
|


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1976 Kesäkuu No 1 (53)
Taimi Kyyrö: ARON JOHAN RYTKÖSEN TILIVIHKO v. 1869
Vuoden 1868 kesäkuun 10 päivänä Kuopion tuomiokirkossa
papiksi vihitty Aron Johan Rytkönen, Juvalla kyläsepän ammattia harjoittaneen
Johan Rytkösen poika, määrättiin ensimmäiseen virkapaikkaansa Liperin
seurakuntaan rovasti Anders Josef Europaeuksen apulaiseksi. Sukusanomien
joulukuun 1954 numeroissa (kaksoisnumerona ilmestyneet. numerot) 4 j a 5 Toivo
Valtavuo on lähinnä äitinsä Teklan muistelmien perusteella kertoillut Liperin
pappilan sen aikuisista tapahtumista, varsinkin niistä, jotka liittyvät nuoren
Aronin ja ennen pitkää hänen puolisokseen lupautuneen pappilan tyttären Natalia
Wilhelmiinan yhteisen elämäntaipaleen alkuvaiheisiin. Vuosi sitten Sippolan Repäsevästä
tallennettujen kirjeiden ym. joukossa on Aronin tilivihko, jonka hän on
nähtävästi tavallista saarnojensa konseptipaperia käyttäen huolellisesti
ompelemalla itse kokoon pannut. Vihkon kanteen on selkeällä käsialalla
kirjoitettu: Inkomster och Utgifter under Aret 1869.
A.J. Rytkönen 1869. Muilta vuosilta ei vastaavanlaista ole löytynyt, vaikkakin
tuntuu siltä, että tämä tallessa säilynyt ei ole ollut ainoa lajissaan.
Merkinnät on tehty ruotsinkielellä. Tilivihkon sivut Aron on itse viivoituksin
jakanut tarpeellisiin sarakkeisiin, jotka ovat päiväyksiä, asiaselitystä ja
rahamäärien (Mk, Pn) merkitsemistä varten.

Aron Johan oli saanut tottua tarkkaan taloudenpitoon jo
kouluaikanaan. Yliopistossa opiskelun aikana hän joutui rahoittamaan elantonsa
ainakin osittain velkaa tehden (Sukusanomien n:o 2/1953), takaajia haeskellen.
Viran myötä alkoi palkkakin juosta. Valitettavasti tilikirjasta ei käy
selville, miten suuri varsinainen rahapalkka kuukausittain oli, mutta kaiketi
joitakin normeja noudatettiin. Tammikuussa 1869 tulopuolelle on merkitty
tohtori Europaeukselta saaduksi 200 Mk, helmikuussa 56 Mk ja huhtikuussa 100
Mk. Suorittamistaan määrätynlaisista virkatoimituksista apupappi sai itse
kantaa maksut. Siten kirja kertoo lasten kastumisista, sairaskäynneistä, kuulutuksiin
panoista ja papintodistusten (virkatodistusten) kirjoituksista, joskus
vihkimisistäkin. Kuukausittain näistä Liperissä oloaikoina kertyy noin 10 Mk. -
Luontaisetuna palkkaukseen nähtävästi liittyi täysihoito, johon sisältyi asunto
pappilan piharakennuksessa, ruoka, puhtaus ym. jokapäiväisen elämän tarpeet ja
palvelukset.
Menojen puolella näyttelevät alkuvuodesta 1869 huomattavaa
osaa lainojen takaisin maksamiset. Sitten tulevat pikku ostokset. Rahaa kuluu
matkoihin, kynänterien, postipaperin, postimaksujen, kirjojen ja muun sen
tapaisen hankintaan. Kerran on kirjoituspöydälle hankittu rasia musteen
kuivattamiseksi tarvittavaa hiekkaa varten. - Aron näyttää olevan myös
tupakkamies, ei mitenkään "ketjupolttaja", mutta sikarilaatikko tai
savukepakkaus silloin tällöin on mennyt. Ja tietysti vaatepuolikin tarvitsee
kohentamista. Milloin on ollut kysymyksessä kenkien korjaus, milloin taas
jonkun uuden vaatekappaleen hankinta. - Äidilleen Wilhelmiina Poppiukselle Aron
ostaa lääkkeitä: kiniiniä ja Hoffmanin tippoja. Joskus pieni pullo viiniäkin
on ollut paikallaan. Aronin äidin sisaren "Moster Marian" löydämme
myös tilikirjan menopuolen sivuilta. Ja onhan nuoren herrasmiehen pidettävä
henkilökohtaisesta hygieniastaan huoli. Tarvitaan kampaa, hammasharjaa ja -pulveria,
