Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1955 Heinäkuu N:o 2 (17)

Häät "Pikku Paratiisissa" 24.9.1837

Eino Suolahden kirjoittamassa Matti Äyräpään elämäkerrassa kerrotaan (sivuilla 37 - 38), miten Liperin rovasti Anders Josef Europaeus, jonka ensimmäinen puoliso Sofia Vilhelmina (o.s. Boije) oli kesällä 1836 kuollut, seuraavana vuonna tutustui Selma Augusta Lampaan, josta hän pian sai itselleen uuden puolison ja pienelle pojalleen Anders Theodorille uuden äidin. Häät vietettiin Vanhassa kaupungissa lähellä Vantaan koskea Lampan perheen kesätalolla, jota kutsuttiin "Pikku Paratiisiksi". Talon emäntänä oli morsiamen äiti rouva Lovisa Constance Lampa. Morsiamen isä raatimies ja kauppias Johan Lampa oli kuollut jo 1835.

Ainoa meille säilynyt kuvaus näistä häistä sisältyy kirjeeseen, jonka Siuntion kirkkoherra Carl Henrik Forssman kirjoitti 28.9.1837 pojalleen notaari, sittemmin kirkkoherra Vilhelm Forssmanille. Jälkimmäisen poika senaatinkamreeri Arvid Forssman lähetti 1907 Anders Theodor Europaeukselle ottaen mainitusta kirjeestä alamuistutuksilla varustettuna. Sukusanomat julkaisee nyt tuon kirjeotteen sekä sen johdannoksi Arvid Forssmanin kirjeen A. Th. Europaeukselle. Molemmat kirjeet ovat alkuaan ruotsinkieliset.


1.  Arvid Forssman A.Th. Europaeukselle

"Perniö, Falkberg, 14. huhtikuuta 07.

K. Herra Lääninagronoomi

Viimeksi tavatessamme Helsingissä mainitsin, että hallussani on kirje isoisältäni isälleni, jossa kerrotaan teidän isänne jälkimmäisistä häistä. Koska Herra Lääninagronoomi toivoi saavansa lukea tuon kirjeen, lähetän tämän mukana otteen siitä, mikäli se koskee häitä. Paljon tietoja se ei tosin sisällä tuosta iloisesta juhlasta, mutta kun häävieraista ei kukaan enää ole elossa, voinevat nämä yhden läsnäolleen sanat kuitenkin kiinnostaa teitä.

Lampan perhe oli läheisessä ystävyyssuhteessa sekä isoisäni että äidinisäni laamanni Adlercreutzin perheisiin ja olen kuullut, että isänsukuni olisi [1) C.H. Forssmanin isän setä Henrik Forssman vihittiin 1738 Snappertunassa avioliittoon Langansbölen ratsutilan omistajan kauppias Carl Lampan lesken Greta Behmin kanssa. Carl Lampan mahdollista sukulaisuutta Helsingin Lampojen kanssa ei ole tähän saakka saatu selvitetyksi. - Toimituksen huomautus.] myös sukua Lampan suvulle, vaikka en ole voinut saada tarkempaa selkoa asiasta.

Suurimmalla kunnioituksella merkitsen

Arvid Forssman."


2.  C.H. Forssman V. Forsamanille:

"28/9 37. - Olen tällä viikolla ollut Helsingissä, arvaappas - häissä. Kaikki velka on maksettava. Jaloluonteinen Lampa oli aikoinaan iloinen vieras sekä Lovan 2) [2) Lova eli Lovise Forssman, C.H. F:n tytär, naimisissa Tammisaaren pormestarin Carl. M.Kellénin kanssa.] että sinun 3) [3) Vilhelm Forssmanin ja Carolina Adlercreutzin haat Siuntion kartanossa 16/8 1832.] häissä. Mielestäni en voinut jäädä vainajan muistolle tästä velkaan. Siis lähdin matkaan tiistaina 26/9 klo 5 aamulla 4) [4) Päivämäärä virheellinen, koska häät olivat 24/9. - T.h.] ja saavuin sopivaan aikaan perille. Calle 5) [5) Calle eli Carl Selim Forssman, Vilhelmin ja Lovisan nuorin veli, protokollasihteeri senaatissa.] ja nuori Konsuli Sundman 6) [6) Carl Vilhelm Sundman, liikemies Helsingissä, myöhemmin hyvin huomattu kunnallismies. - T.h.] olivat airueina ja kauhean paljon vieraita, varsinkin tyttöjä aivan määrättömästi. Häät vietettiin Vanhassa kaupungissa, missä puutarhakentällä oli sopiva tila sievälle Ilotulitukselle, jonka morsiamen eno Kapteeni Cronholm oli järjestänyt ja joka yön pimeydessä näytti kauniilta, Sulhanen, sinun entinen promotiotoverisi, Rovasti Europaeus näyttää olevan kunnon mies, ja tunsi tietysti itsensä onnolliseksi, wie ein brautigam -----."


