
|


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1975 Kesäkuu No 1 (51)
VALOKUVIN TALLENNETTUA JA RUNOMITASSA KERROTTUA
"Aaprahaimin
helmassa on Mirrin hyvä maata.
Palsamilla voitamasta paiseita ei laata.
Lintuja jos haluaa ei tartte nousta puuhun.
Paratiisilintuset ne lentää suoraan suuhun."
Yllä oleva on muistitietona säilynyt pätkä runosta, jolla
Erkki Rytkönen Sippolan pappilassa lohdutteli kissansa menettänyttä isoa
siskoaan Selmaa joskus 1880-luvulla. Mitä muuta lienee myötätunnon
ilmaisuun sisältynyt. Nykyisistä suvun jäsenistä tiskin kukaan tiennee.
Kirjoitettuna se ainakaan toistaiseksi ei ole mistään esiin tullut.
Sippolan pappilan väki piti tuolloin nähtävästi luonnostaan
lankeavana seikkana pukea runon muotoon jokapäiväisen elämän tapahtumien
virittämät tunnelmat, yhtä hyvin iloiset kuin murheellisetkin. Runoja
kirjoittelivat kaikki muut paitsi perheen äiti, ruustinna Natalia Wilhelmiina,
ja nuorin tytär Hertta, perheen kuopus. Sisarussarjan jäsenet lähettivät
toisilleen ja varsinkin äidilleen runomittaisia kirjeitä ja kortteja uusilta
asuinsijoiltaan itse kunkin vuorollaan siirryttyä pois Sippolasta.
Veljessarjan vanhin, runoilija Antti Rytkönen toi
vuosikausia nimimerkkiä "Anssi" käyttäen Uudessa Suomessa päivän
tärkeimmät uutiset kaiken kansan luettavaksi tiivistäen sanottavansa muutaman
rivin mittaiseen runonpätkään. Sukuseuramme vanhimmat jäsenet ne vielä
muistanevatkin.
Hämeenlinnaan kirjakauppansa ja kotinsa jo nuorella iällä
perustaneen Enokin äidilleen, sisarilleen ja joillekin muillekin sukulaisilleen
lähettämistä korteista on muutamia kymmeniä käytettävissäni. Kortit ovat
"Nokin" itsensä tavallisimmin perheestään ottamia valokuvia, joiden
aihe ja kääntöpuolella oleva teksti täydentävät toisiaan.
"Riimittelyyn" Isä-I. pystyi yhtä hyvin suomen-, ruotsin-
kuin saksankielelläkin.
Seuraavaan olen valinnut eräistä korteista poimittuja
pätkiä. Valitettavasti Sukusanomat ei ainakaan tällä kertaa saanut aikaan
kuvitettua laitosta. Seuran hallituksen kokouksessaan marraskuussa 1974
asettama lehden toimituskunta (Kirsti Salminen, Antti Rasilo, Taimi Kyyrö)
mietiskelee, mitä mahdollisesti asian hyväksi saatettaisiin tehdä.
"Kuvapostista" on varmasti paljon kadonnut. Kotien
hajoamiset, muutot, ovat tehneet tehtävänsä. Nyt käytetyt kortit ovat
pääasiassa vuosilta 1915 - 1918, jokunen myöhemmältäkin ajalta. Olen
pyrkinyt ottamaan ne aikajärjestyksessä esiin. Toisista ei voi tarkalleen
selvittää päiväystä, voipa se puuttua kokonaankin.
22.1.1915
|
Valokuva Liisa-tyttärestä pikkuvauvana kapaloihin ja
villahuiviin käärittynä. Teksti on lyhyt ja asiallinen:
"Ei asiaa tän kummempaa lie tällä kertaa mulla:
Tahdon vain näyttää naamani ja piirtää:
Skraba-Bulla"
|
25.?.1915
|
Kuvassa perheen vieraita, kaksi eleganttia naista
Hatunniemen laiturilla.
Kääntöpuolella selvitys:
" Kiitos marjoista makeoista, joit' Antti akkoineen
meille toi.
Kyllä illalla ihan varmaan lapset riemusta karkeloi.
Terveiset Anna Charpentier'ltä.
Ilahuttaisko Teidän mieltä
valokuva, min eilen otin,
kun matkallaan Arajärven kotiin
hän astumassa on laituriin
(siskontytär se toinen siin'.) -
Merkkipäivää me viettää voitiin
vanhin poika kun konfirmoitiin. -
Kesäloma tais jäädä multa;
joutuin kuluvi kesäkulta. -
Sairauteen meni meiltä kevät,
päivät elokuun lähenevät.
Rästiin jäänyt on paljon töitä,
enkä valvoa jaksa öitä,
siksi täytyvi uurastaa,
jott' ei jouten juur' olla saa.
- "Vanhin mies" täytyi panna pois.
Muuten vaikea ollut ois
viime aikoina toimeen tulla,
ellei apuna oisi mulla
Ella aamusta iltaan asti
Kirjakaupassa ahkerasti.
- Nyt on Ellalla "kesäloma".
