

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1966 Syyskuu N:o 1 - 2 (44-45)
Parikkalan kolmikko opin tiellä Vanhan Suomen saksalaisissa kouluissa
Kysymyksiä ja vastauksia
- Parikkalan kolmikko: Mikä se on?
- Parikkalan kolmikko tai
lyhyesti vain kolmikko on tässä kertomuksessa kolmen parikkalalaisen koulupojan
yhteisnimitys. He olivat Johan Jakob Europaeus, syntynyt 1795 hänen
veljensä, meidän sukuyhdistyksemme "isoisä" Andreas Josef
Europaeus [ Kastetodistuksessa sanotaan Andreas Josephus. Tässä
kertomuksessa käytetään koulumatrikkelien mukaisesti Andreas Josef tahi vain
Andreas. ], syntynyt 1797, ja heidän serkkunsa Johan Emanuel Lassenius,
syntynyt 1796. Europaeus-veljesten vanhemmat olivat Parikkalan
kappalainen Isak Emanuel E. ja hänen vaimonsa Maria Kristina Steen.
Lasseniuksen vanhemmat olivat Parikkalan nimismiesvainaja Anders Emanuel
Lassenius ja hänen 2. vaimonsa Fredrika Amalia Europaeus.
- Vanha Suomi: Mikä se on?
- Ruotsi oli pakotettu
luovuttamaan Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743
erinäisiä Suomen alueita (osia Karjalasta, Savosta ja Uudestamaasta). Nämä
alueet yhdessä muodostivat keisarikuntaan kuuluvan Viipurin kuvernementin.
Siihen kuuluivat kaupungit Viipuri, Hamina, Savonlinna, Lappeenranta, Yläsalmi
ja Sortavala. Kun sitten Ruotsi joutui Haminan rauhassa 1809 luovuttamaan koko
jälellä olevan Suomen, alettiin Viipurin kuvernementtia - venäläisen
näkökannan mukaisesti - kutsua "Vanhaksi Suomeksi'',
erotukseksi viimeksi saadusta "Uudesta Suomesta". Kun Viipurin
kuvernementti vuoden 112 alusta yhdistettiin Suomen Suuriruhtinaskuntaan eikä
enää ollut venäläinen hallintoalue, tuli nimitys Vanha Suomi entisessä
merkityksessä tarpeettomaksi, mutta sitä käytettiin vielä, suomalaistenkin
keskuudessa, muutaman vuosikymmenen ajan.
- Onko jotakin yleistä
sanottavaa Vanhan Suomen kouluoloista ennenkuin lähdetään seuraamaan
Parikkalan kolmikon koulunkäyntiä?
- Kyllä on, paljonkin.
Mutta ensin muutama sana 17. sataluvun kouluista ja senjälkeen selostus koulu-uudistuksesta
100-luvun alussa.
Lukioastetta vastaavaa
oppilaitosta ei Viipurin kuvernementissa ollut senjälkeen kun Viipurin 1600-luvulla
perustettu lukio lopetettiin venäläisten vallattua kaupungin 1710, ja muutenkin
koulujen suhteen oli paljon muistuttamista. Erikoislaatuinen oli keisari
Paavalin käskykirje vuodelta 1797. Siinä kiellettiin Venäjän alamaisia
harjoittamasta tieteellisiä opintoja ulkomailla. Sikäli kuin nuoria miehiä oli
parhaillaan ulkomailla opiskelemassa, käskettiin omaisia kehottamaan heitä
määräpäivään mennessä palaamaan kotiin uhalla että heidän omaisuutensa muuten
otetaan valtiolle. [ Käskykirjeen perusteella piti Anders Johan Melartopaeuksen
erota Porvoon lukiosta 1798. Kumminkin hän tuli ylioppilaaksi Turussa 1802,
mutta silloin olivat jo vapaammat tuulet alkaneet puhaltaa. - Anders
Johan M. oli Parikkalan kolmikon jäsenten serkku. Hänen vanhempansa olivat
Parikkalan kirkkoherra Karl Johan Melartopaeus, kuollut 1793, ja hänen 2.
puolisonsa Kristina Maria Europaeus, kuollut 1800. ] (Paavalin käskykirje
kumottiin virallisesti vasta 1812.) Tulevaisuus näytti koulualalla kaikkea
muuta kuin valoisalta, mutta odottamatta tuli muutos parempaan päin.
Keisari Paavali kuoli ja hänen
poikansa Aleksanteri I nousi valtaistuimelle 1801. Hän oli saanut vaikutelmia
länsimaisen valistuksen opeista ja saavutuksista. Vuonna 1802 perustettiin
valtakunnan hallinnon uudistuksen yhteydessä kansanvalistusministeriö
huolehtimaan korkeammasta ja alemmasta opetuksesta. Ripeässä tahdissa mentiin
eteenpäin askel askeleelta. V 1803 määrättiin valtakunta jaettavaksi
opetuspiireihin, joita piti olla yksi jokaista valtakunnassa olevaa yliopistoa
kohti ja lisäksi Pietarin opetuspiiri, jossa ei vielä yliopistoa ollut.
Viipurin kuvernementti joutui Viron-, Liivin- ja Kuurinmaan kanssa
äskettäin, perustetun Tarton yliopiston opetuspiiriin. V 1804 määrättiin, että
Tarton yliopiston piti omassa keskuudessaan muodostaa koulutoimikunta
valmistamaan tarvittavia ohjeita piirinsä oppilaitoksia varten. V 1805
perustettiin Viipurin lukio Ja piirikoulu sekä kuvernementin kaikkiin muihin
kaupunkeihin piirikoulu. Nämä olivat oppikouluasteen kouluja. (Alemman asteen
kouluihin ei ole syytä tässä puuttua.) V 1806 sai Tarton yliopisto valmiiksi
sen opetuspiiriä varten tarvittavat erikoissäännökset. Nyt oli olemassa hyvin
harkittu ja selvä järjestelmä, jonka ansiosta Viipurin kuvernementin koulut
tulivat olemaan yläpuolella muun Suomen kouluja, joille ne kelpasivat
esikuvaksi. Erityisesti on huomautettava, että Viipurin kuvernementin koulujen
opetuskieli tuli olemaan saksa. Se ei ollut mikään muutos entisestä, sillä jo
17. vuosisadalla oli saksa vähitellen tullut siellä koulujen kieleksi, mikä
johtui silloisista olosuhteista: Viipurin kuvernementin hallintokoneistolla oli
osittain kosketusta Baltian maiden hallintoon, joka oli saksalaista;
saksalaisia kauppiaita, pappeja ja opettajia oli aikojen kuluessa muuttunut
Viipuriin ja osaksi muihinkin kuvernementin kaupunkeihin; ja ylemmät
yhteiskuntaluokat olivat muutenkin osittain saksalaistuneet.
Kolmikko Lappeenrannan piirikoulussa
Piirikouluihin otettiin oppilaat
aiemmista kouluista tahi yksityisopetuksen perusteella. Kappalainen Isak
Europaeus saartoi luultavasti helposti pitää huolta poikien alkeisopetuksesta,
niin ettei heitä tarvinnut muualle lähettää. Heidän ensimmäiseksi
oppikoulukseen tuli Lappeenrannan piirikoulu. Andreas Europaeus mainitsee
eräässä muistiinpanossaan asuneensa 8-vuotisena poikana Lappeenrannan Lerkkaalla.
Andreas täytti 8 vuotta marraskuussa 1805. Siitä päättäen hän - ja
todennäköisesti muutkin kolmikon pojat - tuli Lappeenrannan piirikouluun
viimeistään vuonna 1806. Lappeenranta oli silloin vain parinsadan asukkaan
pikkukaupunki. Se sijaitsi silloin, niinkuin vielä nytkin, saarekkaan Saimaan
äärellä, ihanalla paikalla. Kaupungin edustalla oli venäläisten rakentamia
linnakkeita. Koulu oli ns täydellinen piirikoulu, jossa oli 3 luokkaa ja 4
opettajaa. Korkeimman luokan järjestysnumero oli 1, seuraavan 2, jne. Samoin
vastaavasti muissakin kuvernementin kouluissa. Koulutalo oli perintöä
aikaisemmalta koululta. Opettajien nimet ja heidän opetusaineensa näkyvät
seuraavasta luettelosta.
Jakob Aleksander Stråhlman
, latina ja historia
Johan Ludvig Zilliacus,
matematiikka, fysiikka ja luonnonhistoria
Olivier Holm, saksa,
uskonto, maantieto
Aleksei Obrosov, venäjä,
ranska, piirustus.
Kolme ensimmäistä olivat nuoria
miehiä, neljännen ikä tuntematon.
Oppilaan vanhempien (tai
holhoojan) oli valittava joku opettajista, jonka huolenpitoon he poikansa (tai
holhokkinsa) uskovat. Opettaja ei saanut kieltäytyä, ellei hänellä jo ennestään
ollut suojatteina kolmannes koulun oppilaista (edellyttäen, että koulu oli 3-luokkainen).