Henkilötietoja

25.5.55

Liisa ja Antero Pankakosken poika syntyi Lepaalla.

3 1.5.55

Kirsti Armi Onerva Äyräpää suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisessä osastossa,

9.6.55

Elna ja Unto Rytkösen hopeahäät.


Matti Äyräpää
Sukuyhdistyksen vuosikokouksessa 28.IX 1952 Aarne Äyräpään pitämä esitelmä

(Jatkoa)

Matti Äyräpään toimintatarmo kohdistui nyt hammaslääkärien opetuksen järjestämiseen yliopistoon ja yleensä koko tämän alan kehittämiseen tositieteelliselle tasolle. Hammaslääketiede ja hänen perustamansa Suomen hammaslääkäriseura tulivatkin hänen tärkeimmäksi työkentäkseen. Kielikysymys jäi syrjemmälle, olihan itsestään selvää, että hänen johtaessaan asiat järjestyisivät niin, että suomenkieltä ja suomalaisia ei syrjäytetty. Toiselta puolen hänen vanhat skandinaaviset sympatiansa vahvistuivat, sillä ennen pitkää hän oli kiinteästi mukana pohjoismaisessa yhteistyössä hammaslääketieteen kohottamiseksi, vieläpä sen johdossa. V. 1891. hän väitteli lääketieteen tohtoriksi väitöskirjalla, joka läheltä sivusi hammaslääketiedettä, tuli yliopiston dosentiksi ja nimitettiin seuraavana vuonna 1892 myös hammaslääkäritaidon opettajaksi yliopistoon. Ä. oli nimittäin, Lääkintähallituksen vastustuksesta huolimatta, saanut aikaan asetuksen hammaslääketieteen ottamisesta yliopiston opetusohjelmaan. Lääketieteellinen tiedekunta oli näin saanut sivuosaston. Tällaisen erikoisosaston soluttaminen yliopistoon on tehtävä, joka nykyäänkin vaatii - ja silloin vielä enemmän vaati - voimainponnistusta. Mutta M.Ä. oli tällä välin kohonnut sellaiseen asemaan, että hän saattoi odottaa yliopistolta ymmärtämystä pyrkimyksilleen. Hänestä oli tullut hammaslääketieteessä kansainvälinen kuuluisuus. Siksipä yliopisto jatkuvasti myötämielisesti suhtautui hänen alotteisiinsa: hammaslääkärien opetus sai oman klinikkarakennuksensa, joka tosin val mistui vasta Äyräpään kuoltua sekä lisää opettajavoimia; perustettiinpa M.Ä:n viimeisen aloitteen tuloksena hammaslääketieteen tohtorin oppiarvokin. Professorinvirat yhä vain puuttuivat. Mutta niiden sijaan yliopisto on toistaiseksi julkisesti tunnustanut parhaat hammaslääketieteen opettajansa professorien veroisiksi hankkimalla heille professorin arvon. Ensimmäisenä sai sen M.Ä. jo v. 1904. Äyräpään osaksi tulleesta tieteellisestä arvonannosta mainittakoon, että hän oli Skandinaavisen hammaslääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä sen yhteisen julkaisun toimittajana, että hänet usean kerran kutsuttiin asiantuntijaksi hammaslääketieteellisiä opettajanvirkoja Skandinaavian maissa täytettäessä, että hänelle 70 v. täyttäessään omistettiin pohjoismainen juhlajulkaisu ja että useat hammaslääketieteelliset seurat aina Ranskaa ja Unkaria myöten kutsuivat hänet kunniajäsenekseen.

