
|


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1971 Lokakuu No 1 (49)
Toivo Valtavuon muistolle
[muistopuhe vuosikokouksessa 25.10.1970]
Toivo Valtavuon merkitys A.J. Europaeuksen jälkeläisten
muodostamalle sukulaispiirille oli monessa suhteessa korvaamaton. Hän ei ollut
vain yhdistyksen perustajajäsen ja sen pitkäaikainen esimies, hän oli
oikeastaan elävä sukuyhteyden symboli ja suvun koossapitävä voima. Toivo
Valtavuo jos kuka oli vanhojen roomalaisten tavoin vakuuttunut siitä, että MOS
MAIORUM, "esi-isien tapa", esi-isien elämänarvojen ja -tapojen
tuntemus ja kunnioittaminen on tämänkin päivän kulttuuri-ihmiselle
elintärkeä arvo. Harrastukselleen täysin antautuen, iloisena ja ystävällisenä,
oman itsensä kanssa tasapainoon päässeenä, muista ihmisistä aina lämpimästi
kiinnostuneena ja heidän tarkoituksistaan hyvää uskoen uurasti setä Valtavuo
sukuyhdistyksemme piirissä. Toimiessaan 12 vuotta yhdistyksen esimiehenä,
vuodesta 1961 alkaen sen kunniaesimiehenä, koko Sukusanomien tähänastisen
ilmestymisen ajan lehden päätoimittajana, toimitussihteerinä ja toimittajana,
kaikkea samassa persoonassa, hän huolehti suvun historian tutkimisesta,
sukutietouden levittämisestä ja suvun nykyisin elävien jäsenten yhteydentunteen
ylläpitämisestä. Olen hyvin tietoinen, miten vaikeata on lyhyessä esityksessä
kuvailla Toivo Valtavuon rikkaan elämäntyön eri puolia, mutta toivon silti
ainakin suvun nuoremmille jäsenille voivani luoda jonkinlaista kuvaa miehestä,
joka teki uskomattoman paljon epäitsekästä työtä Europaeus-suvun hyväksi.
Sukuumme Toivo Valtavuo liittyy äitinsä puolelta. Tämä oli
Tekla Augusta Europaeus, A.J. Europaeuksen tytär, joka oli solminut avioliiton
kansakouluntarkastajana Viipurissa toimineen Anton Rikströmin, sittemmin
Valtavuon, kanssa. Toivo Antero Valtavuo syntyi huhtikuun 11 päivänä 1881
Viipurissa, joka niihin aikoihin oli Suomen vilkkaimpia koulu- ja
kulttuurikeskuksia. Niissä oloissa oli hyvin luonnollista, että Toivo Valtavuo
valitsi koulumiehen uran omaksi alakseen ja että hän pääosan elämäntehtävästään
suoritti juuri Viipurissa. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi 1907 hän
tosin toimi vuoteen 1915 saakka Helsingissä Uuden yhteiskoulun matematiikan ja
luonnonopin opettajana ja samanaikaisesti vuodesta 1908 alkaen myös Suomalaisen
normaalilyseon tunti- ja sijaisopettajana. Mutta Viipuri veti puoleensa,
ja vuodesta 1915 Valtavuo toimi yhtäjaksoisesti neljännesvuosisadan ajan
syntymäkaupungissaan. Tästä ajasta hän, vaikka itse olikin reaalilyseon
kasvatti, toimi 23 vuotta klassillisen lyseon matematiikan lehtorina, viimeiset
13 vuotta tästä ajasta vanhempana lehtorina. Väliin sijoittuu vain kaksi vuotta
1925-27 kestänyt vierailu entisen oman koulun, Viipurin suomalaisen
lyseon opettajana. - Kun Viipuri luovutettiin keväällä 1940 venäläisille,
siirtyi Toivo Valtavuo uudelleen Helsinkiin, Norssiin, jossa hän nuoruudessaan
oli ollut tuntiopettajana ja jonka matemattisten aineiden nuoremman lehtorin
virankin hän oli saanut 1919, vaikka olikin sitten antanut etusijan
synnyinkaupungilleen ryhtymättä Helsingin virkaansa lainkaan hoitamaan. Norssin
vanhempana lehtorina Toivo Valtavuo toimi 11 vuotta aina vuoteen 1951, jolloin
hän siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle.
Opettajana Toivo Valtavuo oli saamani käsityksen mukaan
alansa erinomaisesti hallitseva, asiallinen ja vaativa, kuten hyvän
matematiikan opettajan tuleekin. Mutta toisaalta hän oli aivan liian lahjakas,
humaani ja avarakatseinen persoonallisuus langetakseen vaativia matematiikan
opettajia väijyvään perisyntiin, nimittäin siihen, että arvioisi oppilaitaan
vain matemaatikkoina. Valtavuolla oli, niin täsmällinen matemaatikko kuin hän
olikin, toisaalta suuren humanistin ymmärtämys ja kyky tarkastella oppilastaan
myös ihmisenä, persoonallisena kokonaisuutena, jonka arviointia ei voida toki
koskaan suorittaa vain matemaattisin mittapuin.