Vaatii osansa koti oma."
|
22.8.1915
|
Olavi ja Hillevi Hatunniemen kesäkodin portin pylväille
kiivenneinä:
"Tapa ain' on aamuisin Hillevin ja Olavin
sängystänsä travata, portti auki avata,
jotta Isä lähteissään nousematta pyörältään
saattaa siitä kulkea, sitte portti sulkea.
Sitten portin pylvähille. Näytetäänkös ylvähille?
Päivä muutamainen vaan maalla enää asutaan."
|
26.8.1915
|
Hillevistä kuva pellon pientareella, ja runo:
"Syksy on tullut ja poiminta sienten
Käynnissä koulu on lasten ja pienten
Hilleri myös jo "koulua käy",
vaan ei sitä vakavasti ottavan näy,
keskellä tuntia kertoilla voi
mitä sylki vain suuhun toi. -
Tänään lähellä myllyn tokeen
Hilleri tipahti suin päin jokeen,
mutta ei uponnut, rantaan ui,
hetkisen huuteli huhhuhhui!
Kotia lippas ja vaatteita vaiht' -
kohta kai seikkailu mielestä haiht'."
|
- - - - 1915
|
Liisa ison veljen Talven sylissä:
"Eilen oltiin kesämailla poimimassa sientä.
Saatiin kolme korillista eikä aivan pientä.
Kasvitarhan satoa myös kukkakaalinpäitä,
punajuurta, porkkanaa ja muuta "niitä-näitä".
- Hilleri on pari päivää tilassakin maannut;
saman verran jalkehilla taas jo olla saanut.
Mummoa taas nämä tahtois tervehtimään tulla.
Toinen taitaa olla Talla, toinen Skraba-Bulla."
|
14.9.1916
|
Valokuva omasta uudesta huvilasta; pätkä mukana
seuranneesta runosta:
'Nyt on meilläkin "Repäisevä" nimeltä
Pihlajamäki.
Sinne muuttaa, kun koittaa kevät isä-Iinokin väki. - -
Kyll' on armasta ajatella kesämökkiä omaa,
jossa lapset ja mamma Ella viettää saa kesälomaa. - -
Ei se mökki oo suuren suuri eikä pienoisen pieno:
kyllä mahtuvi siihen juuri koko joukkomme hieno.
Vielä lisäksi vierahiksi suuri Rytkösen suku,
sillä suuri on siellä siksi asuinhuoneitten luku."
|
13.7.1917
|
Hertta-sisarelle Pulkkilaan kuva Sippolasta, jossa
Repäsevän (mummon kesäasunnon) metsänpuoleiselle kuistille on kerääntynyt
suuri sukulaisjoukko:
" Aattelit kai, jotta minne Isä-I jo saikaan,
kun ei häntä kuulunut niin kovin pitkään aikaan.
Kuljettu on tuolla puolen Hämeenläänin rajaa
Ellan kanssa katsomassa meidän Mamman majaa.
Nuorin poika, Olavi, myös kera oli siellä,
viikon loppuun viivähtävi Mummolassa vielä.
Ensin Asikkalan Annin avasimme aisat;
kera vietiin vierahiksi Annit sekä Kaisat.
Vielä eksyi emännistään sinne Pöyhös-Maija
- Muutapa en tällä haavaa muistaakaan mä taija.
Terveisiä. Isä-I."
|
3.3.1922
|
"Perhekuva" Olavista Matti sylissään, Liisa
pallilla vieressä istumassa, - lähetetty Hertalle Pulkkilaan:
"Liebe Hebe (Enokin antama lempinimi Hertalle)
Koska me yhdessä jälleen vanhenemme,
niin onnitelkaamme toinen toisiamme."
(Selvitykseksi mainittakoon, että Enokilla ja
Hertalla oli yhteinen syntymäpäivä, eroa oli täsmälleen kymmenen vuotta.)
|
26.10.1926
|
Matin nimissä Samppa-serkulle Haminaan lähetetty
kortti:
"Tunnetkos sa Samppa serkku, kuka kulkee täällä,
Se on Matti marakatti yks'öisellä jäällä.
Tänään saatu talvitakki minulla on päällä.
Minulla ei muuta työtä: seisoa ja tirkistää,
kuinka isä itseänsä avannossa virkistää.
(Älä kerro kellenkään, tää nääks' on luvatonta.
Heikkoon jäähän vajonnut on lapsukaista monta.)
Sorjens Mamppa
Merveisin Tatti"
|
29.2.1932
|
Kolmen kortin sarja lähetetty Taimi Kyyrölle Helsinkiin,
kuvissa abiturienttien ajelua Hämeenlinnan kaduilla. Yhden kortin takana:
"Kerran liukkaalla kelillä mä laskin mäntyä kohti.
Siitä seuraus joksikin, aikaa invalidiksi johti. -
Eipä sentään sen pahemmin, ma ett'en töissä ois ollut.
Jospa tässä lie kerrakseen nyt "pakistua" taas tullut."
Eenokki piti väliin huolen myös siitä, että suvun
muidenkin perheiden tapahtumat tulivat "Sippolan mummon" tietoon, ja
kertoo niistä äidilleen väliin lähettäen jopa saamansa kirjeetkin äitinsä
luettaviksi. Tässä pieni esimerkki:
|
25.9.1915
|
Kuvassa Elsa-Maija vallan "naku-pellenä",
ongenvapa olallaan, lieneekö ollut kalaan lähdössä vai leikkineekö muuten
vain jotain metsänneitoa hiukset hajallaan.
