Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1966 Syyskuu N:o 1 - 2 (44-45)

Parikkalan kolmikko opin tiellä Vanhan Suomen saksalaisissa kouluissa

Kysymyksiä ja vastauksia

- Parikkalan kolmikko: Mikä se on?

- Parikkalan kolmikko tai lyhyesti vain kolmikko on tässä kertomuksessa kolmen parikkalalaisen koulupojan yhteisnimitys. He olivat Johan Jakob Europaeus, syntynyt 1795 hänen veljensä, meidän sukuyhdistyksemme "isoisä" Andreas Josef Europaeus [ Kastetodistuksessa sanotaan Andreas Josephus. Tässä kertomuksessa käytetään koulumatrikkelien mukaisesti Andreas Josef tahi vain Andreas. ], syntynyt 1797, ja heidän serkkunsa Johan Emanuel Lassenius, syntynyt 1796. Europaeus-veljesten vanhemmat olivat Parikkalan kappalainen Isak Emanuel E. ja hänen vaimonsa Maria Kristina Steen. Lasseniuksen vanhemmat olivat Parikkalan nimismiesvainaja Anders Emanuel Lassenius ja hänen 2. vaimonsa Fredrika Amalia Europaeus.

- Vanha Suomi: Mikä se on?

- Ruotsi oli pakotettu luovuttamaan Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 erinäisiä Suomen alueita (osia Karjalasta, Savosta ja Uudestamaasta). Nämä alueet yhdessä muodostivat keisarikuntaan kuuluvan Viipurin kuvernementin. Siihen kuuluivat kaupungit Viipuri, Hamina, Savonlinna, Lappeenranta, Yläsalmi ja Sortavala. Kun sitten Ruotsi joutui Haminan rauhassa 1809 luovuttamaan koko jälellä olevan Suomen, alettiin Viipurin kuvernementtia - venäläisen näkökannan mukaisesti - kutsua "Vanhaksi Suomeksi'', erotukseksi viimeksi saadusta "Uudesta Suomesta". Kun Viipurin kuvernementti vuoden 112 alusta yhdistettiin Suomen Suuriruhtinaskuntaan eikä enää ollut venäläinen hallintoalue, tuli nimitys Vanha Suomi entisessä merkityksessä tarpeettomaksi, mutta sitä käytettiin vielä, suomalaistenkin keskuudessa, muutaman vuosikymmenen ajan.

- Onko jotakin yleistä sanottavaa Vanhan Suomen kouluoloista ennenkuin lähdetään seuraamaan Parikkalan kolmikon koulunkäyntiä?

- Kyllä on, paljonkin. Mutta ensin muutama sana 17. sataluvun kouluista ja senjälkeen selostus koulu-uudistuksesta 100-luvun alussa.

Lukioastetta vastaavaa oppilaitosta ei Viipurin kuvernementissa ollut senjälkeen kun Viipurin 1600-luvulla perustettu lukio lopetettiin venäläisten vallattua kaupungin 1710, ja muutenkin koulujen suhteen oli paljon muistuttamista. Erikoislaatuinen oli keisari Paavalin käskykirje vuodelta 1797. Siinä kiellettiin Venäjän alamaisia harjoittamasta tieteellisiä opintoja ulkomailla. Sikäli kuin nuoria miehiä oli parhaillaan ulkomailla opiskelemassa, käskettiin omaisia kehottamaan heitä määräpäivään mennessä palaamaan kotiin uhalla että heidän omaisuutensa muuten otetaan valtiolle. [ Käskykirjeen perusteella piti Anders Johan Melartopaeuksen erota Porvoon lukiosta 1798. Kumminkin hän tuli ylioppilaaksi Turussa 1802, mutta silloin olivat jo vapaammat tuulet alkaneet puhaltaa. - Anders Johan M. oli Parikkalan kolmikon jäsenten serkku. Hänen vanhempansa olivat Parikkalan kirkkoherra Karl Johan Melartopaeus, kuollut 1793, ja hänen 2. puolisonsa Kristina Maria Europaeus, kuollut 1800. ] (Paavalin käskykirje kumottiin virallisesti vasta 1812.) Tulevaisuus näytti koulualalla kaikkea muuta kuin valoisalta, mutta odottamatta tuli muutos parempaan päin.

Keisari Paavali kuoli ja hänen poikansa Aleksanteri I nousi valtaistuimelle 1801. Hän oli saanut vaikutelmia länsimaisen valistuksen opeista ja saavutuksista. Vuonna 1802 perustettiin valtakunnan hallinnon uudistuksen yhteydessä kansanvalistusministeriö huolehtimaan korkeammasta ja alemmasta opetuksesta. Ripeässä tahdissa mentiin eteenpäin askel askeleelta. V 1803 määrättiin valtakunta jaettavaksi opetuspiireihin, joita piti olla yksi jokaista valtakunnassa olevaa yliopistoa kohti ja lisäksi Pietarin opetuspiiri, jossa ei vielä yliopistoa ollut. Viipurin kuvernementti joutui Viron-, Liivin- ja Kuurinmaan kanssa äskettäin, perustetun Tarton yliopiston opetuspiiriin. V 1804 määrättiin, että Tarton yliopiston piti omassa keskuudessaan muodostaa koulutoimikunta valmistamaan tarvittavia ohjeita piirinsä oppilaitoksia varten. V 1805 perustettiin Viipurin lukio Ja piirikoulu sekä kuvernementin kaikkiin muihin kaupunkeihin piirikoulu. Nämä olivat oppikouluasteen kouluja. (Alemman asteen kouluihin ei ole syytä tässä puuttua.) V 1806 sai Tarton yliopisto valmiiksi sen opetuspiiriä varten tarvittavat erikoissäännökset. Nyt oli olemassa hyvin harkittu ja selvä järjestelmä, jonka ansiosta Viipurin kuvernementin koulut tulivat olemaan yläpuolella muun Suomen kouluja, joille ne kelpasivat esikuvaksi. Erityisesti on huomautettava, että Viipurin kuvernementin koulujen opetuskieli tuli olemaan saksa. Se ei ollut mikään muutos entisestä, sillä jo 17. vuosisadalla oli saksa vähitellen tullut siellä koulujen kieleksi, mikä johtui silloisista olosuhteista: Viipurin kuvernementin hallintokoneistolla oli osittain kosketusta Baltian maiden hallintoon, joka oli saksalaista; saksalaisia kauppiaita, pappeja ja opettajia oli aikojen kuluessa muuttunut Viipuriin ja osaksi muihinkin kuvernementin kaupunkeihin; ja ylemmät yhteiskuntaluokat olivat muutenkin osittain saksalaistuneet.

Kolmikko Lappeenrannan piirikoulussa

Piirikouluihin otettiin oppilaat aiemmista kouluista tahi yksityisopetuksen perusteella. Kappalainen Isak Europaeus saartoi luultavasti helposti pitää huolta poikien alkeisopetuksesta, niin ettei heitä tarvinnut muualle lähettää. Heidän ensimmäiseksi oppikoulukseen tuli Lappeenrannan piirikoulu. Andreas Europaeus mainitsee eräässä muistiinpanossaan asuneensa 8-vuotisena poikana Lappeenrannan Lerkkaalla. Andreas täytti 8 vuotta marraskuussa 1805. Siitä päättäen hän - ja todennäköisesti muutkin kolmikon pojat - tuli Lappeenrannan piirikouluun viimeistään vuonna 1806. Lappeenranta oli silloin vain parinsadan asukkaan pikkukaupunki. Se sijaitsi silloin, niinkuin vielä nytkin, saarekkaan Saimaan äärellä, ihanalla paikalla. Kaupungin edustalla oli venäläisten rakentamia linnakkeita. Koulu oli ns täydellinen piirikoulu, jossa oli 3 luokkaa ja 4 opettajaa. Korkeimman luokan järjestysnumero oli 1, seuraavan 2, jne. Samoin vastaavasti muissakin kuvernementin kouluissa. Koulutalo oli perintöä aikaisemmalta koululta. Opettajien nimet ja heidän opetusaineensa näkyvät seuraavasta luettelosta.

Jakob Aleksander Stråhlman , latina ja historia

Johan Ludvig Zilliacus, matematiikka, fysiikka ja luonnonhistoria

Olivier Holm, saksa, uskonto, maantieto

Aleksei Obrosov, venäjä, ranska, piirustus.

Kolme ensimmäistä olivat nuoria miehiä, neljännen ikä tuntematon.

Oppilaan vanhempien (tai holhoojan) oli valittava joku opettajista, jonka huolenpitoon he poikansa (tai holhokkinsa) uskovat. Opettaja ei saanut kieltäytyä, ellei hänellä jo ennestään ollut suojatteina kolmannes koulun oppilaista (edellyttäen, että koulu oli 3-luokkainen).

