Etusivu
Sukusanomat
Kuvagalleria
Säännöt
Yhteystiedot
Palaute
A.J. Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.


A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat

A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat
1957 Elokuu N:o 1 (23)

Kaksi sonettia
Ahti Rytkönen

"Tulihta"-muistoja

Taas olen Myhkyrissä tulihtalla.
Lehahtaa raikas tuoksu tervaksesta,
ja kaisa riippuu keitinselkoimesta.
Hämmentää Pekka kuohaa lastukalla

Taas leikkii aamuviri rantamalla.
Kuherrus teeren kuuluu manteresta.
Koin rusko hehkuu pilven haivenesta:
Kajastus syvällä ja korkealla.
-----
Oi tulihtalla-olon elämystä!
Nenässä tuoreen koivunnoksavartaan
taas käristää saan ahvenenta kystä

Ja Pekan kansa kätkeä sen partaan -
näin luovat muistokuvat entistystä.
Totena läsnä nousu mielen hartaan.
"Savo" 21.4.57.

Museossa käynti

On museossa etnologisessa
esillä entis-elon joka puoli.
On pyyntimiehen nuija, atrain, nuoli,
ja herkkä poljinvarpa satimessa.

Piteli pihdit sepän karkaistessa.
Raut'naulain synnyn sääti naulastuoli.
Kapustan ukko kovelolla vuoli.
Tuoh'torvi soi, kun oltiin paimenessa.

Ja ryijy Riitalta on kätevältä:
Niin hieno hiljaiselon estetiikka!
On umpirenkaat myrrys-tietäjältä:

Niin selkeä on niiden symboliikka.
Ah, kuinka kaikua voi viehkeältä
sanaton kieli, mykkä retoriikka!
"Savo" 4.5.57.

Charlotta Europaeus

"Virittäjän"' tämän vuoden 1. numeroon on tohtori Sulo Haltsonen kirjoittanut mielenkiintoisen tutkielman Charlotta Europaeuksesta, isoisämme rovasti A.J. Europaeuksen pikkuserkusta. Se sisältää joukon sellaisiakin tietoja, joita ei ennen ole julkisuudessa esitetty. Koska aihe kiinnostanee "Sukusanomien" lukijoita, on syytä kirjoitusta tässä selostaa.

Katarina Charlotta Europaeus syntyi 1794 Savitaipaleella, jossa hänen isänsä Peter Adolf Europaeus oli kirkkoherrana. Opin alkeet varmaankin jo kotona saatuansa hän luultavasti on käynyt saksalaista Demoisellen-Schulea Viipurissa. Sittemmin hän joutui oleskelemaan kotimaan eri paikkakunnilla, enimmäkseen Kaakkois-Suomessa, sekä myöskin Pietarissa, jossa hän saattoi edelleen kehittää vieraitten kielten taitoaan. Ranskaa, saksaa ja venäjää hän oppi "esteettömästi" puhumaan. Kirjeessä vuodelta 1841 hän ilmoittaa harjaantuneensa lasten kotiopettajan toimeen. Kun Pietarissa perustettiin koulusuomalaisille tytöille, kutsuttiin Charlotta - "hyvin opetettu neitsyt", kuten hänestä silloin sanottiin - sen opettajaksi. Koulun avajaiset pidettiin loppukesällä 1849, mutta se lienee ollut toimessa jo edellisenä vuonna. Opettajan oma suomenkielen taito on ollut, kielen silloinen kehitystaso huomioon ottaen, melkoisen hyvä, niinkuin ilmenee kirjeessä vuodelta 1850, josta osa otettakoon tähän näytteeksi.

"Suurin osa, niistä Suomalaisista tyttölapsiista, joita minä täällä opetan, puhuuvat venähittä. Ja on heidän kielensä niin venähtänyt, että ei ensinkään tahdo taipua Suomenkieleen. Minä lupaisin lapsille, että kutsua niitä heistä, jotka Suomia paremmin ahkeroitsiis, minun nimipäivälle. 28 lasta oli minun luona, minä soitin itse fiolia, ja lapset tansivat. Pelkkää suomia puhuttiin."

Ainakin jo 1852 Charlotta jätti, ilmeisesti heikon terveyden vuoksi, kouluvirkansa Pietarissa siirtyen maaseudun rauhaan Suomen puolelle. 1858 hän kuoli syntymäpitäjässään Savitaipaleella.

