

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1958 Joulukuu N:ot 2-3 (28-29)
Lapsen rukous Antti Rytkönen
Siunaa, hyvä Jumala,
isä, äitikulta,
siunaa rakas mummuni,
joka vietiin multa. Joulust' anna iloita
heidän maailmassa,
mummun joulu olkohon
hauska taivahassa. Siunaa isot veikkoni
Antero ja Ahti,
siunaa Sirkka siskoni,
nuket, Miisu, Vahti. Siunaa pikkulintuset,
anna heille ruokaa,
lohdutusta sille suo,
surussa ken huokaa. Siunaa myöskin minua
jok' oon lapsi pieni,
joulun lapsi ohjatkoon
askeleeni, tieni.
(Kokoelmasta "Yksinäisyyden sävel", 1930)
Henkilötietoja
3.7.58 |
Reijo Tapani Ouni syntyi Helsingissä. |
10.7.58 |
Liisa Ilona Aaltio syntyi Savonlinnassa. |
5.8.58 |
Kirsti Ilona Äyräpää syntyi Helsingissä. |
24.8.58 |
Sairaanhoitajatar Paula Tuulikki Vuori ja ylioppilas Jorma Olavi Rytkönen vihittiin avioliittoon Helsingissä. |
13.9.58 |
Filosofian kandidaatti Kalle Vilhelm Rytkösen kuolemasta kulunut 60 v. |
3.10.58 |
Ylioppilas Jorma Olavi Rytkönen suoritti Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa filosofian kandidaatin tutkinnon. |
5.11.58 |
Haapaveden emäntäkoulun johtajan Elsa Pöyhösen syntymästä kulunut 75 v. |
28.11.58 |
Helmi Armias Valtavuon ja Uno Anders Winterin vihkiäisistä kulunut 50 v. |
11.12.58 |
Johtajatar Mandi Maija Liisa Kyyrö täytti 50 v. Lammilla. |
26.11.58 |
Tohtorinrouva Helmi Armias Winter täytti 75 v. |
Jean Europaeuksen muistelmia palvelusajaltaan sotilassiirtolan lääkärinä sekä suhteestaan kreivi Araktshejeviin
[Kreivi Aleksei Andrejevitšh Araktsejev (1769-1834), venäläinen sotilas ja valtionmies, oli mm. sotaministerinä Suomen sodan 1808-1809 aikana. (Tähän suomennokseen liittyviä alamuistutuksia ei ole alkuperäisessä venäläisessä tekstissä. Samoin ei myöskään kirjoituksen alaotsakkeita.)]
Suomentanut maisteri Aino Hentinen
1. Muistelmien tarkoitus
M.I. Semevskijn julkaisemissa kirjoissa "Sotilassiirtolaisten kapina v.1831" (Pietari 1870) ja "Kreivi Araktshejev ja sotilassiirtolat 1816-1831" (Pietari 1871) mainitaan minun nimeni. Edellisessä minut mainitsee kuninkaallisen preussilaisen rykmentin [Tarkoittaa rykmenttiä, jonka kunniapäällikkönä oli Preussin kuningas.] komentajan Tshevakinskijn poika ja jälkimmäisessä saman rykmentin pappi P. V. Voinov. Tämän johdosta päätin minäkin kertoa niistä kreivi Araktshejevin luonteenpiirteistä, jotka ilmenivät hänen suhtautumisessaan minuun ja virkatoimintaani. Kertomukset voivat täydentää tuon voimakkaan valtiomiehen tulevaa elämän kuvausta ja samalla luoda lisävalaistusta preussiläisen rykmentin sotilassiirtolaisten kapinan esihistoriaan. Kuvaukseni ei ole keksitty, vaan perustuu tosiasioihin. Sen joidenkin kohtien ymmärtämiseksi mainittakoon vielä, että tultuani määrätyksi v. 1820 krenatööriosastoon sain komennuksen kreivi Araktshejevin rykmentin sairaalaan,josta minut siirrettiin preussiläisen rykmentin siirtolaispataljoonan kiertäväksi lääkäriksi ja sittemmin saman rykmentin vanhemmaksi lääkäriksi.
2. Minä saavutan kreivin luottamuksen
Kiertävänä lääkärinä toimiessani minulla oli tilaisuus tutustua sotilassiirtolan asukkaiden arkielämään, perhesuhteisiin ja puutteisiin sekä niihin raskaisiin töihin, joita sekä varsinaisten sotilassiirtolaisten että peltotöihin määrättyjen siirtolajoukkojen piti suorittaa. Nämä työt olivat niin rasittavia kosteihin savihökkeleihin majoitetuille sotamiehille, jotka olivat tottumattomia metsänhakkuuseen, soiden kuivaukseen ja myöhään syksyyn kestävään kantojen ja kivien raivaukseen, että huolimatta runsaasta ravinnosta ja "kreivillisestä" votkapikarista oli paljon sairaita. Suurin osa sairasti kuumetauteja, ripulia, vesitautia sekä yösokeutta ja kuolevaisuus oli huomattavan suuri. Vaikka sotilaat napisivat, he palasivat töistä laulaen ja kulkusia helistäen ollakseen päällystön mieliksi. Mutta yöllä kuului kaikkialta leiristä valituksia ja huokailuja, sillä uunittomissa savimajoissa eivat sotilaat voineet lämmitellä eivätkä kuivattaa vaatteitaan ja jalkineitaan. Muistan, että upseerien kesken nimitettiin siirtolaa poliittiseksi Siperiaksi, jossa tehtiin työtä 10 kopeekan palkalla. Ja siirtolan naisten sanottiin ostavan itselleen suolaa siveytensä hinnalla.
Velvollisuuksiini kiertävänä lääkärinä kuului joka päivä tarkastaa koko piiri, jonka asukkaat olivat sijoitetut yli 300 rakennukseen 30 virstan säteellä. Tämä velvollisuus oli kaikkea muuta kuin helppo, minkä varsin hyvin ymmärtää, kun ajattelee, millaista on kurakelillä juuttua lokaan tuon ajan päällystämättömillä teillä tai nousta kymmeniä kertoja ullakkohuoneisiin tarkastamaan sairastuneita alempia sotilasvirkailijoita ja siirtolan sotamiehiä, sekä alituisesti pelätä öisiä kutsuja äkillisesti sairastuneiden tai synnyttäjien luo. Näitä käyntejä varten oli kiertävällä lääkärillä aina käytettävissään parivaljakko.
En tiedä, miksi kreivi piti erikoisesti preussiläisestä rykmentistä ja oleskeli viikkokausia kunnostamallaan 3. siirtolaosaston tilalla Lazhitovskin sillan luona. Täällä kreivi keskusteli eukkojen kanssa kuunnellen heidän juorujaan ja kävi kylän vaimoja jutteluttamassa miesten poissa ollessa. Kerran syksyllä palatessani tarkastusmatkalta kreivi Speranskijn maatilan ohi katsahdin tapani mukaan ikkunoihin ja näin kreivin koputtavan ruutuun ja viittovan minua tulemaan luokseen. Kauhistuen ajattelin: Varmasti jompi kumpi meistä, välskäri tai minä, on ollut huolimaton. Olin kovasti peloissani hyvin tuntien silloisen ankaran kurin, mutta kreivin eteen oli astuttava. Puhdistettuani loan jalkineistani menin takakuistin kautta vastaanottosaliin. Muutaman minuutin kuluttua ilmestyi eteeni päivystävä adjutantti ja kysyi, mitä asiaa minulla oli. Saatuaan kuulla mistä oli kysymys, hän kävi heti ilmoittamassa minut kreiville ja sanoi palattuaan: "Kreivi käski teidän odottaa." Adjutantti huomasi kuitenkin huolestuneen ilmeeni ja kysyi: "Ovatko kaikki asianne järjestyksessä? Kreivi kävi jo varhain aamulla kävelyllä ja pistäytyi varmaan joissakin talonpoikaistuvissa, joissa ette ehkä ole ollut antamassa sairaille apua."