Kullakin luokalla oli 32
viikkotuntia. Eräiden aineiden tuntimääriä, lueteltuina alimmasta luokasta yläspäin:
venäjä 4, 4, 3; saksa 4, 4, 2; latina - 3, 4; matematiikka 4, 4, 3;
kaunokirjoitus 5, 3, - (ainoa aine, jolla oli samalla luokalla 5 t).
Opetusohjeissa sanotaan mm:
Piirikoulun opetus on mahdollisimman tarkoin sovellettava poikien luontaisten
kykyjen mukaan. Havaittavissa olevat lahjat on parhaalla tavalla saatava hyötyä
tuottaviksi ja syvemmällä olevat houkuteltava esille. Ei vaadita oppimäärien
laaja-alaista käsittelemistä, mutta mitä esitetään, on saatava oikein
ymmärretyksi. Opettajat käyttäkööt usein keskustelumuotoa ja tutkikoot
kertaamalla opetuksen tehoa, sekä pitäkööt huolta, että oppilaat ulkoluvun
avulla ja huolellisesti suorittamalla kirjalliset tehtävänsä pysyvät opetuksen
kulun tasalla.
Opettaja Zilliacus ei ollut
yliopistossa opiskellut vaikka opetti tärkeitä aineita. Tuskinpa hän silti oli
sen huonompi opettaja päättäen harvinaisen nopeasta edistymisestä Viipurin
lukion oppilaana. Hänet otettiin lukion III luokalle ja siirrettiin vuoden
kuluttua I:lle ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin hänet erityisen tutkinnon
perusteella määrättiin Lappeenrannan piirikoulun opettajaksi. Tämä tapahtui
lokakuussa 1806. Lupaavan nuoren miehen elämä päättyi kumminkin jo vajaan 11
vuoden kuluttua, ennehän oli täyttänyt 19 v.
Tekla tyttären muistissa on
säilynyt Andreas Josef Europaeuksen kertomus opettaja Holmista ja hänen
suhtautumisestaan oppilaihin. Sen mukaan pojat asuivat Holmin luona, ehkä
koululla; hänen valvontansa alaisina. Talviaamuina heidän piti kiskaista paita
päältään, kääräistä peite ympärilleen, juosta ulos kieritellä itseään hangessa
muutaman kerran ympäri ja sitten kiiruhtaa sisälle pukeutumaan. - Kuri
oli pojille ankara. Holm löi heitä usein ja muitakin rangaistuskeinoja
käytettiin. Niinpä oli hän kerran poikineen kutsuttu kappalaisen pappilaan.
Pojat, jotka kai tavallisesti olivat jokseenkin yksinkertaisella ruoalla,
iloitsivat suuresti, sillä he odottivat saavansa ohukaisia. Mutta kuinkas kävi.
Matkalla Holm keksi ruveta kuulustelemaan heiltä ranskan sanoja. Ne pojat,
jotka eivät osanneet, saivat kääntyä takaisin kotiin ja heiltä jäivät ohukaiset
syömättä. - Kerran pojat epätoivoissaan päättivät karata Holmin luota. Pienemmät
asetettiin hevosen selkään, joka jostakin oli hankittu isommat kulkivat jalan.
Pako tietystikään ei onnistunut. Holm lienee kumminkin tästä tapauksesta saanut
aihetta vähän lieventää oppilaittensa kohtelua.
Parikkalan kolmikon koulunkäynti
Lappeenrannassa jäi kesken. Syynä luultavasti oli Suomen sodan syttyminen 1808.
Helmikuussa Venäjän joukot hyökkäsivät ilmaa sodanjulistusta rajan yli.
Lappeenranta olin rajakaupunki. Venäläisten joukkojen jatkuva kauttakulku ja
raivoavat kulkutaudit häiritsivät kaupungin elämää ja tietysti kaupungin
toimintaa.
Lappeenrannan oli vaikea sodan
päätyttyäkin koulukaupunkina kilpailla lähellä olevan Viipurin kanssa.
Oppilaiden vähetessä piirikoulu muutettiin 1810 supistetuksi piirikouluksi,
jollaisessa oli 2 luokkaa ja 2 opettajaa, ja 1813 sekin kuoli oppilaiden.
puutteeseen.
Kolmikko Käkisalmen piirikoulussa
Pian kolmikko jatkoi opintojaan
Käkisalmen supistetussa piirikoulussa. Matrikkelin mukaan, joka on ilmestynyt
painettuna, heidät on merkitty I luokan oppilaiksi 17.5.1809. Asukkaita oli
kaupungissa silloin nelisen sataa. Vuoksen vuolaat vedet virtasivat sen
kohdalla Laatokkaan (Suvannon laskuväylä ei ollut silloin vielä auennut), ja
vanha linna oli jälellä muistona menneistä rauhattomista ajoista. Koulun
opettajina olivat kolmikon aikana Jakob Aleksander Stråhlman,
Lappeenrannasta tänne muuttanut, ja Karl Wirenius.
Jos oli Lappeenrannan
piirikoulussa vähän oppilaita, niin, ei ollut Käkisalmenkaan koulussa liikaa
tungosta.
Koulussa oli ennen kolmikon
tuloa 7 oppilasta. Toukokuussa tuli kolmikon lisäksi 6 oppilasta ja myöhemmin
saman lukuvuoden aikansa 4 oppilasta. Toukokuussa 1810 erosi 1 oppilas sekä
heinäkuun 8. päivänä kolmikko ja 2 muuta oppilasta. Jälelle jäi silloin 14
oppilasta.
Kolmikon ilmoitetaan
matrikkelissa siirtyvän Viipurin lukioon. Matrikkeliin on, tosin vain
alkuvuosina, merkitty muutamin sanoin koulun käsitys oppilaista.
Kolmikon kohdalla merkinnät ovat
seuraavat:
Johan Europaeus. Hyvät lahjat
yhtyneinä ahkeruuteen ja hyviin tapoihin.
Andreas Europaeus. Innokas (feurig),
omaa erinomaisen käsityskyvyn.
Johan Lassenius. Hyväluontoinen,
lempeä ja ahkera, mutta hidas oppimaan.
Kolmikon aikuisista Käkisalmen
piirikoulun oppilaista ilmoittaa matrikkeli yhdentoista, kolmikko niihin
luettuna, siirtyvän Viipurin lukioon, kahden Viipurin piirikouluun, kahden
Pietarin lääketieteelliseen akatemiaan ja yhden sotilasuralle. Muiden viiden
aikomuksista ei ole tietoja.
Helmikuussa 1808 alkanutta sotaa
käytiin vaihtelevalla onnella. Surkea tapaus oli Viaporin luovuttaminen
venäläisille. Linnoitus antautui toukokuun alussa kaikkine joukkoineen,
laivastoineen ja varastoineen. Silloin oli tilanne maasotanäyttämöllä Suomen
armeijalle edullinen. Mutta kun ylipäällikkö oli kykenemätön eikä Ruotsista
tullut apua ja venäläiset saivat lisäjoukkoja, kävi asema kestämättömäksi.
Lopullinen ratkaisu tapahtui syyskuussa Oravaisten taistelussa. Suomen armeijan
jäännökset joutuivat vetäytymään isänmaan kamaralta. Sota jatkui Ruotsin
puolella, mutta Suomen osalta se oli käytännöllisesti katsoen päättynyt. -
Rauha solmittiin Haminassa syyskuussa 1809.
Oli syntynyt uusi tilanne.
Suomen säätyjen edustajat kokoontuivat keisari Aleksanterin käskystä valtiopäiville
Porvooseen maaliskuussa 1809. Itse hän saapui sekä avajaisiin että
päättäjäisiin. Hän vahvisti maan uskonnon ja perustuslait. Hän sanoi
säätykokouksen olevan Suomen kansan valtiollisen elämäsi alkuna ja totesi
Suomen kansan korotetuksi kansakuntien arvoon. Säädyt tervehtivät keisaria
Suomen suuriruhtinasta ja tekivät hänelle uskollisuuden valan. Hallitsijan ja
kansanedustajien välille oli syntynyt luottamussuhde.
Nämä tärkeät tapahtumat, Suomen
sota ja Porvoon valtiopäivät, ovat sen ajan valtiollisia taustakuvioita,
jolloin Parikkalan kolmikko suoritti koulunkäyntinsä Lappeenrannassa ja
Käkisalmessa. Ne muuttivat täydellisesti Ruotsin yhteydessä siihen asti olleen
Suomen osan - Uuden Suomen - valtiollisen aseman. Mutta myös
Viipurin kuvernementin - Vanhan Suomen - tulevaisuudelle niillä tuli
olemaan erittäin tärkeä merkitys.