joskus Eau de Colognea. Kerran Aron käy pappilan tyttärien Natalian ja Noran
kanssa Joensuussa konsertissa, ja kulut kaikkineen ovat olleet n. 10 Mk. Tämä
on ollut huomattava menoerä, koska yleensä sekalaiskulut ovat olleet n. 30 Mk -
50 Mk kuukausittain.
Helmikuussa Aron on huutokaupasta ostanut keinutuolin, jonka
hinta oli 2 Mk 75 Pn. Tämä on eräs merkki uuden vaiheen alkamisesta Aronin
elämässä. On tullut oman kodin perustamisen aika. Liperin pappilassa asia ei
enää olekaan salaisuus, ja tietäväthän sen lähimpien omaisten lisäksi
sukulaiset, ystävät ja tuttavatkin. Tarkastellessa kirjeitä, joita Aron on
vuoden 1868 aikana lähettänyt, löytyy niistä lokakuun 15 päivänä äidille,
Wilhelmiina Poppiukselle osoitettu, tosin vain osittain ehjänä säilynyt kirje,
jossa päällimmäisenä on merkintä: "SALAISUUS". Tätä seuraava teksti
(suomennettuna) on näin kuuluvaa: "On torstai-ilta ja minä tulen
päärakennuksesta Nataliani luota, ja sanon todella "Nataliani", sillä
13 päivästä tätä kuuta, siis toissa päivästä lähtien me olemme kihloissa. Ja
niin on Jumala kuljettanut, tähän hän on kohtaloni jouduttanut. Aavistelin jo
lähtiessäni, että minun tuloni Liperiin oli kohtalon johdatusta. - - - - - Äidin
pitäisi pian tulla toteamaan; että minä en olisi voinut tehdä parempaa
valintaa. - - - - - Paitsi että hän on ulkonaiselta olemukseltaan komein
Europaeuksen tyttäristä, on hänet; sydämensä niin lempeä, nöyrä ja hiljainen,
että en pysty häntä tarpeeksi ylistämään. Kyllä uskoisin äidin olevan tulevaan
miniäänsä tyytyväinen. On niin ihmeellistä, että hän jo kesällä oli
kiinnostunut äidin tänne tulosta. Toissa päivänä hän sanoi: "Olen niin
monta kertaa ikävöinyt saada tavata äitisi." - - - 17 päivänä joulukuuta
1868 Aron on kirjoittanut äidilleen, joka vielä elelee Juvan kappalaisen
puustellissa, Kuttulassa, jäätyään leskeksi Juvan kappalaisen Abraham
Poppiuksen kuoltua. Aron kutsuu äitiään tulemaan Liperiin, "jos ei enää
jouluksi ehdi niin ainakin loppiaiseksi (den ryska Julen)". - Mutta
huoliakin on: olisi jo aika selviytyä rovastin apulaisen toimesta eteenpäin virvauralla.
Kuulema Polvijärvellä toivottaisiin saatavan hänet seurakunnan palvelukseen,
mutta "saa nähdä, mitä Piispa siitä sanoo". - Muutenkin Aron on jo
tuuminut asioita pitemmälle. "Olen miettinyt, kuinka yksityiskohtia
järjesteltäisiin. Olen uneksinut itsestäni ja maallisesta onnestani ja
todennut: Minun Nataliani ja Äiti ja minä, se sopisi niin mukavasti yhteen. -
Keisaripari salin seinältä voisi matkustaa Polvijärvelle juhlistamaan
Polvijärven Pappilansalia. - Ehkä uskollinen palvelija Maikkikin haluaisi tulla
Mamman kanssa sinne, jos paranee. Setä Europaeus on luvannut jo Natalialle
kukon, kanan, kissan ja varsan." - - -
Maaliskuun 19 päivänä Aron kertoo kirjeessään äidilleen
seuraavaa: "Olen näinä päivinä mietiskellyt sekä Polvijärveä että
Kuhmoniemeä. En tiedä mikä olisi parasta. Saanee kaikki riippua
konsistoriumista. - - - Huonekalut olisi ehkä parasta lähettää Liperiin, niin
olemme Natalian ja setä Europaeuksen kanssa tuumanneet. Nehän voi sitten siirtää
minne tahansa. Mamman muutosta en osaa sanoa mitään niin kauan kun on
epäselvää, minnekä menemme. - - - "
Tilinpidolliset merkinnät osoittavat, että loppujen lopuksi
kaukainen Kuhmoniemen erämaapitäjä (nykyinen Kuhmo) tuli nuorten ensimmäiseksi
kotipaikkakunnaksi. Huhtikuussa Aron suorittaa jälleen käyntejä huutokaupoissa
ja tavaraa karttuu: kärrit, kirjoituspöytä, hella ja satula, yhteensä 78 Mk.