Kuinka hämmästyinkään, kun työhuoneen ovi aukesi ja kreivi kumarsi minulle ovelta iloisen näköisenä sanoen: "Veliseni, olin tänään sinua tapaamassa, koska halusin tutustua sinuun lähemmin, mutta et ollut kotona."
Jumalan kiitos, ajattelin, olisin voinut joutua vaikka arestiin. "Olen kuullut, että sinä pidät erittäin hyvää huolta kyläläisistä. Palvele niinkuin olet palvellut tähänkin asti niin minä en unohda sinua." Kreivi täyttikin lupauksensa, sillä sain uuden vuoden lahjaksi briljanttisormuksen.
Kun palasin keventynein mielin kotiin, päivystäjä kertoi minulle, että kreivi oli tullut lähtöni jälkeen noin klo 6 aamulla asuntooni ja kysynyt, oliko lääkäri kotona. Tähän päivystäjä oli vastannut:
"Ei ole, Teidän ylhäisyytenne. Herrani lähti aikoja sitten ja palaa vasta iltahämärissä."
"Taidatpa, veliseni, valehdella, varmaankin herrasi on ollut koko yön poissa kotoa pelaamassa jonkun tuttavansa kanssa korttia."
"Teidän ylhäisyytenne, isännälläni ei ole ollenkaan aikaa pelata korttia."
Saatuaan tällaisen vastauksen kreivi oli kysynyt: "Mitä teillä on tuolla ullakolla?"
"Apteekki."
"Vie minut sinne!"
Siellä kreivi oli tavannut nuhruisen apteekkioppilaan työssään ja kysynyt häneltä minusta. Saatuaan. samanlaisen vastauksen kuin päivystäjältäkin hän oli sanonut pojalle: "Sinä valehtelet. Päivystäjä kertoi juuri, että lääkäri on ollut koko yön poissa kotoa!"
"Päivystäjä erehtyy, sillä lääkäri lähti aikoja sitten, ja valmistan juuri hänen reseptinsä mukaan lääkettä No 91", oli oppilas vastannut.
Kreivi ei yleensä pitänyt keikareista, koska nämä olivat hänen mielestään huonoja työntekijöitä ja pitivät parempaa huolta itsestään kuin tehtävistään. Kehuen päivystäjää, joka jo näin varhain oli saanut huoneet järjestykseen, kreivi oli jatkanut matkaansa käymättä talon toisessa päässä, jossa asui pappi Voinov. Hän ei näet halunnut näin varhain häiritä perheellistä miestä.
Jonkun ajan kuluttua minun piti käydä erään sairaan naisen luona, joka kysyi minulta:
"Muistatteko, teidän ylhäisyytenne, miten noin viikko sitten ajaessanne ohi katsahditte ikkunoihini ja minä tervehdin teitä?"
"Muistan oikein hyvin. Mitäs siitä?"
"Kreivi vain silloin seisoi takanani ja kysyi, kenelle kumarsin niin syvään. Lääkärillemme, teidän korkeutenne. Antakoon Jumala hänelle terveyttä. Hän lääkitsee ja huoltaa meitä niin hyvin!"
Tämä vähäpätöinen tapaus se oli saanut kreivin pistäytymään luonani ja oli samalla suosituksenani, sillä ei kulunut kahta vuotta ennenkuin minut nimitettiin vanhemmaksi lääkäriksi preussiläiseen rykmenttiin.
3. Kreivin suhtautuminen alaisiinsa
Kreivillä oli monenlaisia velvollisuuksia, jotka aiheuttivat unettomia öitä ja vaativat tavatonta toimeliaisuutta, mutta siitä huolimatta hän oli äärimmäisen turhantarkka sekä virassaan että kotitehtävissään. Niinpä hänellä oli tarkat luettelot jokaisen alaisensa vastuulla olevasta omaisuudesta ja näiden luetteloiden mukaan hän piti joka vuosi tarkastuksen, jonka yhteydessä käski muuttaa, korjata tai peräti hävittää joitakin ~esineitä. Tämä pikkutarkkuus viran hoidossa oli joskus suorastaan sietämätöntä. Kun esim. rakennettiin preussiläisen rykmentin sairaalaa; josta piti tulla esimerkillinen, kreivi itse näytti miten piti sijoittaa sängyt ja penkit, mihin asettaa osastonlääkärin pöytä mustepulloineen ja vieläpä minkä muotinen piti kynän olla, s.o. ilman töyhtöä niin kuin roomalainen ruokokynä calamus. Vaikka kreivi uskoikin,. että nämä hänen käskynsä täytettiin täsmällisesti, niin halusi itse varmistua kaikesta. Niinpä hän tullessaan myöhemmin kerran eversti Tshevakihskijn kanssa sairaalaan huomasi mustepullotelineellä välskärin heittämän sulkakynän. Silloin hän heti kutsui everstin ja minut pöydän ääreen, huomautti meille asiasta sekä käski antaa välskärille 5 ruoskaniskua.
Kreivin läpitunkeva silmä huomasi myös pienimmätkin huolimattomuuden jäljet virkamiesten asunnoissa. Niinpä hän kerran tullessaan työnjohtaja Farafontjevin luo tunsi jotain pehmeää jalkojensa alla ja käski heti päivystävän aliupseerin kohottaa kynnysmattoa. Sen alta löytyi pölyä ja likaa, jolloin kreivi kulmiaan rypistäen pyysi luokseen talon emännän ja antoi tälle muistutuksen sanoen toivovansa, ettei vastedes tapaisi moista siivottomuutta. Ja vielä yksi esimerkki tästä pikkumaisuudesta: kerran sain kreivin käskystä päivystävältä esikuntaupseerilta muistutuksen siitä, ettei päiväraporttini ollut kyllin selvästi kirjoitettu.
Moisten pikkuasioiden parissa puuhaili tämä valtiomies. Hän tahtoi näyttää ennättävänsä joka paikkaan. Touhunsa keskellä häntä vaivasi sydämentykytys ja ahdistus eikä hän nukkunut kuin 4-5 tuntia vuorokaudessa. Samanlaista työtahtia hän vaati myös esikunnan päälliköltä kenraali Kleinmicheliltä, jolle hän joskus kasasi niin paljon töitä, ettei tämä ehtinyt mennä ollenkaan nukkumaan, vain hiukan torkahtamaan työpöytäänsä nojaten. Entä miten kreivi kerran palkitsi Petr. Andrejevitshille tämän raatamisen? Kreivi söi seurueineen päivällistä täsmälleen klo 1 ja muutamaa minuuttia ennen ateriaa kaikki, myös Kleinmichel, kerääntyivät vastaanottosaliin. Kuinka kenraali hämmästyikään, kun kamaripalvelija ilmoitti, että "Teidän ylhäisyydellenne ei ole tänään katettu". Hämääntyneen esikuntapäällikön oli tyydyttävä lähettämään hakemaan maitoa ja leipää. Tämän välikohtauksen kertoi minulle palvelija, joka huolehti Kleinmichelille varatusta sivurakennuksesta, jossa minäkin myöhemmin majailin.