Kolmikko Viipurin lukiossa
Kuukauden verran sai Parikkalan
kolmikko viettää kotiseudullaan, kunnes tuli lähtö Viipuriin. Luultavasti Isak kappalainen
itse lähti heitä viemään. Kun Karjalan maantietä ajaen tultiin Papulaan, näkyi
jo linnan ja muurin ympäröimä kaupunki. Maantie jatkui pitkin Salakkalahden
rantaa ja edelleen Karjaportille, jonka kautta tultiin kaupunkiin. Varmaan
oltiin ensin tervehdyskäynnillä kaupungin pormestarin Jakob Johan Europaeuksen
luona, joka oli Isak kappalaisen serkku.
Lukio sijaitsi kahdessa
kivitalossa, jotka olivat yksi kummallakin puolella Karjaportinkatua, aivan
lähellä Pyöreätä tornia. Myös opettajien asunnot olivat näissä taloissa. Sinne
suuntautuivat kolmikon askeleen 11.8.1810, ja heidät merkittiin III (siis
alimman) luokan oppilaiksi.
Lukion 6 ensimmäisenä vuotena
hyväksyttiin uusia oppilaita seuraavasti:
1005 - 22 |
1807 - 14 |
1809 - 11 |
1806 - 10 |
1808 - 6 |
1810 - 16 |
1. vuoden määrää 22 ei lukion yli 30-vuotisena toimikautena kertaakaan
saavutettu. - 16 uudesta oppilaasta v 1810 oli Vanhan Suomen eri
piirikouluista tulleita seuraavat määrät:
Käkisalmi |
5 |
Lappeenranta |
2 |
Viipuri |
4 |
Sortavala |
2 |
Hamina |
3 |
Savonlinna |
- |
Paljon oli Parikkalan pojilla katselemista, kun he ensi päivinä kuljeskelivat
pitkin kaupungin katuja. Ennen kaikkea herätti huomiota TYrgils Knuutinpojan
uljas linna kapean salmen saaressa ja kaupungin ympärysmuuri monine portteineen,
joitten ääressä vartiomies seisoi. Kaduilla sai kuulla neljää eri kieltä. V
1812 lasketaan kaupungissa olleen 362 saksalaista, 412 ruotsalaista, 1273
suomalaista ja 846 venäläistä sekä lisäksi sotaväkeä ja irtolaisia.
Lukio oli 3-luokkainen.
Siinä oli 5 yliopettajan virkaa, joiden haltijoina 1805-1014 oli vain
Saksan ja Itämerenmaakuntain saksalaisia. Oli kumminkin yksi poikkeus,
yliopettajana oli 1805-1810 suomalainen Erik Gabriel Melartin. Hänet
nimitettiin kumminkin 1810 koko Vanhan Suomen koululaitoksen johtajaksi, johon
virkaan kuului myös lukion johtajan toimi. Parikkalan kolmikon lukioaikana 1810
- 1814 virassa olleet yliopettajat ja heidän opetusaineensa näkyvät
seuraavasta luettelosta:
Gustav Carl Girgensohn ,
1814-12, uskonto, filosofia, antropologia, raamatunselitys
Johann Gottlieb Loebnitz
, edellisen seuraaja, 1813-40
Friedrich Werther, 1810-14,
latinan kieli ja kirjallisuus
Ludvig Purgold , 1805-16,
saksalainen ja kreikkalainen filologia, puhetaito, runous
Magnus Georg Pauker, 1810-11,
matematiikka, fysiikka, luonnonhistoria
Ferdinand August Muhlert,
edellisen seuraaja, 1811-14
Georg Ernst Plate, 1810-15,
historia, maantieto, tilastotiede
Venäjänkielen ja piirustuksen
opettajana oli 1809-25 Gustav Gottfried Ferdinand Iversen,
luultavasti Venäjällä opiskellut.
Ranskan kielellä ei ollut
kolmikon aikana vakinaista edustajaa.
Kunkin lukion oppilaan piti olla
jonkin yliopettajan erityisessä huolenpidossa (vrt siv. 3).
Lukion kullakin luokalla
luettiin vakinaisia aineita 36 t. viikossa. Eräiden aineiden tuntimääriä,
lueteltuina alimmasta luokasta ylöspäin: uskonto 2, 2, 1½ (viimeinen luku on
keskiarvo syys- ja kevätlukukauden tuntimääristä), latina 6, 6, 8½;
kreikka 4, 3½, 5½), saksa 3, 3, 3½, venäjä 3, 3, 3, ranska 3, 3, 3,
matematiikka ja luonnontieteet 7, 6, 4½, historia 2, 2, 1. -Vakinaisten
aineiden lisäksi oli papiksi aikovilla muutama tunti hepreaa ja Uuden
Testamentin selitystä. - Yliopettajille kuuluivat kaikki muut aineet
paitsi venäjä, ranska ja piirustus.
Koulutoimenjohtaja Melartin
toteaa 1812 tuntemuksensa perusteella, että lukiolla oli ollut käytettävissään,
harvoilla poikkeuksilla, erittäin taitavia, uutteria ja tietorikkaita
opettajia, joista enemmistö oli valmistunut Saksan parhaimmissa korkeakouluissa
ja joilla oli koeteltu pedagoginen kyky ja taito.
Tätä edullista arvostelua
tukevat tiedot yliopettajien julkaisutoiminnasta koulun piirissä. Yliopettajat
julkaisivat, kukin vuorollaan vuositutkintoon vuosikertomuksen, jossa
selostettiin muutokset opettajakunnassa, opetuksen kulku, oppilaiden lukumäärä
ja edistyminen. Lisäksi sisältyi ohjelmaan jonkun yliopettajan laatima laajempi
tieteellinen tutkimus. Kauan kesti, ennenkuin tällaisia vuosikertomuksia
alettiin julaista maan muissa lukioissa. Yhteen näistä kertomuksista, jonka
yliopettaja Purgold julkaisi, sisältyy tutkimus nimeltä "Ohjaus runouteen
ja kaunopuheisuuteen kouluissa ynnä Viipurin lukiolaisten koetehtäviä".
Siitä ilmenee, että oppilaita harjoitettiin saksantamaan sekä antiikkisia että
silloin uudenaikaisia runoilijoita. Käännöksiä tarkasteltiin ja korjailtiin
luokalla, ja näytteitä parhaista julkaistiin vuosikertomuksissa tekijän nimellä
varustettuina. Myös jokunen oppilaan kirjoittama alkuperäisruno julkaistiin
opettajan parantamana vuosikertomuksessa.
Merkittävämpää on, että nämä
vierasmaalaiset opettajat, Purgold etupäässä, koettivat suunnata oppilaiden
huomion kotimaiseen, tässä tarkoitettuna koko Suomea ja Suomen kansaa.
Oppilaat saivat saksankielisissä kirjoituksissaan käsitellä aiheita sellaisia
kuin "Suomen yleiskuvauksen yritys", "Mämmälän koski
Kymijoessa", "Suomalaisten joulunvietto", "Lyhyt
historiallinen esitys Viipurin valloituksesta 1710". Tällaisetkin
oppilaiden kirjoitukset julkaistiin vuosikertomuksissa.
Purgold teki myös alotteen suomalais-saksalais-venäläisen
sanakirjan aikaansaamiseksi oppilaiden toimesta. Tähän tehtävään hän oli
valinnut neljä näissä kielissä etevintä oppilasta, jotka hänen johdollaan ja Jusleniuksen
suuren suomalaisen sanakirjan avulla ryhtyivät tuohon suureen työhön. Yksi
näytesivu julkaistiin eräässä vuosikertomuksessa ilmoittamalla, että puolet
työstä oli valmiina ja että toivottiin sen pian valmistuvan.
Opettajat itsekin harrastivat
suomalaisisänmaallisten aiheiden tieteellistä käsittelyä vuosikertomuksissa.
Melartin teki alun kirjoittamalla 1808 esityksen Suomen kasvikunnasta.
Yliopettaja Platen tutkimuksen nimi on "Suomen sivistyshistorian
pääpiirteet" (1810), mutta se ulottuu vain uskonpuhdistukseen saakka.
Viimeisessä vuosikertomuksessa on Purgoldin kirjoitus "Saksankielen
merkitys perusteelliselle sivistykselle etenkin Suomessa".
Oppilaiden lahjakkuudesta,
käytöksestä, luokalta siirtymisistä ym on lukion matrikkelissa varsin
seikkaperäisiä tietoja. Kolmikosta on seuraavat merkinnät:
Europaeus, Johan Jakob.
Kesätutkinnossa 1811 II:lle. Kesätutkinnossa 1812 I:lle. Seuraavana lukuvuonna sairaloisuuden
vuoksi edistymisessään suuresti hidastunut. Jätti lukion lopulla vuotta 1813
opiskellakseen, vaikka ei täysin valmistuneena, Turussa lääketiedettä.
