

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1967 Elokuu N:ot 1 - 2 (46 - 47)
Päiväkirjamuistiinpanoja A.J. Europaeus
[ Jatkoa kaksoisnumeroon 1 - 2/1966 ]
Turku, 18. päivä toukokuuta 1817. Päivä kului
yksinäisyydessä ja epätoivossa. Olin Kupittaalla, kuljeskeli, etsin
viihdytystä, kaikki turhaan, huono tuuli vainosi minua.
Suloa kukkivan
kevään, oi jumala,
meille suo.
Kaikki, kaikki luonnossa henkii
riemua vain.
Murhetta kantaa
kuitenkin ihminen
kuolematon,
vaikka hän seutujen kauniiden halki
vaeltaa.
Hän, joka iloa
ympärillensä
luoda voi,
loisteessa illan useinkin istuu ja
vaikeroi.
Usein kun hänet
sarastus aamun
herättää
riemuun ja onneen, hän yhä vain pohtii
surujaan.
Nykyiset huolet jos
kyllin ei häntä voi
ahdistaa,
menneisyyden synkät varjot hän
avuksi saa.
ipse feci [ itse
tehnyt ]
21. päivä toukokuuta. Kello on 5. Kaunis ilma. Kuinka
ihanaa kaikkialla. Koko kaupunki näyttää iloisena heräävän unesta. Minut
herätti lintunen puussa iloisella laulullaan nauttimaan kauniista aamusta.
Kuinka virkistävä onkaan aamuilma:
Opettajan ja kasvattajan kutsumus on ihmisen suurimpia,
joskin samalla vaivalloisimpia vaikutusaloja. Koeta ainakin osa nuoruudestasi
tälle kutsumukselle omistaa.
30. päivänä toukokuuta kävimme kasvitieteellisessä
puutarhassa, olimme läsnä jumalanpalveluksessa ja nuorten konfirmaatiossa.
Illalla olin kävelemässä Wolterin kanssa ja tapasin neiti Nordensköldin.
31. päivä toukokuuta. Nousin juuri, menin ulos ja
kävelin paljain jaloin ruohikon virkistävässä kasteessa. Puhdas aamuilma ja
puhkeavien omenankukkien tuoksu tunkeutui huoneeseen. Koko luonto hengittää
keveästi. Raittiissa aamuilmassa tuntee itsensä kaksinverroin pystyvämmäksi
kaikkeen ruumiilliseen ja henkiseen työhön. - Pilvet, jotka toivat
mukanaan hedelmöittävää sadetta, vaeltavat verkalleen tietään annettuaan
virvoitusta janoavalle maalle ja kuihtuvalle ruoholle. Aurinko katselee pilvien
keskeltä elpyvää luontoa ja julistaa kirkkailla säteillään kauniin päivän
tuloa.
Sunnuntai 1. päivä kesäkuuta. Kauheata kuinka paljon
menetät rahaa; vastedes pitää sinun vähemmällä tulla toimeen. - Kauniit
päivät näyttävät olevan lopussa. Taivas on synkkien pilvien peitossa ja tuuli
humisee puitten latvoissa. - Sain kirjeitä kotoa ja Jeanilta.
3. päivä kesäkuuta. Meron ja Barck suorittivat ylioppilastutkinnon.
- Päivä mukiinmenevä.
6. päivä kesäkuuta. Tänään on matkalle lähtö. Minusta
on aina hieman epämiellyttävää valmistautua matkaa varten. Porvooseen en
mielelläni menisi.
8. päivä kesäkuuta. Vasta tänään, kauniina
sunnuntaiaamuna, lähdimme Wolterin kanssa Turusta. Oli kaunis aamu. Matka sujui
miellyttävästi. Saatuamme laiskat hevoset läheltä erästä herraskartanoa (Munk)
laskeuduimme kävelemään; minä puhalsin huilua, Wolter lauloi, ja naiset
kuuntelivat portailla. Johannisbergissä vietimme muutaman miellyttävän hetken.
Sipoon tienoilla harhailimme yön sateessa. Porvoossa ottivat opettajat minut
oikein hyvin vastaan. Muuten niin ja näin - en ole aina oma herrani. Kun
matkustimme edelleen, olin erittäin rauhaton. Wolter ihmetteli käytöstäni pitäen
sitä omituisena. Majuriakaan en hämmennyksissäni muistanut käydä tervehtimässä.
Ero Vanhan ja Uuden Suomen kulttuurin välillä on rajalla hyvin huomattava.
Parikkala, 7. päivä heinäkuuta. Isä ulkona. Zweigberg
sairaskäynnillä. Äiti ja serkku Ivanin luona. Tuulee kovasti.
Monia suunnitelmia punoo nuori liian toiveikas mieli.
Epäilen kuitenkin, voitko kerran opettajana ja kasvattajana niin paljon saada
aikaan kuin toivot. -Ymmärtämätön rakkaus lapsiin, hemmottelu, sokea
myöntyväisyys, heidän toiveittensa altis toteuttaminen synnyttää halveksumista,
sillä lapsi varsin helposti vaistoaa sen, mikä siinä on virheellistä.
Jumala, anna minun olla hyveellinen; varjele minua kaikista
intohimoista. Tahdon kohottaa sydämeni sinun puoleesi, joka olet valon
alkulähde ja luomakunnan isä. Minuunkin olet huomiosi kiinnittänyt, näet
ajatukseni ja tahtoni ja kuulet minua. Anna minulle hurskas ja hyvä sydän, anna
minulle tahtoa tehdä hyvää ja hyveellistä ja kaikkea pahetta kammota. Tahtoahan
oletkin minulle jo antanut. Voimaa ja rohkeutta siis rukoilen sinulta vielä
jokaisessa apeuden ja hymyilevän onnen vaihtelussa.
16. päivä heinäkuuta. Kävin uimassa, luin 75 säettä
Homerosta, panin sisaret kirjoittamaan ja pelasin korttia.
