Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1960 Elokuu N:o 1 (36)

Enok Rytkönen

Kesäkuun 1. päivänä kuoli Hämeenlinnassa uintimatkalla halvaukseen yhdistyksemme vanhin jäsen Enok Aron Rytkönen.

Hän syntyi maaliskuun 5. päivänä 1874 Kontiolahdella, jossa isä Aron Johan Rytkönen, sittemmin Sippolan kirkkoherra, silloin oli pappina. Äiti Natalia Vilhelmina, o.s. Europaeus, oli rovasti A.J. Europaeuksen tyttäriä Liperistä.

Oppikoulun käyntinsä Enok Rytkönen alkoi Joensuun lyseossa, josta v. 1885 siirtyi Hämeenlinnan normaalilyseoon. Opintie ei varmaankaan tuottanut hänelle vaikeuksia, mutta kun isällä oli suuri lapsilauma kouluutettavana, siirtyi Enok v. 1889 käytännölliselle alalle, tullen apulaiseksi Clouberg & Co:n kirjakauppaan Viipurissa. V. 1900 hän osti Hämeenlinnan kirjakaupan, jonka hän omisti aina elämänsä loppuun saakka. Näin ollen hänen elämäntyönsä kirjakauppiaana käsittää kokonaista 71 vuotta.

Oman liikkeen kehittämiseen ja hoitoon liittyi läheisesti toiminta alan keskusjärjestössä Suomen Kirjakauppiasyhdistyksessä. Siinä hän oli mukana yhdistyksen perustamisesta v. 1903 lähtien johtokunnan jäsenenä 54 vuotta, siitä ajasta viimeiset 22 vuotta puheenjohtajana. Vain toista kuukautta ennen kuolemaansa hän oli läsnä juhlatilaisuudessa, jossa hänen ja kahden muun kirjakauppamiehen muotokuvat paljastettiin. Enokin kuvan paljastuspuheen piti kirjakauppias Stenberg. [ Suomen kirjakauppalehti n:o 8/1960 ] Hän korosti Enokin asemaa yhdistyksen keskeisenä miehenä ja hänen työpanoksensa merkitystä vuosikymmenien kuluessa. "Ajan virtauksista huolimatta", lausui puhuja mm., "olet sinä, veli Enok, nauttinut kirjakauppiaspiireissä pitkäaikaisinta ja ehdotonta luottamusta. - - - Sinut on yksinkertaisesti katsottu oman aikakautesi luottamusmiehenä korvaamattomaksi neuvottelijaksi, asialliseksi puheenjohtajaksi, uskolliseksi ystäväksi ja todelliseksi kirjakauppiaaksi. Sinä et koskaan ole hakenut kunniaa uskollisesta toiminnastasi kirjakauppiaskunnan hyväksi. Työ tekijäänsä kiittää - - - Lähes 60-vuotinen epookki sortovuosineen, maailmansotineen, vapaus- ja itsenäisyystaisteluineen on vaipunut menneisyyteen. Sinä seisot kuin vanha ikihonka yhä edelleen keskuudessamme, kuin viimeinen mohikaani nykypäivän kirjakauppamiesten riveissä."

Moneen muuhunkin luottamustehtävään erilaisilla yhteiskuntaelämän aloilla Enok joutui mukaan. Niitä kaikkia olisi vaikea luetella. Mainittakoon vain jäsenyys Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa (19 v.) ja Suomen Paperikauppiasliitossa (johtokunnan jäsenenä 26 v.).

Enokin erikoisharrastukset, kuten valokuvaus, suojeluskuntatyö ja varsinkin eri urheilulajit ja niissä saavutetut huomattavat tulokset tekivät hänen nimensä laajalti tunnetuksi.

Enok Rytkösen vieraanvaraisessa kodissa ovat aikoinaan monet hänen sisarustensa lapset viettäneet päiviä ja viikkoja, Ellan hoitaessa suurenmoisella tavalla emännän vaativia tehtäviä. Myös muut sukulaiset ovat siellä käydessään aina saaneet ystävällisen vastaanoton.

Sukuyhdistyksen ensimmäisessä vuosikokouksessa v. 1949 Enok oli mukana toimien puheenjohtajana ja otti myös kuvia kokouksen edellä käydessämme sukulaisten haudoilla. - Enokin 80-vuotispäivänä ojennettiin hänelle silloin ilmestynyt Sukusanomien numero, jossa Taimi Kyyrö on keskitetysti ja sattuvasti luonnehtinut hänen merkitystään sukulaisena ja yhdistyksen jäsenenä.

