A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1964 Syyskuu N:o 1(42)

Kuusi polvea Joukion pappeja IV

[ Tämän kirjoituksen edelliset osat, luvut 1 - 6, ovat SS:n numeroissa 1/1956, 2-3/1956 ja 1/1957. Viimeksi mainitussa numerossa on myös 7-luvun alku. ]

7. Kirkko ja kirkkoherran pappila

Luterilaisen väestön yhä lisääntyessä Joukion ensimmäinen vaatimaton kirkko kävi liian pieneksi. Uuden suuremman kirkon rakentaminen kävi ajankohtaiseksi. Samoihin aikoihin tuli myös esille uuden kirkkoherranpappilan tarve. Nämä rakennustyöt, jotka pantiin alulle 1690-luvun ensi vuosina, olivat väestölle melkoinen rasitus, mikä selvästi näkyy sen välinpitämättömästä suhtautumisesta niihin.

Niinpä syyskäräjissä 1653 Oikeus velvoitti Joukion pitäjän rahvaan (allmoge) 40 taalarin sakon uhalla tuomaan tukkeja, lautoja y.m. tarvikkeita kirkon, tapulin ja pappilan rakentamiseksi. Oikeuden päätös johtui siitä, että kirkkoherra von Holl (kirjallisesti) ja häneen yhtyen Koitsanlahden hovitilan vuokraaja Johan Törne valittivat, että rahvas oli aivan uppiniskainen ja näihin töihin haluton eikä koskaan välitä siitä, mitä kuulutetaan ja tiedoksi annetaan. [ Tuomiokirja 1693 marrask. 14-20.p. sivu 187a. - M. Vilska, Parikkalan historia I, sivu 96. ]

Uusi kirkko oli käytössä jo ainakin 1696, koska vanhaa kirkkoa käytettiin silloin ruumishuoneena. [ Tuomiokirja 1696 marrask. 6-10.p. sivu 90a. ]

Pappilan rakentamisesta oli kirkkoherra von Hollilla enemmän valittamista. Kesäkäräjissä 1696 hän valitti, etteivät kirkon kuudennusmiehet pidä huolta pappilan rakennusten kunnossapidosta ja korjauksista, ja pyysi, että Oikeus heitä siihen velvoittaisi. Sopivaa tuohta myös tarvittaisiin rakennusten kattamiseksi. Oikeus velvoitti kuudennusmiehet 40 taalarin sakon uhalla kiireimmiten noudattamaan kirkkoherran pyyntöä. [ Tuomiokirja 1696 kesäk. 8-13.p. sivu 3. ]

Ei tämä velvoitus tainnut paljoakaan auttaa, koska kirkkoherra jo seuraavissa käräjissä, syksyllä samana vuonna, valitti, että koko pitäjän rahvas oli aivan vastahakoinen rakentamaan pappilaa ja varsinkin saunaa. Oikeus totesi, että kun valitus nyt koskee koko pitäjää, on sitä vaikea käsitellä niin täydellisesti kuin pitäisi. Parempi olisi ollut, jos eri rakennukset olisi jaettu määrättyjen kyläkuntienosalle. Myös todettiin, ettei talonkatselmusta ollut koskaan pidetty. Oikeuden mielestä asia ei ollut vielä valmis käsiteltäväksi. [ Tuomiokirja 1696 marrask. 6-l0.p. sivu 90. ]

Syyskäräjissä 1699 oli saunan rakentaminen vielä käsiteltävänä. Kirkkoherra von Holl oli laskenut sen kustannukset 105 taalariksi (merkintä epäselvä). Oikeus määräsi 4 pitäjän lautamiestä ja kommunnimismiehen poissa ollessa hovinvuokraaja Johan Törnen tutkimaan saunarakennuksen ja tekemään siitä kunnollisen arvion. Heidän oli myös katsottava, oliko pappilassa kaikki 7 lain määräämää rakennusta. Jos jotakin on niiden lisäksi, kuuluvat sen kustannukset kirkkoherralle itselleen eikä "kruununrahvaalle" (Cronones allmoge). [ Tuomiokirja 1699 lokak. 11-18.p. sivu 184a. ]

