A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1977 Kesäkuu No 1 (55)
ISSN 0356-0791 (Painettu)

Unto Rytkönen:
TIISKERIN MATKASSA PERSIANLAHDELLE

Oli 9 päivä kesäkuuta vuonna 1973. Moottoritankkeri Tiiskeri oli Sköldvikin vesillä ankkuroituna, kun klo 19 astuin moottoriveneestä rappusille, jotka johtivat laivan sivua myöten ylös laivan kannelle. Hirvitti katsoa alhaalta ylös sillä edessä oli kuin iankaikkisen korkea seinä, 11 metrin korkuinen. Perässäni tuli moottoriveneen kuljettaja kantaen matkalaukkuani.

Näin alkaa tämä tarina.

Rappuset nousivat vinottain laivan sivua myöten ylös ja johtivat kannelle suunnilleen laivan keskikohdalla. (Seuraavalla sivulla on kuva Tiiskerin halkileikkauksesta.) Siellä minä olin orpona, ei missään näkynyt ristin sieluakaan. Rupesin laukkuineni vaeltamaan laivan perään, ahteriin päin, kun arvelin, että ihmiset asuvat siellä. Kävelin siis poispäin korkeasta rakennelmasta, jolle mielessäni annoin nimen "komentotorni" ja josta päättelin, ettei siellä nyt ketään olisi. Myöhemmin opin tietämään, että se on fööri. Vähän ajan perästä tuli eräs kaveri minua vastaan. Kysyin häneltä, missä laivan kapteeni on. Hän käski minun laskea matkalaukkuni siihen, johdatti minut fööriin - kohtaloaan ei voi välttää, sinne kumminkin jouduttiin - ja siellä tupakkasalonkiin. Pöydän ääressä oli kymmenkunta ihmistä juomassa kahvia ja konjakkia. Minulle tuotiin pikimmiten tuoli ja istutettiin porukkaan. Suurella äänellä kerroin, kuka olen ja mitkä minun aikomuksena Tiiskeriin nähden olivat. Kysyin kultakin vuoron perään, keitä he olivat. Siellä oli laivan päällikkö merikapteeni Enholm ja rouva Enholm, konepäällikkö Tammilehto ja hänen tyttöystävänsä sekä korjausmiehiä Wärtsilästä. Laivassa oli nimittäin suoritettu koneitten korjausta. Tämä oli saatu valmiiksi ja kuulin, että seuraavana päivänä pitäisi ankkuri haalattaman ja lähdettämän liikkeelle.

Hyvin nopeasti sukeutui toverillinen tuttavuus ja ystävyys. Rouvat menivät keittiöön ja laittoivat meille voileipiä ja sillä tavalla ilta kului rattoisasti. Seuraavana päivänä sitten klo 18 ankkuri haalattiin ja lähdettiin menemään. Edellisenä päivänä kun olin laivaan tullut ja kahvit ja konjakit oli juotu, olivat laivan päällikkö ja hänen rouvansa johdattaneet minut föörissä samassa kerroksessa olevaan huoneistoon, josta oli tuleva kotini seuraavan kahden kuukauden ajaksi. Tämä koti käsitti huoneiston, jonka eteisestä pääsi upeasti pehmeillä kalusteilla kalustettuun olohuoneeseen. Sieltä johti ovi myös oikein hyvin kalustettuun makuuhuoneeseen, jossa oli kaksi vuodetta. Olohuoneessa oli radio kaksine kaiuttimineen ja televisio. Ikkunat näistä kahdesta huoneesta olivat keulaan päin. Eteisestä johti ovi kylpyhuoneeseen ja vessaan. Asunto oli arviolta n. 45 m². Olohuoneesta johti ovi salonkiin, jossa oli suuret nojatuolit. Ikkunat ulottuivat lattiasta kattoon ja olivat keulaan päin. Tässä huoneessa oli myös minun yksityiskäyttööni baari, jossa oli mitä vain - juomia joka janoon. Jos jotain teki mieli, niin ei tarvinnut muuta kuin sanoa - kaikkea oli.

Laiva on niin pitkä - 275 metriä - että jos Mannerheimintielle asetettuna sen ahteri olisi Hotelli Marskin kohdalla, sen keula yltäisi ohittamaan Forumin liiketalon. Korkeutta sillä on kadusta talojen kattojen tasalle, siis noin 20 metriä)ja leveyttä 39 metriä. Syväys laivan ollessa kuormitettuna on 15 metriä, kantavuus 115 000 tonnia.

Konehuone on ahterissa, pakastevarasto muonaa varten alhaalla. Henkilökunnan asunnot ovat ahterissa kaikki kannen päällä. Föörissä on asunto laivan päällikölle, sähköttäjälle, messitytölle ja minulle. Kannen yläpuolella n.5 metrin korkeudella kannesta on kävelysilta, joka yhdistää föörin ahteriin. Tämä on välttämätöntä sen vuoksi, että laivan ollessa kuormitettu= ja kulkiessa syvällä merenkäynnin aikana vesi huuhtoo kannen yli ja tällöin on kävelysillan oltava kannen yläpuolella. Vesi valuu silloin pois eikä huuhtele ihmisiä mukanaan.

Ensimmäinen ateria, aamuateria, on klo 8, aamukahvi on klo 10, lounas klo 12, iltapäiväkahvi klo 15, päivällinen klo 17 ja iltatee arviolta klo 20. Porukka, joka asui föörissä, söi myös siellä lukuunottamatta sähköttäjää, joka käveli ahteriin ja söi siellä päällystömessissä. Ahterista tuli sen sijaan konepäällikkö tyttöystävineen meidän ruokailusalonkiimme ja söi meidän kanssamme. Näin vaatii laivan "rankijärjestys". Nämä olivat niitä konsteja, jotka sitten aikanansa tuli opituiksi.