Kullakin luokalla oli 32 viikkotuntia. Eräiden aineiden tuntimääriä, lueteltuina alimmasta luokasta yläspäin: venäjä 4, 4, 3; saksa 4, 4, 2; latina - 3, 4; matematiikka 4, 4, 3; kaunokirjoitus 5, 3, - (ainoa aine, jolla oli samalla luokalla 5 t).

Opetusohjeissa sanotaan mm: Piirikoulun opetus on mahdollisimman tarkoin sovellettava poikien luontaisten kykyjen mukaan. Havaittavissa olevat lahjat on parhaalla tavalla saatava hyötyä tuottaviksi ja syvemmällä olevat houkuteltava esille. Ei vaadita oppimäärien laaja-alaista käsittelemistä, mutta mitä esitetään, on saatava oikein ymmärretyksi. Opettajat käyttäkööt usein keskustelumuotoa ja tutkikoot kertaamalla opetuksen tehoa, sekä pitäkööt huolta, että oppilaat ulkoluvun avulla ja huolellisesti suorittamalla kirjalliset tehtävänsä pysyvät opetuksen kulun tasalla.

Opettaja Zilliacus ei ollut yliopistossa opiskellut vaikka opetti tärkeitä aineita. Tuskinpa hän silti oli sen huonompi opettaja päättäen harvinaisen nopeasta edistymisestä Viipurin lukion oppilaana. Hänet otettiin lukion III luokalle ja siirrettiin vuoden kuluttua I:lle ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin hänet erityisen tutkinnon perusteella määrättiin Lappeenrannan piirikoulun opettajaksi. Tämä tapahtui lokakuussa 1806. Lupaavan nuoren miehen elämä päättyi kumminkin jo vajaan 11 vuoden kuluttua, ennehän oli täyttänyt 19 v.

Tekla tyttären muistissa on säilynyt Andreas Josef Europaeuksen kertomus opettaja Holmista ja hänen suhtautumisestaan oppilaihin. Sen mukaan pojat asuivat Holmin luona, ehkä koululla; hänen valvontansa alaisina. Talviaamuina heidän piti kiskaista paita päältään, kääräistä peite ympärilleen, juosta ulos kieritellä itseään hangessa muutaman kerran ympäri ja sitten kiiruhtaa sisälle pukeutumaan. - Kuri oli pojille ankara. Holm löi heitä usein ja muitakin rangaistuskeinoja käytettiin. Niinpä oli hän kerran poikineen kutsuttu kappalaisen pappilaan. Pojat, jotka kai tavallisesti olivat jokseenkin yksinkertaisella ruoalla, iloitsivat suuresti, sillä he odottivat saavansa ohukaisia. Mutta kuinkas kävi. Matkalla Holm keksi ruveta kuulustelemaan heiltä ranskan sanoja. Ne pojat, jotka eivät osanneet, saivat kääntyä takaisin kotiin ja heiltä jäivät ohukaiset syömättä. - Kerran pojat epätoivoissaan päättivät karata Holmin luota. Pienemmät asetettiin hevosen selkään, joka jostakin oli hankittu isommat kulkivat jalan. Pako tietystikään ei onnistunut. Holm lienee kumminkin tästä tapauksesta saanut aihetta vähän lieventää oppilaittensa kohtelua.

Parikkalan kolmikon koulunkäynti Lappeenrannassa jäi kesken. Syynä luultavasti oli Suomen sodan syttyminen 1808. Helmikuussa Venäjän joukot hyökkäsivät ilmaa sodanjulistusta rajan yli. Lappeenranta olin rajakaupunki. Venäläisten joukkojen jatkuva kauttakulku ja raivoavat kulkutaudit häiritsivät kaupungin elämää ja tietysti kaupungin toimintaa.

Lappeenrannan oli vaikea sodan päätyttyäkin koulukaupunkina kilpailla lähellä olevan Viipurin kanssa. Oppilaiden vähetessä piirikoulu muutettiin 1810 supistetuksi piirikouluksi, jollaisessa oli 2 luokkaa ja 2 opettajaa, ja 1813 sekin kuoli oppilaiden. puutteeseen.

Kolmikko Käkisalmen piirikoulussa

Pian kolmikko jatkoi opintojaan Käkisalmen supistetussa piirikoulussa. Matrikkelin mukaan, joka on ilmestynyt painettuna, heidät on merkitty I luokan oppilaiksi 17.5.1809. Asukkaita oli kaupungissa silloin nelisen sataa. Vuoksen vuolaat vedet virtasivat sen kohdalla Laatokkaan (Suvannon laskuväylä ei ollut silloin vielä auennut), ja vanha linna oli jälellä muistona menneistä rauhattomista ajoista. Koulun opettajina olivat kolmikon aikana Jakob Aleksander Stråhlman, Lappeenrannasta tänne muuttanut, ja Karl Wirenius.

Jos oli Lappeenrannan piirikoulussa vähän oppilaita, niin, ei ollut Käkisalmenkaan koulussa liikaa tungosta.

Koulussa oli ennen kolmikon tuloa 7 oppilasta. Toukokuussa tuli kolmikon lisäksi 6 oppilasta ja myöhemmin saman lukuvuoden aikansa 4 oppilasta. Toukokuussa 1810 erosi 1 oppilas sekä heinäkuun 8. päivänä kolmikko ja 2 muuta oppilasta. Jälelle jäi silloin 14 oppilasta.

Kolmikon ilmoitetaan matrikkelissa siirtyvän Viipurin lukioon. Matrikkeliin on, tosin vain alkuvuosina, merkitty muutamin sanoin koulun käsitys oppilaista.

Kolmikon kohdalla merkinnät ovat seuraavat:

Johan Europaeus. Hyvät lahjat yhtyneinä ahkeruuteen ja hyviin tapoihin.

Andreas Europaeus. Innokas (feurig), omaa erinomaisen käsityskyvyn.

Johan Lassenius. Hyväluontoinen, lempeä ja ahkera, mutta hidas oppimaan.

Kolmikon aikuisista Käkisalmen piirikoulun oppilaista ilmoittaa matrikkeli yhdentoista, kolmikko niihin luettuna, siirtyvän Viipurin lukioon, kahden Viipurin piirikouluun, kahden Pietarin lääketieteelliseen akatemiaan ja yhden sotilasuralle. Muiden viiden aikomuksista ei ole tietoja.

Helmikuussa 1808 alkanutta sotaa käytiin vaihtelevalla onnella. Surkea tapaus oli Viaporin luovuttaminen venäläisille. Linnoitus antautui toukokuun alussa kaikkine joukkoineen, laivastoineen ja varastoineen. Silloin oli tilanne maasotanäyttämöllä Suomen armeijalle edullinen. Mutta kun ylipäällikkö oli kykenemätön eikä Ruotsista tullut apua ja venäläiset saivat lisäjoukkoja, kävi asema kestämättömäksi. Lopullinen ratkaisu tapahtui syyskuussa Oravaisten taistelussa. Suomen armeijan jäännökset joutuivat vetäytymään isänmaan kamaralta. Sota jatkui Ruotsin puolella, mutta Suomen osalta se oli käytännöllisesti katsoen päättynyt. - Rauha solmittiin Haminassa syyskuussa 1809.

Oli syntynyt uusi tilanne. Suomen säätyjen edustajat kokoontuivat keisari Aleksanterin käskystä valtiopäiville Porvooseen maaliskuussa 1809. Itse hän saapui sekä avajaisiin että päättäjäisiin. Hän vahvisti maan uskonnon ja perustuslait. Hän sanoi säätykokouksen olevan Suomen kansan valtiollisen elämäsi alkuna ja totesi Suomen kansan korotetuksi kansakuntien arvoon. Säädyt tervehtivät keisaria Suomen suuriruhtinasta ja tekivät hänelle uskollisuuden valan. Hallitsijan ja kansanedustajien välille oli syntynyt luottamussuhde.

Nämä tärkeät tapahtumat, Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät, ovat sen ajan valtiollisia taustakuvioita, jolloin Parikkalan kolmikko suoritti koulunkäyntinsä Lappeenrannassa ja Käkisalmessa. Ne muuttivat täydellisesti Ruotsin yhteydessä siihen asti olleen Suomen osan - Uuden Suomen - valtiollisen aseman. Mutta myös Viipurin kuvernementin - Vanhan Suomen - tulevaisuudelle niillä tuli olemaan erittäin tärkeä merkitys.

