Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1971 Lokakuu No 1 (49)

Toivo Valtavuon muistolle

[muistopuhe vuosikokouksessa 25.10.1970]

Toivo Valtavuon merkitys A.J. Europaeuksen jälkeläisten muodostamalle sukulaispiirille oli monessa suhteessa korvaamaton. Hän ei ollut vain yhdistyksen perustajajäsen ja sen pitkäaikainen esimies, hän oli oikeastaan elävä sukuyhteyden symboli ja suvun koossapitävä voima. Toivo Valtavuo jos kuka oli vanhojen roomalaisten tavoin vakuuttunut siitä, että MOS MAIORUM, "esi-isien tapa", esi-isien elämänarvojen ja -tapojen tuntemus ja kunnioittaminen on tämänkin päivän kulttuuri-ihmiselle elintärkeä arvo. Harrastukselleen täysin antautuen, iloisena ja ystävällisenä, oman itsensä kanssa tasapainoon päässeenä, muista ihmisistä aina lämpimästi kiinnostuneena ja heidän tarkoituksistaan hyvää uskoen uurasti setä Valtavuo sukuyhdistyksemme piirissä. Toimiessaan 12 vuotta yhdistyksen esimiehenä, vuodesta 1961 alkaen sen kunniaesimiehenä, koko Sukusanomien tähänastisen ilmestymisen ajan lehden päätoimittajana, toimitussihteerinä ja toimittajana, kaikkea samassa persoonassa, hän huolehti suvun historian tutkimisesta, sukutietouden levittämisestä ja suvun nykyisin elävien jäsenten yhteydentunteen ylläpitämisestä. Olen hyvin tietoinen, miten vaikeata on lyhyessä esityksessä kuvailla Toivo Valtavuon rikkaan elämäntyön eri puolia, mutta toivon silti ainakin suvun nuoremmille jäsenille voivani luoda jonkinlaista kuvaa miehestä, joka teki uskomattoman paljon epäitsekästä työtä Europaeus-suvun hyväksi.

Sukuumme Toivo Valtavuo liittyy äitinsä puolelta. Tämä oli Tekla Augusta Europaeus, A.J. Europaeuksen tytär, joka oli solminut avioliiton kansakouluntarkastajana Viipurissa toimineen Anton Rikströmin, sittemmin Valtavuon, kanssa. Toivo Antero Valtavuo syntyi huhtikuun 11 päivänä 1881 Viipurissa, joka niihin aikoihin oli Suomen vilkkaimpia koulu- ja kulttuurikeskuksia. Niissä oloissa oli hyvin luonnollista, että Toivo Valtavuo valitsi koulumiehen uran omaksi alakseen ja että hän pääosan elämäntehtävästään suoritti juuri Viipurissa. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi 1907 hän tosin toimi vuoteen 1915 saakka Helsingissä Uuden yhteiskoulun matematiikan ja luonnonopin opettajana ja samanaikaisesti vuodesta 1908 alkaen myös Suomalaisen normaalilyseon tunti- ja sijaisopettajana. Mutta Viipuri veti puoleensa, ja vuodesta 1915 Valtavuo toimi yhtäjaksoisesti neljännesvuosisadan ajan syntymäkaupungissaan. Tästä ajasta hän, vaikka itse olikin reaalilyseon kasvatti, toimi 23 vuotta klassillisen lyseon matematiikan lehtorina, viimeiset 13 vuotta tästä ajasta vanhempana lehtorina. Väliin sijoittuu vain kaksi vuotta 1925-27 kestänyt vierailu entisen oman koulun, Viipurin suomalaisen lyseon opettajana. - Kun Viipuri luovutettiin keväällä 1940 venäläisille, siirtyi Toivo Valtavuo uudelleen Helsinkiin, Norssiin, jossa hän nuoruudessaan oli ollut tuntiopettajana ja jonka matemattisten aineiden nuoremman lehtorin virankin hän oli saanut 1919, vaikka olikin sitten antanut etusijan synnyinkaupungilleen ryhtymättä Helsingin virkaansa lainkaan hoitamaan. Norssin vanhempana lehtorina Toivo Valtavuo toimi 11 vuotta aina vuoteen 1951, jolloin hän siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle.

Opettajana Toivo Valtavuo oli saamani käsityksen mukaan alansa erinomaisesti hallitseva, asiallinen ja vaativa, kuten hyvän matematiikan opettajan tuleekin. Mutta toisaalta hän oli aivan liian lahjakas, humaani ja avarakatseinen persoonallisuus langetakseen vaativia matematiikan opettajia väijyvään perisyntiin, nimittäin siihen, että arvioisi oppilaitaan vain matemaatikkoina. Valtavuolla oli, niin täsmällinen matemaatikko kuin hän olikin, toisaalta suuren humanistin ymmärtämys ja kyky tarkastella oppilastaan myös ihmisenä, persoonallisena kokonaisuutena, jonka arviointia ei voida toki koskaan suorittaa vain matemaattisin mittapuin.

