
|


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1976 Joulukuu No2 (54)
JOULUSAARNA
Joulun alla oli eräässä johtavassa päivälehdessämme
kirjoitus, jossa puhuttiin joulun kaupallisuudesta. "Kunnon kristityt
päivittelevät joulun sanoman väärinkäyttämistä jonkinlaisen yltäkylläisyyden
harhauttavan paratiisin luomiseksi. Moni tuomitsee hyvästä sydämestä annetut ja
"ei-kaupalliset" joululahjatkin valheellisina joulun sanomasta
vieroittajina.
Kirjoittaja
huomautti, että meidän ei olisi niinkään taisteltava kaupallista, vaan aineellistunutta
joulun viettoa vastaan. Jos käännämme kirjoittajan ajatuksen myönteiseen
muotoon, se kuuluu näin: meidän tulee etsiä itsellemme hengellistä joulua.
Saamme hakea joulun viettoomme todellista sisältöä, kysyä joulun varsinaista
sanomaa. Lapsuuden joulun viettoon liittyneet tavat, kodin jouluperinteet,
lämpö, lahjat, kuusi ja kynttilät tuovat tunnelman. Tunnelma luo joululle
kehykset, mutta sisällön sille antaa vain sanoma. "Älkää peljätkö; sillä
katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin
kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja
seimessä makaamassa (Luuk. 2:10-12). Joulu tuo meille sanoman pelastuksesta. Kun
otamme Vapahtajan vastaan, saamme suuren ilon. Hän katkaisee siteet, jotka
meitä kahlehtivat. Hän antaa synnit anteeksi ja päästää peloista ja
ahdistuksesta. Hän lahjoittaa meille rauhan, jota kukaan ei voi ottaa meiltä
pois. Lasten tavoin saamme jälleen iloita joulun tulosta. Saamme myös lasten
tavoin ottaa vastaan joulun varsinaisen sanoman. Kun kuulemme sen ja kätkemme
sen sydämiimme, pelastus nykyistyy kohdallamme. Meillä on silloin hengellinen
joulu. Vapahtaja on syntynyt meillekin. Valkeus säteilee pimeyteemme.
Samuel Lehtonen.
JOULURUNO
Kesken kinosten ja jäiden,
kesken tummain talven öiden
kotilieden luota välkkyy
valo vahakynttilöiden.
Muistuu mieleen muuttanehet,
kauan sitten menneet ajat,
lapsuusajan jouluvalot,
taaton rauhalliset majat.
Vaikka yö on pitkä, jäinen,
talven tuulet tuimat tuiskaa,
kuusen vahakynttiläinen
parahimmat muistot kuiskaa.
Äiti, kiitos heleästä
kotilieden lämpimästä,
kiitos muiston tähtivöistä,
kiitos kuusen kynttilöistä!
Heikki Rytkönen
Taimi Kyyrö:
ESI-ISIEN JALANJÄLJILLÄ
Veljeni Samppa Kyyrö
on kertonut minulle seuraavan talvisodan aikaisen tapahtuman:
Jonakin pimeänä ja
pimennettynä joulukuun päivänä 1939 Viipurin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Toivo Valtavuo ja kaupunginjohtaja Aarno Tuurna matkasivat viran puolesta
Helsinkiin. Mukana autossa heillä oli Samppa Kyyrö, joka syntyneen tilanteen
takia ei ollut voinut toteuttaa suunnitelmiaan opiskelujen jatkamiseksi
Helsingin yliopistossa ja toimi sillä hetkellä Viipurin väestönsuojelujoukoissa
rintamapalvelukseen lähtöä odotellen. Matkareitti kulki tietenkin Porvoon
kaupungin halki. Siellä Toivo pysäytti auton ja lähti käymään hautausmaalla
etsiäkseen siellä lepääviä suvun (Boijen sukuhaara) hautoja. Niiden sijainnista
tai mahdollisista muistomerkeistä, hautakivistä hänellä ei tainnut sillä haavaa
olla varsinaista tietoa, koska etsintä oli ollut tuloksetonta pimeässä ja
pakkasessa. Kaupunginjohtaja Tuurna oli lämpimänä pysyäkseen yrittänyt hypellä
auton vierellä. Veljelleni hän oli lausunut ihmetyksensä siitä, pitikö heidän
juuri tällä matkalla ja tässä tilanteessa paneutua yllä mainittuun puuhaan. -
Minusta tuntuu, että meistä tuskin kukaan muu kuin juuri sukututkimushengen
läpitunkema Toivo Valtavuo olisi vastaavanlaisessa tilanteessa tullut asiaa
edes ajatelleeksikaan.
Vastaisia, varsinkin
kesäisiä automatkoja ajatellen saattanee olla paikallaan antaa joitakin
vihjeitä paikkakunnista, joilla esivanhempiemme elämisen ja toiminnan kannalta
on merkitystä, ja joilta mahdollisesti on vielä löydettävissä. jotain heidän
elämänsä ajalta konkreettisena säilynyttä ja säilytettyä. Tähdennän samalla,
että tässä ei suinkaan pyritä antamaan tyhjentävää selvitystä, vaan tavallaan
luettelemaan eräitä paikkakuntia, joilla tämän kirjoittaja on käynyt tai
oleskellut joko sattumalta tai tarkoituksellisesti, tai joista muutoin on
tiedoksi annettavaa sattunut saamaan.
Ensimmäisenä
mainittakoon HAAPAVESI. Siellä sijaitsee Emäntäkoulu, maamme vanhin, Noora
Pöyhösen (s. Europaeus) perustama ja pitkään valtionavun, niukan, turvin
yksityisenä oppilaitoksena toiminut laitos, joka aina on toiminut Pöyhösien
johtamana. Nyt valtio omistaa koulun, ja sieltä tapaa Noran pojan, Matin
tyttäret Anjan, johtajana, Anna-Liisan puutarhaopettajana sekä Anna-Liisan
aviomiehen Matti Malkavaaran koulutilan puutarhurina. Irja Pöyhönen, Matti
Pöyhösen leski, asustaa viehättävän kauniissa pienessä omakotitalossaan
Haapaveden kirkolla parin kilometrin päässä koululta. Myös Irja on ollut
aikoinaan johtajana emäntäkoulussa. Alamarto - tämä on koulutilan nimi -
ei pysty sanoin kuvaamaan. Se täytyy nähdä, samoin myös kaunis Haapaveden
kirkonkylä ja muut ympäristöalueet. Emäntäkoulun, puutarhanhoidon koulutukseen
aikoinaan erikoistuneen lähes satavuotisen opetustyön tulokset ovat nähtävissä
jokaisen talon ympäristössä.