Kolmikko Viipurin lukiossa

Kuukauden verran sai Parikkalan kolmikko viettää kotiseudullaan, kunnes tuli lähtö Viipuriin. Luultavasti Isak kappalainen itse lähti heitä viemään. Kun Karjalan maantietä ajaen tultiin Papulaan, näkyi jo linnan ja muurin ympäröimä kaupunki. Maantie jatkui pitkin Salakkalahden rantaa ja edelleen Karjaportille, jonka kautta tultiin kaupunkiin. Varmaan oltiin ensin tervehdyskäynnillä kaupungin pormestarin Jakob Johan Europaeuksen luona, joka oli Isak kappalaisen serkku.

Lukio sijaitsi kahdessa kivitalossa, jotka olivat yksi kummallakin puolella Karjaportinkatua, aivan lähellä Pyöreätä tornia. Myös opettajien asunnot olivat näissä taloissa. Sinne suuntautuivat kolmikon askeleen 11.8.1810, ja heidät merkittiin III (siis alimman) luokan oppilaiksi.

Lukion 6 ensimmäisenä vuotena hyväksyttiin uusia oppilaita seuraavasti:

1005 - 22

1807 - 14

1809 - 11

1806 - 10

1808 - 6

1810 - 16


1. vuoden määrää 22 ei lukion yli 30-vuotisena toimikautena kertaakaan saavutettu. - 16 uudesta oppilaasta v 1810 oli Vanhan Suomen eri piirikouluista tulleita seuraavat määrät:

Käkisalmi

5

Lappeenranta

2

Viipuri

4

Sortavala

2

Hamina

3

Savonlinna

-

Paljon oli Parikkalan pojilla katselemista, kun he ensi päivinä kuljeskelivat pitkin kaupungin katuja. Ennen kaikkea herätti huomiota TYrgils Knuutinpojan uljas linna kapean salmen saaressa ja kaupungin ympärysmuuri monine portteineen, joitten ääressä vartiomies seisoi. Kaduilla sai kuulla neljää eri kieltä. V 1812 lasketaan kaupungissa olleen 362 saksalaista, 412 ruotsalaista, 1273 suomalaista ja 846 venäläistä sekä lisäksi sotaväkeä ja irtolaisia.

Lukio oli 3-luokkainen. Siinä oli 5 yliopettajan virkaa, joiden haltijoina 1805-1014 oli vain Saksan ja Itämerenmaakuntain saksalaisia. Oli kumminkin yksi poikkeus, yliopettajana oli 1805-1810 suomalainen Erik Gabriel Melartin. Hänet nimitettiin kumminkin 1810 koko Vanhan Suomen koululaitoksen johtajaksi, johon virkaan kuului myös lukion johtajan toimi. Parikkalan kolmikon lukioaikana 1810 - 1814 virassa olleet yliopettajat ja heidän opetusaineensa näkyvät seuraavasta luettelosta:

Gustav Carl Girgensohn , 1814-12, uskonto, filosofia, antropologia, raamatunselitys

Johann Gottlieb Loebnitz , edellisen seuraaja, 1813-40

Friedrich Werther, 1810-14, latinan kieli ja kirjallisuus

Ludvig Purgold , 1805-16, saksalainen ja kreikkalainen filologia, puhetaito, runous

Magnus Georg Pauker, 1810-11, matematiikka, fysiikka, luonnonhistoria

Ferdinand August Muhlert, edellisen seuraaja, 1811-14

Georg Ernst Plate, 1810-15, historia, maantieto, tilastotiede

Venäjänkielen ja piirustuksen opettajana oli 1809-25 Gustav Gottfried Ferdinand Iversen, luultavasti Venäjällä opiskellut.

Ranskan kielellä ei ollut kolmikon aikana vakinaista edustajaa.

Kunkin lukion oppilaan piti olla jonkin yliopettajan erityisessä huolenpidossa (vrt siv. 3).

Lukion kullakin luokalla luettiin vakinaisia aineita 36 t. viikossa. Eräiden aineiden tuntimääriä, lueteltuina alimmasta luokasta ylöspäin: uskonto 2, 2, 1½ (viimeinen luku on keskiarvo syys- ja kevätlukukauden tuntimääristä), latina 6, 6, 8½; kreikka 4, 3½, 5½), saksa 3, 3, 3½, venäjä 3, 3, 3, ranska 3, 3, 3, matematiikka ja luonnontieteet 7, 6, 4½, historia 2, 2, 1. -Vakinaisten aineiden lisäksi oli papiksi aikovilla muutama tunti hepreaa ja Uuden Testamentin selitystä. - Yliopettajille kuuluivat kaikki muut aineet paitsi venäjä, ranska ja piirustus.

Koulutoimenjohtaja Melartin toteaa 1812 tuntemuksensa perusteella, että lukiolla oli ollut käytettävissään, harvoilla poikkeuksilla, erittäin taitavia, uutteria ja tietorikkaita opettajia, joista enemmistö oli valmistunut Saksan parhaimmissa korkeakouluissa ja joilla oli koeteltu pedagoginen kyky ja taito.

Tätä edullista arvostelua tukevat tiedot yliopettajien julkaisutoiminnasta koulun piirissä. Yliopettajat julkaisivat, kukin vuorollaan vuositutkintoon vuosikertomuksen, jossa selostettiin muutokset opettajakunnassa, opetuksen kulku, oppilaiden lukumäärä ja edistyminen. Lisäksi sisältyi ohjelmaan jonkun yliopettajan laatima laajempi tieteellinen tutkimus. Kauan kesti, ennenkuin tällaisia vuosikertomuksia alettiin julaista maan muissa lukioissa. Yhteen näistä kertomuksista, jonka yliopettaja Purgold julkaisi, sisältyy tutkimus nimeltä "Ohjaus runouteen ja kaunopuheisuuteen kouluissa ynnä Viipurin lukiolaisten koetehtäviä". Siitä ilmenee, että oppilaita harjoitettiin saksantamaan sekä antiikkisia että silloin uudenaikaisia runoilijoita. Käännöksiä tarkasteltiin ja korjailtiin luokalla, ja näytteitä parhaista julkaistiin vuosikertomuksissa tekijän nimellä varustettuina. Myös jokunen oppilaan kirjoittama alkuperäisruno julkaistiin opettajan parantamana vuosikertomuksessa.

Merkittävämpää on, että nämä vierasmaalaiset opettajat, Purgold etupäässä, koettivat suunnata oppilaiden huomion kotimaiseen, tässä tarkoitettuna koko Suomea ja Suomen kansaa. Oppilaat saivat saksankielisissä kirjoituksissaan käsitellä aiheita sellaisia kuin "Suomen yleiskuvauksen yritys", "Mämmälän koski Kymijoessa", "Suomalaisten joulunvietto", "Lyhyt historiallinen esitys Viipurin valloituksesta 1710". Tällaisetkin oppilaiden kirjoitukset julkaistiin vuosikertomuksissa.

Purgold teki myös alotteen suomalais-saksalais-venäläisen sanakirjan aikaansaamiseksi oppilaiden toimesta. Tähän tehtävään hän oli valinnut neljä näissä kielissä etevintä oppilasta, jotka hänen johdollaan ja Jusleniuksen suuren suomalaisen sanakirjan avulla ryhtyivät tuohon suureen työhön. Yksi näytesivu julkaistiin eräässä vuosikertomuksessa ilmoittamalla, että puolet työstä oli valmiina ja että toivottiin sen pian valmistuvan.

Opettajat itsekin harrastivat suomalaisisänmaallisten aiheiden tieteellistä käsittelyä vuosikertomuksissa. Melartin teki alun kirjoittamalla 1808 esityksen Suomen kasvikunnasta. Yliopettaja Platen tutkimuksen nimi on "Suomen sivistyshistorian pääpiirteet" (1810), mutta se ulottuu vain uskonpuhdistukseen saakka. Viimeisessä vuosikertomuksessa on Purgoldin kirjoitus "Saksankielen merkitys perusteelliselle sivistykselle etenkin Suomessa".

Oppilaiden lahjakkuudesta, käytöksestä, luokalta siirtymisistä ym on lukion matrikkelissa varsin seikkaperäisiä tietoja. Kolmikosta on seuraavat merkinnät:

Europaeus, Johan Jakob. Kesätutkinnossa 1811 II:lle. Kesätutkinnossa 1812 I:lle. Seuraavana lukuvuonna sairaloisuuden vuoksi edistymisessään suuresti hidastunut. Jätti lukion lopulla vuotta 1813 opiskellakseen, vaikka ei täysin valmistuneena, Turussa lääketiedettä.

Käytös mallikelpoinen - kotityöskentely uutteraa. Edistyminen ei vielä riittävä I luokan osalta, mihin hänen kivulloisuutensa viimeisenä vuonna etupäässä oli syynä.

