Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1967 Elokuu N:ot 1 - 2 (46 - 47)

Päiväkirjamuistiinpanoja
A.J. Europaeus

[ Jatkoa kaksoisnumeroon 1 - 2/1966 ]

Turku, 18. päivä toukokuuta 1817. Päivä kului yksinäisyydessä ja epätoivossa. Olin Kupittaalla, kuljeskeli, etsin viihdytystä, kaikki turhaan, huono tuuli vainosi minua.

Suloa kukkivan kevään, oi jumala,
meille suo.
Kaikki, kaikki luonnossa henkii
riemua vain.

Murhetta kantaa kuitenkin ihminen
kuolematon,
vaikka hän seutujen kauniiden halki
vaeltaa.

Hän, joka iloa ympärillensä
luoda voi,
loisteessa illan useinkin istuu ja
vaikeroi.

Usein kun hänet sarastus aamun
herättää
riemuun ja onneen, hän yhä vain pohtii
surujaan.

Nykyiset huolet jos kyllin ei häntä voi
ahdistaa,
menneisyyden synkät varjot hän
avuksi saa.

ipse feci [ itse tehnyt ]

21. päivä toukokuuta. Kello on 5. Kaunis ilma. Kuinka ihanaa kaikkialla. Koko kaupunki näyttää iloisena heräävän unesta. Minut herätti lintunen puussa iloisella laulullaan nauttimaan kauniista aamusta. Kuinka virkistävä onkaan aamuilma:

Opettajan ja kasvattajan kutsumus on ihmisen suurimpia, joskin samalla vaivalloisimpia vaikutusaloja. Koeta ainakin osa nuoruudestasi tälle kutsumukselle omistaa.

30. päivänä toukokuuta kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, olimme läsnä jumalanpalveluksessa ja nuorten konfirmaatiossa. Illalla olin kävelemässä Wolterin kanssa ja tapasin neiti Nordensköldin.

31. päivä toukokuuta. Nousin juuri, menin ulos ja kävelin paljain jaloin ruohikon virkistävässä kasteessa. Puhdas aamuilma ja puhkeavien omenankukkien tuoksu tunkeutui huoneeseen. Koko luonto hengittää keveästi. Raittiissa aamuilmassa tuntee itsensä kaksinverroin pystyvämmäksi kaikkeen ruumiilliseen ja henkiseen työhön. - Pilvet, jotka toivat mukanaan hedelmöittävää sadetta, vaeltavat verkalleen tietään annettuaan virvoitusta janoavalle maalle ja kuihtuvalle ruoholle. Aurinko katselee pilvien keskeltä elpyvää luontoa ja julistaa kirkkailla säteillään kauniin päivän tuloa.

Sunnuntai 1. päivä kesäkuuta. Kauheata kuinka paljon menetät rahaa; vastedes pitää sinun vähemmällä tulla toimeen. - Kauniit päivät näyttävät olevan lopussa. Taivas on synkkien pilvien peitossa ja tuuli humisee puitten latvoissa. - Sain kirjeitä kotoa ja Jeanilta.

3. päivä kesäkuuta. Meron ja Barck suorittivat ylioppilastutkinnon. - Päivä mukiinmenevä.

6. päivä kesäkuuta. Tänään on matkalle lähtö. Minusta on aina hieman epämiellyttävää valmistautua matkaa varten. Porvooseen en mielelläni menisi.

8. päivä kesäkuuta. Vasta tänään, kauniina sunnuntaiaamuna, lähdimme Wolterin kanssa Turusta. Oli kaunis aamu. Matka sujui miellyttävästi. Saatuamme laiskat hevoset läheltä erästä herraskartanoa (Munk) laskeuduimme kävelemään; minä puhalsin huilua, Wolter lauloi, ja naiset kuuntelivat portailla. Johannisbergissä vietimme muutaman miellyttävän hetken. Sipoon tienoilla harhailimme yön sateessa. Porvoossa ottivat opettajat minut oikein hyvin vastaan. Muuten niin ja näin - en ole aina oma herrani. Kun matkustimme edelleen, olin erittäin rauhaton. Wolter ihmetteli käytöstäni pitäen sitä omituisena. Majuriakaan en hämmennyksissäni muistanut käydä tervehtimässä. Ero Vanhan ja Uuden Suomen kulttuurin välillä on rajalla hyvin huomattava.

Parikkala, 7. päivä heinäkuuta. Isä ulkona. Zweigberg sairaskäynnillä. Äiti ja serkku Ivanin luona. Tuulee kovasti.

Monia suunnitelmia punoo nuori liian toiveikas mieli. Epäilen kuitenkin, voitko kerran opettajana ja kasvattajana niin paljon saada aikaan kuin toivot. -Ymmärtämätön rakkaus lapsiin, hemmottelu, sokea myöntyväisyys, heidän toiveittensa altis toteuttaminen synnyttää halveksumista, sillä lapsi varsin helposti vaistoaa sen, mikä siinä on virheellistä.

Jumala, anna minun olla hyveellinen; varjele minua kaikista intohimoista. Tahdon kohottaa sydämeni sinun puoleesi, joka olet valon alkulähde ja luomakunnan isä. Minuunkin olet huomiosi kiinnittänyt, näet ajatukseni ja tahtoni ja kuulet minua. Anna minulle hurskas ja hyvä sydän, anna minulle tahtoa tehdä hyvää ja hyveellistä ja kaikkea pahetta kammota. Tahtoahan oletkin minulle jo antanut. Voimaa ja rohkeutta siis rukoilen sinulta vielä jokaisessa apeuden ja hymyilevän onnen vaihtelussa.

16. päivä heinäkuuta. Kävin uimassa, luin 75 säettä Homerosta, panin sisaret kirjoittamaan ja pelasin korttia.