Nythän meillä valmistuu hammaslääkäreitä niin paljon, että haave kunnan hammaslääkäreistäkin vähitellen on toteutettavissa. Mutta hitaasti tuo kasvu aluksi tapahtui. Ensimmäisinä 10:nä opettajavuonnaan M.Ä:llä oli yhteensä vain 10 oppilasta. Ennenkuin hän erosi opettajavirastaan 1917, oli opiskelijain kasvu sentään jo täydessä vauhdissaan. Hammaslääkärikunnan naisistumiseen M.Ä. ei kuitenkaan suhtautunut pelkästään myönteisesti, niin suuren arvon kuin hän naisille antoikin. Hän tunsi naisluonteen siksi käytännölliseksi, että naishammaslääkäreistä vain harva antautuisi alaa tieteellisesti jatkamaan, mitä Ä. taas piti pääasiana. Hammaslääkärinä M.Ä. saavutti suuren suosion ja melkein tarunomaisen maineen, jota useat todet tai keksityt kaskut höystivät. Kerrottakoon muuan sellainen, pilalehti Matti Meikäläisessä julaistu. Muistelen kuulleeni sen jo lapsena: Ä. oli jänisjahdissa. Jänisemo poikasineen sai hänet näkyviinsä. Pelästyneenä tiedusteli poikanen, "kuka tuo tuolla on". "Se on Matti Äyräpää", selitti jänöemo, "mutta mikä sillä on kädessään? Sehän on vain pyssy. No, sitten ei ole hätää. Minä pelkäsin, että sillä on hammaspihdit."

Duodecimin lääkärien perustaman keuhkotautiparantolan sijoittamiskysymyksessä M.Ä. vuosisadan vaihteessa taisteli vielä voitollisen, paljon huomiota herättäneen taistelun, puoltaen parantolan sijoittamista Takaharjun saarelle Punkaharjulla. Vastapuolena oli Matkailijayhdistys, jonka puhemiehenä esiintyi tottunut poleemikko prof. Teppo Homén sillä väitteellä, että keuhkotautiset muka saastuttaisivat Punkaharjun. Vastapuoli sai aluksi paljonlaisesti kannattajia, etenkin ruotsalaisia, jotka olivat epäsuopeita duodecimiläisille. Ä:n selkeät ja iskevät polemiikit, joihin jo edellä viitattiin, tekivät kuitenkin tehtävänsä. Hänen parhaita puoltajiaan tuossa polemiikissa oli nuori Ernst Lampén.

Arvovaltaisena ja laajalti tunnettuna kansalaisena M.Ä. vedettiin myös mukaan perustamaan eräitä suuria liikeyrityksiä,, kuten Kansallis-Osake-Pankkia ja Henkivakuutusyhtiö Suomea. joiden avulla pyrittiin liikemaailmamme suomalaistuttamiseen. Sellaisissa omaan alansa yrityksissä taas kuin Dentaldepot ja Instrumentarium Ä. oli tietysti ensimmäisten alotteentekijäin joukossa.

M.Ä:llä oli paljon humanistisiakin intressejä. Huomattavimpana sen alan otteena mainittakoon hänen harrastuksensa Kalevala-aiheiden kuvaamataiteelliseen käsittelyyn. Savo-Karjalainen osakunta järjesti hänen aloitteestaan kahdestikin kilpailut Kalevalan kuvittamiseksi. Jälkimmäisessä kilpailussa 1891 ensimmäinen palkinto annettiin Gallen-Kallelalle, joka mahdollisesti jo ensimmäisessä kilpailussa, 1880-luvun alkupuolella, oli ollut mukana palkinnotta jääneiden joukossa. Näistä ei nimittäin ole säilynyt mitään tietoja. Varmasti oli tällä Äyräpään aloitteella paljonkin osuutta sen harrastuksen viriämiseen, joka viime vuosisadan lopulla pääsi taiteilijoittemme keskuudessa valtaan Kalevala-aiheita kohtaan. M.Ä. kuuluikin mm. Gallen-Kallelan ja E.N. Setälän ohella siihen pieneen piiriin, joka 1910-luvulla perusti Kalevalaseuran ensi sijoilla tätä aatetta ajamaan. Setälä on eräässä muistelmassaan sanonut, että "juuri meidän kaikkien rakas, herttainen ystävämme Matti Äyräpää" on uudelleen herättänyt ajatuksen Kalevalan kuvittamisesta, "joka R.W. Ekmanin poistuttua oli pitkiksi ajoiksi jäänyt aivan syrjään" (Kalevalaseuran vuosikirja 1932, s. 159).

