A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1956 Kesäkuu Nro 1 (20)

Kuusi polvea Joukion pappeja
Kirj. Toivo Valtavuo

1. Joukio monien esi-isiemme ja -äitiemme kotiseutu

Joukion pitäjä, joka nykyisin tunnetaan Parikkalan nimellä, on menneinä aikoina ollut monien esivanhempiemme ja heidän perheittensä kotipaikka ja toimintapiiri. Heidän vaiheitaan lähdemme nyt seuraamaan, alkaen 1680-luvulta. Kertomuksemme ei pyri täydellisyyteen eikä esiinny suurin vaatimuksin. Oikean käsityksen saamiseksi kuvattavien elämänympäristöstä on tarpeellista ensin luoda silmäys Joukion luontoon ja historiaan.

Pitäjän keskuksena on Salpausselän molempien harjanteiden välissä sijaitseva laaja, moneen suuntaan mutkitteleva ja niemien halkoma Simpeleen järvi. Sen ympärillä on joukko pienempiä järviä, joita harju- ja mäkimaisemat erottavat toisistaan. Ulomman Salpausselän mahtava reunaharju kulkee pitäjän etelä-osan halki. Sisempi Salpausselkä ei näillä kohdin muodosta yhtenäistä selännettä, vaan on jakautunut irrallisiksi kummuiksi. Pitäjän maasto on aika ylävää. Keskikorkeus pohjois- ja keskiosissa on 100 - 150 m, eteläosissakin enimmäkseen yli 70 m. Simpele ja siihen laskevat järvet vuodattavat vetensä Hiitolan jokea myöten Laatokkaan. Luonto on täällä erinomaisen kaunista ja vaihtelevaa, mutta muinaisina aikoina nämä ihanat seudut, jotka nykyisin ovat kohonneet sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti melkoisen korkealle tasolle, ovat olleet monien sotien ja kärsimysten näyttämönä. [Suomenmaa. V. Viipurin lääni. 1923, ss. 338-340.]

Siirrymme taaksepäin 1600-luvun alkuaikoihin.

Vuonna 1611 Ruotsi valloitti Venäjältä ns. Käkisalmen läänin, joka käsitti Laatokan Karjalan (myöhempinä aikoina Viipurin lääniin kuuluneen) sekä Pohjois-Karjalan (joka nykyisin kuuluu Kuopion lääniin). Valloitus sai vahvistuksen Stolbovan rauhassa 1617. Venäläisenä aikana Käkisalmen läänin karjalaiset olivat saaneet kristinuskon kreikkalaiskatolisessa muodossa. Simpeleen seudulla sijaitsi silloin kaksi pientä kreikkalaiskatolista kappeliseurakuntaa Sammatlampi ja Tyrjä, jotka olivat Kurkijoen emäseurakunnan alaisia.

Ruotsin hallitus ei luottanut kreikanuskoiseen väestöön. Siitä syystä, ja koska siihen aikaan pidettiin tärkeänä, että valtakunnassa on yksi yhteinen uskonto, koetettiin asukkaita painostaa kääntymään luterilaisuuteen ja luterilaisia seurakuntia perustettiin. Sammatlammin ja Tyrjän kappelien alueelle muodostui Joukion luterilainen seurakunta. Seurauksena kreikanuskoisten painostamisesta oli, että heitä joukottain siirtyi Venäjälle, ja siirtymistä jatkui vuosisadan loppuun saakka. Sijaan muutti luterilaisia Savosta ja muualta Suomesta. Heitä houkuttelivat sinne verohelpotukset, joita myönnettiin pois siirtyneiden autioiksi jättämien tilojen uudelleen viljelykseen ottajille, samaten kuin myös se, ettei Käkisalmen läänissä ollut pelättyä pakollista sotamiesten ottoa. Molemmat kreikanuskoiset kappelit viettivät vielä sataluvun alkupuolella kituvaa elämää, mutta lakkasivat vähitellen kokonaan.