Enok Rytkösen siunaustilaisuus oli Hämeenlinnan kirkossa kesäkuun 7. päivänä. Sukuyhdistyksen puolesta laskettiin kukkia hänen paareilleen.

Muutamia muistoja isästä

Oli toukokuun viimeinen päivä, varhaiskesän aurinkoinen päivä. Koulut juhlivat lukuvuoden päättymistä, uudet ylioppilaat saivat lakkinsa ja ruusunsa.

Istuin isän kanssa pöydän ääressä kahvia juoden ja tarinoiden. Katselin isää. Hänen tukkansa hohti valkoisena mutta tuuheana; teki ihan mieli silittää sitä, mutta eihän se sentään käynyt päinsä. - Isä oli juuri antanut minulle "symboolisen" ruusunsa edelleen uudelle ylioppilaalle annettavaksi ja oli juuri kirjoittanut niin saajan kuin antajankin nimen - liekö ollut aivan viimeinen Enok Rytkösen, isän, nimikirjoitus.

Seuraavana päivänä, helteisenä kesäkuun ensimmäisenä, isä meni virkistymään sinne, mistä hän oli oppinut aina virkistystä saamaan, niin kesällä kuin talvellakin, Vanajaveden vilpoiseen syliin. Siellä hän kohtasi Herran, joka tuli työnsä tehneen ohjaamaan hyvin ansaittuun lepoon.

Tieto Enok Rytkösen poismenosta levisi nopeasti kaupunkiin ja maakuntaan, vieläpä kauemmaksikin. Kaikkialla sanoma yllätti ihmiset, sillä vaikka isä olikin jo iäkäs, oli hänet totuttu vuosikausia, vuosikymmeniäkin näkemään aina samanlaisena - suurenevassa ja vähitellen muuttuvassakin Hämeenlinnan katukuvasta Enok Rytkönen oli muuttumaton. Mutta nyt hän oli poissa.

Mieleen tulvi tulvimalla tuhansla kuvia - kuvia; jotka liittyivät Isä-Eenokkiin. - Ja kuvat ja runot ja Eenokki, nehän kuuluivat yhteen. - Vuosikymmenien aikana kuului asiaan, että jos Hämeenlinnassa tai lähiympäristössäkin jotakin tapahtui, niin Enok Rytkönen oli siellä valokuvaamassa, ja jos joku esim. matkoilla oltuaan tai muuten halusi tietää, oliko kaupungissa mitään erikoista tapahtunut, niin menipä vain katsomaan Rytkösen kirjakaupan ikkunaan - siellä olivat uutiskuvat.

Mitenkähän monet lapset lienevätkään kuvakirjoistaan lukeneet Enok Rytkösen runopukuisia tekstejä, ja mitenkähän monia syntymä-, hää- ym. ilo- ja myös surujuhlia onkaan hänen runonsa tai sattuvasanainen riimikronikkansa juhlistanut! Entä Isä-Eenokin urheilu! Kuinka paljon muistoja tuleekaan mieleen. Ennen muuta ajattelen hiihtoa ja uintia, varsinkin avantouintia. Kerran olin talvella kotona käymässä. Oli 37º:n pakkanen ja isä komensi minut avantoa aukaisemaan. Oli siinä hyppimistä tarjetakseen ja avannon auki pitämistä, kun isä viipyi. Ja kylmät väreet kulkivat selkää pitkin, kun isä lopuksi tuli, riisuutui ja arvelematta hyppäsi hyiseen veteen. Kerran taas sattui isä hiihtäessään kaatumaan mäessä kantoa vasten ja häneltä katkesi pari kylkiluuta. Avannostapa hän silloin ensi avun haki ja meni vasta sen jälkeen lääkäriin. Yhteen aikaan isä urheili sukeltelemalla avannosta toiseen, kunnes kerran eksyi kirkkaan jään alla ja oli vähällä sille tielleen jäädä. - Muistan myös erään kesäisen uintimatkan. Isä uiskenteli Aulangon ja Pihlajamäen puolivälissä, ja minä olin jo kerinnyt rantaan. Jokin kohtaus hänelle sattui ja hän huusi minua. Silmänräpäyksen mietin, hypätäkö uimaan avuksi, mutta sitten huomasin veneen varmemmaksi, ja ennätin ajoissa isän luo.