Ahterissa asui ensin ylimpänä ylipäällystö, seuraavassa kerroksessa alipäällystö ja sitten miehistö. Siellä on miehistömessi, päällystömessi ja päällystön seurusteluhuone. Päällystön asunnot ovat aivan samanlaisia kuin minun asuntoni. Miehistön jäsenillä on kotinaan yksi huone, oikein tilava ja hyvä huone. Saunoja oli kaksi, toinen ahterissa, toinen föörissä. Ahterissa sauna oli aina lämmin, siellä voi aina kylpeä. Laivassa oli kaksi uima-allasta. Minun asuntoni oven vierestä johti ovi saunaan. Sieltä meni ovi suoraan kannella olevaan uima-altaaseen. Aamulla nousin varhain ylös. Minulle tuli tavaksi, että ensin menin baariin ja otin sieltä yhden kaljan - se tekikin hyvän säväyksen - ja sitten uimaan. Tavallisesti laivan päällikkö oli siellä viimeistään viiden- kuuden maissa uimassa. Tähän elämänrytmiin oppii joko aika nopeasti tai ei sitten koskaan.

Nykyisissä laivoissa on hauska yksityiskohta, pyöreä pulppi. Se on aika ihmeellinen, mutta se auttaa antamaan laivalle nopeutta. Se ikäänkuin särkee veden laivan edestä.

Viisikerroksisen föörin ensimmäisessä kerroksessa on jäähdytyskoneisto. Kaikki huoneet ovat nimittäin ilmastoidut. Jos on kylmä, niihin tulee lämmintä, jos on kuuma, niihin tulee kylmää. Itse kussakin huoneessa sen lämpötilan voi säätää. Toisessa kerroksessa on ruokailusalonki. Siinä asui myös meidän messityttömme. Seuraavassa kerroksessa on tupakointisalonki, josta suuret ikkunat antavat laivan ahteriin päin, keulasalonki, ikkunat vastakkaiseen suuntaan. Lisäksi on kaksi vierasasuntoa, joista toinen oli tyhjänä ja toisessa asuin minä. Yläpuolella on lastin tarkkailuasema. Samassa kerroksessa asuu laivan päällikkö. Hänellä on samankaltainen asunto kuin minulla, hiukan isompi vielä. Samaten siellä asuu sähköttäjä - merikielellä "kipinä". Siinä on myös sähkötyshuone, jonka oven päälle on kirjoitettu: "Pääsy kielletty" ja josta sitten ajan mittaan muodostui illanistumispaikka sähköttäjälle, päällikölle ja minulle. Sähkötyshuoneen päällä on komentosilta eli prykä. Se on pyöreä, ikkunat joka puolelle. Sen päällä on katto, nk. Standardikansi, ja siinä kannessa on vihoviimeisenä aivan tavanomainen kompassi. Jos kaikki muu jää veden alle, niin se on siinä veden pinnan yläpuolella.

Kannella oli hyvin soma ottaa aurinkoa. Matka oli hyvin aurinkoinen ja kannella oltiinkin paljon. Siinä oli reunat, että jos oli merenkäyntiä, ei ollut vaaraa kieriä mereen.

Laiva haki raakaöljyä Persian lahdelta ja läksi matkaan Sköldvikistä Tanskan salmien kautta. Sieltä minä jostakin soitin Sirkalle, kun sen verran kesyynnyttiin puolin ja toisin, että sähköttäjä esitti, että voin soittaa sieltä koska lystää ja minne minä lystään. Niin minä kokeilin ja hyvinhän se kävi. Sitten mentiin Skagenin ympäri Pohjanmerelle.

Siellä tuli ensimmäinen kaste minulle ja koko laivalleni. Olin hyvin paljon ylhäällä komentosillalla ja tutkin navigointia. Aivan yht'äkkiä ikkunalaudalta lensi kahvikuppi ja pannu permannolle ja toiselta ikkunalta kaikki mitä siellä oli. ja sitten se alkoi. Oli tavattoman suuri allokko, suuret mainingit, niin että laiva kallistui 25 astetta, rullasi puolelta toiselle. Kapteeni Enholm sanoi, ettei hän vielä koskaan ole nähnyt Tiiskeriä sellaisessa metelissä. Kaikki mikä oli irtainta koko laivassa, meni seinästä seinään. Menin omaan huoneeseeni katsomaan miltä siellä näyttää.

Piirongin laatikot olivat pitkin huonetta. Olohuoneen pöydällä ollut vati, jossa oli jatkuvasti hedelmiä, banaaneja, omenia, päärynöitä, mandariineja, oli säpäleinä. Hedelmät olivat pitkin lattiaa, enkä saanut niitä kiinni, milloin ne olivat sohvan alla, milloin kaapin alla, milloin missäkin. Kaikki kaappien ovet olivat auki ja kaikki sekaisin. Kohta kapteeni Enholm tuli sinne silmät pyöreinä katsomaan, olenko minä vielä jollakin viisiä hengissä ja sanoi että minun tulisi istua vain hyvin kiltisti paikallani nojatuolissa. Mutta minä en ole koskaan tullut merikipeäksi enkä tullut silloinkaan. Kapteeni noukki laatikot ja pisti ne paikoilleen ja väänsi lukkoon - hän osasi sen konstin. Onneksi telkkari oli naulattu kiinni pöytään, se säilyi ehjänä. Laiva kallistui aina kuusi sekuntia yhdelle puolelle ja toiset kuusi sekuntia toiselle puolelle. Oli somaa katsella oman huoneen ikkunoista, minkälainen laine aina tuli ja mitä laiva teki. Se kallistui juuri kun se rupesi sukeltamaan aallon sisään ja sitten vähän ajan perästä se rupesi jälleen nousemaan ylös. Pelkäsin välillä, että se jää sinne, mutta ei vain. Papereista ilmeni myöhemmin, että sellainen kulma, josta laiva kaatuu, oli muistaakseni 60, joten ei tässä mitään hätää ollut. Päällystön seurusteluhuoneessa televisio ei ollut pöydässä kiinni ja se oli nuuskana. Stuertin viinipullot ja konjakkipullot olivat hujan hajan ja tietysti ne, jotka olivat olleet irti, olivat siellä rikkonaisina surullisesti. Myrskyn mentyä sitä kaikkea sitten ihmeteltiin.