Olot Joukiossa samaten kuin koko Käkisalmen läänissä olivat Stolbovan rauhan jälkeen erittäin sekavat. Lääni kuului Inkerinmaan kenraalikuvernöörikuntaan. Kaukana valtakunnan keskuspaikoista se oli ikäänkuin "Jumalan selän takana". Sitä kohdeltiin kauan voittomaana, jolla esim. ei ollut edustusoikeutta Ruotsin valtiopäivillä. Virkamiehet olivat enimmäkseen huonointa ainesta. He harjoittivat kiskomista ja mielivaltaa. Kunnollista virkamiehistöä oli hyvin vaikea saada lähtemään näille uutismaille. [Suomenmaa. V. S. 26]

Vuonna 1652 Joukio ja sen naapuripitäjä Uukuniemi lahjoitettiin Nyborgin kreivikunnan nimellä läänityksenä eräälle ruotsalaiselle ylimykselle, joka tuskin kertaakaan itse kävi paikkakunnalla. Kreivikunnan pääpaikkana oli Koitsanlahden hovi Joukiossa. Suuressa reduktiossa läänitys peruutettiin valtiolle. Senjälkeen se annettiin määrättyä korvausta vastaan vuokraajalle, joka sai kantaa talonpojilta itselleen näitten valtionverot. Vuokraaja asui vouteineen Koitsanlahden hovissa. Läänitys- ja varsinkin vuokrausjärjestelmän aikana muodostui talonpoikien asema Joukiossa erittäin tukalaksi . ja samanlaisen rasituksen alaiseksi joutuivat monet muutkin Laatokan Karjalan pitäjät. [M. Vilska, Parikkalan historia I. 1926, ss. 108-111.]

2. Joukion seurakunnan alkuajoilta

Ensimmäinen luterilainen kirkko lienee rakennettu Joukioon jo ennen Stolbovan rauhaa. Se oli ilmeisesti pieni ja vähäpätöinen rakennus. Kirkkoherrojen sarja alkaa myös jo ennen rauhantekoa. Ensimmäiset kirkkoherrat ovat nimeltään tunnettuja, mutta muuten heistä tiedetään hyvin vähän. M. Vilska otaksuu heidän olleen "vaatimattomia miehiä, jotka hiljalleen työskentelivät seurakuntansa ja luterilaisen opin edistämiseksi, herättämättä suurempaa huomiota". [M. Vilska, Parikkalan historia I. 1926, s. 103]

Viides kirkkoherra oli Matias Matinpoika (Matthias Matthiae), josta A.J. Europaeus sanoo muistiinpanoissaan:. sannolikt en Europaeus (todennäköisesti Europaeus). Tämä on kumminkin erehdys, sillä hänen sukunimensä on Sinkko. Hän ei kyllä ollut mikään "hiljainen työskentelijä". Käräjillä todistettiin, että hän aikaisemmin Hiitolan kappalaisena ollessaan oli - rauhatonta aikaa hyväkseen käyttäen - anastanut eräältä "ryssältä", sts. kreikanuskoiselta talonpojalta hevosen, 4 lehmää ja erilaista irtaimistoa sekä pannut miehen käsirautoihin ja kytkenyt seinään kiinni. Kirkkoherra joutui korvaamaan anastamansa omaisuuden, mutta syyteoikeus vapauden riistämisestä todettiin vanhentuneeksi. [Käkisalmen läänin kihlakunnan tuomiokirjat useilta vuosilta, viimeksi 1683, helmik. 5. ja 6. p., s.34.]

3. Kappalainen Matias Haukilainen

Kirkkoherra Matias Matinpoika Sinkon aikana tuli Joukion kappalaiseksi Matias Matinpoika (Matthias .Matthiae) Haukilainen. Siis kaksi Matias Matin-poikaa oli yht'aikaa seurakunnassa pappina.