Oman panoksensa
pitäjän elämään antoi tietysti myös rovasti Juho Rytkönen vuosikymmenien
toiminnallaan seurakunnan paimenena. Matti Pöyhönen työskenteli paitsi
aikoinaan emäntäkoulun johtajana myös Haapaveden yhteiskoulun opettajana ja
rehtorina. Sisaruksista Maiju ja Elsa toimivat molemmat emäntäkoulun opettajina
ja johtajina, Anni Yhteiskoulun opettajana ja Väinö lääkärinä kotipitäjässään.
LIPERISSÄ, Anders
Josef Europaeuksen pitäjässä, löytää helposti kirkon. V. 1842 seurakunnan
puinen kirkko paloi "ukkosen tulesta", ja tilalle määrättiin
rakentamaan kirkko kivestä. Sen ympärillä olevalta hautausmaalta löytää mm.
Anders Josef Europaeuksen ja hänen molempien puolisoittensa sekä kolmen
lapsensa haudat. Selma Augustan täti, Johan Lampan sisar on myös haudattu sinne.
Tämä on tapahtunut Selma Augustan kuoleman jälkeen, joten vaikuttaa siltä, että
mainittu täti on tullut Liperiin orvoksi jäänyttä perhettä hoivaamaan. - Esi-isämme
aikaista Liperin pappilaa ei enää ole. Se on hajoitettu maan tasalle. -
Rovastin maailman mainetta saavuttaneesta pojasta, Matista, on kilpi kertomassa
jälkipolville. - Europaeuksen Liperissä omistamista maatiloista Rotila-niminen
on tätä nykyä Thekla-tyttärensä tyttären pojan, Erkki Hirvensalon
hallussa. Liperistä löytynee varmaan paljon muutakin muistamisen arvoista,
mutta sen selvittänee joku suvun jäsenistä, joka Liperin allekirjoittanutta
paremmin tuntee.
KUHMON (ent.
Kuhmoniemi) kirkonkylässä, jonne Natalia ja Aron Rytkönen ensimmäisen kotinsa
v. 1869 perustivat, on ajan hampaan ja talvisodan tuhoilta säästynyt yksi ainoa
rakennus, ja se on kirkko. Sen sakastissa on valokuva nuoresta Aron-pastorista
muistuttamassa jälkipolville hänen lyhyeksi muodostuneesta työstään Kuhmossa. Vanhin
poika, Antti, ehti tulla tähän maailmaan ennenkuin perhe muutti KONTIOLAHDELLE,
missä Rytkösen perheen loput kahdeksan lasta ovat nähneet päivänvalon.
PARIKKALA on ollut
ja on edelleen Europaeus-nimisen suvun kotipaikka. Sukuseuramme kantaisän
mahdollista sukulaisuussuhdetta nykyisiin Parikkalan Europaeuksiin ei ole
ainakaan toistaiseksi voitu osoittaa. Tietämäni mukaan muutama vanha hautakivi
Parikkalan hautausmaalla on kaikki, mitä näkyväistä siellä on jäljellä. Saattaa
kuitenkin olla että tässä kohdin en tunne asiaa riittävän hyvin. Korjaus on
silloin paikallaan. - Muistanemme kuitenkin, että kirkkoherra Matias Reinhold
Furopaeuksen (1716-1777) ja hänen toisen puolisonsa Katarina Dannenbergin
vihkisormuksen mukaan tehty piirros on Sukusanomiemme kansilehden
tunnuskuviona. Sormus on suvun jäsenen hallussa.
Itä-Suomea
kiertäessä voi mukavasti poiketa SAVITAIPALEELLA. Kirkonkylään on pystytetty
muistopatsas David Emanuel Daniel Europaeukselle, Lönnrotin ohella
ansiokkaimmalle kansanrunoutemme kerääjälle. Patsas on kuvanveistäjä Viljo
Savikurjen valmistama. D.E.D. Europaeuksen sisar, Katarina Charlotta,
ammatiltaan opettaja, myöskin innokas ja tunnustusta saanut runonkerääjä, on
haudattu Savitaipaleelle. - Nämä sisarukset olivat A.J. Europaeuksen
pikkuserkkuja. Liperin pappilan aikaisina muistoina Natalia Rytkönen on
kertonut vanhoilla päivillään, kuinka D.E.D. Europaeus retkillään poikkesi
heillekin. Pappilassa sitten matkamiehen likaisia ja resuisia vaatteita pestiin
ja kunnostettiin. - Niin, ettehän unohtane syödä Savitaipaleella särää.
Ruokalaji tosin pitää tilata jo etukäteen, eikä sitä valmistetakaan pienempää
annosta, kuin kuudelle nälkäiselle riittävä. Pitäjän matkailupalvelu auttaa
järjestelyissä. - Selostukseksi mainittakoon, että särä on lampaanlihasta
uunissa puukaukalossa paahtamalla valmistettu ruokalaji. Ahti Rytkönen on
säräkaukaloita löytänyt maasta ojien ja lätäköiden ym. märkien paikkojen
ylityslautoina: - Jos Savitaipaleelta särää ei oitis sattuisi löytymään,
naapuripitäjä Lemi auttaa kyllä auttaa silloin matkalaista.
Kymenlaaksossa
sijaitsevaan entiseen Sippolan pitäjään, joka nykyisin on osa Anjalankosken
kauppalan, muutti v.1887 Kontiolahdelta seurakunnan kirkkoherraksi Aron Johan
Rytkönen perheineen, palkollisineen ja maallisine omaisuuksineen. Asuinpaikkana
oli aluksi lähellä kirkkoa sijaitseva pienehkö rakennus, jota on aikojen
kuluessa käytetty hyvinkin moninaisiin tarkoituksiin. Se on toiminut mm.
seurakuntatalona, kunnantoimistona jne. Uusi pappila valmistui ennen pitkää
kirkolta noin kaksi kilometriä Uttiin päin olevan tien varteen, Hirvelän
mäelle. Rakennus on edelleen olemassa. Sippolan seurakunta on joitakin aikoja
sitten myynyt sen yksityiselle henkilölle ja rakennuttanut uuden pappilan. Noin
kilometrin päässä entisestä pappilasta Kaipiaisiin päin on tie varrella
hautausmaa, jonne samalle alueelle Aronin ja puolisonsa Natalian lisäksi on
haudattu kahdeksan heidän jälkeläistään, jotka kuuluvat kolmeen perättäiseen
sukupolveen. "Repäsevä", Natalia Rytkösen leskeksi jäätyään hankkima
asumus Sippolan kirkonkylässä on edelleen suvun jäsenten (Toivo Kyyrön
perilliset) hallussa. Rakennus ei tosin ole enää entisessä asussaan.