Vielä tekee mieleni muistella lapsuusajan jouluja. Kirjakauppa oli jouluaattoina tavallistakin pitempään auki. Sen tähden lapset pantiin iltapäivällä muutamaksi tunniksi nukkumaan herätäkseen sitten joulun viettoon. Joulupukkia emme koskaan tainneet nähdä, kuulimme vain koputukset ja kysymyksen: "Onko täällä kilttejä lapsia?" Isä katosi lahjojenjaon ajaksi, mutta lahjoja tuli erään huoneen oven raosta lyhyin väliajoin ja miltei joka paketissa oli pieni, vasta-valmistettu runo. Ja joulutunnelma oli täydellinen, varsinkin kun Sippolan mummo ja Selma-tätikin olivat jouluvieraina.

Nyt isä ei enää urheile, ei hiihdä eikä ui. Eikä kirjoittele runojaan. Hän on siirtynyt sinne, mistä ei paluuta ole. - Mutta "murhein ei saa muistoansa viettää".

Talvi.

Suomen kirjakauppaväen kunniavanhus on mennyt

Enok Rytkösen maisessakin menossa oli jotakin katseen pysähdyttävää. Niin oli silloinkin, kun hän keskipäivän helteessä kulki Raatihuoneenkatua ihmiskiireen keskellä: takki tutusti viittana hartioilla - luulenpa, että se oli häivä runoniekkaa hänessä   - keppi tanakasti omassa tehtävässään, valkea tukka aurinkona loistaen. Kenties juuri tuo valokehä voimakkaimmin hallitsi näkökuvaa. Kukapa oikeastaan aavisti, että se oli jo lähdön kirkastusta.

- Tuletkos huomenna... (Oli kirjanystävien kokous tiedossa) - Siellä on kyllä varmasti mielenkiintoista, vanhassa kartanossa ja kirjastossa.

Nyt on - niin mielin ajatella - Enok Rytkönen Ikuisen Kartanon portilla. Oman elämän kirja on tullut valmiiksi, on Ilmestymisen aika. "Tuota, tähän jäi kyllä pari virhettä..." hän yrittää sanoa.

"Juuri siinä on täydellisyys", sanovat siellä. "Kirjakauppias on hyvä ja käy peremmälle."

Raatihuoneenkatu on köyhempi tänään, kirjakauppa hiljaisempi, eräs työ uskollista tekijäänsä paitsi. Ehkäpä kuitenkin jossakin uusi aurinko säkenöi vastaan, kun vanha kirjamies astuu edemmäksi.

Kepeät, kepeät mullat!

Martti Qvist
Hämeen Sanomat 4.6.60

[ Kirjoitukseen liittyvä kuva esittää Enokia kulkemassa Hämeenlinnan kadulla avopäin, "valkea tukka aurinkoa loistaen".]


Henkilötietoja

24.12.59

Ritva Anneli Johanna Koivisto syntyi Helsingissä.

26.12.59

Filosofian maisteri Helli Valtavuo täytti 75 v Helsingissä.

8.1.60

Tuomas Martti Samuel Lehtonen syntyi Helsingissä.

21.1.60

Matti Antero (Matinpoika) Äyräpään syntymästä kulunut 60 v.

23.1.60

Matti Antero Äyräpään kuolemasta kulunut 60 v.

24.2.60

Metsänhoitaja Yrjö Heikki Hirvensalon syntymästä kulunut 75 v.

31.3.60

Johtaja Tapio Antero Rytkönen täytti 60 v. Mikkelissä.

25.4.60

Hilda Karolina Ingmanin ja Matti Anselm Äyräpään vihkiäisistä kulunut 75 v..

24.5.60

Rovasti Anders Josef Europaeuksen kuolemasta kulunut 90 v.

31.5.60

Leena Inkeri Rytkönen tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan tyttölyseosta.

1.6.60

Kirjakauppias Enok Aron Rytkönen kuoli Hämeenlinnassa.

9.6.60

Matias Josef Rytkösen kuolemasta kulunut 80 v.

15.6.60

Anna Alice ja Ahti Aarno Rytkösen hopeahäät.

17.7.60

Maisteri Antti Juhana Rytkösen syntymästä kulunut 90 v.

29.7.60

Lääketieteen kandidaatti Väinö Pöyhösen syntymästä kulunut 70 v.