Synnynnäisten luontumusten ohella tämä suhtautumistapa oli
varmaan osaksi tulosta myös Viipurin koulumiljöölle ominaisesta karjalaisesta
välittömyydestä, josta esim. professori Tauno Nurmela on lukuisissa yhteyksissä
kertoillut. Valtavuolle jos kenelle opettajan toimi ei ollut vain palkka-ammatti
monien samanlaisten joukossa, vaan todellinen kutsumus ja elämäntapa. Viipurin
entisten klassikoiden lämmin suhtautuminen vanhaan opettajaansa ja tämän
läheinen suhde entisiin oppilaisiinsa kävi kauniilla tavalla ilmi Helsingissä
sotien jälkeen, jatkuneessa koulun entisten oppilaiden yhdistystoiminnassa.
Tuossa veljespiirissä oli Toivo-setä innolla ja lämmöllä mukana, entisten
oppilaidensa rakastamana ja kunnioittamana, mutta silti nimenomaan yhtenä
veljenä veljien joukossa.
Viipurin hyväksi Toivo Valtavuo miehuutensa päivinä toimi
paljon laajemmallakin rintamalla kuin vain opettamalla oppilaspolvelle toisensa
jälkeen vaativia matemaattisia tietoja ja taitoja. Kaupunginkirjaston johtokunnan
jäsenenä hän oli vuodesta 1921 lähtien, sen puheenjohtajana vuodesta 1932;
kaupungin kauppaoppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana hän oli vuodesta
1922, lastensuojelulautakunnan jäsen 1925-36 ja puheenjohtaja 1926-29
sekä sairaalalautakunnan jäsen 1933-36. Lisäksi hän, edustaen kokoomusta,
osallistui kunnallispolitiikkaan kaupunginvaltuuston jäsenenä 1926-33 ja
edelleen vuodesta 1934 loppuun asti ja toimi lisäksi Viipurin
kaupunginvaltuuston viimeisenä puheenjohtajana 1937-41. Sota-ajan
vaikeissa olosuhteissa järjestetyn Viipurin kaupungin hoitokunnan jäsen hän oli
1940-42 ja Torkkelin säätiön hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1949
alkaen. Näiden lukuisien luottamustoimien, erityisesti kaupunginvaltuuston
puheenjohtajan tehtävien hoitaminen Viipurin viimeisinä vuosina osoittaa, että
Toivo Valtavuo kokoavana ja tasapuolisena persoonallisuutena nautti arvonantoa
ja luottamusta laajalti varsinaisen työkenttänsä, koulumaailman,
ulkopuolellakin.
Edellä esittämäni Toivo Valtavuon elämänkulun pääpiirteet
antanevat viitteitä siitä, miltä pohjalta hänen toimintaansa Europaeuksen
sukulaispiirinkin keskuudessa voidaan ymmärtää. Myötäsyntyinen, lämmin ja elävä
mielenkiinto kaikkea inhimillistä kohtaan ja 44 vuotta kestänyt toiminta
nuorison kasvattajana, siitä valtaosa Viipurin karjalaiskaupungin
elämänmyönteisessä ja vilkkaassa ilmapiirissä, olivat muokanneet ja
vakiinnuttaneet Toivo Valtavuon valoisat elämänasenteet. Nämä asenteet
ilmenivät selvästi myös hänen työssään sukuyhdistyksen hyväksi. Toivo
Valtavuohon sopii mielestäni erinomaisen hyvin se luonnehdinta, jonka Gunnar
Sivén esittää kuvatessaan hänen enoaan Matti Äyräpäätä, Suomen
hammaslääketieteen perustajaa: "Demokritos oli oikeassa väittäessään, että
tietoisuus velvollisuutensa täyttämisestä antaa ihmiselle sen hilpeän
mielenrauhan, joka on korkein hänen saavutettavissaan oleva hyve."
Jorma Rytkönen
Esimiehen tervehdys
Hyvät sukulaiset!
Sukusanomat ilmestyy nyt neljän vuoden tauon jälkeen. Paljon
on tänä aikana tapahtunut: monet vanhasta polvesta ovat poistuneet joukostamme,
Valtavuon kotia, yhdistyksemme keskipistettä, ei enää ole, uusia koteja on
perustettu, uusi sukupolvi on taimella.
Suvun piiri laajenee koko ajan ja etääntyy alkukohdastaan.
Uusimmat kodinperustajat ovat syntyneet yli sataviisikymmentä vuotta kantaisän
syntymän jälkeen ja sukupiirimme nuorimmat näkivät päivänvalon kun hänen
kuolemansa satavuotismuistoa oli vietetty. A.J. Europaeuksesta laskien
kuudennen sukupolven vanhimmat ovat jo opintiellä.
Toivo Valtavuo toivoi, että sukuyhdistyksen välityksellä
uudet sukupolvet pääsisivät osallisiksi siitä lämpimästä sukulaisrakkaudesta,
joka Liperin pappilan sisarusten kesken vallitsi.