Suoritettujen korjausten myötä se on saanut uuden "ilmeen".
Muistitiedon mukaan n. 150 vuotta vanhojen lehtikuusien säilymiseksi - ne
reunustavat koko alueen pituudelta maantietä - on saatu eräitä
viranomaisia vastaan käydä ankaraa taistelua. - Huolimatta kuntaliitoksesta
Sippolan seurakunta on säilytetty, ja sama punatiilinen kirkko, jossa Aron-rovasti
14 vuotta saarnasi, on edelleen olemassa paikoillaan. - Vilho Kyyrö, joka
avioitui Aronin nuoremman tyttären Hertan kanssa, toimi ensin
rovastinapulaisena, sittemmin v.t. kirkkoherrana Sippolassa.
Yllä olevassa on
hataria vihjeitä pääasiallisesti maan itäosissa sijaitsevista paikkakunnista.
Toivottavasti suvun jäsenet, jotka asioista enemmän tietävät, rupeavat sarjaa
täydentämään ja kartuttamaan.
IN MEMORIAM
Ote U. Kailaan
runosta
KARAVAANI
Tosin loppuvat kerran
askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan
on nukkuva syliin maan.
Vaan katso: kaikki he
kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu
on uupunut vaeltamaan.
Paavo Johannes Äyräpää 7.5.1925 - 14.8.1976
Paavo Johannes
Äyräpää kuoli 14 päivänä elokuuta 1976 äkilliseen sydänkohtaukseen
kesämökillään Teiskon Kämmenniemessä 51 -vuotiaana.
Järkyttävä tieto
tuli ennalta varoittamatta ja lähiomaisillekin täysin odottamatta. Paavoko
poissa? Ei, se on mahdotonta. Nyt vasta, usean kuukauden kuluttua, alan
syvemmin tajuta, että nuorin veljeni, joka oli meistä aina reippain ja
hyväkuntoisen, on peruuttamattomasti siirtynyt ikuisuuteen. Jäikö Paavon
elämäntyö kesken, jäikö häneltä jotain oleellista suorittamatta täällä
keskuudessamme? Omaiset ja varsinkin lapset olisivat vielä kauankin häntä
tarvinneet, ja varmasti hänellä olisi vielä ollut paljonkin tehtävää omalla
työsarallaan, koneen äärellä. Mutta eikö hänen elämänsä yhtä hyvin saattanut
olla täysi kierros, täysillä ja tosi kovaa ajettu? Melkein alusta alkaen, 14.
ikävuodesta lähtien, jolloin Paavo aloitti 4. luokan Norssissa, ja jolloin
toinen maailmanpalo juuri oli leimahtanut liekkien?
En tiedä tähän
asiaan varmaa sanoa, sillä kiire löi kiilansa meidänkin väliimme, ja tapasimme
viime aikoina valitettavan harvoin. Asiat tulivat yleensä hoidetuksi
perhekesteissä ja puhelimitse. "Terveisiä ja palataan asiaan." Joskus
sentään kesäisin, päätettiin kahden kesken vaihtaa kuuluisia ja lähteä ulos
kävelemään tai haukkaamaan päivällistä. Niinkuin silloin ennen .........
Museokadulla
keväällä 1945. Sodan jälkeinen ensimmäinen talvi on ohitse. Veikko,
veljesjoukkomme toiseksi nuorin ja Pökön kasvinkumppani, on kadonnut sodassa ja
Teuvo, vanhin, on jossakin maan rajojen ulkopuolella. Opiskelen valtiosääntöä
ja jaan kadunpuoleisen huoneeni yhdessä Ahti Karjalaisen kanssa, joka
aloittelee kansantaloustieteitä. Mutta Pökö on kaukana Suomenlahdella lähellä
Viron rannikkoa miinoja raivaamassa. Pentti Mäkisen - sittemmin
laivanrakennusinsinööri hänkin -komentama raivaaja vetää perässään leveää
miinaharavaa ja Pökön johtama moottorivene, n.s. lippuvene, merkitsee
lippupoijuin raivatun kaistan reunat. Ei aivan vaaratonta työtä. Lienevät
pahamaineisia Jumidan miinakenttiä, joista Valev Uibopuu kertoo kirjassaan
"Neljä tulta", ja joista eräs sattuu olemaan peitenimeltään Äyräpää.
Illan suussa saapuu
sitten väsynyt upseerikokelas kotiin Museokadulle, asettaa herätyskellon
soimaan neljältä aamulla ja nukahtaa sänkyyn kesken oman puheensa.
Tulee sentään
vihdoin lauantai ja lähdetään yhdessä kaupungille "dallaamaan" tai
vaikkapa elokuviin.
Aikaisemmin oli
ollut päinvastoin. Muut veljet olivat sodassa ja Pökö kotona. Mutta ei se aivan
tavanomaista ollut tuon ajan koululaisenkaan elämä. Koulutyö katkeili tavan
takaa. Oli joukkoevakuointeja maaseudulle, tukinuittoleiri Paukkajalla, öiset
väestönsuojissa istumiset ja talosuojelutehtävät. Ja lisäksi kotiapulaisen
hommat, kuten Pökö itse naureskellen tuosta ajasta kertoi. Kesäisin oli
täydennettävä tynkäperheen muonavarastoa Padasjoen Kirjosniemellä marjastamalla
ja sienestämällä. Tässä Hommassa Pökö oli mestari, ja isän kertoman mukaan hän
huolehti lisäksi sekä oman perheen että koko Kirjosniemen kärjen asukkaiden
viihtyisyydestä ja mielialasta näillä retkillä. Iloiset pojanäänet kajahtelivat
syyskuulaassa metsässä Pökön ilmoittaessa sienilöydöistään taaempana tuleville.
Mutta ei sota kesken
loppunut. Pökö ehti mukaan sinnekin, rannikkopuolustukseen. Ensin Helsingin
lähelle jollekin linnakkeelle, sitten Kotkan edustalle ja myöhemmin
Suursaarelle. Pieni tapaturma aiheutti sen, että hän joutui vähäksi aikaa
Kotkan sotilassairaalaan, missä Bertha-täti kävi häntä katsomassa.
Ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista varten Pökö sai opintoloman, mutta
matkalla kevätjäiden yli joltakin saarelta mantereelle hän putosi jäihin ja
sairastui keuhkokuumeeseen. Se parani streptolysiinilla, tuon ajan
ihmelääkkeellä, ja sotapoika sai aikanaan painaa päähänsä valkolakin. Se oli
tehty isän vanhasta uusimalla siihen valkoinen molskikangas, mutta menoa se ei
haitannut.