(Jatkuu)

Taimi Kyyrö:
NELJÄN SUKUPOLVEN KEVÄISIÄ KIRJEITÄ

Tänä vuonna koettu väkinäinen kevään ja kesän tulo antoi sysäyksen etsiä mainioista tietolähteistämme, vanhoista kirjeistä, jotain siitä mitä kerrottavaa menneillä sukupolvilla on vastaavana ajankohtana ollut.

Sippolan rovasti ARON JOHAN RYTKÖNEN aloittaa tiistai-iltana 10 päivänä toukokuuta 1898 kirjeen pojalleen Kallelle Mörsillin parantolaan Ruotsiin kertoen seuraavaa:

"---- Täällä on ollut hyvin lämpimät ja kauniit ilmat. Tänään on hiukan satanut vettä. Lumi on hävinnyt melkein näkymättömiin. Pari tiplua näkyy tuolla metsän laidassa. Rukiin oraat ovat kauniita. Pihamaa viheriöitsee. Lehdet alkavat puhjeta. ------- Vesitulva kuuluu Forstenin sahalta kaatanut sulun. Ritakosken mylly ei voi veden paljouden tähden käydä. - Keli Haminaan kuului olleen hyvä, muutamin paikoin vähän likaa. Orijärvi meni toissa yönä sulaksi; ja silloin on kesä, sanotaan täällä. Murtaja ja muita laivoja on jo mennyt Viipuriin. Pääskysen näin ensi kerran sunnuntaina; ja silloin myös Tillolan mestarikin huomattiin palanneen, vaan ei ole vielä käynyt lampaitansa katsomassa. Peata tulee meille paimeneksi."

Kirjettä on jatkettu seuraavana päivänä:

"Keskiviikkona 11/5 98. Eilen jäi kirjeeni kesken. Ilma näyttää muuttuvan. Taivas on pilvessä ja barometer yhä laskeutuu. Ilmakin on kolakampi. - Karviaismarja-pensaat puutarhassa on viheriät.
Mamma ja Pappa
P.S. Eilen postin tullessa olivat lapset poissa, ettemme olisi saaneet kirjeestäsi selkoa, jos se olisi ollut pikakirjoituksella kirjoitettua.

Verkoilla saatiin tänään 8 haukia ja joukko särkiä.

P "

Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, 19/4 1914 Aronin ja Natalian kuopus, HERTTA KYYRÖ, joka emännöi Pulkkilan pappilassa, kirjoittaa äidilleen ja sisarelleen Haminaan kevään tulosta näin: " ------ Nythän sitä on taasen päästy niin pitkälle, että on kevät, ja aivan kohta kesä käsissä. Meidänkin laaja pihamaa on jo melkein sulana. Jos yhtä ihanoita ilmoja riittää, kun on ollut tähän asti, niin viikon päästä on jo aivan kuivaakin. Silloin on lapsosten siinä lysti temmeltää. Vaikka suurin hauskuus näkyy Toivolla ja Untolla olevan kahlata vesiropakoissa. Saa sitä joka aamu saappaita tervata, eikähän nuo sittenkään tahdo vettä pitää." ----

"21 p:nä. Jäi tää preivini kesken, nyt taas vähän jatkan. -- Perjantaina kävimme Piippolan pappilassa. Läksimme aamupäivällä, Toivo, Unto ja Taimikin mukana. Kun keli on jo huonoa maantiellä, niin yritimme kulkemaan muuatta oikotietä, joka ei ollut kaikkein parasta. Yhtäkkiä reki kaatui ja kaikki pudota molskahdimme muutamaan vesilammikkoon, joka oli tien varrella. Taimi meni selälleen, Unto nenälleen, Toivo, joka istui kuskilla, pysyi kaikkein kuivimpana. Minä koetin parhaimpani mukaan pitää Taimen ja Unton suuta ylä puolella veden rajaa, niin kauvan, kun Ville apuun ehti, vaikka itsekin siellä lammikossa pitkälläni pötkötin. Onnellisestihan tuolta kuitenkin päästiin, vaikka olemmekin aivan märkiä. Ei auttanut muu kuin palata takaisin. Ilta-päivällä kävimme Villen kanssa uudestaan ja se reissu onnistui hyvin. ---- Hertta ".

Selitykseksi mainittakoon lasten iät: Toivo 6, Unto 3 ja Taimi 2 vuotta vanha.

AHTI RYTKÖNEN on 22 p. huhtik. 1904 muistanut mummuaan Natalia Rytköstä kirjeellä. Isä on tosin tainnut avustajana toimia, mutta Ahti on ollut omakätisesti "kynän päästä kiini pitäen tiukasti asiassa mukana. Kirje kertoo mm. seuraavaa: " ---- Kiitoksia vaan paljon niistä namuista, joita oli sukkien sisässä. Kun sinä lähetit meille namuja, niin mekin lähetämme nyt sinulle. Ne menevät rautatiepakettina. Siinä on appelsiiniä ja seksiä. Syö nyt niitä pian, etteivät vanhene. Sillä nyt on lämmin ilma, eikä ne kestä kauvan. Äiti meni eilen Helsinkiin hakemaan meille haravat ja kihvelit. Ja isä menee vasta tänä iltana, kun ei uskaltaneet meitä yksin jättää niin moneksi päiväksi. Kohta alkaa Iitan rippikoulu ja silloin me emme laskekaan äitiä niin paikaltaan tikahtamaan.