Synnynnäisten luontumusten ohella tämä suhtautumistapa oli varmaan osaksi tulosta myös Viipurin koulumiljöölle ominaisesta karjalaisesta välittömyydestä, josta esim. professori Tauno Nurmela on lukuisissa yhteyksissä kertoillut. Valtavuolle jos kenelle opettajan toimi ei ollut vain palkka-ammatti monien samanlaisten joukossa, vaan todellinen kutsumus ja elämäntapa. Viipurin entisten klassikoiden lämmin suhtautuminen vanhaan opettajaansa ja tämän läheinen suhde entisiin oppilaisiinsa kävi kauniilla tavalla ilmi Helsingissä sotien jälkeen, jatkuneessa koulun entisten oppilaiden yhdistystoiminnassa. Tuossa veljespiirissä oli Toivo-setä innolla ja lämmöllä mukana, entisten oppilaidensa rakastamana ja kunnioittamana, mutta silti nimenomaan yhtenä veljenä veljien joukossa.

Viipurin hyväksi Toivo Valtavuo miehuutensa päivinä toimi paljon laajemmallakin rintamalla kuin vain opettamalla oppilaspolvelle toisensa jälkeen vaativia matemaattisia tietoja ja taitoja. Kaupunginkirjaston johtokunnan jäsenenä hän oli vuodesta 1921 lähtien, sen puheenjohtajana vuodesta 1932; kaupungin kauppaoppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana hän oli vuodesta 1922, lastensuojelulautakunnan jäsen 1925-36 ja puheenjohtaja 1926-29 sekä sairaalalautakunnan jäsen 1933-36. Lisäksi hän, edustaen kokoomusta, osallistui kunnallispolitiikkaan kaupunginvaltuuston jäsenenä 1926-33 ja edelleen vuodesta 1934 loppuun asti ja toimi lisäksi Viipurin kaupunginvaltuuston viimeisenä puheenjohtajana 1937-41. Sota-ajan vaikeissa olosuhteissa järjestetyn Viipurin kaupungin hoitokunnan jäsen hän oli 1940-42 ja Torkkelin säätiön hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1949 alkaen. Näiden lukuisien luottamustoimien, erityisesti kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävien hoitaminen Viipurin viimeisinä vuosina osoittaa, että Toivo Valtavuo kokoavana ja tasapuolisena persoonallisuutena nautti arvonantoa ja luottamusta laajalti varsinaisen työkenttänsä, koulumaailman, ulkopuolellakin.

Edellä esittämäni Toivo Valtavuon elämänkulun pääpiirteet antanevat viitteitä siitä, miltä pohjalta hänen toimintaansa Europaeuksen sukulaispiirinkin keskuudessa voidaan ymmärtää. Myötäsyntyinen, lämmin ja elävä mielenkiinto kaikkea inhimillistä kohtaan ja 44 vuotta kestänyt toiminta nuorison kasvattajana, siitä valtaosa Viipurin karjalaiskaupungin elämänmyönteisessä ja vilkkaassa ilmapiirissä, olivat muokanneet ja vakiinnuttaneet Toivo Valtavuon valoisat elämänasenteet. Nämä asenteet ilmenivät selvästi myös hänen työssään sukuyhdistyksen hyväksi. Toivo Valtavuohon sopii mielestäni erinomaisen hyvin se luonnehdinta, jonka Gunnar Sivén esittää kuvatessaan hänen enoaan Matti Äyräpäätä, Suomen hammaslääketieteen perustajaa: "Demokritos oli oikeassa väittäessään, että tietoisuus velvollisuutensa täyttämisestä antaa ihmiselle sen hilpeän mielenrauhan, joka on korkein hänen saavutettavissaan oleva hyve."

Jorma Rytkönen


Esimiehen tervehdys

Hyvät sukulaiset!

Sukusanomat ilmestyy nyt neljän vuoden tauon jälkeen. Paljon on tänä aikana tapahtunut: monet vanhasta polvesta ovat poistuneet joukostamme, Valtavuon kotia, yhdistyksemme keskipistettä, ei enää ole, uusia koteja on perustettu, uusi sukupolvi on taimella.

Suvun piiri laajenee koko ajan ja etääntyy alkukohdastaan. Uusimmat kodinperustajat ovat syntyneet yli sataviisikymmentä vuotta kantaisän syntymän jälkeen ja sukupiirimme nuorimmat näkivät päivänvalon kun hänen kuolemansa satavuotismuistoa oli vietetty. A.J. Europaeuksesta laskien kuudennen sukupolven vanhimmat ovat jo opintiellä.