Ulottuvatko Liperin pappilasta lähteneet säteet läpi näiden
vuosikymmenien, toiseen vuosisataan sakka? Sitä olen kysynyt itselnäi
pohtiessani sukuyhdistyksen mielekkyyttä ja sen tehtävää tässä ja nyt.
Olisiko meille uskotun perinnön sisimmäinen sanoma se, että
meidän kunkin olisi välitettävä eteenpäin edelliseltä polvelta saamistamme
vaikutteista itse kaikkein arvokkaimmaksi kokemamme? Kukin olemme vuorollamme
vastaanottajana ja antajana tässä ketjussa.
Pirkko Voipio
Yhdistyksen uutisia
Sukusanomien edellisen numeron ilmestymisestä on kulunut
neljä vuotta. Tapana on ollut julkaista lehdessä vuosikertomukset, selostukset
vuosikokouksista sekä tilikertomukset. Tällä kertaa toimitus on katsonut
tarkoituksenmukaiseksi julkaista tilikertomukset kaikilta välivuosilta, mutta
ainoastaan viimeisimmän vuosikertomuksen ja vuosikokousselostuksen.
Kertomus A. J.
Europaeuksen jälkeläisten yhdistys ry:n toiminnasta ajalla 27.10.1969 -
25.10.1970
Kulunut toimikausi on ollut yhdistyksen
kahdeskymmenestoinen. Yhdistyksen jäsenmäärä on 106.
Yhdistyksen esimiehenä on toiminut Pirkko Voipio.
Hallituksen muina jäseninä ovat olleet Ville-Pekka Kyyrö, Matti Leiwo,
Heikki Voipio ja Aarne Äyräpää kolmatta toimivuottaan, Liisa Rytkönen,
Leena Rytkönen, Talvi Rytkönen ja Erkki Hirvensalo toista
toimivuottaan sekä Pekka Pankakoski, Mikko Rytkönen ja Kirsti Salminen
ensimmäistä toimivuottaan. Hallitus on kokoontunut neljä kertaa. Yhdistyksen
rahastonhoitajana on toiminut Karin Äyräpää ja sihteerinä Kirsti Salminen.
Varsinaisina tilintarkastajina ovat toimineet Bette Hirvensalo ja Pekka Salminen,
varalla Paula Rytkönen ja Mauno Kitunen.
Yhdistyksen jäsenten yhteisen esi-isän, rovasti A. J.
Europaeuksen kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta 24.5.1970. Yhdistys huomioi
päivän toimittamalla kukkatervehdyksen hänen haudalleen Liperiin. Kesän
lopussa, 27.8.1970, yhdistystä kohtasi suuri menetys, kun yhdistyksen
perustaja, pitkäaikainen esimies ja kunniapuheenjohtaja, lehtori Toivo Valtavuo
siirtyi rajan taa. Hänen muistoaan kunnioittaakseen yhdistyksen hallitus päätti
kokouksessaan 22.9.1970 Toivo Valtavuon muistorahaston perustamisesta.
25.10.1970 mennessä rahastoon on tullut lahjoituksia yhteensä 465 markkaa.
Yhdistyksen pääoma oli 31.12.1969 tehdyn tilinpäätöksen
mukaan 2 362,26 markkaa, joten lisäys on ollut 303,66 markkaa. Jäsenmaksua on
kannettu jokaiselta jäseneltä 2 markkaa.
Helsingissä 25.10.1970
Hallitus
Vuosikokous
25.10.1970
Vuosikokous pidettiin edellisestä vuodesta tutuksi tulleessa
Helsingin Martta-hotellissa. (Läsnä oli 31 yhdistyksen jäsentä).
Aluksi nautittiin yhteinen lounas, jonka jälkeen yhdistyksen
esimies Pirkko Voipio lausui muistosanat Toivo Valtavuosta. Vainajan muistoa
kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Jorma Rytkönen piti tämän jälkeen
muistopuheen, jossa hän loi katsauksen Toivo Valtavuon elämäntyöhön.
Varsinaisen kokouksen avasi Pirkko Voipio ja toivotti
läsnäolevat tervetulleiksi. Puheenjohtajaksi valittiin Jorma Rytkönen, joka
kutsui sihteeriksi yhdistyksen sihteerin Kirsti Salmisen. Kokous todettiin
laillisesti kokoonkutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. Pöytäkirjan tarkastajiksi
valittiin Taimi Kyyrö ja Antti Rasilo.
Sihteeri luki vuosikertomuksen. Pirkko Voipio esitti
lisäselvityksen Toivo Valtavuon muistorahaston perustamisesta. Vuosikertomus
hyväksyttiin muutoksitta.
Rahastonhoitaja esitti tilinpäätöksen ja tilintarkastajin
lausunnon, jotka hyväksyttiin ja vahvistettiin. Hallitukselle myönnettiin tili-
ja vastuuvapaus. Rahastonhoitajalle Karin Äyräpäälle esitettiin erityiset
kiitokset.
Jäsenmaksu päätettiin säilyttää ennallaan eli 2 markkaa
jäsenestä vuodessa.