Me kaivamme ojia pihalle ja olemme semmoisia kurapottia, että mummu oikein pelkäisi meitä. --- "

Kronologista järjestystä noudattaen olisi ollut aivan ensimmäiseksi sijoitettava kirje, jonka A.J. Europaeuksen tytär Thekla on kirjoittanut sisarelleen Natalialle 26 toukokuuta 1876, siis viimeisenä opiskeluvuotenaan Jyväskylän seminaarissa. Aikaa on jo vierähtänyt 101 vuotta kirjeen kirjoittamisesta. Kirjeestä, joka on ruotsinkielinen, käy selville, että lukuvuoden lopettajaiset lähenevät. Talvi on ollut Theklalle rasittava. Hän on sairastellut, siinä välissä suorittanut lopputenttejään, opettanut normaalikoulussa ja parhaillaan valmistelee näytetuntejaan. "Tulen kyllä suuresti kaipaamaan rakkaita tovereita samoin kuin monia opettajattariakin. Mutta en kuitenkaan toivoisi tämän seminaariajan kestävän pitempään. Varsinkin tämä viimeinen vuosi on ollut väsyttävä ja vaivalloinen." - Ja Thekla jatkaa: "Tääl1ä on ollut niin kylmää monin viikon ajan ja vasta nyt on lämpimämpää. Jyväsjärvi on jäistä vapaa ja pian höyrylaivat pääsevät, reiteilleen." - Mutta iloistakin odotettavan on. Theklahan on kihloissa, häät vietetään todennäköisesti elokuun alussa. " Kuulutukset tulevat olemaan jo hyvissä ajoin, luultavasti helluntaina, jos vain anomus niistä on ehtinyt perille ajoissa ja paperit ovat olleet täydelliset. Lähettäkää silloin, rakkaat sisarukset, ystävällinen ajatus sisarelle, joka viettää tätä päivää hiljaisuudessa, kaukana omaisistaan. Asuintovereilleni ja parille muulle kerron, että minut kuulutetaan, mutta en muille." Tuleva aviomies, Anton Rikström, on toimessaan Viipurissa, eikä kirjeestä käy selville, saapuuko hän kuulisipäiväksi morsiamensa luo. Tämä kevätkirje on sävyltään apea. Theklaa murehduttaa myös tieto siitä, että Hanna-sisaren aviopuoliso Reinhold Hällström Viipurissa on ankarasti sairaana, eikä parantumisesta ole tietoa. - Jonkinlainen vapauttavalta tuntuva lopputoteamus kirjeessä kuitenkin on: "Kesäkuun 15 pnä meillä on viimeinen tutkinto, minkä jälkeen olemme valmiit matkustamaan pois. - Hyvästi nyt siksi kunnes jälleen tavataan, sillä luultavasti en enää täältä kirjoita. - Jumala olkoon Teidän kaikkien ja oman sisarenne kanssa. Thekla."

Otto Erik (Erkki) Rytkönen
MAAILMALTA PALATESSA

Mä samosin maat ja mantereet,
meret kuljin, virtojen vuolaat veet,
Mä etsin kauneinta kaikkialta
ja palasin vihdoin maailmalta;
Ja mä näin taas hapset ne harmahat
ja mun äitini silmät armahat
Ja ääni sykähti syömmessäin:
tää onhan kauneinta mitä näin.

Taas samosin maat ja mantereet,
elon tuimat taistelutantereet,
Ja etsin ylintä ystävätä,
joka kaikkensa uhraa ja konsa ei jätä
Ja ma tulin taas majahan matalaan
sai äitini ovea avaamaan-----
Soi ääni suurena syömessäin:
tääll' ompihan ylin mun ystäväin.

Runo on julkaistu v. 1905. Erkki, Sippolan pappilan poikia hänkin, kuoli v. 1910.

Taimi Kyyrö:
ÄITIENPÄIVÄN AAMUNA 1977

Helsingin Lapinlahden hautausmaahan on kätketty monia A.J. Europaeuksen jälkeläisiä ynnä heihin sukulaisuussuhteessa olevia vainajia. Vanhimpia, todennäköisesti peräti kaikkein vanhin sieltä löytyvä sukulaisen hauta on Ruotsista Helsinkiin Ulrika Dorphin luo vierailulle tullut nuori neitonen, Hilda Antigon Thersner, joka sairastui täällä ja kuoli 16 vuoden ikäisenä v. 1832. Vuotta myöhemmin hänen vireensä haudattiin Ulrika Dorph, Selma Augusta Europaeuksen (o.s. Lampa) äiti. Ulrika Dorphin toinen aviopuoliso Matias Cronholm on kätketty vaimonsa viereen. - Samalta alueelta löytyvät myös raatimies Johan Lampa ynnä Lovisa Constantia Lampa, siis Selma Augustan vanhemmat. Edelleen siellä ovat Selma Augustan sisar Hilda von Becker ja tämän vävy Teodor Uspenski, sekä Cronholmien suvun jäseniä. Kaikilla haudoilla on kivet, joista nimet, syntymäajat ym. henkilötiedot käyvät selville.

Helsingin seurakuntien toimesta hautausmaalla suoritetaan keväisin kuivettuneiden lehtien ym. roskien haravointi, aikansa eläneiden puiden kaataminen, roskien pois kuljetus, mutta muuhun ei tietenkään ilman eri sopimuksia puututa. Aune Äyräpää on vuosikymmenien ajan hoidellut näitä sukumme hautoja pitäen ne sellaisessa kunnossa, että niihin ei seurakunnan taholta ole huomautuksiin aihetta ollutkaan. Myös Toivo ja Helli Valtavuo, jouduttuaan Viipurin jättämään, muistivat vanhojen sukulaistemme hautoja.