Toivo Valtavuo toivoi, että sukuyhdistyksen välityksellä uudet sukupolvet pääsisivät osallisiksi siitä lämpimästä sukulaisrakkaudesta, joka Liperin pappilan sisarusten kesken vallitsi.

Ulottuvatko Liperin pappilasta lähteneet säteet läpi näiden vuosikymmenien, toiseen vuosisataan sakka? Sitä olen kysynyt itselnäi pohtiessani sukuyhdistyksen mielekkyyttä ja sen tehtävää tässä ja nyt.

Olisiko meille uskotun perinnön sisimmäinen sanoma se, että meidän kunkin olisi välitettävä eteenpäin edelliseltä polvelta saamistamme vaikutteista itse kaikkein arvokkaimmaksi kokemamme? Kukin olemme vuorollamme vastaanottajana ja antajana tässä ketjussa.

Pirkko Voipio


Yhdistyksen uutisia

Sukusanomien edellisen numeron ilmestymisestä on kulunut neljä vuotta. Tapana on ollut julkaista lehdessä vuosikertomukset, selostukset vuosikokouksista sekä tilikertomukset. Tällä kertaa toimitus on katsonut tarkoituksenmukaiseksi julkaista tilikertomukset kaikilta välivuosilta, mutta ainoastaan viimeisimmän vuosikertomuksen ja vuosikokousselostuksen.

Kertomus A. J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:n toiminnasta ajalla 27.10.1969 - 25.10.1970

Kulunut toimikausi on ollut yhdistyksen kahdeskymmenestoinen. Yhdistyksen jäsenmäärä on 106.

Yhdistyksen esimiehenä on toiminut Pirkko Voipio. Hallituksen muina jäseninä ovat olleet Ville-Pekka Kyyrö, Matti Leiwo, Heikki Voipio ja Aarne Äyräpää kolmatta toimivuottaan, Liisa Rytkönen, Leena Rytkönen, Talvi Rytkönen ja Erkki Hirvensalo toista toimivuottaan sekä Pekka Pankakoski, Mikko Rytkönen ja Kirsti Salminen ensimmäistä toimivuottaan. Hallitus on kokoontunut neljä kertaa. Yhdistyksen rahastonhoitajana on toiminut Karin Äyräpää ja sihteerinä Kirsti Salminen. Varsinaisina tilintarkastajina ovat toimineet Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen, varalla Paula Rytkönen ja Mauno Kitunen.

Yhdistyksen jäsenten yhteisen esi-isän, rovasti A. J. Europaeuksen kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta 24.5.1970. Yhdistys huomioi päivän toimittamalla kukkatervehdyksen hänen haudalleen Liperiin. Kesän lopussa, 27.8.1970, yhdistystä kohtasi suuri menetys, kun yhdistyksen perustaja, pitkäaikainen esimies ja kunniapuheenjohtaja, lehtori Toivo Valtavuo siirtyi rajan taa. Hänen muistoaan kunnioittaakseen yhdistyksen hallitus päätti kokouksessaan 22.9.1970 Toivo Valtavuon muistorahaston perustamisesta. 25.10.1970 mennessä rahastoon on tullut lahjoituksia yhteensä 465 markkaa.

Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1969 tehdyn tilinpäätöksen mukaan 2 362,26 markkaa, joten lisäys on ollut 303,66 markkaa. Jäsenmaksua on kannettu jokaiselta jäseneltä 2 markkaa.

Helsingissä 25.10.1970

Hallitus

Vuosikokous 25.10.1970

Vuosikokous pidettiin edellisestä vuodesta tutuksi tulleessa Helsingin Martta-hotellissa. (Läsnä oli 31 yhdistyksen jäsentä).

Aluksi nautittiin yhteinen lounas, jonka jälkeen yhdistyksen esimies Pirkko Voipio lausui muistosanat Toivo Valtavuosta. Vainajan muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Jorma Rytkönen piti tämän jälkeen muistopuheen, jossa hän loi katsauksen Toivo Valtavuon elämäntyöhön.

Varsinaisen kokouksen avasi Pirkko Voipio ja toivotti läsnäolevat tervetulleiksi. Puheenjohtajaksi valittiin Jorma Rytkönen, joka kutsui sihteeriksi yhdistyksen sihteerin Kirsti Salmisen. Kokous todettiin laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Taimi Kyyrö ja Antti Rasilo.

Sihteeri luki vuosikertomuksen. Pirkko Voipio esitti lisäselvityksen Toivo Valtavuon muistorahaston perustamisesta. Vuosikertomus hyväksyttiin muutoksitta.

Rahastonhoitaja esitti tilinpäätöksen ja tilintarkastajin lausunnon, jotka hyväksyttiin ja vahvistettiin. Hallitukselle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Rahastonhoitajalle Karin Äyräpäälle esitettiin erityiset kiitokset.