Kreivi halusi loistaa ja näyttää kaikki paremmassa valossa. Hän petti vieraitaan, vieläpä itse keisariakin, mutta ei vihastunut, jos jonkun onnistui pettää häntä. Niinpä hän kerran sairaalassa käydessään nuhteli minua ankarasti siitä, että oli niin paljon vuodepotilaita, ja käski minun pitää huolta siitä, ettei ensi kerralla olisi niin paljon vaikeasti sairaita. Mitäs tehdä? Piti pettää kreiviä, mikä olikin helppoa. Hän tuli sairaalaan vahtiparaatin jälkeen. Puoli tuntia ennen hänen saapumistaan piti vain asettaa nekin, jotka vain vaivoin pystyssä pysyivät, penkeille toipilaiden väliin. Kun kreivi nyt tervehdittyään tarkasti salia ja näki vain 3-4 vuodepotilasta hän sanoi: "Kiitoksia, nyt teillä on vähän vuodepotilaita". Mutta eversti Tshevakinskij, joka oli käynyt sairaalassa aamulla ja nähnyt useita vaikeasti sairaita, hymähti vähän, sillä hän ymmärsi, miten asia oli. Mutta siitä, että vaikeiden tapausten määrä tuollaisten tarkastusten jälkeen vain kasvoi, kreivi ei halunnut tietää mitään, ja oli uskalettua ilmaista sitä päiväraporteissa.
Niitä ihmisiä kohtaan, joita hän tarvitsi, hän oli tavattoman kohtelias ja alentuvainen ja kulki käsikkäin ei vain insinöörien, arkkitehtien ja mekaanikkojen, vaan myös tavallisten rivimiesten kanssa sekä kuunteli heidän neuvojaan, ja vaikka hän tinki, hän kuitenkin antoi heille huomattavia etuja.
Kreivin käydessä uudessa sahamyllylaitoksessa Voltshakova-joen rannalla sen johtaja, kreivin suosikki, insinööri, majuri Tshachardin, kanteli hänelle englantilaisesta koneenhoitajamekaanikosta Glinistä. Myllyn perinpohjaisen tarkastuksen jälkeen pyydettiin Glin saapumaan kreivin eteen n.k. herrasväen taloon, joka oli rakennettu korkealle kummulle 1/4 virstan päähän sahasta. Glin tuli ja tapasi kreivin luona Tshachardinin. Kreivi oli hyvin kylmä Gliniä kohtaan ja teki hänelle ankaran muistutuksen siitä, ettei hän ollut osoittanut kunnioitusta johdolle eikä osannut pysyä sovussa hyödyllisten ihmisten kanssa ja uhkasi lopuksi panna hänet arestiin.
"En halua arestiin, minulla on Pietarissa mukava asunto ja Lontoossa talo:! vastasi Glin. "Teidän Tshachardininne on juorukello ja lörpöttelijä ja pää on hänellä tällainen!" Glin löi sormellaan pöytään ja lähti.
Mutta kreivi tiesi, ettei tullut toimeen ilman Gliniä ja kutsui hänet siksi uudelleen luokseen, pyysi anteeksi kiivastumistaan ja kehotti häntä jäämään, mutta ylpeä englantilainen palasi melko pian kotimaahansa.
4. Henkilöltä ja tapahtumia
Novgorodista matkustin usein Grusinoon. Ei siksi, etteikö kreivi olisi täysin luottanut rykmenttinsä lääkäriin Stepan Petrovitsh Orloviin, mutta hän oli alkanut epäillä Orlovin mahdollisesti olevan läheisissä suhteissa vaimovainajansa Natasha Fedorovnan sisarentyttäreen Tatjana Borisovnaan huolimatta siitä, että hänellä, Orlovilla, oli nuori kaunis ja miellyttävä vaimo. Orlov oli tunnollinen työssään sekä vaativa palvelusväkeä ja kreivin tilan talonpoikia kohtaan, mutta kreivi uskoi hänen vihamiehiään. Juorupuheet johtivat lopulta siihen, että täysin viaton, hiljainen Tatjana lähetettiin novgorodilaiseen Pyhän Hengen luostariin abedissa MaksimiIla Petrovna Shiškinan luo muka kasitöita oppimaan. Minua taas pyydettiin, etten tarvittaessa jättäisi häntä. Kreivin kuoleman jälkeen tuo luostarin vanki meni naimisiin borovitšhilaisen tilanomistajan luutnantti Andrejevin kanssa.
Jos kreivin piti jäädä joksikin aikaa preussiläisen rykmentin pääesikuntaan, niin hän piti mukanaan sivusta-adjutanttinsa M. Shumskijn ja pyysi minua opettamaan tälle ruotsia, sillä hänen entinen ruotsin opettajansa A. Wulffert oli panalut suomeen. En tiedä, mikä oli kreivin tarkoitus, mutta luulen, että hän halusi valmistaa Shumskijn johonkin hallinnolliseen virkaan Suomessa. Mutta kuten tunnettua Shumskijn ratkesi juomaan ja lähetettiin Kaukasiaan. Palveluksesta erottuaan hän kierteli Novgorodin luostareissa, oleskeli Valamossa ja Solovetskissa ja yritti sitten palvella jossakin novgorodilaisessa virastossa, luullakseni valtion virastossa, mutta ei pystynyt siihen, koska hänestä oli tullut täydellinen idiootti, joka oli unohtanut vieläpä ranskankielenkin muusta puhumattakaan. Kreivi oli määrännyt hänelle 1.200 ruplaa seteleinä, ja jollei olisi ollut tuota turmiollista himoa, hän olisi voinut jotenkin tulla toimeen. Minne hän lopulta joutui, en tiedä, mutta luultavasti hän on aikoja sitten kuollut. Kerran kreivi tuli sairaalaan juuri kun opetin Shumskia. Minun piti tällöin lähteä kreivin mukaan. Kuinka hämmästyinkään, kun palatessani näin Shumskijn juovuksissa.. Hän oli nähnyt. kaappini olevan auki ja käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja juonut puoli pulloa rommia. Raahasimme hänet pois ja toimitimme nukkumaan. Aamulla hän ei voinut tulla teelle ja käski ilmoittaa kreiville, että oli illalla polttanut itsensä minun luonani ollessaan. Kreivi uskoi häntä ja minä sain muistutuksen
Preussiläisen rykmentin lähtiessä Puolan kapinallisia vastaan prikaatinkomentajamme, kenraali von Fricken pyysi minua käymään vaimonsa Anna Grigorjevnan luona, joka oli jäänyt lapsineen prikaatin huoneustoon 3 virstan päähän esikunnasta. Käydessään rouva Frickenin luona myös vaimoni [Europaeus oli mennyt naimisiin 1830. Samana vuonna alkoi Puolan kapina.] sai tutustua kreivi Araktshejeviin, mikä oli hänestä mieluista, koska kreivi oli naisseurassa erittäin kohtelias ja huomaavainen sekä aina hyvällä tuulella. Huomatessaan vaimoni olevan raskaana hän ehdotti Anna Grigorjevnalle, että tämä rupeaisi hänen kanssaan tulevan lapsen kummiksi. Sitäpaitsi hän kutsui vaimoani ja Anna Grigorjevnaa vierailemaan luokseen Gruzinoon. Kreivi täytti lupauksensa ja oli Anna Grigorevnan kanssa tyttäreni kummina. Tyttö ristittiin kumminsa ja kreivitär Orlovin, jonka lääkäri olin, kunniaksi Annaksi.
Sotilassiirtolat herättivät myös ulkovaltojen huomiota ja joka vuosi, varsinkin kesälla ouli huomattavia henkilöitä siirtolaan tutustumaan. Ensin he seurasivat paraatia ja sitten heitä kuljetettiin kaikkialla, näytettiin kirkko, maneesi, upseerikoulu, sairaala, maatila, upseerien rakennukset ja heidän yhteinen ruokasalinsa. Vuonna 1830 meitä kunnioiti käynnillään Ruotsin perintöprinssi Oskar seurueineen, johon kuuluivat kreivi Wrede, adjutantti ja lääkäri. Kenraali Kleinmichel kuljetti heitä kaikkialla ja näytti heille myös sairaalan. Kreivi Wrede ja adjutantti, jotka olivat huomanneet käytävissä erikoismalliset kupariset käsienpesuastiat, alkoivat niistä kinastella keskenään. Adjutantti väitti, että ne olivat venäläisiä "teekoneita", samovaareja ja kreivi Wrede, että ne olivat käsienpesuvateja. Minä, joka kuljin heidän rinnallaan, sanoin adjutantille, että ne olivat todellakin käsienpesuvateja. Kun prinssi kuuli hänelle tuntemattoman äänen puhuvan ruotsia, kysyi hän: "Kuka täällä puhuu meidän kieltämme?" Kreivi osoitti minua ja prinssi pyysi minua luokseen ja sanoi haluavansa kuulla, mistä olin kotoisin ja missä olin saanut koulutukseni.