Matias Haukilainen on tiettävästi ensimmäinen meidän esi-isämme Joukiossa ja ehkä ensimmäinen kappalainen siellä. [M. Vilska, mainittu teos, s. 105. - Vrt. kuitenkin A.R. Cederberg, Suomalaiset ja inkeriläiset ylioppilaat Tarton ja Tarton-Pärnun yliopistossa v. 1652 - 1710. (Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja XXIII, 1939, ss. 63-64.] Hänen syntymäpaikkansa on tuntematon. Arvatenkin hän on käynyt Viipurin lukion (asiaa ei voida todeta kun lukion opppilasluettelot ovat kadonneet) ja senjälkeen vihitty papiksi. Hauskan suomalaisen sukunimensä on hän onnistunut koulussa säilyttämään.

Matias Haukilaisesta saamme tietoja tuomiokirjoista Niiden antama henkilökuva on tietysti jossain määrin yksipuolinen, mutta silti ne melkein ainoina tietolähteinä hänen niinkuin monen muunkin kohdalla ansaitsevat huomiota.

Talvikäräjillä 1682 Koitsanlahden hovissa Matias-kappalainen valittaen kertoi (klageligen till känna gaf), että Jumala kaikkivaltias oli edellisenä kesänä rakeilla ja myrskyllä lyönyt maahan kaiken rukiinkasvun hänen pelloltaan. Samoin oli käynyt kirkkoherrankin pelloilla. Tämä oli antanut kylvää rukiin sijaan ohraa ja papuja, saadakseen edes jotakin hyötyä.. Lautakunta myönsi näin tapahtuneen; paikkakunnalla olivat monelle muullekin rakeet ja myrsky aiheuttaneet samanlaista tuhoa. Asia merkittiin pöytäkirjaan, josta ote annettiin pyynnöstä kappalaiselle viralliseksi todistukseksi. [Tuomiokirja 1682 tammik. 23. ja 24.p., s. 246.] Mitä hän todistuksella teki, ei ole tiedossa.

Eivät ainoastaan luonnonvoimat, vaan myös pahat ihmiset tuottivat murhetta kappalaisparalle. Niinpä syytti hän käräjillä 1685 useita pitäjäläisiään siitä että he olivat.varastaneet heiniä hänen pieleksestään metsästä. Syytetyt eivät saapuneet vastaamaan ja tuomittiin poissaolosakkoihin. Yksi heistä myöhemmin vapautettiin syytteestä, eikä toisiin nähden juttua liene jatkettu. Ehkäpä olivat sopineet kappalaisen kanssa [Samoin 1685 maalisk. 16-21.p., s. 92a ja lokak. 20-24.p., 5. 155a; 1686 maalisk. 10.-13.p., s. 70.] - Taas muutamaa vuotta myöhemmin Haukilaisen puolesta käräjillä valitettiin naapurien rakentaneen aitansa niin, ettei hänelle ja hänen karjalleen jäänyt kulkutietä. Oikeus kehoitti naapureita siirtämään aitansa. Tuomas suutari, joka ei kehotusta noudattanut, langetettiin seuraavilla käräjillä niskoittelusta ja tottelemattomuudesta 3 taalarin sakkoon ja velvoitettiin 40 taalarin sakon uhalla poistamaan haitallinen aita. [Tuomiokirja 1690 lokak. 27.- 31.p.,s.147; 1691 maalisk. 26.-31.p., s.128]

Kappalaiset katsottiin alkuaan kirkkoherran henkilökohtaisiksi apulaisiksi ja saivat näiltä palkkarisakin sopimuksen mukaan. Vuonna 1690 pappien synodi antoi tarkemmat määräykset kappalaisten palkoista, ja myöhemmin muuttui palkkaus niin, että seurakuntalaiset maksoivat kappalaisellekin kaiken palkan. [M. Vilska, m.t., s. 91] Käräjillä 1687 kehotettiin Joukion loisväkeä suorittamaan kesäisin Haukilaiselle yhden päivätyön paikkakunnalla vanhastaan vallinneen tavan mukaan [Tuomiokirja 1687 syysk. 24.-30.p., s. 181]