Parikkala, 17. päivä heinäkuuta klo 4 aamulla. Sumu peittää vielä koko tienoon. Vain siellä täällä kohoaa vuoren nyppylä yön helmasta tervehtien riemua julistavaa aurinkoa. Tännekin tunkeutuu tiheän sumun läpi joitakin heikkoja säteitä.

20. päivä klo 4 aamulla. - Ellen kävelin Kaltoniemen [ Kaltoniemi, kylä Parikkalassa ] toiselle puolelle. Kävely oli miellyttävää, seutu kaunista; väsyneenä palasin kotiin. Illalla nousi uhkaavia ukkospilviä taivaanrannalle. Kuparinväristen pilvien lävitse välähtelivät salamat, jotka nopeasti toisiaan seuraten valaisivat lännen taivasta. Kaikki pilvet kulkivat kuitenkin kaukaa sivutse. Istuimme pihalla myöhään yöhön katsellen niiden paraatia. Nyt tuulee kovasti. Kaikki taipuu ankarien puuskien edessä. Metsä kohisee ja vilja lainehtii.

Maanantaiaamuna, 21. päivänä heinäkuuta lähdimme isä ja minä teleskalla [ 4-pyöräiset laidattomat ajoneuvot ] kotoa. Päivä paistoi kauniisti, ja tärinä teki jo alussa matkan epämiellyttäväksi. Tyrjästä [ Tyrjä, kylä Parikkalassa ] lähtien auringon säteily heikkeni, rinta hengitti vapaammin. Saavuimme Uukuniemelle. Mäet eivät täällä ole niin korkeita kuin Parikkalassa, suot ovat paljaat - niiden keskellä on pieniä lampia. Kukkuloita ja laaksoja, joiden syvänteissä lukemattomat lammet vuorottelevat keskenään. Metsäalueet ovat hävitetyt. Tuskin jälkeäkään siitä, mitä täällä kauan aikaa sitten oli. Niin turmiollista on rajoittamaton ja liiallinen kaskeaminen, ja se on taas seuraus maitten jakamattomuudesta. - Syötimme hevosia erään lammen rannalla ja saavuimme hyvää satoa lupaavien viljapeltojen ym kautta päivänlaskun aikaan kirkolle. Rauhallinen laaja järvi, täynnä pieniä ja suurempia saaria, oli edessämme. Charlotte täti oli valmiina lähtemään Savonlinnaan. Menimme Schroederille. Minun seuranani oli enimmäkseen Schroederin nuori reipas poika [ Constantin, nyt 1842 Valkiasaaren kirkkoherra (A.J. E:n myöhempi lisäys) ]. Menimme Stråhlmanille. Näköala kirkolta on avara ja kaunis. Tyyni järvi levisi mailleen menevän auringon säteitten kultaamana. Se välkkyi seitsemältä tai kahdeksalta taholta silmiimme, joka taholta ympäristöltään erilaisena. Täällä oli sen ranta jyrkkä ja kallioinen, tuolla laakea ja hiekkainen, täällä paljas, tuolla metsää kasvava - ja korkeat puut kuvastuivat paikotellen veden sileään kristallipintaan. Idän puolella jatkui kukkuloita toinen toisensa jälkeen, kunnes häipyivät taivaanrantaan. Yövyimme Schroederillä (viekas kurki) ja lähdimme varhain aamulla takaisin Tyrjään. Talonpojan luottamus parempaan pappiin, joka osaa voittaa hänet olemuksellaan, on todella sangen suuri. Siitä oli esimerkkinä myös talon emäntä (Putkinen). Isä nukkui aitassa aika mukavasti. Minä uin ja paneuduin penkille makaamaan. Sieltä oli ajettava edelleen, yhäkin helteessä, Kirjavalaan. Sää alkoi viiletä. Vietimme yön metsässä järven rannalla. Kun oli aamulla kauan etsitty hevosia, matkattiin eteenpäin Punkaniemeen [ Punkaniemi, Kerimäen (nyt Punkaharjun) pitäjässä ]. Maa on täällä paremmin viljelty, rakennukset vanhempia, maatalous edistyneempää. Pääsyitä siihen lienee se, että maat ovat jaetut ja että metsää on hoidettu paremmin. Kuljimme pitkin asemansa ja näköalojensa puolesta kaunista Punkaharjun eli Sianselkää ja saavuimme kohta puolenpäivän jälkeen rovasti Maconille. Vanhus merkillisine omituisuuksineen on erittäin hyvä ja vaatimaton mies. Samana iltana jatkoimme matkaa edelleen Savonlinnaan. Tapasimme joukon reippaita koululaisia. Heidän iloinsa ja terve ulkonäkönsä teki edullisen vaikutuksen. Poikkesimme Pääskylahdessa [ Pääskylahti, maatila lähellä Savonlinnaa Kyrönsalmen (Linnansalmen) itäpuolella ] Winterille. Sieltä kävelin kaupunkiin, koululaisparven seuraamana. Löysin Fritzin, menin Tykénille, jossa olin yötä. Tutkinto, professori Snellman tarkastajana. Palkintojen jako. Isä ratsasti kotiin. Minä jäin odottamaan Fritziä. Johanna R---; naiset. Maanantai-iltana kiiruhdin vapautumaan kahleista. Matkustimme läpi yön, syötimme hevosta - toiset (Fritz ja renki) kävivät levolle. Minä istuin maantien vieressä. Tyynenä ja rauhallisena vaelsi täysikuu taivaalla. Sen hopeasäteet tunkeutuivat värähdellen pensaikon läpi. Vieno länsituuli suhisi puiden latvoissa. Ukkospilviä nousi taivaanrannasta. Salamain silloin tällöin valaistessa seutua näkyi se kaikessa kauneudessaan. Siinä istuin ajatuksiin vaipuneena jonkin aikaa kaunista seutua katsellen. Sillä välin tuli vieras hevonen ja vei meidän hevosemme mukanaan. Minä juoksin jälestä ja saavutin sen 3 virstan päässä. - Tulimme kotiin kello 1 seuraavana yönä ja kävimme pihalla kärryihin nukkumaan.