Ja runo:
"Lähetän nyt Äiti. Sulle kirjeet, jotka saapui mulle,
kirjeet Hertan, Pappa Heikin, joka aina muistaa leikin.
Kyllä kait ne mieltäs Sun ilahuttaa, niin kuin mun. -
Tekla-täti-vuolle-Wallan laitoin kuvan Liisan-Tallan.
Siihen kirjoitin ma näin (taikka jotain sinne päin):
Teklan päivän kunniaksi tässä kakarata kaksi
iloisesti irvistää. Tottahan Sa tunnet nää?
Talla sekä Skraba-Bulla näin nyt tahtoisivat tulla
onnittelut tuomahan, toppa-kahvit juomahan. -
Jos me tultais kaikki juuri, meit' ois joukko liian suuri
siks' nyt kummityttö saa "kummipoikaa" edustaa,
toivoin että Sulle vasta monta omaa lastenlasta
tulevaiset vuodet tuo. - Eljen Tekla Waltavuo. - - - -
Paljon terveisiä taas. Vielä kai on kaalit maass'.
Isä-I
|
Päiväämätön
|
Elsa-Maijasta, perheen vanhimmasta tyttärestä kuva
tämän täyttäessä 15 vuotta. Kortti on lähetetty mummolle Haminaan
Wilhelmiinan päivän onnitteluiksi toukokuussa 23.5.1920:
"Onnea Wilhelmiinalle tahdomme toivotella
minä ja veikot, siskoni, Isä-I, Mamma Ella.
Annappa Selman selostaa, kuvassa mitä tässä.
Näin juhlittu ei ennen lie mua viel' elämässä.
Mä, nähkääs, kun vielä virua saan tautivuotehella,
ja turhaan ylös yritän ma siitä ponnistella. -
Jokos Te kohta siirrytte Sippolan laitumille?
Terveiset täältä Selmalle ja Eero Aronille.
Elsa-Maija ja toiset.
Elsa-Maija on kuvassa todella kukkien ympäröimänä.
Niin hän on saman vuoden syyskuussa saapuneessa valokuvassakin, mutta silloin
pois "nuorena nukkuneena". Korttiin ei ole runoa syntynyt, ilmoitus
vain perhettä kohdanneesta murheesta.
|
Ja viimeisenä vielä Selmalle Sairion parantolaan lähetetty
tiedotus:
13.6.1933
|
"Liebe Schwester,
Tulipa viesti Viipurista. Lopun arvannetki:
Tädillemme rakkahalle koitti lähtöhetki.
Lauvantaina kello kolme Ristinmäen retki.
Sydämellisin terveisin
Nokki"
|
Taimi Kyyrö
Ella Kitunen: HAIKON KARTANON VAIHEISTA SUKUHISTORIAMME KANNALTA
Jatkoa edellisestä numerosta
Siirrymme sitten 1600-luvulle, vähän lähemmäksi
nykyaikaa. Silloin Haikon kartanon omisti Anna Svanström. Hänen isänsä oli
muistaakseni ollut tullivirkamies ja oli äskettäin aateloitu. Tällä Anna S:llä
oli tytär Ebba S., joka siis oli Haikon tuleva perillinen. Haikossahan on hyvin
suuret metsät. Tuo puistokin on kai ollut 10 ha ja on ehkä vieläkin, ja siellä
huutelivat huuhkajat. Drägsbyn kartanossa, joka silloin oli sattumalta
Stålarmien välityksellä joutunut Uggla-suvulle, oli nuori sotilashenkilö,
muistaakseni kornetti Carl Uggla. Kun Ebba S. ja tämä kornetti olivat siinä
alle 20-vuotiaita (heistä ei ole tarkkoja syntymälukuja, mutta jostakin
olen päätellyt tämän heidän iäkseen), ja kun huuhkaja ruotsiksi on 'uggla',
niin sanottiin vähän runollisesti, että tässä oli kohtalonomaisuutta, ja niin
näistä nuorista tuli pari. Tämä tapahtui 1670-luvulla. Heillä oli vain
yksi poika Gustaf Augustin.
Carl Uggla joutui heti sotaan ja sanotaan, että hän ei
päässyt koskaan kotiin palaamaan. Hän kaatui rintamalla jossain Riian
tienoilla. Se oli v. 1678, ja niin Ebba S-Uggla oli siellä yksin nuorena
leskenä, ja hänellä oli pieni poika ja kaksi suurta kartanoa, joita hän koetti
parhaansa mukaan hoitaa. Ei ihme että hän ei jaksanut ehkä aina pysyä
tasapainossa. Asiakirjoissa mainitaan riitoja naapureiden kanssa. Vaikeuksia
tuli pitkin matkaa, mutta hän koulutti poikaansa. Tämä oli kai 14-vuotiaana
muistaakseni Turun yliopistossa, mutta joutui sitten sotilasuralle niin kuin
oli yleistä siihen aikaan, kun oli alituisia sotia suurvaltojen mitellessä
voimiaan. Ruotsihan oli niihin aikoihin suurvalta ja sillä oli hyvin huomattavat
ekspansiopyrkimykset.