"Olen Suomesta, teidän korkeutenn, aloitin opintoni Turun yliopistossa ja päätin ne Pietarin lääketieteellis-kirurgisessa akatemiassa."
"On hyvin hauska tutustua teihin varsinkin kun olen Upsalan ylioppilas ja olemme niin ollen imeneet samaa maitoa!" (Turun yliopistossa käytettiin näet tuolloin vielä Ruotsin yliopistojen ohjesääntöjä, jotka oli julkaistu v. 1655 Kaarle Kustaan hallitessa.)
Hän pyysi minua opastamaan itseään kaikkialla ja oli utelias kuulemaan jotain siirtoIaisten arkielämästä. Minä katsoin viisaimmaksi pitää kieleni kurissa ja näyttää kaiken paremmassa valossa tai antaa kaksimielisiä vastauksia. Prinssi piti kovin sairaalanvaaleankeltaisista lattioista ja hän pyysi, että hänelle siksi kun hän palaisi Novgorodista ja Jurjevin luostarista, valmistettaisiin tällä värillä maalattu mallilauta, sillä hän halusi laitattaa samanlaiset lattiat sairaaloihin omassa maassaan: Sairaalasta prinssi lähti kirkkoon ja upseerikouluun ja seurasi upseerikokelaiden voimisteluharjoituksia ja uintia. Lääkäriään hän kehoitti menemään iltateelle minun luokseni juttelemaan. Lääkäri oli luonteetaan iloinen, piti musiikista ja niin kului ilta nopeasti. Seuraavana aamuna prinssi lähti kenraali Kleinmichelin ja seurueensa kanssa Novgorodiin, josta palasi kolmantena päivänä preussiläisen rykmentin esikuntaan. Täältä hän taas kävi ihailemassa sairaalan lattioita ja pyysi antamaan häntä varten valmistetun laudan lääkärille. Päivällisen jälkeen hän lähti takaisin Pietariin.
(Jatk.)
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen vuosikokous 28.9.58
Vuosikokous pidettiin Helsingin normaalilyseossa. Läsnä oli 20 suvun jäsentä, joista yksi oli saapunut Hauholta ja kaksi Jyväskylästä saakka.
Kulunutta toiminta vuotta muistellessaan esimies Toivo Valtavuo ensimmäiseksi palautti mieleen yhdistyksen jäsenen everstiluutnantti Ilmari Rytkösen siirtymisen manan majoille. Esimies lausui mm:
Ilmari Rytkösen elämä oli sotilaan elämä, ja hänelle voidaan syyllä antaa vapaustaistelijan kunnianimi. Isänmaan itsenäisyyden, Suomen heimon vapauden puolesta hän on taistellut ja parhaat voimansa uhrannut, ja sodan rasitukset vaikuttivat myös hänen terveytensä murtumiseen. Kauan hän sai sairastaa, ja loppu tuli viime joulukuun 30. päivänä. Ilmarin taistelijaolemusta ja taistelijan tietä on Jorma Rytkönen lämmöllä ja taidolla kuvannut Sukusanomien viime numerossa.
Yhdistyksemme harrastuksissa oli Ilmari mukana intomielisen luonteensa koko voimalla ja harrastuksella. Hän on kuuIunut yhdistyksen hallitukseen, toiminut vuosikokouksen puheenjohtajana ja antanut arvokasta apua Sukusanomille.
Ilmarin ruumiinsiunaus toimitettiin tammikuun 12. päivänä Krematoriokappelissa juhlallisin sotilaallisin menoin. Yhdistys oli edustettu "Ystävien tuki" rahaston välityksellä.
Muistamme Ilmaria uskollisena yhdistyksen jäsenenä ja hyvänä ystävänä.
Vainajan muistoa kunnia kunnioitettiin hetken hiljaisuudella.
Puhuja toi vielä terveiset Liperistä kertoen rovasti Europaeuksen aikana rakennetun Liperin kirkon 100-vuotisjuhlasta sekä esitti muutamia meidänkin yhdistystämme kiinnostavia tietoja sukututkimuksen ja -toiminnan alalta.
Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Talvi Rytkönen, joka kutsui pöytäkirjan pitäjäksi yhdistyksen sihteerin Jorma Rytkösen.
Kun 10 vuotta sitten Haapaveden sukupäivillä tehtiin yksimielinen päätös sukuyhdistyksen perustamisesta, tapahtui se yhteisen isoisamme A.J. Europaeuksen nimen ja muiston merkeissä. Hänestä pidettiin esitelmä ja hänen jälkeläisistönsä esitettiin suurena kuvallisena seinälle sijoitettuna sukutauluna. Kun 5 vuotta sitten "Sukusanomat" alkoi ilmestyä, oli taas alkunumerossa kirjoitus "Isoisän muisto". Ja nyt, kun yhdistys on ensimmäisen vuosikymmenensä täyttänyt, oli kokouksen ohjelmassa taas esitys hänestä. Tai oikeammin hän itse esiintyi jutellen nuoruutensa vaiheista. Luettiin nimittäin otteita hänen päiväkirjastaan, joka käsittää ajanjakson 1814-29 (muutama muistiinpano on myöhemmiltäkin vuosilta). Esilukijana eli suomeksi tulkitsijana, (päiväkirja on nimittäin melkein kokonaan saksankielinen) toimi Toivo Valtavuo.
Päiväkirjan alkuvuotena isoisä on vielä oppilaana Viipurin saksalaisessa lukiossa. Siitä päästötodistuksen saatuaan hän siirtyy Porvoon (ruotsinkieliseen) lukioon, jossa hän opiskelee toista vuotta, sen ohessa toimien kotiopettajana mm. Dregsbyn aateliskartanossa, jonka perhepiiriin (Boije) hän myöhemmin niin läheisesti liittyi. Helmikuussa 1817 Europaeus suorittaa ylioppilas tutkinnon Turussa, jossa hän opiskelee, antaa yksityisopetusta ja samalla ottaa osaa ylioppilaselämään. Helppo ei ole köyhän nuorukaisen opintie. Rahahuolet painavat usein raskaasti herkkää mieltä, samoin sielulliset taistelut. Saamme myös tutustua pitkiin hevosmatkoihin Turun ja Parikkalan välillä sekä oleskeluihin Parikkalassa vanhempien kodissa. Syksyllä 1820 Europaeus saa opinnot onnelliseen päätökseen suorittamalla filosofian kandidaatin tutkinnon. - Tähän ajankohtaan päättyi myös päiväkirjan selostaminen, koska sen laajuus ei sallinut pitemmälle mennä.
Esityksen johdosta käytti puheenvuoron Aarne Äyräpää. Hän totesi päiväkirjan hyvin mielenkiintoiseksi ja huomautti erityisesti monista tarkkaa havaintokykyä todistavista luonnon ja sen ilmiöiden kuvauksista.
Ilmoitettiin, että johtokunta oli hyväksynyt yhdistykseen seuraavat uudet jäsenet: rouva Liisa Annikki Leivo (o.s. Rytkönen), metsänhoitaja Kauko Kalervo Leivo, rouva Paula Tuulikki Rytkönen (o.s. Vuori) ja teini Heikki Johannes Voipio.
Jorma Rytkönen luki vuosikertomuksen, joka hyväksyttiin.