Satulan hankinta ihmetyttänee, mutta ostos oli välttämättömyys. Kunnon ajoteitä
ei niinä aikoina Kuhmon syrjäkylille vielä ollut. Pappi sai ratsain suorittaa
virkamatkansa. Tämän kirjoittaja muistaa mummonsa Natalian kertoneen, että
seuratessaan miestään pitäjän kaukaisimmille kolkille, esimerkiksi Lentiiraan,
ainakin osa matkasta oli tehtävä hevosen selässä, koska muuta mahdollisuutta - lukuunottamatta
"apostolin kyytiä" - matkan tekoon ei ollut.
Huhtikuussa 1869 on kuormallinen tavaraa lähetetty Liperistä
Kuhmoon, ja ajomiehelle on maksettu 47 Mk. Juvalta on saapunut Maikki Liperiin
ja hänkin näkyy menoerinä tilikirjan sivuilla. - Kesäkuussa sulhasmiehellä on
ollut asiaa kultasepälle. Ostoksen hinta on ollut 18 Mk 90 Pn, mitä siihen
sitten lienee sisältynytkään, todennäköisesti ainakin vihkisormus. Lisäksi Aron
on hankkinut paljon muutakin sekalaista tarpeellista tavaraa, kuten hansikkaat,
kengänkiilloketta, kaulahuivia, lisäksi hän on ostanut punssia, viiniä,
appelsiineja jne. Kirkkoa on vihkiäisiä varten siistitty, koska
kirkonpesijätkin näkyvät "palkkalistalla", lisäksi myös juomarahat
palveluskunnalle heidän antamansa avun tunnustukseksi. Häät pidettiin 16
päivänä kesäkuuta, siis vähän ennen juhannusta. muutamia päiviä myöhemmin nuori
aviopari lähti matkustamaan Kuhmoniemelle. Myös tavarakuorma on ollut
kuljetettavana. Miten lienee ollut niiden appiukon lupaamien eläimien laita.
Varsa lienee ehtinyt jo kasvaa hevoseksi saakka, ainakaan hevosen ostosta ei
ole mainintaa. Sen sijaan kärrithän näkyvät jo aikaisemmin tilikirjassa, ja
kesäkuun puolella näkyy olevan menopuolella hevosenkengät. Todennäköisesti matka
suoritettiin Aronin ollessa oman hevosen ohjaksissa. - Kiekuiko se luvattu
kukko tavarakuorman harjalla, siitä eivät "aikakirjat" anna vihjettäkään.
Kaikkiaan muuttokustannukset ovia olleet 66 Mk. Ajomies sai lisäksi juomarahaa
50 Pn.
Heinäkuussa tilivihkon aukeaman tulojen puolella
ensimmäisenä merkintänä on 'Kuhmosta pois muuttavan varapastori Johan Johanssonin
maksama palkka 300 Mk. Jäljelle jää saatavaksi vieri 400 Mk. Valitettavasti
tilikirjasta ei käy selville, mitä aikaväliä palkanmaksu koskee. Elokuussa Aron
nostaa palkastaan 200 Mk, lokakuussa 300 Mk ja marraskuussa 140 Mk. - Natalia
ei hänkään ole vallan tyhjin taskuin kotoaan lähtenyt. Toukokuussa hän on yhteiseen
kassaan luovuttanut 245 Mk. - Virkatoimituksista karttuu nyt palkkioita noin 30
Mk kuukaudessa. Elämisen kustannukset ovat kuitenkin kokonaan toista luokkaa,
kuin mitä ne olivat Liperin pappilan aikoina. Heinäkuussa hankitaan
ensimmäiseksi oma lehmä, talousastioita ja huonekaluja, yhteensä n. 300 Mk.
Sitten tulevat ruokatavarahankinnat. Kaikessa on lähdettävä aivan tyhjästä.