G.A. Uggla meni sitten naimisiin 1698 Katariina Rehbinderin,
vapaaherrattaren kanssa, ja heillä oli kaksi lasta. Tytär oli Ebba Elisabet
Uggla (toisissa lähteissä on Eeva Elisabet). En tiedä onko Ebba ja Eeva
pidettävä samana nimenä tai olisiko tämä Ebba ollut sitten äidin mukaan siihen
tullut. Sitten oli vielä nuorempi veli, mutta keskitymme nyt tähän E.E.
Ugglaan. Sota riehui ja G.A. Uggla kaatui Kannaksella Systerbäckin luona.
Systerbäckhän vastaa myöhempää Rajajokea, sen uomahan on vaihdellut. Tästä
taistelusta on säilynyt kuvauksia. Veljeni Aarnen kanssa kerran totesimme, että
se oli hyvin uljas taistelu suurta ylivoimaa vastaan. G.A. Uggla kaatui siellä
1703, ja se oli hyvin lähellä niitä seutuja, missä lähes kaksi ja puoli vuosisataa
myöhemmin, v. 1941 Karisalmessa hänen jälkeläisensä Jaakko Juhana Kitunen
kaatui ja Aarne Veikko Äyräpää katosi, niin että historia ikäänkuin toistuu.
Mutta täällä Drägsbyssä oli siis Ebba S - U. Minä
käytän aina kahta nimeä, kun etunimet ovat niin samanlaisia, että muistaisimme,
että hän oli siis Haikon nuori perijätär, ja hän oli siis taas yksin. Mies oli
kaatunut ja poika oli kaatunut, mutta kartanot Drägsby ja Haikko oli
hoidettava. Kuusi vuotta pojan kaatumisen jälkeen 1709 sota oli tullut yhä ankarammaksi,
ja Pultavan taistelun jälkeen (se oli juuri 1709) venäläiset alkoivat yhä
enemmän hävittää Suomea. Haikon kartanoon juoksi sinä vuonna renkipoika sisälle
ja sanoi, että vihollisen laivasto on tässä Haikon lahdella, ja silloin alkoi
suuri huoli. Porvoon kaupunki oli hävitetty, ja myöskin kartanoita poltettiin.
Erikoismainintaa Haikosta ei ole minun tietooni tullut, mutta arveltiin että
senkin rakennukset silloin menivät. Mutta Ebba S-U. ei tästä masentunut vaan
koetti yhä pitää kaikkea koossa. V. 1711 tuli uusi hävitysrynnäkkö ja silloin
hänen sanotaan pakanneen tavaransa 18 suureen kirstuun ja piilottaneen ne
erääseen torppaan. Ne olivat sieltä kyllä hävinneet, koska on
oikeudenkäyntijuttuja vuodelta 1713. Torpan väki ei ollut syyllinen, he olivat
kaikki kuolleet ruttoon. Mutta hän kuitenkin aavisti tai epäili jotakuta
määrättyä syylliseksi, ketä, siitä ei ole minulla tietoa, mutta ylivoima tuli
niin suureksi, että hän pakeni sitten Ruotsiin. Hän otti mukaan pienen
pojantyttärensä Eeva tai Ebba Elisabet U:n ja he oleskelevat Tukholmassa. G.A:n
vaimo, o.s. Rehbinder ja poika oleskelevat sensijaan Hakoisten kartanossa
Janakkalan pitäjässä. Se kartanohan kuului U-suvulle siihen aikaan. Ebba
S-U. kuoli Tukholmassa v. 1719, vuotta Kaarle XII:n kuoleman jälkeen.
En tunne tarkemmin, millaiset olot olivat tällä nuorella
tyttärellä Eeva Elisabet U:lla. Hän oli siinä 21 vuotias silloin, jos olen
oikein laskenut. Mutta muutamaa vuotta myöhemmin, v. 1723 eli 4 vuotta isoäidin
kuoleman jälkeen hän meni naimisiin kreivi Ehrenstolpen kanssa. Minulla on
vanhoista tauluista valokuvia, jotka olen saanut museon vahtimestarin sekä
veljeni Aarnen avulla ja myöskin Toivo Valtavuo auttoi niiden hankkimisessa.
Niiden joukossa on kuva peruukkipäisestä, ei mitenkään kauniista miehestä, ja
siinä alla on notaari Fredrik Ehrenstolpe. Katselin pitkään että kukahan tämä
oikein on ja ajattelin että se on joku virkamies täällä Suomessa ja koetin
ottaa selville, missä hän täällä on ollut. Sitten löysin Älgenstjärnan kirjasta
valokuvat Ehrenstolpe-suvusta ja silloin jouduin saamaan selville, mistä
tämä E-suku oli tullut, joka sitten hallitsi täällä Haikkoa ja Drägsbytä
parin sukupolven ajan.