Suomalaisten lastenopettajana Pietarissa Charlotta Europaeus oli edelläkävijä ja uran aukaisija, mutta vielä suurempi oli hänen merkityksensä toisella työsaralla, nimittäin suomalaisen kansantietouden - tämä sana otettuna laajassa merkityksessä - kerääjänä. Hänen innoittajinaan siinä olivat H.A. Reinholm, silloin nuori maisteri, lääketieteen tohtori ja estofiili G.J. Schultz, johon hän lienee tutustunut Pietarissa, sekä oletettavasti hänen oma nuorempi velipuolensa D.E.D. Europaeus.

Charlotta Europaeus antautui tälle alalle ilmeisesti vasta keski-ikään jouduttuaan. Kumminkin hänen aikaansaannoksensa ovat runsaat ja moninaiset. Hän keräsi eri paikkakunnilta, missä milloinkin liikkui ja oleskeli, runoja, lauluja, loitsuja, sananlaskuja, arvoituksia, murresanoja ja muuta sanatietoutta, vanhoja rahoja, pukuja ja muita tekstiilejä, tietoja kansansoittimista, miesten ja naisten nimistä, häätavoista, siveellisyysoloista.

Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kokoelmiin on häneltä saatu; ainakin osaksi Reinholmin välityksellä, 219 runoa, 236 sananlaskua ja 72 arvoitusta.

Myös Schultzille Charlotta lähetteli sanallista suomalaista folklorea alkukielellä ja lisäksi paljon käännöksiä saksaksi. Näihin käännöksiin kuuluu mm. kokoelma Kantelettaren runoja, suuri määrä sananlaskuja, laulu "Kultani kukkuu, kaukana kukkuu", Franzénin "Juokse porosein", Pietari Makkosen "Das Brandwein" ja Paavo Korhosen "Die Runensänger"

Kirjallisuusseuran jäseneksi Charlotta tuli 1848. Aikaisempi tieto siitä, että hänet olisi valittu kunniajäseneksi, perustunee väärinkäsitykseen.

Schultz julkaisi 1854 Leipzigissä (salanimellä) teoksen "Jenseits der Scheeren, oder der Geist Finnlands. Eine Sammlung finniseher Volksmärchen und Sprichwörter'. Saksannokset siinä ovat ilmeisesti Charlottan tekemät, mutta Schultz saksalaisena on saattanut ne lopulliseen asuun. Käännöstyötä vastaan voidaan tehdä muistutuksia, mutta joka tapauksessa teos on osoitus ulkomaalaisessa harvinaisesta Suomi-harrastuksesta Schultz antoi myös työtoverilleen tälle tulevan kunnian omistamalla teoksen "demoiselle Charlottelle".

Esityksensä Charlotta Europaeuksesta Haltsonen päättää seuraavaan arviointiin: "Kansanrunoutemme keruun historiaan hän on ensimmäisenä naisena merkinnyt nimensä ja näin viitoittanut uusia tehtäviä naisille sekä laajentanut folkloren tuntemuksen alaa."

Kirjoittaja ansaitsee tunnustuksen siitä, että hän on tuonut lisävalaistusta elämäntyöhön, joka on suoritettu vaatimattomasti ja epäitsekkäästi, mutta jolla kansallisen kulttuurimme kehityksen kannalta on oma pysyvä arvonsa.


Henkilötietoja

19.12.56

Luutnantti Teuvo Pekka Äyräpää ylennettiin yliluutnantiksi reservissä.

19.12.56

Luutnantti Matti Antero Äyräpää ylennettiin yliluutnantiksi reservissä.

20.12.56

Talousopettaja Taimi Tellervo Natalia Kyyrö suoritti Helsingin yliopistossa maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon.

16. 3.57

Piirustuksenopettaja Anni Augusta Pöyhönen täytti 75 v. Haapavedellä.

17.3.57

Mirja Anita Kalinainen syntyi Rovaniemellä.

12.5.57

Fridolf Emanuel Europaeuksen kuolemasta kulunut 100 v.

31.5.57

Sirkka Elina Rytkönen tuli ylioppilaaksi Helsingissä.