Europaeus, Andreas Josef. Kesätutkinnossa 1812 II:lle luokan priimuksena. Kesätutkinnossa 1813 I le. Kesätutkinnossa 1814 kiitoksella mainittu jatkuvasta ahkeruudesta ja hyvästä edistymisestä useimmissa oppiaineissa. Erosi lopulla vuotta 1814 jatkaakseen opintoja Porvoon lukiossa. Käytös mallikelpoinen. Työskentely uutteraa. Edistyminen varsinkin viime aikoina hyvin hyvä.

Lassenius, Johan Emanuel. Kesätutkinnossa 1812 II:lle. Kesätutkinnossa 1814 erosi jatkaakseen opintoja Porvoon lukiossa. Käytös hyvä. Kotityössä ei kylliksi pontta. Edistyminen puutteellisten esitietojen ja rajoitetun lahjakkuuden vuoksi sangen hidasta ja epätäydellistä.

Oppilaille jaettiin runsaasti kirjapalkintoja ahkeruudesta ja edistymisestä. Niiden tarkoitus oli lisätä työn halua ja synnyttää keskinäistä kilpailua. Kolmikon osalta palkintokirjat luetellaan seuraavassa.

J.J.E. 1811 Lorenz, Grundrisse der reinen Mathematik, 2 osaa. 1812 Kreikankielinen Uusi Testamentti, Knappen julkaisema, ja Jakob, Grundriss der allgemeinen Logik.

A.J.E. 1812 Snell, Lehrbuch der deutschen Schreibart, ja venäjänkielinen fysiikan oppikirja. 1813 Rambach, Griechische Anthologie.

J.E.L. ei saanut yhtään kirjaa.

Niinkuin Parikkalan kolmikon piirikouluaikaan kuuluivat Suomen sota ja Porvoon valtiopäivät, niin sattui myös heidän lukioaikanansa tärkeä valtiollinen tapaus: Vanhan Suomen palauttaminen muun Suomen yhteyteen. Asian esihistoriasta mainittakoon seuraavaa. Sata vuotta kestäneen venäläisen hallinnon aikana - alkaen v:sta 1710 - olivat mielivalta ja johdonmukaisuuden puute saaneet Viipurin kuvernementissa lamautetuksi yhteiskunnan elinvoiman ja aiheuttaneet seisahdusta ja taantumusta melkein kaikilla elämän aloilla. Koululaitoksen takapajuisuudesta on jo mainittu, mutta vuoden 1805 koulureformi oli jo aiheuttanut jyrkän käännöksen parempaan päin. Kaikkein vaikein epäkohta oli lahjoitusmaatalonpoikien turvaton asema. Pian kävi selville, että epäkohtien korjaaminen Vanhan Suomen venäläisperäisen hallinnon toimesta olisi hyvin vaikeata, jopa mahdotonta. Ainoaksi keinoksi nähtiin Vanhan Suomen yhdistäminen muuhun Suomeen. Tästä annettiin keisarillinen käskykirje vuoden lopulla 1811 ja yhdistäminen pantiin toimeen vuoden 1812 alusta. Lahjoitusmaa-asioiden lopullinen järjestäminen osoittautui vieläkin tavattoman vaikeaksi ja loppuselvitys tapahtui vasta kuluvan vuosisadan puolella. Muut asiat järjestyivät helpommin. Kouluasioissa syntyi kumminkin sekavuutta. Viipurin lukio määrättiin yhdistämismanifestissa Porvoon piispan ylimmän valvonnan alaiseksi, mutta kun asiassa ilmeni eri mielipiteitä, määrättiin armollisella julistuskirjalla 1814, että oppilaitokset uudessa Viipurin läänissä säilytetään entisellään kunnes samana vuonna Turkuun asetettu koulukomissio saisi valmiiksi ehdotuksensa Suomen koululaitoksen järjestämisestä.

Lukion oppilasmäärä oli Andreas Europaeuksen aikana (hän erosi kolmikosta viimeisenä) vain v. 1811 yli 40. 30:n alapuolella se kävi 1811, 1812, 1813 ja 1814. Korkein arvo saavutettiin 14.8.1811, jolloin lukioon otettiin 16 uutta oppilasta. Alimmillaan oli lukumäärä kesätutkinnon jälkeen 1813, jolloin 7 oppilasta erosi oppimäärän suorittaneina tai muusta syystä.

Mielenkiintoista on tutkia, mihin oppilaat lukion jätettyään joutuivat. 90 lukion oppilasta oli lyhyemmän tai pitemmän aikaa Andreas Europaeuksen koulutoverina. Kun hänet itsensä lasketaan mukaan, saadaan 91, eräänlainen kokonaisuus, jonka tarkastelu osoittaa, että useimmat jatkoivat Viipurin lukiosta erottuaan opintoja korkeakouluissa tai Porvoon lukiossa, muitten hakeutuessa välittömästi erilaisiin tehtäviin. Tulos on seuraava

1. Turun yliopistoon

28

6. Porvoon lukioon

6

2. Sotilasalalle

17

7. Siviilivirkoihin

3

3. Pietarin medikokirurgiseen akatemiaan

13

8. Ammatteihin

2

4. Kauppa-alalle

9

9. Moskovaan

1

5. Tarton yliopistoon

7

10. Myöhemmät vaiheet tuntemattomat

5

Summa 91. - Ryhmä 1 valmistui melkein kokonaan papeiksi ja virkamiehiksi. Tähän ryhmään voidaan rinnastaa ryhmä 6, jonka jäsenet kaikki tulivat aikanaan ylioppilaiksi Turussa ja lukivat papiksi. Eräät papit toimivat aluksi koulunopettajina. Muutamat papit toimivat Inkerin luterilaisissa seurakunnissa, jotka eivät juuri muualta voineet saada sielunhoitajia kuin Vanhasta Suomesta. Paitsi Inkerin pappeja toimi vain pari kolme ryhmästä 1 kotimaan ulkopuolella, ryhmästä 6 ei kukaan. Ryhmästä 5 neljä joutui toimimaan Suomessa, kolme hylkäsi isänmaansa. Ryhmät 4, 7 ja 8 omistivat työnsä ja voimansa kotimaalleen, kolmella poikkeuksella. Ryhmä 9 jäi Moskovaan. Ryhmän 3 jäseniä olisi varmaan kipeästi tarvittu kotimaassa, mutta luultavasti vain 1 palasi tietoineen tänne. Ryhmästä 2 tuskin oli kotimaalle mitään hyötyä.

Erikoinen tapaus ryhmässä 1 on kolmikkoomme kuuluva Johan Europaeus. Hän lähti Turkuun 1814 opiskellakseen lääketiedettä, niinkuin lukion matrikkeliin on merkitty. Mutta kuinkas kävi? Lääketieteellisten opintojen tila Turun yliopistossa oli juuri siihen aikaan huolestuttava. Ne etevät lääketieteen opettajat, jotka yliopistolla oli Ruotsin ajan lopulla, olivat suurimmaksi osaksi siirtyneet hallinnollisiin tehtäviin tai tulleet täysinpalvelleiksi. Ryhtyminen lääketieteen opiskelijaksi ei tuntunut houkuttelevalta. Saattoi tapahtua, ettei ainoatakaan ylioppilasta ilmoittautunut lääketieteellisen tiedekunnan luennoille. Lukuvuonna 1812-13 oli lukumäärä korkeintaan 5. Valitettiin myös oppikurssien pituutta. Suuri puute oli myös se, ettei yliopistolla ollut omaa sairaalaa. Lääketieteen kandidaattien piti, saadakseen käytännöllistä opetusta, seurata potilaitten käsittelyä lääninsairaaloissa ja seurata professorien mukana heidän sairaskäynneillään.

Mitä tehdä? Epätietoisena Johan palasi kotiin. Pian asia kumminkin järjestyi. Pietarissa asui kodin entinen palvelijatar, joka oli siellä naimisissa. Hän lupasi ottaa Johanin luoksensa asumaan, varmaankin edullisilla ehdoilla. Pietarihan oli myös lähempänä kuin Turku ja matka sinne mukavampi. Näin Johan joutui Pietarin medikokirurgiseen akatemiaan. (Vrt. Sukusanomat n:ot 4-5/1953, siv. 14.)

Nuorempi veli Andreas Europaeus erosi Viipurin lukiosta, kuten matrikkeliin on merkitty, vuoden 1814 lopulla jatkaakseen opintoja Porvoon lukiossa. Erotessaan hän sai seuraavan todistuksen.