2. päivänä elokuuta ajoin Sofia serkun kanssa Käkisalmeen, mutta ei siellä ollut lainkaan hauskaa.

5. päivä elokuuta. Näin menee päivä päivän jälkeen. Sattuvasti on Gessner Abels Todissa kuvannut kateutta, ja helposti, vaikkakin vastenmielisesti olen havainnut, että minussa on - ei vähässä määrin - tämä ruma vika. Ongimme ahkerasti. Opetan sisaria. Pian saapuu Jean kotiin. Silloin tulee enemmän touhua.

11. päivä syyskuuta. Jean oli täällä Rongainin kanssa. He matkustivat takaisin Pietariin. - Jään tänne todennäköisesti koko syksyksi, kun ei ole rahaa matkustaa Turkuun.

Turku, 9. päivä lokakuuta. Kanslianeuvos Elwingin luona. Niin olen nyt Turussa. Kuka olisi kolme viikkoa sitten siitä osannut uneksia. Professori Melartin tarjosi minulle kirjallisesti kotiopettajan paikkaa, ja minä tulin tänne. Niin kuljettaa meitä onni tai myös kaitselmus milloin toivottuun asemaan, milloin taas tukaliin tilanteisiin. Kiitän Sinua, Jumala, kaikesta, mitä minulle on tapahtunut. Koitukoon kaikki itselleni parannukseksi ja jalostukseksi ja toisille hyödyksi. Nyt alkaa valmistautuminen stipendiaattitutkintoon, ja nousen joka aamu klo 5.

10. päivä lokakuuta. Opetin lapsia ensi kerran (Wana, Antonij, Emilie). Heillä on kyllä lahjoja ja kykyjä.

11. päivänä lokakuuta olin Snellmanin ja myös Edmanin luona. Jälkimmäinen on kovin karkea mies. Bytzowit olivat täällä.

13. päivä lokakuuta. Olin Lavoniuksen ja Bytzowin luona. Keskustelimme Niclas Bytzowista. Kuinka helposti voikaan mies vajota; kuinka helposti pahe voi saada hänet valtaansa. - Hyvä syyssää.

16. päivä lokakuuta. Aurinko nousee tuolta vuoren takaa, ja sen säteet tulevat ikkunastani sisälle. Kirkas ja puhdas on taivas. Kuura peittää vielä kattoja, ja kaupungin alavat osat ovat sumun peitossa Kuin elävinä pilareina nousevat savupatsaat uuninpiipuista korkeuteen - minunkin uunini lämpiää ja lämmittää puoleksi jäykistyneitä jäseniä.

17. päivänä lokakuuta olin Nordströmin luona. Lähdin pimeässä kävelemään joen rannalle. Tyyni veden kalvo näytti lepäävän päivän hyörinnän jälkeen. Vain siellä täällä lipui venhe pitkin sileätä veden pintaa jättäen laskevan kuun kelmeässä valossa jälkeensä hopeajuovan. Airojen hiljainen loiske soi korvissa kuin hieno musiikki herättäen suloisia, kaihoisia ajatuksia.

26. päivä lokakuuta. Päivät ovat sujuneet miellyttävästi, mutta suuria, vaikeasti toteutettavia suunnitelmiakin on myös tehty. Jaeta est alea [ Arpa on heitetty ]. Suoritan tällä lukukaudella stipendiaattitutkinnon - aion suorittaa maisterintutkinnon, mutta tulos on Jumalan kädessä. Siihen saakka täytyy tehdä työtä ja ponnistella.

22. päivä joulukuuta. Miksi pitää epäluulolla suhtautua muihin, miksi heidän hyveitään väheksyä, heidän paheitaan yliarvioida? Sen aiheuttaa aina valveilla oleva itserakkaus. Vaadimme toisilta liian paljon, toivomme liikoja; emme pysy todellisuuden pohjalla - ja tunnemme itsemme senvuoksi usein pettyneiksi. Pelkään, ettei sinusta tule onnellista puolisoa. Kokkapääläiset olivat täällä.

23. päivä joulukuuta.

Niin pilvet ne kiitää, niin aallot ne lyö,
niin humisee tammet, niin synkkä on yö,
kun neito kyynelet silmissään
nyt rannalla kulkee yksinään,
ja tunteet lauluun purkaa.

On elämä tyhjä kuin autiomaa;
ei toiveet enää täyttyä saa.
Oi Pyhä, lapsesi täältä vie,
kun päättyi maallisen onnen tie,
ja sydän kuoloon vaipui.

Teklan laulu (Schiller, Wallensteins Laser)

28. päivä joulukuuta. Joskus tuntuu minusta, että olen saita. Saita ei sinun pidä olla, mutta ei myöskään tuhlaavainen. Isälle tuottaa poikien ylläpito paljon huolta. Hän ja sisarukset kieltäytyvät paljosta. Sinun pitää keventää vanhempien huolia, ja tämän velvollisuuden vuoksi voit jopa saituuden leimaa sietää. Älä siis sure, jos toiset viettävät iloista elämää. Sitä saattaa olla jopa hyödyllistä välttää. Siinä piilee usein epäsäännöllisen elämän itu.

1818

1. päivä tammikuuta 1818. Uusi vuosi. Reippain mielin vaan työhön, ponnistuksiin ja taisteluun. - Fritz aterioi täällä. Lavonius, Rhein ja Ahrenberg olivat täällä.

2. päivä tammikuuta. Voidakseni nousta varhain ylös, käyn makuulle laatikon päälle. - Socrates eodem vultu semper fuit.[ Sokrateella oli aina sama ilme. ] - Pikku seikat häiritsevät minua usein ja saattavat kovin pahalle tuulelle.

7. päivä tammikuuta. Koska nukuin laatikon päällä, nousin ylös klo 2. Wirenius, Lavonius ja Bröyer olivat täällä.