Käytös mallikelpoinen -
kotityöskentely uutteraa. Edistyminen ei vielä riittävä I luokan osalta, mihin
hänen kivulloisuutensa viimeisenä vuonna etupäässä oli syynä.
Europaeus, Andreas Josef.
Kesätutkinnossa 1812 II:lle luokan priimuksena. Kesätutkinnossa 1813 I le. Kesätutkinnossa
1814 kiitoksella mainittu jatkuvasta ahkeruudesta ja hyvästä edistymisestä
useimmissa oppiaineissa. Erosi lopulla vuotta 1814 jatkaakseen opintoja Porvoon
lukiossa. Käytös mallikelpoinen. Työskentely uutteraa. Edistyminen varsinkin
viime aikoina hyvin hyvä.
Lassenius, Johan Emanuel.
Kesätutkinnossa 1812 II:lle. Kesätutkinnossa 1814 erosi jatkaakseen opintoja
Porvoon lukiossa. Käytös hyvä. Kotityössä ei kylliksi pontta. Edistyminen
puutteellisten esitietojen ja rajoitetun lahjakkuuden vuoksi sangen hidasta ja
epätäydellistä.
Oppilaille jaettiin runsaasti
kirjapalkintoja ahkeruudesta ja edistymisestä. Niiden tarkoitus oli lisätä työn
halua ja synnyttää keskinäistä kilpailua. Kolmikon osalta palkintokirjat luetellaan
seuraavassa.
J.J.E. 1811 Lorenz, Grundrisse
der reinen Mathematik, 2 osaa. 1812 Kreikankielinen Uusi Testamentti, Knappen
julkaisema, ja Jakob, Grundriss der allgemeinen Logik.
A.J.E. 1812 Snell, Lehrbuch
der deutschen Schreibart, ja venäjänkielinen fysiikan oppikirja. 1813 Rambach, Griechische
Anthologie.
J.E.L. ei saanut yhtään
kirjaa.
Niinkuin Parikkalan kolmikon
piirikouluaikaan kuuluivat Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät, niin sattui
myös heidän lukioaikanansa tärkeä valtiollinen tapaus: Vanhan Suomen
palauttaminen muun Suomen yhteyteen. Asian esihistoriasta mainittakoon
seuraavaa. Sata vuotta kestäneen venäläisen hallinnon aikana - alkaen
v:sta 1710 - olivat mielivalta ja johdonmukaisuuden puute saaneet
Viipurin kuvernementissa lamautetuksi yhteiskunnan elinvoiman ja aiheuttaneet
seisahdusta ja taantumusta melkein kaikilla elämän aloilla. Koululaitoksen
takapajuisuudesta on jo mainittu, mutta vuoden 1805 koulureformi oli jo
aiheuttanut jyrkän käännöksen parempaan päin. Kaikkein vaikein epäkohta oli
lahjoitusmaatalonpoikien turvaton asema. Pian kävi selville, että epäkohtien
korjaaminen Vanhan Suomen venäläisperäisen hallinnon toimesta olisi hyvin
vaikeata, jopa mahdotonta. Ainoaksi keinoksi nähtiin Vanhan Suomen yhdistäminen
muuhun Suomeen. Tästä annettiin keisarillinen käskykirje vuoden lopulla 1811 ja
yhdistäminen pantiin toimeen vuoden 1812 alusta. Lahjoitusmaa-asioiden
lopullinen järjestäminen osoittautui vieläkin tavattoman vaikeaksi ja
loppuselvitys tapahtui vasta kuluvan vuosisadan puolella. Muut asiat
järjestyivät helpommin. Kouluasioissa syntyi kumminkin sekavuutta. Viipurin
lukio määrättiin yhdistämismanifestissa Porvoon piispan ylimmän valvonnan
alaiseksi, mutta kun asiassa ilmeni eri mielipiteitä, määrättiin armollisella
julistuskirjalla 1814, että oppilaitokset uudessa Viipurin läänissä säilytetään
entisellään kunnes samana vuonna Turkuun asetettu koulukomissio saisi valmiiksi
ehdotuksensa Suomen koululaitoksen järjestämisestä.
Lukion oppilasmäärä oli Andreas
Europaeuksen aikana (hän erosi kolmikosta viimeisenä) vain v. 1811 yli 40. 30:n
alapuolella se kävi 1811, 1812, 1813 ja 1814. Korkein arvo saavutettiin
14.8.1811, jolloin lukioon otettiin 16 uutta oppilasta. Alimmillaan oli
lukumäärä kesätutkinnon jälkeen 1813, jolloin 7 oppilasta erosi oppimäärän
suorittaneina tai muusta syystä.
Mielenkiintoista on tutkia,
mihin oppilaat lukion jätettyään joutuivat. 90 lukion oppilasta oli lyhyemmän
tai pitemmän aikaa Andreas Europaeuksen koulutoverina. Kun hänet itsensä
lasketaan mukaan, saadaan 91, eräänlainen kokonaisuus, jonka tarkastelu
osoittaa, että useimmat jatkoivat Viipurin lukiosta erottuaan opintoja
korkeakouluissa tai Porvoon lukiossa, muitten hakeutuessa välittömästi
erilaisiin tehtäviin. Tulos on seuraava
1. Turun yliopistoon |
28 |
6. Porvoon lukioon |
6 |
2. Sotilasalalle |
17 |
7. Siviilivirkoihin |
3 |
3. Pietarin medikokirurgiseen akatemiaan |
13 |
8. Ammatteihin |
2 |
4. Kauppa-alalle |
9 |
9. Moskovaan |
1 |
5. Tarton yliopistoon |
7 |
10. Myöhemmät vaiheet tuntemattomat |
5
|
Summa 91. - Ryhmä 1 valmistui melkein kokonaan papeiksi ja virkamiehiksi.
Tähän ryhmään voidaan rinnastaa ryhmä 6, jonka jäsenet kaikki tulivat aikanaan
ylioppilaiksi Turussa ja lukivat papiksi. Eräät papit toimivat aluksi koulunopettajina.
Muutamat papit toimivat Inkerin luterilaisissa seurakunnissa, jotka eivät juuri
muualta voineet saada sielunhoitajia kuin Vanhasta Suomesta. Paitsi Inkerin
pappeja toimi vain pari kolme ryhmästä 1 kotimaan ulkopuolella, ryhmästä 6 ei
kukaan. Ryhmästä 5 neljä joutui toimimaan Suomessa, kolme hylkäsi isänmaansa.
Ryhmät 4, 7 ja 8 omistivat työnsä ja voimansa kotimaalleen, kolmella
poikkeuksella. Ryhmä 9 jäi Moskovaan. Ryhmän 3 jäseniä olisi varmaan kipeästi
tarvittu kotimaassa, mutta luultavasti vain 1 palasi tietoineen tänne. Ryhmästä
2 tuskin oli kotimaalle mitään hyötyä.
Erikoinen tapaus ryhmässä 1 on
kolmikkoomme kuuluva Johan Europaeus. Hän lähti Turkuun 1814 opiskellakseen
lääketiedettä, niinkuin lukion matrikkeliin on merkitty. Mutta kuinkas kävi?
Lääketieteellisten opintojen tila Turun yliopistossa oli juuri siihen aikaan
huolestuttava. Ne etevät lääketieteen opettajat, jotka yliopistolla oli Ruotsin
ajan lopulla, olivat suurimmaksi osaksi siirtyneet hallinnollisiin tehtäviin
tai tulleet täysinpalvelleiksi. Ryhtyminen lääketieteen opiskelijaksi ei
tuntunut houkuttelevalta. Saattoi tapahtua, ettei ainoatakaan ylioppilasta
ilmoittautunut lääketieteellisen tiedekunnan luennoille. Lukuvuonna 1812-13
oli lukumäärä korkeintaan 5. Valitettiin myös oppikurssien pituutta. Suuri
puute oli myös se, ettei yliopistolla ollut omaa sairaalaa. Lääketieteen
kandidaattien piti, saadakseen käytännöllistä opetusta, seurata potilaitten
käsittelyä lääninsairaaloissa ja seurata professorien mukana heidän
sairaskäynneillään.
Mitä tehdä? Epätietoisena Johan
palasi kotiin. Pian asia kumminkin järjestyi. Pietarissa asui kodin entinen
palvelijatar, joka oli siellä naimisissa. Hän lupasi ottaa Johanin luoksensa
asumaan, varmaankin edullisilla ehdoilla. Pietarihan oli myös lähempänä kuin
Turku ja matka sinne mukavampi. Näin Johan joutui Pietarin medikokirurgiseen
akatemiaan. (Vrt. Sukusanomat n:ot 4-5/1953, siv. 14.)
Nuorempi veli Andreas Europaeus
erosi Viipurin lukiosta, kuten matrikkeliin on merkitty, vuoden 1814 lopulla
jatkaakseen opintoja Porvoon lukiossa. Erotessaan hän sai seuraavan
todistuksen.