"Viipurin lukion I luokan oppilas Andreas Europaeus, Parikkalan kappalaisen Isak Europaeuksen poika, joka on elokuun 11. päivänä 1810 otettu oppilaaksi lukion III luokkaan ja virallisessa kesätutkinnossa 1812 siirretty II luokkaan sekä vastaavassa tutkinnossa 1813 I luokkaan, on koko kuluneitten neljän ja puolen vuoden aikana mallikelpoisella moitteettomalla käytöksellä ja uutteralla kotityöllä sekä ilahduttavalla edistymisellä useissa aineissa saavuttanut ja säilyttänyt esimiestensä ja opettajiensa pysyvän tyytyväisyyden niinkuin myös hänelle 1812 ja 1813 annetut palkinnot sekä hänelle 1814 julkisesti lausuttu tunnustus osoittavat. Lukion puolesta annetaan hänelle nyt tämä kiittävä todistus kotiolojen vuoksi ennen oppimäärän täydellistä suorittamista sillä toivomuksella, että hänen tulevat esimiehensä hyväntahtoisesti ja häntä tukien ottaisivat hänet vastaan."

Alle on merkitty: "Tri Erich Gabriel Melartin, nykyisin lukion ja Viipurin läänin koulujen v.t. johtaja."

Johan Lassenius oli jo ennen Andreas serkkuaan jättänyt Viipurin lukion jatkaakseen Porvoossa, joten nyt on koko Parikkalan kolmikon opintie Vanhan Suomen saksalaisissa kouluissa loppuun selostettu.

-----

Tähän kirjoitukseen sisältyvät tiedot on valtaosaltaan saatu seuraavista teoksista: Matthias Akiander, Skolverket inom fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift. (1865); Arvid Hultin, Viborgs gynmasium redivivum. (1925, on yhtenä osana Svenska Litteratursällskapetin julkaisusarjan numerossa 180); Käkisalmen koulujen matrikkeli 1800-1892, julkaissut Olavi Wanne (sisältyy Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjaan 29, 1945); Viborgs Gymnasium 1805-1842. Biografisk Matrikel, utg. av Harald Hornborg och Ingegerd Lundén Cronström (1961, Sv. Litt. Sällskapetin sarjassa numerona 388).

T.V.


A.J. Europaeus ja hänen 2. puolisonsa Selma Augusta o.s. Lampa toistensa sukulaisia?

Kamarineuvos Eric Söderström on viime vuonna julkaissut selvityksen Weckman-suvusta. Hänen tutkimuksensa mukaan A.J. Europaeuksen äidinisän äidinisä on kruununvouti Ylä-Satakunnan kihlakunnassa Nils Weckman (n. 1661 - 1704) ja Selma Augusta Europaeuksen (o.s. Lampa) äidinisän isänisä on Pernajan kappalainen, Henrik Weckman (n. 1674 - 1741), Söderström pitää todennäköisenä, vaikka täyttä varmuutta ei ole saatu, että Nils W, ja Henrik W. ovat veljeksiä. Tämän mukaan A.J. Europaeus ja hänen 2. puolisonsa Selma Augusta E. (o.s. Lampa) olisivat pikkuserkkujen lapsenlapsia.


Viipurin lukion oppilaasta saman lukion rehtoriksi

Rotilan salissa Liperissä seisoo vanha kirjakaappia joka on, samaten kuin sen sisältö, kuulunut isoisämme rovasti ja tohtori A.J. Europaeuksen jäämistöön ja pappilasta aikanaan Rotilaan siirretty. Kirjakaapin alaosaan oli sijoitettu koviin kansiin sidottu suurikokoinen (22 x 35) kirja, jonka tyhjille lehdille isoisä on Liperin aikanaan kirjoittanut n, 70 sivua erilaisia muistiinpanoja. Valtaosa niistä on päiväkirjamerkintöjä, vanhemmista papereista koottuja. Kaikkein vanhimmat merkinnät, yhteensä vain sivun verran, ovat isoisän opiskeluajalta Viipurin saksalaisessa lukiossa ja merkintäin loppuessa isoisä on yliopettaja, ja jonkin aikaa rehtorinakin toiminut, samassa saksalaisessa lukiossa. Tätä koviin kansiin sidottua kirjaa säilytetään nyt sukuyhdistyksemme arkistossa sen arvokkaimpana aarteena.

Päiväkirja on kirjoitettu enimmäkseen saksaksi, mutta ruotsiakin on käytetty, varsinkin loppupuolella. Muunkielisiä merkintöjä on sitaatteina siellä täällä.

Päiväkirja on valitettavasti osittain hyvin epätäydellinen. Alkuvuosista on verrattain vähän päivämuistoja, ja paikotellen hypätään yli monen kuukauden ajanjaksoja tärkeinekin tapahtumineen. Suuri etu on taas se, että toisin kuin Parikkalan kolmikkoa koskevassa kirjoituksessamme, isoisän vaiheet tulevat esille hänen itsensä kertomina. Paitsi tapahtumista isoisä puhuu myös avoimesti herkän mielensä ailahduksista, jotka ulottuvat synkkyyden ja sisäisen rauhattomuuden hetkistä ilon ja tyytyväisyyden tunnelmiin. Ympäröivä luonto ja sen ilmiöt ovat erityisesti myös kirjoittajan mielenkiinnon kohteena.

Päiväkirjan sisältöä on jo kerran selostettu yhdistyksen vuosikokouksessa. Nyt on suuri osa päiväkirjasta suomennettu ja tarkoitus on esittää se näin yhdistyksen jäsenille. Alku on nyt tässä kaksoisnumerossa.

Lähtekäämme nyt siis tutustumaan isoisän vaiheisiin hänen itsensä johdolla.


Päiväkirjamuistiinpanoja 1814 - 1815
A.J. Europaeus

Viipuri, 25. päivä huhtikuuta 1814.

Kevät jo saapuu, kevät jo voittaa
lempeä henkäys käy yli maan.
Kolea viima jos puhaltaa koittaa,
kevät sen tuhoaa voimallaan.
keväisen pukunsa luonto saa.

Kultainen aurinko taivasta soutaa,
niityt ja vainiot virkoaa.
Päivien lämpö sulattaa routaa,
keväisen pukunsa luonto saa.

Hurmio, riemu sydämen täyttää,
mieleni uutta intoa saa.
Illan rauha jo alkavan näyttää;
sieluni tuskaa se helpottaa.

Viipuri, 7. päivä syyskuuta. - Kävin Söderbomin kanssa hautausmaalla, luimme hautakirjoitukset; pyhä vakavuus, kolkko kammon tunne valtasi meidät. Ajatuksemme yhtyvät, ajatukset, joita tällainen paikka jokaisen tunteellisen ihmisen sydämessä herättää. Kauemminkin olisimme viipyneet tuolla surullisen ihanalla paikalla, ellei kauniisti laskeva aurinko olisi kehottanut meitä palaamaan. On aika lähteä - niin olivat ainoat sanamme - ja nopein askelin, hiljaa ja mietteliäinä kiiruhdimme eteenpäin. Vasta pitkän ajan kuluttua aloimme keskustella. Niinkuin ajatukset olivat toisensa tavanneet, niin tapasivat nyt toisensa sanat - sanat ihmisen elämästä ja kuolemasta, sanat, jotka kohosivat sydämen syvyyksistä.

Etsit kaukaa onnea, se saattaa olla lähelläsi. Ylpeys, itsekkyys ja kostonhalu katkeroittavat monia hetkiäsi, eikä vain sinun, vaan mikä enemmän merkitsee, muiden. Älä noudata intohimojen ääntä, seuraa järjen neuvoa. Ole vaatimaton kanssaihmistäsi kohtaan, vaatimattomampi kuin hän olisi odottanut - se olkoon kostosi.

Asu vast'edes yksin, jos mahdollista. Sinulle ei sovellu asua yhdessä muiden kanssa.

-----

Stensbölel, 28.päivä heinäkuuta 1815.

[ Stensböle, vanha herraskartano Porvoon pitäjässä, omistaja entinen Hallituskonseljin jäsen Carl Fredrik Rotkirch. Europaeus, joka oli hyväksytty Porvoon lukion oppilaaksi 8.4.1815, joutui ilmeisesti Rotkirchin perheeseen kotiopettajaksi. - Myös tohtori Melartin (k. sivu 8) oli aikanaan varattomana Porvoon lukiolaisena hankkinut toimeentulonsa kotiopettajana. ]

Muutama päivä sitten saapui vapaaherra Kothen perheineen tänne. Perjantaina löin Augustaa [ Augusta 9-vuotias ] viivottimella kädelle. Hän vallaton - minä kiivas. - Olen lukenut Peters Lebeniä ja vapaaherratar de Staelin l'Allemagnea. - Tämän päivän ajatukseni - joskus pappina perustaa maalaislapsille koulu, jossa opetettaisiin uskontoa, kirjoitusta, lukemista, laulua, maataloutta, jonkin verran maantietoa ja luonnontietoa - ei ehkä olisi hullumpi.