M.Ä:n luonne - toiselta puolen "meidän kaikkien rakas, herttainen ystävämme", kuten Setälä sanoo, toiselta puolen taas määrätietoinen taistelija ja iskevä poleemikko - näyttää kenties tämän kaksinaisuutensa vuoksi jääneen hänen elämäkertansa kirjoittajille jossain määrin arvoitukselliseksi. Linkomies sanoo Suolahden kirjan arvostelussaan, että sielullinen kokonaiskuva Ä:n henkilöllisyydestä ei kirjassa muodostu täysin elimelliseksi eikä tajuttavaksi. Hän käsittää M.Ä:n taiteilijaluonteeksi, mistä johtuisi sekin, että hän, joka yleensä oli hiljainen ja sopuisa, innostuksessaan oikeana pitämänsä asian puolesta saattoi kiihtyä jopa taistelijaksi, jota hän ei varsinaiselta olemukseltaan lainkaan ollut. Tutustuminen Äyräpäähän vasta leppoisana vanhuksena lienee johtanut Linkomiehen tällaiseen ilmeisesti väärään käsitykseen. Mielestäni Suolahti on kirjassaan osoittanut vakuuttavasti, että kysymyksessä on mies, joka miehuutensa päivinä päättävästi pysyi vakaumuksessaan ja voimakkaasti ajoi aloitteensa loppuun. Samaa todistavat myös Ä:n iskevät polemiikit. Voimakkaaksi luonteeksi käsittää hänet myös Koskenniemi. Edellämainitussa Suolahden teoksen arvostelussaan, jolle hän on antanut otsikon "Kappale luovan suomalaisen idealismin historiaa", hän kirjoittaa, että "me saamme Äyräpään elämäkerrassa perehtyä siihen rakennusainekseen, niistä Suomen yhteiskunta on saanut parhaan kestokykynsä koettelemusten ja vaaran aikoina" (arvostelu on kirjoitettu talvisodan päättymisvuonna). Ja edelleen hän sanoo Äyräpäästä, että hän on "kaikkea inhimillistä kohti kurkoittava persoonallisuus, joka tuo rehevyydessään ja monipuolisuudessaan mieleen renessanssin toimintatarmoiset, uupumattomat luonteet". "Retkellään elämän halki hän renessanssiluonteen tavoin myös itse iloitsi ja nautti siitä, mitä elämä voi meille antaa."

Me saatamme tässä kysymyksessä vedota myös ulkomaisiin arvosteluihin, joita voimme pitää kotimaista objektiivisempina. Sielläkin on tuo hänen luonteensa näennäinen "kaksinaisuus" huomattu. Esitämme tässä esim. Suolahden mukaan muutamia otteita M.Ä:n ruotsalaisen kolleegan Emil Christensonin kirjeistä hänelle:. "Ilman sinun todella suurta kykyäsi, tarmoasi ja arvovaltaasi olisi hyvä tahto ollut jotensakin voimaton" nim. raivaamaan tietä hammaslääketieteelle Skandinaaviassa). Mutta houkutellessaan Äyräpäätä kongressiin Ruotsiin sama mies piirtää kirjeeseensä seuraavat sanat: "Sinulla on omituinen kyky levittää iloa ja hauskuutta ympärillesi. Kun Sinä tulet tänne, näyttää kaikki iloisemmalta ja juhlallisemmalta, ja olo tuntuu niin hyvältä."

Muuten, eihän ole mitenkään harvinaista, että taistelijaluonteet yksityiselämässään ovat melkoisesti toisenlaisia. Siitähän on paljon esimerkkejä. Niinpä M.Ä:kin osasi erikoisen hyvin erottaa toisistaan asiat ja ihmiset. hän sanoi mielellään hyvän sanan vastustajistaankin tai niistä, jotka kuuluivat toiseen mielipideleiriin kuin hän.

Suolahti on kirjassaan koettanut myös määritellä, mistä M.Ä. on perinyt eri luonteenominaisuutensa. Luonteen valoisuus palautuisi onnelliseen lapsuuden kotiin; sydämen hyvyys ja ihmisrakkaus olisivat hyvän isän ja lempeän äidin perintöä, muut ominaisuudet johtuisivat isältä ja isän suvulta; työtarmon hän kuitenkin arvelee erikoisesti periytyvän äidin äidin, Loviisa Constance Lampan (o.s. Weckman) voimakkaasta ja määrätietoisesta luonteesta. Mutta siinä voi olla myös isän osuutta. Liperin historiahan todistaa Anders Josef Europaeuksen aikoinaan olleen voimakkaan toiminnan miehen. Sanotaanhan olosuhteiden pitäjässä aivan käänteentekevästi parantuneen ja kehittyneen hänen kirkkoherruusaikanaan ja nimenomaan hänen toimestaan (Eino Salokas, Liperin pitäjän historia). Tämä lienee myös vaatinut voimaa ja määrätietoisuutta, mutta se taistelu käytiin syrjäisemmässä, paljon vähemmän näkyvässä ympäristössä kuin mitä pojan osalle tuli.