Yhdistyksen esimieheksi valittiin yksimielisesti uudelleen
Pirkko Voipio, joka lupautui hoitamaan tehtävää vielä yhden toimikauden.
Hallituksen neljän erovuoroisen jäsenen - Ville-Pekka
Kyyrön, Matti Leiwon, Heikki Voipion ja Aarne Äyräpään tilalle -
valittiin Anna-Liisa Laine, Kirsikka Siikala, Riitta Hirvensalo ja Antti
Rasilo.
Tilintarkastajiksi valittiin entiset Bette Hirvensalo ja
Pekka Salminen varsinaisiksi sekä Paula Rytkönen ja Mauno Kitunen varalle.
Virallisten asioiden käsittelyn jälkeen Erkki Hirvensalo
luki Toivi Valtavuon vuosikokoukselle lähettämän tervehdyksen ja esitti myös Helli
Valtavuon terveiset. Karin Äyräpää esitti Hanna ja Aarne Äyräpään terveiset.
Todettiin, että edellisenä päivänä olivat esimies ja sihteeri vieneet
kukkatervehdyksen yhdistyksen puolesta Toivo Valtavuon haudalle. Päätettiin
lähettää kukkatervehdys Helli Valtavuolle ja Aarne Äyräpäälle, jotka kumpikin
olivat sairaalassa sekä yhteinen kortti Helmi Winterille ja Aino Hirvensalolle
Kajaaniin. Kajaanin vanhukset olivat muistaneet vuosikokousta kortilla, joka
kuitenkin löysi perille vasta vuosikokouksen jälkeen ja jäi siitä syystä
lukematta läsnäolijoille.
Puheenjohtaja päätti kokouksen ja kiitti osanottajia.
Yhdessäolo jatkui kahvinjuonnin ja vilkkaan keskustelun merkeissä.
Yhdistyksen tiliasema 31.12.1966 ja 31.12.1967
|
|
1966
|
|
1967
|
Vastaavaa
|
|
|
|
|
Rahaa
kassassa
|
|
10,52
|
|
28,87
|
PS-tilillä
|
|
20,28
|
|
33,28
|
KOP
talletustilillä
|
|
1 751,40
|
|
1 626,24
|
KOP
osake
|
|
15,37
|
|
25,37
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
1 807,57
|
mk
|
1 713,76
|
|
|
|
|
|
Vastattavaa
|
|
|
|
|
Jäsenmaksurahasto
vuoden alussa
|
|
1 046,16
|
|
1 140,80
|
Lisäys
|
|
310,00
|
|
284,00
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
|
1 356,16
|
|
1 424,80
|
Käytetty
|
|
2 215,36
|
|
328,45
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
|
1 140,80
|
|
1 096,35
|
Laina
kassanhoitajalta
|
|
95,00
|
|
-
|
Lahjoitustili
vuoden alussa
|
541,96
|
|
571,77
|
|
Lisäys
|
29,81
|
571,77
|
45,64
|
617,41
|
|
------------
|
-------------
|
--------------
|
--------------
|
|
mk
|
1 807,57
|
mk
|
1 713,76
|
|
|
|
|
|
Tulot
|
|
|
|
|
Jäsenmaksuja
|
|
310,00
|
|
284,00
|
Korkoja
|
|
81,40
|
|
114,84
|
Osinko KOP
|
|
2,40
|
|
2,40
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
393,80
|
mk
|
401,24
|
|
|
|
|
|
Menot
|
|
|
|
|
Jäs.maksu
Suom.Sukutut.
|
|
9,00
|
|
9,00
|
Sukusanomista
|
|
92,00
|
|
230,25
|
Kukkia,
sähkeitä ym.
|
|
114,52
|
|
140,80
|
Postikulut
|
|
52,83
|
|
20,00
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
|
269,35
|
|
400,05
|
Säästö
|
|
124,45
|
|
1,19
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
393,80
|
mk
|
401,24
|
|
|
|
|
|
Pääoma
vuoden alussa
|
|
1 588,12
|
|
1 712,57
|
Lisäys
|
|
124,45
|
|
1,19
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
1 712,57
|
mk
|
1 713,76
|
|
|
========
|
|
========
|
|
|
1968
|
|
1969
|
Vastaavaa
|
|
|
|
|
Rahaa
kassassa
|
|
39,55
|
|
12,37
|
PS-tilillä
|
|
34,68
|
|
34,43
|
KOP
talletustilillä
|
|
959,00
|
|
1 790,00
|
KOP osake
|
|
75,37
|
|
25,37
|
Valt.