Tämän vuoden äitienpäivän aamuna suvun pirteät "nuoret naiset" Paula Rytkönen ja Kirsti Salminen sekä yhdistyksen esimies Taimi Kyyrö suuntasivat matkansa hautausmaalle suorittamaan siellä pientä kunnostustyötä. Hautapaadet pestiin, jotta nimet saatiin taas kirkkaina esiin, roskia poistettiin ja irronneita reunakiviä astettiin takaisin paikoilleen, paljaiksi käyneisiin paikkoihin kylvettiin nurmikon siementä jne. Haudoilla on ties kuinka kaukaisilta ajoilta lähtien sinivuokkoja, jotka olivat kukassa heti lumien lähdettyä. Juhannuksena siellä kukkivat kielot. Saniaiset tuovat pehmentävän vaikutuksen vehreydellään kivisellä paasilla peitetyille hautakummuille. - Ainakin uusi nurmi on jo lähtenyt siellä orastamaan. Saapa nähdä, rupeaako Rhododendron Mamma Lampan haudalla viihtymään. Kyllä se jo oli ainakin nuppunsa aukaissut, kun siellä viimeksi kävin.

MATTI ÄYRÄPÄÄN SYNTYMÄSTÄ 125 VUOTTA

Professori MATTI ANSELM ÄYRÄPÄÄN syntymästä tuli 11 pnä huhtikuuta 1977 kuluneeksi 125 vuotta. Tämän johdosta suoritettiin A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n hallituksen toimesta kunniakäynti hänen haudallaan. Saapuvilla oli hallituksen jäseniä, lisäksi heidän perheidensä jäseniä yhteensä 13 henkilöä. Yhdistyksen esimies piti puheen. Haudalle laskettiin kimppu keväisiä kukkia (Matti Äyräpää ja Taimi Kyyrö)yhdistyksen puolesta. - Aune Äyräpää oli myös lähettänyt isänsä haudalle kukkia, jotka laski Jorma Rytkönen.

Matti Äyräpään haudalta jatkettiin matkaa vielä TOIVO VALTAVUON haudalle, jonka syntymäpäivä on samana päivänä kuin Matti Äyräpään.

heliogravyyri>Kauko Laine:
HELIOGRAVYYRI MATTI ÄYRÄPÄÄN MUOTOKUVASTA

Sukuyhdistyksen vuosikokouksessa 30.10.1976 oli esillä Akseli Gallen-Kallelan maalaama Matti Äyräpään muotokuva (maininta Sukusanomissa Joulukuu No 2 /54). Tästä maalauksesta on vuonna 1913 otettu heliogravyyrijäljennöksiä. Kun suvun jäsenillä tiettävästi on näitä hallussaan, lienee paikallaan selvitellä niiden alkuperää ja syntyä.

Mikä on heliogravyyri? Yksinkertaisesti sanottuna se on asianmukaisesti syövytettyä kuparilevyä apuna käyttäen tehty jäljennös maalauksesta. Kirjapainotekniikan selostaminen on asia erikseen eikä kuulu tähän yhteyteen. Sen verran kuitenkin voitaneen sanoa, että menetelmä aikanaan oli erittäin korkeatasoinen ellei suorastaan silloisen kirjapainotekniikan huippusaavutus. Se ei ole enää käytännössä.

Äskettäin näin erään hammaslääkärin-alan yrityksen näyttelyhuoneiston seinällä yhden jäljennöksen. Se poikkesi eräiden merkintöjen vuoksi aikaisemmin näkemästäni eikä siinä ollut signeerausta "A. Gallen-Kallela", joka taasen oli aikaisemmin näkemässäni. Jäljennöksessä oli seuraavat merkinnät painokirjaimin:

kuvan alareunassa vasemmalla
A. GALLEN-KALLELA PINX. APPR VENIAM D.

ja oikealla
Heliogr. Kemigrafinen O. Y. H:ki 1913

sekä alempana keskellä
PROF. DR. MATTI ÄYRÄPÄÄ
(Copyright Werner Söderström Osakeyhtiö Porvoo)

Jäljennösten erilaisuus herätti uteliaisuuteni. Niiden valmistajan nimi johti oikeille jäljille

Kemigrafinen O.Y. on virallisesti lakkautettu vuosi sitten, mutta fil. tri Jaakko Puokka, joka on ollut yhtiön toimitusjohtaja viimeiset 31 vuotta, kertoi auliisti tietämänsä: Werner Söderström Oy:n tilauksesta valmistettiin Akseli Gallen-Kallelan 40 maalauksesta jäljennökset ja niistä tehtiin ajan tavan mukaan salkku eli nauhoilla kauniisti sidottu kansio. Salkkujen määrästä ei ole tietoa. Gallen-Kallelalle otettiin erikseen 100 jäljennöstä Matti Äyräpään muotokuvasta. Kaikki jäljennökset eli "vedokset" oli otettava käsin eikä suinkaan painokonetta pyörittämällä. Se, että signeerattuina löytyy sellaisiakin kappaleita, joissa ei ole painokirjain-tekstiä, johtuu siitä, että tällaiset kappaleet ovat ensimmäisiä vedoksia, joiden jälkeen kuparilevy viimeisteltiin painokuntoon. Lisätietojen saamiseksi tri Puokka kehoitti kääntymään tri Yrjö Jäntin puoleen.

Fil. tri h.c . Yrjö Jäntti - Werner Söderström Oy:n nykyistä edeltänyt pääjohtaja - tiesi asiasta seuraavaa: Kirjanpainaminen tuona aikana ei ollut kultakaivos, minkä vuoksi yhtiön johdon oli keksittävä lisätulolähteitä. Maalausten jäljennöksistä valmistettujen "salkkujen" myynti oli yksi sellainen. Vuonna 1905 kuolleen Albert Edelfeltin maalauksista oli hänen kuolemansa jälkeen jo tehty salkku. Silloisen toimitusjohtajan Werner Söderströmin mielestä voitiin elävänkin taidemaalarin teoksista valmistaa salkku ja kohteeksi valittiin Akseli Gallen-Kallelan maalaukset. Salkut markkinoi Werner Söderström Oy omaan laskuunsa. Kuten tohtori Puokka niin tri Jänttikin kertoi, että Gallen-Kallelalle otettiin 100 vedosta Matti Äyräpäätä esittävästä maalauksesta, ja niistä tuli Gallen-Kallelan yksityinen "business". Hänen todetaan signeeranneen niitä eri tavoin. Osan hän lahjoitti ystävilleen. Kuparilevyt, joilla salkun sisältämät heliogravyyrit samoin kuin Matti Äyräpäätä esittävä on valmistettu, on Werner Söderström Oy:n kirjapainossa syntyneen muun metalliromun mukana hävitetty.