Tämä veikin kauemmaksi kuin Suomen kaupunkeihin. 1500-luvulla
oli pienessä Stralsundin kaupungissa Itämeren rannalla vastapäätä Rügenin
saarta ollut Brandenburg-nimisiä kaupunginvanhimpia, oltermanneja, ja
jonkun vaimo oli omaa sukuaan pormestarintytär von Braun. Sitten muutama
sukupolvi eteenpäin, se oli kai 1600-luvulla, siellä oli Walter Brandenburg,
joka tuli Tukholmaan virkamieheksi. Niihin aikoihin, Kaarle XI:n aikaan,
Ruotsin valta vielä ulottui Itämeren etelärannoille asti, joten muutto
Tukholmaan ei ollut mitenkään ihmeellistä. Laskin että tämä Fredrik B. olisi
silloin ollut 25-vuotias. Hänestä mainittiin että hän oli
presidentinsihteeri, ja muitakin titteleitä hänellä oli. Hän oli Tukholman
linnassa erikoisesti Holstein-Gottorpin herttuan palveluksessa.
Tämä H-G:n herttua oli Kaarle XII:n äidin veli ja
hänestä ajateltiin Kaarle XII:n kuoltua Ruotsin kuningasta. Pietari Suuri oli
kiinnostunut tästä ja kannatti asiaa, mutta se raukesi kuitenkin kun he tulivat
liian läheisiksi. Herttua meni naimisiin Pietari S:n tyttären kanssa, mikäli
olen historian kirjoista ollut saavinani selville. Ja silloin ruotsalaiset
pelkäsivät että Pietarin vaikutusvalta Ruotsiin tulisi liian suureksi.
Mutta kaikista näistä ristiriitaisuuksista huolimatta W.B.
säilytti asemansa. Hänet oli aateloitu jo 1691 ja hän asui Tukholman lähellä
kartanossa, josta olen saanut postikortin äskettäin. Kartanon nimi on Ängby
slott. Se ei ole mikään suuri linna niin kuin ruotsalaiset kartanot usein. Se
on kaksikerroksinen herraskartano, ja kävin siellä muutama vuosi sitten.
Tukholman kaupunki pitää siitä huolta: maamieskoulu muistaakseni hoitaa sen
ulkopuolen; alakerroksessa pidetään usein juhlia ja yläkerros on museona. Kun
kävin sitä katsomassa, niin siellä oli paljon esineitä erikoisesti Kristiina-kuningattaren
ajoilta.
Tässä on kiinnostavaa tämä aateloituminen- yleensähän
oli aateloitu vain sotaherroja. Usein hyvin pienistäkin palveluksista,
mitättömistä seikoista ovat monet aatelissuvut saaneet alkunsa, mutta Kaarle XI
antoi arvoa virkamiehille. Tätä osoittavat nimetkin, Ehrenstolpe on
'kunniapylväs', ja hänen toisen vaimonsa isä oli myös äskettäin aateloitu ja
hänen nimensä oli muistaakseni Ehrenfeldt, 'kunniankenttä'. Kunnialle pantiin
suurta painoa.
Ensimmäinen lapsi tästä avioliitosta oli Fredrik E., jonka
kuva minulla on albumissani. F.E:sta tuli juristi ja hän oli Svean hovioikeudessa
vuoroin siviili- ja vuoroin kriminaalisella osastolla. V. 1723 hän. meni
naimisiin tämän Suomesta tulleen E.E.U:n kanssa. Näistä tapahtumista minulla ei
ole mitään tarkempia tietoja, mutta tämä F.E. oli luultavasti vielä tässä
virassa aina vuoteen 1733, mutta oli myöskin Haikon ja Drägsbyn isäntä vaimonsa
kautta. Siellä syntyi 1730 yksi keskimmäisiä heidän kuudesta lapsestaan,
Katariina Charlotta Ehrenstolpe, joka sitten joutui Boije af Gennäs-sukuun
ja siis siihen sukuun, johon minun isoäitini kuului. Täältä tulivat siis nämä
perinteet tätä kautta.
Ehrenstolpen lapsista muistan, että heistä nuorin kuoli
vahingonlaukauksen kautta, hän oli kai käsitellyt pyssyä varomattomasti. Useita
Ehrenstolpeja ja heidän jälkeläisiään oli sitten korkeissa asemissa Suomessa.
Minä kerran tutkin tätä Ehrenstolpe-sukua ja totesin, että heitä on ollut
aina Oulua myöten, mutta tässä kävisi liian pitkäksi selvitellä, minnekä he ja
heidän jälkeläisensä ovat joutuneet.
Katariina Charlotta oli siis syntynyt 1730 ja meni vähän yli
20-vuotiaana naimisiin upseerin, Kasper Johan Boije af Gennäsin kanssa.
Ja sillä tavoin siirtyivät kahden Ehrenstolpe-sukupolven jälkeen molemmat
tilat, Haikko ja Drägsby, Boije-suvun haltuun. (Boijeistahan minä olen
joskus aikaisemmin sukuyhdistyksessä kertonut, mutta se on niin pitkä historia,
että se veisi meidät taas 1500-luvulle ja siitä eteenpäin, niin että
siihen ei tässä yhteydessä palata.)