Parikkala, 17. päivä heinäkuuta klo 4 aamulla. Sumu peittää
vielä koko tienoon. Vain siellä täällä kohoaa vuoren nyppylä yön helmasta
tervehtien riemua julistavaa aurinkoa. Tännekin tunkeutuu tiheän sumun läpi
joitakin heikkoja säteitä.
20. päivä klo 4 aamulla. - Ellen kävelin Kaltoniemen
[ Kaltoniemi, kylä Parikkalassa ] toiselle puolelle. Kävely oli
miellyttävää, seutu kaunista; väsyneenä palasin kotiin. Illalla nousi uhkaavia
ukkospilviä taivaanrannalle. Kuparinväristen pilvien lävitse välähtelivät
salamat, jotka nopeasti toisiaan seuraten valaisivat lännen taivasta. Kaikki
pilvet kulkivat kuitenkin kaukaa sivutse. Istuimme pihalla myöhään yöhön
katsellen niiden paraatia. Nyt tuulee kovasti. Kaikki taipuu ankarien puuskien
edessä. Metsä kohisee ja vilja lainehtii.
Maanantaiaamuna, 21. päivänä heinäkuuta lähdimme isä
ja minä teleskalla [ 4-pyöräiset laidattomat ajoneuvot ] kotoa. Päivä
paistoi kauniisti, ja tärinä teki jo alussa matkan epämiellyttäväksi. Tyrjästä [
Tyrjä, kylä Parikkalassa ] lähtien auringon säteily heikkeni, rinta
hengitti vapaammin. Saavuimme Uukuniemelle. Mäet eivät täällä ole niin korkeita
kuin Parikkalassa, suot ovat paljaat - niiden keskellä on pieniä lampia.
Kukkuloita ja laaksoja, joiden syvänteissä lukemattomat lammet vuorottelevat
keskenään. Metsäalueet ovat hävitetyt. Tuskin jälkeäkään siitä, mitä täällä
kauan aikaa sitten oli. Niin turmiollista on rajoittamaton ja liiallinen
kaskeaminen, ja se on taas seuraus maitten jakamattomuudesta. - Syötimme
hevosia erään lammen rannalla ja saavuimme hyvää satoa lupaavien viljapeltojen ym
kautta päivänlaskun aikaan kirkolle. Rauhallinen laaja järvi, täynnä pieniä ja
suurempia saaria, oli edessämme. Charlotte täti oli valmiina lähtemään
Savonlinnaan. Menimme Schroederille. Minun seuranani oli enimmäkseen Schroederin
nuori reipas poika [ Constantin, nyt 1842 Valkiasaaren kirkkoherra (A.J. E:n
myöhempi lisäys) ]. Menimme Stråhlmanille. Näköala kirkolta on avara ja
kaunis. Tyyni järvi levisi mailleen menevän auringon säteitten kultaamana. Se
välkkyi seitsemältä tai kahdeksalta taholta silmiimme, joka taholta
ympäristöltään erilaisena. Täällä oli sen ranta jyrkkä ja kallioinen, tuolla
laakea ja hiekkainen, täällä paljas, tuolla metsää kasvava - ja korkeat
puut kuvastuivat paikotellen veden sileään kristallipintaan. Idän puolella
jatkui kukkuloita toinen toisensa jälkeen, kunnes häipyivät taivaanrantaan.
Yövyimme Schroederillä (viekas kurki) ja lähdimme varhain aamulla takaisin Tyrjään.
Talonpojan luottamus parempaan pappiin, joka osaa voittaa hänet olemuksellaan,
on todella sangen suuri. Siitä oli esimerkkinä myös talon emäntä (Putkinen).
Isä nukkui aitassa aika mukavasti. Minä uin ja paneuduin penkille makaamaan.
Sieltä oli ajettava edelleen, yhäkin helteessä, Kirjavalaan. Sää alkoi viiletä.
Vietimme yön metsässä järven rannalla. Kun oli aamulla kauan etsitty hevosia,
matkattiin eteenpäin Punkaniemeen [ Punkaniemi, Kerimäen (nyt Punkaharjun)
pitäjässä ]. Maa on täällä paremmin viljelty, rakennukset vanhempia,
maatalous edistyneempää. Pääsyitä siihen lienee se, että maat ovat jaetut ja
että metsää on hoidettu paremmin. Kuljimme pitkin asemansa ja näköalojensa
puolesta kaunista Punkaharjun eli Sianselkää ja saavuimme kohta puolenpäivän
jälkeen rovasti Maconille. Vanhus merkillisine omituisuuksineen on erittäin
hyvä ja vaatimaton mies. Samana iltana jatkoimme matkaa edelleen Savonlinnaan.
Tapasimme joukon reippaita koululaisia. Heidän iloinsa ja terve ulkonäkönsä
teki edullisen vaikutuksen. Poikkesimme Pääskylahdessa [ Pääskylahti,
maatila lähellä Savonlinnaa Kyrönsalmen (Linnansalmen) itäpuolella ] Winterille.
Sieltä kävelin kaupunkiin, koululaisparven seuraamana. Löysin Fritzin, menin Tykénille,
jossa olin yötä. Tutkinto, professori Snellman tarkastajana. Palkintojen jako.
Isä ratsasti kotiin. Minä jäin odottamaan Fritziä. Johanna R---; naiset.
Maanantai-iltana kiiruhdin vapautumaan kahleista. Matkustimme läpi yön,
syötimme hevosta - toiset (Fritz ja renki) kävivät levolle. Minä istuin
maantien vieressä. Tyynenä ja rauhallisena vaelsi täysikuu taivaalla. Sen
hopeasäteet tunkeutuivat värähdellen pensaikon läpi. Vieno länsituuli suhisi
puiden latvoissa. Ukkospilviä nousi taivaanrannasta. Salamain silloin tällöin
valaistessa seutua näkyi se kaikessa kauneudessaan. Siinä istuin ajatuksiin
vaipuneena jonkin aikaa kaunista seutua katsellen. Sillä välin tuli vieras hevonen
ja vei meidän hevosemme mukanaan. Minä juoksin jälestä ja saavutin sen 3
virstan päässä. - Tulimme kotiin kello 1 seuraavana yönä ja kävimme
pihalla kärryihin nukkumaan.