obligaatio
|
|
1 000,00
|
|
500,00
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
2 056,60
|
mk
|
2 362,26
|
|
|
|
|
|
Vastattavaa
|
|
|
|
|
Jäsenmaksurahasto
vuoden alussa
|
|
1 096,35
|
|
1 369,04
|
Lisäys
|
|
290,00
|
|
300,00
|
|
|
1 386,35
|
|
1 669,04
|
Käytetty
|
|
17,91
|
|
27,34
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
|
1 369,04
|
|
1 641,70
|
|
|
|
|
|
Lahjoitustili,
vuoden alussa
|
617,41
|
|
689,56
|
|
Lisäys
|
72,15
|
689,56
|
31,-
|
720,56
|
|
--------------
|
--------------
|
--------------
|
--------------
|
|
mk
|
2 058,60
|
mk
|
2 362,26
|
|
|
|
|
|
Tulot
|
|
|
|
|
Jäsenmaksuja
|
|
290,00
|
|
300,00
|
Korkoja
|
|
171,16
|
|
108,69
|
Osinko KOP
|
|
2,40
|
|
2,40
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
463,56
|
mk
|
411,09
|
|
|
|
|
|
Menot
|
|
|
|
|
Jäs.maksu
Suom.Sukutut.
|
|
10,00
|
|
10,00
|
Sähkeitä,
kukkia ym.
|
|
69,82
|
|
64,73
|
Postikulut
|
|
16,40
|
|
20,20
|
Jäljennös
(Wulff)
|
|
22,50
|
|
-
|
Salkku -
|
|
-
|
|
12,50
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
|
118,72
|
|
107,43
|
Säästö
|
|
344,84
|
|
303,66
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
463,56
|
mk
|
411,09
|
|
|
|
|
|
Pääoma
vuoden alussa
|
|
1 713,76
|
|
2 058,60
|
Lisäys
|
|
344,84
|
|
303,66
|
|
|
--------------
|
|
--------------
|
|
mk
|
2 058,60
|
mk
|
2 962,26
|
|
|
========
|
|
========
|
Herman Pankakoski
Karl Herman Pankakoski (vuoteen 1931 Hällström) kuoli
Hämeenlinnassa 10 päivänä joulukuuta 1967 86-vuotiaana. Hän oli syntynyt
Sortavalassa piirilääkäri Herman Adolf Hällströmin ja Olga Maria Karolina
Hjerpen nuorimpana poikana 17.6.1881. Hän kävi koulunsa Sortavalassa ja
Helsingissä, tuli ylioppilaaksi 1899, opiskeli luonnontieteellisiä aineita
pääaineenaan kasvitiede ja valmistui filosofiankandidaatiksi 1903. Toimittuaan
lyhyen aikaa oppikoulunopettajana Tampereella ja Helsingin yliopiston
maantieteellisen laitoksen assistenttina sekä opiskeltuaan lukuvuoden 1907-08
Bernin yliopistossa hän siirtyi 1911 opettajaksi Sortavalan seminaariin, missä
hän sitten suoritti varsinaisen elämäntyönsä 36 vuoden aikana, ensin
luonnonhistorian, maantiedon maatalouden lehtorina ja vuodesta 1936 alkaen
laitoksen johtajan ollen näin monen kansakoulunopettajapolven kasvattajana.
Karjalan luovutuksen jälkeen hän siirtyi koulunsa mukana ensin Jyväskylään
sitten pariksi vuodeksi takaisin Sortavalaan ja sodan loputtua Raaheen, missä
toimi vuoteen 1947, jolloin hän eläkkeelle jäätyään muutti Lepaalle poikansa
Antero Pankakosken kotiin ja asui siellä kuolemaansa saakka, viimeiset
yksitoista vuotta leskenä. Hän oli solminut avioliiton v. 1909 Selma Sofia
Kristiina Äyräpään kanssa, joka myös oli luonnonhistorian ja maantiedon
opettaja.
Kotikaupungissaan Herman Pankakoski osallistui koulutyönsä
ohella monenlaisiin harrastuksiin ja toimintoihin, vaikka olikin yleensä
luonteeltaan hiljainen ja syrjään vetäytyvä. Hän oli mm. kaupunginvaltuuston
jäsen, kuului kaupungin museon ja puutarhaseuran johtokuntaan, esiintyipä
nuorempana seuranäyttämölläkin. Hänen pääharrastuksensa oli kuitenkin
kasvitiede, erityisesti Laatokan saariston kasvillisuus. Retkeily sen
tutkimiseksi oli hänen rakkainta ajanvietettään niin kauan kuin se oli
mahdollista. Vielä viimeisinä eläkevuosinaan Lepaalla hän keräsi ja kuivasi
kasveja Yliopiston kasvitieteellisen laitoksen tarpeisiin. -
Vanhuusvuosina kirjallisuuden ja taiteen harrastus sai yhä enemmän sijaa; hän
luki paljon, uusintakin kirjallisuutta ja oli ahkera taidenäyttelyissä kävijä
sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä.
P.V.
Helmi Winter
Vuosi 1971 siirsi rajan yli myös Helmi Winterin helmikuun 12
päivänä Kajaanissa.
Anton Valtavuon ja Tekla Europaeuksen tytär Helmi syntyi
26.11.1883 Viipurissa. Täältä hän tuli ylioppilaaksi v. 1904, ja
ranskankielenopettajaksi hän valmistui Helsingin Suomalaisesta Jatko-opistosta.