29.7.57

Neiti Selma Kristina Hällströmin syntymästä kulunut 80 v.

6.8.57

Yliopistonsihteeri filosofian maisteri Lauri Olavi Rytkönen täytti 50 v. Turussa.


Yhdistyksen uutisia

Hallituksen kokouksia ei ole aikaisemmin "sukusanomissa" selostettu. Näytteeksi näitten kokousten menosta soveltuu kertomus viime kokouksesta, joka pidettiin Helsingissä Kalliolanrinne 3 B:ssä 28.4.57. Läsnä olivat esimies Toivo Valtavuo, varaesimies Aarne Äyräpää, sihteeri Jorma Rytkönen, rahastonhoitaja Kauko Laine, jäsenet Anna-Liisa Laine ja Ahti Rytkönen sekä varajäsen Erkki Hirvensalo; vieraana oli läsnä Hanna Äyräpää ja .tilaisuuden emäntänä Helli Valtavuo.

Valmiiksi katetun kahvipöydän erityisinä vetonumeroina oli 2 komeata kakkua, joitten läsnäolo selittyi seuraavasta kirjeestä:

"Haapavesi, 26.4.57. - Hyvät sukulaiset : sydämellinen kiitos kokousilmoituksesta. Hauskaa olisi päästä jälleen keväiseen pääkaupunkiin, mutta - - - matka on pitkä ja kivinen tie. - - - Meillä on vielä täällä 'hanki ja jää' vaikka kevätlinnut ovatkin jo kaikki uskaltautuneet tulla touhuamaan.

Panen tällaisen pienen kakun [Tarkoittaa: kaksi tällaista suurta kakkua. (Selostajan huomautus.)] aineellisena tervehdyksenä meiltä täältä pohjoisesta Teidän kokoukseenne. Rakkain terveisin Irja + perhe."

Alamaalaisten kirjalliset ja aineelliset tervehdykset synnyttivät hilpeän mielialan ja keskustelu pääsi heti vilkkaaseen käyntiin.

Toinen kirjeellinen tervehdys oli Signe Polidoroffilta. Signe kiittää Sukusanomien joulunumerosta, jonka eri kirjoitukset hän on mielenkiinnolla lukenut, ja lähettää terveisensä "Europaeuksille", jotka hänen mielestään ovat valioperhe, kun heidän sukutunteensa ulottuu aina Brysseliin saakka.

Kokouksen tärkein asia oli kysymys vuosikokouksen ajasta, paikasta ja ohjelmasta. Siitä tarkemmin alempana.

Rahastonhoitaja luki viime kalenterivuoden tilinpäätöksen ja. tilintarkastajien lausunnon,. jotka hallitus päätti esittää vuosikokoukselle.

Esimies ilmoitti; että Anders Teodor (Adde) Europaeuksen kirjekokoelma, jonka hänen lapsensa jo aikaisemmin ovat yhdistykselle lahjoittaneet (katso SSt 1954, s. 2) on nyt yhdistykselle luovutettu ja järjestettynä liitetty kirjearkistoomme, joka nyt sisältää suurin piirtein kaikki sisarusten Adde, Josefina ja Reinhold Europaeuksen, Natalia Rytkösen, Tekla Valtavuon, Hanna Cajanuksen ja Matti Äyräpään sekä heidän puolisoittensa säilyneet kirjekokoelmat. Ne sisältävät erittäin suuren määrän perhe-, henkilö- ym tietoja ja muodostavat vanhempien polvien kirjeitten kanssa kokoelmiemme arvokkaimman osan. -. Adde Europaeuksen kirjekokoelman mukana seurasi hänen kirjoittamiaan lapsuuden muistelmia, joista valitettavasti on osia poissa, ja hänen saamiaan todistuksia.

Esimies teki selkoa Suomen Sukututkimusseuran näyttelystä 2.-8.4.57, johon yhdistyksemme osallistui.

Ahti Rytkönen, joka Jyväskylästä asti oli kokoukseen saapunut, toi mukanaan lahjoituksena fotostaattijäljennöksiä Savitaipaleen kirkkoherran Peter Adolf Europaeuksen ja hänen perheensä jäsenten omistamien kirjojen nimilehdistä. Kirjat, jotka ovat enimmäkseen 1700-luvun viimeiseltä kymmeneltä, ovat näytteitä pappilan kirjaston sisällöstä toista sataa vuotta sitten. Ne ovat nyt Jyväskylässä asuvien P.A. Europaeuksen jälkeläisten hallussa.