Jos oli menoa
aikaisemmin, niin oli myöhemminkin. Opiskeluaikana kesällä hitsattiin laivan
runkoja Akersin telakalla Oslossa, pantiin kokoon kaksikerroksisia busseja
Lontoossa. Toisinaan meni koko kesä teekkarikylän asioissa Suomea kiertäessä ja
rahaa kerätessä. Sen ajan teekkarithan olivat päättäneet itse hankkia itselleen
uuden opinahjon ja asuntolatkin.
Suomen talouselämässä
alkoi 1950-luvulla vaihe, jolloin sotakorvauksia varten kehitetty ja
laajennettu metalliteollisuus tarvitsi nopeasti uusia markkinoita. Nuori
laivanrakentaja sai nyt soveltaa käytäntöön Käävän suvun kauppamiesvaistoja ja
samalla tyydyttää kaukokaipuutaan. Telakkayhdistyksen tehtävissä hän sai
matkustaa Itä-Euroopan maihin sekä Neuvostoliittoon ja lopuksi Etelä-Amerikkaan:
Venetzuelaan, Kolumbiaan ja Peruun. Nämä matkat tapahtuivat vuosina 1956-57
jolloin suihkukoneet eivät vielä halkoneet taivasta, joten Andien yli
jyristettiin Aviancan potkurikoneella solaa pitkin kaarrellen.
Kitkatkatkat..........
Seitsemän penikulman saappaan piti lähteä liikkeelle, kun Pökö oli tullut
Metexin palvelukseen paria vuotta myöhemmin. Ensimmäinen matka suuntautui
yhdeksään Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan valtioon.
Esittelymateriaalia oli mukana laukku maata kohti, ja matkaa toimisto oli
valmistellut kuukauden päivät. Rengasmatkan etäisimmät ja siihen aikaan meille
suomalaisille vielä varsin tuntemattomat paikat olivat sellaiset kuin Kuwait,
Addis Abeba ja Khartum. Bagdadissa oli rauhatonta ja Pökö joutui useita päiviä
olemaan suljettuna hotellihuoneeseen turvallisuussyistä. Viimeinen lento SAS:n
nelimoottorisella potkurikoneella Kairosta Helsinkiin toi hänet jouluksi 1959 kotiin.
Metalliteollisuus tunnusteli myyntimahdollisuuksia myös kaukaisen
jättiläisvaltion Kiinan markkinoilla. Tänne Pökö teki kaksi matkaa vuosina 1961
ja 1963. Menomatkalla tapahtui seitsemän välilaskua ja välillä yövyttiin
Siperiassa. Ihmeellisintä Pökön kertoman mukaan oli valtavan Gobin erämaan
ylitys viimeisellä etapilla.
Kauko-Idässä
ei ajalla ole samaa merkitystä kuin täällä kertoili Pökö. Neuvotteluissa ei
pidetty minkäänlaista kiirettä, ja välillä lähdettiin III
ulkomaankauppaministerin kanssa Etelä-Kiinaan kylpemään kuumille
lähteille. Merkillinen maa, missä monet asiat ovat päinvastoin kuin täällä.
Menneisyys on edessä ja tulevaisuus takana, mikä selittyy sillä, että edessä
olevan näemme, mutta mitä on takana, emme tiedä. - Neuvottelut jatkuivat kuukaudesta
toiseen ja vaativat tavatonta kärsivällisyyttä. Pökö kertoi loppuvaiheessa
kerran aloittaneensa päivän toteamalla, että ainoa asia mistä olemme
yksimielisiä on se, että olemme eri mieltä, mikä tuntui kiinalaisia huvittavan.
Obligatooriset valokuvat otettiin myös jo tällöin, ja eräässä Pökö on yhdessä
Tshou En-lain kanssa.
Myyntitehtävissä
tehdyt ulkomaanmatkat antoivat pohjaa ja kokemusta, jota Pökö myöhemmin joutui
tarvitsemaan siirtyessään Kone Osakeyhtiöön johtotehtäviin vuonna 1965. Entinen
laivanrakennuksen tuntija "vaihtoi artikkelia", ja löysi alueen,
jossa pääsi täysimittaisemmin toteuttamaan itseään.
Persoonallisuusarvion
luominen omasta veljestä on vaikeata ja aikavälikin on lyhyt. Sen vuoksi olen
antanut tapahtumien puhua puolestaan. Pökö oli perhe- ja sukurakas,
muuten ehkä enemmän kääpäläisiä kuin äyräpäitä. Vasta viime vuosina huomasin
hänessä isään viittaavia luonteenpiirteitä hänen syventyessään hieman
tiukkailmeisenä tutkimaan tai pohtimaan jotakin pulmallista tilannetta. Pököllä
oli valoisampi ja läheisempi suhtautuminen kanssaihmisiin kuin meillä muilla
veljillä. Sen vuoksi hän ehkä kulki läpi elämänsä kutsumanimellä Pökö, kun me
muut yleensä olimme persoonattomia "Äyriksiä", ainakin koulussa.
Mistä tuli sitten
tuo nimi Pökö? Se tuli suosituksi sarjakuvasta "Kissalan pojat",
jonka sankareita pojanvintiöt Pökö ja Pave olivat. Paavo oli tietysti ensin
Pave, mutta naapuritalon poika Kalle Etholén. muutti sen sitten Pietarinkadulla
1930-luvun alussa Pököksi. Tämä nimi jäi pysyväksi niinkuin vain hyvät
lempinimet jäävät. Se jotenkin tuntui sopivan tuolle pirteälle pikkumiehelle,
joka pyöreillä silmillään tapitti tarkasti isoisten puuhia ja säntäsi sitten
päättävästi perään. Panee vieläkin päätä puistamaan ja vetää suupieltä hymyyn,
kun muistelee näitä rientoja. Ja pusertaa väkisin kyynelen silmäkulmaan.
Mitkä riennot.
Mikä velikulta.
Matti Äyräpää
POIMINTOJA
Helsingin
Yliopiston kodin taloustieteen laitoksella järjestettiin 13.5.1976 tiedotustilaisuus lehdistölle ym. sen
johdosta, että kodin taloustieteen opetuksen aloituksesta tuli kuluneeksi 30
vuotta. ~KOTITALOUS- lehden noissa 7-8/76 olleen selostuksen mukaan
professori Unto Vartiovaara lausui mm. seuraavaa: Niistä vaikuttajayksilöistä,
jotka vapaaehtoisella työllään tekivät tiedekunnalle mahdolliseksi realististen
suunnitelmien laatimisen tai kaukonäköisellä tuellaan ratkaisevasti edistivät
lopullisten ehdotusten toteutumista, on ensimmäisenä mainittava silloinen
lehtori Ella Kitunen. Tiedekunta promovoi Ella Kitusen 50-vuotisjuhlatilaisuuksiensa
yhteydessä kunniatohtoriksi sekä hänen tieteellisen tutkijantyönsä että suurten
ansioittensa vuoksi koko uuden opintosuuntamme suunnitteluvaiheessa. -------
Karjala-lehdessä 21.10.1976 on artikkeli, jossa selostetaan
professori Viljo Nissisen esitelmää Karjalan nimistön keruusta. Arvokkaana
lähteenä prof. Nissinen mainitsee mm. runonkerääjä D.E.D. Europaeuksen kirjeet.