Jäsenmaksu päätettiin säilyttää ennallaan eli 2 markkaa jäsenestä vuodessa.

Yhdistyksen esimieheksi valittiin yksimielisesti uudelleen Pirkko Voipio, joka lupautui hoitamaan tehtävää vielä yhden toimikauden.

Hallituksen neljän erovuoroisen jäsenen - Ville-Pekka Kyyrön, Matti Leiwon, Heikki Voipion ja Aarne Äyräpään tilalle - valittiin Anna-Liisa Laine, Kirsikka Siikala, Riitta Hirvensalo ja Antti Rasilo.

Tilintarkastajiksi valittiin entiset Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen varsinaisiksi sekä Paula Rytkönen ja Mauno Kitunen varalle.

Virallisten asioiden käsittelyn jälkeen Erkki Hirvensalo luki Toivi Valtavuon vuosikokoukselle lähettämän tervehdyksen ja esitti myös Helli Valtavuon terveiset. Karin Äyräpää esitti Hanna ja Aarne Äyräpään terveiset. Todettiin, että edellisenä päivänä olivat esimies ja sihteeri vieneet kukkatervehdyksen yhdistyksen puolesta Toivo Valtavuon haudalle. Päätettiin lähettää kukkatervehdys Helli Valtavuolle ja Aarne Äyräpäälle, jotka kumpikin olivat sairaalassa sekä yhteinen kortti Helmi Winterille ja Aino Hirvensalolle Kajaaniin. Kajaanin vanhukset olivat muistaneet vuosikokousta kortilla, joka kuitenkin löysi perille vasta vuosikokouksen jälkeen ja jäi siitä syystä lukematta läsnäolijoille.

Puheenjohtaja päätti kokouksen ja kiitti osanottajia. Yhdessäolo jatkui kahvinjuonnin ja vilkkaan keskustelun merkeissä.

Yhdistyksen tiliasema 31.12.1966 ja 31.12.1967

 

 

1966

 

1967

Vastaavaa

 

 

 

 

Rahaa kassassa

 

10,52

 

28,87

            PS-tilillä

 

20,28

 

33,28

            KOP talletustilillä

 

1 751,40

 

1 626,24

            KOP osake

 

15,37

 

25,37

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

1 807,57

mk

1 713,76

 

 

 

 

 

Vastattavaa

 

 

 

 

Jäsenmaksurahasto vuoden alussa

 

1 046,16

 

1 140,80

Lisäys

 

310,00

 

284,00

 

 

--------------

 

--------------

 

 

1 356,16

 

1 424,80

Käytetty

 

2 215,36

 

328,45

 

 

--------------

 

--------------

 

 

1 140,80

 

1 096,35

Laina kassanhoitajalta

 

95,00

 

-

Lahjoitustili vuoden alussa

541,96

 

571,77

 

Lisäys

29,81

571,77

45,64

617,41

 

------------

-------------

--------------

--------------

 

mk

1 807,57

mk

1 713,76

 

 

 

 

 

Tulot

 

 

 

 

Jäsenmaksuja

 

310,00

 

284,00

Korkoja

 

81,40

 

114,84

Osinko KOP

 

2,40

 

2,40

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

393,80

mk

401,24

 

 

 

 

 

Menot

 

 

 

 

Jäs.maksu Suom.Sukutut.

 

9,00

 

9,00

Sukusanomista

 

92,00

 

230,25

Kukkia, sähkeitä ym.

 

114,52

 

140,80

Postikulut

 

52,83

 

20,00

 

 

--------------

 

--------------

 

 

269,35

 

400,05

Säästö

 

124,45

 

1,19

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

393,80

mk

401,24

 

 

 

 

 

Pääoma vuoden alussa

 

1 588,12

 

1 712,57

Lisäys

 

124,45

 

1,19

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

1 712,57

mk

1 713,76

 

 

========

 

========


 

 

1968

 

1969

Vastaavaa

 

 

 

 

Rahaa kassassa

 

39,55

 

12,37

            PS-tilillä

 

34,68

 

34,43

            KOP talletustilillä

 

959,00

 

1 790,00

KOP osake

 

75,37

 

25,37

Valt. obligaatio

 

1 000,00

 

500,00

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

2 056,60

mk

2 362,26

 

 

 

 

 

Vastattavaa

 

 

 

 

Jäsenmaksurahasto vuoden alussa

 

1 096,35

 

1 369,04

Lisäys

 

290,00

 

300,00

 

 

1 386,35

 

1 669,04

Käytetty

 

17,91

 

27,34

 

 

--------------

 

--------------

 

 

1 369,04

 

1 641,70

 

 

 

 

 

Lahjoitustili, vuoden alussa

617,41

 

689,56

 

Lisäys

72,15

689,56

31,-

720,56

 

--------------

--------------

--------------

--------------

 

mk

2 058,60

mk

2 362,26

 

 

 

 

 

Tulot

 

 

 

 

Jäsenmaksuja

 

290,00

 

300,00

Korkoja

 

171,16

 

108,69

Osinko KOP

 

2,40

 

2,40

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

463,56

mk

411,09

 

 

 

 

 

Menot

 

 

 

 

Jäs.maksu Suom.Sukutut.