Mitä sitten tarkoittavat kuvan alareunassa vasemmalla olevat merkinnät? A. Gallen-Kallela PINX lienee ilman selityksiäkin selvä: A. G-K maalannut. Grafiikassa pinx ilmoittaa tekijän, jonka mukaan aihe on kaiverrettu. Seuraavien merkintöjen tarkoitus oli kuitenkin molemmille edellä mainituille tohtoreille tuntematon. Missään tapauksessa ne eivät ole kirjapainoteknillisiä. VENIAM viittaa sanaan venia (lat.) -lupa. Helsingin yliopiston romaanisten kielten lehtorin fil. tohtori Yrjö Tiisalan käsityksen mukaan APPR tarkoittaa hyväksymistä ja VENIAM D. luvan antamista. Tämä tulkinta osoittaisi sen, että Matti Äyräpää on hyväksynyt heliogravyyrin laadullisesti ja antanut luvan sen valmistamiseen. Tätä käsitystä tukee sekin, että on olemassa ainakin yksi täydellisesti signeerattu kappale, josta puuttuvat kaikki merkinnät painokirjaimin, joiden lisääminen kuparilevyyn tarkoittaa levyn viimeistelemistä painokuntoon.

Kun tiedetään Akseli Gallen-Kallelan viehtymys kielelliseen keikarointiin - varsinkin Pariisin-aikanaan oppimallaan ranskankielellä - ei ole ihmeteltävä, että hän on Matti Äyräpäätä esittävään heliogravyyriin tehnyt merkinnät latinaksi, kun kysymyksessä on Suomen hammaslääketieteen isä.

Marjatta Äyräpää:
TIETOJEN KERUU SUVUN MUOTOKUVISTA

Sukusanomien joulukuussa 1976 ilmestyneessä numerossa pyydettiin tietoja suvun jäsenistä valmistetuista muotokuvista, olivatpa sitten piirroksia, öljyvärimaalauksia, veistoksia tms. Tietojen kerääjänä toimiva MARJATTA ÄYRÄPÄÄ ilmoittaa seuraavaa:

Tähän mennessä on saatu ilmoitus 52 eri työstä, jotka esittävät 25 eri henkilöä. Taideteoksista 14 sijaitsee julkisissa tiloissa. Muut ovat yksityisten henkilöiden hallussa.

Kaikkein lukuisimmin kuvattu henkilö on Matti Anselm Äyräpää. Koska todennäköisesti "listamme" ei vielä ole täydellinen, pyydetään, että ne, jotka ovat asian ehkä unohtaneet tai eivät ole Sukusanomien viime joulukuun numerossa (54/76) asiaa huomanneet, antamaan pyydetyt tiedot Marjatta Äyräpäälle.

HENKILÖTIETOJA

Ylioppilastutkinnon tänä keväänä suorittaneista toimituksen tiedossa ovat seuraavat suvun nuorisosta:

Kirsti Ilona Äyräpää Helsingistä,
Antti Lehtonen Espoosta,
Riitta Karasvirta Karkkilasta ja
Stiina Rytkönen Lahdesta.

Heille samoin kuin muillekin ylioppilastutkinnon läpäisseille samoin kuin mahdollisesti jonkin muunkin tärkeän tavoitteen saavuttaneille, joista toimituksella ole tietoa, lausumme parhaimmat onnen toivotukset.

Kaikille juhlijoille yhteiseksi kukkaseksi lähetämme onnittelun, jonka 40 vuotta täyttävä Enok Rytkönen sai ve1jeltään Heikiltä Vääksystä - tosin päivän myöhästyneenä:

"Hei, Nokki veljä: Kun täytät sä
nyt vuotta neljä kymmentä
Niin toivon ma ja Muijakin
ett'oisit sa onnellisin!
Ja lisää aumaa ja tavaraa
ja lapsilaumaa ja täytä maa!
Niin heimo suuri sun jälkees jää;
niin kasvaa juuri kun kaatuu pää:,
Tää saapuu tosin näin myöhään kai,
mut' minä posin, aijaijaijai! "

POIMINTOJA

Sanomalehti "UUSI SUOMI" on 12.1.1977 julkaissut 12.1.1847 ilmestyneen "SUOMETTAREN" ensimmäisen numeron etusivun, koska lehti oli saavuttanut 140 vuoden kunnioitettavan iän. Nimi on tosin aikojen kuluessa muuttunut, ensin oltuaan Suometar siitä tuli Uusi Suometar ja lopuksi Uusi Suomi. Savitaipaleen rovastin Jakob Johan Europaeuksen poika D.E.D. Europaeus, tunnettu kansanrunouden kerääjä ja kielentutkija oli yksi perustajista. Hän on varmaan saanut aikaan sen, että Suomettaren ensi numeron etusivulla on runo nimeltään Suomettaren kosijat. Siitä on alaviitteessä maininta "Suomettaren on tehnyt mieli liikkeelle lähteissänsä laulella tätä kaunista runoa kaimastansa, vaikka kunnioitettava Rahvaskunta olisi jotakin uutta kuulteleva kenties halullisemmin, kuin tätä, jo aikaa Kanterettarelta (kolmannessa kirjassa) julkisesti laulettua."

UUSI SUOMI on 12.1.1877 ja 18.3.1877 pannut palstoilleen 50 vuotta sitten julkaistua uutisaineistoa, nimittäin "ANSSIN" runonpätkät, jotka nasevasti kertovat päivän tärkeimmät uutiset. Anssin taakse kätkeytyi kirjailija, sanomalehtimies Antti Rytkönen. - Runonpätkiin liittyvät kuvat olivat Erik Vasströmin kynästä lähteneitä.