Esitelmä on pidetty Karjalan sivistysseuran 70-vuotisjuhlan
juhlakokouksessa 9.10.1976.(Artikkelin on tallentanut ja sukuyhdistykselle
siitä valokopion lähettänyt Kaarina Dehls.)
Kirkko ja
kaupunki - lehden
no:ssa 31 (22/9-76) "'Pökön", Paavo Äyräpään, luokkatoveri,
nimimerkki "Puukirkon pappi", kertoo palstallaan koruttomalla, mutta
samalla riipaisevalla tavalla muistoista ja mietteistä, joita Pökön
kuolinilmoitus hänessä herätti.
Harvinaisten
kirjojen huutokauppa, ensimmäinen
Suomessa, pidettiin Helsingissä Balderin salissa 21.11.1976. Matti ja Marjatta
Äyräpää olivat olleet paikalla ja kertoivat, että Ahti Rytkösen teos Tuulastulilta
ja karhumailta (WSOY Porvoo 1935) myytiin hintaan 150 markkaa (alkup. kust.
sid.).
Yhteishyvän 18/3-76 ilmestyneessä numerossa on
laaja artikkeli, joka esittelee äskettäin Pieksämäelle valmistunutta Savon
Solmu-hotellia. Suunnittelijana on toiminut Manu Kitunen. Saman lehden
palstoilta 9/9-76 saamme lukea, että Kuopion Osuusliikkeen Hotelli
Puijonsarven perusteellisen saneerauksen pääsuunnittelijana toimii arkkitehti
Maunu Kitunen.
Hämeen Sanomista on Talvi Rytkönen ottanut talteen 21.6.1975
uutisen, tosin nyt jo aika "iäkkään", jossa kerrotaan, että
Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston 100-vuotisjuhlissa Hämeenlinnan
Mieskuoro ja Laulu-veikot, 90 kultakurkkua yhteensä, esittivät Taunu
Marttisen säveltämän ja Enok Rytkösen sanoittaman Hämeenlinna-laulun, nyt
ensi kertaa mieskuoron esittämänä. "Rivi kaupunkilaiset" eivät
kylläkään päässeet tilaisuutta juhlistamaan, vain pari sataa heidän
edustajaansa "nautti kystä kyllin", ja kaupunkilaiset saivat tiedon
seuraavana päivänä lohduttautuen sillä, että "kultakurkuillekaan ei
tarjottu muuta kuin esiintymisen iloa ja sen jälkeen ulko-ovea".
Kuopion pitäjän
kirjan laatimiseen, johon
olemme jo jossakin aikaisemmin ilmestyneessä lehdessämme viitanneet, on Antti
Ahdinpoika Rytkösen lisäksi ottanut osaa myös Antin vaimo Raili s. von Essen. -
Teoshan on ilmestynyt v. 1976, ja viimeksi mainitun osuus on "Kuopion
komppanian sotilasvirkatalot Ruotsin vallan aikana". Antti puolestaan on
selvitellyt yhdistyselämää.
Riitta Smeds valmistui diplomi-insinööriksi
keväällä 1976.
Aino Kaarina
Hirvensalosta tuli
ylioppilas 30.5.1976.
Antti Rasilo valmistui diplomi-insinööriksi
syksyllä 1976.
HENKILÖTIETOJA
18.10.1976 |
Karin Äyräpää s. Engström täytti 80 vuotta |
20.06.1976 |
Laila Rytkönen s. Hurmalainen täytti 75 vuotta |
09.11.1976 |
Talvi Rytkönen täytti 75 vuotta |
16.10.1976 |
Eeva Ilona Aaltio s. Hirvensalo täytti 60 vuotta |
02.07.1976 |
Toivi Hellikki Valtavuo täytti 50 vuotta. |
19.09.1976 |
Maunu Ilmari Kitunen täytti 50 vuotta |
.05.1975 |
Matti ja Raija Pankakoskelle syntyi tytär, joka on saanut
nimet Maisa Marja-Liisa [kuukausi ja vuosi saatiin selville, päivää ei; onnelliset
vanhemmat ilmoittanevat asiasta.] |
26.09.1976 |
Pekka ja Marjaana Pankakoskelle syntyi tytär, nimet hänellä Tiina Katriina |
16.11.1976 |
Kerttu(s. Pankakoski) ja Pertti Ronkaiselle syntynyt tytär,
jolle ei vielä ole ehditty nimeä antaa |
24.03.1976 |
Kauko ja Anna-Liisa Laineen 30-vuotishääpäivä |
02.06.1976 |
Erkki ja Kaarina Hirvensalo viettivät hopea häitään |
30.06.1976 |
Eeva ja Taisto Aaltion 30-vuotishääpäivä |
30.06.1876 |
Sylvi ja Osmo Rasilon 30-vuotishääpäivä |
26.03.1976 |
Anders Theodor Europaeuksen syntymästä kulunut 140 vuotta |
20.08.1976 |
Elli Johanna Lovisa Hällströmin syntymästä kulunut 100 vuotta |
26.02.1976 |
Aino Maria Hirvensalon (s. Valtavuo ent. Rikström) syntymästä kulunut 90 vuotta |
18.06.1976 |
Arvi Ounin syntymästä 75 vuotta |
03.08.1976 |
Thekla ja Anton Valtavuon hääpäivästä kulunut tasan 100 vuotta |
07.06.1976 |
Sofia Wilhelmina Europaeuksen (s. Boije) kuolemasta kulunut 140 vuotta |
30.03.1976 |
Aron Johan Rytkösen kuolemasta 75 vuotta |
19.05.1976 |
Natalia Vilhelmina Rytkösen (s. Europaeus) kuolemasta 50 vuotta |
15.08.1976 |
Paavo Johannes Äyräpää kuoli Teiskossa |
VUOSIKOKOUS 30.10.1976
Vuosikokous
pidettiin Espoon Tarvaspäässä, jonne Akseli Gallen-Kallelan museon kahvilaan
oli saapunut 46 yhdistyksen jäsentä.