Virkatalon voivat kappalaiset siihen aikaan hankkia itselleen siten, että ottivat jonkin tilan viljelläkseen ja maksoivat siitä veroa siihen asti kuin kenraalikuvernöörin tai läänitysmaan vuokraajan luvalla saivat sen verosta vapaaksi. Haukilaisella oli oma maa, luultavasti tällä tavalla hankittu, Kangaskylässä 1/2 virstan päässä kirkosta. Se oli kovin pieni. Peltoa siihen kuului vain 1 1/2 tynnyrin kylvöala. Sentähden käräjillä 1688 päätettiin siihen yhdistää vieressä oleva Sirkkalan maa, 18 kapanalaa, ynnä muutamia muita palstoja. [Tuomiokirja 1688 huhtik. 3.-7.p., s. 153a. - M. Vilska, m.t., s. 92]

Vuonna 1692 oli käräjillä käsiteltävänä erikoislaatuinen oikeusjuttu Matias Haukilaista vastaan. Herra Kustaa Matinpoika (Gustaf Matthiae), Matias Haukilaisen lanko, ilmoitti kuusi vuotta sitten Tukholmaan lähtiessään jättäneensä tämän huostaan oriinsa, jonka oli Kiteeltä ostanut 50 kuparitaalarilla. Haukilainen oli käyttänyt hevosta omiin tarkoituksiinsa. Kurkijoen markkinoilta oli hän haettanut 6 nelikkoa (nelikko = 1/4 tynnyriä) suolaa, minkä on oli kantanut selässään Siitä se meni pilalle ja kuoli pian sen jälkeen. Kappalainen oli haastettu vastaamaan, mutta hovin vuokraaja Johan Törne ilmoitti hänen puolestaan, ettei hän voinut tulla kun vaimo makasi sairaana ja hänen itsensä oli vaikea liikkua (är vanför). Asia otettiin kumminkin ratkaistavaksi, koska Kustaa Matinpoika oli matkustavainen (een väghfarande), joten juttu oli käsiteltävä nopeasti. Päätettiin oikeuttaa kantaja ottamaan takuuta vastaan huostaansa 50 taalarin arvosta vastaajan omaisuutta, ja oli tällä valta yön ja vuoden kuluessa sitä takaisin vaatia, jos katsoi aihetta olevan. [Tuomiokirja 1692 maalisk. 9-15.p., s. 55a.]

A.R. Cederbergin mukaan on kirkkoherra Matias Sinkkoa myös kutsuttu nimellä Haukilainen ja kappalaista Matias Haukilaista myös nimellä Sinkko, ja hän tuntuu pitävän edellistä jälkimmäisen isänä. [A.R. Cederberg, m.t., s. 64. - Sama, H.G. Porthan ja P.A. Europaeus (Historiallinen arkisto XLVI, 1936, s. 181.)] Yhtä Cederbergin mainitsemista lähteistä (Lifl. Gen. Gouv. Journal 1632 jae 1121, Ruotsin Kamari-arkistossa) ei ole ollut tilaisuutta tarkastaa; muut lähteet, joihin hän viittaa, eivät yllä selostettuja mielipiteitä tue. Toistaiseksi ainakaan ei meillä ole syytä pitää kirkkoherra Matias Sinkkoa esi-isänämme eikä sukulaisiimme kuuluvana.

4. Apulaispappi Jakob Europaeus

Bergholmin Sukukirja ja sen mukaan eräät muut genealogiset teokset kertovat Europaeus-suvun olevan kotoisin Muolaasta, josta kantaisä Matti Äyräpää, Äyräpään talon isäntä, muutti ison vihan aikana Parikkalaan (Joukioon) ja osti sieltä Ridan talon. Bergholmin lähteenä on ollut vanha sukutaulu [Stamtafla öfver slägten Europaeus i afskrift af postförvaltaren Grenqvist i Kexholm 1880. Pegagnad till kompletterande af en tidigare stamtafla. (Sukutaulun teksti saksankielinen.)] kirjoitettu monen metrin pituiselle paperille, jota säilytetään Sukukirjan aineksien joukossa Valtionarkistossa.