 

10,00

 

10,00

Sähkeitä, kukkia ym.

 

69,82

 

64,73

Postikulut

 

16,40

 

20,20

Jäljennös (Wulff)

 

22,50

 

-

Salkku -

 

-

 

12,50

 

 

--------------

 

--------------

 

 

118,72

 

107,43

Säästö

 

344,84

 

303,66

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

463,56

mk

411,09

 

 

 

 

 

Pääoma vuoden alussa

 

1 713,76

 

2 058,60

Lisäys

 

344,84

 

303,66

 

 

--------------

 

--------------

 

mk

2 058,60

mk

2 962,26

 

 

========

 

========


Herman Pankakoski

Karl Herman Pankakoski (vuoteen 1931 Hällström) kuoli Hämeenlinnassa 10 päivänä joulukuuta 1967 86-vuotiaana. Hän oli syntynyt Sortavalassa piirilääkäri Herman Adolf Hällströmin ja Olga Maria Karolina Hjerpen nuorimpana poikana 17.6.1881. Hän kävi koulunsa Sortavalassa ja Helsingissä, tuli ylioppilaaksi 1899, opiskeli luonnontieteellisiä aineita pääaineenaan kasvitiede ja valmistui filosofiankandidaatiksi 1903. Toimittuaan lyhyen aikaa oppikoulunopettajana Tampereella ja Helsingin yliopiston maantieteellisen laitoksen assistenttina sekä opiskeltuaan lukuvuoden 1907-08 Bernin yliopistossa hän siirtyi 1911 opettajaksi Sortavalan seminaariin, missä hän sitten suoritti varsinaisen elämäntyönsä 36 vuoden aikana, ensin luonnonhistorian, maantiedon maatalouden lehtorina ja vuodesta 1936 alkaen laitoksen johtajan ollen näin monen kansakoulunopettajapolven kasvattajana. Karjalan luovutuksen jälkeen hän siirtyi koulunsa mukana ensin Jyväskylään sitten pariksi vuodeksi takaisin Sortavalaan ja sodan loputtua Raaheen, missä toimi vuoteen 1947, jolloin hän eläkkeelle jäätyään muutti Lepaalle poikansa Antero Pankakosken kotiin ja asui siellä kuolemaansa saakka, viimeiset yksitoista vuotta leskenä. Hän oli solminut avioliiton v. 1909 Selma Sofia Kristiina Äyräpään kanssa, joka myös oli luonnonhistorian ja maantiedon opettaja.

Kotikaupungissaan Herman Pankakoski osallistui koulutyönsä ohella monenlaisiin harrastuksiin ja toimintoihin, vaikka olikin yleensä luonteeltaan hiljainen ja syrjään vetäytyvä. Hän oli mm. kaupunginvaltuuston jäsen, kuului kaupungin museon ja puutarhaseuran johtokuntaan, esiintyipä nuorempana seuranäyttämölläkin. Hänen pääharrastuksensa oli kuitenkin kasvitiede, erityisesti Laatokan saariston kasvillisuus. Retkeily sen tutkimiseksi oli hänen rakkainta ajanvietettään niin kauan kuin se oli mahdollista. Vielä viimeisinä eläkevuosinaan Lepaalla hän keräsi ja kuivasi kasveja Yliopiston kasvitieteellisen laitoksen tarpeisiin. - Vanhuusvuosina kirjallisuuden ja taiteen harrastus sai yhä enemmän sijaa; hän luki paljon, uusintakin kirjallisuutta ja oli ahkera taidenäyttelyissä kävijä sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä.

P.V.


Helmi Winter

Vuosi 1971 siirsi rajan yli myös Helmi Winterin helmikuun 12 päivänä Kajaanissa.