11. päivä tammikuuta. Surullinen hämäryys verhoaa olemustani. Pikku asiat loukkaavat sinua liiaksi. Olet liian altis kaikille vaikutuksille. Miksi välittää ihmisten arvostelusta? Pyri totuuteen. Naisväelle en kelpaa; kelpaatkohan miehille?

Jokainen ihminen tarvitsee voimiensa kehittämiseen monta kylmää ja sateista päivää.

13. päivä tammikuuta. Olen näinä päivinä lukenut "Werthers Lebeniä". - Niistä monista fantastisista suunnitelmista, joita kehittelen, saattavat useat olla osittain toteutettavissa. - Yksi ainoa silmänräpäys puhdasta iloa painaa yhtä paljon kuin sadat murhetta. Ihminen on usein itsellensä salatuin. - Ken voi kehua täyttäneensä enimmät velvollisuutensa? Eikö jokainen ihminen ole ystävämme ja veljemme?

17. päivä tammikuuta. Nyt teen työtä vähemmän. Opettamiseen olen tyytyväinen. Kasvattajia ja tapojen opettajia on pidettävä ihmiskunnan suurimpina hyväntekijöinä. Werthers Leben on jättänyt jälkeensä omituisia vaikutelmia. Mikä minua vaivaa? Ei mikään ja kumminkin jokin. Mieleni ei ole rauhallinen. En tästä lähtien lue romaaneja. Groundström oli täällä - omituinen ihminen. Kuinka on mahdollista, että hyvät ja pahat ominaisuudet niin veljellisesti asuvat yhdessä? Bytzow oli täällä. Venäläiset ovat kyllä vilpittömämpiä ja avomielisempiä. Heissä on vähemmän viekkautta ja teeskentelyä.

23. päivä. Pedellit kutsuvat minut rehtorin luo. Ajoimme syksyllä erään naisen päälle. Nyt kai joutuu oikeuteen. Ikävyys ikävyyden jälkeen.

13. päivä helmikuuta. Fritz ja Meron ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon. Pöydällä on kirjeitä Isostakyröstä. Kuinka paljosta täytyykään toisten kieltäytyä - niin paljosta välttämättömästä. Ja sinä et voisi kieltäytyä joistakin huvituksista, auttaaksesi muita. Sen vuoksi työskentele ahkerasti kyetäksesi siihen.

13. päivä maaliskuuta. Uskonto - usko. Miten kaipaankaan tätä tukea. Millainen pappi minusta tulee? Minun täytyy kertoa ajatukseni muille, heiltä lohdutusta etsiä.

Marian ilmestyspäivä, 21. päivä maaliskuuta. Auringon säteet tunkeutuvat värähdellen puun oksien läpi huoneeseen. Päivät tulevat miellyttävämmiksi. Luonnon kauneuden näkeminen vahvistaa sydäntä, kohottaa sen kaiken hyvän ja kauniin luojan - Jumalan - puoleen, vahvistaa sitä uskossa Kaiken Isään. Senjälkeen kulkumme on vakavampi, meillä on tuki, josta voimme lujasti pitää kiinni., me emme horju, emmekä ole niin kokonaan kuin muuten itsemme varassa. Me pääsemme oikeaan tietoisuuteen itsestämme.

Illalla olin tansseissa. Jospa voisi sekä lukea että tanssia.

24. päivä maaliskuuta. Kirjoitin Alex. Lavoniukselle [ 1842 pääkonsuli Tukholmassa (A.J.E:n myöhempi lisäys) ], jolla on paikka Hämeenlinnassa. Lopetin Ciceron puheet. Elwing matkusti Haminaan.

5. päivä huhtikuuta. Mörisijä on taas kotona. Hänen jäykkää olemustaan en voi ensinkään sietää. - Olin Linsénin luona. Hänen mielestään voin kirjoittaa pro exercition. Olen joko kokonaan tulta tai kokonaan kylmyyttä. Tahdon muita lähestyä ja joudun vain yhä kauemmaksi heistä.

14. päivä huhtikuuta. Nyt asun alhaalla. Huomattava ero. Siellä näin nousevan auringon, tähtitaivaan, lempeästi loistavan kuun. Mieli oli kevyt ja iloinen. Tänne tuskin yksikään auringon säde pääsee. Jos katson ikkunasta, näen riutuneita naisia, jotka rukin ääressä kärsivät rangaistusta paheellisen elämänsä vuoksi. Mikä näky. Ja sen vaikutus mielialaan. Minussa näkyy ihmisvihaajan taipumuksia.

10. päivä lokakuuta. Tänään olin seminaarissa, mutta menetin kaiken halun enää mennä sinne, sillä Edman kohteli minua loukkaavasti. Onkohan minun opetettava saksaa Trappeille? Ylihuomenna pitää minun kirjoittaa Isoonkyröön ja lähettää rahaa. - Äskettäin aloin polttaa tupakkaa.

14. päivä lokakuuta. Vanha majurinrouva Nordensköld on kuollut; rouva Boije kuuluu olevan kuoleman kielissä; vain surullisia uutisia. Toivoisin voivani olla perheelle hyödyksi - kuinkahan osaisin. - Tulee mieleen ajatus lähemmin liittyä perheeseen, - mutta olisikohan se myös hyödyksi sinulle - hyväksyisivätköhän he sen? - Tyhjää haaveilua.

20. päivä lokakuuta. Anna minun, oi Jumala, pysyä hyveelle uskollisena. Älä loukkaa muita, sillä itsehän tunnet okaan niin kipeästi, kun sinua loukataan.

Oli paha, että osallistuit selkkaukseen. Jos huomenna menet osakunnan kokoukseen, niin ehdota, että Ottelin ja Becker pysytetään, sillä joka tapauksessa se on loukkaavaa.