Pian hän toimi Viipurin Suomalaisen Tyttökoulun Jatkoluokkien ranskanopettajana
ja myöhemmin johtajattarena näiden lakkauttamiseen sakka. Sen jälkeen hän opetti
ranskaa mm. Viipurin suomalaisessa yhteiskoulussa ja Uudessa yhteiskoulussa ja
myöhemmin Kajaanissa sijaisuuksia hoitaen ja yksityistunteja antaen sekä
vihdoin pirteänä yli 65-vuotiaana Kajaanin työväen-, myöhemmin
kansalaisopistossa. Useita opintomatkoja hän teki Ranskaan, viimeisen lähes 70-vuotiaana.
- Opettajana hän oli tehtäväänsä innostunut ja mukaansatempaava, selkeä
ja perusteellinen, ehdottoman tasapuolinen ja sydämellinen oppilaitaan kohtaan,
joita hän piti enemmänkin tovereina. Niinpä hän oli keskeisenä jäsenenä
entisten oppilaidensa perustamassa Solki-nimisessä seurassa, joka jatkoi
toimintaansa vireänä ranskan luku- ja keskustelupiirinä vuosi vuodelta.
Yhteys säilyi vielä jäsenten hajaannuttua kauas Karjalasta.
Avioliiton solmimineen tri Uno Winterin kanssa avasi
Helmille toisen tehtäväkentän. Persoonallisuutensa voimalla, Unonsa tukemana,
hän loi kauniin, keskeisen kodin, jonka lämmössä viihtyivät yhtä hyvin oma
perhe, sukulaiset ja tuttavat kuin uskolliset apulaisetkin. Hänestä tuli suvun kultainen
Akki, yhtä rakas vanhoille kuin nuorille.
Elämäntoverinsa menetettyään Helmi perusti uuden kodin
vanhempiensa taloon Pantsarlahdenkatu 2:een. Siitä käsin hän saattoi hoivailla
vanhuksiaan heidän viimeisinä vuosinaan ja siihen hän perusti koulukodin.
Kiitolisina muistavat entiset "puulaakilaiset" tätä kotia, johon he
arkoina alaluokkalaisina tulivat, mutta joka lämmössä he pian alkoivat
kukoistaa ja iän karttuessa oivaltaen ihailla niitä jopa loistavia
inspiraatioita, joilla Akki ykskaks juhlisti asukkiensa arkipäivää. Oli
pukujuhlaa, oli itämaista iltaa tai ruotsinipuhumisenpäivää,
"tavallisemmista" baakelsikahveista ja runsaista joululahjoista
puhumatta. Itsestään selvää oli, että sukulaiset, joiden piirin Helmi käsitti
mahdollisimman laajasti, olivat aina hänen kotiinsa tervetulleita.
Sota pyyhkäisi pois "viihtyisän, vanhan Viipurin".
Raskaitten menetysten jälkeen Helmi Winterille löytyi uusi kotiseutu
Kajaanista. Kun lisääntyvä huonokuuloisuus esti varsinaisen opetustyön, hänelle
alkoi hahmottua toinen elämäntehtävä. Aikana, jolloin
"uudelleenkoulutuksesta" ei vielä puhuttu mitään, Helmi hankki
itselleen uuden ammattitaidon ja tuli Kajaanin Sotilaskodin johtajattareksi v.
1942. Nyt olivat sotapojat hänen äidillisen huolenpitonsa kohteena. Työtunteja
ei laskettu ja monesti vierähti täysi vuorokausi Helmin ummistamatta silmiään.
"Virka"-asunto oli pieni vinttihuone, puuhellan lämmittämä,
"evakon" vähillä tavaroilla kalustettu. Mutta kodin henki oli
entinen. Helmin harvoina vapaahetkinä tuli tähänkin kotiin ystäviä ja
sukulaisia, päivällisiä ym. insipiroitiin ja silloin tällöin kokoontui täällä
"Taidekerho", pieni piiri Kajaanin johtavia taiteilijoita ja taiteen
ystäviä.
Täytettyään 65 vuotta Helmi jätti aktiivisen
sotilaskotityön, mutta jatkoi sitä harrastuksena niin ehjästi ja
tuloksellisesti, että sai ansioistaan harvinaisen Katri Bergholm-mitalin.
Vireälle ja nuorekkaalle Helmille oli suotu vielä paljon
täysipainoisia vuosia. Koti oli nyt yhteinen Aino-sisaren kanssa, joka
oli menettänyt puolisonsa v. 1946. Työ jatkui, tällä kertaa yksityiset ja
Kansalaisopiston ranskantunnit; harrastukset ja seurustelu vuorottelivat.
Kaupungissa pidettiin kovin "Valtavuon tytöistä". Kun sitten
väistämätön sairaus yllätti Helmin ja seurasivat heikkenemisen ja vihdoin muistinmenettämisen
vuodet, oli toki lohdullisiakin seikkoja. Ennen muuta se, että Helmi sai
säilyttää valoisia luonteenpiirteitään: sydämellisyyden, kauneuden ihailun,
innostumisen kyvyn, kiitollisuuden. Meillä, jotka saimme Helmin koteihimme
vieraaksi silloin tällöin vielä vanhainkodista, on yhteinen muisto: "oli
kuin olisimme saaneet pitää enkeliä vieraanamme".