Rahastonhoitajan ollessa estyneenä Pentti Voipio luki tilinpäätöksen 31.12. 57 sekä tilintarkastajien lausunnon, jonka perusteella tilit hyväksyttiin ja rahastonhoitajalle ja johtokunnalle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.
Esimieheksi seuraavaa toimikautta varten valittiin Toivo Valtavuo. Hallituksen varsinaiseksi jäseneksi Ahti Rytkösen sijaan valittiin Anna-Liisa Laine ja varajäseneksi Martti Kyyrön sijaan Kaarina Rytkönen. Muut varsinaiset ja varajäsenet valittiin uudelleen.
Tilintarkastajiksi valittiin Martti Hirvensalo ja Marja-Maija Ouni sekä varalle Martti Kyyrö ja Bette Hirvensalo.
Jäsenmaksu päätettiin pysyttää entisellään: 200 mk aikuisilta ja 50 mk 16 v. täyttäneiltä alaikäisiltä vuodessa.
Aune Äyräpää oli saanut selville, että piispa Paavali Juusten, tunnettu uskon puhdistuksen ajan piispa, on rovastinrouva Selma Augusta Europaeuksen (o.s. Lampa) esi-isiä. Kokoukselle selvitettiin, millä tavalla jälkimmäinen polveutuu edellisestä.
Virkistävä kahvinjuonti kuului tietysti nyt niinkuin ennenkin kokouksen ohjelmaan.
Kertomus A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistyksen toiminnasta 30.9.1957 - 28.9.1958
Kulunut ajanjakso on ollut yhdistyksen kymmenes toimintavuosi, sillä päätös yhdistyksen perustamisesta tehtiin vuonna 1948 (säännöt saivat virallisen vahvistuksen 1949). Kuluneen vuoden aikana yhdistykseen on hyväksytty neljä uutta jäsentä ja kuoleman kautta on poistunut yksi, joten jäsenmäärä on nyt 89.
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y:n esimiehenä on toiminut Toivo Valtavuo, varaesimiehenä Aarne Äyräpää, hallituksen muina varsinaisina jäseninä Ahti Rytkönen, Unto Rytkönen, Karin Äyräpää ja Matti Äyräpää, sekä varajäseninä Leena Pöyhönen, Martti S.J. Kyyrö ja Jorma Rytkönen.
Yhdistyksen sihteerinä on toiminut Jorma Rytkönen, rahastonhoitajana Kauko Laine sekä tilintarkastajina Marja-Maija Ouni ja Pentti Voipio sekä varatilintarkastajina Martti Hirvensalo ja Martti S..J. Kyyrö.
Kuluneen toimintakauden aikana Sukusanomia on julkaistu joulukuussa 1957 numerot 2 - 4 (24 - 26) ja heinäkuussa 1958 no 1 (27).
Yhdistyksen tiliasema 31.12.1958
Vastaavaa |
|
|
Rahaa postisiirtotilillä |
|
4.405:- |
" pankkitilillä |
|
11.817:- |
Indeksitalletus KOP:ssa |
|
70.000:- |
10 kpl KOP:n osakkeita |
|
2.537:- |
|
|
88.759:- |
Velka rahastonhoitajalle |
|
5.382:- |
|
|
83.377:- |
|
Vastattavaa |
|
|
Jäsenmaksurahasto |
|
66.821:- |
Jäsenmaksuja |
|
14.400:- |
|
|
81.221:- |
Rahaston käyttö |
|
15.121:- |
|
|
66.100:- |
T.V:n lahjoitusrahasto 1.1.57 |
16.338:- |
|
Korkoja |
939:- |
17.277:- |
|
|
83.377:- |
|
Tuloja |
|
|
Jäsenmaksuja |
|
14.400:- |
Adresseista |
|
950:- |
Korkoja |
|
2.094:- |
Osinkoja |
|
240:- |
|
|
17.684:- |
|
Menot |
|
|
Sukusanomista |
|
4.807:- |
Adresseista |
|
2.919:- |
Sekalaisia menoja |
|
9.746:- |
Säästö |
|
218:- |
|
|
17.684:- |
|
Pääoma |
|
|
Pääoma 31.12.57 |
|
83.159:- |
Lisäys |
|
218:- |
|
|
83.377:- |
Huomattava rahalahjoitus yhdistykselle Jean Europaeuksen muistelmakirjoituksen suomentamista varten
Isoisämme A.J. Europaeuksen veli, lääkäri ja valtioneuvos Johannes Jakob (Jean) Europaeus on, kuten lukijat ehkä muistavat, julkaissut v. 1872 aikakauslehdessä "Russkaja Starina" kaksi muistelmakirjoitusta (vrt SS 1955, s. 14). Niissä hän kertoo aikaisempien lääkärivuosiensa kokemuksista Venäjällä. Jälkimmäinen näistä kirjoituksista on julkaistu SS:issa 1954, n:ot 1 - 3 Ahti Rytkösen suomentamana.
Tukeakseen osaltaan edellisen kirjoituksen julkaisemista asetti eräs yhdistyksemme jäsen, joka haluaa pysyä tuntemattomana, noin vuosi sitten 5.300 mk käytettäväksi mainitun kirjoituksen suomentamista varten.
Lahjoitus, joka on hyvän sukulaismielen ilmaus, ja todistus antajan ymmärtämyksestä yhdistyksen tarkoitusperiä kohtaan, otettiin suurella kiitollisuudella vastaan.
Lahjoitussummalla saatiin yli puolet käännös palkkiosta maksetuksi. Loput myönsi hallitus yhdistyksen varoista. Kirjoituksen alkuosa julaistaan lehtemme tässä numerossa.
Taas arvokas lahjoitus sukuarkistolle
Muutamia vuosia sitten Selma Pankakoski, Bertha Äyräpää, Aarne Äyräpää ja Ella Kitunen lahjoittivat suuren määrän isävainajansa, lääninagronoomi A. Th. Europaeuksen saamia kirjeitä yhdistykselle (ss 1954, s. 2; 1957, s. 13). Heidän käsityksensä oli, että lahjoitus sisälsi heidän isänsä kirjekokoelman kokonaisuudessaan (pientä osaa lukuunottamatta). Näin ei asia kuitenkaan ollut. Bertha Äyräpää kirjoittaa 6.5.58:
"On vähän asioita Sinulle, joten saat tämän varmaan odottamattoman kirjeen vanhalta Kotkan serkultasi.
Tein näet yllättävän uuden kirjelöydön kodissani. Kun yli 30 v. sitten muutin nykyiseen asuntooni, oli eräs paketti kirjeitä muutossa joutunut erään yläkomeron takaosaan. Siitä en ole tähän asti ollut lainkaan tietoinen - - -
Kun nyt ----- tarkastutin uudelleen yläkomerot, mainitsi Elsa jotakin vanhoista lehdistä. Otatin ne heti alas ja niiden suojassa oli kirjelöytö. Paketti oli ympäröity sanomalehdillä ja hän luuli sitä vanhoiksi lehdiksi. Kirjeet ovat vanhoja, useat 60-70-luvulta.
Minusta tästä löydöstä ainakin suurin osa kuuluu sukuarkistoon, johon Papan kirjeiden suurin osa on jo siirretty. Saanen siksi lähettää sen osan Sinulle."
Berthan lähettämä kirjepaketti saapui perille toukokuussa. Kirjeitä oli siinä suunnilleen yhtä paljon kuin mitä täällä ennestään oli A. Th. Europaeuksen kirjekokoelmaa. Kirjeet. ovat nyt kaikki asetetut paikoilleen kirje-arkistoon ja on niiden lähettäjistä tehty asianomaiset merkinnät korttiluetteloon.
Bertha-serkku viettää vanhuuden päiviään Kotkassa erillään kaikista omaisista ja sukulaisista. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen hänellä oli vielä muutaman vuoden ajan tunteja ja kirjaston hoitoa koulussa. Nyt ei enää ole.