Pappilan viljelykset ovat nähtävästi arentimiehen hallussa. Oman talouden
kunnostus vaatii kuitenkin milloin apumiestä veneen korjaamiseen --
sellainenkin on täytynyt hankkia -- milloin tyttöstä taloustoimissa
auttelemaan, milloin taasen on arentimieheltä saatava apua. Tilivihkon sivuilla
näkyy uusia nimiä: Ropos Matti (=Matti Roponen), Tervasalmen mies,
arendaattori, seppä, Sigrid ja jo aikaisemmin mainittu uskollinen palvelija
Maikki, joka siis on Juvalta siirtynyt tänne. Toinen lehmä ostetaan. Joulu
lähenee nopeasti. Talveksi on varattava marjoja. Kauppias E. Jurvelin on
toimittanut siirappia, lipeäkalaa, riisiryyniä, talia, voita, rusinoita,
viikunoita, soodaa jne. Tarjottavaa täytyy varata paitsi omalle pienelle
perheelle myös vierasvaraksi, vaikkakaan Liperin pappilan kaltainen vilkas
seuraelämän keskuspaikkana toimiminen ei olekaan kysymyksessä. Nuori perhe
pystyy kuitenkin panemaan "suun säkkiä myöten", koska Aronin
opiskeluvelkoja kaikesta huolimatta samana vuonna kyetään lyhentämään.
Mikä sitten mahtaa olla vuoden tilinpäätösloppujen lopuksi.
Varsinaista tasetta ei ole laadittu, joten selkeätä käsitystä ei tuloksesta
saa. Asiaa hankaloittaa lisäksi se, että pappien virkavuosi alkaa toukokuun
ensimmäisenä päivänä ja päättyy seuraavan vuoden huhtikuun viimeisenä.
Tilivihkon merkinnät ovat tästä poikkeavasti kalenterivuoden 1869 ajalta. Aron
näyttää tilivihkon viimeiselle sivulle pyrkineen laatimaan jonkinlaisen
yhteenvedon tänä aikana käytettävissään olleista rahoista. Tästä
kokonaissummasta, joka on 2328 Mk 35 Pn, hän on vähentänyt 514 Mk 50 Pn.
Näyttää, että tämä summa on muodostunut niistä rahoista, jotka Natalia on
tuonut pesään, sekä eräistä muista eri henkilöiltä saaduista pikkueristä.
Jäännös 1813 Mk 85 Pn olisi siis tämän mukaan Aronin vuoden aikana rahana
ansaitsema palkkatulo. Tähän summaan Aron on sitten lisännyt 1120 Mk 52 Pn,
joka saattanee olla summa, jonka Aron vielä laskee olevansa saamassa
rahatuloina kirkollisen virkavuoden jäljellä olevalta ajalta tammi-huhtikuu
1870. Samalla sivulla vieressä on laskelma veloista, jotka Aronin on maksettava
1/5-1869 - 30/4-1870 välisenä aikana. Niiden yhteissumma on 1091 Mk, josta
touko-joulukuun aikana 1869 on maksettu 737 Mk, ja tammi-huhtikuulle 1870 jäisi
siis 354 Mk. Näyttäisi siis silti, että vaikeuksista huolimatta elämiseenkin
sentään vielä rahaa jäisi.
Lainojen maksuista suurin osa menee Joensuun Yhdyspankille -
300 Mk - ja eräälle Porvoossa olevalle avustuskassalle 168 Mk. Viimeksi
mainittu saattanee olla kirkollisvirkakunnan muodostama leski- ja orpokassa, joka
on antanut lainaa opintoja varten. Mistään ei käy selville lainojen kokonaismäärät,
kuinka paljon niitä mahdollisesti vielä oli jäljellä. Esim. lokakuussa 1869
Aron on lähettänyt Yhdyspankille 212 Mk, joten vuodelle 1870 merkitty erä
saattaa olla vain vuotuinen koron suoritus j a sovittu lyhennys. Joka tapauksessa
velkaisena on liikkeelle lähdetty. Se ei kuitenkaan ole ollut esteenä
onnellista kotia luotaessa. Vielä lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen
Wilhelmiinan päivänä Sippolassa 26.5.1895 Aron tervehtää rakasta
elämäntoveriaan mm. seuraavin säkein:
Muistatkos muori,
Kun olit nuori,
Ens' onnen aikoja ihaeltiin;
Kun ensi kerran
Vähäsen verran
Miinan päiviä pidettihin.
Pohjoses' oltiin
Kuhmossa kuultiin,
Linnun lauluja kuunneltihin
Kahvia juotiin,
Leikkii lyötiin
Puistossa ihanassa istuttihin.
Oliko murheita?
Sitä en muista;
Toivossa ainakin iloittihin;
Meitä oli kaksi
Samoin Miinoja myöski;
Hiljaista elämätä elettihin.
POIMINTOJA
Matti Äyräpään palkinto, Suomen arvostetuin ja
tavoitelluin, väliin suorastaan Nobel-palkinnon arvoiseksi mainittu, oli tänä
vuonna myönnetty professori Erkki Klemolalle. - Suomen Kuvalehden numerossa 1/1976
on palkinnon saajan antama haastattelu. Professori Klemola tekee siinä selkoa
tutkimustyöstään ja sen ydinkysymyksistä .