24. päivä lokakuuta. Rhein lähti juuri. Osakuntaselkkaus on lopussa. Mitä sillä olen voittanut. Mutta seurasin vakaumustani, omaatuntoani.

Ole aina luotettava ja rehellinen. Olen iloisempi kuin jos kaikki olisi käynyt toiveitten mukaan. Sellainen on ihminen. Niin kohottaa onnettomuus häntä ja tekee hänet hyväksi ja hurskaaksi.

25. päivä lokakuuta. Nordström, Rhein, Rosenbäck, Lavonius, Alopaeus, Lindh, Wolter ja Fritz olivat tänään täällä. Oli hauskaa. Ja kumminkin raivosivat vähän aikaa sitten intohimot hurjasti rinnassa. Välistä tuntui jokin aivan outo - rakkaus - mutta niinkuin se ilmaantui, niin se katosi. - Turhaan haaveksin itselleni ihanteita, ja jään todennäköisesti onnettomaksi koko iäkseni. Tuleva valintani ei varmaankaan satu parhaaseen. Koko naissuku pettää minua -ja kumminkaan en voi milloinkaan karkoittaa sellaisia ajatuksia mielestäni. Aviomiehenä tulen luultavasti olemaan epäluuloinen ja oikullinen. Ja kunnianhimo - kunnianhimo - kuinka paljon rauhattomuutta ja tuskaa se aiheuttaa? Miten se kaivaa sisälläni ja saa aikaan häpeää ja epätoivoa. Tulen kotiin, löydän kirjeen Lavoniukselta. Heittäydyn vuoteelleni. Kyyneltulva tuo ahdistetulle sydämelle helpotusta, ja päivän kauhistuttavien mullistusten jälkeen olen taas reipas ja iloinen - kuinka kauan sitä mahtaa kestää? W. Lavoniuksen kanssa valvomme ensi yön.

11. päivä marraskuuta. Väittelin tänään pro exercitio [ pro exercitio, harjoitusta varten. Luentoihin liittyivät kiinteästi väittelytilaisuudet, jotka opettivat ylioppilaita käsittämään asiat nopeasti, lausumaan selvästi ajatuksensa, tarkastamaan asioita eri puolilta ja erottamaan pää- ja sivuasiat toisistaan. - Nissilä, m.t., s. 245. ] ja suoritin onnellisesti venäjänkielen tutkinnon. Jumalalle kiitollinen katse. Johda Sinä minun ajatuksiani. Anna minulle voimaa ja iloista mieltä. Niin kuljetaan elämän labyrinttien lävitse; milloin kohisee ja kuohuu, milloin on rauhallista, tyyntä ja iloista. Milloin kuvittelee olevansa korkealla yläpuolella muitten, milloin vajoaa syvälle muitten alapuolelle. Stipendiaattitutkinnossa sain vain 5 ääntä.

21. päivä marraskuuta. Tulen juuri Lindhin luota. Kaunein värein kuvailtiin siellä menneitä hauskoja päiviä., kauniimmin kuin mitä ne todellisuudessa ehkä olivat.

On silmiinpistävä ilmiö, että omantunnon tuomioistuimen edessä tuomari, syyttäjä ja syytetty ovat yksi ja sama henkilö ja ettei siitä huolimatta milloinkaan ankarampaa tuomiota langeteta kuin sen edessä.

4. päivä joulukuuta 1818. Eilinen päivä oli hauskimpia. Päivällisellä olimme Edelheimillä; sieltä väitöstilaisuuteen; ilta Hougbergilla, missä kelpo lailla ryyppäsimme. - Eilisiä veljiä ovat maisteri Keckman, Arvidsson, Idman, Edelheim, Sannmark & Ononius.

7. päivä joulukuuta. Liittyisin mielelläni useampiin ihmisiin. Tunnen taas erään, joka minua erikoisesti miellyttää. Hän on Pinello. - Mutta tuo nuorukainen (Joh. Fabr:s), joka näyttää kiiruhtavan kohti perikatoa - eikö olisi mahdollista häntä pelastaa. Se vaatii sinulta paljon uhrautuvaisuutta, mutta tee se. Joudut joskus alentamaan itsesi, mutta tee se - sillä hän on perikadon tiellä.

8. päivä joulukuuta. Ajatukset - kuinka kauniisti askarrutatte henkeä kuolleina hetkinä - mutta kuinka myös toisinaan pakenette ja riehutte. - Quos ego [ Kyllä minä niitä - . (Sanonta sisältää peitetyn uhkauksen.) ]. Autuus täyttää usein sydämen, mutta myös epätoivo raivoaa siellä toisinaan. Jos katson suurta osaa nuorisoa, kuinka surullinen näyttää sen elämäntapa olevan. -Mitä on elämä ilman uskoa? Minne käännyn ahdistuksessani. - Kenelle ilmaisen onneni runsauden? Raskasmielisyys on joitakin aikoja levittänyt mustia siipiään minun ylitseni. Kitaran katkonaiset sävelet seuraavat rauhattomia ajatuksia. Sille sanattomalle ystävälle uskon sydämeni. - Havaitsen jo myös, että hyve ja onni ovat kaksi aivan eri asiaa, niin kovin kuin tähän asti olenkin kuvitellut niiden kuuluvan yhteen.

10. päivä joulukuuta. Sinua loukkaa, että toiset ovat sinua viisaampia. Ovatko sitten tiedot ihmisen ainoa arvon mitta. Jos sinulla on älyä, niin älä pyri sillä loistamaan, mikäli muut siitä loukkaantuisivat. - Isostakyröstä sain kirjeen. Tietoisuus jaloista teoista lohduttaa minua. Mutta teenkö myös hyvää jaloista vaikuttimista?

11. päivänä joulukuuta tenttasin Ehrströmille. Onnistuin mukiinmenevästi. Kaunis suloinen naissukulainen teki miellyttävän vaikutuksen.