Vanhojen säädösten mukaan piti pappiloissa olla 7 huonetta: tupa, paistinhuone, lato, vilja-aitta, ruoka-aitta, luhti ja navetta. Tämä luettelo on katoliselta ajalta, jolloin selibaatin vuoksi huoneitten tarve oli pienempi. Sittemmin pyrkivät nuo 7 ''huonetta" laajenemaan yhtä moneksi huoneryhmäksi, kukin ryhmä edelleenkin oman yhteisen kattonsa alla, ja huoneitten nimitykset osittain vaihtelivat. Määräykset olivat tulkinnanvaraiset ja niistä aiheutui, usein riitoja pappien ja talonpoikain välillä, ei vain Joukiossa vaan monin paikoin muuallakin. Samoin Ruotsin valtiopäivillä pappis- ja talonpoikaissääty tästä asiasta kiistelivät. [ Gunnar Suolahti, Suomen pappilat 1700 luvulla, sivut 160-166. ]

Vuonna 1699 asetettujen katselmusmiesten lausuntoa ja arviota eikä muutakaan pappilan rakennusasioita koskevaa ole enää kirkkoherra von Hellin ajan tuomiokirjoista löytynyt.

Talvikäräjien tuomiokirjassa 1705 mainitaan pappilan kärsineen ''äskettäin" suuren palovahingon. Ainakin keittiörakennus (tai -kamari) paloi, mutta tuhoutuiko muutakin, siitä ei ole tietoa. [ Tuomiokirja 1705 maalisk. 3-8.p. sivu 53. - Vrt. Vilska, main. teos, sivu 106. ]

Tämä kirkkoherra von Hellin pappila sijaitsi Oravanniemessä.

8. Jakob Europaeus tulee Joukion kappalaiseksi

Kappalaisen Matias Haukilaisen apulainen Jakob Europaeus meni naimisiin - ainakin jo 1690 [ Tuomiokirja 1690 lokak. 27-31.p. sivu 150 ] - Haukilaisen tyttären kanssa. Haukilainen, jonka mainitaan keväällä 1692 olleen huonokuntoinen (vanför), kuoli keväällä 1693 ja elokuussa samana vuonna Jakob Europaeus määrättiin kappalaiseksi appensa jälkeen. [ Tuomiokirja 1692 maalisk. 9-15.p. sivu 55a ja 1693 marrask. 14-20.p. sivu 179 ]

Europaeuksen ja hänen anoppinsa, Haukilaisen lesken, välillä syntyi erimielisyyttä kappalaisen viran tuloista. Asia käsiteltiin ensin Konsistorissa, joka siirsi sen kihlakunnanoikeuteen. Käräjissä syksyllä 1693 lautakunta yksimielisesti katsoi, että Europaeuksen oli saatava puolet kulumassa olevan vuoden kappalaisenviran tuloista, koska hän oli melkoisen kauan vähäisestä palkkiosta huolehtinut jumalanpalveluksesta appivainajansa puolesta ja toiminut seurakunnan hyväksi. Tämä kanta tuli myös oikeuden päätökseksi. [ Tuomiokirja 1688 maalisk. 5-10.p. sivu 153b ja 1693 marrask. 14-20.p. sivu 176a. ]

Samoilla käräjillä Jakob Europaeus kovasti valitti sitä, ettei hänellä ollut virkataloa. Seurakunnassa ei ennestäänkään ollut kappalaisen virkataloa. Appi oli asunut verotilalla, joka vieläkin on lesken hallussa ja josta tämä maksaa veroa. Hän anoi nöyrästi (ödminkeliga), että häntä autettaisiin saamaan jokin sopiva maa-alue, arvellen, että sellaisen voisi löytää Oravanniemen kylästä läheltä kirkkoa. Lautakunta vakuutti, ettei kappalaisen virkataloa ollut ennestään. Kommunnimismies Boisman ilmoitti, että kappalaisen virkataloa varten oli jo suunnitelma olemassa, mutta kenraalikuvernöörin vahvistusta ei ollut vielä saatu. Päätettiin asia uudelleen lähettää kenraalikuvernöörin harkittavaksi, ja seurauksena olikin, että Oravanniemelle perustettiin kappalaisen virkatalo. [ Tuomiokirja 1693 marrask. 14-20.p. sivu 179. ]

Vilskan mukaan Jakob Europaeuksen väite, ettei kappalaisen virkataloa ennestään ollut, "ei liene ollut oikea". Siihen nähden viittaamme tässä muutamaa riviä ylempänä olevaan lautakunnan vakuutukseen.