"Viipurin lukion I luokan
oppilas Andreas Europaeus, Parikkalan kappalaisen Isak Europaeuksen poika, joka
on elokuun 11. päivänä 1810 otettu oppilaaksi lukion III luokkaan ja
virallisessa kesätutkinnossa 1812 siirretty II luokkaan sekä vastaavassa
tutkinnossa 1813 I luokkaan, on koko kuluneitten neljän ja puolen vuoden aikana
mallikelpoisella moitteettomalla käytöksellä ja uutteralla kotityöllä sekä
ilahduttavalla edistymisellä useissa aineissa saavuttanut ja säilyttänyt
esimiestensä ja opettajiensa pysyvän tyytyväisyyden niinkuin myös hänelle 1812
ja 1813 annetut palkinnot sekä hänelle 1814 julkisesti lausuttu tunnustus
osoittavat. Lukion puolesta annetaan hänelle nyt tämä kiittävä todistus
kotiolojen vuoksi ennen oppimäärän täydellistä suorittamista sillä
toivomuksella, että hänen tulevat esimiehensä hyväntahtoisesti ja häntä tukien
ottaisivat hänet vastaan."
Alle on merkitty: "Tri
Erich Gabriel Melartin, nykyisin lukion ja Viipurin läänin koulujen v.t.
johtaja."
Johan Lassenius oli jo ennen
Andreas serkkuaan jättänyt Viipurin lukion jatkaakseen Porvoossa, joten nyt on
koko Parikkalan kolmikon opintie Vanhan Suomen saksalaisissa kouluissa loppuun
selostettu.
-----
Tähän kirjoitukseen sisältyvät
tiedot on valtaosaltaan saatu seuraavista teoksista: Matthias Akiander, Skolverket
inom fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift. (1865); Arvid Hultin, Viborgs gynmasium
redivivum. (1925, on yhtenä osana Svenska Litteratursällskapetin julkaisusarjan
numerossa 180); Käkisalmen koulujen matrikkeli 1800-1892, julkaissut
Olavi Wanne (sisältyy Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjaan 29, 1945); Viborgs
Gymnasium 1805-1842. Biografisk Matrikel, utg. av Harald Hornborg och Ingegerd
Lundén Cronström (1961, Sv. Litt. Sällskapetin sarjassa numerona 388).
T.V.
A.J. Europaeus ja hänen 2. puolisonsa Selma Augusta o.s. Lampa toistensa sukulaisia?
Kamarineuvos Eric Söderström on
viime vuonna julkaissut selvityksen Weckman-suvusta. Hänen tutkimuksensa
mukaan A.J. Europaeuksen äidinisän äidinisä on kruununvouti Ylä-Satakunnan
kihlakunnassa Nils Weckman (n. 1661 - 1704) ja Selma Augusta
Europaeuksen (o.s. Lampa) äidinisän isänisä on Pernajan kappalainen, Henrik
Weckman (n. 1674 - 1741), Söderström pitää todennäköisenä, vaikka
täyttä varmuutta ei ole saatu, että Nils W, ja Henrik W. ovat veljeksiä. Tämän
mukaan A.J. Europaeus ja hänen 2. puolisonsa Selma Augusta E. (o.s. Lampa)
olisivat pikkuserkkujen lapsenlapsia.
Viipurin lukion oppilaasta saman lukion rehtoriksi
Rotilan salissa Liperissä seisoo
vanha kirjakaappia joka on, samaten kuin sen sisältö, kuulunut isoisämme
rovasti ja tohtori A.J. Europaeuksen jäämistöön ja pappilasta aikanaan Rotilaan
siirretty. Kirjakaapin alaosaan oli sijoitettu koviin kansiin sidottu
suurikokoinen (22 x 35) kirja, jonka tyhjille lehdille isoisä on Liperin
aikanaan kirjoittanut n, 70 sivua erilaisia muistiinpanoja. Valtaosa niistä on
päiväkirjamerkintöjä, vanhemmista papereista koottuja. Kaikkein vanhimmat
merkinnät, yhteensä vain sivun verran, ovat isoisän opiskeluajalta Viipurin
saksalaisessa lukiossa ja merkintäin loppuessa isoisä on yliopettaja, ja jonkin
aikaa rehtorinakin toiminut, samassa saksalaisessa lukiossa. Tätä koviin
kansiin sidottua kirjaa säilytetään nyt sukuyhdistyksemme arkistossa sen arvokkaimpana
aarteena.
Päiväkirja on kirjoitettu
enimmäkseen saksaksi, mutta ruotsiakin on käytetty, varsinkin loppupuolella.
Muunkielisiä merkintöjä on sitaatteina siellä täällä.
Päiväkirja on valitettavasti
osittain hyvin epätäydellinen. Alkuvuosista on verrattain vähän päivämuistoja,
ja paikotellen hypätään yli monen kuukauden ajanjaksoja tärkeinekin
tapahtumineen. Suuri etu on taas se, että toisin kuin Parikkalan kolmikkoa
koskevassa kirjoituksessamme, isoisän vaiheet tulevat esille hänen itsensä kertomina.
Paitsi tapahtumista isoisä puhuu myös avoimesti herkän mielensä ailahduksista,
jotka ulottuvat synkkyyden ja sisäisen rauhattomuuden hetkistä ilon ja
tyytyväisyyden tunnelmiin. Ympäröivä luonto ja sen ilmiöt ovat erityisesti myös
kirjoittajan mielenkiinnon kohteena.
Päiväkirjan sisältöä on jo
kerran selostettu yhdistyksen vuosikokouksessa. Nyt on suuri osa päiväkirjasta
suomennettu ja tarkoitus on esittää se näin yhdistyksen jäsenille. Alku on nyt
tässä kaksoisnumerossa.
Lähtekäämme nyt siis tutustumaan
isoisän vaiheisiin hänen itsensä johdolla.
Päiväkirjamuistiinpanoja 1814 - 1815 A.J. Europaeus
Viipuri, 25. päivä huhtikuuta
1814.
Kevät
jo saapuu, kevät jo voittaa
lempeä henkäys käy yli maan.
Kolea viima jos puhaltaa koittaa,
kevät sen tuhoaa voimallaan.
keväisen pukunsa luonto saa.
Kultainen
aurinko taivasta soutaa,
niityt ja vainiot virkoaa.
Päivien lämpö sulattaa routaa,
keväisen pukunsa luonto saa.
Hurmio,
riemu sydämen täyttää,
mieleni uutta intoa saa.
Illan rauha jo alkavan näyttää;
sieluni tuskaa se helpottaa.
Viipuri, 7. päivä syyskuuta.
- Kävin Söderbomin kanssa hautausmaalla, luimme hautakirjoitukset; pyhä
vakavuus, kolkko kammon tunne valtasi meidät. Ajatuksemme yhtyvät, ajatukset,
joita tällainen paikka jokaisen tunteellisen ihmisen sydämessä herättää. Kauemminkin
olisimme viipyneet tuolla surullisen ihanalla paikalla, ellei kauniisti laskeva
aurinko olisi kehottanut meitä palaamaan. On aika lähteä - niin olivat
ainoat sanamme - ja nopein askelin, hiljaa ja mietteliäinä kiiruhdimme
eteenpäin. Vasta pitkän ajan kuluttua aloimme keskustella. Niinkuin ajatukset
olivat toisensa tavanneet, niin tapasivat nyt toisensa sanat - sanat
ihmisen elämästä ja kuolemasta, sanat, jotka kohosivat sydämen syvyyksistä.
Etsit kaukaa onnea, se saattaa
olla lähelläsi. Ylpeys, itsekkyys ja kostonhalu katkeroittavat monia hetkiäsi,
eikä vain sinun, vaan mikä enemmän merkitsee, muiden. Älä noudata intohimojen
ääntä, seuraa järjen neuvoa. Ole vaatimaton kanssaihmistäsi kohtaan,
vaatimattomampi kuin hän olisi odottanut - se olkoon kostosi.
Asu vast'edes yksin, jos
mahdollista. Sinulle ei sovellu asua yhdessä muiden kanssa.
-----
Stensbölel, 28.päivä
heinäkuuta 1815.
[ Stensböle, vanha
herraskartano Porvoon pitäjässä, omistaja entinen Hallituskonseljin jäsen Carl
Fredrik Rotkirch. Europaeus, joka oli hyväksytty Porvoon lukion oppilaaksi
8.4.1815, joutui ilmeisesti Rotkirchin perheeseen kotiopettajaksi. - Myös
tohtori Melartin (k. sivu 8) oli aikanaan varattomana Porvoon lukiolaisena
hankkinut toimeentulonsa kotiopettajana. ]
Muutama päivä sitten saapui
vapaaherra Kothen perheineen tänne. Perjantaina löin Augustaa [ Augusta
9-vuotias ] viivottimella kädelle. Hän vallaton - minä kiivas. -
Olen lukenut Peters Lebeniä ja vapaaherratar de Staelin l'Allemagnea. -
Tämän päivän ajatukseni - joskus pappina perustaa maalaislapsille koulu,
jossa opetettaisiin uskontoa, kirjoitusta, lukemista, laulua, maataloutta,
jonkin verran maantietoa ja luonnontietoa - ei ehkä olisi hullumpi.