Muolaa saattaa hyvin olla suvun alkukoti. Pitäjän vanha nimi on Äyräpää ja siihenhän nimi Europaeus äänneasultaan läheisesti liittyy, varsinkin vanhimmissa muodoissaan (AEuräpaeus ym.). Ja nimen ottaminen paikkakunnan mukaan oli, kuten, Eino Suolahti sanoo, yleisenä tapana luku-uralle antautuneiden talollisten poikien kesken.

Muilta osilta ovat vanha on sukutaulun tiedot suvun alkuvaiheista virheelliset. Ensinnäkin ei mitään Äyräpään taloa Muolaassa 1600-luvun lopulla tiettävästi esiinny, ei myöskään sukunimeä Äyräpää (Äyräs ja Äyräinen kyllä esiintyvät). Toiseksi Ridan talossa Joukiossa asui 1700-luvun alulla Ridan suku.[ Eino Suolahti, Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus 1940, ss. 1-5.] Myös Cederberg päätyy siihen tulokseen, ettei suvun juuria ja toiminta-aikaa Muolaassa enää voida todeta. Mutta Parikkalaan (Joukioon) kietoutuvat - kuten hän lausuu - ihmeellisellä tavalla suvun vaiheet. [A.R. Cederberg, H.G. Porthan ja P.A. Europaeus, s. 181.]

Ensimmäinen tunnettu Europaeus sukuinen esi-isämme ja samalla ensimmäinen tunnettu Europaeus on Jakob nimeltään. Varhaisin säilynyt tieto hänestä on vuodelta 1688, jolloin hän oli kappalaisen Matias Haukilaisen, virallinen apulainen (coadjutor). Joukion, Uukuniemen jaJaakkiman yhteiset talvikäräjät pidettiin sinä vuonna Ihalanojan kylässä Jaakkimassa huhtikuun 3-7. päivänä. Siellä oli "apulaispappi herra Jakob Aeyräpaeuksella" [Hänen nimensä kirjoitetaan eri vuosien tuomiokirjoissa eri tavalla: AEyrä paeus, AEurapaus, AEuräpa'us, Europa'us, Europaeus. Tässä kirjoituksessa käytetään tästä lähtien muotoa Europaeus.] "tärkeä" juttu ajettavana Antti Heikinpoika Toiviaista (Joukion Lamminkylästä) ja Antti Juhonpoika Toiviaista (ehkä edellisen serkkua) vastaan. Nämä olivat muka sunnuntaina helmikuun 19. päivänä Joukion kirkonmäellä vetäneet häntä tukasta. Antti Heikinpoika ei ollut saapunut oikeuteen ja sai siitä sakkoa. Antti Juhonpojan todistaja kertoi, että Jaakko herra oli Grels ja Juho Siitosen kanssa juonut omaa oluttansa ja myöskin myynyt sitä. Sitten hän oli vetänyt Antti Juhonpoikaa tukasta, jolloin Antti Heikinpoika oli tullut tälle avuksi ja vetänyt vuorostaan pappia tukasta.. Juttu lykättiin seuraaviin käräjiin, jolloin apulaispapin oli tuotava todistajansa kuultaviksi. Sakkoluettelossa syytteen aiheeksi sanotaan "lyönnit ja haukkumasanat". Asia ei seuraavilla käräjillä, eikä myöhemminkään, enää tullut esille. [Tuomiokirja, 1688 huhtikuun 5.-7.p., s. 156. - M. Vilska; m.t., s.89. - Harvoin oli käräjillä esillä lykättyjä juttuja. Se johtui siitä, että syytetyt, jos oli kovempi rangaistus pelättävissä, pakeni vat paikkakunnalta, tai siitä, että asianomaiset sopivat keskenänsä.] Parikkalan historiassa kerrotaan tämä tappelujuttu esimerkkinä pappien sopimattomasta käyttäytymisestä, papin nimeä kuitenkaan mainitsematta.