Viime vuosikokoukseen hän ajatteli saapua, sanoo hän kirjeessään 4.12.58, mutta "häpeä sanoa", kokouspäivä unohtui. "Sukusanomat ovat", päättää hän kirjeensä, mieluinen tervehdys - - - koko suvulta." - Parhaat kiitokset Berthalle kirjearkistomme arvoa lisäävästä lahjoituksesta.
Matti Äyräpään muisto II
Puheet muistomerkin paljastusjuhlassa 18.8.57 (jatkoa)
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Kari Savonen
Suomalainen lääkäriseura Duodecim jättää kunnioittavan tervehdyksensä suuren miehensä Matti Äyräpään kivelle.
Matti Äyräpää oli Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin perustaja, johti sen toimintaa seuran puheenjohtajana useita kymmeniä vuosia, kohosi sen johtavana hahmona kaikessa siinä työssä, siinä suomalaisessa työssä, mitä Suomalainen lääkäriseura Duodecim ensimmäisinä vuosikymmeninä harjoitti ja on jatkuvasti seuran se suurmies, joka on viitoittanut seuran tien. Suomalainen lääkäriseura Duodecim on ylpeä voidessaan olla mukana kunnioittamassa suuren miehensä työtä ja voidessaan osallistua pystyttämään muistokiveä hänelle. - Matti Äyräpäälle Suomalainen lääkäriseura Duodecim.
Odontologian tohtori Kuno Nevakari
Arvoisa juhlayleisö.
Viime vuosisadan loppupuolella, niihin aikoihin; jolloin nuori Matti Äyräpää lopullisesti oli valmistautunut elämäntehtäväänsä varten, harjoitti Suomessa hammaslääkärin ammattia kolmisenkymmentä henkilöa, joista puolella ei kumminkaan ollut siihen pätevyyttä sen enempää kuin laillista oikeuttakaan. He olivat puoskareita ja tavallisesti ulkomailta maahamme saapuneita seikkailijoita, jotka koulutuksen puutteessa aiheuttivat potilailleen enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja täten vahingoittivat niidenkin tutkinnon suorittaneiden laillistettujen hammaslääkärien mainetta, jotka muista maista olivat Suomeen saapuneet ammattiaan harjoittamaan. Sentähden hammaslääkäreitä vielä noihin aikoihin pidettiin maineeltaan epäilyttävinä käsityöläisinä.
Jo opiskeluaikanaan Matti Äyräpää kiinnostui hammaslääketieteeseen ja valmistuttuaan lääkäriksi vuonna 1885 hän lähti ulkomaille perehtyäkseen laajasti ja perusteellisesti tämän tieteen senaikuisiin saavutuksiin. Hän oli kaukokatseinen mies. Päinvastoin kuin useimmat senaikuiset lääkärit hän ymmärsi, että hampaat ovat elimellisessä yhteydessä ihmisen muuhun elimistöön ja että hammassairaudet ovat osa ihmisen yleissairauksista ja usein jopa aiheuttavat muita sairauksia elimistön muissa osissa. Hammassairauksissa hän näki kansan terveyttä uhkaavan vaaran ja oivalsi, että tämä on torjuttavissa vain siten, että maahan saataisiin nopeasti lisää yliopistokoulutuksen ja -tutkinnon suorittaneita hammaslääkäreitä.
Puuttumatta tässä lähemmin asian moniin vaiheisiin voidaan todeta, että pääasiassa Matti Äyräpään alotteesta, uutteruudesta ja innostavasta vaikutuksesta saatiin vihdoin vuonna 1891 keisarillisen senaatin allekirjoittama asetus "hammaslääketieteen, opetuksen alottamisesta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Matti Äyräpää nimitettii hammaslääketieteen opettajaksi, missä virassa hän toimi 25 vuotta, näistä 12 ensimmäistä vuotta yksin. Tänä aikana hän loi sen pohjan ja perustuksen, jolle myöhempien vuosien opetuksen kehitys on nojannut.
OpetustoImintansa ohessa häneltä riitti aikaa ja kiinnostusta kasvavan hammaslääkärikunnan yhteisille asioille ja vähitellen kypsyi ajatus suomalaisen hammaslääkärijärjestön perustamisesta. Matti Äyräpään käsityksen mukaan hammaslääketiede oli paisunut niin laajaksi, että sama henkilö ei enää voinut hallita kaikkia sen erikoisaloja. Sen vuoksi hänen mielestään oli välttämätöntä, että ammattitoverit silloin tällöin kokoontuivat pohtimaan tieteellisiä kysymyksiä ja selostamaan toisilleen kokemuksiaan sekä keskustelemaan ammattikuntaa koskevista yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioista.
Maan hammaslääkärit ottivatkin innolla vastaan kutsun hammaslääkäriseuran perustavaan kokoukseen. Pääsiäisiltana huhtikuun 16. päivänä 1892 kokoontui 11 maamme hammaslääkäriä perustamaan Suomen hammaslääkäriseuraa ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin itseoikeutettuna Matti Äyräpää, jolle kiitos ja kunnia kuuluu tästä hammaslääkärikuntamme kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeästä toimenpiteestä. Hän toimi sitten kokonaista 10 vuotta puheenjohtajana ja viitoitti tänä aikana sen tien, .jota tänä päivänä lähes 1500 jäsentä käsittävä Suomen hammaslääkäriseura kulkee.
Tällaiset ovat lyhyesti kerrottuina ne ulkonaiset puitteet, joiden ansiosta Liperin suurta poikaa Matti Äyräpäätä nimitetään Suomen hammaslääketieteen isäksi. Näiden puitteiden sisäpuolelle mahtuu suunnaton määrä työtä. Hänen tieteellisten julkaisujensa lukumäärä nousee noin sataan, ja hänen jykevä peri-suomalainen hahmonsa oli keskeisenä kaikissa skandinaavisissa lääkäri- ja hammaslääkärikongresseissa. Ja kun lisäksi ajattelee hänen osuuttaan suomalaisessa sivistyshistoriassa, täytyy ihmetellä, mistä hän sai aikaa ja tarmoa kaiken tämän suorittamiseen.
Suomen hammaslääkäriseuran puolesta minulla on kunnia tänä juhlapäivänä ilmituoda ilomme sen johdosta, että seura on saanut olla osaltaan mukana tämän patsashankkeen toteuttamisessa lahjoittamalla varoja tämän jykevän graniittipatsaan kylkeen kiinnitetyn Matti Äyräpään piirteet ikuistavan korkokuvan hankkimiseen. Suomen hammaslääkärit pitävät Matti Äyräpäätä suurena esikuvanaan ja kirkkaana säilyy hänen suuri muistonsa meidän mielissämme.
Minulla on kunnia Suomen hammaslääkäriseuran puolesta laskea professori Matti Äyräpään muistopatsaan juurelle tämä seppele, jonka nauhoihin on kirjoitettu seuraavat sanat:
Professori Matti Äyräpäälle, kiitollisena ja kunnioittaen Suomen hammaslääkäriseura.
Professori Erkki Kivinen
Savo-karjalaisen osakunnan suurelle edustajalle Matti Äyräpäälle laskevat kunnioittaen kukkasensa Savo-karjalaisen osakunnan seuraajaosakunnat Savolainen osakunta ja Karjalainen osakunta.
Tuodessaan tervehdyksensä Matti Äyräpään patsaalle nämä Savo-karjalaisen osakunnan seuraajat, sisarosakunnat Karjalainen osakunta ja Savolainen osakunta haluavat olla mukana myöskin näkyvällä tavalla kunnioittamassa tämän suuren ylioppilaan muistoa. Me istutamme tässä tilaisuudessa tähän Matti Äyräpään patsaan viereen kuusen. Toivomme, että se kuusi tulee kasvamaan komeaksi, samanlaiseksi kuin täällä pappilan luona olevat kuuset ja niin monessa muussa paikassa Karjalassa olevat kuuset ja että se tulee luomaan miellyttävää varjoa tähän pappilan pihaan ja tuomaan .myöskin suojaa kylmiä talvisin tuulia vastaan.