31.7.60

Lääketieteen lisensiaatti Otto Erkki Rytkösen kuolemasta kulunut 50 v.

2.8.60

Andreas Johannes Europaeuksen syntymästä kulunut 75 v.

3.8.60

Tohtori Ella Augusta Vilhelmina Kitunen täytti 70 v. Helsingissä.

14.8.60

Metsäneuvos Yrjö Emanuel Pöyhönen täytti 75 v. Rovaniemellä.

15.8.60

Kirkkoherra Vilho Kyyrön syntymästä kulunut 90 v.


Enok Rytkönen Viipurissa

Vuonna 1889 Esok Rytkönen sai paikan Clouberg & Co:n kirjakaupassa Viipurissa. Ensimmäisen yönsä uudella paikkakunnalla hän vietti minun lapsuudenkodissani, ja aamulla lähti hän kirjakauppaan alottamaan työtään. Hän oli silloin 15-vuotias. [ Vrt Sukusanomat 1954, siv. 22 ]

Viipurista oli silloin 3 kirjakauppaa. Cloubergin oli huomattavin niistä. Se sijaitsi Katariinan (sittemmin Linnan)kadun mäellä, sen korkeimmalta kohdalta vähän kaupunkiin päin. Toiset kirjakaupat, Ekroosin ja Lagerspetzin, olivat vähän alempana saman kadun varrella. Cloubergin kirjakaupan päämies ja v:sta 1895 lähtien yksinomistaja Walter Hoving oli kookas, hyvin kunnianarvoisen näköinen herra, aikoinaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja yksi kaupungin edustajista porvarissäädyssä. Hän hoiti Viipurin Säästöpankin konttoria, joka sijaitsi kirjakaupan takahuoneessa. Etuhuoneessa isännöi - tosin ei vielä Enokin alkuvuosina, nuori Victor Hoving, omistajan poika.

Victor Hoving, sittemmin hyvin huomattava liikemies (omisti mm. aikanaan Akateemisen kirjakaupan Helgingissä) on myöhemmällä iällään menestyksellä esiintynyr myös kirjallisella alalla. Viipurin oloja ja elämää hän on kuvannut kahdessa muistelmateoksessa. Aikaisempi ja huomattavampi niistä "En wiborgare berättar för sin vänner", ilmestyi 1944. Siinä kerrotaan myös Enokin toiminnasta Cloubergin kirjakaupassa. Seuratkaamme Victor Hovingin kuvausta.

Alussa kirjakaupan nuorimmaksi apulaiseksi tullessaan, Enok oli originelli tuuheakiharainenv nuorukainen - ei paljon muuta. Ei hän tietenkään voinut olla perillä ruotsinkielen hienouksista eikä hänellä ollut sanottavaa kirjallisuuden tuntemusta. Juristille, joka halusi katsella uudempaa lainopillista kirjallisuutta Enok näytti äsken ilmestynyttä "Svenska språkets lagar" ja toinen asiakas, joka tiedusteli Ernst Ahlgrenin "Pengar"-kirjaa, ohjattiin takahuoneeseen, jossa vanha Hoving istui säästöpankin tilikirjojen ja kassalippaan ääressä. Mutta Enok oli tarmokas, huolellinen, rehellinen ja lahjakas, ja isä Hoving huomasi heti, mikä hänessä piili, ja luotti häneen alusta lähtien. Nopeasti uuni apulainen perehtyi tehtäviinsä. Hän ystävystyi nuoremman isäntä, Victorin kanssa ja heidän yhteistyönsä sujui erinomaisesti.