(Jatkuu)

Henkilötietoja

Suomalainen koti Englannista

Lasse Lund, joka ennen joulua promovoitiin filosofian tohtoriksi Oxfordissa, on - tultuaan kutsutuksi toiminimi Allbright & Wilsonin kemiallisen tehtaan (7000 työläistä) palvelukseen Birminghamiin - matkustanut perheineen Englantiin. Tarkoitus oli kulkea laivalla koko matka, mutta kun pakkanen julisti Suomen satamat saartoon, täytyi perheen lentää Helsingistä Tukholmaan, josta matkustettiin junalla Göteborgiin ja sieltä edelleen laivalla Englantiin.

SS on saanut käytettäväkseen kirjeen, jonka Pirkko Lund on Birminghamista lähettänyt isälleen. Se on leimattu lähtöpaikassa 28.2., mutta täällä postilakon vuoksi kannettu Merikadulle vasta 27.3.

Kirjettä kirjoitettaessa eivät perheen muuttotavarat, joitten lähtö Helsingin satamasta oli satamalakon vuoksi myöhästynyt, vielä olleet saapuneet perille. Toivottavasti nyt jo ovat.

Tässä Pirkon kirje:

84 .Richmond
Hill Longley, Oldbury
Birmingham

Rakas Ukki

Täällä me olemme onnellisesti omassa talossamme, joka on oikein mukava. Olohuone, ruokasali, eteinen ja keittiö alakerrassa, 2 makuuhuonetta, kylpyhuone ja "boxroom" = pieni apulaisen huone yläkerrassa. Puutarha näyttää olevan ihana, siinä kasvaa jopa yacca-palmupensas, 5 omenapuuta ja pieni ruusuportti. Keittiökasvitarha-alue on aika suuri. Lapset leikkivät niin onnellisina siellä pitkin päivää. Ja heidän on täysin mahdotonta päästä sieltä mihinkään muualle, elleivät kulje talon läpi. Minulle se on ihanaa. Olen muutenkin huomannut pääseväni paljon helpommalla täällä. Minulle jää jopa aikaa huokaista keskellä päivää. Lasse on ihan ihastunut työhönsä, mikäli sitä sanontaa voi käyttää. - Ilmanvaihdosväsymys on vaivannut minua eniten, joten olen mennyt illalla jo noin 8-9 aikana nukkumaan. - LasseIla on noin 15 minutin reipas kävely "lapatooriin". Napu kuulee aina kello 17 aikana kun Isin tehdas huutaa, samoin kello 12 ja 13.

Minusta tämä elämä on nyt miellyttävää. Ilmatkin lämpenevät kovasti. Kummasti sitä pakkasta olikin. Puutarhassa oli jopa luntakin ja pyykki jäätyi nuoralle. Hoitelin vain kovasti hiilivalkeita niin talossa oli mukavaa ja lämmintä.

Allbright & Wilson järjesti meille kaikki lautaset ja tarpeelliset siksi kunnes muuttokuormamme saapuu. Muutenkin meistä on pidetty huolta.

Minä yritän pian saada aikaan paremman kirjeen.

Tervetuloa meille!

Parhaat terveiset kaikille.

Yhdistyksen uutisia

Vuosikokous pidetään Helsingissä Pohj. Esplanaadinkatu n:o 5 entisessä Matti Äyräpään asunnossa sunnuntaina syyskuun 30. päivänä klo 12. (Hallitus kokoontuu samassa paikassa klo 11.) Ohjelmassa paitsi virallisia asioita esitelmä talon rakennuttajasta raatimies ja kauppias Johan Lampasta ja hänen perheestään Lampan tyttärentyttärentyttären Signe Polidoroffin muistiinpanojen ym. lähteiden mukaan ja ehkä joku matkakertomus. Seurustelua. Kahvia saadaan.

Merkitse nyt jo kokouksen aika muistikirjaasi, sillä muuta kutsua ei lähetetä.