Huom. Turhamaisuus ja
kunnianhimo ovat kaiketi inhimillisen toiminnan päävaikuttimet.
Lehtimajassa. Tämä rauhan
ja mietiskelyn tyyssija on mieluisin olopaikkani. Kuinka tyynesti voikaan
elämää joskus tarkastella. Lintunen puussa, kuinka onnellinen. Rauhallisesti se
hypähtelee edestakaisin, oksalta oksalle, heläyttää pikku laulun armaalleen ja
nauttii täysin määrin aviorakkauden iloista. Niin ei ihminen, niin eivät maan
mahtavat, niin en minäkään.
Kuinka suuri onkaan luonto.
Aurinko sukeltaa mereen, pilvet vaeltavat, metsä humisee. Verkkaan ja
rauhallisesti vaeltaa karja kotiin.
Stensböle, 16. päivä
syyskuuta. Benj. Franklin, syntynyt 1706 Philadelphiassa, kuollut siellä
1790, suuri filosofi, valtiomies ja lainsäätäjä, kirjanpainajan kisälli. Alambert
sanoo hänestä:
Eripuit coelo fulmen, sceptrumque tyrannis. [ Riisti salaman taivaalta,
valtikan tyranneilta. ]
Dubourg sanoo puheessaan
hänestä:
Il a ravi le feu des cieux -
il fait fleurir les arts en des climats sauvages - L'Amerique le place à
la tète des sages. Le Grèce l'auroit mis au nombre de ses Dieux. [ Hän on
ottanut tulen taivaalta - hän sai taiteet kukoistamaan karussa ilmastossa.
- Amerikka sijoittaa hänet viisaiden kärkipäähän. Kreikka olisi asettanut
hänet jumaliensa joukkoon. ]
Hänen omatekoinen
hautakirjoituksensa kuuluu:
"Tässä lepää kirjanpainaja Benj. Franklin, niinkuin kulunut kirja, katoavaisuudelle
jätetty, mutta tämä kirja ei ole kumminkaan kokonaan hävinnyt, sillä se on
kerran ilmestyvä kauniimpana painoksena, tekijänsä tarkastamana ja
parantamana."
Hänen tunnuslauseensa: Homo sum,
nil humani a me alienum puto. [ Olen ihminen, minkään inhimillisen en katso
olevan itselleni vierasta. ]
Huom. Milloinkaan eivät
elämämme tapahtumat näytä tapahtuessaan niin kiintoisilta kuin erikoisina
suotuisina hetkinä myöhemmin. Yksi ainoa kaunis ajatus, yksi ainoa menneiden
ilojen muisto heittää sieluumme kirkasta hohdettaan. Sellaisista hetkistä ovat
usein kokonaiset elämämme ajanjaksot riippuvaisia.
Porvoo, 29. päivä
marraskuuta. Björklundin luona. Hyvin mielelläni lukisin Homerosta, Tacitusta
ja Horatiusta, mutta ei ole aikaa siihen. Olen Wilhelmiin kovin suuttunut.
Mistähän saisi oikean menettelytavan. Hyvyydellä ja sopuisuudella saa hänen
kanssaan paljon enemmän aikaan kuin kiivaudella ja ankaruudella. Kuinka voit
muita opettaa ja ohjata, kun et osaa olla vähäisimpienkään kiihtymystesi herra.
Hillitse siis itsesi, niin et opeta turhaan. Ellet ole kiivas, oppii hän
paremmin ja helpommin ja on paljon enemmän sinuun kiintynyt.
Porvoo, 8. päivä joulukuuta.
Sain majurilta 50 ruplaa ja olen siitä aivan huolestunut. Niin paljon hyvyyttä
en häneltä odottanut. Ja kuinka voin sen korvata? Ahkeroiden ja ponnistellen
lasten hyväksi.
Porvoo, 13. päivä joulukuuta.
Eilen olin seurahuveissa, olen paljon tanssinut, paljon kauniiden tyttöjen
kanssa keskustellut. - Tänä aamuna oli lukio juhlavalaistu - tänä
iltana tulin Dregsbyhyn. [ Dregsby, vanha herraskartano Porvoon pitäjässä,
omistaja majuri Anders Erik Boije. - Hänen poikansa Wilhelm - ikä
11 vuotta -mainitaan 29. päivänä marraskuuta. ]
Dregsby, 14. päivänä
joulukuuta, samoin 15., 16., 17. päivänä lukenut lasten kanssa, luistellut,
tutkinut Tacitusta ja lukenut naisille romaaneja. Päivät ovat kuluneet oikein
iloisesti ja miellyttävästi.
Dregsby, 19. päivä
joulukuuta. Viimeinen ilta täällä. Omituista - niin mieluista kuin
onkin matkustaa kotiin, niin vaikealta tuntuu ero täältä. Tällä hetkellä
tahtoisin melkein mieluummin jäädä tänne. Kaikki ovat kaupungissa. -
Eilen olin teatterissa.
1816
Dregsby, 15. päivä tammikuuta
1816. Nyt olen palannut Parikkalasta -sieltä käsin kävin Pietarissa -
olen iloisia sekä surullisia päiviä elänyt - mutta täällä on kaksi päivää
mennyt taas hyvin hupaisesti, ja yleensä olen täällä paljon tyytyväisempi kuin
kotona. - Jospa vain voisin kyllin olla hyödyksi ja samalla ajatella
opintoja.
Porvoo, 28. päivä helmikuuta.
Tämän kuun 10. päivänä tulin kaupunkiin. Jumala antakoon minulle voimaa olla
hyödyksi niin paljon kuin mahdollista ja siten lisätä omaa tyytyväisyyttäni.
Järki saakoon aina voiton kaikista intohimoista.
Dregsby, keskiviikko 29. päivä
toukokuuta. Tulin taas maalle ja olen täällä viikon verran. Aika pyrkii
kulumaan joutilaisuudessa (far niente) [ far niente, joutilaisuus ] -
mutta mitä se haittaa, jos se vain tuo mukanaan iloa ja tyytyväisyyttä. Kunpa
vain olisi kauniimpi ilma.
Dregsby, maanantai, 1. päivä
heinäkuuta. Kesäkuun 19. päivästä lähtien olen ollut täällä ja aika hauskoja
päiviä elänyt, mutta nyt ne ovat lopussa. Juhannuksena olimme Haikossa [
Haikko, vanha herraskartano Porvoon pitäjässä ]. - Naisten seurassa
on aika kulunut varsin miellyttävästi. Olen tottunut joutilaisuuteen. Kauniit
unikuvat astuvat työn sijaan. Opinnot eivät enää viehätä. Majurinrouva ja
Charlotte ovat matkustaneet Hedvigsbergiin. Ikävä täyttää osittain heidän
paikkansa. Tänään oli ankara ukonilma. - Vaikka olen yksin ja ilman
seuraa, en pysty tekemään työtä. Mistä se johtuu? Merkillinen arvoitus.
Vaikeata on joka päivä kirjoittaa muistiin joitakin sanoja, mutta paljon on
niistä hyötyä - sanoo Engel ? - On kummallista, kuinka vähän
ihminen itselleen mahtaa. Vain Jumalan avulla ja sitkeällä ponnistelulla voimme
saavuttaa tarkoituksemme.
2. päivä heinäkuuta.
Kaunis ilma. - He palasivat kotiin, mutta valitettavasti sairaina. Paljon
vieraita. Bergenstråle, Gripenberg jne. - Kapteeni Rotkirch. -
Onnellinen ja iloinen ja kumminkin surullinen. Kello on yksitoista. Nuku
rauhassa.
4. päivä heinäkuuta.
Lassenius ja Holm olivat täällä.
6. päivä heinäkuuta. Muut
matkustivat Nummiselle (nach Nummis). Sytytimme suon ja olimme majurin ja
asessori Guericken kanssa ongella.
7. päivänä heinäkuuta oli
Agrikola poikansa ja majuri Knorringin kanssa täällä. Aika miellyttävää ja
iloista. Iltapäivällä ongella asessorin kanssa. Maanantaiaamuna menimme
Haikkoon ja palasimme tiistaina. - Älä ole ylimielinen äläkä ylpeä.
Vakavuudella, asiallisuudella ja vaatimattomuudella voit helpommin ikävyyksiä
välttää ja tulla suosituksi.