Lopuksi esitän muutamia omia muistojani Matti Äyräpäästä. Ensimmäinen tapaaminen sattui Vaalasta tänne muutettuamme 1893 tai 1894, jolloin olin 6 - 7 vuotias. Matti-sedän lempeä olemus ja ystävällinen ääni jäivät heti mieleeni. Lieneekö J.H. Erkolla ollut samat ominaisuudet, sillä sekoitin hänet ja Matti-sedän aluksi toisiinsa. Vähän myöhemmin, viimeistään kuitenkin 8-vuotiaana, vietiin minut kerran Äyräpäälle tapaamaan pari vuotta vanhempaa serkkuani, Yrjö Pöyhöstä. Katselimme siellä kahta uutta, komeata postimerkkialbumia suuresti ihaillen - meissä alkoi jo olla filatelistin oireita - kunnes Matti-setä ilmaantui siihen ja lempeällä äänellään ilmoitti, että albumit olivat meidän. Riemuhan siitä nousi. Ja sitten mentiin Matti-sedän huoneeseen, missä hän meidän kanssa penkoi paperikorit ja muitakin paikkoja postimerkkejä etsien. Saalis oli hyvä, kuuluisalla tiedemiehellä oli laaja kirjeenvaihto, ja muistan, että postimerkkejä löytyi aina Hyväntoivon-nientä myöten. Jouluaattona ilmestyi Matti-setä myös usein pikakäynnille kotiimme lahjoja tuoden, muuan saksankielinen, isokokoinen, värikuvallinen kasviatlas on minulla niistä vielä jäljellä.

Useimmiten jouduttiin "Mattilassa" käymään hammaslääkärissä. Me vanhimmat täällä läsnäolevat muistamme vielä hyvin M.Ä:n tilavan kodin Pohjois-Esplanaadi 5:ssä. Sisustus oli tyypillistä vuosisadan vaihdetta, enemmänkin tietopuolisia kuin taiteellisia näkökohtia noudattavaa. Palmut ja muut isokokoiset huonekasvit, plyyshihuonekalut ja upeat oviverhot, kipsipatsaat ja runsaat taulut sekä esillä olevat valokuvat ja henkilömuistet antoivat sille täyteläisen leiman. Samaa aikaa edustaa esim. Helsingin kaupungin museoon järjestetty Leo Mechelinin työhuone. Se muistuttaa M.Ä:n kotia niin elävästi, että tuulahdus lapsuuden ajoilta lehahtaa vastaan sinne astuessa. Persoonallista sävyä ja lämpöä siinä ainakin oli enemmän kuin useissa nykyisissä, hillityn viileissä, kolumbariomaisissa sisustuksissa. Odotussaliin tullessa koetin saada paikan ikkunan luota, voidakseni seurata Eteläsataman laivaliikettä, laivathan kuuluivat silloin kaikkien poikien mieliharrastuksiin.

Ylioppilasaikana turvauduin vielä usein Matti-setään hammassairauksissa. Silloin hän jo jutteli minulle kuin aikuiselle erilaisista asioista. Kerran hän piti minulle melkeinpä nuhdesaarnan siitä, että tuhlasin aikaa liiaksi tilapäistöihin ennen valmistumistani. Työskentelin nimittäin jo ennen kandidaatiksi tuloani Kansallismuseossa tuntityöntekijänä. Suuni oli pumpulilla täpitty niin, etten voinut puolustautua. Jälkeenpäin olen usein muistanut tämän saarnan kehoittaessani oppilaitani välttämään tilapäistöitä sikäli kuin mahdollista, jotteivät opinnot jäisi pitkälle penkille. Toisen kerran Matti-setä esitelmöi minulle vilkkaasti ja kiihtyneestikin Suomen kansan tai paremminkin helsinkiIäisten sivistymättömyydestä, sen johdosta, että Ateneumissa oli äskettäin vahingoitettu joitakin taideteoksia, mm. Gallénin Aino-taulua. Suuni oli taas tukittu, niin etten nyt voinut nauraa eräille hyville leikkauksille ja hauskoille sanankäytöille.