Siunauksen jälkeen pidetyssä muistotilaisuudessa rovasti
Ruskomaa sanoi mm.: "Pitkän kokemukseni aikana olen nähnyt hyvin harvoin,
että näin paljon sukulaisia ja ystäviä tulee niin kaukaa vanhusta saattamaan.
Te tulitte, koska rakastitte häntä".
S. R.
Aarne Äyräpää
Professor emeritus, filosofian tohtori, muinaistutkija ja
museomies Aarne Äyräpää kuoli viime kesäkuun 16 päivänä Helsingissä Meilahden
sairaalassa.
Aarne Äyräpää - vuoteen 1930 Europaeus - syntyi
lokakuun 21 päivänä 1887 Utajärvellä lääninagronomi Andreas Theodor
Europaeuksen ja Kristina Sofia Europaeuksen (o.s. Riikonen) lapsena. Avioliiton
hän solmi vuonna 1917 voimistelunopettaja Hanna Kääpän kanssa.
Oppikoulun Aarne Äyräpää suoritti Helsingin suomalaisessa
normaalilyseossa, mistä tuli ylioppilaaksi 1906. Vuonna 1912 hän suoritti
filosofian kandidaatin tutkinnon ja väitteli vuonna 1933 tohtoriksi.
Muinaistieteellisen toimikunnan ylimääräiseksi amanuenssiksi hänet nimitettiin
1915, vakinaiseksi vuonna 1920, ja vuodesta 1933 vuoteen 1938 hän toimi
Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajana ja Helsingin yliopiston
dosenttina. Vuoteen 1954 asti Aarne Äyräpää toimi esihistoriallisen arkeologian
ylimääräisenä professorina sekä Suomen ja pohjoismaiden arkeologian vt.
professorina 1945-48.
Erikoisalaksi ja Aarne Äyräpään tärkeimmäksi saavutukseksi
muodostui keramiikkaan ja geologian tutkimustuloksiin pohjautuva esihistorian
kronologian luominen. Rakkain ja samalla pitkäaikaisin tutkimustyö kohdistui
vasarakirveskulttuurin tutkimiseen, mitä teemaa hänen väitöskirjansakin
käsitteli.
Vankan teoreettisen ja käytännöllisen pohjan ja
perusteellisen aineiston tuntemuksen - mikä heijastuu koko hänen
mittavasta tieteellisestä tuotannostaan - Aarne Äyräpää sai lukuisilla
kaivaus ja tutkimusmatkoilla sekä työskennellessään museon kokoelmien parissa.
Terävä huomiokyky, avarakatseisuus ja kriittinen, ehdottomaan rehellisyyteen
pohjautuva tutkijanote ovat leimaa-antavia koko Aarne Äyräpään
tuotannolle. Näistä syistä hän oli arvostettu laajalti maamme rajojen
ulkopuolellakin.
Elinaikanaan Aarne Äyräpää joutui monien huomattavien
kunnian- ja huomionosoitusten kohteeksi. Hän sai mm. Suomalaisen
Tiedeakatemian ja Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinnot. Kunniajäsenenä hän
oli Suomen Muinaismuistoyhdistyksessä, Suomen Museoliitossa, Opetud Eesti
Selts'issä ja Svenska Fornminnesföreningen'issä sekä jäsenenä Suomalaisessa
Tiedeakatemiassa ja Suomen Tiedeseurassa. Lisäksi hän oli työjäsenenä
lukuisissa muissa tieteellisissä yhdistyksissä. - Tutkijatoverit
julkaisivat Äyräpään 70-vuotispäivän kunniaksi juhlakirjan "Studia
neolithica in honorem Aarne Äyräpää".
Aarne Äyräpään elämäntyö on mittava, äärellisen ja äärettömyyden
rajamailla. Koko elämänsä - vapaa-ajatkin - hän omisti Suomen
esihistorian tutkimuksiin. Loma-aikoinaan hän syventyi tutkimaan luontoa
ja luonnontieteitä. Erityisesti kasvien kerääminen ja tutkiminen oli hänen
sydäntään lähellä.
Kaikki jotka joutuivat tekemisiin Aarne Äyräpään kanssa,
niin työtoverit, oppilaat kuin me sukulaisetkin, muistavat hänet ystävällisenä,
uupumattomana ja kärsivällisenä opastajana. Nuorten oli erityisen helppoa
päästä hänen kanssaan kosketuksiin; varmasti kiintymys oli molemminpuolista.
Monet sukupiiriimme kuuluvista nuorista joutuivat niin täydellisesti Aarne-sedän
lumoihin, että päättivät isona ryhtyä muinaistutkijaksi tai
luonnontieteilijäksi.
Suuri ystävä, maineikas tutkija, on poissa. Mittaamaton
kunnioitus ja kaipaus jäävät jäljelle.
A. R.
Helli Valtavuo
Filosofianmaisteri Helli Valtavuo (o.s. Orkamo) kuoli
Helsingissä 6.7.1971. Hän oli syntynyt Salmissa 26.12.1884, käynyt Sortavalan
tyttökoulun ja tullut ylioppilaaksi Viipurin Suomalaisesta Jatko-opistosta v.