12. päivänä .joulukuuta Hougbergilla ja minulla oli väitöstilaisuus. Senjälkeen olimme Hollbergin luona. Fritz matkustaa tänään kotiin.

17. päivä joulukuuta. Venäjän ja teologian tutkinnot on suoritettu. Molempiin olen tyytyväinen. Nyt on loppunut hurja elämä humussa ja sumussa.

Ottilie kirjoittaa: "Ilmaisemisen taito on luonnonmukaista, ilmaisun omaksuminen tarkoitetulla tavalla on sivistystä."

"Meidän intohimomme ovat todellisia feniksejä. Kun entinen on palanut, nousee uusi heti tuhkasta."

Jean kirjoittaa: Usein sattuu maailmassa niin, että tulemme väärin ymmärretyiksi, mutta nuorena voimme sietää sen paljon helpommin kuin vanhana, ja loppujen lopuksi kumminkin kaikki koituu hyödyksemme.

Onnellinen ei kelpaa opettamaan eikä kasvattamaan. Onneton on siihen paljon taitavampi. - Göthe.

Turku, 19. päivä joulukuuta. Minun toimipiirini supistuu. Olen Götheä ja Schilleriä lukemalla saanut itselleni innostusta. Todellisuuden tosin kadottaa näkyvistä, mutta tulee myös monessa suhteessa paremmaksi ja jalommaksi. - Ei joka asiaan pidä kiinnittää huomiotaan.

22. päivä joulukuuta. Eilen olin kotiopetustoimeeni nähden jokseenkin harmistunut. Rouvakin lienee saanut osansa tästä harmistumisesta. Pitäisi aina käyttäytyä kuin mies, silloin saisi osakseen toisten arvonantoa. Myös Waninkaan nähden huomasin pettyneeni. Ei hän millään tavalla ole kiitollisuutta osoittanut. Eikö hän sitä pysty käsittämään? - Mutta miksi niin? Sinun itserakkautesi asettaa suuria vaatimuksia - ja sinun ansiosi ovat vähäiset. Mutta mistä minun pitäisi tulla levottomaksi, on se, että olen antanut rouvalle aihetta tyytymättömyyteen ja että olen hänelle kiitollisuuden velassa.

24. päivä joulukuuta. Tulen kirkosta ja Lindhin luota. Jumalanpalvelus ei minua täysin tyydytä. Kaikki on niin kuivaa. Syvyys ja henki puuttuu tavallisesti siitä. Mitenhän käy sinun - kun sinusta tulee pappi? Todennäköisesti vielä huonommin kuin toisten.

31. päivä joulukuuta. Olin luistelemassa; tämä liikunta on terveellistä ja vahvistavaa. Lopetin Göthen Gross-Cophtan. Niin omaa lajiaan. - Spoof, joka jo pari viikkoa on ollut kaupungissa, kävi täällä serkkunsa kanssa. - Jokin Abelard tahtoisin olla, - Levottomuus seuraa minua. Anna intohimon palon jäähtyä, sitten ajattele ja toimi.

1819

Parikkala, heinäkuun 6. päivä 1819. - Ensimmäiset rivit kotona. En osaa nykytilanteessa sopeutua. On ikävää ja kaikki tuntuu surulliselta. Jalommat voimat ja tunteet lepäävät ja vain alakuloisuus on valveilla. Sisälläni näyttää sekavalta. Minulta puuttuu ajanvietettä - vaihtelua. Kauniita seutuja -ja kaikesta huolimatta en viihdy. Ja syy on sama kuin Göthellä Torquato Tassossa.

'Varoen käyt sä vierahien kesken
ja tarkkaat, heidän suosiostaan etsit
päämäärääs, siten heistä hyötyen.
Mut ystävien luona vapaudesta
ja heidän rakkaudestaan nautit, sallit
myös oikun itselles, ja intohimo
taas rajumpana ottaa valtaansa.
Niin ensiksi me niitä loukkaamme,
joit' armahimmin rakastamme.

- - - - -

Maaperällä sä tällä kauniilla,
min onni näytti kasvinpaikaksesi
jo antaneen, et menesty.

[ Goethe, Torquato Tasso, suom. J. Siljo, 1913, sivut 88 ja 106. ]

Kuinka monet kiivaat luonteet eivät löydä mitään Tassosta.

Parikkala, 27. päivä elokuuta. Heinäkuun lopulla matkustin Minnan, Uderholmin ja hänen rouvansa kanssa Pietariin. Matka Käkisalmen, Petäjärven [ Lahjoitusmaahovi Sakkolan pitäjässä ]ja Lempaalan [ Luterilainen seurakunta Inkerissä, Valkeasaaren ja Rajajoen välissä. ] kautta ei ollut ilman viehätystä. Pietarissakin kului aika kyllä miellyttävästi, varsinkin Piazollilla. Kävimme Eremitagessa, jossa yhä uusien esineiden katseleminen väsytti silmää. Jeanilla oli aikaa meitä varten vähän. Sen jälkeen matkustimme Zarskoje Seloon ja Pavlovskiin, jossa oli aika hauskaa. Kauniit puutarhat - kävelytie - juhla Pavlovskissa, jossa keisarillinen perhe oleskeli. - Rehbinderkin oli siellä. Sotilaan sanat, kun rahvas tunkeutui katsomaan keisarillisten aterioimista: "Kummallista väkeä, niinkuin eivät olisi ennen nähneet ihmisten syövän." - Sitten palattiin Lempaalan, Raudun, Petäjärven ja Käkisalmen kautta. Kaikkialla oli oikein hauskaa. Käkisalmesta liittyi naisia mukaamme. Täällä vierähti viikko seuraelämän pyörteissä hyvin miellyttävästi. Melkein se aika oli hauskinta. Täti Dordet ja Katinka Åkerstedt olivat meillä. Rönnholmin virkaan asettaminen. Nyt on välistä pitkäveteistä. Osa ajasta menee kalastukseen ja laiskotteluun. Sunnuntaina menemme ehtoolliselle ja tiistaina matkustan täältä jättäen kotiseudun. Nyt alkavat rasittavat päivät. Sen jälkeen en palaja enää kotiin katselevana, vaan toimivana miehenä.