Duodecimin palkinnon on tänä vuonna (20.1.1977) saanut lääketieteellisen kemian professori KARI KIVIRIKKO. Hän edustaa alallaan maailman tutkijoiden kärkeä. Tutkimukset ovat käsitelleet ihmisen elimistön yleisintä valkuaisainetta, jolla on tärkeä osuus mm. ihmisen vanhenemisessa. Tämä valkuaisaine on nimeltään kollageeni. (Suomen kuvalehti 2/1977 14.1.1977)

30.5.1977 oli radion rinnakkaislähetyksessä (toinen lähetys) Unto Miettisen selostussarjasta Neuvostoliitosta osa: Kullan saamelaiset - kielentutkimuksen avainkansaa. Asiantuntijana esiintynyt prof. Mikko Korhonen Helsingin yliopistosta kertoi mm. D.E.D. Europaeuksen merkityksestä ensimmäisenä systemaattisena saamenkielen tutkijana. Europaeus viipyi v. 1856 useita kuukausia Kantalahdessa keräten satuja, tarinoita ja sanastoa yhteensä 140 sivua muistiinpanoina. Hän jopa nuotisti joikujakin huolimatta siitä, että oli perin epämusikaalinen. Hänen laulunääntään kuulema "huuhkajatkin pelästyivät". - Europaeuksen tutkimukset olivat pitkään unohdettuina, ennenkuin niille ruvettiin antamaan asianmukainen arvo. Hänen keräämäänsä aineistoa myöhemmät tutkijat ovat mm. liittäneet omissa julkaisuissaan painettaviksi.

SUOMEN HAMMASLÄÄKÄRILEHDESSÄ on sen 15.5.1977 ilmestyneessä numerossa artikkeli "85 vuotta sitten", jonka aiheena on 16 pnä huhtikuuta 1892 tapahtunut Suomen Hammaslääkäriseuran perustaminen Matti Äyräpään johdolla 11 hammaslääkärin ollessa tilaisuudessa mukana. Perustava kokous päättyi juhlaillallisiin, joiden aikana Matti Äyräpää - puheenjohtajaksi valittuna - vielä piti puheen toivon sen vastaperustetulle seuralle pitkää ikää ja tuloksellista toimintaa sekä ehdotti yhdeksänkertaisen eläköönhuudon kohottamista sen kunniaksi.

Suomen Sukututkimusseura, jonka vuosijäsen yhdistyksemme on, täytti tänä vuonna 60 vuotta. Valtionarkiston tiloihin järjestetyssä, juhlanäyttelyssä on vitriinissä esillä mm. sopimus, joka valtionarkiston ja A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.:n välillä on tehty Europaeus-arkiston tallettamisesta ja käyttämisestä tutkimusaineistona.

Museoviraston toimesta on laadittu selvitys Helsingin vanhan keskustan suojelutavotteiden määrittelemiseksi. Uuden Suomen 3 pnä joulukuuta 1976 olevassa koko sivun täyttävässä artikkelissa (teksti: Eero Jäppinen ja Maija Ahonen, artikkeli kuvitettu) esitetään poimintoja tutkijoiden suosituksista ja huomautuksesta. Sieltä löytää myös seuraavan yksityiskohdan: "Virastotalo, "Lampan talo": (Pohj. Esplanadik. 5) Ulkoasu sekä Kauppatorin että Helenankadun varrella säilytettävä nykyisellään, samoin sisätilojen historiallinen leima. Piharakennus on pihamiljöön aitouden vuoksi säilytettävä."

V. 1899 väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin Yliopistossa Gösta Grotenfelt aiheesta "Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden". Lähdeaineistonaan hän mainitsee mm. lääninagronomi A.Th. Europaeuksen kirjeistä (2 kpl, 18.11.1896 ja 29.12.1896) saamiaan tietoja heinäniittyjen kastelemisesta(ängsvattning) maan pohjois- ja koillisosissa 1700- ja 1800-luvuilla.

Näyttelijä Hilda Pihlajamäen elämäkerran kertovassa kirjassa "Kuppariakasta kuningattareksi", näkyy kahden sukulaisemmekin nimi mainitun. Kirjan tekijä on Iikka Kaakinen ja hän kertoo Haapavedellä v. 1897 vierailemassa olevasta äskettäin perustetusta Uudesta teatterista. Tärkeänä henkilönä teatterin puuhissa oli Pasi Jääskeläinen, kuulu kanteleen soittaja ja laulaja. Haapavedellä asui noina aikoina sen verran ruotsinkielisiä, että kirkkoherra Johan Pöyhönen piti heille pari kertaa vuodessa ruotsinkielisen jumalanpalveluksen, jossa Pasi Jääskeläinen - kieltä jonkun verran taitavana - toimi esilaulajana. Muuanna sunnuntaina, jolloin tällaista hartaustilaisuus tuli viettää, Uudella teatterilla oli samanaikaisesti harjoitukset ja Jääskeläisen läsnäolo välttämätön. Pasi valitteli kirkkoherralle, joka pitäjällä tunnettiin humoristisena miehenä: "Kuinka se käy kun meillä on harjoitukset silloin, kun on herrasväen ruotsinkielinen jumalanpalvelus?" - "Noo", Kirkkoherra tuumiskeli, "minä käväisen kodeissa ilmoittamassa, että se on peruutettu, kun teilläkin on se teatterikin." Huolista vapautunut Pasi sai keskittyä harjoituksiinsa.

Kirjassa mainitaan myös Aino Valtavuo (sittemmin Hirvensalo), joka on Pariisissa kieltä opiskelemassa samanaikaisesti kuin Hilda Pihlajamäki, opintomatkalla hänkin. Heidän yhteinen tuttavansa laulajatar Maija Åkerman on tästä kertonut kirjeessään vertaillen tuttaviensa ranskankielentaitoa ja lausuen asiasta mielipiteensä.

-- Iikka Kaakisen teos on ilmestynyt v. 1976, Lehdelle maininnan molemmista kerrotuista tapauksista on lähettänyt Ahti Rytkönen.