Tämä kuusi tulee olemaan symbooli ja tulee muistuttamaan tulevia polvia siitä työstä, mitä ylioppilasnuoriso ja ylioppilasosakunnat ovat tehneet kukin maakuntansa ja koko valtakuntamme hyväksi. Me toivomme, että se kuusi tulee antamaan tuleville ylioppilaspolville voimaa, että ne kykenisivät jatkamaan sitä työtä, jota Matti Äyräpää on niin erinomaisella tavalla tehnyt.
(Kuusi istutetaan.)
Agronoomi Aulis Sutinen (?)
Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hallitus on iloinen siitä, että jälleen on eräälle suurelle pohjois-karjalaiselle saatu muistomerkki hänen syntymäseudulleen kauniiseen Liperin kirkonkylään.
Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hallitus kunnioittaa tämän oman maakuntan ja kasvatin muistoa.
Maanmittausinsinööri Ilmari Pankakoski
Simananniemen Hällströmeillä oli ilo lukea Matti Äyräpää läheisiin ystäviinsä. Vielä vanhoilla päivillään käydessään Liperissa muistelemassa lapsuusaikojaan muisti hän aina vierailla Simananniemellä ja hän oli siellä aina hartaasti odotettu vieras. Muistan poikasena mielenkiinnolla kuunnelleeni hänen keskustelujaan setieni ja tätieni kanssa ja muistelevan lapsuuden aikoja, lapsuuden leikkejä täällä pappilan pihoilla tai läheisellä Simananniemellä.
Yhdessä Simananniemen pojan Adolf Hällströmin kanssa lähti Matti Äyräpää opin tielle. Yhdessä he alkoivat opiskella lääketiedettä Helsingin yliopistossa, yhdessä he omaksuivat suomalaisuuden harrastuksen, jolle he molemmat olivat saaneet pohjan suomalaisuutta harrastavissa kodeissaan. Yhdessä he olivat perustamassa Duodecim-seuraa toimien siinä Matti Äyräpää ensimmäisenä puheenjohtajana ja Adolf Hällström hänen lähimpänä miehenään, ensimmäisenä sihteerinä.
Simananniemen Hällströmit tahtovat esittää tervehdyksensä tälle muistomerkille ja kunnioittaa Matti Äyräpään muistoa.
(Loppu)
Syksy-Sonetti Ahti Rytkönen
Maalautuu haavikko taas purppuralla,
ja koivut kultakoruin keikaroivat.
Veet, ilmat usvahunnuin ilkamoivat
Jo kurki matkaa siiven havinalla.
Hetkessä täyttyy tiinu räystään alla,
ja jyräät rantapaasiin pauhinoivat
Yön kylmän, kirkkaan tähjdet ilakoivat
veen kalvoon kultajuovaa viskomalla.
Syys synkkenee, ja saapuu kutu muikun.
Taas kuulet nuotiolta kärhällyksen:
nääs, ottavat sen kalalykkytuikun.
Välähtää kylki lohi-ylimyksen.
Käy jyhme Hirvi-Heikin tuliluikun.
Riih'koneet synnyttävät syksytyksen.
[ Sana jyräs tarkoittaa isoa 'lainetta. Sana kärhältää esiintyy Pohjois-Savossa. Esim. olen kuullut sanottavan "kärhällettään tulihtalla" (nuotiolla). A.R.]
Lahjoituksia yhdistyksen kokoelmiin toimintavuotena 1957-58 ovat tehneet seuraavat:
Taisto Aaltio: 2 valokuvaa pikku Liisan ristiäisistä. - Ylioppilas Pentti Hallikainen: 5 valokuvaa Matti Äyräpään muistomerkin paljastusjuhlasta. - Erkki Hirvensalo: pikku Ainon valokuva. - Martti Hirvensalo: 2 valokuvaa (Eija ja Anu). -Liisa Malkavaara: perhevalokuva. - Marja-Maija Ouni: oma valokuva - Signe Polidoroff: valokuva (Boris Polidoroff rouvineen). - Ahti Rytkönen: vaIokuvia (vuosikokouksesta 1957 ym); Jyväskylän korkeakoulun vuosikertomus 1957-58; - Kaarina Rytkönen: 5 valokuvaa (sisaruksia ym). - Liisa Rytkönen: oma valokuva. - Aarne Äyräpää: Aarnelle omistettu juhlakirja; valokuva (Aarne ja Hanna 21.10.57). Aune Äyräpää: vanha hopeainen matkarasia (nesessääri), suunnnilleen taskulampun sähköparin kokoinen, mutta siihen on saatu ihmeeliisesti mahtumaan pöytäveitsi, haarukka, kynäveitsi, korkkiruuvi, sakset, harppi. - Karin Äyräpää: Pertti Olavin valokuva. Bertha Äyräpää: kirjekokoelma (k. sivu 18). - Teuvo Äyräpää: 2 omaa tutkimusjulkaisua (Sur les complexes d'acides nucléiques et de lipides au sours du brassage;. On the resence of Nucleoproteins and Lipoproteins in the Salt-soluble Protein Fraction of Barley). - Sitäpaitsi suuri määrä sanomalehtinumeroita ja -leikkeitä, joiden lähettäjistä on erikseen mainittava Ahti Rytkönen.
Kiitokset kaikille lahjoittajille. Muistakaa edelleenkin yhdistyksen kokoelmia!
Poimintoja
Kullatun ristiinnaulitun kuvan lähetti Parikkalan kirkolle lahjaksi Europaeus-pappissuvun jäsen Johan (Jean). Europaeus Novgorodista v. 1848. Se sai sijansa alttarin keskellä. Samaan lahjalähetykseen kuului hopeinen ehtoolliskalkki ja ehtoollisastia. - U.S. 29.6.58.
Harvoinpa kuulee sukuamme urheiluharrastuksesta kehuttavan. Nyt on kuitenkin Elina Europaeus (luultavasti E-suvun talonpoikaishaaraa) saanut pronssimitalin naisten kiekonheitossa SM-kisoissa Kauniaisten urheilukentällä 3.8.58. - (U.S. 4.8.58; kuvasta päätellen pronssityttö Elina on sangen viehättävä neitonen.)
Kotiseututyön juhlaa vietettiin helatorstaina Helsingissä sen johdosta, että tänä vuonna oli kulunut puoli vuosisataa Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunnan perustamisesta.. Kotiseututyö on tänä aikana kehittynyt suppean piirin harrastuksesta yli 300:n paikallisen yhdistyksen ja monen suuremman järjestön yhteistoiminnaksi. Kotiseututyö on isänmaallista työtä, jonka tarkoituksena on oman kulttuuripääoman säilyttäminen, mikä meidän pienelle kansallemme on elinehto ja jatkuvan olemassaolon edellytys. - Niätä henkilöitä, jotka jo silloin nuorina ylioppilaina joutuivat kotiseutuliikkeen piiriin, oli myös Aarne Äyräpää. Hän oli mm. "Kotiseudun" toimituskunnan jäsen 1909-16. Helatorstain juhlassa hän oli yksi niistä kolmesta, joille annettiin kotiseututyön ansiomitali. - U.S 17.5.58 (kuvassa Aarne nousemassa mitalia vastaanottamaan).
"Kotiseudun" toimituksen pyynnöstä on Aarne antanut lehdelle haastattelun, jossa hän kertoo eräistä jo manalle menneistä alan uranuurtajista ja toteaa nyt jo päästyn. niin pitkälle, että tavalliset kansan miehet ja -naiset lähettävät huomattavia ja täysin käyttökelpoisia tietoja kansanperinteen alalta. -Kotiseutu n:o 34 1958 (myös Aarnen kuva).