Tämä Kasper J. B. oli kuollessaan everstiluutnantti ja hän oli
Savon prikaatissa. Hänestä oli Yrjö Maunu Sprengtporten toivonut Suomen
armeijan päällikköä. Silloin uneksuttiin, että Suomi saisi armeijan, mikä ei
kuitenkaan toteutunut. Täällä ajateltiin, että kun Suomi joutui aina vuotamaan
verta siinä valtakuntain rajamailla, niin sillä voisi olla omat puolustusvoimansa.
Näistä Y.M.S:n puuhista ja Savon jääkäreistä on tohtori Huuskosen väitöskirja,
joka minulla on hallussani. Siinä on hyvin tarkasti selostettu armeijan oloja,
ja olen kuullut, että tämä kirja on hyvin pidetty esim. Ruotsissa. Siinä on
tarkkaan selostettu upseerien asunto-oloja ja sivistystä ja tällaisia
seikkoja. Olen tutkinut sen aikoinaan hyvin tarkasti koettaakseni päästä
perille, minkälainen oli tämä isoäitini isoisä. Näillä K.J.B:lla ja C.C.E:lla
oli 11 lasta, ja eniten olen kiinnostunut kymmenennestä, joka oli Anders Erik
Boije, isoäitini isä, myöhemmin siis majuri. Näistä toisista lapsista
mainittakoon senverran että vanhin veli, joka oli syntynyt 1?54, löydettiin
kuolleena Tranebergin sillan alta Tukholman läheltä. Miten hän sinne oli joutunut,
siitä ei ole tarkempaa tietoa, mutta hän poistui kotoaan ja hänet löydettiin
sieltä.
Tämä minun isoäitini isä oli syntynyt 1768, mutta hän ei
kuitenkaan perinyt Haikon kartanoa vaan sen peri hänen 4 vuotta aikaisemmin,
siis 1764, syntynyt sisarensa Anna Helena ja hän meni naimisiin von Essen af
Zellie-nimisen upseerin kanssa. (Siinä on jo liikaa samassa nimessä,
siinä on sekä von että af, mutta näille tällaisille sanoille pantiin silloin
niin paljon painoa.) Tästä von Essenistä on mielenkiintoista, että hänen ja
Anna Helenan tytär meni naimisiin yhden rovasti Winterin kanssa Tämän tytär kai
oli Maila Talvion, Maila Winterin isoäiti, niin että minä laskin että meidän,
minun sisaruksieni ja Maila Talvion isoäidit olivat siis serkuksia. Maila
Talvio siis polveutuu myöskin täältä Haikosta, ei hän itse mutta suku, ja hän
on siis myös saanut sieltä käsin perinteitä.
Jatkuu
POIMINTOJA
Sukuyhdistyksemme esimiehen,
Ammattikasvatushallituksen Hoito- ja talousopetuksen osaston
toimistopäällikön Taimi Kyyrön muotokuva paljastettiin 24.4.1975 Kampin
ammattikoulussa. Muotokuvan on maalannut taiteilija Ensio Kohonen Vaatetus-
ja talousalan opettajien aloitteesta. Muotokuva tullaan sijoittamaan AKH:n
uusiin tiloihin.
Viime vuodenvaihteessa syntyi Kymenlaaksoon uusi kauppala,
Anjalankoski, Sippolan ja Anjalan kuntien yhdistyessä. Näin painui historiaan
sukumme vaiheisiin läheisesti liittyneen Sippolan kunnan olemassaolo. Toimihan
Aaron Johan Rytkönen Sippolan rovastina vuodesta 1887 kuolemaansa asti, vuoteen
1901. Sippolan pappilassa tutustuivat toisiinsa myös rovastin apulaisena
toiminut Vilho Kyyrö ja rovastin tytär Hertta Natalia, jotka sitten vuosisadan
alussa avioituivat.
Mervi Aaltio oli ohjannut tämän vuoden pääsiäisen
aikaan Helsingin eri kirkoissa esitetyn Passiodraaman, laulunäytelmän Jeesuksen
kärsimyshistoriasta.
Hampurin suomalaisten puolesta kävi Kaarina Dehls
toivottamassa hyvää uutta vuotta 1975 kaupungin pormestarille. Tästä
tapahtumasta kertoo Uudessa Suomessa 14.1.1975 julkaistu kuva teksteineen.
IN MEMORIAM
Ja ajan virta vierii,
et vastustaa sä voi,
työn, toimen aika lyhkäinen on aina.
Ja laulamasta lakkaa ne äänet, jotka soi,
mut yhtä tok' ei aika unhoon paina:
Se mikä meiss' on hyvää ja totta, oikeaa
ja rakkautta syvää, ei hukkaan mennä saa.
Se kautta aikain kestää, elää aina.
Kalle Rytkönen
Hanna Äyräpää o.s. Kääpä 31.1.1892 - 4.1.1975
Aarne-enon ja Hanna-tädin koti Käpylässä,
Pietarinkadun tai Museokadun varrella oli lapsuuteni mieluisimpia kyläpaikkoja.