30. päivä elokuuta. Viimeiset sanat täällä. Tältä kukkulalta luon katseeni vielä kerran yli suloisten kotimaisemien. Minkähänlaisin tuntein tämän jälkeen käyn näillä tienoilla. Kuihtuneita, lakastuneita, vaalenneita ja keltaisia ovat jo puitten lehdet. Ehkä usea sinun omaisistasikin samoin pian riutuu pois.

Turku, 11. päivä syyskuuta. Maanantaina tulin tänne. Tiistaina ja keskiviikkona oli keisari täällä.

[ Kun keisari Aleksanteri 1819 muistorikkaan Suomen matkansa yhteydessä kävi Turussa, oli siellä hänellä tärkeimpänä mielenkiinnon kohteena etupäässä tutustuminen 1817 valmistuneeseen yliopiston uuteen rakennukseen. Mutta erääseen toiseenkin asiaan hän joutui kiinnittämään huomiota. Venäjän vallan mukana oli yliopiston elämään ilmaantunut uusi huolen aihe: ylioppilaiden yhteenotot Turkuun sijoitetun venäläisen varusväen kanssa. Tämä arkaluontoinen asia aiheutti konsistorin jäsenille enemmän huolta kuin entisajan tappelut ja juomaretket.

Ennen tätä keisarin käyntiä oli kumminkin kulunut pari vuotta ilman pahempia mellakoita. Tästä hän sai aihetta ilmaista "armollisen mielihyväänsä ylioppilaiden siivosta ja vakavasta käytöksestä". Rehtori Melartin rohkeni ylioppilaiden puolesta vakuuttaa heidän edelleenkin olevan tuon suosiollisen lausunnon arvoisia. Keisarin lausunto saatettiin ylioppilaiden tietoon lukukauden avajaisten (31/10) yhteydessä. - Ivar A. Heikel, Helsingin Yliopisto 1640 -1940. Helsinki 1940, s. 342. - Viljo Nissilä, Viipurilainen Osakunta I 1640 - 1827. Helsinki 1953, s. 197 - 198. ]

Tänään olin Elwingillä ja Forssmanilla jäähyväisillä. Torstaina muutin tähän asuntoon. Isäntäväki on hyvää ja avuliasta. Klo 5 - 8 luen filosofiaa, sitten luen vähän Spoofin kanssa ja käyn luennoilla.

17. päivä syyskuuta. Tyytyväinen asuntoon, itseeni ja ympäristööni; aika on mennyt nopeasti joltisenkin jatkuvassa työssä. Paljon olen voittanut sillä, että asun yksin.

21. päivä syyskuuta. Eilen illalla söivät Florin, Nordström ja Rhein täällä puuroa. Hilpeä ateria.

25. päivä syyskuuta. Tänään Lindh ja Ahrenberg aterioivat täällä. Lavonius meni Forsmanille yöksi. Miten ihmeellisesti kaikki kiertääkään ympäri.

30. päivä syyskuuta. Eilen piispa Cygnaeus vihittiin. Zachr. Aminoffin luona pelasin šakkia ja soitin kitaraa. Pitäisiköhän minun hakea venäjän opettajan paikkaa täällä.

1. päivä lokakuuta. Ollut Ahlholmin ja Ottelinin luona. Huomenna menen Fattenborgille ilmoittautumaan.

4. päivä lokakuuta. Olin Walleniuksen luona ilmoittautumassa pro gradu­kirjoitukseen. Åkerstedt ja Wolter ovat saapuneet. Rheiniä kiusoteltiin hassunkurisesti. Åkerstedt puki ylleen hänen takkinsa - jota hän aivan surkeasti etsi. Jean kuuluu olevan siirretty Riikaan. Tänään alkoi Rehausen lukea venäjää. Päivät menevät hauskasti eivätkä lainkaan hyödyttömästi. Kun vaan eivät raha-asiat toisinaan tulisi mieleen.

"Mukavuus ja turhamaisuus ovat dogmaattisten periaatteiden voimakas suositus. Sillä dogmaatikko sellaisenaan on siinä asemassa, jossa ei oppineinkaan voi näyttää häntä yhtään viisaammalta. - - - " Näin järkeilee itserakas, itsekäs viisaustieteilijä.

10. päivä lokakuuta. Jos ihminen joutuu epävarmuuden tilaan, jos häntä yksi mielenkiinnon kohde vetää sinne, toinen tänne, ei hän tiedä minne kääntyä ja epävarmuus on usein pahempi kuin huonompi vaihtoehto. Kuinka haaveksitaankaan ihanteista, joita ei todellisuudessa koskaan tulla kohtaamaan, ja kuinka kaukana itse ollaankaan näistä ihanteista. - Mitä minusta tulee - apulaispappi maalle? Ei.

13. päivä lokakuuta. Hauskat ajat - pian olette ohi. Tänään kirjoitan Pensaan [ Pensassa Keski-Venäjällä toimi lääkärinä A.J.E:n setä Jakob Wilhelm Europaeus, lääketieteen tohtori ja valtioneuvos. ].Jos minulla olisi vähänkin joutilasta aikaa, olisi kohta mielikuvitus täynnä epäpuhtaita ajatuksia. Jumala säilyttäköön minut hyveellisenä ja vanhempani elossa. Levätkää rauhassa te kaikki ja muistelkaa minua.

Turku, 16. päivä lokakuuta. Omituinen tunne valtaa minut. Nimittäisinkö sitä iloksi vai suruksi? Kaipaavaa surumielisyyttä se on. Kyyneleet vuotavat; pitkään aikaan ne eivät ole vuotaneet. Ne vapauttavat rinnan synkistä, ahdistavista ajatuksista, ja hengitys käy vapaammin. Jumalan puoleen, sydän, kauan piti maa sinut kahleissaan.