9. Kirkkoherra von Hollin suhde seurakuntalaisiin

Kirkkoherra von Hollista luvuissa 6 ja 7 annetut tiedot koskevat hänen toimintaansa eräillä määrätyillä aloilla (järjestyksen ja kurin ylläpito, kristinopintaidon kohottaminen, seurakunnallisten rakennusten - kirkon, pappilan - aikaansaamisesta huolehtiminen), jotka kaikki läheisesti liittyvät hänen viranhoitonsa piiriin.

Paljon muitakin tietoja on hänestä olemassa, etupäässä tuomiokirjoissa. Niiden esittäminen aikajärjestyksessä antaa selvän kuvan hänen suhteestaan seurakuntalaisiin ja tämän suhteen kehittymisestä. Alamme vuodesta 1691.

1691. - Joukion talvikäräjissä pitäjän lautamiehille annettiin, kullekin omassa piirissään, tehtäväksi ulosmitata kirkkoherra von Hollille tulevia hautaus- eli ruumismaksuja (likstalar) ynnä muita saatavia niskoittelevilta. Vastaan väittävien osalta asia oli saatettava oikeuden tutkittavaksi.

Käkisalmen maapäivillä oli 1661 päätetty, että talollisten oli isännän tai emännän kuoltua annettava kirkkoherralle lehmä (ruumislehmä), jos talossa oli vähintään 5 lehmää, mutta 2 hopeataalaria, jos lehmiä oli 3 tai 4, ja 1 hopeataalari, jos lehmiä oli 2. [ Tuomiokirja 1691 maalisk. 26-31.p. sivu 214. Vilska, main. teos, sivu 58. ]

1692. - Syyskäräjissä kehotettiin Joukion loisväkeä suorittamaan kirkkoherra von Hollille 6 kuparitaalaria, mikä 1581 annetun asetuksen mukaan oli hänelle tuleva, tahi tekemään hänelle työtä sen mukaan kuin hän tarvitsee. [ Tuomiokirja 1692 marrask. 14-21.p. sivu 134. ]

1694. - Klemet Pellinen Mikkolanmäestä tuomittiin syyskäräjissä 3 taalarin sakkoon uppiniskaisuudesta kirkkoherran saatavien maksussa sekä 2 kertaa 3 taalerin sakkoon siitä, että oli vihoissaan töytäissyt kirkkoherra von Hollin tämän ollessa häneltä voisaatavaa perimässä.

Samoissa käräjissä Antti Antinpoika Jyrkinen Tarnalasta tuomittiin 3 taalarin sakkoon perättömästä ilmiannosta Konsistorille. Jyrkinen oli väittänyt kirkkoherra von Hollin kieltäytyneen antamasta hänelle todistusta, kun hänen piti Kesälahdella tulla avioliittoon vihityksi. Samoin oli Jyrkinen väittänyt, ettei kirkkoherra ollut päästänyt häntä Herran ehtoolliselle. Rovastin tarkastuksessa Jyrkinen kumminkin oli myöntänyt syytöksensä aiheettomiksi, kuten tarkastuspöytäkirja osoitti. [ Tuomiokirja 1694 marrask. 10-15.p. sivut 125a ja 126. ]

1655. - Syyskäräjissä oli taaskin esillä ilmianto kirkkoherra von Hollia vastaan. Talonpojat Mikko Niilonpoika Tiainen ja Martti Hannunpoika Hattu Saaresta sekä Petter Mikonpoika Vanninen ja Mikko Paavonpoika Vanninen Kesusmaasta olivat Konsistorille lähettämässään kirjelmässä väittäneet, ettei kirkkoherra ollut suostunut vihkimään heitä avioliittoon morsiantensa kanssa elleivät he anna hänelle lahjuksia, niinkuin hän oli useilta muiltakin vaatinut. Ilmiantokirjelmän oli Herra Piispa lähettänyt Oikeudelle laillista tutkimusta varten. Miehet eivät nyt "voineet tahi tahtoneet" syytöstään todistaa, vaan paremminkin olivat pakotetut myöntämään, ettei kirkkoherra mitään lahjuksia ollut vaatinutkaan. He pyysivät kirkkoherralta anteeksi, mihin tämä myöntyi. Mutta asia ei ollutkaan sillä selvä. Kirkkoherra ilmiantoi nyt kaikki nämä neljä miestä siitä, että he olivat ilman vihkimystä ja edelläkäynyttä kuulutusta ylimielisesti kirkkojärjestyksen vihkimissäädöksiä halveksien "nyt kesällä" menneet naimisiin (begifvit sigh uthi Echtenskaph) ja viettäneet häitä. Heidät tuomittiin jokainen 40 taalerin sakkoon. Kun heillä ei ollut millä maksan, joutuivat he kujanjuoksulla sakkonsa suorittamaan.