Suomea pitkin ja poikin on Ahti serkku edelleenkin ahkerasti samoillut tutkien kielitieteellisiä asioita, etenkin koululaiskieltä. Hänen uutteruudestaan ja matkareiteistään antaa hyvän käsityksen seuraava sanomalehtikirjoitusten ja haastattelujen luettelo:
Sanoja Oulusta Hettaan (Oulu, Tornio, Muonio, Karessuvanto, Hetta - "Kaleva" 18.5.57). Tornion koululaiskieltä. ("Pohjolan Sanomat" 25.1.57). Kuopion koululaissanastoa (10.2.57). Piirteitä koululaissanastosta ("Loviisan Sanomat" 25.4.57). Lahden koululaissanoista ("Etelä-Suomen Sanomat" 6.6.57). Hiukan Savonlinnan koululaissanoista ("Savonmaa" 29.6.57). Sulkavan sanaa, Puumalan puhetta ("Puumala" 11.7.57). Sanoja Saimaan rannoilta (Lappeenranta, Sulkava ym - "Etelä-Saimaa" 12.7.57). Lapuan koululaiskielessä omaperäisyyttäkin ("Lapuan Sanomat"' 14.11.57) Olokimulli ja nokkoossonni Ylihärmästä ("Vaasa" 14.12.58). Raumalaista koululaissanastoa ("Länsi-Suomi" 7.3.58). Tiede- ja kielimiehen havaintoja Parikkalan kotiseutupäiviltä ("Länsi-Savo" 22.8.58).
Skandinaavisen kalotin vesivoimien yhteiskäytön aikaansaamisen mahdollisuuksia tutkii Pohjoismaiden Neuvoston asettama komitea. Huhtikuussa komitea piti Helsingissä kokouksen, jossa Sven Lalander oli yhtenä Ruotsin edustajana. - U.S. 16.4.58 (ryhmäkuva).
Talonpoikaiskulttuurisäätiö perustettiin 6.2.1938. Perustajajäseniä oli 20, mm. Aarne Äyräpää ja Ahti Rytkönen.
Säätiön 20-vuotiskokous pidettiin 1.3.1958. Sen johdosta esittää "Kotiseutu" n:o 3-4 tietoja säätiön. tähänastisesta toiminnasta.
"Kirkko ja kaupunki"-viikkojen (1.-16.11.58) tarkoituksesta kertoo viikkojen pääsihteeri Samuel Lehtonen Helsingin Kirkkosanomissa (n:o 4). Ahdistusta, odotusta ja painiskelua ihmisen suurten kysymysten parissa, sanoo hän, on selvästi havaittavissa meidän ajassamme, mutta myös paljon välinpitämättömyyttä ja kylmää materialismia. Näistä asioista on saatava aikaan avointa keskustelua. Siihen näinä viikkoina pääkaupungissa pyritään. Jokaisessa ajassa on ihmisten uudelleen taisteltava esiin ne muodot, joissa kirkon sanoma, iankaikkinen evankeliumi, välitetään ihmisille. - Näiden viikkojen ohjelmassa oli lukuisia keskustelu- ja puhetilaisuuksia kirkoissa ja muissa huoneistoissa. Puhujina ja alustajina esiintyi joukko pappeja ja maallikoita.
Vennonmäen kalmistoa Syttyvän kylässä Laitilassa on Helmer Salmo kuluneena kesänä ollut tutkimassa. Haastattelija tapasi hänet äsken avatun n. 1500 v. vanhan haudan ääreltä. Haudasta oli löytynyt mm. saviruukun kappaleita ja kaunis hiomakivi. Myöhemmin oli tarkoitus tutkia Sonkkilan kylässä aivan keskellä erään talon pihaa olevaa kalmistoa. - U.S. 22.5.58; 16.6.58.
PYP:n Turku - Nummenmäen konttorin valvojaksi on kutsuttu Olavi Rytkönen. - H.S. 25.1.58.
Naisten lehdissä on ollut kirjoituksia Ella Kitusesta sen johdosta, että hän keväällä sai kunniatohtorin arvon.
Naisten maailman haastattelijalle Ella kertoo (katso n:o 8), kuinka kotitalousala tavallaan tuli salakuljetetuksi yliopistoon, missä sitä ei suopein silmin alussa katsottu. Eihän sitä pidetty oikein akateemiseen ilmapiiriin sopivana. - Vähitellen se kuitenkin valtasi yhä enemmän ja enemmän jalansijaa. Ella, jota oli pyydetty yliopistoon pitämään kotitalousalan luentoja ja joka sitten tuli sinne assistentiksi, ajoi väsymättä asiaa eteenpäin, kunnes saikin kanslerin hyväksymään suunnitelman kotitalousopetuksen vakinaistamisesta yliopistossa. 10 v. sitten perustettiin kotitalousalan 2 ensimmäistä professuuria, joita pian seurasi kolmaskin. Tarkoitus ei ole vain antaa pientä teknillistä opetusta leipomisessa, ruuanlaitossa ym. Päätehtävä on itse ihmisen persoonallisuuden kehittämisessä Kotikulttuuri on kulttuurimuoto sekin. (Kuvassa promoottori asettaa tohtorinhattua Ellan päähän).
Maatalousnainen (n:o 8) onnitellessaan Ellaa toteaa hänen mm. toimineen Maatalousseurojen Keskusliiton ruokatalousvaliokunnan puheenjohtajana ja kirjoittaneen monia julkaisuja ja on hänet muutama vuosi sitten kutsuttu Maatalousnaisten Keskuksen kunniajäseneksi. (Kuvassa nähdään kunniatohtorit menossa juhlajumalanpalvelukseen.)
Kotitalous (n.o 8) mainitsee Ellan suorittaneen perusteellisia tutkimuksia kotitalouden eri aloilla ja selvitelleen monia siihen kuuluvia kysymyksiä oppikirjoissaan ja kirjoituksissaan. Lehti esittää omansa ja lukijainsa onnittelut. (Kuva esittää Ellaa tohtorinhattu päässä.)
Suomen Museoliiton vuosikirjassa Osma 1957 (painettu 1958) on kirjoitus Aarne Äyräpäästä hänen viimevuotisen merkkipäivänsä johdosta.
Museoliitossa, joka oli perustettu 1923, toimi Aarne puheenjohtajana 1933-40. "Voin vakuuttaa", sanoo kirjoittaja tri Nils Cleve, joka samaan aikaan oli liiton sihteerinä, "että harvoin on jonkun yhdistyksen puheenjohtaja ottanut esimiestehtävänsä yhtä vakavasti kuin hän".
Se ohjelma, jonka Aarne silloin Museoliitolle muotoili, sopii yhä vielä toiminnan ohjeeksi. - Kahdet museopäivät hänen aikanaan, Viipurissa ja Kuopiossa, pidettiin harvinaisen rakentavassa hengessä ja olivat ne erittäin arvokkaita tilaisuuksia.
Aarnen jättäessä puheenjohtajan toimen toisiin käsiin oli liiton toiminnalle luotu vankka perustus. (Kirjoitukseen liittyy Aarnen kuva.)
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille IukijoiIleen toivottaa
SUKUSANOMAT
Uuden vuoden miete Marja-Maija Ouni
Sytytän kynttilän.
Katson kuinka palaa
se yönä uuden vuoden.
Niin paljon mietin
kun kirkkaana loistat
uudeksi mielen luoden.
>
Loistaako, ystävä,
sydämes kynttilä
valoa arkeen, työhön?
Se onko luonut
valoa muille
maailman murheen yöhön?
Oi jospa, ihminen,
elosi liekki
kauniina palaa vois.
Kuin kynttilä hetken
se täällä kestää
ja hiljaa sammuu pois.
|