Anton Valtavuon ja Tekla Europaeuksen tytär Helmi syntyi 26.11.1883 Viipurissa. Täältä hän tuli ylioppilaaksi v. 1904, ja ranskankielenopettajaksi hän valmistui Helsingin Suomalaisesta Jatko-opistosta. Pian hän toimi Viipurin Suomalaisen Tyttökoulun Jatkoluokkien ranskanopettajana ja myöhemmin johtajattarena näiden lakkauttamiseen sakka. Sen jälkeen hän opetti ranskaa mm. Viipurin suomalaisessa yhteiskoulussa ja Uudessa yhteiskoulussa ja myöhemmin Kajaanissa sijaisuuksia hoitaen ja yksityistunteja antaen sekä vihdoin pirteänä yli 65-vuotiaana Kajaanin työväen-, myöhemmin kansalaisopistossa. Useita opintomatkoja hän teki Ranskaan, viimeisen lähes 70-vuotiaana. - Opettajana hän oli tehtäväänsä innostunut ja mukaansatempaava, selkeä ja perusteellinen, ehdottoman tasapuolinen ja sydämellinen oppilaitaan kohtaan, joita hän piti enemmänkin tovereina. Niinpä hän oli keskeisenä jäsenenä entisten oppilaidensa perustamassa Solki-nimisessä seurassa, joka jatkoi toimintaansa vireänä ranskan luku- ja keskustelupiirinä vuosi vuodelta. Yhteys säilyi vielä jäsenten hajaannuttua kauas Karjalasta.

Avioliiton solmimineen tri Uno Winterin kanssa avasi Helmille toisen tehtäväkentän. Persoonallisuutensa voimalla, Unonsa tukemana, hän loi kauniin, keskeisen kodin, jonka lämmössä viihtyivät yhtä hyvin oma perhe, sukulaiset ja tuttavat kuin uskolliset apulaisetkin. Hänestä tuli suvun kultainen Akki, yhtä rakas vanhoille kuin nuorille.

Elämäntoverinsa menetettyään Helmi perusti uuden kodin vanhempiensa taloon Pantsarlahdenkatu 2:een. Siitä käsin hän saattoi hoivailla vanhuksiaan heidän viimeisinä vuosinaan ja siihen hän perusti koulukodin. Kiitolisina muistavat entiset "puulaakilaiset" tätä kotia, johon he arkoina alaluokkalaisina tulivat, mutta joka lämmössä he pian alkoivat kukoistaa ja iän karttuessa oivaltaen ihailla niitä jopa loistavia inspiraatioita, joilla Akki ykskaks juhlisti asukkiensa arkipäivää. Oli pukujuhlaa, oli itämaista iltaa tai ruotsinipuhumisenpäivää, "tavallisemmista" baakelsikahveista ja runsaista joululahjoista puhumatta. Itsestään selvää oli, että sukulaiset, joiden piirin Helmi käsitti mahdollisimman laajasti, olivat aina hänen kotiinsa tervetulleita.

Sota pyyhkäisi pois "viihtyisän, vanhan Viipurin". Raskaitten menetysten jälkeen Helmi Winterille löytyi uusi kotiseutu Kajaanista. Kun lisääntyvä huonokuuloisuus esti varsinaisen opetustyön, hänelle alkoi hahmottua toinen elämäntehtävä. Aikana, jolloin "uudelleenkoulutuksesta" ei vielä puhuttu mitään, Helmi hankki itselleen uuden ammattitaidon ja tuli Kajaanin Sotilaskodin johtajattareksi v. 1942. Nyt olivat sotapojat hänen äidillisen huolenpitonsa kohteena. Työtunteja ei laskettu ja monesti vierähti täysi vuorokausi Helmin ummistamatta silmiään. "Virka"-asunto oli pieni vinttihuone, puuhellan lämmittämä, "evakon" vähillä tavaroilla kalustettu. Mutta kodin henki oli entinen. Helmin harvoina vapaahetkinä tuli tähänkin kotiin ystäviä ja sukulaisia, päivällisiä ym. insipiroitiin ja silloin tällöin kokoontui täällä "Taidekerho", pieni piiri Kajaanin johtavia taiteilijoita ja taiteen ystäviä.

Täytettyään 65 vuotta Helmi jätti aktiivisen sotilaskotityön, mutta jatkoi sitä harrastuksena niin ehjästi ja tuloksellisesti, että sai ansioistaan harvinaisen Katri Bergholm-mitalin.

Vireälle ja nuorekkaalle Helmille oli suotu vielä paljon täysipainoisia vuosia. Koti oli nyt yhteinen Aino-sisaren kanssa, joka oli menettänyt puolisonsa v. 1946. Työ jatkui, tällä kertaa yksityiset ja Kansalaisopiston ranskantunnit; harrastukset ja seurustelu vuorottelivat. Kaupungissa pidettiin kovin "Valtavuon tytöistä". Kun sitten väistämätön sairaus yllätti Helmin ja seurasivat heikkenemisen ja vihdoin muistinmenettämisen vuodet, oli toki lohdullisiakin seikkoja. Ennen muuta se, että Helmi sai säilyttää valoisia luonteenpiirteitään: sydämellisyyden, kauneuden ihailun, innostumisen kyvyn, kiitollisuuden. Meillä, jotka saimme Helmin koteihimme vieraaksi silloin tällöin vielä vanhainkodista, on yhteinen muisto: "oli kuin olisimme saaneet pitää enkeliä vieraanamme".