Dregsby, 15. päivä
heinäkuuta. Olen ollut Hedvigsbergissä, olen monta miellyttävää hetkeä
siellä viettänyt. Kuitenkin ollut myös monta pikku pilveä. -Ne sutor
ultra crepidam. [ Suutari pysyköön lestissään. ] Meidät saareen
soutaneen palvelustytön valepuku. Talonpoikaishäät. Eräiden naisten hienosti
tähdätty loukkaus koski minuun syvästi, pian he kuitenkin olivat yhtä hyviä ja
parempiakin kuin ennen. - Jokainen mielipahan syy on sinussa itsessäsi.
Kaikki ovat ystävällisiä sinulle, jos vain sinä olet hyvä. Siksi olkoon
moraalinen parannus päämääräsi.
Elä enemmän nykyisyyttä varten.
Ajattele vähemmän tulevaisuutta. Pieni vaikutuspiiri voi tarjota enemmän
tyydytystä kuin suurempi. Älä siis ajattele liian paljon ulkonaista onnea.
Pappina voit tehdä kylliksi lyötyä. Älä salli johdattaa itseäsi aikomuksestasi
pois. Mitä hyötyä on rikkauksista ja arvoasemista. Joka säädyssä voit tuntea
itsesi kunnioitetuksi ja rakastetuksi - ja varsinkin pappina. Miksi antaa
ulkonaisten etujen ja houkutusten johdattaa itsensä päämäärästään pois.
15. päivä elokuuta.
Kuinka heikko onkaan ihminen. Pienintäkään intohimoa hän ei voi hallita.
Valtava intohimo tulee ja poissa ovat kaikki aikomukset ja suunnitelmat. Oi
Jumala, vain sinä voit antaa minulle voimia itseni hallitsemiseen.
Vaikeampi on itseään hallita
kuin valtakuntaa.
27. päivänä elokuuta
tulin taas Porvooseen (lukioon).
Porvoo, 3. päivä syyskuuta.
- Vastustamattomasti suuntautuvat ajatukseni C:hen. Suloista on
yksinäisinä hetkinä muistella häntä. Olkoon tämä ajatus vain hyveen ja
ahkeruuden kannustimena.
Syyskuu. Tunnit kiitävät,
ero lähestyy. Näkemiin sitten, sinä viehättävä seutu, joka minulle niin monia
kauniita, jopa autuaita hetkiä lahjoitit. - Kiiruhda täältä -
muutoin voisit itsesi unohtaa. Vihkiydy vast'edes opinnoille, itsellesi ja
omaisillesi. Kaunishan on kukkanen, mutta varsi okaita täynnä. -
Kaukaisten pilvien takaa nousee tulevaisuus tutkimattomana - iloako vai
murhetta tuoden, se on meiltä salattu; - mutta ilo ja huoli vuorottelevat
- sellainen on ihmisen kohtalo - senvuoksi ole suuri ja luja
kärsimyksessä, kohtuullinen ja lempeä onnessa.
Porvoo, 15. päivä
marraskuuta. Tulen tanssiaisista. Hyvä tyttö näyttää L. olevan; köyhä,
lämmin, tunteellinen - ei juuri kaunis, mutta sydän sitä kauniimpi.
Kumminkin, se oli vain mielen kuohahdus, ohitse kiitävä valonsäde. Mutta tuo
Amoriksi puettu olento enkelinhymyineen pakottaa sydämesi tekemään hänelle
tilaa. Lähdet pian pois. Olisit tyytyväinen jos sen pian tekisit. Niin puhuu
järki. Lämmin sydän käskee tänne jäämään, lupaa sinulle iloja ja nautintoa.
Ihmeellistä punnitsemista ajatuksissa - kumminkin matkustan kotiin.
Samoin, 10. päivä joulukuuta.
Täällä olen viimeisiä iltoja, ehkä viimeinen, jonka muiston muutamin sanoin
säilytät. - Kuinka erilaisia vaikutuksia samanlaiset syyt voivatkaan
aiheuttaa. Tänään olimme tentissä Borgströmin luona (abiturienttitutkinto) [
Abiturientti(ero)tutkinnon E. suoritti Porvoon lukiossa 13.12.1816. ]. Olin
ollut saamaton ja huonolla tuulella, niin etten ollut voinut lukea hänen
papereitaan. Istun siinä tyhmänä kuin pölkky - muut ovat korkeasti
oppineita. - Se loukkaa kovin ärsytettyä itserakkautta. Eroan toisista;
lähden omaa tietäni, kohotan katseeni Jumalan puoleen, ja poissa on apea
mieleni; niin seison iloisena ja tyytyväisenä, iloisempana kuin jos kaikki
olisi käynyt toiveitten mukaisesti. Että vastoinkäymiset ja onni ovat ihmisiä
varten, on epäilemätöntä - ja tämä kokemus tekee minulle tämän päivän
unohtumattomaksi. Kärsimykset, etenkin syyttömät kärsimykset ovat taivaan lahja
- aivan yhtä hyvin kuin ilot. Molemmista pitää meidän olla yhtä
kiitolliset. - Ilta kului iloisesti - seuraus tuosta pienestä
vastoinkäymisestä. Pelasimme korttia. Saatoin neiti Kn-rin kotiin.
Sydämeni on C.B:n luona, järkeni oikealla paikallaan. - Ensi
mielenliikutuksessa halusin muuttaa tulevaa uraani - mutta miksi? Katsoin
kunniaksi itselleni, etten ole teologiaan perehtynyt. Mutta kuinka voit luulla,
että tieto milloinkaan on kellekään häpeäksi.
1817
Torstaina 7. päivänä
helmikuuta 1817 lähdin (Lasseniuksen kanssa) kotoa enemmän tyytyväisenä
kuin suruisena erosta. Äiti saattoi meitä Koitsanlahteen [ Koitsanlahti,
entinen lahjoitusmaahovi Parikkalassa. - Sederholm, Koitsanlahden hovin
vuokraaja. ] Sederholmille asti. Siellä söimme päivällisen, joimme kahvia,
hyvästelimme ja - ulos avaraan maailmaan - Luoja ties kuinka
pitkäksi aikaa. Ystävällinen vastaanotto Suutarilla Änkilässä [ Änkilä, kylä
Parikkalassa. ], hauska ilta ja miellyttävä yö. Seuraava päivä oli synkkä
ja pyryinen. Väsyneinä, viluisina ja läpimärkinä pääsimme omilla hevosilla vain
Immolan [ Immola (Immala), kylä Ruokolahdella. ] tuolle puolelle
erääseen suureen tupaan, jossa väki jo nukkui. Joutsenossa söimme päivällisen
koulumestarin luona, jolla oli nuori iloinen vaimo ja soma pieni tytär.
Ajomiehemme Eliaan (Kleofaan) hitauden tähden emme ennättäneet sinä päivänä
Lappeenrantaankaan asti. Sunnuntaiaamuna olimme Lerkkaalla Lappeenrannassa
(siellä olin 8-vuotisena poikana asunut), josta hyvän vastaanoton ja
muutaman tunnin levon jälkeen jatkoimme matkaa. Tie muuttui paremmaksi ja ajokuntoisemmaksi;
sää oli keväisen miellyttävä. Kävelin muutaman virstan ajopelien edellä. Söimme
Toikkalassa [ Toikkala, paikkakunta Luumäellä, Kivijärven rannalla. ] ja
yövyimme Luumäellä. Sievä sangen avulias tyttö, joka miellytti etenkin Lasseniusta
[ joka myöhemmin oli täällä kappalaisena (A.J.E:n 1840-luvulla tekemä
lisäys) ], piti huolta kestityksestämme. Sitten ajoimme Taavetin, Kaipiaisten
ja Utin kautta Kouvolaan ja Elimäelle, josta omat hevosemme palaavat kotiin.
Tähtikirkas taivas johdattaa ajatukseni Chen. - Elimäen ja Porvoon väli
kesti klo 1:stä 7:ään. Iloiset ja surulliset ajatukset risteilevät mielessäni.
Iloinen olen voidessani jättää tämän seudun, kumminkin enemmän surullinen kuin
iloinen, sillä tyhjiin rauenneet ovat toiveesi. Illalla lähdemme Porvoosta,
yövymme Skavarbölessä [ Skavarböle, paikkakunta Tuusulassa. ], vaellamme
seuraavan päivän ja vielä koko yön enimmäkseen läpi tiheitten metsiköiden ja
saavumme Turkuun lauantaina keskipäivällä ja menemme Lindströmille [ Sittemmin
lehtori Porvoossa (A.J.E:n 1840-luvulla tekemä lisäys) ].
Turku, sunnuntai 2. päivä
maaliskuuta. [ E. tuli ylioppilaaksi Turussa 22.2:1817 ja liittyi
viipurilaiseen osakuntaan. ] Ajattele omaa kehitystäsi ja rauhaasi,
ennenkuin ajattelet muita. Kukaan ei voi sellaista antaa, mitä hänellä ei
itsellään ole. Älä pyri loistamaan, vaan hyödyttämään maailman näyttämöllä. (Kempe)
Crede mihi vene vixit, bene qui latuit.