Jouluvisiitit tehtiin puolin ja toisin. Hiihtoloman hauskuuksiin kuului
Äyräpään poikien käynti meillä Järvenpäässä. Aikaisemmin - Helsingin
vuosinamme - saattoi Hanna-täti joskus pistäytyä äidin luona
"aamupäiväkahvilla". Joskus pakattiin kaikki lapset avoraitiovaunuun
ja mentiin uimaan Munkkiniemen rantaan. Lapsikatras oli samanikäinen ja
samansuuruinen, oli paljon yhteistä. Sodan vuosina Museokadun ja Sandelsinkadun
kodit vaihtoivat kuulumisia lähes päivittäin, menetyksiä surtiin yhdessä:
Aarne-eno lienee ollut se, joka ehtymättömine
historiatietoineen, leikkipuheineen ja poikamaisine kujeineen lapsuutemme
ratkiriemukkailla vierailuilla oli keskushahmo. Hanna-täti huolehti ja
palveli. Joskus näki Hanna-tädin - reippaan voimistelunopettajan -
kasvoilla väsymyksen varjo. Mutta niinpä Hanna-täti vuosia myöhemmin
osoittikin lämmintä ymmärtämystä toisen poikavaltaisen "suurperheen"
äitiä kohtaan!
Me kaikki muistamme, miten tuo varjo Hanna-tädin
kasvoilla syveni sodan vuosina Veikon katoamisen jälkeen. Sodan päättyessä
solmittu rauha merkitsi hänelle myös lapsuuden kotiseudun - Kannaksen -
menetystä.
Hanna-täti itse kertoi taiteilija Anna Snellmanin
sanoneen hänelle: "Jos haluaisin maalata Suomi-äidin kasvot,
ottaisin Teidät mallikseni."
Lapsuudesta lähtien lähipiiriin oleellisesti kuulunutta
ihmistä ajatellessa nousee esiin muistikuvia, joissa muut siirtyvät taka-alalle:
- Vuosi 1926. Ainonkadun kotimme keittiöön tulee Hanna-täti.
Hän on juuri ollut "laitoksella" tervehtimässä äitiäni ja
vastasyntynyttä pikkuveljeä, Maunua. Hymyilevällä, lämpöisellä olemuksellaan
hän viestittää meille turvallisuutta ja uutta, ihmeellistä tapahtumaa äidin
luota!
- Järvenpään Vuorelan kotimme mäki omenapuiden
kukkiessa joskus 1930-luvulla. Hanna-täti -
voimistelunopettaja - juoksemassa kilpaa meidän lasten kanssa: Tuo kuva
kutsuu esiin myös valokuva-albumin kihla- ja hääkuvat Kivennavan
Ollilan vaaleakiharaisesta, solakasta tytöstä tärkeäilmeisen, kaunispiirteisen
nuoren maisterin kainalossa.
- Vuosi 1935. Äyräpäiden Mäntyharjun kesäpaikan piha.
Olemme sisareni Maijan kanssa poikenneet kristilliseltä tyttöleiriltä serkkujen
kesäkotiin. Maija oli Hanna-tädin kummityttö ja hänellä oli tietysti aina
pieni etumatka: Keskustelimme tulevaisuudensuunnitelmista ja elämänsuunnasta.
Hiljainen, vakaa kristitty kuuntelee meitä.
- Vuosia myöhemmin. Alkukesä 1971. Kohtaamme hiljenneessä
, Museokadun kodissa Aarne-enon lähdön jälkeen.
"Minä aina rukoilin:" Hanna-täti iloitsee
saadessaan kertoa, miten rakas elämäntoveri yhä syvemmin vuosien mittaan oli
kokenut Jumalan kantavan elämäänsä.
Paljon lukemansa runokirjan etulehdelle oli Hanna-täti
kirjoittanut: "Elämä, minä kiitän sinua hyvyydestäsi!"
Elina Lehtonen
Eero Aaron Rytkönen 7.10.1902 - 16.3.1975
Eero (Iikka) Rytkönen kuoli yllättäen Tampereella 16.3.1975.
Hän, oli syntynyt Hämeenlinnassa 7.10.1902. Lopetettuaan koulunkäyntinsä hän
oli jonkin aikaa Hämeen Sähkön töissä - harjoittelijana. Vuosina 1921 -
1922 hän suoritti asevelvollisuutensa RTR:ssä Viipurissa käyden siellä myös
aliupseerikoulun. Siviiliin päästyään hän pian jätti Hämeen Sähkön ja siirtyi
suojeluskunnan palvelukseen. Etelä Hämeen suojeluskuntapiiri lähettikin hänet
Reserviupseerikoulun VI kurssille, joka alkoi 1.11.1923 ja päättyi 31.3.1924.
Upseerina hän oli aluksi Someron ja Somerniemen suojeluskuntien
aluepäällikkönä. Myöhemmin hän siirtyi Haminaan Viipurin Rykmenttiin, jossa
palveli joukkueenjohtajana, komppanianpäällikkönä, au-koulun opettajana,
huoltopäällikkönä, aseupseerina ja kaasusuojelu-upseerina.
Suojeluskuntain Päällystökoulun aktiiviupseerikurssin hän suoritti vv. 1934-1935.
Eero otti osaa Aunuksen retkeen kesällä 1919 sekä viime sotiimme. -
Ylennykset: res.vänr. 1924, res.luutn. 1929, luutn. 1935 sekä kapt. 1941.