Siunauksen jälkeen pidetyssä muistotilaisuudessa rovasti Ruskomaa sanoi mm.: "Pitkän kokemukseni aikana olen nähnyt hyvin harvoin, että näin paljon sukulaisia ja ystäviä tulee niin kaukaa vanhusta saattamaan. Te tulitte, koska rakastitte häntä".

S. R.


Aarne Äyräpää

Professor emeritus, filosofian tohtori, muinaistutkija ja museomies Aarne Äyräpää kuoli viime kesäkuun 16 päivänä Helsingissä Meilahden sairaalassa.

Aarne Äyräpää - vuoteen 1930 Europaeus - syntyi lokakuun 21 päivänä 1887 Utajärvellä lääninagronomi Andreas Theodor Europaeuksen ja Kristina Sofia Europaeuksen (o.s. Riikonen) lapsena. Avioliiton hän solmi vuonna 1917 voimistelunopettaja Hanna Kääpän kanssa.

Oppikoulun Aarne Äyräpää suoritti Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa, mistä tuli ylioppilaaksi 1906. Vuonna 1912 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon ja väitteli vuonna 1933 tohtoriksi. Muinaistieteellisen toimikunnan ylimääräiseksi amanuenssiksi hänet nimitettiin 1915, vakinaiseksi vuonna 1920, ja vuodesta 1933 vuoteen 1938 hän toimi Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajana ja Helsingin yliopiston dosenttina. Vuoteen 1954 asti Aarne Äyräpää toimi esihistoriallisen arkeologian ylimääräisenä professorina sekä Suomen ja pohjoismaiden arkeologian vt. professorina 1945-48.

Erikoisalaksi ja Aarne Äyräpään tärkeimmäksi saavutukseksi muodostui keramiikkaan ja geologian tutkimustuloksiin pohjautuva esihistorian kronologian luominen. Rakkain ja samalla pitkäaikaisin tutkimustyö kohdistui vasarakirveskulttuurin tutkimiseen, mitä teemaa hänen väitöskirjansakin käsitteli.

Vankan teoreettisen ja käytännöllisen pohjan ja perusteellisen aineiston tuntemuksen - mikä heijastuu koko hänen mittavasta tieteellisestä tuotannostaan - Aarne Äyräpää sai lukuisilla kaivaus ja tutkimusmatkoilla sekä työskennellessään museon kokoelmien parissa. Terävä huomiokyky, avarakatseisuus ja kriittinen, ehdottomaan rehellisyyteen pohjautuva tutkijanote ovat leimaa-antavia koko Aarne Äyräpään tuotannolle. Näistä syistä hän oli arvostettu laajalti maamme rajojen ulkopuolellakin.

Elinaikanaan Aarne Äyräpää joutui monien huomattavien kunnian- ja huomionosoitusten kohteeksi. Hän sai mm. Suomalaisen Tiedeakatemian ja Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinnot. Kunniajäsenenä hän oli Suomen Muinaismuistoyhdistyksessä, Suomen Museoliitossa, Opetud Eesti Selts'issä ja Svenska Fornminnesföreningen'issä sekä jäsenenä Suomalaisessa Tiedeakatemiassa ja Suomen Tiedeseurassa. Lisäksi hän oli työjäsenenä lukuisissa muissa tieteellisissä yhdistyksissä. - Tutkijatoverit julkaisivat Äyräpään 70-vuotispäivän kunniaksi juhlakirjan "Studia neolithica in honorem Aarne Äyräpää".

Aarne Äyräpään elämäntyö on mittava, äärellisen ja äärettömyyden rajamailla. Koko elämänsä - vapaa-ajatkin - hän omisti Suomen esihistorian tutkimuksiin. Loma-aikoinaan hän syventyi tutkimaan luontoa ja luonnontieteitä. Erityisesti kasvien kerääminen ja tutkiminen oli hänen sydäntään lähellä.

Kaikki jotka joutuivat tekemisiin Aarne Äyräpään kanssa, niin työtoverit, oppilaat kuin me sukulaisetkin, muistavat hänet ystävällisenä, uupumattomana ja kärsivällisenä opastajana. Nuorten oli erityisen helppoa päästä hänen kanssaan kosketuksiin; varmasti kiintymys oli molemminpuolista. Monet sukupiiriimme kuuluvista nuorista joutuivat niin täydellisesti Aarne-sedän lumoihin, että päättivät isona ryhtyä muinaistutkijaksi tai luonnontieteilijäksi.

Suuri ystävä, maineikas tutkija, on poissa. Mittaamaton kunnioitus ja kaipaus jäävät jäljelle.