Kokouksen lopussa läsnäolijat kirjoittivat nimensä Irja Pöyhöselle ja Signe Polidoroffille meneviin tervehdyksiin.

Vuosikokous. Hanna ja Aarne Äyräpään kutsusta, jonka hallitus kiitollisena otti vastaan, päätettiin kuluvan vuoden vuosikokous pitää heidän kodissaan Museokatu 52 sunnuntaina 29.9.57 klo 15. (Hallitus kokoontuu samassa paikassa klo 14.30.) Ohjelmaan kuuluu Jorma Rytkösen esitelmä Kalle Rytkösestä, Pentti, Voipion selostus sukututkimustensa tuloksista, viralliset asiat ym.


Kuusi polvea Joukion pappeja
(jatkoa)

6. Uusi kirkkoherra vaatii kuria ja järjestystä

Kirkkoherra Reinhold von Hollin saavuttua Joukioon 1689 oli siellä yht'aikaa pappeina kolme meidän esi-isäämme, nimittäin kirkkoherran lisäksi kappalainen Matias Haukilainen ja hänen apulaisensa Jakob Europaeus, joista jo ennen on kerrottu.

Joskaan kirkkoherra von Hollin aikaisempia vaiheita ei paljon tunneta, ovat tiedot sitä runsaammat hänen Joukion ajastaan; josta tuomiokirjat antavat värikkään kuvan.

Jo tulovuotenaan hän käräjillä valitti viinan kaupittelun yleisyyttä. Kirkonmäelläkin myytiin viinaa, mistä seurasi huonoa elämää pyhäpäivinä (vrt. SSt 1956, s.5) Samanlaisen valituksen esitti naapuripitäjän Uukuniemen kirkkoherra. Nyt kiellettiinkin väkijuomien myynti 40 taalarin sakon uhalla, mutta vain kirkonmenojen aikana. [M. Vilska, m.t., s.98.]

Seuraavan vuoden syyskäräjillä kehoitettiin rahvasta ilmeisesti kirkkoherran pyynnöstä saapumaan ajoissa Jumalan huoneeseen joka pyhäpäivä ja samoin tutkintoon ja kuulusteluun heidän sielunpaimenensa vaatiessa, mikäli laillista rangaistusta haluttiin välttää. [Tuomiokirja 1690 lokak. 27.-31.p., s. 150]

Helppoa ei kuitenkaan ollut saada kehittymätöntä ja itsepäistä kansaa harrastamaan kristinopin taitonsa kohottamista. Kesäkäräjillä 1696 kirkkoherra von Holl otti tällä kertaa Uukuniemen ja Jaakkiman kirkkoherrojen kanssa uudelleen esille tämän asian. Heidän seurakuntalaisensa ovat, sanoivat he, aivan vastahakoisia noudattamaan kuninkaallisen majesteetin heidän sielujensa autuudeksi 18.12.1695 antamaa asetusta eivätkä ollenkaan välitä kristinopinkappaleittensa lukemisesta. Oikeus velvoitti kirkkoherrojen pyynnöstä lautamiehet kunkin piirissään ilmoittamaan, että tutkintoihin ja kuulusteluihin on viipymättä tultava, silloin kun kutsu on annettu. [Tuomiokirja 1696 kesäk. 18.-13.p., s. la.] - Tässä puhutaan opinkappaleiden lukemisesta. Lukemisen oppiminen ei kuitenkaan siihen aikaan ollut kansalle helppoa.. Lukutaito pysyi Käkisalmen läänissä harvinaisuutena aina isonvihan jälkeiseen aikaan saakka. [N. Viiska, m.t., .s. 141]

Jatkuvasti kirkkoherra von Hollilla oli huolta kansan siveellisestä kasvatuksesta, sillä juoppous, tappelut ym. huonot tavat rehoittivat edelleen. Useita hän ilmoitti käräjillä syytteeseen pantaviksi, mutta kaikkia ei saatu oikeuden eteen. Olojen kuvauksena mainittakoon pari tapausta.