Samoissa käräjissä kirkkoherra von Holl syytti Eerik Heikinpoika Hämäläistä Änkilästä ja Martti Mäkeläistä laittomasta hautaamisesta. Hämäläinen oli kirkkoherralle mitään ilmoittamatta haudannut tätinsä, ei kirkkomaahan vaan jonnekin muualle. Mäkeläinen oli haudannut erään kerjäläisen ryssien (s.t.s. venäjänuskoisten) kalmistoon (uthi Ryssarnes Kalmisto). Kumpikin sai sakkoa 40 taalaria, minkä joutuivat suorittamaan kujanjuoksulla.

Jatkuu

Yhdistyksen uutisia

Vuosikokous 29.9.1963

Vuosikokous pidettiin, nyt 4. kerran, Helsingin Kotitalousopettajaopistossa.

Kun esimies Unto Rytkönen oli avannut kokouksen, valittiin puheenjohtajaksi Olavi Rytkönen. Sihteerinä toimi yhdistyksen sihteeri Heikki Voipio.

Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Ahti Rytkönen ja Jorma Rytkönen.

Ilmoitettiin, että hallitus oli yhdistyksen uusiksi jäseniksi hyväksynyt Matti Leiwon, Pekka Salmisen, Antti Voipion ja Jukka Voipion.

Sihteeri luki vuosikertomuksen, joka hyväksyttiin.

Esitettiin tilinpäätös 31.12.1962 sekä. tilintarkastajien lausunto. Tilit hyväksyttiin ja hallitukselle ja rahastonhoitajalle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.

Esimies ilmoitti hallituksen ehdottavan jäsenmaksujen pysyttämistä ennallaan. Sen mukaan jäsenmaksut olisivat, kun rahanmuutos otetaan huomioon, aikuisilta 3 mk ja nuorilta 50 p. Toivo Valtavuo ehdotti, että nuorten jäsenmaksu korotettaisiin 1 mk:ksi, koska tuollainen penni-jäsenyys ei olisi nuorten jäsenten arvon mukainen. Tätä ehdotusta kannatettiin ja se tulikin äänestyksessä hyväksytyksi. Vuosimaksut ovat siis tämän jälkeen 3 mk täysi-ikäisiltä ja 1 mk 16 mutta ei 21 v. täyttäneiltä.

Esimiehen vaaliin käytäessä Unto Rytkönen, joka ilmoitti luopuvansa esimiehen toimesta, sanoi hallituksen ehdottavan uudeksi esimieheksi Ahti Rytkösen. Keskustelussa, esitettiin harras toivomus Unton jäämisestä edelleen esimieheksi. Hän tulikin yksimielisesti uudelleen valituksi.

Hallituksen jäseniksi tulivat seuraavat: Kirsti Salminen, Talvi Rytkönen, Kauko Laine, Matti Äyräpää ja. Martti Hirvensalo vakinaisiksi sekä Erkki Hirvensalo, Jaana Rytkönen ja Heikki Voipio varajäseniksi.

Tilintarkastajiksi valittiin Pekka Salminen ja Maunu Kitunen, varalle Bette Hirvensalo ja Martti Kyyrö.

Puheenjohtaja Olavi Rytkönen suositteli Turkua seuraavan vuosikokouksen paikaksi.

Tähän päättyivät viralliset asiat. Siirryttäessä kahvipöytään Riitta Hirvensalo lauloi isänsä säestämänä isänäitinsä isän Anton Rikströmin (Valtavuon) n. 80 vuotta sitten julkaisemaan laulukokoelman (Kolmiäänisiä lauluja I) sisältyvän laulun "Kodista erotessa''.

