäksi, että rinnankäännöstekstin kanssa
painettaisiin alkuperäinen suomalainen teksti, jotta lukijat saattaisivat
verrata käännöstä alkutekstiin. Ahti Rytkönen antoi suostumuksensa ilomielin,
ja v. 1976 Munchenissä ilmestyi ensimmäinen nide: Lisiä suomalaiseen kieli- ja
kansatieteeseen I, Beiträge zur finnischen Sprach- und Volkskunde I (Finnisch
mit deutscher Übersetzung von Katriina Merz und Erhard Schiefer).
Tri Schiefer on toimittanut kappaleen teosta useille
lehdille, jotka ovat julkaisseet Ahti Rytkösen tuotantoa, ja Aamulehti
mainitsee siitä seuraavaa: "Rytkösen kirja lienee muuten tieteellisesti
melkoisen merkittävä teos. -- Mutta tieteellisen arvon ohella on saatu kokoon
myös maallikon käteen luontuva, hauska teos. -" Kirjan saksannos on
pitänyt kääntäjän kovilla: Ahdin teksti on varmasti riittävän visaista
sanastoltaan suomalaisellekin, saati sitten, kun on saksannettava esim. sanat
sellaiset kuin hörähdys, muotoutumisrata, petäjäisleipä, rääpys,
sutkautusnurkkaus tai äänneleikittely.
Onnittelumme Ahdille!
Kaarina Dehls (s. Rytkönen) lähettää yhdistyksemme
arkistoon lehdistä ym. keräämäänsä ainesta hyvin uutterasti. "Karjalainen"
lehden palstoilta hän on mm. "saksinut" referaattia professori Viljo
Nissilän Karjalan nimistä keruuta käsittelevästä esitelmästä, pidetty Karjalan
Sivistysseuran 70-vuotisjuhlakokouksessa 9. p:nä lokakuuta 1976. Nissilä
mainitsee siinä mm, kaukaisen sukulaisemme, kansanrunoudenkerääjä D.E.D.
Europaeuksen, joka tutkimuksiinsa ynnä kirjeisiinsä on tallentanut nimistöä Itä-Karjalasta,
kuten muutkin kansanrunouden kerääjät. Nissilän maininnan mukaan Europaeuksen
keräykset ovat arvokkaat.
Ahti Rytkönen lähetti
valokopiona Nissilän tutkimuksesta "Suomen Karjalan ortodoksinen nimistä
(Joensuu 1975) sivun, jossa selvitetään Kyyrö-nimen alkuperää ja esiintymistä
Kannaksen ja Etelä-Karjalan pitäjissä 1500-luvulta lähtien. Samassa
postissa saapui myös tietoja Nissilän tutkimuksesta Suomen Karjalan
nimistä (Joensuu 1975). Niistä löytyi nimet Lassj Rytköinen vuodelta 1641 ja
Lars Rytköin vuodelta 1648. Molemmat olivat Liperistä. Lieneekö ollut sama nimi
kahdella eri tavalla kirjoitettuna - oikeinkirjoitus taisi noina aikoina
olla horjuvanpuoleista - vai olisiko kysymys kahdesta eri henkilöstä,
mahdollisesti isästä ja pojasta. Se ei tekstistä käy selville.
Mainittu Nissilän tutkimus on laaja, lähes 400-sivuinen
teos. Nimi jos toinenkin on löytänyt itsensä siihen järjestelmällisen työn
tuloksena. Ainakin näin maallikosta nimiä tuntuu olevan loputtomiin, siitä
huolimatta, että Nissilä toteaa suuria laiminlyöntejä nimien keruussa
tapahtuneen, niin tärkeätä kuin se kielentutkimuksen, historiantutkimuksen,
asutushistorian, kansatieteen jne. kannalta onkin.
Sukuseuramme jäsenenä kiinnosti katsoa, mitä siellä
kantaisämme sukunimestä sanotaan. Ja löytyihän jotakin. Sivulla 32 on,
nimeämisperusteena maastoa ja vesistöä käytettäessä, suomalaiskarjalaisten
nimien vesistömaastoon liittyvässä sanastossa (rikkaaksi mainitussa) lueteltuna
sanat äyräs, äpräs, äyrämä, äyränne, kaikki merkiten joen tai järven jyrkähköä
rantaa tai rantatörmää. Esimerkkeinä ovat pello-äpräs (Räisälä) ja äyränne,
Vuoksen jyrkkä ranta (Räisälä).