[ Usko minua, hyvin on elänyt se, joka hyvin on pysynyt piilossa. ]
Turku, 7. päivä maaliskuuta.
Tuntijako. Maanantaina 5 - 10 kotona, 10 - 1 yliopistossa, 3 -
4 Björkstenillä [ nykyinen senaattori, joka silloin luki saksaa (A.J.E:n -1840-luvulla
tekemä lisäys ], 4 - 5 kävelyllä, klo 6 Linsenille. Tiistaina 5 -
6 apteekissa (Julinin, jossa useat proviisorit lukevat saksaa), klo 9 Linsenille,
10 - 1 yliopistossa, klo 3 Björkstenille, 5 - 6 Teleniuksella, 6 -
7 Linsenillä (latinaa, yksityisesti).
8. päivä maaliskuuta.
Tänään voit olla tyytyväinen saavutukseesi: sait uutta työtä. Vapaaherra Ramsay
lukee saksaa. Kuinkahan kauan hän jaksaa. Saat paljon tekemistä. Kiitän sinua
Jumala, kun olet saattanut minut siihen asemaan, että voin vanhempieni huolia
osittain vähentää. Olen Björkstenille kiitollisuuden velassa. Älä unohda sitä.
Olin kävelemässä hänen ja Ramsayn kanssa.
20. päivä maaliskuuta. En
tiedä mikä minua vaivaa. Sisällisesti olen kuin kuiva autiomaa. Tunnen
sydämessäni tyhjyyttä, jota ei millään voi poistaa. Paljon tehtävää eikä
kumminkaan mitään rauhaa. Usein lennähtää pikainen ajatus Porvooseen, usein
sinne ja tänne. Haaveet ja mielikuvat hallitsevat usein ajatusta ja nopeasti
tapahtuu siirtyminen asiasta toiseen. Mielenlaatuni on vielä liian nuorekas,
liian haaveellinen; siitä johtuu niin helposti pettymyksiä, niin helposti
masennusta, mutta niin helposti myös uudelleen virkistymistä (cito deprimitur, aeque
cito nere erigitur). [ Masentua nopeasti, mutta virkistyä yhtä nopeasti. ]
Turku, 29. päivä maaliskuuta.
Menneisyyden muistot askarruttavat iloisesti mieltä, ja olen onnellinen
muistellessani kulunutta aikaa. Musiikin halua; kirjoitan Jeanille. Pitäisi
kirjoittaa Isoonkyröön. Koeta muita, varsinkin sukulaisia auttaa, jos voit; jos
et voi niin pyri heitä ilahduttamaan.
Turku, 1. päivä huhtikuuta.
Tyyntä ja rauhaa. Ei ääntä, ei sanaa. Vain ajatukset, jotka aina liikehtivät,
kohdistuvat milloin kaukaisempiin, milloin läheisempiin asioihin, milloin taas
vetäytyvät takaisin sisäänpäin. Vielä silmäys sinuun, jossa ajatukseni niin
mielellään viipyvät. - Itserakkautesi on aivan liian herkkä.
6. päivä huhtikuuta. Ilon
hetkiä voi ihminen yksinään kantaa; jos murhe häntä painaa, täytyy hänen
jollekulle uskoutua, jos ei kellekään muulle niin paperille. - Eilen
illalla joukko ylioppilaita, ollessaan kävelyllä, sai aikaan melua. He, 60
luvultaan, joutuivat aseettomina vartion (20 miestä) piirittämiksi, ja heidän
piti ilmoittaa nimensä vartiotuvassa. - Gadolin saarnasi tänään. Hänen
tähtensä pukee häntä.
11. päivä huhtikuuta. -
Rakastan jotakin, en tiedä mitä. Sydämessäni on vastustamaton halu
kiintyä johonkuhun - keneen, se on minulle itsellenikin arvoitus. Mistä
löydän ystävän, jota voisin rakastaa ja kunnioittaa. Kuinka monista huolista
silloin vapautuisi. Mielellään harhailevat ajatukseni niille viehättäville
seuduille, missä olen niin kauniita päiviä viettänyt - niiden hyvien
ihmisten luo, joille olen niin paljosta kiitollinen, sinun luoksesi - -mutta
puolisoa valitessa älä katsele hienostoon päin. Ne ovat heikkoja, veltostuneita,
hemmoteltuja olentoja. Reipas, terve, ennemmin köyhä kuin rikas tyttö tulkoon
sinun osaksesi. Pysy siinä kutsumuksessa, minkä olet valinnut. Se voi sinua ja
muita kehittää. Ole mahdollisimman vähään tyytyväinen. Luulet tuntevasi itsesi,
mutta niin ei lainkaan ole. Olet usein itsellesi käsittämätön. Sinulla saattaa
olla ystäviä, mutta kelpaat tuskin heille.
18. päivä huhtikuuta.
Aurinko antaa elvyttävien säteittensä loistaa luomakunnan ylitse. Kaikki näyttää
iloitsevan, sinä vain et, ja siihen on syynä sinun rauhaton, hemmoteltu
luonteesi. Miksi annat kaiken vaikuttaa mielialaasi niinkuin "arka
tyttö" [ Nämä kaksi sanaa on kirjoitettu kreikan kielellä ja
kreikkalaisilla kirjaimilla. ]. Mutta niin on: milloin iloinen milloin
surullinen; ei se miksikään muutu.
Suurten palvelukset ovat vaarallisia
eivätkä vastaa sitä pakkoa ja sitä nöyryytystä, mitä ne maksavat.
Onnellinen se ihminen, joka täyttää
velvollisuutensa antamatta tyytyväisyyteensä muiden arvostelun vaikuttaa.
Ne ajat, jolloin kansakunta
juuri vasta alkaa nousta raakalaisuuden yöstä valistuksen aamuruskoon, ovat
sellaisia, jolloin musiikkia ja runoutta pitäisi pitää arvossa, sanoo Kempe. -
Merkillinen ajatus.
21. päivä huhtikuuta. -
Kaunis miellyttävä kevätsää. Kauniistii kaartuu kuun sirppi heittäen himmeitä
säteitään viileään yöhön. Ei kovinkaan kaukana siitä tuikkii aamutähti niinkuin
rakastavan tytön silmä, iloiten siitä, ettei kuun voimakkaampi valo sitä
häikäise. Kuinka onnellinen voisikaan ihminen olla. Ihana luonto on hänelle
avoinna. Ilo ympäröi häntä. - Olin Björkstenin kassa kävelemässä ja söin
hänen kanssaan illallista.
23. päivänä huhtikuuta
aloin antaa tunteja Masalinille. Hyvää yötä vanhempani, joiden siunaava sana
vielä minut saavuttaa, hyvää yötä te, joita minun niin paljosta pitää kiittää;
hyvää yötä te ystävät ja sisarukset, ja viimeksi sinä - hyvää yötä.
24. päivä. Paganus ja Godenhjelm
olivat täällä.
26. päivänä sunnuntaina
olin kirkossa - eräs ylioppilas saarnasi aika hyvin. Kirjoittauduin
kevätkemujen osanottajaksi. Se oli tosin tarpeetonta, mutta ei haittaa.
Mieluummin voit vast'edes välttää sellaisia tilaisuuksia. Ja jos nuorukaisena
on säästäväinen niissä asioissa, tulee ikämiehenä kitsaaksi.
Torstaina 1. päivänä
toukokuuta oli kevätjuhlamme, joka sujui hyvin reippaasti ja hilpeästi.
4. päivänä toukokuuta
kävin Masalinin kanssa linnassa. Z:lla on avoin ja hyväntahtoinen luonne. Ota
hänet esikuvaksesi. Myöskään N-m:ää älä unohda. Hänen esiintymisensä ja
ystävällinen miellyttävä olemuksensa ei ole vailla viehätystä.
6. päivä toukokuuta.
Kuohuu ja kiehuu ja myrskyää, ja kuinka vähäinen olikaan syy siihen.
14. päivänä toukokuuta
olin Sundvallin kanssa kävelemässä Nummelle, Halkisiin ja Rakuunatorpalle.
16. päivänä toukokuuta
oli mieliala parempi. Siihen lienevät osaltaan vaikuttaneet Porvoosta saamani
kirjeet.
17. päivä. Tänään
kirjoitin Jeanille. Ole hyveellinen, älä liikoja välitä maailmasta. Niinkuin
aurinko ystävällisesti iltaisin suuntaa viimeiset säteensä maata kohti, niin
myös ilon aurinko lähettää säteitään sinun elämäsi iltaan ja niin tulee sinun
vanhuutesi olemaan iloista rikas.
(jatkuu)
Alaviitteet ovat kaikki
toimituksen lisäämiä, paitsi niitä muutamia, jotka A.J.E. itse on kirjoittanut.
|