Tarjoilun aikana Ahti Rytkönen kertoi murteiden keräämisestä ääninauhalle ja esitti nauhalta murrenäytteitä. Puheenjohtaja kiitti mielenkiintoisesta esityksestä ja sanoi sen antavan havainnollisen kuvan murteentutkijan tutkimustavoista.

Sen johdosta, että tänä vuonna on kulunut 100 v. merkittävistä 1863 vuoden valtiopäivistä, pantiin kiertämään yhdistyksen arkistoon kuuluva kuva näiden valtiopäivien avajaisista ja niitä edeltävän Tammikuun valiokunnan jäsenten ryhmäkuvat. Rovasti Europaeus oli edustajana molemmissa.

Yhteisesti lauletun Karjalaisten laulun jälkeen kokous päättyi.

Osanottajia oli tällä kertaa harvinaisen paljon, kokonaista 50, mikä hipoo alkuvuosien ennätysmääriä, ehkäpä ylittääkin ne. Toivokaamme runsaan osanoton merkitsevän uutta nousua yhdistyksen elämässä.

Vuosikokouksen osanottajat (Numerot suluissa osoittavat sukupolvea.)

Herman Pankakoski (1.) - Antero ja Liisa Pankakoski (2) - Jaakko ja Hannu Pankakoski (3) - Pirkko ja Pentti Voipio (2.) - Heikki, Antti ja Risto Voipio (3) - Aarne ja Hanna Äyräpää (1) - Elina Lehtonen (2) - Katarina ja Kristina Lehtonen (3) - Karin Äyräpää (1). Yhteensä 16.

Ahti ja Liisa Rytkönen (2) - Kaarina Dehls (3) - Kirsti ja Pekka Salminen (3) - Unto ja Elna Rytkönen (2) - Talvi ja Rauha Rytkönen (2) - Jorma ja Paula Rytkönen (3) - Kari ja Liisi Rytkönen (4) - Leena Rytkönen (3) - Matti Leiwo (3) - Olavi ja Alli Rytkönen (2) - Kirsi ja Auri Rytkönen (3) - Maija Kyyrö (2) - Ville-Pekka Kyyrö (3) - Taimi Kyyrö (2) - Anna-Liisa ja Kauko Laine (2). Yhteensä 24.

Toivo ja Helli Valtavuo (1) - Bette Hirvensalo (2) - Anna-Kaija Hirvensalo (3) - Erkki ja Kaarina Hirvensalo (2) - Riitta, Eero ja Aino (Tyssy) Hirvensalo (3). Yhteensä 9.

Aune Äyräpää (1)

Kaiken kaikkiaan 50.

Hallitus kokoontui uudessa kokoonpanossaan heti vuosikokouksen päätyttyä ja valitsi yhdistyksen varaesimieheksi Martti Hirvensalon, rahastonhoitajaksi Karin Äyräpään (uudelleen) ja sihteeriksi Heikki Voipion (uudelleen).

Yhdistyksen tiliasema 31.12.1962

Henkilötietoja

Poimintoja

Parikkalan yhteiskoulusta tulivat viime keväänä ylioppilaaksi I.A. Europaeus ja P.J. Holi.

Edellinen kuuluu Parikkalassa. (ent. Joukiossa) vielä elävään suvun talonpoikaishaaraan, joka epäilemättä polveutuu suvun vanhimmasta tunnetusta kantaisästä kappalaisesta Jakob Europaeuksesta. - Jälkimmäinen polveutuu kirkkoherra Reinhold von Hollista, jonka jälkeläisiä tiedetään Parikkalassa eläneen talonpoikina. Tämäkin suku näyttää yhä Parikkalassa elävän.

Näille nuorille ylioppilaille, tuntemattomille sukulaisillemme, toivomme onnea ja menestystä.

Uusi rovastikunta, Espoon rovastikunta on tämän vuoden alusta lähtien perustettu. Sen väliaikaiseksi lääninrovastiksi on Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli määrännyt Samuel Lehtosen, jonka seurakunta Tapiola myös kuuluu tähän rovastikuntaan. Vasta ensi vuoden alusta täytetään lääninrovastin toimi vakinaisesti.