V:n 1914 promotion lähestyessä kävin varta vasten Matti-sedältä kysymässä, pitikö hän osalliatumistani siihen tuhlauksena, se kun edellytti muutamien satojen markkojen velan tekoa, mikä silloisen rahan arvon mukaan merkitsi melkoista lisämiinusta minulle. Päinvastoin kuin olin odottanut Matti-setä suositteli sangen lämpimästi promotiota, sanoen siitä saavan sellaisen muiston koko elämänsä ajaksi, että sen vuoksi kannatti jotakin uhrata. Tämä ratkaisi osanottoaikeeni myönteisesti.

Punakapinan aikana haettiin minut varhain eräänä aamuna Äyräpäälle. Siellä oli Väinö Pöyhönen, Matti-sedän puvussa. Punaiset olivat vanginneet hänet Savon rintamalla ja tuoneet valkokaartilaisasussa Helsinkiin, missä hänet lääkärinä - Wesleyn käskystä - oli päästetty vapaaksi. Mutta Matti-setä ja Hannes Ryömä olivat yhdessä saaneet taata, ettei hän enää osallistuisi "taisteluun kansaa vastaan". Pian senjälkeen tarjottiin Väinölle tilaisuus paeta Volynetsillä Viron kautta rintamalle. Väinö raapi korvallistaan, mutta Matti-sedän takia, ettei tämä saisi ikävyyksiä, hän katsoi olevansa pakotettu jäämään Helsinkiin.

Pian kapinan jälkeen kävin myös Matti-sedän luona P. Esplanadi 5:ssä. Hänen huoneistoonsa oli tullut useita luoteja, jokin kuvapatsas oli mennyt rikkikin, ja naapuriin, Standertskjöldin taloon oli saksalaisista laivoista jopa ammuttu kranaatteja. Matti-setä selosti minulle taistelun kulkua ja näytteli sen jälkiä, ja sain sen käsityksen, että hän taistelun aikana, sitä seuratakseen oli rohkeasti liikkunut ammunnalle alttiissa huoneustoinsa osassa.

Pian vapaussodan jälkeen (n. 1923) M.Ä. oli pakotettu jättämään vanhan huoneistonsa Lampain perintötalossa, jonka hän oli myönyt, ja muuttamaan Katajanokalle. Kaupan hän solmi sillä ehdolla, että hän edelleen saisi asua talossa, mutta tyytyi, miehen sanaan uskoen, suulliseen sopimukseen, jota talon seuraava ostaja ei enää ottanut huomioon.

Uudessa huoneustossa ensi kerran käydessäni Matti-setä näytteli sitä minulle erikoisen iloisena ja virkeänä, sanoipa muuton, jota hän etukäteen oli pelännyt, häntä suorastaan virkistäneen. Hän oli silloin jo yli 70:n vuotias.

Tässä uudessa huoneistossa jouduin verraten usein käymään eri asioissa. Mm. hain sedälle hänen pyynnöstään, Kansallismuseon virkamies kun olin, museon historiallisen osaston kokoelmista tietoja ja valokuvajäljennäksiä Suomen kirkoista tavatuista Apollonian, hammaslääkärien suojeluspyhän, kuvista. Minulla on vielä muistona näistä käynneistä Matti-sedän lähettämä Aunen tekemä puupiirros Apolloniasta. Asuin silloin kaupungin ulkopuolella ja kerran selvisi, että sen vuoksi en Matti-sedän luokse illan suussa tullessani ollut vielä syönyt päivällistä. Matti-setä poistui hetkeksi ja palasi käsissään tarjotin ruokakomerosta löytämine herkkuineen minua varten. Entinen erämieshän ei tällaisissa ruoka-asioissa jää neuvottomaksi.

Monesti Matti-setä lausui ilonsa sen johdosta, että minusta oli tullut arkeologi ja että minä siten jatkoin isoisäni Anders Josef Europaeuksen antikvaarisia harrastuksia.