2. päivänä elokuuta ajoin Sofia serkun kanssa
Käkisalmeen, mutta ei siellä ollut lainkaan hauskaa.
5. päivä elokuuta. Näin menee päivä päivän jälkeen.
Sattuvasti on Gessner Abels Todissa kuvannut kateutta, ja helposti, vaikkakin
vastenmielisesti olen havainnut, että minussa on - ei vähässä määrin -
tämä ruma vika. Ongimme ahkerasti. Opetan sisaria. Pian saapuu Jean kotiin.
Silloin tulee enemmän touhua.
11. päivä syyskuuta. Jean oli täällä Rongainin
kanssa. He matkustivat takaisin Pietariin. - Jään tänne todennäköisesti
koko syksyksi, kun ei ole rahaa matkustaa Turkuun.
Turku, 9. päivä lokakuuta. Kanslianeuvos Elwingin
luona. Niin olen nyt Turussa. Kuka olisi kolme viikkoa sitten siitä osannut
uneksia. Professori Melartin tarjosi minulle kirjallisesti kotiopettajan
paikkaa, ja minä tulin tänne. Niin kuljettaa meitä onni tai myös kaitselmus
milloin toivottuun asemaan, milloin taas tukaliin tilanteisiin. Kiitän Sinua,
Jumala, kaikesta, mitä minulle on tapahtunut. Koitukoon kaikki itselleni
parannukseksi ja jalostukseksi ja toisille hyödyksi. Nyt alkaa valmistautuminen
stipendiaattitutkintoon, ja nousen joka aamu klo 5.
10. päivä lokakuuta. Opetin lapsia ensi kerran (Wana,
Antonij, Emilie). Heillä on kyllä lahjoja ja kykyjä.
11. päivänä lokakuuta olin Snellmanin ja myös Edmanin
luona. Jälkimmäinen on kovin karkea mies. Bytzowit olivat täällä.
13. päivä lokakuuta. Olin Lavoniuksen ja Bytzowin
luona. Keskustelimme Niclas Bytzowista. Kuinka helposti voikaan mies vajota;
kuinka helposti pahe voi saada hänet valtaansa. - Hyvä syyssää.
16. päivä lokakuuta. Aurinko nousee tuolta vuoren
takaa, ja sen säteet tulevat ikkunastani sisälle. Kirkas ja puhdas on taivas.
Kuura peittää vielä kattoja, ja kaupungin alavat osat ovat sumun peitossa Kuin
elävinä pilareina nousevat savupatsaat uuninpiipuista korkeuteen -
minunkin uunini lämpiää ja lämmittää puoleksi jäykistyneitä jäseniä.
17. päivänä lokakuuta olin Nordströmin luona. Lähdin
pimeässä kävelemään joen rannalle. Tyyni veden kalvo näytti lepäävän päivän
hyörinnän jälkeen. Vain siellä täällä lipui venhe pitkin sileätä veden pintaa
jättäen laskevan kuun kelmeässä valossa jälkeensä hopeajuovan. Airojen
hiljainen loiske soi korvissa kuin hieno musiikki herättäen suloisia, kaihoisia
ajatuksia.
26. päivä lokakuuta. Päivät ovat sujuneet
miellyttävästi, mutta suuria, vaikeasti toteutettavia suunnitelmiakin on myös
tehty. Jaeta est alea [ Arpa on heitetty ]. Suoritan tällä lukukaudella
stipendiaattitutkinnon - aion suorittaa maisterintutkinnon, mutta tulos
on Jumalan kädessä. Siihen saakka täytyy tehdä työtä ja ponnistella.
22. päivä joulukuuta. Miksi pitää epäluulolla
suhtautua muihin, miksi heidän hyveitään väheksyä, heidän paheitaan
yliarvioida? Sen aiheuttaa aina valveilla oleva itserakkaus. Vaadimme toisilta
liian paljon, toivomme liikoja; emme pysy todellisuuden pohjalla - ja
tunnemme itsemme senvuoksi usein pettyneiksi. Pelkään, ettei sinusta tule
onnellista puolisoa. Kokkapääläiset olivat täällä.
23. päivä joulukuuta.
Niin pilvet ne kiitää,
niin aallot ne lyö,
niin humisee tammet, niin synkkä on yö,
kun neito kyynelet silmissään
nyt rannalla kulkee yksinään,
ja tunteet lauluun purkaa.
On elämä tyhjä kuin
autiomaa;
ei toiveet enää täyttyä saa.
Oi Pyhä, lapsesi täältä vie,
kun päättyi maallisen onnen tie,
ja sydän kuoloon vaipui.
Teklan laulu (Schiller,
Wallensteins Laser)
28. päivä joulukuuta. Joskus tuntuu minusta, että
olen saita. Saita ei sinun pidä olla, mutta ei myöskään tuhlaavainen. Isälle
tuottaa poikien ylläpito paljon huolta. Hän ja sisarukset kieltäytyvät
paljosta. Sinun pitää keventää vanhempien huolia, ja tämän velvollisuuden
vuoksi voit jopa saituuden leimaa sietää. Älä siis sure, jos toiset viettävät
iloista elämää. Sitä saattaa olla jopa hyödyllistä välttää. Siinä piilee usein
epäsäännöllisen elämän itu.
1818
1. päivä tammikuuta 1818. Uusi vuosi. Reippain mielin
vaan työhön, ponnistuksiin ja taisteluun. - Fritz aterioi täällä. Lavonius,
Rhein ja Ahrenberg olivat täällä.
2. päivä tammikuuta. Voidakseni nousta varhain ylös,
käyn makuulle laatikon päälle. - Socrates eodem vultu semper fuit.[
Sokrateella oli aina sama ilme. ] - Pikku seikat häiritsevät minua
usein ja saattavat kovin pahalle tuulelle.
7. päivä tammikuuta. Koska nukuin laatikon päällä,
nousin ylös klo 2. Wirenius, Lavonius ja Bröyer olivat täällä.