Rytkösen kirjakauppa - eräs Hämeenlinnan vanhimmista
liikkeistä on maaliskuun alussa (5.3.1976) vaihtanut omistajaa. Enok Rytkösen
v. 1900 Hämeenlinnaan perustaman liikeyrityksen, joka Enokin kuoltua v. 1960 on
toiminut kirjakauppauransa v. 1937 aloittaneen Matti Rytkösen, Enokin nuorimman
pojan johtamana ja jo pitkään hänen omistamanaankin, osti Kirjalahti Oy (Jaakko
Karisto, Onni-Sakari Karisto ja Leo Räihä, kaikki hämeenlinnalaisia). Liike
jatkaa toistaiseksi toimintaansa Rytkösen kirjakaupan nimellä. Yllä olevat.
tiedot on saatu 5.3.1976 ilmestyneessä Hämeen Sanomissa olleista uutisista.
Samassa yhteydessä lehdessä viitataan myös Enok Rytkösen
monitahoiseen toimintaan ja harrastuksiin, joihin hän raskaasta työtaakastaan
huolimatta ehti osallistua. Valokuvausharrastuksen tuloksena on mm. Hämeenlinnan
museoon luovutettu valokuvakokoelma, joka varsinkin Hämeenlinnan vanhojen
näkymien kannalta oli ainutlaatuinen. Arkistointi tuottaa tosin museolle ongelmia
eikä ihmekään. Työvoimaa ei hetkessä irroiteta yli 10 000 valokuvan asianmukaiseen
käsittelyyn.
Ylioppilastutkinnon on tänä keväänä suorittanut Aino
Kaarina Hirvensalo.
Päijät-Häme (ent. Päijäthämäläinen), Lahdessa
ilmestyvä kotiseutulehti, kertoo maaliskuun 24 päivänä 1976 ilmestyneessä
numerossaan (N:o 12/1976) Vääksyn yhteiskoulun vaiheista koulun viettäessä 50-vuotisjuhlaansa.
Perustamisvaiheessa on silloisella Asikkalan kunnanlääkärillä Heikki Rytkösellä
ollut huomattava osuus. Koulun aikaansaamiseksi perustettu kannatusyhdistys
valitsi hänet johtokuntansa ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, ja tätä luottamustehtävää
Heikki Rytkönen hoiti kuolemaan saakka 2.4.1933, siis seitsemän vuotta.
Lehdessä kerrotaan, että Heikki Rytköstä, joka oli innostunut ja innostava
aatteen mies, voidaan pitää Vääksyn koulun henkisenä isänä, jolla siitä
huolimatta, että oli kunnan ainoa lääkäri ja tarpeen tullen myös hammaslääkäri,
riitti harrastusta ja taitoa myös koulun asioiden hoitoon. - - -
Me sukulaiset muistanemme, että Heikki oli Sippolan
rovastina kuolleen Aron Johan Rytkösen ja hänen puolisonsa Natalia Wilhelmiinan
(s. Europaeus) järjestyksessä seitsemäs lapsi.
Riitta Smeds on voittanut Valtion nuorisotallettajien
palkinnon (II palkinto) määrältään 20 000 mk. (Kateeksi käy! Latojan huom.)
Antti (Ahdin poika) Rytkönen on toimittanut Kuopion
pitäjän kirjan, joka on painettu Kuopiossa 1975. Julkistamistilaisuus oli
17.5.1976. Teos kuuluu JYY: n kotiseutusarjaan ja on sarjan tähänastisista
teoksista laajin, 898 sivua. Kysymyksessä on kokoomateos, jossa on 34
artikkelia 31:ltä kirjoittajalta. Laajimman artikkelin - yhdistyselämää
käsittelevän - on kirjoittanut Antti R.
Turun Yliopiston Kulttuurien tutkimuksen laitoksen
tiedustelu Turun Yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitokselta lähetettiin
jo viime vuoden puolella sukuyhdistyksellemme tiedustelu, joka on tarkoitettu sukuyhdiksien
toimintaa koskevaksi kansatieteellisen tutkimuksen aineistoksi. Tiedustelu
käsitti kaikkiaan 29 kysymystä, ja ne käsittelivät sukuyhdistyksen
toimintamuotoja, kuten yhdistyksen hallintoa, mahdollisia perinteitä, kokouksien
ohjelmien kokoonpanoa ym. - Lähettämistämme vastauksista ja selvityksistä ko.
laitos on esittänyt yhdistykselle kiitokset.