Keväällä 1928 kävin vartavasten Matti-setää katsomassa, kuultuani hänen sairastaneen keuhkokuumeen, mutta toipuneen siitä. Hän oli silloin kuitenkin niin väsynyt, että lopetin vierailun hyvin lyhyeen. Sen jälkeen en häntä nähnyt. Kun saman vuoden syksyllä, samanlaisen sateisen kesän jälkeen kuin juuri loppunut, olin palannut kenttätutkimuksiltani, yllätti hänen kuolinilmoituksensa minut muutaman päivän kuluttua.


Muistoja ja mietteitä
Matti Äyräpään satavuotispäivänä 11.4.1952.

Sata vuotta on tänään kulunut siitä päivästä, jolloin Matti Äyräpää syntyi Liperin pappilassa, suuren sisarusparven nuorimpana. Näiden sisarusten jälkeläisten edustajina seisomme nyt kunniaa tehden hänen hautansa äärellä.

Matti Äyräpään ovat useat meistä henkilökohtaisesti tunteneet. Lapsuuden ja nuoruuden muistoissamme hän on meille ennen kaikkea hyvä eno ja setä, elämää ja ihmisiä ymmärtävä, aina ystävällinen, aina auttavainen. Opintoaikanamme hän monen monelle meistä tarjosi ilmaisen asunnon omassa talossaan, ja hänen kodissaan kuljimme ulos ja sisälle niinkuin omassa kodissa.

Tuskin olemme koskaan ymmärtäneet kiittää häntä kaikesta saamastamme avusta ja tuesta sillä tavalla kuin olisi pitänyt. Ja kuitenkin - tämä ei ehkä sittenkään ole tärkeintä, mistä olemme jääneet hänelle kiitollisuuden velkaan.

Sitä mukaan kun itse kehityimme, aloimme yhä selvemmin tajuta, että hän oli jotain muutakin kuin hyvä sukulainen ja oman lääkärinalansa kuuluisa edustaja. Ymmärsimme yhä paremmin hänen merkityksensä toimeliaana kansalaisena, kansallisten aatteiden innokkaana ajajana, oppineiden seurojen perustajana ja johtomiehenä, osallisena suurten taloudellisten yritysten perustamiseen ja johtoon. Matti Äyräpää oli taistelija, rohkea, vastuksia pelkäämätön, esteitä tieltään murtava, kiivaskin, jos niin tarvittiin, mutta ei koskaan halpamainen eikä katkeruutta aiheuttava.

Vaikka menestys seurasi häntä hänen pyrkimyksissään, ei hän koskaan saavutuksillaan kerskunut eikä tavoitellut kunniasijoja, mutta työtoverien luottamus kohotti hänet johtoon monella alalla.

Hengen ja sydämen aateluus olivat hänessä yhtyneet. Siksi hän saavutti ystäviä monella taholla, vaatimattomien kansanmiesten keskuudessa yhtä hyvin kuin korkeasti oppineiden piirissä koti- ja ulkomailla.

Eri tahoille Matti Äyräpään toiminta suuntautui, mutta hänen elämäntyönsä ei silti ollut hajanainen, vaan muodosti sopusuhtaisen kokonaisuuden.

Mistä tämä johtui ? Se johtui, paitsi hänen luontaisista lahjoistaan, lähinnä siitä, että hän jo nuoruusvuosistaan alkaen oli omaksunut edellisen polven kansallisten suurmiesten ihanteet. Hän lähti määrätietoisesti kulkemaan heidän viitoittamaansa tietä, joka vieläkin on ainoa Suomen kansan elämän ja tulevaisuuden tie: ammentamalla voimaa suomalaisen hengen syvyyden uumenista työskennellä hellittämättä kansallisen kulttuurin kehittämiseksi ja rikastuttamiseksi. Hänen näin antamastaan esimerkistä saamme me, hänen lähimmät sukulaisensa, ennen muuta olla hänelle kiitolliset. Jos tunnemmekin voimamme heikoiksi ja edellytyksemme rajoitetuiksi, niin jotakin voimme sentään jokainen saada aikaan, jos meissä on oikea henki ja epäitsekäs pyrkimys.

Näemme hautapatsaassa Matti Äyräpään reliefikuvan, herkästi ja kauniisti , juuri sellaisena kuin hänet muistamme. Rauhallinen, miettivä ja tutkiva katse näyttää olevan suunnattu kauas tulevaisuuteen.

Pysyköön hänen vaelluksensa johtotähtenä meille ja jälkeentulevaisille elämme tiellä.

T .V.