1905. Filosofiankandidaatin tutkinnon hän suoritti v. 1912 ja maisteriksi hänet
promovoitiin v. 1914. Riemumaisterin arvon hän sai keväällä 1964 pidetyssä
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa.
Helli Valtavuo toimi historian, suomenkielen ja filosofian
opettajana Viipurin jatko-opistossa 1914-25 ja tuntiopettajana
Suomalaisessa tyttökoulussa ja lyseoissa vuoteen 1936. Opintomatkoja hän teki
Saksaan, Ranskaan, Belgiaan ja Norjaan. Sekä Viipurissa että myöhemmin
Helsingissä hän osallistui innokkaasti NNKYn toimintaan.
Vuonna 1919 Helli Valtavuo oli solminut avioliiton lehtori
Toivo Valtavuon kanssa Viipurissa. Tämä liitto kesti yli puoli vuosisataa,
mistä Helli Valtavuo jaksoi kertoa kiitollisuutensa puolisonsa menetyksen
aiheuttaman surun ja yksinäisyyden aikanakin. Sukuyhdistyksemme jäsenenä Helli
Valtavuo oli mukana alusta alkaen. Monen monelle yhdistyksen kokoukselle hän
tarjosi miellyttävät puitteet kodissaan, jossa vieraaksi saapuvaa aina ympäröi
lämmin ilmapiiri.
Hänen valoisa ja kehitykselle myönteinen elämänkatsomuksensa
ilmeni erityisesti siinä mielenkiinnossa, jolla hän seurasi suvun nuorten ja
lasten vaiheita ja kehitystä.
Helli Valtavuon lempeä hahmo ja hänen silmiensa ystävällinen
katse säilyy mielessä pysyvästi.
K. S.
Henkilötietoja 1967-1971
15.1.1967 |
Mikko Pöyhönen täytti 50 vuotta |
31.1.1967 |
Hanna Äyräpää o.s. Kääpä täytti 75 vuotta |
25.2.1967 |
Jouni Kouri täytti 50 vuotta |
16.3.1967 |
Anni Pöyhönen täytti 85 vuotta |
6.8.1967 |
Lauri Olavi Rytkönen täytti 60 vuotta |
20.12.1967 |
Matti Eenokki Rytkönen täytti 50 vuotta
|
|
|
9.1.1968 |
Aune Äyräpää täytti 70 vuotta |
12.3.1968 |
Taisto Aaltio täytti 50 vuotta |
30.10.1968 |
Teuvo Äyräpää täytti 50 vuotta |
10.11.1968 |
Maija Lalander o.s. Kitunen täytti 50 vuotta |
13.11.1968 |
Maija Kouri o.s. Pöyhönen täytti 50 vuotta |
26.11.1968 |
Helmi Winter o.s. Valtavuo täytti 85 vuotta |
11.12.1968 |
Maija-Liisa Kyyrö o.s. Kataja täytti 60 vuotta |
|
|
15.3.1969 |
Anita Pöyhönen o.s. Korpiniemi täytti 75 vuotta |
23.3.1969 |
Ahti Rytkönen täytti 70 vuotta |
14.5.1969 |
Hillevi Salmo o.s. Rytkönen täytti 60 vuotta |
15.6.1969 |
Martti S J Kyyrö täytti 50 vuotta |
27.7.1969 |
Anna-Maija Rytkönen o.s. Viita täytti 50 vuotta |
30.11.1969 |
Martti Malkavaara täytti 50 vuotta |
26.12.1969 |
Helli Valtavuo o.s. Orkamo täytti 85 vuotta |
|
|
31.3.1970 |
Tapio Rytkönen täytti 70 vuotta |
13.6.1970 |
Elina Lehtonen o.s. Kitunen täytti 50 vuotta |
3.8.1970 |
Ella Kitunen o.s. Europaeus täytti 80 vuotta |
14.8.1970 |
Yrjö Pöyhönen täytti 85 vuotta |
3.12.1970 |
Kauko Leiwo täytti 60 vuotta |
31.12.1970 |
Matti Antero Äyräpää täytti 50 vuotta |
|
|
3.2.1971 |
Samuel Lehtonen täytti 50 vuotta |
26.2.1971 |
Aino Hirvensalo o.s. Valtavuo täytti 85 vuotta |
15.8.1971 |
Taimi Kyyrö täytti 60 vuotta |
7.10.1971 |
Antero Pankakoski täytti 60 vuotta |
18.10.1971 |
Karin Äyräpää o.s. Engström täytti 75 vuotta |
9.11.1971 |
Talvi Rytkönen täyttää 70 vuotta |
Henkilötieto-osasto saattaa olla puutteellinen.
Ainoastaan toimituksen tietoon tulleet merkkipäivät on julkaistu.
Seuraava numero on Sukusanomien 50:s. Mikäli aineistoa
saadaan sanomat julkaistaan jo ensi keväänä tai viimeistään yhdistyksen 25-vuotisjuhlien
yhteydessä laajempana juhlajulkaisuna.
|