Oikaisu: Europaeus-suku vaikutti 140 vuotta
Parikkalassa., ei Liperissä, kuten lehdessä 2/75 virheellisesti mainittiin.
Yhdistyksen hallituksen kuulumisia
Kokouksessaan 19.1.1976 yhdistyksen hallitus valitsi
varaesimieheksi edelleen Erkki Hirvensalon.
Yhdistyksen monivuotisen sihteerin Kirsti Salmisen pyydettyä
vapautusta tästä tehtävästä hänelle myönnettiin ero ja kiittäen todettiin hänen
tunnollisesti ja tarmokkaasti hoitaneen sihteerin tehtäviä aikana, jolloin
sihteerin toiminta oli. työlästä. Sisältyihän siihen esim. A.J. Europaeuksen
jälkeläisten yhdistyksen laajan arkiston siirtäminen Valtionarkiston
säilytettäväksi ja yhdistyksen 25-vuotisjuhlakokous Haikon kartanossa kaikkine
järjestelyineen. Kirsti Salminen ilmoitti, että yhdistyksen valokuvakokoelma
ym. asiapaperit voivat olla hänen kodissaan tallennettuina edelleen ja sieltä
yhdistyksen jäsenten nähtävikseen saatavissa.
Yhdistyksen sihteerin tehtäviä hoitaa nyt lääketieteen
kandidaatti Eero Hirvensalo. Posti voidaan osoittaa yhdistyksen esimiehelle.
Karin Äyräpää esitti hallitukselle eronpyyntönsä
rahastonhoitajan tehtävistä tilikauden 1976 alusta lähtien. Ero myönnettiin ja
samalla esitettiin hallituksen kiitokset Karinille niistä 14 vuodesta, joiden
ajan hän on luottamustehtävänsä suurella tunnollisuudella hoitanut. -
Yhdistyksen rahastonhoitajana toimii tilikauden 1976 alusta lähtien Jaakko
Äyräpää.
Sukusanomien toimituskunta päätettiin toistaiseksi jättää
ennalleen, siitä huolimatta, että toimituskunnan puolesta esitettiin ajatus,
estä olisi hedelmällistä saada uusia henkilöitä "remmiin", jotta
Sukusanomista ei muodostuisi yksipuolinen, itseään toistava "laitos".
- Toimituskuntaan kuuluvat siis Kirsti Salminen, Antti Rasilo ja Taimi Kyyrö. Lähetykset
lehteä varten viimeksi mainitulle.
Yhdistyksen hallitus asetti työryhmän selvittämään ja
tekemään ehdotuksen A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukutaulun aikaansaamiseksi sellaiseen
muotoon, että se, ynnä liitteeksi laadittava henkilökortisto voitaisiin toimittaa
jäsenille, joiden sitten olisi mahdollista vaivattomasti löytää oma ja jokaisen
muunkin suvun jäsenen paikka jo laajaksi haarautuneessa sukupuussa. Työryhmään
nimettiin Jorma Rytkönen, Ville-Pekka Kyyrö ja Taimi Kyyrö.
Sukuhistorian kannalta mielenkiintoisten paikkojen
selvittäminen tai "luettelointi" oli myös esillä. Tällä voidaan
katsoa olevan merkitystä esim. sikäli, että lomamatkoilla tai muuten Suomea
kiertäessä olisi mahdollista itse kunkin tehdä käyntejä sellaisille paikoille,
jotka suvun jäseniä saattavat kiinnostaa, mutta joille ilman muuta
matkaillessaan ei osu.
Ja sitten vielä:
Hallitus toivoo, että jokainen A.J. Europaeuksen jälkeläinen pitäisi
mielessään, että yhdistyksen sääntöjen mukaan hän, hänen aviopuolisonsa ja
lapsensa voivat liittyä yhdistyksen jäseniksi. Liittymisestä voi ilmoittaa
hallitukselle. Varttuneempi polvi, joka erittäin runsaasti onkin mukana,
tiedottakaa te tämä nousevalle nuorisollenne.