Olli Hämäläinen Lamminkylästä oli pääsiäismaanantaina juopotellut, laiminlyönyt jumalanpalveluksen ja puukottanut miniäänsä. Kun ei tullut oikeuteen, langetettiin hänet 3 taalarin sakkoon. - Petter Kaapronpoika Kesusmaasta oli joulupäivänä kirkonmäellä ensimmäisen saarnan aikana lyönyt Lauri Harmaista niin; että nenä ja suu olivat veressä sekä, niinkuin kirkkoherra sakastin ikkunasta saattoi nähdä, potkaissut häntä rintaan. Juttu voitiin kai pitää täysin selvitettynä, vaikka ei Petter saapunut käräjiin, ja niin hänet tuomittiin istumaan jalkapuussa kirkon ovella kaksi sunnuntaita peräkkäin, tekemään työtä kirkon hyväksi sekä maksamaan huomattavat sakot. [Tuomiokirja 1691 lokak. 24.-30.p., s. 214; 1694 maalisk. 26.-31.p., s. 79a.- M. Vilska, m.t., s. 98]

Kun kirkkoherra von Holl oli kiivas luonteeltaan, saattoi hän toisinaan itse määrätä ja panna toimeen rangaistuksia. Tästä johtui, että hän kerran itse joutui suoranaiseen hengenvaaraan. Kun hän oli osoitetusta röyhkeydestä antanut ansaittua kuritusta rengillensä, lähti tämä ulos ovesta, ja kun kirkkoherra meni hänen jälestään, koetti renki lyödä häntä seipäällä päähän. Ellei kirkkoherra olisi ennättänyt ovenpielen suojaan, olisi häneltä, niin hän väitti, mennyt pää halki. Seiväs sattui oven yläpuolelle, johon jäi merkki. Renki läksi juoksemaan yrittäen vielä kivellä heittää kirkkoherraa, ja poistui sitä tietään palveluspaikastaan. [Tuomiokirja 1691 lokak. 24.-30.-., s. 213a; 1692 maalisk. 9.-15.p., s. 65]

Tähän aikaan oli taikausko yleistä. Ihmisiä syytettiin noituudesta ja tuomittiin ankariin rangaistuksiin. Joukiossa varsinaisia noitavainoja ei ollut. Kerran kumminkin kirkkoherra von Holl näki (tai muuten sai tietää) jotain epäilyttävää. Olli Innaisen vaimo Innaisennurkan kylästä uhrasi helluntaipäivänä saarnan aikana (emellan Predikningen) alttarilla vähän villoja ja puoliäyrisen riepuun käärittyinä, "niinkuin herra Jakob Europaeus saattoi todistaa". Oikeus velvoitti nimismiehen toimittamaan vaimon seuraaviin käräjiin vastaamaan teostaan. Asia ei kumminkaan silloin tullut esille eikä myöhemminkään [Tuomiokirja 1690 lokak. 27.-31.p., s. 150a. - M. Vilska, m.t., s. 138.] Ehkä havaittiin, ettei siihen kannattanut kiinnittää huomiota.

7. Kirkko ja kirkkoherran pappila

Viimeisenä eIinvuotenaan kirkkoherra Samuel Nycopensis, von Hollin edeltäjä, pani alulle kirkkoherran virkatilan laajentamisen. Hän valitti käräjillä, ettei pappilalla ollut niin paljon maata kuin kuninkaallinen määräys edellytti. Asia tutkittiin ja valitus todettiin aiheelliseksi. Kirkkoherralle kuului peltoa vain kolmen ruistynnyrin ala, niittyä sen verran, että heiniä saatiin 15 isoa kuormaa, ja metsääkin liian vähän. Oikeus päätti ehdottaa pappilan lisämaiksi 8 tilaa, yhteensä n. 15 tynnyrinalaa ruiskylvön mukaan, suuri osa niistä, ehkä kaikkikin, Oravanniemen kylästä. Näiden tilojen sopivaisuutta tarkoitukseen perusteltiin sillä, että ne olivat lähellä pappilaa, että niiden asukkaat olivat köyhiä, haaskasivat pappilan metsiä ja olivat alituisessa riidassa pappilan väen kanssa. - Minkäänlainen korvaus asukkaille ei tullut kysymykseen, sillä maat Käkisalmen läänissä katsottiin voittomaina valtiolle kuuluviksi. Talonpojat olivat tiloillaan aivan turvattomassa asemassa, kun heillä oli niihin vain hallinta-, mutta ei omistusoikeutta. [M. Vilska, m.t., s. 90]

Oikeuden ehdotukselle tällaisessa asiassa oli saatava hallituksen hyväksyminen. Ehkäpä se saatiin niihin aikoihin kun von HolI, muutti seurakuntaan tai ainakin hänen alkuvuosinaan.