11. päivä tammikuuta. Surullinen hämäryys verhoaa
olemustani. Pikku asiat loukkaavat sinua liiaksi. Olet liian altis kaikille
vaikutuksille. Miksi välittää ihmisten arvostelusta? Pyri totuuteen. Naisväelle
en kelpaa; kelpaatkohan miehille?
Jokainen ihminen tarvitsee voimiensa kehittämiseen monta
kylmää ja sateista päivää.
13. päivä tammikuuta. Olen näinä päivinä lukenut
"Werthers Lebeniä". - Niistä monista fantastisista
suunnitelmista, joita kehittelen, saattavat useat olla osittain
toteutettavissa. - Yksi ainoa silmänräpäys puhdasta iloa painaa yhtä
paljon kuin sadat murhetta. Ihminen on usein itsellensä salatuin. - Ken
voi kehua täyttäneensä enimmät velvollisuutensa? Eikö jokainen ihminen ole
ystävämme ja veljemme?
17. päivä tammikuuta. Nyt teen työtä vähemmän.
Opettamiseen olen tyytyväinen. Kasvattajia ja tapojen opettajia on pidettävä ihmiskunnan
suurimpina hyväntekijöinä. Werthers Leben on jättänyt jälkeensä omituisia
vaikutelmia. Mikä minua vaivaa? Ei mikään ja kumminkin jokin. Mieleni ei ole
rauhallinen. En tästä lähtien lue romaaneja. Groundström oli täällä -
omituinen ihminen. Kuinka on mahdollista, että hyvät ja pahat ominaisuudet niin
veljellisesti asuvat yhdessä? Bytzow oli täällä. Venäläiset ovat kyllä
vilpittömämpiä ja avomielisempiä. Heissä on vähemmän viekkautta ja
teeskentelyä.
23. päivä. Pedellit kutsuvat minut rehtorin luo.
Ajoimme syksyllä erään naisen päälle. Nyt kai joutuu oikeuteen. Ikävyys
ikävyyden jälkeen.
13. päivä helmikuuta. Fritz ja Meron ovat
suorittaneet ylioppilastutkinnon. Pöydällä on kirjeitä Isostakyröstä. Kuinka
paljosta täytyykään toisten kieltäytyä - niin paljosta välttämättömästä.
Ja sinä et voisi kieltäytyä joistakin huvituksista, auttaaksesi muita. Sen
vuoksi työskentele ahkerasti kyetäksesi siihen.
13. päivä maaliskuuta. Uskonto - usko. Miten
kaipaankaan tätä tukea. Millainen pappi minusta tulee? Minun täytyy kertoa
ajatukseni muille, heiltä lohdutusta etsiä.
Marian ilmestyspäivä, 21. päivä maaliskuuta. Auringon
säteet tunkeutuvat värähdellen puun oksien läpi huoneeseen. Päivät tulevat
miellyttävämmiksi. Luonnon kauneuden näkeminen vahvistaa sydäntä, kohottaa sen
kaiken hyvän ja kauniin luojan - Jumalan - puoleen, vahvistaa sitä
uskossa Kaiken Isään. Senjälkeen kulkumme on vakavampi, meillä on tuki, josta
voimme lujasti pitää kiinni., me emme horju, emmekä ole niin kokonaan kuin
muuten itsemme varassa. Me pääsemme oikeaan tietoisuuteen itsestämme.
Illalla olin tansseissa. Jospa voisi sekä lukea että
tanssia.
24. päivä maaliskuuta. Kirjoitin Alex. Lavoniukselle [
1842 pääkonsuli Tukholmassa (A.J.E:n myöhempi lisäys) ], jolla on paikka
Hämeenlinnassa. Lopetin Ciceron puheet. Elwing matkusti Haminaan.
5. päivä huhtikuuta. Mörisijä on taas kotona. Hänen
jäykkää olemustaan en voi ensinkään sietää. - Olin Linsénin luona. Hänen
mielestään voin kirjoittaa pro exercition. Olen joko kokonaan tulta tai
kokonaan kylmyyttä. Tahdon muita lähestyä ja joudun vain yhä kauemmaksi heistä.
14. päivä huhtikuuta. Nyt asun alhaalla. Huomattava
ero. Siellä näin nousevan auringon, tähtitaivaan, lempeästi loistavan kuun.
Mieli oli kevyt ja iloinen. Tänne tuskin yksikään auringon säde pääsee. Jos
katson ikkunasta, näen riutuneita naisia, jotka rukin ääressä kärsivät
rangaistusta paheellisen elämänsä vuoksi. Mikä näky. Ja sen vaikutus
mielialaan. Minussa näkyy ihmisvihaajan taipumuksia.
10. päivä lokakuuta. Tänään olin seminaarissa, mutta
menetin kaiken halun enää mennä sinne, sillä Edman kohteli minua loukkaavasti.
Onkohan minun opetettava saksaa Trappeille? Ylihuomenna pitää minun kirjoittaa
Isoonkyröön ja lähettää rahaa. - Äskettäin aloin polttaa tupakkaa.
14. päivä lokakuuta. Vanha majurinrouva Nordensköld
on kuollut; rouva Boije kuuluu olevan kuoleman kielissä; vain surullisia
uutisia. Toivoisin voivani olla perheelle hyödyksi - kuinkahan osaisin. -
Tulee mieleen ajatus lähemmin liittyä perheeseen, - mutta olisikohan se
myös hyödyksi sinulle - hyväksyisivätköhän he sen? - Tyhjää
haaveilua.
20. päivä lokakuuta. Anna minun, oi Jumala, pysyä
hyveelle uskollisena. Älä loukkaa muita, sillä itsehän tunnet okaan niin
kipeästi, kun sinua loukataan.
Oli paha, että osallistuit selkkaukseen. Jos huomenna menet
osakunnan kokoukseen, niin ehdota, että Ottelin ja Becker pysytetään, sillä
joka tapauksessa se on loukkaavaa.