Huom. Turhamaisuus ja kunnianhimo ovat kaiketi inhimillisen toiminnan päävaikuttimet.

Lehtimajassa. Tämä rauhan ja mietiskelyn tyyssija on mieluisin olopaikkani. Kuinka tyynesti voikaan elämää joskus tarkastella. Lintunen puussa, kuinka onnellinen. Rauhallisesti se hypähtelee edestakaisin, oksalta oksalle, heläyttää pikku laulun armaalleen ja nauttii täysin määrin aviorakkauden iloista. Niin ei ihminen, niin eivät maan mahtavat, niin en minäkään.

Kuinka suuri onkaan luonto. Aurinko sukeltaa mereen, pilvet vaeltavat, metsä humisee. Verkkaan ja rauhallisesti vaeltaa karja kotiin.

Stensböle, 16. päivä syyskuuta. Benj. Franklin, syntynyt 1706 Philadelphiassa, kuollut siellä 1790, suuri filosofi, valtiomies ja lainsäätäjä, kirjanpainajan kisälli. Alambert sanoo hänestä:
Eripuit coelo fulmen, sceptrumque tyrannis. [ Riisti salaman taivaalta, valtikan tyranneilta. ]

Dubourg sanoo puheessaan hänestä:

Il a ravi le feu des cieux - il fait fleurir les arts en des climats sauvages - L'Amerique le place à la tète des sages. Le Grèce l'auroit mis au nombre de ses Dieux. [ Hän on ottanut tulen taivaalta - hän sai taiteet kukoistamaan karussa ilmastossa. - Amerikka sijoittaa hänet viisaiden kärkipäähän. Kreikka olisi asettanut hänet jumaliensa joukkoon. ]

Hänen omatekoinen hautakirjoituksensa kuuluu:
"Tässä lepää kirjanpainaja Benj. Franklin, niinkuin kulunut kirja, katoavaisuudelle jätetty, mutta tämä kirja ei ole kumminkaan kokonaan hävinnyt, sillä se on kerran ilmestyvä kauniimpana painoksena, tekijänsä tarkastamana ja parantamana."

Hänen tunnuslauseensa: Homo sum, nil humani a me alienum puto. [ Olen ihminen, minkään inhimillisen en katso olevan itselleni vierasta. ]

Huom. Milloinkaan eivät elämämme tapahtumat näytä tapahtuessaan niin kiintoisilta kuin erikoisina suotuisina hetkinä myöhemmin. Yksi ainoa kaunis ajatus, yksi ainoa menneiden ilojen muisto heittää sieluumme kirkasta hohdettaan. Sellaisista hetkistä ovat usein kokonaiset elämämme ajanjaksot riippuvaisia.

Porvoo, 29. päivä marraskuuta. Björklundin luona. Hyvin mielelläni lukisin Homerosta, Tacitusta ja Horatiusta, mutta ei ole aikaa siihen. Olen Wilhelmiin kovin suuttunut. Mistähän saisi oikean menettelytavan. Hyvyydellä ja sopuisuudella saa hänen kanssaan paljon enemmän aikaan kuin kiivaudella ja ankaruudella. Kuinka voit muita opettaa ja ohjata, kun et osaa olla vähäisimpienkään kiihtymystesi herra. Hillitse siis itsesi, niin et opeta turhaan. Ellet ole kiivas, oppii hän paremmin ja helpommin ja on paljon enemmän sinuun kiintynyt.

Porvoo, 8. päivä joulukuuta. Sain majurilta 50 ruplaa ja olen siitä aivan huolestunut. Niin paljon hyvyyttä en häneltä odottanut. Ja kuinka voin sen korvata? Ahkeroiden ja ponnistellen lasten hyväksi.

Porvoo, 13. päivä joulukuuta. Eilen olin seurahuveissa, olen paljon tanssinut, paljon kauniiden tyttöjen kanssa keskustellut. - Tänä aamuna oli lukio juhlavalaistu - tänä iltana tulin Dregsbyhyn. [ Dregsby, vanha herraskartano Porvoon pitäjässä, omistaja majuri Anders Erik Boije. - Hänen poikansa Wilhelm - ikä 11 vuotta -mainitaan 29. päivänä marraskuuta. ]

Dregsby, 14. päivänä joulukuuta, samoin 15., 16., 17. päivänä lukenut lasten kanssa, luistellut, tutkinut Tacitusta ja lukenut naisille romaaneja. Päivät ovat kuluneet oikein iloisesti ja miellyttävästi.

Dregsby, 19. päivä joulukuuta. Viimeinen ilta täällä. Omituista - niin mieluista kuin onkin matkustaa kotiin, niin vaikealta tuntuu ero täältä. Tällä hetkellä tahtoisin melkein mieluummin jäädä tänne. Kaikki ovat kaupungissa. - Eilen olin teatterissa.

1816

Dregsby, 15. päivä tammikuuta 1816. Nyt olen palannut Parikkalasta -sieltä käsin kävin Pietarissa - olen iloisia sekä surullisia päiviä elänyt - mutta täällä on kaksi päivää mennyt taas hyvin hupaisesti, ja yleensä olen täällä paljon tyytyväisempi kuin kotona. - Jospa vain voisin kyllin olla hyödyksi ja samalla ajatella opintoja.

Porvoo, 28. päivä helmikuuta. Tämän kuun 10. päivänä tulin kaupunkiin. Jumala antakoon minulle voimaa olla hyödyksi niin paljon kuin mahdollista ja siten lisätä omaa tyytyväisyyttäni. Järki saakoon aina voiton kaikista intohimoista.

Dregsby, keskiviikko 29. päivä toukokuuta. Tulin taas maalle ja olen täällä viikon verran. Aika pyrkii kulumaan joutilaisuudessa (far niente) [ far niente, joutilaisuus ] - mutta mitä se haittaa, jos se vain tuo mukanaan iloa ja tyytyväisyyttä. Kunpa vain olisi kauniimpi ilma.

Dregsby, maanantai, 1. päivä heinäkuuta. Kesäkuun 19. päivästä lähtien olen ollut täällä ja aika hauskoja päiviä elänyt, mutta nyt ne ovat lopussa. Juhannuksena olimme Haikossa [ Haikko, vanha herraskartano Porvoon pitäjässä ]. - Naisten seurassa on aika kulunut varsin miellyttävästi. Olen tottunut joutilaisuuteen. Kauniit unikuvat astuvat työn sijaan. Opinnot eivät enää viehätä. Majurinrouva ja Charlotte ovat matkustaneet Hedvigsbergiin. Ikävä täyttää osittain heidän paikkansa. Tänään oli ankara ukonilma. - Vaikka olen yksin ja ilman seuraa, en pysty tekemään työtä. Mistä se johtuu? Merkillinen arvoitus. Vaikeata on joka päivä kirjoittaa muistiin joitakin sanoja, mutta paljon on niistä hyötyä - sanoo Engel ? - On kummallista, kuinka vähän ihminen itselleen mahtaa. Vain Jumalan avulla ja sitkeällä ponnistelulla voimme saavuttaa tarkoituksemme.

2. päivä heinäkuuta. Kaunis ilma. - He palasivat kotiin, mutta valitettavasti sairaina. Paljon vieraita. Bergenstråle, Gripenberg jne. - Kapteeni Rotkirch. - Onnellinen ja iloinen ja kumminkin surullinen. Kello on yksitoista. Nuku rauhassa.

4. päivä heinäkuuta. Lassenius ja Holm olivat täällä.

6. päivä heinäkuuta. Muut matkustivat Nummiselle (nach Nummis). Sytytimme suon ja olimme majurin ja asessori Guericken kanssa ongella.

7. päivänä heinäkuuta oli Agrikola poikansa ja majuri Knorringin kanssa täällä. Aika miellyttävää ja iloista. Iltapäivällä ongella asessorin kanssa. Maanantaiaamuna menimme Haikkoon ja palasimme tiistaina. - Älä ole ylimielinen äläkä ylpeä. Vakavuudella, asiallisuudella ja vaatimattomuudella voit helpommin ikävyyksiä välttää ja tulla suosituksi.