Ennen varsinaisten
virallisten asioiden käsittelyä oli käynti museossa, jota esitteli museoemäntä
Marja Timonen. Museon intendentti maist. Annikki Toikka-Karvonen oli
pyynnöstämme etsinyt materiaalia ja tietoa, joka liittyi Gallen-Kallelan
ja mainehikkaan sukumme jäsenen professori Matti Äyräpään väliseen
kanssakäymiseen varsinkin siltä ajalta, jolloin Gallen-Kallela maalasi
Matti Äyräpään muotokuvaa, siis vuosilta 1911 ja 1912. Erkki Hirvensalon
toimesta muotokuva oli saatukokouspäiväksi museoon katseltavaksemme, ja olikin
se sijoitettu erittäin edustavaan paikkaan esille. Varsinainen tämän kuuluisan
taideteoksen säilytyspaikka on Helsingin Yliopiston hammaslääketieteen laitos.
- Museon omista kätköistä nähtäväksemme oli etsitty mm. Gallen-Kallelan
piirros (etsaus) vuodelta 1917, jossa Matti Äyräpään lisäksi on Hjalmar
Avellán. Matin kirjeestä Gallen-Kallelalle 28.3.1911 (alkuperäinen kirje)
saimme valokopion.
Museokierroksen
jälkeen kahvi jo maistuikin kaikille. Yhdistyksen esimies Taimi Kyyrö avasi
vuosikokouksen ja lausui muistosanat elokuussa 1976 kuolleesta Paavo
Äyräpäästä. Hänen muistoaan kunnioitettiin hetken hiljaisuudella.
Yhdistyksen esimies
ilmoitti myös, että v. 1975 alussa jäseniä oli 109, uusia liittyi 14, kuoleman
kautta poistui kolme, joten vuoden 1975 lopussa jäsenmäärä oli 120. Vuoden 1976
aikana vuosikokoukseen mennessä olivat liittyneet seuraavat uudet jäsenet:
Liisa Aaltio, Jukka Rasilo, Mirja Kalinainen, Marjatta Äyräpää.
Esimies lausui myös
kiitokset yhdistyksen pitkäaikaisille toimihenkilöille, Karin Äyräpäälle ja
Kirsti Salmiselle. Edellinen on 16 vuotta hoitanut rahastonhoitajan,
jälkimmäinen kuusi vuotta sihteerin tehtävät. Yhdistyksen puolesta ojennettiin
heille pienet kukkaset.
Varsinaisia
sääntömääräisiä vuosikokousasioita käsiteltäessä puheenjohtajana toimi
tehtävään kokouksen valitsemana Olavi Rytkönen. Hän kutsui sihteeriksi
yhdistyksen sihteerin Eero Hirvensalon. Kuultiin hallituksen laatima
toimintakertomus vuodelta 1975, samoin selvitys yhdistyksen varojen käytöstä
sekä tilinpäätös samalta ajalta ja tilintarkastajien lausunto. Hallitukselle
myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Jäsenmaksu päätettiin hallituksen
esityksen mukaisesti v. 1977 pitää samana kuin v. 1976, siis 5,00 markkaa 18
vuotta täyttäneiltä jäseniltä. Muilta ei jäsenmaksun kanneta.
Yhdistyksen
esimieheksi vuodeksi 1977 valittiin yksimielisesti Taimi Kyyrö edelleen.
Hallituksesta olivat
erovuorossa Sinikka Rytkönen, Riitta Smeds, Antti Rasilo ja Taimi Kyyrö. (Viime
mainitun tilalla hallituksessa on viimeiset kaksi vuotta toiminut Jorma
Rytkönen). Erovuoroisista valittiin Riitta Smeds uudelleen, eroa pyytäneen
Sinikka Rytkösen, esimiehenä toimivan Taimi Kyyrön ja asevelvollisuuttaan
suorittamassa olevan Antti Rasilon tilalle valittiin Jorma Rytkönen, Liisa
Leiwo ja Pertti Äyräpää. - Hallituksen jäsenenä toimineen Paavo Äyräpään
tilalle hänen jäljellä olevaksi toimiajakseen valittiin Matti Äyräpää (vuoden
1977 loppuun). Tilintarkastajiksi vuodelle 1977 valittiin varsinaisiksi Bette
Hirvensalo ja Pekka Salminen, varalle Paula Rytkönen ja Pentti Voipio.
Hallituksen esille
tuomana asiana kokouksessa käsiteltiin A.J.Europaeuksen jälkeläisten sukutaulun
täydentäminen ajan tasalle, sen saattaminen sellaiseen muotoon, että se on
helposti jokaisen käytettävissä etsiessään paikkaansa sukuyhteisössä, ja
sukutauluun liittyvän henkilörekisterin aikaansaaminen. Alustava kustannusarvio
oli myös esillä. Suunnitelman lomakkeineen on laatinut hallituksen asettama
työryhmä(Jorma Rytkönen, Ville Kyyrö, Taimi Kyyrö). Hallitus esitti myös
lähinnä Toivo Valtavuon muistorahaston varoja käytettäväksi hankkeen
rahoitukseen. Niillehän on pitkän aikaa etsiskelty sopivia käyttömuotoja.
Kokous katsoi, että suunnitelma periaatteessa on hyväksyttävä, ja sukutaulu
ynnä henkilörekisteri tarpeelliset. Lomakkeisiin kaivataan joitakin muutoksia
ja täydennyksiä, joista on asiallista neuvotella edelleen. Työn jatkaminen
jätettiin hallituksen toimeksi.
Vuosikokoukseen oli
saapunut tervehdyksiä seuraavilta henkilöiltä: Toivi Valtavuo, Kaarina ja Eike
Dehls, Rasilot, Sinikka ja Laila Rytkönen, Antti Ahdinpoika Rytkönen
perheineen, Aune Äyräpää, Irja ja Arja Pöyhönen. Anja Pöyhönen toivotti samalla
sukuyhdistyksen tervetulleeksi v.1978 viettämään 30-vuotisjuhlaa Haapavedelle
Alamaalle, missä yhdistyksen ensimmäinen kokous v. 1948 on pidetty. Kutsu
otettiin riemulla vastaan. Anjalle lähetettiin kiitokseksi kortti ja luvattiin
tulla joukolla syömään talo tyhjäksi niin kuin kerran ennenkin. Aune Äyräpään
tervehdyksen mukana tuli yhdistykselle valokuva vuodelta 1911. Siinä ovat Matti
Äyräpää ja prof. Onni Tarjanne sekä juuri näkemämme muotokuva vielä
keskeneräisenä maalaustelineessä.