Sukusanomat alkoi ilmestyä 1953. N:ot 1-4, 8-sivuinen vihko, sisältää yhdistyksemme ensi vuosien kiertokirjeet uusintapainoksena; ilmestyi 1958. Muut tähänastiset numerot jakautuvat eri vuosille seuraavasti: 1953 5-9; 1954 10-15; 1955 16-19; 1956 20-22; 1957 23-26; 1958 27-29; 1959 30-35; 1960 36; 1961 37-39; 1962 40-41; 1963 SS ei ilmestynyt; 1964 42. Sivuja yhteensä 8 (n:ot 1-4) + 38 * 3 (n:ot 5-42) = 39 * 8 = 312 sivua.

Kirjallisuutta

Aarne Äyräpään julkaisut vv 1907 - 1961. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1962, 30 sivua.

Kuten muistetaan, julkaisi Suomen Muinaismuistoyhdistys Aarne Äyräpään täyttäessä 70 vuotta v 1957 hänelle omistetun juhlakirjan "Studia neolithica in honorem Aarne Äyräpää (katso SS n:o 2-4/1957). 5 vuotta myöhemmin, 1962, Aarnen täyttäessä 75 vuotta, julkaisi Muinaismuistoyhdistys hänen teostensa ja kirjoitustensa luettelon aikajärjestyksessä, laajimmasta yli 200-sivuisesta teoksesta aina pienimpiin aikakaus- ja sanomalehtikirjoituksiin saakka. Pienet kirjoitukset sisältävät ajatuksia, paitsi tieteen alalta, myös erilaisista päivänkysymyksistä. Eri ryhmänsä muodostavat tietosanakirja-artikkelit Aarnen nuoruudenvuosilta (n. 400 kpl). Ne ovat kartanoiden, paikkakuntien j.m.s. esittelyjä. Kokonaisuudessaan luettelo on todistus harvinaisen keskitetystä tutkijan elämäntyöstä. Tämän elämäntyön arvosta on yllameinitussa SS:n kirjoituksessa C.A. Nordmanin lausunto. Tekee mieli tähän vielä lainata 1957 ilmestyneen juhlakirjan viimeisen tutkimuksen jälkikirjoitusta, koska siinä ilmenee Aarne Äyräpään merkitys nuoremmalle tutkijapolvelle. Tekijä Edvard Sturms Bonnista sanoo näin: "Kirjoitukseni omistan Itä-Euroopan kivikauden parhaalle tuntijalle, kaikkia syitä ja vastasyitä laajasti punnitsevalle kunnioitetulle tutkijalle ja virkaveljelle Professori Aarne Äyräpäälle, kiitollisena tunnustuksena niistä monista arvokkaista herätteistä, joita pitkin vuosien kuluessa hänen teoksistaan, keskinäisestä kirjeenvaihdosta ja henkilökohtaisista keskusteluista on osakseni tullut.''

Munkkiniemen yhteiskoulu 1938 - 1963, kirjoittanut Jorma Rytkönen. Kuopio 1963, 126 sivua.

Harvoin julaistaan kuvaus jonkin koulun vaiheista jo 25 vuoden kuluttua sen perustamisesta. Tässä tapauksessa siihen on ollut täysi syy, siksi mielenkiintoisin ovat koulun syntyhistoria, sen voimakas kehitys täysiluokkaiseksi, sota-ajan aiheuttamat monet hankaluudet, oman talon hankkiminen, suhtautuminen oppilaisiin ja heidän harrastuksiinsa. Mielenkiinto johtuu erityisesti siitäkin, että aines on selvästi jaoteltu ja esitystapa elävää ja sujuvaa. Kun kirjoittaja on vain 3 vuotta vanhempi kuin hänen koulunsa ja kun hän on ollut siinä opettajana vain 7 vuotta kuvattavasta 25-vuotiskaudesta, on hänen täytynyt suorittaa paljon arkistotutkimusta ja haastatteluja pystyäkseen kirjoittamaan tällaisen teoksen.

Suositellaan kouluasioista kiinnostuneille.

Teos ei pyri olemaan mikään matrikkelijulkaisu, mutta siihen sisältyy kuitenkin täydellinen luettelo oppilaista matrikkelinumeroineen ja kouluuntulovuosineen. Jostakin syystä ei luetteloon ole merkitty, mille luokalle oppilas on otettu ja miltä luokalta ja milloin eronnut. Näiden tietojen mainitseminen ei olisi tuottanut sanottavaa lisätyötä.

Sukusanomat, puhelin 76 65 07  (Valtavuo)