HENKILÖTIETOJA
29.2.1976 |
Kaisa Rytkönen Lahdessa täytti 60 vuotta. |
1.5.1976 |
Marja--Maija Natalia Ouni s. Rytkönen Karakalliossa Espoossa täytti 70 vuotta. |
5.6.1976 |
Christina Lalander ja Göran Forsberg vihitään avioliittoon Tukholmassa. |
17.8.1974 |
Magnus Lalander ja Lainet Bragaia vihitty avioliittoon. |
24.4.1976 |
Magnus ja Lainet Lalanderille syntynyt poika; nimestä ei vielä ole tietoa. |
25.11.1974 |
Jaakko ja Marja Lehtoselle syntyi poika, joka on saanut nimet Aleksi. Heikki Samuel. |
30.10.1975 |
syntyneen Dan-Erik ja Katariina (s. Lehtonen) Ohlssonin tyttären nimet ovat Karin Elina. |
26.1.1976 |
syntyi Antti (Ahdin poika) ja Raili Rytköselle poika, joka sai nimekseen Iiro Aaron Wäinämö. |
Oikaisu: Sukusanomissa n:o 2/75 oli Katariina Ohlsson virheellisesti
liitetty Lalanderin perheeseen, hänhän on omaa sukua Lehtonen.
Toimituskunnan mietteitä
Kerrotaan, että Enok Rytkönen kerran pahalla tuiskusäällä
kulki Hämeenlinnan illan myöhäisinä hetkinä hiljaisiksi käyneitä katuja.
Takinkaulus oli pystyssä suojaamassa kasvoja vastaan pyryttävältä lumelta.
Seurauksena oli törmäys vstaan tulijaan, joka kiukkuisesti ärähtää:
"Piru". Enok kohottaa hattuaan kohteliaasti vastaten samalla:
"Rytkönen". - Esittely oli suoritettu.
Ja toinen tarina.
Elettiin kieltolain aikoja. Heikki Rytkösen, Vääksyn tohtorin luokse saapui talonisäntä
kertomaan huoliaan. Olisi välttämättä saatava pullollinen "kirkasta"
lääkkeeksi, sian porsaat siellä kotona navetan nurkassa pyrkivät ehtimiseen
sairastelemaan, eivätkä kotikonstit oikein tepsi. Kyllähän Heikki yskän ymmärsi.
Hän kirjoitti reseptin, latinankielisen, vieläpä runomitassa. Määräyksessä oli,
että pulloon oli pantava 999 ml vettä, lisäksi piristeeksi pisara "miestä väkevämpää"
. - Ei liene tiedossa, miten porsaiden kävi, mutta tohtorin virkatalon ohi
ajaessaan samainen isäntä taisi sen jälkeen ajaa karauttaa hyvää vauhtia taloon
päin perin vilkaisematta. - No, aikanaan asia painui unhoon.
Edellä olevat kaskut tulivat mieleen, kun toimituskunta
lehden sisältöä kokoellessaan mietiskeli, mitä mahdettaisiin tulevaisuuden
varalle löytää. Antti ehdotti uuden palstan perustamista, jossa yllä mainitun
kaltainen aines saisi paikkansa. Kirsti ja Taimi, kannattivat ehdotusta. Mikä
palstalle nimeksi? Euronauru olisi tuntunut muuten mukavalta, mutta kun jo ovat
olemassa Euroviisut ja Eurovisio ynnä muut Euro-alkuiset termit, niin saattaisi
tuntua liian kuluneelta. "Äyränauru" ei ehkä sekään kaikkia
miellyttäisi. Mutta nimi "lapselle" aikanaan löytynee, kunhan vain
saisimme teidät, hyvät sukulaiset, puuhaan mukaan. Kertokaa siis lehdelle mitä
muistatte ja tiedätte menneistä, kaskuja tai pakinoita, tapahtumia, olkoot
sitten suorasanaista tai runomitassa. Ja tapahtuuhan koko ajan jotain uutta,
joka käy palstalle painettavaksi. Muistakaa samalla tiedottaa henkilö ym.
uutiset, jotta saisimme lehden "sukuhistorian" osalta pysymään ajan
tasalla.
Kalle Rytkönen: POMPEN HAAMU
Kas Lammin pellolla multa ja Kilon kiivahat veet
Ja tuores tuoksuva "kulta" ja hevoshaan harjanteet
Ne peittää Pomppea pientä, sen päätä ja ajuja
Ja haudalla kasvaa sientä ja pieniä pajuja.
Ja Antti metsähän astuu ja Halli se haukkuu: "hau"
Ja suossa saappahat kastuu ja pyssy jo paukkua: "pau",
Mut turha on Hallin haukku ja ahkera Antin työ:
On tyhjänä jahtilaukku, kun illasta joutuu yö.
Mut uusi kun alkaa aamu ja pyssy kun paukahtaa.
Niin silloinpa Pompen haamu hevoshaassa haukahtaa.
Kas: heiluu kippurahäntä, ja pystyy nousee pää.
Käy kiel' kuni kirnun mäntä., näin Pomppe nyt äännähtää.
Oi armias Antti-Jussi, mun entinen ystäväin!