"Ihmisen luonnossa on määrätynlainen epärehellisyys, nimittäin taipumus salata todelliset mielipiteensä ja pitää esillä omaksuttuja mielipiteitä, joita katsoo hyviksi ja kiitettäviksi. Siitä on hyötyä kun se osoittaa meille kaikkialla kunniallisuutta ja siveyttä ja houkuttelee meitä jäljittelyyn."

"Nuorukainen, joka ei tuo mukanaan akatemiaan muuta kuin dogmaattisia aseita, juo, uutuudesta viehättyneenä, pitkin siemauksin myrkkyä, joka turmelee dogmaattisesti hänen periaatteensa."

17. päivänä lokakuuta. Huomenna saadaan Kant valmiiksi. Sen jälkeen täytyy innokkaammin ulottaa hepreaa. Tänään saarnasi Grönlund. Ei minua hänen saarnansa yhtään miellyttänyt. Oliko syy hänessä vai minussa?

"Luontoa ei voi siinä, mikä ihmisille erotuksetta on tärkeätä, syyttää lahjojensa puolueellisesta jakamisesta eikä korkeinkaan filosofia voi ihmisluonnon oleellisiin tarkoituksiin nähden päästä pitemmälle kuin siihen ohjaukseen, minkä se yksinkertaisimmallekin ymmärrykselle on antanut."

29. päivä lokakuuta. Narraa kettua, jos se koettaa sinut kiertää. Ihme, ett'en saa kirjeitä. Ajatukset lainehtivat edestakaisin. Stenin äiti on kuollut. Niin lähtee yksi toisensa jälkeen. Niinkö minunkin pitää hävitä. Pitääkö minun ikuisesti maata unohduksen helmaan haudattuna? Mikä ajatus: Sen vuoksi ole hurskas ja hyveellinen ja kohota katseesi taivasta kohti, jos otsasi synkkenee. Muutoin voisit muuttua vieraiden intohimojen leikkipalloksi.

2. päivä marraskuuta. Synkkä pimeys vallitsee sisimmässäni. Surulliset aavistukset vaivaavat minua. Olenkohan syntynyt ahdistavia ajatuksia hautomaan?

4. päivä marraskuuta. Huumaantuneena kirjoitan näitä rivejä. Johnsson otettiin vastaan ja ryyppäsimme hänen luonaan. On kummallista huomauttaa tällaisesta tällaisella hetkellä. Jean kuuluu saaneen hyvän toimen. Huomenna olen opponenttina [ opponentti, vastaväittäjä  ] Ahlholmia vastaan. Kuinkahan käypi?

6. päivä marraskuuta. Levätkää rauhassa kaikki, jotka olette ajatuksissani. Myös C. levätköön rauhassa. Mutta miksihän taas niin paljon ajattelen häntä. Ne ovat kummallisen rohkeita ajatuksia. Niin pian kuin olen suorittanut kanditaatin tutkinnon, haen itselleni mistä tahansa opettajan toimen.

Invident autem homines maxime paribus aut inferioribus, cum se relictos sentiunt illa autem dolent evolesse; sed etiam superioribus invidetur saepe vehementer et eo magis si intolerantius se jactant. [ Ihmiset kadehtivat eniten samanarvoisia tai alempiaan, kun huomaavat olevansa hyljättyjä, mutta ylempiäkin kadehditaan usein kovin, ja sitä enemmän, jos he käyttäytyvät liian suvaitsemattomasti. ]

9. päivä marraskuuta. Olen ollut hyvin huonovointinen.

11. päivä marraskuuta. Tänään on kirjoitettu pro gradu [ pro gradu, oppiarvoa varten ]. Kuinkahan siinä käy. Aequo animo inceda [ Jatka tyynin mielin. ]. Älä antaudu levottomiin, kiusaaviin ajatuksiin äläkä hyödyttömiin mietiskelyihin. Carlborg ja Laurell kuuluvat olleen eilen kiinni.

15. päivä marraskuuta. Kirjoitus on mukiinmenevästi arvosteltu. Nyt on luettava käytännöllistä filosofiaa, fysiikkaa, arkeologiaa ynnä historiaa. Oli hilpeä ilta. Me triumviraatti (Åkerstedt & Lavonius) lauloimme, tanssimme ja soitimme.

21. päivä marraskuuta. Kuinka muuttuukaan ihmisen kohtalo. Milloin on hauskaa, milloin tarttuu sattuma häneen sokean saaliinhimoisesti ja syöksee hänet kiduttavien tilanteiden epävarmuuteen. Niin nyt Ryssänmäen suuren tappelun jälkeen. Sattuma vie sinne - ja nyt kysytään - kuinka voi osottautua mieheksi ja parhaiten selviytyä ilman häpeää. - Ja se sattuu nyt juuri, kun sinulla olisi niin paljon työtä.

[ Keisari Aleksanterin ja rehtori Melartinin velvoittavat lausunnot (katso s. 10, alaviite 1) eivät kauan pysyneet ylioppilaiden muistissa. Jo marraskuussa sattui kolme ikävää yhteenottoa. Ensimmäisessä olivat pahimmat mellastajat pohjalaisia, toisessa joutui kiinni eräitä viipurilaisia ja kolmannessa, "Ryssänmäen suuressa tappelussa" - kuten A.J.E sitä nimittää - näyttävät viipurilaiset esittäneen pääosaa. Tapauksen kulku oli seuraava. Ryssänmäellä, huonomaineisessa kaupunginosassa tuomiokirkon ja Hämeentullin välillä, joutui 20/11 parikymmeninen ylioppilasjoukko erään talon pihalla tappeluun taloon sijoitettujen kahdeksan sotilaan kanssa. Sotilaat huomasivat ylioppilaiden siirty