A. R.


Helli Valtavuo

Filosofianmaisteri Helli Valtavuo (o.s. Orkamo) kuoli Helsingissä 6.7.1971. Hän oli syntynyt Salmissa 26.12.1884, käynyt Sortavalan tyttökoulun ja tullut ylioppilaaksi Viipurin Suomalaisesta Jatko-opistosta v. 1905. Filosofiankandidaatin tutkinnon hän suoritti v. 1912 ja maisteriksi hänet promovoitiin v. 1914. Riemumaisterin arvon hän sai keväällä 1964 pidetyssä Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa.

Helli Valtavuo toimi historian, suomenkielen ja filosofian opettajana Viipurin jatko-opistossa 1914-25 ja tuntiopettajana Suomalaisessa tyttökoulussa ja lyseoissa vuoteen 1936. Opintomatkoja hän teki Saksaan, Ranskaan, Belgiaan ja Norjaan. Sekä Viipurissa että myöhemmin Helsingissä hän osallistui innokkaasti NNKYn toimintaan.

Vuonna 1919 Helli Valtavuo oli solminut avioliiton lehtori Toivo Valtavuon kanssa Viipurissa. Tämä liitto kesti yli puoli vuosisataa, mistä Helli Valtavuo jaksoi kertoa kiitollisuutensa puolisonsa menetyksen aiheuttaman surun ja yksinäisyyden aikanakin. Sukuyhdistyksemme jäsenenä Helli Valtavuo oli mukana alusta alkaen. Monen monelle yhdistyksen kokoukselle hän tarjosi miellyttävät puitteet kodissaan, jossa vieraaksi saapuvaa aina ympäröi lämmin ilmapiiri.

Hänen valoisa ja kehitykselle myönteinen elämänkatsomuksensa ilmeni erityisesti siinä mielenkiinnossa, jolla hän seurasi suvun nuorten ja lasten vaiheita ja kehitystä.

Helli Valtavuon lempeä hahmo ja hänen silmiensa ystävällinen katse säilyy mielessä pysyvästi.

K. S.


Henkilötietoja 1967-1971

15.1.1967

Mikko Pöyhönen täytti 50 vuotta

31.1.1967

Hanna Äyräpää o.s. Kääpä täytti 75 vuotta

25.2.1967

Jouni Kouri täytti 50 vuotta

16.3.1967

Anni Pöyhönen täytti 85 vuotta

6.8.1967

Lauri Olavi Rytkönen täytti 60 vuotta

20.12.1967

Matti Eenokki Rytkönen täytti 50 vuotta

 

 

9.1.1968

Aune Äyräpää täytti 70 vuotta

12.3.1968

Taisto Aaltio täytti 50 vuotta

30.10.1968

Teuvo Äyräpää täytti 50 vuotta

10.11.1968

Maija Lalander o.s. Kitunen täytti 50 vuotta

13.11.1968

Maija Kouri o.s. Pöyhönen täytti 50 vuotta

26.11.1968

Helmi Winter o.s. Valtavuo täytti 85 vuotta

11.12.1968

Maija-Liisa Kyyrö o.s. Kataja täytti 60 vuotta

 

 

15.3.1969

Anita Pöyhönen o.s. Korpiniemi täytti 75 vuotta

23.3.1969

Ahti Rytkönen täytti 70 vuotta

14.5.1969

Hillevi Salmo o.s. Rytkönen täytti 60 vuotta

15.6.1969

Martti S J Kyyrö täytti 50 vuotta

27.7.1969

Anna-Maija Rytkönen o.s. Viita täytti 50 vuotta

30.11.1969

Martti Malkavaara täytti 50 vuotta

26.12.1969

Helli Valtavuo o.s. Orkamo täytti 85 vuotta

 

 

31.3.1970

Tapio Rytkönen täytti 70 vuotta

13.6.1970

Elina Lehtonen o.s. Kitunen täytti 50 vuotta

3.8.1970

Ella Kitunen o.s. Europaeus täytti 80 vuotta

14.8.1970

Yrjö Pöyhönen täytti 85 vuotta

3.12.1970

Kauko Leiwo täytti 60 vuotta

31.12.1970

Matti Antero Äyräpää täytti 50 vuotta

 

 

3.2.1971

Samuel Lehtonen täytti 50 vuotta

26.2.1971

Aino Hirvensalo o.s. Valtavuo täytti 85 vuotta

15.8.1971

Taimi Kyyrö täytti 60 vuotta

7.10.1971

Antero Pankakoski täytti 60 vuotta

18.10.1971

Karin Äyräpää o.s. Engström täytti 75 vuotta

9.11.1971

Talvi Rytkönen täyttää 70 vuotta

Henkilötieto-osasto saattaa olla puutteellinen. Ainoastaan toimituksen tietoon tulleet merkkipäivät on julkaistu.


Seuraava numero on Sukusanomien 50:s. Mikäli aineistoa saadaan sanomat julkaistaan jo ensi keväänä tai viimeistään yhdistyksen 25-vuotisjuhlien yhteydessä laajempana juhlajulkaisuna.



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.