24. päivä lokakuuta. Rhein lähti juuri.
Osakuntaselkkaus on lopussa. Mitä sillä olen voittanut. Mutta seurasin
vakaumustani, omaatuntoani.
Ole aina luotettava ja rehellinen. Olen iloisempi kuin jos
kaikki olisi käynyt toiveitten mukaan. Sellainen on ihminen. Niin kohottaa
onnettomuus häntä ja tekee hänet hyväksi ja hurskaaksi.
25. päivä lokakuuta. Nordström, Rhein, Rosenbäck, Lavonius,
Alopaeus, Lindh, Wolter ja Fritz olivat tänään täällä. Oli hauskaa. Ja
kumminkin raivosivat vähän aikaa sitten intohimot hurjasti rinnassa. Välistä
tuntui jokin aivan outo - rakkaus - mutta niinkuin se ilmaantui,
niin se katosi. - Turhaan haaveksin itselleni ihanteita, ja jään
todennäköisesti onnettomaksi koko iäkseni. Tuleva valintani ei varmaankaan satu
parhaaseen. Koko naissuku pettää minua -ja kumminkaan en voi milloinkaan karkoittaa
sellaisia ajatuksia mielestäni. Aviomiehenä tulen luultavasti olemaan
epäluuloinen ja oikullinen. Ja kunnianhimo - kunnianhimo - kuinka
paljon rauhattomuutta ja tuskaa se aiheuttaa? Miten se kaivaa sisälläni ja saa
aikaan häpeää ja epätoivoa. Tulen kotiin, löydän kirjeen Lavoniukselta.
Heittäydyn vuoteelleni. Kyyneltulva tuo ahdistetulle sydämelle helpotusta, ja
päivän kauhistuttavien mullistusten jälkeen olen taas reipas ja iloinen -
kuinka kauan sitä mahtaa kestää? W. Lavoniuksen kanssa valvomme ensi yön.
11. päivä marraskuuta. Väittelin tänään pro exercitio
[ pro exercitio, harjoitusta varten. Luentoihin liittyivät kiinteästi
väittelytilaisuudet, jotka opettivat ylioppilaita käsittämään asiat nopeasti,
lausumaan selvästi ajatuksensa, tarkastamaan asioita eri puolilta ja erottamaan
pää- ja sivuasiat toisistaan. - Nissilä, m.t., s. 245. ] ja
suoritin onnellisesti venäjänkielen tutkinnon. Jumalalle kiitollinen katse.
Johda Sinä minun ajatuksiani. Anna minulle voimaa ja iloista mieltä. Niin
kuljetaan elämän labyrinttien lävitse; milloin kohisee ja kuohuu, milloin on
rauhallista, tyyntä ja iloista. Milloin kuvittelee olevansa korkealla
yläpuolella muitten, milloin vajoaa syvälle muitten alapuolelle.
Stipendiaattitutkinnossa sain vain 5 ääntä.
21. päivä marraskuuta. Tulen juuri Lindhin luota. Kaunein
värein kuvailtiin siellä menneitä hauskoja päiviä., kauniimmin kuin mitä ne
todellisuudessa ehkä olivat.
On silmiinpistävä ilmiö, että omantunnon tuomioistuimen
edessä tuomari, syyttäjä ja syytetty ovat yksi ja sama henkilö ja ettei siitä
huolimatta milloinkaan ankarampaa tuomiota langeteta kuin sen edessä.
4. päivä joulukuuta 1818. Eilinen päivä oli
hauskimpia. Päivällisellä olimme Edelheimillä; sieltä väitöstilaisuuteen; ilta Hougbergilla,
missä kelpo lailla ryyppäsimme. - Eilisiä veljiä ovat maisteri Keckman, Arvidsson,
Idman, Edelheim, Sannmark & Ononius.
7. päivä joulukuuta. Liittyisin mielelläni useampiin
ihmisiin. Tunnen taas erään, joka minua erikoisesti miellyttää. Hän on Pinello.
- Mutta tuo nuorukainen (Joh. Fabr:s), joka näyttää kiiruhtavan kohti
perikatoa - eikö olisi mahdollista häntä pelastaa. Se vaatii sinulta
paljon uhrautuvaisuutta, mutta tee se. Joudut joskus alentamaan itsesi, mutta
tee se - sillä hän on perikadon tiellä.
8. päivä joulukuuta. Ajatukset - kuinka
kauniisti askarrutatte henkeä kuolleina hetkinä - mutta kuinka myös
toisinaan pakenette ja riehutte. - Quos ego [ Kyllä minä niitä -
. (Sanonta sisältää peitetyn uhkauksen.) ]. Autuus täyttää usein sydämen,
mutta myös epätoivo raivoaa siellä toisinaan. Jos katson suurta osaa nuorisoa,
kuinka surullinen näyttää sen elämäntapa olevan. -Mitä on elämä ilman
uskoa? Minne käännyn ahdistuksessani. - Kenelle ilmaisen onneni
runsauden? Raskasmielisyys on joitakin aikoja levittänyt mustia siipiään minun
ylitseni. Kitaran katkonaiset sävelet seuraavat rauhattomia ajatuksia. Sille
sanattomalle ystävälle uskon sydämeni. - Havaitsen jo myös, että hyve ja
onni ovat kaksi aivan eri asiaa, niin kovin kuin tähän asti olenkin kuvitellut
niiden kuuluvan yhteen.
10. päivä joulukuuta. Sinua loukkaa, että toiset ovat
sinua viisaampia. Ovatko sitten tiedot ihmisen ainoa arvon mitta. Jos sinulla
on älyä, niin älä pyri sillä loistamaan, mikäli muut siitä loukkaantuisivat. -
Isostakyröstä sain kirjeen. Tietoisuus jaloista teoista lohduttaa minua. Mutta
teenkö myös hyvää jaloista vaikuttimista?
11. päivänä joulukuuta tenttasin Ehrströmille.
Onnistuin mukiinmenevästi. Kaunis suloinen naissukulainen teki miellyttävän
vaikutuksen.