(Jatkuu)
Toivo Valtavuo

Poimintoja

Eemeli Kitusesta sisältää "Maataloustieteellinen Aikakauskirja" (1956, 28) maisteri J.E. Aalto-Setälän tekemän muistokirjoituksen. Sen pohjana on kirjoittajan aikaisemmin Suomen Maataloustieteellisen seuran kokouksessa pitämä muistopuhe. Kirjoitukseen liittyy muotokuva.

Europaeus-suvun vanhoille kotipaikoille on Ahti Rytkönen sanankeruumatkoillaan joutunut. Häneltä on saapunut Joukiossa (Parikkalassa) 15.7.57 päivätty kortti, jossa terveisiä lähettävät hänen itsensä lisäksi Miina Europaeus, Tauno Europaeus, Aili Europaeus; Pentti, Mauno ja Pertti Europaeus, Anneli ja Maija Europaeus. - Nämä Parikkalassa elävät Europaeukset ovat kaiken todennäköisyyden mukaan kaukaisia sukulaisiamme. He kuuluvat sukuhaaraan, jonka polveutumista yhteisestä kanta-isästä ei ole saatu selvitetyksi.

Toinen kortti tuli Ahdilta pari päivää myöhemmin Savitaipaleelta. Sieltäkin hän ilmoitti löytäneensä uusia sukulaisia Vanhalla hautausmaalla hän on käynyt rovasti P.A. Europaeuksen, hänen tyttärensä Charlottan ym. haudoilla.

Ajatus Matti Äyräpään muistomerkistä Liperiin, jonka sanomalehti "Karjalainen" toi esiin 21.11.56 (katso SSt 1956, s. 24), on nopeasti lähtenyt liikkeelle toteutumistaan kohti. Muistomerkki on kivipatsas, johon tulee jäljennös Alpo Sailon tekemästä Matti Äyräpään reliefi-kuvasta. Se pystytetään Liperin vanhan kirkkoherranpappilan, Matti Äyräpään syntymäkodin, pihalle. Patsas paljastetaan Liperin maatalousnäyttelyn yhteydessä 18.8.57.

Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkin sai itsenäisyyspäivanä 6.12.56 mm. Ella Kitunen.

Systemaattisen teologian tilapäiseksi apulaiseksi Helsingin yliopistoon vuodeksi 1957 on määrätty Samuel Lehtonen. - U.S. 27.12.56.

Kalevalanpäivänä Lönnrotin. patsaalla suoritetussa kunnianosoituksessa laski Kalevalaseuran seppeleen lähetystö, johon kuului mm Aarne Äyräpää. - U.S. 1.3.57 (kuva).

Helsingin kotitalousopettajaopiston uusi talo Sturenkadun varrella vihittiin tarkoitukseensa 21.2.57 juhlallisin menoin.. Runsaasta ohjelmasta mainitaan tässä vain opiston säätiön ja johtokunnan puheenjohtajan Ella Kitusen puhe. Hän mm. kiitti monia lahjoittajia sekä niitä, jotka ovat ajaneet opiston ottamista valtion haltuun. Nyt on päästy niin pitkälle, että eduskunta on hyväksynyt asiasta toivomuksen hallitukselle. -' Kutsuvieraat saivat kahvitarjoilun jälkeen lähemmin tutustua uutuuttaan hohtavaan ja erittäin ajanmukaiseen taloon. - U.S. 22.2.57 (siinä myös opetuskeittiön kuva).

Juhlan yhteydessä pyydettiin opiston puolesta Ella Kituselta - katsoen hänen suuriin ansioihinsa uuden talon aikaansaamiseen nähden - lupa hänen muotokuvansa maalauttamiseen.