Meillä Enok kävi usein, vuoden tai pari asuikin meillä. Hän oli meitä, serkkujansa, useita vuosia vanhempi. Minä hänen tulovuotenaan vasta jouduin kansakouluun. Sisaret Helmi ja Aino olivat vielä nuorempia. Suuren sisarusjoukon keskellä kasvaneena ja erittäin lapsirakkaan Enok hyvin viihtyi meidän parissamme. Monin tavoin hän koetti ja osasi meitä ilahduttaa ja huvittaa. Monet ja moninaiset olivat häneltä saadut lahjat: potkukelkka, kiikku (oven kamanaan kiinnitettävä), krokettipeli, kuvakirja ym. Ja lahjaa seurasi useimmiten näppärä runo. Eräät näistä lahjoista johtivat meitä ulkoiluun ja terveelliseen liikuntaan. Mutta oli myös muunlaista toimintaa; Helmi ja Aino keittivät tyttökouluaikanaan Enokin johdolla nekkuja ja myivät niitä koulussa à 5 penniä. Menekki oli hyvä, mutta tämä liiketoimi kiellettiin pian, ihme kyllä, sillä se sai alkaa kohta uudelleen vahtimestarin afäärinä. Omasta puolestani olen Enokille kiitollinen pikakirjoitustaidosta. Hän alotti meidän ja eräiden muiden ikäistemme kanssa pikakirjoituskurssin, mikä kyllä loppui pian kun useimmilla ei ollut riittävästi harrastusta. Minä kumminkin alkusysäyksen saatuani kesällä jatkoin oppikirjan avulla. Tosin taitoni jäi verrattain vaatimattomaksi, mutta on sitä kumminkin ollut paljon hyötyä vuosikymmenien kuluessa. - Nyt sputnikien aikakaudella sopii myös mainita, että Enok valmisti silkkipaperista ilmapallon, jonka alapäässä olevaan aukkoon kiinnitettiin petroolilla kostutettua pumpulia. Kun pumpuli sytytettiin, lähti pallo ilmojen teille. Se ei kumminkaan suunnannut kulkuaan merelle päin kuten oli tarkoitus, vaan ajautui asutulle alueelle. Onneksi ei kumminkaan syttynyt tulipaloa.

Sunnuntaisin erityisesti Enok oli meillä odotettu vieras. Silloin äitimme, joka kovasti piti kummipojastaan, valmisti toiseksi päivällisruuaksi herkullista omenavanukasta, joka tuotiin uunista pöytään suuressa kivivadissa. Sitä oli niin runsaasti, että jokainen sai ottaa niin paljon kuin tahtoi.

Heti kesäloman alussa perheemme matkusti Liperiin. Laiva lähti kauppatorin rannasta klo 5 aamulla. Muistan, miten eräänä vuonna Enok pyörällä ajaen ilmestyi rantaan meitä saattamaan. Laivan ennätettyä parin kilometrin päähän Huusniemen kapeaan salmeen oli Enok jo siellä. Hän pyöräili laivan vieressä pitkin puiston käytävää ja jäi viimeiseen niemeen nenäliinallaan vilkuttamaan meidän loitontuessamme. - Häneltä saimme joukon arvokkaita saksalaisia puupiirroskuvia, joista jotkut vieläkin kaunistavat vanhan kesäkotimme seiniä Liperissä.

Ekroosin kirjakaupalla oli molempien muiden rinnalla se etu puolellaan, että sen omistaja oli suomenmielinen ja -kielinen mies. Siellä kävivät siitä syystä enimmät suomenkieliset ostajat. Clouberg piti kumminkin hyvin puolensa kilpailussa. Jopa suomalaisenkin kirjallisuuden myynti lisääntyi siellä vuosi vuodelta. Se johtui, sanoo Victor Hoving, kahdesta syystä: osaksi siitä, että suomalaista kirjallisuutta alkoi yhä enemmän ilmestyä, mutta ennen kaikkea se oli Enokin tarmon ja kasvavan tuttavapiirin ansiota. - Mekin käytimme yleensä "Enokin kirjakauppaa", niinkuin me sitä kutsuimme. Minun koulutieni kulki useana vuonna sen sivutse, joten oli vaivatonta pieniäkin ostoksia varten sinne pistäytyä.

Joku Enokin veljistä tekasi hänestä laulun, joka alkoi näin:

"Nokki ukk', Nokki ukk;,
muinoin lihava kuin pukk',
joka tiskin takana
seisot varsin vakaana
kirjasia kaupitellen,
Miilushkata tirkistellen."

Miilushkan - hän oli yksi Cloubergin myyjättäristä - toiveet kyllä romahtivat, jos niitä lienee ollutkaan, kun kirjakauppaan ilmestyi uusi apulainen, nuori ja viehättävä, nimeltä Ella Wendelin. Ella perehtyi pian uuteen toimeensa. Victor Hovingin arvostelu hänestä oli: "tottunein ja sukkelin kirjakaupan neideistä". Ei ollut ihme, että ennen pitkää Enok ja Ella julkaisivat kihlauksensa. Ja pian seurasivat vihkiäiset. Enok oli silloin 25 ja Ella 22 v. Pari vuotta pariskunta vielä jatkoi palveluaan Cloubergilla, mutta Enokin hankittua oman kirjakaupan Hämeenlinnassa, entisessä koulukaupungissaan, siirtyivät he sinne vieden mukanaan yhden kirjakaupan neideistäkin. Tapaus oli melkoinen suonenisku Cloubergille.