12. päivänä .joulukuuta Hougbergilla ja minulla oli
väitöstilaisuus. Senjälkeen olimme Hollbergin luona. Fritz matkustaa tänään
kotiin.
17. päivä joulukuuta. Venäjän ja teologian tutkinnot
on suoritettu. Molempiin olen tyytyväinen. Nyt on loppunut hurja elämä humussa
ja sumussa.
Ottilie kirjoittaa: "Ilmaisemisen taito on
luonnonmukaista, ilmaisun omaksuminen tarkoitetulla tavalla on
sivistystä."
"Meidän intohimomme ovat todellisia feniksejä. Kun
entinen on palanut, nousee uusi heti tuhkasta."
Jean kirjoittaa: Usein sattuu maailmassa niin, että tulemme
väärin ymmärretyiksi, mutta nuorena voimme sietää sen paljon helpommin kuin
vanhana, ja loppujen lopuksi kumminkin kaikki koituu hyödyksemme.
Onnellinen ei kelpaa opettamaan eikä kasvattamaan. Onneton
on siihen paljon taitavampi. - Göthe.
Turku, 19. päivä joulukuuta. Minun toimipiirini
supistuu. Olen Götheä ja Schilleriä lukemalla saanut itselleni innostusta.
Todellisuuden tosin kadottaa näkyvistä, mutta tulee myös monessa suhteessa
paremmaksi ja jalommaksi. - Ei joka asiaan pidä kiinnittää huomiotaan.
22. päivä joulukuuta. Eilen olin kotiopetustoimeeni
nähden jokseenkin harmistunut. Rouvakin lienee saanut osansa tästä
harmistumisesta. Pitäisi aina käyttäytyä kuin mies, silloin saisi osakseen
toisten arvonantoa. Myös Waninkaan nähden huomasin pettyneeni. Ei hän millään
tavalla ole kiitollisuutta osoittanut. Eikö hän sitä pysty käsittämään? -
Mutta miksi niin? Sinun itserakkautesi asettaa suuria vaatimuksia - ja
sinun ansiosi ovat vähäiset. Mutta mistä minun pitäisi tulla levottomaksi, on
se, että olen antanut rouvalle aihetta tyytymättömyyteen ja että olen hänelle
kiitollisuuden velassa.
24. päivä joulukuuta. Tulen kirkosta ja Lindhin
luota. Jumalanpalvelus ei minua täysin tyydytä. Kaikki on niin kuivaa. Syvyys
ja henki puuttuu tavallisesti siitä. Mitenhän käy sinun - kun sinusta
tulee pappi? Todennäköisesti vielä huonommin kuin toisten.
31. päivä joulukuuta. Olin luistelemassa; tämä
liikunta on terveellistä ja vahvistavaa. Lopetin Göthen Gross-Cophtan. Niin
omaa lajiaan. - Spoof, joka jo pari viikkoa on ollut kaupungissa, kävi
täällä serkkunsa kanssa. - Jokin Abelard tahtoisin olla, -
Levottomuus seuraa minua. Anna intohimon palon jäähtyä, sitten ajattele ja
toimi.
1819
Parikkala, heinäkuun 6. päivä 1819. -
Ensimmäiset rivit kotona. En osaa nykytilanteessa sopeutua. On ikävää ja kaikki
tuntuu surulliselta. Jalommat voimat ja tunteet lepäävät ja vain alakuloisuus
on valveilla. Sisälläni näyttää sekavalta. Minulta puuttuu ajanvietettä -
vaihtelua. Kauniita seutuja -ja kaikesta huolimatta en viihdy. Ja syy on
sama kuin Göthellä Torquato Tassossa.
'Varoen käyt sä vierahien
kesken
ja tarkkaat, heidän suosiostaan etsit
päämäärääs, siten heistä hyötyen.
Mut ystävien luona vapaudesta
ja heidän rakkaudestaan nautit, sallit
myös oikun itselles, ja intohimo
taas rajumpana ottaa valtaansa.
Niin ensiksi me niitä loukkaamme,
joit' armahimmin rakastamme.
- - - - -
Maaperällä sä tällä
kauniilla,
min onni näytti kasvinpaikaksesi
jo antaneen, et menesty.
[ Goethe, Torquato Tasso,
suom. J. Siljo, 1913, sivut 88 ja 106. ]
Kuinka monet kiivaat luonteet eivät löydä mitään Tassosta.
Parikkala, 27. päivä elokuuta. Heinäkuun lopulla
matkustin Minnan, Uderholmin ja hänen rouvansa kanssa Pietariin. Matka
Käkisalmen, Petäjärven [ Lahjoitusmaahovi Sakkolan pitäjässä ]ja Lempaalan
[ Luterilainen seurakunta Inkerissä, Valkeasaaren ja Rajajoen välissä. ]
kautta ei ollut ilman viehätystä. Pietarissakin kului aika kyllä
miellyttävästi, varsinkin Piazollilla. Kävimme Eremitagessa, jossa yhä uusien
esineiden katseleminen väsytti silmää. Jeanilla oli aikaa meitä varten vähän.
Sen jälkeen matkustimme Zarskoje Seloon ja Pavlovskiin, jossa oli aika hauskaa.
Kauniit puutarhat - kävelytie - juhla Pavlovskissa, jossa
keisarillinen perhe oleskeli. - Rehbinderkin oli siellä. Sotilaan sanat,
kun rahvas tunkeutui katsomaan keisarillisten aterioimista: "Kummallista
väkeä, niinkuin eivät olisi ennen nähneet ihmisten syövän." - Sitten
palattiin Lempaalan, Raudun, Petäjärven ja Käkisalmen kautta. Kaikkialla oli
oikein hauskaa. Käkisalmesta liittyi naisia mukaamme. Täällä vierähti viikko
seuraelämän pyörteissä hyvin miellyttävästi. Melkein se aika oli hauskinta.
Täti Dordet ja Katinka Åkerstedt olivat meillä. Rönnholmin virkaan asettaminen.
Nyt on välistä pitkäveteistä. Osa ajasta menee kalastukseen ja laiskotteluun.