Muotokuvan valmistuttua oli opistolla juhlatilaisuus, jossa taulun paljastuspuheen piti maisteri Alli Viherheimo ja sen otti vastaan rehtori Kerttu Sihvonen. Kuvan on maalannut taiteilija Doris Bengtström ja on se sangen onnistunut. Varat siihen on lahjoittanut kauppaneuvos Olga Aikala. - U.S. 25.5.57 (kuva).

Valtiontilintarkastajain kertomuksessa vuodelta .1955 huomautetaan Maatalous hallituksen menettelyn sen ottaessa yksityisiä kouluja valtion haltuun poikenneen oleellisesti siitä, mitä Kouluhallitus on noudattanut yksityisiä oppikouluja valtion haltuun otettaessa, sillä oppikoulut on otettu valtiolle maksamalla vain niiden velat. Huomautus koskee kahta emäntäkoulua, joista toinen Pöyhösten koulu Haapavedellä. - U.S. 27.3.57.

Rinnastus oppikouluihin ei liene paikallaan ainakaan Haapaveden kouluun nähden. Se on ollut uranuurtajakoulu, joka Nora Pöyhösen ja hänen jälkeläistensä työllä on vuosikymmenien kuluessa kehitetty siksi mikä se nyt on. Kun kerran Maataloushallituksen mielestä koulun ja siihen kuuluvan maatilan arvo huomattavasti ylitti koulun velat, niin olisihan ollut kohtuutonta, jos valtio olisi kiristänyt omistajilta tämän ylimäärän lahjana valtion pohjattomaan pussiin. Yksityisen oppikoulun siirtyminen valtiolle on aivan toista. Sen omistaa tavallisesti osakeyhtiö, jonka osakkeet ovat pieninä määrinä jakaantuneet moniin käsiin, eivätkä osakkeiden omistajat edes huomanne omaisuutensa vähenevän, kun koulu varoineen velkoineen annetaan valtiolle.

Helsingin kaupungin sähkölaitoksen uudisrakennusosasto on saanut valmiiksi kaupunginhallituksen investointitoimikunnan pyytämän uuden sijoitusohjelman Siitä on Unto Rytkönen antanut haastattelun "Ilta-Sanomille" (I.S. 19.2.57). Ohjelma sisältää erittelyn vuosien 1958-65 sijoitustehtävistä, joiden tarpeellisuus ja kiireellisyys siinä selvitetään. Lisäksi hahmotellaan seuraavankin suunnittelukauden 1964-70 rakennusohjelmaa. Uudisrakennusosaston arvion mukaan on sijoitusohjelman määrärahantarve vuosiksi 1958-63 yhteensä n. 14 miljardia (v:n 1956 hintatason mukaan laskettuna) eli vuotta kohden keskimäärin 2,3 mrd mk. Hanasaaren Ja Salmisaaren voima-asemista ohjelma sisältää tietoja, joita jo osaksi on esitetty Sukusanomissa (1956, s. 21), samoin kaukolämmityssuunnitelman edistymisestä. Haastatteluun liittyy Untosta isokokoinen kuva.

Raittiusjuomien käytön edistämisestä piti Ella Kitunen esitelmän 28.4.57 päättyneessä Suomen IV Raittiuskongressissa Helsingissä, käsitellen erityisesti tuoremehuja. Luonnon hedelmistä ja marjoista valmistettavien tuoremehujen virkistävyys on jo tehnyt niistä etenkin Sveitsissä ja Saksassa erittäin suosittuja. Esitelmöitsijä selvitteli niitä monia etuja, raittiudellisia, kansan- ja ruokataloudellisia, joita saavutettaisiin tuoremehujen käytön yleistämisellä meilläkin ja suunnitteli toimenpiteitä tähän päämäärään pääsemiseksi. - U.S. 29.4.57.

Viikinkiajan koru löytynyt - Pälkäneen Sappeen kylästä on löytynyt pronssinen riipuskoru, jonka Helmer.. Salmo on Kansallismuseossa todennut olevan peräisin 1100-luvulta. .Tiettävästi ei Suomesta ole aikaisemmin saatu talteen aivan samanlaista karua. - U.S 14.2.57.



Alkuun

© A.J.Europaeuksen jälkeläisten yhdistys r.y.