Muutto Viipurista pois ei kokonaan lopettanut Enokin ja meidän perheemme välistä yhteyttä. Monen monia tervehdyksiä - kuvineen, runoineen - tuli vuosien kuluessa Hämeenlinnasta. Vanhempiemme kultahäissä lähellä Viipuria Enon ja Ella olivat mukana. Ja kun vanhempiemme aika täyttyi, ensin, isän siten äidin, oli Enok heitä haudan lepoon saattamassa.

YH:n aikana syksyllä 1939 Enokin luonto ei sallinut hänen jäädä toimettomana syrjästä katsomaan tapausten kehittymistä. Hän lähti, jo 65-vuotiaana, Karjalan kannakselle linnoitustöihin. Syyskuun 28. päivänä hän sieltä pistäytyi Viipurissa ja kävi illalla luonani. Kertoi toimivansa kartoitusmiehenä. Yöt olivat olleet aika rauhattomia kun 120 miestä oli majoitettu samaan saliin nukkumaan eräässä suojeluskuntatalossa. Hän valitti olevansa väsynyt - vaikka ei se näkynyt päältä - mutta lähti vielä takaisin samaan työpaikkaan. Parin päivän perästä hän kumminkin soitti ilmoittaen palaavansa Hämeenlinnaan. Tämä lienee ollut Enokin viimeinen Viipurissa käynti.

Nyt Enokin pois mentyä olemme, sisaret ja minä,. yhdessä häntä kiitollisin mielin muistelleet, samalla todeten - liian myöhään - että kovin vähän olemme kiitollisuuttamme tulleet hänelle osoittaneeksi.

Kuva Enokista hyvänä sukulaisena ja lapsuudenkotimme ystävänä säilyy Viipurin serkkujen mielessä.

T.V.


Kuva
Enok Rytkönen

[ Enok Rytkönen lähetti Tekla Valtavuolle valokuvan, joka esittää häntä itseään pikku Ilmari polvellaan. Kuvan takana on tämä runo. ]

Tässä saat nyt suljettuna
sisään saman kuoren
vierahakses kaksi poikaa,
vanhan sekä nuoren.

Miettii vanha, pitäessään
nuorta sylissänsä,
kädessänsä puristaen
hänen kätöstänsä:

Itse alankin jo olla
väsynyt ja raukee.
Sulle poikaseni vasta
aamu armas aukee.

Oma lie mun elämäni
mennyt vallan hukkaan.
Sulle vielä elon puu
se kerran puhkee kukkaan.

Poikani mun pienoinen,
mun rakas lapsoseni,
aarteheni armahin,
mun sylin', sydämeni:

Kaikki sulle tarjoaisin,
mitä antaa voisin,
onnessa sun nähdessäni
onnellinen oisin.

Poimintoja

Nuorison luottamusmiehiä. - Munkkiniemen Yhteiskoulun teinikunnan kuraattoriksi valittiin 25.9.59 Jorma Rytkönen. - Kouluviesti 12.11.59

Jyväskylän Kasvatusopillisen Korkeakoulun Savokarjalaisen osakunnan inspehtoriksi valittiin 16.2.60 Ahti Rytkönen. - Jyväskylän Ylioppilaslehti n:o 8/1960.

Maailman Voimakonferenssin järjestämänä oli Madridissa kesäkuussa 1960 kokous, johon mm. Unto Rytkönen osallistui. (U.S. 12.2.60.) Matkaltaan Unto lähetti toimitukselle kuvakorttitervehdyksen.

Uusi verotuslaki on tullut voimaan tämän vuoden 1960 alussa. Sen täytäntöönpanoa on valmisteltu eri elimissä, mm. viime vuoden alussa asetetussa Pentti Voipion komiteassa, joka on tutkinut verojen pakkoperinnän lainsäädännöllistä puolta. Komitea jätti 31.3.60 mietintönsä oikeusministerille. - U.S. 15.10.59 ja 1.4.60.