Sunnuntaina menemme ehtoolliselle ja tiistaina matkustan täältä jättäen
kotiseudun. Nyt alkavat rasittavat päivät. Sen jälkeen en palaja enää kotiin
katselevana, vaan toimivana miehenä.
30. päivä elokuuta. Viimeiset sanat täällä. Tältä
kukkulalta luon katseeni vielä kerran yli suloisten kotimaisemien. Minkähänlaisin
tuntein tämän jälkeen käyn näillä tienoilla. Kuihtuneita, lakastuneita,
vaalenneita ja keltaisia ovat jo puitten lehdet. Ehkä usea sinun omaisistasikin
samoin pian riutuu pois.
Turku, 11. päivä syyskuuta. Maanantaina tulin tänne.
Tiistaina ja keskiviikkona oli keisari täällä.
[ Kun keisari Aleksanteri 1819 muistorikkaan Suomen
matkansa yhteydessä kävi Turussa, oli siellä hänellä tärkeimpänä mielenkiinnon
kohteena etupäässä tutustuminen 1817 valmistuneeseen yliopiston uuteen
rakennukseen. Mutta erääseen toiseenkin asiaan hän joutui kiinnittämään
huomiota. Venäjän vallan mukana oli yliopiston elämään ilmaantunut uusi huolen
aihe: ylioppilaiden yhteenotot Turkuun sijoitetun venäläisen varusväen kanssa.
Tämä arkaluontoinen asia aiheutti konsistorin jäsenille enemmän huolta kuin
entisajan tappelut ja juomaretket.
Ennen tätä keisarin käyntiä oli kumminkin kulunut pari
vuotta ilman pahempia mellakoita. Tästä hän sai aihetta ilmaista
"armollisen mielihyväänsä ylioppilaiden siivosta ja vakavasta
käytöksestä". Rehtori Melartin rohkeni ylioppilaiden puolesta vakuuttaa
heidän edelleenkin olevan tuon suosiollisen lausunnon arvoisia. Keisarin
lausunto saatettiin ylioppilaiden tietoon lukukauden avajaisten (31/10)
yhteydessä. - Ivar A. Heikel, Helsingin Yliopisto 1640 -1940.
Helsinki 1940, s. 342. - Viljo Nissilä, Viipurilainen Osakunta I 1640 -
1827. Helsinki 1953, s. 197 - 198. ]
Tänään olin Elwingillä ja Forssmanilla jäähyväisillä.
Torstaina muutin tähän asuntoon. Isäntäväki on hyvää ja avuliasta. Klo 5 -
8 luen filosofiaa, sitten luen vähän Spoofin kanssa ja käyn luennoilla.
17. päivä syyskuuta. Tyytyväinen asuntoon, itseeni ja
ympäristööni; aika on mennyt nopeasti joltisenkin jatkuvassa työssä. Paljon
olen voittanut sillä, että asun yksin.
21. päivä syyskuuta. Eilen illalla söivät Florin,
Nordström ja Rhein täällä puuroa. Hilpeä ateria.
25. päivä syyskuuta. Tänään Lindh ja Ahrenberg
aterioivat täällä. Lavonius meni Forsmanille yöksi. Miten ihmeellisesti kaikki
kiertääkään ympäri.
30. päivä syyskuuta. Eilen piispa Cygnaeus vihittiin.
Zachr. Aminoffin luona pelasin šakkia ja soitin kitaraa. Pitäisiköhän minun
hakea venäjän opettajan paikkaa täällä.
1. päivä lokakuuta. Ollut Ahlholmin ja Ottelinin
luona. Huomenna menen Fattenborgille ilmoittautumaan.
4. päivä lokakuuta. Olin Walleniuksen luona
ilmoittautumassa pro gradukirjoitukseen. Åkerstedt ja Wolter ovat saapuneet. Rheiniä
kiusoteltiin hassunkurisesti. Åkerstedt puki ylleen hänen takkinsa - jota
hän aivan surkeasti etsi. Jean kuuluu olevan siirretty Riikaan. Tänään alkoi Rehausen
lukea venäjää. Päivät menevät hauskasti eivätkä lainkaan hyödyttömästi. Kun
vaan eivät raha-asiat toisinaan tulisi mieleen.
"Mukavuus ja turhamaisuus ovat dogmaattisten
periaatteiden voimakas suositus. Sillä dogmaatikko sellaisenaan on siinä asemassa,
jossa ei oppineinkaan voi näyttää häntä yhtään viisaammalta. - - -
" Näin järkeilee itserakas, itsekäs viisaustieteilijä.
10. päivä lokakuuta. Jos ihminen joutuu epävarmuuden
tilaan, jos häntä yksi mielenkiinnon kohde vetää sinne, toinen tänne, ei hän
tiedä minne kääntyä ja epävarmuus on usein pahempi kuin huonompi vaihtoehto.
Kuinka haaveksitaankaan ihanteista, joita ei todellisuudessa koskaan tulla
kohtaamaan, ja kuinka kaukana itse ollaankaan näistä ihanteista. - Mitä
minusta tulee - apulaispappi maalle? Ei.
13. päivä lokakuuta. Hauskat ajat - pian olette
ohi. Tänään kirjoitan Pensaan [ Pensassa Keski-Venäjällä toimi
lääkärinä A.J.E:n setä Jakob Wilhelm Europaeus, lääketieteen tohtori ja
valtioneuvos. ].Jos minulla olisi vähänkin joutilasta aikaa, olisi kohta
mielikuvitus täynnä epäpuhtaita ajatuksia. Jumala säilyttäköön minut
hyveellisenä ja vanhempani elossa. Levätkää rauhassa te kaikki ja muistelkaa
minua.
Turku, 16. päivä lokakuuta. Omituinen tunne valtaa
minut. Nimittäisinkö sitä iloksi vai suruksi? Kaipaavaa surumielisyyttä se on.