Dregsby, 15. päivä heinäkuuta. Olen ollut Hedvigsbergissä, olen monta miellyttävää hetkeä siellä viettänyt. Kuitenkin ollut myös monta pikku pilveä. -Ne sutor ultra crepidam. [ Suutari pysyköön lestissään. ] Meidät saareen soutaneen palvelustytön valepuku. Talonpoikaishäät. Eräiden naisten hienosti tähdätty loukkaus koski minuun syvästi, pian he kuitenkin olivat yhtä hyviä ja parempiakin kuin ennen. - Jokainen mielipahan syy on sinussa itsessäsi. Kaikki ovat ystävällisiä sinulle, jos vain sinä olet hyvä. Siksi olkoon moraalinen parannus päämääräsi.

Elä enemmän nykyisyyttä varten. Ajattele vähemmän tulevaisuutta. Pieni vaikutuspiiri voi tarjota enemmän tyydytystä kuin suurempi. Älä siis ajattele liian paljon ulkonaista onnea. Pappina voit tehdä kylliksi lyötyä. Älä salli johdattaa itseäsi aikomuksestasi pois. Mitä hyötyä on rikkauksista ja arvoasemista. Joka säädyssä voit tuntea itsesi kunnioitetuksi ja rakastetuksi - ja varsinkin pappina. Miksi antaa ulkonaisten etujen ja houkutusten johdattaa itsensä päämäärästään pois.

15. päivä elokuuta. Kuinka heikko onkaan ihminen. Pienintäkään intohimoa hän ei voi hallita. Valtava intohimo tulee ja poissa ovat kaikki aikomukset ja suunnitelmat. Oi Jumala, vain sinä voit antaa minulle voimia itseni hallitsemiseen.

Vaikeampi on itseään hallita kuin valtakuntaa.

27. päivänä elokuuta tulin taas Porvooseen (lukioon).

Porvoo, 3. päivä syyskuuta. - Vastustamattomasti suuntautuvat ajatukseni C:hen. Suloista on yksinäisinä hetkinä muistella häntä. Olkoon tämä ajatus vain hyveen ja ahkeruuden kannustimena.

Syyskuu. Tunnit kiitävät, ero lähestyy. Näkemiin sitten, sinä viehättävä seutu, joka minulle niin monia kauniita, jopa autuaita hetkiä lahjoitit. - Kiiruhda täältä - muutoin voisit itsesi unohtaa. Vihkiydy vast'edes opinnoille, itsellesi ja omaisillesi. Kaunishan on kukkanen, mutta varsi okaita täynnä. - Kaukaisten pilvien takaa nousee tulevaisuus tutkimattomana - iloako vai murhetta tuoden, se on meiltä salattu; - mutta ilo ja huoli vuorottelevat - sellainen on ihmisen kohtalo - senvuoksi ole suuri ja luja kärsimyksessä, kohtuullinen ja lempeä onnessa.

Porvoo, 15. päivä marraskuuta. Tulen tanssiaisista. Hyvä tyttö näyttää L. olevan; köyhä, lämmin, tunteellinen - ei juuri kaunis, mutta sydän sitä kauniimpi. Kumminkin, se oli vain mielen kuohahdus, ohitse kiitävä valonsäde. Mutta tuo Amoriksi puettu olento enkelinhymyineen pakottaa sydämesi tekemään hänelle tilaa. Lähdet pian pois. Olisit tyytyväinen jos sen pian tekisit. Niin puhuu järki. Lämmin sydän käskee tänne jäämään, lupaa sinulle iloja ja nautintoa. Ihmeellistä punnitsemista ajatuksissa - kumminkin matkustan kotiin.

Samoin, 10. päivä joulukuuta. Täällä olen viimeisiä iltoja, ehkä viimeinen, jonka muiston muutamin sanoin säilytät. - Kuinka erilaisia vaikutuksia samanlaiset syyt voivatkaan aiheuttaa. Tänään olimme tentissä Borgströmin luona (abiturienttitutkinto) [ Abiturientti(ero)tutkinnon E. suoritti Porvoon lukiossa 13.12.1816. ]. Olin ollut saamaton ja huonolla tuulella, niin etten ollut voinut lukea hänen papereitaan. Istun siinä tyhmänä kuin pölkky - muut ovat korkeasti oppineita. - Se loukkaa kovin ärsytettyä itserakkautta. Eroan toisista; lähden omaa tietäni, kohotan katseeni Jumalan puoleen, ja poissa on apea mieleni; niin seison iloisena ja tyytyväisenä, iloisempana kuin jos kaikki olisi käynyt toiveitten mukaisesti. Että vastoinkäymiset ja onni ovat ihmisiä varten, on epäilemätöntä - ja tämä kokemus tekee minulle tämän päivän unohtumattomaksi. Kärsimykset, etenkin syyttömät kärsimykset ovat taivaan lahja - aivan yhtä hyvin kuin ilot. Molemmista pitää meidän olla yhtä kiitolliset. - Ilta kului iloisesti - seuraus tuosta pienestä vastoinkäymisestä. Pelasimme korttia. Saatoin neiti Kn-rin kotiin. Sydämeni on C.B:n luona, järkeni oikealla paikallaan. - Ensi mielenliikutuksessa halusin muuttaa tulevaa uraani - mutta miksi? Katsoin kunniaksi itselleni, etten ole teologiaan perehtynyt. Mutta kuinka voit luulla, että tieto milloinkaan on kellekään häpeäksi.

1817

Torstaina 7. päivänä helmikuuta 1817 lähdin (Lasseniuksen kanssa) kotoa enemmän tyytyväisenä kuin suruisena erosta. Äiti saattoi meitä Koitsanlahteen [ Koitsanlahti, entinen lahjoitusmaahovi Parikkalassa. - Sederholm, Koitsanlahden hovin vuokraaja. ] Sederholmille asti. Siellä söimme päivällisen, joimme kahvia, hyvästelimme ja - ulos avaraan maailmaan - Luoja ties kuinka pitkäksi aikaa. Ystävällinen vastaanotto Suutarilla Änkilässä [ Änkilä, kylä Parikkalassa. ], hauska ilta ja miellyttävä yö. Seuraava päivä oli synkkä ja pyryinen. Väsyneinä, viluisina ja läpimärkinä pääsimme omilla hevosilla vain Immolan [ Immola (Immala), kylä Ruokolahdella. ] tuolle puolelle erääseen suureen tupaan, jossa väki jo nukkui. Joutsenossa söimme päivällisen koulumestarin luona, jolla oli nuori iloinen vaimo ja soma pieni tytär. Ajomiehemme Eliaan (Kleofaan) hitauden tähden emme ennättäneet sinä päivänä Lappeenrantaankaan asti. Sunnuntaiaamuna olimme Lerkkaalla Lappeenrannassa (siellä olin 8-vuotisena poikana asunut), josta hyvän vastaanoton ja muutaman tunnin levon jälkeen jatkoimme matkaa. Tie muuttui paremmaksi ja ajokuntoisemmaksi; sää oli keväisen miellyttävä. Kävelin muutaman virstan ajopelien edellä. Söimme Toikkalassa [ Toikkala, paikkakunta Luumäellä, Kivijärven rannalla. ] ja yövyimme Luumäellä. Sievä sangen avulias tyttö, joka miellytti etenkin Lasseniusta [ joka myöhemmin oli täällä kappalaisena (A.J.E:n 1840-luvulla tekemä lisäys) ], piti huolta kestityksestämme. Sitten ajoimme Taavetin, Kaipiaisten ja Utin kautta Kouvolaan ja Elimäelle, josta omat hevosemme palaavat kotiin. Tähtikirkas taivas johdattaa ajatukseni Chen. - Elimäen ja Porvoon väli kesti klo 1:stä 7:ään. Iloiset ja surulliset ajatukset risteilevät mielessäni. Iloinen olen voidessani jättää tämän seudun, kumminkin enemmän surullinen kuin iloinen, sillä tyhjiin rauenneet ovat toiveesi. Illalla lähdemme Porvoosta, yövymme Skavarbölessä [ Skavarböle, paikkakunta Tuusulassa. ], vaellamme seuraavan päivän ja vielä koko yön enimmäkseen läpi tiheitten metsiköiden ja saavumme Turkuun lauantaina keskipäivällä ja menemme Lindströmille [ Sittemmin lehtori Porvoossa (A.J.E:n 1840-luvulla tekemä lisäys) ].