Ilta jatkui
seurustelun ja aterioinnin merkeissä. Pureskeltiin iltapalaa, jota suvun nuori
väki keittiöstä pöydälle kantoi. Välillä katseltiin suvun vanhoja esineitä,
sormuksia, mitaleita. - Erkki Hirvensalo kertoi, kuinka "toimikunta"
Erkki ynnä Taimi kokouspaikkaa etsiskellessään ja ohjelmaa suunnitellessaan oli
tullut ajatelleeksi, miten mielenkiintoisia näyttelyjä suvun jäsenistä
tehdyistä muotokuvista: maalauksista, piirroksesta, veistoksista ym. voitaisiin
saadakaan. Niistä riittäisi ohjelmaa ja katseltavaa varmaankin kuin yhteen
päivään tai iltaan mahtuu. Keskustellessa asiaan innostuttiin ja sovittiin,
että ensin olisi pyrittävä saamaan luettelo muotokuvista, jotta
toteuttamismenetelmiä voidaan suunnitella. Marjatta Äyräpää lupautui olemaan
yhdyshenkilönä, jolle voidaan ilmoituksia tehdä. Toisessa kohtaa lehteämme on
vielä hänen ilmoituksensa asiasta.
Aika kului rattoisan
seurustelun merkeissä, ja joukossa viihtyivät kaiken ikäiset. Vanhin paikalla
olijoista oli äskettäin täyttänyt 80 vuotta (Karin Äyräpää), nuorin
tepsuttelija, alle 2-vuotias Risto-Sakari Kyyrö, osallistui asiaan,
hänkin.
Kokouspäiväksi
todettiin lauantain soveltuvan hyvin.
T. K.
J.K. Keneltä jäi
muovinen kotelo, jonka sisällä on lomakkeita ynnä Xylitol-rasia? Ja
kenelle kuuluu kahvilan eteisestä löytynyt kaulaliina? Eksyikö kenenkään
paperien sekaan jotain, joka kuuluu jonnekin muualle? Ilmoitella saa os. Taimi
Kyyrö
TIEDOTUKSIA JÄSENILLE
Valtionarkistossa
säilytettävänä oleva Europaeus-suvun kirje- ym. arkistoa käyttää maisteri
E. Saarenheimo laatiessaan Helsingin Suomalaisen Klubin 100-vuotisjuhlan
johdosta historiikkia seuran toiminnasta. Ilmoitus on 26/7-76 tehty.
Jäsenille, jotka
eivät vielä ole suorittaneet jäsenmaksuaan: vuoden 1976 jäsenmaksua varten (5 mk 18 vuotta täyttäneiltä)
lähetetään oheisena tilillepanokortti.. Kirjoittakaa siihen sen henkilön /
niiden henkilöiden nimi /nimet, joiden jäsenmaksu kortilla suoritetaan.
Rahastonhoitajasta olisi tärkeätä saada kuluvan vuoden asiat vuoden vaihteeseen
mennessä kuntoon.
Luettelon
laatimiseksi A.J. Europaeuksen jälkeläisistä tehdyistä muotokuvista, olkoot sitten maalauksia, piirroksia,
veistoksia tms., pyydetään tiedottamaan Marjatta Äyräpäälle. Ilmoituksessa tulisi mainita:
1. Taideteoksen
laatu (Öljyvärimaalaus, piirros, veistos tms.)
2. Tekijä ja
valmistumisvuosi sekä kenen toimesta maalattu tai valmistettu (omaiset,
yhteisö, ystävät jne.)
3. Omistaja
(haltija) ja teoksen sijoituspaikka
4. Taideteoksen koko
5. Muut tiedot,
joita katsot asiallisiksi mahdollisesti antaa, esim. ketä taideteos esittää,
minkä ikäinen hä
Ilmoitusten
toivotaan saapuvan maaliskuun 1977 loppuun mennessä.
A.J. EUROPAEUKSEN JÄLKELÄISTEN YHDISTYS r.y. Tilinpäätös 31.12.1975
Vastaavaa |
|
|
|
Rahaa kassassa
|
|
6.47 |
|
" Postisiirtotilillä |
|
2.35 |
|
K.O.P. 2 osaketta |
25.37 |
|
|
K.O.P. 14 uutta " |
490.68 |
|
|
K.O.P. säästötilillä |
515.21 |
1.031.26 |
mk 1.040.08 |
Vastattava |
|
|
|
Jäsenmaksurahasto 1.1.75 |
|
1.418.66 |
|
Lisäys |
|
324.00 |
|
|
|
1.742.66 |
|
Käytetty |
|
702.58 |
mk 1.040.08 |
|
|
|
|
Menot |
|
|
|
Jäsenmaksu suom. sukututk.Yhd. |
|
20.00 |
|
Kukkia,addr., sähkeitä |
|
111.70 |
|
Postimerkkejä |
|
14.50 |
|
Magneettonauha |
|
25.00 |
|
Sukusanomat kesäk. |
|
270.35 |
|
" joukuk. |
|
287.55 |
|
Konttoritarpeita |
|
54.10 |
mk 783.20 |
Tulot |
|
|
|
Jäsenmaksuista |
324.00 |
|
|
KOP osingot |
4.80 |
|
|
KOP pankkikorot |
42.05 |
|
|
Vuosikouksen kahvitarj. |
33.77 |
404.62 |
|
Käytetty |
|
378.58 |
mk 783.20 |
|
|
1.418.66 |
|
Pääoma 1.1.1975 |
|
|
|
Käytetty |
|
378.58 |
mk 1.040.08 |
Toivo Valtavuon rahasto |
|
|
|
1.1.1975 |
|
1.715.57 |
|
Ostettu 30 kpl KOP osaketta |
|
1.050.00 |
|
|
|
665.57 |
|
Pankkikorot |
|
45.62 |
mk 711.19 |
UUSI PALSTA,
jolla
ei vielä varsinaista nimeä ole. Siitä huolimatta nauretaan yhdessä, kun palstan
täytettäkin on olemassa.
Oli kerran puuhakas
ja kekseliäs velisarja piristämässä hiljaisen Sippolan pitäjän elämää. Tämä
puolitusinainen Rytkösen poikajoukko osasi käyttää tilanteita hyväkseen
harmittomalla ja huvittavalla tavalle. Selma, perheen kahdesta tyttärestä
vanhempi tarinoi silloin tällöin jotain veljiensä kepposista sisarensa
lapsille. Suurin velikulta veljeksistä lienee ollut Heikki, jolla näyttää
riittäneen loppumattomiin aikaa ja kekseliäisyyttä. Jotkut hänen
edesottamuksistaan olivat sellaisia, että ne riemastuttivat peräti
pitäjäläisiäkin, ei ainoastaan kotiväkeä ja lähinaapureita. Tässä eräs tarina.