Tervetuloa. HALLlTUS

Poimintoja

Acta Chemica Scandinavicassa on Teuvo Äyräpää, v . 1954 julaissut yhdessä Hugo Nihlénin kanssa tutkimuksen "Investigations on Barley Malt Amylases and Related Proteins" (18 Siv.) sekä yksinään v. 1955 tutkimuksen "Two Protein Fractions of Barloy, Precipitated from Acid Solutions" (2 siv.). Molemmissa kirjoituksissa selostetaan laboratoriotutkimuksia ja esitetään niistä johtopäätöksiä. - Acta Chemica Scandinavica painetaan Helsingissä.

"Kielentutkimuksen työmailta"-nimistä Ahti Rytkösen sarjaa on tänä vuonna ilmestynyt numerot XIII ja XIV - XV (kaksoisnumero). XIII sisältää artikkelin "Rahan sanamaailmasta", XIV - XV sisältää 2 artikkelia "Riihiä tapetaan ja tapetaan susia" ja "Kielen estetiikkaa". Edellisessä todistetaan aika sitovasti, että "tappaa" on onomatopoieettinen sana; jälkimmäisessä tarkastellaan kansankielen ja eräiden kaunokirjallisten teosten ilmaisukeinoja esteettiseltä kannalta.

Pro gradu-kokeessa on Helsingin yliopiston maataloudellis-metsätieteellisessä tiedekunnanosastossa hyväksytty mm. Taimi Kyyrö. Laudatuurikirjoitus on kotitaloustieteen alalta ja nimeltään "Viljelijäperheiden ruokajärjestelmä".

Turun arkkihiippakunnan viime vuoden vuosijulkaisuun, jonka nimi on "Iloitkaa kaikki kristityt" sisältyy mm. Elina Lehtosen ajatuksia herättävä kirjoitus nykyhetken muuttuvasta pappilasta. Kotimaa 30.12.55.

Suomen taiteilijain vuosinäyttelyssä, joka avattiin Taidehallissa 8.2.56, on 132 teosta 74 taiteilijalta. Aune Äyräpäältä on 1 taulu. - U.S. 9.2.56.

Kuningattarenkadun ja keskusrautatieaseman alueita Göteborgissa koskeva asemakaavakilpailu on nyt ratkaistu. Palkintolautakunta ei ole asettanut eri ehdotuksia arvojärjestykseen. Sen mielestä akateemikko Alvar Aallon ja insinööri Herzman-Ericsonin yhteinen ehdotus, jonka laatimisessa heillä on ollut mukana useita avustajia, mm. Maunu Kitunen, edustaa korkeatasoista aatteellisuutta. - U.S. 9.6.56.

Kansallismuseon avaamisesta on tänä vuonna kulunut 40 v. Sen johdosta on radio haastatellut mm. Aarne Äyräpäätä, joka oli silloin muuttamassa esihistoriallista osastoa sen ent. sijoituspaikasta Snellmaninkadulta (vastapäätä vanhaa postia). Historiallinen osasto muutettiin Karamsinin huvilasta ja kansatieteellinen osasto Unioninkadun varrelta. Kaikilla näillä osastoilla oli jo ennen muuttoa yhteinen nimi "Valtion historiallinen museo". Nykyinen nimi "Kansallismuseo on vuodelta 1917. Aarne kertoi myös museon hallin kattofreskojen maalaamisesta, minkä työn Gallen-Kallela suoritti. US. 4.2.56.

Sortavalan tyttökoulun ja jatkoluokkien opettajat ja oppilaat olivat 9.5. Helsingissä koolla keskustelemassa matrikkelin julkaisemisesta. Entiset oppilasluettelot ovat tallella. Asiaa valmistavaan toimikuntaan valittiin mm. Pirkko Voipio. - US. 16.5.56.

Eksegetiikan tilapäisenä assistenttina Helsingin yliopistossa on teologian kandidaatti Aleksi Kustaa Samuel Lehtonen määrätty toimimaan syyslukukaudella 1956. - U.S. 27.4.56.