Ahti Rytkösen tallentama on myös Riihimäen Sanomissa 60 vuotta sitten ollut uutinen, joka täten saatettakoon kaikkien tietoon: "Muolaan Kaukilan kylässä owat eräät talollisenpojat käydessään heiniä hakemassa Äyräpään lieteniityltä löytäneet lumihangesta laatikon, jossa oli 8 porsasta. Kaikki porsaat olivat noin 100 markan arwoisia, joten niiden yhteinen arwo oli ollut noin 1800 mk. Ei ole mitään tietoa siitä, kenen porsaat oliwat, ja miten ne olivat hankeen joutuneet." -- (Olisiko mahdollisesti naapureina asuvilta, kuuluisien Sakkolan porsaiden kasvattajilta myyntimatkalla porsaslaatikkoja reestä hankeen vierähtänyt? Latojan arvelu!)

Toimituskunta löysi kerran Ahdistakin kerrottavaa:
24.5.1977 Uudessa Suomessa on valokuva Norssista 60 vuotta sitten ylioppilaiksi päässeistä neljästä herrasta, joiden joukossa on Ahti Rytkönen. Valokuvassa olevat ovat ainoat luokasta elossa olevat. - Artikkelissa, joka asiasta kertoo, selostetaan myös, millä menestyksellä niihin aikoihin koulussa opiskeltiin venäjän kieltä, jota oli lukioluokilla ollut seitsemän tuntia viikossa.

HALLITUKSEN KOKOUKSISSA KÄSITELTYÄ

Yhdistyksen hallituksen varaesimieheksi 12.1.1977 pidetyssä kokouksessa valittiin Erkki Hirvensalo vuodeksi 1977. Yhdistyksen sihteeriksi vuoden 1977 alusta lähtien valittiin Pertti Äyräpää.

Rahastonhoitajana toimii edelleen Jaakko Äyräpää. Osoite sama kuin sihteerin.

Sukusanomien toimituskunta päätettiin pitää ennallaan, siis Taimi Kyyrö, Kirsti Salminen ja Antti Rasilo.

Sukuluettelohanketta hoitaa sama työryhmä kuin edellisenäkin vuonna, siis Jorma Rytkönen, Ville-Pekka Kyyrö ja Taimi Kyyrö. - Kohta alkaa perustietojen keräily. Siihen on lupautunut kymmenkunta "yhdyshenkilöä", kukin hoitaen asian läheisten sukulaistensa osalta.

Vuoden vaihteessa yhdistys sai Helsingin yliopiston kirjaston Bibliografisen osaston Standardinumerointikeskukselta kirjelmän, jossa tarjottiin lehdellemme kansainvälistä kausijulkaisun standardinumeroa. Sellainen on lehden, sarjan tai juuri kausijulkaisun nimeen liittyvä tunnistenumero, joka koostuu kahdeksasta numerosta sekä niiden eteen liitettävästä kirjaintunnuksesta ISSN (International Standard Serial Number). Numero painetaan sarjan jokaisen osan ja aikakauslehden jokaisen vihkon kanteen. Numeroinnin hoitaminen on opetusministeriön ja Helsingin yliopiston tekemän sopimuksen nojalla yliopiston kirjaston hoidossa. - Systeemi semmoisenaan on UNESCOn toimesta perustettu kansainvälinen rekisteröintijärjestelmä, jota kehittää ja ylläpitää Pariisissa sijaitseva kansainvälinen ISDS-keskus. Yhdistyksen hallitus harkitsi asiaa. Siitä pyydettiin vielä lisäselvityksiä. Varsinkin haluttiin varmistua siitä, että rekisteriin liittyminen ei aiheuta yhdistykselle uusia taloudellisia tms. rasitteita. Ja nyt lehdellä on tunnus ISSN 0356-0791. Mahdollisesti havaitsitte sen jo tämän numeron etusivulla, jossa se tulee aina olemaan samassa kohdassa.

Vuosikokouksen 1977 ajasta yhdistyksen hallitus teki päätöksen. Samalla katsottiin, että kokousta ei tänä vuonna voida viedä Helsinki-seudun ulkopuolelle. Kokousta valmistelemaan asetettiin toimikunta, johon tulivat Taimi Kyyrö, Erkki Hirvensalo ja Pertti Äyräpää, varalle Matti Äyräpää. Vuosikokousilmoitus postitetaan lehden jakelun mukana.

RAHASTONHOITAJAN TURINAA

Vuosi 1976 oli yhdistyksen taloudelle tulokseltaan +- 0 kiitos eräiden lahjoitusten (lahjoittajat haluavat pysyä tuntemattomina).

Jotta mm. lehden julkaisu ei taloudellisista syistä jäisi pois, pyydänkin kaikkia suorittamaan tämän vuoden jäsenmaksut oheisella postisiirtokortilla tai KOP:n Helsinki-Maunulan konttorin tilille No 125650-6447-5.

Lehden mukana seuraavassa postisiirtokortissa on myös maininta, jos edellisen vuoden (1976) jäsenmaksu ei vielä ole tullut perille.

Siis seuraavat asiat muistiin kaikille: Jäsenmaksu on 5,00 mk jokaiselta 18 vuotta täyttäneeltä jäseneltä. Muilta jäsenmaksun ei kanneta.

Yhdistyksen pankkitili: KOP H:ki -Maunula 125650-6447-5, Postisiirtotili: 75493-2.

Jaakko Äyräpää

JÄLKIKASVUN KERTOMAA

Toivottavasti toiset jatkavat, kertovat kuulumisia tai piirtelevät. Toimituskunnan osoitteen löydätte kyllä tästä lehdestä.

SUKUSANOMAT kiittää kaikkia avustajiaan. Ilman teitä lehteä ei olisi saatu aikaan.

Samalla kaikille toivotetaan

HYVÄÄ
JA
VIRKISTÄVÄÄ
KESÄÄ.