Kyyneleet vuotavat; pitkään aikaan ne eivät ole vuotaneet. Ne vapauttavat
rinnan synkistä, ahdistavista ajatuksista, ja hengitys käy vapaammin. Jumalan
puoleen, sydän, kauan piti maa sinut kahleissaan.
"Ihmisen luonnossa on määrätynlainen epärehellisyys,
nimittäin taipumus salata todelliset mielipiteensä ja pitää esillä omaksuttuja
mielipiteitä, joita katsoo hyviksi ja kiitettäviksi. Siitä on hyötyä kun se
osoittaa meille kaikkialla kunniallisuutta ja siveyttä ja houkuttelee meitä
jäljittelyyn."
"Nuorukainen, joka ei tuo mukanaan akatemiaan muuta
kuin dogmaattisia aseita, juo, uutuudesta viehättyneenä, pitkin siemauksin
myrkkyä, joka turmelee dogmaattisesti hänen periaatteensa."
17. päivänä lokakuuta. Huomenna saadaan Kant
valmiiksi. Sen jälkeen täytyy innokkaammin ulottaa hepreaa. Tänään saarnasi
Grönlund. Ei minua hänen saarnansa yhtään miellyttänyt. Oliko syy hänessä vai
minussa?
"Luontoa ei voi siinä, mikä ihmisille erotuksetta on
tärkeätä, syyttää lahjojensa puolueellisesta jakamisesta eikä korkeinkaan
filosofia voi ihmisluonnon oleellisiin tarkoituksiin nähden päästä pitemmälle
kuin siihen ohjaukseen, minkä se yksinkertaisimmallekin ymmärrykselle on
antanut."
29. päivä lokakuuta. Narraa kettua, jos se koettaa
sinut kiertää. Ihme, ett'en saa kirjeitä. Ajatukset lainehtivat edestakaisin.
Stenin äiti on kuollut. Niin lähtee yksi toisensa jälkeen. Niinkö minunkin
pitää hävitä. Pitääkö minun ikuisesti maata unohduksen helmaan haudattuna? Mikä
ajatus: Sen vuoksi ole hurskas ja hyveellinen ja kohota katseesi taivasta
kohti, jos otsasi synkkenee. Muutoin voisit muuttua vieraiden intohimojen
leikkipalloksi.
2. päivä marraskuuta. Synkkä pimeys vallitsee
sisimmässäni. Surulliset aavistukset vaivaavat minua. Olenkohan syntynyt ahdistavia
ajatuksia hautomaan?
4. päivä marraskuuta. Huumaantuneena kirjoitan näitä
rivejä. Johnsson otettiin vastaan ja ryyppäsimme hänen luonaan. On kummallista
huomauttaa tällaisesta tällaisella hetkellä. Jean kuuluu saaneen hyvän toimen.
Huomenna olen opponenttina [ opponentti, vastaväittäjä ] Ahlholmia
vastaan. Kuinkahan käypi?
6. päivä marraskuuta. Levätkää rauhassa kaikki, jotka
olette ajatuksissani. Myös C. levätköön rauhassa. Mutta miksihän taas niin
paljon ajattelen häntä. Ne ovat kummallisen rohkeita ajatuksia. Niin pian kuin
olen suorittanut kanditaatin tutkinnon, haen itselleni mistä tahansa opettajan
toimen.
Invident autem homines maxime paribus aut inferioribus, cum
se relictos sentiunt illa autem dolent evolesse; sed etiam superioribus invidetur
saepe vehementer et eo magis si intolerantius se jactant. [ Ihmiset
kadehtivat eniten samanarvoisia tai alempiaan, kun huomaavat olevansa
hyljättyjä, mutta ylempiäkin kadehditaan usein kovin, ja sitä enemmän, jos he
käyttäytyvät liian suvaitsemattomasti. ]
9. päivä marraskuuta. Olen ollut hyvin
huonovointinen.
11. päivä marraskuuta. Tänään on kirjoitettu pro
gradu [ pro gradu, oppiarvoa varten ]. Kuinkahan siinä käy. Aequo animo inceda
[ Jatka tyynin mielin. ]. Älä antaudu levottomiin, kiusaaviin ajatuksiin
äläkä hyödyttömiin mietiskelyihin. Carlborg ja Laurell kuuluvat olleen eilen
kiinni.
15. päivä marraskuuta. Kirjoitus on mukiinmenevästi
arvosteltu. Nyt on luettava käytännöllistä filosofiaa, fysiikkaa, arkeologiaa
ynnä historiaa. Oli hilpeä ilta. Me triumviraatti (Åkerstedt & Lavonius)
lauloimme, tanssimme ja soitimme.
21. päivä marraskuuta. Kuinka muuttuukaan ihmisen
kohtalo. Milloin on hauskaa, milloin tarttuu sattuma häneen sokean
saaliinhimoisesti ja syöksee hänet kiduttavien tilanteiden epävarmuuteen. Niin
nyt Ryssänmäen suuren tappelun jälkeen. Sattuma vie sinne - ja nyt
kysytään - kuinka voi osottautua mieheksi ja parhaiten selviytyä ilman
häpeää. - Ja se sattuu nyt juuri, kun sinulla olisi niin paljon työtä.
[ Keisari Aleksanterin ja rehtori Melartinin velvoittavat
lausunnot (katso s. 10, alaviite 1) eivät kauan pysyneet ylioppilaiden
muistissa. Jo marraskuussa sattui kolme ikävää yhteenottoa. Ensimmäisessä
olivat pahimmat mellastajat pohjalaisia, toisessa joutui kiinni eräitä
viipurilaisia ja kolmannessa, "Ryssänmäen suuressa tappelussa" -
kuten A.J.E sitä nimittää - näyttävät viipurilaiset esittäneen pääosaa.
Tapauksen kulku oli seuraava. Ryssänmäellä, huonomaineisessa kaupunginosassa
tuomiokirkon ja Hämeentullin välillä, joutui 20/11 parikymmeninen
ylioppilasjoukko erään talon pihalla tappeluun taloon sijoitettujen kahdeksan
sotilaan kanssa. Sotilaat huomasivat ylioppilaiden siirty |