Yhdistyksen uutisia

Vuosikokous pidetään Helsingin normaalilyseossa, Ratakatu 4, sunnuntaina syyskuun 25. päivänä klo 12. (Hallitus kokoontuu saamassa paikassa klo 11.) Kokouksen alussa Matti Rytkönen kertoo viime vuoden elokuussa Ruotsin ja Tanskan kautta Länsi-Saksaan tekemästään opintomatkasta. Senjälkeen käsitellään viralliset asiat. Lopuksi mennään muistorikkaaseen Lampan taloon, Pohjois-Esplanaadikatu 5, joka nyt on virastokäytössä, mutta jota olemme saaneet luvan käydä katsomassa.

Runsasta osanottoa toivoen, sukulaistervehdyksin
HALLITUS

Merkitse jo nyt kokouksen aika muistikirjaasi, sillä muuta kutsua ei lähetetä.


Otsakkeella "Sukusanomat" sisältää "Kotiseutu"-lehti yhdistyksemme lehdestä seuraavan tiedonannon: [1) Muutamat epätarkkuudet lukijammme osaavat itse oikaista.]

Rovasti A.J. Europaeuksen jälkeläiset-niminen sukuyhdistys julkaisee neljästi vuodessa monisteena Sukusanomia, joita tähän mennessä on ilmestynyt toistakymmentä numeroa. Sanomien toimittajana on lehtori Toivo Valtavuo. Sukusanomissa julkaistaan henkilötietoja Liperin rovastin A.J. Europaeuksen (1797 -1870) jälkeläisistä, joita on Äyräpään, Rytkösen, Valtavuon, Pöyhösen ym. suvuissa. - Muillekin kuin suvun jäsenille ovat kiintoisia kuvaukset kantaisän elämänvaiheista, otteet Juvan khran Aron Johan Rytkösen muistiinpanoista ja Abraham Poppiuksen kirjeistä. Lehtori Ahti Rytkönen on saksankielestä kääntänyt lääketieteen toht. (myöhemmin todellisen valtioneuvoksen) Jean Europaeuksen muistelmat Venäjällä 1831 tapahtuneista sotilaskapinoista. Niinikään julkaistaan Sukusanomissa tietoja J.H. Erkon lapsirunojen esikuvasta Elli Hällströmistä. - Suvun kokouksiin on tapana tuoda nähtäväksi vanhoja sukuesineitä. Vanhin ja arvokkain näistä on Parikkalan khran Matias Reinhold Europaeuksen ja hänen toisen vaimonsa Catarina Dannenbergin vihkiäissormus v:lta 1759, josta tehty piirros somistaa Sukusanomien otsikkoa.


Sukuyhdistyksistä Suomessa on Suomen Sukututkimusseura kerännyt tietoja. Keräyksen tulos on julaistu "Genos"-lehden viime vuoden 3. numerossa. Siinä luetellaan kaikkiaan 53 yhdistystä. Kustakin mainitaan esimiehen ja sihteerin nimi sekä ilmoitetaan, ketkä ovat oikeutetut pääsemään yhdistyksen jäseniksi.


Poimintoja

"Kielentutkimuksen työmaalta"-nimistä Ahti Rytkösen julkaisusarjaa on tänä vuonna ilmestynyt numerot IX ja X.

Edellinen sisältää Jyväskylän Kauppiasyhdistyksen juhlassa 30.12.54 pidetyn esitelmän "Kaupan sanamaailmasta", jota tekijä kutsuu "lähes kymmenen tuhatta vuotta käsittäväksi kauppakatsaukseksi". Esitelmä sai osakseen myrskyisät suosionosoitukset, tietää Keskisuomalainen 31.12.54.

Jälkimmäinen sisältää 14-sivuisen tutkielman "Luettua ja kuultua koululaiskieltä", joka on eripainos Kasvatus ja koulu aikakauslehdestä.

Samaa aihetta käsittelee Ahti artikkelissa "Koululaiskieli tieteen puntarissa" (Sisä-Savo 12.5.55). Samoin artikkelissa "Slangin aarniometsästä", jossa tosin myös puhutaan sotilas-, urheilu-, sanomalehti- ym -kielistä (Keskisuomalainen 5.2.55).

Uuden Suomen alakerta-artikkelissa "Iyhennyssuomea" (25.1.55) Ahti luettelee hauskoja esimerkkejä sanojen lyhenemisestä ja muistakin läheisistä kieli-ilmiöistä.



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.