Oli koittanut
Hirvelän mäellä omassa talossaan asuvan Justeenin Tantin, perheen läheisen
ystävän nimipäivä. Pappilan Selma ja Hertta ynnä kanttori Frantsin
puolitusinainen tyttöparvi lähtee päivän sankaria aamuvarhaisella kukkasin ja
lauluin tervehtimään. Alku sujuukin "nuottien" mukaan. Mutta sitten
kesken kaiken laulajat kauhukseen havaitsevat Tantin talon harjalla pappilan
Heikin, joka siellä heiluttaa heille tahtia hevosenhännällä. Kyllä siinä serenaadi
olisi sotkeutunut paremmaltakin kuorolta: No, Tantti kai ymmärsi arvostaa hyvää
laulunyritystä, mutta Heikille juhlakuoro, joka ei moista johtamistapaa
arvostanut, taisi antaa Hirvelän mäellä vähän eri sorttia oleva konsertin. Ja
mistä Heikille hevosen häntä oli käteen sattunut. Jossakin lähitalossa oli
täysin palvellut ruuna toimitettu paremmille laitumille, Heikki oli sattunut
paikalle, ja olisiko hevonhännälle voinut arvokkaampaa käyttötapaa voinut
ajatella!
Eenokki viekasteli
kerran omalle äidilleen, seurakunnan arvoisalle ruustinnalle seuraavaan tapaan:
Ilmestyy kauniina
kesäisenä päivänä pappilan kyökkiin talonemäntä huivi päässä, hame ajan
mukaisesti maata viistäen, puupytty kainalossa. Selvittää olevansa tuomassa
rovastille papinmaksuihin kuuluvaa voita. Itse ruustinna saapuu emäntää
tervehtimään, pytynkannen avaamaan ja voita arvostelemaan. Mikäs siinä, kauniin
ja tasaisen väristä, tuoreen tuoksuista ja hyvän makuista: Pannaan köksä kahvin
keittoon ja kysellään kuulumisia kahvia odotellessa. Kestityksen jälkeen emäntä
saa vielä ohjeen käydä kanslian kautta, jotta papinmaksut tulevat
asianmukaisesti kirjoihin kuitatuiksi. Eihän ruustinnakaan oikein jaksanut
tuntea eikä muistaa, mistä talosta kävijä oli, emäntiä kun paljon pitäjässä. -
Jonkun ajan kuluttua ilmenee kuitenkin pientä hämminkiä. Pappilan kellarista on
voipytty kadonnut. Emäntä on häipynyt kuin tuhka tuuleen kansliassa käymättä. -
Niin, Eenokkihan se sillä kertaa äitinsä vaatteet yllä asialla oli ollut.
Ihmekös tuo, että voi ruustinnan suussa hyvältä maistui, omasta kirnuuksesta
kun oli lähtöisin. Kerran Rytkösen veljeksiä taisi olla useampiakin yhdessä
"pahanteossa". Selma-täti taisi hienotunteisesti jättää nimet
mainitsematta, olisiko Enokista kuitenkin tämän tapauksen vaiheista kertoessaan
vihjannut. Kirkossa käynti sunnuntaisin kuului asiaan, ei joka viikkoisena
pakkona, mutta aina silloin tällöin. Kirkonmenot kestivät pitkään. Selma-tädin
kertoman mukaan "Pappa saarnasi aina tunnin". Seurakuntalaiset
olisivat minä aikoina ehkä tunteneet turhan matkan tehneensä, jos kovin pian
olisi loppuvirsi alkanut kuulua. Nuoriso oli malttamatonta silloin niinkuin
nytkin. Pappilan pojat olivat matkan varrella keränneet halmeesta herneitä
taskuihinsa. Alkuperäinen tarkoitus lienee ollut pistellä niitä ajankuluksi
suuhun, mutta kuinka ollakaan, lehterin penkillä istuvalle pojille kiusaus kävi
ylivoimaiseksi. Herne toisensa jälkeen, sopivin väliajoin, tipahti permannon
penkeissä hartaina istuvien isäntien päähän ja niskaan. Emännät ja tyttäret
onnekseen istuivat toisella puolen kirkkoa. - Ja pappa Aron paukuttelee
saarnatuolistaan tekstiä autuaan tietämättömänä jälkeläistensä pimeistä
puuhasta, eikä hänen korviinsa taidettu tapauksesta hiiskaustakaan tulla.
Huumorintajuisena hän ymmärsi leikkiä mainiosti, mutta tapahtuneesta
"vallattomuudesta" olisi varmaan noussut sellainen myrsky, että sen
mainingit vieläkin tuntuisivat Hirvelän mäellä.
Sippolan pappilan
joulupukin kontista ilmestyvät lahjat olivat vaatimattomia. "Hohdon"
niille antoivat pakettien myötä seuraavat runot. Niillä kiusoiteltiin
mestarillisesti veljiä ja sisaria. Ketään ei ilkeästi nälvitty eikä loukattu,
kaikki oli hyväntahtoista ja hyväntuulista hauskanpitoa. Tämä perinne kulki
edelleen uusiin, nuoriin koteihin. Eipä Hämeenlinnan "Nokkelassa"
Enok paiskannut ainoatakaan pakettia oven raosta, ellei päällä ollut juuri
siinä hetkessä syntynyt runonpätkä. Vaikka nämä joululahjarunot muodostanevat
oman erillisen perinneryhmänsä, eivätkä niin ollen varsinaisesti tämän palstan
puitteisiin kuulu, en malta olla näin joulun alla liittämättä tähän Selma-tädin,
Kyyrön lapsiparven "toisen äidin", viimeisenä joulunaan sepittämää
runoa, joka tuli yhteisesti molemmille tyttärelle, Anna-Liisalle ja
Taimille. Kumpainenkin sai pienenpienen hopealusikan paketissaan:
"Tytöt
lusikkahan tähän mahtuu voita sangen vähän,
ehkäpä se toki piisaa kahta yksinäistä neittä
Taimia ja Anna-Liisaa viikon voissa pitämähän,
eikä ole syytä huoleen, että karttuis alapuoleen
taikka poskipäihin saakka liian suuri rasvan taakka.
Vaipua ei huolis huoleen, ettei varhain neitten puoleen
koskaan enää kukaties, katsettaan lois sulhasmies."
Taimi Kyyrö
SUKUSANOMAT toivottaa kaikille
HYVÄÄ JOULUA JA
MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA
Samalla lehden toimituskunta lausuu parhaat kiitokset
kaikille avustajille.
|