146 ehdotusta kaikista pohjoismaista otti osaa pohjoismaiseen arkkitehtikilpailuun, joka koski kaupungintalon suunnittelua Nyköpingin kaupunkiin Ruotsissa. Tulos julkaistiin 6.5.1960. Kilpailussa jaettiin 4 palkintoa. Sitäpaitsi lunastettiin 5 ehdotusta, joista yhden oli laatinut Maunu Kitunen, avustajanaan arkkitehtiylioppilas Jaakko Suihkonen. Lunastussumma oli 2000 kruunua.

Palkintolautakunta antoi Maunun ehdotuksesta seuraavan arvostelun: "Ehdotuksen yleinen tilaryhmittely on suoritettu taitavasti ja taiteellisesti sekä omaa määrättyjä viihtyisyysarvoja. Julkisivut ovat suhteiltaan kauniit. Rakennus on torin puolella saanut dynaamisen muodon, joka on mielenkiintoisella tavalla vastakohtana vanhan raatihuoneen staattiselle luonteelle. Ehdotus on korkeata taiteellista tasoa." - Uusi kaupungintalo tulee liittymään vanhaan empire-toriin, jonka varrella sijaitsee myös vanha, 1700-luvulta peräisin oleva raatihuone.

Ansaitsee mainita, että kilpailun voitti tanskalainen arkkitehti, joka muutama vuosi sitten oli pitemmän aikaa Alvar Aallon toimistossa.

Maankäyttölaki - viime vuonna voimaan tullut - muodostaa pohjan tulevien vuosien asutustyölle. Tähän työhön kuuluva maankäyttölainoitus on jo päässyt hyvään alkuun. Lainoitustoiminnan ohjaamiseksi on Suomen Hypoteekkiyhdistys julkaissut Matti Äyräpään laatiman muistion nimeltä "Maankäyttölainat" (Hki 1960). Julkaisulle on ominaista asioitten selväpiirteinen ryhmitys ja esityksen helppotajuisuus.

Oulun Yliopiston kirjastolle ovat Anni ja Irja Pöyhönen lahjoittaneet 187 nidosta rovasti Juho Pöyhös-vainajalle kuuluneita kirjoja, joukossa metallikantisia, yli 200 v. vanhoja. Kirjasto on kirjeellä 30.11.59 kiittänyt arvokkaasta lahjoituksesta. - Haapaveden kirkon museolle ovat samat henkilöt lahjoittaneet parikymmentä kirjaa.

Kodin kasvisruoka on nimeltään Ella Kitusen tänä vuonna julkaisema keittokirja. Se noudattaa ns. maitokasvislinjaa. Ravinnon perusaineksina on käytetty viljaa, maitoa ja perunaa niinkuin suomalaiset jo vanhoista ajoista ovat käyttäneet. Rasvan käyttöä on pyritty rajoittamaan vaikkakaan tekijä tähän asiaan nähden ei ole niin jyrkällä kannalla kuin eräät muut ravinnontutkijat. Ruokareseptejä kirjassa on runsaasti yli tuhat. - Hels.S. 1.5.60.


Korjauksia numeroihin 4-6/1959

sivu 31 rivi 6 ylh.: varsinaisiin jäseniin lisätään Karin Äyräpää:

sivu 32 rivi 7 ylh. on: Ainosta p.o.: Liisasta

sivu 34 rivi 12 ylh. on: tinisuttaat p.o.: tinisuuttaat

sivu 34 rivi 24 ylh. on poukoman p.o.: poukaman

sivu 34 rivi 7 alh. poistetaan ,nimitys

sivu 36 rivit 11 ja 10 alh. on Maune p.o.: Manne

sivu 37 rivi 12 ylh on: Kesälahdelta p.o.: Hollolasta

sivu 38 rivi 21 ylh. on nämä p.o.: naiset

sivu 39 rivi 11 alh. on: raastuvanoikeuden p.o.: maistraatin

sivu 41 rivi 16 ylh. on: hupakko p.o.: veitikka

sivu 42 rivi 15 ylh. on: Gebanerista p.o.: Gebauerista

sivu 44 rivi 8 ylh. on: mikään p.o.: yksinomaan

sivu 48 rivi 21 ylh. on få p.o.: så


Vuosikokous

pidetään sunnuntaina syyskuun 25. päivänä klo 12 (hallitus klo 11) Helsingin Kotitalousopettajaopiston kauniissa salissa Sturenkatu 2 a. Tulkaa joukolla, nuoret ja vanhat. Yhdistys tarvitsee kaikkien suvun jäsenten tukea voidakseen tehokkaasti toteuttaa tarkoitusperiänsä.



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.