Miks tyhjänä on sun pussi, miks astelet allapäin?
Ei auta haukkuna Hallin, ei lintuja puutu, ei.
On maailma mullin mallin, mikä metsäonnesi vei?
Ja kyllähän halli haukkuu, ei säästele sääriä.
Sun pyssys paukkuu ja paukkuu mutta linnut on vääriä!
Ah, muistathan, Antti-veli, miten ennen me taisteltiin?
Niin kauvan kuin Pomppe eli toki lintua maisteltiin.
Oli raskas kyllä mun turkki, hyvä siinä ei hyöriä.
Olin kyllä kuin sylttipurkki, niin paksu ja pyöreä.
Mutt' ei meillä ollut hätää: mua Antti sä auttelit
Ja vanhaa ystävätä puun juurelle pyllitit.
Vaan horjuipa hongan juuri kun pääsin mä haukkumaan.
Oli palkkasi suuren suuri: putos puujänis oksaltaan.
Mut muu jänis metsässä milloin jo vastahan sattui niin
Kuin yhtenä miehenä silloin me lähdimme lipettiin.
Jos joskus lammaskarjaan me yhtenä eksyttiin
Mua tartuit Antti sä harjaan j a pitelit korvista kiin
Ja vaikka mun luontoni veti, halu poltteli porsaihin
Niin pois kun huutelit, heti minä kuulin ja tottelin.
Vaan Justeenin Tantin mailla kun kissan mä ennätin
Sitä oikein ystävän lailla ylös puuhun mä lennätin.
Vaan Tanttipa tuosta suuttui ja seiväs kourassa huus
Niin että hahmonsa muuttui: Huut' Pomppe korjaa luus'
Vaan yhtenä taas me kaksi kun pötkimme pakohon
Kävi aita ahtahaksi, minä jäin sen rakohon.
Tämä maailma on niin paha, ystävyyttä ei ymmärrä.
Taas maistaa selkä ja maha sai Tantin seivästä.
Niin, ystävät aina me oltiin, kuin kumppanit kuljettiin,
Kun metsästä kotiin tultiin, niin saalihit nyljettiin.
Minä ensin maksoja maistin, munaskuita ja mahoja.
Sai Heikki puujänispaistin, sinä taskuhus rahoja.
Nyt on turha sun ympäri maita ja lampia hääriä,
jotta märkä on pää ja paita, syö uupumus sääriä.
Minä yksin auttaa voisin, jos en olis kuollut pois.
Toki kaikk' olis aivan toisin jos elossa Pomppe ois'.
Taustatietoa Pompen haamusta:
Kalle Rytkönen oli Aron Johan Rytkösen ja puolisonsa Natalia
Wilhelmiinan järjestyksessa toinen lapsi, joka syntyi v. 1871 ja kuoli v. 1898.
- Runo on nähtävästi hänen viimeisten elinvuosiensa aikuista tuotantoa. - Runon
tapahtumat ovat Sippolasta. Kilo oli pappilan hevosha'an läpi soliseva pieni
puro, Pomppe pappilan sekarotuinen koira, talonväen mitä uskollisin ystävä, oli
jo mennyt manan majoille. Heikki on Kallen nuorempi veli, ja hänelle syötetty
"puujänis" li orava. - Runossa mainittu Justeenin Tantti oli pappilan
lähellä pienessä kodissaan asustava pitäjän entisen nimismiehen naimattomaksi
jäänyt tytär., joka useasti mainitaan Rytkösien kirjeissä. Hän oli perheen hyvä
ystävä. - Metsällä kuljeskeleva Antti oli Rytkösen veljessarjan vanhin, ainoa
lapsista, joka syntyi Kuhmossa (v. 1870). Metsästys taisi hänelle, tulevalle
runoilijalle, olla paremminkin luonnon rauhassa viipymistä ja mietiskelyä kuin
totista saalistamista.
TK
Sukuyhdistyksen jäsenet.
Lehden postituksen yhteydessä lähetetään postisiirtokortit,
joilla jäsenet voivat suorittaa vuoden 1976 jäsenmaksut. Muistatte varmaan, että
jäsenmaksu vuosikokouksen päätöksen mukaisesti vuodelta 1976 on 5 mk. Alle 18-vuotiailta
jäsenmaksuja ei kanneta. - Rahastonhoitaja pyytää kortissa olevaan
tiedonannoille varattuun kohtaan merkitsemään niiden jäsenien nimet, joiden
jäsenmaksu ko. postisiirrolla suoritetaan.
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ JA VIRKISTÄVÄÄ KESÄÄ
|