Kun sotien päätyttyä armeijan miesvahvuutta vähennettiin,
joutui Eero Rytkönenkin eroamaan. Hän asettui tällöin asumaan Hämeenlinnaan.
Oltuaan aluksi vähän aikaa verovirkailijana hän siirtyi isänsä Enok Rytkösen
kirjakauppaan, missä hän toimi lähes 20 vuotta jääden eläkkeelle v. 1965. V.
1969 Eero muutti Tampereelle, missä vietti viimeiset vuotensa.
Iikka-Eero siunattiin haudan lepoon Tampereella
Vatialan siunauskappelissa 22.3.1975. Siellä hän lepää kauniissa männikössä
rakastamansa Isänmaan povessa.
Talvi Rytkönen
Eero (Iikka) Rytkönen
Velimies! Päättyi
näin
elonties yllättäin.
Elimme, veljekset,
aivankuin kaksoset.
Yhdessä touhuttiin,
leikittiin, tapeltiin.
Isoiksi kasvoimme,
erilleen jouduimme
kauaksi toisistaan
leipäämme hankkimaan.
Myöhemmin kuitenkin
tavattiin useammin.
Hetkisen pienoisen
naapurit olimme.
Muuttui taas tilanne:
Sinut vei Tampere.
Joskus viel tavattiin,
soiteltiin, puheltiin,
kunnes sai vaihe tää:
Sinun ties matkan pää.
Sinä käyt edelläin,
minä viel tänne jäin -
kukaties piankin
Sinua seuraisin.
Talvi-veli
HENKILÖTIETOJA 1972 - 1975
Merkkipäiviä
1.3.1972
|
Sylvi Rasila o.s. Hirvensalo täytti 50 vuotta
|
8.5.1972
|
Pentti Voipio täytti 60 vuotta
|
3.8.1972
|
Unto Rytkönen täytti 70 vuotta
|
7.10.1972
|
Eija Kalinainen o.s. Pöyhönen täytti 50 vuotta
|
9.1.1973
|
Aune Äyräpää täytti 75 vuotta
|
27.2.1974
|
Liisa Rytkönen o.s. Koistinen täytti 70 vuotta
|
23.3.1974
|
Ahti Rytkönen täytti 75 vuotta
|
27.4.1974
|
Irja Pöyhönen o.s. Kaulio täytti 75 vuotta
|
20.6.1974
|
Rauha Rytkönen o.s. Lahtinen täytti 70 vuotta
|
21.9.1974
|
Pirkko Voipio o.s. Pankakoski täytti 60 vuotta
|
22.9.1974
|
Kauko Laine täytti 70 vuotta
|
20.11.1974
|
Martti Hirvensalo täytti 50 vuotta
|
19.12.1974
|
Liisa Leiwo o.s. Rytkönen täytti 60 vuotta
|
2.3.1975
|
Anna-Liisa Laine o.s. Kyyrö täytti 60 vuotta
|
7.5.1975
|
Paavo Äyräpää täytti 50 vuotta
|
Avioliittoja
7.7.1973
|
vihittiin avioliittoon Katariina Lehtonen ja Dan Erik Ohlsson
|
1.6.1974
|
vihittiin avioliittoon Kristiina Lehtonen ja Pekka Hannula
|
Jälkikasvua
20.11.1974
|
syntyi Risto-Sakari Kyyrö
|
25.11.1974
|
syntyi Aleksi Heikki Samuel Lehtonen
|
21.4.1975
|
syntyi Sampo Anders Smeds
|
Onnittelut myös kaikille niille sukulaisille, jotka ovat
viettäneet merkkipäivää, mutta tapahtuma ei ole ollut toimituskunnan tiedossa.
Sukusanomien avustajille - edelliseen numeroon
kirjoittaneille näin myöhästyneenä - haluaa toimituskunta esittää
parhaimmat kiitokset.
Sukusanomien edelliseen numeroon (n:o 50) oli valitettavasti
päässyt pujahtamaan jokin painovirhe. Lukijoita pyydetään omaan kappaleeseensa
tekemään seuraavat korjaukset (virheet päivämäärissä):
s. 8 Anita Pöyhönen 15.3.1894 - 12.3.1973
s. 10 Martti Samuel (Samppa) Johannes Kyyrö 15.6.1917 -
3.4.1973
Kevätkukkia
Jo syttyi kukkaan
leskenlehden vana.
Jo korte kurkkii pellon pientarelta.
Ojasta kuultaa rentukoiden kelta.
Näät niityn käenrieskan kultaamana.
Jo hohtaa vuokkoparvi
valkeana
kuin vuohten lauma metsälaitumelta.
Saat viestin myöskin kiurunkannukselta.
Kas, korvasienikin on kuulijana:
Asentaa kevätpiippo
antenninsa.
Vierellä metsätähdet säteilevät.
Pajukko kultaa kissasamettinsa,
ja hartaat haavan
norkot himmenevät.
Saa kukin kukka taidemaalarinsa.
Näin esittäytyy kasvikunnan kevät.
Ahti Rytkönen
SUKUSANOMAT TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLE HYVÄÄ KESÄÄ
|