Kuuluvana sukunimiin, jotka kuvaavat henkilön ruumiillisia
tai henkisiä ominaisuuksia, s. 141 on "Äyräpää, Aegrepae 1323, kihlakunta,
myöh, pitäjä, Matz Eurepä 1624 Äyr." ["Äyr"on tekstissä käytetty
lyhennös paikan nimestä "Äyräpää"]
Kaksiosaisia nimiä, joiden määritteenä on adjektiivi tai
substantiivi, on lueteltu runsaasti. Erittäin suosittu perusosana on
"pää". Määritteen mukaan sitten saadaan nimiä sellaisia kuin Hepopää,
Härkäpää, Jauhopää, Kekkapää, Pöyhöpää, Mököpää, Risupää, Kovapää, Tervapää jne.
Nissilän mukaan kyseiset määritteet ilmaisevat mm. pään kokoa, muotoa, hiusten
väriä ja laatua; muutamat (esim. Härkäpää, Lampaanpää) voivat viitata
nimenkantajan luonteeseen, eräät ovat alkuperältään epäselviä. Nissilä
mainitsee vielä, että tälle nimistölle luonteenomaista on pejoratiivisuus,
sillä nimeämisessä on usein ollut vaikuttimena vahingonilo, harvemmin
leikkimieli tai hyväntahtoisuus. No niin. Mietihän sitten mitä Äyräpää
tarkoittaa!
KAARINAN TERVEHDYS TERVAMÄELLE
Taas terve, Tervamäki,
sä mäistä paisteisin,
Luutsaaren vakaa väki
ja Jahti ja Mirrikin
Taas terve, Renun
ranta
ja Jänisten saarulat,
Kaatrannan valkoranta,
Kovin muhkeat kuhmurats
Kanu, terve, sä kiveä
pelkää
Jo luotokin nostaa pään,
se, jossa Antti telkkää
munittaa pöntöllään.
Taas terve, venhe
musta!
Sua muistelen talvisin:
miten laineiden liplatusta
kokassa kuuntelin.
Ja päivää, riippakivi
ja matotuokkonen,
polokoukkujen tuttu rivi,
ja viehkeä verkkojen!
Kalapirtin nään sekä
talaan,
kalapirtin "kompeineen".
Niin, tänne hetkeksi valaan,
tuvan viereen leikkini teen.
Kotileikit ja
käpykarjat
ovat hetkessä paikallaan.
Pian kutsuvat sienet ja marjat
korit tuokkoset kukkuranaan!
Kesä kiitää niin kuin
nuoli,
koht' eessä on elokuu,
taas mielessä koulu ja huoli:
kesä syksyksi tummentuu.
Jyväskylässä toukokuun
25. päivänä 1947
Isä
(Ahti Rytkönen)
HALLITUKSEN PALSTA
Yhdistyksen hallitus on kokouksessaan 14.1.1978 valinnut
varapuheenjohtajaksi vuodeksi 1978 Erkki Hirvensalon. Sihteerinä toimii
edelleen Pertti Äyräpää, rahastonhoitajana Jaakko Äyräpää, Yhdistykselle tuleva
posti joko hallituksen puheenjohtajalle tai sihteerille.
Rahastonhoitaja pyytää, että jäsenmaksut maksetaan sitä
varten lähetettävillä pankkisiirtolomakkeilla (luettele siinä jäsenet, joiden
maksu seuraa) tai yhdistyksen postisiirtotilille n:o 754 93 -2.
Jäsenmaksu on v, 1978 10 mk 18 vuotta täyttäneiltä.
TIEDOTUS KAIKILLE YHDISTYKSEN JÄSENILLE JA MUILLEKIN A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISILLE
Tämän lehden mukana postitetaan vuoden 1978 vuosikokouskutsu
sekä kutsu yhdistyksen 30-vuotisjuhlaan Haapavedelle. Kokouspäivät ovat 22.-23,
heinäkuuta 1978, kuten vuosikokouksessa v. 1977 päätettiin.
Lue tarkoin kokouskutsun mukana tuleva aineisto, jossa
pyritään antamaan ohjeita esim. matkan suunnittelemiseksi jne. Puheenjohtaja,
sihteeri samoin kuin muutkin hallituksen jäsenet antavat tietoja pyydettäessä.
Yhdistykseen vielä liittymätön voi kokouksessa tehdä
ilmoituksen mukaan tulostaan meidän kaikkien omaan seuraan.
NÄKEMIIN HAAPAVEDELLÄ!
KAIKILLE VIRKISTÄVÄÄ
JA HYVÄÄ KESÄÄ
TOIVOTTAA
SUKUSANOMAT
|