Turku, sunnuntai 2. päivä maaliskuuta. [ E. tuli ylioppilaaksi Turussa 22.2:1817 ja liittyi viipurilaiseen osakuntaan. ] Ajattele omaa kehitystäsi ja rauhaasi, ennenkuin ajattelet muita. Kukaan ei voi sellaista antaa, mitä hänellä ei itsellään ole. Älä pyri loistamaan, vaan hyödyttämään maailman näyttämöllä. (Kempe)

Crede mihi vene vixit, bene qui latuit. [ Usko minua, hyvin on elänyt se, joka hyvin on pysynyt piilossa. ]

Turku, 7. päivä maaliskuuta. Tuntijako. Maanantaina 5 - 10 kotona, 10 - 1 yliopistossa, 3 - 4 Björkstenillä [ nykyinen senaattori, joka silloin luki saksaa (A.J.E:n -1840-luvulla tekemä lisäys ], 4 - 5 kävelyllä, klo 6 Linsenille. Tiistaina 5 - 6 apteekissa (Julinin, jossa useat proviisorit lukevat saksaa), klo 9 Linsenille, 10 - 1 yliopistossa, klo 3 Björkstenille, 5 - 6 Teleniuksella, 6 - 7 Linsenillä (latinaa, yksityisesti).

8. päivä maaliskuuta. Tänään voit olla tyytyväinen saavutukseesi: sait uutta työtä. Vapaaherra Ramsay lukee saksaa. Kuinkahan kauan hän jaksaa. Saat paljon tekemistä. Kiitän sinua Jumala, kun olet saattanut minut siihen asemaan, että voin vanhempieni huolia osittain vähentää. Olen Björkstenille kiitollisuuden velassa. Älä unohda sitä. Olin kävelemässä hänen ja Ramsayn kanssa.

20. päivä maaliskuuta. En tiedä mikä minua vaivaa. Sisällisesti olen kuin kuiva autiomaa. Tunnen sydämessäni tyhjyyttä, jota ei millään voi poistaa. Paljon tehtävää eikä kumminkaan mitään rauhaa. Usein lennähtää pikainen ajatus Porvooseen, usein sinne ja tänne. Haaveet ja mielikuvat hallitsevat usein ajatusta ja nopeasti tapahtuu siirtyminen asiasta toiseen. Mielenlaatuni on vielä liian nuorekas, liian haaveellinen; siitä johtuu niin helposti pettymyksiä, niin helposti masennusta, mutta niin helposti myös uudelleen virkistymistä (cito deprimitur, aeque cito nere erigitur). [ Masentua nopeasti, mutta virkistyä yhtä nopeasti. ]

Turku, 29. päivä maaliskuuta. Menneisyyden muistot askarruttavat iloisesti mieltä, ja olen onnellinen muistellessani kulunutta aikaa. Musiikin halua; kirjoitan Jeanille. Pitäisi kirjoittaa Isoonkyröön. Koeta muita, varsinkin sukulaisia auttaa, jos voit; jos et voi niin pyri heitä ilahduttamaan.

Turku, 1. päivä huhtikuuta. Tyyntä ja rauhaa. Ei ääntä, ei sanaa. Vain ajatukset, jotka aina liikehtivät, kohdistuvat milloin kaukaisempiin, milloin läheisempiin asioihin, milloin taas vetäytyvät takaisin sisäänpäin. Vielä silmäys sinuun, jossa ajatukseni niin mielellään viipyvät. - Itserakkautesi on aivan liian herkkä.

6. päivä huhtikuuta. Ilon hetkiä voi ihminen yksinään kantaa; jos murhe häntä painaa, täytyy hänen jollekulle uskoutua, jos ei kellekään muulle niin paperille. - Eilen illalla joukko ylioppilaita, ollessaan kävelyllä, sai aikaan melua. He, 60 luvultaan, joutuivat aseettomina vartion (20 miestä) piirittämiksi, ja heidän piti ilmoittaa nimensä vartiotuvassa. - Gadolin saarnasi tänään. Hänen tähtensä pukee häntä.

11. päivä huhtikuuta. - Rakastan jotakin, en tiedä mitä. Sydämessäni on vastustamaton halu kiintyä johonkuhun - keneen, se on minulle itsellenikin arvoitus. Mistä löydän ystävän, jota voisin rakastaa ja kunnioittaa. Kuinka monista huolista silloin vapautuisi. Mielellään harhailevat ajatukseni niille viehättäville seuduille, missä olen niin kauniita päiviä viettänyt - niiden hyvien ihmisten luo, joille olen niin paljosta kiitollinen, sinun luoksesi - -mutta puolisoa valitessa älä katsele hienostoon päin. Ne ovat heikkoja, veltostuneita, hemmoteltuja olentoja. Reipas, terve, ennemmin köyhä kuin rikas tyttö tulkoon sinun osaksesi. Pysy siinä kutsumuksessa, minkä olet valinnut. Se voi sinua ja muita kehittää. Ole mahdollisimman vähään tyytyväinen. Luulet tuntevasi itsesi, mutta niin ei lainkaan ole. Olet usein itsellesi käsittämätön. Sinulla saattaa olla ystäviä, mutta kelpaat tuskin heille.

18. päivä huhtikuuta. Aurinko antaa elvyttävien säteittensä loistaa luomakunnan ylitse. Kaikki näyttää iloitsevan, sinä vain et, ja siihen on syynä sinun rauhaton, hemmoteltu luonteesi. Miksi annat kaiken vaikuttaa mielialaasi niinkuin "arka tyttö" [ Nämä kaksi sanaa on kirjoitettu kreikan kielellä ja kreikkalaisilla kirjaimilla. ]. Mutta niin on: milloin iloinen milloin surullinen; ei se miksikään muutu.

Suurten palvelukset ovat vaarallisia eivätkä vastaa sitä pakkoa ja sitä nöyryytystä, mitä ne maksavat.

Onnellinen se ihminen, joka täyttää velvollisuutensa antamatta tyytyväisyyteensä muiden arvostelun vaikuttaa.

Ne ajat, jolloin kansakunta juuri vasta alkaa nousta raakalaisuuden yöstä valistuksen aamuruskoon, ovat sellaisia, jolloin musiikkia ja runoutta pitäisi pitää arvossa, sanoo Kempe. - Merkillinen ajatus.

21. päivä huhtikuuta. - Kaunis miellyttävä kevätsää. Kauniistii kaartuu kuun sirppi heittäen himmeitä säteitään viileään yöhön. Ei kovinkaan kaukana siitä tuikkii aamutähti niinkuin rakastavan tytön silmä, iloiten siitä, ettei kuun voimakkaampi valo sitä häikäise. Kuinka onnellinen voisikaan ihminen olla. Ihana luonto on hänelle avoinna. Ilo ympäröi häntä. - Olin Björkstenin kassa kävelemässä ja söin hänen kanssaan illallista.

23. päivänä huhtikuuta aloin antaa tunteja Masalinille. Hyvää yötä vanhempani, joiden siunaava sana vielä minut saavuttaa, hyvää yötä te, joita minun niin paljosta pitää kiittää; hyvää yötä te ystävät ja sisarukset, ja viimeksi sinä - hyvää yötä.

24. päivä. Paganus ja Godenhjelm olivat täällä.

26. päivänä sunnuntaina olin kirkossa - eräs ylioppilas saarnasi aika hyvin. Kirjoittauduin kevätkemujen osanottajaksi. Se oli tosin tarpeetonta, mutta ei haittaa. Mieluummin voit vast'edes välttää sellaisia tilaisuuksia. Ja jos nuorukaisena on säästäväinen niissä asioissa, tulee ikämiehenä kitsaaksi.

Torstaina 1. päivänä toukokuuta oli kevätjuhlamme, joka sujui hyvin reippaasti ja hilpeästi.

4. päivänä toukokuuta kävin Masalinin kanssa linnassa. Z:lla on avoin ja hyväntahtoinen luonne. Ota hänet esikuvaksesi. Myöskään N-m:ää älä unohda. Hänen esiintymisensä ja ystävällinen miellyttävä olemuksensa ei ole vailla viehätystä.

6. päivä toukokuuta. Kuohuu ja kiehuu ja myrskyää, ja kuinka vähäinen olikaan syy siihen.

14. päivänä toukokuuta olin Sundvallin kanssa kävelemässä Nummelle, Halkisiin ja Rakuunatorpalle.

16. päivänä toukokuuta oli mieliala parempi. Siihen lienevät osaltaan vaikuttaneet Porvoosta saamani kirjeet.

17. päivä. Tänään kirjoitin Jeanille. Ole hyveellinen, älä liikoja välitä maailmasta. Niinkuin aurinko ystävällisesti iltaisin suuntaa viimeiset säteensä maata kohti, niin myös ilon aurinko lähettää säteitään sinun elämäsi iltaan ja niin tulee sinun vanhuutesi olemaan iloista rikas.

(jatkuu)

Alaviitteet ovat kaikki toimituksen lisäämiä, paitsi niitä muutamia, jotka A.J.E. itse on kirjoittanut.



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.